Enon kartta-alueen kalliopera

WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : 100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHTI 4242 EXPLANATION TO THE MAPS OF PRE-QUATERNARY ROCKS SHEET 4242 Reino Kesola Enon kartta-alueen kalliopera Summary : Pre-Quaternary rocks of the Eno map-sheet area GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND ESPOO 1998

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000 Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 4242 Reino Kesola ENON KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Eno map-sheet area Geologian tutkimuskeskus Geological Survey of Finland Espoo 1998

Kesola, Reino 1998. Enon kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Eno map-sheet area. Geological map of Finland 1 : 100 000. Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, Sheet 4242 Eno. 44 pages, 14 figures and 7 tables. The Eno map-sheet area is in the region of North Karelia in the province of Eastern Finland. The town of Joensuu lies 15 km west-southwest of the mapsheet area, and the southern waters of Pielisjarvi lake are in the north. The map-sheet area contains two large stratigraphic units belonging to two different geological periods. The area's eastern part comprises an ancient Archaean basement gneiss complex composed of grey gneisses, dark green metavolcanic rocks and plutonic rocks. The basement gneiss complex contains gneiss with greyish. often reddish, K-feldspar porphyroblasts, red granites. multicoloured migmatites and long belts of mica gneisses, and mafic and felsic metavolcanic rocks. Layered Paleoproterozoic Svecokarelian sediments, now conglomerates, quartzites and mica schists, overlie the Archaean basement. These is a small, separate basement gneiss complex in the western of the area. This is part of the Kontiolahti dome, which is surrounded by Proterozoic rocks. The basement gneiss complex is overlain by autochthonous rocks, mostly conglomerates, and allochthonous Svecokarelian rocks. quartzites and mica schists. The autochthonous Paleoproterozoic rocks are mainly of sedimentary origin being derived from the weathering crust of an ancient continent. Theautochthonous rocks were transported by rivers to the continent's margin, which is represented by stratigraphic ally lower conglomerates and quartzites. The quartzites show structures characteristic of fluvial sediments. Most of these rocks are assigned to the Jatulian Group. Mica schists belonging to the Kalevian Group are stratigraphically above the quartzites. These mica schists are in the southwestern part of the mapsheet, where the uppermost portion of the mica schists contains a conglomerate interlayer, which is marked on the geological map. Metadiabases, several kilometres long, cut the basement gneiss complex and the quartzites. The contact zone between Archaean and Proterozoic rocks contains strongly altered granites and granodiorites, which have undergone strong and complete sericitisation. These seriticised rocks are the remnants of a paleoweathering crust existed before the early Proterozoic sedimentary phase proper was formed. There were many phases of folding during the Paleoproterozoic, in the course of which the area's sediments were heavily deformed and thrust from southwest towards northeast. In places, this intense thrusting produced rock types that differ from those in the original sedimentary stratigraphy. The text is in Finnish. with the figure and table captions and the summary in English. Key words (GeoRef Thesaurus, AGO : areal geology. bedrock. Archaean, Proterozoic, Eno. Finland Reino Ke.sola Geological Surrey of Finland P.O. Box 1237, FIN-70211 Kuopio E -mail : R e in a. Kesola@gsffi ISBN 951-690-721-0

Kesola, Reino 1998. Enon kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Eno map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Kallioperdkarttojen selitvkset, lehti 4242 Eno. 44 sivua, 14 kuvaaja 7 taulukkoa. Enon karttalehtialue on Pohjois-Karjalan maakunnassa. Alueen Iansipuolella on Joensuun kaupunki ja pohjoispuolella Pielisjarvi. Kartta-alucella on kaksi eri geologiscn aikakauden suurta stratigrafista yksikkda. Alueen itaosa on vanhaa arkeeista pohjagneissikompleksia.jossa kivilajit ovat harmaita gneisseja, tummanvihreita metavulkaniitteja ja syvakivia. Harmaiden. usein punertavia kalimaasalpaporfyroblasteja sisaltavien gneissien lisaksi pohjagneissikompleksissa on punaisia graniitteja, monivarisia migmatiitteja ja pitkia vyohykkeita kiillegneisseja, mafisia ja felsisia metavulkaniitteja. Arkeeisen pohjakompleksin paalle ovat kerrostuneet paleoproterotsooiset svekokarjalaiset sedimentit, jotka ovat nyt konglomeraatteja, kvartsiitteja ja kiilleliuskeita. Aivan alueen lansiosassa on erillinen pohjagneissikompleksi, jota on kutsuttu Kontiolahden doomiksi. Tata doomia ymparoi joka puolelta proterotsooiset kivet. Pohjagneissikompleksi n paalla on svekokarjalaisia kivia, jotka oval osittain liukuneet ylityonnoissa pohjagneissien paalle. Paleoprotcrotsooiset kivct ovat paaasiassa sedimenttisyntyisia. Ne ovat rapautuneet muinaiselta mantereelta ja kulkeutuneet vesien mukana muinaisen mantereen reunaosiin. Naita mantereen reunaosan sedimentteja edustavat alueella stratigrafisesti alimpana olevat konglomeraatit ja kvartsiitit. Kvartsiiteissa on nahtavissa rakenteita, jotka ovat syntyneet virtaavan veden liikutel- Icssa sedimentteja. Suurin osa kvartsiiteista luetaan kuuluvaksi Jatulin ryhmaan. Stratigrafisesti kvartsiittien paalla on kiilleliusketta ja nama liuskeet kuuluvat Kalevan ryhmaan. Naita kiilleliuskeita on kartta-alueen lounaisosassa. Kiilleliuskeiden ylimmassa osassa on tally alueella valikerroksena konglomeraattia, joka on myos merkitty kallioperakartalle. Pohjagneissikompleksin gneisseja leikkaavat metadiabaasit, jotka oval useita kilometreja pitkia. Metadiabaasit leikkaavat myos kvartsiitteja. Arkeeisten ja paleoproterotsooisten kivien kontaktivyohykkeella on voimakkaasti muuttuneita graniitteja ja granodioriitteja, joiden maasalvassa on tapahtunut voimakasta lapikotaista serisiittiytymista. Nama serisiittiytynect kivet edustavat jaanteita syvalle cdenneesta pal eorapautumavaiheesta, joka oli ennen varsinaista varhaispaleoproterotsooista sedimentaatiovaihetta. Paleoproterotsooisena aikana on ollut poimutusvaihe, joissa alueen sedimentit ovat voimakkasti deformoituneet ja osaksi tyontyneet voimakkaasti lounaasta koilliseen pain. Tama voimakas tydnto on muuttanut paikoin sedimenttisyntyisten kivien alkuperaisia kerrosjarjestyksia. Teksiti on suomen kielella. Tiivistelmien, kuvien, taulukoiden i.a yhteenvedon teksti on myos englanniksi. Asiasanat (Fingeo-sanasto, GTK) : aluegeologia, karttalehtiselitykset, kalliopera, metamorfiset kivet, graniitit, juonet. arkeeinen, paleoproterotsooinen, Eno, Suomi Reino Kesola Geologian tutkimuskeskus, PI 1237 70211 Kuopio E-mail. Rein o.kesolacafgsf..fi

SISALTO - CONTENTS Alue ja tutkimusvaiheet- 7 Alue 7 Tutkimusvaiheet 7 Kivilajit 9 Presvekokarjalainen graniittigneissialue 12 Kvartsi- ja granodioriittiset gneissit 14 Dioriitti 16 Graniitti 17 Kiilleliuskeet ja -gneissit 18 Metavulkaniitit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit 19 Rautamuodostumat 21 Helsinkiitti 22 Svekokarjalaisia kivilajeja 23 Konglomeraatti ja kvartsiitti 23 Konglomeraatti 24 Breksia 25 Kvartsiitti 25 Kiilleliuske 28 Metadiabaasit 30 Rakenne 33 Iat ja metarnorfoosi 34 Malmimineraalisaatiot ja louhimot 35 Retkeilykohteita 36 Summary : Pre-Quaternary rocks of the Eno map-sheet area 37 Introduction 37 Presvecokarelian granite-gneiss area 37 Svecokarelian rock types 37 Dykes 38 Structure 38 Metamorphism 38 Ore occurence and quarry 39 Kirjallisuutta - References 39

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera ALUE JA TUTKIMUSVAIHEET Alue Enon karttalehtialue (KL = karttalehti, 4242) on Pohjois-Karjalan maakunnassa, Joensuun kaupungista koilliseen. Alueen luoteisosan lapi virtaa Pielisjoki (KL 01, 02, 05 ja 06). Koillisosassa on Koitere-jarven etelarantoja. Kartta-alueella on Enon, Ilomantsin, Kontiolahden ja Tuupovaaran kuntiin kuuluvia alueita. Enon karttalehtialueella maiseman vaihtelevat pinnanmuodot johtuvat paaosiltaan kallioperan kivilajien erilaisesta kovuudesta. Pitkat laaksot ovat suuria ruhjevyohykkeita. Pielisjarven lansipuolella on vaarajonoja, jotka ulottuvat Kolilta myos Enon alueelle (KL 02 ja 03). Nama pitkat ja korkeat vaarat ovat kvartsiittia ja metadiabaaseja, jotka kovina kivilajeina ovat kestaneet eroosiota ympariston kivia paremmin. Enossa kvartsiittivaarojen korkeudet oval yleensa 200-270 metric merenpinnan ylapuolella. Karttalehtialueen lounaisosassa Monnin kylan lansipuolella (KL 01) ja Pielisjoen alueella on tasaisia alueita (kuva 1). Tama tasaisuus johtuu alueen kiilleliuskeesta. Ymparistoaan pehmeampana kiilleliuske on rapautunut ja kulunut muita kivilajeja voimakkaammin. Suurin osa karttalehtialuetta on vaaramaisemaa, jonka kalliopera on arkeeiseen pohjagneissikompleksiin kuuluvia migmatiitteja ja granodioriitteja. Vaaramaisemalle ovat myos tyypillisia kapeat ja kymmenia kilometreja pitkat Iaaksot, joiden pituussuunta on luode- kaakko. Nama laaksot ovat syntyneet rikkonaisen kallioperan heikkousvyohykkeisiin. Tutkimusvaiheet Kallioperakartoitus aloitettiin vuonna 1973 ja lopetettiin vuonna 1979. Kartoitustyota johti geologi I. Laiti. Han teki myos Enon kallioperakartan. Karttalehti ilmestyi vuonna 1983. Maastotyossa olivat 1. Laitin apulaisina M. Torssonen (1974-78), M. Lummaa (1964-76) ja A. Makela (1978). S. Lavikainen oli vuonna 1968 kartoittanut osia Enon karttalehtialueen itaosista. Karttalehtiselityksen tekeminen keskeytyi pitkaksi aikaa, kun geologi I. Laiti jai elakkeelle. Selityksen tekeminen siirtyi geologi R. Kesolalle 1989. Selitysta varten on keratty ja analysoitu kirjallista kartoitusaineistoa seka tehty vain muutama lyhyt tutustumismatka alueelle. Selitys perustuu paljolti kirjalliseen aineistoon. Vuonna 1989-1991 oli Enon karttalehtialueelle ekskursioita, joissa I. Laiti selosti kasityksiaan alueen geologiasta. Selityksessa olevat geologiset 7

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola yhteenvedot perustuvat paljolti naiden ekskursioiden aikana kaytyihin keskusteluihin ja muistiinpanoihin. I. Laiti kuoli elokuussa vuonna 1992. Vuonna 1997 etsittiin Enon alueella tilaustyona rakennuskivia. Taman tyon aikana o1i mahdollisuus tutustua tarkemmin alueen graniittisiin kiviin ja diabaasijuoniin. Karttalehden ilmestymisen jalkeen alueella tehtiin lentokoneella geofysikaalisia mittauksia. Naita mittaustuloksia on muokattu kuviksi (kuva 2). Niissa nakyy sellaisia kallioperan piirteita, joista ei tiedetty mitaan kallioperakartan koostamisen yhteydessa. Erityisesti naissa kuvissa erottuvat magneettisina anomalioina diabaasit, jotka ovat pitempia kuin aikoinaan karttaa piirrettaessa oletettiin. Kalliopaljastumia on ollut kuitenkin niin paljon, etteivat myohemmat kuvatulkintatiedot ole oleellisesti muuttaneet geologista kuvaa. Kuva 1. Takana oikealla on vaaroja, jotka ovat kvartsiittia. Laaksossa nakyva vesisto kuuluu Pielisjokeen. Aloe on kiilleliusketta. Kuva on otettu Monnista Kontiolahdelle pain. Fig. 1. Inthe background, on the right, are hills of quartzite. The waterbody in the valley is part of Pielisjoki (river). The area is of mica schist. Photograph taken from Monni towards Kontiolahti. Monni, Kontiolahti, 01 D, x = 695513 ; y = 4505,40. 8

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera KIVILAJIT Karttalehtialueella on selvasti graniittien ja gneissien vallitsema pohjagneissialue. Pohjagneissialueilla raitaisten gneissien, graniittisten ja granodioriittisten kivien varit ja koostumus vaihtelevat melkoisesti jo yhden paljastuman alueella. Graniittisten kivien seassa on jaanteita vanhemmista kivilajeista seka usein kaikkia muita kivilajeja leikkaavia nuorempia pegmatiittijuonia. Kartalla on kuvattu vaihtelevia kivilajeja niin, etta kivilajivari kuvaa alueella vallitsevaa paakivilajia. Kuvassa 3 on kivilajeista otettuja ohuthiekuvia. Naissa kuvissa kiven mineraalit ja mikrorakenne tuovat paremmin esille kivilajin kuin usein harmaat kalliopaljastumat. Liuskealueella kvartsiitit ja kiilleliuskeet ovat tyypillisia kivilajeja. Kvartsiitit ovat ulkoasultaan hyvin paljon toistensa kaltaisia. Kiilleliuskeet ovat harmaita tai tummia kivia. Kiilleliuskeet eivat aina ole voimakkaasti liuskettuneita, vaan ovat paikoin hyvin sailyneita turbidiitteja. Kiilleliuskeissa on usein nahtavissa soikeanmuotoisia konkreetioita, joita symbolien avulla on merkitty myos karttalehdelle. Alueen juonikivia ovat diabaasit, joilla on pituutta useita kilometreja. Lahes kaikki diabaasit ovat lahinna sarvivalkediabaaseja. Kuva 2. Enon karttalehtialueen kuvankasittelykuva, jossa on lahtoaineistona geofysikaalinen matalalentoaineisto. Diabaasit nakyvat pitkina ja kapeina anomalioina. Kuvan keskella on laaja alue, jolla on korkeamagneettinen taso (keltainen). Talle samalle alueelle on kiviin syntynyt runsaasti kalimaasalpaporfyroblasteja. Fig. 2. Image of Eno map-sheet area (4242) processed from low-altitude geophysical data. The long and narrow anomalies are due to diabase. A wide area of high magnetism (yellow) is seen at the centre of the image. In this area, the bedrock contains abundant K-feldspar porphyroblasts. 9

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Kuva 3. Ohuthiekuvia eri kivilajeista. Nikolit +. (Katso s. 11). Fig. 3. Photomicrographs of rocks. Nicols +. (See p. 11). 1 0

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Kalevan ryhman kiilleliuskeita Mica geissses of the Kaleva group Kivilaji - Rock Sijainti KI X Y A Stauroliittikiilleliuske Staurolite mica gneiss B Kiilleliuske, jossa on biotiittiporfyroblasteja Mica gneiss with biotite porphyroblasts Kontiolahti, Palovaara OIB Kontiolahti, Kalmosaari O1B 6958,110 6954,630 4500,840 4503,810 C Kiilleliuske-Mica gneiss Kontiolahti, Topposuo OIA 6951,000 4502,210 D Kiilleliuske-Mica gneiss Kontiolahti, Pitkaniemi O1A 6953,860 4502,100 Jatuliryhman kvartsiitteja Quartzites of the Jatuli group Kivilaji - Rock Sijainti KI X Y E Kvartsiitti-Quartzite Eno, Rekikangas 02B 6965,600 4502,500 F Serisiittikvartsiitti-Sericite quartzite Eno, Nimettomankalliot 03C 6973,300 4507,100 G Kvartsiittikerros konglomeraatissa Eno, Sorsansuo 02B 6966,350 4502,050 Bed of quartzite in conglomerate Arkeeinen pohjakompleksi Archaean basement complex Kivilaji - Rock Sijainti KI X Y H Arkoosi/Granodioriitti Arkose/Granodiorite Eno, Lauttarimpi 03C 6973,000 4507,200 I Gneissi-Gneiss Kontiolahti, Tarovaara 04B 6955,730 4510,110 J Granodioriitti-Granodiorite Eno, Itikkavaara 07D 6958,200 4527,240 1 1

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Presvekokarjalainen graniittigneissialue Presvekokarjalainen graniittigneissialue eli pohjagneissikompleksin alueen kivilajit ovat ialtaan arkeeisia. Kivilajit ovat asultaan paaasiassa joko massamaisia tai raitaisia. Gneissimaiset kvartsi- ja granodioriittiset kivilajit on kallioperakarttaan merkitty vaaleanruskealla varilla. Usein gneissien seassa on myos laajoja alueita punertavaa graniittia tai pegmatiittijuonia. Pohjagneissikompleksin kiville ovat tyypillisia kalimaasalpaporfyroblastit, granodioriittiset tai graniittiset suonet ja pegmatiittijuonet. Usein graniittisia suonia voi olla niin runsaasti, etta gneisseja voidaan pitaa migmatiitteina. Migmatiittien ja graniittien lisaksi on pitkia ja useiden neliokilometrien suuruisia vulkaanis-sedimenttisia vyohykkeita, joissa kivilajit ovat keskenaan vuorottelevia vihreita metavulkaniitteja, harmaita ja vaaleita kiilleliuskeita ja -gneisseja. Naiden gneissien paallemerkintana on B-kirjain osoittamassa ne kuuluvaksi arkeeiseen pohjagneissikompleksiin. Kiillegneissien seassa valikerroksina on myos vaaleanharmaita tai punertavia kvartsimaasalpagneisseja, joita on pidetty felsista vulkaanista alkuperaa olevina kiviea. Liuskevyohykkeilla on myos rautamuodostumia, jotka kallioperakarttaan on merkitty omalla varilla. Karttalehtialueen lansiosassa (01 ja 02) paleoproterotsooisten kiilleliuskeiden ja kvartsiittien ymparoimana on arkeeisia granodioriitteja ja migmatiitteja. Taman alueen pohjakompleksin gneissit kuuluvat ns. Kontiolahden kupoliin (doomiin). Karttalehtialueen lansiosassa on arkeeisten ja paleoproterotsooisten kivien kontakti. Kontaktin lahella on pohjakompleksissa vyohykkeita, joissa granodioriitit ja gneissit ei ole aivan "tervetta", vaan kivessa on merkkeja lapikotaisesta kataklastisen tyyppisesta breksioitumisesta tai mineraalien rapautumisesta. Rapautuminen ilmenee kivessa voimakkaana maasalpien serisiittiytymisena (kuva 3, H). Maastohavaintoja tehtaessa on naita kivia pidetty jonkinlaisina granodioriitin ja satroliitin valimuotoina. Voimakkaasti rapautuneissa kivissa on viela jaljella paljon alkuperaisen granodioriitin mineraalirakenteen piirteita. Rakeiden ja haamumaisten kivilajikappaleiden valissa on epidoottia tai serisiitia, joka saa kiven rakenteen nayttamaan ohuthieessa granoblastiselta. Aivan samannakoista serisiittiytynytta materiaalia on konglomeraatteissa ja kvartsiitteissa (kuva 3 E, F ja G). Kallioperakarttaan on taman tyyppisten serisiittiytyneiden granodioriittisten kivien paalle merkitty serisiitin tai epidootin merkkeja (02 ja 03). 1 2

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Kuva 4. Enon (4242) kartta-alue. A = valokuvien ottopaikat, B = pistelaskun numero (taulukko 1-7). Fig. 4. Area of the Eno (4242) map-sheet. A = sites of photos, B = point-counting analysis No. (Tables 1-7). 1 3

Suomen geologinen kartta 1 : 100 0 0 0, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Kvartsi- ja granodioriittiset gneissit Karttalehtialueella on laajoja alueita, joilla paakivilajina on harmaa ja karkea kvartsi- tai granodioriitti. Granodioriitti on lahes aina jonkin verran suuntautunut, mutta on myos taysin massamaisen syvakiven kaltainen (kuva 5). Tamantyyppista kivea on nahtavissa Kontiolahden kupolin alueeseen kuuluvassa Poppavaarassa (01B, x = 6959,25 ; y = 4500,56). Taalla on vanha louhos, josta kivea on otettu panssarivaunuesteiden rakentamiseen. Louhoksessa kivi on porfyyrista granodioriittia, ja sita leikkaavat pohjakompleksin kiville tyypilliset pegmatiittiset juonet. Massamaiset granodioriitit eivat ole laaja-alaisia, ja niin taallakin kuin muualla pohjakompleksin alueella on lahiymparistossa jo migmatiitteja tai voimakkaasti gneissiytyneita granodioriittisia kivia. Pamilon voimalaitoksen pohjoispuolella Tuulivaarassa metsatien varressa (08B, x=6967,80 ; y=4522,28) on nahtavissa massamaista, harmaata ja melko ehjaa granodioriittia. Pohjakompleksin suuntautuneissa granodioriiteissa ovat tyypillisia myos kalimaasalpaporfyroblastit, joiden suhteellinen osuus kivessa vaihtelee. Kallioperakarttaan naiden porfyroblastien alueellinen esiintyminen on merkitty kalimaasalpaporfyroblastin symbolein. Porfyroblasteja esiintyy lahes kaikkialla, mutta alueen itaosissa (10, 11, 12 A ja C) porfyroblasteja on granodioriiteissa suhteellisen vanhn. Suurimmat porfyroblastit voivat olla y1i 5 senttimetria pitkia ja niin tiheassa, etta kivi muistuttaa graniittia. Suurimmat porfyroblastit ovat seka omamuotoisia etta ovaalin muotoisia. Tamantyyppista kivea on nahtavissa Louhiojalla (02 D, x = 6965,84 ; y = 4509,90). Runsaasti kalimaasalpaporfyroblasteja sisaltavaa granodiriittia, lahes graniittia, on nahtavissa Tervaniemessa (02 C, x = 6964,05 ; y = 4507,18), Petronkankaalla (05 A, x = 6963,12 ; y = 4513,84) ja Kohtavaarassa (12 B, x =6977,25 ; y = 4534,59). Yleensa porfyroblasteja on harvakseltaan 5-20 cm :n valein. Kalimaasalpaporfyroblasteissa on usein sulkeumina kiven muita mineraaleja, kuten plagioklaasia, kvartsia ja biotiittia. Aivan pohjagneissikompleksin lansireunalla on muutamia paljastumia granodioriitteja, joissa vaaleanpunertavien kalimaasalpaporfyroblastien ymparilla on uloin osa plagioklaasia ikaan kuin "takkina" (Pielisjoki, Tannilan talo, 02 C, x = 6962,70 ; y = 4508,72 ; Matalalahti, 01 C, x = 6954,68 ; y = 4506,18). Voimakkaasti suuntautuneissa ja gneissimaisissa granodioriiteissa ovat vaaleanpunaiset kalimaasalpaporfyroblastit hyvin yleisia. Usein naissa samoissa kivissa on myos risteilevia graniitti- ja pegmatiittijuonia. Pohjakompleksissa on myos harmaiden granodioriittisten gneissien lisaksi vaalean punertavia gneisseja, jotka ovat hyvin voimakkaasti suuntautuneet. Naiden gneissien koostumus on graniitin ja granodioriittin valilta. Usein naissa kivissa nakyy haamumaisia kivilajijaanteita (kuva 6). Pohjakompleksissa on ikaan kuin Pielisjarven jatkona kapeita kaakko- luodesuuntaisia vyohykkeita, joissa granodioriittinen kivi on liikunnoissa ruhjoutunut ja kiteytynyt uudelleen raitaiseksi ja hienorakeiseksi punertavaksi blastomyloniitiksi tai unakiittimaiseksi kiveksi. Blastomyloniittin paamineraalit ovat kvartsi ja epidootti. Naiden kapeiden vyohykkeiden valittomassa laheisyydessa granodioriitisten kivien plagioklaasi on suurimmaksi osaksi muuttunut epidootiksi, ja osittain epidootti on muodostanut kiveen muutaman 14

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Kuva 5. Syvakivimainen ja porfyyrinen granodioriitti. Fig. 5. Plutonic and porphyritic granodiorite. Poppavaara, Kontiolahti. O1B, x = 6959,25 ; y = 4500,56 Kuva 6. Suuntautunutta granodioriittista gneissia, jossa on maasalpaporfyroblasteja ja graniittisia suonia ja juonia. Laatan pituus on 10 cm. Fig. 6. Granodioritic gneiss containing K-feldspar porphyroblasts, and granitic veins and dykes. Tag is 10 cm. Kuisma, Ilomantsi, 08 A, x = 6960,09 ; y = 4523,84. 1 5

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Taulukko 1. Graniittien mineraalikoostumuksia. Table 1. Modal compositon of granites. Mineraali - Mineral 1 2 3 4 5 6 Kvartsi - Quartz Plagioklaasi - Plagioclase Kalimaasalpa - K- feldspar Biotiitti - Biotite Kloriitti - Chlorite Muskoviitti - Muscovite Serisiitti - Sericite Epidootti - Epidote Apatiitti - Apatite Titaniitti - Sphene Karbonaatti - Carbonate Opaakki - Opaque Muut - Others 32,0 36,2 23,3 3,8 0,4 3,6 0,3 0,2 0,1 0,1 28,7 23,6 32,9 12,7 0,3 1,3 0,2 0,2 0,1 28,3 27,7 34,7 3,1 2,3 2,6 0,1 1,2 27,1 40,5 29,5 0,2 0,9 33,0 31,5 29,3 1,3 0,9 1,7 2,1 0,2 1,8 30,6 43,2 25,8 0,4 Summa - Sum 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Kivilaji - Rock Sijainti KI x y 1. Graniitti - Granite Eno, Mustavaara 02B 6969,600 4503,560 2. Graniitti - Granite Eno, Keljo 07C 6953,680 4529,390 3. Apliittigraniitti - Aplite granite Kontiolahti, Monni O1D 6955,280 4508,240 4. Apliittigraniitti - Aplite granite Eno, Kareikkopuro 05A 6963,610 4510,970 5. Aplittigraniitti - Aplite granite Kontiolahti, Haapalampi O1C 6953,470 4507,280 6. Apliittigraniitti - Aplite granite Kontiolahti, Saava 01C 6954,400 4508,750 millin levyista suoniverkostoa (07 B, x=6958,20 ; y=4521,40, Niirasenvaara) Usein naihin samoihin hiertyneisiin vyohykkeisiin liittyy kivissa voimakasta punaisen kalimaasalvan ja epidootin esiintymista. Kivi muistuttaa lahes unakiittia. Dioriitti Granodioriitit ovat useimmiten harmaita, mutta on laajoja alueita, joilla on myos tummia dioriittisia muunnoksia. Tallaisia kvartsidioriittisia kivia on varsinkin Sonkajan alueella (7, 8, 10 ja 11). Tally samalla alueella on myos kallioperakarttaan merkitty dioriittia. Nain ollen dioriitin ymparistossa on kivilajiluokituksen mukaan kvartsi- ja granodioriitteja, joiden koostumus on lahella dioriittia. Pohjakompleksissa on runsaasti tummia kvartsidioriitteja, mutta dioriitiksi luokiteltavaa kivea on loydetty Kulujarven itapuolelta (11A, x = 6961,44 ; y = 4530,65) ja Enon ja Lieksan valisen Lien itapuolelta Paukkajan itapuolelta (03 C). Laajojen yhtenaisten dioriittialuiden lisaksi ovat migmatiiteissa tyypillisia kulmikkaat dioriittisiset jaanteet. Granodioriitissa dioriitin jaanteita on nahtavissa tieleikkauksessa Harpatinlahden ylittavan salmen kohdalla, joka on nelja 1 6

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera kilometric Enosta Ilomantsiin pain. Varsinkin karttalehdella 10 on runsaasti pohjangneisseissa granodioriitin sijasta kvartsidioriittia tai dioriittia, jossa plagioklaasi on albiittia. Dioriittia on myos Koitereessa Tyrjan saaressa. Graniitti Karttalehdelle on merkitty punaisella varilla graniitteja, jotka ovat alueellisesti niin laajoja, etta ne on selvasti voitu erottaa granodioriiteista ja migmatiiteista. Graniitti on variltaan punainen tai punertavan harmaa. Graniittien ymparilla on usein graniittijuonien sekoittamia migmatiitteja. Yhtenaiseksi merkittyjen laajojen graniittien lisaksi on granodioriittisten kivien seassa runsaasti teravasti leikkaavia graniittijuonia ja -suonia, jotka on kartalla merkitty graniittijuonia ja graniittiutumista kuvaavalla symbolilla. Myos pegmatiittijuonet ovat graniitista yleisia. Graniitin mineraalikoostumus ja raekoko vaihtelevat ilman selvaa saannonmukaisuutta jo muutaman vierekkaisen kalliopaljastuman valilla. Kartta-alueen lounaisosassa Saavanlammen ymparistossa (01 ja 03) on graniittia, joka on lahinna sekoitus karkeasta harmaasta graniitista ja punaisesta apliittisesta graniitista. Taman graniitin ulkopuolella on varsinkin voimakkaasti suuntautuneissa granodioriiteissa runsaasti apliittigraniittisuonia ja - juonia. Apiliittigraniiteissa plagioklaasi on usein albiittiutunutta, ja koko kivi on nayttaa usein voimakkaasti deformoituneelta. Biotiitti on usein reunoiltaan Kuva 7. Graniitti. Kiillotettu pinta. Fig. 7. Granite. Polished surface. Kolisevankalliot, Eno 04 B, x = 6957,88 ; y = 4511,62. 1 7

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola muuttunut kloriitiksi. Graniiteissa porfyroblastit eivat ole yleisia, kuten on taas laita granodioriiteissa. Suuria vaihteluja on graniitissa varsinkin kiilteen esiintymisen suhteen. Enon kirkonkylan ja Sarvingin kylan puolessa valissa on punaista graniittia, jossa ei ole juurikaan kiilteita. Kivessa on lisaksi hiukan hematiittia ja kvartsirakeet ovat ruusukvartsia (Kolisevankalliot, 04 B, x = 6957,75 ; y = 4511,65, kuva 7). Kiilleliuskeet ja -gneissit Granodioriittien valissa on vyohykeita, joissa kivi on kiilleliusketta ja - gneissia. Kallioperakarttaan nama arkeeiset kiilleliuskeet ja -gneissit on merkitty sinisella varilla ja B-paallemerkinnalla. Kiilleliuskevyohykkeiden keskella kivet nayttavat hyvin sailyneilta, mutta naiden vyohykkeiden reunaosissa kiillegneissin vaihettuminen raitaiseksi granodioriittiseksi gneissiksi tapahtuu hyvin lyhyella matkalla. Kiillegneissien ja granodioriittisten gneissien kontaktia ei ole ollut nahtavissa, koska kiillegneissit nayttavat kuin uivan granodioriitin paalla. Kiillegneissien valissa on myos rapautumispinnaltaan ruosteisia mustaliuskemaisia kivia. Naita liuskeita on nahtavissa Enon ja Ilomantsin tielta Luhtapohjan tienhaarasta n. 1 kilometri pohjoiseen Uimaharjuun pain (08 C x = 6961,160, y = 4527,450 ). Aivan taman tienhaaran alueella on kiilleliusketta, jossa on nahtavissa andalusiitin pseudomorfeja (08 C, x = 6960,930, y = 4528,100). Suurimmat pseudomorfit ovat viisi senttimetria pitkia. Andalusiitit ovat muuttuneet taysin serisiitiksi. Monnin lahella Saavanlammen ymparistossa (01 C) kiillegneissivyohyke, jossa kivissa on runsaasti kvartsia. Plagioklaasi on vain hiukan serisiittiytynyt. Biotiitti on vaaleaa ja hiukan kloriittiutunut. Aksessorisia mineraaleja ovat zirkoni, opaakit, apatiitti, serisiitti ja kloriitti. Alueella on myos kiillegneissin valissa sarvivalkepitoisia gneisseja. Naissa gneisseissa on ristikaksostunutta kalimaasalpaa, kvartsia, tummaa hienorakeista biotiittia ja sarvivalketta. Aksessorisia mineraaleja ovat zirkoni, titaniitti ja apatiitti. Kallioperakarttaan on piirretty keltaisin merkein kvarsti-maasalpagneissivalikerroksia kiillegneissien varin paalle. Nama valikerrokset erottuvat selvasti tyypillisista kiillegneisseista. Rapautumispinnaltaan nama kvartsi-maasalpavalikerrokset ovat heikosti raidallisia ja samean vaaleanharmaita. Kivissa tyypillisia ovat myos liuskeisuuden suuntaiset kvartsisuonet. Tappokankaalla (12 A ja C, x = 6971,900, y = 535,000) on kiilleliuskeiden valissa naita vaaleita maasalpa-porfyyrivalikerroksia, jotka liittyvat kvartsi-maasalpagneissivalikerroksiin. Kivissa on runsaasti kvartsisuonia (lev. 1-3 mm) ja linsseja. Naissa porfyyrisen tyyppisia kivissa on paamineraali plagioklaasi (An 30), ja sita on seka hajarakeina etta hienorakeisessa perusmassassa. Kvartsia ja biotiittia on hienorakeisessa perusmassassa. Aksessorisia mineraaleja ovat apatiitti, opaakit, kloriitti ja serisiitti. Naita kivia ei ole pidetty tyypillisina rapautumissedimentteina, vaan materiaali on ainakin osittain ollut vulkaanista alkuperaa. 18

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Taulukko 2. Pohjagneissikompleksin, kiilleliuskeiden ja -gneissien modaalisia koostumuksia. Table 2. Modal compositions of mica schists and gneisses in the basement gneiss complex. Mineraali - Mineral 7 8 9 10 Kvartsi - Quartz Plagioklaasi - Plagioclase Kalimaasalpa - K -feldspar Sarvivalke - Hornblende Biotiitti - Biotite Muskoviitti - Muscovite Kloriitti - Chlorite Granaatti - Garnet Titaniitti - Sphene Apatiitti - Apatite Karbonaatti - Carbonate Opaakki - Opaque Epidootti - Epidote 43,3 41,8 36,8 13,7 27,2 11,9 26,4 51,0 22,6 17,4 40,9 1,8 15,0 3,5 30,8 0,7 2,2 0,3 1,4 0,2 0,3 1,4 3,0 2,4 4,0 Summa - Sum 100,0 100,0 100,0 100,0 Kivilaji-Rock Sijainti Kl X Y 7. Granaattipitoinen kiilleliuske - Kontiolahti, Leonrimpi O1C 6953,6304 506,830 Garnet-bearing mica schist 8. Kloriittipitoinen kiilleliuske - Kontiolahti, Siprinkorpi O1C 6951,9104 506,390 Chlorite-bearing mica schist 9. Kiillegneissi - Mica gneiss Ilomantsi, Tappokangas 12C 6972,7204 535,870 (liittyy lyijyhohde - rock associatedwith galena) 10. Kiillepitoinen sarvivalkegneissi - Kontiolahti,Haapalampi OlC 6953,5204 501,250 Mica-bearing hornblende gneiss Metavulkaniitit, amfiboliitit ja sarvivalkegneissit Metavulkaniittien, amfiboliittien ja sarvivalkegneissien valittomassa laheisyydessa on usein kiillegneisseja ja -liuskeita. Rautamuodostumat ja karsimaiset osueet tai ohuet kerrokset liittyvat metavulkaniitteihin. Kallioperakarttaan on merkitty vihrealla varilla raitaisten kvartsi- ja granodioriittisten gneissien keskelle ne metavulkaniitit, jotka muodostavat laajoja yhtenaisia alueita. Vaaleiden gneissien seassa on amfiboliittijaanteita, jotka ovat todennakoisesti samoja vulkaniitteja kuin varsinaiset laaja-alaiset metavulkaniitit. Metavulkaniitit ovat usein raitaisia ja tummavihreita kivia, joista ei useinkaan loydy vulkaniiteille tyypillisia rakenteita. Karttalehtialueen lounaisosassa (01) Monnin kylan kaakkoispuolella Saavanlammen tien (01 C ja D) varrella on vulkaniittialue, jossa kivi on voimakkaasti liuskeista. Tummanvihreassa sarvivalkepitoisessa vulkaniitissa on koostumusvaihtelua seka ohutta risteilevaa maasalpapitoista (plagioklaasi) suonistoa. Rapautumispinnalla nakyva koostumusvaihtelu johtuu osaksi kiille- ja kloriitti- 19

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola liuskekerroksista. Kivessa nakyy koostumusvaihtelusta johtuvia piirteita. Naiden raitaisten rakenteiden vuoksi naita vulkaniitteja on pidetty metatuffiitteina (kuva 8). Alueella on myos tummavihreita metavulkaniitteja, joissa nakyy heitteleita. Kivea on pidetty agglomeraattina (01 D, x = 6954,23 ; y = 4506,79). Naissa vulkaniiteissa on myos hiukan kiisupirotetta. Paamineraalit ovat plagioklaasi (albiitti - oligoklaasi), kvartsi, saloinen sarvivalke, kloriitti ja biotiitti. Aksessorisia mineraaleja ovat opaakit, apatiitti, karbonaatti ja epidootti. Sarvivalkkeet ovat usein reunoiltaan muuttuneet hiukan kloriitiksi. Kvartsi esiintyy hyvin hienorakeisena. Massamaisia metavulkaniitteja on kartta-alueen kaakkoisosassa (10 A, C ja D) Homotin itapuolella. Naissa metavulkaniiteissa on myos koostumusvaihtelua, mutta vaihtelu on vahittaista, mika on tyypillista paksuille laavapatjoille. On hyvin todennakoista, etta tally alueella metavulkaniitit paaasiassa ovat laavavaltaisia. Osa vulkaniiteista muistuttaa komatiitteja, mutta kivista ei ole kemiallisia analyyseja. Alueella on serpentiniittipaljastumia, joissa on nahtavissa kivessa selvaa talkkiutumista. Koitereen lounaispuolella (11 B ; 12 A, C ja D) on kiilleliuskejakso, jossa on metavulkaniittia valikerroksina. Nama valikerrokset ovat ulkonaoltaan kuin raitaiset amfiboliitit tai sarvivalkeliuskeet. Todennakoisesti nama valikerrokset ovat tuffiitteja. Kuva 8. Ohuthiekuva metavulkaniitista. Nikolit II. Fig. 8. Photomicrograph of a metavolcanic rock. Nicols II. Sarvanlammentie, Kontiolahti. 01 D, x = 6954,23 ; y = 4506,55. 20

Suomen geologinen kartta : 100 0 0 0, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Taulukko 3. Pohjagneissikompleksin mafisten metavulkaniittien mineraalikoostumuksia. Table 3. Modal compositions of mafic metavolcanic rocks in the basement gneiss complex Mineraali - Mineral 11 12 13 14 15 Sarvivalke - Hornblende Plagioklaasi - Plagioclase Kvartsi - Quartz Epidootti - Epidote Biotiitti - Biotite Karbonaatti - Carbonate Titaniitti - Sphene Apatiitti - Apatite Zirkoni - Zircon Opaakki- Opaque 52,7 65,8 60,8 69,7 34,4 32,2 12,0 11,8 35,9 3,7 2,0 12,0 2,7 3,0 9,0 17,0 23,9 3,0 0,1 13,2 22,3 0,5 0,2 1,4 3,2 0,9 0,6 0,2 0,6 0,1 0,4 1,8 2,8 0,1 Summa - Sum 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Kivilaji - Rock Sijainti KI X Y 11. Mafinen metavulkaniitti Kontiolahti, Mbnni O1C 6954,460 4509,900 Mafic metavolcanic rock 12. Mafinen metavulkaniitti (tuffiitti) Kontiolahti, Kiurunlampi O1C 6954,680 4506,600 Mafic metavolcanic rock (tuffite) 13. Mafinen metavulkaniitti Kontiolahti, Haapalampi O1C 6952,800 4506,990 Mafic metavolcanic rock 14. Mafinen metavulkaniitti Kontiolahti, Kiurunlampi O1C 6954,680 4506,600 Mafic metavolcanic rock 15. Mafinen metavulkaniitti Ilomantsi, Koitere 12D 6976,800 4539,800 Rautamuodostumat Rautamuodostumat liittyvat vulkaniitteihin ja kiilleliuskeisiin. Geofysikaalisilla kartoilla nama muodostumat esiintyvat voimakkaina magneettisista anomalioista. Koska kartan piirtamisvaiheessa ei ole ollut kaytettavissa nykyista ns. geofysikaalista matalalentoaineistoa, on rautamuodostumat jouduttu rajaamaan maastohavaintojen ja korkealentoaineiston perusteella. Osa Sonkajan alueen magneettisista anomalioista johtuu serpentiniiteista eika rautamuodostumista. Rautamuodostumiin liittyy usein kerroksia ja osueita, joissa on runsaasti kalkkisilikaattimineraaleja. Rautamuodostumat ovat usein voimakkaasti poimuttuneita magnetiitti- ja silikaattikerroksia. Paljastumalla on kapeissa karsipitoisissa kerroksissa runsaasti koloja rapautumisen tuloksena. Usein rapautumispinnassa on kiisuista johtuvaa ruostetta. Rautamuodostumassa vaihtelevat keskenaan magnetiittirikkaat ja happamiin vulkaniitteihin viittaavat vaaleat kerrokset. Gruneriitti on myos usein tyypillinen amfiboli. Petajakankaalla on rautamuodostuma, jossa kiven paamineraalit ovat amfiboli ja magnetiitti. Amfiboli on seka sarvivalketta etta gruneriittia. 21

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen sehtykset, lehti 4242 Reino Kesola Taulukko 4. Helsinkiitin mineraalikoostumuksia. Table 4. Mineral compositions of helsinkite. Mineraali - Mineral 16 17 Plagioklaasi - Plagioclase 60,9 53,8 Epidootti - Epidote 7,5 17,3 Kvartsi - Quartz 5,2 13,0 Kalimaasalpa - K-feldspar 13,6 Biotiitti - Biotite 6,4 Muskoviitti - Muscovite 5,5 Karbonaatti - Carbonate 2 8 Kloriitti - Chlorite 12,6 0,1 Apatiitti - Apatite 0,2 0,1 Titaniitti - Sphene 0,7 Opaakki - Opaque 0,3 Summa - Sum 100,0 100,0 Kivilaji - Rock Sijainti KI X Y 16. Helsinkiitti - Helsinkite Pilkkasuo, Kontiolahti O1B 6958,620 4504,600 17. Helsinkiitti- Helsinkite Karhuvaara, Eno 02D 6969,070 4507,350 Helsinkiitti Helsinkiitin paamineraalit ovat albiitti ja epidootti. Muita mineraaleja on hyvin vahan. Helsinkiitti on punertavaa tai kellertavaa kivea. Ulkoasultaan nama kivet ovat massamaisia. Paamineraalit ovat omamuotoinen albiitti, jonka sisalla on paljon opaakkipigmenttia, ja epidootti (pistosiitti) ja paikoin hiukan mikrokliinia ja vaaleanvihreaa kloriittia. Epidootti saattaa olla hematiittipigmentin sameaksi varjaamaa. Nama kivet liittyvat ruhjevyohykkeeseen ja edustavat alhaisen lampotilan metasomaattisia kivia. Kallioperakarttaan helsinkiitti on merkitty epidootin merkilla. Helsinkiittia, kivien epidoottiutumista ja serisiittiytymista on tavattu tektonisissa vyohykkeissa presvekokarjalai sen ja svekokarjalaisen kivien raja-alueella. Helsinkiittia on nahtavissa Enon ja Monnin valisen tien varrella Renginsuolla ( 01 B, x = 6958,62 ; y =4504,60) ja Joensuun ja Uimaharjun valisen tien varrella Tannilanvaarassa (02 D, x =, x = 6969,07 ; y = 507,35). Karbonaattia on runsaasti varsinkin raoissa. Biotiitti on jonkin verran kloriittiutunut. 22

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera SVEKOKARJALAISIA KIVILAJEJA Svekokarjalaisten sedimenttisyntyisten kivien materiaali on kerrostunut arkeeisen pohjagneissikompleksin kivien paalle paleoproterotsooisella aikakaudella (2500-1600 Ma :n). Kallioperakartalla nama kivilajit ovat "svekokarjalaiset kivilajit" - otsikon alla. Arkeeinen (vanhempi kuin 2 500 miljoonaa vuotta) pohjagneissikompleksi oli manneraluetta, kun hiekkaiset ja saviset sedimentit kulkeutuivat ja kerrostuivat mantereen reunaosiin. Konglomeraatit (kuva 9) ovat olleet hiekansekaista soraa, jossa palloaineksena on runsaasti pohjakompleksin pyoristyneita kivia. Kvartsiitit (kuva 12 ja 3, E, F, G) ovat olleet hiekkoja, joissa nakyy veden synnyttamia rakenteita kuten ristikerroksellisuutta. Kvartsiittien sisassa on nahtavissa myos kivia, jotka ovat syntyneet, kun jaalautoilta on pudonnut hiekan sekaan kivia, siirtolohkareiden tapaan (Marmo 1993). Kiilleliuske (kuva 3, A, B, C, D) on syntynyt saven, siltin ja hiekansekaisista sedimenteista. Kulkeutuneiden ja kerrostuneiden sedimenttien lisaksi on pienia muodostumia myos paikalleen jaaneita rapautumissedimentteja, satroliitteja, pohjakompleksin gneissien ja kvartsiittien kontaktissa. Satroliiteissa on runsaasti serisiittia, kvartsia, serisiittiytynytta plagioklaasia ja pienia kivimurskaleita. Kulkeutuneet ja osaksi lajittuneet sedimentit ovat kasautumisen ja diageneesin jalkeen joutuneet voimakkaan poimuttumisen ja tektonisten liikuntojen muokkaamiksi. Taman vuoksi ei sedimenttien alkuperaisen kerrosjarjestyksen osoittamien nykyisessa sijainnissaan kaikkialla ole aina itsestaan selvaa. Kartoituksen yhteydessa on kiinnitetty huomiota lahinna kivilajien esiintymiseen, litologiaan. Stratigrafista jaotusta ei ole tehty, mutta kuitenkin kartoitusalueella on stratigrafian tutkimista varten hyvia poikkileikkauksia. Pilkkasuolla (01D, retkeilykohde) voidaan seurata kivilajivaihtelua pohjakompleksista konglomeraatin ja kvartsiitin kautta kiilleliuskeeseen asti. Karttalehtialueen pohjoisosassa ja pohjoispuolella Kolin ja Kaltimon alueella on Marmo (1993) selvitellyt kvartsiittijakson stratigrafiaa ja nimennyt seka kuvannut muodostumia ja niiden syntya. Karttalehden lounaisosassa kiilleliuskeet kuuluvat Kalevan ryhmaan. Suurin osa kvartsiiteista kuuluu Jatulin ryhmaan. Aivan karttalehden 02 B lansireunassa Urkkalammen lansipuolella on Sariolan ryhmaan kuuluvan Urakkavaaran muodostuman kivia (Marmo 1993). Svekokarjalai sia kivilajeja ovat karttaan ruskealla varilla merkityt metadiabaasit, jotka leikkaavat seka pohjagneissikompleksin kivilajeja etta konglomeraatteja ja kvartsiitteja. Konglomeraatti ja kvartsiitti Konglomeraattia ja kvartsiittia ei voi aina erottaa toisistaan eri kivilajeiksi. Konglomeraatissa on usein kvartsiitti- tai serisiittikvartsiittivalikerroksia. Kvartsiitissa on usein hajallaan samoja kivilajipalloja kuin konglomeraatissa. Kvartsiiteissa on kvartsin lisaksi serisiittia ja maasalpaa. Aivan puhtaat ortokvartsiitit ovat harvinaisia. 23

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Konglomeraatti Konglomeraatit (kuva 9) on kartalle merkitty omin symbolein. Konglomeraatteja on useimmiten kapeina muodostumina pohjagneissikompleksin gneissien ja kvartsiittien valissa. Monnin koulun pihalla muistomerkin luona (01 C, x = 6954,630, y = 4505,500) on silokallio, jossa on nahtavissa konglomeraattia, jossa on runsaasti erikokoisia juonikvartsi- ja liuskepalloja ja muutamia syvakivipalloja. Suurimmat pallot ovat yli 15 senttimetria halkaisijaltaan. Ohuthieessa tassa konglomeraatissa nakyvat kvartsipallot voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Yleisimpia ovat kvartsipallot, joissa pallo koostuu yhdesta kvartsikiteesta. Seuraavaksi yleisempia ovat mosaiikkimaiset usean kiteen kvartsipallot. Harvinaisimpia ovat kvartsipallot, joissa kvartsin lisaksi on vahan hienorakeista maasalpaa. Kvartsipallojen lisaksi on myos palloja, joiden mineraalikoostumus on paaasiassa mikrokliinia. Iskos on paaasiassa serisiittipitoinen. Pilkkasuolla Koivikkolan tilan kaakkoispuolella (01 B, x = 6958,30 ; y = 4504,33) on konglomeraattia, jossa pallot ovat juonikvartsia, granodioriittia ja gneisseja. Paljastumalta on nayte, josta tehdyssa ohuthieessa on nahtavissa gneissipalloja, joissa paamineraalit ovat voimakkasti seriittiytynytta plagioklaasia (An05 ), mikrokliinia ja kvartsia. Rakeiden valinen iskos on arkoosia. Takavaarassa (KL 02 D, x = 6969,680, y = 504,200) on konglomeraatin iskoksessa runsaasti kvartsia, maasalpaa ja biotiittia ja hiukan epidoottia. Pallot ovat paaasiassa granodioriittia ja suuria kalimaasalparakeita. Kuva 9. Konglomeraatti, jossa on runsaasti graniittisia palloja. Fig. 9. Conglomerate rich in granite pebbles. Haapasuo, Kontiolahti, 01 C, x = 6953,570 ; y = 4506,23. 24

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Breksia Novikassa ( 02 A, x = 6964,940, y = 504,170) on maen rinteessa pohjakompleksin valittomassa yhteydessa breksia, jossa pohjakompleksin kivi on sarkynyt ja rapautunut paikalleen ennen svekokarjalaisten sedimenttien kerrostumista. Fragmenttien valissa on rapautumisiskos, joka ei paljoa eroa itse fragmenttien koostumuksesta. Siina on hiukan pyoristyneita granitoidisia murtokappaleita ja iskosta, joka on paaasiassa biotiittia ja vahaisessa maarin kloriittia, opaakkia, titaniittia, epidoottia ja serisiittia. Tama on tyypillinen in situ -rapauma. Paikka kuvastaa pohjakompleksina olevan kerrostumisalustan pintaosaa. Kallioperakarttaan on merkitty tahan kohtaan breksiaa kuvaavia merkkeja, muttei konglomeraattia kuvaavia syvakivipalloja. Monnissa on myos tektonisissa liikunnoissa syntynytta breksia, jossa osa ortokvartsiiteista on hyvin kulmikkaita. Tama breksia saattaa kuvastaa liikuntoja, joita tapahtui kvartsiittien materiaalin kovettuessa (diageneesi). Kvartsiitti Karttalehtialueen luoteisosassa on korkeita vaarajonoja, jotka ovat kvartsiittia (kuva 10, 11). Nama kvartsiitit kuuluvat kvartsiittijaksoon, joka ulottuu Kolilta aina Vartsilaan asti. Useissa julkaisuissa on kvartsiittijakso Kuva 10. Kvartsiittia, jossa ristikerroksellisuutta. Fig. 10. Quartzite with cross-bedding. Kuvassa - In photo Johannes Kendala Vanha-Kaltimo, Eno, 03 C, x = 6971,05 ; y = 4506,80 25

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola jaettu stratigrafisiin yksikoihin, joita on myos Enon karttalehtialueella (Piirainen 1968, Piirainen et al. 1974, Marmo & Ojakangas 1984 ja Marmo 1993). Kvartsiitteja ja konglomeraatteja on jaettu Vesivaaran, Kolin, Jeron ja Puson muodostumiin (Marmo 1993). Nama muodostumat kuuluvat Jatulin ryhmaan. Kallioperakartalle ei ole erotettu toisistaan eri muodostumia. Kallioperakartalle kvartsiitit on merkitty keltaisella varilla. Serisiitti- ja arkoosikvartsiitit on merkitty samalla varilla kuin aivan tavallisetkin kvartsiitit. Siella missy kvartsiitissa on harvakseltaan kivilajipalloja, kartalla on symbolein merkitty keltaisia konglomeraatin merkkeja. Kvartsiitissa hajallaan olevat kivilajipallot ovat usein juonikvartsia tai kvartsiittia. Kerrosjarjestysta osoittava symboli on merkitty kartalle kvartsiitin kohdalle niille paikoille, joissa kerrosjarjestysta on pystytty arvioimaan ristikerroksellisuudesta. Serisiittia sisaltavassa kvartsiitista on tavattu andalusiittia Kankikosken luota (02 A, x = 6363,52 ; y = 4501,53). Andalusiitti on vierasmuotoista, neulasmaista, ja taynna kvartsisulkeumia. Samassa kivessa on myos pieni rae kyaniittia. Enon karttalehtialueen lounaisosassa Monnin alueella (KL 01 B ja C) on muutama sata metric paksu kvartsiittijakso, joka jatkuu yhtenaisena Kiihtelysvaaran kautta Vartsilaan. Tahan kvartsiittijaksoon sisaltyy etelampana vulkaniitteja (Pekkarinen 1979). Enon karttalehtialueellakin on kvartsiittien laheisyydessa vulkaniitteja Monnin etelapuolella (KL 01 A), mutta nama Kuva 11. Kerroksellista kvartsia. Fig. 11. Quartzite with bedding. Haapasuo, Kontiosuo, 01 C, x = 6953,45 ; y = 4506,23 26

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera metavulkaniitit jatkuvat ja loppuvat pohjakompleksin gneissien ja graniittien sekaan. Siksi naita metavulkaniitteja on pidetty arkeeisina. Monnin pohjoispuolella Pilkkasuolla (01 A, x = 6957,000, y = 4502,210) on mahdollisuus saada hyva kuva poikkileikkauksesta, jossa konglomeraatti vaihettuu arkoosiksi. Aivan pohjagneissien lahella on konglomeraattia, jossa pallot ovat pyoristyneita. Pallojen kivilajit ovat juonikvartsia, graniittia ja granodioriittia. Poikkileikkauksessa pallojen maara vahenee ja samalla iskoksen raekoko pienenee, ja taman poikkileikkauksen lantisimmassa osassa kivi on keskirakeista arkoosia. Baryyttia kvartsiitin iskoksessa serisiitin seassa on tavattu aksessorisena mineraalina (01 C, x = 6953,43 ; y = 506,23). Baryytti on maaritetty mikroskoopin lisaksi myos rontgenmenetelmalla. Taman paikan laheisyydessa on myos pieni paljastuma tremoliittikartta. Kankikoskessa (02 A, x = 6963,52 ; y = 501,53) on kvartsiittia, jossa on neulasmaisina rakeina andalusiittia. Andalusiitti on varmistettu rontgenmaarityksella. Andalusiitin sisalla on runsaasti kvartsisulkeumia. Kvartsiitissa on myos muutama kookkaampi juonikvarts ipallonen. Tama kohde on merkitty andalusiitin merkilla kallioperakartalle. Muita mineraaleja tassa kvartsiitissa ovat muskoviitti, opaakki ja pieni rae kyaniittia. Kvartsiitissa on usein serisiittia, mutta myos vahaisessa maarin karbonaattia Kuva 12. Konkreetio kiilleliuskeessa. Laatan pituus 10cm. Fig. 12. Concretion in mica schist. tag is 10 cm. Pilkkasuo, Kontiolahti, 01, x = 6957,75 ; 4503,13. 27

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Reino Kesola Taulukko 5. Kvartsiittien modaalisia koostumuksia. Table 5. Modal compositions of quartzites. Mineraali - Mineral 18 19 20 21 Kvartsi - Quartz 48,9 50,9 66,6 52,2 Serisiitti - Sericite 48,5 32,9 4,3 37,4 Plagioklaasi - Plagioclase 1,2 Kalimaasalpa - K- feldspar 24,7 7,0 Biotiitti - Biotite 0,4 4,1 2,1 Karbonaatti - Carbonate 0,9 1,0 Opaakki - Opaque 0,1 1,3 0,3 0,3 Andalusiitti - Andalusite 11,5 Kyaniittia - Kyanite 3,4 Summa - Sum 100,0 100,0 100,0 100,0 Kivilaji - Rock Paikka KI X Y. 18. Serisiittikvartsiitti. Jatulin ryhma. Eno, Matikkavaara 03B 6975,810 4500,100 Sericite quartzite. Jatuli group 19. Andalusiitti- ja kyaniitti-pitoinen serisiittikvartsiitti Eno, Nimettomankallio 03C 6973,300 4507,100. Sariolan ryhma. Andalusite and kyanite-bearing sericite quartzite. Sariola group. 20. Arkoosikvartsiitti. Sariolan ryhma. Eno, Ahola 03A 6971,140 4500,400 Arkose quartzite. Sariola group. 21. Serisiittikvartsiitti. Konglomeraatin iskos. Sericite quartzite. Matrix of conglomerate. Pilkkasuo O1B 6958,530 4504,390 joko epamaaraisina rakeina iskoksessa tai selvina klasteina kvartsiklastien seassa. Puhtaita kvartsiitteja eli ortokvartsiitteja on lahinna Riutan alueella (02 B), jossa on myos uraanimineralisaatio. Kiilleliuske Alueen lounaisosassa (KL 01 ja 02 A) Pielisjoen ja Kangasveden ymparilla on kiilleliusketta. Nama kivet on merkitty kallioperakartalle sinisella varilla. Kiilleliuskeet on luettu kuuluvaksi Kalevan ryhmaan (Marmo 1993). Harmaissa kiilleliuskeissa nakyy usein raitaisuutta, joka on osaksi syntynyt deformation ja metamorfoosin tuloksena (kuva 3 D). Liuskeisuus nakyy usein hyvin selvasti, mutta kerroksellisuus nakyy heikosti tai tuskin lainkaan paljastumalla. Ohuthieessa kerroksellisuus nakyy parhaiten. Kerroksellisuutta leikkaava akselitasoliuskeisuus naky kiilteiden suuntautuneisuutena. Kerroksellisuus on kiillerikkaiden ja kvartsi- tai maasalparikkaiden kerrosten vaihtelua. Kiillerikkaissa kerroksissa on kvartsia, biotiittia, opaakkeja, apatiittia ja epidoottia. Karkeissa kerroksissa on osaksi selvina kookkaina klasteina kvartsirakeita. Kiilleliuskeen joukossa on myos hienorakeista fylliittia pienina palloina. Risteilevat ja poimuttuneet ohuet kvartsisuonet ovat yleisia. 28

Suomen geologinen kartta : 100 000, Kallioperakarttojen selitykset, lehti 4242 Enon kartta-alueen kalliopera Taulukko 6. Kalevan ryhman kiilleliuskeiden mineraalikoostumuksia. Table 6. Mineral compositions of mica schists in the Kalevian Group. Mineraali - Mineral 22 23 24 25 26 Kvartsi - Quartz 36,8 31,8 29,6 44,0 47,1 Plagioklaasi - Plagioclase Biotiitti - Biotite 26,4 31,8 26,9 5,5 42,7 5,5 38,2 Muskoviitti - Muscovite 4,9 2,8 Sarvivalke - Hornblende 27,2 12,1 11,7 Karbonaatti - Carbonate 15,4 25,0 Granaatti - Garnet 6,4 4,4 5,5 0,1 Stauroliitti - Staurolite 4,8 Kloriitti - Chlorite 0,9 1,0 1,6 0,9 Opaakki - Opaque 1,4 0,1 1,2 0,4 Titaniitti - Sphene 0,9 3,4 1,3 0,2 Apatiitti - Apatite 0,1 Summa -Sum 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Kivilaji - Rock Sijainti Kl X Y 22. Kiilleliuske, konkreetion uloin kerros. Kontiolahti, Pilkkasuo O1B 6957,750 4503,130 Mica schist, outer part of the concretion. 23. Kiilleliuske, konkreetion ulko-osa. Kontiolahti, Pilkkasuo 01B 6957,750 4503,130 Mica gneiss, outer part of the conctretion. 24. Kiilleliuske, konkreetion sisin osa. Kontiolahti, Pilkkasuo 01B 6957,750 4503,130 Mica gneiss, inner part of concretion. 25. Kiilleliuske - Mica schist Kontiolahti, Pilkkasuo O1B 6957,750 4503,130 26. Kiilleliuske - Mica schist Kontiolahti, Palovaara O1B 6958,110 4500,840 Rapautumispinnalla on usein hiukan ruosteisuutta, joka johtuu heikosta kiisupirotteesta. Kiilleliuskeessa on usein punaista granaattia pienina rakeina, joita paljastumalla on pienen kokonsa vuoksi vaikea erottaa. Ovaalin muotoiset konkreetiot ovat hyvin yleisia. Konkreetiot on merkitty symbolein kallioperakartalle. Kiilleliuskeessa nakyy konkreetiota (kuva 12), jotka ovat usein lahes liuskeisuuden suuntaisina vyohykkeina tai kuvastavat kerroksellisuuden suuntaa. Tallaisia konkreetiovyohykkeita on nahtavissa Enon ja Monnin tien risteysalueella (01 B, x = 6957,75 ; y = 4503,13). Konkreetioissa liuskeisuus ei aina nay rapautumispinnalla, mutta ohuthieessa liuskeisuus voidaan havaita myos konkreetion sisalla. Konkreetion mineraalikoostumus vaihtelee sen mukaan, misty osasta konkreetiota tukittava nayte on otettu. Tyypillisia mineraaleja ovat plagioklaasi (anortiitti), sarvivalke, diopsidi ja epidootti. Taulukossa 7 on esitetty saman konkreetion eri osien mineraalikoostumus. Palovaarassa (01, x = 6958,11 ; y = 4500,48) on kiilleliuskeessa stauroliittia (kuva 3 A). Stauroliitit ovat osaksi omamuotoisina poikiloblastisina porfyroblasteina ja osa on stauroliittikaksosina. Poimutusvaiheessa kiilleliuskeet ovat deformoituneet. Pielisjoen alueelle 29