Visual-sarja Juha kaukoniemi PHOTOSHOP CS2 Kuvankäsittely
SAATE- SANAT Adobe Photoshop on ollut kuvankäsittelyn käytännön standardi jo 90-luvun alkuvuosista lähtien. Versio versiolta ominaisuuksia on tullut lisää, ja alun perin graafisen alan ammattilaisille suunnattu Photoshop on tullut tutummaksi harrastajille ja ei-ammattilaisin e. Uuden CS2-version tärkeimmät uudistukset löytyvät uusista ja parannetuista työkaluista, kätevistä katoamispiste- ja linssi korjaussuotimista ja uudistetusta Bridge-ohjelmasta, joka korvaa edellisessä versiossa olleen Tiedostoselaimen. Myös älyobjektit tuovat joustavuutta tasojen käsittelyyn. Kirjan kuvituksessa on käytetty Photoshopin suomenkielistä versiota, mutta myös englanninkielisen version termit, on mainittu tekstissä. Hieman soveltaen kirjaa voi käyttää myös Photoshopin varhaisimpien versioiden käytön harjoittelussa. Mukana tuleva cd sisältää esimerkeissä käytetyt kuvatiedostot. Niiden avulla lukija voi käydä läpi kaikki kirjassa esitetyt toimenpiteet ja harjoitella kuvien säätämistä ja muokkaamista. Tavoitteena on, että lukija voisi soveltaa esimerkeissä oppimiaan taitoja omien kuvatiedostojensa käsittelyssä. Lämpimät kiitokset vaimolleni Katille ja valokuvaaja Jorma Rajamäelle, jotka ovat ystävällisesti luovuttaneet käyttööni osan kirjan esimerkeissä käytetyistä kuvista. COPY- RIGHT Veikkolassa 16. lokakuuta 2005 Juha Kaukoniemi. Copyright Docendo Finland Oy, SanomaWSOY-konserni Tämän teoksen tekstin ja kuvien jäljentäminen ilman lupaa painamalla, monistamalla, skannaamalla tai muilla tavoin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti. Kirjamme ja niiden oheistuotteet ovat huolellisesti tarkistettuja. Tästä huolimatta virheet ovat aina mahdollisia. Kustantaja ei vastaa näiden kuluttajille mahdollisesti aiheuttamista välillisistä tai välittömistä vahingoista. Parannusehdotuksia otamme mielellämme vastaan. Kirjassa käytetyt valmistaja- ja tuotenimet ovat omistajiensa rekisteröityjä tavaramerkkejä. 1. painos joulukuu 2005 Taitto: Matti Karhula Kansi: Eveliina Tolonen Kannen layout: Sami Piskonen Kannen kuvat: Image Source/Suomen Kuvapalvelu Oy ja Photodisc/Getty Images Visual-sarja on rekisteröity tavaramerkki. Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta: Docendo Finland Oy Survontie 9,40500 Jyväskylä Puh. (014) 339 7700, Fax (014) 339 7755 info@docendo.fi, www.docendo.fi ISBN 951-846-270-4 SAARIJÄRVEN OFFSET OY 2005
Sisältö JOHDANTO... 10 A. Yleistä Photoshopista... 10 Täysversio ja Photoshop Elements... 10 Mac OS- ja Windows-versioiden erot... 10 B. Käyttöliittymä... 11 Käyttöliittymän osat... 11 Työkalupaletti... 12 Asetukset-palkki... 12 Työkalujen esimäärilykset... 12 Palettien kätkeminen... 13 Avattavat paletit... 14 Työkalujen pikavalikot... 14 Liuku- ja kulmasäätimet... 14 Näyttötilan muuttaminen... 14 C. Dokumentissa liikkuminen... 15 Lähentäminen... 15 Loitontaminen... 15 Vierittäminen Käsityökalulla... 16 Navigaattori-paletin käyttö... 16 100 %:n suurennus ja tulostuskoko... 16 D. Kuvankäsittely... 17 Mitä kuvankäsittelyllä tarkoitetaan?... 17 Digitaalisen kuvankäsittelyn teoria... 17 OSA 1 Perusteet... 18 Melkein kaikki kuvat kaipaavat säätöä... 19 Värivirheen korjailu... 19 Väliprofiilit... 19 2. ALKUTOIMET... 20 A. Kuvan rajaaminen... 20 Kuvan suoristaminen rajauksen yhteydessä... 20 B. Kuvan koon tarkistaminen... 21 Kuvan suurin käyttökoko... 21 Kuvan koon muuttaminen Photoshopissa... 21 Koon muuttaminen muissa ohjelmissa... 22
Pikseleiden määrän muuttaminen Photoshopissa... 22 Erilaisia interpolointitapoja... 22 3. ROSKIEN POISTO... 23 4. AUTOMAATTINEN VÄRINKORJAILU... 24 Automaattisen värin korjauksen asetukset... 24 5. KORJAILU KÄSIN... 25 A. Oletusarvojen muuttaminen... 25 Korjailu säätötasojen avulla... 25 Tasot-ikkunan asetukset... 26 B. Kuvan vaalea ja tumma pää... 27 Vaalean pään asettaminen... 27 Tumman pään asettaminen... 28 C. Harmaatasapaino... 29 Harmaan kohdan etsintä... 29 D. Tummuus... 30 E. Värikylläisyys... 31 Vertaa muutosta alkuperäiseen... 31 F. Arkistokappaleen tallennus ja tasojen yhdistäminen... 32 6. TERÄVÖITYS... 33 Määrä... 33 Säde... 33 Kynnys... 33 7. LOPPUTALLENNUS... 35 A. Tulostettavat ja painettavat kuvat... 35 Photoshop PSD... 35 Tuttu ja turvallinen TIFF... 35 Kirjapainoalan EPS... 35 B. Näytöltä katseltavat kuvat... 36 JPEG... 36 GIF... 36 Muut tiedostomuodot... 36 8. SISÄLTÖÄKIN VOI MUOKATA!... 38 Kuvan manipuloiminen... 38 Valintatyökalut... 38 Tasot... 38 9. ALUEVALINNAT... 39 A. Suorakulmaiset ja elliptiset valinnat... 39
Valinnan värin muuttaminen... 39 B. Valitseminen lassoilla... 40 Epäsäännöllisen kappaleen valinta... 40 Suorareunaisen kappaleen valinta... 41 Magneettilasso... 41 C. Valitseminen värin perusteella... 42 Taustan vähentäminen valinnasta... 42 Vierekkäiset värit... 42 D. Valinnan reunan muuntelu... 43 10. TASOT... 44 A. Aluevalinnasta tasoksi... 44 Tason nimeäminen... 45 Tason poistaminen... 45 Läpinäkyvyyden esittäminen tasoilla... 45 B. Tasojen näkyvyys... 46 Piilottaminen ja näkyviin tuominen... 46 Siirtäminen... 46 C. Tasojen järjestely... 47 Järjestyksen vaihtaminen... 47 Kopiointi... 47 Tasojen automaattinen valinta... 48 Ketjuttaminen... 48 Kohteiden tasaaminen... 49 D. Tasojen sisällön muokkaaminen... 50 Skaalaaminen... 50 Käännökset ja peilaukset... 50 Muut muunnokset... 51 E. Tasojen ryhmittely... 52 Tasojen yhdistäminen... 53 11. ÄLYOBJEKTIT... 54 Objektin luominen... 54 Älyobjektien muokkaaminen... 55 Älyobjektien suurentaminen ja pienentäminen... 55 Vektoriälyobjekti... 55 12. LÄPINÄKYVYYS... 56 A. Peittävyys... 56 B. Sekoitustilat... 56
13. TASOVEDOKSET... 58 Tasovedosten käyttö... 58 Uusi tasovedos... 59 Tasovedosten jatkokäsittely... 59 14. TEKSTIN KÄYTTÖ... 60 A. Tekstin kirjoittaminen ja muotoilu... 60 Tekstin värin vaihtaminen... 61 Tekstin käyristäminen... 61 B. Tekstilohkojen muotoilu... 62 Tekstin reunan pehmennys... 62 Kappalemuotoilut... 63 Tekstin tasaus ja tavutus... 63 C. Tekstin kirjoittaminen reitille... 64 D. Tekstin sijoittaminen reitin sisään... 65 Tekstin lisäasetuksia... 65 15. TYYLIT... 66 A. Tyylin valitseminen... 66 Tyylien muokkaus... 67 B. Tyylin määritteleminen... 68 Varjo... 69 Sisävarjo... 69 Ulkoinen hehku... 69 Sisäinen hehku... 70 Viiste ja korkokuva... 70 Satiini... 71 Väripeitto... 71 17. RAJAUSMASKI... 72 18. SIVELTIMET JA VÄRIT... 73 A. Siveltimet... 73 Esimääritetyt siveltimet... 73 Siveltimen kärjen muoto... 73 Oman siveltimen luominen... 73 B. Värin valitseminen... 74 Väri ja Väriviuhkat... 74 19. PIIRTOTYÖKALUT... 75 A. Alueitten täyttäminen... 75 Liukuvärit... 75
Erilaiset liuku värityypit... 75 Liukuvärin määrittely... 76 Maalipurkki... 77 Maalipurkin asetukset... 77 B. Maalaaminen siveltimellä... 78 C. Pehmennys ja terävöitys... 79 Pehmennys... 79 Terävöitys... 79 D. Paikallinen sävytys... 80 Tummentaminen... 80 Värikylläisyys... 80 Hankaus... 81 Miksi varjostus vaalentaa kuvaa?... 81 E. Muutosten paikallinen peruminen... 82 Historia-paletti... 82 20. KUVAVIRHEIDEN KORJAILU... 83 A. Kloonaava leimasin... 83 Erillinen korjaustaso... 84 B. Korjaussivellin... 85 C. Paikkaustyökalu... 86 Paikkauskohdan valitseminen... 86 D. Yksityiskohtien korjailu... 87 Spottikorjaussivellin... 87 Punasilmäisyyden korjaus... 87 Kohteen värin vaihtaminen maalaamalla... 88 B. Tasomaski... 89 C. Värialue... 91 Valinta pipetin avulla... 91 Esimääritetyt värialueet... 92 Väriatueen valintaan liittyviä säätöjä... 92 E. Erota... 93 Erota-ikkunan asetuksia... 94 F. Reittikynä... 95 Reittikynän asetukset... 95 Reitin piirtäminen... 95 Sopiva määrä tukipisteitä... 95 Rajaava reitti... 96
Reitin kulmikkuus... 96 Reitin hyödyntäminen muissa ohjelmissa... 97 Reitistä aluevalinnaksi... 97 EPS-asetukset... 97 OSA 3... 98 C. RAW-tiedostot... 99 Yksittäisen kuvan avaaminen... 99 Tärkeimmät RAW-kuvan säädöt... 99 Useiden RAW-kuvien avaaminen... 100 RAW-kuvien ryhmätallennus... 100 24. MUITA VÄRINSÄÄTÖJÄ... 101 A. Tummat/korostukset... 101 Korostusten jo varjostusten hienosäätö... 102 B. Sovita väri... 102 C. Helppoja värinkorjailutapoja... 103 Variaatiot... 103 Väritasapaino... 103 D. Erikoistehosteita... 104 Korvaa väri... 104 Valokuvasuodin... 104 25. VÄRIKANAVAT... 105 Kanava sekoitin... 105 28. SUOTIMET... 106 A. Suodinvalikoima... 106 Suodinten kokeilun nopeuttaminen... 106 Vinkkejä näyttävien erikoistehosteiden luomiseen... 107 B.Sulata... 108 Muutosten tallentaminen ja lataaminen... 109 C. Kuvion luominen... 110 Kuvion määrittely... 110 Täyttökuviolla maalaaminen... 111 D. Linssikorjaus... 112 Tynnyri- ja tyynyväärisrymä... 112 Kromaattinen poikkeama... 112 Vinjetointi... 113 Pysty- ja vaakaperspektiivin korjaus... 113 30. TALLENNUS WEBIA VARTEN... 114
A. Valokuvamaiset kuvat... 114 JPEG-muodon asetukset... 114 B. Grafiikkamaiset kuvat... 115 PNG8- ja PNG24-fiedosromuodot... 115 C. Optimointiasetukset... 116 Väripaletin valinta... 116 Rasterointi... 116 Muut asetukset... 116 Peiteväri eli Matte... 117 Väripaletin käsittely... 117 Web-kuvan koko... 117 31. WEB-KUVAGALLERIA... 118 Sivuston esitystapa... 118 Kansiot... 118 Asetukset... 118 B. Kontaktiarkki... 120 C. Pdf-esitys... 121 D. Kuvien tuonti pdf-tiedostosta... 122 Pdf-sivujen rasterointi... 122 Tervetuloa kuvankäsittelyn lumoavaan maailmaan! Lähes kaikki kuvat, joita päivittäin näemme, on käsitelty Adobe Photoshopilla. Kauniita kuvakokonaisuuksia ihastellessa monet ajattelevat, että kuvankäsittely on varmasti vaikeata ja että se on syytä jättää suosiolla ammattilaisten tehtäväksi. Minkä tahansa alan ammattilaisuus vaatii tietysti aina perusasioiden opettelua, näkemystä, lahjakkuutta, kokemusta, aikaa ja kokeilunhalua. Hyvälle kuvankäsittelyn harrastajatasolle pääsy onnistuu kuitenkin hämmästyttävän helposti, kuten tulet tähän kirjaan tutustuttuasi huomaamaan. Adobe Photoshop CS2 on tärkeä osa Adoben uutta Creative Suite 2 -tuotekokonaisuutta. Koska monet Photoshopkäyttäjät tuottavat ja muokkaavat myös vektorigrafiikkaa, tekevät sivuntaittoa ja nettisivuja, on hyvä, että tarjolla on kokonaispaketti kaiken edellä mainitun tekemiseen. Creative Suiten etuna on myös se, että uudet ohjelmaversiot ilmestyvät aina samanaikaisesti ja sisällön siirtäminen Adoben ohjelmien välillä on mahdollisimman helppoa ja monipuolista. Halutessasi voit päivittää Photoshop-ohjelmasi Creative Suiteen, jonka perusversio sisältää Photoshopin lisäksi taitto-ohjelma InDesignin ja vektorigrafiikkaohjelma Illustratorin. Käsillä olevaan kirjaan Juha Kaukoniemi on onnistunut kokoamaan laajan kokemuksensa kuvankäsittelystä järkevästi jaoteltuun muotoon ja miellyttävän yksinkertaiseen rakenteeseen. Kirjan sivujen marginaaliin ja erillisiin laatikoihin Juha on koonnut arvokkaita tietoiskumaisia kiteytyksiä kuvankäsittelyyn ja Photoshopin ominaisuuksiin liittyen. Kirjaa ei tietenkään ole pakko lukea kannesta kanteen, vaan voit keskittyä juuri kulloinkin tarvitsemiisi ominaisuuksiin. Aluksi kannattaa ainakin tutkia sisällysluettelo ja selata sisältö huolella läpi, jotta tiedät, mitä kaikkea on tarjolla. Tämän kirja auttaa sinut nautinnolliselle matkalle kuvankäsittelyn loputtomien mahdollisuuksien maailmaan. Iloa ja onnea matkaan! Jari Heikkinen Adobe Systems Nordic
JOHDANTO A. Yleistä Photoshopista CS2 vai versio 9.0? Adobe Photoshop CS2 on uusin versio Photoshopin jo lähes puolitoista vuosikymmentä jatkuneessa kuvankäsittelyn menestystarinassa. Ohjelma on Photoshopin 9. versio, vaikka versionumero onkin pudotettu pois ohjelman nimestä. CS tulee sanoista Creative Suite, ja se heijastelee Adoben uutta politiikkaa julkaista uudet versiot kaikista tärkeimmistä tuotteistaan yhtä aikaa: yhdessä tuotteet muodostavat Creative Suiten. Ajatuksena on ollut luoda luovan ammattilaisen unelmatyökalupaketti, jossa jokainen komponentti täydentää toisiaan ja tekee ohjelmien välillä siirtymisen joustavammaksi ja helpommaksi. Tässä luvussa kerrotaan yleisiä tietoja Photoshopista ja uuden versionumeron taustasta, tutustutaan ohjelman käyttöliittymään ja opetellaan liikkumaan kuvadokumenteissa. Kuten jokaisessa uudessa Photoshop-versiossa aiemminkin, on mukana jälleen uusia ja kiinnostavia ominaisuuksia. Täysversio ja Photoshop Elements Photoshop on saatavana kahtena eri versiona, ns. täysversiona ja Elements-versiona. Tämä kirja käsittelee ohjelman täysversiota, joka on suunnattu ammatikseen kuvia käsitteleville henkilöille, kuten valokuvaajille ja kirjapaino ammattilaisille, sekä edistyneille harrastajille, jotka arvostavat tehokkaimpia saatavissa olevia kuvankäsittelytyökaluja. Photoshop Elements on ominaisuuksiltaan ja käyttöliittymältään yksinkertaistettu versio Photoshopista, ja se on tarkoitettu erityisesti harrastajille ja kotikäyttäjille. Photoshop Elements on saatavana ns. bundle-tuotteena monien skannereiden ja digitaalikameroiden yhteydessä. Mac OS- ja Windows-versioiden erot Adobe Photoshop CS2 on saatavissa sekä Windows- että Mac OS -käyttöjärjestelmiin. Ohjelman minimivaatimuksena on Windows-puolella \Vindows 2000 SP4/ Windows XP SP1 tai uudempi, Macintosh-puolella Mac OS X v.10.2.8 tai uudempi. Tämän kirjan esimerkkikuvat ovat Windows XP - ympäristöstä, mutta ohjelma toimii käytännössä samalla tavalla myös Mac OS X:ssä. Eroa on lähinnä hiiren käytössä ja pikakomennoissa. Kun tekstissä mainitaan hiiren kakkospainike (oikeanpuoleinen painike), saadaan Macin yksi-painikkeisella hiirellä sama toiminto aikaan painamalla Ctrl-näppäintä ja hiiren painiketta yhtä aikaa. Photoshopin "pääsiäismunat" ovat jo perinne. CS2-versiossakin sellainen löytyy pitämällä Ctrl- ja Vaihto-näppäimiä alhaalla ja valitsemalla Ohje/Tietoja Photoshopista (Help/ About Photoshop). Myös pikakomennoissa on selvä vastaavuus: Windowsin Ctrlnäppäintä vastaa Macissa Komento-näppäin ("omppu"), ja Windowsin Alt-näppäintä Macin Optio-näppäin.
B. Käyttöliittymä Photoshop CS2 käynnistetään kuten muutkin Windowsohjelmat. Windows XP:ssä ohjelman kuvake löytyy joko suoraan Käynnistä-valikosta (Start) tai sen Kaikki ohjelmat - alivalikosta (All Programs). Toinen vaihtoehto on kaksoisnapsauttaa työpöydälle mahdollisesti luotua pikakuvaketta. Adoben eri ohjelmien käyttöliittymät ovat hyvin samankaltaisia - jos osaat jo entuudestaan käyttää esim. Adobe Illuslratoria tai Adobe InDesignia, tuntuu Photoshopinkin käyttöliittymä heti tutulta. Ohjelman käynnistyessä näyttöön aukeaa Tervetuloa-ikkuna, josta voi valita ohjelman itseopiskelua helpottavia toimenpiteitä, kuten erilaisten opasteiden käynnistämisen, ohjelman uusien ominaisuuksien luettelon sekä tärkeimmät väriasetukset. Ikkunan voi sulkea Sulje-painikkeella (Close). Käyttöliittymän osat Photoshopin käyttöliittymä koostuu yhdestä tai useammasta varsinaisesta dokumentti- eli kuvaikkunasta, työkalupaletista, Asetukset-palkista (Options), valikoista ja joukosta kelluvia paletteja. Varsinainen kuvan muokkaaminen tapahtuu dokumentti-ikkunan sisäpuolella. Kuvia voi olla yhdellä kertaa auki useita, ja elementtejä voidaan siirtää vapaasti kuvista toisiin. Kuvan käsittelyssä tarvittavat työkalut löytyvät työkalupaletista. Ohjelma tottelee kaikkia normaaleja käyttöjärjestelmän komentoja. Sekä kuvien että ohjelmaikkunan pienentäminen, suurentaminen ja sulkeminen tapahtuvat ikkunan oikean yläreunan painikkeilla.
Työkalupaletti kuvankäsittelyssä tarvittavat työkalut, kuten piirto-, maalaus-, teksti-ym. työkalut löytyvät työkalupaletista. Työkalut esitellään kirjassa sitä mukaa kuin niitä tarvitaan esimerkkien seuraamisessa. Aivan kaikkia työkaluja kirjassa ei voida käsitellä; jos jotakin työkalua ei löydy kirjan hakemistosta, sen käyttöön voi hakea opastusta Photoshopin Ohje-toiminnosta. Jos käytössäsi on Internet-yhteys, pääset Adoben Online-tukeen työkalupaletin yläreunan kuvaa napsauttamalla. Online-tuesta löydät mielenkiintoisia artikkeleita, ohjeita ja harjoituksia. Jos työkalun kuvakkeen oikeassa alareunassa näkyy pieni kolmio, sisältää painike kätkettyjä työkaluja. Ne saat esille siirtämällä hiiren osoittimen työkalun päälle ja painamalla hiiren painikkeen vähäksi aikaa alas. Kun jätät hiiren osoittimen hetkeksi jonkin työkalupaletin työkalun päälle, näyttää keltainen avusteteksti työkalun nimen ja sitä vastaavan näppäinkomennon. Asetukset-palkki Suurimmalla osalla työkalu paletin työkaluista on säädettäviä lisäominaisuuksia, joita voidaan ohjata Asetukset-palkista. Palkissa näkyvä sisältö muuttuu sen mukaan, mikä työkalu kulloinkin on valittuna. Työkalujen esimäärilykset Asetukset-palkin vasemmassa reunassa työkalukuvakkeen vieressä on alaspäin osoittava kolmiopainike, jota napsauttamalla päästään käsiksi työkalujen esiasetuksiin. Kukin työkalu voi sisältää esiasetuksia, joihin voi tallentaa mm. siveltimen koon, värin sekoitustahan ja peittävyyden jne..
Jos paletit menevät aivan sekaisin, voit palauttaa perustilan valitsemalla Ikkuna/ Työtila/Palauta palettien sijainti (Wimdow/ Workspace/Reset Palette Locations). Kelluvat paletit Photoshopissa on runsaasti kelluvia paletteja, jotka sisältävät mm. väri-luetteloita, sivellinsarjoja, tyyliluetteloita, makroja, tiedoston väritietoja jne. Ne saadaan näkyviin valitsemalla haluttu paletti Ikkuna-vaIikosta (Window) ja pois näkyvistä napsauttamalla niiden oikeassa yläreunassa olevaa sulkemispainiketta (X). Paletit voi vetää näytöllä haluamaansa paikkaan ja niitä voi yhdistää vetämällä niitä muiden palettien päälle. Voit "telakoida" paletteja Asetuksetpalkin oikeassa reunassa olevaan palettisäilöön. Siellä paletit ovat pois työskentelyn tieltä, mutta kuitenkin helposti käytettävissä. Paletit voi myös vetää pois palettisäilöstä takaisin työpöydälle. Palettisäilö vähentää palettien siirtelyyn kuluvaa aikaa erityisesti pienemmillä näytöillä. Palettivalikot Osalla paleteista on oikeassa yläreunassaan pieni ympyröity kolmio, jota hiirellä napsauttamalla näytölle aukeaa palettivalikko. Palettivalikosta voi valita erilaisia toimintoja, jotka eivät ole saatavissa muilla keinoin. Toiminnot vaihtelevat aina paletin mukaan. Kun paletit ovat tiettyyn työskentelyyn sopivassa järjestyksessä, voit tallentaa niiden paikkatiedot komennolla Ikkuna/Työtila/ Tallenna työtila (Window/ VVor/tspoce/Save Workspace). Tallentamasi työtilan saat myöhemmin näkyviin komennolla Ikkuna/Työtila/työtilan nimi {Wjndow/Workspace/...). Palettien kätkeminen Kuvan käsitteleminen voi käydä hankalaksi, jos näytöltä on runsaasti paletteja. Kuvankäsittelyn ammattilaiset kutsuvat usein palettien siirtelyä pois käsiteltävän kuvan päältä "palettibaletiksi". Paletit voi kätkeä ja tuoda taas näkyviin omilla näppäinkomennoillaan. Voit kätkeä kaikki paletit painamalla Sarkain-näppäintä - paletit tulevat takaisin näkyviin painamalla Sarkainta uudestaan. Näppäinyhdistelmällä Vaihto+Sarkain piilotetaan kaikki muut paletit paitsi työkalupaletti. Jos tietokoneessasi on useampia näyttöjä, voit siirtää paletit kokonaan toiselle näytölle ja käyttää yhtä näyttöä pelkkään kuvan käsittelemiseen.
Avattavat paletit Osa Asetukset-palkissa olevista kohteista on avattavia paletteja. Avattavan paletin tunnistaa sen symbolin reunassa olevasta alaspäin osoittavasta kolmiosta. Napsauttamalla kolmiota paletti aukeaa näytölle. Joidenkin työkalujen osalta napsauttamalla itse symbolia päästään määrittelemään työkalun tai toiminnon asetuksia tarkemmin. Työkalujen pikavalikot Myös monilla työkaluilla on omat paikallisesti avattavat pikavalikkonsa. Windows-käyttöjärjestelmässä nämä voidaan kutsua näkyviin hiiren kakkospainikkeella, Mac OS - ympäristössä toimii Ctrl+hiiren painike. Photoshop näyttää työkalut oletusarvoisesti siveltimen muotona. Suurikokoisilla siveltimillä voi olla vaikeaa maalata tarkasti, koska siveltimen keskipiste ei ole tarkasti selvillä. Caps Lock - näppäimellä työkalut saadaan näkymään kohdistusristikkona. Liuku- ja kulmasäätimet Liukusäädinten avulla voidaan määritellä esimerkiksi läpinäkyvyyksiä ja muita ominaisuuksia joustavasti. Liukusäädin tulee esiin napsauttamalla esimerkiksi peittävyyden prosentin oikealla puolella olevaa kolmiota ja vetämällä liukusäädintä sopivaan arvoon. Kulmasäätimellä, jota voi säätää kiertämällä kulmaa hiirellä suuremmaksi tai pienemmäksi, säädetään monien suodatinten valikoissa esiintyvä valon tulokulma. Liukusäätimien arvoa voi myös säätää näppäimistön kirjoitusnäppäimistön numeronäppäimillä. Painamalla 1 tulee esimerkiksi tason peittävyydeksi 10 %, painamalla 2 saadaan 20 %:n peittävyys jne. Numero O vastaa 100 prosenttia. Näyttötilan vaihtaminen käy myös kätevästi F-näppäintä painamalla. Näyttötilan muuttaminen Photoshopin käyttämää ikkunapinta-alaa voi muuttaa työkalupaletin alareunassa olevien näyttötilapainikkeiden avulla. Näin saa esimerkiksi kuvan täyttämään koko kuvaruudun reunoja myöten.
Käytettävissä ovat myös pikakomennot: Ctrl+Plus lähentää Ctrl+Miinus loitontaa ja valikkokomennot: Näytä/Lähennä (View/Zoom in) Näytä/Loitonna {.../Zoom Out) C. Dokumentissa liikkuminen Kuvan suurentaminen ja pienentäminen riittävän tarkan työskentelyn mahdollistamiseksi on eräs Photoshopin yleisimpiä toimenpiteitä. Lähentäminen 1. Avaa jokin kuvatiedosto komennolla Tiedosto/Avaa (File/Open) ja valitse työkalupakeista Suurennuslasi (Zoom Tool). 2. Napsauta suurennuslasilla pari kertaa kohdassa, jota haluat suurentaa. Alue näkyy suurennettuna. Valitsemalla Sovita Ikkunat (Fit Window) saat Photoshopin sovittamaan ikkunat suurennettuun tai pienennettyyn kokoon. Voit zoomata tiettyyn prosenttikokoon antamalla arvon suoraan kuvaikkunan vasemmassa alareunassa olevaan ruutuun. Kaksoisnapsauttamaila tyokalupaletin Käsi-työkalua saat kuvan suurennettua niin suureksi, kuin näytölle vain mahtuu. Kaksoisnapsauttamaila suurennuslasia saat kuvan tasan 100 %:n kokoon. 3. Kokeile vielä hiirellä vetämisiä suurennuslasin kanssa. Näin saat juuri haluamasi alueen suurennettua. Loitontaminen 4. Zoomaa sivua ulospäin pitämällä Alt-näppäintä pohjassa janapsauttamalla samalla suurennuslasilla (jossa nyt näkyy miinus-merkki). 5. Sivu loitontuu, ja näet kuvasta suuremman osan.
Vierittäminen Käsityökalulla Jos kuva on suurempi kuin mitä näytölle yhdellä kerralla mahtuu, on sitä vieritettävä päästäkseen muokkaamaan juuri haluttua aluetta. Paitsi vierityspalkkeja voidaan vierittämiseen käyttää Käsi-työkalua. 6. Valitse Käsityökalu (Hand) ja vie hiiren osoitin kuvan päälle. 7. Paina hiiren painike alas ja vieritä kuvaa hiirellä vetämällä. Saat Käsityökalun näkyviin myös painamalla välilyöntinäppäimen pohjaan. Jos tekstityökalu on aktiivisena, saat käsityökalun näkyviin painamalla Alt-näppäimen pohjaan. Vaihto-näppäimen pitäminen pohjassa suurentamisen tai vierittämisen aikana kohdistaa toiminnot kaikkiin avoinna oleviin kuviin yhtä aikaa. Navigaattori-paletin käyttö Jos Navigaattori-paletti ei ole näkyvissä, sen saa esille valikkokomennolla Ikkuna/Navigaattori (Window/Navigator). Paletissa näkyy pikkukuva avoinna olevasta dokumentista ja punainen suorakaide sen päällä. Suorakaiteen paikka vastaa ikkunassa näkyvää kuvan osaa. Kun suorakaidetta siirretään, muuttuu ikkunan näkymä sen mukaisesti. Navigaattori-palettia voidaan käyttää myös zoomaamiseen. Suurennus-prosentti voidaan kirjoittaa paletin vasemmassa alakulmassa olevaan ruutuun, suurennus voidaan valita portaattomasti liukusäätimellä tai kuvaa voidaan lähentää tai loitontaa liukusäätimen molemmilla puolilla olevilla painikkeilla. 100 %:n suurennus ja tulostuskoko 100 % ei suinkaan tarkoita, että kuva olisi näytöllä samankokoinen kuin tulostettunakin, vaan että yhtä kuvatiedoston pikseliä vastaa yksi näytön pikseli. Tämä on erityisen tärkeää web-grafiikkaa tehtäessä, jolloin kuva on selaimessa täsmälleen samankokoinen kuin Photoshopissakin 100 %:n suurennuksella. 100 %:n suurennus saadaan käyttöön myös valikkokomennolla Näyttö/Todelliset pikselit (View/Actual pixels). Jos haluat katsella kuvaa näytöllä suunnilleen samassa koossa kuin kuva olisi tulostettunakin, voit käyttää valikkokomentoa Näyttö/Tulostuskoko (View/ Print Size). Kuva ei ole aivan täsmälleen tulostuvan kuvan kokoinen, mutta tarpeeksi lähellä, jotta voit arvioida, millainen lopputuloksesta on tulossa.
D. Kuvankäsittely Mitä kuvankäsittelyllä tarkoitetaan? Photoshop on siis kuvankäsittelyohjelma. Mutta mitä se kuvankäsittely sitten on? Vastaukseksi ei löydy mitään yksiselitteistä määritelmää, vaan eri ihmiset ymmärtävät kuvankäsittelyn eri tavoin. Valokuvaajan kuvankäsittelyä voi olla pääasiassa kuvan värisävyjen ja terävyyden säätäminen, niin että kuva näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Mainosgraafikon kuvankäsittely taas voi olla enemmänkin kuvien yhdistelemistä ja monimutkaista sisällön manipulointia. Photoshop antaa mahdollisuudet näihin molempiin ja lisäksi paljon muuhun. Digitaalisessa kuvankäsittelyssä lopputuloksen rajat asettaakin lähinnä kuvan valmistajan mielikuvitus - periaatteessa Photoshopilla voi tehdä mitä vain, mitä tietokoneen ruudulla tai paperilla painettuna ylipäätään voi näyttää. Digitaalisen kuvankäsittelyn teoria Kuvankäsittely sisältää paljon uusille käyttäjille outoja termejä ja käsitteitä. Resoluutiot, bittisyvyydet, linjatiheydet, RGB-ja CMYKmuodot ovat kaikki käsitteitä ja termejä, joita kuvankäsittelyä opiskeltaessa jossain vaiheessa tarvitaan. Kirjan sivumäärän aiheuttamien rajoitusten vuoksi on digitaalisen kuvankäsittelyn perusteisiin liittyvät asiat käsitelty kirjan liitteenä olevalla cd-ievyllä.
OSA 1 Perusteet 1. Värisävyt kuntoon 2. Alkutoimet 3. Roskien poisto 4. Automaattinen värienkorjailu 5. Korjailu käsin 6. Terävöitys 7. Lopputallennus
1. VÄRISÄVYT KUNTOON Melkein kaikki kuvat kaipaavat säätöä Ensimmäisessä osassa käsittelemme digitaalisille kuville tarpeellisia perussäätöjä. Perussäädöiksi luetaan tavallisesti kuvan rajaaminen, koon tarkistaminen tai korjaaminen, värien säätäminen sekä terävöitys. Samassa yhteydessä käsitellään myös roskien poisto sekä kuvan tallennusmuodot. Perussäädöt kannattaa tehdä kaikille kuville, jotka aikoo tulostaa, sijoittaa web-sivulle tai käyttää painotuotteessa. Ainoan poikkeuksen muodostavat kirjapainon tai jonkin muun vastaavan ammattimaisen laitoksen skannaamat kuvat, jotka on jo valmiiksi säädetty. Itse kuvatut ja skannatut tai valokuvausliikkeen cd:lle siirtämät kuvat joutuu käytännössä aina säätämään. Jos kuvien käyttötarkoitus on niiden tulostaminen valokuviksi tai käyttäminen painotuotteissa, kannattaa Photoshopin väriasetuksista (Muokkaa/ Väriasetukset, Edit/Color Settings) laittaa päälle Euroopan painoalan oletukset 2 (Europe Prepress 2). Väliprofiileista on lisätietoja cdlevyn Digikuvan perusteet - aineistossa kohdassa 2 Värierottelu. Värivirheen korjailu Digikameralla kuvatussa tai skannerilla luetussa kuvassa esiintyy usein erilaisia värivirheitä. Esim. sisätiloissa kuvaamiseen tarkoitettu digikameran hehkulamppuvalotusohjelma tekee ulkona auringonvalossa kuvatuista kuvista voimakkaan sinertäviä. Skannerin erilaisilla kirkkaus-, kontrasti- ja värisäädöillä on myös suuri vaikutus lopullisen kuvan värisävyihin. Kuvan värisävyjen korjailu käyttötarkoitusta vastaavaksi on eräs yleisimmistä Photoshopilla tehdyistä toimenpiteistä. Photo-shopin CS2-versio tuo käyttöön lisää helppoja ja tehokkaasti toimivia värinkorjailumahdollisuuksia. Automaattityökalujen lisäksi perehdymme tässä osassa kuvan "manuaaliseen" värinkorjailuun, jota voi käyttää kaikissa kuvissa. Myös sellaiset kuvat, joihin automatiikka ei tahdo hyvin purra, on helppo korjata yksinkertaisten sääntöjen perusteella. Väliprofiilit Photoshopissa on mahdollista käyttää värien hienosäätöön väriprofiileita. Ne on tarkoitettu lähinnä painotöihin vakioimaan kuvien värimaailma Photoshop-vaiheesta taittoohjelman ja kirjapainon tulostimen kautta valmiiksi painotuotteeksi. Peruskäytössä niihin voi törmätä siten, että Photoshop ilmoittaa kuvan avausvaiheessa väriprofiili ristiriidasta. Jos ei ole tarvetta käyttää profiileita osana jotakin tuotantoprosessia, kysymykseen voi huoletta vastata Muunna dokumentin värit työskentelyväri-avaruuden mukaisiksi (Convert document's colors to the working space). Kuville tehtävät perussäädöt vaikuttavat värisävyihin joka tapauksessa monta kertaa enemmän kuin väriprofiilit.
2. ALKUTOIMET A. Kuvan rajaaminen Jos kuva-aihetta on tarkoitus rajata vähänkin enemmän, se kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 1. Avaa jokin kuva normaalisti Tiedosto/Avaa-komennolla (File/ Open) tai luvussa 23 esiteltävää Adobe Bridgeä käyttäen. Valitse työkalupaletista Rajaus-työkalu (Crop). 2. Valitse rajaustyökalulla vetämällä alue, jonka haluat jäävän kuvaan. Jos rajaus ei osu heti kohdalleen, voit säätää sitä vetämällä rajaus-alueen koonmuutoskahvoista. Kun rajaus on haluamasi, paina Enter-näppäintä. Näin kuvasta leikkautuu ylimääräinen osa pois. Ennen kuin kuvaa aletaan varsinaisesti käsitellä, kannattaa siitä rajata ylimääräiset osat pois ja tarkistaa sen koko. Kun koko on kohdallaan, toimii Photoshopkin nopeimmalla mahdollisella tavalla. Kati ostotoksilla.jpg Jos haluat käyttää harjoitteluun kirjan mukaista esimerkkikuvaa, löydät sen cd:n Esimerkkitiedostoton kansiosta. Kuvan suoristaminen rajauksen yhteydessä Jos rajauksen sisällä oleva kuva on vinossa, voit suoristaa sen rajauksen yhteydessä siirtämällä hiiren hieman rajausalueen ulkopuolelle. Kun hiiren osoitin muuttuu kallistusnuoleksi, voit kallistaa rajauksen sopivaksi. Rajauksen ja kallistuksen saat hyväksyttyä Enterillä.
B. Kuvan koon tarkistaminen Jokaisesta kuvasta kannattaa ensin selvittää, miten suurena sitä voi käyttää, ja sitten tarvittaessa muuttaa se sopivaan kokoon. Offset-painotöihin ja tarkkaan mustesuihkutulostukseen riittää yleensä 300 ppi:n resoluutio. Sanomalehtiin sopiva resoluutio on n.170 ppi ja näytöllä esitettäville kuville riittää 72 ppi. Tarkempia ohjeita eri käyttötarkoituksiin soveltuvasta resoluutiosta löydät cd-levyltä Digikuvan perusteet.pdf - tiedoston kohdasta 1D. Jos poistat valintamerkin kohdasta Säilytä mittasuhteet (Constrain Proportions), voit muuttaa kuvan leveyttä ja korkeutta toisistaan riippumatta. Tällaista venyttämistä kutsutaan anamorfiseksi muunnokseksi. Pieniä muutoksia kuvan mittasuhteissa on hyvin vaikea havaita, ja toimintoa voi esim. köyttää, jotta kuva täyttäisi juuri sille tarkoitetun tilan. Kuvan suurin käyttökoko 1. Valitse Kuva/Kuvan koko (Image/Image Size) ja varmista, että avautuvan ikkunan kohta Interpoloi kuva (Resample Image) ei ole valittuna. 2. Syötä Resoluutio-kohtaan käyttötarkoitukseesi sopiva resoluutio. 3. Leveys- ja Korkeus-kohdat (Width, Height) kertovat, mikä on suurin koko, jossa kuvaa voidaan käyttää laadun kärsimättä. Kuvan koon muuttaminen Photoshopissa Digitaalisia kuvia on mahdollista pienentää käytännössä rajatta ilman, että kuvan laatu laskee. Kuvan suurentaminen ilman laadun heikkenemistä ei kuitenkaan ole mahdollista kuin tietyissä poikkeustapauksissa. 4. Laita rasti päälle Interpoloi kuva -kohtaan. 5. Syötä kuvalle haluamasi leveys tai korkeus. Koska Photoshop oletusarvoisesti haluaa säilyttää kuvan mittasuhteet, voit antaa vain toisen näistä arvoista, toisen Photoshop laskee automaattisesti. Hyväksy muutokset napsauttamalla OK, niin Photoshop laskee kuvalle uuden koon
Koon muuttaminen muissa ohjelmissa Monet kuvat on tarkoitettu myöhemmin sijoitettavaksi tekstinkäsittely-, (esitys) grafiikka- tai taitto-ohjelmaan. Jos kuvaa ei syystä tai toisesta voidakaan käyttää sen kokoisena kuin se on skannattu, tulee sen kokoa muuttaa. Koon muuttaminen voi tapahtua joko Photoshopissa tai suoraan siinä ohjelmassa, johon kuva on jo sijoitettu. Kun kuvaa suurennetaan tekstinkäsittely- tai grafiikkaohjelmassa skaalaamalla, sen pikselit suurenevat ja kuvan resoluutio muuttuu vastaavasti harvemmaksi. Ja jos kuvaa pienennetään, sen pikselit pienenevät ja kuvan resoluutio kasvaa. Kummassakin tapauksessa kuvan pikselien kokonaismäärä pysyy samana, eikä tiedoston koko tästä syystä muutu. Pikseleiden määrän muuttaminen Photoshopissa Skaalaamisen lisäksi toinen tapa kuvan koon muuttamiseen on joko lisätä tai vähentää sen pikseleiden määrää, jolloin kuvatiedoston kokokin muuttuu. Pikseleiden määrän muuttamista nimitetään termeillä interpolointi ja resampling. Kuvan pienentäminen Phoshopissa vähentää sen pikseleiden lukumäärää. Pikselien vähentyessä myös kuvan tiedostokoko pienenee. Näin saadaan juuri oikeankokoinen tiedosto, joka tulostuu optimaalisella nopeudella kuvan kokoon nähden. Pikseleiden vähentämistä kutsutaan termillä downsampling (interpolointi alaspäin, pienempään pikselimäärään). Kuvaa voidaan yleensä huoletta pienentää ilman, että sen laadussa olisi havaittavissa minkäänlaista eroa. Koon pienentäminen voidaan tehdä joko skaalaamalla tai Photoshopin downsamplemenetelmäliä. Jälkimmäisellä tavalla säästetään myös tiedostokoossa. Pieni skaalaamalla toteutettu kuvan suurentaminen (n. 120 %; iin asti) ei yleensä näy olennaisesti kuvan laadussa. Jos kuvasta ei ole mahdollista hankkia suurempaa originaalia, kannattaa vähänkin suurempiin muutoksiin kokeilla interpolointia Photo-shopissa. Näytön kaappauskuvat käyttäytyvät poikkeuksellisesti kuvan kokoa muutettaessa. Niitä ei kannata suurentaa tai pienentää Photoshopissa interpoloimalla, vaan koon muutos on parempi tehdä ohjelmassa, johon ne on sijoitettu. Kuvan suurentaminen eli interpolointi ylöspäin on hieman mutkikkaampaa. Koska kuvan koon suurentaminen edellyttää, että kuvaan tulee lisää pikseleitä, joutuu ohjelma tekemään niitä lisää. Photoshop ei voi mistään "tietää", mitä yksityiskohtia kuvassa tulisi näkyviin sitä suurennettaessa, joten se joutuu rakentamaan uudet pikselit olemassa olevien pikselien perusteella. Uusien pikselien arvaaminen onnistuu vaihtelevalla menestyksellä; ohjelmallisesti suurennettu kuva ei käytännössä koskaan vastaa alun perin riittävään kokoon skannattua tai kuvattua kuvaa. Erilaisia interpolointitapoja Photoshop CS2:ssa on viisi tapaa täyttää puuttuvat pikselit interpoloinnin yhteydessä: Lähin naapuri (Nearest Neighbor), Bilinear, Bicubic, Bicubic (terävämpi) ja Bicubic (pehmeämpi). Lähin naapuri vastaa lopputuloksellaan skaalaamista, eli kuvan pikseleitä monistetaan ilman sen kummempaa laskentaa. Se sopii hyvin grafiikkamaisille kohteille, mutta huonosti valokuvamaisille kuville. Bicubic on huomattavasti tarkempi menetelmä, joka ottaa huomioon jokaisen monistettavan pikselin ympärilläkin olevat pikselit ja käyttää niiden painotettua keskiarvoa. Bilinear on jotakin tältä väliltä, ja käytännössä sitä käytetään vain aniharvoin. Uudet interpolointitavat, Bicuhic terävämpi ja pehmeämpi, sopivat käytettäväksi isoissa suurennos- ja pienennöstoimenpiteissä. Bicuhic terävämpi on erityisen käyttökelpoinen pienennettäessä kuvia web-käyttöön.
3. ROSKIEN POISTO Kuvassa olevien roskien poiston voi tehdä joko ennen värinkorjailuja tai niiden jälkeen. Se kannattaa kuitenkin tehdä aina ennen kuvan terävöitystä. 1. Zoomaa kuvaa n. 200-300 %:n kokoon roskan kohdalle ja valitse työkalupakeista Paikkaustyökalu (Patch Tool). 2. Valitse kuvasta poistettava kohde Paikkaustyökalulla siten, että mukaan tulee vähän taustaa kohteen ympäriltä. 3. Vedä rajattu alue Paikkaustyökaluilla kuvaan sellaiseen kohtaan, jossa on paikattavaan kohtaan sopivaa sisältöä. 4. Irrottaessasi hiiren painikkeen Photoshop siirtää valitsemastasi uudesta kohdasta sisältöä poistettavan kohteen päälle ja säätää sen värit saumattomasti ympäröivään taustaan. Jos kuvaan jää tästä huolimatta pieniä roskia, voit toistaa toimenpidettä, kunnes häiritsevät elementit on kokonaan poistettu.
4. AUTOMAATTINEN VÄRINKORJAILU Photoshopin automaattisen värinkorjailutoiminnon saa käyttöön komennolla Kuva/Säädöt/Automaattinen väri (Image/Adjustments/ Auto Color). Suurimmassa osassa kuvia automaattisäätö riittää tekemään kuville tarvittavat värinkorjailut, etenkin jos paneutuu muokkaamaan sen asetuksia omille (esimerkiksi tietyllä digikameralla otetuille) kuville sopiviksi. Jos kuvien värivirhe ei ole kovin suuri, riittää automaattinen värinkorjaitu sellaisenaan useimpiin digikuviin. Automaattinen väri -toiminto soveltuu parhaiten kuviin, jotka esittävät jotakin luonnollista kohdetta: henkilöä, maisemaa, taloa, kukkaniittyä tai muuta vastaavaa. Automaattisen värin korjauksen asetukset Automaattinen väri -toiminnon asetuksiin päästään käsiksi joko Tasot- tai Käyrät-ikkunan (Levels, Curves) (ks. luvut 5 ja 26) Asetukset-painiketta (Options) napsauttamalla. Tavallisesti paras lopputulos saavutetaan algoritmivalinnalla Etsi tummat ja vaaleat värit (Find Dark & Light Colors). Lisäksi kan-nattaa varmistaa, että Kohdista neutraalit keskisävyt -valinta (Snap Neutral Midtones) on päällä. Tumman ja vaalean pään Leikkaa-asetukset (Clip) on syytä säätää erikseen. Jos kuvassa on runsaasti huippukiiltoja, oletusarvoja suurempi arvo Korostus-kohtaan (Highlights) on paikallaan, esim. 0,5-1,0 %. Jos huippukiiltoja ei juuri ole, pienemmät arvot toimivat paremmin. Varjostus-kohtaan (Shadows) sopiva arvo on yleensä 0,2-0,5. Keskisävyt kohtaan (Midtones) ei kannata kajota lainkaan. Valintamerkki ikkunan alimpaan ruutuun ottaa annetut arvot käyttöön seuraavilla säätökerroillakin.
5. KORJAILU KÄSIN Käsivaroista säätämistä tarvitaan silloin, kun automaattiset työkalut eivät tuota tyydyttävää tulosta. Käsisäädöissä kuvan käsittelijä voi vaikuttaa jokaiseen yksittäiseen työvaiheeseen. Jos tavoitteena on tehdä CMYKkuvia, kannattaa heti aluksi lainaa Näyttö/Vedosvärit-asetus (View/Proof Colors) päälle. Silloin näytöllä simuloidaan lopullisen tulosteen tai paino-tuotteen värejä käytössä olevan väriprofiilin mukaisesti (ks. cd-levyllä Digikuvan perusteet. pdf -tiedosto kohta 2) A. Oletusarvojen muuttaminen Kuvan värinkorjailussa tarvittava Pipetti-työkalu on oletusarvoisesti hieman liian herkkä. Se kannattaakin säätää mittaamaan muutaman pikselin keskiarvoja yhden pikselin sijasta. Pipetin säätötoimenpide on kertaluonteinen, eikä sitä tarvitse tehdä uudestaan seuraavaa kuvaa käsiteltäessä. 1. Valitse Pipetti (Eyedropper) aktiiviseksi työkalupakeista. 2. Muuta Asetukset-palkista näytteen kooksi 3x3 keskiarvo (3 by 3 Average). Korjailu säätötasojen avulla Säätö- eli värinkorjailutasojen avulla kuvankorjailuun saadaan rajaton perumismaidollisuus. Koska värinkorjailutasot eivät tee kuvaan pysyviä muutoksia ennen tasojen yhdistämistä, voidaan säätötasoilla oleviin korjauksiin puuttua missä vaiheessa tahansa. Alkuperäinen kuvadata säilyy aina muuttumattomana. Myös säätötasojen oletusarvoja kannattaa hieman muuttaa. Jos jatkat edellä automaattisesti korjatun kuvan käsittelyä, palauta kuva ensin alkuperäiseksi komennolla Tiedosto/Palauta (File/Revert). 3. Lisää kuvaan säätötaso valikkokomennolla Taso/Uusi säätötaso/ Tasot (Layers/New Adjustment Layer/Levels). Hyväksy ikkunan oletusasetukset OK:Ila. 4. Näytölle ilmestyy Tasot-ikkuna (Levels), jonka avulla kuvan värisävyjä voidaan säätää.
Tasot-ikkunan asetukset Jotta Tasot-työkaiulla voisi tarkemmin asettaa kuvan tummien ja vaaleiden sävyjen arvot kohdalleen, kannattaa sille ensin syöttää sopivat arvot. Arvot vaihtelevat jonkin verran tulostuslaitteesta tai painomenetelmästä riippuen. 5. Kaksoisnapsauta Tasot-ikkunan valkoista pipettiä, niin pääset määrittelemään kuvan vaaleiden kohtien sävyn. 6. Syötä avautuvan Värimuokkain-ikkunan (Color Picker) L- ruutuun jokin arvo väliltä 95-98 ja napsauta OK:ta. 7. Kaksoisnapsauta Tasot-ikkunan tummaa pipettiä. 8. Määritä kuvan tummien kohtien sävy syöttämällä L- ruutuun jokin arvo väliltä 5-15 ja kuittaa OK;lla. 9. Hyväksy Tasot-ikkunassa tekemäsi muutokset OKpainikkeella ja anna Photoshopin tehdä antamistasi arvoista oletusarvot. Näin sinun ei tarvitse määrittää arvoja toistamiseen, jos käsittelet kuvia aina samaa käyttötarkoitusta varten. Tasot-ikkunan vuorenjyrkännettä muistuttava histogrammi kertoo kuvassa esiintyvien sävyjen jakauman. Histogrammikäyrän oikeassa reunassa ovat kuvan vaaleat sävyt ja vasemmassa reunassa tummat sävyt, ihanteellisen, oikein säädetyn kuvan histogrammi ulottuu valitun tummuusalueen laidasta laitaan. Mitä suuremman L-arvon valitset vaalean pään määrittelyssä, sitä vaaleammiksi kuvan vaaleat kohdat tulevat. Vastaavasti mitä pienempi L-arvo on tummissa sävyissä, sitä tummemmiksi kuvan tummat alueet tulevat. Tekstissä esitetyt vaateiden ja tummien sävyjen arvot sopivat mustesuihkututulostukseen ja offset-painatukseen. Sanomalehtipainatuksessa vaaleille sävyille sopivat arvot L = 92-95 ja tummille L = 10-20. a- ja b-arvot ovat kaikissa tapauksissa 0. Web-sivuille tulevia ja muita näytöltä katseltavia kuvia käsiteltäessä voidaan periaatteessa käyttää täyttä sävyalaa eli antaa Värimuokkain-ikkunassa arvot 100 ja 0. Käytännössä myös niitä voidaan hyvin käsitellä esimerkkikuvien mukaisin sävyalavalinnoin. Tasot-toiminnon sijaan värien säätöön voidaan käyttää luvussa 26 esiteltävää Käyrät-toimintoa (Lurves). Tasot-menetelmä on helpompi ja nopeampi oppia, mutta Käyrät on pidemmän päälle monipuolisempi ja joustavampi työkalu.
B. Kuvan vaalea ja tumma pää Kuvan vaalea pää tarkoittaa kuvan vaaleinta kohtaa, jossa pitää erottua yksityiskohtia. Sen määritys kannattaa tehdä väriltään lähes valkoiseksi tarkoitettuun ja kuvan aiheen kannalta oleelliseen kohtaan. Huippuvalot, kuten esim. lamput ja kiillot, jätetään huomiotta kuvan vaaleaa päätä etsittäessä. Niiden tärkein ominaisuus on kirkkaus, joka saavutetaan parhaiten tekemällä kuva niiltä kohdin aivan valkoiseksi. Voit etsiä kuvan vaaleimmat ja tummimmat sävyt painamalla Altnöppäimen pohjaan, ja siirtämällä hiirellä histogrammi-käyrän alapuolella molemmissa päissä olevaa valkoista ja mustaa kolmiota. Kuvan vaaleaa ja tummaa päätä asetettaessa osoitetaan kohdat, joihin sovelletaan A-kohdassa määritetlyjä arvoja. Tämä tapahtuu napsauttamalla Tasot-ikkunan pipeteillä kuvan vaaleimpaan ja tummimpaan kohtaan, joissa on tarkoitus vielä tulostettuna tai painettunakin näkyä yksityiskohtia. Vaalean pään asettaminen 1. Avaa edellä käsitelty Tasot-ikkuna uudelleen kaksoisnapsauttamlla histogrammin kuvaketta (voi olla myös (halkaisijan kuva-kuvake) Tasot-paletissa (Layers). Jos palettia ei näy työpöydällä, saat sen avattua Ikkuna valikon (Window) kautta. 2. Varmista, että Tasot-ikkunassa on valittuna kohta Esikatselu (Pre-view). Napsauta hiirellä oikeanpuoleista, vaaleakärkistä pipettiä, niin että pipettipainike jää pohjaan. 3. Siirrä osoitin kuvaan ja napsauta sellaisessa kohdassa, jonka haluat olevan lähes valkoinen, mutta johon tulee kuitenkin vähän sävyjä. Esimerkkikuvassa tällainen paikka löytyy etualalla olevien kenkien nauhoista. Histogrammi siirtyy kohti asteikon oikeaa (eli vaaleaa) reunaa ja kuvaan tulee enemmän vaaleita sävyjä kuin mitä siinä oli ennen säätöä.
Tumman pään asettaminen Tummalla pipetillä on tarkoitus hakea kuvan tummin kohta, jota ei kuitenkaan haluta aivan umpimustaksi. 4. Valitse vasemman puoleinen, tummakärkinen pipetti. 5. Napsauta pipetillä eri puolille kuvan tummimpia kohtia. Histogrammi leviää tasaisemmin myös vasempaan reunaan ja kuvaan tulee lisää sävyvaihtelua tummiin sävyihin ja kontrasti eli tummien ja vaaleiden sävyjen ero kasvaa entisestään. Periaatteessa riittää, kun pipetillä napsautetaan kerran haluttuun kohtaan. Käytännössä ensimmäinen napsautus ei aina osu ihan kohdalleen, joten pipettiä voi joutua napsauttelemaan useita kertoja. Eri kokeilukertojen välissä ei tarvitse käyttää Ctrl+Z-perumista. Jos haluat tilapäisesti verrata tekemiesi säätöjen vaikutusta kuvaan, saat alkuperäisen kuvan näkyviin poistamalla valintamerkin Esikatselu-kohdasta. Ennen Tasot-ikkunan hyväksymistä voit tarvittaessa palauttaa kuvan alkutilanteen painamalla Altnäppäimen pohjaan. Tasot-ikkunan Peruuta-painike muuttuu siiloin Palauta-painikkeeksi (Reset), jota napsauttamalla saat palattua takaisin kuvan alkutilaan. Entä jos painan OK:ta vahingossa liian aikaisin? Voit avata Tasot-ikkunan uudelleen ja jalkaa säätämistä siitä, mihin jäit. jos tekemäsi säädöt tuntuvat vieneen kuvaa huonompaan suuntaan, voit poistaa koko säätötason vetämällä sen Tasot-paletissa olevan roskakoriknvakkeen päälle. Tämän jälkeen voit aloittaa koko värien säätämisen alusta - alkuperäisessä kuvassa mikään ei ole muuttunut!
Kun harmaatasapaino asetetaan kohdalleen, vaikuttaa säätö kaikkiin kuvan väreihin. Monissa kuvissa värit ikään kuin "aukeavat" täyteen voimakkuuteensa! C. Harmaatasapaino Kuvassa saattaaa olla esim. skannauksessa syntyneitä, vaikeiden valaistusolosuhteiden tai (kuten esimerkkikuvassa) väärän valotusohjelman aiheuttamia värivirheitä. Ne voidaan poistaa säätämällä kuvan harmaa-tasapainoa. 1. Valitse keskimmäinen pipetti aktiiviseksi. 2. Napsauttele pipetillä kuvan harmaita kohteita. Esimerkkikuvan ikkunat ja vasemmalla olevan pylvään oikea reuna ovat hyviä kohteita. Histogrammi muuttuu hieman joka kerta, mutta ei enää läheskään yhtä dramaattisesti kuin vaaleita ja tummia sävyjä säädettäessä. Samalla kuvan värit muuttuvat luonnollisemmiksi. Harmaan kohdan etsintä Hyviä harmaatasapainon korjaamiseen sopivia kohteita ovat varjossa olevat luonnossa valkoiseksi mielletyt kohteet. Valkoiset kauluspaidat, lumi. paperiarkit, pistorasiat jne. ovat esimerkkejä kohteista, jotka voi olettaa väriltään 'neutraaleiksi" - eli niiden väri ei saa sinertää, punertaa, vihertää tai kellertää, mutta tummuus saa vaihdella valon ja varjojen määrän perusteella. Jos kuvasta ei tunnu löytyvän sopivaa kohtaa, ei silmäkään todennäköisesti löydä siitä vertailukohtaa ja tämän työvaiheen voi jättää tekemättä.
D. Tummuus Viimeinen Tasot-ikkunassa tehtävä kuvan säätötoimenpide on kuvan yleinen tummuus, joka määritellään histogrammin alapuolella olevalla keskimmäisellä liukusäätimellä. Kuvaa voi tummentaa tai vaalentaa maun ja käyttötarkoituksen mukaan. 1. Kokeile ensin liukusäätimen vetämistä oikealle, niin huomaat, miten kuva tummentuu. 2. Siirrä sitten keskimmäistä liukusäädintä vasemmalle. Kuva alkaa vaalentua. 3. Toinen vaihtoehto tummuuden säätöön on syöttää numeroarvo histogrammin yläpuolella olevaan keskimmäiseen ruutuun. Kuvassamme pieni vaalennus tulostusta varten on paikallaan - ei ehkä kuitenkaan aivan niin suuri kuin kuvassa on esimerkin vuoksi kokeiltu. Sopiva arvo voisi tässä tapauksessa olla n. 1,1-1,2. Hyväksy lopuksi kaikki tekemäsi sävynsäädöt Tasotikkunan OK-lla. Tummuuden säätöä nimitetään myös keskisävyjen säädöksi. Nimitys kuvastaa toimenpidettä hyvin siinä mielessä, että se ei vaikuta tumman ja vaalean pään ääriarvoihin. Ehdottomasti yleisin ongelma digikuvissa on liiallinen tummuus tulostettaessa. Kuvia joutuukin useimmiten vaalentamaan, mutta vain harvoin tummentamaan. Tarkkoja arvoja kuvan vaalentamisen määrälle ei voi antaa, mutta tavallisimmat arvot ovat välillä 1,1-1,5. Tulostetuilla ja painetuilla kuvilla on taipumus tummentua kuvaruudulla nähtyyn verrattuna. Tämä johtuu pisteenkasvusta - ilmiöstä, jossa tulostimen tai painokoneen väri imeytyy ja leviää tulostuspaperiin. Mitä huokoisempi paperi, sitä suurempi leviäminen. Tästä syystä sanomalehtiin tarkoitettuja kuvia voi vaalentaa vähän tavanomaista enemmänkin. Kuvan sävyjakaumaa voi seurata myös histogrammipaletista. Paletin sisältö päivittyy reaaliaikaisesti ja näyttää sävy- tai tummuuskorjausten vaikutuksen kuvan sävyjakaumaan. Histogrammipaletin saa näkyviin komennolla Ikkuna/Histogrammi (Window/Histogram)
E. Värikylläisyys Kuvan perussäätöjen kannalta värikylläisyyden lisääminen on vapaaehtoinen työvaihe. Voit jättää sen pois, jos kuvan värit näyttävät olevan jo kohdallaan. Joihinkin kuviin kannattaa kokeilla myös värikylläisyyden vähentämistä. Tällöin kuva muuttuu enemmän ja enemmän harmaasävykuvan kaltaiseksi kaikkien värien voimakkuuden vähentyessä hiljalleen. Tällä tavalla voi saada aikaa hienoja, vanhoja valokuvia muistuttavia haalistettuja kuvia. Kun kuvan vaalea ja tumma pää on asetettu ja harmaatasapaino sekä yleinen tummuus säädetty, voidaan vielä korjailla kuvan värikylläisyyttä. Sen vaikutus on suhteessa paljon vähäisempää kuin aiempien vaiheiden, mutta joissain kuvissa värikylläisyyden lisääminen saa ihmeitä aikaan. 1. Anna valikkokomento Taso/Uusi säätötaso/sävy & Kylläisyys (Layer/New Adjustment Layer/Hue & Saturation) ja hyväksy tason määritysikkuna oletusarvoin. 2. Siirrä avautuvan ikkunan Kylläisyys-liukusäädintä (Saturation) oikealle n. +30 askelmaa, niin kuvan kaikki värit muuttuvat kirkkaam-miksi ja puhtaammiksi. Liika värikylläisyyden lisääminen tekee kuvasta kuitenkin luonnottoman oloisen. Tavallisimmin käyttökelpoiset arvot vaihtelevat välillä 10-20. Hyväksy muutos OK:lla. Vertaa muutosta alkuperäiseen Tasot-palclin vasemmassa reunassa olevat pienet silmänkuvat säätelevät sitä, näkyykö valittu taso kuvassa vai ei. Napsauttelemalla päällimmäisen säätötason silmän kuvaa päälle ja pois voit nähdä ennen- ja jälkeen-versiot kuvasta. Näin voit todeta, miten suuren eron säätöjen tekeminen aiheuttaa.
F. Arkistokappaleen tallennus ja tasojen yhdistäminen Kun kuva on korjattu värinkorjailutasoja hyväksi käyttämällä, eivät kuvaan tehdyt korjailut itse asiassa ole vielä muuttaneet kuvan varsinaisia pikseleitä millään tavalla. Tällainen muoto soveltuu erityisen hyvin arkistointia varten, sillä se mahdollistaa korjailujen purkamisen tai uudelleen säätämisen ilman, että alkuperäinen kuvatieto on muuttunut. Värinkorjaiiutasot sisältävä, PSDrnuotoon tallennettu RCB-kuva on erinomainen lähtökohta mille tahansa uudelleenköyttötarkoitukselle. Toinen vaihtoehto olisi TIFF-muoto - tasot voidaan säilyttää myös TIFF-muotoon tallennettaessa. 1. Anna valikkokomento Tiedosto/Tallenna nimellä (File/Save As), anna kuvalle haluamasi nimi ja varmista, että kohta Tasot (Layers) on valittuna. 2. Hae Kohde-ruutuun (Save in) haluamasi tallennuskansio, valitse tiedostomuodoksi Photoshop (*.PSD;*.PPD) ja napsauta Tallenna-painiketta (Save). Ennen terävöitystä tai tallentamista muihin kuin Photoshoptai TIFF-tiedostomuotoihin kuvan tasot tulee yhdistää. Tasojen yhdistämisen jälkeen kaikki säätötoimenpiteet muuttuvat pysyviksi, eikä (perumis-mahdollisuuden loputtua) takaisin alkuperäistilaan ole pääsyä, ellei edellisessä vaiheessa talletettua arkistokuvaa ole tallessa. Tasojen yhdistäminen tehdään valikkokomennolla Taso/Yhdistä kaikki tasot (Layer/Flatten Image). Komennon antamisen jälkeen Photoshop toteuttaa säätötasoilla olleet muutokset ja poistaa kaikki tasot kuvasta.
Lähes kaikki digikuvat hyötyvät terävöityksestä. Sitä tarvitaan kompensoimaan tulostuksessa tapahtuvaa pehmenemistä, sekä tekemään web-kuvista miellyttävämpiä katseltavia. 6. TERÄVÖITYS 1. Jotta terävöityksen vaikutusta voisi luotettavasti arvioida, pitää kuva suurentaa ensin 100 %:n kokoon. Helpoin tapa tähän on kaksoisnapsauttaa suurennuslasia. 2. Valitse komento Suodin/Terävöitys/Epäterävä maski (Filter/Sharpen/Unsharp Mask). Anna tulostettavalle kuvalle arvoiksi 250; 1,0; 5 ja kuittaa OK-painikkeella. Jos terävöitystä tuli liikaa tai liian vähän, peru se näppäinyhdistelmällä Ctrl+Z ja kokeile muita arvoja (ks. keltainen laatikko). Määrä-kohtaan voi myös kirjoittaa jonkin pienemmän arvon, esimerkiksi 50, hyväksyä ikkunan ja toistaa sitten terävöitystä näppäinyhdistelmällä Ctrl+F, kunnes kuva on sopivan (yli)terävä. Tulostettavista tai painettavista kuvista kannattaa tehdä hieman yliterävän näköisiä 100 %;n suurennuksella katseltuna. Jos kuva ei ole näytöllä yhtään "liian" terävän näköinen, se näyttää paperilla todennäköisesti liian pehmeältä. Myös Internetgrafiikaksi tarkoitetut kuvat arvioidaan näytöllä 100 %:n suurennuksella, mutta niissä yliterävöintiä ei tarvita. Määrä Terävöitysikkunan Määrä-kohta (Amount) määrittelee terävöityksen yleisen määrän. Mitä suurempi arvo on, sitä voimakkaampi terävöitys kuvaan tehdään. Normaalisti arvot vaihtelevat välillä 150-300 %. Säde Suodatin tekee kuvaan ns. ääriviivaterävöityksen, jolloin kohteiden ääriviivoja vahvistetaan erityisesti kontrastikohdissa. Vaalean ja tumman värin välinen rajapinta muuttuu vaalealla puolella vaaleammaksi ja tummalla puolella tummemmaksi. Säde-ruudussa (Radius) määritellään, kuinka suurella alueella ääriviivoja terävöitetään, tavallisin arvo on 1.0; yleensä liikutaan välillä 0,8-1,5. Kynnys Kynnys-arvo (Thieshold) määrittelee kuvassa esiintyvän kohinan eli rakeisuuden määrän. Mitä suurempi arvo on, sitä vähemmän kohinaa kilvassa esiintyy. Normaali vaihteluväli on 2-10. Sopiva arvo on pienin arvo, jolla kuvassa olevat