Talvivaara Sotkamo Oy

25.3.2010 Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2009 Yhteenveto

Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2009 Yhteenveto 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUN TAUSTATIEDOT JA TOTEUTUS 1 3 KÄYTTÖTARKKAILU 2 4 RAKENTAMISVAIHEEN AIKAINEN TARKKAILU 2 5 PÄÄSTÖTARKKAILU 2 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 3 6.1 Pintavedet 3 6.1.1 Veden laatu 3 6.1.2 Kalasto ja kalastus 4 6.2 Pohjavedet 5 6.3 Biologinen tarkkailu maa-alueilla 5 6.4 Pölylaskeuma ja leijuma 5 6.5 Melu 7 6.6 Tärinä 7 7 YHTEENVETO 7 Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM Eero Taskila, FM Susanna Ylitervo, FM Pekka Keränen, FM Juha Parviainen, FM Yhteystiedot Tutkijantie 2 A, 90590 Oulu PL 20, 90571 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Talvivaaran monimetalliesiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 642 Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään suunniteltua tuotantoa yli 60 vuotta. Kaupallinen tuotanto aloitettiin alkuvuodesta 2009, ja vuosittainen nikkelin tuotantomäärä on noin 50 000 tonnia. Lisäksi kaivoksen odotetaan tuottavan prosessin sivutuotteena vuosittain noin 90 000 tonnia sinkkiä, 15 000 tonnia kuparia ja 1 800 tonnia kobolttia. Suunniteltu malmin louhintamäärä on noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007. Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 2008 ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja bioliuotusta. Vuonna 2009 rakennustyöt jatkuivat ja tuotanto oli käynnissä, mutta se ei ollut jatkuvaa teknisistä ongelmista johtuen. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu on toteutettu vuonna 2009 voimassa olevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailuun sisältyy rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden ja ph:n tarkkailu, päästötarkkailu ja ympäristövaikutusten tarkkailu. Ympäristövaikutuksien tarkkailussa oli suppeampi vuosi, johon sisältyi pintavesien tarkkailu, pohjavesien tarkkailu, biologisesta tarkkailusta liito-oravien tarkkailu, pölylaskeuman ja leijuman tarkkailu sekä melun ja tärinän tarkkailu. Koko tarkkailun raportointi on jaettu viiteen osaan: Yhteenveto Osa I Tarkkailun taustatiedot Osa II Rakentamisvaiheen aikainen tarkkailu Osa III Päästötarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu Osa IV Ympäristövaikutusten tarkkailu sisältää seitsemän alakohtaa (a-g). 2 TARKKAILUN TAUSTATIEDOT JA TOTEUTUS Talvivaaran kaivos sai Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta ympäristö- ja vesitalousluvan 33/07/1 29.3.2007. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen tietyin osin. Vaasan hallintooikeus antoi päätöksensä 08/0039/1 15.2.2008. Päätös sisälsi mm. muutoksia päästörajaarvoihin, mikä vaikutti myös tarkkailusuunnitelmaan. Luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä 2953 24.11.2008. Vuosi 2009 oli Kajaanissa tavanomaista lämpimämpi ja sateisuudeltaan lähes normaali. Erityisesti marras- ja syyskuu, mutta myös touko- ja elokuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Keskimääräistä enemmän satoi touko-, heinä- ja syyskuussa. Niukkasateisinta oli maaliskuussa, mutta myös kesä-, loka- ja joulukuu olivat selvästi tavanomaista niukkasateisempia. Vallitsevat tuulen suunnat olivat vuositasolla etelän-lännen suunnalta. Tyyntä oli selvästi edellisvuotta useammin ja toisaalta tuulen nopeuden vaihtelu edellisvuotta suurempaa, vaikka tuulen keskinopeus oli sama. Jormasjärven vedenkorkeus oli vuonna 2009 huhtikuusta marraskuuhun tavanomaista alempana ja myös virtaama Jormasjoen luusuassa oli noin neljänneksen normaalia pienempi. Tarkkailun taustatiedot on esitetty osaraportissa I.

2 Tarkkailusta vastasi konsulttina pääasiassa Pöyry Environment Oy. Ilmapäästöjen mittauksen toteutti Nab Labs Oy, leijumamittaukset Ilmatieteen laitos ja melutarkkailun Pöyry Energy Oy. 3 KÄYTTÖTARKKAILU Käyttötarkkailu toteutettiin tarkkailusuunnitelman mukaisesti kirjaamalla mm. rakentamistöiden ja louhinnan eteneminen, käytetyt kemikaalit, polttoaineet ja vesimäärät sekä tuotetut jätteet. Poikkeustilanteiksi luokiteltuja vesipäästöjä ei tapahtunut vuoden 2009 aikana. Pieniä öljyvahinkoja kaivosalueella tapahtui vuonna 2009 yhteensä 19. Pölyämisen vähentämiseksi on tehty useita korjaustoimenpiteitä murskaamolla ja malminkäsittelyssä, tärinän mittausta kiinteistöillä on lisätty ja hajuhaittoja on pyritty vähentämään prosessiteknisin toimin. Käyttötarkkailun tulokset on esitetty osaraportissa II. 4 RAKENTAMISVAIHEEN AIKAINEN TARKKAILU Rakentamisvaiheen tarkkailu toteutettiin pääasiassa kahdella pisteellä, Sekundäärikasa SeP2 ja Mourunpuro-Kortelammen eteläpuoli, viikoittain. Vuoksen vesistön suunnalla Mourunpurossa tarkkailu päättyi joulukuussa rakennustöiden päätyttyä ja alkoi Kuusijoen suunnalla yhdellä lisäpisteellä. Kyseisellä suunnalla Sekundäärikasan SeP1 ja Härkäpuron tarkkailu lopetettiin maaliskuussa. Kuusijoen kautta Oulujoen vesistöön tuli vesiä sekundäärikasan rakennustyömaalta, kaivosvarikon alueelta sekä avolouhoksen ympäristöstä. Mourunpurossa Kortelammen vesienkäsittely-yksikön alapuolella kiintoainepitoisuudet pysyivät vuonna 2009 varsin alhaisena, alle lupa-rajan, yhtä tulva-aikana mitattua poikkeusta lukuun ottamatta. Myös veden ph:n vaihteli edellisvuotta vähemmän ja taso oli korkeampi, keskimäärin 6,8. Havaintopaikalla Sekundäärikasa P2 kiintoainepitoisuus oli ajoittain koholla, mikä selittyy osin vähäisellä vesimäärällä. Härkäpurossa ja Sekundäärikasa SeP1:ssä maaliskuulle asti mitatut kiintoainepitoisuudet olivat alle 30 mg/l. Havaintopaikalla Sekundäärikasa P4 kiintoainepitoisuus oli korkea joulukuun alkupuolella kahdessa ensimmäisessä näytteessä, mutta laski sen jälkeen selvästi. Rakentamisvaiheen aikaisen tarkkailun tulokset on esitetty osaraportissa II. 5 PÄÄSTÖTARKKAILU Prosessin ylijäämävesiä johdettiin loppuvuodesta 2009 jälkikäsittely-yksiköille noin 220 000 m 3. Määrä jakautui suurin piirtein tasan pohjoiselle ja eteläiselle jälkikäsittely-yksikölle. Prosessin ylijäämävesissä kaikki yksittäiset metallipitoisuudet alittivat luparajat. Talvivaaran saniteettijätevedenpuhdistamo toimi vuonna 2009 tarkkailutulosten mukaan hyvin ja täytti sille asetetut lupavaatimukset. Päästötarkkailujen tulokset on esitetty osaraportissa III. Ensimmäinen ilmaan menevien päästöjen tarkkailu tehtiin joulukuussa 2009 Nab Labs Oy:n toimesta. Mittaus koski 10 MW:n POR -kattiloiden savukaasupäästömittausta. Mittauksissa osa typen oksidien pitoisuuksista ylitti, mutta hiukkaspitoisuudet alittivat päästöraja-arvot.

6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 3 6.1 Pintavedet Talvivaaran kaivoksen tarkkailussa vuosi 2009 oli ns. suppea vuosi, jolloin pintavesien tarkkailu sisälsi tarkkailusuunnitelman mukaiset veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailun sekä kalastus- ja ravustuskirjanpidon. Lisäksi tarkkailuun kuului vuosittainen sähkökoekalastus Tuhkajoella. Pintavesien tarkkailun tulokset on esitetty osaraportissa IV a. 6.1.1 Veden laatu Kuusilammen avolouhoksen ympäristöstä mustaliuskealueelta vedet kulkevat useiden pienten lampien ja purojen kautta Kuusijokeen ja edelleen Kalliojoen kautta Kolmisoppeen. Mustaliuskealueen vesistöt ovat luonnostaan happamia ja metalleja vedessä voi olla runsaasti. Myös sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtavuus ovat luonnostaan koholla. Kaivospiirin alueella mustaliuskealueella sijaitsevissa lammissa ja puroissa happamuus oli vähentynyt edellisvuodesta ollen paikoin samaa tasoa tai vähäisempää, mutta Kuusilammessa edelleen happamampaa kuin ennen kaivostoimintaa. Edellisvuodesta poiketen vedet olivat hyvin tummia ja humuspitoisia lukuun ottamatta Kuusilampea, missä alhainen ph sakkasi humuksen ja fosforia varsinkin kesällä. Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat pintakerroksessa pääosin edellisvuotta suurempia. Typpeä oli eniten, mutta selvästi edellisvuotta vähemmän, Kaivoslammen alusvedessä ja vähiten Kuusilammessa kesällä. Typpeä tulee vesiin räjäytysainejäämänä. Vesi lammissa oli useimmiten silminnähden sameaa. Mustaliuskealueen vesissä oli runsaasti metalleja. Pitoisuudet olivat kevättalvella yleensä selvästi suurempia kuin kesällä. Nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin pitoisuudet pääosin laskivat edellisvuodesta, mutta olivat edelleen korkeampia kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista tehdyssä perustilaselvityksessä. Kadmiumpitoisuus pieneni edellisvuodesta Kaivoslammessa, mutta kasvoi alempana Härkälammen-Kuusilammen alueella. Oulujoen vesistöalueen suuntaan tuli vesiä kaivosalueelta Kuusijoen suunnalta ja jossain määrin pohjoiselta jälkikäsittely-yksiköltä Salmisen suunnalta Kalliojokeen ja edelleen Kolmisoppeen. Oulujoen vesistöalueella veden laatu oli yleisesti heikoin vesireitin yläosan pienissä järvissä ja veden laatu parani alavirtaa kohden. Vuonna 2009 veden ph-arvot olivat jonkin verran korkeampia kuin vuonna 2008 erityisesti kesäaikana. Kolmisopessa vesi on luontaisesti hapanta mustaliuskealueen vesien vaikutuksesta. Ravinnepitoisuudet laskivat alavirtaan, mutta kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella vesistöt olivat pääosin reheviä, Jormasjärvi ja Nuasjärven Jormaslahti kuitenkin lievästi reheviä. Kolmisopen säännöstelypadon rakennustöiden vaikutus oli nähtävissä maaliskuussa selvästi kohonneina kiintoaine- ja fosforipitoisuuksina ja veden voimakkaana sameutena järvestä lähtevässä vedessä. Kalliojoessa metallipitoisuudet olivat koholla mustaliuskealueelta tulevien vesien vaikutuksesta. Kalliojoessa, Kolmisopessa, Kolmisopesta lähtevässä vedessä ja Tuhkajoessa nikkelin ja sinkin pitoisuudet olivat noususuunnassa. Kalliojoen suulla ja Kolmisopessa kadmiumin pitoisuus ylitti hieman määritysrajan maaliskuussa. Koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat pääosin määritysrahaa pienempiä tai sen tuntumassa. Edellä mainituilla havaintopaikoilla nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät eräiden tutkimusten mukaan vesieliöstölle haitallisena pidettävän tason lähinnä talvella. Jormasjärveen tultaessa sinkin ja nikkelin pitoisuudet edelleen laskivat ja olivat samaa tasoa kuin vuonna 2008. Nuasjärvessä sinkin, nikkelin, kuparin ja koboltin pitoisuudet olivat pääsääntöisesti alle määritysrajojen. Vuoksen vesistöalueella vedet eivät yleensä ole niin happamia ja vesi on tummempaa, humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Oulujoen vesistöalueen puolella. Kyseiseen suuntaan ei päätynyt mustaliuskealueen happamia vesiä edellisvuoden poikkeustilanteen tapaan. Typpipitoisuudet laskivat Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä, kun typpeä räjäytysainejääminä

4 sisältävät kuivatusvedet vähenivät kaivoksen rakennustöiden päätyttyä. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin keskimääräinen pitoisuus oli Ylä-Lumijärvessä lievästi rehevien ja Kivijärvessä sekä Laakajärvessä rehevien vesien tasoa. Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven metallipitoisuuksissa ei ollut enää edellisvuoden kaltaista suurta ajallista vaihtelua, ja myös keskimääräiset pitoisuudet olivat huomattavasti edellisvuotta pienempiä. Laakajärvessä nikkeli- ja sinkkipitoisuudet olivat talvella lievästi koholla ja Itkonniemessä määritysrajan tuntumassa tai sen alle. Koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat lähes poikkeuksetta alle määritysrajojen. Ylä-Lumijärvessä nikkelin pitoisuus ylitti eräiden tutkimusten mukaan kirjolohelle haitallisena pidettävän tason puolessa näytteistä hieman tai jonkin verran ja sinkin pitoisuus yhdessä näytteessä vesikirpuille haitallisena pidetyn tason. Kaivoksen läheisyydessä sijaitsevista vesistöistä suurimmat, Hakonen ja Iso Savonjärvi, sekä Kivipuro ja Pirttipuro sijaitsevat kaivospiirirajan tuntumassa sen ulkopuolella ja muut pienemmät lammet rajan sisäpuolella. Lampien happamuus oli alueelle tyypillinen, paikoin varsin hapan, mutta ph-arvot olivat kuitenkin yleisesti samaa tasoa kuin ennen kaivostoiminnan aloittamista tehdyssä perustilaselvityksessä. Lampien ja purojen veden väri ja humuspitoisuus vaihtelivat melko suuresti samoin kuin ravinnepitoisuudet. Myllylammessa typpipitoisuus oli talvella korkea johtuen ilmeisesti räjähdysainejäämiä sisältävistä kuivatusvesistä. Hoikanlammessa nitraattitypen pitoisuudet olivat edelleen koholla, mutta selvästi alhaisempia kuin edellisvuonna, jolloin niiden arvioitiin johtuvan läheisellä tietyömaalla tehdyistä räjäytyksistä sekä tien runkoon käytetyssä louheessa räjähdysainejäämänä olevasta typestä. Kaivoksen ympäristössä sijaitsevissa pienissä lammissa ja puroissa ei todettu kaivostoiminnasta johtuvia kohonneita metallipitoisuuksia. 6.1.2 Kalasto ja kalastus Kalataloustarkkailuun sisältyivät v. 2009 kalastus- ja ravustuskirjanpito sekä Tuhkajoen vuotuiset sähkökoekalastukset. Kirjanpitokalastajia oli Kolmisopella kaksi ja Jormasjärvellä viisi. Kolmisopella ei tiettävästi ole enää nykyisin muita kalastajia. Kolmisopella harjoitettiin pienimuotoista katiskakalastusta. Kalastajakohtainen saalis oli 74 kg, mistä haukea oli kolme neljännestä. Lisäksi saatiin vähän ahventa ja madetta. Hauen yksikkösaalis Kolmisopella oli hyvä. Kalastajat eivät kommentoineet Kolmisopella pyydysten likaantumista tai kalojen makuvirheitä. Jormasjärvellä kalastus oli pääasiassa talviverkkokalastusta. Kalastajakohtainen saalis oli Jormasjärvellä kotitarvekalastuksen luonne huomioon ottaen varsin suuri eli 131 kg. Kuhan osuus saaliista oli puolet. Muita merkittäviä saalislajeja olivat hauki ja made. Lisäksi saatiin hieman siikaa, muikkua, ahventa, lahnaa ja särkeä. Käytetty verkkojen solmuväli oli niin harva, että niillä saatiin ahventa vain hiukan ja särkeä ei ollenkaan. Kuhan, hauen ja mateen verkkoyksikkösaaliit olivat pieniä. Kurenuotalla saadut muikkusaaliit olivat pieniä ja muikku oli pienikokoista. Jormasjärven kalastajista vain yksi kommentoi pyydysten likaantumista. Hänen mukaansa likaantuminen oli talvella vähäistä lukuun ottamatta maaliskuuta, jolloin se vaikeutti kalastusta. Jormasjärvellä ravustaneiden neljän kirjanpitoravustajan kokonaissaalis oli 890 rapua. Ravun yksikkösaalis mertavuorokautta kohden oli pieni. Ravustuskirjanpidon mukaan rapukanta vaikuttaa olevan Talvilahdella heikompi kuin muualla Jormasjärvessä. Tuhkajoen vuosittain seurattavat sähkökoekalastuskohteet edustavat Tuhkajoen alaosan parhaita taimenen pienpoikashabitaatteja. Koealojen kalasto oli v. 2009 pääasiassa taimenta, jonka tiheys

5 oli kuitenkin melko pieni. Taimenen lisäksi saatiin molemmilta koealoilta pienin tiheyksin kesänvanhaa harjusta sekä madetta. Tuhkajoesta saadut taimenet olivat luonnonkantaa. 6.2 Pohjavedet Pohjaveden laatua tarkkailtiin lähiasutuksen kaivoista sekä tehdasalueen (P1) ja Valkealammen (P4) porakaivosta. Pohjavesien tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IV b. Tarkkailussa ei todettu merkittävästi kohonneita metallipitoisuuksia ja paikoin esimerkiksi kaivoissa havaitut kohonneet pitoisuudet johtuivat alueen kallioperän laadusta. Kohonneita pitoisuuksia havaittiin etenkin raudan, mangaanin ja nikkelin osalta. Tehdasalueen porakaivon ja lähellä kaivospiirin länsirajaa sijaitsevan Valkealampi P4 porakaivon kohonneet nitraattipitoisuudet johtuvat todennäköisesti rakentamisessa käytetyn kiviaineksen räjähdysainejäämistä. Muiden seurantapaikkojen paikoin kohonneet typpipitoisuudet johtuvat muista tekijöistä kuin kaivostoiminnasta. Kaikilta osin veden laatu ei täyttänyt talousvedelle annettuja laatunormeja. Nitriittitypen osalta talousvesinormi ylittyi yhdessä pisteessä ja nitraattitypen osalta tehdasalueen pisteessä P1 molemmilla kierroksilla ja pisteessä P4 kevään kierroksella. Metallien osalta pitoisuuksien ylitykset olivat suurimmat raudan ja mangaanin osalta. Kevään kierroksella talousvesinormi ei täyttynyt raudan osalta kolmessa pisteessä ja syksyn kierroksella viidessä pisteessä. Mangaanin osalta normi ei täyttynyt seitsemässä pisteessä (kevät ja syksy). Nikkelin osalta pitoisuudet ylittivät talousvesinormin kolmessa pisteessä keväällä ja kahdessa pisteessä syksyllä. Talousvesinormin mukainen ph-taso ei täyttynyt kevään kierroksella seitsemässä pisteessä ja syksyn kierroksella viidessä. Malmirannan ja Paavolan kaivoissa vesipinta oli syyskuun kierroksella selvästi alempana kuin keväällä. Syy ei ole tiedossa, mutta jatkotarkkailussa selviää onko kyseessä kertaluoteinen havainto. 6.3 Biologinen tarkkailu maa-alueilla Maa-alueiden biologinen tarkkailu sisälsi liito-oravan esiintymisen tarkkailun. Maa-alueiden biologisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IV c. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin ns. papanakartoitusmenetelmällä. Lajin kannalta potentiaaliset ydinalueet sekä lajin asuttamat metsäkuviot olivat suurimmaksi osaksi säilyneet ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tarkkailun alussa vuonna 2007 liito-oravatarkkailun kohteena oli 22 metsäkuviota, joista v. 2008 ennallaan oli 15 kuviota. Hävinneitä kuvioita oli tuolloin 4 kappaletta. Vuonna 2009 10 kuviota oli säilynyt ennallaan, 5 kuviota oli heikentynyt ja yksi kohde tulkittiin hävinneiksi pääasiassa hakkuiden ja kaivoksen toimintaan liittyvien rakentamistoimien seurauksena. Tarkkailun alussa kohteina olleista 22 metsäkuviosta vuoden 2009 tulosten perusteella ennallaan oli siis hieman alle puolet kohteista. 6.4 Pölylaskeuma ja leijuma Pölylaskeumaa tarkkailtiin yhteensä 16 kohteessa kaivospiirin alueella ja sen ulkopuolella. Tarkkailu on jatkuvaa. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuutta tarkkailtiin Ilmatieteen laitoksen toimesta kahdessa kohteessa, joista toinen sijaitsi kaivoksen tehdasalueen läheisyydessä ja toinen kaivospiirin ulkopuolella lähiasutuksen pihapiirissä. Mittaus tehtiin jatkuvatoimisella analysaattorilla 4.9.2008-2.3.2009 välisenä aikana. Pölylaskeuman tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan osaraportissa IV d ja Ilmatieteen laitoksen laatima raportti hengitettävien hiukkasten tarkkailusta (leijuma) on tämän raportin osana IV e. Vuoden 2009 laskeumatarkkailussa keräysastioiden veden ph-arvot vaihtelivat pääosin välillä 4-8 eli ph:n ajalliset vaihtelut olivat suuria. Keskimäärin alhaisimmat ph-arvot todettiin liuo-

6 tusalueen itäpuolella keräimissä 12 ja 13, joissa myös ph:n muutos edelliseen vuoteen verrattuna oli suurin. Kiintoainelaskeumat olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. Kiintoainelaskeumat olivat suurimmillaan kesäaikaan, jolloin useimmilla keräysasemilla laskeumasta suuri osa oli orgaanista alkuperää ollen siten peräisin muualta kuin kaivostoiminnasta. Kaivosalueen ulkopuolella epäorgaanisen laskeuman osuus oli huomattava Tuhkakylän koululla (keräin 9) ja Myllyniemessä (keräin 6) 19.5.-16.6. keräysjaksolla. Kyseisellä jaksolla yleisesti myös muualla kaivosalueen ulkopuolella vähintään neljäsosa kiintoainelaskeumasta oli epäorgaanista alkuperää. Kauimpana kaivosalueesta sijaitsevalla Lahnasjärven metsästysmajan keräimellä 8 kesäajan laskeumista vähintään neljäsosa oli epäorgaanista alkuperää. Myös kaivosalueelta mitatut suurimmat laskeumat kesäaikana olivat pääasiassa orgaanista ainetta. Liuotusalueen itäpuolella keräimissä 12 ja 13 epäorgaanisen laskeuman osuus oli kesäaikana suuri. Keräysjaksolla 19.5.-16.6. kaivosalueen keräimissä epäorgaanisen laskeuman osuus kiintoainelaskeumasta oli minimissään lähes 50 prosenttia. Talvivaaran pölylaskeuman tarkkailussa seurataan metalleista nikkeliä, kuparia, kobolttia ja sinkkiä. Vuosien 2008 ja 2009 metallitulokset eivät ole suoraan verrannollisia keskenään, sillä vuonna 2008 tuloksista on poistettu laskennallisesti verkostoveden vaikutus pitoisuuksiin. Vuonna 2009 määritykset tehtiin maaliskuusta lähtien puhdistetusta vedestä, jolloin on saatu selville todelliset metallilaskeumat. Vuoden 2009 keskimääräiset metallilaskeumat olivat kobolttia lukuun ottamatta pääosin edellisvuotta suurempia. Vuonna 2009 yleistä tasoa korkeampia nikkelilaskeumia todettiin kaivosalueella tehdasalueen pohjoispuolella (keräin 1), avolouhoksen pohjoispuolella (keräin 14) sekä liuotusalueen itäpuolella (keräimet 12 ja 13). Kaivosalueella monin paikoin nikkelilaskeumat olivat koholla alkuvuodesta ja loppuvuodesta. Ympäristön seurantapisteissä nikkelilaskeumat olivat yleisesti kaivosaluetta alhaisempia. Jonkin verran ympäristön pisteiden yleistä tasoa korkeampia nikkelilaskeumia todettiin harvakseltaan kaivospiirin itäreunalla (keräimet 3, 4 ja 6). Elo-syyskuussa Metsäpirtin keräimessä 5 todettu selvästi kohonnut laskeuma voi johtua läheisen tietyömaan pölyämisestä. Kobolttilaskeumat olivat pieniä. Kobolttilaskeuman alueellinen ja ajallinen jakauma oli varsin samankaltainen kuin nikkelilaskeuman jakauma. Sinkkilaskeuman keräinten välinen vaihtelu oli selvästi suurempaa kuin muilla tutkituilla metalleilla. Suurimmat sinkkilaskeumat mitattiin kuitenkin pääosin samaan aikaan ja samoista keräimistä kuin suurimmat nikkelin ja koboltin laskeumat. Kuparilaskeumat olivat pääasiassa hyvin pieniä, mutta yksittäisiä kohonneita laskeuma-arvoja havaittiin eri puolilla tarkkailualuetta. Kuparilaskeumat olivat yleisesti hieman korkeampia kaivosalueella kuin sen ympäristössä. Selvästi suurin yksittäinen laskeuma mitattiin kuitenkin huhtikuussa kaivosalueen ulkopuolella Pappilan keräimestä 2, missä myös kahdella edellisellä keräysjaksolla laskeumat olivat yleistä tasoa korkeampia. Kohonnut yksittäinen kuparilaskeuma todettiin myös Kalliojärvellä (keräin 16) elo-syyskuussa. Varsinkin Kalliojärven kohonnut kuparilaskeuma johtuu todennäköisesti muista tekijöistä kuin kaivostoiminnoista. Hengitettävien hiukkasten pitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisilla analysaattoreilla, joilla saadaan selville myös pitoisuuksien lyhytaikaisvaihtelut. Kaivosalueen toiminnot vaikuttivat merkittävästi hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin tehdasalueen mittauspisteessä. Myllyniemen mittauspisteessä vaikutukset olivat vähäisempiä ja pitoisuuksiin näyttäisivät vaikuttaneen ajoittain voimakkaasti lähiympäristön toiminnot, kuten asuinrakennuksen lämmitys ja liikennöinti kiinteistön piha-alueella ja se läheisyydessä. Myllyniemessä esiintyi syys- ja lokakuussa 2008 ja helmikuussa 2009 yhteensä neljä kohonnutta hiukkasten tuntipitoisuutta (saman vuorokauden aikana), joihin kaivostoiminnalla on todennäköisesti ollut vaikutusta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden terveysvaikutusperusteinen vuorokausiohjearvo ylittyi mittausjaksolla selvästi kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä syyskuussa 2008. Jaksolla

7 syyskuu 2008 - helmikuu 2009 ohjearvoon verrattavat vuorokausipitoisuudet olivat tehdasalueen mittauspisteessä 23 173 % ohjearvosta ja Myllyniemen pisteellä 13 39 % ohjearvosta. Valtioneuvoston antaman ilmanlaatuasetuksen mukaiset hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskevat raja-arvot on annettu vuositasolla. Lyhyemmän mittausjakson pitoisuuksia voidaan sen takia tarkastella vain suuntaa-antavasti suhteessa raja-arvoihin. Raja-arvojen ylityksiä sallitaan vuositasolla 35 kpl ennen kuin varsinaisen vuorokausiraja-arvon ylityksen katsotaan tapahtuneen. Kaivoksen tehdasalueen mittauspisteessä esiintyi kuuden kuukauden mittausjaksolla 12 ylitystä. Myllyniemen mittauspisteessä ylityksiä ei esiintynyt lainkaan. Molemmissa mittauspisteissä mittausjakson keskiarvot alittivat hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvoa koskevan raja-arvon. Raja-arvot ovat sitovia ja ohjearvo tavoitteellinen, mutta niitä ei sovelleta työpaikoilla eikä tehdasalueilla. Hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuudet olivat tehdasalueen mittauspisteessä keskimäärin suurimmillaan tyynellä tai kaakkoistuulella. Myllyniemen mittauspisteessä tuntipitoisuudet olivat keskimäärin suurimmillaan tyynellä tai tuulen käydessä etelästä tai kaakosta. 6.5 Melu Melumittaukset tehtiin yhden kerran vuonna 2009 Pöyry Energy Oy:n toimesta. Melumittausten ajankohtana lokakuussa kaivoksen rakennustoiminnan aktiivisuustaso oli normaali ja lisäksi alueella tehtiin louhintaräjäytys, joka mitattiin Taattolassa (P3). Mittauskohteita oli seitsemän ja ne sijaitsivat kaivospiirin välittömässä läheisyydessä eri puolilla kaivospiiriä. Pöyry Energy Oy:n laatima raportti melumittauksista on esitetty osaraportissa IV f. Kaivostoiminnasta aiheutuva melutaso ei ylittänyt päivä- eikä yöajan ohjearvoa missään mittauspisteessä. Ottaen huomioon alueen tyypillisen matalan taustamelun tason etenkin yöaikaan, voidaan kaivostoiminnan melu kuulla hyvinkin kaukana ja yleisesti matalataajuisena meluna. Melupiikkejä aiheuttivat satunnaiset iskumaiset äänet, louhosräjäytys sekä raskaiden ajoneuvojen ohiajot. 6.6 Tärinä Tärinää mitattiin yhden kerran vuoden 2009 syyskuussa kaivosalueen ympäristössä kahdessa rakennuksessa kaivosalueen ympärillä. Talot sijaitsevat noin 2 3,2 kilometrin etäisyydellä louhintapaikasta. Mitatut louhintatärinäarvot alittivat selvästi rakennusten vauriovaaran raja-arvot. Molemmissa kohteissa mitatut maksimitärinäarvot voivat aiheuttaa häiriötä herkimmille ihmisille ja alentaa asumisviihtyvyyttä. Lausunto melumittauksesta on esitetty osaraportissa IV g. 7 YHTEENVETO Talvivaaran kaivoksen tarkkailu toteutettiin vuonna 2009 tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Prosessijätevesipäästöjen ja ilmapäästöjen tarkkailu alkoi loppuvuodesta. Kaivoksen rakentaminen saatiin päätökseen, mutta tuotanto ei ollut jatkuvaa teknisten ongelmien vuoksi. Vuonna 2009 rakennettiin myös Kolmisopen säännöstelypatoa. Vesistökuormitusta syntyi rakentamistöistä, prosessivesistä loppuvuodesta ja saniteettijätevedenpuhdistamolta. Saniteettijätevedenpuhdistamo toimi hyvin ja täytti sille asetetut lupavaatimukset. Jälkikäsittely-yksiköille johdetussa loppuneutralointivedessä raja-arvoihin voidaan verrata vain yksittäisiä metallipitoisuuksia ja ne olivat lupaehtojen mukaiset. POR -kattiloiden savukaasupäästöissä osa typen oksidien pitoisuuksista ylitti, mutta hiukkaspitoisuudet alittivat päästöraja-arvot. Rakentamisvaiheen aikaisessa tarkkailussa Mourunpurossa Kortelammen eteläpuolella kiintoainepitoisuudet olivat pääosin pieniä. Sekundäärikasan P2 ja P4 rakennustyömaiden alapuolisella tarkkailupaikalla kohonneet kiintoainepitoisuudet johtuivat osin pienestä

8 vesimäärästä. Kolmisopen säännöstelypadon rakentaminen näkyi mm. kohonneina kiintoainepitoisuuksina ja sameutena järvestä lähtevässä vedessä maaliskuussa. Talvivaaran kaivos sijaitsee mustaliuskealueella, mistä johtuen alueen vedet ovat luontaisesti happamia ja niissä on todettu luontaisesti kohonneita sulfaatin ja metallien pitoisuuksia. Kaivoksen rakentamistyöt nostivat mustaliuskealueen pienten lampien ja purojen metallipitoisuuksia, mikä oli havaittavissa lievempänä myös alapuolisessa Kolmisopessa ja Jormasjärvessä Tuhkajoen edustalla. Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven metallipitoisuuksissa ei ollut enää edellisvuoden kaltaista poikkeuksellisesta päästöstä johtunutta suurta ajallista vaihtelua, ja myös keskimääräiset pitoisuudet olivat huomattavasti edellisvuotta pienempiä. Myös veden happamuus oli palautunut tavanomaiselle tasolle. Typpipitoisuudet laskivat Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa ja Kivijärvessä, kun typpeä räjäytysainejääminä sisältävät kuivatusvedet vähenivät. Varsinaisen kaivostoiminnan ohella alueella tehtyjen tietöiden vaikutus veden laatuun näkyi vielä lievänä Hoikanlammen typpipitoisuuksissa. Kirjanpitokalastajien kalastus oli Jormasjärvellä pääasiassa talviverkkokalastusta. Kuhan osuus saaliista oli puolet. Muita merkittäviä saalislajeja olivat hauki ja made. Lisäksi saatiin hieman siikaa, muikkua, ahventa, lahnaa ja särkeä. Kuhan, hauen ja mateen verkkoyksikkösaaliit olivat pieniä. Kolmisopella harjoitettiin pienimuotoista katiskakalastusta. Kirjanpitäjien saaliista haukea oli kolme neljännestä. Lisäksi saatiin vähän ahventa ja madetta. Hauen yksikkösaalis Kolmisopella oli hyvä. Jormasjärvellä ravustaneiden neljän kirjanpitoravustajan kokonaissaalis oli 890 rapua. Ravun yksikkösaalis mertavuorokautta kohden oli pieni. Tuhkajoessa on harva alkuperäinen taimenkanta. Kallioperän vaikutukset olivat havaittavissa myös alueen pohjavesissä. Alueella todettiin luontaisesti kohonneita metallipitoisuuksia. Pohjavesitarkkailussa ei kuitenkaan havaittu kaivostoiminnasta johtuneita vaikutuksia lukuun ottamatta kohonneita typpipitoisuuksia tehdasalueella (P1) ja lähellä kaivospiirin länsirajaa Valkealammen (P4) alueella. Pitoisuuksien kohoaminen johtui rakennusalueilla käytetyn louheen räjähdysainejäämistä. Liito-oravan elinalueet ovat jonkin verran supistuneet kaivoksen rakentamisen ja metsähakkuiden seurauksena. Kaivosalueella todettiin kaivostoiminnasta johtuvaa pölylaskeuman lisääntymistä ja myös ilmassa leijuvien hengitettävien hiukkasten pitoisuus oli lisääntynyt. Kaivospiirin ulkopuolella ei sen sijaan todettu juurikaan kaivostoiminnasta johtuvaa hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kasvua. Suurimat pölylaskeumat mitattiin kaivospiirin ulkopuolella kesällä, jolloin pölylaskeuma oli pääosin orgaanista alkuperää. Joillakin paikoilla esiintyi lähinnä keväällä ja kesällä myös epäorgaanista, mahdollisesti kaivokselta peräisin olevaa laskeumaan. Kaivospiirin alueella kesällä mitatut suurimmat laskeumat olivat myös pääasiassa orgaanista alkuperää. Vuoden 2009 keskimääräiset metallilaskeumat olivat kobolttia lukuun ottamatta pääosin edellisvuotta suurempia. Tehdyissä melumittauksissa ei todettu melun päivä- tai yöohjearvojen ylittymistä mahdollisissa häiriintyvissä kohteissa. Taustamelun vähäisyydestä johtuen kaivostoiminnan aiheuttama melu voidaan kuitenkin kuulla kaukana matalataajuisena. Räjäytysten aiheuttama melu aiheuttaa hetkellisiä melupiikkejä lähiympäristössä. Kaivoksen louhintatärinäarvot alittivat selvästi rakennusten vauriovaaran raja-arvot. Tärinä voi kuitenkin alentaa herkimpien ihmisten asumisviihtyvyyttä kaivoksen lähiympäristössä.