Rakennustuotteiden CEmerkintä, seminaari LVI-suunnittelijan puheenvuoro Insinööritoimisto AX-LVI OY Urpo Koivula 16.1.2013
CE-merkinnän käyttöönotto on varmaankin edistystä, mutta tyyppihyväksynnän ja tuotesertifioinnin poistuessa tapahtuu ilmeisesti huononnuksia. Millä väliin jäävä harmaa alue hoidetaan? Esim. CE-merkintä edellyttää, että asennusohje on tuotteen mukana, mutta ei ota kantaa asennusohjeen laatuun! (Ruotsin ratkaisu: P-märket/Svenska provningsanstalten: lisämäärittely, joka määrittää asennusta ja täyttää muutenkin tyyppihyväksynnän poistumisen aiheuttamia aukkoja (asennusohje, käyttöohje ym.). Ruotsissa ankaraa keskustelua, voidaanko jatkossa P-merkkiä käyttää CE-merkinnän lisänä, kilpailulainsäädännön vuoksi ehkä ei!)
NAS-standardit (Kansallinen soveltamisstandardi): Soveltava standardi, jolla määritellään kansallinen minimivaatimustaso. Mistä kaikesta saadaan NAS ja missä aikataulussa? Mikä on tällaisen standardin painoarvo? Ei laki eikä asetus, vaan suositus, suunnitteluohje? Ilmeisesti näihin on viitattava sopimusasiakirjoissa (esim. työselitys) jotta tulevat voimaan? Esim. Sälemallinen katolle tuleva savunpoistoluukku on CE-merkitty. NASstandardin mukaan ei sitä Suomessa kuitenkaan pidä käyttää, kun se ei kerta lumessa ja pakkasessa aukea. Sopimusasiakirjoissa ei riitä vaatimus CE-merkinnästä, vaan niissä pitää viitata NAS:iin tai kuvata muuten kohteeseen halutut laitteet. Ja tämä oli yksinkertainen tapaus.
Niiden tuotteiden osalta, jotka on mahdollista ja pitää CE-merkitä, tyyppihyväksynnät eivät enää ole voimassa (siirtymäaikojen puitteissa jne). Niiden tuotteiden osalta, joita ei voida CE-merkitä (ei vielä standardeja), tyyppihyväksynnät ovat voimassa päättymispäiväänsä saakka. Mitä tapahtuu, kun olemassa olevan tyyppihyväksynnän voimassaolo loppuu, mutta ei ole vielä edellytyksiä CE-merkitä tuotetta? Eli jääkö aukkoja? Koska kaikki yleisesti käytössä olevat tarvikkeet ja laitteet ovat CE-merkittävissä (eli pitää CE-merkitä)?
Ei enää välttämättä kansallista tarkastuslaitosta, joku etelä-xxxxx-lainen tarkastuslaitos tarkastaa kaukoxxxxx-laisen valmistajan toimeksiannosta tuotteeseen liittyvät dokumentit, tekee tuotannon vuositarkastuksen ja myöntää CE-merkin. Ei tarkasteta asennusohjeiden tai käyttöohjeiden laatua. Meidän on pakko hyväksyä huonokin CE-merkitty tuote tai keksiä tuotteelle lisälaatumääreitä, joilla huonot tuotteet saadaan eliminoitua. Mitä isommista rahoista on kyse, sitä enemmän tullaan vänkäämään, olemaan markkinaoikeudessa ym. Kenen tehtäväksi jää tuotteen todellisen kelpoisuuden ja vastaavuuden osoittaminen, selvittäminen ja siitä päättäminen, kuka toimii tuomarina?
Kysyn, kun en tiedä: CE-merkkejä on eri luokkia (AoC ). Voiko valmistaja valita, mihin luokkaan (mitä vaatimuksia täyttämään) hän tietyn tuotteen CE-merkitsee? Täytyykö siis jonkun (esim. suunnittelijan) tarkastaa, mihin luokkaan tuote on CE-merkitty? (Eli sopiiko tuote oikeasti juuri aiottuun tarkoitukseen...) Voiko tuotteessa olla CE-merkki, jos tuote täyttää vain osan vaatimuksista? Vaatimuksenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava läpäistyt testit, kuka tarkastaa dokumentit, että kaikki tarvittavat testit on läpäisty?
Tämän viikon CE-merkijuttu: Tampereella työmaan vastaanotto, tarkastajan merkintä varmennustarkastuspöytäkirjassa: IV-koneikkojen CEmerkinnät puuttuivat ja vaatimuksenmukaisuusvakuutustodistusta ei ollut tarkastuksella käytettävissä. IV-konevalmistajat eivät CE-merkitse puolivalmiita IVkoneita, näille ei voida antaa myöskään vaatimuksenmukaisuusvakuutusta (suoritustasoilmoitusta). (Ei ole tietoa, oliko käytössä valmistajan valmistajavakuutus tms.)
Eli: Vajaan puolen vuoden päästä (vai jo nyt?) on tiedettävä kuinka toimia! Millä varmistetaan, että lopputuloksen laatu ei huonone, vaan päinvastoin.