Professori David Oslin

1/2009 SININAUHALIITON TIEDOTUSLEHTI Professori David Oslin vieraili Suomessa luennoimassa s. 4 Huumetyön tukikohta: Palikat on kasassa! s. 22 Laaja teemanumero ikääntymisestä ja alkoholista

Sisällys 3 Pääkirjoitus 4 Ikääntyneille suunnattu päihdehoito toimii ja sitä tarvitaan 6 Ikäihmisten väestö- ja päihdepalvelut palvelurakenteen murroksessa 7 Toimintamalli nousi arjen tarpeista 8 Ei enää ajelehtiva lastu laineilla 10 Pilkettä mieleen ja silmäkulmaan 11 Palvelutalohanke eteni palvelutalojen erityispiirteitä kunnioittaen 12 Aito kohtaaminen on ikäeettisen päihdetyön ydintä 16 Tapahtumakalenteri 17 Ikääntyminen ja työ 18 Moneen käteen sopiva koulutuskansio 19 Millaista on monen toimijan hankkeen johtaminen? 20 Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi 21 Ikääntyvät arvostavat kohtuullisia juomatapoja 22 Palikat kasassa, Tukikohta? 23 Kemissä matalan kynnyksen kohtaamispaikka osaksi kunnallista palvelua 24 Kristillinen huumetyö on sitä, että ihmistä tuetaan vaikka elämänmuutosta ei tule 25 Minä kasvan -naisten toipumisohjelma 26 Uutisia 2 Sininauhaliitto Krämertintie 2, 00620 HELSINKI Puh. 010 832 6000, Faksi (09) 876 3452 keskustoimisto@sininauhaliitto.fi Päätoimittaja: Tuija Lukkari Toimittajat: Annika Treuthardt ja Johanna Vakkuri Taitto: Terttu Hauhia Etukannen kuva: Tuija Lukkari Sivun 2 pohjakuva ja sisäsivujen kukkakuvat: Shutterstock Painopaikka: Libris Oy, Helsinki 2009

pääkirjoitus Moniammatillisesti ikääntyvää kuunnellen TÄNÄÄN SAAN OLLA YLPEÄ ja tyytyväinen. Oli oikea strateginen valinta lähteä vuonna 2004 liikkeelle ikääntyminen ja alkoholi -teemalla. Hiljaiset viestit ja heikot signaalit ikääntyvien kotipalveluista, kotisairaanhoidosta sekä palvelutaloista tulivat oikeaan aikaan kuulluiksi Sininauhaliitossa. Vaadittiin rohkeutta lähteä tallaa maan tuntemattomia polkuja. Alkaessamme operoida meillekin uuden ilmiön kanssa emme tienneet minne polut johtavat. Emme osanneet arvata, että polut muuttuvat jossain vaiheessa isoiksi väyliksi. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien suur ta tarvetta alkoholin liikakäyttöön liittyvien asioiden työstämiseen ei voi nut ennakoida. Päihdetyössä toimivien kumppaneidemme suurta tarvetta aiheeseen tarttumiseen ei olisi aiemmin voinut ennustaa. NYT TIEDÄMME ikääntymisen ja alkoholin yhdistelmästä enemmän. Tiedon karttumisen ainutlaatuisena kulmakivenä on ollut satsaus moniammatilliseen ja sektorit ylittävään yhteistyöhön. Vanhusja eläkejärjestöt, kunnat sekä meille läheiset päihdetoimijat ovat olleet korvaamattomia kumppaneitamme. Lisäksi geriatrian ja lääketieteen asiantuntemuksen mukaantulo on ollut suureksi tueksi. Valmius tehdä töitä sektorit ylittävässä kumppanuudessa vaatii erityistä asennetta ja ammattitaitoa. Todellinen kumppanuus tarkoittaa valmiutta omien toimintatapojen ja jopa omien periaatteel listen olettamusten muuttamiseen. Omaa tapaa ymmärtää eri ilmiöi tä ei pidä asettaa toisen tapaa paremmaksi tai todellisemmaksi. Pitää uskaltaa tunnustaa oman koulutustaustan ja elämänkokemuksen rajallisuus. Usein kiireen keskellä sekä nopeiden tulosvaatimusten paineessa yhteistyöhön investointia ja satsausta kumppaniin tutustumiseen ei pidetä tärkeänä. Tämän takia monet suuret löydöt jäävät valitettavasti tekemättä. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hanke (LOL) satsasi eri ammattiryhmien vuorovaikutuksen etsimiseen ja kumppanien kanssa yhteisten tavoitteiden muodostamiseen. Erinomaisena lähtökohtana oli yhteinen tahto kuulla ikääntynyttä: mitä ikääntynyt todellisuudessa haluaa ja tarvitsee? Kuunteleminen vaati omien olettamusten sivuun laittamista. Oppimisprosessin tuloksena näimme, että usein ikääntyneen tarpeet olivat paljon yksinkertaisempia kuin olimme ajatelleet. Tulosten kuunteleminen oli yksi avainasioista. Hienoa, että LOL-hanke sai jatkorahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä. Nyt kehittämishankkeen onnistumisten juurruttaminen mahdollistuu. Päihdetyön jalkautuminen vanhuspalveluihin on tosiasia eri puolilla Suomea. Palveluis sa ja järjestötoiminnassa alkoholin käytön puheeksi ottaminen vahvistuu entisestään osaksi perustyötä, ja myös hoitopalveluita tarvitseva osataan jatkossa ohjata eteenpäin. HAASTEITA RIITTÄÄ kuitenkin edelleen. Tammikuun alussa Yhdysvalloista vieraanamme käynyt psykiatrian ja geriatrian professori David Oslin haastoi hankkeessa kehittämiämme ryhmätoimintamalleja: Ryhmätoiminnalla on varmasti vahva sosiaalinen merkitys ihmisen elämään, mutta ei niinkään päihdehoidollista merkitystä. Ovatko sosiaalinen merkitys ja päihdehoito tosiaan näin kaukana toisistaan? Milloin on oikein kannustaa päihdekäyttäytymisen muutokseen? Milloin vastaavasti kaiken edelle tulee arjen hyvinvoinnin tukeminen, vaikkei päihdekäyttäytymisessä tapahtuisikaan muutoksia? Tässä lehdessä ikääntynyt Pilke-ryhmäläinen kuvaa: Ryhmän vetäjä puhui minulle suoria sanoja, otti tavallaan niskasta kiinni ja sai houkuteltua tähän porukkaan. Hetkeäkään en ole sen jälkeen katunut päätöstä lähteä mukaan. Milloin on ikääntyneelle oikea hetki puhua suoria sanoja ja milloin oikea hetki keskittyä arjen sujumisen hoitamiseen? Ehkä painotus riippuu siitä, minkä alan ammattilainen on ikääntynyttä kohtaamassa. Kuva: Niina Stolt/Studio Onni KUN KIINNITÄMME HUOMIOMME ihmisarvoisiin elinolosuhteisiin, osallisuuteen yhteisössä tai elämän tarkoituksen pohdintaan, lähtökohtana ovat ongelmalähtöisyyden sijaan ihmisen perustarpeet. Tuleeko meidän samalla kuitenkin arvioida toimintamme vaikutuksia sen perusteella, että onko mielekkään elämän seurauksena alkoholin käyttö tai palvelujen tarve vähentynyt? Kuinka oleellista muutoksen osoittaminen on ikääntyvien palveluja kehitettäessä? Riittääkö myös rahoittajille perusteeksi se, että ihminen kokee saaneensa elämään merkityksen ja mielekkään arjen? Kehitämmekö ikäihmisille ikäspesifejä hoitomalleja vai hoivamalleja? Näiden kysymysten pohdintaa helpottanee se, että jatkamme yhteistyötä moniam ma tillisesti ja ikäihmistä itseään kuunnel len. AARNE KIVINIEMI Toiminnanjohtaja Sininauhaliitto 3

On saatu näyttöä, että erilaiset hoitomuodot, sekä lääketieteelliset että psyko sosiaaliset ovat tehokkaita hoidettaessa ikääntynei den päihdeongelmia. Ikääntyneiden päihdehoidos sa pitää ottaa huomioon kuitenkin iän tuomat muutokset elimistössä ja esimerkiksi depression mahdollisuus, toteaa Suomessa Sininauhaliiton ja A-klinikka säätiön kutsumana vierail lut yhdysvaltalainen professori David Oslin. Ikääntyneille suunnattu päihdehoito toimii ja sitä tarvitaan David Oslin on psykiatriaan ja geriat riaan erikoistunut lääketie teen tohtori. Hän puhui Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 12. 13.1. Sininauhaliiton Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -projektin ja A-klinikkasäätiön yhteisessä seminaarissa. Oslin kertoi addiktioista ja niiden hoidosta myöhemmällä iällä sekä esitteli joitakin tutkimuksia aihepiiristä. Puheet suuren ja märän ikäluokan eläkkeelle jäämisestä ovat tuttuja Yhdysvalloissakin. Oslinin mukaan suuri haaste olisi opettaa tämä sukupolvi käyttämään lääkkeitä oikein. Yhdysvalloissa puhumme Woodstocksukupolvesta, joka on nyt eläköitymässä. 4 Tämä sukupolvi on aiempaa varakkaampaa, koulutetumpaa ja terveempää. Toisaalta he myös käyttävät lääkkeitä enem män ja lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt koko ajan. Yli 65-vuotiaat ovat myös ainoa ikäryhmä, joiden alkoholinkäyttö on kasvanut. Nuorella ikäluokalla kas vu on sen sijaan jo taittunut. Erään tutkimuksen mukaan yli 65- vuotiaiden alkoholinkäyttö kolminkertaistui vuodesta 1991 vuoteen 2002. Oslinin mukaan ikääntyneiden päihdeongelmien hoidon tekee haasteelliseksi se, etteivät ikääntyneet puhu ongelmistaan terveydenhuollon ammattilaisille ja toi saalta ammattilaiset eivät ota alkoholia puheeksi. Terveydenhuollon ammattilaisille alkoholista kysyminen on edelleen vaikeaa. Tämä hämmästyttää minua. Esimerkiksi tupakoinnista voidaan keskustella vaikka kuinka paljon ja vapautuneesti, mutta alkoholi koetaan hyvin leimaavana puheenaiheena. Puhumattomuuden ongelma on yleinen siis myös Yhdysvalloissa. Hoidon lisäksi sosiaalista tukea David Oslinin mukaan on saatu tutkimuksellis ta näyttöä, että myöhemmälläkin iäl lä aloitettu päihdehoito tehoaa hyvin. Vanhemmat ihmiset esimerkiksi sitoutuvat hoi toon ja käyvät sen loppuun nuorempia ikäluokkia

paremmin. Oslinin mukaan tehok kaita hoitomuotoja ikäihmisille ovat esimerkiksi kognitiivis-behavioraalinen te ra pia, AA-toiminta ja motivoivat haastattelut. Erilaisia hoitomuotoja tarvitaan, koska ikääntyneillä on erilaisia tarpeita. Hoidon lisäksi myös perheenjäsenten antamalla sosiaalisella tuella on positiivinen vaikutus ikääntyneen hoidon onnistumiseen. Oslinin mukaan ikäspesifit hoitomuodot, esimerkiksi ikääntyneiden ryhmämuotoinen terapia, näyttävät toimivan päihdehaittojen minimoimisessa. Tästä on saatu Oslinin mukaan näyttöä yhdessä satunnaistutkimuksessa ja useissa havaintotutkimuksissa. Ei ole mitään järkeä laittaa 70-vuotiasta 20-vuotiaiden ryhmään. Ikäspesifit ryhmät sen sijaan toimivat nähdäkseni hyvin. Meillä Pennsylvaniassa on vertaistoiminnan osalta esimerkiksi sellaisia AA-ryhmiä, jotka on suunnattu vain ikääntyneille. Kerron Oslinille Liika on aina liikaa -projektin matalan kynnyksen vertaistuellisista ryhmistä, etenkin Pilke-ryhmätoiminnasta, joka tähtää ihmisen voimaannuttamiseen ja elämänlaadun parantamiseen sen kautta, että hän oppii elämään ryhmän jäsenenä. Välttämättä elämäntapojen muuttaminen ei ole tavoitteena. Tiedossani ei ole, että Yhdysvalloissa olisi vastaavanlaista ryhmätoimintaa kehitetty. Uskoisin, että tämänkaltaisella ryhmätoiminnalla on vahva sosiaalinen merkitys ihmisen elämään, mutta ei niinkään päihdehoidollista merkitystä. Myös syrjäytymisen vastaisessa työssä tämänkaltaisilla ryh millä on paikkansa. näyttöä siitä, että ei tarvitse olla päihdetyöntekijä keskustellakseen alkoholista ja puuttuakseen tilanteisiin. Tuntuu, että sairaanhoitajalle puhutaan kipeistä asioista jo pa helpommin kuin päihdetyöntekijälle. Rat kaisevaa on se, miten asiat sanotaan ja kysymykset kysytään. Tutkimukseen osallistuneista 60 prosent tia oli huolissaan omasta alkoholinkäytös tään. Jos heidät ohjattiin esimerkiksi vas taanotolleni, heistä 70 prosenttia myös tuli paikalle. Puhelinkeskustelut olivat siis ma daltaneet kynnystä lähteä hoitoon. Kaiken kaikkiaan puhelinsoittojen ja hoitoon ohjaamisten jälkeen 45 prosenttia vähensi tai lopetti juomisen. Naltreksoni voi auttaa myös ikääntynyttä Onko ikääntyneelle hyväksi käyttää alkoholia ollenkaan ja mikä sitten on liikaa? Oslinin mukaan liian määritelmä on hyvin yksilöllinen. Joissain tapauksissa yksikin an nos on liikaa, jos esimerkiksi lääkitys on sellainen, joka ei sovi yhteen alkoholin kanssa. Terveille ikääntyneille, joilla ei ole alkoholin kanssa yhteensopimattomia lääkkeitä tai esimerkiksi mielenterveysongelmia, suositusten mukainen alkoholinkäyttö ei ole haitallista. Suurimmalle osalle ikääntyneistä alkoholi ei ole ongelma. Jos riippuvuus sen sijaan on kehittynyt, voi Oslinin mukaan lääketieteellisistä hoidoista saada apua. Lääketieteellisistä hoitomuodoista on tutkittu etenkin naltreksonin tehoa. Eräässä David Oslin oli ensimmäistä kertaa Suomessa. 50 70-vuotiaiden ryhmälle tehdyssä tut kimuksessa naltreksoni näytti vähentävän retkahduksia myös tässä ikäryhmässä. Lisäksi hoito- ja lumeryhmän välillä ei havaittu eroja haittavaikutuksissa. Naltreksoni oli hyvin siedetty myös ikääntyneiden ryhmässä. Teksti ja kuvat: JOHANNA VAKKURI Sivun 4 David Oslinin kuva: TUIJA LUKKARI Jatkuva yhteydenpito tuotti tuloksia David Oslin sanoo, että suuria haasteita liittyy siihen, miten päihdeongelmaiset ikääntyneet löydettäisiin ja saataisiin hoidon pariin. Usein ikääntyneet ovat jääneet yksin koteihinsa, eivätkä lähde mielellään hoitopaikkoihin, jotka ovat hankalien matkojen päässä. Myös hoidon kellonaika tai hoitokertojen määrä ratkaisee lähtemisen. Oslinin mukaan ikääntyneiden päihdehoidossa tarvitaan joustavuutta ja tarvittaessa menemistä myös sinne, missä ikääntyneet itse ovat. Hoitoa pitää viedä myös esimerkiksi palvelutaloihin ja vanhustenkeskuksiin. Myös uusi teknologia, televisio ja internet tarjoavat mahdollisuuksia. Oslinin mukaan säännöllinen kontaktissa oleminen ikääntyneen kanssa on tuottanut hyviä tuloksia. Hän kertoo osatutkimuksesta, jossa sairaanhoitaja koulutettiin antamaan lyhytneuvontaa päihdeasioissa ja tekemään mini-interventio. Hoitaja soitti puhelimella tutkimuksessa oleville ikääntyneille muutamia kertoja kolmen kuukauden aikana ja keskusteli alkoholista. Tarvittaessa hoitaja ohjasi hoitoon. Tulokset olivat hyviä. Saimme hyvää Yleislääketieteen tohtori Maria Aira ja A-klinikkasäätiön ylilääkäri Pekka Heinälä keskustelevat David Oslinin kanssa ikääntyneiden alkoholiongelman tunnistamisesta. 5

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma; MIELI 2009 sisältää myös ikääntyvän väestön mielenterveys- ja päihdepalvelut, Jouko Lönnqvist kertoi. Palvelujen suunnittelua ohjaa Paras-puitelaki, joka määrittelee minimitason, johon palvelujen turvaamiseksi on pyrittävä. Ikäihmisten väestö- ja päihdepalvelut palvelurakenteen murroksessa Kunnan vastuulla on päihdepalvelujen järjestäminen palvelurakenteen muutoksista huolimatta. Kunnat ovat haasteel lisen tehtävän edessä. Palvelujen tarjonnan ja tarpeen välinen kuilu johtuu siitä, että nykyinen järjestelmä heijastelee päihdeongelman historiallista tulkintaa, mutta päihdehoidon tarve heijastaa tämänhetkistä todellisuutta. 6 Ikäihmisistä huolehtiminen kuuluu kunnille. On mielenkiintoista seurata, miten pienien paikkakuntien erityispalvelut järjestetään, koska ne toteutetaan vähintään 20 000 asukkaan kunta tai yhteistoimintaalueella. Ongelmia syntyy, jos kuntien priorisoinnissa ei oteta huomioon ikäihmisiä, vaikka he ovat aktiivisia toimijoita ja varallisuuttakin palveluiden maksamiseen olisi. Emme tule tyytymään tähän. Palveluketjut eivät muodosta kokonaisuutta ja koordinaatio on puutteellista myös päihdepalveluissa. Ikäihmisten väestö käyttää kuitenkin runsaasti perusterveydenhuollon palveluja, osastonjohtaja Jouko Lönnqvist Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toteaa Liika on aina liikaa -projektin seminaarissa tammikuussa 2009. Siksi tavoitteeksi asetetaan saumaton hoito- ja palvelukokonaisuus, laadukkaat ja saavutettavat palvelut. Puitelaki sysää prosessia eteenpäin, mutta myös arvokeskustelua tarvitaan. Ehkäisevä ja korjaava päihdetyö Ikäihmisten määrän kasvaessa myös hoidettavat sairaudet, kuten muistisairaudet, lisääntyvät. Lönnqvist kysyykin, onko meillä riittävästi välineitä ikäspesifi in päihdehoitoon. Tässä kohdassa myös ehkäisevällä päihdetyöllä olisi merkittävä rooli tulevaisuutta ajatellen. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaessa myös haitat kasvavat. Tarvitaan uusia työtapoja. Kunnat paineen alla Kehittämispaineita tuottaa erityisesti se, että sosiaali- ja terveyspalvelut haukkaavat jo nyt 54 % kuntien käyttökustannuksista. Sosiaali- ja terveysalan tuottavuuskehitys on negatiivinen 10 % laskulla. Lisäksi ikäihmisten määrä tulee kasvamaan 80 % seuraavan 35 vuoden aikana. Kaikki uudistukset eivät ole yrityksistä huolimatta johtaneet mihinkään. Kolikon toisena puolena esim. kotihoidon valmiuksia pystytään parantamaan ja varhaisen puuttumisen käytäntöjen kehittäminen on jo pitkällä. Päihdepalvelujen kehittämisessä nojataan perustuslain periaatteeseen, jossa hoitoonpääsyn yhdenvertaisuus on tärkeintä. Lääkkeeksi Lönnqvist tarjoilee palvelujen keskittämistä yhden oven taakse ja tarvittaessa palvelujen jalkauttamista sekä varhaista ongelmien tunnistamista. Kolmannen sektorin tilaisuus Lönnqvist näkee palvelujärjestelmän murroksen tuovan kolmannen sektorin työlle osuvan tilaisuuden. Koska palveluja liiketoimena ei voida yhdistää altruismiin, järjestötyön vahvuutena on eriyttää vertaistuki ja vapaaehtoistyö irti maksullisesta palvelutuotannosta. Järjestötyöllä on hyvät mahdollisuudet löytää paikkansa muutoksessa, koska luovuus ja joustavuus sekä nopeat muutokset sopivat tälle kentälle julkista byrokratiaa jouhevammin. Teksti ja kuva: ANNIKA TREUTHARDT

Toimintamalli nousi arjen tarpeista Espoon kaupungin Lippajärvi-Jupperin kotihoidossa aloitettiin maaliskuussa 2008 prosessikoulutus kotihoidon henkilöstölle ikääntyneiden päihteidenkäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Koulutuksen osana luotiin myös Lippajärvi-Jupperin kotihoidon päihdehoitotyön toimintamalli. Mallin luomiseen osallistuivat kotihoitotyöntekijät yhdessä Sairaanhoitajaliiton Toimintamallit käytännöiksi -projektin, Sininauhaliiton Liika on aina liikaa -hankkeen, Valtakunnallisen miniinterventiohankkeen sekä Espoon kaupungin vanhus- ja päihdepalveluiden edustajan kanssa. Nähtävissä oli selkeä tilaus tällaiselle koulutukselle ja toimintamallille. Alkoholinkäyttö näkyy entistä enemmän asiakaskuntamme arjessa. Kun pohjoisen kotihoidon johtoryhmään tarjottiin prosessikoulutusta, lähdimme innolla ja kiinnostuneina mukaan, kertoo Lippajärvi-Jupperin kotihoidon yksikön kotihoidon ohjaaja Mervi Toivanen. Prosessikoulutus oli viiden päivän mittainen. Aamupäivisin käsiteltiin ikääntyvien alkoholinkäytön teoriatietoa ja puhuttiin hiljai sesta tiedosta. Tietoja hyödynnettiin iltapäivien työpajoissa. Prosessikoulutus opetusmuotona on mielestäni tavallisia luentoja tehokkaampi, koko asia tulee lähemmäs ja pysyy mielessä välitehtävien ja oppimispäiväkir jan avulla. Päällimmäisenä opetuksesta on jäänyt mieleen varhaisen puuttumisen tärkeys. Hyvää oli myös luennoitsijoiden herättelevät kysymykset koskien nykyisiä toimintakäytäntöjä. Ne virittivät ajattelemaan tekemistä uudelleen ja pohtimaan mitä voisi tehdä toisin, sairaanhoitaja Aila Niemi kertoo. Keskeistä on terveyttä edistävä toiminta ja ikääntyneen hyvän arjen tukeminen yhdessä sekä läheisten että tukipalvelujen kanssa. Kynnys ohjata eteenpäin ja pyytää konsultaatiota on myös madaltunut. Yhteistyötä ja verkostoitumista tarvitaan, lähihoitaja Maarit Hirvonen lisää. Malli siirrettävissä muihinkin tiimeihin Toimintamalli on tuonut ammatillisten onnistumisten lisäksi koko työyhteisöön lisää keskustelua aihepiiristä. Kyse ei ole pelkästään puheeksi otosta asiakkaiden kanssa, vaan koko työyhteisöön on tullut lisää päihteistä puhumista ja tilanteiden läpikäymistä. Tiimipalavereissa keskustellaan asiasta. Samalla voidaan pohtia omia asenteita ja suhtautumista alkoholiin, sekä sen vaikutusta eri asiakastilanteisiin, Maarit Hirvonen kuvaa. Kokeiluvaiheen jälkeen malli on juurtunut osaksi toimintaa. Tällä hetkellä pohditaan sen siirrettävyyttä koko Espoon kotihoitoon. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen projektisuunnittelija Tarja Levon mukaan Lippajärvi-Jupperin malli on selkeä ja se voidaan ottaa käyttöön myös muissa kotihoidon tiimeissä. Malli vaatii kuitenkin räätälöityjä koulutusprosesseja tiimeille, koska kotihoidon tiimit, missä tahansa, ovat erilaisia. Mal lin juurtuminen edellyttää myös, että kaupungin organisaatio ymmärtää kotihoidon laajuuden ja vaativuuden. Työnohjaus, kou lutus ja alueellinen verkostoituminen edel lyttävät riittäviä resursseja, Tarja Levo painottaa. Teksti ja kuva: JOHANNA VAKKURI Puheeksiotto selkäytimeen Toimintamallissa keskeistä on varhaiseen puuttumiseen painottaminen. Päihteidenkäyttö otetaan puheeksi kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmaa tehtäessä. Kysyminen voidaan liittää esimerkiksi ravitsemustilan arviointiin (MNA) tekemällä sen yhteydessä Audit-testi (Alkoholinkäytön riskit). Olen kokenut alkoholinkäytöstä kysymisen luontevaksi ravitsemustilan arvioinnin yhteydessä. Jutellaan jo valmiiksi ruoasta ja juomasta, siitä on helppo siirtyä alkoholinkäyttöön. Puheeksiotto menee sel kä ytimeen ja näin toimintamalli sisäistyy osak si toimintaa, Niemi sanoo. Audit-testin lisäksi tehdään tarvittaessa laajempi alkoholimini-interventio ja tiedot kirjataan asiakastietojärjestelmään. Päihdehoitotyön toimintamallia olivat esittelemässä Puolarmetsän sairaalassa pidetyssä kotihoidon koulutuksessa lähihoitaja Maarit Hirvonen (vasemmalla), sairaanhoitaja Aila Niemi ja kotihoidon ohjaaja Mervi Toivanen Lippajärvi-Jupperin kotihoidon yksiköstä. 7

Ei enää ajelehtiva lastu laineilla Seniori-hanke Pieksämäellä ja Savonlinnassa on auttanut useita kymmeniä päihteiden kanssa kamppailevia ikääntyneitä. Heitä on autettu jalkautuvan päihdetyön avulla sekä perustamalla vertaisryhmiä. Työtä tehdään kiinnipitävällä otteella, asiakasta kuunnellen ja vierellä kulkien. Suurin onnistumisen tunne tulee varmaankin siitä, kun näkee ikääntyvän saavan elämästä jälleen otteen. Ei olla enää kuin ajelehtiva lastu laineilla. Ikääntynyt alkaa oma-aloitteisesti hoitaa asioitaan, kadonnut harrastus voi löytyä uudelleen ja koko olemus kirkastuu. Puolessa vuodessakin ero on jo huima, Seniori-hankkeen projektityöntekijä Tuija Rinne Savonlinnasta kertoo. Projektityöntekijät Tuija Rinne Savonlinnasta (vasemmalla) ja Eija Myllymäki Pieksämäeltä Liika on aina liikaa -hankkeen päätösseminaarissa Espoon Hanasaaressa. 8

Seppo Sulkko: Keskustelu hankkeiden paikkakunnilla, Savonlinnassa, Mikkelissä ja Pieksämäellä on ollut vilkasta ja sen myötä edistystä on tapahtunut esimerkiksi siinä, miten ikääntyneet otetaan päihdestrategiassa huomioon. Tyynelän kehittämiskeskuksen johtaja Seppo Sulkko. Koskettavimpia hetkiä varmaan on ollut, kun eräs asiakas sanoi, että hän tunsi syntyneensä uudelleen kuusikymppisenä. Hänen mukaansa siihen tarvittiin paljon kätilöitä ja Seniori-työ on ollut yksi kätilö siinä prosessissa, projektityöntekijä Eija Myllymäki Pieksämältä sanoo. Seniori-hanke käynnistyi Pieksämäellä ja Savonlinnassa neljä vuotta sitten alkukartoituksella, jossa kotihoidon henkilöstölle tehtiin kysely. Tulokset olivat hälyttäviä. Kyselyssä tuli selkeästi esiin kotihoidon hätä ja huoli tilanteesta. Kotihoidon työn tekijät olivat kohdanneet työssään kym meniä ikääntyneitä, joilla on alkoholion gel ma. Heidän joukossaan oli paljon juomistaan piilottelevia, jotka kokivat häpeälliseksi puhua ja tuoda asiaa esiin, Tuija Rinne sanoo. Pian kartoituksen jälkeen asiakastyö, joka oli aluksi yksilötyötä, käynnistyi. Asiakkaita alkoi ohjautua projektityöntekijöille Pieksämäellä lähinnä kotihoidon ja päihdepoliklinikan kautta ja Savonlinnassa sosiaali- ja terveydenhuollon tiimeistä ja sairaaloista. Asiakastyö lähtee hyvästä kohtaamisesta ja luottamuksen rakentamisesta. Luodaan turvallinen ja tasa-arvoinen vuorovaikutustilanne, jossa lähtökohtana on asiakkaan kuuleminen ja kuunteleminen. Ohjautumisvaiheeseen liittyvällä vuoropuhelulla ja keskustelulla on suuri merkitys asiakkaan motivoitumiseen ja verkostoyhteistyöhön, Eija Myllymäki kertoo. Yksilötyöstä vertaisryhmätoimintaan Projektityöntekijöiden mukaan asiakastyössä kartoitetaan elämäntilanne kokonaisvaltaisesti ja tehdään realistinen suunnitelma jatkosta. Kun asiakassuhde on luotu, alkaa varsinainen työskentelyvaihe, johon kuuluu arjessa avustamista, selvitellään ja käydään yhdessä asioilla. Samaan aikaan muutoshalukkuutta tuetaan ja käydään motivoivia keskusteluja. Myös alkoholista ja riippuvuudesta kerrotaan tuomitsematta, Eija Myllymäki kertoo ja jatkaa. Myös verkostoja aktivoidaan, järjestetään verkostotapaamisia ja mahdollisuuksien mukaan kannustetaan luomaan läheisverkostoon suhteita uudelleen ja toisinpäin. Ikääntyneelle ja heidän omaisilleen on ollut hyvin merkityksellistä, jos vaikka viimeisenä elinvuotena on saatu kontakti uudelleen läheisiin. Tyynelän kehittämiskeskuksen kehittämiskoordinaattori Taina Heino toteutti asiakaslähtöisen arvioinnin Seniori-hankkeesta vuonna 2006 ja sen tuloksena asiakkailta nousi toiveita ja tarpeita ryhmätoimintaan. Vertaisryhmiä alettiin perustaa kummallekin paikkakunnalle. Tällä hetkellä kummallakin paikkakunnalla on kaksi ryhmää, joihin on ohjautunut asiakkaita sekä yhteistyöverkostojen että yksilötyön kautta. Ryhmätoiminnat aloitettiin molemmilla paikkakunnilla asiakaslähtöisesti. Kuunneltiin asiakkaiden ääntä ja toteutettiin ryhmät heidän tarpeidensa pohjalta. Vertaisryhmät ovat Pieksämäellä olleet keskusteluun perustuvia. Aiheet nousevat ryhmästä ja apuna on käytetty esimerkiksi erilaisia kortteja, joiden kautta käydään läpi elämäntilanteita, pelkoja, toiveita ja päihdehistoriaa. Ryhmissä on käynyt myös ulkopuolisia luennoitsijoita ja joskus on lähdetty esimerkiksi makkaranpaistoon laavulle, Eija Myllymäki kertoo. Savonlinnassa ryhmätoiminta on muodostunut toiminnalliseksi ja ulospäin suuntautuneeksi asiakkaiden toiveesta. On käyty muun muassa teatterissa, luontoretkillä, konserteissa ja pidetty naisten iltoja, Tuija Rinne valottaa. Tukea muutostilanteisiin Savonlinnassa on kehittämistyön tuloksena luotu muun muassa sairaalasta kotiin -ikäspesifipäihdemalli. Mallissa on kyse siitä, että ennen kotiutumista toteutetaan kotiutuspalaveri, jos sa suunnitellaan jatkokuntoutumista ja kotiutumisen edellytyksiä laaja-alaisesti. Asiakkaan kotiuttamiseen osallistuvat tar peen mukaan kotihoito, SAS-hoitaja, lääkäri, oma hoitaja ja Seniori-hankkeen projekti työn tekijä. Pyrkimys on suunnitella kotiutus asiakkaan kannalta mahdollisimman kokonaisvaltaiseksi, Tuija Rinne kertoo ja jatkaa. Murros- ja muutosvaiheet elämässä, kotiutumisen lisäksi esimerkiksi puolison kuolema tai vammautuminen, ovat ikääntyneille haasteellisia ja silloin hän tarvitsee erityistä tukea. Turvattomuuden tunne lisää ahdistusta ja joillakin tarvetta juomiselle. Kirja suunnitteilla Seniori-hankkeen jatkosuunnitelmissa on juurruttaa hankkeessa saatuja hyviä käytäntöjä ja luoda osaajaverkostoa. Jatkohankkeessa pyrimme kokoamaan ikääntyneiden parissa työskentelevää päihdevastuuhenkilöverkostoa, joka tuli si saamaan koulutusta päihdeosaamiseen. Tällainen päihdevastuuhenkilö on nimet ty jo esimerkiksi Pieksämäellä kotihoi toon. Toinen jatkohankkeen osa-alue on vertaisryhmätoiminnan kehittäminen eteenpäin. Eija Myllymäellä ja Tuija Rinteellä on työn alla myös kirja päihteitä käyttävän ikääntyneen kohtaamisesta. Kirjan kirjoittamisessa on mukana myös Tyynelän kehittämiskeskuksesta kehittämiskoordinaattori Taina Heino ja kirjan kustantaa Kirjapaja. Kirjan sisältö nousee suoraan asiakastyöstä ja omista kokemuksistamme. Kohtaamisen ja varhaisen puuttumisen lisäksi puhumme myös siitä, mitä tehdä kohtaamisen jälkeen. Kirja tulee olemaan käytännönläheinen työkalu kohtaamiseen, puheeksiottoon ja jatkohoidon suunnitteluun. Teksti ja kuva: JOHANNA VAKKURI Seppo Sulkon kuva: TUIJA LUKKARI 9

Pilkettä mieleen ja silmäkulmaan ovat olleet tärkeimpiä edellytyksiä. Ikääntyneet ovat ohjautuneet Pilkeryhmiin esimerkiksi diakoniatyöntekijöiden, sosiaalitoimen tai kotihoidon ohjaamana. Pilke-ryhmiä ohjaa työpari Liisa Karvinen (oik.) ja Terhi Pajunen. Torsten ja Irja ovat kummatkin käyneet Pilke-ryhmässä useita vuosia. Vertaistuelliset pienryhmät, Pilkeporukat tuovat kaveruutta, toimintaa ja osallisuutta ikääntyneen arkeen. Porukassa voi keskustella tai olla vaiti, osallistua tekemiseen tai seurata sivusta. Elämäntapojen muuttaminen ei ole tavoitteena, eläminen ryhmän jäsenenä ja oman paikan löytyminen ryhmässä sen sijaan ovat. Pilkeläisten savesta tekemiä käsitöitä Pilkeporukoihin päihteitä käyttäviä ja elämäntapansa syrjäyttämiä yli 60 -vuo tiaita etsitään, kutsutaan ja saa tellaan. Pilkeporukat ovat Liika on aina lii kaa -projektin Helsingin Diakonissalaitok sen osahankkeen ydin. Tavoitteena osa hankkeella on ollut kehittää etsivän ja liik ku van päihdetyön malleja matalan kynnyk sen periaatteella. Pilke-ryhmätoimintaa järjestetään kolmella alueella Helsingissä ja toimintapaikkoina ovat Helsingin Diakonissalaitoksen palvelukeskus ja kaksi palveluasumisyksikköä. Tilojen suhteen es teettömyys ja julkisen liikenteen tavoitettavuus Mukaansatempaava porukka On tämä sellainen viikon kohokohta ja mukaan on helppo tulla, sanoo Pilke-toiminnan perustamisesta, vuodesta 2004 lähtien mukana ollut Torsten ja jatkaa. Olin vaimoni kuoleman jälkeen todella huonona, elämä oli luisumassa alamäkeä. Pilkeporukoiden perustaja, Liisa Karvinen, puhui minulle suoria sanoja, otti tavallaan niskasta kiinni ja sai houkuteltua tähän porukkaan. Hetkeäkään en ole sen jälkeen katunut päätöstä lähteä mukaan. Parasta Pilke-toiminnassa Torstenin mie les tä ovat olleet retket Helsingin ja lähiseu tujen nähtävyyksiin sekä yhdessäolo huu moria ja naurua unohtamatta. Toinen pit kään Pilkkeessä mukana ollut jäsen, Irja, mainitsee myös mukavan yhdessäolon, ihmis ten tapaamisen ja seurustelun olevan Pilkkeessä tärkeintä. Ihmisten takia tulee tultua joka viikko, Irja sanoo. Helsingin Diakonissalaitoksen projektityöntekijä Terhi Pajusen mukaan Pilkeporukkaan mukaan saatu ikääntynyt on usein ollut eristäytyneenä kotiinsa ja liikkuminen kodin ulkopuolella ilman apua on ollut vaikeaa. Ryhmään mukaan saaminen edellyttää yleensä pitkäjänteistä houkutteluja saattelutyötä sekä kotikäyntejä. Näille ikääntyneille on iso askel lähteä kotoa. Monista kuitenkin tulee, kun kynnys lähteä on ylitetty, todella sitoutuneita pilkeläisiä, jotka arvostavat toiminnan säännöllisyyttä ja pysyvyyttä, Pajunen kertoo. Ryhmään sellaisena kuin on Pajusen mukaan Pilke-toiminnan lähestymistapa ei ole päihdelähtöinen. Ryhmässä olemiselle ei ole asetettu ehtoja, vaan mukaan on saanut tulla esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena. Ryhmätoiminnalla kuitenkin pyritään 10

Palvelutalohanke eteni palvelutalojen erityispiirteitä kunnioittaen tarjoamaan toimintaa juomisen tilalle. Oleel lista on, että ryhmään mukaan tulevat asiak kaat saavat itse vaikuttaa toiminnan sisäl töön ja toteutukseen. Ryhmäläisten huo lenpito toisistaan, persoonallisuutta ja suku puoli-identiteettiä vahvistava vertaistuki, on auttanut päihdehaittojen minimoimisessa, Pajunen sanoo. Sekä miehiä että naisia sisältävät ryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Toiminnan lähtökohtana on yhteisöllinen tekeminen, kohtaaminen ja kohtaamisten mahdollistaminen. Ryhmässä voi löytyä jo unohtuneita arjen taitoja, tekemiseen kuuluu niin retkiä, seurapelejä kuin kädentöitäkin. Olen kokenut että ryhmäläisten toimintakyky ja itsetunto ovat parantuneet jäsenyyden kokemuksen, toiminnan ja yhdessäolon kautta. Palveluohjausta ja säännöllistä yhteydenpitoa Terhi Pajusen mukaan ryhmätoiminnan kautta ihminen tulee havainnoiduksi erilaisissa tilanteissa ja sitä kautta mahdollistuu myös pitkäjänteinen palveluohjaus. Usein asiakas ei ole löytänyt nykyisestä palvelujärjestelmästämme itselleen sopivia palveluja tai tiennyt niiden olemassaolosta. Käytännön asioiden alullepano, kuten taksikortin hakeminen auttavat koko elämänlaadun parantamisessa. Ryhmäläiselle on tärkeää, että on joka viikko paikka mihin mennä, missä häntä odotetaan ja missä hänestä välitetään. Silloin kun asiakas on estynyt tulemasta mukaan, olemme soittaneet hänelle ja välittäneet hänen kuulumisensa myös muille ryhmäläisille. Pajusen mukaan ryhmät toimivat vain aktiivisella etsivällä työllä ja jatkuvilla henkilökohtaisilla kontakteilla asiakkaisiin. Yhteistyö eri toimijoiden ja verkostojen, kuten kotihoidon, sosiaali- ja terveystoimen ja seurakuntien diakoniatyön kanssa on usein edellytys asiakkaan liikkeelle lähdön onnistumiseksi. Teksti ja kuvat: JOHANNA VAKKURI Ikäinstituutin palvelutalo jen osahankkeessa tavoiteltiin palvelutalojen henkilökunnan päihdeosaamisen lisäämistä sekä yhteistyöverkostojen luomista paikallisiin päihdeorganisaatioihin. Nämä ovat keinoja, joiden toivotaan johtavan ikäihmisten terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen. Hanke toteutettiin kolmessa palvelutalossa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Palvelutaloissa toteutettiin koulutusmalli, jossa opetellaan tunnistamaan ja kohtaamaan alkoholi ongelmasta kärsivä ikäihminen ja tarvittaessa ohjaamaan hänet päihdehoitoon. Alkoholinkäytön ottaminen puheeksi asiakkaan kanssa helpottaa myös työntekijää työntekijän oman huolen vähenemisen kautta. Keinoksi on löytynyt mm. se, että alkoholista voi puhua muiden terveysasioiden yhteydessä. Vaikkei iäkkään alkoholinkäyttöön tulisi edes muutosta, kehittämistyön aikana huomattiin, ettei työntekijän tarvitse jäädä neuvottomaksi, vaan uusia toimintatapoja arjessa löytyy mm. yhteisten pelisääntöjen pohtimisen kautta, kertoo projektisuunnittelija Riitta Koivula Ikäinstituutista. Päihdepalvelujärjestelmään ja lainsäädäntöön tutustuminen, alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusten tunteminen muiden aihepiiriin liittyvien tekijöiden ohella ovat tuoneet lisää osaamista ikäihmisten kanssa työskenteleville. Suurin muutos näkyy kuitenkin siinä, ettei alkoholikysymyksiä lähestytä enää ongelmalähtöisesti. Ikäihminen nähdään omassa ainutkertaisessa toimijuudessaan tiettyjä persoonallisia asioita osaavana, haluavana, kykenevänä, täytyvänä, voivana ja tuntevana ihmisenä: Yritetään nähdä ihminen päihdeongelman takaa, Koivula valaisee. Alkoholisti-identiteetin purkaminen myös ammatillisesta kielenkäytöstä on tärkeää, hän jatkaa. Palvelutaloissa tutustuttiin Ikääntyminen ja alkoholi -videoon. Videon on julkaissut Liika on aina liikaa Ikääntyminen ja alkoholi -hanke. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen jää palvelutaloissa omahoitajien vastuulle. Jokaisen asiakkaan kanssa käydään läpi Otetaan Selvää -vihkonen. Vihkosta pidetään esillä yleisissä tiloissa ja hankkeen aikana huomattiin iäkkäiden olevan kiinnostuneita materiaalista. Palvelutaloissa tutustuttiin myös Ikääntyminen ja alkoholi -videoon. Toteutunut koulutus ja kehittämistyö onnistuivat myös arvioinnin näkökulmasta. Arviointikeskustelussa nousi esille se, että lisäkoulutusta tarvittaisiin mm. alkoholiriippuvuudesta ja retkahduksista. Riippuvuuden vaiheiden tunnistaminen on vanhustyöntekijöille vaikeaa. Näkyi että taloissa oli alkoholinkäytöstä puhuttu Projektin myötä muutos arjessa näkyi mm. vanhuksille ja henkilökunnalle suunnatuilla lääkärinluennoilla. Lopulta niissä uskallettiin keskustella avoimesti: Iäkkäät kertoivat omia tarinoitaan alkoholinkäyttöhistoriastaan ja kysyivät yksittäisten lääkkeiden yhteensopivuudesta alkoholinkäytön kanssa. Yleisesti ottaen projektissa korostui se, ettei palveluta loissa iäkkäiden alkoholinkäytössä ole kyse ainoastaan ongelmakäytöstä. Koi vulan Palvelutalojen osahankkeen poh jalta tehdyn loppuraportin pitkän suo si tuslistan alkupäästä löytyykin iäkkään itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Teksti: ANNIKA TREUTHARDT 11

Aito kohtaaminen on ikäeettisen päihdetyön ydintä Alkoholinkäyttöön ja ikääntymiseen liittyvät teemat oli vat näyttävästi esillä marraskuussa 2008 Helsingissä pidetyillä mielenterveysmessuilla. Sininauhaliiton päihdetyön suunnittelija Marja-Liisa Laapio valotti messuseminaarissa ikäeettisen päihdetyön käsitettä. Ikäeettisen päihdetyön ydin on siinä, että ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on, Marja-Liisa Laapio toteaa. Ikäeettisen päihdetyön tarkoituksena on nostaa ikääntyneiden päihteidenkäyttöön liittyvät moraaliset kysymykset tietoisesti pohdittaviksi. Ikäeettinen päihdetyö edellyttää moninaisuutta kunnioittavaa kumppanuutta, ihmisen arvokkuuden tunnustamista, ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on ja henkistä esteettömyyttä kohdata ihminen. Laapio puhui myös moraalisesta häpeästä, joka liittyy etenkin ikääntyneiden naisten alkoholin käyttöön. Tämän sukupolven naisten mielessä ovat vahvasti naiskansalaisuuden velvoitteet ja rasitteet. Alkoholia ongelmallisesti käyttävä ikääntynyt nainen kokee rikkovansa naiseuteen, äitiyteen ja isoäitiyteen liittyviä moraalisia sääntöjä, joista seuraa juomisen häpeämistä ja piilottelua. Ikääntynyt on kehittyvä persoona Laapion mukaan ongelmallisesti alkoholia käyttävät ikääntyneet tulisi kohdata ainutkertaisina ihmisinä, jotka tarvitsevat tukea arvioida ja arvottaa elämäntapaansa ja konkreettista apua perus- ja kansalaisoikeuksien palauttamiseksi. 12 Ikääntynyt on kehittyvä persoona ja hän tarvitsee tietoa alkoholin terveydellisistä vaikutuksista sekä palveluohjausta sopivien ratkaisujen löytämiseen. Hän tarvitsee myös tukea omien voimavarojen löytämiseen sekä mahdollisuuksia parantaa selviytymistään päivittäisistä rutiineista. Laapio korosti myös ihmissuhteiden merkitystä ikääntyneillä, esimerkiksi osallisuus yhteisössä tai sielunhoidollinen ja hengellinen tuki ovat tärkeitä. Tekemissäni haastatteluissa vanhus- ja päihdetyön henkilöstölle nousi esiin myös se, että ikääntyneet päihteidenkäyttäjät tarvitsevat tukea kontaktin saamiseksi jo kadotettuihin aikuisiin lapsiinsa. Jos kontaktin saaminen vaikka viimeisenä elinvuotena on onnistunut, se on ollut hyvin merkityksellinen ja tärkeä asia niin ikääntyneen kuin omaistenkin elämässä. Kehittämisprosessi näkyväksi Laapio työstää parhaillaan Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen kehittämisraporttia. Kehittämisprosessissa pyritään tuottamaan tietoa ikääntyneiden päihdetyön erityispiirteistä. Toiseksi luodaan perusta ikääntyneiden päihdetyölle käynnistämällä moraalisten periaatteiden tietoinen pohdinta. Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen osahankkeet ovat tuoneet osaamisen kulmakiviä esiin. Osahankkeita ovat osahanke Helsingin Diakonissalaitoksella, Sininauhasäätiön kotiin vietävät palvelut, Tyynelän Seniorityö Pieksämäellä ja Savonlinnassa sekä Ikäinstituutin palvelutalohanke. Osahankkeiden käytännön työssä kypsynyt viisaus ikääntyneiden päihteidenkäytöstä kasvaa Laapion kehittämisraportin myötä hiljaisesta tiedosta eteenpäin. Teksti: JOHANNA VAKKURI ja ANNIKA TREUTHARDT Kuva: OLLI KARINIEMI Marja-Liisa Laapio on toiminut Sininauhaliiton Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa päihdetyön kehittäjänä. Nykyään Laapio työskentelee Sininauhaliitossa päihdetyön suunnittelijana.

Irrota tästä jäsenjärjestöliite J ä s e n- j ä r j e s t ö t A Alajärven päiväkeskusyhdistys ry Rengastie 29, 62900 ALAJÄRVI puh. (06) 2412 2315 keidas.lahti(at)japo.fi Alkoholisti- ja evankelioimistyö ry (c/o Antti Raittila) puh. (02) 5789 690, 050 597552 a.raittila(at)luukku.com Auttavaiset ry Marttilantie 9, 54500 TAAVETTI puh. (05) 457 2372 saara.kylliainen(at)kymp.net E ETRA-liitto ry Annankatu 7 C 24, 00120 HELSINKI (PL 94, 33101 TAMPERE) puh. (09) 374 3595, faksi (09) 6120 3633 etra(at)etra-liitto.fi Evankeliointi ja vankilalähetys ry Herukkapolku 10, 21600 PARAINEN puh. 040 528 7729 soile.inkari(at)mebb.net Ev.lut. Lähimmäislähetys ry Lehtomäentie 211, 73300 NILSIÄ puh. (017) 464 7160, faksi (017) 464 7120 posti(at)lehtomaenkoti.net F For Life ry Hennalankuja 5 B 16, 40250 JYVÄSKYLÄ puh. 0400 773 151 jarmo.visuri(at)kolumbus.fi Forssan katukirkko ry Hämeentie 15, 30100 FORSSA puh. (03) 433 4883, (03) 435 5258 pekka.murtolahti(at)dnainternet.net G Gospel Riders mp-kerho ry c/o Seppo Käpynen Kytöperänkuja 11, 04430 Järvenpää puh. 040 8330 538 seppo.kapynen(at)netsonic.fi H Haapamäen Katulähetys ry Lääkärintie 2, 42800 HAAPAMÄKI puh. (014) 732 593 Haminan Sininauha ry Notkotie 9, 49460 HAMINA puh. 050 356 5530 merja.nakari (at) haminansininauha.fi Hangon Katulähetys ry Korsmanninkatu 40, 10900 HANKO puh. (019) 248 3185 katulahetys(at)luukku.com Hartolan päiväkeskusyhdistys ry Vuorenkyläntie 35, 19600 HARTOLA puh. (03) 843 2350, 0400 355 835 hernemaki(at)phnet.fi Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö Alppikatu 2, 00530 HELSINKI puh. (09) 775 01 (vaihde) Helsingin NMKY Vuorikatu 17, 00100 HELSINKI puh. (09) 1734 4230, (09) 179 781 Helsingin Vieraskoti ry Pursimiehenkatu 10, 00150 HELSINKI Jouko Komulainen, puh. (09) 6803 7410, 0400 848 489 (johtaja), jouko.komulainen(at)kolumbus.fi Hanna-Mari Pusaa, puh. (09) 6803 7426, 044 084 8491 (perhetyö), hanna-mari.pusaa(at)kolumbus.fi Hyvinkään Toimari ry Teollisuuskatu 8, 05800 HYVINKÄÄ puh. 040 765 8321 Hämeenlinnan Sininauha ry Markkulantie 3 A, 13100 HÄMEENLINNA puh. (03) 656 180, 040 0474 097 aake.huurresalo(at)sininauha.com I Ilmajoen Sininauha ry (Ei tällä hetkellä aktiivista toimintaa) J Joensuun Siniristi ry Jääkärinkatu 1, 80220 JOENSUU puh. (013) 314 980, 050 4098 500 siniristi.jns(at)telemail.fi Joutsan päiväkeskusyhdistys ry Jousitie 68, 19650 JOUTSA puh. (014) 882 979, 0400 985 423 ninasiitari(at)suomi24.fi Juvan päihdeongelmaisten päiväkeskus ry Juvantie 22, 51900 JUVA puh. 040 5177 091 Jyväskylän Katulähetys ry Kankitie 10, 40320 JYVÄSKYLÄ puh. (014) 310 1645, 0400 642 442 erkki.arvaja(at)jyvaskylankatulahetys.fi K Karhukoti ry c/o Tarmo Majuri, Kankareentie 1 as. 3, 31640 HUMPPILA puh. 0400 777 282 Karismakoti ry Karskogintie 418 A, 02580 SIUNTIO puh. (09) 256 3644, faksi (09) 256 3852 karismakoti(at)kolumbus.fi Kauhavan Sininauha ry Roihankuja 5, 62200 KAUHAVA puh. (06) 434 2522, faksi (06) 434 1605 kauhavansininauha(at)netikka.fi Keravan Suojakotiyhdistys ry Tuusulantie 40, 04200 KERAVA puh. (09) 242 8095, 0400 874 001 jari.savola(at)iki.fi Keuruun Ystäväntupa ry Ratamestarintie 6, 42700 KEURUU puh. (014) 720 610 keuruun.ystavatupa(at)pp.inet.fi Kirkkopalvelut ry, Tyynelän kuntoutus- ja kehittämiskeskus Vilhulantie 251 D, 76850 NAARAJÄRVI puh. 0207 54 2800 ja faksi 0207 54 2840 kehittamiskeskus(at)tyynela.fi kuntoutuskeskus(at)tyynela.fi Kodittomien tuki Hemlösas Stöd ry Tinatie 5 C, 00440 HELSINKI puh. (09) 565 7810, faksi (09) 565 78155 arja.lankinen(at)kotiportti.fi Kouvolan kristillinen jengityö ry Sakaristontie 1, 45100 KOUVOLA puh. (05) 371 1121 Kovaosaisten ystävät ry Kalevankatu 19 A, 00100 HELSINKI puh. 044 297 6124, faksi (09) 646 188 KRAN rf Krämertintie 2, 00620 HELSINKI puh. (09) 726 0594 kran(at)sininauhaliitto.fi Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö, KAN-yhdistys ry Jääkärintie 81, 62420 KORTESJÄRVI puh. (06) 488 1100, faksi (06) 488 1121 info(at)kan.fi www.kan.fi Kristillinen Elämänapu ry Vanha Porvoontie 6, 04600 MÄNTSÄLÄ puh. 040 727 8837 matti.ihaksinen(at)svk.fi 13

Kristillinen romaninaistenyhdistys, Kromana ry Talolantie 2 B, 26100 RAUMA puh. (02) 533 4477 tanja.kromana(at)gmail.com Kristillinen Terveys- ja Raittiusjärjestö ry, KTR PL 27, 00711 HELSINKI puh. 0500 860 088 ktr.raittius(at)luukku.com L Lahden Sininauha ry Apilakatu 8, 15610 LAHTI puh. (03) 751 3335, faksi (03) 751 3341 nousurinne(at)phnet.fi Lapin Sinisarastus ry Lapintie 16 as 1, 99600 SODANKYLÄ puh. 0400 380 228 pentti_kinnunen(at)pp.inet.fi Lappeenrannan Katulähetys ry Ratakatu 13, 53100 LAPPEENRANTA puh. (05) 415 3056, 050 338 3895 (pj) lappeenrannan(at)katulahetys.inet.fi Lapuan Sininauha ry PL 20, 62100 LAPUA puh. (06) 437 4755 snkeskus(at)suomi24.fi M Mallusjoen Lepokoti Mallusjoentie 349, 16450 MALLUSJOKI puh. ( 03) 871 5513, faksi (03) 871 5558 malla.meronen(at)pp.phnet.fi Meijerin Toimintakeskus Seisake ry Juhani Ahon tie 5, 73100 LAPINLAHTI puh. 040 5456 182 (ruokahuolto), 040 5743 555 (Seisake-projekti) meijerin.toimintakeskus(at)pp.inet.fi Myrskylyhty ry Kankaistenkatu 2, 51200 Kangasniemi puh. 040 579 6247 N Naisten Suojakoti ry Terhokuja 5, 33840 TAMPERE puh. (03) 314 00400 toimisto(at)naistensuojakoti.fi Nousevan Auringon Talon huumekuntoutus ry Paljakantie 61, 89400 HYRYNSALMI puh. (08) 744 619, faksi (08) 744 612 maarit.nurmi(at)nousevanauringontalo.fi Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5, 00170 HELSINKI puh. (09) 622 9670, faksi (09) 135 7124 toimisto(at)nuortenkeskus.fi Nuotta, Rovaseudun kristillinen nuorisoyhdistys ry Ainonkatu 4-6, 96200 ROVANIEMI puh. 040 743 3021, faksi 040 7841 820 nuotta(at)nuotta.net Nurmon Sininauha ry Pappilantie 1, 60550 NURMO puh. (06) 414 6705, 040 574 1125 O One Way Mission ry PL 21, 02361 ESPOO 14 puh. (09) 802 5291 kallvik(at)onewaymission.fi P Palvelukotiyhdistys Viisi Leipää Pirkanmaan Sininauha ry Riipuksenkatu 13, 33710 TAMPERE puh. (03) 314 38000 juha(at)pirkanmaansininauha.fi Porin Sininauha ry Muistokatu 4, 28120 PORI puh. (02) 641 2789 sanni.makela(at)luukku.com Pulsan hoitokoti ry Pulsan asematie 13, 54390 PULSA puh. (05) 418 3123 info(at)pulsanhoitokoti.com Päiväkeskus Pysäkki ry Päiviönkatu 42, 74100 IISALMI puh. (017) 812 043 pysakki.iisalmi(at)meili.fi R Rauman Seudun Katulähetys ry Lyseokatu 7, 26100 RAUMA puh. (02) 822 3876 Rovaniemen päiväkeskus ry Kairatie 23, 96100 ROVANIEMI puh. 0404 122151 (toim.joht.), 0404 183151 (toim.ohj.) paivakeskus(at)gmail.com S Samaria ry Kirkkotori 9 A 1, 06100 PORVOO puh. (019) 523 0318 krister.lindberg(at)samaria.fi ismo.valkoniemi(at)samaria.fi www.samaria.fi Seetri ry Auratie 9, 67600 Kokkola (06) 831 1116, faksi (06) 832 9799 seetri(at)seetri.fi Seinäjoen Katulähetys ry Riihikuja 4, 61400 YLISTARO c/o Simo Palomäki, puh. 0400 990 225 Sininauhasäätiö Mäkelänkatu 50 00510 Helsinki puh. 040 5818 105, faksi (09) 7261 105 sininauhasaatio(at)sininauhasaatio.fi Sininen Pysäkki ry Amandantie 10, 37830 VIIALA puh. (03) 543 5150 SLEY:n Katulähetys ry Hietalahdenkatu 7 A 18, 00180 HELSINKI puh. (09) 599 224 Sovinto ry Vaihtoehtoinen ammatti- ja oppisopimuskoulu Pulttitie 9 11, 00880 Helsinki puh. (09) 725 072 00,faksi 725 072 50 toimisto(at)sovinto.fi Suolahden Ystävän tupa ry Koulukatu 3 A,44200 SUOLAHTI puh. 040 5939 601, 040 749 7231 jyrki.muttonen1(at)luukku.com Suomen Betel Kodit -yhdistys c/o Pasi Teittinen, Pietari Hannikaisen tie 2 R 85, 00400 HELSINKI puh. 041 530 4823, pasi.teittinen(at)betel.fi Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK ry Partaharjuntie 361, 76280 PARTAHARJU puh. (015) 782 0200 ptk(at)ptk.fi Suomen Siniaalto ry Virtalantie 8 B 14, 40250 JYVÄSKYLÄ sini.aalto(at)co.inet.fi Suupohjan Sininauha ry Keskustie 8 K 11, 61850 KAUHAJOKI puh. 050 345 4438 suupohjan.sininauha(at)netikka.fi T Takaisin Elämään ry Rasinkatu 10, 01360 VANTAA puh. (09) 823 2433, faksi 836 41840 info(at)takaisinelamaan.fi Tampereen Huumeklinikkayhdistys ry Kauppakatu 12 C, 33210 TAMPERE puh. (03) 213 2022, faksi (03) 213 2023 huumeklinikka(at)huumeklinikka.fi Teriskotisäätiö Tyriseväntie 139, 37800 TOIJALA puh. (03) 543 6282, faksi (03) 5436 300, 040 5955787 (johtaja) teriskoti(at)co.inet.fi Toimintayhdistys Leppälintu ry Oksmanintie 5 B, 79100 LEPPÄVIRTA puh. (017) 5541 177 leppalintu(at)co.inet.fi Toivon tuojat ry Isokatu 47, 90100 OULU puh. 044 5885 367, 044 5885 368 toivontuojat(at)gmail.com Tornionlaakson Suojapirtti ry PL 15, 95401 TORNIO puh. (016) 447 446 (toimisto), faksi (016) 447 941 tornionlaakson.suojapirtti(at)pp.inet.fi Turun Katulähetys ry Ruissalontie 19, 20200 TURKU puh. (02) 2518 866, keittiö (02) 253 5891, toimisto (02) 251 2265 Turun NMKY Sirkkalankatu 27, 20700 TURKU puh. (02) 273 1011, faksi (02) 273 1041 toimisto(at)tunmky.fi Turun Sininauha ry Yliopistonkatu 12 B 3, 20100 TURKU puh. 044 293 2493 riku.salo(at)vs-sininauha.fi U Uuden Kasvun Yhdistys ry Selintie 510 A, 03320 SELKI puh. (09) 224 2010, faksi (09) 223 5851 palaute(at)selkikeskus.com Uusi Mahdollisuus ry Uotintie 8, 19700 SYSMÄ puh. (03) 7155 983 paivakeskus(at)uusimahdollisuus.net

Uudenkaupungin Diakoniasäätiö Kihukuja 2, 23500 UUSIKAUPUNKI puh. (02) 840 4126 satu.pietila(at)uusikaupunki.fi Uudenkaupungin Katulähetys ry Vesa Riikkilä, Koulukatu 5 as 26, 23500 UUSIKAUPUNKI puh. (02) 842 3058, 050 435 9853 veriikki(at)uusikaupunki.fi V Vaajakosken Suvanto ry Vaajakoskentie 123 E 2, 40800 VAAJAKOSKI puh. (014) 611 180, suvanto.ry(at)kolumbus.fi Vantaan NMKY PL 67, 01201 VANTAA puh. (09) 830 6540, faksi (09) 830 6530 toimisto(at)vantaanmky.net Sininauhaliitto kristillistä päihdetyötä tekevien järjestöjen keskusliitto Krämertintie 2, 00620 HELSINKI, puh. 010 832 6000, faksi (09) 8763 452, etunimi.sukunimi@sininauhaliitto.fi www.sininauhaliitto.fi Vantaan Ruoka-apu ry (entinen RuokaApu yhdistys ry) Simonkalliontie 9, 01350 VANTAA puh. 050 563 1953 ruokaapu(at)hotmail.com Vapautuvien Tuki ry Ratamestarinkatu 11 B 8.krs, 00520 HELSINKI puh/faksi (09) 7534 128, 050 564 1753 vapautuvientuki(at)saunalahti.fi Vastuunkantajat ry Hämeentie 73, 00550 HELSINKI puh. (09) 2340 2571 puheenjohtaja(at)vastuunkantajat.fi ViaDia ry PL 198, 13101 HÄMEENLINNA puh. 0400 529 888 ViaDia Lahti ry Rauhankatu 7, 15110 LAHTI puh. 044 383 3001 anne.kontila(at)pp.inet.fi Vihreä Keidas ry Vilhonvuorenkatu 7 9, 00500 HELSINKI puh. (09) 739 454, 739 678, faksi (09) 739 454 toimisto(at)vihreakeidas.fi Virtain Kristillinen Raittiustuki ry Virtaintie 20, 34800 VIRRAT puh. (03) 4753 731, 050 3505 983 harrastekeskus(at)surfeu.fi Väentupa ry Katajamäentie 6, 41340 LAUKAA puh. (014) 833 221, (014) 833 224 vaentupa(at)co.inet.fi Vänstugan i Ekenäs rf Kustaa Vaasan katu 8, 10600 EKENÄS tel. (019) 241 4751 marianne.roosvall2(at)pp.inet.fi Ä Ähtärin Toimela ry Riikunkuja 5, 63700 ÄHTÄRI puh. (06) 533 0288 ahtarintoimelary(at)pp.inet.fi Äänekosken Katulähetys ry Rautatienkatu 11, 44100 ÄÄNEKOSKI puh. (014) 523 602 aanekosken.katulahetys(at)pp.inet.fi Toimisto Katja Vainio-Helakorpi, 010 832 6000 Kurssi- ja projektisihteeri Toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi, 010 832 6019 050 522 3285 Hannele Ruotsalo, 010 832 6012, 040 5500 887 Hallintosihteeri Arviointi Nina K. Hyttinen, 040 581 3952 Arviointipäällikkö Viestintä Olli Kariniemi, Tiedottaja (opintovapaalla 4.2.2008 12.6.2009) Tuija Lukkari, 050 308 1522 Viestinnän kehittäjä Järjestötuki Päivi Heimonen, 050 3363 452 Järjestöpäällikkö Kaisa Kulmala, 050 329 2498 Lapin aluetyöntekijä Tuomo Salovuori, 040 581 8244 Kehittäjä työhyvinvointipalvelut Järjestötuki / Taloushallinnon palvelut Kaisa Junkkarinen, 040 5134 105 Talouspäällikkö Pirjo Heikkilä, 010 832 6013 Pääkirjanpitäjä Arja Johansson, 010 832 6014 Kirjanpitäjä Tutkimus Pekka Lund, 050 584 6956 Tutkimuspäällikkö Eva Kanerva, 0400 813 403 Tutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Riikka Perälä, 050 557 2550 Projektitutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Jenni Kämppi, 050 544 2897 Projektityöntekijä rahapelihankkeissa Silva Tedre, 050 557 2551 Tutkija, Kristillisen päihdetyön tutkimushanke Päihdetyön kehittäminen Anneli Pienimäki, 050 345 4588 Päihdetyön kehittämispäällikkö Marja-Liisa Laapio, 050 366 4386 Päihdetyön suunnittelija Virpi Kujala, 040 7600 663 Kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittäjä Humalajuomisen vähentämisen hanke Kaarina Honkanen, 040 778 8377 Projektikoordinaattori Liika on aina liikaa ikääntyvien päihdehanke Maria Viljanen, 050 359 3845 Projektipäällikkö Ehkäisevä työ Tarja Levo, 050 310 0669 Projektisuunnittelija Johanna Vakkuri, 050 3056 294 Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen projektitiedottaja Huumetyön Tukikohta -hanke Helena Virokannas, 050 366 4376 Tukikohta-hankeen projektipäällikkö. Aluetyön kehittämishankkeen projektipäällikkö 23.2.09 alkaen. PÄMI-hanke Kaiju Yrttiaho, 040 501 9605 Projektipäällikkö Omille jaloille -projekti Jenni Tuulensuu, 040 564 0032 Projektityöntekijä Lapsi- ja läheistyö Orvokki Julkunen, 040 778 8773 Koordinaattori Peluuri Tapio Jaakkola, 040 760 8507 Projektipäällikkö Timo Alihanka, 040 0340 140 Terapeutti Anne Matilainen, 0400 346 565 Peluurin asiakas- ja läheistyön koordinaattori Vammaisten päihdetyön tukipalvelut Heidi Eriksson, Koordinaattori (äitiyslomalla) Liisa Jokela, 050 582 4027 Koordinaattori Irene Komu, 050 359 3846 Koordinaattori Tukiasumisen kehittäminen Vesa Lehtelä, puh. 040 5818 105 Sininauhasäätiö, toimitusjohtaja 15

T a p a h t u m a k a l e n t e r i Lisätietoa koulutuksista ja tapahtumista Sininauhaliiton nettisivuilta: http://www.sininauhaliitto.fi/koulutus_ja_tapahtumat/ Maaliskuu 2009 Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus Sininauhaliiton jäsenjärjestöpäivät 3. 4.3.2009 Ylöjärvi, Tampereen kupeessa. Huhtikuu 2009 Terapeuttisen hoitoympäristön luominen 2.4.2009 Helsinki Hoitopaikan fyysisillä tiloilla ja ympäristöllä saattaa olla suuri vaikutus hoidon onnistumiseen. Ne vaikuttavat mm. asiakkaan kokemaan stressiin ja sitä kautta kuntoutumiseen. Koulutuspäivän aikana pohdimme käytännön ratkaisuja viihtyisien ja toipumista tukevien hoitoympäristöjen luomiseen. Luomme myös lyhyen katsauksen tämän alueen tutkimustietoon. Arkkitehti Päivi Valkoniemen johdolla käymme läpi tilaratkaisujen, valaistuksen ja värien vaikutusta. Tuomo Salovuori esit telee viherympäristöjen hyödyntämistä hoitotyössä tutustumalla erilaisiin käytännön sovelluksiin ja tutkimustuloksiin. Päivän aikana on mahdollisuus työstää myös oman työpaikan ympäristön kehittämistä hoitotyötä vahvemmin tukevaksi. Paikka: Sininauhaliitto, Krämertintie 2, Helsinki. Hinta: Sininauhaliiton jäsenjärjestöille 70 e, muille 105 e, sisältää kahvit ja kevyen lounaan. Ilmoittautumiset Sininauhaliittoon katja.vainio@sininauhaliitto.fi 010 832 6000 Sininauhaliiton kevätseminaari ti 21.4.2009 Helsinki, Sininauhatalo, Sininauhaliitto, Krämertintie 2 Toukokuu 2009 TERVE-SOS -messut 13. 14.5.2009, Helsinki, Wanha satama Ammattimessu ja koulutustapahtuma kokoaa yhteen sosiaali-ja terveydenhoitoalan ammattilaiset, kuntien- ja kaupunkien päättäjät ja asiantuntijat, alan järjestöjen edustajat, opettajat, tutkijat ja opiskelijat. Vertaisuudesta voimavara 14. 16.5.09 Tampere, Ilkko Kristillisen päihdetyön kentällä työskentelevät, oman toipumiskokemuksen omaavat työntekijät kokoontuvat vertaisammattilaisten päiville Tampereelle toukokuussa. Päivien aikana pohdimme sitä, miten Aika: 27.3. 29.3.2009 ja osa II 15.5. 17.5.2009 tai 26. 29.10.2009 Paikka: Perheniemi, Iitti Perheniemen evankelinen opisto Peruskurssi: Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus viikonloppukurssina osa I 27.3. 29.3.2009 ja osa II 15.5. 17.5.2009 (kahden viikonlopun kokonaisuus) Peruskurssi: Kristillisen toipumistyön ryhmänohjaajakoulutus arkipäivinä 26. 29.10.2009 (arkena toteutettava kokonaisuus) Peruskurssi soveltuu aloittelijoille, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ryhmänohjauskokemusta. Hakuaika kevään koulutukseen 13.3.2009 mennessä. Hakuaika syksyn koulutukseen 10.9.2009 mennessä. Kiinnostaako vertaisryhmien ohjaaminen? käytämme työssämme ammatilllisuudesta, kristillisyydestä ja vertaisuudesta nousevia työkaluja eri tilanteissa. Mitä haluamme näiltä alueilta oppia lisää ja mitkä ovat vahvuutemme? Mitkä ovat kunkin osa-alueen rajoitukset ja sudenkuopat? Työskentely sisältää muutamia luentoa ja aiheita puretaan ryhmissä. Aikaa varataan myös liikunnalle, hengelliselle virvoittumiselle ja rennolle yhdessäololle. Ohjelmaa valmistelee työryhmä Hannu Kärkkäinen, Henna Lehtinen, Satu Mahlamäki ja Tuomo Salovuori. Päivien hinta 85 e kahden hengen huoneessa, 95 euroa yhden hengen huoneessa. Ilmoittautumiset Sininauhaliittoon Katja Vainiolle. katja.vainio@sininauhaliitto.fi, puh. 010 832 6000 Ohjelmaa koskevat tiedustelut tuomo.salovuori@sininauhaliitto.fi, 040-5818244 Elokuu 2009 Kirkkopäivät 21. 23.8.2009, Jyväskylä Teemana on Onni täällä vaihtelee. Teema Tänä vuonna Sininauhaliitto tukee taloudellisesti koulutukseen osallistumista. Sininauhaliiton kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittämisen yhtenä tavoitteena on tukea jäsenjärjestöjen vertaisryhmätoimintaa. Tähän pyritään mm. kouluttamalla ryhmänohjaajia. Toipumistyön ryhmänohjaajien koulutusta on tarjolla Perheniemen evankelisella opistolla Iitissä. Koulutukseen osallistumisesta aiheutuviin kuluihin on mahdollista saada tietyin ehdoin taloudellista tukea tämän kevään ja ensi syksyn peruskursseille ja joihinkin jatkokoulutusosioihin. Koulutukseen haetaan Sininauhaliiton kautta. Yhteydenotot ja tarkempia tietoja: Virpi Kujala, kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittäjä, puh. 040-7600 663, virpi.kujala@sininauhaliitto.fi. on tuttu virren Ystävä sä lapsien säkeistöstä. Jyväskylään kokoonnutaan pohtimaan, mitä on osallisuus yhteiskuntaan, kirkkoon ja luomakuntaan. Sininauhaliitto on mukana kokonaisuudessa kirkon päihdetyön hyvät käytännöt. Syyskuu 2009 Syysrastit Toivo, muutos, rukous, 1. 3.9.2009, Jyväskylä Tukea toipumiseen, mahdollisuus kokea yhteyttä sekä saada virkistystä ja uusia voimia arjen keskelle. Paikka: Kiponniemen toimintakeskus, Vesanka, 15 km Jyväskylästä Petäjäveden suuntaan. Päihdepäivät 15. 16.9.2009, Turku, Turun messukeskus Sininauhaliitto on mukana XVI Valtakunnallisilla Päihdepäivillä 15. 16.9.2009 Turussa. Valtakunnalliset Päihdepäivät on suurin päihdealan koulutustapahtuma, joka kokoaa yhteen yli 1000 alan ammattilaista. 16

Hyvää työtä! Osa 8/8 Kuva: Tuija Lukkari TEKSTI: TUOMO SALOVUORI Ikääntyminen ja työ Tuomo Salovuori seuraa kiinnostuneena ikään ja työntekoon liittyvää keskustelua. VIIME SYKSYNÄ koko maailma seurasi työn hakuprosessia, jossa keskusteltiin pal jon myös siitä, miten ikä vaikuttaa työs sä selviytymiseen. 47-vuotiaan Ba rak Obaman epäiltiin olevan liian nuori ja ko kematon presidentin tehtävään. Vastaavasti yli 72-vuotias vastaehdokas, joka oli jäänyt eläkkeelle jo vuonna 1981, sai jotkut miettimään, oliko ehdokas kenties hiukan liian vanha tähän vastuulliseen tehtävään. Tällä kertaa nuoruus voitti ja Yhdysvallat sai kaikkien aikojen nel jänneksi nuorimman presidenttinsä. Lopul lisista äänistä 46 % saanut John McCain ei aio kuitenkaan eläköityä, vaan hän ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2010 kongressivaaleissa. VAALIKAMPANJAN YHTEYDESSÄ käydystä keskustelusta voi päätellä, että kokemusta yhä arvostetaan monissa ammateissa. Yhdysvalloissa on jopa laki, joka edellyttää presidenttiehdokkaalta vähintään kolmenkymmenenviiden vuoden ikää. Myös suomalaiset arvostavat työkokemusta. Susanna Paloniemi haastatteli väitöstutkimustaan varten 24 62-vuotiaita pk-yritysten työntekijöitä tutkiessaan ikääntymisen ja osaamisen suhdetta. Haastatellut pitivät tärkeimpänä osaamisen lähteenään työkokemusta, joka kartuttaa erityisesti käytännöllistä ja ammattispesifiä osaamista. Kokemuksella oli tärkeä rooli myös osaamisen kehittämisessä. Asiantuntijuuden rakentamisessa käytännöllinen tietotaito auttoi erottamaan olennaisen epäolennaisesta, auttoi arvioimaan omaa osaamista ja sen puutteita, sekä helpotti teoreettisen tiedon ymmärtämistä. VANHEMPIEN TYÖNTEKIJÖIDEN vahvuutena nähtiin kokemuksen myötä karttuva hiljainen tieto. Tämä työyhteisöön, toimintatapoihin ja työproses sei hin liittyvä osaaminen on usein työnan ta jal le korvaamatonta. Paloniemen mukaan käytännöllisen ja historiallisen kokemusosaamisen merkitys korostuu silloin, kun suuri määrä työntekijöitä jättää työyhteisön samanaikaisesti, vaikkapa siirtyessään eläkkeelle. Osaamisen siirtäminen työntekijäsukupolvilta toisille nousee tällöin keskeiseksi haasteeksi. Yleisesti katsotaankin, että 80 % osaamisesta syntyy työkokemuksen kaut ta. Myös monet psykologiset teoriat korostavat ikääntyessä tapahtuvaa kokonaisnäkemyksen kehittymistä ja viisauden karttumista. Yli kaksikymmentä vuotta ikääntymistä tutkinut professori Juhani Ilmarinen työterveyslaitokselta toteaa, että ikääntyviin työntekijöihin liittyvät asenteet perustuvat suurelta osin väärinkäsityksiin. Kokemustiedon lisäksi ikääntyvien työntekijöiden sitoutuminen työhön on nuorempia parempi ja sairauspoissaolojakin on vähemmän. Kognitiiviset taidot ja oppiminen on mahdollista työuran loppuun saakka, ja tuottavuus ei ole hänen mukaansa ikäsidonnainen asia. MIELENKIINTOISTA ON SEKIN, että tutkijoille ei ole enää itsestään selvää, minkä ikäisiä ihmiset ovat. Heidän mukaansa kalenteri-iän lisäksi ihmisillä on myös psykologinen, sosiologinen ja biologinen ikä, joka voi poiketa kalenteriiästä jompaan kumpaan suuntaan. Hauskan käytännön esimerkin biologisen iän merkityksestä antoi syksyllä Suomessa vierailut kahdeksankymmentäkuusivuotias judoka Ichiro Abe, joka kävi heittelemässä suomalaisia nelikymppisiä judomiehiä ja opettamassa heille lajin salaisuuksia. ENNEN KAIKKEA IHMISTEN HOITAMI- SEEN liittyvissä töissä ikä voi olla voimavara. Ihmisyyteen liittyvä osaaminen ei vanhene samalla tavoin kuin esim. tekninen tieto, vaan siinä kokemustietoa ja osaamista voi kartuttaa niin kauan kun ihmisten kohtaamiseen voimia riittää. Kokemustieto sisältää usein myös sellaista arvokasta tietoa, joka on syntynyt elämän vastoinkäymisissä ja epäonnistumisissa. Iän myötä myös tällaista oppimista usein kertyy, vaikka itse valitsisimme mieluummin toisenlaisen tavan tutustua elämään ja sen ilmiöihin. McCainin viiden vuoden koettelemukset vietnamilaisella vankileirillä eivät varmasti vähentäneet hänen äänisaalistaan. Elämä on myös matka, jossa eri ikävaiheet tuovat mukanaan omia haasteitaan. Työntekijät, jotka ovat omassa elämänkokemuksessaan joutuneet kohtaamaan näitä haasteita, voivat helpommin ymmärtää asiakkaiden kysymyksiä, jotka liittyvät näihin elämän siirtymävaiheisiin. SUOMESSA KÄYDÄÄN VILKASTA KESKUSTELUA siitä, että ikääntyvien työntekijöiden tulisi pysyä työssä nyt mahdollisimman pitkään, jotta myös tulevaisuudessa pystyisimme maksamaan eläkemenomme. Tätä tarkoitusta varten on kehitetty monenlaisia työpaikkojen ikäohjelmia. Tällä hetkellä vain 18,5 % suomalaista katsoo, että kaikkia tulisi kannustaa pysymään työelämässä 68- vuotiaaksi. Kyse ei ole kuitenkaan vain kansantaloudesta, vaan kokemuksen, osaamisen ja elämänviisauden säilyttämisestä työelämässä. Eri-ikäisten ihmisten tarpeiden huomioiminen ja nuorien sekä ikääntyvien osaamisen hyödyntäminen onkin pohtimisen arvoinen haaste jokaisella työpaikalla. 17

Moneen käteen sopiva koulutuskansio Kuva: Tuija Lukkari Tarja Levo ja Ikääntyvän hyvinvointi ja alkoholi -koulutuskansio. Sininauhaliiton ja eläkejärjestöjen yhteistyönä on syntynyt Ikääntyvän hyvinvointi ja alkoholi -kou lutuskansio. Aineistossa käsitellään ikääntyvän hyvinvoin nin osa-alueita, annetaan perustietoa alkoholista sekä herätetään ikääntyviä pohtimaan omaan hyvinvointiinsa liittyviä kysymyksiä niin alkoholin käytön kuin ravitsemuksen, sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden kokemusten kautta. Haluamme antaa tietoa päätöksenteon pohjaksi. Viesti on se, että kukin voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin osana muuta elämän kokonaisuutta, Liika on aina liikaa -hankkeen projektisuunnittelija Tarja Levo kertoo. Terveys- ja voimavaratietoutta Koulutusmateriaalissa ei ole kyse leimallises ti alkoholivalistuksesta. Pikemminkin voi daan puhua elämäntapatietoudesta. Kan - siosta on helppo rakentaa esimerkiksi joko 18 tunnin esittely tai viikon mittainen luentosarja kunkin kouluttajan tilanteen ja tarpeen mukaan. Faktatieto, kalvopohjat, tehtävät ja keskustelunavaukset ovat käytettävissä palikoina, joissa yhden osan jättäminen pois omasta luennosta ei häiritse. Halutessa voi siten esim. ohittaa kalvopohjat ja käyttää pelkkiä keskustelutehtäviä. Liika on aina liikaa -hankkeessa testataan paketin toimivuutta yhdessä Eläke - liiton ja Eläkeläiset ry:n kanssa mm. Var sinais-suomen, Päijäthämeen ja Kymenlaakson alueilla. Eläkeläiset ry:n ja Eläkeliiton kanssa tuotettu aineisto on tarkoitettu ikään tyville koulutusta suunnittelevien, ikään tyvien toimintaa ohjaavien, vanhus- ja elä keläisjärjestöjen kouluttajien sekä vertais- ja vapaaehtoistoimijoiden avuksi sekä tueksi. Liika on aina liikaa -hanke osui ajan hermoon Alkoholin liikakäyttö näkyy järjestöjen arkisessa työssä. Eläkeläiset ry halusi lähteä Sininauhaliiton kumppaniksi työhön, jossa ikäihmisten alkoholinkäyttöä voidaan lähestyä uudella tavalla. Päihdepalveluihin tarvitaan tietoa ja kokemusta ikäihmisyydestä, joten molempia ammattialoja tarvitaan, vaikkakin Eläkeläiset ry kokee olevansa saajapuolella. Monelle on lottovoitto, että vapaaehtoistyöntekijä hakee pois kotoa ulkoilun ja laulun pariin, kehittämisjohtaja Annika Toivoniemi-Matsinen Eläkeliitosta sanoo. Liika on aina liikaa -hanke rikastuttaa Eläkeläiset ry:n osaamista ja kohderyhmän tuntemusta, järjestösihteeri Anu Mäki kertoo.

Minä olen nähnyt tämän asian [ikäihmisten alkoholinkäytön] kadulla. Se ei ole marginaalinen asia, vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Hanke rikastuttaa järjestön osaamista ja kohderyhmän tuntemusta, Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Anu Mäki kertoo. Ikäihmiset ovat yleensä kiinnostuneita omasta terveydestään ja elämänlaadustaan. Kun tähän tilaukseen yhdistetään tietoa alkoholista ja sen vaikutuksista, alkoholin vaikutuksista tiedottaminen ja tiedon vastaanottaminen helpottuu. Eläkeläiset ry on ollut mukana Liika on aina liikaa -hankkeen ehkäisevän työn ryhmässä. Yhteistyössä on tuotettu työkaluja ja keskustelumateriaalia, mm. video. Eläkeläiset ry on omalta osaltaan mukana levittämässä koulutusmateriaalia, tietoutta ja keskustelua eteenpäin oman järjestönsä kautta. Eläkeläiset ry:ssä on 41 000 henkilöjäsentä. Toiminta on puhtaasti vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöntekijät kohtaavat monenlaisia elämäntilanteita Vapaaehtoistyöntekijä kohtaa työssään monenlaisia kysymyksiä ja ihmisiä. Vapaaehtoistyön omalaatuisuus on siinä, ettei työntekijöiden tarvitse vetää ammatillista roolia, joten ammattimaisia vastauksia vaikeissa tilanteissa ei myöskään odoteta. Vaitiolovelvollisuus kuitenkin sitoo ja vapaaehtoinen tarvitsee tietoa selviytyäkseen vaativista tilanteista. Mitä esimerkiksi tehdä silloin, kun vapaaehtoistyöhön rinnallekulkijaksi lupautuneen vastakkainen osapuoli käyttää runsaasti alkoholia? Tai jos autettava on yhteisinä hetkinä humaltuneena. Hoitotyöhön ei tarvitse lähteä eikä ammattilaisten hommia tarvitse tehdä, kehittämisjohtaja Annika Toivoniemi-Matsinen Eläkeliitosta kertoo. Näitä tilanteita varten vapaaehtoistyöntekijät tarvitsevat tietoa siitä, miten asiakkaan kanssa voi ottaa alkoholinkäytön puheeksi ja mihin hänet tarvittaessa ohjataan. Asiakasta ei tarvitse jättää yksin, joskaan itsekään ei tarvitse jäädä, vaan työhön tukea saa aina Eläkeliitosta. Koulutuksessa on tuotu esiin sitä, että pohjaksi on hyvä työstää omaa suhdetta alkoholiin, millaisena alkoholin näkee omassa elämässä. Koulutusmateriaalissa on myös linkkejä ja listoja siitä, mihin voi ottaa yhteyttä. Toivoniemi-Matsinen toivoo aiheen tulevan tätä kautta läheisemmäksi, jotta tilanteen tullen alkoholinkäytöstä on mahdollista keskustella. Toivoniemi-Matsinen toimii kouluttajana pilottipaikkakunnilla Tarja Levon kanssa. Riskikulutuksen rajat ja suurkulutuksen tunnistaminen on tarpeen. Alkoholinkäyttö sinänsä ei ole ongelma, vaan vain liikakäyttö ja sen tuomat haitat. Kysymyksessä ollaankin hankkeen ytimessä; liika on aina liikaa, mutta paljonko on liikaa. Teksti ja kuvat: ANNIKA TREUTHARDT Millaista on monen toimijan hankkeen johtaminen? MINULLE projektissamme työsken tely on ollut matka. Se kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta siltä se nyt vain tuntuu. Tai toinen tunne on se, että on heitetty veteen ja sitten on vain pitänyt oppia uimaan. Onneksi opettelua ei ole tarvinnut tehdä yksin, vaan samanlaista polskimista on tehnyt aika moni muukin. Haastavinta on ollut se, ettei ole voinut tietää, miten pitkälle jaksaa uida tai mitä rannalla tai määränpäässä odottaa. Vieläkään ei voi olla täysin varma siitä, minne olemme oikein menossa, mutta vastaranta näkyy jo. Onneksi uimamatkallamme on ollut saaria, keitaita, välietappeja. Ja kukaan ei ole kovasti valittanut väsymystä ja suonenvetojakin on ollut vain muutamia. Ehkä joskus joistakuista on tuntunut siltä, että emme ui tarpeeksi lähellä toisiamme, mutta samalle rannalle olemme kuitenkin menossa. TUNTUU HYVÄLTÄ kun taidot lisääntyvät. On myös mukavaa huomata kun muiden taidot sen kuin paranevat ja välillä painetaan perhosta ihan tosissaan. Ehkä kaikkein parasta on tuntea keitaalla istuessa, että kaikki nauttivat yhteisestä osaamisemme lisääntymisestä. Matkanteko nimenomaan yhdessä on parasta. Jossain vaiheessa olen hämmästyneenä huomannut, et tä uimaporukkaamme on tullut uusia opettelijoita. Joillakin on ollut jo potku tekniikka hallussa, mutta käsien liikkeet ovat vielä haparoivat. Hymy on kuitenkin herkässä ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ollut ilmeinen, vaikka kaikki eivät ihan siihen tiiviiseen uimajoukkueeseemme kuulukaan. MINUSTA NE IHMISET, jotka uskoivat projektimme synnyttämiseen, voivat olla ylpeitä siitä, että he kuulivat ne hiljaiset signaalit, jotka kertoivat, että ikääntymisestä ja alkoholista pitäisi ruveta puhumaan ja ikääntyneitä auttamaan. Signaalit ovat vahvistuneet päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Mutta nyt ne eivät ole ollenkaan heikkoja vaan todella kuuluvia. Tarve oli todellinen. ON OLLUT RANKKAA ja työlästä polskia tänne saakka. Samalla on onnellinen siitä, että on jaksanut. Mutta yksin olisin hukkunut jo aikaa sitten. Tai jäänyt värjöttelemään jollekin autiolle saarelle. Vaikka aina ei pysty uimaan muiden kanssa samassa tahdissa, niin elämähän on sitä, että kuunnellaan sitä, missä muut menevät, tuetaan muiden jaksamista, odotellaan yhdessä ja pyydetään apua. Se on ihmisenä oloa. Jos joku ei osaa tai jaksa uida, niin hänelle laitetaan pelastusliivit tai jopa kumivene. Aina ei edes tarvitse jaksaa. Kiitos kaikille uimareille ja myös niille, jotka ovat rannalla kuuluneet huoltojoukkoihin ja kannustajiin! MARIA VILJANEN Projektipäällikkö, Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi Kuva: Olli Kariniemi 19

Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi Liika on aina liikaa -hankkeessa työskennelleitä työntekijöitä (vas.) Riitta Koivula, Tarja Levo, Terhi Pajunen, Ruth Marttinen, Maria Viljanen, Leena Niinivaara, Johanna Vakkuri, Marja-Liisa Laapio, Jari-Juhani Helakorpi, Anja Hautaviita, Eija Myllymäki ja Tuija Rinne. Liika on aina liikaa hankkeen tarkoituksena on ollut tuoda esille, että myös päihdeongelmainen ikääntynyt tarvitsee ja on oikeutettu saamaan apua ja palveluita. Uusia toimintamalleja tarvitaan sekä päihdepalveluissa että ikääntyville kohdennetuissa palveluissa, kuten kotihoidossa. Monitoimijahanketta on koordinoinut Sininauhaliitto. Hankkeessa on onnistuttu tuomaan vanhus- ja päihdetyön ammattikuntaa yhteen. Hankkeen virittämä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu ja vuoropuhelu ovat onnistuneet yli odotusten. Yksi yllättävin puoli on ollut se, että keskustelu on niin vilkasta. Mielestäni se kertoo siitä, että aihe on ollut pinnan alla ja tullut nyt esille. Projekti ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan ikääntymiskysymyksille on ollut tarvetta. Tilausta on ollut, hankkeen projektipäällikkö Maria Viljanen sanoo. 20 Hän arvioi hankkeen osuvan oikeaan ajan kohtaan, koska vanhustenhuollossa on menossa iso muutos ja samanlaiset paineet kohdistuvat myös päihdehuoltoon. Uusia työtapoja etsitään ja kehitetään. Hankkeen aikana on pystytty antamaan vanhustenhuollon ammattilaisille heidän tarvitsemaansa tietoa päihdealasta. Vastaavasti päihdetyön ammattilaisten saama tieto ikäihmisten erityispiirteistä on tuonut molemmille kentille uutta osaamista. Uusien työmuotojen kehittämisen lisäksi kaikkien toimijoiden välisen vuoropuhelun synnyttäminen on ollut vaativin, mutta myös palkitsevin tehtävä. Hankkeessa on ansiokkaasti kehitetty välineitä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille puuttua ja ehkäistä ikääntyneiden päihdeongelmia, Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen totesi hankkeen loppuseminaarissa marraskuussa 2008. Uusia toimintamalleja ja käytäntöjä Tavoitteena on ollut kehittää kolmessa osahankkeessa sellaisia ikäeettisiä malleja ja käytäntöjä, joita kunnissa voidaan juurruttaa osaksi kunnallista työtä. Osahankkeen asiakkaat ovat ohjautuneet projektiin sosiaa litoimen, kotihoidon tai päihdepalvelujen kautta. Valtaosalla alkoholinkäyttö on ollut ongelmallista ja palveluihin pääsy haasteellista. Osahankkeiden kunnat osallistuivat mm. tiedottamalla henkilökuntaa ja järjestämällä koulutusmahdollisuuksia. Kolmea osahanketta toteuttivat Tyynelän kehittämiskeskus Itä-Suomessa (Seniori-hanke), Ikäinstituutti pääkaupunkiseudulla (Pal velutalohanke) sekä Sininauhasäätiö yh dessä Helsingin Diakonissalaitoksen kans sa mm. vertaisryhmätoimintaa (Pilkeprojekti). Nelivuotinen hanke on ollut Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittama. Hanke on saanut jatkorahoitusta vielä kolmeksi vuodeksi mallien juurruttamista varten. Jatkohanke toteutetaan Espoossa, Helsingissä, Savonlinnan ympäristössä, Pieksämäellä ja Kuopiossa. Osahankkeissa kehitettiin jalkautuvaa ja etsivää päihdetyötä, vertaisryhmätoimintaa sekä menetelmiä päihdeongelman tunnistamiseen ja puuttumiseen. Päihdetyön välineiden ja toimintamallien kehittäminen on koettu onnistuneeksi. Koulutus ja materiaalit Koulutuksella halutaan lisätä iäkkäiden kanssa työskentelevän henkilöstön valmiuksia tunnistaa ja ottaa puheeksi ikääntyvien päihteidenkäyttö. Myös päihdetyöntekijöi-