ASIA HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 66/10/1 Dnro PSAVI/3/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 13.8.2010

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 66/10/1 Dnro PSAVI/3/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 13.8.2010 ASIA Hituran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamislupa, Nivala HAKIJA Belvedere Mining Oy Hituran kaivos Kummuntie 8 85560 Ainastalo

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 5 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 5 Vesitaloushakemuksen peruste... 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 6 TOIMINTAA KOSKEVAT KAIVOSKIRJAT, LUVAT JA KAAVOITUSTILANNE... 6 Kaivoskirjat ja luvat... 6 Kaavoitustilanne... 6 Ympäristövaikutusten arviointi... 7 TOIMINTA... 7 Yleiskuvaus toiminnasta... 7 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 7 LOUHINTA JA RIKASTUS... 8 Rikastettavat malmit... 8 Hituran malmi ja sen isäntäkivi... 8 Muualta mahdollisesti tuotavat malmit... 8 Louhinta... 9 Avolouhos... 9 Maanalainen louhinta... 10 Rikastamo... 11 Murskaus... 11 Jauhatus... 12 Vaahdotus... 12 Rikasteen vedenpoisto ja varastointi... 13 KAIVANNAISJÄTTEET JA KAIVANNAISJÄTTEIDEN JÄTEHUOLLON JÄRJESTÄMINEN... 13 Rikastushiekka ja rikastushiekka-alueet... 13 Sivukivi ja ylijäämämaa sekä niiden läjitysalueet... 18 Kiviaineksen hyödyntäminen... 19 Pohjalietteet... 19 Muut toiminnot... 20 Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus... 20 Jätevesien käsittely ja johtaminen... 21 Käyttöaineet... 21 Kemikaalit ja muut käyttöaineet... 21 Räjähdysaineet... 23 Polttoaineet ja energian kulutus... 23 Liikennejärjestelyt... 24 Toiminnan lopettaminen... 24 Yleistä... 24 Avolouhos... 24 Maanalainen kaivos... 24 Rikastushiekka-alue... 25 Sivukivikasat... 26 Maa-ainesten läjitysalueet... 26 Pilaantuneet maa-alueet... 26 Rakennukset, koneet ja laitteet... 26 Vesienkäsittely... 26 Sulkemisen jälkeinen tarkkailu... 27 Paras käyttökelpoinen tekniikka... 27 Energiatehokkuus... 28 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 28 Päästöt pintavesiin... 28 Kaivoksen kuivanapitovesi... 28 Saniteettijätevesi... 29 Rikastushiekka-alueen vedet... 29

Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 32 Päästöt ilmaan... 32 Melu ja tärinä... 33 Muut kuin kaivannaisjätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 34 VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS... 34 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 35 Sääolot ja alueen hydrologia... 35 Alueen luonto ja suojelukohteet... 35 Suojelualueet... 35 Maisema... 35 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 35 Vesistön tila ja käyttö... 35 Vedenlaatu... 36 Kalasto ja kalastus... 37 Kalojen metallipitoisuus... 38 Maaperä ja pohjavesiolot... 38 Muut elinkeinot ja toiminnot... 39 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 39 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 39 Vaikutus vesistöihin ja niiden käyttöön... 39 Jätevedet... 39 Kuivatusvedet... 40 Saniteettijätevedet... 40 Pohjasedimentti... 40 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 41 Töllinperä... 41 Ryysyn alue... 41 Vaikutus ilmaan... 41 Melun ja tärinän vaikutukset... 42 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 42 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 42 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 43 Riskinarviointi... 43 Toimet onnettomuus- ja häiriötilanteiden aikana... 44 HAKIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI... 44 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 45 Lupahakemuksen täydennykset... 45 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 46 Lausunnot... 46 Muistutukset... 49 Finn Nickel Oy:n kuuleminen ja selitys... 50 Tarkastus ja neuvottelut... 50 MERKINTÄ... 50 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 51 Ympäristöluparatkaisu... 51 Vesitalousluparatkaisu... 51 Lupamääräykset pilantumisen ehkäisemiseksi... 51 Muualta tuotavat malmit... 51 Päästöt vesiin... 52 Päästöt ilmaan... 52 Melu... 53 Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen... 53 Kaivannaisjätteen jätealueita koskeva yleiset määräykset... 54 Käytössä oleva rikastushiekka-alue... 54 Sivukiven ja maanpoistomaiden läjitysalueet... 55 Rakennettava rikastushiekka-alue... 55 Varastointi... 56 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 57 3

Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen... 58 Vesitalousluvan lupamääräykset... 58 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 58 Kalatalousmaksu... 58 Kaivannaisjätteen jätealueita koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi annettava vakuus... 59 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 59 RATKAISUN PERUSTELUT... 59 Hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelu... 59 Ympäristölupa... 60 Vesitalouslupa... 60 Lupamääräysten perustelut... 60 Päästöt vesiin... 60 Päästöt ilmaan... 61 Melu ja tärinä... 61 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 61 Vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi... 64 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 64 Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut... 64 Tarkkailu- ja raportointimääräysten perustelut... 64 Toiminnan lopettamiseen liittyvät määräykset... 65 Kalatalousmaksun perustelut... 65 Vakuuden arvioinnin perustelut... 65 Lausunto yksilöidyistä vaatimuksista... 66 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 66 Päätöksen voimassaolo... 66 Lupamääräysten tarkistaminen... 66 Korvattavat päätökset... 67 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 67 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 67 Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 67 Ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 67 Perustelut... 67 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 68 KÄSITTELYMAKSU... 68 Ratkaisu... 68 Perustelut... 68 Oikeusohjeet... 69 MUUTOKSENHAKU... 70 4

5 HAKEMUS Finn Nickel Oy on 28.2.2008 toimittanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon Hituran kaivosta ja rikastamoa koskevan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen. Hakija on hakenut: lupaa uudelle rikastushiekan läjitysalueelle: Hituran omalle ja vastaavien malmien rikastushiekoille sekä mahdollisesti muualta tuotavien erityyppisten malmien rikastushiekoille lupaa sijoittaa nykyiselle rikastushiekka-alueelle rikastushiekkaa 1.11.2010 jälkeen tasoon +108 m lupaa uuden ja käytöstä poistettavan rikastushiekka-alueen jätevesien johtamiseen Kalajokeen lupaa uuden rikastushiekka-alueen ulkopuolisen ympäristön vesien johtamiseen kunnostamalla olemassa olevia metsäojia ja tarvittaessa Makolan- ja Hituranojaa lupaa kaivos- ja rikastustoiminnalle siten, että kapasiteettia nostettaisiin mahdollisesti nykyisestä 650 000 t/a määrään 1 000 000 t/a toiminnanaloittamislupaa rikastushiekka-alueen korottamiseen ja uuden alueen rakentamiseen. Belvedere Mining Oy on aluehallintovirastoon 24.5.2010 toimittamassaan kirjeessä ilmoittanut jatkavansa Hituran kaivoksen nikkelituotantoa ja huolehtivansa siitä, että asiassa saadaan aikanaan lainvoimainen lupapäätös. Hakija on pyytänyt lupaa kaivos- ja rikastamotoiminnan aloittamiseen sekä rikastushiekka-alueen korottamiseen ja uuden alueen rakentamiseen muutoksenhausta huolimatta. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Hakija harjoittaa nikkelimalmin louhintaa ja rikastusta Hituran kaivoksella, joka sijaitsee noin 12 km kaakkoon Nivalan kaupungin keskustasta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7) kohdan mukaisesti kaivostoiminnalla ja rikastamolla on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4) kohdan mukaan kaivannaisjätteen jätealueella on oltava ympäristölupa. Vesitaloushakemuksen peruste Vesilain 9 luvussa tarkoitettuun veden johtamiseen muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi ja toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavettä poistuu pohjavesiesiintymästä muuten kuin tilapäisesti yli 250 m 3 /vrk, on oltava lupa.

6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa säädetään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristönsuojelulain 31 4 momentin mukaan aluehallintovirasto, jos yhdenkin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7) kohdan mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian. Aluehallintovirasto voi myöntää luvan vesilain 9 luvun 2 :n ja 7 :n mukaan veden johtamiseen vesistöstä nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottamiseen. TOIMINTAA KOSKEVAT KAIVOSKIRJAT, LUVAT JA KAAVOITUSTILANNE Kaivoskirjat ja luvat Outokumpu Oy:lle on 3.2.1970 myönnetty kaivoskirja nro 1517, jonka mukaan kaivospiirin ja apualueiden pinta-ala on noin 125,2 ha. Kaivospiiriä on vuonna 1974 laajennettu kauppa- ja teollisuusministeriön antamalla päätöksellä nro 1517/c. Kaivospiirin pinta-ala on laajennuksen jälkeen noin 180 ha, josta käyttöaluetta on 176 ha. Kaivoskirja on siirretty Outokumpu Finnmines Oy:lle 1.1.1990 ja edelleen Hitura Mining Oy:lle 1.8.2007. Kaivoskirja on tällä hetkellä siirrettävänä Belvedere Mining Oy:lle. Kaivospiirin apualueen laajentamista koskeva hakemus on jätetty lokakuussa 2007. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 28.6.2006 antanut päätöksen nro 64/06/02 Hituran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 30.5.2007 antanut päätöksen nro 69/07/2 Hituran kaivoksen sulkemissuunnitelman toimittamista koskevaan määräajan jatkamishakemukseen. Räjähteiden maanpäällinen varastointi tapahtuu Turvatekniikan keskuksen luvan Oulp-61/310/94 ja maanalainen varastointi luvan 2157/35/2001 mukaisesti. Maanpäällisten kemikaalien varastointi on Turvatekniikan keskuksen 14.1.2000 antaman päätöksen 225/36/2000 mukaan laajuudeltaan vähäistä, joskin maan päällä olevien räjähteiden varastointi ja vaarallisten kemikaalien käsittely sekä varastointi on tulkittu saman toiminnanharjoittajan hallinnassa olevaksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, jolloin valvontaviranomaisena toimii Turvatekniikan keskus. Hituran kaivoksen 3 MW:n lämpökeskukselle on myönnetty sijoituslupa 17.6.1992. Kaavoitustilanne Ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistamassa maakuntakaavassa Hituran alue on merkitty kaivosalueeksi. Alueella ei ole muita kaavoja.

7 Ympäristövaikutusten arviointi Hakija on tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen arvioinnin Hituran kaivoksen rikastushiekka-alueiden uudelleen järjestelyistä. Hankkeessa yhteysviranomaisena toiminut Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus antoi arviointiselostuksesta lausuntonsa 26.2.2008. Lausunnossa todettiin, että arviointiselostus on tehty YVA -lain ja -asetuksen mukaisesti ja siinä on esitetty YVA -asetuksen edellyttämät asiat. Vaikutukset on selvitetty pääosin arviointiohjelman mukaisesti. Merkittävät vaikutukset on tunnistettu ja niitä on selvitetty. Arviointiselostuksen todettiin täyttävän ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain vaatimukset. Ympäristölupaprosessin yhteydessä pölyn leviämis- ja vaikutusalueet tulee selvittää tarkemmin. Pohjavesivaikutuksia ja pölyn viihtyvyysvaikutuksia olisi tullut tarkastella tarkemmin. Haittojen ehkäisytoimenpiteisiin ja niiden käyttökelpoisuuteen pitää suunnittelun edetessä paneutua yksityiskohtaisemmin. Mahdollisuuteen kerätä ja johtaa suotovedet hallitusti käsittelyyn tulee ympäristöhakemuksessa kiinnittää huomiota uuden rikastushiekka-alueen pohjan tiivistämismahdollisuuksiin vähemmän vettä läpäiseviksi. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Hituran kaivoksella louhitaan ja rikastetaan nikkelipitoista sulfidimalmia. Tuotteena on nikkelikuparirikaste, joka koostuu pentlandiitista, kalkopyriitistä, magneettikiisusta ja silikaateista. Vuoden 2008 alussa Hituran malmivarat ovat kaivoksen oman sisäisen arvion mukaan 2,35 Mt, nikkelipitoisuuden ollessa keskimäärin 0,62 %. Mahdollisesti hyödynnettävät resurssit ovat 1,45 Mt nikkelipitoisuuden ollessa keskimäärin 0,69 %, Suunniteltujen tutkimusten tavoitteena on löytää louhintakelpoisia malmeja siten, että kapasiteetti voidaan nostaa 1 Mt:iin vuodessa ja toiminta voi jatkua jaksolle 2020 2025. Hakija on varautunut rikastamaan kaivoksella myös muualta tuotua malmia. Rikastuksessa syntyvä rikastushiekka olisi tällöin tarkoitus sijoittaa Hituran kaivoksen alueelle. Hiturassa on heinäkuusta 2007 alkaen rikastettu Särkiniemen kaivoksen nikkelimalmia noin 60 000 t. Muualta tuotavat mineralogialtaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset malmit rikastetaan joko Hituran malmin kanssa seoksena tai kampanja-ajona. Näin syntyvä rikastushiekka sijoitetaan Hituran rikastushiekka-alueelle nykyisen käytännön mukaisesti. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Kaivoksen tuotantokapasiteetti on 620 000 t/v ja se on tarkoitus nostaa 1 Mt:iin vuodessa aikaisintaan vuonna 2012. Malmista syntyy rikastetta noin 4 8 % käsitellystä malmista ja jäännös on rikastushiekkaa, joka sijoitetaan rikastushiekka-alueelle. Kaivoksen tuote on nikkelikuparikaste, joka koostuu pentlandiitista, kuparikiisusta, magneettikiisusta ja silikaateista. Rikastetta tuotetaan 30 000 35 000 t/v nikkelisisällön ollessa 2 200 3 000 t. Tuotannossa muodostuu rikastushiekkaa noin 650 000 t/v.

Kaivos toimii keskeytyvässä ja rikastamo keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Vuotuinen käyntiaika on 320 340 vuorokautta vuodessa. 8 LOUHINTA JA RIKASTUS Rikastettavat malmit Hituran malmi ja sen isäntäkivi Hituran nikkelimalmiesiintymä on kolmiosainen ultramafinen massiivi, jonka koostumus on valtaosaltaan duniittinen. Tämä metaduniitti on voimakkaasti serpentiiniytynyttä, serpentiniittiä. Esiintymän reunaosat, jotka ovat ympäristön migmatiittisia gneissejä vasten, ovat metapyrokseniittia tai -periodiittia, joka on nykyasussaan amfibolikiveä. Lisäksi esiintyy lähes vaakaasentoisia pegmatiittisia juonikiviä, jotka leikkaavat malmimuodostumaa. Samalla tavoin esiintymää leikkaavat loiva-asentoiset siirrostasot. Erisuuntaiset kloriitti-, talkki-, karbonaatti- ja grafiittipintaiset rakosysteemit rikkovat paikoin muodostumaa. Esiintymän lähiympäristön kallioperä koostuu migmatiittisten kiilegneissien lisäksi karkearakeisista tonaliittisista kivistä, grano- ja kvartsidioriiteista sekä amfibolipitoisista metavulkaniiteista. Osa gneisseistä sisältää runsaasti magneettikiisua pirotteena. Malmiutumat esiintyvät rengasmaisesti serpentiniittimuodostuman reunoilla ja toisaalta keskellä esiintymää pystyinä malmioina. Malmiot jatkuvat liki vertikaalisesti avolouhokselta alas paikoin siirrosten leikkaamana. Nikkelimalmin isäntäkiveä ovat serpentiniitti ja amfibolikivi. Toisaalta suuri osa serpentiniitistä on lähes kiisutonta ja nikkeliköyhää. Taloudellisesti tärkeitä metalleja ovat nikkelin lisäksi kupari, koboltti, platina ja palladium. Runsaimmat malmimineraalit ovat magneettikiisu, pentlandiitti, valleriitti, kuparikiisu, kubaniitti ja mackinawiitti. Lisäksi esiintyy magnetiittia ja grafiittia. Pieniä määriä on erilaisia niukasti esiintyviä nikkelimineraaleja sekä platinamineraaleja, kuten sperryliittiä. Harmemineraaleja ovat serpentiini, amfibolit, kloriitti, talkki ja kiilteet. Tunnetut malmivarat ja mineraalivarannot ovat ns. Pohjois-Hiturassa, jossa kaivos sijaitsee. Mineraalivarantoja on inventoitu suunnilleen tasolle +675 m, ja louhinnan kohteita on suunniteltu nyt tasoon +625 m saakka. Keskija Etelä-Hitura ovat malminetsintätyön kohteina. Muualta mahdollisesti tuotavat malmit Uuden rikastushiekka-alueen rakentamisessa varaudutaan myös muun kuin Hituran kaivoksesta louhittavan malmin rikastuksesta syntyvän rikastushiekan sijoittamiseen. Näiden muualta tuotavien malmien laadusta ja muodostuvasta rikastushiekasta ei voi tässä vaiheessa esittää kuin yleisluontoisia arvioita. Tällä hetkellä tiedossa olevia esiintymiä lähialueella ovat: Haapajärven Kopsan arseenia sisältävä kultaesiintymä, jonka kokoa ei tunneta. Malmion koko voi olla mahdollisesti useita miljoonia tonneja. Kiimalan kultaesiintymä, jonka koosta ei ole arviota

9 Hirsikankaan kultaesiintymä, jonka koosta ei ole arviota Jouhinevan arseenia sisältävä kupari-koboltti-kultamalmio Kärsämäen Saviselän 500 000 tonnin molybdeenimalmio. Kopsan esiintymästä ei ainakaan toistaiseksi tunneta rikkaita osia. Mikäli sitä tultaisiin rikastamaan Hiturassa, arseenijäämiä sisältävää rikastushiekkaa muodostuu useita miljoonia tonneja. Rikastusmenetelmä voi olla gravimetrinen, pelkkä vaahdotus tai vaahdotus yhdistettynä rikasteen liuotukseen. Muiden kultaesiintymien osalta mahdolliset rikastusmenetelmä ovat samanlaisia. Mineralisaatioissa on mahdollisesti korkeapitoisia osia, jolloin louhintamäärät voivat jäädä pieniksi ja sijoitettavan rikastushiekan määrä satoihin tuhansiin tonneihin. Jouhinevan kupari-koboltti-kulta-esiintymän ja Kärsämäen molybdeeniesiintymän tiedossa oleva koko rajoittuu satoihin tuhansiin tonneihin. Todennäköisin rikastusmenetelmä on vaahdotus. Näistä mineralisaatioista muodostuva rikastushiekka on todennäköisesti happoa muodostavaa, koska mineralisaatioiden rikkipitoisuus on korkea. Leppävirran Särkiniemen malmin malmiminerologinen koostumus on samanlainen kuin Hituran malmin. Molemmat malmit ovat nikkeli- ja kuparipitoisia sulfidimalmeja, jotka sisältävät hieman kobolttia. Särkiniemen malmi syötetään välivarastointikentältä lastauskoneella Hituran malmin sekaan karamurskausvaiheessa likimäärin suhteessa 1:10. Malmiseoksen murskauksessa sovelletaan samoja suojausmenettelyjä ja laitteistoja kuin Hituran malmin käsittelyssä. Malmiseoksen rikastuksessa tarvittavat tarveaineet eivät poikkea laadullisesti, eivätkä määrällisesti normaalikäsittelystä. Tästä seuraa, että prosessivetenä käytettävän kierrätysveden laatu ja määrä sekä syntyvän rikastushiekan sisältämät kemikaalimäärät eivät muutu. Muutoksia ei tarvita myöskään kemikaaliliuosten valmistuksessa ja varastoinnissa. Kattavaa listaa Hituran rikastamolla mahdollisesti rikastettavista malmeista, rikastusmenetelmistä tai muodostuvien rikastushiekkojen ominaisuuksista ei voida esittää. Siksi uuden rikastushiekka-alueen muualta tuotavien malmien loppusijoitusalue varaudutaan tekemään rakenteiltaan sellaiseksi, että se soveltuu kaikkien ennalta tunnettujen malmityyppien rikastushiekan sijoitukseen. Louhinta Avolouhos Toiminta on alueella alkanut malmin louhinta- ja rikastusvaihtoehtojen selvittämiseksi perustetulla tutkimustyömaalla vuonna 1965. Tällöin rakennettiin nostokuilu torneineen ja louhittiin malmion 205-tasolla lävistävä tunneli. Varsinainen kaivoksen perustamispäätös tehtiin vuonna 1969, minkä mukaisesti tuotanto aloitettiin avolouhoksena. Maanalaiseen louhintaan siirryttiin vuonna 1991. Malmituotannon aloittaneen avolouhoksen tilavuus on noin 12 Mm 3 ja syvyys noin 150 m maanpinnan tasosta. Malmin avolouhinnan mahdollistamiseksi alueelta on poistettu pintamaita noin 4,8 Mm 3 ja sivukiveä noin 12 Mt.

Avolouhoksen laajuus on noin 30 ha, sen halkaisija on maanpinnan tasossa 500 600 m, ja syvyys maksimissaan 170 m. Avolouhos voidaan jakaa itä- ja länsimonttuihin, joita jakaa keskimalmion kohdalla oleva kohouma, jossa kulkee ajoluiska louhokseen. Avolouhoksen tilavuus on noin 12 Mm³. Avolouhosalue on ympäröity tulvavesien varalta moreenimassoista tehdyllä noin metrin korkuisella suojapadolla. Suojapadon päällä kulkee avolouhosta ympäröivä tie. Suojapadon ulkopuolelle on kaivettu avolouhoksen länsi-, pohjois- ja itäpuolille alueen pintavedet keräävä ympärysoja, johon on rakennettu savipohjaisia laskeustusaltaita. Vesi virtaa ojaa pitkin pelto-ojaan ja edelleen tulvapengerojaan ja Kalajokeen. Ympärysojan etäisyys avolouhoksesta on suurimmillaan alueen pohjoisreunalla, noin 125 m, ja pienimmillään, alueen itäreunalla noin 40 m. Avolouhoksen pohjoispuolella sijaitsee pintavesien selkeytysallas. 10 Maanalainen louhinta Malmien yläosa Pohjois-Hituran muodostuman alueella on louhittu avolouhintana noin +150 metrin tasolle. Tämän jälkeen louhinta on jatkunut samassa muodostumassa maanalaisena kaivoksena. Avolouhoksen reunalta, tasolta 40 m, alkava vinotunneli johtaa maanalaisiin tiloihin. Sen kautta tapahtuu kaivosliikenne. Vinotunneli jakaantuu malmion läntisiin ja itäisiin osiin johtaviksi tunneleiksi. Eri syvyyksillä olevat louhinta-alueet yhdistyvät vinotunneliin horisontaalisilla yhteysperillä, joita on noin 25 metrin tasovälein. Syvin työkohde on nykyisin +600 metrin tasolla. Louhinnan painopiste on +450 500 metrin tasojen alueella. Lisäksi tehdään kairaamalla malmitutkimuksia Keski- ja Etelä-Hituran muodostumissa +235 ja +335 metrin tasoilla. Malmin louhinnan työvaiheita ovat poraus, kiven irrotus räjäyttämällä, irrotetun kiven lastaus ja poiskuljetus sekä kalliotilojen tuenta. Työhön liittyy keskeisesti maanalaisten tilojen tuuletus ja niihin valuvien sade- ja pohjavesien poisto. Tunnelien ja louhosten valmistelussa poraamalla tehdyt reiät panostetaan räjähdysaineella. Perien panostuksessa käytettävä räjähdysainemäärä peräkatkossa on 160 300 kg. Keskimääräinen räjähdemäärä louhintaviuhkassa on noin 870 kg ja rakoaukaisuviuhkassa noin 552 kg. Yksittäisiä suuria kiviä joudutaan louhoksilla räjäyttämään rikkoräjäytyksissä pienemmiksi. Näissä räjähdysainemäärät ovat pienet, kiveä kohti alle 2 kg. Lisäksi toisinaan joudutaan lastausaukkoihin syntyviä holvaumia räjäyttämään alas. Räjäytyksiä suoritetaan arkipäivisin klo 5.50 6.05, 13.50 14.05 ja 21.50 22.05. Kullakin kerralla räjäytyksiä on 1 4 kpl. Räjäytyksiä tehdään toisinaan muinakin aikoina. Syynä on yleensä runsas veden tulo porarei istä, jolloin on vaara, että räjäytys voi epäonnistua, jos sitä ei suoriteta mahdollisimman pian panostuksen jälkeen. Pienempiä rikkoräjäytyksiä tehdään usein vuoron aikana. Räjäytyksen jälkeen kivikasat kastellaan vedellä, jotta räjäytyksessä syntynyt pöly saadaan sidottua siten, että se ei pääse leviämään lastauksen aikana kaivosilmaan. Kivien kasteluun käytetään kaivokseen valuneita sadeja pohjavesiä. Kalliotuennassa porattuihin reikiin juotetaan kalliopultit joko sellaisenaan tai kiinnittämään tunneliin ruiskubetonoinnin kanssa teräsverkot ja vaijerit.

Porauksessa tarvittava huuhteluvesi otetaan kaivokseen tulevista vuotovesistä. Porausta käytetään lisäksi malmirajojen ja kiven laadun määrittelemiseen analysoimalla kalliosta irrotettu poransydän tai porauksessa syntyvä jauhe. Räjäyttämällä irrotettu malmi samoin kuin sivukivi lastataan kuormaajilla kuorma-autoihin, joilla malmi kuljetetaan maanpinnalla sijaitsevaan murskaamoon tai välivarastoidaan murskaamon kentälle. Sivukivi ajetaan louhostäytteeksi eri puolille maanalaista kaivosta tai avolouhokselle tasolle +40 m, josta se kipataan avolouhoksen täytteeksi. Autojen kuormakoko on noin 20 t. Maanalaiseen louhintaan siirtyminen on vähentänyt syntyvän sivukiven määrää ja kivi käytetään välittömästi louhostäyttöön. Koska täyttötarve on suurempi kuin valmistavista töistä syntyvän sivukiven määrä, vajetta on täytetty purkamalla avolouhosaikana muodostunutta gneissistä sivukivikasaa. Kaivoksen ilman puhdistaminen pako- ja räjähdyskaasuista tapahtuu tuulettamalla. Tuuletusjärjestelmä muodostuu raitista ilmaa syöttävästä ja talvisaikaan sitä lämmittävästä maan päällä sijaitsevasta tuuletusasemasta, raitisilmanoususta sekä likaantunutta ilmaa poistavasta noususta ja imupuhaltimesta. Eri työkohteiden ilmanvaihto hoidetaan paikallistuuletuksella. Kaivokseen joutuvien vuotovesien (sade-, sulamis- ja pohjavuotovesiä) poistamiseksi on kaivokseen rakennettu pumppausjärjestelmä. Se koostuu useista pumppaamoista. Pumppaamoa edeltää yleensä selkeytyskuprikka tai -allas, jonne kiintoainetta laskeutuu. Vesi pumpataan avolouhosta ympäröivään ojaan. Ympärysojasta vesi virtaa savipohjaisten selkeytysaltaiden jälkeen ojia pitkin Kalajokeen. Liete siirretään kaivoksessa lietealtaan läheisyydessä olevaan perään, missä ylimäärävesi poistuu. Sen jälkeen osa lietteestä siirretään autolla maanpinnalle sivukivikasalle. Osin liete pumpataan liejuajoauton säiliöön ja siirretään maanpinnalle sivukivikasalle tehtyyn syvennykseen, jossa vesi poistuu. Kaivoksesta poistettavan veden määrä lisääntyy kaivoksen syvetessä ja pinta-alan laajetessa. Vesimäärän lisääntymistä on vaikea arvioida. 11 Rikastamo Rikastusprosessin vaiheet ovat malmin murskaus, jauhatus, vaahdotus ja veden poisto sekä varastointi ja lastaus. Rikastusprosessit tapahtuvat normaalissa paineessa ja lämpötilassa. Rikastamon toimintoihin kuuluu lisäksi prosessi- ja raakaveden hankinta sekä kemikaalien valmistus ja syöttö. Murskaus Malmikuormat kipataan suoraan vaunusyöttimeen tai ne puretaan malmikentälle tilapäiseksi varastoksi, josta ne syötetään vaunusyöttimeen. Murskaamon edustalla tapahtuu myös ylisuurien malmikivien pienentäminen piikkaamalla. Murskaus tapahtuu kolmella eri murskaimella, jotka ovat leuka-, kara- ja kartiomurskain. Karamurskaimen jälkeen on seulonta. Seulan ylite, yli 16 mm:n murske, johdetaan välivarastoon, josta se syötetään kolmantena olevaan kartiomurskaimeen. Seulan alite ja kartion tuote yhdistetään malmimurskeeksi ja johdetaan katettuun varastoon. Vaunusyötin, leukamurskain, seula ja karamurskain sijaitsevat murskaamorakennuksessa, jossa tapahtuu pölynpoisto letkusuotimella, erotetun pölyn liettäminen ja pumppaus rikastamolle. Karamurskain ja välivarasto ovat kattamattomia.

Murskaamon kaikki kuljettimet ovat katettuja. Murskevaraston alapuolisista syöttimistä ja koteloidusta murskekuljettimesta sekä tankomyllyn syöttösuppilosta pöly imetään letkusuodattimelle. Murskausta ei voida rakentaa kokonaan suojatuksi, koska murskaimeen on oltava avoin pääsy kuorma-autoilla ja lastauskoneilla. Malmivarastokentälle on suunniteltu asennettavaksi sadettimet ja välivarasto on tarkoitus kattaa. Murskauksen pölynpoisto uusitaan, mikäli murskaus ei siirry maan alle. 12 Jauhatus Jauhatuksen ja luokittelun tavoitteena on erottaa sulfidimineraalipartikkelit harmemineraaleista ja sulfidimineraalit toisistaan. Hituran malmilla erottuminen on epätäydellistä minerologisista syistä. Märkäjauhatusprosessi on kolmivaiheinen, jossa jauhannan tekevät metalliset jauhinkappaleet, ensivaiheessa tangot ja muissa kahdessa kuulat. Kuulamyllyt toimivat sulkeisena sykloniluokittimien kanssa. Malmimurske puretaan varastokasoista hihnasyöttimillä tankomyllyyn syöttävälle kuljettimelle. Tankomyllystä malmi johdetaan sykloniluokittimelle, jonka alite menee ensimmäiselle kuulamyllylle, jonka tuote palaa sykloniin. Ylite menee jälkimmäiselle kuulamyllylle, jonka tuote johdetaan syklonille, josta alite palautetaan kuulamyllylle ja ylite johdetaan vaahdotukseen. Vaahdotus Arvomineraalit erotetaan vaahdotusprosessissa. Prosessin ensimmäinen vaihe on esivaahdotus, jossa sulfidit pyritään erottamaan harmemineraaleista. Erottuminen saadaan aikaan lisäämällä lietteeseen sulfidipartikkeleita hydrofobisoivaa kokoojakemikaalia (ksantaatti) ja modifioimalla lietteen ph:ta rikkihapolla. Sulfidipartikkelit kiinnittyvät vaahdotuskennossa ilmakupliin, jotka kohoavat kennon pinnalle vaahtokerroksena. Kuplien pysyvyyttä ja kokoa edistetään vaahdotteella (sylvapine). Pinnalle muodostuva rikaste johdetaan kertausvaahdotuspiiriin, jossa muodostuu rikastetta ja ripevaahdotukseen johdettavaa materiaalia. Esivaahdotuksen alite johdetaan ripevaahdotukseen, josta sulfidiaines johdetaan omaan kertausvaahdotuspiiriin lopun materiaalin ollessa jätettä. Kertausvaahdotuksissa muodostuu rikastetta. Muu aines palautetaan ripevaahdotukseen. Esi- ja ripevaahdotuksen rikasteen silikaattisisältöä alennetaan omissa kertausvaahdotuspiireissään alentamalla lietetiheyttä ja lisäämällä harmeita hydrofiilistävää kemikaalia (tärkkelysasetaattia). Saatu yhteisrikaste johdetaan magneettikiisun erotusvaahdotukseen. Magneettikiisuerotuksessa ph nostetaan kalkilla kymmenen tienoille ja lietteeseen lisätään silikaattienpainajaa. Yhteisrikasteesta poistetaan piirissä magneettikiisua ja silikaattia niin paljon, että rikaste sisältää 8 10 % nikkeliä. Ripevaahdotuksen hapan jäte (ph 5,5 6) ja emäksinen magneettikiisupiirin jäte yhdistetään rikastushiekaksi, joka johdetaan rikastamolta putkilinjaa pitkin lievästi happamana lietteenä rikastushiekka-alueelle. Hituran malmin koerikastuksen yhteydessä (1966) todettiin, että onnistunut vaahdotus tapahtuu vain happamissa olosuhteissa ph:n ollessa 3 5. Malmion syvempien osien malmit ovat pintaosia muuttumattomampia, joten

vaahdotusprosessin ph:ta on voitu nostaa tasolle 5,5 6,5 ja haponkulutus malmitonnia kohden on alentunut. 13 Rikasteen vedenpoisto ja varastointi Magneettikiisuerotuksen rikaste johdetaan vedenpoistoon. Ensin vettä poistetaan sakeuttimessa ja sitä jatketaan painesuotimella. Rikastehalleihin varastoitavan rikasteen loppukosteus on 10 %. Rikaste toimitetaan asiakkaalle autoilla. Sakeuttimen ylitevesi johdetaan esivaahdotuksen alkuun. KAIV ANNAISJ ÄTTEET J A KAIV ANNAISJ ÄTTEIDEN J ÄTEHUOLLON JÄR- JESTÄMINEN Rikastushiekka ja rikastushiekka-alueet Rikastushiekan ominaisuudet Rikastushiekka, jota nykyisellä tuotantokapasiteetilla muodostuu 650 000 t/v, koostuu serpentiinistä (magnesiumsilikaatti), kloriitista (Fe- ja Mg-pitoisesta alumiinisilikaatti), talkista (Mg-silikaatti) ja flogopiittikiilteestä (Mg-valtainen kalium-alumiinisilikaatti). Lisäksi hiekassa on pieniä määriä tremoliittia (Ca-Mg-Fe-pitoinen silikaatti), plagioklaasia (Ca-Na-pitoinen alumiinisilikaatti), magnetiittia (rautaoksidi), kalsiittia (Ca-karbonaatti), sulfidimineraaleja, kromiittia (kromioksidi) ja grafiittia (hiiltä). Sulfidimineraalien määrä on 1,4 5,9 %. Niistä enemmistö on magneettikiisua (FeS,). Muita sulfidimineraaleja ovat pentlandiitti [(Ni,Fe) 9 S 8 ], kuparikiisu (CuFeS 2 ) ja mackinawiitti [(Fe,Ni) 9 S 8 ] sekä rauta-kuparisulfidipitoinen saostumamineraali, valleriitti. Hituran nikkelimalmin rikastuksessa muodostuva rikastushiekka sisältää rikkiä 0,6 2,5 %. Sulfidinen rikki on sitoutunut suurimmaksi osaksi herkästi hapettuvaan magneettikiisuun. Sobek ABA -testien (staattinen testi) mukaan rikastushiekka ei ole happoa tuottava jäte (NP/AP>4, testitulosten vaihteluväli on 5,8 26 keskiarvon ollessa 11). Nikkelin ja kuparin keskiarvopitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen (VnA 214/2007) teollisuusalueelle sovellettavan ylemmän ohjearvon. Sen sijaan sinkin, koboltin ja kromin keskiarvopitoisuudet alittavat ohjearvonsa. Happoliukoiset pitoisuudet on määritetty kuumalla kuningasvesiuutolla. Orgaanisten yhdisteiden osalta eniten koholla olivat C 4 -bentseenien, rikkihiilen, dietyylisulfidin sekä terpeenin pitoisuudet. Pitoisuudet olivat pieniä. Bentseenit saattoivat olla peräisin kaivoksella käytetyistä liuotinkemikaaleista. Dietyylisulfidit olivat todennäköisesti peräisin tuolloin käytetystä kokoojakemikaalista. Rikkihiili on ksantaattien yleisin hajoamistuote, joten hieman koholla olleet pitoisuudet johtuivat kokoojina käytettyjen ksantaattien hajoamisesta. Vaahdotteena käytetyt Sylvapine 421 ja Flotol aiheuttivat todennäköisesti puolestaan vesien kohonneet terpeenipitoisuudet. Leppävirran Särkiniemestä louhittua malmia on syötetty rikastusprosessissa Hituran malmisyötteeseen 5 20 %. Särkiniemen malmin lisäyksen seurauksena muodostuvan rikastushiekan rikkipitoisuus kasvaa ja magnesiumpitoisuus alenee. Hituran oman aineksen neutraloimispotentiaali on niin

korkea, että se pystyy neutraloimaan myös kohtuullisen määrän korkeamman rikkipitoisuuden omaavasta aineksesta muodostuvaa happamuutta NP/AP -suhteen pysyessä edelleen riittävän suurena. Kun Särkiniemen malmin osuus on alle 10 %, rikastushiekan laskennallinen NP/AP -suhde on selkeästi yli 4 ja osuuden ollessa 20 % suhdeluku on vielä yli 3. Seossuhteen ollessa alle 20 % rikastushiekkaseos on määriteltävissä potentiaalisesti happoa tuottamattomaksi. Rikastushiekka-alueelle jo läjitetyn rikastushiekan NP/AP -suhde on suurempi kuin 8 ja määrä on noin 15 Mt. Särkiniemen ja Hituran malmin seosrikastuksesta tuleva rikastushiekka sijoittuu tämän aiemmin muodostuneen rikastushiekan päälle, joka siten muodostaa neutraloimispuskurin uudelle rikastushiekalle. Särkiniemen ja Hituran yhdistelmämalmien rikastuksesta muodostuva rikastushiekka ei aiheuta olennaisia muutoksia nykyisen rikastushiekkaaltaan läjitettävään koostumukseen. Rikastushiekkojen NP/AP suhdelukua seurataan päivittäin ja suhdeluku pidetään Särkiniemen ja Hituran malmisyötteen aikana suurempana kuin 3. Olemassa oleva rikastushiekka-alue Rikastushiekka-alueen ympärysojan rajoittaman alueen pinta-ala on noin 117 ha. Varsinaisten rikastushiekka-altaiden pinta-ala on noin 95 ha ja loppu alueesta muodostuu selkeytys- ja palautusvesialtaista. Rikastushiekka-alue on ympäröity patorakenteilla, joita on korotettu alueen täytön yhteydessä. Yhteensä patorakennetta on noin 5 200 m. Patojen korkeus on 5 25 metriä. Patojen aloitusmateriaalina on itä-, länsi- ja pohjoisreunoilla käytettu moreenia, korotukset on tehty rikastushiekasta. Eteläosan reunapato on tehty kokonaan rikastushiekasta. Rikastushiekka-alue on rakennettu Kalajokeen viettävään loivaan rinteeseen, mistä johtuen pohjoisosan reunapadot ovat korkeampia kuin eteläosan. Moreenipadot ovat tiiviitä patoihin rakennettua suodatuskerrosta lukuun ottamatta. Korotusosat ovat suotavia päästäen huokosvedet pois reuna-alueilta. Altaiden täyttö on tapahtunut reunoilta keskelle, jolloin karkeampi, suotava materiaali on jäänyt reunoille ja hieno liejusaven kaltainen materiaali on sijoittunut altaan keskelle. Rikastushiekkakerroksen paksuus on 15 25 m. Rikastushiekan läjitysalueen pohjamaana on vettä läpäisevä luonnon maaaines. Suurimmassa osassa aluetta pohjarakenteena on kantava hiekkamoreeni, jonka veden läpäisy on 3,6x10-4 2,4x10-5 m/s. Allasalueen eteläosassa jäte on läjitetty luode-kaakkosuuntaisen harjun päälle, jota peittää osassa aluetta ohut moreenikerros. Harjun hiekka- ja sora-aineksen vedenläpäisy on 4,2x10-2 7,1x10-5 m/s. Rikastushiekka-allasalueen hydraulinen yhteys läjitysalueen ulkopuoliseen harjuosaan on katkaistu kallioon asti ulottuvilla tiivistepatorakenteilla. Rikastushiekka-altaiden suotovedet ja alueen lähiympäristön valumavedet kerätään altaiden ympärysojiin, joista vesi pumpataan suurimmaksi osaksi joko selkeytysaltaille tai rikastamoon puhdistettavaksi. Rikastushiekkaa johdetaan tällä hetkellä kiintoaineallas 1:een, joka on pinta-alaltaan yli 380 000 m². Allas 2 on kooltaan noin 300 000 m² ja vanha, osittain jo moreenilla peitetty alue noin 100 000 m². Rikastushiekkaalueelle varastoidun rikastushiekan määrä on noin 9,9 Mm 3 ja vesialtaiden tilavuus on noin 0,5 Mm 3. Alueelle pumpattavan vesilietteen kiintoainepitoisuus on 15 20 %. Rikastushiekkaputket kulkevat rikastushiekka-alueiden reunalla patoharjan päällä. Putket ovat 25 30 cm:n paksuisia. Pääputkesta 14

liete johdetaan alueille pienemmillä haaraputkilla. Haaraputkien paikkaa voidaan muuttaa alueen tasaisen täytön turvaamiseksi. Vettä dekantoidaan (dekantterikaivot) rikastushiekka-altaasta selkeytysvesialtaaseen ja padon läpi suotautuneet vedet kerätään reunaojaan, josta ne pumpataan takaisin altaaseen. Kiintoaineallas 1:n patoja on korotettu alkuperäisestä +85 metrin tasosta vaiheittain korkoon +106,5 m. Ensimmäiset korotukset, +97,5 metriin saakka, on tehty moreenilla ja loput rikastushiekalla. Kiintoaineallas 2 on rakennettu vuonna 1980. Aloituspadot (korkeus 2 5 m) on tehty moreenista ja korotusosat rikastushiekasta. Alueelle on sijoitettu rikastushiekkaa vuodesta 2002 lähtien. Kiintoaineallas 2:n patojen nykyinen taso on noin +105 m. Patojen tasot selkeytysaltaassa ja palautusvesialtaassa ovat +95 ja +90 m. Rikastushiekka-aluetta kiertää ympärysoja, jossa vedet virtaavat sen eteläisimmästä pisteestä alueen länsipuolella myötäpäivään kohti pohjoista, ja alueen itäpuolella vastapäivään kohti koillista ja pohjoista. Ympärysojien kokonaispituus on 4 500 m ja laskua etelästä pohjoiseen on 20 m. Rikastushiekka-alueen poikki kulkevan saumaharjun katkaisua ei tehty alueen perustamisen yhteydessä riittävällä laajuudella. Vuodon tukkimiseksi rakennettiin vuonna 2000 koko varsinaisen harjuleikkauksen matkalle kallioon asti ulottuva savitiiviste padon sisäpuolelle. Tiivistys tehtiin savella, joka eristettiin patorungosta suodatinkankaalla. Savitiiviste on noin 3 metrin paksuinen ja sen päällä on hiekasta rakennettu suodatinkerros. Rakennelma on vuorattu karkealla louheella ja moreeniaineksella. Rikastushiekka-alueen länsipuolella eli ns. Ryysyn puolella suoritettiin patovuodon paikkaus vuosina 2002 2004. Saumaharjun kautta tapahtunut jätevesivuodon eteneminen Ryysyn alueelle estettiin rakentamalla savitiiviste padon ja sen ympärysojan ulkopuolelle kaivattuun kaivantoon. Tiivisteen rakentaminen toteutettiin tekemällä kallion pintaan asti ulottuva kaivanto, jonka pohja puhdistettiin ja irtokiviaines poistettiin 3 metrin levyiseltä alueelta. Kaivannon reunalle asennettiin suodatinkangas ja sen päälle koneellisesti tiivistetty savikerros. Läntisen Ryysynojan vesi on syksystä 2001 lähtien rikastamolla tapahtuvan metallisaostuksen jälkeen palautettu kokonaan rikastushiekkaalueelle. Läntisen ympärysojan vesi muodostuu länsi- ja pohjoispuolen patojen lävitse siihen purkautuvasta suodosta, jäteveden suojapumppauksien vedestä sekä patopenkereeltä ja länsipuolen maastosta valuvista sade- ja sulamisvesistä. Ympärysojan itäisen haaran, Kiireenojan, vedet muodostuvat itäpuolisten patojen lävitse siihen purkautuvasta patosuodosta, Kiireen akviferistä purkautuvasta pohjavedestä sekä patopenkereestä ja eteläisestä maastosta valuvista sade- ja sulamisvesistä. Talviaikaan Kiireenojan vesi palautuu kiertoon, muuna aikana 500 m³/d lopun virratessa Eristysoja 1:n kautta Kalajokeen. Rikastushiekan hapettuminen on ollut vähäistä lähes 30 vuoden täyttöhistorian aikana. Vanhimmassa allasosassa rikastushiekka on hapettunut 0,5 0,7 metrin syvyyteen. Altaassa 1 rikastushiekan pintaosan hapettumista esiintyy lähinnä altaiden reunaosissa kuten ilmeisesti myös altaassa 2, jonka rikastushiekka on läjitetty 2000-luvulla. Nykytilassa rikastushiekka ei tuota happamia suotovesiä, vaan vedet ovat neutraaleja ja sisältävät runsaasti magnesiumia ja sulfaattia sekä vaihtelevasti nikkeliä, mangaania ja 15

rautaa. Nikkeliä ja muita metalleja vapautuu suotovesiin magneettikiisun hapettuessa allasalueen reunaosissa ja vanhemman altaan pintaosassa. Hakija on esittänyt, että nykyisen rikastushiekka-alueen sulkemiseen liittyvää siirtymäaikaa jatkettaisiin uuden alueen valmistumiseen saakka. Tänä aikana nykyisen rikastushiekka-alueen patoja korotettaisiin 1,5 m korkoon +108 m kiintoaineallas 1:lla ja kiintoaineallas 2:lla. Korotukset tehdään ns. ylävirtaan, jolloin uusi reunapato tehdään osaksi entisen reunapadon ja osaksi rikastushiekan päälle. Samalla alue muotoillaan koveraksi, jotta vältyttäisiin sulamisvesien aiheuttamilta eroosiovaikutuksilta luiskissa. Sulamisvedet halutaan kerätä alueen keskikohtaan lammikoksi, josta vesi haihtuu auringon säteilyn, lämpötilan, tuulen ja kasvillisuuden ansiosta. Maaperän ja pohjaveden likaantumisvaaran estämiseksi vuosina 2000 2004 tehdyt suojaustoimenpiteet ovat viime vuosien tarkkailutulosten perusteella osoittautuneet toimiviksi. Lisäksi uuden alueen pintamaat voidaan hyödyntää peittomateriaalina. Rikastushiekka-alueen stabiliteettitarkastelun mukaan rikastushiekkaaluetta voidaan turvallisesti korottaa tasoon +108 m. Alueelle on lisäksi varastoitu 0,45 Mt OMG Kokkola Chemicals lta peräisin olevaa jarosiittia. Jarosiitti on peitetty 1 metrin paksuisella serpentiinikivilouhekerroksella. Louheen päällä on 0,5 metrin hienoainesmoreenikerros ja sen päällä 0,3 metrin kuivatushiekkakerros. Alueelle on tasattu 0,2 0,3 metrin humuskerros kasvukerrokseksi. Jarosiittia tuotiin alueelle vuosina 1992 1996. Avolouhinnan aikana poistetut sivukivet on läjitetty kahdelle erilliselle sivukivialueelle, joista toisessa on pääasiassa serpentiinittiä ja toisessa gneissistä sivukiveä sekä irtomaita. Serpentiniitin varastoalueen pohjan pinta-ala on noin 13 ha ja sen tilavuus 2,2 Mm³. Poistetut irtomaat ovat kitkamaalajeja ja savea. Kasassa olevan gneissikivenmäärä on 3,5 Mm³ ja irtomaiden noin 3 Mm³. Gneissi- ja irtomaakasan pohjan pinta-ala on 47 ha, josta noin puolet on gneissikasaa. Uuden rikastushiekka-alueen rakentaminen ja rakenteet Uusi rikastushiekka-alue on tarkoitus rakentaa nykyisen rikastushiekkaalueen ja Makolan vanhan kaivosalueen väliselle metsätalousalueelle. Uusi alue on kooltaan 65 ha, josta kiintoainealtaan osuus on 55 ha ja selkeytysvesialtaan 10 ha. Lisäksi muualta tuotavien malmien rikastuksessa muodostuville jätteille varataan 35 ha:n alue, josta kiintoainealtaan osuus on 20 ha ja selkeytysvesialtaan 5 ha. Mikäli muun tyyppisiä malmeja ei tuoda, alue pidetään vara-alueena Hituran omalle rikastushiekalle. Uusi rikastushiekka-alue on tarkoitus ottaa käyttöön aikaisintaan vuonna 2013. Rikastushiekka-alue rakennetaan loivaan rinteeseen, jolloin maanpinnan korkeuseroa alueen pohjoisosan ja eteläosan välillä on 10 15 m. Pohjoisosan maanpinnan korkeus on +95 +100 m ja eteläosa noin +110 m. Tästä johtuen alueen pohjoisosan patorakennelmat tulevat korkeammiksi. Pohjarakenne koostuu tasatusta pohjamaasta, jonka päälle rakennetaan 0,5 metrin paksuinen tiivistyskerros. Tämän hetkisten tietojen mukaan uuden alueen maalaji on hiekkamoreeni, jonka vedenläpäisevyys on luokkaa 10-6 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan keinotekoinen eriste. Mineraalinen tiivistyskerros rakennetaan käyttämällä rakennushetken saatavuudesta riippuen luonnon koheesiomaita (savi, siltti, siltti- ja hiekkamoreeni) tai muita tarkoitukseen sopivia materiaaleja. Kerros rakennetaan si- 16

ten, että se vastaa tiiveydeltään 0,5 metrin paksuista veden kyllästämää maata, jonka vedenläpäisevyys K-arvolla ilmoitettuna on enintään 1 x 10-7 m/s. Keinotekoinen eristekerros voidaan toteuttaa asentamalla bitumigeomembraani (BGM, bitumikermi) tai asfaltoimalla alue. Kiintoainealtaan alkupatoina käytetään moreenipatoja tai moreenitiivisteellä varustettuja louhetukipatoja. Tukipenkereenä voidaan mahdollisesti käyttää myös rikastushiekan karkeaa jaetta. N-patojen harjan minimileveys on neljä metriä ja maksimikorkeus alueen pohjoispäässä on viisi metriä. Moreenipadon alaosaan rakennetaan noin 0,5 metrin vahvuinen suodatinkerros, jonka avulla suotovedet saadaan kerättyä hallitusti reunaojaan. Pato rakennetaan ohuina kerroksina (0,3 0,5 m), jotka tiivistetään koneellisesti. Altaan pohjalle tuleva keinotekoinen eriste asennetaan mahdollisuuksien mukaan myös patorakenteen ja reunaojan alle. Tällöin patorakenteen suotovedet saadaan tehokkaasti kierrätettyä. Muita mahdollisuuksia välttää patorakenteen ali tapahtuvaa suotautumista ovat keinotekoisen eristeen nostaminen padon harjalle tai alkupadon tiivistäminen. Alkupatojen rakenne suunnitellaan tarkemmin alueella tehtävien maaperätutkimusten perusteella. Patoja korotetaan rikastushiekalla ns. ylävirtaan täyttö -menetelmällä. Rikastushiekan läjitys altaaseen tapahtuu vesilietteenä padon harjalla olevan pääputken ja pääputkesta lähtevien pienempien haaraputkien avulla. Läjitysmenetelmästä johtuen rikastushiekan karkeampi ja painavampi osa jää lähelle purkupaikkaa, hienojakoisemman rikastushiekan kulkeutuessa keskemmälle allasta. Korotusvaiheessa padon harjalla työskentelevä kaivinkone nostaa karkeaa rikastushiekkaa altaasta, padon vierestä ja läjittää hiekkaa osaksi vanhan padon harjan päälle ja osittain läjitetyn rikastushiekan päälle. Tarpeen vaatiessa rikastushiekka syklonoidaan siten, että karkea aines käytetään suotaavan padon rakenteissa ja rikastushiekan hienoaines nykyisen rikastushiekka-alueen kattamiseen. Kiintoainealtaan lopullinen harjakorkeus on +110 +112 m. Selkeytysvesialtaan padot rakennetaan kokonaan moreenista lopulliseen harjakorkeuteensa. Moreenipato rakennetaan ohuina kerroksina (0,3 0,5 m) koneellisesti tiivistäen. Altaan pohja ja märän puolen luiskat verhoillaan keinotekoisella eristeellä (bitumikermi). Näin altaasta saadaan vesitiivis. Selkeytysvesiallas sijaitsee saumaharjun läheisyydessä, joten tiiviillä rakenteella halutaan ehkäistä prosessiveden suotautuminen harjun kautta pohjaveteen. Selkeytysvesiallas rakennetaan kiinni nykyiseen rikastushiekka-alueeseen eli vanha patorakenne toimii kummassakin altaassa yhtenä sivuna. Selkeytysvesialtaan lopullinen harjakorkeus on noin +101 m. Uuden alueen patosuodot keräillään bitumikermillä suojattuun ympärysojaan ja ohjataan jätevesikiertoon. Ympärysojan ulkopuolisten sade- ja valumavesien johtuminen jätevesikiertoon estetään kaksoisojituksella. Rikastushiekka-alueiden luokittelu Rikastushiekka-alueita ei jätealueen ominaisuudet sekä jätealueille sijoitetun ja sijoitettavien kaivannaisjätteiden ominaisuudet huomioiden voida pitää kaivannaisjäteasetuksessa tarkoitettuina suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavina jätealueina. Rikastushiekka-alueista ei arvion mukaan voi virheellisen toiminnan, rakenteellisen vakauden tai sinne sijoitetun tai sijoitettavan kaivannaisjätteen määrän tai ominaisuuksiensa perusteella aiheutua merkittävää onnettomuutta tai vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. Läjitykset on tehty ja tehdään fyysisesti vakaiksi siten, ettei alueilla ole liukuma- ja sortumavaaroja. Jätealueista ei arvion mukaan voi 17

aiheutua suuronnettomuuden vaaraa alueen käytön aikana taikka jälkihoitotöiden jälkeen. 18 Sivukivi ja ylijäämämaa sekä niiden läjitysalueet Ominaisuudet Kiillegneissikasaan on läjitetty kiillegneissin lisäksi kiisuttomia granodioriittteja. Kivien mineraaleista enemmistö koostuu niukkaliukoisesta kvartsista (piioksidista), natrium-kalsiumpitoisesta alumiinisilikaatista (plagioklaasista) ja magnesium- tai rautapitoisista alumiinisilikaateista (kiilteistä ja kloriitista). Karbonaattimineraalien määrä on pieni. Valtaosa kiillegneissista on kiisuttomia, mutta osa on kiisupitoista. Esiintyvä sulfidi on lähes täysin magneettiskiisua (FeS). Alueelle on läjitetty avolouhosalueelta poistettuja savimassoja ja hienoainesmoreenia sekä kaivostoiminnan alkuvaiheessa myös pieniä määriä purku- ja rakennusjätettä. Staattisen testin perusteella kiillegneissikasan kivistä osa on happoa tuottavia kiviä (NP/AP-suhde 1) ja osa heikosti happoa tuottavia kiviä (NP/AP-suhde 2 4) sekä pieni osa happoa tuottamattomia kiviä (serpentiniitti NP/AP >4). Kasan kivinäytteiden NP/AP-suhde on keskimäärin 2,7 (0,7 6,6) ja sulfidisen rikin kokonaispitoisuus on keskimäärin 1,9 % (0,7 4,0 %). Gneisssikasan nikkelin keskiarvopitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen (214/2007) teollisuusalueelle sovellettavan ylemmän ohjearvon. Serpentiniittikasan kivet ovat lähes kokonaan serpentiniittiä, mutta mukana voi olla pieniä määriä kloriitti- tai talkkiamfibolikiveä sekä esiintymää leikkaavia plagioklaasipegmatiitteja. Kasaan on läjitetty avolouhoksen serpentiniitit siltä osin kuin niiden nikkelipitoisuus on jäänyt alla rajapitoisuuden 0,3 %. Serpentiniittipohjaisen malmin malmimineraalit ovat pentlandiitti (Ni,Fe)S, magneettikiisu FeS, mackinawiitti (FE,Ni)S ja kuparikiisu (CuFe)S 2 sekä valleriitti, joka kantaa suuren osan kuparista (Cu,Fe)S 2 1,5MgAl(OH) 2. Sulfidit ovat lähes kokonaan pentlandiittia, valleriittiä ja mackinawiittia. Magneettikiisua ei ole. Kivet voidaan luokitella happoa tuottamattomiksi ja neutralointikykyisiksi kiviksi staattisen testin perusteella (NP/AP -suhde keskimäärin 50, vaihteluväli 22 99). Kivinäytteiden sulfidisen rikin kokonaispitoisuus on keskimäärin 0,5 % (vaihteluväli 0,2 0,9 %). Nikkelin ja kuparin keskiarvopitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen (214/2007) teollisuusalueelle sovellettavan ylemmän ohjearvon. Irtomaat, jotka on poistettu avolouhoksen päältä, ovat kitkamaalajeja ja savea, jotka eivät ole happoa muodostavia. eivätkä sisällä luonnon taustapitoisuuksia merkittävästi korkeampia metallipitoisuuksia. Loppusijoitus Sivukivet on läjitetty kahdelle erilliselle alueelle, joista toisessa on pääasiassa serpentiniittiä ja toisessa gneissistä sivukiveä. Maanalaiseen louhintaan siirtyminen on vähentänyt syntyvän sivukiven määrää. Lisäksi kivi käytetään välittömästi louhostäyttöön. Koska täyttötarve on suurempi kuin valmistavista töistä syntyvä kivimäärä, vajetta on täytetty purkamalla gneissistä sivukivikasaa. Näkyvissä olevan toiminta-ajan puitteissa kaikkea maan päälle kasattua sivukiveä ei voida hyödyntää kaivostäytteenä.

Gneissikivi- ja irtomaakasa on 47 ha:n laajuinen ja sen korkeus on enimmillään noin 36 metriä. Kasassa olevan gneissikiven määrä on 3,5 Mm 3 ja irtomaiden noin 3 Mm 3. Sivukivet on läjitetty heikosti vettä läpäisevälle savimaalle (5 8 m paksu), jonka pintaosa koostuu alle metrin paksuisesta siltti- tai hienohiekkakerroksesta. Savikerroksen alla on kantava hienoainesmoreenikerros. Silttinen pintamaakerros toimii ilmeisesti suotovesien keräyskerroksena, mistä vedet kulkeutuvat kasaa ympäröiviin ojiin ja kasan lähimaastoon luontaisesti syntyneille kosteikoille. Pintavesikartoituksen mukaan kivikasan valumavesistä suurin osa kulkeutuu ojien kautta vesikäsittelyyn selkeytysaltaille ja pieni osa Töllinojaan ja edelleen Kalajokeen. Kivikasan pohjavesivaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Sivukivikasan alueella pohjaveden virtaussuunta on kaivoksen kuivanapitopumppauksesta johtuen koilliseen ja pohjoiseen kohti avolouhosta. Serpentiniittikivikasan laajuus on noin 10 ha ja kasan korkeus noin 35 m (tilavuus 2,2 Mm 3 ). Kivet on läjitetty samantyyppiselle maapohjalle kuin kiillegneissikivikasan kivet. Kasan valumavedet kulkeutuvat pääasiassa kasaa ympäröiviin avo-ojiin. Kasan alueella pohjaveden virtaussuunta on kaivoksen kuivanapitopumppauksesta johtuen itään kohti avolouhosta. Sivukivialueiden luokittelu Sivukivialueita ei ympäristön olosuhteet ja alueille sijoitettujen sivukivimäärät ja ominaisuudet huomioiden voida pitää kaivannaisjätedirektiivissä ja kaivannaisjäteasetuksessa tarkoitettuina suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavina jätealueina. Sivukivialueista ei voi virheellisen toiminnan, rakenteellisen vakauden tai sinne sijoitettujen sivukivimäärien tai niiden ominaisuuksien perusteella aiheutua merkittävää onnettomuutta tai vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. 19 Kiviaineksen hyödyntäminen Serpentiniitti- ja gneissikivi, joka on muodostunut avolouhostoiminnan aikana 1970- ja 1980-luvun aikana, on hyödynnetty omassa toiminnassa maanalaisten tilojen täyttömateriaalina, rikastushiekka-alueen patojen tukimateriaalina ja ajoteiden sepelin valmistuksessa. Etenkin gneissikasa on pienentynyt alkuperäisestä. Uutta materiaalia kasoihin ei ole tulossa. Kumpikaan sivukivilaji ei sovellu sepelin tuottamiseen eikä metallipitoisuuksiensa vuoksi kaivosalueen ulkopuolisiin täyttöihin. Hienoainesmoreenia on hyödynnetty patorakenteissa. Rakentamiseen kelvollinen sora ja hiekka on käytetty kaivoksen rakentamisen yhteydessä teihin ja täyttöihin. Lisäksi hiekkaa ja soraa on myyty. Maanpoistoainesten suurimman määrän muodostavat savet, siltit ja hieno hiekka. Maamassat on läjitetty gneissikivikasan läheisyyteen kuitenkin niin, että lähes puolet on jäänyt gneissikivien alle. Pohjalietteet Kaivoksen vesienkäsittelyyn on rakennettu selkeytysaltaita, joissa kaivosten kuivatusvesistä sekä kaivosalueen valuma- ja suotovesistä erotetaan kiintoainetta. Selkeytysaltaiden pohjalietteet sisältävät sedimentoitunutta kiintoainetta sekä mahdollisesti myös kemikaalikäsittelyn seurauksena saostuneita raskasmetalleja. Kiintoaine koostuu pääosin samoista mineraaleista ja alkuaineista kuin louhittava malmi ja sivukivi.

Kaivoksen kuivanapitovesien mukana kulkeutuvasta liejusta ojiin laskeutuva osa ruopataan ja ajetaan rikastushiekka-alueen pinnan muotoiluun. Osa siitä läjitetään avolouhoksen alueelle. Veden mukana kulkeutuva hienompi aine menee savipohjaiseen selkeytysaltaaseen. Tätä lietettä ei ole tarpeen siirtää muualle, koska se pystytään peittämään ja maisemoimaan sijaintipaikalleen. 20 Muut toiminnot Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus Rikastamon käyttövetenä on kierrätysvesi, joka virtaa painovoimaisesti putkistoa pitkin palautusvesialtaalta. Käytetty vesimäärä on noin 8 000 9 000 m 3 /vrk. Kaivosvettä käytetään 6 m 3 /vrk etupäässä korrodoitumisherkissä lauhduttimissa. Jäteveden kierrätyksen tehostaminen on toteutettu rikastushiekka-alueen ympärysojan vesien palauttamisella jätevesikiertoon. Läntisen ympärysojan vesi on syksystä 2001 lähtien rikastamolla tapahtuvan metallisaostuksen jälkeen palautettu kokonaisuudessaan rikastushiekka-alueelle. Tämä määrä on ollut 700 1 500 m 3 /vrk (tyypillisimmän 900 m 3 /vrk). Läntisen ympärysojan vesi muodostuu länsi- ja pohjoispuolen patojen lävitse purkautuvasta suodosta (200 300 m 3 /vrk), saumaharjun kautta, padon ja ympärysojan alitse suotautuvan jäteveden suojapumppauksien vedestä (500 700 m 3 /vrk) sekä siihen patopenkereeltä ja ojan länsipuolen maastosta valuvista sade- ja sulamisvesistä. Vuosina 2003 2004 vesikiertoon täydennysvedeksi otettu kaivoksen kuivanapitoveden määrä on ollut 60 000 m 3 /v. Vähäinen täydennysvesimäärä ja vesivarastojen määrän vakaus (noin 500 000 m 3 ) osoittavat kierrätysasteen nousseen 96 %:iin ja toisaalta sen, että ympärysojasta kiertoon ei voida ottaa edellä esitettyjä määriä enempää muutoin kuin juoksuttamalla vettä palautusvesialtaasta tai ohjaamalla läntisen ojan vettä metallisaostuksen jälkeen rikastushiekka-alueen sijasta eristysojaan. Läntisen ympärysojan suulla sijaitseva pumppu siirtää kaiken veden (30 60 m 3 /vrk) rikastamolla sijaitsevaan sekoitussäiliöön, johon lisätään emäs. Säiliön ylivuoto virtaa rikastamon ulkopuolella sijaitsevaan 50 50 2 metrin suuruiseen maa-altaaseen. Allas on tehty kaivamalla ja sen pohja asfaltoitu sekä luiskiin asennettu muovi. Selkeytynyt vesi pumpataan altaalta rikastamolla sijaitsevalle pumpulle ja edelleen rikastushiekka-alueen kiintoaineallas 1:een. Emäksenä käytetään natriumhydroksidia, jolla ph säädetään tasolle 9,5 10. Saostuksessa syntyy metallihydroksidisakkaa, joka kesäisin imuruopataan rikastesakeuttimeen ja suodatetaan tuotannossa syntyvän rikasteen kanssa. Saostuksen jälkeen veden metallipitoisuudet ovat 0,2 0,3 mg/l ja metallien reduktio on suurempi kuin 97 %. Meneillään on tutkimuksia, joissa hydroksidisakan laskeutumisnopeutta ja suodattuvuutta yritetään parantaa niin, että saostus voitaisiin suorittaa käyttämättömänä olevassa 10 metrin selkeyttimessä. Tällöin altaiden imuruoppauksesta voitaisiin luopua. Kaivoksen tarvitsema talousvesi otetaan Nivalan Vesi Oy:n vesijohtoverkosta. Talousveden kulutus on noin 23 m 3 /vrk.

21 Jätevesien käsittely ja johtaminen Saniteettijätevedet puhdistetaan paikallisessa biologisessa pienpuhdistamossa, joka koostuu saostus-ilmastusaltaasta ja selkeytysaltaasta (18 m³). Fosforin saostukseen käytetään ferrosulfaattia. Puhdistunut vesi johdetaan selkeytysaltaasta Eristysoja 1:n kautta Ainasojaan ja edelleen Kalajokeen noin 3 km Pidisjärven yläpuolelle. Vuotuinen vesimäärä on 3 000 4 000 m 3. Puhdistamon liete, noin 100 m 3 /v, toimitetaan Nivalan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Samaan paikkaan toimitetaan kaivoksessa ja varastolla sijaitsevien viemäröimättömien käymälöiden jäte umpisäiliöstä. Prosessivedet johdetaan rikastushiekan mukana rikastushiekka-altaaseen, josta ne valuvat selkeytysaltaan kautta palautusvesialtaaseen. Selkeytynyt vesi palautetaan kahden varastoaltaan kautta suurimmaksi osaksi takaisin rikastamon prosessiin. Rikastushiekka-alueen läntisen ympärysojan suulla sijaitseva pumppu siirtää suoto- ja valumavedet rikastamolla sijaitsevaan selkeyttimeen, johon lisätään emäs. Lisätty emäs, NaOH, nostaa veden ph:n tasolle 9,5 10, jolloin metallit saostuvat hydroksideina. Metallisaostuksen jälkeen vesi johdetaan rikastushiekka-alueella sijaitsevalla palautusvesialtaalle. Koska sateisuus, sulaminen ja haihtuminen ovat eriaikaisia, saattaa epäsuotuisissa olosuhteissa rikastushiekka-alueen veden varastointikapasiteetti ylittyä ja vettä joudutaan patoturvallisuussyistä juoksuttamaan. Juoksutettava jätevesi johdetaan Eristysoja 1:n kautta Ainasojaan ja edelleen Kalajokeen. Rikastushiekka-alueen ympärysojan itäisen haaran (Kiireenoja) vedestä talviaikana kaikki palautuu kiertoon, muulloin 500 m³/vrk lopun virratessa Eristysoja 1:een ja edelleen Ainasojan kautta Kalajokeen. Vanhan rikastushiekka-alueen käytöstä poistamisen jälkeen sieltä muodostuvat suotovedet on tarkoitus johtaa metallien saostamisen jälkeen suoraan Eristysoja 1:n kautta Ainasojaan ja edelleen Kalajokeen. Kaivoksen kuivanapitovedet, jotka koostuvat avolouhoksen sade- ja sulamisvesistä sekä pohjavesistä, pumpataan avolouhosta kiertävään ympärysojaan. Ojan vedet johdetaan savipohjaisen selkeytysaltaan (15 000 m³) kautta purkuojaan, joka laskee vetensä tulvapengerojaan ja sieltä Kalajokeen Ainasojan laskukohdan yläpuolella. Osa kuivanapitovesistä pumpataan rikastamolle prosessivedeksi. Käyttöaineet Kemikaalit ja muut käyttöaineet Saniteettijäteveden käsittelyssä käytetään ferrosulfaattia 100 kg/v. Kiertoveden metallien saostuksessa käytetään flokkulanttia 200 kg/v ja natriumhydroksidia 200 t/v. Rikastusprosessissa kemikaaleja käytetään happamuuden säätöön ja vaahdotuksessa. Tärkeimmät rikastuksessa käytettävät kemikaalit, niiden käyttö- ja suurimmat varastomäärät ovat:

22 Kemikaali Käyttömäärä t/v Suurin varasto t Rikkihappo (ph:n säätö) 5 000 90 Na-etyyliksantaatti (kokooja) 200 50 Sylvapine 421 (vaahdote) 80 20 Tärkkelysasetaatti (silikaattien painaja) 15 5 Kalkki (ph:n säätö) Kuparisulfaatti (aktivaattori) 3 000 15 60 2 Rikkihappo varastoidaan kahteen 30 m³:n säiliöön. Säiliöihin mahtuu happoa noin 110 t. Ulkotiloihin sijoitetut säiliöt on yhdistetty putkistolla ja niissä on pinnankorkeuden mittaus. Rikkihappo tulee säiliöautolla noin 40 t:n kuormina. Rikkihappo pumpataan säiliöautosta varastosäiliöihin. Varastoinnissa mahdollisesti tapahtuvaan happovuotoon on varauduttu rakentamalla valuma-alueelle kalkittu kenttä sekä valuma-alueen vieressä olevaan ojaan sulkupato. Vuodossa vapautuva happo voidaan neutraloida padottuun ojaan kalkilla. Ksantaatti toimitetaan kaivokselle peltitynnyreissä. Kerrallaan varastoitavan ksantaatin määrä vaihtelee ollen yleensä 20 70 t. Tynnyrit varastoidaan ulkovarastossa, josta ne kuljetetaan rikastamolle trukilla. Ksantaatista valmistetaan rikastamolla vesiliuos kahteen 10 m³:n säiliöön. Sylvapine varastoidaan ulkona olevaan 25 m³:n säiliöön. Sylvapine toimitetaan säiliöautolla, josta se puretaan varastosäiliöön. Varastosäiliössä on pinnanmittaus. Paperisäkkeihin pakattu kalkki varastoidaan kemikaalivarastossa ja suursäkkeihin pakattu kalkki ulkovarastossa. Natriumhydroksidi toimitetaan kaivokselle noin 1 200 kg:n konteissa. Kontteja säilytetään kemikaalivarastossa. Kuparisulfaatti ja muut pieninä määrinä käytettävät prosessikemikaalit toimitetaan suursäkeissä ja ne varastoidaan kemikaalivarastoon. Kokoojat adsorboituvat sulfidien pinnoille ja poistuvat 80 90 -prosenttisesti prosessissa syntyvän rikasteen mukana. Loppu jää rikastushiekkalietteeseen. Ympäristössä ksantaatit hajoavat epäorgaanisiksi sulfideiksi ja orgaanisiksi rikkiyhdisteiksi. Kaivosympäristöissä hajoaminen tapahtuu nopeasti. Luonnonvesissä ksantaatit ovat pysyviä ainakin muutaman päivän ajan. Ioniluonteesta johtuen ne eivät todennäköisesti bioakkumuloidu. Vaahdotteista pääosa jää rikastushiekkalietteeseen. Vaahdottuvana ainesosana toimii terpeenialkoholi, tyypillisesti α-terpinoli, jonka osuus koko tuotteesta vaihtelee 75 100 prosentin välillä. Kun mäntyöljyä joutuu ympäristöön esimerkiksi vuodon seurauksena, muodostaa se nesteen pinnalle öljymäisen kalvon. Mäntyöljy lisää myös veden biologista hapenkulutusta. Silikaattien painajista pääosa jää rikastushiekkalietteeseen. Valmisteen arvioidaan olevan ympäristölle haitattoman ja eliöstöön kertymättömän. Kemikaalien ohella muita toiminnassa tarvittavia käyttöaineita ovat rikastamolla jauhinkuulat ja -tangot ja louhinnassa tuentapultit ja vaijerit sekä sementti.

23 Räjähdysaineet Räjähdysaineina käytetään nykyisin ammoniumnitraattipohjaisia ANFOA, KEMIX-patruunoita, F-putkipanoksia ja Nonel prime -aloitepanoksia. Lisäksi räjähtävää tulilankaa käytetään pienessä määrin. Räjähdysaineet sytytetään Nonel- ja sähkönalleilla. Räjähdysaineita on käytetty vuosina 2004 2007 seuraavasti: 2004 2005 2006 2007 Räjähdysaineet (kg) 238 245 181 220 129 445 176 924 Putkipanokset (kpl) 126 500 123 245 151 720 97 265 Aloitepanokset, (kpl) 29 650 20 250 22 275 22 275 Nallit (kpl) 72 850 59 777 60 275 50 215 Kaikkien käytössä olevien räjähteiden pääaineksena on ammoniumnitraatti. Anfossa on lisäksi polttoöljyä ja kemixissä mineraaliöljyä, natriumnitraattia sekä vettä ja emulgointiaineita. Räjähdysaine muuttuu räjäytyksessä pääosin vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja typeksi. Räjähdyksessä muodostuu 700 1 000 litraa kaasua kiloa räjähdysainetta kohden NTP:ssä. Räjähdyskaasuista muutama prosentti on haitallisia kaasuja, kuten hiilimonoksidia (CO) ja typen oksideja (NO ja NO 2 ). Maanpäällisessä varastossa saa varastoida enintään 20 000 kg louhintaräjähteitä ja erillisessä varastossa enintään 30 000 räjäytysnallia. Maanpäällisiin varastoihin räjähteet kuljettaa räjähteiden toimittaja. Maanalaiseen varastoon kuuluu kaksi varastotunnelia, joissa toisessa saa varastoida enintään 10 000 kg louhintaräjähteitä ja toisessa enintään 15 000 räjäytysnallia. Maanpäällisistä varastoista räjähteet kuljettaa urakoitsija maanalaiseen varastoon. Polttoaineet ja energian kulutus Kaivostoiminnassa kulutetaan sähköä vuosittain noin 35 GWh. Suurimmat energian käyttökohteet ovat rikastamo (21,5 GWh) ja kaivos (10,5 GWh). Polttoaineita käytetään lähinnä kaivoskoneissa ja malmin kuljetuksissa. Vuonna 2007 kevyttä polttoöljyä kului 970 tonnia. Fortum Power and Heat Oy käyttää vuosittain noin 300 400 t raskasta polttoöljyä kaivosilman lämmittämiseen. Polttonesteitä varastoidaan seuraavasti: 3 m 3 :n dieselsäiliö varaston luona piha-alueella 3 m 3 :n moottoripolttoöljysäiliö varaston luona piha-alueella Maansiirto Ralli Oy:n säiliöt Rallin alueella: 10 m 3 :n moottoripolttoöljy-, 7 m 3 :n dieselöljy-, 8 m 3 :n jäteöljy- ja 2,5 m 3 lämmitysöljysäiliö Nivalan Timanttikairaus Oy: 2 m 3 :n moottoripolttoöljy maanpinnalla vinotunnelin yläpäässä, maan alla 235 -tasolla 20 m 3 :n moottoripolttoöljytankki betoniseinällä erotetussa altaassa 1 m 3 :n siirrettävä säiliö maan alla kaivoskoneiden tankkausta varten 25 m 3 :n Fortum Power ja Heat Oy:n raskasöljytankki tuuletusasemalla avolouhoksella.

24 Liikennejärjestelyt Kaivokselle johtaa paikallistieyhteys, jonka liikenne koostuu paikallisten asukkaiden ajoneuvoista ja kaivoksen liikenteestä. Tiellä ei ole muun teollisuuden kuljetuksia. Kaivosalueen liikenne muodostuu työpaikkaliikenteestä ja huoltoajosta. Ajoneuvojen määrä on arkipäivisin noin 60 70. Tarveaineiden ja rikasteiden kuljetuksessa on raskaita ajoneuvoja arkipäivisin 5 10. Kaivosalueelle on yksi sisäänajoliittymä. Toinen alueelle johtava liittymä on ainoastaan maanalaisen kaivoksen huoltoajoa varten. Kaivosalue on suljettu ja sen sisällä on pääasiassa kaivokseen tapahtuvaa huoltoajoa. Ajoneuvoja on noin 30. Malmin kuljetus tapahtuu kuormaautoilla, joita on kerrallaan ajossa 4 6 keskeytyvässä kolmivuorotyössä. Toiminnan lopettaminen Yleistä Kaivoksen sulkemiseen liittyviä jälkihoitotoimenpiteitä ovat muun muassa rikastushiekka-alueiden peittäminen, kaivosalueen vesien ohjaus ja puhdistus, avolouhoksen aitaaminen, kaivoksen purkamis- ja sulkemistoimenpiteet, rakennusten purkaminen, pilaantuneiden maamassojen käsittely ja sivukivikasojen muotoilu. Sulkemistöiden on arvioitu kestävän noin 4 vuotta. Aikataulua sovitetaan sääolosuhteiden ja urakoitsijoiden saatavuuden mukaan. Avolouhos Ulkopuolisten pääsy avolouhokseen estetään rakentamalla louhoksen ympärille verkkoaita, joka varustetaan varoitustauluin. Aidan sijainti määräytyy painuma- ja sortumavaarallisen alueen perusteella. Sortumavaara-alue on pieni, koska maanalaisessa kaivoksessa ei ole suuria yhtenäisiä tiloja. Lisäksi sortumavaara pienenee oleellisesti, kun maanalaiset tilat täyttyvät vedellä. Tarvetta jyrkänteiden luiskaamiseen ei ole. Avolouhoksesta puretaan pois teräsrakenteet sekä kaikki putki-, sähkö- ja tietoliikennelinjat, mikäli niiden purkamiseen ei liity turvallisuusriskejä. Maanalainen kaivos Kaivokseen johtavat kuilut suljetaan, sortumavaaralliset alueet aidataan ja alueelle johtavat tiet suljetaan. Maanalainen kaivos täyttyy ajan mittaan vedellä, mikä vähentää aineksen hapettumista ja metallien liukenemista. Kaivoksen ja avolouhoksen täyttymisen vedellä on arvioitu vievän 15 20 vuotta. Eri puolille kaivosta sijoitetaan sulfaatinpelkistäjäbakteerikantoja ja orgaanisia ravinnonlähteitä, jotta kaivokseen tuleva sulfaattipitoinen vesi puhdistuisi. Lukuun ottamatta yhteysperiä louhitut tilat on täytetty sivukivellä. Huolto- ja ruokailutilojen rakenteet jätetään nykyiselleen. Vinotunnelin suuaukko tukitaan sivukivellä, mutta muutoin tunneli jätetään avoimeksi mahdollista myöhempää käyttöä varten. Avolouhoksen alueella on kaksi ilmanvaihto-

kuilua, jotka tukitaan louheella. Kolmannen ilmanvaihtokuilun eli tutkimuskuilun päälle rakennetaan teräsbetonikansi. Kaivoksesta puretaan kaikki taloudellisesti hyödynnettävissä oleva ja ympäristölle haitallinen materiaali kuten: putket, kaapelit ja sähkölaitteet. Kaikki koneet, laitteet, ja tarvikkeet poistetaan. Tarpeeton puutavara sijoitetaan eri puolille kaivosta sulfaatinpelkistäjäbakteerikannan ravinnoksi. 25 Rikastushiekka-alue Rikastushiekka-alueet muotoillaan koveraksi, jotta vältyttäisiin sulamisvesien aiheuttamilta eroosiovaurioilta luiskissa. Sulamisvedet kerätään alueen keskikohtaan lammikoksi, josta vesi haihtuu auringon säteilyn, lämpötilan, tuulen ja kasvillisuuden ansiosta. Muotoilu toteutetaan rikastushiekalla tai sivukivellä sekä tarvittaessa myös muilla keinoin. Alueen luiskat muotoillaan sulkemisvaiheessa kaltevuuteen noin 1:3. Tällöin luiskat ovat turvallisia ja luiskien stabiliteetti lisääntyy sulkemisen jälkeen huokosvedenpinnan laskiessa. Käytetty kaltevuus mahdollistaa myös alueen kasvittumisen. Alkumoreenipatojen luiskissa voidaan turvallisesti käyttää hieman jyrkempää kaltevuutta (1:2 1:2,5), koska moreenin kitkakulma on rikastushiekan kitkakulmaa suurempi. Rikastushiekka-alueet on rakennettu siten, että ne kuivuvat 5 10 vuodessa tuotannon loputtua. Haihtuminen ja suotautuminen patojen ja pohjan kautta on suurempaa kuin sadanta. Kuivuminen tapahtuu ensimmäisenä reunapenkereistä ja rikastushiekka-alueen reunaosista ja viimeisenä kuivuvat alueen keskiosat. Rikastushiekka-alueille tehdään moreenista noin 20 cm:n paksuinen kasvukerros, joka estää eroosion kuluttavan vaikutuksen ja edesauttaa kasvillisuuden alkuun saattamista. Reunapenkereisiin tehdään vastaavan paksuinen kasvukerros paikkoihin, joihin se katsotaan tarpeelliseksi ja mihin se on mahdollista tehdä. Peittokerrokseen istutetaan ruoho. Pensaat ja puusto leviävät alueelle ajan myötä. Palautusvesi- ja selkeytysallas sekä erilliset rikastamon yhteydessä olevat saostusaltaat tyhjennetään ja altaiden pohjalla oleva metallipitoinen sakka myydään rikasteen mukana tai sijoitetaan rikastushiekka-altaisiin. Tyhjennetyt ja metallisakasta puhdistetut saostusaltaat täytetään kivi- ja maaaineksella ja tasoitetaan ympäröivän maanpinnan tasoon. Pintavesien keräyksessä ja johtamisessa ympäristön vedet ja rikastushiekka-alueiden vedet pidetään erillään. Rikastushiekka-alueiden ympäristön vedet johdetaan Makolanojan, Hituranojan ja Töllinojan kautta Kalajokeen. Alueiden ympärille kaivetaan uudet ojat ympäristöstä tuleville puhtaille vesille. Rikastushiekka-alueilta tulevat suotovedet johdetaan pintaojia pitkin avolouhokseen puhdistettavaksi. Myös rikastushiekka-alueen 1 aikaisemmin peitetyltä jarosiittikasalta tulevat vedet johdetaan avolouhokseen. Rikastushiekka-alueiden suotovesiä keräävien ojien ja ulkopuolisia puhtaita vesiä keräävien ojien väliin jätetään vähintään 15 metrin maavyöhyke. Ulkopuolisia vesiä keräävien ojien pohjat ovat noin 0,2 m korkeammalla kuin rikastushiekka-alueiden suotovesiä keräävien ojien. Tällöin mahdollinen suotautuminen ojasta toiseen tapahtuu ympärysvesistä metallipitoisiin vesiin.

26 Sivukivikasat Sivukivikasoja ei peitetä. Kate saattaisi tehostaa metallien liukenemista edistävien hapettavien olosuhteiden syntymistä. Suuresta lohkarekoosta johtuen peittäminen on myös teknisesti mahdotonta. Sivukivikasoista on vuosikymmenten aikana tullut osa alueen maisemaa, joten peittämiselle ei ole visuaalista perustetta. Sivukivikasoja muotoillaan pyöristämällä tasanteiden teräviä kulmia puskemalla massoja kasan juurelle siten, että kasat eivät aiheuta sortumia eivätkä vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Luiskat tehdään sellaisiin kaltevuuksiin, että ne eivät aiheuta vaaraa. Alueella ei tulisi olla yli 1,5 m jyrkkiä putouksia. Sivukivialueita ei aidata. Sivukivikasojen kasvittuminen ei onnistu keinotekoisesti, sillä lisätyt kasvukerrokset eivät pysy eroosion ja valumisen myötä paikallaan. Lisäksi kasvillisuudelle ei ole riittävästi vettä. Puut kasvanevat sivukivikasoille luonnostaan ajan myötä. Serpentiniittikasa tulee todennäköisesti kasvittumaan hitaammin kuin kiillegneissikasa. Alueen pintavedet ohjataan ojia pitkin avolouhokseen käsiteltäväksi. Vedet pystytään keräämään kattavasti, koska sivukivikasat sijaitsevat savikolla. Maa-ainesten läjitysalueet Maa-aineksia käytetään soveltuvin osin vanhan rikastushiekka-alueen pintarakenteisiin sekä uuden rikastushiekka-alueen pohja- ja pintarakenteisiin. Maa-aineksia voidaan tarvittaessa käyttää myös muihin maisemointi- ja peittorakenteisiin. Ylijäävät maa-ainekset muotoillaan siten, että ne eivät aiheuta vaaraa turvallisuudelle ja sopeutuvat maisemaan. Pilaantuneet maa-alueet Kaivosalueella sijaitsee pilaantuneita maa-aineksia, joissa nikkeli- ja kuparipitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen ylemmän ohjearvopitoisuuden. Koboltin, sinkin ja lyijyn osalta maaperässä on muutamia kynnysarvon ja alemman ohjearvon ylityksiä. Edellä mainittujen haitta-aineiden suurimmat pitoisuudet ovat rikastamon lähiympäristössä. Kunnostustarpeen arviointi vaatii erillisen riskinarvioinnin. Rakennukset, koneet ja laitteet Rakennukset, koneet ja laitteet, joille ei ole taloudellista hyötykäyttöä, puretaan ja syntyvä jäte hävitetään asianmukaisella tavalla. Rakennusten myynti tai vuokraaminen on mahdollista. Rakennukset voidaan myös purkaa ja siirtää uuteen paikkaan. Koneet ja laitteet mahdollisesti myydään. Vesienkäsittely Alueella muodostuvat metallipitoiset vedet käsitellään sulfaatinpelkistäjäbakteerien toimintaan perustuvassa louhoskäsittelyssä, jossa vedellä täyttynyttä avolouhosta tai kaivoskuilua hyödynnetään bioreaktorina. Louhokseen lisätään bakteerilähdettä sekä tarvittaessa sopivia hiilen- ja ravinteiden lähteitä. Käsittelyssä avolouhoksen tai kaivoskuilun pohjalle tai

seinämiin muodostuu aktiivinen sulfaatinpelkistäjäbakteerikanta. Optimitapauksessa louhoksen pohjalle ja pohjalla oleville tarttumispinnoille muodostuu mikrobikanta, joka pystyy elättämään itsensä. Kaivosveden laadusta, käsittelyssä käytetystä bakteerilähteestä ja substraatista sekä muista kaivoksen ominaisuuksista riippuen louhoskäsittelyn käynnistyminen kestää tyypillisesti 2 3 vuotta. On tavallista, että käsittelyn käynnistyminen vaatii useamman substraattilisäyksen, jotta kaivokseen saadaan kertymään riittävästi orgaanista ainetta ja ravinteita bakteerien tarpeisiin. 27 Sulkemisen jälkeinen tarkkailu Sulkemisen jälkeisen seurannan tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa, että tehdyt toimenpiteet, rakenteet ja vesienkäsittely- ja ojitusjärjestelmät toimivat suunnitellulla tavalla. Lisäksi tavoitteena on varmistaa, että kaivosalue on turvallinen, ja ettei siitä ole sulkemisen jälkeen haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Hakija on esittänyt yksityiskohtaisen tarkkailusuunnitelman sulkemisen jälkeisen tarkkailun järjestämisestä. Paras käyttökelpoinen tekniikka Toiminnassa sovelletaan modernia tekniikkaa ja menetelmiä tuotannon ohjauksessa. Monet päästömääriin vaikuttavat laitteet, kuten kemikaalisyötön ohjaus, prosessin tuote- ja jäännösmetallien pitoisuuden jatkuvatoiminen analysointi, kaivoksen puhaltimien ja pääpumppausten käytön optimointi, rikastuksessa käytettävien vesimäärien ja jätevesien määrämittaukset on liitetty automaattisiin ohjausjärjestelmiin, joita valvontahenkilökunta käyttää ympärivuorokautisesti. Nikkelipitoisuuden alentamiseksi kuivanapitovedestä BAT-menettelyä olisi saostaminen kalkilla hydroksina. Saavutettava jäännöspitoisuus olisi luokkaa 0,1 0,15 mg/l nostettaessa ph tasolle 10. Tämä menettely vähentäisi nikkelin haittavaikutusta erityisesti alivirtaamatilanteessa, mutta samalla kasvaisi riski ph:n noususta vesistössä 8:n yläpuolella. Mikäli hydroksisaostuksen jälkeen ph alennettaisiin hapolla kuivanapitoveden vesistölle sopivaksi, käytetyt kemikaalit nostaisivat elektrolyyttipitoisuutta ja lisäisivät tätä kautta haittavaikutusriskiä. Rikastuksen jätevesi voidaan käyttää uudelleen rikastuksessa kaikkialla, paitsi eräissä lauhduttimissa. Maanalaiseen louhintaan siirtyminen on vähentänyt syntyvän sivukiven määrää. Lisäksi kivi käytetään välittömästi louhostäyttöön. Koska täyttötarve on suurempi kuin valmistavista töistä syntyvä sivukivi, vajetta on täytetty purkamalla avolouhosaikana erikseen läjitettyä gneissistä sivukivikasaa. Anfon käytöstä ollaan luopumassa niissä louhintakohteissa, joissa panostettaviin reikiin mahdollisesti tuleva pohjavesi saattaa kostuttaa räjähdysaineen, jolloin osa jää räjähtämättä. Anfo liukenee kaivoksen kuivatusvesiin ja malmia jauhettaessa rikastusprosessin veteen ja lisää näiden vesien typpipitoisuutta. Kosteissa olosuhteissa Anfo on korvattu panostusvaiheessa veteen liukenemattomilla emulsioräjähdysaineilla (Kemix -tuotteet). Raaka-aineiden käyttö on minimoitu kehittämällä kaivos- ja rikastusprosessia ja toimintaa sekä hankkimalla ajanmukaista suunnittelu-, säätö- ja ohjaustekniikkaa. Malmi- ja rikastustutkimukset ovat jatkuvia ja kaivos on

kyennyt parantamaan malmin ja tuotteittensa laatua sekä vähentämään käytettävien kemikaalien määrää. Hituran kaivoksella on patosuunnitelmissa noudatettu BAT:n mukaisia mitoituksia ja periaatteita. 28 Energiatehokkuus Kaivoksen toimintojen energiatehokkuutta on verrattu 1990-luvulla eri puolilla maailmaa toimineisiin, Hituraa uudempiin nikkelikaivoksiin. Energiankulutuksen todettiin yleisellä tasolla olevan malmityyppisidonnaista ja paljolti ilmastollisista tekijöistä riippuvaa (kaivosilman lämmitys, ilmastointi, rakennusten lämmitystarve jne.). Merkittäviä eroja varsinaisessa malmin prosessoinnissa ei kaivosten välillä havaittu. Kaivostuuletus, tuuletusilman lämmitys ja kuivanapitoveden pumppaukset on toteutettu sellaisilla ohjausmenetelmillä, että energian kulutusta voidaan minimoida. Kuilunoston on selvitetty olevan energiatehokkain ja päästöttömin. Investointina se on kallein vaatien yli kymmenen vuoden takaisinmaksuajan ollakseen myös taloudellisempi vaihtoehto kuin ajoneuvoilla tapahtuva malminnosto. Vuonna 1994 toteutettu rikasteen imukonesuodatuksen ja termisen kuivauksen korvaaminen painesuodatuksella muutti vedenpoiston BAT-menettelyksi energian ja päästöjen osalta. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kaivoksen kuivanapitovesi Kaivoksen kuivanapitoveden määrä on viime vuosina ollut 4 000 4 500 m 3 /vrk eli 1,4 1,5 Mm 3 /v, josta sadannan osuus on 400 500 m 3 /v lopun ollessa pohja- ja kalliovettä. Kuivanapitoveden määrä saattaa kasvaa, mikäli maanalainen kaivos laajenee Keski- ja Etelä-Hituran suuntaan. Viime vuosina kuivanapitoveden nikkelipitoisuus on ollut 0,12 0,3 mg/l, sulfaattipitoisuus 430 570 mg/l ja ph 7,0 8,2. Muiden metallien pitoisuudet ovat olleet alhaiset. Vedessä on lisäksi kiviaineksesta peräisin olevaa magnesiumia, kalkkia ja klooria sekä räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä.

Kuivanapitoveden kokonaiskuormitus ja sen arvioitu muutos maanalaisen kaivoksen laajentuessa on seuraava: 29 Kuormitus nykytilanteessa Kuormitus kaivoksen laajentuessa Sulfaatti (t/v) 760 810 Kiintoaine (kg/v) 3 750 4 000 Nikkeli (kg/v) 375 400 Rauta (kg/v) 450 480 Kokonaistyppi (kg/v) 6 450 6 880 Ammoniumtyppi (kg/v) 1 500 1 600 Nitriittityppi (kg/v) 450 480 Nitraattityppi (kg/v) 3 600 3 840 Saniteettijätevesi Kaivoksen puhdistetun saniteettiveden fosforipitoisuus on ollut 0,29 0,6 mg/l ja poistoreduktio yli 90 %, BOD 7 8 23 mg/l ja poistoreduktio 65 99 %. Saniteettijätevedenpuhdistamo on poistanut tehokkaasti myös jätevedessä olevan kiintoaineen ja typen sekä vähentänyt merkittävästi jäteveden kemiallista hapenkulutusta. Vuotuinen kuormitus on ollut 2,0 2,5 kg fosfaattifosforia, 55 kg typpeä, 55 kg kiintoainetta ja 35 kg kemiallista hapenkulutusta. Rikastushiekka-alueen vedet Rikastushiekka-altaalta suoraan ympäristöön johdettavan veden määrä on saatu jätevesien kierrätystä tehostamalla loppumaan. Vuoden 2001 jälkeen vesiä ei ole johdettu ympäristöön ollenkaan. Koska sateisuus, sulaminen ja haihtuminen ovat eriaikaisia, saattaa epäsuotuisissa olosuhteissa rikastushiekka-alueen veden varastointikapasiteetti ylittyä ja vettä joudutaan patoturvallisuussyistä juoksuttamaan. Juoksutettavan jäteveden nikkelipitoisuus on ollut 0,8 2,1 mg/l, sulfaattipitoisuus 3 300 5 000 mg/l ja kiintoainepitoisuus 6 20 mg/l. Rikastushiekka-alueen ympärysojan itäisen haaran (Kiireenoja) vedet muodostuvat itäpuolisten patojen lävitse siihen purkautuvasta patosuodosta (150 350 m 3 /vrk), siihen Kiireen akviferistä purkautuvasta pohjavedestä (100 150 m 3 /vrk) sekä siihen etelässä purkautuvien ojien että patopenkereeltä ja ojan itäpuolen maastosta valuvista sade- ja sulamisvesistä. Kokonaisvesimäärä on 250 1 500 m 3 /vrk, pienimmät lukemat ovat talviaikaan ja suurimmat sulamisvesien aikaan. Kiireenojasta palautusvesialtaaseen nostavan pumpun teho on 500 m 3 /vrk. Talvisin kaikki Kiireenojan vesi palautuu kiertoon, muuna aikana 500 m 3 /vrk lopun virratessa eristysojaan.

Olemassa olevan rikastushiekka-alueen käytöstä poistamisen jälkeen prosessiveden poistuminen alueelta kestää 5 vuotta. Tänä aikana arvioidaan alueelta suotatuvan vettä 950 m³/vrk ja tämän jälkeen noin 450 500 m³/vrk. Jatkuvatoimisesta jäteveden juoksutuksesta aiheutuva vuosikuormitus on arviolta seuraava: 30 Juoksutus Kuormitus m³/vrk Ni (kg/v) Fe (kg/v) 2- SO 4 (t/v) Kiintoaine (kg/v) 450 50 50 730 1 645 500 55 55 810 1 825 950 105 105 1 545 3 470 Kuormituslaskuissa on käytetty seuraavia lähtöarvoja: nikkeli- ja rautapitoisuus 0,3 mg/l, sulfaattipitoisuus 4 450 mg/l ja kiintoainepitoisuus 10 mg/l. Pääosin rikastushiekka-alueelta suotautunut ja puhdistettu vesi voitaisiin kokonaisuudessaan johtaa Kalajokeen. Kalajoen virtaaman ollessa pieni (2 6 m³/s) osa saostuksen jälkeisestä vedestä jouduttaisiin palauttamaan kaivoksen kiertoon, jottei 0,2 %:n määrä ylittyisi. Seuraavassa on esitetty määrä, mikä Kalajokeen voidaan johtaa virtaaman ollessa 2 6 m³/s Niskakoskella: Virtaama Mahdollista johtaa m³/s m³/vrk 2 345 4 690 6 1 035 Uudelta, rakennettavalta rikastushiekka-alueelta vesitaseen mukaisesti juoksutettava vesimäärä on 28 000 71 000 m³/v. Juoksutettavan veden määrä pienenee rikastuskapasiteetilla 1 Mt, koska rikastushiekkaan sitoutuu suurempi vesimäärä. Juoksutettavan veden koostumukselle voidaan käyttää seuraavia keskiarvoja: ph 6,5, sulfaattipitoisuus 4 450 mg/l, nikkelipitoisuus 1,2 mg/l, rautapitoisuus 2 mg/l ja kiintoainepitoisuus 10 mg/l. Edellä mainituilla arvoilla vuotuiseksi kuormituksesi saadaan: Määrä Kuormitus Ni Fe 2- SO 4 Kiintoaine m³/v kg/v kg/v t/v kg/v 71 000 85 142 315 1 420 28 000 34 56 125 560

Prosessijäteveden ja kaivoksen kuivatusveden nikkeli-, rauta-, sulfaatti- ja kiintoainekuormitus Kalajokeen nykytilassa on seuraava: 31 Ni Fe 2- SO 4 Kiintoaine kg/v kg/v t/v kg/v Kaivoksen kuivanpito 375 450 760 3 750 Rikastushiekka-alue 105 105 1 545 3 470 Yhteensä 480 555 2 305 7 220 Prosessijäteveden ja kaivoksen kuivatusveden aiheuttama nikkeli-, rauta-, sulfaatti- ja kiintoainekuormitus Kalajokeen tilanteessa, jossa nykyinen rikastushiekka-alue on jälkihoidettu, uusi alue on käytössä ja kaivos on laajentunut, on seuraava: Ni Fe 2- SO 4 K-aine kg/v kg/v t/v kg/v Kaivoksen kuivanapito 400 480 810 4 000 Käytöstä poistettu rikastushiekka-alue min. 50 50 730 1 645 maks. 55 55 810 1 825 Uusi rikastushiekka-alue min. 34 56 125 560 maks. 85 142 315 1 420 Saniteettijätevesi 55 Yhteensä min. 484 586 1 665 6 260 maks. 540 677 1 935 7 300 Kaivoksen kuivatusveden sekä saniteettijäteveden aiheuttama typpi- ja fosforikuormitus Kalajokeen nykytilassa on seuraava: Kok-N NH 4 -N NO 2 -N NO 3 -N P-PO 4 kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v Kaivoksen kuivanpito 6 450 1 500 450 3 600 Saniteettijätevesi 55 2,5 Yhteensä 6 505 1 500 450 3 600 2,5 Kaivoksen kuivatusveden sekä saniteettijäteveden aiheuttama typpi- ja fosforikuormitus Kalajokeen tilanteessa, jossa nykyinen rikastushiekkaalue on jälkihoidettu, uusi alue on käytössä ja kaivos on laajentunut, on seuraava: Kok-N NH 4 -N NO 2 -N NO 3 -N P-PO 4 kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v Kaivoksen kuivanapito 6 880 1 600 480 3 840 Saniteettijätevesi 55 2,5 Yhteensä 6 935 1 600 480 3 840 2,5

32 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Kaivostoiminnasta ilmaan päässyt pöly laskeutuu pääosin kaivosalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Pölyn mukana kulkeutuu ympäristön maaperään metalleja, lähinnä nikkeliä ja kuparia. Maaperän metallipitoisuudet ylittävät ns. PIMA -asetuksen raja-arvot murskaamon ja rikastamon välittömässä läheisyydessä. Muualla metallipitoisuudet ovat kohonneet vain vähän tausta-arvoistaan. Maaperän metallipitoisuuksien ei uskota kohoavan merkittävästi entisestään. Töllinperän vedenottamon sulfaattipitoisuuden nousu alkoi vuonna 1997 ja kasvoi vuodessa lähes kymmenkertaiseksi lähtötilanteeseen verrattuna. Vuodon tukkimiseksi rakennettiin koko varsinaisen harjuleikkauksen matkalle kallioon asti ulottuva savitiiviste padon sisäpuolelle. Rikastushiekka-alueen länsipuolella eli ns. Ryysyn puolella suoritettiin patovuodon paikkaus vuosina 2002 2004. Ennen vuotta 2002 sulfaattipitoisuudet vaihtelivat patovallin läheisyydessä välillä 2 000 6 000 mg/l, keskimääräisen pitoisuuden ollessa 4 000 mg/l tasolla. Kauemmaksi patovallin reunasta mentäessä (noin 1 km:n päässä) pitoisuudet pienenevät, vaihdellen 0 2 000 mg/l. Seurantatutkimukset osoittavat, että uutta likavettä ei enää purkautuisi jätealueelta Ryysyn pohjavesiesiintymään. Rikastushiekka-alueen padon alitse suotavat vedet muuttuvat pintavedeksi suotautuessaan ympärysojaan. Ympärysojan ohittavat vedet palautetaan ojaan sen ja tukkeen väliin sijoitetuilla pumpuilla. Päämääränä on, että tukkeen ja padon välisen vedenpinnan annetaan vähitellen nousta kohottamalla pumppujen korkeusasemaa kaivoissa ja lopulta pysäyttämällä pumppaus. Pumpuilla pumpataan vettä 400 700 m 3 /vrk. Vedelle on tyypillistä erittäin korkea sulfaattipitoisuus (3 000 7 000 mg/l) ja nikkelipitoisuus, joka on yli 20 mg/l. Uudelta alueelta ei ole odotettavissa jätevesipäästöjä alueen pohjavesiin. Päästöt ilmaan Murskaamon letkusuodattimelle tehtyjen pölymittausten mukaan poistoilma sisälsi pölyä 0,4 mg/m 3 ja vuosipäästö puhaltimen tehon perusteella laskettuna on 53 kg. Murskevaraston alapuolisista syöttimistä ja koteloidusta murskekuljettimesta sekä tankomyllyn syöttösuppilosta imetään pöly letkusuodattimelle. Sen poistoilman pölypitoisuudeksi mitattiin 0,82 mg/m 3. Poistoilman määrän perusteella laskettu vuotuinen pölypäästö on 50 kg. Pölyämistä aiheuttavat murskauslaitteiston ohella malmin autokuljetus, tuulenpuuskien aiheuttamat rikastushiekka-alueen pölyämiset ja useita kymmeniä hehtaareja käsittävät kiviainespintaiset piha-alueet ja sivukiven läjitysalueet sekä rikasteen kuivaus ja lastaus. Kaikista toiminnoista aiheutuvan hajapölypäästön on arvioitu olevan keskimäärin 50 t/v. Pölypäästö kohdistuu noin 450 ha:n alueelle. Murskauslaitteiston hajapäästö on ollut keskimäärin 25 t/v ja kohdistunut murskaamon ympärillä olevalle noin 290 ha:n suuruiselle alueelle. Rikastushiekka-alueen pölyämistä on estetty kehittämällä läjitystekniikkaa. Lieteputkisto on rakennettu siten, että se kiertää koko alueen ja liete puretaan niistä pienihalkaisijaisilla haaraputkilla mahdollisimman laajalle alalle, jolloin purkupaikkojen pinta pysyy märkänä. Mahdollisimman suuret alueet pyritään pitämään veden peitossa säätämällä vedenkorkeutta kuhunkin altaaseen rakennettujen dekantointitornien avulla. Padon korotusten yhtey-

dessä patoluiskat kasvitetaan välittömästi estämään tuulen ja sadevesien eroosiota. Kuivat pinnat pinnoitetaan pölyn sitomiseksi kalkkimaidolla. Teiden ja lastausalueiden säännöllinen kastelu ja suolaus sekä päällystettyjen alueiden puhdistus ovat merkittävimpiä hajapäästöjä vähentäviä toimenpiteitä. Rikasteen lastausalueen puhtaanapidon tehostaminen vähentää metallien hajapäästöjen määrää. Rikasteen lastausalueelle on tehty alueen pesemistä parantavat järjestelyt (kallistus ja keräilyallas pumppauksineen). Muodostuva liete otetaan talteen ja myydään rikasteen mukana. 33 Melu ja tärinä Kaivosalueella muodostuvan melun leviäminen ympäristöön on mallinnettu vuonna 2007. Melumallinnus laadittiin arkipäivälle, jolloin sekä kaivos että maanpäälliset toiminnot ovat käynnissä koko vuorokauden. Yöaikana ei ole kivien piikkausta. Mallissa käytettyjä melulähteitä oli 12, joiden äänitehotasot mitattiin oktaavikaistoittain. Kaivosalueen yhteenlasketuksi päiväaikaiseksi (klo 7 22) äänitehotasoksi arvioitiin 120 db, josta murskaamon aiheuttaman melun osuus oli 99 %. Murskaamolla selvästi meluisin toiminto oli ylisuurien kivien rikotus. Mallin mukaan päiväaikainen 55 db:n ja yöaikainen 50 db:n keskiäänitaso ei ylity. Lähin asuttu talo sijaitsee mallin 45 50 db -kaistan välisellä alueella. Mallinnuksen yhteydessä toteutettiin melumittaus lähimmillä asuinkiinteistöillä. Mittauksen mukaan melutaso on alentunut vuodesta 2004. Selitys tälle on kiven piikkauksessa käytetyn vasaran uusiminen. Nykyinen vasara on vähempimeluinen. Mittaukset vahvistavat mallilla saadun tiedon melutilanteesta. Päiväaikainen 55 db:n ja yöaikainen 50 db:n keskiäänitaso ei ylity. Voimassa olevassa lupamääräyksessä piikkaukselle asetettu aikarajoitus, jonka mukaan toiminta on sallittu arkisin klo 8 16, on mittausten perusteella tarpeeton. Uuden rikastushiekka-alueen rakentamisen aikaista melua mallinnettiin joulukuussa 2007. Melumallia laskettaessa melulähteiksi määritettiin kaivinkone, dumpperi, kuorma-auto ja raakamurskain. Laskelmien mukaan suurin melun aiheuttaja on kivien ja lohkareiden murskaamiseen käytettävä murskain, jonka 55 db:n keskiäänitaso leviää laajimmillaan noin 430 metrin päähän melulähteestä. Kaivinkoneiden tai alueella kulkevien dumpperien aiheuttaman ympäristömelun ei laskelmissa todettu aiheuttavan ympäristömelun ohjearvojen ylityksiä läheisien asuinrakennuksien piha-alueilla. Maa-ainesten tuonti- ja vientiliikenteen keskiäänitason laskettiin ylittävän päiväaikaisen ohjearvon noin 70 metrin etäisyydellä tiestä, jos kuljetukseen käytetään dumpperia ja noin 60 metrin etäisyydellä, mikäli käytetään kuorma-autoja. Rakentamisen aikainen melu saattaa päiväaikaan ylittää ohje-arvon yhdellä alueen lähikiinteistöistä. Tällöinkin meluarvon ylitys tapahtuu vain, mikäli useampia rakentamiseen liittyviä koneita on toiminnassa yhtäaikaisesti.

Kaivosalueen läheisyydessä saatujen mittaustulosten perusteella kaivoksen toiminnasta aiheutuva tärinä on varsin pientä ja jää enimmäkseen ihmisen havaitsemiskynnyksen alapuolelle. Räjäytyksiä ei todennäköisesti pysty havaitsemaan kaivosalueen ulkopuolella. Ihmisen tärinänhavaitsemiskynnyksen on arvioitu olevan heilahdusarvona mitattuna 0,2 0,5 mm/s. Lähimmillä kiinteistöillä mitatut räjäytysten tärinätasot olivat luokkaa 0,2 0,3 mm/s. Kiinteistöllä Honkamäki RN:o 18:63 räjäytysten aikainen tärinä saavutti ihmisen havaintokyvyn kynnysalueen niukasti kolme kertaa ja kiinteistöllä Kivelä RN:o 16:26 yhden kerran. Kiinteistöllä Honkamäki havaittiin mittausjakson alussa poikkeavan korkeita tärinäarvoja, ja myöhemminkin rekisteröitiin muutamia lievästi kohonneita arvoja. Kiinteistö toimii kaivoksen urakoitsijan varikkona, joten kohonneet arvot ovat voineet johtua maansiirtokoneiden liikenteestä varikkoalueella. Korkeimmat tärinäarvot eivät ajoittuneet kaivoksen räjäytysten aikaan. 34 Muut kuin kaivannaisjätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Kaivoksen toiminnassa muodostuu erilaisia jätteitä. Jätteet kerätään, varastoidaan sekä toimitetaan eteenpäin asianmukaisesti. Tavanomaisia jätteitä muodostuu keskimäärin: Jätelaji t/v Metalliromu 85 Pahvi 22 Paperi 34 Sekalainen yhdyskuntajäte 135 Biologisen puhdistamon liete 50 Viemäröimättömien käymälöiden säiliöliete 40 Biojäte 5 Metalliromu lajitellaan ja hyödynnettävä metalli varastoidaan hyötykäyttöön kuljetusta varten. Muodostuva keräyspaperi ja -pahvi kerätään erikseen ja toimitetaan hyödynnettäväksi. Sekalainen yhdyskuntajäte toimitaan kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaan. Ongelmajätteitä syntyy vuodessa noin 15 t. Voiteluöljyjen ja kiinteiden öljyjätteiden osuus ongelmajätteistä on noin 90 %. Jäteöljyt kerätään jäteöljyvarastoon. Kiinteä öljyjäte, esimerkiksi öljynsuodattimet valutetaan jäteöljyn joukkoon ja tyhjät suodattimet varastoidaan erikseen. Kaikki ongelmajätteet toimitetaan Iisalmen Keräysöljy Oy:lle. Käytöstä poistetut säteilylähteet (muun muassa hihnavaa assa, lietetiheysmittareissa) sijoitetaan niille varattuun säiliöön, josta ne toimitetaan Säteilyturvakeskukselle. VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS Kaivostoiminnan mahdollistamiseksi kaivoksesta pumpataan kuivanapitovettä vuosittain 4 000 4 500 m 3 /vrk eli 1,4 1,5 Mm 3 /v. Pumpattavasta vedestä 400 500 m 3 /vrk on sadannasta syntyvää vettä. Loppu on alueen pohjavettä.

35 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Sääolot ja alueen hydrologia Vuoden keskilämpötila alueella on noin +1,9 C. Vallitsevat tuulet puhaltavat Nivalassa lännestä (17 %) ja etelästä (17 %). Nivalan keskimääräinen sademäärä vuodessa on 544 mm. Eniten sataa elokuussa ja heinäkuussa ja vähiten helmi-huhtikuussa. Alueen luonto ja suojelukohteet Suojelualueet Kaivoksen lähimmät suojelualueet ovat Natura-verkostoon kuuluvat Rimpineva Linttineva (FI1002014) ja Pitkäneva (FI1002015). Suot sijaitsevat yli kolmen kilometrin etäisyydellä rikastushiekka-altaan lounais- ja länsipuolella. Maisema Maisema kaivoksen ympäristössä on Kalajoen jokilaakson laajaa viljelytasankoa ja sitä reunustavat karut metsäiset moreenimaat. Nämä tekevät maisemasta selvärajaisen ja selkeän, erityisesti kaivosalueen eteläpuolella, missä selänteet ovat korkeampia ja selväpiirteisempiä kuin pohjoispuolella. Kalajoki virtaa peltojen keskellä maastoon painautuneena lähes näkymättömänä. Maisemasuhteet ja korkeuserot vaihtelevat kaivosalueen koillis- ja lounaispuolella. Kaivosaluetta voidaan pitää maiseman solmukohtana. Alueen lounaispuolella maisemaan kuuluu pieniä metsäisiä moreenikumpareita, kun taas koillispuoli on hyvin alavaa laakson peltomaisemaa. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Hituran kaivosalue erottaa tiheämmin asutun Aittoperän kaivosalueen eteläpuolella sijaitsevasta Töllinperästä. Maakuntakaavassa Aittoperä on osoitettu maaseutuasutuksen tärkeäksi kyläkeskukseksi. Kaivos on vaikuttanut kylän rakenteeseen. Alueelle on rakennettu myös paljon asuinrakennuksia, jotka eivät liity maatalouteen. Alueen ympäristö on lähinnä maatalouskäytössä. Alueen lounaispuolella on myös metsää. Alueella on lisäksi luomu-, loma- ja virkistyskäytössä olevia tiloja. Nykyisen rikastushiekka-alueen länsireunalla sijaitsee kappeli ja hautausmaa. Kaivosalueen vaikutuspiirissä on vakituista asutusta ja lomaasutusta. Vesistön tila ja käyttö Kalajoen vesistössä on toteutettu lukuisia vesistöjärjestelyjä, joista huomattavimmat ovat olleet Kalajoen keskiosan perkaukset, Hautaperän tekoaltaan sekä neljän voimalaitoksen rakentaminen. Hituran alapuolisen Pidisjärven vedenkorkeutta on nostettu vuonna 1979, jolloin myös koko järvi niitettiin. Sitä ennen Pidisjärvi oli lähes umpeen kasvanut kosteikko. Hautape-

rän tekoaltaan rakentaminen ja säännöstely on vaikuttanut Kalajoen virtaamaan ja vedenlaatuun Hituran kaivoksen kohdalla. Erityisesti kesän alivirtaama on lisääntynyt Hautaperän tekoaltaan rakentamisen jälkeen. Tekoallas täytettiin vuonna 1975. Aluksi allas heikensi Kalajoen happitilannetta, mutta altaan hapetus vuodesta 1983 alkaen on parantanut happitilannetta. Happitilanteen ollessa huono Hautaperän altaasta huuhtoutui ravinteita vesistöön, vaikka allas vuositasolla onkin ravinteiden ja kiintoaineen nettopidättäjä. Ainasojan alaosa sekä Kalajoki Ainasojan yläpuolella ja alapuolella on padottu. Myös lähes koko Pidisjärvi sekä Kalajoki Pidisjärven alapuolella Padingin voimalaitokselle saakka on padottu. Ainasoja alkaa metsäalueilta, mutta alaosallaan se mutkittelee peltojen keskellä. Ainasojaan laskee Hituran kaivoksen yläpuolella Makolanoja, jonka valuma-alueella on 1940- ja 1950-luvuilla toiminut nikkelikaivos. Ainasojan valuma-alueen pinta-ala on 43 km 2. Ainasojan keskivirtaamaksi arvioidaan noin 0,3 m 3 /s. Keväällä (huhti-toukokuun keskiarvona) Ainasoajan virtaama on noin 1,3 m 3 /s. Virtaama-arviot perustuvat ympäristöhallinnon pienten valuma-alueiden seurantaan kuuluvien Tujuojan (Haapajärvi 21 km 2 ) ja Pahjaojan (Lestijärvi 23 km 2 ) vuosien 1991 2000 keskimääräisiin valumiin. Kalajoen valuma-alue Ainasojan yhtymäkohdan alapuolella on 1 682 km 2 ja Pidisjärven alapuolella 2 108 km 2. Kalajoessa Ainasojan yläpuolella sijaitsee Oksavan voimalaitos ja Pidisjärven alapuolella Padingin voimalaitos. Keskivirtaamat Oksavan ja Padingin voimalaitoksilla vuosien 1991 2000 keskiarvoina eri ajankohtina ovat olleet: 36 Oksava Padinki m 3 /s m 3 /s MQ vuosi 11,9 17,0 MQ huhti-touko 24,0 41,9 MQ heinä-elo 5,6 7,6 MQ syys-loka 9,9 13,5 Vedenlaatu Ainasoja Jäteveden alhainen ph alentaa veden ph:ta Ainasojassa. 1990-luvulta lähtien jäteveden ph:n noustua Ainasojan ph on paria poikkeusta lukuun ottamatta ollut yli 6. Alhaisesta ph:sta huolimatta Ainasojan alkaliniteetti on lähes poikkeuksetta ollut joko hyvää tai erinomaista tasoa. Ainasojan sähkönjohtavuus on ollut ajoittain korkea ja vaihtelu suurta. Korkea sähkönjohtavuus johtuu ennen kaikkea jäteveden sisältämästä sulfaatista. Vuodesta 1990 lähtien sulfaattipitoisuus on ollut 23 700 mg/l. Purovesien sulfaattipitoisuus on yleensä ollut 1 35 mg/l. Nikkeli- ja kuparipitoisuus on ollut suurimmillaan 1970-luvun lopulla. Vuodesta 1990 lähtien nikkelipitoisuus on ollut 10 500 µg/l ja kuparipitoisuudet 10 50 µg/l. Sekä nikkelin että kuparin pitoisuus Ainasojassa on ollut kaivoksen jätevesistä johtuen purovesien tavanomaista tasoa suurempi. Ai-

nasojan happitilanne on ollut yleisesti hyvä. Veden väri on ollut tumma johtuen suuresta humuksen määrästä ja korkeahkosta rautapitoisuudesta. Kaivoksen jätevedessä COD Mn on ollut alhaisempi kuin Ainasojassa vastaavina ajankohtina, vaikka jäteveden COD Mn on vaihdellut suuresti. Jäteveden COD Mn on peräisin lähinnä rikkiyhdisteistä. Rautaa kaivoksen jätevedessä on ajoittain ollut enemmän kuin Ainasojan vedessä. Kalajoki Vedenlaadultaan lähes koko Kalajoki kuuluu luokkaan "välttävä". Käyttökelpoisuutta alentavat korkea ravinnepitoisuus, rehevyys sekä sameus. Kalajokilaaksossa on runsaasti maa- ja metsätaloutta, mikä vaikuttaa oleellisesti joen vedenlaatuun. Lisäksi vesistöä kuormittavat kaivostoiminnan ohella haja-asutus, taajamat, turvetuotanto ja muu teollisuus. Kalajoen happitilanne on ollut pääosin tyydyttävä. Erot Hituran kaivoksen vesistötarkkailun havaintopaikkojen välillä ovat olleet vähäisiä. Hituran kaivoksen toiminta ei heikennä Kalajoen happitilannetta. Vaikka Ainasojan ph on ollut ajoittain varsin alhainen, ei se yleensä ole vaikuttanut Kalajoen ph:hon Ainasojan kohdalla. Veden ph on ollut pääosin 6 7. Kalajoen alkaliniteetti Ainasojan yläpuolella ja alapuolella on ollut joko hyvä tai erinomainen ja erot tarkkailupaikkojen välillä ovat olleet varsin vähäisiä. Ainasojasta tuleva runsaselektrolyyttinen vesi on ajoittain lisännyt Kalajoen sähkönjohtavuutta Ainasojan alapuolella. Sulfaattipitoisuudessa ero Ainasojan yläpuolen ja alapuolen välillä on ollut selvä. Kalajoen nikkelipitoisuus Hituran kaivoksen ylä- ja alapuolella on ollut <10 200 µg/l. Korkein pitoisuus on havaittu Ainasojan laskukohdan yläpuolisella tarkkailupaikalla 1970- ja 1980 -lukujen vaihteessa. Useimmiten nikkelipitoisuus on ollut samaa tasoa Ainasojan laskukohdan yläpuolella ja alapuolella. Myös kuparipitoisuus on ollut Ainasojan laskukohdan yläpuolella ja alapuolella pääosin samaa tasoa. Kuparipitoisuus on ollut Kalajoessa <10 70 µg/l ja vuodesta 1985 lähtien <10 40 µg/l. Ravinnepitoisuuksia ei ole määritetty Hituran kaivoksen vesistötarkkailussa 1980-luvun alun jälkeen. Alueelta on kuitenkin käytettävissä muita tuloksia Jokikylästä ja Haapaperästä 1990-luvun alusta sekä Pidisjärven alapuolelta nykypäivään saakka. Vuosien 1993 1995 keskiarvona (n=6) Kalajoen kokonaisfosforipitoisuus oli Jokikylässä 86 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 810 µg/l. Vastaavana ajankohtana keskimääräiset pitoisuudet olivat Haapaperällä (n=6) 82 µg/l kokonaisfosforia ja 840 µg/l kokonaistyppeä. Kalajoen veden väri Hituran kaivoksen kohdalla on varsin tumma, eikä muutosta tapahdu Ainasojan kohdalla. Tumma väri johtuu suuresta humusja rautapitoisuudesta. 37 Kalasto ja kalastus Kalajoki kuuluu Kalajoen kalastusalueeseen ja kalastusoikeuden haltija Ainasojan alapuolisella Kalajoella ja Pidisjärvellä on Pidisjärven osakaskunta. Pidisjärven kalastoon kuuluvat ainakin hauki, ahven, lahna, säyne, made, kuha, särki, pasuri ja kiiski. Pidisjärvellä harjoittaa luvanvaraista kalastusta 40 50 kalastajaa. Tärkeimmät pyyntivälineet ovat harvat verkot ja katiskat.

Näiden ohella käytetään myös vapavälineitä. Kalastusta harjoitetaan ympäri vuoden, ja tärkein saalislaji on hauki. Muita merkittäviä saalislajeja ovat ahven, lahna ja säyne. Näiden lisäksi saadaan vähän madetta ja särkeä ja istutusperäistä kuhaa. Kalastusta Pidisjärvellä vaikeuttaa pyydysten limoittuminen ja suurten virtaamien aikana myös roskaantuminen. Kesällä esiintyy yleisesti makuvirheitä etenkin särkikaloissa. Kalastuskirjanpidon hauen yksikkösaalis verkoilla on vaihdellut eri vuosina ilman selvää kehityssuuntaa. Se on ollut kohtalaista tasoa eli yleensä 0,5 0,7 kg/verkon kokukertaa (pkk) kohden. 38 Kalojen metallipitoisuus Pidisjärvestä ja sen yläpuolisesta Kalajoesta pyydetyistä hauista ja ahvenista on määritetty lihaksen nikkelipitoisuuksia 1990-luvulla. Näytemäärät ovat olleet vuosittain pieniä, joten sattumalla voi olla vaikutusta tuloksiin. Kalanäytteiden keskimääräinen nikkelipitoisuus on ollut yleensä korkein Ainasojan alapuolisella Kalajoella. Pidisjärven alueen kalojen nikkelipitoisuudet ovat olleet jo pitkään pieniä ja samaa tasoa kuin kuormittamattomilla vertailualueilla. Nikkelipitoisuudet eivät heikennä kalojen käyttökelpoisuutta. Vuosina 2002 ja 2003 Pidisjärvellä tehdyissä määrityksissä lihaksen kadmiumpitoisuus oli hauella 0,05 ja ahvenella 0,07 mg/kg. Molempien kalalajien näytemäärä oli 10. Vastavana aikana Haapajärveltä pyydettyjen haukien ja ahventen kadmiumpitoisuus oli pieni eli 0,007 0,009 mg/kg. Tulokset viittaavat siihen, että Pidisjärvellä ainakin ahvenen ja hauen lihakseen kertyy kadmiumia enemmän kuin vertailualueella ja että ahvenen pitoisuus ylittää hiukan elintarvikkeeksi käytetylle kalalle sallitun enimmäispitoisuuden. Maaperä ja pohjavesiolot Maanpinta on Pohjanmaalle tyypillisesti tasaista. Maapeitteen paksuus on keskimäärin 10 20 m. Koko alueelta ei ole raportoitu yhtään avokalliopaljastumaa. Maapeite on selvästi paksumpi kuin Suomessa keskimäärin. Paksuimmat peitteet ovat avolouhoksen kohdalla olevassa kalliopainanteessa, suurimmillaan lähes 50 m. Maa-aines kallion päällä on hyvin kivistä ja karua moreenia. Moreenia on tasaisesti koko alueella 5 10 m. Alueella esiintyy kahta eri moreenityyppiä. Alimmat kerrostumat ovat varhaisemman jääkauden Saale-jäätikön kerrostumien rippeitä, mutta pääasiassa moreenit ovat viimeisen, Veikseljäätikön kerrostumia. Saven paksuus on alueella 1 10 m. Yleisimmin savikerros on 5 7 m. Savikerrostumat päättyvät loivasti kohoavaan moreenimaastoon, missä rikastushiekka-alue sijaitsee. Maan pinnalla on laikkuina noin puoli metriä paksu turve- tai multakerros. Turve on pääosin saraturvetta. Lisäksi pintakerros saattaa paikoin olla myös hietaa tai hiesua tai se saattaa puuttua savien päältä kokonaan. Kaivoksen toimintojen vaikutusalueella on kaksi harjuyksikköä, joista eteläinen on saumaharju ja pohjoinen Saale-aikainen piiloharju. Saumaharju on rikastushiekka-alueen poikki kaakko-luode-suunnassa. Saumaharjun rikastushiekka-alueen itäpuolen osaa kutsutaan Kiireen (Töllinperän) akviferiksi (=pohjavesivarasto) ja länsipuoleista jatketta Ryysyn akviferiksi. Saale-aikainen piiloharju kulkee avolouhoksen läpi kaakko luode suuntaisesti.

Kiireen pohjavesialueen pinta-ala on 0,57 km 2. Sen alueella muodostuu pohjavettä 500 m 3 /vrk ja sen antoisuus on 200 m 3 /vrk. Vesivaraston suuruudeksi on arvioitu 1,55 Mm 3. Pohjavettä purkautuu Töllin alueen lähteistä 50 m 3 /vrk ja rikastushiekka-alueen itäiseen ympärysojaan 130 m 3 /vrk. Suotauminen pohjoiselle moreenialueelle on noin 100 m 3 /vrk. Ryysyn pohjavesialueen pinta-ala on 0,26 km 2 ja pohjavesivaraston suuruus 780 000 m 3. Ryysyn pohjavesivarasto purkaa vettä Makolanojaan 100 m 3 /vrk. Saale-harjun kaivokseen suorassa yhteydessä olevien vesivarastojen yhteistilavuudeksi voidaan arvioida 26,1 Mm 3. Kaivokseen yhteydessä olevat pohjavesivarastot muodostuvat kolmesta osasta: piiloharju, moreenikerrosten pohjavesi ja kalliopohjavesi. Maaperämallin mukaan piiloharjun tilavuus on 30 Mm 3, minkä perusteella voidaan arvioida, että piiloharjun kaivokseen yhteydessä olevan vesivaraston suuruus on 13 Mm 3. Savikerroksen alapuolella olevan moreenin kokonaistilavuus on 230 Mm 3. Pohjavesivaraston suuruus on tästä 10 %, eli 23 Mm 3 ja vapaan pohjaveden osuus noin 5 Mm 3. Kallioakviferin suuruudeksi on arvioitu noin 8 Mm 3. 39 Muut elinkeinot ja toiminnot Kaivoksen ympäristössä on runsaasti aktiivisessa maatalouskäytössä olevia peltoja ja laidunmaita. Kaivoksen lounaispuolella olevat alueet ovat metsää. HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Toiminnan vaikutukset luontoon ovat vähäisiä ja rajoittuvat kaivoksen lähialueelle. Toiminnalla ei ole vaikutuksia Natura 2000-alueisiin. Vaikutus vesistöihin ja niiden käyttöö n Jätevedet Prosessijätevesiä johdetaan vesistöön tarvittaessa. Juoksutettava jätevesimäärä saa olla enintään 0,2 % sen hetken virtaamasta Kalajoessa. Jäteveden vaikutus Kalajoen kemialliseen hapen kulutukseen (COD Mn ) ja kiintoainepitoisuuteen on vähäistä. Jäteveden johtaminen vesistöön nostaa Kalajoen sulfaattipitoisuutta juoksutuksen aikana noin 9 mg/l. Vaikka sulfaattipitoisuuden lisääntyminen jäteveden vaikutuksesta on selvää, ei se aiheuta haittaa vesiekosysteemille. Sulfaattipitoisuuden samoin kuin muidenkin ionien pitoisuuksien lisääntyminen vesistössä nostaa veden sähkönjohtokykyä. Jätevesi lisää juoksutuksen aikana Kalajoen nikkelipitoisuutta noin 3 µg/l. Yhdessä kaivoksen kuivanapitoveden kanssa nikkelipitoisuuden lisäys Kalajoessa on noin 4 5 µg/l. Jätevettä johdetaan vesistöön yleensä tulvaaikana tai syksyllä, jolloin veden lämpötila on alhainen ja sen takia biologiset prosessit hitaampia kuin kesällä. Lisäksi laimentumisolosuhteet tulvaaikana ovat hyvät. Ainasojan alapuolella sekä Pidisjärvessä sedimentin

nikkelipitoisuus on kohonnut taustapitoisuuksista, mutta pitoisuuksia voidaan pitää melko alhaisina. Muiden metallien osalta Hituran kaivoksen jäteveden aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Kalajoessa ovat hyvin pieniä. Hituran kaivoksen jätevedestä tutkittiin typpipitoisuus säännöllisesti vuoteen 1981 saakka. Keskimääräinen pitoisuus oli 820 µg/l, mikä on samaa tasoa kuin Kalajoen typpipitoisuus. Hituran kaivoksen jätevesi ei aiheuta vesistön rehevöitymistä. 40 Kuivatusvedet Kuivatusvettä johdetaan vesistöön jatkuvasti. Kuivatusveden johtamisella Kalajokeen ei ole haitallista vaikutusta Kalajoen ph-tasoon. Laskennallinen sulfaattipitoisuuden lisäys Kalajoessa purkupaikalla on vuositasolla noin 2 mg/l ja kesän vähävirtaamaisena kautena vajaat 5 mg/l. Sulfaatti ei ole haitallista vesiekosysteemille. Kuivatusveden aiheuttamaa sulfaattipitoisuuden lisäystä vesistössä voidaan pitää siten vähäisenä. Nikkelipitoisuuden lisäys Kalajoessa purkupaikalla on vuositasolla keskimäärin noin 1 µg/l ja kesäaikana noin 2 µg/l. Kuivatusveden johtaminen vesistöön ei nosta Kalajoen nikkelipitoisuutta vesiekosysteemin kannalta haitalliselle tasolle. Hituran kaivoksen kuivatusvedessä on varsin runsaasti magnesiumia, kloridia ja kalsiumia, mistä johtuen myös kuivatusveden aiheuttamat pitoisuuslisäykset Kalajoessa ovat melko suuria. Magnesium ja kalsium nostavat veden kovuutta ja muun muassa talousvedessä niiden aiheuttamat haitat ovat lähinnä teknis-esteettisiä. Klorideilla ei tiedetä olevan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta ne aiheuttavat makua veteen noin 200 mg/l:n pitoisuutena. Melko suurista pitoisuuslisäyksistä huolimatta magnesium, kalsium ja kloridi eivät aiheuta haittaa vesiekosysteemille. Kaivoksen kuivatusvesi lisää Kalajoen typpipitoisuutta purkupaikalla vuositasolla keskimäärin hieman yli 20 µg/l ja kesällä noin 50 µg/l. Typpi on lähes kokonaan epäorgaanisessa muodossa. Typpikuormitus lisää osaltaan vesistön rehevyyttä ja sitä kautta myös kalastushaittoja pyydysten limoittumisen takia. Saniteettijätevedet Ravinnekuormitusta tulee vähäisessä määrin myös saniteettijätevedestä, mutta kuormitus on niin pientä, ettei se käytännössä vaikuta Kalajoen ravinnepitoisuuksiin. Pohjasedimentti Kalajoen liejuisien sedimenttien nikkelin taustapitoisuus on 12 15 mg/kg. Kaivoksen jätevesien johtamispaikan (Ainasoja) alapuolisella osuudella Kalajoen ja Pidisjärven nikkelipitoisuudet ovat taustapitoisuuksiin nähden koholla havaittujen pitoisuuksien ollessa 33 69 mg/kg. Nikkelipitoisuudelle asetettu kynnysarvo on 50 ja alempi ohjearvo 100 mg/kg. Sedimenttitutkimusten mukaan kaivoksen nikkelikuormitus on vaikuttanut Pidisjärven piilevälajiston vaihteluihin. Kuormituksen vähentyminen on näkynyt piilevälajiston vaihtelussa.

41 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Töllinperä Töllin pohjavedenottamon sulfaattipitoisuuden nousu alkoi vuonna 1997 ja kasvoi vuodessa lähes kymmenkertaiseksi lähtötilanteeseen nähden. Virtausta vedenottamon suuntaan on pyritty estämään katkaisemalla harju. Sulfaattipitoisuus on kuitenkin alkanut laskea jo ennen tukkeen tekoa. Syynä tähän on voinut olla selkeytysaltaan vedenpinnan aleneminen, itäpuolen ympärysojan syventäminen ja pohjavedenpinnan nousu. Sulfaattipitoisuus on alentunut tasolle 30 mg/l ja Töllinperän vedenottamon sulfaattipitoisuus alenee edelleen. Vedenottamon sulfaattipitoisuus ei välttämättä palaudu entiselle tasolle alle 10 mg/l. Töllinperän veden on kuitenkin todettu olevan hapetonta, mikä viittaa pelkistäviin olosuhteisiin, joissa SO 4 voi bakteeritoiminnan ansiosta pelkistyä rikkivedyksi ja näin alentaa sulfaattipitoisuutta. Pelkistävät olosuhteet liuottavat rautaa. Kaivon ongelmana on ollut sen toiminnan alusta asti talousvesikäyttöön liiallinen rautapitoisuus. Liki käyttökelpoiseksi vesi on saatu vain raudanpoistolaitoksella. Ryysyn alue Saumaharjun kautta tapahtunut jätevesivuodon eteneminen länteen on estetty rakentamalla savieriste padon ja sen ympärysojan ulkopuolelle. Harjun katkaisu on alentanut tukkeen läheisyydessä tarkkailuputkien pitoisuuksia selvästi. Vie kuitenkin aikaa ennen kuin maaperään ja kalliosyvänteisiin keräytynyt likavaikutus poistuu kokonaan. Savitukkeen viereiset pumppaukset nostavat toistaiseksi vuotovedet ympärysojaan. Vuodesta 2001 lähtien tämän ojan suulle asennetulla pumpulla vedet toimitetaan rikastamolle, jossa vedestä saostetaan metallit ja puhdistettu vesi palautetaan rikastushiekka-alueelle. Syntynyt metallihydroksisakka yhdistetään NiCu -rikasteeseen, joka toimitetaan jatkojalostukseen. Vaikutus ilmaan Kaivoksen toiminnasta aiheutuvia pölypäästöjä on tarkkailtu systemaattisesti vuodesta 1990 alkaen. Eri alueille on sijoitettu kaksitoista näytepistettä, joihin kerääntynyt pölynäyte on analysoitu kahden kuukauden välein. Seurannan perusteella kaikista toiminnoista aiheutuva pölypäästö kohdistuu pääasiassa noin 450 ha:n alueelle kaivoksen ympäristössä ja vuotuinen päästö on keskimäärin 50 t, josta kaivospiirin ulkopuolelle levinnyttä hajapäästöä on keskimäärin 12 t. Tarkkailutulosten perusteella kaivostoiminnasta aiheutuva pöly laskeutuu pääasiassa kaivosalueelle. Pölylaskeumat ovat olleet rikastamoalueen itäja kaakkoispuolisilla mittauspisteillä hieman korkeampia kuin kauimpana lännessä sijaitsevilla pisteillä, joten pölyä saattaa kulkeutua murskaamon alueelta lähiympäristöön. Maaston muodoilla ja kasvillisuudella on suuri merkitys pölyn leviämiselle. Ympäristössä maisemaa hallitsee maanviljelys, josta aiheutuva pölyäminen on todennäköisesti kuivana kautena suurempaa kuin kaivoksen toiminnasta aiheutuva pölyäminen. Kaivostoiminnan pölystä lähiasutukselle aiheutuva haitta on arvioitu näin ollen melko pieneksi. Pölyn sisältämästä nikkelistä ja kuparista ei ole arvioitu aiheutuvan terveydellistä haittaa. Rikastushiekka-alueelta toimenpiteistä huolimat-

ta mahdollisesti tulevat pölypäästöt aiheuttanevat lähinnä esteettistä ja puhtaanapitoon liittyvää haittaa lähiympäristössä. 42 Melun ja tärinän vaikutukset Mittaustulosten perusteella keskimääräinen melutaso ei ole juurikaan ylittänyt ohjearvoja. Lähimpänä kaivosaluetta sijaitsevalla mittauspisteellä päiväohjearvon ylitys oli hyvin lyhytaikainen. Mittaustulosten tarkka vertailu ohjearvoihin ei kuitenkaan ole täysin luotettavaa, koska mittaukset olivat lyhytaikaisia ja kertaluonteisia. Melumittausten perusteella voidaan arvioida, että Hituran kaivostoiminnan aiheuttamalla melulla ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia lähiympäristössä. Esimerkiksi häiritsevintä impulssimaista melua aiheuttavaa ylisuurien kivien rikkomista tapahtui mittausten aikana enemmän kuin tavanomaisessa tilanteessa, joten mitatut keskiäänitasot murskaamon lähellä olivat todennäköisesti hieman normaalia suurempia. Hituran kaivosalueen läheisyydessä tehtyjen mittausten tulosten perusteella kaivoksen toiminnasta aiheutuva tärinä on varsin pientä ja jää enimmäkseen ihmisen havaitsemiskynnyksen alapuolelle. Räjäytyksiä ei todennäköisesti pysty havaitsemaan kaivosalueen ulkopuolella. Tärinällä ei näin ollen ole arvioitu olevan haitallisia vaikutuksia lähiympäristössä. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Kaivoksen kuivatusvesien ja ajoittainen jätevesien johtaminen Kalajokeen ja edelleen Pidisjärveen ei vaaranna vesistön nykyisiä kalakantoja. Jätevesien vaikutus näkyy vesistössä purkuaikana lähinnä kohonneina sähkönjohtavuus- ja sulfaattiarvoina. Kalasto koostuu lähes täysin vedenlaadun muutoksia varsin hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, joiden kantoihin tai elinolosuhteisiin vedenlaatumuutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta. Kalajoen ja Pidisjärven pohjaeläimistöön kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä ja sitä kautta myös kalastushaittoja lähinnä pyydysten limoittumisena. Kuivatusvesien ravinnekuormitus on kuitenkin yksipuolisesti typpikuormitusta, joten sen rehevöittävä merkitys jää jo lähtökohdaltaan rehevässä Kalajoessa varsin pieneksi. Kuormituksella ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta Pidisjärvessä esiintyviin kalojen makuvirheisiin. Hituran kaivoksen nikkelikuormitus ei nosta Kalajoen nikkelipitoisuutta vesieliöstölle haitalliselle tasolle. Kaivoksen kadmiumkuormitus on siinä määrin vähäinen, että se ei nosta jätevesien purkuaikanakaan Kalajoen metallipitoisuuksia alueen pienvesien normaalia tasoa korkeammalle. Hituran kaivoksen kuormitus ei siten selitä kalojen mahdollisesti kohonneita kadmiumpitoisuuksia. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Tarkkailu toteutetaan nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Uuden rikastushiekka-alueen myötä joudutaan muun muassa pölynkeräimiä ja pohjavesien tarkkailuputkia asentamaan uusille koskemattomille alueille.

Pidisjärven pohjasedimentin metallipitoisuuksia määritetään vuonna 2013 tai aikaisemmin, jos aletaan käsitellä Hituran malmista poikkeavia malmeja. Pohjavesinäytteitä otetaan jo olemassa olevista tarkkailupisteistä (nykyinen rikastushiekka-alue) sekä uusista tarkkailupisteistä. Nykyisen rikastushiekka-alueen jäädessä käytöstä pois osa nykyisistä tarkkailupisteistä jää todennäköisesti pois. Laskeutuvaa pölyä on tarkoitus tarkkailla uuden rikastushiekan läjitysalueen käyttöönottamisen takia neljässä uudessa pisteessä. Nykyisestä havaintoverkosta on tarkoitus lakkauttaa neljä asemaa. Rikastushiekan rikkipitoisuus, metallipitoisuudet ja muiden pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden pitoisuudet ja liukoisuudet analysoidaan kokoomanäytteestä kolme kertaa vuodessa. Sivukivien kivilaji ja mineraalikoostumus määritetään aina kivilajin muuttuessa. Kaikkien kivilajien osalta määritetään haponmuodostus- ja neutralointipotentiaali. Uuden alueen rakentamisen aikaisia vaikutuksia seurataan lähinnä käyttöja päästötarkkailulla. Käyttötarkkailussa kirjataan ainakin seuraavat tiedot: tiedot rakentamistöiden etenemisestä päivittäin käytössä olevat koneet, laitteet, menetelmät mahdolliset materiaalien kuljetukset; määrä, laatu, mihin, miten mahdollisten ojitusten ja uomien siirtojen yhteydessä tarkat kaivuajat ja -paikat vesiensuojelurakenteiden valmistuminen, seuranta, havainnot toimivuudesta sekä mahdolliset poikkeamat suunnitelmista mahdollisten vesinäytteiden ottoajat ja -paikat tiedot vallitsevista sääoloista, milloin ne estävät normaalin toiminnan tai joilla katsotaan voivan olla vaikutusta rakenteiden toimivuudelle mikäli räjäytyksiä joudutaan tekemään, niiden asianmukainen kirjaaminen; käytetyt räjähdysaineet (laatu ja määrä), räjäytysten määrä ja paikat lisäksi kaikki muut mahdolliset tapahtumat, joilla arvellaan olevan vaikutusta ympäristöön. Pintavesien rakentamisen aikaista kiintoainepitoisuutta tarkkaillaan. 43 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskinarviointi Kaivokselle on laadittu toiminnan ympäristöriskien arviointi vuonna 2004. Arviointi kattaa koko toiminnan: kaivos, rikastamo, jätteiden käsittely, vesien käsittely ja kuljetukset. Prosessikemikaaleista ja jarosiittikasasta aiheutuu pohjavesien pilaantumista kaivosalueen ulkopuolella. Kyseessä ei siten ole enää riski, vaan toteutunut tilanne, mikä edellyttää hakijalta jatkuvia toimenpiteitä päästöjen rajoittamiseksi ja pilaantumisen leviämisen estämiseksi.

Likaantuneen pohjaveden pumppaaminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia pintaveteen erityisesti, jos jätevesiä ei voida kierrättää vallitsevan vesitilanteen vuoksi takaisin rikastushiekka-altaaseen. Rikastushiekka-altaan patojen sortuminen voisi aiheuttaa hetkellisesti merkittäviä päästöjä ympäristöön, vaaraa rakenteille ja mahdollisesti henkilövahinkoja. Nykyisellä patokorkeudella sortumariskin todennäköisyys on arvioitu lievästi todennäköiseksi. Nykyisen rikastushiekka-alueen kuivuttua pohjavesipäästöjen riski tulee olemaan vähäinen tai merkityksetön, koska uuden alueen pohjarakenne ja suotovesien tehokas keräily estävät suotautumat pohjavesiin. Pintavesipäästöjen suhteen jäljelle jää vain jätevesijuoksutukseen liittyvät riskit. Niiden riskitaso säilyy muuttumattomana eli riski on kohtalainen. Gneissisen sivukiven läjitysalueen on katsottu muodostavan merkittävän riskin alueelle tuleville sivullisille. Ongelman alueella aiheuttaa lähinnä loukkaantumisvaara ja se, että sivukivialueelle on helppo päästä. Kaivoksen aiheuttaman pohjavedenkorkeuden muuttumisen on todettu aiheuttavan riskin lähistöllä olevien kiinteistöjen kaivojen veden saannille. Rikastamolla tapahtuva tulipalo on merkittävä riski. Etenkin palamisessa syntyvät myrkylliset savukaasut voivat aiheuttaa vaaraa terveydelle ja sammutusvesi päästöjä Kalajokeen. 44 Toimet onnettomuus- ja häiriötilanteiden aikana Riskinarvioinnin yhteydessä on tehty kaikkien kartoitettujen kohteiden osalta myös varautumisohjeet. Sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti pelastus- ja sammutustoimia johdetaan maanpinnan johtokeskuksesta, joka on työnjohtajien vuoronvaihtohuone. Pelastustoimen johtajana toimii rikastamon ylityönjohtaja ja varalla on rikastamon kunnossapidon työnjohtaja. Tarvittaessa pelastustoimenjohtajana voi olla muu toimihenkilö. Pelastusryhmän johtajana toimii työnjohtaja tai pelastusryhmän jäsen tai muu alueen hyvin tunteva henkilö. Pelastustoiminnan runkona on harjoitettu ryhmä. Toimintaohjeet palosuojelusta ja pelastustoimesta kaivoksessa ja maanpäällisillä osastoilla pidetään toimivina ja ajan tasalla perustuen toimintaalueiden muuttumiseen ja laajenemiseen sekä käytännön harjoituksiin. Palo- ja pelastusharjoitukset pidetään kaivoksessa ja maanpäällä kerran vuodessa talvella, minkä jälkeen suunnitelmat päivitetään maaliskuun loppuun mennessä. HAKIJAN ESITYS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI Saniteettijätevesin käsittelyn ja johtamisen osalta hakija on esittänyt, että niistä määrättäisiin kuten nykyisessä ympäristöluvassa seuraavasti: saniteettijätevedet on johdettava Eristysoja 1:n kautta Ainasojaan ja edelleen Kalajokeen

puhdistamon fosforin ja BOD 7ATU :n poistoteho tulee olla vähintään 80 % vesistöön johdettavan jäteveden BOD 7ATU -pitoisuus ei saa ylittää tavoitearvoa 25 mg/l vesistöön johdettavan jäteveden kokonaisfosforipitoisuus ei saa ylittää tavoitearvoa 1,5 mg/l. Kaivoksen kuivatusvesien käsittelyn ja johtamisen osalta hakija on esittänyt, että niistä määrättäisiin kuten nykyisessä ympäristöluvassa: "Kaivoksen kuivatusvedet, joita ei käytetä rikastusprosessissa, on johdettava selkeytysaltaan kautta Kalajokeen". Rikastushiekka-alueen jätevesien käsittelyn ja johtamisen osalta hakija on esittänyt, että päätöksessä määrätään luvan saajan toteutettavaksi rikastushiekka-alueen vesitaseessa ilmenevää jäteveden kierrätysastetta prosessivedeksi. Lisäksi päätöksessä tulisi määrätä, että: 1. Hituran kaivoksen rikastamon jätevedet, siltä osin kun niitä ei kierrätetä uudelleen rikastamolla käytettäväksi, on johdettava selkeytysaltaan, vesivarastoaltaan ja palautusvesialtaan kautta Eristysojaa 1 ja Ainasojaa pitkin Kalajokeen. Rikastusvedet tulee käsitellä siten, että palautusaltaasta Eristysojaan 1 johdettavien vesien kiintoainepitoisuus saa olla enintään 20 mg/l, nikkelipitoisuus 2,5 mg/l ja ph välillä 6 8,5. 2. Uuden rikastushiekka-alueen käyttöönoton jälkeen vanhan rikastushiekka-alueen läntiseen ympärysojaan johtuvat vedet on käsiteltävä rikastamolla sijaitsevassa metallihydroksidisaostusprosessissa ja johdettava Eristysoja 1:n ja Ainasojan kautta Kalajokeen. Vesistöön johdettavan veden ph:n on oltava ennen Ainasojaan purkautumista pienempi kuin 9. 3. Kohtien 1 ja 2 yhteenlaskettu jätevesien määrä saa olla korkeintaan 0,2 % Niskakosken mitta-asemalla todetusta Kalajoen virtaamasta. Jätevesien mukana vesistöön joutuva nikkelimäärä ei saa ylittää 200 kg vuodessa. Lisäksi Eristysoja 1:tä on pidettävä edelleen viemärinä ja vesistöön johdettavien jätevesien määrä on mitattava automaattisilla jatkuvasti rekisteröivillä mittareilla. Päätökseen tulee sisällyttää määräys pohjaveden pumppauksen jatkamisesta jätealueen ympäristön pohjavedenlaadun turvaamiseksi Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei saastunut pohjavesialue pääse missään olosuhteissa laajenemaan. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei pumpatusta pohjavedestä aiheudu vesistön pilaantumista. 45 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakija on täydentänyt hakemustaan 29.5., 9.10., 28.10. ja 3.11.2008.

46 Lupahakemuksesta tiedottaminen Lupahakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla siitä ympäristölupavirastossa sekä Nivalan ja Haapajärven kaupungeissa 5.1. 4.2.2009. Kuulutus lupahakemuksesta on julkaistu Kalajokilaakso-lehdessä 5.1.2009. Ympäristölupavirasto on varannut niille tiedossa oleville asianosaisille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden muistutusten tekemiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen lupahakemuksen johdosta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan vanhalle rikastushiekka-alueelle on ympäristönsuojelulliset seikat huomioiden mahdollista sijoittaa rikastushiekkaa muutaman vuoden ajan. Käytöstä poistamisessa on huolehdittava siitä, että alueelle tulevan pintarakenteen lävitse suotautuu mahdollisimman vähän vesiä rikastushiekkaan. Uuden alueen pohjan on vastattava tavanomaisen kaatopaikan pohjan tiiveyttä. Ennen rikastushiekan sijoittamista alueelle on kiinnitettävä huomiota keinotekoisen eristeen suojaamiseen, jotta voidaan varmistua pohjan tiiveydestä. Ympäristön kannalta uuden rikastushiekka-alueen jätevesien johtamisvaihtoehdoista soveltuvimmat olisivat vaihtoehdot 2 ja 3. Vanhan rikastushiekka-alueen jätevesien sisältämien metallien saostamista pidetään hyvänä asiana ympäristön kannalta. Lisäksi olisi hyvä selvittää onko mahdollista kierrättää vanhan rikastushiekka-alueen jätevesiä prosessissa tai pyrkiä niitä puhdistamaan esimerkiksi kosteikon avulla. Kaivosalueelta Kalajokeen tulevasta nikkelikuormituksesta rikastusprosessin kautta tulee noin 10 20 % (34 85 kg/vuodessa) ja jatkossa käytöstä poistuvalta rikastushiekka-alueelta noin 20 % (50 100 kg/vuodessa). Esitettyihin lupamääräyksiin ympäristökeskuksella ei ole ollut huomauttamista. Suoto-, valuma- ja kuivatusvedet on kerättävä ja johdettava hallitusti vesistöön siten, ettei johtamisesta aiheudu haittaa ympäristölle tai vesistölle. Uuden rikastushiekka-alueen käyttöönoton jälkeen myös vanhan rikastushiekka-alueen käsitellyille vesille tulisi asettaa raja-arvot ph:n lisäksi myös kiintoaineelle ja nikkelipitoisuudelle. Nikkelin vuosikuormitusta koskevaa raja-arvon tasoa määritettäessä tulisi huomioida myös kaivoksen kuivanapitovesien sisältämän nikkelin määrä. Nykyisen ympäristöluvan pitoisuusrajat ja puhdistustehovaatimukset saniteettijätevesille ovat ympäristönsuojelun kannalta riittäviä. Laitteiston rikkoutumisen varalta tulisi laatia toimintasuunnitelma. Pölypäästöjen vähentämiseen ja laitteistojen kunnossapitoon tulee edelleen kiinnittää huomiota. Asukkaiden viihtyvyyttä vähentävä pölyäminen on pidettävä mahdollisimman pienenä. Murskaamon poistoilmalle nykyisessä ympäristöluvassa asetettu hiukkaspitoisuuden raja-arvo 10 mg/m 3 (n) on tasoltaan riittävä.

Lämpölaitoksen toimintaan ympäristökeskuksella ei ole ollut huomauttamista. Ympäristöön leviävään melun tasoa voitaisiin alentaa sijoittamalla murskaamo sellaiseen paikkaan, jossa melua saadaan vaimennettua muun muassa maavallien ja rakennusten vaikutuksesta. Piikkauksen melun impulssimaisuuden ja lähiasutukselle aiheutuvan häiritsevän melun vuoksi toiminnan rajaamista ei ole syytä sallia haetulla tavalla. Mahdollista voisi olla nykyisiä aikarajoja hieman laajempi toiminta-aika. Esimerkiksi piikkaus voisi olla sallittu arkisin (ma pe) kello 7 18 välillä, lauantaisin 8 16 välillä ja sunnuntaisin ei sallittaisi piikkausta. Toiminnassa syntyvien jätteiden määrän vähentämissuunnitelma tulisi laatia ja saada toiminnassaan edelleen ehkäistyä jätteiden syntyä ja lisättyä niiden hyödyntämistä. Pölyämistä on seurattava ja tehtävä ennen toiminnan päättymistä selvitys pölyn vaikutuksista maaperään ja pohjaveteen sekä tarvittaessa kunnostussuunnitelma. Pohjaveden pumppausta on jatkettava ja riittävällä näytteenotolla ojista ja pohjavesiputkista seurattava tilannetta ja tarvittaessa ryhtyä laatimaan suunnitelman savipatojen jatkamisesta ja parantamisesta sekä pohjavesien pilaantumisen estämiseksi. Uuden alueen rakentamisessa on huomioitava Töllinperän III-luokan pohjavesialueen veden laadun turvaaminen siten, ettei rikastushiekka-alueelta pääse kulkeutumaan esimerkiksi suotovesiä pohjaveteen. Jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailun osalta selkeytysaltaan näkösyvyyden seurannan tulokset olisi hyvä kirjata kaivoksen käyttöpäiväkirjaan puhdistamon toiminnan seuraamiseksi. Esitetty vesistötarkkailu on hyväksyttävissä. Havaintopaikkojen koordinaatit tosin puuttuvat. Kaksi havaintopaikkaa eli Haapaperän silta ja Sievi-Nivala -maantien silta ovat ilmeisesti samat paikat kuin Kalajoen yhteistarkkailussa olevat havaintopaikat K81 ja K74. Jos Hituran kaivoksen vesistötarkkailua ei haluta liittää Kalajoen yhteistarkkailuun, on suositeltavaa, että Hituran kaivoksen tarkkailun edellä mainittujen havaintopaikkojen vedenlaatutuloksia tarkasteltaisiin myös yhteistarkkailun vuosiraportissa. Vesistönäytteet otetaan ohjelmaesityksen mukaan kerran kuukaudessa, joten valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) määrätty tarkkailutiheys nikkelin osalta täyttyy. Jos päästötarkkailun perusteella todetaan myös muun asetuksessa tarkoitetun haitallisen aineen päästöjä, on pintaveden tarkkailua täydennettävä kyseisen aineen osalta asetuksen mukaisesti. Ennen uuden rikastushiekka-alueen rakentamista tulee sen lähialueelle asentaa riittävästi putkia pohjaveden tarkkailua varten. Putkia tulee sijoittaa siten, että niistä tehtävän tarkkailun perusteella voidaan varmistua, että suotovedet eivät kulkeudu Töllinperän pohjavesialueen suuntaan. Sivukivien jätealueelle ei tule sijoittaa muita jätejakeita ja alueet on muotoiltava sekä hoidettava siten, että niistä aiheutuvat ympäristöhaitat (kuten suotovedet, pölyäminen) jäävät mahdollisimman vähäisiksi eikä niistä aiheudu ihmisille terveys- tai turvallisuusvaaraa. 47

48 2. Kainuun työ- ja elinkeinokeskus 3. Turvatekniikan keskus Työ- ja elinkeinokeskus on todennut, että kaivoksen kuivatus- ja jätevesistä aiheutuu vesistöön ravinne- ja metallikuormitusta. Ravinteista veteen joutuu lähinnä typpeä, mutta sen rehevöittävä vaikutus on arvioitu vähäiseksi. Kalojen metallipitoisuustarkkailun tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta vaikutukset näyttäisivät olevan pääosin vähäisiä. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen jatkuvat entisellään, ja ympäristölupaviraston päätöksessä nro 64/06/2 määrätyn kalatalousmaksun (500 euroa vuodessa) maksamista voidaan jatkaa. Kalasto- ja kalastustarkkailu on tehtävä työ- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Turvatekniikan keskus on ilmoittanut, että sillä ei ole huomautettavaa Hituran kaivoksen ja rikastushiekka-altaiden patojen sisäiseen pelastussuunnitelmaan. 4. Nivalan kaupungin terveydensuojeluviranomainen 5. Jokilaakson pelastuslaitos Terveydensuojeluviranomainen on ilmoittanut, että Pidisjärven Kyläojanranta on hyväksytty yleiseksi uimarannaksi kesällä 2008. Kaivostoiminnasta syntyvät Kalajokeen johdettavat vedet eivät saa aiheuttaa haittaa uimaveden laadulle. Mikäli kaivostoiminnasta johtuen vedenlaadussa tapahtuu muutoksia, jotka voivat vaikuttaa uimaveden laatuun, tulee asiasta ilmoittaa terveydensuojeluviranomaiselle. Pölypitoisuuksien seurannassa tulee mittauspisteitä sijoittaa lähimpiin asuinympäristöihin, joissa kokonaispölyn lisäksi tulee huomioida hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuus ja koostumus. Mittauksissa ja tulosten analysoinnissa tulee huomioida Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) sekä terveydensuojelulain näkökohdat. Tarvittaessa hengitettävien hiukkaspitoisuus- ja koostumustulosten perusteella tulee asiantuntijalla teettää riskinarviointi pölypäästöjen vaikutuksesta ihmisen terveydelle. Kaivostoiminnasta ja siihen liittyvästä liikenteestä syntyvä melu ei saa lähiseudun asunnoissa ylittää Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen (STM:n opas 1:2003) mukaisia päivä- ja yöajan melutasojen ohjearvoja. Asunnoissa päiväajan (klo 7 22) keskiäänitason ohjearvo on 35 db ja yöajan (klo 22 07) keskiäänitason ohjearvo on 30 db. Liikenteen määrä voi nousta noin 70 rekkakuormaan päivässä, mikäli Iähialueen muilta malmiesiintymiltä tuodaan malmeja rikastettavaksi Hituraan. Hakemuksen mukaan liikenne yleensä tapahtuu Järvikylän suunnalta kapeaa maantietä 7630 pitkin. Liikennesuunnittelussa ja liikenneturvallisuudessa tulee huomioida kahden koulun (Järvikylän koulu ja Aittolan koulu) sijoittuminen maantien 7630 läheisyyteen tultaessa Järvikylän suunnalta kaivokselle. Koulujen läheisyydessä on paljon liikkujia maantien varrella. Matkalla ei ole erillistä kevyenliikenteen väylää. Pelastuslaitos on todennut, että laadittu pelastussuunnitelma on pääpiirteissään hyvä ja pelastustoiminta on kuvattu hyvin. Onnettomuusuhkien tunnistamisessa on syytä paneutua tarkempaan analyysiin. Palot ja räjähdykset tai maininta muista onnettomuuksista on suppeaa tarkastelua.

Suunnitelmassa on mainittu henkilöstön koulutus. Suunnitelmassa olisi hyvä olla viittaus turvallisuuskoulutusten sisältöön ja määrään sekä järjestämisväliin. Toimintaharjoitusten osalta on syytä kirjata myös järjestämisväli. 49 Muistutukset 6. AA Muistuttaja on Nivalan kaupungin Järvikylässä sijaitsevan tilan Kukkumäki RN:o 15:84 omistajana vaatinut ympäristölupahakemuksen hylkäämistä. Kaivos- ja rikastamo sijoittuvat lähelle Nivalan seurakunnan ja Järvikylän Ryysyn kappelia ja hautausmaata. Kaivostoiminnan edellyttämät raskaan ajoneuvoyhdistelmät käyttävät hautausmaan tietä huonontaen sen käytettävyyttä. Kaivos- ja rikastamotoiminta aiheuttaa melun, pölyn, hajujen ja savukaasujen kautta terveys- ja ympäristöhaittoja sekä huonontaa asumisviihtyvyyttä. Vesistöön johdettavat saniteetti- ja rikastushiekka-alueen jätevedet sekä suotovedet pilaavat ojauoman ympäristön viljelysmaita ja huonontavat Kalajoen vesistön laatua ja kalaston terveyttä sekä pilaavat jokiveden. Toiminnasta aiheutuu myös ympäristön talousvesikaivojen talousveden vähenemistä tai loppumista kokonaan. Talousvesikaivoihin saattaa kulkeutua mineraalien vaahdotuksessa käytettyjä kemikaaleja jätevesien johtamisen yhteydessä. Ennalta arvaamattomien onnettomuuksien varalta tulee olla varautumissuunnitelma ja valmiusjärjestelmä. 7. BB Muistuttaja on Nivalan kaupungin Järvikylässä sijaitsevan tilan Rustinki RN:o 43:6 omistajana ilmoittanut tilansa sijaitsevan vain 500 metrin päässä jätealueesta. Pihassa on oma talousvesikaivo, jonka veden laatu (muun muassa ph, sulfaatti ja sähkönjohtavuus) on muuttunut. Hakija on velvoitettava korjaaman vedenlaatu entiselleen. Pöly- ja hajuhaitat on saatettava tiukempaan valvontaan. 8. CC Muistuttaja on Nivalan kaupungin Järvikylässä sijaitsevan tilan Poikkimäki RN:o 17:10 omistajana esittänyt, että kuivatusvedet olisi parempi johtaa suoraan avolouhoksen kohdalta Kalajokeen. Nykyinen ja hakemuksessa esitetty johtamistapa liettää kanavat, ojat, salaojat ja kaivot. Räjäytyksistä aiheutuu tärinähaittaa. Hakemuksessa mainittua yksityisessä omistuksessa olevaa metsää ei voida pitää uuden rikastushiekka-alueen suojametsänä. Rikastushiekkaalueen rakentaminen heikentää alueen riistakantaa. Kaivos tulisi sopeuttaa jo toiminnan aikana ympäristöönsä eikä vasta toiminnan loputtua.

50 Finn Nickel Oy:n kuuleminen ja selitys Finn Nickel Oy on selityksessä esittänyt seuraavaa: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnosta yhtiö on todennut, että kaivoksen kuivanapitovesien alhaisesta nikkelipitoisuudesta (0,27 mg/i) johtuen vuotuisen nikkelimäärän vähentäminen ei ole teknistaloudellisesti mahdollista. Muistutusten johdosta yhtiö on todennut, että sen toiminta ei aiheuta haittaa hautausmaalle pölyn, hajun tai melun muodossa. Toiminnasta ei myöskään ole haittaa maanviljelykselle. Rustingin kaivon vedestä on tehty laaduntarkkailua lukuisia kertoja. Viimeisimmät näytteet on otettu 19.9.2007 ja 2.9.2008. Veden todettiin sisältävän suolistoperäisiä enterokokkibakteereita sekä kohonneen KMnO 4 -luvun. Epäpuhtauksien aiheuttajaksi epäiltiin pintavesien pääsyä kaivoon. Muilta osin vesi täyttää juomavesinormin. Ympäristötarkkailu toteutetaan hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Kaivoksen kuivatusvedet johdetaan avolouhoksen kohdalta Kalajokeen. Eristysojan 1 kautta Ainasojaan johdetaan rikastushiekka-alueelta juoksutettavat vedet. Ojalle on tehty vesakon raivaus ja ruoppaus viimeksi vuonna 2002. Vuosittain tehtävässä katselmuksessa todetaan mahdollinen ojan ruoppaustarve. Rikastushiekka-alueelta lähtevät vedet eivät sisällä merkittäviä määriä kiintoainetta. Kaivoksen räjäytykset saattavat kuulua hiljaisena aikana etäisenä kuminana lähitalossa. Merkittävää tärinää niiden ei ole todettu aiheuttavan kaivoksen lähellä olevissa kiinteistöissä. Uuden rikastushiekka-alueen välittömässä läheisyydessä ei ole merkittävää asutusta. Rikastushiekka-alueen rakentaminen ei estä alueen läheisyydessä olevien metsien käyttöä maanomistajien haluamalla tavalla. Metsästystä ei sallita jatkossakaan altaan alueella eikä muuallakaan kaivoksen mailla. Tarkastus ja neuvottelut Ympäristölupavirasto on 2.9.2009 suorittanut asiassa tarkastuksen. Aluehallintovirasto on pitänyt asiassa 8.6.2010 hakijan edustajien kanssa neuvottelun. Pöytäkirjat on liitetty hakemusasiakirjoihin. MERKINTÄ Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on lakkautettu 1.1.2010 lukien ja sen tilalle on perustettu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue.

51 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Ympäristöluparatkaisu Hakemus hylätään siltä osin, kuin se koskee kultapitoisten malmien ja muiden malmien, jotka olennaisesti poikkeavat Hituran malmista, rikastusta ja rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan loppusijoittamista. Aluehallintovirasto hylkää hakemuksen myös siltä osin kuin se koskee tuotannon nostamista 1 000 000 tonniin vuodessa. Aluehallintovirasto myöntää Belvedere Mining Oy:lle ympäristöluvan, joka koskee niiltä osin kuin tällä päätöksellä ei toisin määrätä, hakemuksen mukaista ja laajuista Hituran kaivoksen malmin louhintaa, Hituran ja muualta tuotavan nikkeli-kuparimalmin rikastustoimintaa, kaivannaisjätteen jätehuollon järjestämistä, talousvesien käsittelyä ja muodostuvien jätevesien johtamista Kalajokeen Nivalan kaupungissa. Toiminnassa on noudatettava tässä päätöksessä annettuja lupamääräyksiä. Hankkeesta aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi määrätään kalatalousmaksu. Kaivos- ja rikastustoiminnan päästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesialueeseen tai sen käyttöön kohdistuvaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Vesitalousluparatkaisu Aluehallintovirasto myöntää Belvedere Mining Oy:lle luvan pohjaveden pumppaamiseen kaivoksesta. Toiminnassa on noudatettava tässä päätöksessä annettuja lupamääräyksiä. Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu pohjaveteen tai sen käyttöön kohdistuvaa korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Lupamääräykset pilantumisen ehkäisemiseksi Muualta tuotavat malmit 1. Rikastamolla voidaan käsitellä Hituran kaivokselta louhittavan malmin lisäksi muista malmioista peräisin olevaa nikkeli-kuparimalmia, josta muodostuvan rikastushiekan sulfidisen rikin pitoisuus alittaa 0,1 % tai sulfidisen rikin pitoisuus alittaa 1,0 % ja sen neutralointipotentiaalin suhde haponmuodostuspotentiaalin on yhtä suuri tai suurempi kuin 4 ja arseeni- (As), kadmium- (Cd), koboltti- (Co), kromi- (Cr), kupari- (Cu), nikkeli- (Ni), lyijy- (Pb) ja sinkkipitoisuudet (Zn) eivät poikkea merkittävästi Hituran malmin rikastamisessa muodostuvan hiekan vastaavista pitoisuuksista. 2. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (jäljempänä ELY-keskus) on toimitettava muualta tuotavan malmin koostumus- ja ominaisuustiedot sekä analyyseihin perustuva arvio muodostuvan

rikastushiekan koostumuksesta; erityisesti sen rikkipitoisuus ja NP/AP - potentiaali sekä arseeni-, kadmium-, koboltti-, kromi-, kupari-, nikkeli-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet esiintymäkohtaisesti kolme kuukautta ennen rikastuksen aloittamista. 52 Päästöt vesiin 3. Rikastushiekka-altaan läntisen ympärysojan vesi on käsiteltävä rikastamolla ja palautettava prosessivedeksi. Kaivoksen rikastamon jätevedet ja jätealueen suoto- ja valumavedet on, siltä osin kuin niitä ei kierrätetä rikastamolla käytettäväksi, johdettava Eristysojaa 1 ja Ainasojaa pitkin Kalajokeen. Jätevedet on käsiteltävä siten, että Eristysojaan 1 johdettavien vesien kiintoainepitoisuus saa olla enintään 20 mg/l, nikkelipitoisuus enintään 2,5 mg/l ja ph 6,0 8,5. Lisäksi jätevesien aiheuttaman vuotuisen nikkelikuormituksen Kalajokeen on oltava alle 200 kg. 4. Luvan saajan on selvitettävä lupamääräyksessä 3 esitettyjen jätevesien nikkelipitoisuuden alentamisesta tasolle 1,0 ja 0,5 mg/l ja aiheutuvat mahdolliset seuraukset vesistön laadulle sekä kalastolle ja kalastukselle. Selvitys toimenpide-ehdotuksineen ja toteuttamisaikatauluineen on toimitettava aluehallintovirastolle 31.12.2011 mennessä. Aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa. 5. Kaivoksen kuivatusvedet, joita ei käytetä rikastusprosessissa, on johdettava selkeytysaltaan kautta Kalajokeen. 6. Kaivoksen saniteettijätevedet on johdettava Eristysojan 1 kautta Ainasojaan puhdistettuna siten, että kuormitusta vähennetään vuosikeskiarvona orgaanisen aineen (BHK 7 ) osalta vähintään 90 prosenttia, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. 7. Lupamääräysten 3 ja 6 mukaisesti johdettavan jäteveden määrä saa olla enintään 2 promillea Kalajoen sen hetkisestä virtaamasta. Kalajoen virtaama on todettava Niskakosken vedenkorkeusasemalla. Jätevesiä johdettaessa on huolehdittava siitä, ettei niistä aiheudu tulvaa Ainasojassa. Vesistöön johdettavien jätevesien määrä on mitattava automaattisella, jatkuvasti rekisteröivällä mittauslaitteella. 8. Eristysoja 1 määrätään koko pituudeltaan viemäriksi. Luvan saajan on pidettävä kunnossa ojat, joihin johdetaan tai maaperän kautta kulkeutuu toiminnan jäte- tai kuivatusvesiä. 9. Rikastushiekka-alueen ympäristön pohjaveden laadun turvaamiseksi on pohjavettä pumpattava ELY-keskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Luvan saajan on huolehdittava pohjaveden pilaantumisen leviämisen ehkäisemiseksi rakennettujen rakenteiden kunnosta ja kunnon seurannasta sekä tarvittaessa toimenpitein siitä, että saastunut pohjavesialue ei pääse laajenemaan. Päästöt ilmaan 10. Murskaamon poistoilman suodattimet on pidettävä kunnossa siten, että ulkoilmaan johdettavan poistoilman hiukkaspitoisuus on enintään 10 mg/m 3 (n). Murskaamon pölyämistä on lisäksi tehokkaasti rajoitettava muun muassa koteloinnein ja kesällä kastelulaittein kastelemalla.

11. Toiminnasta muodostuvia hajapäästöjä, kuten tiestön ja lastauksen sekä varasto- ja läjitysalueiden pölyämistä, on rajoitettava suunnitelmallisesti pölynsidonnalla ja toimintatapoja kehittämällä. Rikastushiekka-altaiden pinta on niiden toiminta-ajan pidettävä kosteana tai on muulla keinoin kuten kalkitsemalla rajoitettava niiden pölyämistä. 53 Melu 12. Malmilohkareita saa piikata murskaamoalueella arkisin (ma la) 8 16. Arkipyhinä ja sunnuntaisin piikkausta ei saa harjoittaa. Hituran kaivosalueen ulkopuolelta tuleva malmi on oltava esikäsitelty siten, että se soveltuu suoraan murskaimen syötteeksi. 13. Kaivostoiminnan melupäästöjen aiheuttaman ympäristömelutason tavoitearvo on asuttujen kiinteistöjen piha-alueella päivällä (klo 7 22) L Aeq 55 db ja yöllä (klo 22 7) L Aeq 50 db. 14. Meluntorjunta on otettava huomioon koneiden ja laitteiden valinnassa, käytössä ja kunnossapidossa mukaan lukien yksityisteiden kunnossapito. Meluntorjuntaan käytettävien rakennusten ja rakenteiden suunnittelussa ja rakentamisessa on otettava huomioon käytettävien materiaalien ja materiaalipaksuuksien riittävä ääneneristävyys. Edellä mainituilla muutoksilla ei saa nostaa kaivoksen ympäristömelutasoa. Räjäytysten panoskoon ja ajoituksen on oltava sellaisia, että niistä aiheutuva tärinä ja melu ovat mahdollisimman vähäisiä. Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen 15. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. 16. Toiminnassa muodostuvat pääjätejakeet ovat ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) nimikkeiden mukaisesti: läjitettävä sivukivi ja ylijäämämaa (01 01 01) ja rikastushiekka (01 03 06). Kivi- tai maa-aines, joka välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen käytetään kaivostoiminnassa tai kaivosalueen maarakentamisessa, ei ole jätettä edellyttäen, että materiaali ei omaa haponmuodostuspotentiaalia tai sisällä ympäristön kannalta merkittävässä määrin haitallisia metalleja ja että se soveltuu muidenkin ominaisuuksiensa puolesta hyödynnettäväksi materiaalina. 17. Maarakentamiseen saa käyttää happoa muodostamatonta maa- ja kiviainesta, joka ei sisällä ympäristön kannalta merkittävässä määrin haitallisia metalleja. Gneissistä sivukiveä ja rikastushiekkaa saa hyödyntää maanalaisen louhoksen tilojen täyttämisessä ja maan alta poistettavaa sivukiveä avolouhoksen täyttämisessä. 18. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on tarkistettava 31.12.2011 mennessä. Tarkistuksen yhteydessä on erityisesti otettava huomioon kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella nro 717/2009 tehdyt täydennykset ja muutokset. Tarkistettu suunnitelma on toimitettava aluehallintovirastolle. 19. Toiminnassa muodostuvat jätteet, joiden käsittelystä ei ole erikseen määrätty, on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään siten, että jätteiden

hyödyntämismahdollisuuksia ei jätteitä sekoittamalla heikennettä. Jätteet on varastoitava ja käsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu roskaantumista, hajuhaittaa tai muutakaan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Hyötykäyttökelpoiset jätteet on toimitettava hyödynnettäväksi ja muut jätteet loppusijoitettavaksi laitokseen, käyttökohteeseen tai kaatopaikalle, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen tai käsittely. 20. Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet on toimitettava käsiteltäväksi toimijoille, joilla on lupa kyseisten jätteiden vastaanottoon. Luovutettaessa ongelmajätteet ne on pakattava tiiviiseen ja jätteen vaaraominaisuuksilla merkittyyn pakkaukseen sekä on laadittava siirtoasiakirja. 21. Räjähdysainejäämiä sisältävien jätteiden käsittelyssä on muutoin noudatettava räjähdysaineita koskevia säädöksiä. 22. Talousjätevesien puhdistamolta muodostuvat lietteet on toimitettava käsiteltäväksi siihen ympäristöluvan saaneelle toimijalle. 54 Kaivannaisjätteen jätealueita koskeva yleiset määräykset 23. Määräysten mukaiset rakenteet voidaan korvata muilla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojatason antavilla rakenneratkaisuilla. Yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoehtoisesta rakenteesta ja sen ominaisuuksista on toimitettava aluehallintoviraston hyväksyttäväksi vähintään kolme kuukautta ennen suojarakenteiden rakentamisen aloittamista. 24. Luvan saaja vastaa alueella olevien kaivannaisjätteen jätealueiden jälkihoidosta, tarkkailusta ja suotovesien käsittelystä niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että jätealueista ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, eikä päästöjä ja niiden vaikutuksia ole tarpeen tarkkailla. Mainittujen vastuiden loppumisesta päättää aluehallintovirasto. Käytössä oleva rikastushiekka-alue 25. Rikastushiekka-alue luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteiden jätealueeksi. 26. Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta kaivannaisjätteen jätealueesta on laadittava toimintaperiaateasiakirja sekä otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma. Suunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein tai kun kaivannaisjätteistä annettua valtioneuvoston asetusta täydennetään tai muutetaan kaivannaisjätteen jätealueen luokitusta koskevilla määräyksillä tai sitä ennen jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista on ilmoitettava ELY-keskukselle. 27. Luvan saajan on nimettävä palveluksessaan oleva vastuuhenkilö huolehtimaan siitä, että kaivannaisjätteen jätealueella toimitaan toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti. 28. Luvan saajan on tiedotettava suuronnettomuuden vaaran torjumista koskevista turvallisuustoimista sellaisille henkilöille ja yhteisöille, joihin kaivannaisjätteen jätealueella aiheutuva suuronnettomuus voi vaikuttaa. Tie-

dot turvallisuustoimista on päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein ja merkittävistä muutoksista on tiedotettava. 29. Olemassa olevan rikastushiekan läjitysalueen enimmäistäyttökorkeus saa sulkemisen yhteydessä tehtävät pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan tasolla N 60 +108 m. Alueen jälkihoitotyöt on aloitettava vuoden kuluessa siitä, kun uusi alue on otettu käyttöön. 55 Sivukiven ja maanpoistomaiden läjitysalueet 30. Sivukiven läjitysalueille saa sijoittaa louhittua sivukiveä, jota ei voida hyödyntää. Alueille ei saa sijoittaa uutta kiviainesta siten, että läjitysalue nousee nykyistä korkeustasoa ylemmäksi. Louhittava sivukivi on ensisijaisesti sijoitettava maanalaisen kaivoksen tai avolouhoksen täyttöihin. Jos tämä ei ole mahdollista, on meneteltävä siten, että mahdollinen happoa muodostava sivukivi sijoitetaan gneissisen sivukiven läjitysalueelle. 31. Sivukiven ja maanpoistomaiden läjitysalueet eivät ole suuronnettomuusvaaraa aiheuttavia kaivannaisjätteiden jätealueita. Rakennettava rikastushiekka-alue 32. Uusi rikastushiekka-alue on muu kaivannaisjätteiden jätealue. Jätealueen reunapadot ja -luiskat on muotoiltava keskimäärin kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi. Rikastushiekka-alueen lopullisen maksimi harjakorkeuden on oltava alle N 60 +112 m. 33. Jätealueisiin liittyvät uudet padot on toteutettava tiivispohjaisina suotavina patoina siten, että suotovedet saadaan hallitusti kerättyä patojen ulkopuoliseen raunaojaan. Tiivistysrakenne on tehtävä yhtenäisenä reunaojan ulkoluiskaan asti. Uuden vesialtaan osalta tiivisrakenne on rakennettava ulottumaan padon harjalle asti. Vanhoihin patoihin rajoittuvilta osin tiivistysrakenne on tehtävä siten, että suotovesien kulkeutuminen uudelta alueelta vanhalle alueelle estyy. Tiivistysrakenteen yhteyteen on näiltä osin suunniteltava ja toteutettava rakenne, joka estää tiivistysrakenteen toiminnalle haitallisen veden paineen kertymisen rakenteen taakse ja mahdollistaa vanhan alueen suotovesien hallitun keräämisen. 34. Kaikkien jätealueiden ympärille on kaivettava tarvittavat ympärys- ja niskaojat, joilla kerätään likaantuneet vedet ja ohjataan ulkopuoliset puhtaat valumavedet jätealueiden ohitse. 35. Rakennettavan rikastushiekka-alueen, mukaan lukien vesialtaat, pohjarakenteen on koostuttava seuraavista kerroksista: tasattu pohjamaa, vähintään 0,5 metrin paksuinen mineraalinen tiivistyskerros ja keinotekoinen eriste. Keinotekoinen eriste on tehtävä vähintään 2,0 mm:n HDPEmuovista tai vastaavat ympäristönsuojeluominaisuudet omaavasta bitumikermistä. Mineraalisen tiivistyskerroksen on vastattava tiiveydeltään 0,5 metrin paksuista veden kyllästämää maata, jonka veden läpäisevyys K- arvolla ilmoitettuna on enintään 1x10-7 m/s. Eristysrakenteeseen tehtävät läpiviennit on tehtävä kyseiseen rakenteeseen tarkoitetuilla menetelmillä, joita käyttäen läpiviennin tiiveys vastaa keinotekoisen eristeen tiiveyttä. Keinotekoinen eriste on suojattava siihen kohdistuvien haitallisten pistemäisten kuormien estämiseksi alapuolelta ja patojen alla myös yläpuolelta

suojageotekstiilillä, jonka ominaispaino on vähintään 1 200 g/m 2. Suojageotekstiili voidaan jättää pois, mikäli yksityiskohtaisen rakennussuunnittelun perusteellä mineraalisen tiivistyskerroksen materiaali on sellaista, että rakenteelle haitallisia pistemäisiä kuormia ei pääse syntymään. Perusteet sen poisjättämiselle yhdessä eristeen toimittajan lausunnon kanssa on liitettävä ELY-keskukselle toimitettavaan suunnitelmaan. 36. Alueella olevat vettä hyvin jätealueen ulkopuolelle johtavat kivennäismaakerrokset on kartoitettava ja rakentamisen aikana poistettava ja korvattava tai peitettävä vähintään metrin paksuisella heikosti vettä läpäisevällä (1x10-9 m/s) hienoainesmoreenikerroksella tai muulla sitä vastaavalla materiaalilla. Alueella olevat ojat on vastaavasti peitettävä. 37. Rakentamistöiden aikana muodostuva irtomaa-aines on varastoitava kaivosalueelle siten, että se on hyödynnettävissä kaivosalueen, jätealueiden tai niiden osien maisemoinnissa. Tiiviit moreenimaat on varastoitava erilleen kasvukerrokseksi soveltuvista turpeista ja humusmaista. Väliaikaiset varastot on sopeutettava maastoon mahdollisimman hyvin. 38. Uudelta selkeytysaltaalta prosessiin johdettavan veden siirto- ja varastointikapasiteetin mitoittamisessa on otettava huomioon poikkeuksellisen rankat sateet ja kiintoaineen tehokas laskeutuminen. 39. Kuusi kuukautta ennen rakentamistöiden aloittamista luvan saajan on toimitettava yksityiskohtaiset rakentamissuunnitelmat ja rakentamisen laadunvalvontasuunnitelmat ELY-keskukselle tarkistettavaksi. Rakentamisvaiheen aikainen laadunvarmistus on annettava riippumattoman valvojan tehtäväksi. 40. Uudelle rikastushiekka-alueelle saa sijoittaa Hituran kaivoksesta louhittavasta malmista muodostuvaa rikastushiekkaa. Lisäksi alueella voidaan sijoittaa muualta tuodun malmin rikastuksesta muodostuvaa rikastushiekkaa, jonka ominaisuudet kuten sulfidisen rikin pitoisuus, NP/AP -potentiaali sekä arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet eivät poikkea olennaisesti Hituran malmin rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan vastaavista ominaisuuksista. 41. Rikastushiekka-aluetta ei saa ottaa käyttöön ennen kuin kaikki tällä päätöksellä määrätyt rakenteet on rakennettu ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. 56 Varastointi 42. Toiminnassa käytettävät raaka- ja tuotantoaineet, kemikaalit ja polttoaineet sekä muodostuvat jätteet on varastoitava siten, että varastoinnista ei aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. 43. Polttoaineet on säilytettävä kaksivaippaisissa säiliöissä tai muutoin on varmistauduttava siitä, että polttoainetta ei pääse säiliön vuototapauksisissa maaperään tai vesistöön. Polttoainesäiliöiden ylivuodot ja -täytöt on estettävä teknisin tai toiminnallisin järjestelyin. Voiteluaineet ja jäteöljyt on säilytettävä katetussa tilassa, jossa on reunallinen suojarakenne. Suojarakenteesta on säännöllisesti poistettava mahdolliset sadevedet. 44. Polttoaineiden lastaus- ja purkupaikkojen on oltava suojattuja niin, että mahdollisen kemikaalivuodon sattuessa vuoto ei pääse maaperään. Pinnoitteiden kunto on tarkastettava säännöllisesti ja todetut vauriot on korjattava viipymättä.

45. Säiliöiden täyttö- ja tankkauspaikkojen kunto on tarkastettava säännöllisesti ja todetut vauriot on korjattava viipymättä. Varastointi- ja toimintaalueiden välittömässä läheisyydessä on oltava imeytysmateriaalia, jonka avulla vuodot ja valumat voidaan kerätä talteen. 46. Nestemäiset kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetuissa, asianmukaisesti merkityissä säiliöissä. Polttoaine- ja kemikaalisäiliöiden sekä niihin liittyvien putkitusten on oltava sellaisia, että ympäristöön ei pääse häiriötilanteissakaan kemikaaleja, jätteitä tai jätevesiä, jotka voivat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. 47. Nestemäisiä kemikaaleja sisältävät säiliöt ja säiliöryhmät on ympäröitävä tiiviillä varoaltailla. Samaan säiliöryhmään ei saa sijoittaa keskenään vaarallisesti reagoivia kemikaaleja tai kemikaaleja, jotka syövyttävät muun varoallastilassa olevan säiliön rakennemateriaalia, perustusta, vallitilan suojakalvoa tai muuta rakennetta. 48. Toiminnassa muodostuva metalliromu on varastoitava yhteen paikkaan, josta se on toimitettava hyödynnettäväksi vähintään kerran vuodessa. 57 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 49. Poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista sekä muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava ELY-keskukselle sekä Nivalan kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaiselle. Merkittävistä päästöistä on tarvittaessa ilmoitettava myös alueelliselle pelastusviranomaiselle. Luvan saajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen sekä tapahtuneen toistumisen estämiseksi ja tarpeellisen tarkkailun järjestämiseksi. 50. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalta on laitosalueella oltava aina saatavilla riittävä määrä kemikaalien imeytysmateriaalia. Vuotoina ympäristöön päässeet kemikaalit, polttonesteet ja muut aineet sekä niiden mahdollisesti pilaama maaperä on kerättävä välittömästi talteen ja toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn. 51. Kaivoksen ympäristönsuojelurakenteiden ja muiden rakenteiden, joiden vauriot voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa (muun muassa padot, läjitysalueet, altaiden tiivistysrakenteet, putkilinjat, vesien käsittelyjärjestelmät, kemikaalien ja tuotteiden täyttö- ja tyhjennyspaikat), kunto on tarkastettava toimintapäivinä ja todettujen vaurioiden korjaus aloitettava viipymättä. 52. Luvan saajan on arvioitava vuosittain laaditun ympäristöriskinarvioinnin päivitystarve. Arvioinnin tulokset on raportoitava ELY-keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Riskinarviointi on päivitettävä tarvittaessa ja viimeistään 31.12.2016. Päivitettynä se on toimitettava ELY-keskukselle ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tämän päätöksen lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen liitteenä. 53. Luvan saajalla on oltava ajan tasalla oleva suunnitelma, joka koskee toimintaa laitoksen toiminnassa esiintyvien riskinarvioinnissa tunnistettujen onnettomuus- ja poikkeustilanteiden aikana. Suunnitelmassa on oltava myös ohjeet siitä, kuinka onnettomuus- ja poikkeustilanteet, niiden vaikutukset esimerkiksi päästöinä ympäristöön ja niihin johtaneet tekijät tutkitaan, miten suunnitellaan toimenpiteitä, joilla estetään tapahtuman uusiu-

tuminen ja joilla vähennetään aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Edellä esitetyn tutkinnan tulokset on kirjattava ja raportoitava kootusti vuosiraportoinnin yhteydessä. 58 Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen 54. Hituran kaivoksen sulkemisen yleissuunnitelma on päivitettävä ja tarkennettava toteutussuunnitelmaksi 31.12.2011 mennessä. Suunnitelmaa tarkennettaessa on huomioitava Geologian tutkimuskeskuksen 24.10.2008 päivätyn asiantuntijalausunnon (Dnro K714/42/2008) sisältö. Erityisesti on selvitettävä: a) mahdollisuus siirtää kiillegneissikasan kivet joko osittain tai kokonaan avolouhokseen ja sen seuraukset, b) serpentiniittikasan osittainen peittäminen pölyämisen estämiseksi ja kasvillisuuden leviämisen edistämiseksi ja c) rikastushiekka-alueen tiivispeittorakenteen rakentamisen mahdollisuudet Lisäksi on suunnitelmaan liitettävä kaivannaisjätteistä annetun asetuksen liitten 5 tarkoittama riippumaton ja pätevä arvio kustannuksista, jotka aiheutuvat tarvittavista toimista maan kunnostamiseksi sekä jätealueen käytöstä poistamiseksi ja jälkihoidon järjestämiseksi, mukaan lukien mahdollinen seuranta tai epäpuhtauksien käsittely jälkihoidon aikana. Vesitalousluvan lupamääräykset 55. Luvan saaja saa pumpata louhoksesta pohjavettä sen maanalaisten tilojen kuivanapidon edellyttämän määrän. Pumpattava vesi on hyödynnettävä kaivoksen raakavetenä tai johdettava selkeytysaltaan kautta Kalajokeen. Tarkkailu- ja raportointimääräykset 56. Luvan saajan on tarkkailtava kaivoksen päästöjä ja vaikutuksia tämän päätöksen liitteen 2 mukaisessa laajuudessa. 57. Tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti päivitetty tarkkailusuunnitelma on toimitettava päätöksen antamisen jälkeen ELY-keskukselle sen kanssa tarkemmin sovittavana ajankohtana. ELY-keskus voi tarkentaa tarkkailuohjelmaa. Kalasto- ja kalastustarkkailun ohjelman muuttamisesta päättää Kainuun ELY-keskus. Kalatalousmaksu 58. Luvan saajan on vuodesta 2010 alkaen maksettava Kainuun ELY-keskukselle 540 euron suuruinen vuotuinen kalatalousmaksu, joka on käytettävä hankkeen vaikutusalueella kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi. 59. Kalatalousmaksu on maksettava ensimmäisen kerran 30 päivän kuluessa tämän päätöksen antamisesta ja sen jälkeen kunkin vuoden tammikuun loppuun mennessä. Vuoden 2010 kalatalousmaksusta saadaan vähentää kalatalousmaksu, joka on vuonna 2010 jo mahdollisesti maksettu.

Kalatalousmaksun käytöstä on kuultava hankkeen vaikutusalueella toimivia osakaskuntia. 59 Kaivannaisjätteen jätealueita koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi annettava vakuus 60. Käytössä olevan rikastushiekka-altaan ja sivukivien läjitysalueen sulkemistöiden varmistamiseksi luvan saajan on asetettava 2 000 000 euron suuruinen vakuus. 61. Ennen uuden 65 ha:n laajuisen rikastushiekka-altaan ja tasausaltaiden rakentamisen aloittamista luvan saajan on asetettava 500 000 euron suuruinen vakuus. Ennen rikastushiekan läjittämisen aloittamista luvan saajan on nostettava vakuuden arvo 1 000 000 euroon. Ennen 25 ha:n lisäalueen käyttöön ottamista luvan saajan on nostettava vakuuden arvo 1 500 000 euroon. 62. Vakuudet on asetettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle joko omavelkaisena pankkitakauksena, jonka edunsaajana on ELY-keskus, tai pankkitalletuksena. Pankkitalletuksesta on toimitettava ELY-keskukseen talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella ELY-keskuksen hyväksi. Käytettävän rahoituslaitoksen on oltava finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 :ssä tarkoitetulla tavalla valvottava. Vakuutta voi hakea palautettavaksi tehtyjen sulkemistoimenpiteiden perusteella ELY-keskukselta. OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA Vahingonkärsijä voi hakea luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai pohjaveteen kohdistuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä aluehallintovirastolle. Ennakoimatonta vahinkoa koskevan korvaushakemuksen yhteydessä voi esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen. Jos kaivoksen toiminnasta on seurauksena, että talousveden saanti joltakin alueelta estyy tai merkittävästi vaikeutuu, on luvan haltijan, ellei asiasta toisin sovita, velvollinen turvaamaan haittaa kärsivän entistä kulutusta vastaavan sellaisen talousveden saannin, jonka laatu vastaa ennen toiminnan aloittamista sanottuihin tarkoituksiin käytettyä vettä. RATKAISUN PERUSTELUT Hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelu Hakemus on osittain hylätty, koska luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole voitu arvioida. Hakijan hallinnassa olevien kultamalmioiden malmien ominaisuuksista, rikastamolla tarvittavista muutoksista sekä malmien rikastamisen ympäristövaikutuksista ja rikastamisessa muodostuvien rikastusjätteiden ympäristöominaisuuksista ei ole riittävästi tietoa. Tuotannon nostaminen 1 Mt:iin vuodessa edellyttää sekä kulta- että nikkelimalmin prosessointia. Kultamalmin käsittelystä ei ole hakemuksessa esi-

tetty sellaisia päästö- ja vaikutustietoja, että asia voitaisiin tässä yhteydessä ratkaista. 60 Ympäristölupa Ympäristölupavirasto katsoo, että hakemuksen mukainen ja lupamääräyksiä noudattava toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä sen, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Toiminnalle on asetettu päästöjä ehkäisevät ja rajoittavat lupamääräykset, joiden asettamisessa on otettu huomioon toiminnan luonne ja paikalliset ympäristöolosuhteet. Määräykset huomioon ottaen toiminta ei aiheuta luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloilla. Ympäristölupaa koskevasta hankkeesta ei aiheudu sellaista pintavesien pilaantumisesta johtuvaa vahinkoa, josta on määrättävä kiinteistökohtaisia korvauksia. Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi on määrätty kalatalousmaksu. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa 2010 2015 mainitaan, että Hituran kaivoksen alapuolisessa vesistössä lyijyn ja nikkelin pitoisuuksista ei ole mittaustietoa pintavesien tila -rekisterissä, joten ympäristön laatunormin ylittymistä/alittumista ei voida todentaa. Tämän vuoksi tarkkailua koskevissa määräyksissä on lisätty yksi tarkkailupiste ja tarkkailutiheyttä on lisätty erityisesti lyijyn ja nikkelin osalta. Vesitalouslupa Pohjaveden pumppaamisesta ei aiheudu vesilain 9 luvun 8 :n 2 momentissa mainittuja luvan myöntämisen ehdottomana esteenä olevia seurauksia tai vesilain 11 luvussa tarkoitettua vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, josta olisi määrättävä korvauksia. Pohjaveden pumppaus alentaa pohjavedenkorkeutta alueella. Pohjaveden pumppaaminen maanalaisesta kaivoksesta on välttämätöntä alueen kallioperässä olevan nikkelimalmion hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Koska pohjaveden pumppaamisesta ei aiheudu vahingollisia seurauksia, on toimenpiteestä saatava hyöty siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Lupamääräysten perustelut Päästöt vesiin Vesistöön johdettavan veden nikkeli- ja kiintoainepäästö on rajattu tasolle, jolla ei aiheudu ennalta arvioiden haitallisia vaikutuksia vesistössä. Nikkelipitoisuuden alentaminen on parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti mahdollista nyt asetetusta tasosta 2,5 mg/l tasolle 1,0 0,5 mg/l. Nikkelin saostamisen edellytyksenä on käsiteltävän veden ph:n nostaminen selvästi yli 9. Koska Kalajoen kalastolle on todettu aiheutuvan haittaa

johdettavan veden ollessa voimakkaasti alkalista, luvan saajalle on annettu selvitysvelvoite siitä, voidaanko nikkelin tehostettu kemiallinen saostus ottaa käyttöön. Veden korkea ph on mahdollista neutraloida käyttämällä happoja kuten rikki- ja typpihappo, mutta tässä tapauksessa johdettavan veden sulfaatti- tai nitraattipitoisuus sekä sähkönjohtavuus kohoaa. Mikäli merkittäviä vaikutuksia Kalajoessa ei voida otettava laimennus huomioon ottaen ennakoida, tulee tehokkaampaan nikkelin poistoon varautua. Kuivatusvesien käsittely kiintoainetta poistavalla selkeytysaltaalla on Hituran kaivoksella parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Saniteettijätevesien käsittelyvaatimukset on asetettu tasolle, joka on saavutettavissa, parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisilla biologisilla puhdistamoilla. Jätevedenpuhdistamon asukasvastineluku on alle 100, joten puhdistamoon ei sovelleta yhdyskuntajätevesistä annettua valtioneuvoston asetusta nro 888/2006. 61 Päästöt ilmaan Malmin käsittelyn aiheuttama pöly sisältää vastaavia metalleja kuin malmi. Asetetut pölynpoistovelvoitteet on mahdollista saavuttaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisilla puhdistuslaitteilla. Asianmukaisin suodattimin varustettuja pistemäisiä päästölähteitä merkittävämpiä hiukkaspäästöjen aiheuttajia ovat erilaiset hajapäästölähteet, kuten tiestö sekä varastointi- ja jätealueet. Niistä aiheutuvien hiukkaspäästöjen rajoittamiseen ei ole yksiselitteisiä keinoja, vaan tarvitaan muun muassa alueiden ennakoivaa kunnossapitoa ja pölynsidontatekniikoiden käyttöä. Kuivana aikana tuotantoalueella liikkuminen ja muu toiminta nostattaa ilmaan kivija maa-ainespölyä. Tämän estämiseksi on annettu määräys, jonka mukaisesti pölyhaitan muodostumista on estettävä laiteteknisin ratkaisuin sekä sitomalla pölyä esimerkiksi kastelemalla liikenneväyliä ja käyttämällä kalkkimaitoa rikastushiekka-alueilla. Melu ja tärinä Kaivoksen läheisyydessä on asuinkäytössä olevia kiinteistöjä, joille kaivostoiminnan melu voi aiheuttaa haittoja. Suurten malmikappaleiden maanpäällistä rikotusta (piikkausta) ja muualta tuotavan malmin vastaanottoa teollisuusalueelle ei saa suorittaa ilta- ja yöaikaan kello 16 8 välisenä aikana eikä myöskään arkipyhinä tai sunnuntaisin. Myös määräyksellä, jonka mukaisesti muualta tuotava malmi on oltava siten käsiteltyä, että se voidaan syöttää esimerkiksi ilman piikkausta murskaimelle, on tarkoitus estää kohtuuttoman melurasituksen muodostumista. Tavoitearvot, joihin luvan saajan on pyrittävä, on asetettu siten, että aiheutuva haitta olisi mahdollisimman vähäinen. Tavoitearvot vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja. Viimeisten mittausten perusteella nämä arvot näyttävät olevan saavutettavissa jo nyt. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Ympäristönsuojelulain 45 a :n (346/2008, voimaantulo 1.6.2008) mukaan kaivostoimintaa koskevassa ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset kallio- tai maaperässä luonnollisesti esiintyvän orgaanisen tai epäorgaanisen aineksen irrotuksessa taikka sen varastoinnissa, rikastamisessa tai muussa jalostamisessa syntyvästä jätteestä (kaivannaisjäte) se-

kä toimintaa koskevasta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen 2 :n muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (381/2008) mukaisesti kaatopaikkoja koskevaa valtioneuvoston päätöstä ei sovelleta paikkaan, jonne sijoitetaan kaivannaisjätteistä annetun asetuksen (379/2008) soveltamisalaan kuuluvaa jätettä. Kaivannaisjätteen sijoittamiseen käytettävän alueen (kaivannaisjätteen jätealue) luvassa on annettava lisäksi tarpeelliset määräykset jätealueen perustamisesta, hoidosta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta. Kaivannaisjätteen jätealueena ei pidetä tyhjää louhosta, johon palautetaan toiminnassa syntynyttä kaivannaisjätettä kunnostamis- tai rakentamistarkoituksessa. Ympäristöluvanvaraisesta kaivostoiminnasta on tehtävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on laadittava siten, että ehkäistään kaivannaisjätteen syntyä ja vähennetään sen haitallisuutta sekä edistetään jätteen hyödyntämistä ja turvallista käsittelyä. Jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä tiedot alueen ympäristöstä, kaivannaisjätteestä, kaivannaisjätteen hyödyntämisestä, kaivannaisjätteen jätealueista, vaikutuksista ympäristöön, toimista ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan tarkkailusta ja toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava, jos kaivannaisjätteen määrä tai laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi. Tällöin ympäristöluvan muuttamista on haettava siten kuin ympäristönsuojelulain 58 :ssä säädetään tai ilmoitusta koskevaa päätöstä on tarkistettava. Jos toiminta kuitenkin muuttuu olennaisesti, sovelletaan, mitä ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentissa säädetään. Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on oltava selvillä jätealueesta aiheutuvasta suuronnettomuuden vaarasta sekä huolehdittava jätealueen suunnittelusta, perustamisesta, hoidosta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta siten, että suuronnettomuudet ehkäistään. Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta kaivannaisjätteen jätealueesta on laadittava toimintaperiaateasiakirja sekä otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma. Niiden laatimisessa on otettava huomioon jätealueesta aiheutuva suuronnettomuuden vaara. Sisäisessä pelastussuunnitelmassa on esitettävä toimet, joilla torjutaan mahdollisen onnettomuuden vaikutuksia, rajoitetaan seuraukset mahdollisimman vähäisiksi ja varaudutaan onnettomuuden jälkien korjaamiseen, sekä toimet, joilla varoitetaan väestöä ja ilmoitetaan viranomaisille. Pelastussuunnitelmaan on sisällytettävä selvitys toimintaperiaateasiakirjasta ja turvallisuusjohtamisjärjestelmästä. Suunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein sekä ilmoitettava tästä valvontaviranomaisille. Ominaisuuksiltaan normaaleihin rakennuskiviaineksiin rinnastettavaa sivukiveä, joka välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennusmateriaalina hyödynnettäväksi, ei ole katsottu jätteeksi. Gneississtä sivukiveä käytetään maanalaisessa kaivoksessa täyttömateriaalina louhittavissa tiloissa. Tällä vähennetään maanpäälliseen sivukivikasaan kohdistuvaa jälkihoitotarvetta ja saadaan sijoitettua happoa mahdollisesti muodostavaa kiviainesta tiloihin, joissa olosuhteet muodostuvat toiminnan lopet- 62

tamisen jälkeen hapon muodostukselle epäsuotuisiksi. Näin ollen lupa gneissisen sivukiven hyödyntämiseen on tarpeen. Rikastushiekan siirto altaaseen vesilietteenä, altaan käyttö osin vesivarastona ja vesien palauttaminen takaisin rikastamolle on kaivannaisteollisuudessa BAT:n mukaista tekniikkaa. Koska rikastushiekka sisältää rikkiä 0,6 2,5 % ja staattisella Sobek ABAtestillä saatu NP/AP -suhdeluku on yli 4, (vaihteluväli 5,8 26, keskiarvo 11), se on luokiteltavissa ei happoa muodostavaksi kaivannaisjätteeksi. Mineralogisen koostumuksen perusteella laskettu NP/AP -suhdeluku osoittaa, että rikastushiekka ei ole potentiaali happoa muodostava jäte, jos silikaattien ja karbonaattien neutraloiva vaikutus otetaan huomioon. Mikäli vain karbonaattien neutraloiva vaikutus otetaan huomioon, niin hiekka on happoa mahdollisesti tuottava jäte. Staattisessa testissä liukoisuus analysoidaan käyttämällä kuumaa, vahvaa suolahappoa, joka liuottaa karbonaatin täydellisesti ja silikaattimineraalit osin. Hituran rikastushiekka-alueelle silikaattimineraalien osallistuminen neutralointitapahtumaan on epätodennäköistä. Hiekan sisältäminen nikkelin ja kuparin keskiarvopitoisuudet ylittävät PIMA -asetuksen (valtioneuvoston asetus 214/2007) teollisuusalueelle sovellettavan ylemmän ohjearvon. Tällä perustella hiekkaa ei voida luokitella kaivannaisjäteasetuksessa tarkoitetuksi inertiksi kaivannaisjätteeksi. Koska gneissisen sivukivikasan kivien sulfidinen rikki on sitoutunut hapettumisherkkään magneettikiisuun ja kivet sisältävät erittäin vähän karbonaatteja, kasan kivet voidaan luokitella happoa tuottaviksi kiviksi. Tällä perusteella mainittuja kiviä ei voida luokitella inertiksi kaivannaisjätteeksi. Serpentiniittikivillä on hyvä neutralointipotentiaali ja ne eivät ole happamia valumavesiä tuottavia kiviä. Sulfidisen rikin pitoisuus on luokkaa 0,5 %. Kuparin ja nikkelin happoliukoiset pitoisuuksien keskiarvot ylittävät PIMAasetuksen teollisuusalueelle sovellettavan ylemmän ohjearvon, jolloin kiviä ei voida luokitella inertiksi kaivannaisjätteeksi. Sivukiven läjitys on loppunut siirryttäessä maanalaiseen louhintaan. Sivukivialueet ovat osin jälkihoitamatta ja toimivat myös täytekiven varastoina. Gneissinen sivukivi voi muodostaa happoa, mikä lisää muun muassa metallien liukenemista ja kulkeutumista valumavesien mukana ympäristöön. Sivukiven läjitysalueista aiheutuu lisäksi räjähdeaineperäistä typpikuormitusta. Jätelain 6 :n mukaan jätehuolto on järjestettävä niin, että jätteistä tai jätehuollosta ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteet on kerättävä ja pidettävä toisistaan erillään. Jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Ongelmajätteiden merkitsemistä ja siirtoasiakirjaa koskeva määräys perustuu ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annettuun valtioneuvoston päätökseen nro 659/1996. Toiminnassa käytettävien räjähteiden puhdistamattomat tyhjät päällykset luokitellaan räjähdysaineiksi ja niistä tehdyiksi esineiksi räjähdystarvikkeista annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen nro 130/1980 mukaisesti. Jätelain 2 :n mukaan jätelakia ei sovelleta räjähdystarvikkeen jätteeseen. Räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista annetussa valtioneuvoston päätöksessä nro 410/1986 annetaan ohjeet räjähdystarvikkeiden 63

hävittämisestä. Näissä ohjataan tuhoamaan rähähdysaineet polttamalla avoimella paikalla, kasaamatta tai peittämättä. Muilla jätteiden käsittelyä ja kaatopaikkojen seurantaa koskevilla määräyksillä varmistetaan, että kaivostoiminnan jätehuolto tapahtuu asianmukaisesti. Kaivos- ja rikastustoiminnassa syntyy runsaasti erilaista metalliromua. Romun varastointia koskevalla määräyksellä varmistetaan, että romu toimitetaan hyötykäyttöön ja varastointi toteutetaan keskitetysti ja valvotusti. 64 Vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi Polttoaineiden ja kemikaalien varastointia ja käsittelyä koskevat määräykset on annettu toiminnan järjestämiseksi rakenteellisin ja käyttöteknisin toimenpitein siten, että aineiden pääsy maaperään ja muualle ympäristöön estetään. Käytettävien kemikaalien määrä ja laatu huomioon ottaen ei lupapäätöksessä ole annettu yksittäisiä kemikaaleja koskevia määräyksiä. Niiden varastoinnista ja käytöstä tarkempia määräyksiä antavat Turvatekniikan keskus ja kunnan pelastusviranomainen. Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Poikkeustilanteita koskevat lupamääräykset ovat tarpeen, koska esimerkiksi poikkeukselliseen jätevesipurkaumaan tai polttoaineiden varastoinnissa ja käytössä mahdollisesti tapahtuviin onnettomuuksiin liittyy ympäristön pilaantumisen vaaraa. Poikkeustilanteita koskeva yleinen ilmoitusvelvollisuus perustuu ympäristönsuojelulain 62 :ään ja ympäristönsuojeluasetuksen 30 :ään. Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut Alueella on jo pitkään jatkettu kaivoksen kuivanapitopumppauksia ilman, että toiminnasta olisi aiheutunut merkittävää haittaa. Määräys mahdollistaa pumppausten jatkamisen tarvittavan ajan. Tarkkailu- ja raportointimääräysten perustelut Tarkkailumääräykset on annettu, koska ympäristönsuojelulain 5 :n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelulain 46 :n mukaan luvassa on muun muassa annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailun, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon sekä toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Lisäksi on määrättävä siitä, kuinka tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Jätteiden osalta velvoite perustuu myös jätelain 51 ja 52 :iin. Kaivannaisjätteiden osalta velvoite perustuu valtioneuvoston kaivannaisjätteistä (379/2008) antaman asetuksen 4 ja 12 :iin. Ympäristönsuojelulain 108 edellyttää, että mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset tehdään pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Tarkkailua koskevat määräykset ovat tarpeen lupamääräysten noudattamisen varmistamiseksi ja toiminnan valvomiseksi sekä toiminnan ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Tarkkailuvelvoitteet on määrätty toiminnan päästöjen ja vaikutusten selvittämiseksi. Esitetty tarkkailuohjelma on vahvistettu pienin lisäyksin, jotka on

esitetty päätöksen liitteessä 2. Valvovalle viranomaiselle on annettu mahdollisuus tarkentaa tarkkailua muun muassa toteutuneen tarkkailun tulosten ja toiminnasta kertyneen muun päästötiedon perusteella. Yksityiskohtaisten tarkkailusuunnitelmien hyväksyminen on annettu valvovan viranomaisen tehtäväksi. Suunnitelman hyväksymisen yhteydessä valvova viranomainen muun muassa päättää, milloin määräaikaiset vaikutusseurannat aloitetaan. 65 Toiminnan lopettamiseen liittyvät määräykset Ympäristönsuojelulain 103a :n (346/2008) mukaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä tiedot kaivannaisjätteen jätealueen toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Valtioneuvoston kaivannaisjätteistä (379/2008) antaman asetuksen 14 :n mukaan kaivannaisjätteiden jätealueen käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta määrätään ympäristöluvassa. Ympäristönsuojelulain 43 :n mukaan lupapäätöksessä on annettava lupamääräys toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä. Kalatalousmaksun perustelut Kalatalousmaksu on määrätty ehkäisemään jätevesien sisältämien ravinteiden Kalajoessa ja Pidisjärvessä mahdollisesti aiheuttamasta perustuotannon kasvusta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat haitat. Jätevesien sisältämien metallien tai kemikaalijäämien ei katsota aiheuttavan haittoja kalastolle tai kalastukselle. Aikaisemman luvan haltijan maksettavaksi määrättyä kalatalousmaksua on tarkistettu elinkustannusindeksillä. Vakuuden arvioinnin perustelut Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ympäristönsuojelulain 42 :n 3 momentissa tarkoitettu vakuus on asetettava ennen kuin jätealueelle ryhdytään sijoittamaan kaivannaisjätettä. Vakuuden on oltava lajiltaan helposti realisoitava ja määrältään riittävä kaivannaisjätteistä annetussa asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja jätealueen toimintaa koskevien lupamääräysten sekä jätealueen jälkihoitoa ja tarkkailua koskevien velvoitteiden täyttämiseksi. Vakuudella on myös voitava kattaa kustannukset, jotka aiheutuvat jätealueen vaikutusalueella olevan, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa tarkemmin määritetyn maa-alueen kunnostamisesta tyydyttävään tilaan. Vakuuden määrä on arvioitava jätealueen todennäköisten ympäristövaikutusten perusteella ottaen huomioon erityisesti jätealueen luokka, sijoitetun jätteen ominaisuudet ja maa-alueen tuleva käyttö. Lisäksi on otettava huomioon, että vakuudella katettavat toimet tekee muu kuin toiminnanharjoittaja tai viranomainen. Kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (379/2008) mukaisesti kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva vakuus on määrätty asetettavaksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vakuuden kokonaismäärää tarkistetaan lupamääräysten tarkistamista varten tehtävän hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Ympäristöluvassa määrätty valvontaviranomainen voi vapauttaa ja palauttaa vakuuden osittain tai kokonaan sitä mukaa kun kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamista, jälkihoitoa ja sen vaikutusalueella olevaa maa-aluetta koskevat toimet on suoritettu. Läjitysalueita koskevan vakuuden suuruus on määrätty siten, että se kattaa tarvittavat toimet maan kunnostamiseksi sekä jätealueen käytöstä poistamiseksi (rikastushiekka-altaiden ja sivukivien läjitysalueiden muotoilu ja sulkeminen) sekä jätealueiden jälkihoidon aikaisen tarkkailun ja seurannan järjestämiseksi myös tilanteessa, jossa toiminnanharjoittaja ei itse pysty vastaamaan velvoitteistaan. Uuden ja nykyisen jätealueen vakuuksien suuruudet tarkistetaan päivitettävän kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Vakuuden määrää on korotettu aiemmassa Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 64/06/2, koska kaivannaisjätteistä koskevan asetuksen vuonna 2009 voimaan tulleen muutoksen mukaisesti vakuuden kohteena olevien töiden määrä on lisääntynyt siitä, mitä ne olivat edellä mainittua päätöstä tehtäessä. Aiemman päätöksen mukaisesti vakuus on arvioitu seuraavasti: "Rikastushiekka-altaan pintarakenteen paksuutena on vakuutta arvioitaessa käytetty 1,0 metrin (905 000 m 2 x 1,39 /m 2 ) ja sivukivialueiden osalta 0,3 metrin maakerrosta (370 000 m 2 x 0,49 /m 2 ). Vakuuden arvioinnissa on otettu huomioon myös jälkihoitovaiheen tarkkailukustannukset ja vesien käsittelyn kustannukset." 66 Lausunto yksilöidyistä vaatimuksista Muistutuksissa esitetyt vaatimukset on pääasiallisesti otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevin tavoin. Muista vaatimuksista aluehallintovirasto toteaa, että se ei ole toimivaltainen viranomainen rajoittamaan ympäristönsuojelulain nojalla liikennöintiä julkisella tiellä tai antamaan julkisen tien tienpitoa koskevia määräyksiä. BB:n vaatimuksen osalta viitataan Finn Nickel Oy:n selitykseen ja annettuun ohjaukseen. LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupapäätös on voimassa toistaiseksi. Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa aikaisempaa lupaa tai ympäristönsuojelulain 59 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä peruuttaa luvan. Lupamääräysten tarkistaminen Luvan saajan on toimitettava hakemus ympäristöluvan määräysten tarkistamiseksi aluehallintovirastoon 31.12.2019 mennessä.

67 Korvattavat päätökset Tämän päätöksen saatua lainvoiman lakkaavat olemasta voimassa Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökset nro 64/06/2 ja 69/07/2. Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNP ANO Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus Päätös saadaan panna täytäntöön sen saatua lainvoiman. Ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Ympäristöluvan mukainen toiminta saadaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen. Luvan saajan on ennen lupapäätöksen mukaisen toiminnan aloittamista asetettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle 100 000 euron suuruinen vakuus ympäristön saattamiseksi ennalleen tai mahdollisten vahinkojen korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalta. Vakuus on asetettava omavelkaisena pankkitakauksena, jonka edunsaajana on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tai pankkitalletuksena. Pankkitalletuksesta on toimitettava ELY-keskukseen talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksi. Päätöksen saatua lainvoiman luvan saaja voi hakea erillisellä hakemuksella ELY-keskukselta vakuutta palautettavaksi. Perustelut Aluehallintovirasto katsoo, että päätöksen täytäntöönpanoa muutoksenhausta huolimatta koskevan määräyksen antamiseen olemassa olevan kaivos- ja rikastamotoiminnan jatkamiseksi on olemassa ympäristönsuojelulain tarkoittama perusteltu syy. Lupamääräysten mukaisesta toiminnasta aiheutuvilla päästöillä ei ole sellaisia vaikutuksia, etteikö oloja voitaisi olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, mikäli lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan. Lupamääräysten mukaisesta kaivostoiminnan jatkamisesta ei myöskään synny sellaisia ympäristönsuojelulain tarkoittamista päästöistä aiheutuvia peruuttamattomia haitallisia muutoksia ympäristössä tai muutoin merkityksellisiä haitallisia muutoksia ympäristössä, ettei aloittamislupaa voitaisi myöntää. Muutoksenhaku ei siten tule tarpeettomaksi ja kuormituksen aiheuttamat mahdolliset haitat voidaan poistaa tai ne päättyvät, jos lupapäätös kumotaan.

Asetettu vakuus on määrätty riittäväksi ympäristön saattamiseksi ennalleen ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvan pilaantumisen osalta. Vakuus ei koske ympäristön saattamista ennalleen niiltä osin kuin kyseessä on muulla kuin ympäristöluvan nojalla toteutettava toiminta. Näin ollen esimerkiksi rikastamorakennusten, teiden, varastojen ja muiden kiinteiden rakenteiden poistamista koskevaa vakuutta ei voida asettaa ympäristöluvassa. 68 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 41, 42, 43 1 ja 3 momentti, 44, 45, 45a, 46 1 ja 4 momentti, 49, 101 1 momentti ja 103a Vesilaki 2 luku 22 1 ja 3 momentti sekä 9 luku 8 1 momentti Jätelaki 4, 6 ja 15 Jäteasetus 3, 3 a, 8 ja 9 Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001) Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (379/2008) Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (717/2009) KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Lupa-asian käsittelymaksu on 34 342,75 euroa. Perustelut Käsittelymaksun määräämiseen sovelletaan tämän asian vireilletuloajankohtana voimassa olleita säännöksiä. Asian käsittelystä peritään ympäristönsuojelulain mukaisten toimintojen käsittelymaksuna ympäristöministeriön asetusten 1388/2006 ja 1387/2006 taulukkojen mukainen yhdistetty maksu siten, että korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan toiminnan käsittelymaksuun lisätään muiden toimintojen osuutena 50 % niiden toimintojen maksuista. Ympäristölupapäätöksen käsittelystä perittävä maksu on alla olevan taulukon mukainen. Toiminta Perusmaksu Perittävä osuus % Yhteensä Kaivostoiminta 31 310 100 31 310 Rikastamo 17 220 50 8 610 Olemassa oleva rikastushiekka-alue (tavanomaisen jätteen kaatopaikka) 8 610 50 4 305

Uusi rikastushiekka-alue (tavanomaisen 8 610 50 4 305 jätteen kaatopaikka) Sivukiven läjitysalueet (tavanomaisen 8 610 50 4 305 jätteen kaatopaikka) Ympäristölupa yhteensä 52 835 69 Kyseessä on uutta lupaa koskeva päätös, koska edellinen toiminnanharjoittaja oli lopettamassa toimintaa ja uusi toiminnanharjoittaja aloittaa toiminnan koko laajuudessaan. Tämän vuoksi määrätään uuden luvan käsittelymaksu. Koska edellistä lupapäätöstä on voitu käyttää hyväksi päätöstä tehtäessä, ja näin ollen asiaan käytetty työaika on maksutaulukossa mainittua työaikaa pienempi, alennetaan käsittelymaksua 35 %:lla. Käsittelymaksu on näin ollen 34 342,75 euroa, Päätösasiakirja sisältää maksutaulukossa maksulliseksi säädettyä vesitalousasiaa koskevan päätöksen (pohjaveden ottaminen, yli 500 m 3 /vrk, lupamaksu 980 euroa). Koska kyseessä on ympäristönsuojelulain 39 :n mukaisessa yhteiskäsittelyssä käsiteltävä asia, peritään asian käsittelystä korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan asian käsittelymaksun suuruinen maksu. Ympäristöluvasta perittävä maksu on suurempi kuin vesitalousluvan käsittelymaksu. Näin ollen käsittelymaksuna peritään ympäristöluvasta perittävä maksu. Oikeusohjeet Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006) ja ympäristöministeriön asetus alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista (1387/2006) Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009) 7 1 ja 2 momentti.

70 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Jukka Sihvomaa Mikko Keränen Sami Koivula Kari Janhunen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet puheenjohtajana ympäristöneuvos Jukka Sihvomaa sekä ympäristöneuvokset Mikko Keränen, Sami Koivula (tarkastava jäsen) ja Kari Janhunen (esittelevä jäsen). Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 0400 364 029 KJ/am Liiteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Valitusosoitus Tarkkailuohjelma Luvan saajan esittämä tarkkailu

Liite 1 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusoikeus Valitusaika Valituksen sisältö Valituksen liitteet Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle. Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, ELY-keskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset. Valitusaika päättyy 13.9.2010, jolloin valituksen on viimeistään oltava perillä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - aluehallintoviraston päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin aluehallintoviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia aluehallintoviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta - jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon Valituskirjelmä on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen yhteystiedot käyntiosoite: Veteraanikatu 1, 2. kerros postiosoite: PL 113, 90101 Oulu puhelin: vaihde 020 6361 020 telekopio: 08-816 2870 sähköposti: kirjaamo.pohjois@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

1 Liite 2 Tarkkailuohjelma Kaivoksen ja rikastamon tarkkailu Kaivoksen tarkkailu on toteutettava siten, että toiminnasta aiheutuvat päästöt sekä ympäristövaikutukset voidaan laskea tai arvioida luotettavasti. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettava siten, kuin tämän päätöksen liitteessä 3 olevassa, hakijan laatimassa tarkkailusuunnitelmassa on esitetty, ellei tässä lisäksi muuta määrätä tai Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus tarkkailusuunnitelmaa hyväksyessään sitä tarkenna. Toiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailusuunnitelman täydennykset Talousjätevedenpuhdistamon käyttötarkkailun osalta selkeytysaltaan näkösyvyyden seurannan tulokset tulee kirjata kaivoksen käyttöpäiväkirjaan puhdistamon toiminnan seuraamiseksi. Eristysoja 1:een johdettavien vesien (palautusvesialtaalta johdettava vesi, Kiireenojan vedet ja läntisen ympärysojan vesi) veden laatua on seurattava tasaisin väliajoin 12 kertaa vuodessa. Näytteistä on tehtävä samat määrityksen, kuin vaikutustarkkailussa. Kuivatusvedestä otetaan näytteitä tasaisin väliajoin 6 kertaa vuodessa. Näytteistä analysoidaan ph ja sulfaatti-, elohopea-, kadmium-, nikkeli-, lyijy-, kupari-, arseeni- sekä typpipitoisuudet (kokonais-, ammonium-, nitraatti- ja nitriittityppi) ja kokonaisfosfori ja fosfaattifosfori. Vesistötarkkailupisteitä on lisättävä siten, että yksi piste on perustettava kuivatusvesien purkukohdan alapuolelle. Vesistötarkkailun havaintopaikkojen koordinaatit on lisättävä tarkkailuohjelmaan. Kaksi havaintopaikkaa eli Haapaperän silta ja Sievi-Nivala -maantien silta ovat ilmeisesti samat paikat kuin Kalajoen yhteistarkkailussa olevat havaintopaikat K81 ja K74. Jos Hituran kaivoksen vesistötarkkailua ei haluta liittää Kalajoen yhteistarkkailuun, kaivoksen tarkkailun edellä mainittujen havaintopaikkojen vedenlaatutuloksia on tarkasteltava myös yhteistarkkailun vuosiraportissa. Jätevesien vaikutusta Kalajoen vedenlaatuun tutkitaan 12 kertaa vuodessa tasaisin väliajoin purkupisteistä Kalajokeen (Ainasojan suu ja kuivatusveden purkupiste), purkupisteen yläpuolelta (Jokikylän silta), purkupisteen alapuolelta (Haapaperän silta) ja Pidisjärven alapuolelta (Sievi-Nivala maantiesilta) otettavista vesinäytteistä. Näytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtokyky, happi, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) sekä ja sulfaatti-, elohopea-, kadmium-, nikkeli-, lyijy-, kupari-, arseeni- sekä typpipitoisuudet (kokonais-, ammonium-, nitraatti- ja nitriittityppi) ja kokonaisfosfori ja fosfaattifosfori. Kertaluonteisesti vuonna 2011 on tehtävä ksantaattipitoisuuden määritys. Ennen uuden rikastushiekka-alueen rakentamista on sen lähialueelle asennettava putkia pohjaveden tarkkailua varten. Putkia tulee sijoittaa siten, että niistä tehtävän tarkkailun perusteella voidaan varmistua, etteivät

suotovedet kulkeudu Töllinperän pohjavesialueen suuntaan. Sijoituksesta on sovittava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa. Pölypitoisuuksien seurannassa mittauspisteitä tulee sijoittaa lähimpien asuttujen kiinteistöjen pihapiiriin. Pisteiden sijoituksesta on sovittava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa. 2 Raskasmetallit Kaloihin mahdollisesti kertyviä raskasmetalleja seurataan Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Melu Rakentamisaikaiset ympäristömelutasot mitataan kerran Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Tärinä Suurimman kerralla käytettävän räjähdeainemäärän aiheuttama tärinä (heilahdusnopeus) on mitattava kaivoksen ensimmäisen toimintavuoden aikana yhden kerran lähimmän asuin- tai vapaa-ajankäytössä olevan rakennuksen perustuksessa. ELY-keskus päättää mittaustuloksen perusteella tärinämittauksen jatkamisen tarpeellisuudesta. Maaperä Esitetyn pölyn laskeumaseurannan perusteella on arvioitava toiminnasta aiheutuva hajapölyn määrä ja siitä maaperän laatuun aiheutuvat vaikutukset. Ilmanlaadun tarkkailu Luvan saajan on mitattava ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuksia kampanjaluonteisesti vähintään yhdessä tarkkailupisteessä jatkuvatoimisella analysaattorilla 6 kuukauden jaksolla. Hiukkasmittaukset on tehtävä kolme vuoden kuluessa kaivostoiminnan aloittamisajankohdasta ajanjaksona, jolloin korkeimpien pitoisuuksien muodostuminen on todennäköisintä. Mittausaseman paikka on valittava ilmanlaatuasetuksessa (711/2001) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit huomioiden. Seuranta-aseman paikka on hyväksytettävä ELY-keskuksella. Tuloksia verrataan voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvoihin (Valtioneuvoston asetus 711/2001) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohejarvoon (valtioneuvoston asetus 480/1996). Luvan saajan on määritettävä leijuvien hiukkasten arseeni- ja nikkelipitoisuus siten, että tuloksia voidaan verrata valtioneuvoston asetuksessa ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklinistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007) annettuihin tavoitearvoihin.

Luvan saajan on liitettävä tehtävään mittausraporttiin jatkuvatoimisten hiukkasmittausten tulosten perusteella perusteltu esitys, onko jatkuvaan hiukkasten pitoisuusseurantaan tarvetta. 3

1 Liite 3 Luvan saajan esittämä Hituran kaivoksen ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma Käyttötarkkailu Luvan saaja kirjaa käyttöpäiväkirjaan kaivoksen käytön tarkkailuun liittyvät toimet ja tapahtumat. Käyttöpäiväkirjaan merkitään vähintään: kaivoksen ja rikastamon tuotanto; louhittu malmimäärä, täyttöihin palautettu määrä, rikastamolle syötetty tai läjitetty kiviaines, rikaste- ja rikastushiekkamäärä kemikaalien, polttoaineiden ja energian kulutus raaka- ja talousveden käyttö, kierrätysveden määrä toiminnassa muodostuneiden jätteiden määrä, laatu ja sijoitus Kalajokeen johdettavan kuivatusveden, prosessijäteveden ja saniteettijäteveden määrä vesienkäsittelyrakenteiden ja puhdistinlaitteiden toiminta, käyttöajat, toimintahäiriöt laskeutusaltaiden tyhjentäminen sekä ojastojen puhdistukset mittapatojen ja virtaamamittareiden lukemat, asennukset ja korjaukset pinta- ja pohjavesinäytteiden ottoaikojen ja paikkojen kirjaaminen tiedot pölyn ja melun seurannasta (tuulitauot, valitukset jne), pöly- ja meluhavainnot jälkihoitotoimet; laajuus, toteutustapa, käytettyjen menetelmien toimivuus alueiden kunnossapito; vesien hallintajärjestelyt, tieverkko, rikastushiekka-alue poikkeustilanteet, ympäristövahingot ja -onnettomuudet muut mahdolliset tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta ympäristöön. Tarkkailuohjelma Tarkkailu käsittää käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun. Pääosan tarkkailuun liittyvistä analyysitöistä luvan saaja tekee itse. Saniteettijäteveden tarkkailun, rikastushiekka-alueen jäteveden juoksutuksen vaikutukset vesistön vedenlaatuun sekä pohjasedimenttinäytteenoton liittyvät analyysityöt teetetään ulkopuolisessa laboratoriossa. Käyttö- ja päästötarkkailun tulokset toiminnanharjoittaja on ilmoittanut Nivalan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä tarkkailua valvovalle Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Tuleva päästö- ja vaikutustarkkailu tullaan toteuttamaan pitkälti nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Uuden rikastushiekka-alueen myötä joudutaan muun muassa pölynkeräimiä ja pohjavesien tarkkailuputkia asentamaan uusille koskemattomille alueille.

2 Kohde Seurannan tiheys Menettely Saniteettijätevesi - jatkuva; 2 krt/v - veden määrän seuranta - veden laadun seuranta Kuivanapitovesi - jatkuva; 6 krt/v - veden määrän seuranta - veden laadun seuranta Rikastushiekka - jatkuva; 1 krt/vrk, - veden määrän seuranta alueen jätevesi - 1 krt/vko, 1 krt/kk - veden laadun seuranta Kalajoki - jatkuva, 1 krt/kk - veden laadun seuranta - joka kolmas vuosi - biologinen seuranta, koekalastukset - v. 2013 - sedimentti (Pidisjärvi) Rikastushiekka- - jatkuva; 2 krt/v - veden määrän seuranta alueen suotovedet - veden laadun seuranta Ympärysojien vedet - jatkuva; 4 krt/v - veden laadun seuranta Pohjavesi - jatkuva, 1-4 krt/v - pohjaveden pinnan seuranta - virtaaman/määrän seuranta - veden laadun seuranta Pöly - jatkuva; 2 kk:n välein - pölyn määrän ja laadun seuranta - kerran vuodessa - pölynerotuslaitteiden puhdistusteho - joka kolmas vuosi - ilman leijuma Melu - joka kolmas vuosi; - melumallin päivitys seuraava 2010 Rikastushiekka - jatkuva; 3 krt/v - koostumus, liukoisuus, haponmuodostus Sivukivet - jatkuva; kivilajin - koostumus, liukoisuus, haponmuuttuessa muodostus Jälkihoito - jälkihoidon alusta - eroosion seuranta vuosittain kasvittumisen seuranta Vesistöön johdettavat jätevedet Vesistöön johdettavien, saniteettijäteveden, kuivatusveden ja rikastushiekka-alueiden jätevesien määrää seurataan automaattisilla jatkuvasti rekisteröivillä laitteilla. Vesien laatua tarkkaillaan ottamalla vesinäytteitä. Saniteettijäteveden laatua ja puhdistuksen tehokkuutta tarkkaillaan ottamalla näytteet puhdistamolle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä kaksi kertaa vuodessa (huhti- ja elokuussa). Näytteistä analysoidaan muun muassa. Kok-P, BOD 7, Kok-N ja ph. Tarkkailu on jätevedenpuhdistamoiden kuormitustarkkailua. Kuivatusvedestä otetaan näytteitä 6 kertaa vuodessa. Näytteistä analysoidaan muun muassa ph, nikkeli- ja sulfaattipitoisuudet. Lisäksi kerran vuodessa tehdään laajempi kartoitus, jossa määritetään muun muassa metallipitoisuudet sekä typpipitoisuudet (kokonais-, ammonium-, nitraatti- ja nitriittityppi). Rikastushiekka-alueiden jätevesistä otetaan näyte kerran päivässä. Näytteestä määritetään ph ja kiintoaine. Vuorokausinäytteistä kootaan viikko

näyte, josta analysoidaan nikkeli-, kupari-, rauta-, sinkki- ja sulfaattipitoisuudet. Vesistötarkkailun yhteydessä otettavasta näytteestä analysoidaan ph, kiintoaine, sähkönjohtokyky, metallipitoisuudet (Ni, Cu, Fe, Zn), kadmium- ja arseenipitoisuudet sekä typpi (Kok-N), happi ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ). 3 Jätevesivaikutukset Kalajoen vedenlaatuun, kalastoon ja pohjasedimenttiin Jätevesien vaikutusta Kalajoen vedenlaatuun tutkitaan lähtevästä jätevedestä (purkuputken suu), purkupisteestä Kalajokeen (Ainasojan suu), purkupisteen yläpuolelta (Jokikylän silta), purkupisteen alapuolelta (Haapaperän silta) ja Pidisjärven alapuolelta (Sievi-Nivala maantiesilta) otettavista vesinäytteistä. Ensimmäinen näyte otetaan kahden viikon kuluttua rikastushiekka-alueen jätevesien juoksutuksen alkamisesta jatkuen kuukauden väliajoin päättymiseen saakka. Näytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtokyky, happipitoisuus, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) sekä nikkeli-, kupari-, rauta- ja sulfaattipitoisuudet. Lähtevästä jätevedestä analysoidaan lisäksi arseeni-, kadmium-, lyijy-, sinkki-, koboltti-, magnesium- ja kalsiumpitoisuus. Biologista tarkkailua toteutetaan joka kolmas vuosi tehtävillä koekalastuksilla Kalajoen ylä- ja alapuolisessa vesistössä. Kaloista määritetään nikkelipitoisuus. Pidisjärven pohjasedimentin metallipitoisuuksia määritetään vuonna 2013 tai aikaisemmin jos aletaan käsitellä Hituran malmista poikkeavia malmeja. Kalajoen tarkkailupisteet.

4 Rikastushiekka-alueiden suotovesien ja ympärysojien sekä pohjaveden laatu Suotovesien määrää ja laatua on tarkoitus tutkia kaksi kertaa vuodessa. Ympärysojan vesiä puolestaan tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa. Suotoja ympärysojien vesistä määritetään muun muassa ph, sähkönjohtokyky ja sulfaattipitoisuuus. Metallipitoisuuksista määritetään ainakin rauta- ja nikkeli. Muiden metallien pitoisuudet määritetään tilanteen mukaan. Pohjavesinäytteitä otetaan jo olemassa olevista tarkkailupisteistä (nykyinen rikastushiekka-alue) sekä uusista tarkkailupisteistä. Nykyisen rikastushiekka-alueen jäädessä käytöstä pois osa nykyisistä tarkkailupisteistä jää todennäköisesti pois. Kuvaan on merkitty muutama uusi pohjaveden tarkkailupiste. Pisteiden sijoittelussa huomioitiin alueen vesien virtaussuunnat sekä alueen korkeussuhteet. Pisteiden paikat saattavat muuttua uudella alueella tehtävien pohjatutkimusten tulosten perusteella. Pohjavesitarkkailun näytteenottopisteet. Pohjavesinäytteitä otetaan 1-4 kertaa vuodessa. Näytteenoton yhteydessä mitataan pohjaveden korkeus sekä virtaama. Näytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtokyky, nikkeli-, sulfaatti- ja rautapitoisuus.

5 Pölytarkkailu Pölynerotuslaitteiden (murskaus, jauhatus) poistoilman pölypitoisuutta seurataan kerran vuodessa tehtävillä mittauksilla. Pölylaskeumaa tarkkaillaan kaivoksen ympäristöön asennettujen keräimien avulla. Keräimiin laskeutunut pölymäärä mitataan kahden kuukauden välein. Näytteistä määritetään kiintoaine sekä nikkeli- ja kuparipitoisuudet. Koska pölymäärät ovat olleet muutamia milligrammoja, kootaan kuuden jakson näytteet vuosinäytteiksi. Pölykeräinten paikat. Nykyiset, uudet ja uuden alueen käyttöönoton myötä käytöstä poistuvat tarkkailupisteet. Kaivoksen ns. teollisuusalueen reunamilla suoritetaan leijumapölymittauksia joka kolmas vuosi. Mittauspisteitä on 5; pääilmansuunnat + kaakko. Melutarkkailu Vuonna 2007 tehty melumalli päivitetään kolmen vuoden välein tai päästölähteiden merkittävästi lisääntyessä.