074 Peruste #1 2 2015 väki ja valta PODEMOS- AALTO Podemos on uudenlainen puolue, tai puolueen muodon ottanut liike. Se otti oppia globaalista etelästä ja kanavoi Espanjan kaduilta alkaneen kuohunnan luovaksi voimaksi. Voisiko Podemosaalto levitä myös muihin maihin? boaventura de sousa santos käännös: niina oisalo Alkuperäinen artikkeli The Podemos Wave on julkaistu Critical Legal Thinking -lehdessä 5.12.2014. Se on luettavissa osoitteessa: http://criticallegalthinking.com/2014/12/05/podemoswave
Podemos-aalto 075 SOSIALISTISET PUOLUEET OVAT SEN SIJAAN AJANEET LEIKKAUSPOLITIIKKAA JA SITEN MENETTÄNEET USKOTTAVUUTENSA KANSALAISTEN SILMISSÄ, ERI MÄÄRIN ERI MAISSA. teläisen Euroopan maat eroavat toisistaan huomattavasti sekä yhteiskunnallisessa että poliittisessa mielessä. Nämä maat ovat kuitenkin joutuneet kärsimään Euroopan Unionissa (EU) Keski- ja Pohjois-Euroopan maiden johdolla tehdyistä huonoista poliittisista ratkaisuista. Vaikka seuraukset ovat eri Etelä-Euroopan maissa erilaisia, niissä on myös paljon samoja piirteitä. Laajassa mittakaavassa poliittiset päätökset ovat johtaneet Etelä-Euroopan maat tilanteeseen, jossa ne on kahlehdittu perifeeriseen asemaan maanosan sisällä. Samalla maat on ajettu epäoikeudenmukaiseen ja suhteettomaan velallisuuteen. Leikkauspolitiikka on imenyt voimavaroja maiden valtionhallinnoilta sekä julkisilta palveluilta, ja ajanut keskiluokkaa äkilliseen köyhtymiseen. Monien nuorten ihmisten on ollut pakko muuttaa pois maasta. Maat ovat joutuneet leikkaamaan koulutukseen ja tutkimukseen käytettävistä investoinneista, joita ilman niiden on mahdotonta nousta perifeerisestä asemastaan. Espanjaa, Kreikkaa ja Portugalia on kohdannut klassinen tragedia. Kaikki mielipidetutkimukset ovat osoittaneet, että kansalaiset ovat hyvin tyytymättömiä nykyiseen tilanteeseen, jopa raivostuneita. Monet mielenosoitukset kaduilla ja toreilla todistavat samaa. Tästä huolimatta tuohtuneita kansalaisia tyydyttävän politiikan muotoilu on tuntunut olevan vaikeaa. Perinteiset vasemmistopuolueet eivät ole löytäneet ratkaisuja. Kommunistiset puolueet kannattavat EU:sta eroamista, mutta enemmistö puolueista pelkää riskejä, joita tähän ratkaisuun sisältyy. Sosialistiset puolueet ovat sen sijaan ajaneet leikkauspolitiikkaa ja siten menettäneet uskottavuutensa kansalaisten silmissä, eri määrin eri maissa. Poliittisen tyhjiön täyttäminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Kreikan Syriza-puolue, joka aloitti ensin poliittisena liikkeenä vuonna 2004, vastasi talouskriisin herättämiin vaatimuksiin. Se muuttui puolueeksi vuonna 2012, ja täytti tyhjiön. Se saattaa hyvin voittaa seuraavat vaalit 1. Portugalin Vasemmistoblokki (Bloco de Esquerda BE) ei ole pystynyt samalla tavoin uusiutumaan ja vastaamaan talouskriisiin. Maassa vallitsee edelleen poliittinen tyhjiö. 1 Suom. huom. Syriza nousi kuin nousikin Kreikan parlamenttivaaleissa tammikuussa 2015 maan suurimmaksi puolueeksi.
076 Peruste #1 2 2015 ESPANJAN UUSI PUOLUE PODEMOS ON SEN SIJAAN OSOITTANUT OLEVANSA SUURIN POLIITTINEN INNOVAATIO KYLMÄN SODAN JÄLKEISESSÄ EUROOPASSA. TOISIN KUIN SYRIZASSA JA BE:SSÄ, SIINÄ EI OLE MERKKIÄKÄÄN KYLMÄN SODAN AIKAISESTA AJATTELUSTA. Espanjan uusi puolue Podemos on sen sijaan osoittanut olevansa suurin poliittinen innovaatio kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Toisin kuin Syrizassa ja BE:ssä, siinä ei ole merkkiäkään kylmän sodan aikaisesta ajattelusta. Jotta voisimme ymmärtää Podemosta, meidän on tarkasteltava Maailman sosiaalifoorumin toimintaa, Latinalaisessa Amerikassa 2000-luvulla nousseita edistyksellisiä hallituksia sekä niitä yhteiskunnallisia liikkeitä ja perustuslaillisia prosesseja, jotka nostivat nämä hallitukset valtaan. Podemos-liikkeen edeltäjinä voi pitää erityisesti niitä Latinalaisessa Amerikassa paikallistasolla toteutettuja osallistuvan demokratian kokeiluja, jotka nojasivat Porto Alegren esimerkkiin ja osittain myös Arabikevään tapahtumiin. Lyhyesti sanottuna, Podemos on oppimisprosessin tulos. Tuo prosessi alkoi globaalista etelästä, ja siinä Espanjan kaduilla virrannut kuohunta kanavoitiin uudenlaiseksi toiminnaksi. Podemos on uudenlainen puolue, liike-puolue, tai pikemminkin puolue-liike, joka perustuu seuraaviin ajatuksiin: Ihmiset eivät ole kyllästyneitä politiikkaan, he ovat kyllästyneitä nykyiseen politiikkaan. Selvästi suurin osa kansalaisista ei osallistu politiikkaan eivätkä he ota osaa mielenosoituksiin kaduilla, mutta he istuvat kotona raivoissaan ja tuntevat sympatiaa mielenosoittajia kohtaan. Poliittinen aktivismi on tärkeää, mutta politiikka tarvitsee aitoa osallistumista myös niiltä kansalaisilta, jotka eivät välttämättä ole poliittisesti aktiivisia. Tiettyyn poliittiseen luokkaan kuuluminen on monelle kansalaiselle pakon sanelema, väliaikaiseksi mielletty tilanne, josta seuraa keskipalkkaa pienemmät tulot. Internet mahdollistaa kanssakäymisen muotoja, joita ei aiemmin ollut olemassa. Virkaan valitut kansanedustajat eivät itse keksi aiheita tai kantoja, joiden puolesta he työskentelevät, vaan yksinkertaisesti välittävät eteenpäin niitä kysymyksiä, jotka nousevat alhaalta, kansalaisilta. Vaikka puoluepolitiikalla on oltava
Podemos-aalto 077 kasvot, se ei muodostu kasvoista. Läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden periaatteet ovat ehdottomia. Puolue palvelee kansalaisia ja kuuluu heille. Siksi myös rahoituksen on tultava kansalaisilta eikä yrityksiltä, joiden tavoitteena on valtion kaappaaminen ja demokratian tyhjentäminen sisällöstään. (Poliittisesti) vasemmalla oleminen ei ole lähtökohta, vaan matkan tavoite, jonka on perustuttava tosiasioiden tunnustamiseen. Esimerkiksi: jos tukee transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) Euroopassa, ei kuulu vasemmistoon, vaikka olisi vasemmistopuolueen jäsen. TTIP ajaa samoja tavoitteita kuin Amerikkojen vapaakauppa-alue FTAA, jonka Bill Clinton laittoi alulle 1994 ja joka kuopattiin 2005 koko mantereen laajuisten protestien ja kansalaisten aloittaman voimakkaan vastaliikkeen tuloksena. Podemos-liikkeen ydinajatus on yhdistää osallistuvan ja edustuksellisen demokratian toisiaan täydentäviä puolia, minkä piti olla poliittisen järjestelmämme perusajatus alun perinkin. Podemos on toteuttanut erityisen onnistuneesti ja tehokkaasti viime vuosina eri puolilla maailmaa syntyneitä poliittisia innovaatiota, jotka ovat syntyneet vastalauseina edustuksellisten järjestelmien korruptiolle ja pääoman etuja ajaville hallituksille. Italiassa syntyi vuonna 2009 Beppe Grillon johtama Viiden tähden liike (MoVimento 5 stelle), joka kritisoi rajusti poliittisia puolueita ja omaksui osallistuvan demokratian käytäntöjä. Se menestyi vaaleissa ilmiömäisen hyvin, mutta puolueen radikaalit, politiikanvastaiset kannat ovat jättäneet hämärän peittoon, millaisia poliittisia uudistuksia se on tavoittelemassa. Vuonna 2012 Intiassa perustettiin Aam Aadmi eli Kadunmiesten puolue (joka englanniksi lyhennetään usein AAP). Sen inspiraationa olivat Gandhin opetukset. Puolue keskittyi taistelemaan korruptiota vastaan ja osallistuvan demokratian puolesta. Puolueen synnyn taustalla oli tunne siitä, ettei kadunmiehiä (tai -naisia, kuten puolueeseen liittyvät naiset korostivat) kuulla politiikassa, eivätkä olemassa olevat puolueet huomoi heidän tarpeitaan. Vain vuosi perustamisensa jälkeen Aam Aadmista tuli toiseksi suurin puolue Delhin osavaltion parlamenttivaaleissa. PODEMOS-LIIKKEEN YDINAJATUS ON YHDISTÄÄ OSALLISTUVAN JA EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN TOISIAAN TÄYDENTÄVIÄ PUOLIA, MINKÄ PITI OLLA POLIITTISEN JÄRJESTELMÄMME PERUSAJATUS ALUN PERINKIN.
078 Peruste #1 2 2015 VOISIKO PODEMOS-AALTO LEVITÄ MYÖS MUIHIN MAIHIN? OLOSUHTEET VAIHTELEVAT SUURESTI MAASTA TOISEEN. PODEMOSILLA EI MYÖSKÄÄN OLE SELKEÄÄ POLIITTISTA RESEPTIÄ. SEN YKSINKERTAINEN IDEA ON LÄHENTÄÄ POLITIIKKAA JA KANSALAISIA. Voisiko Podemos-aalto levitä myös muihin maihin? Olosuhteet vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Podemosilla ei myöskään ole selkeää poliittista reseptiä. Sen yksinkertainen idea on lähentää politiikkaa ja kansalaisia. Tällaisen suunnan omaksuminen on mahdotonta niin kauan kuin poliittinen aktiivisuus rajautuu neljän vuoden välein tapahtuvaan äänestämiseen vaaleissa, joissa valittujen poliitikkojen tähtäimenä on henkilökohtaisten etujen ajaminen. Kiinnostavaa on, että myös Englannissa on hiljattain perustettu puolue Vasemmiston yhtenäisyys (Left Unity), joka nojaa samoihin periaatteisiin kuin Syriza tai Podemos. Myös Portugalissa tarvitaan Podemos-liikkeen kaltaisia vaihtoehtoja poliittisen tyhjiön täyttämiseksi. Maassa ei kuitenkaan ole samanlaista poliittisen aktivismin perinnettä kuin Espanjassa. Siksi Podemos olisi Portugalissa toisenlainen puolue kuin Espanjassa, eikä sillä ehkä olisi tällä hetkellä merkittäviä vaikutuksia poliittiseen tilanteeseen. Maa elää juuri nyt Costa-hetkeään. Lissabonin sosialistinen pormestari António Costa valittiin puolueen johtoon sen jälkeen, kun Sosialistipuolue (PS) oli kärsinyt tappion edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa. Käytössä olivat esivaalit, joissa sekä puolueen jäsenet että kannattajat saattoivat äänestää. Äänestysvilkkaus oli korkea, mikä tukee aiemmin mainitsemaani seikkaa: kansalaisten passiivisuus pätee vain tavalliseen politiikkaan siis silloin kun vaihtoehtoja sietämättömälle ja epäoikeudenmukaiselle sosioekonomiselle tilanteelle ei ole näköpiirissä. Tällä hetkellä Portugalissa on Costahetki, mutta Podemosta muistuttava liike voisi valmistaa Portugalia tulevaan. Se voisi käydä yhteistyöhön sosialistipuolueen kanssa, edellyttäen että PS olisi kiinnostunut ajamaan vasemmistolaista linjaa. Jos PS ajaa itsensä nurkkaan ja liittoutuu oikeistopuolueiden kanssa, uusi liike voisi muodostaa oman vaihtoehtonsa. Nykyisessä tilanteessa jälkimmäinen kehityskulku on todennäköisempi. Entä voiko Podemos-aalto saavuttaa myös Latinalaisen Amerikan ja palauttaa maanosaan sen innostuksen, johon
Podemos-aalto 079 Podemoksen alkuperäinen voima pohjautui? Jos liike saisi valtaa Meksikossa tai Kolumbiassa, sillä olisi merkittäviä seurauksia, ovathan nämä suuret maat tällä hetkellä konservatiivisten voimien vallassa. Tähän mennessä kaikki yritykset uuden, uskottavan vasemmistolaisen politiikan muotoilemiseksi ovat epäonnistuneet kyseisissä maissa. Perinteisen oligarkkisen politiikan läpi murtautuminen on osoittautunut vaikeaksi. Meksikossa on kuitenkin ollut joitakin yrityksiä, kuten zapatistien kansallisen vapautusarmeijan johtama La Otra Campaña tai Andrés Manuel López Obradorin ympärille muodostunut poliittinen liike. Kolumbiassa on noussut liike nimeltä Polo Democrático, joka on vuosien varrella läpikäynyt monia vaiheita ja muotoja (kuten Itsenäinen Polo Democrático, Vaihtoehtoinen Polo Democrático). Olisi helppo ajatella, ettei Podemosliikkeellä ole mitään annettavaa maille, joista se sai aikanaan innoituksensa, joissa edistykselliset voimat saavuttivat suuria voittoja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja joiden hallituspuolueet ovat muodostuneet juuri näiden kansanliikkeiden seurauksena. Mielessäni ovat erityisesti Brasilian Partido dos Trabalhadores ( Työläisten puolue PT), Bolivian Movimiento al Socialismo ( Liike sosialismin puolesta MAS), Ecuadorin Alianza PAIS ( Maan liitto ) ja Venezuelan Partido Socialista Unido ( Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue PSUV). Näiden maiden poliittiset tilanteet poikkeavat toisistaan suuresti, mutta liikkeitä tuntuu kuitenkin yhdistävän kaksi piirrettä: 1) Ne pyrkivät antamaan politiikassa äänen laajalle kansanosalle, joka kärsii hallitsevien luokkien vallasta. Näitä kansanosia ei voi pitää niinkään kollektiivisina yhteisöinä, vaan pikemminkin köyhien yksilöiden ryhminä. 2) Liikkeet saivat vaalimenestystä, mutta hallitusvalta on saattanut hillitä niiden politiikan toteuttamista käytännössä (joko itsevaltaisuuden/ caudillismon, korruption tai uusliberalististen oppien hyväksymisen vuoksi). Vaikka liikkeet ovatkin saavuttaneet merkittäviä voittoja viime aikoina (kuten Bolivian MASin vaalivoitto 2014), ne ovat alkaneet enemmässä tai vähemmässä määrin hajota poliittisesti. Jos Podemos-liikkeellä on mitään annettavaa näissä maissa tai Argentiinassa ja Chilessä, joissa vallassa ovat vakiintuneempien keskustalais-vasemmistolaisten puolueiden muodostamat hallitukset sen on mahdollista kulkea kahteen suuntaan: 1) liike voisi käynnistää perustavanlaatuiset uudistukset puolueissa (erityisesti Brasilian PT tar- JOS LIIKE SAISI VALTAA MEKSIKOSSA TAI KOLUMBIASSA, SILLÄ OLISI MERKITTÄVIÄ SEURAUKSIA, OVATHAN NÄMÄ SUURET MAAT TÄLLÄ HETKELLÄ KONSERVATIIVISTEN VOIMIEN VALLASSA. TÄHÄN MENNESSÄ KAIKKI YRITYKSET UUDEN, USKOTTAVAN VASEMMISTOLAISEN POLITIIKAN MUOTOILEMISEKSI OVAT EPÄONNISTUNEET KYSEISISSÄ MAISSA. PERINTEISEN OLIGARKKISEN POLITIIKAN LÄPI MURTAUTUMINEN ON OSOITTAUTUNUT VAIKEAKSI.
080 Peruste #1 2 2015 25 VUOTTA BERLIININ MUURIN MURTUMISEN JÄLKEEN KANSALAISET OVAT HUOMANNEET, ETTÄ OLEMME PALANNEET JÄLLEEN ALKUPISTEESEEN. SILLOIN IHMISET USKOIVAT, ETTÄ MUURIN MURTUMINEN TARKOITTI DEMOKRATIAN LUPAUSTEN TÄYTTYMISTÄ JA HISTORIAN LOPPUA. NYT HE OVAT KUITENKIN TAJUNNEET, ETTÄ LIBERAALIN EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KEHITYS ON PYSÄHTYNYT, JA ERILAISET DEMOKRATIAN VASTAISET VOIMAT OVAT HEIKENTÄNEET SITÄ SISÄLTÄPÄIN. vitsee tätä), tai 2) se voisi perustaa uusia puolue-liikkeitä asettaen osallistuvan demokratian periaatteet politiikan keskiöön, sekä käytännön linjauksissa että johtajien valinnassa. Podemos-liikkeen takana oleva poliittinen työntövoima ei ole yksinomaan eteläeurooppalainen tai latinalaisamerikkalainen ilmiö. Tästä osoituksena on Intian AAP-puolue. Liike voi toteutua monissa muodoissa, kaikissa maanosissa ja erilaisissa tilanteissa. 25 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen kansalaiset ovat huomanneet, että olemme palanneet jälleen alkupisteeseen. Silloin ihmiset uskoivat, että muurin murtuminen tarkoitti demokratian lupausten täyttymistä ja historian loppua. Nyt he ovat kuitenkin tajunneet, että liberaalin edustuksellisen demokratian kehitys on pysähtynyt, ja erilaiset demokratian vastaiset voimat ovat heikentäneet sitä sisältäpäin. Taantumuksellisia voimia ajavat vanhat ja uudet oligarkit, jotka ovat taloudellisesti riittävät voimakkaita kaappaamaan poliittisen järjestelmän ja valtion sekä valjastamaan ne ajamaan omia etujaan. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin selvää, että elämme yhteiskunnissa, jotka ovat poliittisesti demokraattisia, mutta yhteiskunnallisesti fasistisia. Podemos-aalto on vertauskuva jokaiselle yritykselle löytää edistyksellisiä poliittisia ratkaisuja uloskäyntejä tästä suonsilmästä, johon olemme ajautuneet. Edistykselliset poliittiset ratkaisut eivät kuitenkaan tarkoita äkillisiä, mahdollisesti väkivaltaisia, poliittisia romahduksia. Yhdysvaltain tilanne on yksi tämän hetken selkeimpiä esimerkkejä demokratian katastrofista. Siellä demokraattisen hallinnon retoriikka on ilmiselvässä ristiriidassa maan plutokraattis-kleptokraattisen poliittisen todellisuuden kanssa. Kun maan korkein oikeus antoi yrityksille mahdollisuuden tukea poliittisia puolueita ja niiden kampanjoita samoin ehdoin kuin tavalliset kansalaiset täydellisen anonymiteetin suojelemina demokratia sai kuolettavan iskun.
Podemos-aalto 081 YHDYSVALTAIN TILANNE ON YKSI TÄMÄN HETKEN SELKEIMPIÄ ESIMERKKEJÄ DEMOKRATIAN KATASTROFISTA. SIELLÄ DEMOKRAATTISEN HALLINNON RETORIIKKA ON ILMISELVÄSSÄ RISTIRIIDASSA MAAN PLUTOKRAATTIS-KLEPTOKRAATTISEN POLIITTISEN TODELLISUUDEN KANSSA. KUN MAAN KORKEIN OIKEUS ANTOI YRITYKSILLE MAHDOLLISUUDEN TUKEA POLIITTISIA PUOLUEITA JA NIIDEN KAMPANJOITA SAMOIN EHDOIN KUIN TAVALLISET KANSALAISET TÄYDELLISEN ANONYMITEETIN SUOJELEMINA DEMOKRATIA SAI KUOLETTAVAN ISKUN. Siitä lähtien suurten yritysten asialistat ovat hallinneet poliittisia asialistoja. Niiden valta ulottuu elämän täydellisestä kaupallistamisesta viimeisten laadukkaiden julkisten palveluiden lakkauttamiseen, sekä ympäristön ja kuluttajien suojelun lopettamisesta ammattiliittojen nujertamiseen. Niiden vaikutuksesta yliopistot on muutettu yrityksiä palveleviksi laitoksiksi, yliopistojen opettajien työsuhteet on määräaikaistettu ja opiskelijoista on tullut ensisijaisesti kuluttajia, jotka pysyvät velallisina loppuelämänsä ajan. Ulkopolitiikka on alistettu globaalin finanssikapitalismin eduille. Sota- ja turvallisuusteollisuutta hyödyttäviä loppumattomia sotia käynnistetään. Kaiken tämän valossa ei ole yllättävää, että monet nykyiseen status quo -tilanteeseen tyytymättömät amerikkalaiset ovat alkaneet lukea, ehkä uudelleen, Marxia ja Leniniä. Ihmiset ovat hyvin tietoisia niistä katastrofaalisista seurauksista, joihin leninistinen (ja trotskilainen) politiikka johti, joten he eivät etsi kirjoista käytännön neuvoja tai apua demokraattisen politiikan uudelleenluomisessa. Ihmiset löytävät niistä kuitenkin järkeenkäypiä selityksiä tilanteelle, johon amerikkalainen yhteiskunta on ajautunut. Yllättävää kyllä, ihmiset lukevat myös Alexis de Tocquevillen Demokratia Amerikassa -teosta, joka on 1800-luvun alun Yhdysvaltojen osallistuvan ja yhteisöllisen demokratian puolustuspuhe. Sieltä he löytävät rakennusaineita yhdysvaltalaisen demokratian uudeksi pohjaksi. Taustalla on ajatus edustuksellisen ja osallistuvan demokratian luontaisesta kyvystä täydentää toisiaan. Näistä ihmisistä on tietämättään tullut Podemos-liikkeen poliittisen elinvoiman lähettiläitä ja eteenpäin viejiä. Kirjoittaja on sosiologian professori ja yhteiskuntatieteiden tutkimuksen keskuksen johtaja Coimbran yliopistossa Portugalissa.
082 Peruste #1 2 2015 väki ja valta EUROOPAN UUDEN VASEMMISTON ON OLTAVA RADIKAALISTI EUROOPPALAINEN antonio negri & raúl sánchez cedillo käännös: lotta tenhunen Alkuperäinen artikkeli La esperanza del monstruo democrático, entre Syriza y Podemos on julkaistu Públicossa ja se on luettavissa osoitteessa: http://blogs.publico.es/dominiopublico/12563/la-esperanza-del-monstruo-democraticoentre-syriza-y-podemos/. Käännös on julkaistu kirjoittajien luvalla.