Byggnadsvårdsförening i Åboland r.f Turunmaan korjausrakentamisyhdistys r.y. Projektet Stråket lever! Elämää raitille! - hanke Työmaadokumentointi 1.3-30.11.2014 Piritta Ernvall Elämää raitille! hankkeen tavoitteena oli levittää vanhempien rakennusten omistajille käytännönläheistä tietoa ja taitoja säilyttävästä korjausrakentamisesta. Kunnostustöiden tavoitteena oli saada rakennus säilymään ja pysäyttää vaurioiden jatkuminen. Osa kunnostustöistä päätettiin tehdä eri alan ammattilaisilla ja hankkeen tavoitteen mukaisesti kaikki turvallisuuden rajoissa mahdolliset kunnostustyöt toteutettiin työpajoissa niistä kiinnostuneiden yksityisihmisten kanssa. Hanketyöntekijäksi palkattu konservaattori (allekirjoittanut) työskenteli 15h/vko ja lisäksi ulkotöissä apuna oli osa-aikaisena työllistetty Nikolaj Satovs. Työ jakaantui siten, että töiden suunnitteluun käytettiin alussa kaksi päivää ja työn edetessä tarkistettiin ja tarkennettiin tehtyjä suunnitelmia. Loppuraporttiin käytettiin kaksi päivää. Etelä Itätupa Keittiö Länsitupa Eteinen Sisäänkäynti Pohjoinen Sisäänkäynti Pohjakuvassa on esitetty dokumentoinnissa käytetty terminologia. Pohjoisen puolella on sisäpihan alue, josta on sisäänkäynnit rakennukseen. Nykyisten sisäänkäyntien tilalla on aikoinaan ollut ikkunat ja eteisen edessä on ollut kuisti, josta on ollut käynti yläkertaan ja alakerran huoneisiin.
Töiden alkaessa rakennus oli ollut pitkään tyhjillään, sen katto vuosi piipun juurilta, alapohjan tuuletus oli tukittu ja pohjoispuolen asfaltointi johti sadevedet ja sulavan lumen alapohjan rakenteisiin. Itäpääty oli päässyt pusikoitumaan ja päädyn puolta pidettiin kasvijätteen sijoituspaikkana. Kuva vasemmalla on Raskensin talon Pohjois-puoli, maaliskuussa 2014. Kuvasta näkyy hyvin, miten asfaltointi on tehty taloa vasten peittäen sen kivijalan. Alhaalla kuvat itäpäädystä maaliskuussa 2014. Katon kunnostaminen, vesikaton yläpuolisten piippujen uudelleenmuuraus ja pellitys teetettiin alan ammattilaisilla. Veden pääsy rakenteisiin pysäytettiin johtamalla sadevedet kunnalliseen sadevesikaivoon. Kun vaurioiden eteneminen oli saatu pysäytettyä, voitiin niiden korjaus kunnostustyöpajoissa aloittaa. Työt aloitettiin siivoamalla rakennus sisältä. Ylimääräiset tavarat sijoitettiin toisaalle ja roskat vietiin pois. Kaikki pinnat imuroitiin, kattoja lukuun ottamatta. Idänpuoleinen alakerran huone (itätupa) on toiminut viimeksi verstaana ja sitä käytettiin tässäkin projektissa ikään kuin työhuoneena. Sen seinäpinnoille oli ripustettu kankaat, jotka jätettiin paikoilleen edelleen suojaamaan seinien tapettipintoja. Lattia puhdistettiin ja suojattiin paperilla. Ulkopuolella pohjoisseinämän edestä poistettiin asfaltointia, kaivettiin ojanne sadevesiputkistoa varten ja liitettiin kaupungin sadevesiverkostoon. Ojanne täytettiin soralla ja putkiston päälle asennettiin finfoam -levyt routaeristeeksi. Se odottaa vielä viimeistelevää pinnoitetta, mahdollisesti luonnonkivetystä.
Itäpäädyn ulkopuoli raivattiin kasvillisuudesta ja poistettiin talon välittömässä läheisyydessä kasvavat puut sekä pensaat. Kuvassa alhaalla itäpäädystä on poistettu kasvillisuutta. Kuvassa oikealla on pohjoisseinän edustalle tehty sadevesiojanne. Mittaus- ja vauriokartoitustyöpajaa varten rakenteita avattiin ja selvitettiin vaurioiden laatua ja laajuutta. Mittaustyöpajaa ei toteutettu, koska osallistujia ei ilmoittautunut. Pohjakuva sekä länsituvan lattiarakenteiden leikkauspiirrokset kuitenkin toteutettiin. Vauriokartoitustyöpajaan osallistui kaksi henkilöä ja työpajassa pohdittiin vaurioita ja niiden syitä teoriassa sekä sovellettiin osaamista Raskensin vaurioiden tutkimista silmämääräisesti. Käytiin läpi vanhan rakennuksen perustoimivuutta ja oleellisia rakenteellisia yksityiskohtia, joita seuraamalla pystyy vaurioita identifioimaan. Seuraava kunnostustyöpaja oli kaksipäiväinen hirsikorjaustyöpaja. Sen valmistelevina töinä länsituvan lattialankut ja eristeet poistettiin seinän vierustoilta. Pohjoispuolen osalta lattiaa jouduttiin avaamaan noin puolentoista metrin verran ja kaivamaan kaikki lahonnut puuaines ja maatunut maa pois talon sisältä. Alapohjaan lapioitiin kuopan välttämiseksi sepeliä. Ulkolaudoituksen alaosa sahattiin pois. Työpajan ohjaajaksi hankittiin ostopalveluna hirsikorjauksen ammattilainen, rakennusrestauroija (AMK) Lauri Leppänen ja työpajaan osallistui seitsemän henkilöä. Tavoitteena oli rakennuksen nosto ilman tulisijojen vaurioitumista, perusliitosten ja niiden teon ja käytön opastaminen. Alimmat hirret liitettiin toisiinsa vinolla hammaslapaliitoksella ja muut sormiliitoksella. Kuvassa näkyvässä kartassa näkyy hirsikorjauskohdat. Etelä-länsi nurkan vaurio osoittautui hevosmuurahaisen tuhoksi. Muualla vaurioitunut puu johtui pitkään jatkuneen kosteuden, lähinnä sienien, aiheuttamasta tuhosta. Lattiasientä rakennuksessa ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Työpajan jälkeen työt viimeisteltiin ja vaihdettiin loput hirret.
Pohjakuvaan on merkitty punaisella hirrenvaihto paikat. Alimmat hirret liitettiin toisiinsa vinolla hammaslapaliitoksella ja varaukset tiivistettiin pellavalla.
Seuraava työpaja oli päivän mittainen alapohjarakenteiden kunnostus. Siihen osallistui kolme henkilöä. Alimmat poikittaiset tukihirsistä poistettiin vaurioituneet osat, jotka korvattiin vastaavankokoisilla hirsillä. Liitoksen alle asennettiin luonnonkivi tueksi. Kun tuet olivat paikoillaan ja lattian taso nostettu oikealle korkeudelle, täytettiin maata vielä sepelillä, jotta ryömintätilaan ei jää kuoppaa. Lahonneiden haljaspuolikkaiden tilalle asennettiin erikokoista puutavaraa, siten miten sitä oli saatavilla. Osa haljaspuolikkaista tehtiin jatkopaloilla kun riittävän pitkää tavaraa ei ollut saatavilla. Tämän jälkeen alimmaksi eristeeksi laitettiin olki, joka samalla estää hiekkaeristeen valumisen puun raoista rakenteen alle. Oljen päälle asennettiin vanhat talteen otetut kuivat sammaleet ja sammaleen päälle vanha, niin ikään kuiva ja talteen otettu hiekkaeriste. Näiden päälle asennettiin lisäksi sahanpurua. Vanhat lattialankut laitettiin omille paikoilleen, ainoastaan pohjoispuolen seinän vierustan lankku oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi, joka korvattiin uudella lankulla. Kuva ylhäällä vasemmalla. Alapohjan alimmat tukipuut olivat lahonneet päistään. Ryömintätilassa kasvoi runsaasti juuria. Pienimmät juuristoista poistettiin, mutta isot juuret säilytettiin. Tukipuut paikattiin ja maa-aines poistettiin ryömintätilasta ja korvattiin sepelillä. Kuva ylhäällä oikealla. Lahonneet haljaspuolikkaat (oikeassa reunassa vanha haljaspuolikas) korvattiin pienemmillä haljaspuolikkailla ja lautatavaralla. Kuvat alla vasemmalta oikealle. Eristeinä käytettiin vanhat talteen otetut sammaleet ja hiekka. Alimmaksi aseteltiin olkea, jonka päälle laitettiin sammaleet. Sammaleiden päälle laitettiin kuiva hiekka ja lisättiin vielä sahanpurua. Tässä vaiheessa tarkoituksena oli järjestää ulkolaudoituksen paikkauksen ja kivijalan kunnostamisen työpaja. Osallistujia ei kuitenkaan ilmoittautunut ja työpaja peruttiin. Ulkopuolen töitä jatkoi Nikolaj Satovs allekirjoittaneen opastuksella. Laudoituksen alaosa korvattiin vastaankokoisilla laudoilla ja rimat korvattiin alaosistaan niin ikään terveellä puulla. Pohjoisseinän laudoitus on vanhaa pontattua lautaa. Siihen oli kuitenkin asennettu
aikanaan rimoitus, ilmeisesti ulkoisten seikkojen vuoksi, eivätkä rimat olleet saumojen kohdalla ja sikäli niillä ei ollut suojaavaa merkitystä. Rimat päätettiin poistaa ja käyttää muualla julkisivussa vaurioituneiden rimojen tilalla. Lisäksi pohjoisseinän alaosaan asennettiin tippalista muuta julkisivua mukaillen. Sisäpintojen työpajat Sisäpintojen työpajoissa tavoitteena oli yksinkertaisilla konservoinnin ja restauroinnin menetelmillä säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa materiaalia. Seuraavat työpajat keskittyvät länsituvan kunnostamiseen. Ennen työpajojen alkua tehtiin muutamia perustutkimuksia ottamalla esiin länsituvan tapettikerrokset ja oven, ovenkarmin sekä vuorilistan maalikerrokset. Maaleja tai tapettipapereita ei ole analysoitu. Ne ovat kuitenkin nähtävillä ja tutkimuksia voidaan jatkaa. Oveen on jätetty alue, josta ei poistettu maaleja. Sisäpintojen kunnostuksissa ensimmäisenä oli katon pinkopahvin konservointi. Tavoitteena oli paikata pinkopahvi, puhdistaa ja mahdollisesti liimamaalata se uudestaan. Työpaja oli yksipäiväinen ja siihen osallistui yksi henkilö. Katon pinkopahvi oli hyvin heikkolaatuista ohutta pahvia, joka oli pahasti vaurioitunut. Työpajassa revenneet ja muut rikkinäiset kohdat paikattiin. Pahvi oli kuitenkin niin huonokuntoista, että sitä ei voitu säilyttää. Pohdittiin myös vaihtoehtoa, jossa kiinnitetään vanha pinkopahvi nupinauloilla paremmin kattoon ja pingotetaan uusi pahvi sen päälle. Tätä ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan, koska vanha pahvi ei olisi kestänyt haurautensa vuoksi uuden pahvin aiheuttamaa kosteutta ja olisi todennäköisesti alkanut roikkua kosteuden vaikutuksesta ja saattanut aiheuttaa myös uuteen pahviin kosteusvaurioita. Onneksemme kattolaudat olivat höylätyt ja maalatut laudat, jotka olivat siis aikanaan olleet peittämättä. Maali lautojen pinnassa oli hyvin hilseilevä. Hilseilevä maali poistettiin ja katto pestiin. Osa kattolistan paperoinnista oli hyvin tiiviisti kiinnittynyt listaan eikä ihan kaikkea ole poistettu. Paperoinnin sideainetta on pyritty heikentämään vedellä, veden ja alkoholin (sinol) seoksella sekä pelkällä alkoholilla. Sideaine ei kuitenkaan liuennut ja paperointia on poistettu mekaanisesti. Paperointia on myös siksi jätetty, että sitä ja alla olevia maalikerroksia voidaan tarvittaessa tutkia lisää. Paperi on niin tiiviisti kiinni, että mekaanisesti sitä poistamalla, myös alla olevat maalikerrokset tuhoutuvat. Kuvassa vasemmalla tilanne ennen kunnostustöitä. Katon pinkopahvi poistettiin, katto harjattiin ja pestiin. Kuvassa oikealla katto pinkopahvin poiston jälkeen.
Katon esille oton jälkeen toteutettiin seinien tapettipintojen restaurointityöpaja. Pinnoissa oli vesivaurioita, naulan reikiä, repeytymiä ja likaa. Työpajaan osallistui kolme henkilöä. Ensimmäiseksi pinnat puhdistettiin imuroimalla, jonka jälkeen puhdistus toteutettiin vielä kuivapuhdistussienellä (vulkanisoitu luonnonkumi). Reiät ja repeytymät paikattiin. Jos repeämä tai reikä oli suurehko, se pyrittiin paikkaamaan takakautta; paikkapaperi kiinnitettiin taustapaperiin/-pahviin ja repeämän paperit liisteröitiin paikkapalaan. Pienissä, esimerkiksi naulanrei issä reiän repaleet kaivettiin esiin ja päälle liisteröitiin pieni pala japaninpaperia. Periaatteena oli, että paikkapalat ovat heikompaa materiaalia kuin paikattava ja että paikka on poistettavissa. Liisterinä käytettiin vehnäjauhoista itse tehtyä liisteriä. Kuvassa ylhäällä vasemmalla näkyy puhdistettu alue. Kuvassa ylhäällä oikealla pohjoisseinältä löytynyt makulatuurifragmentti, jonka perusteella voidaan sanoa, että kyseiset tapettipinnat on kiinnitetty vuoden 1880 jälkeen. Kuvassa alhaalla. Tapetinrepaleita kiinnitetään takaisin alustaansa ja oikealla kiinnitetyt riekaleet. Puudetaljien kunnostuksessa keskityttiin ikkunan sisäpuolisten vuorilautojen kunnostamiseen. Osallistujia oli kaksi henkilöä. Hilseilevä maalipinta poistettiin, lista asennettiin paikalleen, jonka jälkeen raot täytettiin ensin puupaikoilla ja sitten tiivistettiin paperoinnilla. Puuosat pohjamaalattiin öljyllä ja puutärpätillä ohennetulla pellavaöljymaalilla. Paperoinnit
liisteröitiin myös pintapuolelta, jonka jälkeen ne öljymaalattiin. (Liisteri estää öljyn imeytymisen paperiin). Vajaakanttiset vuorilistat tiivistettiin puulla ja pellavalla. Lopuksi täytetty rako paperoitiin, liisteröitiin ja maalattiin pellavaöljymaalilla. Puuosien kunnostusta jatkettiin väliovien kunnostamiseen tähtäävällä työpajalla, johon osallistui kolme henkilöä. Työpajassa kunnostettiin alakerran tupien ovet sekä viimeisteltiin paperoimalla länsituvan ovenvuorilistat. Pinnoissa käytetyt maalit tehtiin ja sävytettiin työpajassa. Länsituvan kaksipeilinen väliovi oli puuosiltaan hyvässä kunnossa, mutta pinta oli pahasti vaurioitunut. Maalikerrokset hilseilivät ja pinnassa oli runsaasti naarmuja ja kolhuja. Väriportaikko oli toteutettu mekaanisesti oikeaan ylänurkkaan. Kaikkia kerroksia ei saatu täysin ehjästi esille, joten vasempaan nurkkaan päätettiin jättää alue, jossa kaikki kerrokset ovat vielä tallessa ja tutkittavissa. Maalit poistettiin mekaanisesti skrapaamalla, sekä kirurgin veitsellä. Tämän jälkeen ovi pohjamaalattiin ohennetulla pellavaöljymaalilla, hyvin ohuelti ranteella hiertäen. Maalin kuivuttua pahimmat kolhut, naarmut ja reiät tasoitettiin öljysilotteella (Tikkurilan öljysilote) kolmeen kertaan. Tasoitusten välillä pinta hiottiin kevyesti. Oven peilit on tehty käsin höyläämällä ja tuota kaunista käsihöylän jälkeä ei peitetty, ainoastaan kolot ja reiät tasoitettiin piiloon. Ovi maalattiin kolmeen kertaan itse tehdyllä pellavaöljymaalilla. Itätuvan ovi on niin ikään kaksipeilinen. Sen tuvanpuoleinen pinta on peitetty puukuvioisella viilulla 1960-luvulle ominaiseen tapaan. Viilu jätettiin paikalleen ja kunnostuksessa keskityttiin oven eteisen puolen kunnostamiseen. Irtonaiset maalit poistettiin, hiottiin pinta, tasoitettiin ja maalattiin. Oven alareunaan tehtiin pieni puupikkaus. Irtoava maali poistettiin mekaanisesti kaapimalla ja kirurginveistä käyttäen. Maalit sekoitettiin ja sävytettiin työpajassa.
Pintojen käsittelyä jatkettiin tapetoinnin työpajalla. Se oli yksipäiväinen ja siihen osallistui kaksi henkilöä. Tapetiksi valittiin pehmeä kukkakuvioinen Lim & Handtryck:n Theodorins konditori (K17-41) paperitapetti. Tapetti liisteröitiin vanhan konservoidun tapetin päälle. Liisterinä käytettiin itse tehtyä vehnäliisteriä. Sopivaa boordia ei löydetty, joten päätettiin jättää olemassa oleva boordi näkyville. Kuvassa vasemmalla ovi länsitupaan ennen kunnostusta. Oikealla ovi vuorilistoineen Vasemmalla kuvassa kunnostettu. on länsitupa Vuorilistoissa ennen töiden ja ovilehdessä aloitusta maaliskuussa on tehty väriportaikot. 2014. Länsitupaa Olen käytettiin yläpuolella muun on muassa otettu esille varastona. kaikki tapettikerrokset. Kuvassa oikealla tilanne saman vuoden marraskuussa. Oven paikalla on ollut ikkuna ja sisäänkäynti oli rakennuksen keskellä. Nykyiset sahalaudoista rakennetut ovet on asennettu ikkunoiden paikalle rakennuksen muuttuessa asuintalosta Paraisten puhelimen käyttöön. Väliaikainen sisäovi asennettiin lämmöneristävyyden parantamiseksi. Ikkunan kunnostustyöpajat Ikkunan kunnostustyöpajoja pidettiin yhteensä kolme. Niihin osallistui yhteensä viisi henkilöä. Työpaja koostui neljästä päivästä, jotka järjestettiin arki-iltaisin. Puitteita ehdittiin kunnostaa kaiken kaikkiaan 15 kappaletta. Ne ovat länsituvan molempien ikkunoiden ulkopuitteet (neljä kappaletta) ja sisäpuitteita (kaksi kappaletta), keittiön ulkopuitteet (kolme kappaletta) ja itätuvan päätyikkunan ulkopuitteet sekä sisäpuitteet sisäpuolen pintamaalausta lukuun ottamatta.
Länsituvan eteläpuoleisen ikkunan puitteisiin jouduttiin osin paikkamaan myös puuosia, muutoin selvittiin pelkillä kittien ja maalien uusimisilla. Muutama puite vaati puupaikkauksia. Muutoin ikkunat kunnostettiin tarpeen mukaan. Irtoava kitti poistettiin, kitattiin uudelleen ja maalattiin pellavaöljymaalilla kolmeen kertaan. Tulisijojen kunnostustyöpajat Tulisijojen kunnostustyöpajoja pidettiin kaksin kappalein ja kaksipäiväisenä. Ohjaajana toimi muurari Timo Nylander. Ensimmäisessä työpajassa oli kahdeksan ja toisessa yhdeksän osallistujaa. Ensimmäisessä työpajassa tutkittiin ja puhdistettiin kaikki hormit. Muutamissa hormeissa, jouduttiin tekemään reikä ja poistamaan tukkeuman aiheuttaneet materiaalimassat. Useimmat tukkeumat olivat naakan pesiä tai niiden jäänteitä. Reikiin asennettiin tiili takaisin ja muurattiin umpeen ja rapattiin vielä pinnaltaan. Länsituvan liesi siirrettiin työn ajaksi, sen takaosan tiiliseinästä poistettiin vanhat laastikokkareet, kolot paikattiin tiilenpalasilla ja lopuksi seinämä rapattiin. Rappaus toteutettiin savilaastin ja muurauslaastin (50/50) seoksella. Toinen savupelti oli jumiutunut kiinni, joten sen yläpuolinen tiili poistettiin ja avattiin savupelti. Aukot puhdistettiin irtonaisesta rappauksesta ja tiili muurattiin takaisin paikoilleen. Hormiliitinaukko puhdistettiin. Lieden tulipesän yläosa oli rikkoutunut ja se korjattiin valumassalla. Lieden pinta puhdistettiin ruosteesta hiomalla teräsharjalla koneellisesti. Pinta viimeisteltiin öljyämällä peltiosat ja rautaosat käsittelemällä
uunimustalla (=etikkaa, graffititahnaa ja öljyä sisältävä seos). Lopuksi liesi siirrettiin paikoilleen. Muuratusta seinämästä irrotettiin irtoava rappaus pois. Saneerauslaastista tehtiin vellimäinen seos, joka siveltiin tartunnan parantamiseksi. Länsituvan lieden kunnostusta. Kuvassa oikealla muurin ja huuvan maalausta vaille valmis. Täyttörappaus tehtiin hiekan ja kalkkisementin seoksella. (hiekka 4/5 ja kalkki/sementti 1/5, jossa sementin osuus kalkista 1/10). Itätuvan muuratun pystyuunin savuhormit ja -kanavat puhdistettiin ja tyhjennettiin noesta. Tulipesä laastittiin kauttaaltaan muurauslaastin ja valumassan (50/50) seoksella. Tarttuvuuden parantamiseksi tulipesän sivuseinään ruuvattiin muutama ruuvi. Tulipesän pohjaan valettiin noin 2 cm:n paksuinen valumassakerros. Uuniluukku kiinnitettiin uudelleen. Uunin pinnasta poistettiin irtoileva alkydimaalilla maalattu rappauspinta. Pinta rapattiin näistä paikoista uudelleen käyttäen pohjana saaneerauslaastisivelyä, täyttörappauksena hiekka/kalkkisementtilaastia ja pintarappauksessa käsirappauslaastia (raekoko 0,6).
Keittiön muuratun lieden rikkonainen uuni vaihdettiin ja yläosa muurattiin uudelleen. Itätuvan pystyuunin irtoileva rappaus irrotettiin ja rapattiin uudelleen. Kuvat Päivi Leikas. Keittiön muurattu tulisija purettiin tulipesän alapuolelle asti. Peltinen tulipesä vaihdettiin ja tulisija muurattiin uudelleen. Kaikkien tulisijojen savupellit hiottiin ruosteesta. Nokiluukkujen sisäpuolet täytettiin laastilla, niiden kestävyyden parantamiseksi. Yhteenveto Elämää raitille! hankkeen tavoitteena oli levittää vanhempien rakennusten omistajille käytännönläheistä tietoa ja taitoja säilyttävästä korjausrakentamisesta sekä saada rakennus säilymään ja pysäyttää vaurioiden jatkuminen. Työpajoja järjestettiin 15 kappaletta, joista 13 toteutui. Niihin osallistui yhteensä 45 henkilöä. Rakennuksen katto on vesitiivis, alapohjarakenteita ja hirsirunkoa vaurioittaneet tekijät on poistettu ja vauriot on korjattu. Rakennuksen molemmat piippujen hormit on puhdistettu ja kunnostettu. Tulisijat ovat käyttökunnossa rakenteellisilta osilta, mutta pintakäsittelyt puuttuvat. Länsitupa on valmis lattian maalausta lukuunottamatta. Seuraavassa kunnostusvaiheessa on suositeltavaa kunnostaa rakenuksen kivijalka sekä muu ulkokuori. Toistaiseksi suurin osa vanhoista materiaaleista on säilynyt, ja jotta tieto niistä säilyy, olisi suositeltavaa tehdä lisätutkimuksia liittyen rakennukseen käyttö- ja korjaushistoriaan ennen sisätilojen kunnostöiden jatkamista.