Julkaisija Cultura-säätiö Vuorikatu 20 00100 Helsinki Toimittajat Hanni Hyvärinen Anneli Ojala Kannen graafinen suunnittelu Alex Karpinsky Paino Erweko Oy ISBN 978-952-68332-0-0 (sid.) ISBN 978-952-68332-1-7 (PDF) Helsinki 2015
3 Euroopan unionin venäjänkieliset yhteisöt Yhdistykset, toimintatavat ja venäjän kielen säilyttäminen Merja Pikkarainen Helsingin yliopiston nykykielten laitos Venäjän kieli ja kirjallisuus
4 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 6 2. Selvityksen tavoitteet... 8 2.1. Taustaa: Neuvostoliiton hajoaminen, vanhat ja uudet EU-maat... 8 2.1.1. Saksa... 9 2.1.2. Viro... 10 2.2. Tutkimuskysymykset... 10 3. Tutkimusaineisto ja -menetelmät... 11 3.1. Lomakekysely... 11 3.2. Asiantuntijahaastattelut... 12 3.3. Vastaajaprofiili... 13 3.4. Analyysimenetelmät... 16 4. Tilastotietoa venäjänkielisistä yhteisöistä Euroopan unionin jäsenmaissa... 17 5. Venäjänkieliset järjestöt ja yhdistykset... 18 5.1. Toimintatavat... 20 5.1. Taloudelliset toimintaedellytykset... 23 6. Venäjän kielen säilyttämis- ja opiskelumahdollisuudet... 25 6.1. Venäjän kielen opettajat... 27 6.2. Saksalaisia näkökulmia... 29 7. Venäjänkielinen media ja sen seuraaminen... 30 7.1. Venäjällä ilmestyvät kirjat ja lehdet, radio- ja tv-kanavat... 30 7.2. Asuinmaassa ilmestyvät kirjat ja lehdet, radio- ja tv-kanavat... 32 8. Yhteydet lähtömaihin... 34 9. Venäjänkielisten asema integraatiopolitiikassa... 36 10. Työelämä... 38 10.1. Työntekijät... 38 10.2. Työnantajat ja esimiehet... 40 11. Johtopäätöksiä ja suosituksia... 41 12. Tiivistelmä... 43 13. Lähdeluettelo... 47 Liite 1. Lomakekysely... 50 Liite 2. Asiantuntijahaastatteluiden kysymysrunko... 60 Liite 3. Asiantuntijahaastattelut osallistujat... 62
5 Liite 4. EU-maissa toimivia monikulttuurisia, integraatioon liittyviä ja venäjänkielisiä järjestöjä, yhdistyksiä ja neuvostoja... 63 Liite 5. Suomen venäjänkielisiä/venäläisiä koskevia tutkimuksia ja raportteja... 67 Русскоязычные сообщества в Европейском Союзе: организации, методы работы, сохранение русского языка... 72 Russian-speaking communities in the European Union: associations, operating methods and preservation of the Russian language... 76
6 1. Johdanto Eurooppaan on Neuvostoliiton hajoamista 1990-luvulla seuranneen muuttoliikkeen jälkeen muodostunut laaja venäjänkielinen, monikansallinen yhteisö, joka koostuu monista etnisistä ryhmistä. Arviolta noin kuusi miljoonaa venäjää äidinkielenään puhuvaa asuu Euroopan unionin alueella ja heidän määränsä kasvaa edelleen. Yhteisöitä on Suomessa tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tämän selvityksen tavoitteena on selvittää Euroopan unionin alueella toimivia venäjänkielisiä yhteisöjä ja erityisesti venäjänkielisten järjestöjen ja yhdistysten toimintatapoja ja -edellytyksiä, venäjän kielen säilymismahdollisuuksia ja venäjänkielisten asemaa integraatiopolitiikassa. Venäjänkielisten maahanmuuttajien joukossa on myös niitä, jotka ovat saaneet paluumuuttooikeuden etnisin perustein. Suomessa näitä ovat inkeriläiset paluumuuttajat. Vastaavanlaisia ryhmiä ovat muun muassa etniset saksalaiset, puolalaiset, juutalaiset, bulgaarit ja kreikkalaiset, joiden kaikkien yhteisenä kielenä on venäjä. Suomessa venäjänkieliset ovat perustaneet useita muun muassa kulttuuri-, urheilu- ja taidejärjestöjä. Kattojärjestönä toimii Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto FARO 1, jonka jäsenjärjestöinä on 36 venäjänkielistä yhdistystä. Kaiken kaikkiaan venäjänkielisiä yhdistyksiä on Suomessa noin sata. Yhdistysten roolia kotoutumisen edistäjänä pidetään Suomessa tärkeänä. Myös yhteistyölle yhdistysten ja viranomaisten välillä on tarvetta. (ks. esim. OPM 48, Joronen 2009: 18, Saukkonen 2010: 178 186.) Lisäksi Saukkonen (2010: 178) huomauttaa, että se, että Suomessa julkista rahoitusta annetaan lähinnä virallisesti organisoituneille toimijoille, on vahva peruste perustaa yhdistys. Euroopan unionin jäsenmaissa toimivien venäjänkielisten yhteisöiden tutkimus antaa kuvan maahanmuuttajayhdistysten toimintatavoista muissa Euroopan unionin maissa. Siksi koettiin, että muiden kokemusten ja käytäntöjen kartoitus on juuri nyt ajankohtaista. Selvitystyö liittyy Cultura-säätiössä vuosina 2014 2015 toteuttavaan Osaava-hankkeeseen, jonka tavoitteena on luoda toimintamalli, joka tukee venäjänkielisten maahanmuuttajien osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö, ja se liittyy Valtion kotouttamisohjelmaan vuosille 2012 2015 (VK 2012). Hanke sisältää yhdistystoimintakursseja, mentorointivalmennuksia ja mentorointitapaamisia sekä työpajoja ja seminaareja. Euroopan unionin venäjänkielisiä yhteisöjä koskevan selvityksen on laatinut Merja Pikkarainen Helsingin yliopiston nykykielten laitokselta yhteistyössä Cultura-säätiön kanssa. 1 http://www.faro.fi/main_fi/
7 Kysymyslomakkeen muotoilussa apuna on apuna Venäjän kielen ja kirjallisuuden professorin Arto Mustajoen artikkeli vuodelta 2014. Venäjän kielen dosentti Ekaterina Protassova on tarkistanut kysymyslomakkeen kielen ja tehnyt monia arvokkaita huomioita raportista ja siinä käsiteltävistä asioista. Lisäksi dosentti Protassovan laajat kontaktit ovat auttaneet haastateltavien löytämisessä. Vastausten käsittelyssä on avustanut korkeakouluharjoittelija Tuija Korpela Jyväskylän yliopistosta. Selvitys tehtiin ajanjaksolla 5/2014 6/2014 ja 9/2014 11/2014. Aikaisemmista selvityksistä voidaan mainita vuonna 2011 valmistunut Suomen venäjänkielisten kulttuuripalvelujen käyttämistä ja tuottamista käsitellyt selvitys (Lammi & Protassova 2011). Samankaltainen tutkimus tehtiin myös Suomen vironkielisten parissa (Lagerspetz 2010). Venäjänkielisiin väestöpohjiin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa perustuva tutkimus voi antaa hyödyllistä tietoa suomalaisen yhteiskunnan suunnitellessa keinoja edistää kotoutumista ja osallisuutta. Perinteisesti venäläinen emigraatio on totuttu jakamaan aaltoihin, jotka ovat ajallisesti yhteydessä Venäjän keisarikunnassa, Neuvostoliitossa ja Venäjän federaatiossa tapahtuneisiin historiallisiin muutoksiin. Eri tutkijoissa on eroja sen suhteen, katsotaanko Venäjän keisarikunnan aikaisen muuton täyttävän muuttoaallon tunnusmerkit, mutta joissain tutkimuksissa näin on totuttu ajattelemaan. Suomen kohdalla ensimmäistä muuttoaaltoa selittää maantieteellinen läheisyys, vaikka 1700-luvulla Suomi ei vielä muodostanutkaan omaa valtiotaan. Tällöin venäläisiä talonpoikia siirrettiin Ruotsi- Suomelta vallatuille alueille Karjalan kannakselle (Vanha Suomi). Toinen muuttoaalto ajoittuu autonomian ajalle 1809 1917, jolloin sotilaita, virkamiehiä ja kauppiaita siirtyi Suomeen. Kolmannen muuttoaallon muodostavat vuosina 1917 1935 Venäjän vallankumousta paenneet, joista osa siirtyi edelleen muualle Eurooppaan. Toisen maailmansodan aikana inkerinsuomalaisia siirtyi Suomeen, mutta suurin osa heistä palautettiin Neuvostoliittoon sodan päätyttyä. 1950 70-luvuilla muuttoliike oli vähäistä ja muodostui lähinnä avioliiton kautta Suomeen muuttaneista. 1980-luvun loppupuolella muuttoliike kasvoi ja on jatkunut tasaisena näihin päiviin asti. Muuttoliike on koostunut inkerinsuomalaisten paluumuutosta ja muiden suomensukuisten muutosta sekä muiden venäjänkielisten muutosta Venäjältä, Virosta ja muualta entisen Neuvostoliiton alueilta. (ks. esim. Protasova 2004; Shenshin 2008; Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti 2003.) Venäläisessä tutkimustraditiossa on tapana laskea varsinaisten aaltojen alkaminen vallankumouksesta vuonna 1917. Ensimmäinen aalto ajoittuu vuosille 1917 1938, toinen 1939 1947 ja kolmas 1948 1990. Näissä kolmessa ensimmäisessä aallossa Neuvostoliitosta muutti 13 17 miljoonaa ihmistä.
8 Neljäs aalto voidaan laskea alkavaksi joko perestroikasta 1986 tai Neuvostoliiton hajoamisesta 1990. (Iontsev et al. 2001, Denisenko 2012.) Nykyhetken venäjän kielen käyttöä koskevat tendenssit vaikuttavat olevan kahtalaisia. Samaan aikaan kun venäjää äidinkielenään puhuvien määrä on jatkanut kasvamistaan, sitä vieraana kielenä osaavien määrässä on tapahtunut muutoksia varsinkin entisissä itäblokin maissa. Baltian maista Virossa ja Latviassa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, joka käyttää ensikielenään venäjää. Latviassa osuus on 27 prosenttia ja Virossa 19 prosenttia väestöstä. (Special Eurobarometer 386: 9 10.) Koko Euroopan unionin alueella venäjä on yhä viidenneksi osatuin vieras kieli englannin, ranskan, saksan ja espanjan jälkeen. Sen sijaan esimerkiksi Slovakiassa, Tšekin tasavallassa ja Bulgariassa on käynyt niin, että ylipäätään kyky puhua yhtä vierasta kieltä on pudonnut yli 10 prosenttia, ja suurimmaksi osin tämä johtuu siitä, että saksan ja venäjän osaaminen on vähentynyt. (Special Eurobarometer 386: 5, 16.) Myös Saksassa entisen Itä-Saksan alueella venäjän opiskelu on vähentynyt dramaattisesti. Arvioidaan nimittäin, että Itä-Saksassa parhaimmillaan yli kolme miljoonaa saksalaista opiskeli venäjää. (Arefjev 2012: 268.) 2. Selvityksen tavoitteet Tämän selvityksen tavoitteena on antaa yleiskatsaus venäjänkielisistä yhteisöistä Euroopan unionin jäsenmaissa. Tarkemmin määriteltynä kohteena ovat Euroopan unionin alueella toimivat venäjänkieliset järjestöt ja yhdistykset, joiden toimintatapoja ja -edellytyksiä selvitetään. Lisäksi tavoitteena on selvittää venäjän kielen säilymismahdollisuuksia. Aineistoa kerättiin Internetissä olleella kyselylomakkeella ja asiantuntijahaastatteluilla. EU-maista tarkemman tarkastelun kohteeksi valittiin Viro ja Saksa. Näistä Saksa kuuluu vanhoihin EU-maihin (liittynyt 1957), vaikka sen itäosasta tulikin osa Euroopan unionia vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen. Viro taas kuuluu uusiin EU-maihin, ja se liittyi unioniin vuonna 2004. 2.1. Taustaa: Neuvostoliiton hajoaminen, vanhat ja uudet EU-maat Euroopan unionin ytimen muodostavat niin kutsutut vanhat EU-maat, joihin viitataan usein lyhenteellä EU-15. Näihin 15 maahan kuuluvat sekä unionia edeltäneen Euroopan talousyhteisön perustajamaat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Länsi-Saksa (1957), vuonna 1973 liittyneet Irlanti, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, 1981 liittynyt Kreikka, 1986 liittyneet Espanja ja Portugali sekä vuonna 1995 liittyneet Itävalta, Ruotsi, Suomi. Vuoden 1995 jälkeen unionin laajeneminen pysähtyi lähes vuosikymmeneksi ennen kuin niin kutsuttu itälaajeneminen tapahtui vuonna 2004. Tuolloin Euroopan unioniin liittyivät Puola, Slovakia, Tšekki, Unkari, Latvia, Liettua, Viro, Slovenia, Kypros ja
9 Malta. Viimeisimmät liittyjät ovat olleet vuonna 2007 Romania ja Bulgaria ja vuonna 2013 Kroatia. Näin ollen Euroopan unioniin kuuluu tällä hetkellä 27 valtiota. Uusien EU-maiden liittyminen unioniin toi myös venäjän kielen esille entistäkin selvemmin, sillä Latviassa ja Virossa on suuret venäläisvähemmistöt. Lisäksi uusien EU-maiden kansalaisten joukossa on paljon sellaisia, jotka pystyvät seuraamaan televisio- ja radiolähetyksiä venäjäksi (Special Eurobarometer 386: 29). Venäjän kielen asemasta Euroopan unionissa on käyty keskustelua varsinkin sen suhteen, voisiko venäjästä tulla yksi unionin työkielistä 2, tämä ei kuitenkaan näytä tällä hetkellä todennäköiseltä. 2.1.1. Saksa Saksan venäjänkielinen vähemmistö on lukumäärältään suuri. Arviot venäjänkielisten määrästä liikkuvat 3,5 5 miljoonan välillä. Maahanmuuttajien joukossa on niin sanottuja venäjänsaksalaisia, jotka saivat paluumuutto-oikeuden Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Näiden lisäksi myös etnisiä juutalaisia ja muita venäjänkielisiä on muuttanut maahan. Näin ollen maahanmuuttajiin lasketaan yleensä sekä entisen Neuvostoliiton, Venäjän federaation että muiden Neuvostoliiton vaikutuspiirin alueilta muuttavat. Ensisijainen yhdistävä tekijä on venäjän kieli, oli kyseessä sitten etniseltä taustaltaan saksalainen tai muu kansalainen. (Meng & Protasova 2011.) Jo perestroikan aikana noin 300 000 venäjänsaksalaista muutti Saksaan (Arefjev 2012: 264). Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana Venäjältä muutti pois noin 30 % etnisistä saksalaisista (Lallukka 2004: 9), ja määrä putosi 840 000:sta vajaaseen 600 000:teen. Muuttajia oli sekä Kazakstanista että Venäjältä. (Arefjev 2012: 265, ks.myös Meng & Protasova 2011: 519.) Vuoteen 2010 mennessä venäjänsaksalaisten määrä oli pudonnut alle 400 000:teen eli alle puoleen vuoden 1989 tasosta (Denisenko 2012: 8). Muuttoliike oli voimakkaimmillaan vuosina 1994 1995. Lisäksi on pantava merkille kansallisuuksissa tapahtunut muutos. Vuonna 1993 maahanmuuttajista yli 75 prosenttia oli saksalaisia ja vajaa 20 prosenttia venäläisiä, sen sijaan vuonna 2002 saksalaisten määrä oli pudonnut 43 prosenttiin ja venäläisten määrä noussut 35 prosenttiin. Tähän on löydettävissä kaksi syytä. Toinen on toki etnisten saksalaisten määrän väheneminen Venäjällä, mutta vielä tärkeämmäksi on nähty Saksan maahanmuuttopolitiikassa tapahtuneet muutokset. Vuonna 1994 voimaan tulleen lain mukaan saksalaisen paluumuuttajan oli osattava myös saksaa ja hänen piti asua ensimmäiset kaksi vuotta hänelle osoitetussa paikassa. Vuosina 1993 1999 paluumuuttokiintiö oli 225 000 henkeä, jonka jälkeen se laskettiin 103 000:teen. (emt: 7 9.) 2 http://www.rg.ru/2012/06/18/russkiy-anons.html
10 2.1.2. Viro Viron venäläisvähemmistö muodostaa 25 prosenttia Viron väkiluvusta, eli se on osuudeltaan suuri vähemmistö. Euroopan unionin jäsenmaista ainoastaan Latviassa on prosenttiosuudeltaan suurempi venäjänkielinen vähemmistö (noin 27 %) Kaikilla vironvenäläisillä ei ole minkään maan kansalaisuutta, sillä Viron kansalaisuuslaki antaa mahdollisuuden hakea kansalaisuutta ainoastaan, jos jollakulla esivanhemmista on ollut Viron kansalaisuus ennen vuotta 1940. Myös kielitaidon osoittamalla voi saada kansalaisuuden, ja alle 15-vuotiaiden kansalaisuuden saamisen ehtoja on myös madallettu. Vuonna 2008 kansalaisuudettomia oli noin kahdeksan prosenttia. Prosenttiosuus on pienentynyt Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen, mutta sitä selittää lähinnä maastamuutto ja se, että moni vironvenäläinen on ottanut Venäjän kansalaisuuden. (Poleshchuk 2009: 13.) Yksi haastattelumatkoista suuntautui Viron Narvaan, joka sijaitsee Viron itärajalla. Narvan väkiluku on 64 500 ja kaupungin asukkaista yli 80 prosenttia on venäläisiä. Vajaa neljä prosenttia on virolaisia ja noin 2,5 prosenttia ukrainalaisia. (Narva Arvudes 2010: 2, 9.) Kansalaisuudeltaan virolaisia on kuitenkin yli 46 prosenttia ja venäläisiä noin 36 prosenttia. Kansalaisuudettomia on yhä noin 16 prosenttia. (emt: 9.) Virolaiset tutkijat ovat huomauttaneet, että vironvenäläisten osuus ei välttämättä ole vähenemässä tai viron kielen käyttö ei ole lisääntymässä (Vihalemm 1999: 24, 29). Vihalemm ja Kalmus (2009: 111) ovat ehdottaneet, että Viron integraatiostrategia voisi perustua vähemmistöryhmän sosiaalisen pääoman lisäämisen tukemiseen ja paikallisten kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan kannustamiseen. Näin ihmiset kokisivat olevansa osa virolaista yhteiskuntaa, vaikka he eivät osaakaan viroa. 2.2. Tutkimuskysymykset Selvityksessä kartoitettiin seuraavia kysymyksiä: Millaisia yhteisöjä venäjänkieliset muodostavat Euroopan jäsenvaltioissa? Millaisia venäjänkielisten kulttuuri- ja taidejärjestöt ja -yhdistykset ovat, miten ne toimivat ja mitkä ovat niiden taloudelliset mahdollisuudet? Minkälaiset ovat venäjän kielen säilyttämis- ja opiskelumahdollisuudet? Minkälaisia venäjänkielisiä joukkotiedotusvälineitä venäjänkieliset seuraavat? Millä tavoin venäjänkieliset ovat integroituneet uuteen yhteiskuntaan? Millaisia yhteyksiä venäjänkielisillä on lähtömaahan/lähtömaihin?
11 Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin tilastotietoa venäjänkielisten vähemmistöjen määristä eri maissa ja tietoa yhteisöjen historiallisesta taustasta. Selvityksen tavoitteena on vahvistaa globaalia venäjän kielen ja venäjänkielisten yhteisöiden asiantuntijaverkostoa ja luoda yhteyksiä venäjänkielisiin kotoutumista sekä kieltä ja kulttuuria tukeviin järjestöihin. 3. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Selvityksen pohjana on käytetty kyselytutkimusta ja haastatteluja. Selvityksen vaiheet voidaan esittää seuraavasti: 1. Kyselylomakkeen valmistelu 2. Lomakkeesta tiedottaminen 3. Lomakevastausten kerääminen 4. Asiantuntijoiden haastattelut 5. Kyselylomakkeella saatujen tulosten analysointi 6. Haastatteluissa saatujen tietojen analysointi 7. Selvitystyön kirjoittaminen Selvityksessä kyselylomakkeeseen vastanneista käytetään ilmaisua vastaaja, kun taas henkilökohtaisiin haastatteluihin osallistuneisiin viitataan ilmaisulla haastateltu. 3.1. Lomakekysely Aineistonkeruu selvitystyötä varten aloitettiin kyselylomakkeen laatimisella. Kyselylomake oli venäjänkielisenä sähköisessä muodossa Helsingin yliopiston Elomake-palvelussa 3 5.6. 30.9.2014. Kyselyn suomenkielinen versio on tämän selvityksen liitteenä. Kyselylomakkeeseen vastattiin anonyymisti. Kyselylomakkeesta tiedotettiin erilaisten postituslistojen ja venäjänkielisten järjestöjen kautta. Vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 156. Kyselylomakkeessa selvitettiin ensin vastaajan perustiedot, eli sukupuoli, ikä, syntymäpaikka, tämänhetkinen asuinpaikka sekä maahanmuuton syy ja asumisaika. Näiden lisäksi selvitettiin kansallisuus, kansalaisuus ja hankittu koulutus. Tämän selvitystyön kannalta tärkeitä kysymyksiä kysyttiin jo perustiedoissa. Kyllä ei-kysymyksillä selvitettiin, opettaako vastaaja venäjää, onko hän aktiivinen jossakin venäjänkielisessä järjestössä tai omistaako yrityksen tai onko esimiesasemassa. 3 https://elomake.helsinki.fi/
12 Käytössä ollut Helsingin yliopiston Elomake-palvelu mahdollisti lomakkeen sisäisten riippuvaisuuksien hyödyntämisen, eli vastauslomake luotiin niin, että jos johonkin näistä kolmesta kysymyksestä vastasi kyllä, se aktivoi myöhemmässä vaiheessa alaosion, johon vastasivat vain nämä kyllä vastauksen antaneet. Muissa osioissa selvitettiin vastaajan kielitaustaa, venäjän kielen käyttöä työhön liittyvissä asioissa, venäjänkielisen median seuraamista ja yhteyksiä Venäjään. Myös vastaajan osallistumista yhdistystoimintaan selvitettiin omassa osiossaan. Venäjän kielen opettajille oli suunnattu myös oma osionsa. Osa kysymyksistä oli kyllä ei-kysymyksiä, osaan taas sai vastata skaalalla samaa mieltä jokseenkin samaa mieltä jokseenkin eri mieltä eri mieltä ei osaa sanoa. Osassa taas vastausvaihtoehtoina olivat erittäin tärkeä melko tärkeä ei tärkeä ei merkitystä. Jokaisen osion lopussa oli mahdollisuus kirjoittaa myös kommentteja ja huomioita erilliseen vastauskenttään. 3.2. Asiantuntijahaastattelut Venäjänkielisten yhteisöjen tutkimuksen syventämiseksi päätettiin tehdä asiantuntijahaastatteluita Virossa ja Saksassa. Asiantuntijahaastatteluiden suomennettu kysymysrunko on tämän selvityksen liitteenä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Osa haastatteluista myös videoitiin. Asiantuntijahaastattelut suoritettiin Virossa 15. 17.9.2014. Virossa asiantuntijahaastatteluja tehtiin Narvassa. Narvassa haastateltiin paikallisen venäläisyhdistyksen puheenjohtajaa, Narvan kaupungin kansallisten kulttuuriyhdistysten koordinoivan neuvoston puheenjohtajaa, Narvan puolalaisen ja ukrainalaisen yhdistyksen puheenjohtajia sekä Narvan kulttuuritalon johtajaa. Näiden lisäksi haastateltiin narvalaisia kulttuurialan ihmisiä, jotka järjestävät kaupungissa esimerkiksi konsertteja ja taidenäyttelyitä. Saksassa asiantuntijahaastattelut tehtiin 1. 4.10.2014. Saksassa haastattelumatka suuntautui Berliiniin ja Dresdeniin. Berliinissä haastateltiin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen kieliosaston johtajaa sekä Berliinin kaksikielisten vanhempien ja pedagogien yhdistyksen Mitran opettajia. Dresdenissä haastattelut tehtiin Saksalais-venäläisen kulttuuri-instituutin johtajan ja apulaisjohtajan kanssa.
13 3.3. Vastaajaprofiili Vastanneita oli 156, naisia noin 84 % ja miehiä noin 16 %. Vastaajaryhmistä painottuivat ikäryhmät 25 44 ja 45 64, joihin kuului 93 % vastaajista. Euroopan unionin jäsenmaista vastauksia tuli kaikista muista maista Maltaa ja Slovakiaa lukuun ottamatta. Eniten vastauksia tuli määrällisesti Saksasta (31 kpl), Tanskasta (24), Latviasta (12), Ranskasta (10) ja Virosta (9). Kaavio 1. % 50 40 30 20 10 0 Ikä (N=156) 48 45 2,5 4,5 15-24 25-44 45-64 yli 65 Naisten osuus vastanneista on suurempi kuin heidän osuutensa Euroopan unionin alueella asuvista venäjänkielisistä. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa, sillä esimerkiksi vuonna 2011 ilmestyneessä Suomen venäjänkielisten kulttuuripalvelujen käyttäjinä ja tuottajina - selvityksessä naisvastaajia oli lähes 80 prosenttia (Lammi & Protassova 2011: 10). Vastaavassa Suomen vironkielisten osallistumista kulttuuri- ja yhdistyselämään tehdyssä selvityksessä naisvastaajia oli yli 80 prosenttia (Lagerspetz 2010: 11). Syyksi sekä Lammi & Protassova että Lagerspetz esittävät syyksi sitä, että naiset ovat aktiivisempia osallistumaan kulttuuritapahtumiin. Tämän selvityksen osalta on todettava, että sen lisäksi että naiset vaikuttavat olevan aktiivisempia venäjänkielisissä järjestöissä, on myös huomattava, että kielen opetus on perinteisesti nähty naisten tehtävänä. Tämä koskee varsinkin tilanteita, joissa kielen opetus on osa esimerkiksi varhaiskasvatusta. 78 prosenttia vastaajista ilmoitti kansallisuudekseen venäläisen, kun taas kansalaisuuksissa venäläisen määrä putosi alle puoleen. Lomakekyselyyn vastanneet olivat hyvin korkeasti koulutettuja ja heistä noin 95 prosentilla on korkeakoulututkinto (kaavio 2). Osuus on hieman suurempi kuin Lammin & Protassovan selvityksessä (70 %, 2011: 12). Vähän yli puolet vastanneista oli saanut koulutuksensa Venäjällä tai Neuvostoliitossa, muualla koulutuksen saaneita oli noin 44 prosenttia (kaavio 3).
14 Kaavio 2. Kaavio 3. Koulutustaso (N=156) 5 % Viimeisin koulutus hankittu (N=156) 95 % 44 % 24 % 32 % Korkeakoulu Keskitaso Venäjällä Neuvostoliitossa Muualla Moni oli muuttanut uuteen maahan perhesyiden takia. Myös työn ja opiskelun perässä muuttaneita oli paljon. Näiden lisäksi korostui myös niiden osuus, jotka olivat syntyneet kyseisessä maassa. Suurin osa maahanmuuttajista oli asunut uudessa maassa 10 20 vuotta, eli he olivat muuttaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Paluumuuttajien osuus ei korostunut tässä osiossa, sillä paluumuuton valitsi vastanneista 2,6 prosenttia. Kaavio 4. Muuton syy (joka kohdan N=156) 40 38 35 % 30 25 20 15 10 5 0 3 27 Avioliitto Paluumuutto Perheen kanssa 19 1 Työ/bisnes Vaivainhoito Opiskelu Syntynyt maassa 10 12 8 Pakolainen (sota, sosiaaliset tai poliittiset syyt)
15 Kaavio 5. 40 Asuinvuodet uudessa maassa (N=156) 37 30 22 % 20 15 13 10 6 6 0 syntymästä lähtien alle 2 vuotta 2-5 vuotta 5-10 vuotta 10-20 vuotta yli 20 vuotta Tämän selvitystyön kannalta tärkeitä kysymyksiä kysyttiin jo perustiedoissa. Kuten aiemmin mainittiin, käytössä ollut Helsingin yliopiston Elomake-palvelu mahdollisti lomakkeen sisäisten riippuvaisuuksien hyödyntämisen, eli vastauslomake luotiin niin, että jos johonkin näistä kolmesta kysymyksestä vastasi kyllä, se aktivoi myöhemmässä vaiheessa alaosion, johon vastasivat vain nämä kyllä vastauksen antaneet. Yli puolet vastanneista opetti venäjää ja yli puolet vastanneista oli myös aktiivinen jossakin venäjänkielisessä järjestössä (kaavio 6). Merkillepantavaa oli myös se, että venäjän kielen opettaminen ja venäjänkielisissä järjestöissä toimiminen olivat yhteyksissä niin, että kolmannes vastaajista sekä opetti venäjää että oli aktiivinen venäjänkielisissä järjestöissä. Sen sijaan muissa yhdistelmissä (opettaja-esimies, järjestöaktiivi-esimies) ei ollut nähtävissä tällaista yhteyttä. Kaavio 6. Kuinka moni (N=156) 60 50 53 55 40 % 30 20 17 10 0 Opettaa venäjää On venäjänkielisen järjestön aktiivinen jäsen On työnantaja tai johtavassa asemassa Lähes 90 prosenttia ilmoitti äidinkielekseen venäjän, ja venäjä oli ollut myös peruskoulutuksen kieli. Sen sijaan korkeakoulutuksessa venäjän osuus putosi 60 prosenttiin ja tieteellisessä
16 jatkokoulutuksessa alle 50 prosenttiin. Lapsuudenkodissa käytetyin kieli oli ollut venäjä (84 %), mutta vastaajien tämänhetkinen tilanne vaikuttaa siltä, että yksistään venäjän käyttö on vähentynyt ja sen rinnalle on noussut myös uuden asuinmaan kieli (36 %). (kaavio 7.) Kaavio 7. Kielitausta 100 80 89 84 % 60 40 41 50 53 36 20 0 11 0 Äidinkieli (N=155) 9 Mitä kieliä käyttää (N=150) 15 1 Lapsuudenkodissa käytetyt kielet (N=152) 11 Nykykodissa käytetyt kielet (N=152) Venäjä Venäjä ja muu Muu 3.4. Analyysimenetelmät Kyselylomakkeiden vastauksista analysoitiin erityisesti venäjänkielisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaedellytyksiä ja toimintatapoja, venäjän kielen opetuksen tilaa, venäjänkielisen median seuraamista, yhteyttä lähtömaihin ja työelämän näkemyksiä. Kyselylomakkeiden tuloksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että vastaajia ei valittu iän, sukupuolen, asuinpaikan tms. mukaan, vaan lomake oli vapaasti täytettävissä. Kyselylomakkeesta tiedotettiin järjestöjen kautta, joten järjestöaktiivien voidaan katsoa olevan hyvin edustettuina vastaajien joukossa. Haastatteluihin pyrittiin saamaan erilaisia laitoksia ja järjestöjä sekä kulttuurin tuottamisen että harrastamisen aloilta. Kaikki haastattelupyynnön saaneet tahot eivät ehtineet tai halunneet antaa haastattelua. Vastaukset kysymyksiin on annettu lähimpään kokonaislukuun pyöristettyinä prosenttiosuuksina, ja jokaisen kysymyksen kohdalla on myös mainittu, kuinka moni vastasi kysymykseen. Joissakin kysymyksissä oli mahdollista valita useampi vaihtoehto, joten näissä tapauksissa prosenttiluku on yli sata. Tiettyjen kysymysten kohdalla on tehty myös ristiintaulukointia, eli tämän selvitystyön kannalta tärkeimpien ryhmien (järjestöaktiivit ja opettajat) vastauksia on ristiintaulukoitu esimerkiksi sen selvittämiseksi, eroaako venäjän kielen opettamisen rahoitus tai resurssit sen mukaan, millä asteella kieltä opetetaan.
17 4. Tilastotietoa venäjänkielisistä yhteisöistä Euroopan unionin jäsenmaissa Eri EU-maista on saatavilla hiukan erilaisia tilastotietoja tilastointitavasta riippuen. EU-maista suuret venäläisvähemmistöt ovat määrällisesti Saksassa (eri arvioiden mukaan 3 5,5 miljoonaa venäläistä) ja prosentuaalisesti Latviassa (lähes 27 prosenttia) 4 ja Virossa (noin 25 prosenttia) 5. Yksi mahdollisuus on arvioida myös venäjän kielen taitoisia, kuten Arefjev (2012) on tehnyt. Arefjevin mukaan vuonna 2004 Itä-Euroopan ja entisen Jugoslavian maissa oli vähän yli 18 miljoonaa venäjän kielen taitoista, joista noin kuusi miljoonaa käytti kieltä aktiivisesti. Vuonna 2010 määrä oli pudonnut 13 miljoonaan ja aktiivisia taitajia oli noin 5,4 miljoonaa (Arefjev 2012: 232). Muissa maissa suuria venäjänkielisiä maahanmuuttajaryhmittymiä oli tuolloin muun muassa Iso-Britanniassa (yli 350 000), Kreikassa (yli 300 000), Italiassa (yli 250 000) ja Espanjassa (yli 200 000). Kreikassa tulijoiden suuri määrä selittyy venäjänkreikkalaisten saamalla paluumuutto-oikeudella. Arviot siitä, mikä on etnisten venäläisten osuus kyseisestä maahanmuutosta, vaihtelevat neljänneksestä kolmannekseen. Absoluuttisesti suurin osuus venäjänkielisistä on ollut Kazakstanista tai Venäjän alueelta muuttaneita saksalaisia, juutalaisia ja ukrainalaisia. (emt: 232, 268.) Alla oleva taulukko on koostettu Euroopan unionin Eurostatin 6, Yhdistyneiden kansakuntien tilastoja 7 ja Arefjevin tietoja yhdistellen. Suomessa venäjänkielisiä oli vuonna 2013 hieman yli 66 000 (SVT 2013). Taulukko 1. Eurostat 2013 Undata Arefjev, v. 2012 Maa Koko väestö Ven. kans. Ven.kiel. Vuosi Ven.kiel.tait. Alankomaat 16 779 575 6 016 90 000 Belgia 11 161 642 19 008 50 000 Luxemburg 537 000 4500 Itävalta 8 032 926 27 173 8446 2003 150 000 Malta 421 364 200 Kypros 840 407 20 984 2013 50 000 Kreikka 11 062 508 210 000 Espanja 46 727 890 59 483 240 000 Portugali 10 487 289 4581 135 000 4 Latvian tilastokeskus: http://www.csb.gov.lv/en/statistikas-temas/population-census-2011-database- 33614.html 5 Viron tilastokeskus www.stat.ee/publication-download-pdf?publication_id=36393 6 Eurostatin tilastokanta: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/eurostat/home 7 YK:n tilastokanta: http://data.un.org/data.aspx?q=language&d=pop&f=tablecode%3a27
18 Italia 59 685 227 29 654 250 000 Ranska 65 578 819 230 000 Saksa 82 020 578 216 583 5 400 000 UK 63 896 077 300 000 Irlanti 4 591 087 4062 25 000 Tanska 5 602 628 4333 11 000 Ruotsi 9 555 893 7734 100 000 Latvia 2 070 371 36 147 698 757 2013 Liettua 3 483 972 277 318 2011 Viro 1 294 455 90 897 383 118 2013 Bulgaria 7 284 552 12 799 2 000 000 Romania 21 680 974 668 29 246 2003 150 000 Kroatia 4 437 460 1080 2005 50 000 Slovenia 2 058 821 844 30 000 Puola 38 230 080 4286 15 299 2003 5 500 000 Unkari 9 908 798 3390 200 000 Tsekki 10 436 560 29 958 31 622 2012 2 000 000 Slovakia 5 379 455 1835 1866 2009 1 300 000 5. Venäjänkieliset järjestöt ja yhdistykset Vastaajista yli 60 prosenttia toimi jossakin venäjänkielisessä järjestössä tai yhdistyksessä. Eri järjestötyypeistä erityisesti kulttuuri- ja yhteiskunnalliset järjestöt painottuivat, joiden toimintaan osallistui yli 80 prosenttia vastanneista. Sen sijaan urheilu- ja poliittisten järjestöjen toimintaan ei juuri osallistuta. Kohdassa oli mahdollista valita useampi vaihtoehto. Syyt, miksi vastaaja ei toimi venäjänkielisessä järjestössä, jakaantuivat lähes tasan neljään ryhmään; joko asuinalueella ei ole venäjänkielisiä järjestöjä tai ne eivät ole sopivia, myös ajanpuute ja se, ettei halua osallistua valittiin lähes samoissa suhteissa.
19 Kaavio 8. Toimii venäjänkielisessä 60 50 52 % 40 30 33 20 10 0 4 8 1 11 Kulttuurijärjestössä Urheilujärjestössä Taidejärjestössä Yhteiskunnallisessa järjestössä Poliittisessa järjestössä Uskonnollisessa järjestössä Järjestöosallistumisessa kysyttiin vastaajan mietteitä lähinnä kielenkäytön näkökulmasta, tätä käsitellään seuraavassa kaaviossa 9. Yli 60 prosenttia ilmoitti osallistuvansa venäjänkielisen järjestön toimintaan siksi, että haluaa käyttää venäjää. Yli puolet halusi, että asuinpaikassa olisi enemmän venäjänkielisiä järjestöjä. Sen sijaan uuden maan kielellä toimivien järjestöjen toimintaan ei kielellä näytä olevan niin suurta merkitystä. Näyttää siis sitä, että kieli on tärkeä kysymys, kun puhutaan venäjänkielisistä järjestöistä, sen sijaan muilla kielillä toimivien järjestöjen kohdalla tärkeämmäksi nousee esimerkiksi se, minkälaista toimintaa kyseinen järjestö tarjoaa. Kaavio 9. Mietteitä järjestöosallistumisesta (N=156) Osallistun venäjänkielisen järjestön toimintaan, koska haluan käyttää venäjää Osallistun asuinmaan kielellä toimivan järjestön toimintaan, koska haluan käyttää asuinmaan kieltä Osallistuisin asuinmaan kielellä toimivan järjestön toimintaan, jos osaisin asuinmaan kieltä paremmin Haluaisin, että asuinpaikassani olisi enemmän venäjänkielisiä järjestöjä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Eri mieltä Eos
20 Kenttätyöhaastatteluissa kysyttiin myös kielen merkityksestä toiminnalle. Narvassa suurimmaksi osaksi venäjän kielellä toimivat puolalaisten ja ukrainalaisten yhdistykset eivät niinkään painottaneet kielen merkitystä vaan korostivat, että yhdistyksen tärkein tehtävä on pitää yllä omaa kulttuuria, jonka nähtiin eroavan sekä virolaisesta että venäläisestä perinteestä. Saksassa venäjän kielen merkitys osana järjestötoimintaa korostui erityisesti Dresdenissä, jossa venäjän kieli on nimenomaan yhdistävä tekijä eri kansallisuuksien välillä. Dresdenin venäjänsaksalaiset ovat tulleet Kazakstanista ja muualta entisen Neuvostoliiton alueelta, ja he käyttävät venäjää sekä muiden venäjänsaksalaisten kanssa että muiden entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden kanssa. 5.1. Toimintatavat Sekä lomakekyselyssä että asiantuntijahaastatteluissa selvitettiin järjestön ja yhdistyksen toimintatarkoitusta ja toimintatapoja. Järjestöaktiiveilta kysyttiin tarkemmin, mikä on järjestön tarkoitus. Tärkeimmäksi nousi venäjän kielen käyttö, jonka mainitsi erittäin tärkeäksi tai melko tärkeäksi lähes jokainen vastaaja. Myös muut vaihtoehdot saivat yli 80 prosentin kannatuksen lukuun ottamatta kohtaa, jossa järjestön tarkoitukseksi ehdotettiin terveiden elämäntapojen ylläpito. Kohdan kolme viimeistä kysymystä käsittelivät venäjänkielisten järjestöjen yhteyksiä muiden samassa maissa toimivien järjestöjen kanssa, muissa maissa toimivien järjestöjen kanssa ja Venäjällä toimivien järjestöjen kanssa. Yli 80 prosenttia vastanneista ilmoitti joka kohdassa yhteydenpidon olevan joko erittäin tärkeää tai melko tärkeää. Erityyppisten järjestöjen vertailu ei tuottanut suuria eroja eri vastausvaihtoehtojen välille.