NUORET LÄÄKÄRIT Lääketieteen opiskelija tutkijana kuinka moni, miksi ja miten? Ville Remes, Ilkka Helenius ja Ilkka Sinisaari Suomalaisista lääkäreistä kaksi kolmasosaa osallistuu tieteelliseen tutkimukseen. Osa lääketieteen opiskelijoista aloittaa tutkimustyön ennen valmistumistaan. Selvitimme suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden osallistumista tutkimustyöhön sekä työn tuloksellisuutta, motiiveja ja ongelmia. Aineistomme koostuu Helsingin yliopiston 298 lääketieteen opiskelijasta, jotka täyttivät kyselylomakkeen. Kolmannes vastanneista ilmoitti tehneensä muuta kuin perusopintoihin kuuluvaa tutkimusta. Yli puolet vastanneista suunnittelee väittelevänsä. Miesopiskelijat tekivät naisopiskelijoita useammin tutkimustyötä, olivat julkaisseet enemmän artikkeleita ja aikoivat väitellä useammin kuin naiset. Tieteellinen ja ammatillinen mielenkiinto olivat yhtä tärkeitä motiiveja tutkimustyön aloittamiseen. Ohjaajan tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin tieteellistä pätevyyttä ja suurimpana tutkimusta hidastavana tekijänä ohjauksen puutteellisuutta. Tutkimustyötä voidaan pitää tuloksellisena, jos mittarina käytetään julkaistujen artikkelien määrää. Tutkimus on tärkeä osa nykyaikaista lääketiedettä. Suomalaisista lääkäreistä kaksi kolmasosaa osallistuu tieteelliseen tutkimukseen (Suomen Lääkäriliitto 996, Pelkonen ja Jalanko 997). Tohtorin tutkinnon suoritti vuonna 996 Suomessa 850 henkilöä, joista suurimpana ryhmänä olivat lääketieteellisten tiedekuntien 207 tutkintoa (Opetusministerö 997). Väitöskirjojen kokonaismäärä on viimeisten kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut ja lääketieteen prosenttiosuus on pysynyt samana (Opetusministeriö 993 ja 997). Suomalaisista lääkäreistä 6.8 % työskentelee päätoimisesti tutkimus- ja opetustehtävissä (Suomen Lääkäriliitto 996). Osa lääketieteen opiskelijoista suunnittelee väitöskirjan tekemistä ja aloittaakin sen jo ennen valmistumistaan. Norjalaistutkimuksen mukaan lääketieteen opiskelijoista 4 % osallistuu jo opiskeluaikana tutkimustyöhön (Lehmann ym. 992). Opiskeluaikana tehty tutkimustyö jatkuu yleensä valmistumisen jälkeenkin (Segal ym. 990). Suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden osallistumista tutkimukseen ei ole aikaisemmin perusteellisesti selvitetty. Tarkoituksenamme oli selvittää suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden osallistumista tutkimustyöhön sekä työn tuloksellisuutta ja ongelmia. Aineisto ja menetelmät Lähtöjoukko saatiin Lääketieteen kandidaattiseura r.y:n ylläpitämästä rekisteristä. Siihen kuului yhteensä 545 opiskelijaa, joista miehiä oli 206 (38 %) ja naisia 339 (62 %). Selvitykseemme osallistui 298 lääketieteen opiskelijaa Helsingin yliopistosta vuosikursseilta I VI. Tämä vastaa 55 %:a kaikista em. vuosikurssien opiskelijoista. Miehiä aineistossa on 0 (34 %) ja naisia 97 (66 %) (taulukko ). Vuosikursseittain kyselyyn vastanneiden osuudet jakautuivat seuraavasti: I vuosikurssi 45/97, II 47/92, III 52/85, IV 7/98 ja V VI 83/73. Aineistossa eivät ole mukana ns. kurssittomat opiskelijat, koska halusimme selvittää nimenomaan opis- Duodecim 4: 705 709, 998 705
Taulukko. Aineistomme opiskelijoiden taustatiedot. Osallistuneita 298 Iän keskiarvo (SD), v 23.5 (2.6) Sukupuoli, miehet/naiset 0/97 Tutkimuslinjan opiskelijoita (%) 8 (6.0) Rinnakkaislinjan opiskelijoita (%) 3 (4.4) Helsingin yliopistossa syksyllä 995 käynnistynyt ongelmakeskeiseen opetukseen perustuva opintolinja kelun ohessa tapahtuvaa tutkimustyötä. Aineistoon kuuluvien tarkemmat esitiedot on nähtävissä taulukossa. Selvityksemme oli deskriptiivinen poikkileikkaustutkimus, ja se suoritettiin kyselylomakkeen avulla toukokuussa 997. Kyselylomake täytettiin pääasiallisesti pakollisten ryhmäopetusten tai tenttitilaisuuksien yhteydessä. Tutkimusajankohtana ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla ei ollut enää koko kurssille yhteisiä opetustilaisuuksia, joten heille kysymyslomake lähetettiin postitse. Lomakkeet jaettiin nimellisellä tarralapulla varustettuina ja palautettiin nimettöminä, joten kukin opiskelija osallistui vain yhdellä lomakkeella. Kyselylomake suunniteltiin tätä tutkimusta varten. Siinä käytiin läpi esitietojen lisäksi seuraavat asiat: muun kuin opintoihin kuuluvan tutkimustyön yleisyys, tutkimustyön aloittamisen motiivit, tutkimustyön ja opiskelun suhde, tieteellinen tuotanto, tutkijakoulutus, tutkimuksen rahoitus, tutkimusala ja ohjaajien ominaisuuksien arvostaminen sekä tärkeimmät tutkimustyötä hidastavat tekijät. Kliinisiksi tutkimusaloiksi määritettiin ne erikoisalat, joilla kliinisessä työssä ollaan henkilökohtaisessa kontaktissa potilaiden kanssa. Tilastollisessa vertailussa käytettiin χ 2 -testiä kategoristen muuttujien osalta. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiotestiä käyttäen. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p:n arvoa 0.05. Muuttujien arvot on ilmoitettu keskiarvoina sekä keskihajontoina tai prosenttiosuuksina selvitykseen osallistuneista tai tutkimustyötä tekevistä. Kunkin luvun kohdalla on erikseen määritetty nimittäjä. Kaikki selvitykseen osallistuneet eivät vastanneet jokaiseen kysymykseen, ja tämän vuoksi kysymyksiin vastanneiden kokonaismäärä vaihtelee hieman kysymyskohtaisesti. Taulukko 2. Tutkimustyön yleisyyttä koskevat keskeisimmät kysymykset ja niihin myönteisesti vastanneiden määrät. Kysymys Myönteisesti vastanneita n % Oletko tehnyt muuta kuin syventäviin opintoihin liittyvää tutkimustyötä? 9 3 En missään nimessä aio tehdä muuta kuin syventäviin opintoihin liittyvää tutkimusta 3 0 Aiotko väitellä? 70 57 Oletko rekisteröinyt väitöskirjan tutkimussuunnitelmasi? 9 3 Oletko julkaissut kansainvälisissä sarjoissa? 35 2 Oletko väitellyt lääketieteestä? 0.3 Luvut ilmoittavat väitettä myötäilevien vastausten määrät (SD =.3). Tutkimustyötä tekevistä kaksi kolmasosaa oli aloittanut työskentelyn kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana (kuva ). Vastanneista 9:stä tutkimustyötä tekevästä 44 (48 %) ilmoitti tutkimustyön häiritsevän opiskelua. Selvitykseemme osallistuneista opiskelijoista 70 (57 %) suunnittelee väittelevänsä tohtoriksi jossain elämänsä vaiheessa. Miehiä on tässä joukossa enemmän (68/0, 67 %) kuin naisia (02/97, 52 %) (p = 0.0). Toisaalta 3 (0 %) opiskelijaa ilmoitti, etteivät he missään nimessä aio tehdä muuta kuin syventäviin opintoihin liittyvää tutkimusta. % 40 Tulokset Selvitykseemme osallistuneista opiskelijoista 9 (3 %) on tehnyt muutakin kuin opintoihin liittyvää tutkimusta (taulukko 2). Miespuoliset opiskelijat (43/0, 43 %) ovat tehneet merkitsevästi enemmän tutkimustyötä kuin naisopiskelijat (48/97, 24 %) (p = 0.00). Tutkimustyöhön on kulunut aikaa opintojen ohella keskimäärin 4.8 tuntia viikossa (SD =.5). Tutkimustyötä oli kyselyn aikaan tehty keskimäärin 2. vuotta 30 20 0 0 I II III IV V VI Kuva. Tutkimustyön aloituksen ajankohta vuosikursseittain. 706 V. Remes ym.
Taulukko 3. Ohjaajan arvostetuin ominaisuus. Ominaisuus % Tieteellinen pätevyys 34 Ohjaajalla on riittävästi aikaa tutkijalle 27 Kannustavuus 25 Ihmissuhdetaidot 0 Ohjaajalla on hyvät kontaktit tutkimusalalla 5 Pyydettiin valitsemaan vain tärkein ominaisuus Taulukko 4. Tutkimustyötä hidastavat tekijät. Tekijä % Ohjauksen riittämättömyys 4 Aputyövoiman puute 25 Työskentelytilojen puute 23 Yhteistyökontaktien puute 8 Rahoituksen puute 6 Tutkimusmateriaalin puute 2 ATK-laitteiden ja -ohjelmien puute 2 Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja Tutkimustyön aloittamisen motiivina oli tieteellinen mielenkiinto 76:lla (84 %) ja ammatillinen mielenkiinto 79:llä (87 %) 9:stä tutkimusta tehneistä opiskelijoista. Kysyttäessä, kumpi edellä mainituista motiiveista oli tärkeämpi, 46 (5 %) opiskelijaa asetti etusijalle ammatillisen motiivin ja 45 (49 %) tieteellisen. Vastanneista opiskelijoista 35 (38 % tutkimusta tekevistä, 2 % kaikista) oli julkaissut artikkelin kansainvälisessä julkaisusarjassa ja keskimäärin artikkeleita oli julkaistu 2.6 (vaihteluväli 20). Tutkimusta tekevistä opiskelijoista miespuoliset (2/43, 49 %) olivat julkaisseet enemmän tieteellisiä artikkeleita kuin naispuoliset (4/48, 29 %) (p = 0.05). Tutkimusta tehneistä 25 (27 %) oli esittänyt posterin tai suullisen esitelmän kansainvälisessä kokouksessa, ja keskimäärin esityksiä oli pidetty 2.0 (vaihteluväli 0). Opiskelijoista yksi (0.3 %) oli väitellyt lääketieteestä. Ulkomaiselle tutkimustyötä käsittelevälle kurssille oli tutkimusta tehneistä osallistunut 5 (6 %) ja kotimaiselle kurssille 45 (49 %). Perustutkimusta oli tehnyt 44 (48 %) ja kliinistä tutkimusta 47 opiskelijaa (52 %). Kolme suosituinta tutkimusalaa vastanneiden keskuudessa olivat järjestyksessä biolääketiede (sisältää anatomian, fysiologian, farmakologian ja lääketieteellisen kemian), kirurgia ja sisätaudit. Henkilökohtaista apurahaa tai palkkaa oli saanut tutkimusta tehneistä 76 (84 %). EVO-rahoitusta tutkimustansa varten oli saanut 7 (9 %). Julkaisujen määrä korreloitui merkitsevästi saatuihin palkka- ja apurahatuloihin (Pearsonin korrelaatio, r = 0.72, p < 0.000). Tutkimustyötä tehneet opiskelijat arvostivat ohjaajissaan eniten tieteellistä pätevyyttä, riittävää ohjattavalle annettua aikaa ja kannustavuutta (taulukko 3). Eniten tutkimustyötä hidasti ohjauksen puutteellisuus (taulukko 4). Vastaajien oman käsityksen mukaan tutkimustyö oli tuottanut kliinisiä työmahdollisuuksia 37 opiskelijalle (4 %). Tutkimustyötä tehneistä 69 (76 %) oli halukkaita jatkamaan väitöskirjan jälkeenkin tutkimustyötä ja 73 (80 %) oli halukkaita jatkamaan kliinistä käytännön työtä tutkimusalaan liittyvällä erikoisalalla. Pohdinta Kolmannes tutkimukseen osallistuneista lähes 300:sta lääketieteen opiskelijasta on tehnyt muuta kuin opintoihin kuuluvaa tutkimusta. Miesopiskelijat olivat tehneet naisopiskelijoita useammin tutkimustyötä ja olivat julkaisseet enemmän artikkeleita ja suurempi osa heistä aikoi myös väitellä tohtoriksi. Ammatillinen mielenkiinto on tulosten mukaan yhtä tärkeä motiivi tutkimustyön aloittamiselle kuin tieteellinen. Ohjaajan tärkeimpänä ominaisuutena kyselyyn vastanneet pitivät tieteellistä pätevyyttä. Eniten tutkimustyötä on hidastanut puutteellinen ohjaus. Otoksemme sukupuolijakauma vastasi hyvin lähtöpopulaation jakaumaa. Kyselylomakkeet täytettiin yleensä pakollisen opetuksen tai tenttitilaisuuden yhteydessä. On mahdollista, että aktiivisimmat tutkimusta tehneet ja passiivisimmat opiskelijat eivät ole olleet näissä tilaisuuksissa paikalla. Aineistossamme oli mukana vain Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelevia. Täten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa muihin lääketieteellisiin tiedekuntiin, mutta ovat varmasti suuntaa antavia. Kyselylomake, Lääketieteen opiskelija tutkijana kuinka moni, miksi ja miten? 707
joka suunniteltiin tätä tutkimusta varten, pohjautui rakenteeltaan pitkälti kyllä/ei-tyyppisille vastauksille. Tämä johtaa pieniin yksinkertaistuksiin. Tulosten perusteella miesopiskelijat tekevät enemmän tutkimusta opintojen ohella kuin naiset. Samansuuntaisia tuloksia ovat saaneet myös Lehmann ym. (992) ja Patja ym. (tässä numerossa). Jää epäselväksi, onko taustalla miespuolisten opiskelijoiden suurempi kunnianhimo, uratietoisuus vai kulttuurilliset ja sosiaaliset tekijät. Erot väittelyhalukkuudessa ovat kuitenkin pienemmät. Tutkimustyö aloitetaan jo opintojen varhaisessa vaiheessa. On mahdollista, että tutkimusta tekevät opiskelijat ovat tehneet uranvalintansa varhaisessa vaiheessa. Tutkimustyön aloittamisen tärkeimpänä motiivina on lähes yhtä usein ammatillinen kuin tieteellinenkin mielenkiinto. Vastaavanlaisiin tuloksiin on päädytty myös Stanfordin yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa (Jacobs ja Cross 995). Tämä saattaa heijastaa erikoistumisvirkojen kasvaneita vaatimuksia. Tulostemme perusteella myös perustutkimusta tekevät ovat halukkaita siirtymään kliinisiin työtehtäviin omaa tutkimusalaansa lähellä oleville erikoisaloille. Tutkivista opiskelijoista 4 % oli oman käsityksensä mukaan saanut kliinisiä työmahdollisuuksia tutkimuksen kautta. Luku on suuri, kun otetaan huomioon, että aineistossa oli mukana myös opintojen alkuvaiheessa olevia opiskelijoita. Kysyttäessä ohjaajan tärkeintä ominaisuutta nousi esiin odotetusti tieteellinen pätevyys. Tämän lisäksi kaivattiin myös kannustusta ja ohjaukseen uhrattua riittävää aikaa. Oli yllättävää, että tutkimukseen osallistuneista lähes puolet piti tärkeimpänä tutkimustyötä hidastavana tekijänä työn riittämätöntä ohjausta. Taustalla on varmasti tutkimustyön ohjaajien tulosjohtamisen myötä kiristynyt työtahti. Aiheeseen on puuttunut myös Huttunen artikkelissaan (995). Herää myös kysymys, tulevatko kaikki väitöskirjan ohjaajat ajatelleeksi, kuinka paljon apua aloitteleva tutkija opiskelija tai valmis lääkäri tarvitsee. Nykysäädösten mukaan tohtorin tutkintoa varten vaaditaan perusopintojen lisäksi erityisopintoja. Monella kliinisellä alalla näiden erityisopintojen kokoon saaminen pelkästään tutkimustyötä käsittelevillä kursseilla on lähes mahdotonta. Vaihtoehdoiksi jäävät koti- ja ulkomaiset kongressit sekä puhtaasti kliiniset koulutustilaisuudet. Vain 25 % tutkimusta tehneistä opiskelijoista oli osallistunut ulkomaiseen kokoukseen, vaikka 35 % oli julkaissut artikkelin. Kliinisille kursseille osallistumisen ongelmana ovat osallistumismaksut. Usein toimipaikat tukevat kursseille osallistumista. Opiskelijoilta tämä virallinen asema yliopiston tai lääketieteellisen tiedekunnan tutkijoina puuttuu, ja kursseille osallistuminen saattaa kaatua suureen osallistumismaksuun. Tutkimusta tehneistä yli puolet ilmoitti, että tutkimustyö ei häiritse opiskelua, vaikka sitä keskimäärin tehdään noin 5 tuntia viikossa. Lisääntynyt työmäärä kuitenkin vähentää vapaa-ajan määrää. Tämä pätee varmasti myös työn ohessa väitöskirjaansa tekeviin. Tutkimustyö kuitenkin opettaa kriittistä arviointikykyä, josta on hyötyä niin perusopinnoissa kuin myöhemmin käytännön kliinisessä työssäkin (Fisher 98). Lääketieteen opiskelijoiden tutkimusaktiivisuus on huomattava. Tutkimustyötä voidaan pitää myös tuloksellisena, jos mittarina käytetään julkaistujen artikkelien määrää. *** Kiitämme tähän selvitykseen osallistuneita opiskelijoita, kurssien emäntiä ja osastonsihteeri Aila Korhosta Sairaala Ortonista avusta aineiston keräämisessä sekä dosentti Jari Peltosta, dosentti Mikko Poussaa ja LL Kristiina Patjaa rakentavista ideoista käsikirjoituksen viimeistelyvaiheessa. 708 V. Remes ym.
Kirjallisuutta Fisher W R. Medical student research: a program of self-education. J Med Educ 98; 56: 905 8. Huttunen M O. Impaktia, laatua vai mietiskelyä? Duodecim 995; : 85 7. Jacobs C D, Cross P C. The value of medical students research: the experience at Stanford University School of Medicine. Med Educ 995; 29: 342 6. Lehmann A K, Hexeberg E, Engebråten O, Bjugn R. Forskningsintresse og rekrutteringspotensiale medisinstudenter og forskning. Tidsskr Nor Lægeforen 992; 2: 2205 7. Opetusministeriö: Taulukoita KOTA-tietokannasta 992. Helsinki: Painatuskeskus, 993. Opetusministeriö: Taulukoita KOTA-tietokannasta 996. Helsinki: Edita Oy, 997. Pelkonen R, Jalanko H. Tieto, tutkimus ja lääkäri. Duodecim 997; 3: 33 5. Segal S, Lloyd T, Houts P S, Stillman P L, Jungas R L, Greer III R B. The association between students research involvement in medical school and their postgraduate medical activities. Acad Med 990; 65: 530 3. Suomen Lääkäriliitto. Tiedepoliittisen työryhmän muistio 996. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto 996. VILLE REMES, LL, tutkija HYKS Lasten ja nuorten sairaala PL 28, 00029 HYKS Sairaala Orton, Invalidisäätiö Tenholantie 0, 00280 Helsinki ILKKA HELENIUS, LL, tutkija HYKS Iho- ja allergiasairaala PL 60, 00029 HYKS ILKKA SINISAARI, LK, tutkija HYKS:n ortopedian ja traumatologian klinikka, Töölön sairaala PL 266, 00029 HYKS 709