Suomen ortodoksisen kirkon ikärakenne vuonna 2010 sekä seurakuntien jäsenmäärään vaikuttavat muuttujat neljännesvuosisadan aikajänteellä tarkasteltuna

Hallinnonuudistuksen jatkotyöryhmä Suomen ortodoksisen kirkon ikärakenne vuonna 2010 sekä seurakuntien jäsenmäärään vaikuttavat muuttujat neljännesvuosisadan aikajänteellä tarkasteltuna Kirkon jäsenten ikärakenne Suomen ortodoksisen kirkon ikärakenteen tarkastelu antaa mahdollisuuden arvioida seurakuntien jäsenmäärän muutoksia neljännesvuosisadan aikajänteellä. Yhdeltä osaltaan analyysi antaa hallinnonuudistuksen jatkosuunnittelulle tukea seurakuntarakenteen arvioinnissa. Alla olevassa kuvassa hiippakuntien tämän hetkistä eli vuoden 2010 ikäjakautumaa verrataan vastaaviin valtakunnallisiin ikäryhmiin. Kirkon jäsenistö on vanhusvoittoista. Koko kirkossa yli 65-vuotiaita on 60,1 % enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin. Karjalan ja Oulun hiippakunnissa luku on lähes kaksinkertainen. Myös 45 64-vuotiaiden osuus on maan keskimäärää 14,5 % suurempi, kun taas lapsiperheikäisiä aikuisia eli 25 44-vuotiaita kirkossa on 29,6 % valtakunnan keskiarvoa vähemmän eli heistä on selvä vajaus, suurin Karjalan hiippakunnassa. Myös nuorten ja lasten määrät poikkeavat koko maan tilanteesta, edellinen -15,0 % ja jälkimmäinen -12,0 %. Tilasto käsittää paitsi kirkon perusväestön, myös kirkkoon aikuisiällä liittyneet suomalaiset ja maahanmuuttajat, joiden määrä on merkittävä (ks. s. 11-13). Kirkkoon aikuisiällä liittyneet ovat pääsääntöisesti nuorehkoja tai keski-ikäisiä aikuisia, mutta tämäkään ryhmä ei ole oikaissut kirkon demografista poikkeamaa. Kirkon pieni koko (1,1 % valtakunnan väestöstä) ja erityisesti sen väestörakenne vaikuttavat kirkon talouden kantokykyyn. Kun kirkon jäsenmäärästä (58.400) vähennetään alle 20-vuotiaat, jäljelle jää noin 41.100 kirkollisveroa maksavaa jäsentä. Kun väkimäärästä vielä vähennetään yli 60-vuotiaat eläkeläiset kirkon, työelämässä toimisiksi jäseniksi jää vain 27.600 henkeä eli 47,3 % kirkon koko väestöstä (Eläketurvakeskus: eläköitymisikä 2010 oli 60,4 vuotta). 1

Karjalan hiippakunta Demografisesti Karjalan hiippakunta muodostuu identtisistä kaksosista viitosseurakunnista ja kuutosseurakunnista. Kummassakin väkimäärä on noin 10.200 ja väestökäyrät lähes päällekkäiset. Viitosiin kuuluvat Ilomantsin, Joensuun, Lieksan, Nurmeksen ja Taipaleen seurakunnat. Kuutosiin puolestaan kuuluvat Iisalmen, Jyväskylän, Kuopion, Mikkelin, Rautalammin ja Varkauden seurakunnat. Hiippakunnan väestöjakautuma on selvästi kaksihuippuinen. Suurempi huippu on 55-65- vuotiaiden kohdalla ja pienempi 15-20-vuotiaiden kohdalla. Yhtä suuri kuin vanhusväestön yliedustus, on 25-44-vuotiaiden aliedustus. Seurakuntien tulevaisuutta ajatellen tämän väestönosan varassa on uusien seurakuntalaisten synnyttäminen. Lapsiperheikäisen väestön aliedustus johtaa pienentyviin lapsilukuihin ja ajan mittaan seurakuntien jäsenmäärän supistumiseen. Nuorten osuus hiippakunnassa on vielä kohtalaisen korkea, mutta useimmat koulunsa päättäneistä nuorista hakeutuu opiskelemaan ja työhön kotiseurakuntansa ulkopuolelle eivätkä välttämättä palaa enää takaisin työpaikkojen puutteen vuoksi. Osa heistä tullee kartuttamaan Helsingin hiippakunnan jäsenmäärää. Yksittäisissä seurakunnissa (Liite 1 ja 2, s. 16 17) tilanne saattaa olla vielä kärjistyneempi. Muun muassa nk. rajaseurakunnissa eli Ilomantsin, Lieksan ja Nurmeksen seurakunnissa lapsiperheikäisten aikuisten osuus väestöstä on huolestuttavan pieni ja sen seurauksena myös pienten lasten määrä on viime vuosina kääntynyt laskuun, esimerkkinä Lieksa. Kuutosten kohdalla sama trendi näkyy selvimmin Varkauden ja Iisalmen seurakunnissa, vaikka kaikissa, myös kaupunkiseurakunnissa, suuntaus on samankaltainen, vaikkakin lievempi. 2

Helsingin hiippakunta Helsingin hiippakunta on suurempi kuin Karjalan ja Oulun hiippakunnat yhteensä, noin 31.500 jäsentä. Hiippakuntaan kuuluvat Haminan, Helsingin, Hämeenlinnan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen ja Turun seurakunnat. Helsingin seurakuntaan kuuluu 60 % hiippakunnan väestöstä, seitsemään muuhun seurakuntaan loput 40 %. Helsingin hiippakunnan väestöjakautuma on kahdesta muusta hiippakunnasta selvästi poikkeava, sillä kaikkia ikäryhmiä (vanhuksia lukuun ottamatta) on jokseenkin saman verran. Erityisesti nuorten ja lasten osuus on myönteisen suuri. Hiippakunnan useimmissa muissa seurakunnissa kuin Helsingissä (ks. Liite 3, s. 18 19) nuoren aikuisväestön vajetta esiintyy jossain määrin, mutta tilanne ei vielä näytä heijastuvan nuorten ja lasten ikäryhmiin (esimerkkinä Haminan ort. srk). Helsingin seurakunnan väestörakenne on lähimpänä koko maan vastaavia arvoja. 3

Oulun hiippakunta Oulun hiippakunnan väkimäärä on noin kolmasosa Karjalan hiippakunnan vastaavasta. Hiippakuntaan kuuluvat Kajaanin, Kiuruveden, Lapin, Oulun ja Vaasan seurakunnat. Eri ikäryhmien suhde on samankaltainen kuin Karjalan hiippakunnassa, mutta 25 44-vuotiaiden vaje ei ole yhtä suuri ja myös alle 15-vuotiaita seurakuntalaisia on runsaammin kuin arkkihiippakunnassa. Kajaanissa, Oulussa ja Vaasassa nuorimpien ikäryhmien osuus on suhteellisen korkea (ks. Liite 4, s. 20). Pitkällä tähtäimellä Kiuruveden seurakunta lienee demografisesti tarkasteltuna vailla tulevaisuutta. Lapin seurakunnassa puolestaan on poikkeuksellisen vähän vanhusväestöä ja lapsiluku on selvästi vähentymässä. 4

Seurakuntien jäsenmäärän muutokset 27 vuoden aikajänteellä (1984 2010) Seurakuntien jäsenmäärissä on 27 viimeisen vuoden aikana tapahtunut merkittäviä painopisteen muutoksia (ks. Taulukko 1). Vertailun vuoksi seurakuntalaisten määrien muutoksia on tarkasteltu myös viiden viimeksi kuluneen vuoden ajalta eli 2006 2010. Taulukko 1. Seurakuntien väkiluvun muutosprosentti vuosijaksona 1984 2010 sekä 2006 2010. 1984 2010 2006 2010 Iisalmi -31,7-6,0 Ilomantsi -56,4-8,3 Joensuu 19,1 0,3 Jyväskylä -9,5-1,7 Kuopio 1,6-3,2 Lieksa -42,9-13,5 Mikkeli 4,2-0,1 Nurmes -33,1-5,4 Rautalampi -36,3-10,6 Taipale -27,0-4,0 Varkaus -21,9-8,4 Karjalan hiippakunta -18,1-3,6 Hamina 47,4 12,1 Helsinki 43,5 3,3 Hämeenlinna -0,5 1,1 Kotka -12,8-1,4 Lahti 0,3-1,7 Lappeenranta 38,0 4,2 Tampere 27,4 5,1 Turku 30,5 3,1 Helsingin hiippakunta 32,1 3,2 Kajaani -14,6-1,9 Kiuruvesi -46,2-16,4 Lappi -20,1-4,7 Oulu -14,1-2,1 Vaasa -9,4 5,3 Oulun hiippakunta -18,0-2,6 Koko kirkko 3,1 0,1 5

Karjalan hiippakunnassa vain Joensuun, Kuopion ja Mikkelin seurakuntien jäsenmäärä on kasvanut vuodesta 1984 vuoteen 2010. Joensuun seurakunnan kasvusta vajaa puolet aiheutuu Tuupovaaran kunnan liittämisestä Joensuun kaupunkiin. Kuopion jäsenmäärän kasvu taas johtuu Pielaveden liittämisestä Kuopion seurakuntaan. Kaikkien muiden seurakuntien jäsenmäärä on laskenut 9,5 56,4 %. Suurin häviäjä on ollut Ilomantsi (-56,4 %) Tuupovaaran kunnan Joensuuhun liittämisen vuoksi. Ilman Tuupovaaran irtaantumista Ilomantsin vähentymä olisi ollut 36,4 %. Lieksassa väkiluku on vähentynyt 42,9 %, Rautalammilla 36,3 %, Nurmeksessa 33,1 %, Iisalmessa 31,7 %, Taipaleella 27,0 %, Varkaudessa 21,9 % ja Jyväskylässä 9,5 %. Koko hiippakunnan väkimäärän muutos on -18,1 %. Viiden viimeisen vuoden aikana (2006 2010) väenkato hiippakunnassa on jatkunut suhteessa yhtä paljon, -3,6 %. Suurin vähentymä on ollut Lieksassa ja Rautalammilla. Rautalammin seurakunnan vähentymään vaikuttaa myös Karttulan kuntaliitos. Oulun hiippakunnassa kaikkien seurakuntien jäsenmäärä on laskenut tutkitun 27 vuoden aikana, yhteensä 18.0 %. Suurin vähentymä on Kiuruveden seurakunnassa, seuraavina Lappi, Kajaani, Oulu ja Vaasa. Koko hiippakunnan jäsenmäärän muutos on samaa suuruusluokkaa kuin Karjalan hiippakunnassa. Viiden viimeisen vuoden aikana väenkato Kiuruvedellä on jatkunut voimakkaana. Vaasan seurakunnan jäsenmäärä on sen sijaan kääntynyt nousuun. Helsingin hiippakunta muodostaa poikkeuksen edellisiin verrattuna. Koko hiippakunnan jäsenmäärän nousu on ollut 32,1 %. Eniten kasvaneet seurakunnat ovat Hamina, Helsinki, Lappeenranta, Turku ja Tampere. Hämeenlinnan ja Lahden väkimäärä on pysynyt jokseenkin entisellään. Hiippakunnan ainoa selvästi pienentynyt seurakunta on Kotka. Viiden eniten kasvaneen seurakunnan muutoskulminaatio ajoittuu 1991 alkaneen laman jälkeiseen aikaan, jolloin muuttoliike Etelä-Suomen kasvukeskuksiin kiihtyi. Viime vuosinakin seurakuntien kasvu on jatkunut lukuun ottamatta Kotkaa ja Lahtea. Syntyneet ja kuolleet, seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneet, liittyneet ja luopuneet Seurakunnan jäsenmäärän kehittymiseen vaikuttavat paitsi ikärakenne myös syntyneiden ja kuolleiden keskinäinen suhde, muuttoliikkeen kaksisuuntaisuus sekä kirkosta eronneiden ja kirkkoon liittyneiden määrät. Syntyneet/kuolleet Vertailujaksolla 1984 2010 koko kirkon jäsenistä tuonilmaisiin on siirtynyt 19.845 henkeä ja vastaavasti syntyneitä ja kastettuja on ollut 15.394 henkeä. Kirkon jäsenmäärä on syntyneet/kuolleet-akselilla vähentynyt 4.491 henkeä. Helsingin hiippakunnassa syntyneiden ja kuolleiden määrät ovat tasapainossa poikkeaman ollessa vain pari prosentin kymmenystä. Karjalan ja Oulun hiippakunnissa syntyneiden määrät eivät kompensoi kuolleiden määrää. Viiden viimeisen vuoden aikana Karjalan hiippakunnassa syntyneiden ja kuolleiden ero on jopa kasvanut. Syntyneet/kuolleet-akselin vaikutus Karjalan ja Oulun hiippakuntiin on väkimäärää pienentävä, Helsingin hiippakunnassa neutraali. 6

Taulukko 2. Syntyneiden ja kuolleiden keskinäiset suhteet 1984 2010 sekä 2006 2010. 1984 2010 2006 2010 Karjalan hiippakunta Syntyneet 39,2 % 36,3 % Kuolleet 60,8 % 63,7 % Helsingin hiippakunta Syntyneet 49,5 % 49,8 % Kuolleet 50,5 % 50,2 % Oulun hiippakunta Syntyneet 36,8 % 38,6 % Kuolleet 63,2 % 61,4 % Seurakunnittain syntyneiden suhdetta kuolleisiin on verrattu myös suhdeluvulla, jotta seurakuntien erilainen koko ei vaikeuttaisi vertailua. Liitteen 5 pylväsdiagrammeissa (s. 21 22) lukuarvo 1,00 merkitsee, että syntyneitä ja kuolleita seurakunnassa on yhtä paljon. Jos luku on pienempi kuin 1, kuolleita on enemmän kuin syntyneitä. Jos luku taas on suurempi kuin 1, syntyvyys on kuolleisuutta suurempi. Lisäksi on verrattu kahta ajanjaksoa, toinen vuodesta 1984 lähtien ja toinen vuodesta 2006 lähtien. Viimeksi mainittu vastaa osapuilleen tämän hetkistä kehitystilannetta. Vuosina 2006 2010 Helsingin hiippakunnan syntyvyys/kuolleisuus-suhde on ollut 0,99, Oulun hiippakunnassa 0,63 ja Karjalan hiippakunnassa 0,57. Koko kirkon suhdeluku on 0,76, eli niin ikään taantuva. Jos hiippakuntien jäsenmäärän muutoksia syntyvyys/kuolleisuus-akselilla verrataan hiippakunnan väkilukuun, Karjalan hiippakunnan jäsenmäärä on tarkastelujaksolla 1984 2010 vähentynyt 15,2 %, Oulun hiippakunnan pienentynyt 18,8 % ja Helsingin hiippakunnan kasvanut 0,5 %. Karjalan hiippakunnassa vain Joensuussa syntyvyys kasvattaa väkilukua. Viime vuosina Lieksassa kuolleisuus on ollut 7,7 kertaa syntyvyyttä suurempi. Helsingin hiippakunnassa vain Helsingissä ja Tampereella syntyvyys ylittää kuolleisuuden. Oulun hiippakunnassa ei yksikään seurakunta ylitä raja-arvoa 1,00. Seurakunnasta muuttaneet/seurakuntaan muuttaneet Vertailu on tehty samaa laskentatapaa käyttäen kuin syntyneet/kuolleet-tarkastelussa. Arvon 1,00 kohdalla pois ja sisään muutto ovat tasapainossa. Muuttotappiollisissa seurakunnissa arvo on alle 1 ja muuttovoittoisissa seurakunnissa yli 1. Graafiset kuvaajat ovat liitteessä 6 (s. 23 24). Muuttoliike seurakuntien välillä ei juurikaan ole vaikuttanut koko kirkon jäsenmäärään. Vuosina 1984 2010 väkimäärä on pienentynyt vain 583 hengellä eli vähentymä on 1,0 % kirkon koko jäsenmäärästä. Hiippakuntien väliset erot ovat suuremmat. Karjalan hiippakunta on muuttotappiollinen. Muuttoliikkeen vuoksi väkimäärä on vähentynyt 1719 hengellä, mikä on 8,5 % hiippakunnan koko väestöstä. Vain Jyväskylä ja Kuopio ovat viime vuosina olleet muuttovoittoisia seurakuntia. Hyvin lähellä tasapainotilaa ovat myös Joensuu, Mikkeli ja Taipale. Suurin muuttotappio on Rautalammilla ja Lieksassa. 7

Oulun hiippakunnassa väkimäärä on pienentynyt 930 hengellä vuosina 1984 2010, mikä hiippakunnan väkilukuun nähden merkitsee 14,6 %:n vähentymää. Vaasa on muuttovoittoinen ja Oulu tasapainossa Kiuruveden ollessa vahvimmin muuttotappiollinen seurakunta. Helsingin hiippakunnan seurakunnat ovat odotetusti muuttovoittoisia, Kotkaa ja Lappeenrantaa lukuun ottamatta. Hiippakunnan väkimäärä on kasvanut 2066 hengellä, mikä hiippakunnan jäsenmäärään suhteutettuna merkitsee 6,6 % kasvua. Karjalan ja Oulun hiippakunnissa pienet kaupungit ja maaseudun seurakunnat menettävät jäseniään paitsi Helsingin hiippakunnan alueelle myös hiippakuntiensa suurimpiin kaupunkikeskuksiin. Kirkkoon liittyneet ja kirkosta luopuneet Yllä olevassa kuvassa verrataan kirkkoon liittyneiden ja kirkosta luopuneiden määriä keskenään koko kirkon tasolla. Liittyneiden määrän kasvu on ollut merkittävä. Viimeisen viiden vuoden aikana kehitys on kuitenkin kääntynyt laskuun. Aina 2000-luvulle saakka kirkosta erottiin tasaisesti, mutta kymmenen viimeisen vuoden aikana eroaminen on yleistynyt, erityisesti kolmen viimeisen vuoden aikana. Koko vertailujaksolla 1984-2010 kirkkoon on liittynyt 18.906 henkeä ja kirkosta luopuneita on 9.009 henkeä eli nettolisäys on 9.897 henkeä. Tilanne ei näytä jatkuvan yhtä suotuisana. Liitteessä 7 (s. 25 26) liittyneiden ja luopuneiden vertailussa raja-arvo 1,00 merkitsee, että kirkkoon liittyneiden ja kirkosta luopuneiden määrät ovat yhtä suuret. Jos arvo on suurempi, liittyneitä on enemmän, jos taas pienempi kuin 1 luopuneita on enemmän. Kirkolle on myönteinen asia, että pääsääntöisesti liittyneitä on runsaammin kuin luopuneita kaikissa hiippakunnissa ja lähes kaikissa seurakunnissa. Koko 27 vuoden tarkastelujaksolla kaikissa Karjalan hiippakunnan seurakunnissa liittyneet ovat kasvattaneet jäsenmäärää. Viimeisten viiden vuoden aikana vain Kuopiossa ja Rautalammilla luopuneita on ollut hieman liittyneitä enemmän. Suhteellisesti eniten liittyjiä on ollut Nurmeksessa ja Mikkelissä. Koko tarkastelujak- 8

solla Karjalan hiippakunnassa liittyjiä on ollut noin puolitoistakertainen määrä (1,57) luopuneisiin verrattuna, mutta viime vuosina suhdeluku on pienentynyt (1,17). Helsingin hiippakunnan suhdeluku koko tarkastelujaksolta on 2,30 eli liittyneitä on ollut lähes 2,5-kertainen määrä luopuneisiin verrattuna, viiden viimeisen vuoden aikana kuitenkin vain puolitoistakertainen (1,63). Tämä johtuu kirkosta luopumisen yleistymisestä. Helsingin hiippakunnassa eroaminen on kiintynyt vuodesta 2002 lähtien, Karjalan hiippakunnassa paria vuotta myöhemmin ja Oulun hiippakunnassa vuodesta 2006 alkaen. Helsingin hiippakunnassa yhdenkään seurakunnan jäsenmäärä ei ole pienentynyt liittyneet/luopuneet-akselilla tarkasteltuna. Erityisesti Lappeenrannassa venäläiset maahanmuuttajat ovat kasvattaneet seurakunnan väkimäärää, viime vuosina myös Haminassa ja Kotkassa on ollut sama suuntaus. Sama myönteinen ilmiö on havaittavissa myös Oulun hiippakunnan seurakunnissa. Koko tarkastelujaksolla Kiuruvesi korostuu myönteisenä, mutta myös Kajaanissa ja Vaasassa suhdeluku on kaksin-kolmin-kertainen. Koko hiippakunnan arvot ovat 2,31 (1984-2010) ja 2,11 (2006-2016). Luopuneiden määrän kasvu ei pohjoisessa ole ollut niin voimakasta kuin kahdessa eteläisemmässä hiippakunnassa. Demografisten muuttujien yhteisvaikutus Edellä on tarkasteltu myös seurakuntien jäsenmäärään vaikuttavia vastavoimapareja. Syntyvyys, seurakuntaan muutto ja kirkkoon liittyminen kasvattavat seurakunnan jäsenmäärää, kun taas kuolleisuus, seurakunnasta pois muuttaminen ja kirkosta eroaminen pienentävät sitä. Taulukko 3. Syntyneet ja kuolleet, seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneet sekä kirkkoon liittyneet ja siitä luopuneet prosentteina per vuosi ajanjakson 2006 2010 keskimääräiseen väkilukuun suhteutettuna. Karjalan hiippakunta Syntyneitä 0,84 % Kuolleita 1,47 % Erotus -0.63 % Sisään muuttaneita 3,10 % Pois muuttaneita 3,44 % Erotus -0,34 % Liittyneitä 0,89 % Luopuneita 0,76 % Erotus +0,13 % Väkiluvun muutos/vuosi -0.84 % Helsingin hiippakunta Syntyneitä 1,00 % Kuolleita 1,00 % Erotus 0.00 % Sisään muuttaneita 2,82 % Pois muuttaneita 2,59 % Erotus +0,23 % Liittyneitä 2,01 % Luopuneita 1,23 % Erotus +0,78 % Väkiluvun muutos/vuosi +1,01 % 9

Oulun hiippakunta Syntyneitä 0,97 % Kuolleita 1,54 % Erotus -0.57 % Sisään muuttaneita 2,87 % Pois muuttaneita 3,47 % Erotus -0,60 % Liittyneitä 1,70 % Luopuneita 0,81 % Erotus +0,89 % Väkiluvun muutos/vuosi -0.28 % Koko kirkko Syntyneitä 0,94 % Kuolleita 1,23 % Erotus -0.29 % Sisään muuttaneita 2,92 % Pois muuttaneita 2,99 % Erotus -0,07 % Liittyneitä 1,58 % Luopuneita 1,02 % Erotus +0,56 % Väkiluvun muutos/vuosi +0.20 % Kirkon ja hiippakuntien väkilukuun vaikuttavien vastavoimien analyysi osoittaa, että viime vuosien aikana Helsingin hiippakunnan väkimäärä on kasvanut keskimäärin 1,01 % vuodessa, kun taas Karjalan hiippakunnan väkimäärä on pienentynyt 0,84 % ja Oulun hiippakunnan jäsenmäärä samoin pienentynyt 0,28 % vuodessa. Oulun hiippakunnassa kirkkoon liittyneiden suuri määrä kompensoi korkeata kuolleisuutta ja suurta poismuuttoa. Koko kirkon kohdalla kasvua on ollut 0,2 % per vuosi. Alla olevassa kuvassa tarkastellaan syntyneiden/kuolleiden sekä liittyneiden/luopuneiden yhteisvaikutusta hiippakuntien väestökehitykseen ajanjaksona 1984 2010. Muuttoliikkeen vaikutusta ei ole otettu tarkasteluun. Yhteisvaikutusta arvioitaessa lukuarvo 2,00 merkitsee, että väkimäärää kasvattavat ja pienentävät tekijät ovat tasapainossa. Jos lukuarvo on korkeampi kuin 2, hiippakunnan jäsenmäärä on kasvanut, jos alle 2, jäsenmäärä on taantunut. Vertailu on tehty vuosijaksolta 1984 2010 viiden 10

vuoden jaksoiksi jaoteltuna. Kuvasta ilmenee, että 1980- ja 1990-luvuilla kaikkien hiippakuntien ja koko kirkon jäsenmäärä on kasvanut merkittävästi, mutta 2000-luvulle tultaessa jäsenmäärän kasvu on hiipunut ja lähestyy neutraalia raja-arvoa 2. Karjalan hiippakunnassa kehitys on laskenut jo taantuman puolelle. Tilannetta kompensoi maahanmuuttajien ja kotoperäisten liittyminen kirkkoon. Kielijakautuma maahanmuuttajien indikaattorina Suomen ortodoksinen kirkko on kansainvälistynyt ja maahanmuuttajat ovat rikastuttaneet ja kasvattaneet kirkon jäsenistöä. Johtopäätöksiä maahanmuuttajien vaikutuksesta kirkon jäsenmäärään voidaan tehdä väestön kielijakautumaa tarkastelemalla. Vuonna 2010 kotimaisia kieliä (suomi, ruotsi, saame) puhuvia kirkon jäsenistä oli 86,7 % ja vastaavasti muita kieliä puhuvia 13,3 %, mikä lukumääränä merkitsee 7.815 henkilöä. Vieraiden kielten kirjo on suuri. Kirkon jäsenet edustavat 55 eri kieltä. Ylivoimaisesti suurimman vieraiden kielten puhujaryhmän muodostavat venäjänkieliset, joita vieraskielisistä on 79,3 %. Väkimääränä se merkitsee 6.194 henkilöä. Kirkon koko jäsenmäärästä venäjänkielisten osuus on 10,6 %. Eniten venäjänkielisiä maahanmuuttajia on kaakkoisissa seurakunnissa: Lappeenrannassa 33,1 %, Haminassa 25,7 % ja Kotkassa 21,3 %. Kaikissa seurakunnissa venäjänkieliset ovat toiseksi suurin väestöryhmä suomenkielisten jälkeen. Seuraavaksi suurimmat kieliryhmät ovat ruotsi (737 henkeä), romania (373) ja kreikka (200). Venäjänkielisten osuus kirkon väestössä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Vuonna 2006 heidän osuus oli 4.686 henkeä eli 8,0 %. Neljä vuotta myöhemmin eli vuonna 2010 venäjänkielisten määrä oli 6.194 henkeä, joten lisäystä on 1.508 henkilöä. Suurin osa heistä on naisia, 68,1 %. Taulukoissa 3 ja 4 asiaa tarkastellaan seurakuntatasolla. Tutkitun neljännesvuosisadan aikana kirkon määrällisen kehityksen taitekohta on vuosi 1990, jonka jälkeen väkiluku on kääntynyt vähittäiseen nousuun. Väkiluku kasvoi aina vuoteen 2009 saakka, yhteensä 6.791 hengellä. Tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisia kirkon jäseniä on 7.815 11

henkeä, mistä voidaan tehdä se johtopäätös, että kirkon jäsenmäärän kasvu 1990- ja 2000- luvuilla perustuu merkittävältä osin maahanmuuttajiin. Myös kotoperäisten kirkkoon liittyjien määrä on huomattava, joskaan heistä ei ole käytettävissä vertailukelpoista tietoa vuodelta 2010 samaan tapaan kuin edellä maahanmuuttajista. Jotain voidaan kuitenkin päätellä kirkkoon liittyneiden suomalaisten määrästä. Vuosittaisten väestötietojen perusteella kirkkoon on vuosina 1984-2010 liittynyt noin 19.000 henkeä (ks. s. 8 ja 11), joista maahanmuuttajataustaisia on lähes 8.000. Jos määrään lisättäisiin ennen 1984 liittyneet, kokonaisluku olisi ehkä 4.000-5.000 henkeä suurempi. Koska pääosa maahanmuuttajien kirkkoon liittymisistä on tapahtunut 2000-luvulla, hallintotyöryhmän arvio on, että kirkkoon liittyneiden kokonaismäärästä kotoperäisiä voisi olla 2/3 ja maahanmuuttajataustaisia 1/3. Taulukko 3. Seurakuntien viisi yleisintä kieliryhmää sekä muut vieraskieliset summalukuna vuonna 2010. Suomi Venäjä Ruotsi Romania Kreikka Muut vieraskieliset Hamina 872 316 5 6 5 26 Helsinki 14904 2659 572 146 105 573 Hämeenlinna 966 43 4 1 5 18 Iisalmi 1123 29 0 0 0 2 Ilomantsi 1012 20 2 0 1 2 Joensuu 5250 274 3 4 2 24 Jyväskylä 2000 198 1 8 5 29 Kajaani 1605 96 0 2 2 29 Kiuruvesi 400 41 0 0 0 2 Kotka 683 192 7 0 6 14 Kuopio 3843 111 2 3 1 24 Lahti 2118 213 5 10 8 25 Lappeenranta 1190 611 1 7 2 17 Lappi 931 35 1 0 3 73 Lieksa 670 11 2 1 1 2 Mikkeli 831 134 2 1 0 24 Nurmes 1100 27 0 0 0 5 Oulu 1964 164 3 8 13 36 Rautalampi 729 6 0 0 0 0 Taipale 1723 36 1 0 0 0 Tampere 2327 380 8 51 10 52 Turku 1933 402 63 117 22 94 Vaasa 703 138 52 7 9 53 Varkaus 1044 58 3 1 0 1 Yhteensä 49921 6194 737 373 200 1125 %-osuus 85,3 10,6 1,3 0,6 0,3 1,9 12

Taulukko 4. Venäjänkielisten jäsenten määrät ja osuus seurakuntalaisista vuosina 2006 ja 2010. 2006 2010 Muutos % % Iisalmi 16 1,3 29 2,5 13 Ilomantsi 24 2,0 20 1,9-4 Joensuu 184 3,2 274 4,9 90 Jyväskylä 173 7,7 198 8,8 25 Kuopio 79 1,9 111 2,8 32 Lieksa 7 0,8 11 1,6 4 Mikkeli 73 7,2 134 13,5 61 Nurmes 20 1,7 27 2,4 7 Rautalampi 4 0,4 6 0,8 2 Taipale 12 0,6 36 2,0 24 Varkaus 28 2,2 58 5,2 30 Hamina 254 22,7 316 25,7 62 Helsinki 2070 11,0 2659 14,0 589 Hämeenlinna 42 4,0 43 4,1 1 Kotka 106 11,1 192 21,3 86 Lahti 160 6,5 213 9,0 53 Lappeenranta 441 25,5 611 33,4 170 Tampere 284 10,5 380 13,4 96 Turku 333 12,8 402 15,3 69 Kajaani 77 4,1 96 5,5 19 Kiuruvesi 25 4,4 41 9,3 16 Lappi 33 2,8 35 3,4 2 Oulu 131 5,2 164 7,5 33 Vaasa 110 11,0 138 14,3 28 Yhteensä 4686 8,0 6194 10,6 1508 Valtaosa eli 77,8 % venäjänkielisistä kirkkoon liittyneistä on sijoittunut Helsingin hiippakunnan seurakuntiin, Karjalan hiippakunnassa heitä on 14,6 % ja Oulun hiippakunnassa 7,7 %. Naisten kirkko Väestörakenteeltaan Suomen ortodoksista kirkkoa voidaan luonnehtia paitsi varttuneiden ikäryhmien kirkoksi, myös naisten kirkoksi. Naisia kirkon jäsenistöstä on 56 % ja miehiä 44 %. Henkilömääränä epäsuhde merkitsee hieman yli 6600 miehen vajausta. 13

Seurakuntien kesken on selvää vaihtelua (Liite 8, s. 27 29). Leimallisesti naisenemmistöisiä seurakuntia ovat kaupunkikeskeiset seurakunnat kuten Helsinki, Tampere, Turku, Lappeenranta, Hamina, Kotka, Lahti, Joensuu, Jyväskylä, Mikkeli, Vaasa ja Oulu. Sen sijaan useissa maaseutuvaltaisissa seurakunnissa miehillä on enemmistö 50 70-vuotiaiden ikäryhmissä, joskus nuoremmissakin. Näitä seurakuntia ovat Iisalmi, Ilomantsi, Kiuruvesi, Lieksa, Nurmes, Rautalampi ja Taipale. Joissakin seurakunnissa, kuten Kuopiossa ja Lapissa, miesten ja naisten balanssi eri ikäryhmissä on verraten tasapainoinen iäkkäimpiä vanhuksia lukuun ottamatta. Erityisesti Lappeenrannan seurakunnan, mutta myös koko kirkon kuvaajasta ilmenee, että alle 20-vuotiaissa nuorissa ja lapsissa pojilla on lievä enemmistö siitä luonnollisesta syystä, että maamme väestössä poikia syntyy jonkin verran enemmän kuin tyttöjä. Kaikissa muissa ikäryhmissä naiset ovat selvänä enemmistönä. Miesten katoa tapahtuu erityisesti 20 40-vuotiaiden kohdalla lähes kaikissa seurakunnissa, mutta korostuneemmin Helsingin hiippakunnan alueella. Toisaalta kirkkoon liittyneiden joukossa on enemmän naisia kuin miehiä, mikä osaltaan vahvistaa naisenemmistöisyyttä kirkossamme. 14

Selitykset liitteiden 1-8 graafisiin esityksiin Seurakuntien ikärakenne liitteissä 1-4 sivuilla 16-20 Graafisen esityksen aineistona on seurakuntien väkimäärä 31.12.2010. Seurakunnan jäsenet on jaettu ikäluokkiin syntymävuoden perusteella. Syntymävuodet on yhdistetty viiden vuoden jaksoiksi (esim. 1906-10, 1911-15, 1916-20 jne.) ja kustakin jaksosta on laskettu kyseisinä vuosina syntyneiden keskiarvo. Graafinen kuvaaja koostuu edellä mainituista viisivuotisjaksojen keskiarvoista, joita vastaava lukuskaala on diagrammin pystyakselilla. Vaaka-akselille on merkitty vuosijakso 1910-2010. Iäkkäimmät vanhukset ovat diagrammin vasemmassa reunassa ja alle viisivuotiaat lapset äärimmäisinä oikealla. Vuosijakson puolivälistä löytyvät 50-vuotiaat, 75-vuotiaat vasemmasta neljänneksestä ja 25-vuotiaat oikeasta neljänneksestä. Seurakuntien väkimäärään vaikuttavat muuttujat (syntyneet/kuolleet, seurakunnasta muuttaneet/seurakuntaan muuttaneet, liittyneet/luopuneet) liitteissä 5-7 sivuilla 21-26 Syntyneiden suhdetta kuolleisiin on verrattu suhdeluvulla, jotta seurakuntien erilainen koko ei vaikeuttaisi vertailua. Liitteen 5 pylväsdiagrammeissa (s. 21-22) lukuarvo 1,00 merkitsee, että syntyneitä ja kuolleita seurakunnassa on yhtä paljon. Jos luku on pienempi kuin 1, kuolleita on enemmän kuin syntyneitä. Jos luku taas on suurempi kuin 1, syntyvyys on kuolleisuutta suurempi. Lisäksi on verrattu kahta ajanjaksoa, toinen vuodesta 1984 lähtien ja toinen vuodesta 2006 lähtien. Viimeksi mainittu vastaa osapuilleen tämän hetkistä kehitystilannetta. Sama vertailuperuste on liitteissä 6 ja 7, joissa kuvataan seurakuntien muuttoliikettä sekä kirkkoon liittyneiden ja siitä luopuneiden keskinäistä suhdetta seurakunnittain. Miesten ja naisten osuus seurakuntien väestössä liitteessä 8 sivuilla 27-29 Graafisen esityksen aineistona on seurakuntien väkimäärä 31.12.2010. Seurakunnan miehet ja naiset on jaettu ikäluokkiin syntymävuoden perusteella. Syntymävuodet on yhdistetty kymmenen vuoden jaksoiksi ja kutakin jaksoa edustavien miesten ja naisten keskiarvo on kuvattu pylväsdiagrammina. 15

Liite 1. Karjalan hiippakunnan nk. viitosseurakuntien ikärakenne 16

Liite 2. Karjalan hiippakunnan nk. kuutosseurakuntien ikärakenne 17

Liite 3. Helsingin hiippakunnan seurakuntien ikärakenne 18

Helsingin hiippakunta, jatkoa 19

Liite 4. Oulun hiippakunnan seurakuntien ikärakenne 20

Liite 5. Syntyneet/kuolleet vertailu Karjalan hiippakunta Helsingin hiippakunta 21

Oulun hiippakunta 22

Liite 6. Seurakuntien muuttoliike Karjalan hiippakunta Helsingin hiippakunta 23

Oulun hiippakunta 24

Liite 7. Kirkkoon liittyneet ja kirkosta luopuneet Karjalan hiippakunta Helsingin hiippakunta 25

Oulun hiippakunta 26

Liite 8. Miesten ja naisten osuus seurakuntien väestössä 27

28

29