YLEVÖITTÄÄ ARJEN. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä YLEVÖITTÄÄ ARJEN. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä.

YLEVÖITTÄÄ ARJEN ALVAR AALTO Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä Kela YLEVÖITTÄÄ ARJEN Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä

YLEVÖITTÄÄ ARJEN Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä 1 Kela

2

ALVAR AALTO YLEVÖITTÄÄ ARJEN Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä 3 Kela

Tekijät Teksti: Erkki Sarkkinen Taitto: Yrjö Klippi ja Suvi Klippi Kuvat: Kelan kuva-arkisto, Soili Rasi-Bäckman, Annika Söderblom, Nana Uitto ja Suvi Klippi Rakennuspiirustukset: Alvar Aalto -museon piirustuskokoelma Repro: Faktor Oy Kustantaja: Kansaneläkelaitos, Helsinki 2006 Kirjapaino: Karisto Oy ISBN 951-669-723-2 (nid.), 951-669-724-0 (pdf) 4

ALVAR AALTO YLEVÖITTÄÄ ARJEN Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo 50 vuoden iässä 5 Kela

6

Alkusanat Asiantuntijoiden laatiman listan mukaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) päätoimitalo kuuluu Alvar Aallon tuotannossa viiden parhaan työn joukkoon. Rakennusta arvostetaan niin koti- kuin ulkomaistenkin asiantuntijoiden keskuudessa. Vuosittain taloon tutustumassa käy tuhatkunta vierasta, jotka ovat pääasiassa ulkomailta. Me kelalaisetkin tietysti arvostamme suuresti työpaikkaamme ja laitoksemme keskeistä rakennusta. Keväällä 2006 on kulunut 50 vuotta siitä, kun tämä talo valmistui ja siihen muutettiin. Kela, Suomi ja koko maailma olivat silloin hyvin toisenlaisia kuin nykyään. Kelalla oli hoidettavanaan pelkästään kansaneläkkeeseen liittyvät asiat, ja voimassa oli vuodelta 1939 oleva ns. vanha kansaneläkelaki. Sodan päättymisestä oli kulunut jo yli kymmenen vuotta. Elintarvikesäännöstely oli päättynyt kokonaan kaksi vuotta aikaisemmin. Neljä vuotta aikaisemmin oli sotakorvaukset maksettu ja pidetty Suomen maailman tietoisuuteen tuoneet olympialaiset. Talon rakentaminen kesti vähän yli kaksi vuotta. Aluksi Kela ei tarvinnut kaikkia tiloja, vaan osa niistä annettiin vuokralle. Vuodesta 1964, sairausvakuutuksen toimeenpanon alkaessa, rakennus on ollut kokonaan omassa käytössä, eikä se enää vuosikymmeniin ole yksin riittänyt pääkonttorin tarpeisiin. Tämän 50-vuotiaasta talosta tehdyn juhlakirjan tarkoitus on kertoa rakennuksen suunnitteluun, rakentamiseen ja valmistumiseen liittyvistä tapahtumista ja kuvituksella esitellä taloa ja sen yksityiskohtia. Jorma Huuhtanen Kelan pääjohtaja 7

8

SISÄLTÖ Alkusanat... 7 Kansaneläkelaitoksen rotko...10 Kekkonen, ministeri vain...17 Viiden parhaan joukossa...18 Kriitillinen tiilikysymys...20 Suojellaan kunhan ehditään...22 Espan toimisto kävi ahtaaksi...25 Ennennäkemätön virastopalatsi...34 Miellyttävät ja vapaat työskentelyolosuhteet...38 Lamput...46 Valtiosalaisuus paljastuu...60 Täällä tehdään viisaita päätöksiä...65 Kela 2006...69 Kaakelit...79 Kirjasto...99 Tuolit...104 Luonto...114 Kaiteet...121 Johto...127 Kahvat...134 Alvar Aalto...144 Rakennuksia...147 Rakentajia ja toimittajia...172 Lähdeteoksia...174 9

Kansaneläkelaitoksen rotko Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo rakennettiin valmiiseen ympäristöön Helsingin Töölöön. Kallion louhinta ja poraaminen kiusasivat paikallisia asukkaita, jotka purkivat harmiaan yleisönosaston kirjoituksiin. Perustuksia varten tehtyä kaivausta nimitettiin Kansaneläkelaitoksen rotkoksi. Kuvat kertovat omaa kieltään siitä, minkälaiset olivat työntekijöiden varusteet ja kivimurskan kuljetukseen käytettävä autokalusto 50 - luvun alussa. 10

Louhintatyöt aloitettiin keväällä 1952 ja peruskuopan pohja saatiin betonoitua jo seuraavan vuoden aikana. Rakennuksen suunnitelmat olivat vasta luonnosasteella, kun kalliota jo murskattiin. Kiirettä haluttiin pitää sen vuoksi, että aikaa jäisi enemmän rakennusmateriaalien hankinnalle. Kelalla oli kokemusta siitä, että esimerkiksi lämpöpatterin saaminen saattoi viedä vuoden sen tilauksesta. 11

12

13

15

Uutta päätoimitaloa esiteltiin tasavallan presidentti Urho Kekkoselle joulukuussa 1957. Pöydässä vasemmalta pääjohtaja V. J. Sukselainen, rouva Sylvi Kekkonen, ministeri Paavo Kastari, ylipormestari (ja Kansaneläkelaitoksen entinen pääjohtaja) Eero Rydman, presidentti Urho Kekkonen, akateemikko Alvar Aalto ja Kansaneläkelaitoksen johtaja Aku Sumu. 16

Kekkonen, ministeri vain Kelan toimitalon valmistumisesta tulee tätä kirjoitettaessa kuluneeksi 50 vuotta, mutta talon suunnittelu alkoi jo yli 60 vuotta sitten. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Suomi oli selviytynyt sodasta nipin napin. Rauhan tultua lähes kaikki oli aloitettava jälleen alusta. Maan uudelleen rakentamista rasittivat raskaat sotakorvaukset. Rintamamiehet oli kotiutettava ja evakot asutettava. Vuoteen 1947 asti poliittista elämää sääteli hotelli Tornista liittoutuneiden valvontakomissio. Häviön ja häpeän tunnetta ei helpottanut sotasyyllisten tuomitseminen poliittisessa oikeudenkäynnissä. Siihen aikaan kun Töölössä rakennettiin uutta toimitaloa, maassa elettiin tyystin eri olosuhteissa nykyaikaan verrattuna. Valokuvien perusteella Kansaneläkelaitoksessa näyttää 50-luvun alkupuolella työskennelleen vain hoikkia ihmisiä. Yhtään lihavaa naista ei kuvissa näy. Miespuolisilla johtajilla vatsa saattaa joissakin kuvissa hiukan pullottaa. Hoikkuus saattaa johtua terveellisestä ruokavaliosta. Silloin syötiin terveellisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että rasvaa ja sokeria ei ollut saatavissa. Kelan pääkonttorin työntekijöille oli järjestetty työpaikkaruokailu, jota perusteltiin sillä, että muutoin konttorin tytöt liian helposti kuittaavat lounaan pelkällä korvikkeella. Sotien jälkeinen ruokapula helpotti vähin erin, mutta ostokupongeista päästiin eroon vasta vuonna 1954. Viimeinen säännöstelty elintarvike oli kahvi. Hoikkuus voi toisaalta johtua myös siitä, että toimistoapulaiset olivat nuoria. Toimitalon valmistumisen aikoihin heitä oli jo yli 400. Nuoria he olivat jo senkin takia, että yleisen käytännön mukaan naiset poistuivat työelämästä mennessään naimisiin tai tullessaan raskaaksi. Hintoja, palkkoja ja itse asiassa lähes koko kansantaloutta koskeva sodan jälkeinen säännöstely perustui valtalakiin, jolla eduskunta antoi hallitukselle säännöstelyvaltuudet. Valtalaki ei ollut pysyvä, vaan siitä käytiin keskustelu eduskunnassa vuosittain. Järjestelmä kumottiin vasta vuonna 1956 eli samana vuonna kuin Kansaneläkelaitoksen uusi päätoimitalo valmistui. Säännöstelyn tarkoitus oli jakaa niukkuutta tasan. Suomen ulkomaankauppa oli lähes pysähtynyt sotien johdosta. Tuontitavaroita ei siis ollut. Perustoimeentulo meni kaiken muun edelle. Mikä tahansa ylellisyyteen vähänkin viittaava sai ainakin lehdistössä tylyn tuomion. Niukat varat oli käytettävä tarkoituksenmukaisella ja tavallista kansaa parhaiten hyödyttävällä tavalla. Tuhlaus oli synneistä suurin. Ulkomaanmatkailu oli 50-luvulla vain harvojen herkkua. Valuutta oli säännösteltyä. Kun arkkitehti Alvar Aalto näki tarpeelliseksi matkustaa Kreikkaan ja Italiaan hakemaan innoitusta Kelan päätoimitalon suunnitteluun, hän joutui kirjoittamaan Suomen Pankille pitkät perustelut matkan tarpeellisuudesta. Ulkomaan valuutta anottiin Suomen Pankilta ja käytännössä rahat myös haettiin sieltä. Todennäköisesti joku Suomen Pankin johtajista oli laskenut henkilökohtaisesti drakmat ja liirat seteleinä Alvar Aallon käteen. Kansa näki maailman loistoa edustajiensa välityksellä. Maailman ensimmäiseksi kauneuskuningattareksi vuonna 1952 valittua 18-vuotiasta muhoslaista Armi Kuuselaa kierrätettiin ympäri maata kansan ihmeteltävänä. Ja kyllä kansa ihmettelikin. Kiertueet nostivat ennen näkemättömän kansallisen juhlahumun. Helsingin olympialaiset vuonna 1952 olivat koko vuosikymmenen merkkitapahtuma. Alun perin kisat oli määrä pitää vuonna 1940, mutta kisojen sijaan saatiinkin sota. Vuoden 1940 kisoilla oli vaikutuksensa myös Kansaneläkelaitoksen uudisrakennukseen. Suunnitelmia oli tuolloin jo olemassa, mutta yksi hankkeen lykkäysperuste oli tulossa olevien kisojen aiheuttama rakennusbuumi. Vuoden 1952 kisat eivät sitten enää lykänneet Kelan hanketta, vaikka muu rakennustoiminta oli todella vilkasta. Kisoja varten valmistuivat muun muassa Olympialaituri, Palacen talo, Seutulan lentokenttä ja Olympiakylä. 17

Viiden parhaan joukossa Maahan tuli ennen näkemättömiä elintarvikkeita säilykkeinä. Tulivat myös Coca Cola ja purukumi. Elviksen ensimmäinen menestyslevy ilmestyi vasta 1954. Kotimaassa Olavi Virta levytti vuotta aiemmin peräti 80 kappaletta. Suomessa ensimmäinen virallinen television koelähetys nähtiin vuonna 1955. Uusi tekniikka saavutti meidät hitaasti. Yhdysvalloissa oli jo muutama vuosi aiemmin kokeiltu television värilähetyksiä. Viimeinen sotakorvausjuna höyrysi itärajan yli Neuvostoliittoon 18. syyskuuta 1952. Tykinkantaman päässä pääkaupungista olleen Porkkalan tukikohdan Neuvostoliitto päätti palauttaa syyskuussa 1955. Joukot poistuivat vasta seuraavan vuoden puolella vain muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin Kansaneläkelaitoksen uuteen päätoimitaloon muutettiin sisään. Poliittinen elämä 50 vuotta sitten oli kiihkeämpää kuin nykyään. Hallitukset eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Jakolinjat puolueiden välillä olivat nykyistä paljon selväpiirteisemmät. Kelan talon valmistumisvuonna Suomen uudeksi presidentiksi valittiin Urho Kekkonen pienimmällä mahdollisella valitsijamiesten äänierolla. Vaalien jälkeen maata ravisteli yleislakko, joka kesti kolmatta viikkoa. Yleislakon jälkeen yhteiskunta oli edelleen räjähdysherkässä tilassa. Vaalit hävinnyt K. A. Fagerhom tuli uudeksi pääministeriksi sosialidemokraattien ja maalaisliiton yhteishallitukseen. Alvar Aallon arkkitehtuurin tuntijat ovat aika lailla yksimielisiä siitä, että Aallon paras kausi osui sodan jälkeiseen aikaan. Vuonna 1998, jolloin Aallon syntymästä oli kulunut sata vuotta, Museovirasto asetti toimikunnan, jonka tehtävänä oli arvottaa Aallon keskeinen tuotanto. Yhtenä tavoitteena oli kymmenen parhaan listan laatiminen, ja sellainen syntyikin. Kelan talo oli tämän asiantuntijoiden laatiman listan viiden ensimmäisen joukossa. Muut olivat Paimion parantola, Säynätsalon kunnantalo, Vuoksenniskan kirkko ja Villa Mairea. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös kirja: Alvar Aalto seitsemässä talossa. Samasta aiheesta oli näyttely Helsingin taidehallissa. Seitsemän valittua kohdetta olivat Paimion parantola, Viipurin kirjasto, Villa Mairea, Säynätsalon kunnantalo, Kansaneläkelaitos, Rautatalo ja Vuoksenniskan kirkko. Kansaneläkelaitosta käsittelevän osuuden tuohon kirjaan kirjoitti tutkimuspäällikkö Timo Tuomi Suomen rakennustaiteen museosta. Kansaneläkelaitos on keskeinen esimerkki siitä, kuinka Aalto pyrki inhimillistämään suurikokoisia instituutio- ja liikerakennuksia, Tuomi tiivistää. Tärkein inhimillistämisen keino oli jakaa suuri rakennusmassa useisiin osiin. Rakennuskappaleiden väliin suunniteltiin aukioita ja suojaisia puistoalueita. Rakennuksen jakamisen osiin huomaa käytännössä helposti, jos kävelee talon ympäri. Se näyttää erilaiselta joka sivultaan. Pääsisäänkäynti ja varsinainen julkisivu näkyvät Mannerheimintieltä. Vastapäisellä sivulla Kelan talo näyttää imaisevan sisäänsä Lastenlinnan suunnasta tulevan puiston. Kolmannessa kulmassa on savupiipusta kehitetty torni. Rakennukseen sisältyy kokoelma klassisten sisä- ja ulkotilojen tulkintoja. Suuri yleisösali kattoikkunoineen on kuin sisälle siirretty julkisen elämän kyläaukio. Viipurin kirjaston aiheita toistava pieni kirjasto, jonne tasainen kattoikkunoista tuleva 18

epäsuora luonnonvalo loihtii lähes sakraalin tunnelman, henkilökunnan ruokasali ja ehkä vähimmälle huomiolle jäänyt atriumpihan kaltainen henkilökunnan voimistelusali ovat kaikki pihan rajattujen ulkotilojen kanssa muunnelmia klassisesta keinovalikoimasta. Rakennuksen eri osat laskevat portaittain puistovyöhykkeeseen päin ja tuovat mieleen italialaiset tai kreikkalaiset mäen päälle rakennetut kylät tai temppelialueet, joissa julkinen tila on nostettu mäelle. Ideoiden hakemisen Kreikasta professori Aalto toi itsekin esiin esimerkiksi Suomen Pankin johtokunnalle kirjoittamassaan valuutta-anomuksessa huhtikuussa 1953. Arkkitehti Elsa Mäkiniemi-Aalto ja allekirjoittanut matkustavat arkkitehtitoimisto Alvar Aallon töihin liittyvissä tutkimustehtävissä Sveitsiin, Pohjois-Italiaan, Kreikkaan ja Tanskaan. Matka, joka käsittää sekä arkkitehtoonisia tutkimuksia (Kreikassa Delphoi, Mykonos ja Epidauros) nimenomaan Kansaneläkelaitoksen päärakennuksen arkkitehtoonisia detaljeja varten että käytännöllisten ja taloudellisten ratkaisujen tutkimista Sveitsin ja Pohjois-Italian teollisuus- ja konttorirakennuksissa, alkaa tämän kuun 17 päivänä. Liekö tuolta vai joltain muulta matkalta peräisin idea sijoittaa talo vinoon muihin rakennuksiin nähden. Tarkoituksena oli korostaa rakennuksen ympäristöstä poikkeavaa julkista luonnetta. Mannerheimintieltä katsottuna pääjulkisivu näyttää kuitenkin olevan suorassa. Samankaltainen vino asetelma oli jo Aallon yhdessä Albin Starkin kanssa tekemässä Avestan kaupungin keskustasuunnitelmassa vuonna 1944. Sitä perusteltiin näin: Usein voi todeta muinaisten vanhojen linnojen, kirkkojen ja muiden kaupungin hallitsevien rakennusten niiden ympärille kasvaneen kaupungin keskellä. Ne sijaitsevat useimmiten vinosti liittymättä ympäröivien neliömäisten korttelien akseleihin. Siitä syntyy viehättävä vastakohtavaikutus, joka voimakkaasti korostaa vanhaa kunnianarvoisaa dominanttia. Samanlaisella erikoispiirteellä voidaan myös nykyaikaista kaupunginkeskustaa korostaa ja siten saavuttaa se kaupunkikuvan selvä dominantti, jollaista hajoitetut, sinne ja tänne sijoitetut pienikokoiset yleiset rakennukset eivät pysty luomaan. Viitaten ylläolevaan allekirjoittanut toivoo Suomen pankin johtokunnan suostuvan esitettyihin valuutta-anomuksiin. Allekirjoittajana on Alvar Aalto. Matkakustannukset Aalto näyttää loppujen lopuksi laskuttaneen Kansaneläkelaitokselta. Laskun kopio on säilynyt Alvar Aalto Säätiön arkistossa muitten Kelan rakennusta koskevien papereiden joukossa. 19

Kriitillinen tiilikysymys Kelan rakennus poikkeaa ympäristöstään myös väritykseltään. Puhtaaksi muurattu punatiili eroaa jyrkästi ympäröivien asuintalojen rapatuista ja vaaleiksi maalatuista seinistä. Julkisivuun käytettyjen tiilien saanti ei ollut ihan yksinkertainen juttu aikana, jolloin rakennusaineista oli vielä niukkuutta. Aalto itse kantoi asiasta huolta ja kirjoitti Santamäen tiilitehtaan insinöörille R. Granqvistille Riihimäelle. Herra Insinööri, Muistaakseni mainitsin jo aikaisemmin siitä, että ensi vuoden rakennuskautta varten minulla on kriitillinen tiilikysymys, joka lienee parasta ratkaista aivan näillä viikoilla. Kysymyksessä on Kansaneläkelaitoksen uusi rakennus Helsingissä, jossa tiilitarve lähentelee 3 000 000 kappaletta. Rakennukseen tarvitaan suuri määrä julkisivutiiliä osittain myös sisäkäyttöä varten sekä lisäksi spesiaalitiiliä pienempi määrä, molemmat lieskauunituotetta. Kysymyksessä on tärkein rakennukseni, ainakin yhtä tärkeä kuin Jyväskylän korkeakoulu, ja lisäksi rakennus, jossa pitkälle menevillä valtuuksilla voin kokeilla korkealuokkaisia tiiliä ja myös muita keraamisia aineksia. Esim. fasadin vesipintojen peittäminen keraamisilla spesiaaliprofiileilla kuparipellin sijaan. Kansaneläkelaitos on valmis milloin tahansa tekemään sopimuksen, ja omasta puolestani olen myös valmis esittämään kysymyksen johtokunnalleni siellä. Kuitenkin olisi henkilökohtainen konferenssi tarpeen. Tätä varten olen käytettävissä ensi torstaista (26.5.) eteenpäin. Rakennuksen louhintavaihe on jo alkanut. Santamäen tiilitehtaan tuotteet ovat kestäneet ajan hammasta tähän päivään asti. Tiilet ovat normaalimittaisia ja käsin lyötyjä. Hyvän kestävyyden selitys on tiilien koostumus. Sen ansiosta ne eivät jäätyneenäkään kuoriudu samalla tavalla kuin jotkut paineella syötetyt tehdastiilet. Monet ovat ihmetelleet, miksi Aallon rakennusten tiiliseinä on aina elävä ja mielenkiintoinen, kun vastaava seinä toisessa rakennuksessa näyttää täysin kuolleelta. Aallon elämäkerran kirjoittanut Göran Schildt kertoo Aallon törmänneen ongelmaan, kun MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) ylioppilasasuntola (valmistui 1949) piti rakentaa puhtaaksimuuratusta tiilestä. Amerikkalaiset tiilet olivat liian tasalaatuisia ja virheettömiä, väritykseltään ja muodoltaan kaikki samanlaisia. Viimein löytyi Bostonin liepeiltä konkurssikypsä tiilitehdas, joka valmisti maailman surkeinta tiiltä. Aalto riemastui. Hän kuvaa innostuneesti lopputulosta: Tiilet on tehty savesta, joka on saatu maan pintakerroksesta, missä aurinko on siihen vaikuttanut. Ne on poltettu käsin ladotuissa pyramideissa käyttäen polttopuuna yksinomaan tammea. Kun seiniä pystytettiin, tiiliä ei eroteltu vaan kaikki hyväksyttiin ja siitä johtuu värinvaihtelu mustasta kanariankeltaiseen, samalla kun päävärinä kuitenkin pysyy kirkkaanpunainen. Saman kaltainen oli tilanne myös Säynätsalon kunnantaloa muurattaessa. Aalto pani työlle niin suuren painon, että valvojaksi määrättiin vastapalkattu apulainen Elsa Mäkiniemi, Aallon tuleva puoliso. Työn valmistuttua Aalto lähetti henkilökohtaisen kiitoskirjeen jokaiselle työhön osallistuneelle muurarille. Minulle arkkitehtinä on erittäin tärkeää kehittää muurauskulttuuria maassamme. Siitä syystä on Säynätsalon Kunnantalon muuraus puhdasta tiilimuurausta sekä fasaadiltaan että melkein kaikilta sisustusosiltaan. Minun on sanottava, että olen erittäin tyytyväinen niihin työtuloksiin, joihin yhteistyömme on vienyt, ja että sen kautta on saatu esimerkillinen tapaus aikaan Suomen tiilikulttuurin alalla. Kelan talon ensimmäisen kerroksen sisäseinissä käytetyt sauvamaiset keraamiset laatat Aalto kehitti yhdessä Arabian tehtaiden kanssa nimenomaan tätä rakennusta varten. Laattoja käytettiin sitten myös Rautatalossa lähes yhtä aikaa. Päämääränä oli löytää akustisesti edullinen ja suurta kulutusta kestävä 20

ratkaisu. Laatat näyttävät vielä tänä päivänä täysin uuden veroisilta. Kulutusta kestävää materiaalia tarvittiin tietysti niissä tiloissa, joissa kävi asiakkaita tai liikenne oli muuten kova kuten henkilöstön ruokasalissa. Johdon kerroksessa satsattiin enemmän tekstiileihin. Aallon sanotaan jakaneen talon kolmeen eri kategoriaan, joiden perusteella sisustuksen materiaaleja valittiin. Alakerran julkiset ja yleiset tilat olivat yksi kategoria, tavalliset toimistohuoneet toinen ja johdon kerros kolmas kategoria. Aalto suunnitteli Kansaneläkelaitoksen rakennusta varten ainakin yhdeksän erilaista valaisinmallia, joista monia on myöhemmin otettu käyttöön myös muualla. Huonekalut, valaisimet, vetimet ynnä muu sisustus eivät ole syntyneet erillään talon muusta suunnittelusta, vaan ne on mietitty juuri tämän talon käyttöä ja tarpeita silmällä pitäen. Vakavasta suhtautumisesta yhtenä esimerkkinä on Artekista turkulaiselle Oy Huonekalu- ja Rakennustyötehtaalle lähtenyt kirje heinäkuussa 1956. Neiti Heikinheimo on neuvotellut prof. Aallon kanssa Kansaneläkelaitoksen nojatuoleista, lähinnä niiden käsinojapehmustuksesta, sekä lähettää Teille oheisena asiaa koskevan professorin alkuperäisluonnoksen (jonka sopivassa tilaisuudessa yst. palauttanette). Toivomme, että tekisitte likimain sen mukaan uuden käsinojapehmustuksen mallin, jossa muodot olisivat pyöreämpiä ja verhoilutyö pehmeämpää. Professori Aalto piti, että mm särmät käsinojatyynyn päissä eivät saisi olla näin jyrkkiä eivätkä kovia. Teidän X-nojatuolinne mallikappaleessa ovat käsinojat huomattavasti paremmat. Soppaan kuten tunnettua tarvitaan lusikka. Kun rakennetaan huonekaluja, on oltava peruselementti, konstruktiivinen standardiosa, joka tietyllä tavoin moduloituna voi toistua kaikissa kalusteissa. Sine qua non: elementillä on yhtaikaa konstruktiivisten ominaisuuksien kanssa oltava asianmukainen tyyliä muodostava muoto. Minun huonekaluni ovat harvoin, tuskin koskaan, syntyneet ammattimaisen suunnittelun tuloksena. Olen miltei poikkeuksetta tehnyt ne arkkitehtonisen kokonaisuuden ohessa, julkisten rakennusten, aristokraattisten residenssien ja työläismökkien sekalaisessa seurassa, siis säestämään arkkitehtuuria. Huonekaluja on aika hauska tehdä näin mukavasti. Huonekalua konstruoitaessa on vertikaali- ja horisontaaliosien välinen side-elementti historiallisesti ja käytännöllisesti visaisin perusongelma. Luulisin että se on tyylin kannalta suorastaan ratkaiseva. Tuolinjalka on horisontaalitasoon liittyessään arkkitehtonisen pylvään pikkusisko. Tässä pikku näyttelyssä esittelenkin käytännöllisesti katsoen pelkästään tuolinjalkaa. (---) Se on lusikka sopassa. Muu on vihanneksia, hyvää kyllä sopassa mutta ei ehdottoman välttämätöntä. Tukholmalainen tavaratalo Nordiska Kompaniet (NK) pyysi Aaltoa järjestämään näyttelyn huonekaluistaan, valaisimistaan ja tekstiileistään. Näyttely järjestettiin vuonna 1954 eli samaan aikaan, kun Aallon suunnittelupöydällä oli useita Kelan taloon tulevia kalusteita. Näyttelyn luettelossa Aalto kertoo työstään humoristiseen sävyyn kirjoitetussa kommentissa otsikolla Alvar Aallon repliikki. 21

Suojellaan kunhan ehditään Alvar Aalto Säätiö teki Helsingin kaupungille 12.6.2000 esityksen Aalto-rakennusten suojelutilanteen selvittämisestä. Säätiö ehdotti, että Aallon suunnittelemien rakennusten arvo ja merkitys selvitettäisiin ja mahdollinen suojelu ja sen tavoitteet määritettäisiin asemakaavassa. Ehdotuksen perusteella suojelun tarvetta ja toteuttamista on ryhdytty selvittämään Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa. Vuoden 2006 alussa oli edetty niin pitkälle, että esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen tontti on asetettu rakennuskieltoon sillä perusteella, että suojelukaava on valmisteilla. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan kaavan valmistumisen tarkkaa aikataulua ei vielä osata sanoa. Ilmeisesti odotusaikaa on vielä muutama vuosi. Rakennuskiellon vuoksi taloa on käsitelty jo ennen 50-vuotispäivää ikään kuin se olisi jo suojeltu. Jos suojelun luokitukseksi määrätään S1, se tarkoittaa, että ulkoasun lisäksi suojelu koskee myös alkuperäistä sisustusta ja kalustusta. Museovirasto ja Alvar Aalto Säätiö ovat mukana korjaussuunnitelmia tehtäessä. Korjaukset tehdään niin, että alkuperäinen ilme säilyy mahdollisimman hyvin. Alvar Aalto Säätiön rakennusperintöosasto toimii asiantuntijana Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten korjaus- ja muutostöissä. Museovirastolla on viranomaisen rooli, johon toki sisältyy myös tarpeellisten neuvojen antaminen. Talon täyttäessä 50 vuotta ei ole ihme, että korjaustarpeita on. Maailma on muuttunut. Siitä yksi esimerkki ovat Alvar Aallon suunnittelemat ikkunapuitteet ja niiden saranointi. Aallon vaatimuksesta ikkunoiden kiinnityksen ja rakenteiden toimivuuden toteamiseksi tehtiin aikanaan useita mallikappaleita. Näin saatiin käsitys myös todellisesta ulkoasusta. Asiaan pantiin siis sekä aikaa että rahaa. Nyt ikkunoita aiotaan remontoida. Kelan kiinteistöpäällikön Erkki Mansikkamäen mukaan alkuperäiset tammesta tehdyt ikkunapuitteet ovat pääosin kyllä säilyneet terveinä, mutta nykyaikana varsinkin siivous vaatii toisenlaisia ratkaisuja. Nykynäkemyksen mukaan ikkunat aukeavat liian vaikeasti. Remontilla halutaan myös parantaa lämmöneristystä. Erkki Mansikkamäki lupaa, että kukaan ei huomaa ulkonäössä muutosta. Klassisen määrittelyn mukaan arkkitehtuurin odotetaan täyttävän kolme perusasiaa: rakennuksen on oltava käyttökelpoinen, kestävä ja kaunis. Käyttökelpoisuuteen kuuluvat toimivuus, käytännöllisyys ja taloudellisuus. Kestävyys on paitsi rakenteiden kestävyyttä nykyään myös ekologista kestävyyttä. Kauneus ja viihtyisyys ovat rakennusten ja rakennettujen ympäristöjen ominaisuuksia. Valmistuttuaan Kelan talo varmasti täytti arkkitehtuurin klassiset kriteerit. Tosin taloudellisuudesta kiisteltiin. Samaan asiaan kiinnittää huomiota kiinteistöpäällikkö Erkki Mansikkamäki. Nykyajan kiinteistösijoittaja ei menestyisi Kelan päätoimitalon omistajana, Mansikkamäki sanoo. Hankalan muotoiset huoneet ja suuret aulatilat merkitsevät, että talon tehokkuus ei vastaa sitä, mitä nykyaikaiselta toimistotalolta odotetaan. Talon runkosyvyyden vuoksi monet toimistohuoneet ovat pitkiä ja kapeita. Ikkuna on vain yhdellä kapealla sivulla. Vuoden 2005 lopulla talossa työskenteli 410 henkilöä. Kaksikymmentä vuotta aiemmin samat ulkoseinät vetivät sisäänsä yli 650 työntekijää. Eniten nykyajan kiinteistösijoittaja varmaan kaipaisi autopaikkoja. Tuskin kukaan osasi ennustaa autoliikenteen kasvua nykyisiin mittoihin, mutta Aaltokin jo ymmärsi kiinnittää liikenteeseen huomiota. Aallon yksi suunnittelun lähtökohdista oli pitää jalankulkuliikenne ja autoliikenne toisistaan erillään. Autopaikkoja osattiin jo tuolloin suunnitella talojen alle. Ensimmäisissä suunnitelmis- 22

sa Kelan taloa ja siihen liittyviä muita liiketiloja varten puhuttiin jopa autopaikoista kolmessa kerroksessa. Autopaikkoja on nykyään alle 30. Suurin osa niistä on kellarissa ja osa piha-alueelle. Työntekijöiden määrään nähden se ei ole kovin paljon. Toisaalta Kelan päätoimitalo sijaitsee hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella. KELA1956 Autopaikkojen vähäisyys johtunee siitä, että suunnitelman tilaaja ei osannut tilaohjelmassaan enempää vaatia. Tuskin kenenkään mieleen juolahti 50-luvulla, että toimistoapulaisen palkalla voisi hankkia oman auton. Autopaikkoja arveltiin tarvittavan vain Kansaneläkelaitoksen omia autoja varten. Eniten rakennuksen luonnetta on muuttanut asiakaspalvelun siirtyminen muualle ja sitä varten rakennettujen asiakaspalvelutilojen purkaminen. Helsingin piiritoimisto sijaitsi katutasossa, nykyään Kela-halliksi nimetyssä suuressa, kattoikkunoin valaistussa avotilassa. Siellä oli 28 väliseinin erotettua palvelutilaa, joiden tarkoituksena oli taata asiakkaiden yksityisyys. Aallon suunnittelemat palvelutilat olivat huolellisesti valmistetut mahongista ja saarnesta. Myös kirjoituspöydät, tuolit ja valaisimet olivat Aallon suunnittelemat. Yksi palvelutila on säilytetty jälkipolvien nähtäväksi. Kattoikkunoin varustettua kolmannen kerroksen korkeudelle asti ulottuvaa tilaa on sanottu Suomen ensimmäiseksi maisemakonttoriksi. Temppelinomaista salia on Kelan henkilökunnan keskuudessa nimitetty myös Alvarin kirkoksi. Siellä työskenteleminen ei kopissa istuvia virkailijoita miellyttänyt. Tämän kertoo Kelan omassa lehdessä Yhteispelissä (3/93) Annukka Viitaniemi. Maisemakonttorissa työskentelystä ollaan vielä nykyäänkin monta mieltä. Toisille se sopii, toisille ei. Piiritoimiston lakkauttamisen jälkeen ihmeteltiin monta vuotta, mitä tilalla voitaisiin tehdä. Johtaja Göran Engströmin ehdotuksesta tilasta päätettiin muokata luentosali ja esittelytila. 23

Rakennushankkeen keskeisiä taustavaikuttajia olivat (vas.) johtaja Aleksi Aaltonen (1945 1954), pääjohtaja V. J. Sukselainen (1954 1971), johtaja Kaarlo Hillilä (1946 1954) ja 1958 1965) sekä pääjohtaja Eino E. Louhio (1946 1954) (kuva sivulla 25). Kela-halliksi nimitetty tila valmistui nykykäyttöönsä Kansaneläkelaitoksen 50-vuotisjuhliin 1987. Tätä tilamuutosta tuntuu harmittelevan erityisesti Timo Tuomi Suomen rakennustaiteen museosta. Alun perin salin toinen kerros oli avonainen siten, että kerroksen reuna näytti leijuvan ilmassa ja toisen kerroksen tila näytti jatkuvan mystisesti näkymättömiin suurten kattoikkunoiden alla. Nykyään alkuperäinen tilasommitelma on muuttunut, kun toisen kerroksen tiloihin on tehty väliseiniä lähemmäs kaidetta. Timo Tuomen mielestä ylimmän kerroksen johtajiston edustavat tilat ovat säilyneet hyvin ja tehdyt muutostyöt sopeutuvat hyvin alkuperäistilanteeseen. Samoin ensimmäisen kerroksen käytävätilat ovat säilyttäneet avoimuutensa ja seinien klinkkeripinnat ovat hyvin säilyneet. Yhteiskuntamme on päästävä takaisin siihen, että sillä on oikea jäsentely. On väärin sanoa päästävä takaisin, oikeampi termi kuuluu: on luotava uudelleen se jäsentely, joka on sosiaalisesti järjestyneelle yhteiskunnalle välttämätön. Se yhteiskunta, joka parhaillaan on muodostumassa sanokaamme luokattoman yhteiskunnan nimellä, on vieläkin arkaluontoisempi kuin ranskalaisen vallankumouksen luoma porvarillinen yhteiskunta, sillä se käsittää suurempia ihmismassoja, joiden fyysinen hyvinvointi, kansalaisiksi kasvaminen ja kulttuuritehon lisääminen on kiinteästi riippuvainen siitä, että julkisuutta palvelevat laitokset ja alueet ovat jäsentelyltään oikeat. Sisäpihan kaunis vesiaihe on kunnostettuna ulkotilan kruunaava aihe, kehuu Tuomi. Alvar Aalto luokitteli Kelan talon julkiseksi rakennukseksi. Julkisen rakennuksen puolestaan piti Aallon mukaan olla esimerkkinä kaikelle muulle rakentamiselle ei niin että muodot olisivat samat vaan syvemmin. Vaikutus on epäsuora. Vuonna 1953 Aalto kirjoitti Arkkitehti-lehteen otsikolla Julkisten rakennusten dekadenssi : Kuitenkin on julkisten rakennusten aseman yhteiskunnassa oltava yhtä tärkeä kuin keskeisten orgaanien ihmisruumiissa ellemme tahdo, että yhteiskuntamme saostuvat liikenteellisesti, muodostuvat psyykkisesti epämiellyttäviksi ja fyysillisesti rasittaviksi. On luultavasti katsottava, että nykyinen, toivottavasti kohta jo mennyt aika kaupunkiemme rakentamisessa on ylimenokausi, johon kohdistuva tulevien polvien kritiikki ei liene erikoisen mairitteleva. 24

Espan toimisto kävi ahtaaksi Ennen nykyisen päätoimitalon valmistumista Kansaneläkelaitos toimi Etelä-Esplanadi 16:ssa, Lars Sonckin suunnittelemassa, alun perin pankkikonttoriksi tarkoitetussa rakennuksessa. Kelan henkilöstömäärä oli kasvanut yli tämän talon mittojen jo vuosia ennen uuden päätoimitalon valmistumista. Tilojen puutetta paikattiin Mäntytielle rakennetuilla kolmella kerrostalolla. Ne oli suunniteltu tilapäisiksi toimistotiloiksi, jotka voitiin myöhemmin muuttaa asuintaloiksi. Ennen muuttoa uuteen päätoimitaloon tilapäistoimistoissa työskenteli jo kaksi kolmasosaa laitoksen henkilöstöstä. Uuden toimitalon tarpeellisuudesta ei ollut epäilystäkään, mutta sen suunnittelusta ja rakentamisesta tuli lopulta yli kymmenen vuoden urakka. Alun alkaen ajatuksena ei ollut pelkästään oman toimitalon rakentaminen, vaan samaan aikaan eläkerahojen sijoittaminen inflaatiolta turvaan eli vuokrattaviin asuin-, toimisto- ja liiketiloihin. Ensimmäinen yritys oli saada korttelin kokoinen tontti Tehtaankadulta, paikalta, jossa nykyisin sijaitsee Venäjän suurlähetystö. Valtioneuvostolle vuonna 1944 tehdyn tontin ostopyynnön perustelujen mukaan Kela olisi rakennuttanut rakennusryhmän, joka sisältäisi paitsi Kansaneläkelaitoksen omia toimistohuoneita myös vuokrahuoneistoja yleisiä laitoksia ja yksityisiä asunnontarvitsijoita varten. Tämä tonttikauppa ei onnistunut. Kaikki rakentaminen oli tarkoin säännösteltyä, ja julkinen rakentaminen oli vielä erityistarkkailun alla. Paitsi asunnoista, pulaa oli kaikista rakennustarvikkeista. Seuraavaksi tontista väännettiin kättä Helsingin kaupungin kanssa. Tonttipolitiikka oli niin nihkeää, että vasta vuoden 1947 lopulla saatiin alustavasti varatuksi tontti Töölöstä Mannerheimintien varrelta. Paikka on sama, jossa nykyisin sijaitsee kaksi suurta hotellia. Alue oli tuolloin Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen käytössä, ja siksi sitä kutsuttiin puhtaanapitolaitoksen tontiksi. Kansaneläkelaitoksen johto ei ollut tonttiin täysin tyytyväinen. Töölön ja Kivelänkadun kulmaan kaupunki oli päättänyt rakentaa kansakoulun, minkä takia Kansaneläkelaitokselle varattu alue jäi hankalasti L-kirjaimen muotoiseksi ja ilmeisesti Kelan suunnitelmiin nähden myös liian pieneksi. Suunnitelmissa nimittäin oli tehdä suuri ajanmukainen rakennus, johon mm. voitaisiin maan alle sijoittaa autosuojia kolmeen kerrokseen sekä sijoittamalla esim. hotelli-, ravintola-, kokous- ym. huoneita rakennuksen keskiosaan rakentaa alue tarpeen mukaan umpeen. Sitaatti on peräisin Kelan hallituksen pöytäkirjasta. Haluttiin siis rakentaa mahdollisimman tehokkaasti ja paljon. Jossain vaiheessa puhuttiin alueesta tulevan jopa uuden Helsingin julkinen keskus. Tällainen ajatus kangasteli ainakin Aallon mielessä, kuten myöhemmin käy ilmi. Helsingin kaupunki suostui neuvottelujen jälkeen antamaan koko alueen Kansaneläkelaitoksen käyttöön, jos kansakoululle löytyisi toinen tontti. Kaupungilla sellaista ei ollut. Kansaneläkelaitos ryhtyi sitä etsimään ja neuvottelemaan vaihtokauppoja mm. puolustuslaitoksen kanssa. Nyt oltiin niin pitkällä, että Kansaneläkelaitoksen lisätty hallitus oli nimittänyt oman rakennuslautakunnan viemään hanketta eteenpäin. Johtokunnasta lautakuntaan kuuluivat pääjohtaja Eino Louhio sekä johtajat Kaarlo Hillilä ja Aleksi Aaltonen. Lisätyn hallituksen oma edustaja oli maaherra Erkki Härmä. Rakennusalan asiantuntemusta edustivat arkkitehti Erkki Huttunen ja diplomi-insinööri Eero Kalaja. Myöhemmin rakennuslautakunnan kokoonpano ehti muuttua moneen kertaan Kelan johdon vaihdosten myötä. Lautakunnassa ehtivät istua mm. johtajat V. J. Sukselainen, Johannes Haltia, Aku Sumu, Onni Hiltunen, Matti Janhunen ja Reino Kuuskoski. 25