LUT Kemia Kuitu- ja paperitekniikan laboratorio BJ60A0501 Paperikemian laboratoriotyöt BJ60A0600 Päällystyksen ja pintakäsittelyn kemiaa

LUT Kemia Kuitu- ja paperitekniikan laboratorio BJ60A0501 Paperikemian laboratoriotyöt BJ60A0600 Päällystyksen ja pintakäsittelyn kemiaa OHJEITA LABORATORIOTYÖN LOPPURAPORTIN KIRJOITTAMISEKSI Kati Turku 24.1.2012

Sisällysluettelo 1 Yleistä... 2 2 Loppuraportin muotoseikoista... 2 2.1 Kansilehti... 2 2.2 Sisällysluettelo... 2 2.3 Sivujen numerointi... 3 2.4 Ulkoasu... 3 2.5 Kieliasu ja luettavuus... 4 2.6 Lähdeviitteet... 4 2.6.1 Tekstiviitteet... 5 2.6.2 Lähdeluettelo... 5 2.7 Kuvat ja taulukot... 5 2.8 Yhtälöt... 7 3 Loppuraportin jäsentely... 8 3.1 Tiivistelmä... 8 3.2 Yhdistetyn kirjallisen ja kokeellisen työn raportin jäsentely... 8 3.3 Työn tarkoitus... 9 3.4 Työn suoritus... 9 3.5 Työn tulokset ja tulosten tarkastelu... 10 3.6 Johtopäätökset (Yhteenveto)... 12 3.7 Lähdeluettelo ja liiteluettelo... 12 3.8 Liitteet... 13 4 Kirjallisuuden hakeminen... 13 LIITTEET 1

Yleistä Paperikemian ja päällystyksen ja pintakäsittelyn kemian laboratoriotöistä kirjoitetaan teknistieteellinen loppuraportti (raportti/työpari), joka koostuu johdannosta, lyhyestä teoriaosasta ja kokeellisesta osasta. Johdannossa esitetään taustaa työlle ja herätetään lukijan mielenkiinto. Johdannossa esitetään lyhyesti myös, mitä lukijalle on odotettavissa (työn ja raportin sisältö), ei kuitenkaan yksityiskohtaista teoriaa, menetelmiä eikä tuloksia eli huomattavaa on, että Johdanto ei ole sama kuin tiivistelmä. Teoriaosuudessa luodaan pohjaa kokeelliselle osalle tarkastelemalla tutkittavaan aihepiiriin liittyviä teorioita ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja niiden tuloksia. Lähdekirjallisuutena käytetään (tarpeen mukaan) paitsi alan perusteoksia, myös lehti- ja konferenssiartikkeleita, opinnäytetöitä jne. Teoriaosuuden ei tarvitse olla pitkä (n. 2-5 sivua). Lähdeviittaukset ja kirjallisuusluettelo tehdään ohjeiden mukaisesti. Loppuraportin kokeellisessa osassa esitetään työn taustaa ja tavoitteet, työn suoritus, käytetyt materiaalit ja menetelmät sekä tulokset, tulosten tarkastelu ja johtopäätökset. Kokeellinen osa jaotellaan sopivien pää- ja alaotsikoiden alle. Otsikointiin tulee kiinnittää huomiota siten, että otsikko todella vastaa luvun sisältöä. Esim. tulosten tarkastelun otsikoksi ei riitä Tulosten tarkastelu, vaan tulokset jaotellaan sopivasti tutkittujen ilmiöiden, analyysitulosten tms. mukaisesti ja otsikko valitaan siten, että se vastaa luvussa tarkasteltavaa asiakokonaisuutta. Esimerkki huonosta otsikosta on mm. 1. koesarjan tulokset Otsikoitaessa on muistettava asiat ja ilmiöt, mitä kulloinkin tutkitaan. Loppuraportissa käytetään selkeitä, johdonmukaisia, kokonaisia lauseita ja vältetään turhaa selittelyä. Pitkät, useita sivulauseita tai useita numeroarvoja sisältävät virkkeet huonontavat luettavuutta. 1 Loppuraportin muotoseikoista 1.1 Kansilehti Kansilehdelle kirjoitetaan vasempaan yläreunaan LUT, LUT Kemia, Kuitu- ja paperitekniikan laboratorio sekä kurssin numero ja nimi. Kansilehden keskelle sijoitetaan työn nimi ja alareunaan tekijöiden nimi ja raportin pvm (Huom. päivämäärä on raportin kirjoittamispäivä, älä käytä automaattipäiväystä Date, jolloin se sähköisessä versiossa näkyy aina lukemispäivämääränä). Esimerkki kansilehdestä on liitteessä I. 1.2 Sisällysluettelo Raportissa tulee aina olla sisällysluettelo, jossa luetellaan järjestyksessä kaikki asian jäsennykseen käytetyt otsikot alaotsikoineen sekä niiden sivujen numerot, joilta luvut alka- 2

vat. Lähdeluettelo ja mahdollinen liiteluettelo mainitaan sisällysluettelon lopussa ilman kappalenumerointia. Otsikoissa käytetään numerointia seuraavan esimerkin mukaisesti: 1. Johdanto KIRJALLISUUSOSA 2. Hienopaperi 3. Kalsiumkarbonaatti täyteaineena 3.1 Jauhettu CaCO 3 (GCC) 3.2 Saostettu CaCO 3 (PCC) 3.... KOKEELLINEN OSA 4. Työn tavoite 5. Työn suoritus 5.1 Käytetyt materiaalit 5.2 Arkkien valmistus ja niistä tehdyt määritykset 6. Tulokset ja tulosten tarkastelu 6.1 6.2 6.3 7. Johtopäätökset Lähdeluettelo Liiteluettelo Sisällysluettelossa käytettävät otsikoiden kirjasintyypit ja sisennykset voi valita ulkoasun ja luettavuuden kannalta sopivimmiksi. Huomattavaa kuitenkin on, että varsinaisessa tekstissä kaikki kappaleet alkavat vasemmasta marginaalista (myös otsikot). Automaattisen sisällysluettelon käyttö on erittäin suositeltavaa. Esimerkki sisällysluettelosta löytyy liitteestä I. 1.3 Sivujen numerointi Sivut numeroidaan arabialaisin numeroin (1, 2, 3,...) sisällysluettelosta alkaen, sivunumero merkitään esim. sivun alareunaan keskelle pelkkänä numerona (ei siis kirjoiteta sivu 1 jne.). Muita ylä- ja alatunnisteita ei sivunumeron lisäksi käytetä. 1.4 Ulkoasu Raportti kirjoitetaan käyttäen riviväliä 1½ (Kuva- ja taulukkoteksteissä käytetään kuitenkin tiheämpää riviväliä). Marginaaleiksi jätetään sivun yläreunaan n. 3,5 cm ja vasempaan reunaan n. 5 cm. Teksti (myös otsikot) alkaa vasemmasta marginaalista, poikkeuksena ranskalaisin viivoin esitetyt luettelot, jotka voidaan sisentää ja yhtälöt, joiden merkitsemistä on ohje jäljempänä. 3

Kirjasintyyppinä käytetään otsikoissa samaa kuin itse tekstissäkin, mutta lihavointia ja kursivointia voi käyttää, jotta otsikot erottuisivat muusta tekstistä. Turhaa tyhjää tilaa esim. sivun alareunassa tai kuvan ja varsinaisen tekstin välissä tulee välttää. Sivukatkoa ei tule sijoittaa heti otsikon jälkeen tai kuvan ja kuvatekstin väliin. Ei myöskään keskelle taulukkoa tai taulukkotekstin ja taulukon väliin. 1.5 Kieliasu ja luettavuus Raportissa käytetään selkeitä ja ytimekkäitä lauseita ja sanoja. Kiinnitetään huomiota sanajärjestykseen, lauserakenteisiin ja verbien aikamuotoihin. Verbimuotona käytetään passiivia. Kokeellisessa osassa käytetään mennyttä aikamuotoa (työssä valmistettiin arkkeja ). Vieraskielisestä kirjallisuudesta lainattu suomeksi kirjoitettu teksti on oltava hyvää suomen kieltä. Liian pitkät, useita sivulauseita sisältävät virkkeet huonontavat tekstin luettavuutta, samoin useiden numeroarvojen ja/tai lyhenteiden käyttö samassa lauseessa. Lyhenteitä käytettäessä niiden merkitys selvitetään aina ensimmäisen kerran esitettäessä. Myös kielen oikeellisuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Varsinkin yhdyssanat, sijamuodot ja välimerkkien (pilkut!) käyttö tuntuvat tuottavan vaikeuksia. Esim. ei kirjoiteta Mäntysellulla valmistettujen arkkien vaaleus, vaan arkit on valmistettu mäntysellusta. Vinkkejä oikeinkirjoitukseen löytyy esimerkiksi oppaasta Suomen kielen käytön ja tieteellisen kirjoittamisen opas matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoille (Lampinen Arja, Turun yliopisto, Kielikeskus, 2005). Opas on nähtävissä paperitekniikan laboratorioissa. 1.6 Lähdeviitteet Lainattaessa (kirjallisuudesta) toisen tekstiä, kuvia tai taulukoita niihin on aina viitattava. Jokaisesta tekstissä mainitusta asiasta, jota ei voida pitää insinöörin yleistietoon kuuluvana, täytyy olla yksikäsitteinen ja muodollisesti oikea kirjallisuusviite. Viitteiden tarkoituksena on antaa lähteestä riittävästi tietoja, jotta lähde voidaan tunnistaa ja tarvittaessa hankkia. Kirjallisuus, johon tekstissä viitataan, luetellaan erillisessä lähdeluettelossa. Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee eri tieteenalojen välillä. Myös eri julkaisijat, esim. eri aikakauslehdet saattavat käyttää erilaisia lähdeviitejärjestelmiä. Väärinkäsitysten ja sekaannusten välttämiseksi on kuitenkin tärkeää, että saman yhteisön sisällä noudatetaan yhtenäistä käytäntöä. LUT:n kuitu- ja paperitekniikan laboratoriossa viittaukset ja lähdeluettelo suositellaan tehtäväksi tämän ohjeen mukaisesti numeroviittausjärjestelmää käyttäen. Myös Harvardin nimi-vuosijärjestelmää voidaan käyttää. Huomattavaa on, että samaa viittausjärjestelmää käytetään läpi koko raportin 4

1.6.1 Tekstiviitteet Tekstissä viittaus merkitään kirjoittamalla lähdeteoksen numero (lähdeluettelosta) kauttaviivojen väliin (esim. /7/). Lähteet numeroidaan esiintymisjärjestyksessä. Kuviin ja taulukkoihin viittaus tehdään kuva-/taulukkotekstin loppuun, esim. Kuva 1: Liuenneiden ja kolloidisten aineiden rikastuminen kiertovesijärjestelmään /31/. Varsinaisessa tekstissä viittaus voidaan tehdä eri tavoin: Jos halutaan esittää suoraan jonkun henkilön tai henkilöiden lause tai tutkimustulos, voidaan kirjoittaa "Weigl /21/ on tutkinut...". Jos tekijöitä on kaksi, kirjoitetaan "Weigl ja Ritter /22/ ovat tutkineet...". Jos tekijöitä on useampi kuin kaksi, viiittaus tekstissä kirjoitetaan muotoon "Weigl et al. /23/ ovat tutkineet..." Huom! et al. esitetään kursivoituna, eikä sitä taivuteta; siis "Weiglin et al. /23/ mukaan..." eikä "Weigl et alin /23/ mukaan...". Mikäli kokonainen kappale on tiivistetty esitys yhdestä lähdeteoksesta, viittaus voidaan laittaa kappaleen loppuun. Pisteen ja viitteen välissä on tällöin välilyönti. /23/ Yleensä viitenumero esitetään kuitenkin ennen pistettä /23/. Mikäli viitteitä on enemmän, merkitään /23, 24, 25/. Jos mukaan laitetaan sivunumerot, viite esitetään muodossa /23, s.45-48/. 1.6.2 Lähdeluettelo Lähdeluettelossa luetellaan kunkin lähteen kaikki tekijät (siis ei käytetä et al.). Lähdeluettelossa kirjallisuus esitetään siinä järjestyksessä, kuin ne tekstissä esiintyvät. Kukin teos mainitaan vain kerran. Jos samaan teokseen viitataan kahdessa eri kohdassa merkitään tekstiviittaukseen sivunumero, johon viitataan /30, s.9/. Standardit merkitään suoraan tekstiin, joten niiden käyttöä viitteenä on vältettävä. Kirjallisuusviitteen muoto riippuu lähdemateriaalin tyypistä. Eri tyyppisten lähdemateriaalien viitteen järjestys on esitetty liitteessä II. 1.7 Kuvat ja taulukot Kuvat ja taulukot numeroidaan juoksevasti, taulukot roomalaisin numeroin, kuvat arabialaisin numeroin. Kuvateksti sijoitetaan kuvan alle ja taulukkoteksti taulukon yläpuolelle. Kuva- ja taulukkoteksteissä käytetään tiheää riviväliä. Lähdemateriaaleista otettujen kuvien ja taulukoiden on oltava riittävän selviä siten, että myös niissä olevat tekstit ovat helposti luettavissa. Ylimääräiset viivat, tekstit, otsikot jne. poistetaan kuvista. Kuvatekstissä tai kuvassa on oltava selvitys kaikista kuvassa esiinty- 5

vistä symboleista ja lyhenteistä. Lainattujen kuvien ja taulukoiden kuva-/taulukkoteksteissä on aina oltava kirjallisuusviite. Taulukoissa jokaisen numerosarakkeen merkitys selvitetään mainitsemalla sen suure ja mittayksikkö. Samassa sarakkeessa ei saa käyttää erilaisia mittayksiköitä. Numeroarvot esitetään asianmukaisella tarkkuudella ja esitystarkkuus pidetään kussakin sarakkeessa vakiona. Taulukon alle voi tarvittaessa (kuten poikkeukselliset arvot, lisäselitteet sarakkeen tai rivin otsikolle jne.) merkitä selityksiä taulukon alle (esim. *), 1) jne.). Taulukot muokataan niin, ettei sivukatkoa tule kesken taulukon. Koepistettä karakteroivat sarakkeet tulevat vasempaan reunaan ja varsinaiset tulokset niiden oikealle puolelle. Sarakkeiden leveys muokataan sopivaksi ja yleensä kannattaa keskittää teksti sarakkeessa. Sarakkeiden otsikon teksti on mahduttava oikein tavutettuna paikalleen. Taulukossa I on esimerkki huolellisesti laaditusta taulukosta. Sama taulukko viimeistelemättömänä on taulukossa II. Taulukko I: Esimerkki viimeistellystä taulukosta täyteainelisäys, % tavoiteneliömassa, g/m 2 neliömassa, g/m 2 tuhkapitoisuus, % paksuus, μm tiheys, g/m 3 bulkki, cm 3 /g 15 50 53,0 5,8 53 1010 0,99 25 50 42,5 8,2 49 875 1,14 15 70 67,5 5,1 74 917 1,09 15 (* 70 73,0 7,2 78 935 1,07 25 70 64,5 14,6 71 905 1,11 15 90 90,0 10,2 100 900 1,11 15 (* 90 96,5 8,9 78 1236 0,81 25 90 84,0 14,0 94 897 1,11 (* lisätty massatärkkelystä 1,5 % Taulukko II: Esimerkki viimeistelemättömästä taulukosta täyteaineli säys, % neliömass a, g/m2 tuhkapit oisuus, Paksuus, μm tiheys, g/m3 bulkki, cm3/g Tavoiteneli ömassa,g/ m2 % 15 53 5,8 52,5 1009,52 0,99057 50 25 42,5 8,2 48,6 874,486 1,14353 50 15 67,5 5,1 73,6 917,12 1,09037 70 15 + 1,5 73 7,2 78,1 934,699 1,06986 70 25 64,5 14,6 71,3 904,628 1,10543 70 15 90 10,2 100 900 1,11111 90 15 + 1,5 96,5 8,9 78,1 1235,6 0,80933 90 25 84 14 93,6 897,436 1,11429 90 Esitettäessä tuloksia graafisesti, on huomioitava myös kuvaajan selkeys ja viimeistely. Kuvaajan akseleille kirjoitetaan nimet yksikköineen. Akseleilla esitettyjen numeroarvojen esitystarkkuuteen ja esitystiheyteen on syytä kiinnittää huomiota. Itse kuvassa oleva otsikko on turha, jos siinä esitetään sama asia, kuin kuvatekstissä. Fonttikoko selitteissä ja akseleilla sekä mahdollisissa kuvaa selventävissä teksteissä valitaan sopivaksi riittävän suurta, jotta näkyy kunnolla mutta ei turhan suurta (vrt. kuva 1) 6

kokonaisretentiio, % 86,00 84,00 82,00 80,00 78,00 76,00 74,00 72,00 70,00 Kokonaisretentio 0,00 20,00 40,00 60,00 80,00 100,00 massasulpun suolapitoisuus, mmol/l ei suolaa NaCl CaCl2 kokonaisretentiio, % 88 84 80 76 72 ei suolaa NaCl CaCl2 68 0 20 40 60 80 100 massasulpun suolapitoisuus, mmol/l Kuva 1: Esimerkki viimeistelemättömästä (yläkuva) ja viimeistellystä (alakuva) kuvaajasta. Turhaa tilaa kuvien ja kuvatekstien välillä sekä kuvan yläpuolella tulee välttää. Sivukatko ei saa sijoittua kuvan ja kuvatekstin väliin. 1.8 Yhtälöt Esitetyt yhtälöt sisennetään tekstin vasemmasta reunasta n. 2,5 cm ja numeroidaan juoksevasti oikeaan laitaan sulkujen sisään. Suureiden tunnusten selitykset kirjoitetaan yhtälöiden alle. Selittävässä osassa ei käytetä yhtäsuuruusmerkkejä. Mittayksiköiden käytössä pyritään noudattamaan SI-järjestelmää. Esim. Kuituihin adsorboitunut tärkkelysmäärä voidaan laskea yhtälöstä (1). jossa a = c lis,t * (m k/v) - c suod,t m k /V a c lis,t c suod,t m k V adsorboitunut tärkkelysmäärä, g tärkk./g kuitua lisätty tärkkelysmäärä, g tärkk./g kuitua suodoksessa oleva adsorboitumaton tärkkelys, g/l kuidun määrä, g näytteen tilavuus, l (1) 7

2 Loppuraportin jäsentely Loppuraportti koostuu johdannosta, kirjallisuusosasta ja kokeellisesta osasta, jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. Raportin loppuun kirjoitetaan lähdeluettelo ja tarvittaessa liiteluettelo. Loppuraportissa esitetyt asiat jäsennellään sopivien otsikoiden ja alaotsikoiden alle. Raportin jäsentelyssä käytetään soveltuvin osin tieteellisen raportin klassista kaavaa: Tiivistelmä (Abstract) Johdanto (Introduction) Käytetyt materiaalit ja menetelmät (Materials and Methods) Tulokset ja tulosten tarkastelu (Results and Discussion) Johtopäätökset (Conclusions) 2.1 Tiivistelmä Loppuraportin alkuun liitetään tiivistelmä, joka on kirjoitettu samalla kielellä, kuin itse raportti. Tiivistelmä on suppea, itsenäinen esitys, jonka tulee olla ymmärrettävissä sellaisenaan ilman alkuperäisraporttia. Siinä selvitetään työn sisältö eli työn tavoite, käytetyt menetelmät, tulokset ja päätelmät. Esitysjärjestyksen ei tarvitse noudattaa raportin esitysjärjestystä, vaan esim. työn tärkein tulos voidaan esittää ensimmäiseksi. Kuvia ja taulukoita ei tiivistelmässä esitetä eikä siinä viitata alkuperäistekstiin. 2.2 Yhdistetyn kirjallisen ja kokeellisen työn raportin jäsentely Raportit, joissa on mukana sekä kirjallinen että kokeellinen osuus, pitävät siis sisällään seuraavat osat: TIIVISTELMÄ SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO KIRJALLISUUSOSA Aiheen käsittely kirjallisuustietojen perusteella KOKEELLINEN OSA TYÖN TARKOITUS TYÖN SUORITUS Käytetyt materiaalit ja menetelmät Koepisteet TYÖN TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO LIITTEET 8

Kokeellisen osan otsikot muotoillaan siten, että ne vastaavat luvun sisältöä. Ei siis käytetä pelkästään yllä esitettyjä yleisiä otsikoita vaan niitä tarkennetaan tarpeen mukaan. Liitteessä I on esimerkki raportin jäsentelystä. Seuraavassa on esitetty tarkemmin, mitä kokeellisen osan eri luvut pitävät sisällään. 2.3 Työn tarkoitus Tässä luvussa esitetään taustaa työlle (miksi työ on tehty) sekä työlle asetetut tavoitteet. Tässä luvussa ei kuvailla sitä, mitä työssä on tehty. 2.4 Työn suoritus Tässä luvussa esitetään käytetyt materiaalit, kuten kuituraaka-aineet, täyteaineet, lisäaineet jne. käytetyt tutkimusmetodiikat tehdyt koejärjestelyt (koepisteet). Otsikkoa muodossa Työn suoritus ei välttämättä tarvita vaan otsikot valitaan siten, että ne kertovat lukujen sisällön. Kokeellisen työn suoritustapa (olosuhteet, ainemäärät, käsittelyajat jne.) on selostettava niin tarkasti, että kokeet voivat olla raportin perusteella toistettavissa. Vältetään kuitenkin liikaa selittelyä ja kiinnitetään huomiota tekstin luettavuuteen. Standardimenetelmistä riittää, että mainitaan standardin numero. Esitetään myös käytetyn laitteen nimi ja tyyppi. Mikäli poiketaan standardista tai käytetään erikoismenetelmiä, ne voidaan esittää liitteessä. Triviaaliasioita (punnitukset, laimennuslaskut jne.) ei esitetä edes liitteissä. Käytettyjä testausmenetelmiä ei tarvitse yksityiskohtaisesti selvittää, jos ne ovat yleisesti tunnettuja (esim. sakeuden, kuiva-ainepitoisuuden, neliömassan jne. määritys) tai standardimenetelmiä. Mikäli kyseessä on työn kannalta keskeinen mittaus/analyysimenetelmä, sen periaate ja suoritus esitetään perusteellisesti (esim. työ, jossa tutkitaan jonkin uuden analyysimenetelmän tai laitteen luotettavuutta). Mikäli taas mittaus/analyysimenetelmä on jokin erikoismenetelmä tai poikkeaa standardista ja on vain eräs menetelmä, jolla tutkitaan ko. ilmiöitä, voidaan menetelmän suoritus esittää liitteessä. Tarvittavat yhtälöt numeroidaan juoksevasti ja esitetään ohjeiden mukaisesti (ks. luku 2.7). Asiat esitetään niiden oikeilla nimillä ja pyritään siihen, ettei lukija joudu selaamaan raporttia tietääkseen esim. mistä materiaalista tai olosuhteista on kulloinkin kyse. Ei esimerkiksi esitetä täyteaine 1 ja täyteaine 2, jos tarkoitetaan kaoliinia ja kalsiumkarbonaattia, jotka koesuunnitelmassa on vain numeroitu täyteaineiksi 1 ja 2. 9

2.5 Työn tulokset ja tulosten tarkastelu Kokeellisen osan tulokset esitetään täsmällisesti jäsennellen ne sopivien otsikoiden alle. Tulostaulukot voidaan esittää liitteissä. Rinnakkaismääritysten tuloksia ei esitetä vaan esitetään niistä lasketut keskiarvot (ja hajonnat). Varsinaiseen tekstiin otetaan tuloksia (taulukoituna) tai niiden perusteella laadittuja kuvaajia sen mukaan, kuin asian käsittelyn kannalta on tarkoituksenmukaista. Mittaustulosten ja niistä laskettujen arvojen esitystarkkuuteen tulee kiinnittää huomiota. (Esim. neliömassan ilmoittaminen muodossa 62,6256 g/m 2 ei ole tarkoituksenmukaista!) Numeroarvojen desimaalit erotetaan suomenkielisessä tekstissä pilkulla. Esitettäessä tuloksia graafisina kuvaajina kannattaa miettiä, minkä tyyppinen kuvaaja (pylväsdiagrammi, xy-kuvaaja, viivakuvaaja, ) on kyseisessä tilanteessa havainnollisin. Myös kuvaajan ulkonäöllä on merkitystä (ks. edellä luku 2.6). Tarvittaessa tulokset on syytä ryhmitellä pienempiin kokonaisuuksiin, jotta kuvaajan selkeys ei kärsisi. Kuvanumerointi jatkuu juoksevana kirjallisuusosasta. Kaikkiin esitettyihin kuviin ja taulukoihin viitataan tekstissä joko niin, että johdatellaan kuvaan "Kuvassa 1 on esitetty..." tai voidaan esittää myös sulkeissa tehtäessä kuvaajista havaintoja, esim. "Arkin vetolujuus laskee täyteainepitoisuutta nostettaessa (Kuva 1)." Kuvat ja taulukot pyritään sijoittamaan tekstin joukkoon sivuille mahdollisimman pian sen jälkeen, kun niihin on ensimmäisen kerran tekstissä viitattu, kuitenkin niin, ettei sivuille jää turhaa tyhjää tilaa. Kuvaa ei sijoiteta koskaan heti otsikon perään, vaan kuvaan on aina ensin viitattava tekstissä. Tulokset kommentoidaan sitä mukaa kuin niitä esitetään ja vältetään usean kuvan esittämistä peräkkäin eli kunkin kuvan jälkeen siinä esitettyjä tuloksia kommentoidaan, jollei useampi kuva sitten liity kiinteästi toisiinsa ja niissä esitettyjä tuloksia vertaillaan keskenään. Tulosten tarkastelussa verrataan saatuja tuloksia kriittisesti aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Tältä pohjalta esitetään harkittuja päätelmiä ja pohditaan tuloksiin vaikuttaneita syitä kriittisesti. Tulosten tarkastelu on haastava osa raporttia ja myös sen luettavuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota (ks. luku 2.5). Kuva ja kuvateksti (tai taulukot) muodostavat kokonaisuuden, joka on oltava tulkittavissa myös ilman, että muuta tekstiä on saatavilla (koskee myös liitteissä esitettyjä kuvia ja taulukoita). Kuvissa käytettyjen symbolien merkitys esitetään aina kuvassa tai kuvatekstissä. Tekstistä on käytävä selville kaikki oleelliset asiat mutta siihen ei pidä kirjoittaa asioita, jotka näkyvät itse kuvassa. Kuvatekstin on oltava selkeää ja täsmällistä kieltä. Esimerkki huonosta kuvatekstistä on "Laboratorioarkkien tiheys havupuuosuuden 0 %, 10 %, 25 %, 50 %, 75 % ja 100 % funktiona tutkittaessa arkkien ominaisuuksia". Parempi 10

olisi "Havupuuosuuden (mänty) vaikutus laboratorioarkkien tiheyteen seosarkeissa, joissa toisena komponenttina on koivusellu. Sellujen SR 28." (Huom! Älä koskaan kirjoita kuva- /taulukkotekstiin "... tutkittaessa...".) Muita esimerkkejä huonoista kuvateksteistä ovat esim. Kaoliinilla ja karbonaatilla valmistettujen arkkien tiheydet, kun tarkoitetaan, että arkeissa on käytetty täyteaineena kaoliinia tai karbonaattia ja muuten massakoostumus on ollut sama, tai Eri vesien täyteaineretentiot, kun kuvassa halutaan esittää, kuinka käytetty laimennusvesi vaikuttaa saavutettavaan retentioon. Kuvien koordinaattiakselit skaalataan tarkoituksenmukaisesti. Kuvan tarkoituksena on havainnollistaa mittaustulosten trendi, ei yksittäisten mittauspisteiden hajontaa. Kaikki mittauspisteet piirretään näkyviin. Jos kahdessa eri kuvassa esitettyjä tuloksia halutaan verrata keskenään, on suotavaa käyttää samaa skaalausta molemmissa kuvissa, mikäli mahdollista. Kuvassa 2 on esimerkki kuvasta ja kuvatekstistä, joita lukijan ei ole kovin helppo tulkita ja osa tiedoista jää epäselväksikin. Työssä on tutkittu karbonaattipastan sideaineen vaikutuksia päällystetyn paperin ominaisuuksiin. Vertailussa on ollut SB- ja akrylaattilateksi sekä CMC. Kuva 2: Eri sideaineiden vaikutus paperin opasiteettiin. Pastoissa 1, 2 ja 3 sideaineena on CMC/SB-seos ja pastoissa 4,5 ja 6 on CMC/akryyliseos. Pastat 7 ja 8 sisältävät kaksinkertaisen määrän CMC:tä. Annoskoko kasvaa vasemmalta oikealle mentäessä. Tällaisessa esityksessä lukijalle jää kokonaan epäselväksi, minkä tyyppisestä pastasta on kyse ja mitkä ovat sideaineen ja CMC:n määrät. Kuvasta on myös melko hankala hahmottaa, mikä on tulosten perusteella SB- ja akryylilateksin tai CMC määrän vaikutus päällystetyn paperin opasiteettiin. Kalanteroinnin vaikutus kalanteroimattomaan verrattua on sen sijaan tästä kuvasta helposti pääteltävissä, mikä ei kuitenkaan ollut kyseisessä tutkimuksessa pääasia. Kuvassa 3 samat tulokset on esitetty graafisesti hyvin harkiten. 11

Kuva 1: Karbonaattipastan sideaineen (SB- tai akrylaattilateksi) vaikutus päällystetyn paperin opasiteettiin. CMC:n määrä pastassa 0,3 tai 0,6 osaa. 2.6 Johtopäätökset (Yhteenveto) Yhteenvedossa kootaan käsittely yhteen, esitetään mitä on tutkittu ja tehdään yhteenveto työn tärkeimmistä tuloksista. Johtopäätöksissä esitetään myös tulosten merkitys sekä niiden suhde tutkimuksen tavoitteisiin. Lisäksi voidaan kritisoida menetelmiä ja selvittää, miten työtä voitaisiin jatkaa. Yhteenvedossa ei ole tarkoitus toistaa jo aiemmin esitettyä, vaan voidaan avata laajempi näkökulma aiheeseen. Yhteenvedossa ei esitetä uutta, aiemmin käsittelemätöntä tietoa eikä siinä viitata suoraan käsittelyn tekstiin. 2.7 Lähdeluettelo ja liiteluettelo Kappalenumerointi ei jatku lähde- ja liiteluetteloon, vaan ne ovat erillisiä luetteloita varsinaisen tekstiosan perässä. Lähdeluetteloon merkitään jokainen teos, teksti, haastattelu tai saatu tieto, johon tekstissä viitataan. LUT:n paperitekniikan laboratoriossa noudatetaan lähdeluettelon laatimisessa liitteessä II esitettyjä ohjeita. Liitteistä kirjoitetaan liiteluettelo lähdeluettelon jälkeen. Liiteluettelossa luetellaan kaikki esitetyt liitteet numeroineen ja otsikoineen. Liitteet numeroidaan roomalaisin numeroin. 12

2.8 Liitteet Liitteet sijoitetaan työn loppuun lähdeluettelon jälkeen ja ne numeroidaan juoksevasti. Raportin sivunumerointi ei jatku liitteisiin. Liitteissä voidaan esittää koesuunnitelma, käytettyjen tutkimusmenetelmien tarkat kuvaukset (mikäli ne eivät ole standardin mukaisia tai triviaaleja), kaavioita, piirroksia, yksityiskohtaiset tulostiedot jne. Tekstiin kiinteästi liittyvät selvitykset (kuvat, yhtälöt, taulukot), joita myös tulkitaan, sijoitetaan tekstisivuille, ei liitteisiin. Myös liitteissä esitettyjen taulukoiden ulkoasuun on kiinnitettävä huomiota, eikä esim. muokkaamattomia excel-taulukoita saa esittää liitteissä. Kunkin liitteen sivut, yhtälöt, taulukot ja kuvat numeroidaan juoksevasti jokaisessa liitteessä erikseen. Liitteet numeroidaan seuraavan esimerkin mukaisesti: Liite II, 3 (8) (liitteen II kolmas sivu, sivuja on yhteensä kahdeksan) Liitesivujen numerot kirjoitetaan sivun oikeaan yläreunaan. Kullekin liitteelle kirjoitetaan myös otsikko, joka vastaa liitteen sisältöä. Otsikko sijoitetaan liitteen yläreunaan. Myös liitteissä esitetyille taulukoille ja kuville kirjoitetaan kunnolliset taulukko-/kuvatekstit. 3 Kirjallisuuden hakeminen Asiaan kannattaa perehtyä ensin yleisteosten (Fapet:n kirjasarja, KnowPap, jne.) avulla, mutta etsittäessä syvällisempää tietoa tai aikaisempia tutkimuksia aiheeseen liittyen on syytä hakea muutakin lähdemateriaalia. Kirjallisuuden haussa kannattaa käyttää mm. verkkotietokantoja (mm. Paperbase, joka sisältää artikkeliviitteet kansainvälisiin puunjalostusta koskeviin tekniikan julkaisuihin). Kirjaston informaatikot auttavat tarvittaessa tiedon haussa, haku tehdään kuitenkin itse. LUT:n kirjastosta ja/tai paperitekniikan laboratoriosta löytyviä puunjalostusalan aikakauslehtiä on listattu taulukossa III. Liitteessä III on täydellisempi lista tavallisimmista puunjalostustekniikan aikakauslehdistä ja niistä käytettävät lyhenteet Materiaalia voidaan hakea toki myös internetistä. On kuitenkin syytä osata olla kriittinen verkosta löytyvän materiaalin suhteen. 13

Taulukko III: Puunjalostusalan aikakauslehtien saatavuus LUT:n kirjastossa ja kuitu- ja paperitekniikan laboratoriossa Lehti LUT:n kirjasto vuosikerrat pap.lab. nrot Appita Journal 2(2000) 1(2001) - 3(2002) das Papier, nyk.ipw Internationale 1990 1999 Papierwirtschaft IPW Internationale Papierwirtschaft, aik. das 2000 - Papier Journal of pulp and paper science JPPS 1995-9(2000) - 1(2001) Nordic pulp & paper research journal 1990 - Nordisk papperstidning 2003-7(2003) - Paperi ja puu 1950-1992 - Paper Trade Journal, nyk. Pulp and Paper 1965-1986 Papetieres du Quebec 1996 - Pulp & Paper Canada 1983, 1991 - Pulp and Paper, aik. Paper Trade Journal 1987 - Pulp and Paper International 1965 - TAPPI Journal 1950-1992 1994, 1999-8(2001) Solutions! 2003 9(2001) - 5(2002) Svensk Papperstidning 1957 1983,1990 - Wochenblatt für Papierfabrikation 1969-1983, 1990 - Paperitekniikan laboratorion lehtiä voi kysyä laboratorion henkilökunnalta. LIITTEET Liite I Esimerkki paperikemian laboratoriotyön kansilehdestä ja sisällysluettelosta Liite II Lähdeviittauksen muoto Liite III Lista tavallisimmista puunjalostustekniikan aikakauslehdistä ja niistä käytettävät lyhenteet 14

LIITE I, 1(2) Esimerkki paperikemian laboratoriotyön kansilehdestä ja sisällysluettelosta LUT Kemia Kuitu- ja paperitekniikan laboratorio BJ60A0501 Paperikemian laboratoriotyöt Täyteaineen vaikutus hienopaperin AKD-liimauksen kehittymisessä Outi Alamäki, 032841 Anssi Onkelus, 037619 11.10.2008

LIITE I, 2(2) 1. Johdanto KIRJALLISUUSOSA 2. Hienopaperi 3. Kalsiumkarbonaatti täyteaineena 3.1 Jauhettu CaCO 3 (GCC) 3.2 Saostettu CaCO 3 (PCC) 3. Hienopaperin hydrofobiliimaus AKD-liimalla 3.1 Alkyyliketeenidimeeri (AKD) 3.2 Liimauksen syntyminen AKD-liimauksessa 3.3 Liimauksen kehittymiseen vaikuttavat tekijät AKD-liimauksessa KOKEELLINEN OSA 4. Työn tavoite 5. Työn suoritus 5.1 Käytetyt materiaalit 5.2 Arkkien valmistus ja niistä tehdyt määritykset 5.2 Koepisteet 5.2.1 Liima-annostuksen optimointi 5.2.2 Märkäpuristuksen vaikutuksen tutkiminen 5.2.3 Kuivatustavan vaikutuksen tutkiminen 6. Tulokset ja tulosten tarkastelu 6.1 Täyteaineena käytetyn karbonaatin vaikutus annostustarpeeseen 6.2 Märkäpuristuksen vaikutus liimaustulokseen 6.3 Liimauksen kehittyminen eri kuivatustavoilla 7. Johtopäätökset Lähdeluettelo Liiteluettelo

LIITE II,, 1(3) Lähdeviittauksen muoto Kirjallisuusviitteen muoto riippuu lähdemateriaalin tyypistä (lehtiartikkelit, kirjat, konferenssiesitelmät ja -julkaisut, Sarjajulkaisut, tutkimusselosteet, raportit (mm. INSKO), opinnäytetyöt, patentit). Lisäksi voidaan viitata erikoistapauksiin (esim. julkaisemattomat, esitteet, jne.) sekä sähköisiin julkaisuihin. Lehtiartikkelit: viitteen nro, kirjoittaja(t), artikkelin nimi, lehden nimi, vuosikerta (ilmestymisvuosi suluissa) lehden numero, sivunumerot. esim. 1. Giles, A.F., Practical comments on paper machine drainage, Tappi 73(1990)9, s. 123-129. ellei vuosikertaa ole on viitteen järjestys: viitteen numero, kirjoittaja(t), artikkelin nimi, lehden nimi, ilmestymisvuosi, numero kaksoispisteellä erotettuna ilmestymisvuodesta, sivunumerot. Mikäli alkuperäistä artikkelia ei ole käytettävissä, on mainittava, mistä viite on lainattu, jolloin viitteen järjestys on: viitteen numero, kirjoittaja(t), artikkelin nimi, lehden nimi, vuosikerta(ilmestymisvuosi)nro, sivunumerot, ref., tiivistelmälehden nimi, vuosikerta, ilmestymisvuosi suluissa, tiivistelmälehden viitenumero kaksoispisteellä erotettuna ilmestymisvuodesta, esim. 2. Felsch, W., Entwässerung mit Scheibenfiltern, Papiermacher, 46(1996)3, p. 36-38, ref. ABIPST 67(1996): 3148. tai viitteen numero, referoidun viitteen täydelliset tiedot, in article(julkaisussa): Käytetyn viitteen täydelliset tiedot. 3. Bryant, S.P., Malcolm, E.W., Woitkovitch, C.P., Pulp and Paper Mill Water Use in North America, TAPPI 1996 Environmental Conference Proceedings, TAPPI PRESS, Atlanta, p. 451, in article: Chandra, S., Effluent Minimization - A little water goes a long way, Tappi Journal 80(1997)12, p. 37-42. Lähdeluettossa suositellaan käytettäväksi lehtien virallisia lyhenteitä. Kirjat: viitteen numero, kirjoittaja(t), kirjan nimi, painos (jos useita), julkaisija, julkaisupaikka, julkaisuvuosi, sivumäärä, esim. 4. Smook, G.A., Handbook for pulp and paper technologists, 2. painos. Friesen Printers, Canada 1992, 419 s.

LIITE II,, 2(3) Mikäli viite on kirjasta, jolla on useita artikkelinkirjoittajia, viitteen järjestys on: viitteen numero, artikkelin kirjoittaja(t), artikkelin nimi, kirjan nimi, painos (jos useita), kirjan toimittaja(t), kustantaja, painopaikka ja -aika, artikkelin sivunumerot, esim. 5. Marton, J., Dry-strength additives, Paper Chemistry, Roberts, J.C. (Ed.), Blackie Academic & Professional, Glasgow, 1991, s. 63-75. 6. Krogerus, B., Fillers and pigments, Papermaking Chemistry, Papermaking Science and Technology, Book 4, Neimo, L. (Ed.), Fapet Oy, Jyväskylä, 1999, p. 94-149. Konferenssiesitelmät ja -julkaisut: viitteen numero, esitelmän tekijä(t), esitelmän nimi, konferenssin nimi, konferenssin pitopaikka ja -aika, esim. 1. Hubbe, M.A., Colloidal Aspects of Aluminum Chemistry In Papermaking, 67th Colloid and Surface Science Symposium, Toronto, June 21-23, 1993. tai, jos kyseessä on konferenssijulkaisu (proceedings): viitteen numero, esitelmän kirjoittaja(t), esitelmän nimi, konferenssin nimi, konferenssin pitopaikka ja -aika, julkaisija tai konferenssin järjestäjä, julkaisupaikka ja -aika, sivunumero, esim. 2. Marton, J., Aspects of wet end chemistry for internal sizing, Tappi 1992 Sizing short course, Nashville, April 8-10, 1992, TAPPI Press, Atlanta, 1992,s. 34-40. Sarjajulkaisut, tutkimusselosteet, raportit (mm. INSKO): viitteen numero, artikkelin kirjoittaja(t), artikkelin nimi, julkaisupaikka ja -aika, julkaisija, julkaisusarja ja sen numero, koko julkaisun nimi, sivumäärä, esim. 3. Luomi, S., Päällystysmenetelmät, Helsinki 1991, INSKO, Julkaisu 97-91, Päällystystekniikan seminaari, 48 s. Opinnäytetyöt: viitteen numero, tekijän nimi, työn nimi, opinnäyte, korkeakoulu, laitos tai vastaava, julkaisupaikka ja -aika, sivumäärä, esim. 4. Kankaanranta, T., Lateksien ja päällystyspastojen viskoelastiset ominaisuudet, Diplomityö, LTKK, Kemiantekniikan osasto, Lappeenranta, 1994, 76 s. Patentit: viitteen numero, julkaiseva maa ja patentin numero, patentin nimi, haltijan nimi ja kotipaikka, keksijät suluissa, hakemuksen numero ja jättöpäivämäärä, julkaisupäivämäärä, sivumäärä, esim. 5. Pat. U.S. 3860 430. Filming amine emulsions. Calgon Corg., USA (J.L. Walker & T.E. Cornelius), App. 413079, 1973-11-05, Publ. 1975-01-14, 8 s.

LIITE II,, 3(3) Erikoistapaukset: esim. 6. Miettola, E., Kiertovesijärjestelmän sulkemisen vaikutus paperin ajettavuuteen paperikoneella, KCL, julkaisematon seloste, 1982. 7. Saastamoinen, H., Suullinen tiedonanto, 1992. 8. Anon., CR Filter, esite, Raisio Flootek, 1995, 4 s. 9. Saarinen, J., PCC:n dispergointi ja sen vaikutukset paperikoneella, Paperitekniikan soj:n loppuraportti, LTKK, Kemiantekniikan osasto, julkaisematon tutkimus, 1993. 10. UPM-Kymmene, Sisäinen raportti, 1994. Sähköiset julkaisut: Sähköiseen julkaisuun viitattassa pitää ilmetä: - mistä mediasta dokumentti on saatu esimerkiksi: [verkkojulkaisu], [verkkolehti], [CD-ROM], [sähköposti] jne - mistä dokumentti löytyi esim. www-dokumentin osoite ilmoitetaan kirjoittamalla Saatavissa: ja sen jälkeen sen URL: Saatavissa: http://mopo.cc.lut.fi/~tniemine/elviittaus.html Vastaavalla tavalla ftp:llä otetusta dokumentista: Saatavissa: anonymous ftp:llä:borg.lib.vt.edu - päivämäärä, jolloin tieto on otettu [viitattu 10.1.1999] Muilta osin noudatetaan tavanomaisia viittaamisesta annettuja ohjeita. Esimerkkejä: 11. Dejanews Power Search, http://www.dejanews.com/home/ps.shtm, [viitattu 25.10.1999]. 12. Paperikoneen kiertoveden mikrobien mittaus virtaussytometrilla, tiivistelmä, Saatavissa: http://cc.oulu.fi/bfys/abstraktit/jv.html, [viitattu 25.10.1999]. 13. Juppi, K., Kaihovirta, J., Impingement drying of printing papers at elevated temperatures, Tappi Journal 84(2001)7 [verkkolehti], 11 p. [viitattu 11.3.2002]. Saatavissa: http://www.tappi.org, vaatii käyttäjätunnuksen 14. VTT Tuotteet ja tuotanto, Prowledge Oy, KnowPap 5.0 - Paperitekniikan ja automaation oppimisympäristö, [LTY: n Intranetissä], [Viitattu 27.10.2004], Saatavissa: Intranet LTY: n sisäisessä käytössä, vaatii käyttäjätunnuksen

LIITE III Lista tavallisimmista puunjalostustekniikan aikakauslehdistä ja niistä käytettävät lyhenteet Lehti lyhenne Abstract Bulletin of Institute of Paper Science and Technology :ABIPST Acta Chemica Scandinavia Acta Chem. Scand. Adhesives Age Adhes. Age Appita Journal Appita J. Bulletin of the Chemical Society of Japan Bull. Chem. Soc. Jpn. Carbohydrate Reseach Carbohydr. Res. Cellulosa e Carta Cellul. Carta Cellulosa y Papel Cellul. Papel Cellulose Chemistry & Technology Cellul. Chem. Technol. Colloids and Surfaces Colloids Surf. Holz als Roh- und Werkstoff Holz Roh Werkst. Holzforschung Holzforschung IPW Internationale Papierwirtschaft Japan Pulp & Paper Jpn. Pulp Pap. Japan Tappi Journal Jpn. Tappi J. Journal of Carbohydrate Chemistry J. Carbohydr. Chem. Journal of Chromatography J. Chromatogr. Journal of Colloid & Interface Science J. Colloid Interface Sci. Journal of Physical Chemistry J. Phys. Chem. Journal of Pulp and Paper Science J. Pulp Pap. Sci. Journal of Wood Chemistry and Technology J. Wood Chem. Technol. Langmuir Langmuir Macromolecules Macromolecules Nordic Pulp & Paper Research Journal Nord. Pulp. Pap. Res. J. Paper Paper PaperAge PaperAge Paperbase Express Bulletin Paperi ja Puu Pap. Puu Paper Technology Pap. Technol. Les Papertieres du Quebec Papeterie Das Papier Papier Papier, Carton & Cellulose Pap. Carton Cellul. Pulp & Paper aik. Paper Trade Journal Pulp Pap. Pulp & Paper Canada Pulp Pap. Can. Pulp & Paper International Pulp Pap. Int. Pulp & Paper Journal Pulp Pap. J. Pulp & Paper Magazine Pulp Pap. Mag. Revue ATIP Rev. ATIP Skog Industri Skog Ind. Solutions! STIF Meddelande STIF Medd. Svensk Papperstidning Svensk Papperstidn. Tappi Journal Tappi J. Wochenblatt für Papierfabrikation Wochenbl. Papierfabr. Wood and Fiber Science Wood Fiber Sci. Wood Science & Technology Wood Sci. Technol. Zellstoff und Papier Zellst. Pap.