RAMK:N METSÄTAITO- OPASKIRJANEN
RAMK:N METSÄTAITO-OPASKIRJANEN Sisältö 1. Taustaa 3 2. Johdatus metsäurheiluun 3 3. Yleiset ohjeet ja tehtäväkohtaiset kuvaukset 5 Tehtävä 1. Metsätyyppi tai vastaava turvemaa 5 Tehtävä 2. Puuston ikä, v 6 Tehtävä 3. Runkoluku, kpl/ha 6 Tehtävä 4. Puuston pohjapinta-ala, m 2 7 Tehtävä 5. Kasvu, m 3 /ha/v 8 Tehtävä 6. Kehitysluokka 8 Tehtävä 7. Keskiläpimitta, cm 10 Tehtävä 8. Lajintuntemus A 12 Tehtävä 9. Puun pituus, m 12 Tehtävä 10. Lajintuntemus B 13 Tehtävä 11. Rungon tukkiosan tilavuus m 3 13 Tehtävä 12. Puuston runkotilavuus m 3 /ha 14 Tehtävä 13. Leimaus 14 Lähteet 15 Liittet 2
1. Taustaa Rovaniemen seudulla ei ole aiemmin ollut metsätaitoja kartuttavaa pysyvää harjoittelurataa. Tällainen rata todettiin tarpeelliseksi erityisesti opiskelijoille, mutta myös muille metsätaitoilusta kiinnostuneille metsätaitojen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Huoli metsätaitoharrastajien määrän vähenemisestä ja opetusohjelmien metsätaidollisten opintojen niukkuudesta ovat toimineet taitoradan tarpeellisuuden puolestapuhujina. Radan toivotaan tuovan uusia metsätaidoista kiinnostuneita ihmisiä lajin pariin. Metsätaitoharjoitteluradan ovat toteuttaneet Rovaniemen ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman MTI 04 AIK -ryhmän opiskelijat. 2. Johdatus metsäurheiluun Metsätaitokilpailuja on perinteisesti pidetty metsänomistajien ja metsäalalla työskentelevien kesken alan taitojen sekä fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Suomalaista kansaa on aikojen saatossa saatu paremmin liikkeelle ja innostumaan metsätaitojen kehittämisestä kilpailujen avulla. Samalla metsätietämystä on lisätty ja synnytetty metsäalan ihmisten taitoja palveleva ja kehittävä harrastus. Sen perinteet ulottuvat 1950-luvulle. Tulevaisuuden haasteena on lajin tunnettavuuden ja metsätaitoharrastajien määrän lisääminen. Metsätaitoharrastamisen pääorganisaationa toimii Suomen metsäurheiluliitto ry. Kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.mm.helsinki.fi/hyytiala/smul/. Liiton tehtävänä on herättää, kehittää ja tukea urheiluharrastusta metsäalan ihmisten keskuudessa sekä järjestää kilpailuja. Metsätaitokilpailuja järjestetään pääasiassa joko metsänomistajille tai metsäammattilaisille. Miehille ja naisille on omat sarjansa sekä yhdistyksille joukkuekilpailu. Kilpailu käydään 1 3 kilometrin mittaisella radalla, jonka varrelta merkatut koealat tehtävineen löytyvät. 4H-yhdistys pitää metsätaitokilpailuja nuorille 13 28-vuotiaille 4Hjärjestön jäsenille. 3
Lapin alueella järjestetään vuosittain mm. Lapin metsäurheilun Cup-metsätaitohiihto, joka koostuu viidestä osakilpailusta. Osakilpailut ovat seuraavat: Lapin piirin talvimetsätaitomestaruuskilpailu, joka on yksi Cupin osakilpailuista, Eero Mäntyrannan mukaan nimetty Eeron Cup sekä erilaisia puulaakikilpailuja. Kuva 1. Aloittelijan kannattaa tutustua metsän mittauksiin kokeneemman henkilön kanssa. Pääsääntönä metsätaitokilpailussa on radan kiertäminen itsenäisesti ilman viestintä- tai mittavälineitä. Relaskooppi on kuitenkin sallittu ja askelia saa käyttää mittaamisen apuna. Muuten mittaaminen perustuu silmävaraiseen arviointiin, eikä esimerkiksi kädellä mittaamista tai muiden apuvälineiden käyttöä sallita. Metsäammattilaisten kilpailussa laskin on sallittu. Maastoon on kiellettyä tehdä merkintöjä, sillä esimerkiksi kaikki rajaukset tulee tehdä silmämääräisesti arvioimalla. Jos halutaan käyttää maamerkkejä, tulee ne painaa mieleen. Kirjallisuutta, kuten kasvikirjoja ja taulukoita, saa polulla olla mukana. Kilpailija suljetaan ulos kilpailusta, mikäli vilpillisyyttä havaitaan. 4
Kuva 2. Mittaukset suoritetaan itsenäisesti, ilman varsinaisia mittavälineitä (lukuun ottamatta relaskooppia). Metsätaitoilussa kilpaillaan vuodenajan mukaan kesä- tai talvikilpailussa. Kesällä rata kierretään jalan ja talvella hiihtäen. Kilpailussa paremmuuden ratkaisee tehtävä- ja leimauspisteiden yhteispistemäärä. Oikea vastaus ympyröidään tehtäväkorttiin (ks. LIITE 5). Suurin osa tehtävistä pisteytetään asteikolla 0 10. Puuston tilavuuksien arvioinnissa ja varsinkin leimaustehtävässä pisteytysasteikko on huomattavasti laajempi. Kesäkilpailun yleisessä sarjassa on lisäksi lyhyehkö suunnistusrata. Kilpailun järjestäjä ilmoittaa maksimiajan, jonka kuluessa rata tulisi kiertää ja tehtävät ratkoa. Ajan ylittämisestä seuraa pistemenetyksiä. Yleensä kilpailujen järjestämisestä vastaa järjestelytoimikunta, jonka kesken jaetaan vastuualueet. Suomen Metsäurheiluliiton kotisivuille on laadittu opas metsätaitokilpailujen järjestämisestä. 3. Yleiset ohjeet ja tehtäväkohtaiset kuvaukset Tehtävä 1. Metsätyyppi tai vastaava turvemaa Suomessa on kuusi kasvupaikkatyyppiä, jotka perustuvat A. K. Cajanderin metsätyyppiteoriaan: lehto, lehtomainen kangas, tuore kangas, kuivahko kangas, kuiva kangas ja karukkokangas. Kasvupaikkatyypit jakaantuvat lukuisiin metsätyyppeihin ja näitä kysytään 5
metsäammattilaisten kilpailussa. Tyypit on nimetty alueella esiintyvien kasvien tieteellisten nimien mukaan. Turvemaat rinnastetaan kivennäismaiden tyyppeihin ravinteisuutensa mukaan. Suomi on jaettu kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen, joista metsätaitokilpailussa on käytössä kolme (Etelä-Suomi, Pohjanmaa-Kainuu ja Perä-Pohjola). Jokaisen vyöhykkeen tietyllä kasvupaikkatyypillä on oma metsätyyppinsä. Tarkemmat kangasmaiden metsätyyppikuvaukset löytyvät Tapion taskukirjan 24. painoksen sivuilta 312 318. Rovaniemen seutu kuuluu Pohjanmaa-Kainuun alueeseen ja sen metsätyypit ovat: Lh, GOMT, VMT, EVT, ECT ja CIT. Tehtävä 2. Puuston ikä, v Tehtävässä arvioidaan koealan valtapuuston eli vallitsevan puuston ikä. Mikäli kyseessä on nuori metsä, voidaan arviointi tehdä puun oksakiehkuroiden lukumäärän perusteella. Tällöin vuosimäärään tulee vielä tarvittaessa lisätä puun kasvamiseen rinnankorkeusikään arvioitu aika. Iän päättelyssä käytetään apuna kehitysluokkaa ja metsätyppiä. Koivun ikää arvioitaessa turvaudutaan pelkästään näihin tietoihin. Vanhan havumetsän puuston ikä kannattaa laskea mahdollisesti löytyvän kannon vuosirenkaista ja lisätä saatuun ikään vielä 3 5 vuotta, jotta saadaan puuston todellinen ikä. Tehtävä 3. Runkoluku, kpl/ha Runkolukua käytetään esimerkiksi taimikonhoidon tai ensiharvennuksen voimakkuuden määrittämiseen. Arviointi tapahtuu silmämääräisesti joko ympyrän tai neliön muotoiselta koealalta. Mittauksen apuna voidaan käyttää esimerkiksi 4 metrin askelmittaa, jolloin ympyrän keskipisteestä hahmotetaan 4 metrin säteellä oleva ympyräkoeala. Puut, jotka jäävät ympyrän sisälle lasketaan ja kerrotaan kahdella sadalla, jolloin saadaan kpl/ha. Koeala kannattaa sijoittaa puustoa hyvin edustavaan kohtaan ja tiheyden vaihdellessa ottaa useita koealoja. 6
Kuva 3. Arvioi silmävaraisesti 4 metrin säteellä kasvavat taimet. Mittaa askelilla etäisyys esim. kahteen suuntaan ympyräkoealan keskeltä ja pistä rajapuut mieleen, ettet vahingossa arvioi aluetta liian suureksi tai pieneksi. Kerro saamiesi taimien määrä 200:lla niin tiedät hehtaarikohtaisen runkolukumäärän. Mittaus kannattaa suorittaa useammalta koealalta. Tehtävä 4. Puuston pohjapinta-ala, m 2 Puuston pohjapinta-alaa tarvitaan harvennushakkuiden suunnitteluun ja kokonaistilavuuden määrittämiseen. Pohjapinta-ala (m²/ha) on mittasuure, joka on yksittäisten puiden rinnankorkeudelta (1,3 m) mitattujen poikkileikkauspinta-alojen summa hehtaaria kohden kuorellisena. Pohjapinta-alan määritykseen käytetään relaskooppia. Relaskooppina voidaan käyttää esim. 1 metrin mittatikkua, jossa on 2 cm hahlo toisessa päässä. Toinen yleisesti käytetty relaskooppi on ns. ketjurelaskooppi, jossa varren pituus on 65 cm ja hahlon leveys 1,3 cm. Hahloon tähtäämällä luetaan kaikki ympyräkoealan hahloa paksummat puut sekä joka toinen ns. rajapuista. Pohjapinta-alaa kannattaa arvioida useilta relaskooppikoealoilta oikean tuloksen saamiseksi. 7
Kuva 4. Relaskoopin avulla saadaan selville alueen pohjapinta-ala. Mittaa rungot rinnankorkeudelta (1.3m). Tehtävä 5. Kasvu, m 3 /ha/v Mitä parempi metsän kasvu on, sitä kannattavampi metsä on taloudellisesti. Kasvulla tarkoitetaan kuorellisen yksittäisen puun tai metsän puumäärän lisääntymistä vuoden aikana. Kasvu ilmoitetaan m 3 /ha. Tehtävän ratkaisemiseksi määritetään ensin metsätyyppi ja pääpuulaji. Tämän jälkeen arvioidaan puuston kokonaisrunkotilavuus ja ikä. Puuston vuotuinen kasvu katsotaan runkotilavuuteen ja ikään perustuvasta taulukosta (ks. LIITTEET 3 ja 4), koska puuston kasvun suhde ikään kuvaa hyvin arviointihetkeä edeltänyttä kasvua. Runkotilavuuden arviointiin käytetään apuna relaskooppia ja relaskooppitaulukkoa. Tehtävä 6. Kehitysluokka Kehitysluokat määritetään yksityismetsätalouden käyttämän luokituksen mukaisesti. Kehitysluokka kuvaa metsän kehitysvaiheita ja metsänhoidollista tilaa. Kehitysluokkia on yhdeksän. Kehitysluokka määritetään arvioimalla kuviolla kasvavan puuston keskiläpimittaa, ikää, runkolukua, puuston keskipituutta ja valtapituutta. 8
Luokat: AO Aukea Puuttomat tai avohakkuun jälkeen myyntikelvotonta ja korjaamatta jäänyttä jättö- tai verhopuustoa kasvavat alat, joilla jättöpuuston pohja pinta-ala on alle 5 m 2 /ha. Jos avohakkuusta on kulunut enemmän kuin neljä vuotta eikä aluetta ole viljelty, kehitysluokka luokitellaan vajaatuottoiseksi. T1 Pieni taimikko Taimikko, jonka keskipituus on alle 1,3 metriä ja jonka tiheys ja tila täyttävät uuden kasvun turvaamisen vähimmäisvaatimukset. T2 Varttunut taimikko Taimikko, jonka keskipituus on yli 1,3 metriä ja jonka tiheys ja tila täyttävät uuden kasvun turvaamisen vähimmäisvaatimukset. Keskiläpimitta rinnankorkeudella on alle kahdeksan senttimetriä. Y1 Ylispuustoinen taimikko Kaksijaksoinen metsikkö, jossa kehityskelpoinen taimikko on syntynyt siemen-, suojus- tai verhopuuston alle ja seuraava toimenpide on ylispuiden poisto. 02 Nuori kasvatusmetsikkö Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudelta on 8 16 cm ja valtapituus havupuilla yli seitsemän metriä ja koivulla yli yhdeksän metriä tai metsikkö jonka ikä on yli 0,4 kertaa, mutta alle 0,8 kertaa suosituskiertoaika. 03 Varttunut kasvatusmetsikkö Metsikkö, jonka keskiläpimitta rinnankorkeudelta on yli 16 cm tai ikä on yli 0,8 kertaa suoristuskiertoaika, mutta joka ei täytä uudistuskypsyyssuositusten vähimmäisvaatimuksia. 04 Uudistuskypsä metsikkö Metsikkö, jonka keskiläpimitta on vähintään suositeltu uudistamisläpimitta tai jonka ikä on vähintään suosituskiertoaika. 9
Metsikön uudistuskypsyys kangasmailla hyvän metsänhoidon suositusten mukaan. Läpimitta cm Etelä-Suomi Ikä, v Pohjois-Suomi Läpimitta cm Ikä, v Mänty Tuore kangas 29-31 80-90 26-29 100-130 Kuivahko kangas 27-29 90-100 24-27 110-150 Kuiva kangas 25-27 110-120 23-25 130-160 Kuusi Lehtomainen kangas 28-30 80-90 23-26 100-130 Tuore kangas 26-28 90-100 23-26 100-130 Rauduskoivu Lehtomainen kangas 28-30 60-70 23-24 60-70 Tuore kangas 26-28 70-80 23-24 60-70 Hieskoivu Lehtomainen ja tuore kangas 25-27 60-70 23-24 60-70 S0 Siemenpuumetsikkö Männyn tai koivun luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitelty metsikkö, jossa ei ole vielä tyydyttävää määrää taimia. 05 - Suojuspuumetsikkö Kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävällä hakkuulla käsitelty metsikkö, jossa puunkasvatuksen loppuvaiheessa syntynyt kehityskelpoinen taimiaines hoidetaan suojuspuuston avulla heinä-, halla-, yms. vaaratekijöiden ohi. Pääosan suojuspuista muodostavat optimitapauksessa mänty ja koivu. Tehtävä 7. Keskiläpimitta, cm 10
Keskiläpimittaa käytetään puutavaralajien tilavuuksien laskentaan ja sitä tarvitaan määritettäessä metsikön uudistuskypsyyttä ja kehitysluokkaa. Puuston järeytyessä keskiläpimitta kasvaa ja tukki- sekä kuitupuun prosentuaaliset osuudet tilavuudesta muuttuvat. Keskiläpimitalla tarkoitetaan puuston pohjapinta-alalla painotettua metsikön puiden rinnankorkeusläpimittojen keskiarvoa. Keskiläpimitta määritetään relaskooppikoealalta. Keskiläpimitta on mukaan luettujen puiden suurusjärjestykseltään keskimmäisen puun läpimitta. Tällöin keskiarvosta saadaan tavallista keskiarvoa suurempi. Tehtävä voi koskea joko kokonaispuustoa tai yhden/useamman puulajin puustoa. Läpimitta mitataan 1 cm:n tasaavan luokituksen tarkkuudella ja se tulee mitata 1,3 metriä ylintä juurenniskaa korkeammalta. Tehtävä voidaan toteuttaa joko arvioimalla tai vaihtoehtoisesti menemällä puusta sellaiselle etäisyydelle, että puun runko on relaskoopin hahlon levyinen. Tällöin mittaajan etäisyys puusta metreinä kerrottuna kahdella on läpimitta senttimetreinä. Tätä apukeinoa käytettäessä saadaan jonkinverran tarkempi tulos, kuin pelkällä arvioinnilla. 11
Kuva 5. Relaskoopin hahlo on rungon levyinen, kun olet sopivalla etäisyydellä puusta. Tällöin voit mitata askelilla etäisyyden puulle ja kertomalla luvun kahdella saat läpimitan selville. Esimerkiksi: matka puulle 10m ja puu on täsmälleen hahlon levyinen, tulos 2 x 10 = 20cm Tehtävä 8. Lajintuntemus A Lajintuntemustehtävässä kysytään kasvi-, eläin- tai sienilajia tehtäväreitin varrella. Kysyttävä laji tulee löytyä sääntöjen liitteenä olevasta lajiluettelosta. Lista löytyy SMUL:n sivuilta (http://www.mm.helsinki.fi/hyytiala/smul/). Tehtävä on monivalinta, jossa on annettu viisi lajiluettelosta löytyvää lajivaihtoehtoa numeroituna yhdestä viiteen. 12
Tehtävä 9. Puun pituus, m Yleisesti yksittäisen puun pituuden arviointia tarvitaan puuston valtapituuden tai keskipituuden määrittämiseksi. Pituutta tarvitaan myös tilavuuden ja puutavaralajien arviointiin. Metsätaitokilpailussa puun pituus voidaan joko arvioida tai vaihtoehtoisesti määrittää relaskoopin vartta apuna käyttäen. Arvioitaessa silmämääräisesti puun runko voidaan esimerkiksi jakaa viiden metrin pätkiin tyvestä latvaan, käyttäen oksakiehkuroita merkkeinä ja lopuksi arvioidaan latvuksen pituus. Keppiä apuna käytettäessä pituuden mittaus perustuu kolmioiden yhdenmuotoisuuteen. Mittaajan tulee ojentaa käsivarsi suoraksi ja tarttua relaskoopin varresta niin, että relaskoopin toinen pää koskettaa silmäkulmaa. Relaskoopin varsi nostetaan pystyasentoon ja sitä pitelevä käsi pidetään koko ajan vaakasuorassa siten että käsi ja keppi pysyvät koko ajan 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Tämän jälkeen kävellään puusta etäisyydelle, jossa relaskoopin varsi ja puu näyttävät yhtä pitkiltä. Tällöin mittaajan etäisyys puusta on metreinä sama kuin puunpituus. Kuva 6. Puun pituuden mittaamisessa voidaan käyttää apuna keppiä, jonka avulla saadaan muodostettua kaksi yhdenmuotoista kolmiota. Liikuttaessa puusta sellaiselle etäisyydelle, että kepin kärki on puun latvassa ja nyrkin yläosa puun tyvellä on puun pituus sama kuin mittaajan etäisyys puusta. Mittaa metrin pituisin askelin etäisyys puulle niin saat tietää puun pituuden. 13
Kuva 7. Puun pituuden mittausta metsässä. Tehtävä 10. Lajintuntemus B Kuten tehtävä 8 lajintuntemus A. Tehtävä 11. Rungon tukkiosan tilavuus, m 3 Tehtävässä tulee määrittää puun sahatukkiosuuden tilavuus. Tarvittavia tunnuksia ovat rinnankorkeusläpimitta ja puun pituus, jotka on käsitelty aiemmin oppaassa. Tehtävän ratkaiseminen perustuu taulukoiden käyttöön. Tarvittava tauluko on tukkipuiden tilavuustaulukko (ks. LIITE 2). 14
Tehtävä 12. Puuston runkotilavuus m 3 /ha Puuston hehtaarikohtaisen kokonaistilavuuden määrittämiseksi tarvitaan pohjapinta-alan mittaamista, puuston keskipituuden arviointia ja tilavuustaulukoiden (relaskooppitaulukko) käyttöä. Puustokoealalta mitataan ensin pohjapinta-ala, valitaan keskimääräinen runko, jonka avulla arvioidaan puuston keskiläpimitta ja keskipituus. Pohjapinta-alan ja keskipituuden avulla katsotaan relaskooppitaulukosta puuston runkotilavuus (ks. LIITE 1). Metsäammattilaisten laajennetussa tehtävässä tarvittavat yksittäisten puiden tavaralajikohtaiset prosentuaaliset osuudet saadaan tukkitilavuustaulukoista (ks. LIITE 3). Tukkipuuosuudella tarkoitetaan tukin minimiläpimitan ylittävää osuutta tukin laatuvaatimukset täyttävästä käyttöpuusta. Yleensä tukkirungon rinnankorkeusläpimitta on havupuilla vähintään 18 cm ja koivulla 20 cm. Tukin minimiläpimitta on yleensä männyllä 15, kuusella 16 ja koivulla 18 cm. Kuitupuuosaksi lasketaan se osa runkopuusta, joka ei täytä tukkipuun laatuvaatimuksia, kuitupuun minimiläpimitta on yleensä 7 cm. Minimikuitupuurungosta täytyy saada vähintään 3 m:n pituinen pölkky. Tehtävä 13. Leimaus Metsiä harvennetaan, jotta jäljelle jäävät puut kasvaisivat paremmin ja nopeammin tukkipuiksi. Kasvamaan jäävän puuston tulisi olla kasvupaikalle soveltuvaa ja hyväkuntoista, jotta kasvupotentiaalista saataisiin paras tulos irti. Puu luokitellaan hyväkuntoiseksi, jos latvus on elinvoimainen, kuori on ehjä eikä rungossa näy merkkejä vaurioista. Leimaustehtävällä on 70 puuta numeroitu ja niistä pitää valita kasvamaan jäävät ja poistettavat puut. Tavoitteena on saada puuston pohjapinta-ala hyvän metsänhoidon suositusten harvennusmallien määrittämälle tasolle. Ammattilaisten kisassa leimatulla koealalla arvioidaan harvennushakkuussa poistettavan puuston puutavaralajijakauma ja järeys. Puuston määrä voidaan arvioida relaskoopilla mittaamalla tai yksinpuinlukuna. Tärkeintä on toimia koealalla järjestelmällisesti ja merkitä puustotunnukset ylös mittausten edistyessä. Tehtävällä arvioidaan leimatusta puustosta puutavaralajien määrät m 3 /ha sekä tukki- ja kuitupuurunkojen käyttöosan keskitilavuudet. 15
Lähteet 1. Ikonen, T. Näsi, M ja Tetri, V (toim.) 2005. Metsätaito-opas. Metsäkustannus Oy. Karisto Oy, Hämeenlinna 2. Hyvämäki, T (toim.) 2002. Tapion taskukirja. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsälehtikustannus, Jyväskylä. 3. Puonti, E. 2002. Metsätaito-opas. Suomen 4H-liitto. 4. Auvinen, P. 1997. Metsän mittaus. Opetushallitus. Hakapaino Oy, Helsinki. 5. Rantala, S (toim). 2005. Metsäkoulu. Metsäkustannus Oy. Karisto Oy, Hämeenlinna Elektroniset lähteet: 6. http://www.mm.helsinki.fi/hyytiala/smul/ 18.10.2006 7. http://www.lamu.org/ 18.10.2006 8. http://www.4h.fi/@bin/34735/metsataito-opas.pdf 20.10.2006 9. http://www.helsinki.fi/~korpela/tkk.html 10.11.2006 10. http://www.mm.helsinki.fi/users/korpela/marv3/liite4_relaskooppitaulukot.htm 25.5.2007 11. http://www.metla.fi/ka/osasuu/kluokka.html 13.8.2007 12. http://virtuoosi.pkky.fi/metsaverkko/metsapolitiikka/lainsaadanto/metsalaki.htm 16.8.2007 16
Liitteet Liite 1. Relaskooppitaulukot (lähde 10) 17