Agrologit lehtialalla Opiskelu kannattaa
t ä s s ä n u m e r o s s a AGROLOGIEN LIITTO RY Puheenjohtaja: Kehittämispäällikkö Heikki Kanniainen, Pietarinrinne 6 E, 01800 Klaukkala puh. 0400 282 586 Varapuheenjohtaja: Ville Paulaniemi, Korpulantie 131, 34150 Kyrönlahti puh. 050 521 5267 Toiminnanjohtaja: Esko Lappalainen, esko.lappalainen@agrologi.fi (09) 6126 5557, 040 546 6164 Liiton yleiset asiat Koy Ylläs-Agrola Järjestöagrologi: Katja Rajaoja, (09) 6126 5556 katja.rajaoja@agrologi.fi Agrologi-lehti Agrologien Säätiön palvelut jäsenpalvelut yhteydet oppilaitoksiin Liiton toimisto: Hietalahdenkatu 8 A, 00180 Helsinki puh. (09) 6126 5556, 6126 5557 faksi (09) 6126 5530 internet:http//www.agrologit.fi agrologien.liitto@agrologi.fi Julkaisut: Agrologi, 4 kertaa vuodessa ilmestyvä järjestölehti. Käytännön Maamies, 15 kertaa vuodessa ilmestyvä maatalouden ammattilehti. MAA- MERI- JA METSÄALOJEN TYÖTTÖMYYSKASSA Kassan toimisto: Kassanjohtaja Anja Tikka (09) 6866 3442 PL 115, Lastenkodinkatu 5 B 00181 HELSINKI puh. (09) 6866 340 (puhelinpäivystys ma pe 9.00 11.00) Seuraava lehti ilmestyy: vko 13 Aineisto: 2.3 3 Pääkirjoitus 4 7 Opiskelu kannattaa 8 14 Agrologit lehtialalla 15 Mustialan opiskelijayhdistys esittäytyy 16 17 Yrkeshögskolan Sydväst och Agrologföreningens r.f. 90 år 18 20 Mela tarjoaa viljelijälle turvatakuun 21 Ajankohtaista 22 23 Henkilöuutisia 24 25 Kainuun hallintokokeilu 27 Kurssitapaamisia 28 29 Kirjoja 30 Vanha isäntä 31 Jäsenyhdistykset KANNEN KUVA: Matti värri
Elinikäinen oppiminen on nykyyhteiskunnassa täyttä totta. Koulurakenteita muokataan jatkuvasti sellaisiksi, jotta jäykät rakenteet eivät estäisi kenenkään opinnoissa edistymistä. Ammattikorkeakouluunkin on saatu ylempi tutkinto, ja jotkut haaveilevat jopa ammattikorkeakoulupohjaisista tohtoreista. Uusi ilme Kuten edellisessä lehdessä lupasin, uudistuvat Agrologien Liiton wwwsivut. Tämän lehden saapuessa uusi ilme on jo www-sivuilla, mutta sivujen sisältöä uudistamme sitä mukaa kun ehdimme. Ensi vuonna tämä lehtikin saa uuden ilmeen. Liiton graafisen ilmeen suunnittelija laatii Agrologi-lehdelle taittomallin, jota lehden taittaja käyttää ensi vuoden ensimmäisestä numerosta alkaen. Oppia ikä kaikki Tämän lehden numerossa tutustumme muutamaan agrologiin, jotka ovat ammattikorkeakoulun tai maatalousopiston jälkeen suorittaneet yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon. Ylempi korkeakoulututkinto on avannut heille tien toisenlaisiin töihin kuin mitä opisto- tai ammattikorkeakoulututkinto tarjoaisi. Kurkistamme myös lehtimaailmaan, jossa agrologeja toimii erilaisissa tehtävissä. Joillekin lisäkoulutus on tarjonnut sielläkin mielenkiintoisen työmaailman. Lehtityö voisi tarjota agrologeille töitä lisääkin, mikäli kaupalliset liikelaitokset hyödyntäisivät lehtialan ammattilaisia enemmän, arvioivat toimittajan työtä tekevät agrologit. Tässä suhteessa Agrologilehti on huono esimerkki, jossa amatööri teki juttukoosteen ammattitoimittajista! Matrikkelista Viime lehdessä lupasin matrikkelin valmistuvan marraskuussa. Näin ei valitettavasti käynyt - nöyrimmät pahoitteluni matrikkelin viivästymisestä. Loppurutistus on aikaa vievää, mutta nyt henkilötieto-osa on taitettu ja kannetkin tehty. Kirjapainotyö vie kaksi viikkoa ja sitten seuraa postitus. Eli kyllä se matrikkeli tulee Hyvää joulua Teille kaikille ja onnellista vuotta 2007! Esko Lappalainen Toimituskunta Juha Alatalo Eino Heinola Heikki Kanniainen Ville Paulaniemi Leea Sangi Jouni Savolainen Milla Tammisaari Mari Vauhkonen Päätoimittaja Esko Lappalainen Toimitussihteeri Katja Rajaoja Taitto Erja Ylikoski Julkaisija Agrologien Liitto r.y. Hietalahdenkatu 8 A 00180 Helsinki puh. (09) 6126 5556, 6126 5557 faksi (09) 6126 5530 Tilaushinta 20 /vsk Painotalo Auranen Oy, Forssa
Laaja-alaisen työkokemuksen ja koulutuksen kautta eläinlääkäri Laura Haltia on pätevöitynyt tuotantoeläinsairauksien tutkimustyöhön. Yksi tieteellinen julkaisu on jo valmistunut ja lisää on odotettavissa. Opiskelu kannattaa Agrologien joukossa on paljon niitä, jotka valmistuttuaan tai päästyään työelämässä jo hyvään alkuun, aloittavat opiskelun taas uudelleen. Eräille halu opiskella saattaa herätä vasta eläkkeelle siirtymisen myötä. Yliopisto-opiskelusta yleisintä on opiskelu maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Muita suosittuja tiedekuntia ovat oikeus- ja kauppatieteellinen sekä teologinen tiedekunta. Ammattikorkeakouluista lisäoppia haetaan lähinnä tradenomikoulutuksesta. Usein opiskelu johtaa harjoittajansa kokonaan uusiin tehtäviin. Esimerkiksi piiriagrologista tulee maatalouskoulun opettaja, maitotilaneuvojasta eläinlääkäri, luomuneuvojasta oikeustieteen kandidaatti jne. Lisäkoulutus avaa työelämässä uusia mahdollisuuksia, vaativampia tehtäviä ja niiden myötä myös yleistä arvostusta ja todennäköisesti myös parempia tuloja. Jatko-opiskelu kuitenkin vaatii harjoittajaltaan selkeää opintosuunnitelmaa, määrätietoista asennetta, itsekuria ja kieltäymyksiä. Jos haluaa jatko-opiskella työelämän ohella, menee oman ajan käyttö kokonaan uusiksi. Yksityiselämää rajoittavista tekijöistä huolimatta on opiskelu silti kannattavaa, ja siksi siihen ryhtyneitä pitää myös rohkaista. Kolmiportainen opiskelu työelämään Eläinlääkäri Laura Haltia on työelämään valmistautuessaan hankkinut itselleen kolmiportaisen koulutuksen: ammatti-, opisto- ja yliopistotasoisen. Karjanhoitajaksi hän valmistui Mustialasta, agrologiksi Hyvinkäältä ja eläinlääkäriksi Tartosta ja Helsingistä. Vuodesta 2005 lähtien Laura Haltia on toiminut eläintautitutkijana Eviran Seinäjoen tutkimusyksikössä. Laura Haltia on lähtöisin Kehä-III:n tuntumassa sijainneelta maatilalta Vantaalta. Perhe ei itse kuitenkaan maataloutta harjoittanut. Mutta maatilan päärakennus asuntona ja maaseutumainen lähiympäristö saivat Lauran omaksumaan maatalousmyönteisen elämänasenteen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Vantaanjoen lukiosta, Laura Haltia hakeutui Mustialaan opiskelemaan yo-linjalle karjataloutta. Valmistuttuaan karjanhoitajaksi hän hankki koulutustaan vastaavaa työtä Kemijärveltä, maatalouslomittajana ja emäntäkoulun toisena karjakkona. Lomittajan työtä olisi ollut tarjolla lähempääkin, mutta halu nähdä Suomea laajemmin, teki valinnasta oikean. Kemijärveltä hän palasi takaisin Uudellemaalle Askolaan, nyt neljän tilan lomitusrenkaan lomittajaksi. - Tunsin suurta mielenkiintoa maataloutta ja sen tuotantoeläimiä kohtaan, Laura Haltia kertoo. - Minulla oli myös voimakas AGROLOGI 4/2006
halu lisäopiskeluun ja niinpä hakeuduin Hyvinkään Maatalousopistoon. Hyvinkäältä agrologiksi Agrologiopiskeluun liittyvän työharjoittelun Laura Haltia teki silloisen Eläinlääketieteellisen korkeakoulun tuotantoeläinklinikalla Mäntsälässä. Nykyisin klinikka on Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan. - Harjoittelutyö oli erittäin mielenkiintoista ja opettavaista. Se oli käytännön työskentelyä eläinlääkärin kanssa sekä klinikalla että maatiloilla, Laura Haltia kuvailee. Agrologiksi hän valmistui v. 1992. Agrologina Laura Haltia sai välittömästi työpaikan samalta eläinklinikalta Mäntsälästä, jossa oli myös harjoittelijana ollut. Hän kertoo todella viihtyneensä työssään. Laura teki eläinlääkäriä avustavaa työtä, lueskeli alan kirjallisuutta ja kehitti itseään alansa työssä. Taustalla kuitenkin väikkyi jo ajatus valmistua itsekin joskus eläinlääkäriksi. Oma-aloitteellisuuden tuloksena hänelle järjestyikin opiskelupaikka Tarton maatalousyliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta syksyllä 1993. Tartosta eläinlääkäriksi Opiskelu Tarton maatalousyliopistossa on verrattavissa opiskeluun Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Opiskelijat kävivät luennoilla ja harjoittelivat klinikalla. Vierailevia professoreita puolin jos toisin kävi joskus luennoimassa. Opiskeluaikana oli Laura käynyt luennoilla myös Suomessa. - Valmistuttuani eläinlääkäriksi Tartossa v. -98, jäin aluksi töihin Viroon. Työpaikka löytyi Valion paikallisesta meijeristä, jossa tehtäväni oli utaretulehdustilanteen kartoittaminen meijerin maidonlähettäjäkarjoissa, eläinlääkäri Laura Haltia kertoo. Utaretulehduskartoitus tehtiin yhteistyössä EELA:n (nykyään Evira), MMM:n ja Valion kanssa. tässä yksikössä viisi eläinlääkäriä ja olemme jakaneet vastuualueet siten, että minä vastaan pääsääntöisesti sikatutkimuksesta, mutta tarvittaessa teemme toistemmekin töitä, Laura toteaa. Eläintautidiagnostiset tutkimukset - Eläintautien toteamiseksi tutkimme sekä elävistä eläimistä otettuja näytteitä että kuolleita eläimiä. Kuolinsyytutkimus alkaa eläimen ruumiinavauksesta obduktio -salissa, jota yleensä seuraa ainakin histologinen, bakteriologinen ja parasitologinen tutkimus. Muita tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan, esim. kemiallinen, virologinen ja serologinen tutkimus, luettelee Laura Haltia. Osa tutkimuksista tehdään Eviran muissa laboratorioissa. Asiakkaina ovat tavallisimmin yksityiset tuotantoeläinten kasvattajat tai teurastamot, joissa tutkimuspyynnön esittäjänä on aina lihantarkastuksen tarkastuseläinlääkäri. Näyte voi olla kokonainen eläin, ruhon tai sisäelimen osa. Ohjeen näytteen ottamisesta voi asiakas saada joko netistä tai puhelimitse. Näyte voidaan lähettää kylmäpakattuna postitse tai matkahuollon kautta. Näytteen voi myös itse tuoda tutkimusyksikköön. Lopullisen tutkimustuloksen saanti kestää nopeimmillaankin 2-3 viikkoa riippuen siitä, mitä tutkimuksia näytteestä on jouduttu tekemään, ja onko se aiheuttanut lisätutkimuksia jossakin toisessa laboratoriossa. Alustavia tuloksia voi asiakas kuitenkin kysyä puhelimitse jo muutaman päivän kuluttua näytteen lähettämisestä. Marraskuun loppuun mennessä oli Seinäjoella tutkittu jo 800 eläin- tai elinnäytettä. Tutkimushinnat ovat varsin kohtuulliset. Alle 25 kilon possu maksaa 30. Jos samalta asiakkaalta on tullut useampi näyte, on maksu seuraavasta eläimestä 20. Hinta nousee koon mukaan siten, että sika maksaa maksimissaan 90. Hinnat ovat arvonlisäverottomia, mutta sisältävät myös jatkotutkimuksen kulut. Bakteerien viljelmät tehdään erilaisille kasvualustoille, jotka valmistetaan pääosin omassa elatusainekeittiössä. Tavallisimmin ne tehdään naudan veripohjalle. Eräiden bakteerien kasvuaika on jopa 14 vrk, joten jo tästäkin syystä ei lopullista tutkimustulosta voi kovin nopeasti saada. Eviran selkeät kotisivut tarjoavat laaja-alaista ja monipuolista tietoa viraston toiminnasta ja ajankohtaisista asioista, esimerkiksi tuotantoeläinten tautitilanteesta. Osoite on: www.evira.fi Teksti ja kuvat Matti Värri Takaisin Suomeen Suomeen palattuaan Laura Haltia työskenteli aluksi EELA:ssa ja Kotieläinhygienian laitoksella assistenttina. Laillistuminen Suomessa tapahtuvan eläinlääkärin ammatin harjoittamiseen tapahtui Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2003. Sen jälkeen Laura Haltia hoiti kunnan eläinlääkärin sijaisuuksia eri puolilla maata, kunnes hänet pyydettiin Eviran Seinäjoen tutkimusyksikön bakteriologin tehtävään. Tämän vuoden alusta Eviran Seinäjoen tutkimusyksikössä avautui eläinlääkärinvirka, johon Laura Haltia jätti hakemuksensa, ja johon hänet myös valittiin. - Meitä on Laura Haltia esittelee salmonella -bakteerin kasvualustaa. Jos näytteessä sattuisi olemaan salmonellaa, näkyisi se mustana kasvustona. AGROLOGI 4/2006
ProAgria Etelä-Karjalan kehityspäällikkö Antero Parkkonen on esimerkillinen aikuisopiskelija. Hän valmistui agrologiksi Mustialasta v. 1980 ja jatkoi myöhemmin opiskeluaan työn ohessa valmistuen tradenomiksi v. 1997 ja kauppatieteiden maisteriksi viime vuonna. Taloussuunnittelijasta kauppatieteiden maisteriksi Lappeenrantalainen Antero Parkkonen valmistui agrologiksi Mustialasta v. 1980 ja sai välittömästi työpaikan taloussuunnittelijana Kymen läänin maaseutukeskuksesta. Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi tiedotus- ja markkinointivastaavaksi ja aloitti samanaikaisesti itsensä kehittämisen kurssituksen ja koulutuksen avulla. Kouluttautumisen edistymisen myötä myös työn vaativuus maaseutukeskuksessa asteittain nousi. Vuodesta 1992 lähtien Antero Parkkonen on toiminut maaseutukeskuksen atk-tukihenkilönä ja vuodesta 1996 alkaen laatuvastaavana. Saman vuonna hänet nimitettiin jo maaseutukeskuksen kehityspäälliköksi ja johtajan varamieheksi. Pari vuotta aikaisemmin hän oli jo aloittanut opiskelun Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulussa (EKAMK), josta valmistui tradenomiksi v. 1997. Palautuminen opiskelun tuomasta rasituksesta kesti neljä vuotta, jonka jälkeen Antero Parkkonen palasi taas opiskelun pariin. Nyt vuorossa oli kaupallisten aineiden opiskelu Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Kauppatieteiden maisteriksi (KTM) hän valmistui v. 2005. Luumäeltä lähtöisin Antero Parkkonen syntyi v. 1958 Luumäellä, pienen karjatilan viljelijäperheeseen. Tilan pienuutta kuvaa sekin, että hänen isänsä oli osa-aikaviljelijä ja työskenteli sähköasentajana tilan ulkopuolisessa työssä. Tilan pienestä koosta huolimatta vanhemmat halusivat Anterosta tilalle jatkajan ja ohjasivat hänet Harjun maanviljelyskouluun. 6 AGROLOGI 4/2006
Mutta Antero ei palannutkaan kotitilalleen, vaan asevelvollisuuden jälkeen hakeutui maatalousopistoon Mustialaan, josta valmistui agrologiksi v. 1980. Opiskeluun liittyvän harjoittelun Antero Parkkonen suoritti Kymen läänin maatalouskeskuksessa. Ilmeisesti juuri harjoittelun ansiosta oli maaseutukeskuksen silloinen johtaja, Erkki Pilli-Sihvola, soittanut hänelle Mustialaan ja kertonut avoimeksi tulevasta kirjanpitoagrologin toimesta. Soittaja oli pyytänyt Anteroa lähettämään työhakemuksen. Kun Antero sittemmin valmistui, oli hänellä jo työpaikka Lappeenrannassa odottamassa. Mukaan koulutukseen Jo työelämänsä alkuvuosista lähtien Antero Parkkosta kiinnosti omien työvalmiuksien kehittäminen koulutuksen avulla. Aluksi se oli osallistumista erilaisiin kurssija koulutustapahtumiin, kunnes vuonna 1994 hän hakeutui EKAMK:uun, tavoitteena tradenomitutkinto. Antero Parkkonen kiittelee agrologikoulutuksen laaja-alaista opintopohjaa. Esimerkiksi ammattikorkeakoulun kaupallisiin aineisiin oli helppo päästä mukaan, kun kaupalliset peruskäsitteet ja markkina-alaisuuksien todennäköisyydet olivat jo ennalta hallinnassa. -Usein kuulee verrattavan agrologi- ja merkonomikoulutuksen samanarvoisuutta kirjanpidon ja tilinpäätösten osalta, mutta käytännössä niillä on suurikin ero, Antero Parkkonen toteaa. -Molemmissa koulukunnissa kyllä ymmärretään numeroiden merkitys, mutta varsinkin maatalouden kohdalla agrologi näkee myös numeroiden taakse. Miksi numerot ovat juuri näitä, ja antavatko ne aihetta toiminnan muuttamiseen. Tradenomiksi Antero Parkkonen valmistui v. 1997. Tutkinnon päättötyön hän teki maaseutukeskuksen laatujärjestelmästä, Laatujärjestelmän rakentaminen asiantuntijayritykseen. - Työn ohessa tapahtunut opiskelu vaati tarkkaa työsuunnitelmaa sekä työn ja opiskelun sovittamista yhteen, Parkkonen kuvailee. - Vapaa-ajan käytölle siitä ei ollut haittaa, koska opiskelulta omaa aikaa ei liioin jäänyt. Esimerkiksi TV-ohjelmat on opiskelijan tarkoin valittava ja mietittävä, mille ohjelmille aika lopulta riittää. - Tradenomikoulutuksen jälkeen pidin opiskelussa muutaman vuoden tauon. Vedin henkeä ja paneuduin kunnolla taas työhön, kun työtehtävätkin olivat opiskeluvuosien aikana osittain muuttuneet, Antero Parkkonen kertoo. - Uusi koulutusstartti otettiin vuonna 2001. Vuorossa oli tietojohtamisen opiskelu Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Tietojohtaminen kiinnosti Parkkosta erityisesti siitä syystä, että se oli suora jatkumo työlle ProAgriassa. Tietojohtaminen on tiedon löytämistä ja sen yhdistämistä. Se on kokemusperäisen tiedon muuntamista tietojärjestelmien ymmärtämään muotoon, välinevalintaa ja tiedon siirtämistä neuvonnan organisaatioon. Opiskelun sivuaineita olivat johtaminen, tietotekniikka ja laskentatoimi. - Yliopiston taholta osoitettiin opetusohjelmaa laadittaessa suurta ymmärtämystä kurssiamme kohtaan. Koska ryhmämme kaikki 20 opiskelijaa olivat työssä olevia, olivat luennot yliopistolla satutettu perjantai- ja lauantaipäiviksi. Se mahdollisti työasioiden aikatauluttamisen opiskeluun sopivaksi. - Kysymyksessä oli pääsääntöisesti etäopiskelu, Parkkonen kertoo. KTM - tutkintoon kuuluu 160 opintoviikkoa. Niistä ennakkoon suoritetuiksi viikoiksi kuitattiin aikaisempien opintojen perusteella 24 ja työn perusteella kuusi opintoviikkoa. Kauppatieteiden maisteriksi Antero Parkkonen valmistui vuonna 2005. Gradun otsikko oli: Sisäisen viestinnän rooli uudistumiskyvyn johtamisessa ja case ProAgriasta. Työ monipuolistunut Koulutuksen myötä Antero Parkkosen työ ProAgria Etelä-Karjalassa on monipuolistunut. Kehityspäällikkönä hänen tehtäväänsä kuuluu ProAgrian asiakaslähtöisen toiminnan jatkuva kehittäminen. Kun valtion myöntämä avustus maatalousneuvonnalle on vähentynyt hyvistä ajoista yhteen kymmenesosaan, on toiminnan taloudellisuus noussut tärkeänä tekijänä etusijalle. Se merkitsee muun muassa uusien rahoituslähteiden hankintaa. Yksi sellainen onkin jo perustettu. Se on ProAgria Etelä-Karjalan ja MTK Etelä- Karjalan yhdessä omistama tilitoimisto Pro Talous Oy. Sillä on tällä hetkellä noin 200 asiakasta: järjestöjä, pienyrityksiä ja yksityisiä viljelijöitä. Lisäksi tilitoimistossa tehdään ProAgrian noin 400 asiakkaan kirjanpito, tilinpäätökset ja useimmille myös veroilmoitukset. Pro Talous Oy:n toimitusjohtajana on Antero Parkkonen (OTO). ProAgria Etelä-Karjala, ProAgria Pohjois- Karjala ja ProAgria Pohjois-Savo julkaisevat yhteistä tiedotuslehteä, ProAgria-Viestiä. Antero on tämän lehden toimituskunnan jäsen. Paitsi, että hän edelleen vastaa maakunnallisesta laatuneuvonnasta, on hän vuodesta 2001 lähtien toiminut koko Pro- Agria yhtymän laatuneuvojien kouluttajana. Myös yrittäjien laatukoulutustilaisuuksia hän on vetänyt Etelä- ja Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa. Antero Parkkonen asuu perheensä kanssa Lappeenrannassa ja hän viljelee myös kotitilaansa osa-aikaisesti Luumäellä. Pellot ovat nurmiviljelyssä ja sadon korjaa naapuri. Isännän työvastuulle jäävät lannoitus ja nurmien uusinta. Harrastuksikseen Antero Parkkonen ilmoittaa kuntoliikunnan ja moottoripyöräilyn. Pyörä on 1300 cm3 Honda Pan European. Teksti ja kuva Matti Värri Parisenkymmentä Pirkanmaan agrologia vieraili 24.11. Helsingissä tutustuen mm. Agrologien Liiiton Hietalahdenkadun toimistotiloihin. AGROLOGI 4/2006
Agrologit lehtialalla Agrologeja työskentelee lehtialalla hyvin monenlaisissa tehtävissä: erilaisina toimittajina, toimitussihteereinä, ilmoitusmarkkinoijina ja lehtiyhtiön hallituksessa. Tämän lisäksi lukuisa joukko agrologeja joutuu työssään tavallaan sivutyönään tekemään lehteä tai kirjoittamaan artikkeleita työnantajan ja sidostahojen lehtiin. Tässä jutussa tuomme esiin päätyökseen lehtityötä tekevien agrologien työtä, lehtialalle päätymistä, agrologi-koulutuksen antamia eväitä työhön sekä hankittua lehtialan tai yliopistokoulutusta. Lehtialalla työkseen toimivien lisäksi tutustumme myös lehtiyhtiön hallituksessa toimivien agrologien näkökulmiin. Kulunut vuosi on usealla haastattelemallani lehtialan agrologeilla ollut suurten muutosten vuosi. Sanomien paras lypsäjä stressi tuppasi häiritsemään yöunia, kun murehdin liitteen kokoon saamista. Taloussanomiin Heikki Tuuri haki, vaikka paikka ei vielä edes ollut auki. Soitin päätoimittajaksi valitulle Antti-Pekka Pietilälle ja tarjouduin töihin. Aloitin taloustoimittajana ja sen jälkeen olin pääkirjoitustoimittajana viisi vuotta, selvittää Heikki aloitustaan nykyisen työnantajan palveluksessa. Toimittajan töitä hän oli tehnyt tätä ennen muutaman vuoden Ilkassa sekä päätoimisena että kesätoimittajana. Ennen lehtimiesuraa Heikki toimi kolme talvea erityisluokanopettajana. Toimittajan täytyy tuntea yhteiskuntaa Taloussanomien tuottajalla Heikki Tuurilla on koulutuspohjaa ja käytännön työkokemusta vaikka muille jakaa: agrologi, hallintotieteiden maisteri, toimittaja, erityisluokanopettaja ja maanviljelijä. Näillä avuilla toimittajan työssäkin pitäisi pärjätä. Työpaikallaan lasisessa Sanomatalossa hän voi halutessaan briljeerata keinosiemennystoimiluvallaan. Toista sellaisen luvan omistajaa talosta tuskin löytyy. Yhtä hyvin hän voi haastaa työkaverinsa lypsykilpailuun, sillä onhan Hyvinkään maatalousopistossa näytetty lypsytaitokin tallella. Heikki Tuuri on säilyttänyt yhteyden maaseutuun, vaikka on koko Taloussano- mat-lehden historian ajan, vajaat kymmenen vuotta, tehnyt viikot toimittajan työtä Helsingin ydinkeskustassa. Viikonlopuiksi hän suuntaa Ylistaroon, missä veli perheineen hoitaa maatilaa ja emakkosikatilaa. Ylistarossa asuu myös oma perhe. Etätyökin on kangastellut Heikin mielessä, mutta toisaalta pitää olla paikalla, kun jotakin tapahtuu. Nykyisessä tehtävässään, viikoittain ilmestyvän yritysliitteen tuottajana, hänen täytyykin olla toimituksessa pitämässä ohjia käsissään. Uusi Yritysliite tuupattiin Heikin hoidettavaksi, vaikka hän vastusteli. Yritysliitteellä ei ole Heikin lisäksi toimittajia eikä muita työntekijöitä, vaan esimerkiksi jutut ja kuvat ostetaan ulkoa vapailta toimittajilta. Tuottajana Heikki hankkii liitteeseen tarvittavat palvelut. Aluksi 20-sivuinen liite söi paljon juttuja. Yritysliitteen tekemistä aloitellessani Pääkirjoitustoimittajana Heikin erikoisala oli myös elintarviketeollisuus, johon kompetenssia antoi vahva maataloustausta. Agrologi- ja hallintotieteiden opinnot ovat antaneet yhteiskunnallista kokemusta, mikä Heikin mielestä on toimittajalle tarpeellista. Yliopistotutkinnon pääaineena hänellä oli julkisoikeus, gradun hän teki EY-tuomioistuimesta. Siinä EU-tietämys syveni ja sen opin, että kaikki ei ole sitä, miltä ensimmäiseksi näyttää. Pääkirjoitustoimittajan on aina otettava taloudelliset asiat huomioon. On osattava perustella ja on puolustettava lehden linjaa, vaikka oma mielipide joskus poikkeaisikin siitä. Talouslehdille ja talousasioiden käsittelylle muissakin lehdissä on tilausta, sillä Heikin mielestä KOP, SYP, Sonera ym. synnyttivät kansan kapitalismin ja lisäsivät kiinnostusta sijoitusasioihin. Sijoitusvinkkejä Taloussanomatkaan ei anna, vaan kertoo mahdollisimman laajasti siitä, mitä maailmalla tapahtuu. AGROLOGI 4/2006
Agrologit lehtialalla Tuottajan työtään Heikki Tuuri kuvaa urakkatyöksi. Paikalla ei välttämättä olla yhdeksältä, mutta joskus päivä venyy klo 19.30:een. Toimittajan työ näkyy valmiissa lehdessä. Lehteen ei tule pistettäkään ellei toimittaja sitä tee, tiivistää hän lehden toimittamisen perusasian. Nykyisellään painettu eli printtilehti ei enää yksistään riitä. Taloussanomistakin nettilehti ilmestyy ensin ja printtilehti vasta seuraavana aamuna. Lehdet kilpailevat keskenään uutisista, mutta skuuppeja (uutinen, jota ei ole muissa saman päivän lehdissä) ei synny joka päivä. Viimeisin oma skuuppi oli uutinen Ingmanin myynnistä Arlalle, josta Taloussanomilla oli vihiä, mutta ei täsmällistä faktaa. Taloussanomat kirjoitti noin kuukautta ennen kauppaa, että Arla ostaa Ingmanin, vaikka kaikki lähteet asian siinä vaiheessa kielsivät, kertoo Heikki myhäillen onnistuneesta uutisen haistamisestaan. Lopuksi keskustelumme kääntyy opisto-opintoihin. Niihin sisältynyttä puhe- ja esiintymisopetusta hän muistelee lämmöllä. Se oppi ei vanhene ja on elämässä tarpeen. Toimittajan työtä seitsemän vuoden sykleissä Syyskuun ensimmäisenä päivänä, Pirkan päivänä, Kynämiehessä Pirkka-lehtiä tekevät toimittajat eivät juhlineet omien lehtiensä nimipäivää. Päinvastoin, sillä tuona päivänä kuuden viikon mittaiset yhteistoimintaneuvottelut päättyivät, ja osalle toimittajia jaettiin irtisanomislaput. Osa toimittajista oli onnistunut varmistamaan uuden työpaikan yt-neuvottelujen aikana. Irtisanominen oli odotettavissa, sillä kaikilla oli jo kesäkuun alkupuolella tiedossa tarjouskilpailun tulos, jossa Pirkka- ja Maatilan Pirkka-lehtien tekeminen siirtyi A-lehtien omistamalle Markkinointiviestintä Dialogi Oy:lle. - Työnantaja hoiti ikävän velvollisuutensa asiallisesti ja työntekijöitä tukien. Kaikesta ennakkotiedosta huolimatta yt-ilmoituksen kouraan saaminen yllätti. Vasta silloin mielessä heräsi kysymys: Entä jos?, kuvailee toimittaja Jari Kupiainen silloisia tunnelmiaan. Toki hän oli jo ottanut kontakteja etukäteen muihin lehtiin, mutta 1.9. alkoi aktiivinen haku. Hänen kohdallaan kävi onnellisesti. Vuoden 2007 alusta Jari Kupiainen aloittaa työt Tekniikan Maailma-lehden toimittajana. Tulevan työn aihealueita ei vielä ole määritelty, mutta Jari otaksuu jatkossakin kirjoittavansa rakentamisesta, pihasta ja koneista sekä kenties asumisesta ja kodista. Uutta työtään Tekniikan Maailmassa hän odottaa innolla. Hän kertoo viihtyvänsä toimittajan työssä, sillä hän tykkää höpöttää ja tykkää olla tekemisissä ihmisten kanssa. Media-alaa hän pitää mielenkiintoisena ja toimittajan työtä motivoivana. Työ on vapaata, ja siinä pystyy käyttämään lahjojaan. Työtä voisi periaatteessa tehdä etätyönä kotonakin, mutta Jari haluaa erottaa työn ja vapaa-ajan. Palkkaus ja muut edut ovat Jarin mielestä hyvät. Paitsi kirjoittavana toimittajana, hän omasta mielestään voisi toimia toimittajana myös sähköisessä maailmassa. Hän kertoo olevansa intohimoinen uutisten suurkuluttaja, kuten toimittajalle sopiikin. Valmistuttuaan agrologiksi Hyvinkään maatalousopistosta vuonna 1983 Jari oli vuoden päivät neuvojana Uudenmaan Maaseutukeskuksessa. Sitten hän haki Keskossa ollutta tiedottajan paikkaa, johon haettiin agronomia tiedotussihteeriksi. Jari pääsi testeihin, läpäisi ne ja tuli valituksi. Aluksi Jari teki agrologi Raimo Alasen johtamassa yksikössä kauppiaille suunnattua Kauppa käy-lehteä. Seuraavat seitsemän vuotta hän oli Keskon ja K-kauppiasliiton julkaiseman Asu hyvin-lehden toimittajana. Vuonna 1998 Asu hyvin-lehti lopetettiin, ja Jari Kupiainen ryhtyi tekemään asumiseen liittyviä liitteitä Pirkka-lehteen sekä ammattirakentajille suunnattua Keskon yrityspalvelu-lehteä. Vuonna 2001 Pirkkalehtien tekeminen ulkoistettiin Kynämies Oy:lle, mutta kuten edellä on kerrottu, siirtyvät Pirkka-lehdet Dialogi Oy:lle vuoden 2007 alussa. Työelämäni näyttää seuraavan ihmeen tarkasti seitsemän vuoden rytmiä, toteaa Jari Kupiainen levollisesti uuden, kenties seuraavan seitsemän vuoden, jakson alkaessa. Viisikymppiselle Jari Kupiaiselle mahtuisi vielä pari jaksoa ennen eläkeikää. Juttuja printtiin ja verkkoon Kuhunkin Pirkan numeroon Jari kirjoitti 2-5 juttua. Osa juttujen aiheista tuli Keskon Kynämiehen toimittaja Jari Kupiaisella on kirjoittamiseen järeät työkalut. toiveina ja osa omina ideoina. Lähdetiedon hakemisessa internet on ollut hyvin tärkeä, mutta Jari on ammentanut tietoa myös ulkomaisilta messuilta ja tehdasmatkoilta. Ulkomailla pärjäämistä edesauttaa englannin, saksan, ruotsin ja venäjän taito. Agrologiopintojen monipuolisuus on auttanut toimittajaksi kasvamisessa, kun on ollut laaja pohja, mille uutta tietoa rakentaa. Pirkka-lehden ohella Jari teki vuosittain muutamia juttuja myös Maatilan Pirkkaan ja sen ruotsinkieliseen käännökseen Åker Birkaan, piti erikoiskaupan markkinoiltapalstaa Kehittyvä kauppa-lehdessä ja teki tilaustöitä Rautakeskolle. Kun Pirkka.fi internet-sivujen tekijää haettiin, oli Jari heti valmis. Hän hoiti verkkoon kotiin liittyvät sivut keskimäärin kahden viikoittaisen jutun vauhdilla. Sivut ovat suosittuja, sillä niillä vierailee tavallisesti noin 40 000 kävijää. Sesonkiaikoina, kuten jouluna, nettisivuilla on vieraillut yli 70 000 kävijää viikossa. AGROLOGI 4/2006
Agrologit lehtialalla Freelance-toimittaja Lakeuden Jussi K-maatalouskauppiaat ovat Jussi Knuutilalle tärkeitä yhteistyökumppaneita. Seinäjoen K-Maatalouden konemyyntipäällikkö Väinö Keto esittelee suu messingillä Jussille Fergun hyviä kuntakohtaisia myyntitilastoja. Seinäjokelainen agrologi Jussi Knuuttila pitää kirjoittamisesta. Kymmenen vuotta sitten hän heittäytyi koneagrologin työstä freelance-toimittajaksi. Ratkaisu hyödytti molempia osapuolia, leukailee hän. Digikuvauksessa on tarvittu kouluttautumista. Digikuvauksen etuna hän pitää monipuolisia kuvankäsittelymahdollisuuksia. Kuvaa voi jälkeenpäin rajata, muuttaa värejä ja sävyjä. Kuvankäsittelyssä haastavinta on opetella tekemään käsittely kunkin painon vaatimusten mukaan. Jussi Knuuttila on osakkaana yhtiössä, jolla on sopimus juttujen toimittamisesta lohjalaiselle Agrimedia Oy:lle. Toimittaja- Jussin kynänjälkeä on luettavissa Maatilan Pellervo, Maatilan Pirkka, Koneviesti sekä Maito ja Me lehtien palstoilta. Kirjoittamisen lisäksi Jussi tekee yhtiönsä nimissä energialuentoja ja konsulttitöitä. Äskettäin Jussi teki Vaskiluodon Voimalle korjuuselvityksen oljen korjuusta ja keruusta. Toimittajan työssä Jussin perusasia on suomalaisen maanviljelijän puolustaminen. Toimittajana olen huono, sillä minulla on aina liikaa mielipiteitä, Jussi tokaisee pohjalaisittain ykskantaan. Mitenkäs sitten, kun haastateltavan ja toimittajan mielipiteet eivät käy yksiin? Silloin jutunteosta selvitään nopeammin! vastaa Jussi. Kysyessäni Jussilta toimittajan vapaudesta, hän sanoo sen olevan suhteellista. Kaupallisia paineita esiintyy. Tosiasiat pitää kertoa, varsinkin jos niillä on vähänkin vaikutusta viljelijöiden asioihin, täsmentää hän. Toimittajan työt ammattilaisille Koneasioiden ohella hän kirjoittaa energiasta, rakentamisesta, lehmän- ja teurasnautojenpidosta. Jutunaiheita löytyy voimakkaasti maatalouteen panostavilta pohjalaistiloilta, mutta juttujen perässä täytyy liikkua Jussin sanojen mukaan Piikkiöstä Tornioon. Kymenlaaksossa on tullut harvemmin käytyä, kertoo Jussi. Juttujen toimitusaika on yleensä pari viikkoa, pikamääräyksellä vain päivä. Silloin tällöin jutun aiheita löytyy ulkomaanmatkoilta, viimeksi Yhdysvalloista. Maatalouden ripeä uudistusvauhti tarjoaa jutunaiheita ja maatalouteen suuntautuneelle freelance-toimittajallekin työtä. Hän arvioi maataloudesta kirjoittavien vapaiden toimittajien määrän riittävän. Uuden toimittajan alalle tulo kiristää kilpailua. Toisaalta hyvä niin. Jussi ehdottaa, että maataloudellisten liikelaitosten lehdet käyttäisivät enemmän ammattitoimittajia. Oman henkilökunnan tekemät jutut saattavat tuntua edullisilta. Mutta paljonko aikaa niiden tekemiseen käytetään ja millä palkalla? kyselee hän. Ammattitoimittajan juttu on painovalmis, ja talon henkilökunta voi keskittyä varsinaisiin töihinsä. Maatalouden kovasta investointitahdista Jussi on huolissaan vain siitä, että kaupallinen neuvonta on tekemässä rakennusneuvonnalle saman kuin aikanaan koneneuvonnalle: neuvonta jää kaupallisen neuvonnan jalkoihin. Hän kertoo kuulleensa, että viljelijä on pitänyt rakennussuunnittelijan laskua suurena, vaikka se on ollut vain yksi prosentti rakennuksen hinnasta. Hänen mielestään 4-6 % olisi normaalia tasoa. Kaupan suunnitelmista ei tule erillistä kuittia, mutta hinnoissa sekin suunnittelu maksetaan. Suhtautuminen nopeaan kehitykseen näkyy lypsyrobottien lisääntymisessä. Ensimmäisten tullessa markkinoille kauhisteltiin niiden hintaa, mutta tällä hetkellä Suomi on lypsyrobottitiheydessä toisena maailmassa. Jussi Knuuttila pitää NHK: n toimitusjohtaja Onni Korhosen ilmausta lypsyrobotti on perheviljelmän puolustaja oikeaan osuneena. Kohta yksi robotti tilalla ei edes riitä, vaan niitä täytyy olla useampia, tuumaa Jussi. Jussin mielestä maatalouden suurten investointien arvosteleminen on menneen haikailua. Maatalouden ylimääräinen raha palautuu useinkin maatalouteen. Mikä minä olen sitä arvostelemaan, mitenkä kukin elää, tokaisee hän. Kommentista voi päätellä, että aktiivisesti investoivalla tilalla Jussin jutunteko ei mene lyhyen kaavan mukaan. 10 AGROLOGI 4/2006