TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2013 Reetta Räisänen 19.11.2014 Nro 153-14-7277
2 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013)
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 3 (78) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE. 6 2.1. Yleiskuvaus. 6 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat. 8 2.3. Veden laadun havaintopaikat. 8 2.4. Muita tutkimuksia 8 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS 10 4. MERIALUEEN KUORMITUS.11 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet 11 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet.11 4.1.2. Teollisuuslaitokset.13 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus.13 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus19 4.2.1. Aurajoki 19 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta 20 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet.20 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu.20 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen.21 4.4. Kalankasvatus.21 4.5. Ilmalaskeuma.21 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 26 5.1. Yleistä 26 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset.26 5.2.1. Menetelmät 26 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat.27 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat 27 5.3. Veden hygieeninen tila.28 5.4. Kasviplanktonnäytteet 28 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU 28 6.1. Lopputalvi (4. 7.3.2013) 28 6.2. Loppukevät (13.5.2013).36 6.3. Kesäkauden tutkimukset.36 6.4. Alkusyksy (2.9. ja 17.9.2013).53 6.5. Loppusyksy (7. 8.10.2013) 54 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja.61 6.7. Kasviplankton.68 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2013 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA 70 8. KIRJALLISUUS.78
4 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä 1970 2013 2. Meriveden korkeus Turun satamassa v. 2013 3. Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Näytteenottoaikataulu v. 2013 5. Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v. 2013 6. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v. 2013 7. Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v. 2013 Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Sami Soisalo Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas/åsa Korsman Fortum Power and Heat Oy/Satu Viranko Paraisten kaupunki/paraisten jätevedenpuhdistamo/käyttöpäällikkö Mika Laaksonen Maskun kunta/tekninen osasto/marika Nurmikko Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo/maarit Arpalo Turun seudun puhdistamo Oy/Mirva Levomäki Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Kirsi Anttila Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Sähköpostitse Finnfeeds Finland Oy/gunilla.hagman@dupont.com Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta/tarja.kiviranta@kaarina.fi Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelu/jouni.saario@kaarina.fi Paraisten kaupunki/carl-sture.osterman@parainen.fi Paraisten kaupunki/ymparistolautakunta@parainen.fi Naantalin kaupunki/marjut.taipaleenmaki@naantali.fi Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristöpalvelut/tuija.lojander@raisio.fi Raision kaupunki/kirsi.anttila@raisio.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mirva.levomaki@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/juha.m.nurmi@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/esa.malmikare@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/kaarlo.merikallio@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mika.makila@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jyrki.haapasaari@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarkko.laanti@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarno.arfman@turku.fi Turun seudun puhdistamo/jouko.tuomi@turku.fi Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto/olli-pekka.maki@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 5 (78) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2013 tarkkailuun osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki, Maskun kunta, Neste Oil Oyj Naantalin jalostamo, ExxonMobil Finland Oy Ab ja Finnfeeds Finland Oy sekä Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE, ent. Turun Seudun Maakaasu ja Energiatuotanto Oy eli TSME), jonka velvoitetarkkailu hoitui yhä Fortum Power and Heat Oy:n välityksellä. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Turun seudun puhdistamo Oy:n vuonna 2012 Etelä-Suomen aluehallintovirastolle jättämä hakemus (ESAVI/345/04.08/2012) kuulutettiin, ja nähtävillä pito alkoi 5.12.2013. Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi syksyllä 2013. ExxonMobil Finland Oy Ab sai syksyllä 2013 ympäristöluvan Etelä-Suomen aluehallintovirastolta (23.9.2013, Nro 179/2013/1, Dno ESAVI/44/04.08/2013) Varsinais-Suomen ELY-keskus ei vuoden 2013 kuluessa ehtinyt käsitellä vuonna 2012 laadittua merialueen tarkkailusuunnitelmaehdotusta. Vuonna 2012 käydyn puhelinkeskustelun (Sydänoja/Räisänen) perusteella Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256) voitiin jättää pois tarkkailusta vuonna 2012. Muilta osin vesistötarkkailussa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaa (hyväksymispäätös (2.4.2007 Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1272-103, 10.8.2007, LSY-2007-Y-123) ja siihen vuosille 2010 2011 tehtyä, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymää täydennystä (17.6.2011, Dno VARELY/976/07.00/2010). vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINASakkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (Suomen ympäristökeskus, ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi). Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2013 Turun merialueen velvoitetarkkailun vesitutkimuksen tulokset ja arvio merialueen veden laadusta. Tutkimus sisälsi myös vuosittain tehtävät kasviplanktonin määritykset. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti valtakunnalliseen ympäristötiedon hallintajärjestelmään ja ovat saatavilla OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelun kautta (www.ymparisto.fi/oiva). Poikkeuksen tekevät Turussa olevan purkupaikan lähialueen havaintopaikat, joita ei vielä ole perustettu vedenlaaturekisteriin. TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy 22.9.2003 nro 47/2003/4, LSY 5.6.2008: 25/2008/1 Luvan tark. vireille 20.12.2012 (ESAVI/345/04.08/2012). Paraisten kaupunki LSY 30.5.2008: 24/2008/1 Lemun kunta (nyk. Masku) LOS 12.12.2003: 49/2003/YLO Toiminta päättyi 2.1.2014. Finnfeeds Finland Oy LOS 4.12.2008: Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1290-111 Neste Oil Oyj LSY 20.11.2007 45/2007/2 Fortum Power and Heat Oy (nyk. TSE Oy) LSY 31.12.1998: 96/1998/4 TSE Oy uusi lupa 1.11.2013: ESAVI/11/04.08/2010. ExxonMobil Finland Oy Ab Naantalin kaavoitus- ja ympäristöltk 16.1.2008: 3/05.60/2008 Uusi lupa 23.9.2013: ESAVI/44/04.08/2013
6 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Kuusistonsalmeen ja edelleen Paraisten pohjoisosaan, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010) laadinnan yhteydessä tehdyn ekologisen tilan luokittelun mukaan tutkimusalue kuuluu lounaiseen sisäsaaristoon, joka vaihtuu lounaiseksi välisaaristoksi Airistolla Rajakarin tietämillä. Turun satama ja n salmet määriteltiin vesienhoitolain mukaisiksi voimakkaasti muutetuiksi vesialueiksi. Kriteereinä oli muutetun/rakennetun rantaviivan osuus ja muutetun alueen pinta-ala. Samoilla perusteilla myös Raisionlahti ja Naantalin satama määriteltiin voimakkaasti muutetuksi vesialueeksi; Raisionlahdessa kriteerinä oli lisäksi siltojen ja penkereiden vaikutus. Myös Raisionjoki nimettiin voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, sillä siihen on padottu kolme säännöstelyallasta vedenhankintaa varten. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus 3 200 milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan 30 40 % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990-luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994). 2000-luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960- luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A- klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 7 (78)
8 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamolta vettä ei johdettu mereen vaan Kuuvanjokeen, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte-, lauhde- ja hulevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen. 2.3. Veden laadun havaintopaikat Merialueella oli yhteensä 37 havaintopaikkaa (taulukko 2). Niistä 33 oli vuonna 2007 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisia, ja lisäksi näytteet otettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan vuonna 2010 lisätyiltä neljältä asemalta. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, joilta otettiin näytteet kesäkaudella kahden viikon välein, ja niiltä tehtiin myös kasviplanktonmäärityksiä. Lisäksi yhtä tiheästi otettiin näytteet myös kahdelta yhdyskuntajäteveden purkupaikalta (, Parainen). 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurattiin kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta 2005 2009 (Holsti 2010). Turun sataman ruoppaus- ja läjitystoiminnan velvoitetarkkailututkimukseen kuului vuonna 2013 Rajakarin läjitysalueen ja sen lähiympäristön luotaus monikeilaamalla ennen ruoppauskauden alkua (Turun satama 2014). Tulosten mukaan läjitysalueen ulkopuolella alueen kaakkoisosassa vuonna 2011 havaittu massojen siirtymä oli tapahtunut ennen vuotta 2011, eikä massojen ole sen jälkeen havaittu siirtyneen kohti syvännettä. Vuonna 2013 tehtiin myös jatkotutkimuksia Turun ja Naantalin satamien yhteistä läjitysaluetta varten (Turun satama 2014). Rajakarin länsi- ja luoteispuolella aloitettiin pohjadynaamisen mallin tekeminen alueella, jota vuoden 2011 tutkimuksessa oli pidetty lupaavimpana jatkoselvityskohteena. Lisäksi Turun edustan merialueen tutkimusalueen tuntumassa tehtiin Kuivakarinaukolla Naantalin Rymättylän jätevedenpuhdistamon purkualueen tarkkailua. Kaarinassa Piikkiönlahdessa tehtiin Piikkiön jätevedenpuhdistamon purkuvesistön jälkitarkkailua. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen alueet sijaitsivat Naantalissa Airistolla Iso-Tervin edustalla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Hessundinsalmessa.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 9 (78) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna 2013. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla tai hakasuluissa muutos 2000-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Koordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta KKJ 135 Vapparin pohj.osa L 37 1970 21 (22) Parainen 669506-157305 136 Loskarnäs pohj. L 42 1975 22 (23) Parainen 669256-156900 137 Lessor L 137 1986 20 (21) Parainen 669286-157195 140 Bläsnäsinlahti L 44 1975 30 Parainen 669060-157169 143 Kruunukari L 143 1985 29 669322-156258 148 (1 Kirkkoselkä 1987 7 Parainen 668712-157258 165 Kirkkoherransaari L 61 1976 33 669686-157218 175 Papinsaari it. L 32 1970 7,5 (8) 669897-157078 179 Katariinanlaakson ed. L 31 1970 3 670046-156988 180 Uittamo L 29 1970 3 670173-156893 190 Linnanaukko L 28 1970 8 670303-156768 200 Pikisaari L 22 1970-1996, 2010-11 670280-156624 201 (1 Haarlan salmi 1991 11 (12) 669765-156625 205 Kalkkiniemi L 23 1970 11 670180-156487 210 Kuuvannokka L 26 1970 22 670000-156214 (23, 24) 215 Saaronniemi L 53 1976 53 670160-156000 220 (2 Rajakari T 52 1970 52 669680-156100 225 (2 Airismaa it. X 3 1978 80 Naantali 668945-155800 235 Marjaniemi NW L 19 1976 3 670440-156595 240 Pansion öljysatama L 17 1970 11 (10) 670379-156412 245 Kallanpää L 15 1970 15 [16] 670344-156207 250 Raisionlahden perukka L 12 1970 2 Raisio 670695-156178 256 Raision ent jv-purkupaikka 255 1991-2011 2,5 Raisio 670630-156194 260 Hahdenniemi L 13 1970 4 Raisio 670592-156177 265 Kukonpää L 14 1970 12 (8) Raisio 670470-156144 275 Viheriäistenaukko L 8 1970 10 670368-156024 280 Ajonpää L 6 1970 33 Naantali 670440-155920 285 Naantalinsalmi L 3 1970 26 (27) Naantali 670571-155703 290 Kuparivuori L 2 1970 25 Naantali 670646-155597 297 Kotkanaukko L 297 1982 29 Naantali 670350-155235 (30, 31) 300 Väskinsaari L 86 1976 19 Naantali 670890-155346 304 Papinluoto L 304 1981 20 Masku 671196-155119 308 Lapila L 308 1985 44 (45) Naantali 670021-155584 PARPUR Paraisten jv-purkupaik. 2005 16 Parainen 669136-157180 TKUPUR Turun jv-purkupaikka 2005 10 670382-156722 KANAV W Kanavaniemi lä 2010 12 670332-156699 LATOK N Latokari po 2010 10 670312-156732 RUISS E n silta et 2010 3 670379-156662 54 Aurajoen ravinnevirt. 1970 670808-157510 58, 58K Halinen kalaporras tai silta 670670-157190 (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y-1272-103). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan.
10 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS Talvi 2012/2013 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan varhain, sillä joulukuun alussa vuonna 2012 oli hyvin kylmää. Lämpötila oli pakkasen puolella kuun loppupuolelle asti, ja lunta saatiin toistuvasti. Vuodenvaihteessa lämpötilat nousivat nollan yläpuolelle ja lumi alkoi huveta. Tammikuun alkupäivinä sää kylmeni uudelleen, mutta kuukauden aikana pakkaslukemat vaihtelivat suuresti, ja Turussa keskilämpötila oli hieman alempi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 3). Lunta satoi useana päivänä. Tammi-helmikuun vaihteessa sää lauhtui jälleen. Helmikuussa lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, ja keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi. Lunta satoi useana päivänä, ja kuun puolivälissä lunta oli selvästi keskimääräistä enemmän. Maaliskuun alussa sää kylmeni, ja kuukausi oli loppupuolelle saakka keskimääräistä kylmempi, sillä etenkin yöt olivat kylmiä. Aurinkoisina tuulisina päivinä lumipeite hupeni mutta säilyi lumisateiden johdosta. Talvinen sää jatkui Turun seudulla pitkään, sillä myös huhtikuu oli keskimääräistä kylmempi, ja kuun puolivälissä lunta oli selvästi keskimääräistä enemmän. Yöpakkasten väistyttyä lumi alkoi hävitä erittäin nopeasti. Toukokuun alkupuoli oli viileä, mutta loppukuu oli poikkeuksellisen lämmin ja helteinen. Sademäärä jäi keskimääräistä pienemmäksi. Kesäkuun alussa ilma viileni, mutta lämpötila oli ajankohdalle tavanomainen. Loppukuu oli lämmin, ja hellepäiviä oli poikkeuksellisen monta. Heinäkuun alkupuolella sää viileni kesälle tyypillisiin lukemiin, mutta kuun keskivaiheesta lähtien oli useita hellepäiviä. Elokuussa sää oli kesäisen lämmin koko kuukauden. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Turussa etenkin kesä- ja elokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä, ja heinäkuussa lämpötila oli varsin keskimääräinen. Sademäärässä oli suuria alueellisia eroja, mutta vähiten satoi maan lounaisosassa. Turussa etenkin kesä- ja heinäkuussa sateita saatiin selvästi keskimääräistä vähemmän. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuun puolivälin tietämille päivälämpötila oli noin 20 ºC, mutta kuun lopulla sää viileni. Lokakuun puolivälissä oli pakkasöitä, mutta ennen kuun loppua sää lämpeni. Marraskuussa oli etenkin loppupuolella yöpakkasta mutta päivälämpötilat olivat yli 0 ºC, joten talvi sai odottaa. Sademäärä oli syyskuussa Turun seudulla selvästi keskimääräistä pienempi. Lokakuussa sademäärä vaihteli paikallisesti, ja Turussa satoi hieman keskimääräistä vähemmän kun taas Kaarinassa Yltöisissä selvästi keskimääräistä enemmän. Marraskuu puolestaan oli sateinen sekä Turun että Kaarinan tietojen perusteella. Joulukuun alussa lämpötila painui pakkasen puolelle muutamaksi päiväksi, jolloin Turun seudulla satoi hieman lunta ja vesistöihin muodostui riite. Loppukuu oli kuitenkin lauha ja sateinen; ohut lumi- ja jääkerros suli nopeasti pois, eikä vesistöjen jäätyminen päässyt alkuun. Kovat tuulet ja etenkin Seija-myrsky kuun puolivälissä aiheutti laajalti tuhoa ja sähkökatkoksia. Talvella 2012/2013 vesistöjen jäätyminen alkoi jo joulukuun alussa pakkasten myötä. Lumisateiden ja ajoittaisen lauhtumisen johdosta teräsjäätä ei muodostunut lainkaan. Merialueella Ilmatieteen laitoksen jäätietojen mukaan ensijäätyminen oli Turun satamassa 23.12.2012 ja Airistolla Rajakarilla 7.1.2013 (liite 1). Vielä maaliskuun loppupuolella merialueella oli paksu jääpeite. Huhtikuussa sään lauhduttua jäät heikkenivät nopeasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan Rajakarilta jäät katosivat 25.4.2013, ja niin sanottuja todellisia jääpäiviä oli 107. Jääpäivien määrä oli selvästi suurempi kuin vuosien 1970 2012 keskiarvo (80). Merivedenkorkeuden vuorokausikeskiarvo oli vuonna 2013 Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan Turussa tammi lokakuussa yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta 0-linjan alapuolella, ja korkeimmillaan vesi oli marras- ja joulukuussa (liite 2). Tammikuun kuluessa vesi laski 0-
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 11 (78) linjan tuntumasta tasolle -40 cm mutta kääntyi nousuun. Helmikuun alussa vesi kääntyi taas laskuun 0-linjalta ja saavutti maaliskuun lopulla vuoden alimman tasonsa (noin -70 cm). Huhtikuussa vesi nousi, ja huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun vuorokausikeskiarvo vaihteli tasolla noin -40 0 cm. Lokakuun lopulla vesi nousi nopeasti, ja marras joulukuussa vuorokausikeskiarvo vaihteli noin tasolla 0 +35 cm, mutta vuorokauden aikaiset vedenkorkeusvaihtelut olivat hyvin suuria. TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2013 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos (2013). Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2013-5,0-2,0-5,7 2,7 13,4 17,2 17,7 17,3 12,0 7,0 4,3 2,3 (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä 2013 39 22 22 54 14 48 35 72 30 75 81 77 569* (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723* * Sademäärien summa. 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia. 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2013 oli neljäs vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessaan. Puhdistamolla käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (ei Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Seudullisen puhistamoon käsiteltäväksi siirrettiin kahden jätevedenpuhdistamon jätevedet: syksyllä 2013 lakkautettiin jätevedenpuhdistamo Naantalin kaupungin Rymättylästä (18.10.2013) ja Ruskon kunnan Vahdolta (29.10.2013). Lisäksi vuoden 2014 alkupäivinä lakkautettiin Maskun kunnan Lemun puhdistamo (2.1.2014). Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Leino 2014). Kakolanmäen puhdistamo täytti vuonna 2013 ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla (Leino 2014). Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistettujen jätevesien ja esikäsiteltyjen ohitusvesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 140 tonnia/a ja kokonaisravinnemäärien osalta fosforia 4,0 tonnia/a ja typpeä 400 tonnia/a (Leino 2014). Esiselkeytetyn jäteveden ohituksia ei ollut vuoden aikana. Poikkeuksellisissa tilanteissa tammi- ja huhtikuussa purkupaikalle jouduttiin johtamaan myös puhdistamattomia jätevesiä puhdistamon ohi Hansapuiston ylivuotokaivosta noin 17 461 m 3. Nämä ohitukset huomioon ottaen purkupaikalle jätevesien tuoma BOD 7(ATU) -kuormitus oli noin 142 tonnia/a, mutta ravinnekuormitus ei noussut oleellisesti (taulukko 4).
12 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) Lupaehtojen mukaan lisäksi myös muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan mukaan Turun seudun puhdistamo Oy:n kuormitukseen. Toimialueen viemäriverkostoista ohitettiin vuoden 2013 aikana jätevettä yhteensä 92 925 m 3 eli keskimäärin 255 m 3 /d (Leino 2014). Ohitukset huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD7 (ATU) :a 150 tonnia/a, fosforia 4,4 tonnia/a ja typpeä 400 tonnia/a. Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli selvästi tutkimusalueen ulkopuolelle (esim. Mynämäki ja Paimio, Ilmanen & Leino 2014, liite 3). Osa ohituksista tuli suoraan tutkimusalueelle ja osa välillisesti esimerkiksi ojien tai jokien kautta: TSP Oy:n Kaarinan Rauvolan pumppaamolla ei ollut ohituksia mereen. Ilmeisesti vain suuret ohitusmäärät saattaisivat päätyä mereen, sillä ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon. TSP Oy:n Raision pumppaamolla oli pumppaamoon liittyviä ohituksia 2 150 m 3. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamonmäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta Raisionlahden pohjukkaan vesijättömaalle. Raision pumppaamolla oli lisäksi Raision kaupungin verkosto-ohituksia (27 727 m 3 ). Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (17 364 m 3 ) osa tuli mereen tai Aurajoen alajuoksulle sekä osa mereen laskeviin jokiin ja ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Kaarinan kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (163 m 3 ) osa tuli mereen Kuusistonsalmeen tai Piikkiönlahdelle. Paimion ja Piikkiön yhteisen viemärin mitoitus on liian pieni, mikä johti ohituksiin Piikkiössä. Maskun kunnan viemäriverkosto-ohitukset (10 093 m 3 ) johdettiin Maskunjokeen ja Piuhanojaan. Maskunjoki laskee Askaistenlahden sisäosaan ja Piuhanoja Raisionlahden pohjukkaan. Naantalin kaupungin viemäriverkosto-ohitukset (5 013 m 3 ) johdettiin pääosin ilmeisesti mereen tai sen tuntumaan. Nousiaisten kunnan viemäriverkosto-ohitukset (9 904 m 3 ) johdettiin Hirvijokeen, joka laskee Askaistenlahden sisäosaan. Joissakin paikoissa kunnan viemäriverkostosta vesistöihin tehtävät ohitukset ovat toistuvia ja merkittäviä, ja vesistötarkkailu saattaa olla tarpeen näillä ohituspaikoilla. Seudulliselta puhdistamolta mereen lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä (Leino 2014), ja tulokset täyttivät tutkittujen raskasmetallien osalta Sosiaali- ja terveysministeriön (2001) yksittäisen kotitalouden talousveden laatuvaatimukset. Lähtevän veden kadmium- ja lyijypitoisuudessa oli jonkin verran vaihtelua vuoden aikana. Haitallisten aineiden osalta E-PRTR-asetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa. Paraisten jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo on biologis-kemiallinen laitos. Aiempaan kemialliseen laitokseen lisättiin vuonna 1999 kaksivaiheinen biologinen suodatus, joista ensimmäinen (nitrifikaatiovaihe) poistaa BOD:n ja ammoniumtypen; jälkimmäinen toimii denitrifikaatiovaiheena eli pelkistää nitraattitypen typpikaasuksi. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa vuonna 2013 Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus (Ilmanen 2014) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 7 tonnia/a sekä fosforia 0,3 tonnia/a ja typpeä 12 tonnia/a (taulukko 4).
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 13 (78) Muut yhdyskuntajätevedet Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamolla käsitellään yhdyskuntajätevedet Lemun ja Askaisten taajamista bioroottorilaitoksessa. Jätevedet johdettiin tutkimusalueelle laskevan Hirvijoen sivuhaaraan Kuuvajokeen. Vuonna 2013 kuormitus (Lehtniemi 2014) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta noin 0,9 tonnia/a sekä fosforia 0,02 tonnia/a ja typpeä 4,7 tonnia/a. Vuosi 2013 oli käytännössä puhdistamon viimeinen, sillä toiminta päättyi 2.1.2014. Jokivesien mukana tuli kuormitusta Oripään, Pöytyän ja Auran sekä Ruskon Vahdon alueen puhdistamolta (taulukko 6). Mereen johdettiin jätevesiä myös Naantalin Rymättylän jätevedenpuhdistamolta. Vahdon ja Rymättylän puhdistamoiden toiminta päättyi syksyllä 2013. 4.1.2. Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:stä. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitukseen laskettiin myös sadevesissä ja osin entisiltä sokerijuurikkaiden varastoalueilta tullut kuormitus; vuoden 2008 alusta vain yksi ns. multa-allas sijaitsee tehtaan alueella. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen; öljynerotin uusittiin keväällä 2010. TSE Oy:n Naantalin laitokselta (ent. TSME Oy, Fortum Power and Heat Oyj) kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oil Oyj:stä ja Finnfeeds Finland Oy:stä. Vuoden 2013 syksyllä ympäristölupapäätöksen saivat ExxonMobil Finland Oy Ab ja TSE Oy. 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvien kuormittajien vuonna 2013 merialueelle johtamien puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 166 tonnia, fosforikuorma 5 tonnia ja typpikuorma 420 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 168 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. Vuonna 2013 jätevesien merialueelle aiheuttama BOD 7ATU - ja ravinnekuormitus oli selvästi pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen (taulukko 5), sillä Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistustulos oli parempi kuin aiemmilla laitoksilla. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle 1 000 kg/a kuten yleensä 2000-luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970-luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990- luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vesistökuormituksesta pääosa tuli vuonna 2013 Turun seudun puhdistamo Oy:stä (taulukko 5, kuva 3a). Keskittämisen myötä kuormitus yhteensä on ollut aiempaa pienempi, mutta typpikuormitus oli vuonna 2012 ja 2013 suurempi kuin Tsp Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina 2009 2011. Paraisten puhdistamon kuormitus on pysynyt melko tasaisena ja un verrattuna pienenä.
14 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD- ja kuormitus on vaihdellut jonkin verran, ja ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä. TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna 2013. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) 30296 142 4,0 400 Paraisten kaupunki, Parainen 2) 934 6,6 0,3 12 TSE Oy, Naantali 3) 1721 0 Neste Oil Oyj, Naantali 3) 1124 7,7 0,2 4,5 0,6 Finnfeeds Finland Oy 3) 340 10 0,09 3,8 ExxonMobil Finland Oy Ab 2) <10 0,03 <0,001 0,008 <0,001 Laitokset purkupaikoille yhteensä 34 415 166 5 420 0,6 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2014). Määrä on puhdistamolla käsitelty vesi ja ohitus Hansapuiston ylivuotokaivosta. Kuormitus sis. purkupaikalle johdetut puhdistamolla käsitellyn veden lisäksi tulevan veden ohituksen Hansapuiston kaivosta mutta ei pumppaamo- ja verkosto-ohituksia. Verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: kuormitus BOD 7(ATU) 150 t/a, P 4,4 t/a, N 400 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenveto tai sitä varten tehdyt laskelmat (Tiedot: L-S vyt Oy 2014). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 15 (78) TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina 1999 2013. Suluissa vuosina 1999 2008 Turun jätevesien osuus (%), joka v. 2008 sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a 1999 512 (73) 21 (70) 835 (64) 1,91 2000 476 (75) 18 (72) 816 (63) 0,91 2001 341 (75) 15 (69) 832 (66) 2,8 2002 330 (75) 14 (67) 700 (68) 0,03 2003 302 (46) 13 (61) 646 (62) 0,4 2004 326 (43) 16 (47) 681 (59) 0,7 2005 348 (42) 15 (45) 525 (53) 0,3 2006 468 (50) 20 (51) 598 (53) 0,7 2007 346 (51) 18 (41) 542 (55) 0,4 2008 358 (46) 18 (44) 540 (56) 0,5 2009 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0,2 2010 156 (80) 6 (79) 360 (91) 0,3 2011 194 (79) 6 (67) 341 (91) 0,3 2012 151 (79) 6 (82) 514 (93) 0,6 2013 166 (85) 5 (87) 420 (95) 0,6 TAULUKKO 6. Valuma-alueella ja tutkimusalueen lähellä toimivien jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna 2013. Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää Aurajoki 109 2,2 0,19 6,3 Pöytyä (Riihikoski) Aurajoki 424 5,0 0,49 12 Aura Aurajoki 231 8,7 0,54 23 Masku (Lemu, sis. Askainen) * Hirvijoki 86 2,5 0,064 13 Rusko (Vahto) ** Ruskonjoki 65 2,6 0,28 7,8 Yhteensä jokiin vuodessa t/a 915 7,7 0,57 22 Mereen: Rymättylä *** t/a Kirkkosalmen suu 91 0,48 0,040 2,7 Vuosikuormitus jokiin ja mereen t/a noin 8 0,6 23 Tiedot:, kuormituslaskelmat jätevedenpuhdistamojen vuosiraportteihin (4.7.2013). * Toiminta päättyi 2.1.2014. ** Toiminta päättyi 29.10.2013. *** Tiedot vuodelta 2012. Toiminta päättyi 18.10.2013.
. 16 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk 10000 BHK7 FOSFORI kg/vrk 600 9000 8000 BOD7ATU TYPPI 500 7000 FOSFORI 400 6000 5000 300 4000 3000 200 2000 100 1000 0 0 1970 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v. 1970 2013.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 17 (78), v. 2009 Tsp Oy Raisio Kaarina Parainen 400 350 300 BOD 7ATU t/a 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 14 12 10 Fosfori t/a 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 600 500 400 Typpi t/a 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2013. Vuodesta 2009 alkaen tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Parainen keskustan puhdistamoa.
18 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab 30 25 BOD 7ATU t/a 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 0,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0,1 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Typpi t/a 2010 2011 2012 2013 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2013. Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 19 (78) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 4.2.1. Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Yläjuoksua tutkitaan Oripään, Pöytyän (Riihikoski) ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen velvoitetarkkailua että Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta, ja Turun vesilaitos seurasi Halisissa raakaveden laatua. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Vuonna 2013 tammikuun alkupäivinä oli Aurajoen Halisissa lumen sulaessa virtaamahuippu (kuva 4a), mutta virtaama laski nopeasti ja oli tammikuun loppupuolelta maaliskuun loppupuolelle alle 5 m 3 /s. Huhtikuun puolivälissä lumen sulaessa virtaama nousi erittäin nopeasti keväthuippuun, jolloin mitattiin myös vuoden suurin virtaama (noin 135 m 3 /s). Jo toukokuun alkupäivinä virtaama painui alle 10 m 3 /s ja jatkoi pienenemistä lukuun ottamatta kuun lopun sateiden tuomaa lyhyttä nousua. Kesäkuun alusta lokakuun loppupuolella virtaama oli pääosin alle 1 m 3 /s; vain kesä- ja elokuun puolivälissä virtaama nousi joksikin aikaa hieman. Lokakuun lopussa virtaama lähti nousuun, ja marraskuussa kahden korkeimman huipun virtaamat olivat noin 32 33 m 3 /s. Joulukuun alussa virtaama oli jälleen pieni mutta lähti nousuun jo ennen kuun puoliväliä. Joulunajan sateiden yhteydessä virtaamahuippu oli noin 61 m 3 /s, ja vuoden päättyessä virtaama oli kääntynyt laskuun. Vuoden keskivirtaama oli lähellä vuosien 1961 1990 keskivirtaama (taulukko 7). Suurin virtaama oli korkea verrattuna vuosiin 2002 2012 mutta lyhytkestoinen. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain olematon, ja Turun vesilaitos johti Paimionjoesta vettä Aurajokeen kesäkuun alkupuolelta lokakuun lopulle noin 0,3 0,5 m 3 /s. Vuonna 2013 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 63 t/a ja typpivirtaama 780 t/a (Koivunen 2014). Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, sillä tammikuun alku oli sateinen, ja vuoden ravinnevirtaamasta tuli noin kymmenesosa. Huhtikuussa oli kevättulva, ja osuus oli fosforivirtaamasta noin 44 % ja typpivirtaamasta noin 33 %. Touko-syyskuun osuus ravinnevirtaamasta oli <5 %. Loka-joulukuun osuus oli fosforivirtaamasta noin 44 % ja typpivirtaamasta noin 51 %. Vuosina 1980 2013 Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin 15 126 t/a ja typpivirtaama 290 1 100 t/a (kuva 4b ja c). Vuonna 2013 ravinnevirtaama oli ajanjakson tuloksissa kohtalaisen tavanomainen. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna 2013 kolme kertaa: helmi-, huhti- ja heinäkuussa (Koivunen 2013). Helmikuussa Vähäjoessa kokonais- ja ammoniumtypen määrä oli selvästi korkeampi kuin Aurajoessa Halisissa, ja huhtikuussa myös kokonaisfosforin määrä oli korkeampi kuin Halisissa. Kaikilla kolmella kerralla Vähäjoessa bakteerimäärä oli korkeampi kuin Halisissa. Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesi- ja ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais- Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina 2000 2005 Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19 %. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus on pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) on peräisin jätevedenpuhdistamoilta.
20 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta. Vuonna 2013 Aurajoen Halisissa sekä fosfori- että typpivirtaama olivat varsin lähellä laskennallista kuormitusta: fosforivirtaama noin 93 % ja typpivirtaama noin 101 % laskennallisesta kuormituksesta. 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina 2000 2005 fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on Turun merialueen tarkkailun yhteydessä pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) vuosittain Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella saatuun kuormitukseen. Mikäli vuonna 2013 Hirvi- ja Ruskonjoen ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, merialueelle Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä 32 tonnia fosforia ja noin 390 tonnia typpeä (taulukko 9). 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa haja- ja luonnonkuormituksesta. Saariston rakentamattomilta, kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Karkeasti arvioituna jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi vuonna 2013 ollut noin 28 tonnia fosforia ja 339 tonnia typpeä. 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 21 (78) Vuonna 2013 merialueelle tuli jäte-, joki- ja valumavesissä arviolta yhteensä 128 tonnia fosforia ja 1 300 tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 40 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 22 %. Vuonna 2013 merialueelle joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2011 (kuva 5). Yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien osuus fosforikuormituksesta oli pieni verrattuna valumavesien osuuteen. Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli huomattavasti suurempi, mutta osuus voi vaihdella paljon: kuivana vuotena 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä kun sateisena vuotena 2011 osuus jäi alle viidennekseen. Turun seudun puhdistamo Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina eli vuosina 2009 2013 merialueelle jätevesissä johdettu ravinnekuormitus oli aiempaa pienempi. 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satama teki vuonna 2013 kunnossapitoruoppauksia kantasatamaan johtavalla väylällä, ja kaikki massat eli noin 42 000 irto-m 3 läjitettiin Airistolle Rajakarin läjitysalueelle (Turun satama 2014). Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja vuosi 2013 mukaan lukien sinne on läjitetty pääosin Turun sataman ruoppausten massoja yhteensä noin 1 662 000 irto-m 3. Vuosina 2009 ja 2010 Turun sataman massoja ei läjitetty mereen. Vuonna 2009 alueelle läjitettiin Merenkulkulaitoksen laivaväylän Utö Naantali syventämistöissä ruopattuja massoja, mutta niiden määrä ei ole tiedossa. Airistolla lähellä Kuuvannokkaa sijaitsevan Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999. Vuosina 1989 1999 sinne läjitettiin yhteensä 2 361 676 irto-m 3. Kohosen (2006) mukaan Kuuvan läjitysalueelta on valunut Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä, ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen. 4.4. Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi. Airistolla Iso-Tervin eteläpuolella olevan laitoksen aiheuttama kuormitus oli vuonna 2013 noin 125 kg fosforia ja 1 136 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 21.3.2014). Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli vuonna 2013 noin 47 kg fosforia ja 369 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 21.3.2014). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla. 4.5. Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina 2000 2005 Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valuma-alueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuo-
22 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) dessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien 1994 1996 laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a. 1980-luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2.a.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) 23 (78) VIRTAAMA m 3 /s 140 AURAJOKI 120 100 80 60 40 20 0 I III V VIII X XII 2013 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna 2013. Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama 140 16 120 14 100 80 60 40 20 12 10 8 6 4 2 0 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 Fosforvirtaama (t/v) 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2013. Typpi keskivirtaama 1200 16 Typpivirtaama (t/v) 1000 800 600 400 200 14 12 10 8 6 4 2 0 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2013.
24 (78) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2013) TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina 2002 2013 sekä pitkäaikaiskeskiarvo 1961 1990. 1961 1990* 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Keskivirtaama (MQ) 7,2 5,1 2,8 7,7 5,9 8,5 6,4 10,9 3,1 4,4 8,1 7,5 7,3 Suurin virtaama (HQ) 286 81 74 70 103 68 80 80 79 78 111 114 135 Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma- Yhteensä alue Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) 727 158 283 130 382 1680 Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht. 40 33 33 30 Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen 7 182 2 40 3 71 1 33 4 96 17 11 422 26 luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet 48 506 10 110 16 174 8 85 20 222 102 69 1097 68 Muu hajakuormitus 3) 12 34 3 7 5 13 2 6 6 18 28 19 78 5 Jätevedet -11 4) 1 12 <0,1 4 <0,1 3 1 1 19 1 Yhteensä 68 734 15 157 24 262 11 127 30 336 148 100 1616 100 1) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2011, 2012. TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna 2013. Jokien tuoman ravinnekuormituksen oletetaan poikenneen taulukon 8 laskennallisesta kuormituksesta kuten Aurajoessa (fosfori 93 % ja typpi 101 % laskennallisesta kuormituksesta). 2013 P, t/a % N, t/a % Aurajoki 63 49 780 40 Hirvijoki 22 17 262 14 Ruskonjoki 10 8 128 7 Muu valuma-alue 28 22 339 18 Mereen johd. jätevedet 5 4 420 22 Yhteensä 128 100 1292 100