Pois syrjästä hankkeen asiakasraati huoltajille: ehkäisevä päihdetyö (yleinen ja riskiehkäisy) sekä koulupoissaolojen ehkäiseminen Raumalla Pois syrjästä hankkeen Rauman kehittämisosio järjesti asiakasraadin huoltajille. Asiakasraadin aiheena oli ehkäisevä päihdetyö ja koulupoissaolot. Raatikertoja järjestettiin yhteensä kuusi koska osa raadin jäsenistä halusi tulla yksin paikanpäälle. Asiakasraadin kysymykset laati Pois syrjästä -hankkeen Rauman kehittämisosion projektityöntekijä Marjo Jasu. Raadin tavoitteena oli saada selville hankkeen lähtötilanne ehkäisevän päihdetyön ja koulupoissaolojen ehkäisemisen kannalta. Raatiin osallistui yhteensä 5 huoltajaa, joilla kaikilla oli kokemusta oman lapsen päihdeongelmasta tai pitkittyneistä ja luvattomista koulupoissaoloista. Raadin kulku: 1. Raadin jäsenet toimivat nimettömänä ja raadin vetäjällä on vaitiolovelvollisuus. 2. Raati vastaa esitettyihin kysymyksiin ja vastaukset kirjataan sellaisinaan. 3. Lopuksi raadin vastaukset luetaan raadille. Mikäli raati haluaa poistaa jotain tai lisätä jotain raadin ohjaaja tekee näin. 4. Seuraavaan tapaamiseen raadin ohjaaja on tehnyt yhteenvedon (nimettömänä), joka käsitellään raadin kanssa avoimesti. 5. Yhteenvetoon tehdään raadin vaatimat muutokset, jonka jälkeen yhteenvetoa voidaan raadin suostumuksella käyttää kehittämistyössä. Huoltajien asiakasraadin yhteenveto 13.11.2014 1. Minkälaista ehkäisevää päihdetyötä lapsesi on saanut? Päihdevalistuksesta ei ole aikuisille jäänyt mitään mieleen. Kotona oli kerrottu entisestä poliisista, joka on käynyt kiertämässä ja ala-asteella terveydenhoitajat olivat kertoneet jotakin. 2. Mitä mieltä olet siitä mitä kaupunki tekee ehkäistääkseen nuorten päihteidenkäyttöä? Herkkien lasten tukemiseen ja koulukiusaamiseen tulisi puuttua paljon nykyistä tiukemmin. On tullut ohje, että pojat on poikia ja ota itse yhteyttä kiusaajan
vanhempiin. Otin, eikä ollut mitään hyötyä päinvastoin oma poika otettiin silmätikuksi. Kannabis ja huumeiden salliva ilmapiiri on räjähtänyt käsiin. Toimia huumeongelmien ehkäisyyn on aivan liian vähän jos yhtään. Asenteeseen vaikuttaa se, että huumekauppiaat osaavat markkinoida kannabiksen siten, että nuoret oikeasti uskovat ettei siitä ole mitään haittaa eikä siihen voi jäädä koukkuun. Jos kaikki se markkinointi taito mikä käytetään kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden markkinointiin käytettäisiin ehkäisevään päihdetyöhön ongelmat olisivat hyvin vähäiset. Kannabiksen saatavuus on todella hyvä, nuoret tietävät tarkkaan mistä mitäkin saa. Pelottavinta on Raumalla se, että huumetutkinta on kokonaan poistettu. Täällä Raumalla on sellaisia paikkoja missä on aikuisia töissä ja he tietävät, että heillä käytetään huumeita ja kukaan ei ilmoita poliisille saatikka vanhemmille. Aivan kuin suojeltaisiin huumeita käyttäviä nuoria siten, että he saavat rauhassa jatkaa käyttöä. On käsittämätöntä että päihdeyksiköt tietävät mistä huumeita saa ja mitään ei tehdä. Päihdeklinikan työntekijä on sanonut että nuorin kannabiksen käyttäjä on 13-vuotias. Kouluissa pitäisi olla joku sosiaalityöntekijä joka havaitsee kannabiksen käyttäjän. Itsemäärämisoikeus pitäisi lailla kieltää. 15-vuotiaan kanssa ammattilaiset voivat puhua ja saadaan tietää esim. huumeidenkäytöstä ja vanhemmille ei kerrota. Vanhemmat ovat nuoren tärkein tukiverkosto ja jos he eivät tiedä, miten he voivat milläänlailla auttaa nuorta. Kun nuori käyttää kannabista, hän ei pysty ottamaan itsestään vastuuta. Nuoret ovat muutenkin hukassa itsensä kanssa ja jos on vielä kemialliset päihteet sotkemassa, jää nuori aivan yksin. Koulun ongelma on se, että siellä ei välttämättä tiedetä mitään nuoren huumeongelmasta. Lapsen asioita työstetään eikä tiedetä että kaikki ongelmat ovat alkaneet kannabiksen tai muiden huumeidenkäytön myötä. Opettaja saattaa vaihtua, eikä koulussa asiasta oteta vastuuta täysin. Koko juttu saattaa jäädä hoitamatta kun tieto ei kulje.
3. Mitä kaupungin/kunnan pitäisi tehdä ehkäistäkseen nuorten päihteidenkäyttöä? Varhaisessa vaiheessa puuttuminen on tärkeää. 5-6-luokkalaiset saavat jo netistä tietoa, että kannabis ei ole vaarallista. Viimeistään nyt pitäisi herätä ja valjastaa kaikkein tehokkaimmat markkinamiehet kannabiksen ja muiden huumeongelmien vastaiseen työhön. Ylä-asteelta siirryttäessä ammatilliselle puolelle pitäisi olla jatkumo tukitoimille. Miten nuori, jota on tuettu oppimisessa peruskoulussa, voi pärjätä ilman tukea ammattioppilaitoksessa? Koulun käymättömyys ongelmassa otettiin yhteyttä kaikkiin rehtoreihin ja joka puolelle ja mitään ei tapahtunut. Perhetukikeskuksessa ja Vorrissa sanottiin, että se on vanhempien aktiivisuudesta kiinni saako apua vai ei. Perhetukikeskuksen palveluista pitäisi tiedottaa paremmin varsinkin koulupoissaolojen suhteen. Aikaa kuluu ja ongelmat vaikeutuvat. Apua pitäisi saada nopeasti, 7 päivääkin voi olla liian pitkä aika nuorelle. Kukaan ei ota huomioon, että muu perhe kärsii ja voi pahoin koko ajan, kun perheen yksi lapsista käyttää huumeita. Sisarukset näkevät kaiken pahan, väkivallan, varastamisen kaiken, mitä huumeita käyttävä nuori tekee kotona. Vanhemmat yrittävät hankea apua ja mistään ei saa apua. Perheen muut lapset kärsivät myös siksi, että yhteen lapseen menee vanhempien lähes kaikki energia. Wilma on todella hyvä peruskoulussa, koska sieltä vanhemmat saavat tietoa ja pystyvät itse reagoimaan nopeasti. Pitäisi olla olisi jotakin kiinnekohtia peruskoulun ja kymppiluokan jälkeen jos ei löydä paikkaansa heti. Esim. asberger ryhmä eli lapsille jotka ei osaa pitää puoliaan ja jotka uppoutuvat yhteen asiaan yhdellä kertaa. Työpajat ovat hyviä mutta lisäksi pitäisi olla taide ja musiikkityöpajoja. Työpajojen pitäisi jatkua pidempään 4. Onko sinulle jäänyt mieleen joku ehkäisevän päihdetyön menetelmä, kamppanja tms. nuorille suunnattu EPT menetelmä? Ei ole jäänyt mieleen mitään ongelmia ehkäisevää kamppanjaa tai muuta. On jäänyt mieleen pelkät positiiviset hehkutukset kannabiksesta ja huumeista erityisesti.
Koulussa saisi kiertää sellaisia, jotka ovat itse kokeneet rajun menneisyyden ja kertoisivat mitä ovat kokeneet ja kertoisivat siitä miten ovat päässeet irti. 5. Miten ajattelet että se vaikuttaa nuoreen? Nuori joka on jo koukussa saisi tukea siihen, että on mahdollista päästä irti. Nuoret eivät tiedä mitään siitä miten huumeet vaikuttavat negatiivisesti. Kouluun pitäisi saada henkilöitä, jotka ovat käyttäneet huumeita ja jotka ovat huonossa kunnossa, näytettäisiin miten oikeasti tukka lähtee päästä ja hampaat menevät. Sen jälkeen voitaisiin kertoa mitä oikeasti tapahtuu. Riskiehkäisy; 6. Mitä tapahtuu viranomaisten taholta kun havaitaan nuoren päihteidenkäyttö (alkoholi/huumeet) Mitään ei tapahtunut kun otti viranomaisiin yhteyttä oman lapsen huumeiden käytöstä. Kaikki tiesivät, että lapsi käyttää kannabista mutta mitään ei tapahtunut. Vanhemmat soittavat päivystävälle lastensuojelulle mökkibileistä, jossa nuoret käyttävät huumeita. Mitään ei tapahdu, kukaan ei mene paikalle vaan käsketään mennä itse mökille ja hajottamaan porukat. Vanhemmat tehneet ilmoituksen lapsen alkoholinkäytöstä lastensuojeluun, menee kuukausi ennen kuin mitään tapahtuu vaikka asiaan pitäisi puuttua heti ja voimakkaasti. Välittääkö kukaan oikeasti? Eikö ole olemassa joku akuuttiryhmä? Miksei se voi tulla paikalle välittömästi ja asiaa alettaisiin hoitamaan? Nyt joutuu kuukauden odottamaan. Siinä välissä ehtii tapahtua todella paljon väkivaltaa ja päihteidenkäyttöä. Ongelmat syvenevät nuoren elämässä kuukauden aikana todella paljon. Koko perhe kärsii tämän kuukauden ajan. Usein nuori uhkaa tappaa itsensä, vanhempansa ja jopa sisaruksensa jos ei saa rahaa huumeisiin. Vanhemmat jäävät todella yksin. Koko perheellä on hirveä olo. Yritettiin saada pakkohoitoon, mutta kysyttiin vain että oletko varma että oli tosissaan. Pakkohoitoon ei saanut millään. Poliisi pyytää näyttöä. Silloin kun näyttöä esim. väkivallasta on, ollaan jo todella myöhässä. Ainut vaihtoehto oli putka, josta on pakko päästää pois seuraavana päivänä. Pakolaisillekin annetaan apua. Kuka takaa perheen perusturvan tällaisessa tilanteessa? Kun nuori käyttää huumeita, se valtaa koko perheen elämän.
7. Mitä vanhempien tulisi tehdä kun he saavat selville että nuori käyttää päihteitä? Vanhempien tulisi aina tietää missä nuori on, ei yhtään yökylää, niin ettei tunne vanhempia. Vanhemmat ovat käytön alussa sitä mieltä, että ylireagoidaan mutta he eivät tiedä mitä voi tapahtua. Olemme jo ihan pohjalla ja siksi otamme vastaan kaiken avun jonka voimme. Häpeä pitäisi pystyä poistamaan vanhemmilta. Häpeä on suuri este puuttumiseen. Häpeä ja syyllisyys omasta vanhemmuudestaan. Kun avaa suunsa ja kertoo omista kokemuksistaan toiset kaikkoavat ja häpeävät meitä mutta toiset alkavat kertoa omista ongelmistaan. Tukea voi tulla yllättävän läheltä. Kaikki vapaaehtoiset ongelmien hoitopaikat alaikäisille ovat todella huonoja. Pitää olla paikkoja, johon voidaan määrätä pakolla, on vain mentävä, ei saa antaa vaihtoehtoja. Vanhemmat yrittävät kaikkensa, puhuvat järkeä yrittävät rajoittaa nuoren tekemisiä. Pakkohoitoon ei ketään saa mutta kaikkensa vanhemmat yrittää siinä vaiheessa. Pitäisi itse ottaa selvää asioista, jotta tietäisi mistä puhuu. Yrittää ohjata hoitoon päihdeklinikalle. Vanhempien vertaistukiryhmiin kannattaa liittyä. Keskustella asiasta, ottaa keskusteluun mukaan joitain kenellä on auktoriteettia nuoreen. Jos nuori ei halua muuta tietoa, kuin kavereiden tietoa, vanhempien pitää koettaa esittää sitä tietoa mitä vaaroja huumeissa on. Rajoittaa rahallisesti, ettei olisi rahaa hankkia päihteitä. Yrittää saada muuta kaveripiiriä nuorelle. Koettaa saada menemään päihdeklinikalle tai mielenterveystoimistoon tai lääkäriin tai jonnekin avun piiriin. Vertaistukiryhmät ovat hyviä. Kalliolan läheishoito on hyvä. Päihdeklinikalta saa keskusteluapua ja neuvoja. 8. Mitä mieltä olet tästä tarjolla olevasta avusta? Apua saa yleensä päiväsaikaan arkisin, mutta hurjin avuntarve on viikonloppuisin, silloin ei saa kiinni ketään, kun avuntarve on suurin. Päihdeapua ei ole se, että kerran käy juttelemassa ja antaa seulat. Lapsi valehtelee vanhemmilleen, että on käynyt päihdeklinikalla, jossa päihdeklinikan työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Hoitosuhde on kanssa ihan huonosti järjestetty, jos hoitosuhde on tehty eikä asiakas käy siellä hoitosuhde katkeaa, eikä mitään enää tehdä sen jälkeen.
Avoterveydenhoidon puolella pitäisi valistaa päihteidenkäyttäjien käyttäytymisestä. Ei auttanut vaikka vanhempana soitin lapsen lääkärille, että älä myönnä sille selkäkipuun vahvoja opiaatteja. Mitään vaikutusta ei ollut, lääkkeet olivat lapsen taskussa. Pitäisi keskittää yhteen paikkaan päihderiippuvaisten hoito. Päihdeklinikalle jossa tiedetään kenellä on ongelma. Vanhemmilla tulisi olla vertaistukiryhmiä, joista saa uusia vinkkejä, mitä voi tehdä kun lapsi käyttää huumeita. Monessa asiassa voi auttaa ne, jotka ovat kokeneet saman ja selvinneet siitä. Nuorille pitäisi myös olla tällaisia vertaisryhmiä. Jonkun sosiaalitantan on aivan turha puhua mitään sellaiselle nuorelle, joka on alkanut käyttämään huumeita. Ei ainakaan saisi piilotella tietoa tehokkaista hoitopaikoista, siksi että ne ovat kalliita. 9. Mikä olisi paras keino estää lasten ja nuorten päihteidenkäyttö? Joku tällainen valistava keskustelu nuoren kanssa. Koettaa saada nuoren mukaan johonkin ryhmään. Jos olisi joku sellainen ryhmä jossa olisi muita nuoria vastaavassa tilanteessa, jossa olisi joku vetäjä. Tukihenkilö nuoren elämään voisi olla hyvä. Jos saisi jotenkin niin ettei päihteitä olisi saatavilla. Koulujenkin ympäriltä saa päihteitä. Huumepoliisi on hyvä keino. Sellaista valitusta jossa entiset linnakundit, jotka osaa lähestyä nuoria ja kertoa, että miten se sitten menee kun sitä huumetta pitää saada kokoajan lisää. Entiset lääkkeiden väärinkäyttäjätkin voisi kiertää kouluja. Tietoa lisää esim. siitä että viihdekäytöstä voi jäädä koukkuun. Pitkittyneet /luvattomat koulupoissaolot: 10. Mikä estäisi sen että lapset/nuoret eivät olisi poissa koulusta Jos on vähän puolipäivä poissaoloja niin puhelinyhteys, jos ei näy ala näkymään koulussa. Opettajien tulee ottaa vakavissaan jos vanhempi antaa ensimmäisenkin viestin poissaolo ongelmasta. Ongelma on jo todella pitkällä, kun on 120 poissaolotuntia. Varhain puuttuminen. Pitää puuttua heti. Varsinkin avioerolapsien kohdalla, on todella tärkeää, selvittää kumpi vanhempi puhuu totta. Selvitetään perin pohjin poissaolojen syyt. Sairauspoissaoloissa kouluterveydenhoitaja selvittää syyn.
Siirretään pienryhmäopiskeluun, jos on vaikeuksia luokassa. Jälki-istunnot pitää lopettaa, jälki-istunnot vain pahentavat kierrettä. Jonkinlainen tukiryhmä jälkiistuntojen tilalle. Vanhemmille enemmän konkreettista tietoa siitä, mitä he voivat tehdä kun lapsi makaa sängyllä eikä lähde kouluun. Perhetukikeskuksesta ei tiedetä ja sieltä on moni saanut apua. Pitäisi olla paljon aikuisia, jotka voisivat keskustella nuorten kanssa poissaoloista. Niin paljon, että voisi valita kenen kanssa kemiat kohtaavat. HUOM: Tulevaisuus. Jotta hanke olisi onnistunut täydellisesti mitä olisi tapahtunut? Työntekijöiden pitäisi tajuta mitä oikeasti tapahtuu. Työntekijöitä pitäisi olla paljon enemmän. Kaikki ongelmat selitetään sillä, että resursseja ei ole. Jossain tilanteessa kaksikin päivää on liikaa. Vanhemmat ovat todella kovilla ja varsinkin siinä iässä, kun ollaan lähellä täysi-ikää. Pitäisi saada apua, jotta ei tulisi huumekuolemia. Monelle käy niin. Olisi selvästi nähtävissä, että päihteidenkäyttäjien määrät, näyttäisi laskevan. Olisi saatu luotua toimiva malli kaikkien ajatusten pohjalta. Hyvä, että yritetään kypsyttää sellaista. Päihdeklinikka on ihan hyvä, mutta nuorilla ja muillakin on sellainen olo että siellä käy surkeimmat narkkarit. Pitäisi olla sellainen matalan kynnyksen paikka mikä ei olisi päihdeklinikka, josta saisi apua ja tukea. Ongelma on siinä, että nuori ei näe omaa käyttöä ennen kuin myöntää, että itsellä on ongelma. Huumepoliisi pitäisi olla Raumalla ehdottomasti. Raumalla on karmeita piilossa olevia ongelmia, joissa on mukana kiristystä, uhkailua ja väkivaltaa. Kukaan käyttäjä ei uskalla käräyttää koska kosto on kauhea. Ei vaan voi olla asiat niin olla niin ettei Raumalla ole huumepoliisia. Huumeiden ja lääkkeiden myyjät kiinni. Olisi asiantuntevia lääkäreitä jotka osaisivat auttaa niin että ei määräisi lääkkeitä joihin jää koukkuun. Lääkäreiden pitäisi opastaa pääsemään lääkkeistä irti, jos on huomannut että esim. paniikkihäiriö lääkkeisiin on jäänyt koukkuun.