Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus: kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen

Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus: kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen 2007

I. Kehityshaasteeseen vastaaminen sekä eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumukset kehityksen tukemiseksi: kansainvälisyyskasvatuksen & tietoisuuden lisäämisen rooli...3 II. Yhteiset tavoitteet...5 III. Yhteiset periaatteet...6 IV. Kohderyhmät...8 V. Kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen Euroopassa: kuvaus ja haasteet...9 VI. Suositukset...12 Annex I Notable international and EU development commitments...14 Annex II International and European political commitments to Development Education and Awareness Raising...15 1

Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus: kansainvälisyyskasvatus & tietoisuuden lisääminen Johdanto Euroopan unionin neuvosto, neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti sopivat vuonna 2005 yhteisestä kehityspolitiikkaa koskevasta julkilausumasta, jäljempänä kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus. Siinä määritellään keskeiset haasteet, jotka liittyvät köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen tukemiseen, sekä Euroopan unionin tekemät sitoumukset haasteisiin vastaamiseksi. Tämä asiakirja on osa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanoa ja liittyy erityisesti julkilausuman kohtaan, jossa todetaan seuraavaa: EU aikookin kiinnittää erityistä huomiota EU:n kansalaisten kouluttamiseen ja valistamiseen kehitykseen liittyvissä asioissa. 1 Kyseinen lausunto muodostaa puitteet paikallisen, alueellisen, kansallisen ja eurooppalaisen strategian kehittämiselle. Tämän asiakirjan laatimiseen ovat osallistuneet seuraavien kansainvälisissä kehitysasioissa, kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä mukana olevien organisaatioiden ja laitosten henkilökunta ja edustajat 2 : CONCORD Development Education Forum, Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto (CEMR), Development Centre Institute of International Relations Tšekki, Euroopan komissio, kehitysyhteistyön pääosasto, yksikkö A4, Euroopan parlamentti, Euroopan nuorisofoorumi, Belgian ulkoasioista, kaupasta ja kehitysyhteistyöstä vastaava ministeriö, Global Education Network Europe (GENE), InWEnt GmbH, taloudellisesta kehityksestä ja yhteistyöstä vastaavan Saksan ministeriön (BMZ) puolesta, Irlannin ulkoasiainministeriön Irish Aid -ohjelma, Luxemburgin ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön osasto, Slovenian ulkoasiainministeriö, Euroopan neuvoston pohjoinen etelä-keskus, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehityskeskus, Portugalin kehitysvirasto (IPAD) ja Slovakian kansainvälisen kehitysyhteistyön virasto. Lisäksi strategisten puitteiden kehittämistä ovat tukeneet DEEEP:n (kansainvälisyyskasvatusta koskeva eurooppalainen tietojenvaihtofoorumi) henkilökunta ja konsultit. Tämä asiakirja käsittää liitteet I Notable international and EU development commitments ja II International and EU commitments to Development Education and Awareness Raising, joissa käsitellään tarkemmin eräitä seuraavassa esitettäviä näkökohtia. 1 Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen I osa, 4.3 kohta, kappale 18. 2 Asiakirjassa esitetyt näkemykset eivät välttämättä vastaa strategisten puitteiden kehittämiseen osallistuneiden organisaatioiden näkökantoja. 2

I. Kehityshaasteeseen vastaaminen sekä eurooppalaiset ja kansainväliset sitoumukset kehityksen tukemiseksi: kansainvälisyyskasvatuksen & tietoisuuden lisäämisen rooli 1. Köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys ovat 2000-luvun alun keskeiset haasteet jatkuvasti globaalistuvassa ja muuttuvassa maailmassa, jossa kaikki maat ovat riippuvaisia toisistaan. Euroopan unioni on pannut merkille nämä haasteet ja päättänyt vastata niihin, kuten ilmenee esimerkiksi kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta 3. 2. Euroopan unionilla, sen jäsenvaltioilla ja kansalaisilla on paikallisten, alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten politiikkojen, organisaatioiden, laitosten, viranomaisten ja hankkeiden kautta yhä merkittävämpi rooli maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa. Ne ovat sitoutuneet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: 2.1. luodaan taloudelliset puitteet, joilla 2.1.1. vähennetään köyhyyttä ja sosioekonomista syrjäytymistä, 2.1.2. torjutaan taloudellista epätasa-arvoa ja 2.1.3. tuetaan oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja osallisuuden periaatteiden noudattamista paikallistalouksien ja maailmantalouden suhteissa, 2.2. luodaan yhteiskunnalliset ja kulttuuriset puitteet, joilla 2.2.1. tuetaan oikeudenmukaisuutta ja käytännön solidaarisuutta kansojen välillä, 2.2.2. tuetaan ja tehostetaan ihmisoikeuksien toteutumista ja 2.2.3. vastataan muuttoliikkeiden aiheuttamiin haasteisiin ja tarpeeseen rakentaa monikulttuurisia mutta yhtenäisiä yhteiskuntia, 2.3. kehitetään ihmisen suhdetta ympäristöön kiinnittäen huomiota 2.3.1. ympäristön kestävyyteen ja 2.3.2. ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen, 2.4. luodaan poliittiset puitteet, joilla 2.4.1. tuetaan kansalaisten osallistumista kehitysasioita koskevaan päätöksentekoon ja 2.4.2. kehitetään kansalaisten ja yhteisöjen yhteenkuuluvuudentunnetta ja identiteettiä, joka perustuu maailmankansalaisuuteen muuttuvassa maailmassa, jota määrittävät keskinäiset riippuvuudet. 3. Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan, että EU:n kansalaisille suunnattu kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen kehityskysymyksistä ovat tärkeällä sijalla yllä kuvattuihin kehityshaasteisiin vastaamisessa ja niitä koskevissa sitoumuksissa. 4 4. Kolmen viime vuosikymmenen aikana kansalaisyhteiskunta, paikallis- ja alueviranomaiset, hallitukset ja muut eurooppalaiset toimijat ovat pyrkineet vastaamaan haasteisiin tarjoamalla tietoa ja järjestämällä toimintaa, johon on otettu mukaan eri kansalaisryhmiä. Tällaiset toimet lisäävät osaltaan kansalaisten tietoisuutta kehityskysymyksistä sekä kiinnostusta ja osallistumista kehitystoimintaan kaikkialla Euroopan unionissa. 5 5. Samaan aikaan useat organisaatiot, laitokset ja opetuksen ammattilaiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet opetusohjelmia ja -hankkeita kouluissa ja niiden ulkopuolella. Vaikka ohjelmia ei aina kutsuta kansainvälisyyskasvatukseksi, ne kuitenkin liittyvät kehitysyhteistyökysymyksiä ja - haasteita koskevaan kasvatukseen ja auttavat niin oppilaita kuin opettajiakin tarkastelemaan kriittisesti monia eri kehityskysymyksiä, omaksumaan tarvittavat taidot sekä sisäistämään kehitysyhteistyön arvot ja asenteet. 6 6. Kehitysyhteistyöstä tiedottamisella ja kansainvälisyyskasvatuksella on saatu aikaa pysyviä vaikutuksia erityisesti silloin, kun ne ovat perustuneet EU:n ja eteläisten maiden kansalaisten vuoropuhelulle. Näin on kyetty siirtymään etelän ongelmien käsittelystä pohjoisen ja etelän ja laajemmin kaikkien ihmisten yhteisten kokemusten jakamiseen. Kansalaisjärjestöt, muut 3 Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus, josta Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti sopivat yhdessä vuonna 2005. Liitteessä I kuvataan tarkemmin kansainvälisiä ja eurooppalaisia sitoumuksia kehitysasioissa. 4 Ks. esimerkiksi kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen I osa, 4.3 kohta (2005). 5 Esimerkkinä voidaan mainita kansalaisten osallistuminen köyhyyden poistamiskampanjaan (Make Poverty History) kaikkialla Euroopassa vuonna 2005 sekä jatkuva kiinnostus Global Call to Action against Poverty kampanjaan (ks.www.whiteband.org). 6 Esimerkkinä voidaan mainita koulujen opetusohjelmat, aikuiskoulutus, nuorisotyö ja korkeakoulutus useissa EU:n jäsenvaltioissa. Tietoa kansainvälisyyskasvatuksesta Euroopan unionissa löytyy esimerkiksi internetosoitteesta http://www.deeep.org/. 3

kansalaisyhteiskunnan toimijat ja valtiolliset toimijat voivat Euroopassa tukea ja edistää merkittävästi tällaista vuoropuhelua. Lisäksi ne auttavat eurooppalaisia ymmärtämään kehityskysymyksiä koskevien päätösten ja toimien merkitystä ihmisille sekä pohjoisessa että etelässä. 7. Kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen on huomioitu EU:ssa poliittisella tasolla useissa yhteyksissä. Lisäksi ne mainitaan monissa lausunnoissa, joissa korostetaan toiminnan merkitystä EU:n keskeisten arvojen solidaarisuuden, suvaitsevaisuuden, osallisuuden, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiselle, kansainvälisten kehityspyrkimysten tukemiselle entistä laajemmin ja kaikkien ihmisten yhteisvastuulle maapallon asukkaina. 7 8. Sekä kehitysyhteistyökysymyksiä koskevan tietoisuuden lisääminen että kansainvälisyyskasvatus lisäävät huomattavasti kansalaisten tukea kehitysyhteistyölle. Yhtä tärkeitä ovat myös toimenpiteet, joilla pyritään vastaamaan kansalaisten tarpeisiin ymmärtää asioita, sisäistää arvot ja omaksua hyvään elämään tarvittavat taidot muuttuvassa maailmassa, joka perustuu keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Tarpeisiin vastaamista tuetaan laadukkaalla tietoisuuden lisäämisellä ja koulutuksella. 9. Kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen kohdistuu 2000-luvun alussa vanhojen haasteiden ohella uusia. Myös mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Haasteet, jotka pyritään ratkaisemaan tähänastisten saavutusten pohjalta, liittyvät erityisesti seuraaviin tarpeisiin: 9.1. tarve lisätä eurooppalaisten tietämystä kansainvälisestä kehityksestä ja sen yhteydestä maailmassa vallitseviin keskinäisiin riippuvuussuhteisiin sekä osoittaa, miten ne ovat kytköksissä yksilöiden ja paikallisten, kansallisten ja eurooppalaisten toimijoiden tietoisuuteen ja aktiivisuuteen, 9.2. tarve vastata eurooppalaisten kasvaviin vaatimuksiin kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön sekä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tehostamisesta riippumatta siitä, rahoitetaanko toimet julkisista vai yksityisistä varoista, 9.3. tarve sisällyttää kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen nykyisiin virallisiin ja epävirallisiin koulutus- ja tiedotusjärjestelmiin ja -prosesseihin sekä soveltaa tehokkaasti asianmukaisia pedagogisia lähestymistapoja, jotta tavoitetaan Euroopan kansalaiset, ja 9.4. tarve hyödyntää ammattilaisten taitoja, menetelmiä ja työkaluja toiminnan vaikutusten ja laadun arvioinnissa; tämä käsittää myös yhteistyön ja kokemusten vaihdon EU:n, valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotta voidaan lisätä toiminnan laajuutta ja tehostaa sen vaikutuksia. 8 10. Tässä asiakirjassa esitetyt strategiset puitteet käsittävät sekä erikseen määriteltyjä että yhteisiä periaatteita, tavoitteita ja keinoja, joiden avulla valtiot, kansalaisjärjestöt, muu kansalaisyhteiskunta ja eurooppalaiset toimijat voivat vastata haasteisiin ja hyödyntää mahdollisuuksia lisätä kansalaisten tietoisuutta kehityskysymyksistä ja antaa kansainvälisyyskasvatusta. Tällä asiakirjalla tuetaan kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta, ja se täydentää ja vahvistaa nykyisiä jäsenvaltioiden ja EU:n aloitteita eikä pyri korvaamaan niitä. 11. Asiakirja on tarkoitettu paitsi kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä jo mukana oleville tahoille, myös niille hallituksille, EU:n toimielimille, kansalaisjärjestöille ja muulle kansalaisyhteiskunnalle, joiden asema kansainvälisessä kehitystoiminnassa ja koulutuksessa Euroopassa antaa niille mahdollisuudet laajentaa ja tehostaa toimintaa. 7 Eurooppalaisen kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tukeminen perustuu esimerkiksi seuraavissa asiakirjoissa ja kokouksissa annettuihin poliittisiin sitoumuksiin: EU:n neuvostossa kokoontuneiden kehitysyhteistyöministerien päätöslauselma kehitysyhteistyötä koskevasta opetuksesta (2001), Maastrichtin julistus (2002), Brysselissä järjestetty konferenssi etelän ja pohjoisen solidaarisuuteen liittyvästä kehitysasioiden tiedottamisesta ja kasvatuksesta (2005), kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus (2005), Helsingissä järjestetty konferenssi eurooppalaisesta kansainvälisyyskasvatuksesta (heinäkuu 2006) ja EU:n puheenjohtajavaltioiden Saksan, Portugalin ja Slovenian käynnistämä 1,5-vuotinen kehityspolitiikan ohjelma (2007 ja 2008). Lisätietoja sitoumuksista esitetään liitteessä 2. 8 Ks. esimerkiksi Helsingissä 3. ja 4. heinäkuuta 2006 eurooppalaisesta kansainvälisyyskasvatuksesta järjestetyn konferenssin loppuraportti. 4

II. Yhteiset tavoitteet KANSAINVÄLISYYSKASVATUKSEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMISEN MERKITYS 12. Kansainvälisyyskasvatuksella ja tietoisuuden lisäämisellä edesautetaan köyhyyden poistamista ja tuetaan kestävää kehitystä yleisölle suunnattujen tiedotuskampanjoiden ja kasvatus- ja opetustoimien avulla. Nämä toimet perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, sosiaaliselle vastuulle, sukupuolten tasa-arvolle, maailmanlaajuiselle yhteenkuuluvuudelle, epätasa-arvoisten elinolojen ymmärtämiselle, ja ideoille eriarvoisuuksien poistamisesta sekä osallistumiselle demokraattiseen toimintaan, jolla pyritään poistamaan köyhyyteen ja kestävään kehitykseen vaikuttavat sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset ja ympäristötekijät. KANSAINVÄLISYYSKASVATUKSEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMISEN TAVOITE 13. Kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteena on antaa kaikenikäisille eurooppalaisille mahdollisuus saada tietoa ja muodostaa käsitys maailmanlaajuisista kehityskysymyksistä sekä paikallisten toimijoiden ja yksilöiden toiminnan tärkeydestä ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi pyritään antamaan kansalaisille keinot käyttää oikeuksiaan ja ottaa vastuuta oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden luomisesta jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, joka perustuu keskinäisille riippuvuussuhteille. STRATEGISTEN PUITTEIDEN MERKITYS 14. Kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen strategisilla puitteilla pyritään tukemaan seuraavia toimia: 14.1. lisätään eurooppalaisten tietämystä ja kriittistä ymmärrystä maailmanlaajuisesta kehityksestä ja sen yhteydestä paikallistason tekijöihin ja kehitykseen sekä kannustetaan kansalaisia osallistumaan aktiivisesti kehityskysymyksiin liittyvään toimintaan Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, 14.2. lisätään eurooppalaisten mahdollisuuksia pitää kiinni oikeudestaan kehitykseen sekä tukea muiden vastaavaa oikeutta ja 14.3. kannustetaan kansalaisia kyseenalaistamaan köyhyyttä toistavat ja kestävää kehitystä estävät asenteet, politiikat ja käytännöt. STRATEGISTEN PUITTEIDEN TAVOITTEET 15. Kansainvälisyyskasvatuksella ja tietoisuuden lisäämisellä on seuraavat, kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaiset tavoitteet: 15.1. lisätään eurooppalaisten kriittistä ymmärrystä maailman köyhyysongelman ja epätasaarvon syistä ja seurauksista sekä niiden merkityksestä yksilöiden, paikallisyhteisöjen, maiden, Euroopan ja koko maailman keskinäiselle riippuvuudelle ja kestävälle kehitykselle, 15.2. edistetään ja tuetaan eurooppalaisten sitoutumista ja osallistumista paikalliseen ja kansainväliseen toimintaan köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen tukemiseksi, 15.3. saadaan päättäjät mukaan toteuttamaan kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen täytäntöönpanon kannalta keskeisiä politiikkoja ja käytäntöjä, erityisesti virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa valtioiden (myös alueiden) ja EU:n tasolla, 15.4. käynnistetään vuoropuhelu eurooppalaisten, valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä median edustajien kanssa, jotka edistävät tai voisivat osaltaan edistää kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteita, 15.5. edistetään Euroopan laajuisia ohjelmia ja toimia sekä keskinäistä avunantoa niin kansainvälisyyskasvatuksen, tietoisuuden lisäämisen ja kehitysyhteistyön kumppaneiden kuin myös uusien toimijoiden kesken, kansallisten ja EU:n tason toimijoiden kesken, pohjoisen ja etelän ihmisten kesken sekä EU:n ulkopuolisissa alhaisen ja keskitulotason maissa toimivien valtiollisten tahojen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja 15.6. edistetään kansainvälisyyskasvatuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä saatavien kokemusten vaihtoa kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan parantaa käytänteitä ja tehostaa toiminnan tuloksellisuutta. 5

III. Yhteiset periaatteet SELKEÄT ARVOT JA PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEET 16. Kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen osallistuvilla organisaatioilla, laitoksilla ja muilla toimijoilla on monenlaisia tavoitteita ja ne soveltavat erilaisia lähestymistapoja. Toimintansa kautta ne selkeyttävät ja ilmentävät arvojaan ja pitkän aikavälin tavoitteitaan, jotka liittyvät köyhyyden poistamiseen, kestävään kehitykseen, tietoisuuden lisäämiseen, kasvatukseen ja elinikäiseen oppimiseen. YHTEISTYÖ 17. Kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen perustuvat yhteistyöhön, jonka tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen maailmanlaajuisista kehityskysymyksistä ja toteuttaa niitä koskevia yhteisiä hankkeita. Kumppanuuksia voivat muodostaa yhtä hyvin pohjoisen ja etelän kehitysyhteistyökumppanit, organisaatiot, laitokset ja hallitukset, rahoittajat ja rahoituksen saajat, tiedon välittäjät ja sen vastanottajat sekä opettajat ja oppilaat. ERILAISTEN NÄKEMYSTEN EDISTÄMINEN 18. Kehitysyhteistyökysymykset ja niihin liittyvät menettelyt ovat monimutkaisia eikä ole mahdollista löytää yhtä tai edes muutamaa oikeaa ratkaisua tai vain yhtä ideologista lähestymistapaa. Kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä nimenomaan huomioidaan monenlaiset ajatukset ja näkemykset, kumotaan piintyneitä käsityksiä ja yleistyksiä kehityksestä, avusta ja etelästä sekä annetaan eurooppalaisille tilaisuus muodostaa oma näkemyksensä asioihin esittelemällä avoimesti erilaisia näkökantoja, joita on mahdollisuus oppia ymmärtämään. Tarkoitus on tuoda esiin erityisesti niiden ihmisten ajatukset ja näkemykset, jotka ovat jääneet syrjään maailmanlaajuisesta kehityksestä tai joille kehityksestä aiheutuu haittaa. YHTEISET KEHITYSPROSESSIT: ETELÄN JA POHJOISEN YHTEYS 19. Globalisaatio ja keskinäiset riippuvuudet merkitsevät sitä, että kehitys ei tapahdu pelkästään etelässä tai Euroopan ulkopuolella. Kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä kiinnitetään erityisesti huomiota Euroopassa esillä olevien kehityskysymysten ja haasteiden ja muiden maiden vastaavien kysymysten ja haasteiden välisiin yhteyksiin. Kansalaiset otetaan yhteisten kehitysprosessien ja jaettujen etujen pohjalta mukaan kokemustenvaihtoon ja toimintaan, joissa korostetaan maailmanlaajuisen kehityksen ja paikallisten tapahtumien keskinäistä riippuvuutta. TOIMINTA NYKYISTEN JÄRJESTELMIEN JA PROSESSIEN YHTEYDESSÄ JA VÄLITYKSELLÄ 20. Euroopassa on jo olemassa useita laajoja ja hyvin toimivia rakenteita ja menettelytapoja, joita voidaan hyödyntää kansainvälisyyskasvatuksessa: koulutusjärjestelmät, kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan verkostot, valtiolliset ja valtioiden väliset organisaatiot ja menettelytavat sekä viestintäalan organisaatiot ja tiedotusvälineet. Kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteena on tehdä yhteistyötä näiden rakenteiden kanssa sekä vahvistaa ja tukea näiden rakenteiden ja prosessien välityksellä niiden valmiuksia toteuttaa kehityskysymyksiä koskevia tiedotus- ja koulutustoimenpiteitä. Lisäksi pyritään kehittämään yhteisiä tavoitteita muiden koulutus- ja kasvatussuuntausten kanssa Euroopassa ja sen ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi aktiivista kansalaisuutta edistävä koulutus, rasisminvastainen kasvatus, ympäristökasvatus, kestävää kehitystä tukeva kasvatus, tasaarvokasvatus, globalisaatiokasvatus, ihmisoikeuskasvatus, kulttuurienvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatus, osallistuva oppiminen ja toiminta sekä rauhankasvatus. TUTKIMUKSEN EDISTÄMINEN JA HYÖDYT 21. Kansainvälisyyskasvatuksella ja tietoisuuden lisäämisellä edistetään ja tuetaan yhteistyötä tiedemaailman ja muiden kehitysyhteistyön ulkopuolella olevien tahojen kanssa. Tähän kuuluu kokemusten vaihto ja vertailu esimerkiksi julkisista kampanjoista, sosiaalisiin muutoksiin tähtäävistä kampanjoista, yhteisöiden kehittämisestä, sosiaalisesta markkinoinnista ja erilaisista kasvatussuuntauksista muualla maailmassa. 6

KOKEMUSTEN JA ARVIOIDEN VAIHTO 22. Kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen kuuluu, että osapuolet vaihtavat keskenään tietoa arvioinneista, joita ne ovat tehneet omista ohjelmistaan, sekä jakavat arviointiraportit kaikille asiasta kiinnostuneille ja suurelle yleisölle. Raporteissa pyritään kuvaamaan havaintoja, joita on tehty toiminnan laadusta, käytetyistä menettelyistä, organisaatioiden ja viranomaisten valmiuksien kehittämisestä, tuloksista ja pysyvistä vaikutuksista. EI PR-TOIMINTAA 23. Varmuuden vuoksi on todettava, että kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä ei ole kyse julkisen tuen hakemisesta kehitysyhteistyötoiminnalle tai tietyille organisaatioille tai laitoksille. Kyse ei myöskään ole hyväntekeväisyydestä, yritysmainonnasta tai pr-toiminnasta. 7

IV. Kohderyhmät 24. Köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen edistämisen pitäisi olla tärkeää kaikille eurooppalaisille. Sen vuoksi kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tärkein sidosryhmä Euroopassa ovat eurooppalaiset. Eurooppalaiset ovat paitsi toiminnan kohderyhmä myös ennen kaikkea kumppaneita, jotka osallistuvat kehitysongelmien ratkaisemiseen. 25. Nämä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen puitteet on kuitenkin tarkoitettu ensisijaisesti niille organisaatioille, viranomaisille, laitoksille, tiedotusvälineille ja päättäjille Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa, jotka osallistuvat koulutukseen, tiedon jakamiseen tai kehitykseen liittyvien toimien, hankkeiden, ohjelmien tai politiikkojen suunnitteluun, hallinnointiin, koordinointiin tai rahoitukseen. Erityisesti kohteena ovat organisaatiot, viranomaiset, laitokset ja päättäjät, joiden toimialaan kuuluvat viralliset tai epäviralliset koulutusjärjestelmät. 26. Juuri nämä tahot vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisia kehityskysymyksiä eurooppalaisille esitetään ja missä määrin eurooppalaiset saavat tietoa kehitysasioista ja osallistuvat niihin. Näissä strategisissa puitteissa ilmaistun tavoitteen saavuttaminen riippuu siitä, miten hyvin eurooppalaiset tiedostavat ja ymmärtävät maailmanlaajuisia kehityskysymyksiä ja globaalin kehityksen ja paikallisten muutosten välistä vuorovaikutusta sekä osallistuvat kehitystoimintaan. 8

V. Kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen Euroopassa: kuvaus ja haasteet KANSAINVÄLISYYSKASVATUKSEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMISEN PROSESSIT 27. Kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämisessä hyödynnetään useita prosesseja, joilla pyritään sitouttamaan kansalaiset kehitystoimintaan ja tukemaan henkilökohtaisen käsityksen muodostamista maailmanlaajuisesta kehityksestä. Lisäksi niillä pyritään edistämään tiedonhakuja osallistumisvalmiuksia, oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja kestävälle kehitykselle perustuvan maailman kannalta keskeisiä arvoja, erilaisten näkökulmien ja kokemusten tuntemusta ja valmiutta tukea oikeudenmukaisen ja kestävän maailman kehittämistä. Nykyisissä kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävissä ohjelmissa ja hankkeissa otetaan huomioon ainakin jossain määrin kaikki nämä osa-alueet tai ainakin osa niistä, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeistä on kehittää sellaisia ohjelmia ja hankkeita, joissa otetaan järjestelmällisesti huomioon kaikki osatekijät. MONINAISUUS JA VAIHTELU 28. Kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä kuvaa Euroopan unionissa moninaisuus, sillä aloitteet kattavat esimerkiksi yhteistyön koulujen ja korkeakouluasteen oppilaitosten kanssa, nuorisotyön, aikuiskasvatuksen, tiedotustoiminnan ja -kampanjat sekä edunvalvonnan. Jäsenvaltioiden tuki toiminnalle vaihtelee, ja eräät jäsenvaltiot antavat huomattavasti tukea. KOORDINOINNIN TARVE 29. Vaikka useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla on olemassa verkostoja tietojen ja kokemusten vaihtoa varten, itse ohjelmia ei juurikaan koordinoida. Lähinnä koordinointi tapahtuu hallitusten tukemien politiikkojen mukaisesti, ja sen käynnistävät usein ulko- ja kehitysasioista vastaavat ministeriöt. Koordinoitavat ohjelmat liittyvät varsinkin viralliseen koulutukseen. 30. Kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen eivät sovellu erityisen hyvin koordinointiin moninaisuutensa vuoksi. Erityisesti ongelmana on se, ettei toiminnalle ole toistaiseksi kehitetty yhtenäisiä puitteita. Niitä kuitenkin tarvitaan, jotta kansalaiset saadaan mukaan toimintaan. 31. Tehokkaissa puitteissa olisi otettava huomioon myös ongelmat, jotka olisi ratkaistava, jotta voidaan toteuttaa laadukkaita ohjelmia, hankkeita ja toimia ja saada aikaan pysyviä vaikutuksia. Erityisesti tämä koskee tässä asiakirjassa kuvattuja haasteita. 32. Politiikan tasolla puitteilla olisi tarkoitus aikaansaada käytännön synergiaa eurooppalaisten, kansallisten, alakohtaisten ja alojen välisten lähestymistapojen kesken. Esimerkiksi ympäristöön, kulttuuriin, muuttoliikkeeseen, koulutukseen, reiluun kauppaan ja maatalouteen liittyviä lähestymistapoja on toistaiseksi käsitelty useimmiten erikseen, vaikka ne kaikki liittyvät kehitykseen, kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen ja ovat niiden kannalta tärkeitä. KANSALAISTEN YMMÄRRYKSEN JA OSALLISTUMISEN LISÄÄMINEN: PITKÄN AIKAVÄLIN PUITTEET 33. Puitteiden kehittämisen taustalla on näkemys, että tietoisuuden lisäämiseen kehityskysymyksistä tähtäävät toimet eivät ole riittäviä, jotta kansalaiset oppisivat arvioimaan kriittisesti kehitysyhteistyötoimintaa tai sitoutuisivat kehityskysymyksiin. 33.1. Yksittäisiä kehityskysymyksiä koskevalla tiedotustyöllä ja julkisella kampanjoinnilla voidaan saada jonkin verran tai jopa paljon tukea toimille, joilla pyritään ratkaisemaan kyseiset ongelmat. 33.2. Vaikka tuki on erittäin tärkeää, se on kuitenkin vasta lähtökohta, sillä tavoitteena on saada kansalaiset pysyvästi mukaan kehitystyöhön. Yksittäisiä kehityskysymyksiä on tarkasteltava siltä kannalta, mikä on niiden merkitys muiden maailmanlaajuisten ilmiöiden, henkilökohtaisten kokemusten ja paikallisten kysymysten kannalta (sekä pohjoisessa että etelässä). 33.3. Tiedottaminen ja kehityskysymysten tarkastelu on sisällytettävä laajempiin puitteisiin, jotta kansalaiset voivat asteittain lisätä tietämystään köyhyydestä ja kestävästä kehityksestä sekä kehittää toimintavalmiuksiaan ja etsiä käytännön ratkaisuja. Kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen haasteena on kyetä antamaan kansalaisille mahdollisuus osallistua toimintaan heille itselleen sopivalla tavalla. Ilman kansalaisten aktiivista panosta kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen jäävät todennäköisesti hyvää 9

tarkoittaviksi ja kertaluonteisiksi toimiksi, jolloin kansalaiset ovat pelkkiä maailmanlaajuisen kehityksen tukijoita eivätkä aktiivisia osallistujia. MAAILMANLAAJUINEN ON PAIKALLISTA 34. Jatkuva globalisaatio, lisääntyvät keskinäiset riippuvuussuhteet, kansainväliset muuttoliikkeet ja ilmastonmuutos ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat paikallisesti kaikkialla maailmassa. Näiden ja muiden kehityskysymysten kansainvälinen luonne ja keskinäinen riippuvuus ovat johtaneet siihen, että enää ei ole mahdollista erottaa toisistaan kehitystä Euroopassa ja sen ulkopuolella. Tällaiset ilmiöt ja niiden paikalliset vaikutukset tarjoavat Euroopassa toteutettavalle kansainvälisyyskasvatukselle ja tietoisuuden lisäämiselle oivan tilaisuuden, ja samalla melkoisen haasteen, havainnollistaa eurooppalaisille, miten myös Euroopan ulkopuolella ja erityisesti, mutta ei pelkästään, etelässä asuvilla ihmisillä on vastaavia kokemuksia. ETELÄN KOKEMUSTEN HYÖDYNTÄMINEN 35. Kun on kyse maailmanlaajuisten ilmiöiden suhteuttamisesta paikallisiin kehityskysymyksiin ja päinvastoin, eurooppalaisissa aloitteissa ja ohjelmissa voidaan hyödyntää etelän organisaatioita ja niiden kokemuksia. Sen vuoksi etelän yhteiskunnista ja etelässä toteutetuista toimista köyhyyden poistamiseksi on kerätty ja levitetty tietoa. Vaikka osa tiedoista koskeekin katastrofeja ja näennäisesti loputonta kurjuutta ja ylläpitää näin kuvaa laajasta ja yleisestä köyhyydestä etelässä, kansainvälisyyskasvatuksella ja tietoisuuden lisäämisellä pyritään suhteuttamaan kyseiset mielikuvat todelliseen tilanteeseen ja kertomaan kokemuksista yhteiskunnissa, jotka ovat yhtä monimuotoisia, monimutkaisia ja muuttuvia kuin omamme. 36. Euroopassa ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota etelän (tai etelästä tulleiden siirtolaisten) kokemuksiin kehityskysymyksiä koskevista tiedotus- ja kasvatuskampanjoista. Jotta kehityshaasteisiin voitaisiin vastata ja kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteet saavuttaa, on eurooppalaisissa aloitteissa pyrittävä luomaan eurooppalaisten ja etelän toimijoiden välille aitoa vuoropuhelua yhteisistä ja erilaisista kokemuksista, jotka liittyvät kehitykseen, tietoisuuden lisäämiseen ja kansainvälisyyskasvatukseen. KANSAINVÄLISYYSKASVATUKSEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMISEN SISÄLLYTTÄMINEN VIRALLISEEN YHTEISKUNTAAN 37. Toistaiseksi useimmat kansainvälisyyskasvatus- ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävät kampanjat Euroopassa ovat olleet kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käynnistämiä ja hallinnoimia. Eräissä jäsenvaltioissa on kansalaisyhteiskunnan aloitteiden lisäksi tarjolla taloudellista ja toisinaan strategista tukea. Myös Euroopan komissio tarjoaa tällaista tukea. Tällä hetkellä nämä paikalliset, kansalliset ja eurooppalaiset sidosryhmät ovat keskeisessä asemassa päätettäessä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen sisällöstä ja erilaisista lähestymistavoista. Jotta kansalaiset saadaan mukaan kehitystoimintaan, on kansainvälisyyskasvatus ja tietoisuuden lisääminen sisällytettävä nykyisiin järjestelmiin, jotka on luotu kansalaisten kohtaamista ja keskusteluja sekä valmiuksien kehittämistä ja kokemusten vaihtoa varten. 38. Käytännöllisesti katsoen kaikki kansalaiset osallistuvat ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä viralliseen tai epäviralliseen koulutukseen. Kansainvälisyyskasvatuksella ja tietoisuuden lisäämisellä voidaan vaikuttaa myönteisesti kansalaisten oppimiskokemuksiin ja edistää sellaisten tietojen ja taitojen kehittämistä, jotka antavat mahdollisuuden sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti tyydyttävään elämään. Monissa maissa näin jo tapahtuukin. Sen vuoksi ehdotetaan, että kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävän toiminnan sekä koordinoidun eurooppalaisen puitekehyksen pääpainon pitäisi olla virallisessa peruskoulutuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa sekä elinikäistä oppimista tukevissa ohjelmissa ja oppilaitoksissa. Sidosryhmien olisikin kehitettävä valmiuksiaan ja valmiuttaan tehdä yhteistyötä kouluttajien ja muiden elinikäistä oppimista edistävien tahojen kanssa, tukea kehitysasioista saatavia kokemuksia ja kehittää uusia valmiuksia muutosprosessien välittäjinä ja ulkopuolisina tukijoina. Tarkoituksena on, että opettajat, kouluttajat, nuorisotyöntekijät, oppilaitokset (myös niiden johtajat), oppilaat ja opiskelijat, vanhemmat (ja yhteisö), opetussuunnitelmien laatijat (ja koulutuspolitiikasta päättävät) omaksuisivat kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteet ja alkaisivat arvostaa niitä. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 39. Kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen näkökulmasta vaikutusten arvioinnilla on ensisijaisesti kolme tavoitetta: oppia aiemmista kokemuksista tulevan toiminnan parantamiseksi, arvioida toiminnan hyötyjä kohderyhmille tai osallistujille lyhyellä tai pitkällä aikavälillä ja vaikuttaa lähestymistapoihin ja toimiin, jotka koskevat tulevaisuuden mahdollisuuksia ja ongelmia. Tulosten, vaikutusten sekä prosessien ja saavutusten laadun arviointi ovat keskeisiä 10

vaikkakaan eivät ainoita tehtäviä. Usein arvioinnissa kuitenkin keskitytään määrälliseen arviointiin: montako toimea toteutettiin, kuinka monelle ihmiselle asiasta tiedotettiin, kuinka moni osallistui koulutukseen tai muuhun toimintaan jne. Tällaiset arvioinnit voivat olla tarpeen silloin, jos esimerkiksi rahoittajat, politiikan laatijat tai organisaatio itse ovat määrittäneet ensisijaisesti määrällisiä tulosindikaattoreita. Lisäksi tällaisista arvioinneista voi olla hyötyä, jos ohjelma tai hanke perustuu olettamukselle, että tiedostaminen johtaa automaattisesti parempaan ymmärrykseen ja sitä kautta toimintaan. Laaja osanotto ei välttämättä kuitenkaan merkitse aktiivista toimintaa, ja lisääntynyt tietämys johtaa hyvin harvoin pysyvään muutokseen kansalaisten käyttäytymisessä. 40. Onnistunut toiminnan ja vaikutusten arviointi edellyttää, että ohjelman tai hankkeen tavoitteet ja strategiat määritellään selkeästi heti sen alussa ja hankkeen täytäntöönpanoa seurataan, organisaatiossa harjoitetaan toiminnan kriittistä tarkastelua ja hankkeelle osoitetaan riittävät ajalliset, taloudelliset ja henkilöresurssit. Sidosryhmien velvollisuutena on ottaa resurssien tarve huomioon ohjelmissaan ja hankkeissaan. Parhaiden käytänteiden mukaan arvioinnin tavoitteet on määriteltävä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, ja kokonaisresursseista 3 5 prosenttia on selvästi osoitettava arviointiin. Onnistunut arviointi sisältää myös tuloksista tiedottamisen, jotta muut voivat hyödyntää niitä toiminnassaan ja jotta voidaan edistää yhteistä oppimista kaikkien kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen osallistuvien kesken. ARKALUONTEISET KYSYMYKSET REHELLINEN VUOROPUHELU 41. Kansalaisten lisääntyvä osallistuminen ja yhteistyö kolmansien osapuolten kanssa edellyttävät pitkällä aikavälillä sitä, että valtiolliset ja muut toimijat ilmoittavat selkeästi ja avoimesti syyt, joiden takia ne ovat mukana kansainvälisyyskasvatuksessa ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävässä toiminnassa. Sen vuoksi niiden on pohdittava omaa panostaan toimissa, joilla pyritään kannustamaan kansalaisia käyttämään oikeuksiaan ja huolehtimaan velvollisuuksistaan maailmanlaajuisen ja paikallisen kehityksen suhteen. Nämä kysymykset voivat olla hyvin arkaluonteisia, sillä organisaatioiden omat tavoitteet ja niiden kannalta keskeiset kysymykset (kuten tiettyjen näkemysten esille tuominen tai varojen kerääminen) voivat sopia huonosti yhteen kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteiden kanssa tai jopa olla ristiriitaisia. Yhtenäistä lähestymistapaa ja puitteita ei ole kuitenkaan mahdollista muodostaa ilman avointa ja rehellistä keskustelua myös arkaluonteisista kysymyksistä. 11

VI. Suositukset NYKYISILLE JA TULEVILLE KANSAINVÄLISYYSKASVATUKSEN JA TIETOISUUDEN LISÄÄMISEN SIDOSRYHMILLE 42. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanoa silmällä pitäen suositellaan, että Euroopan unionin elimet, toimielimet ja virkamiehet, jäsenvaltioiden hallitukset, paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja muut tässä asiakirjassa mainitut sidosryhmät tarkastelevat asiakirjassa mainittuja tavoitteita ja periaatteita ja ryhtyvät vastaamaan edellä kuvattuihin haasteisiin. Lisäksi annetaan seuraavat suositukset: EUROOPAN KOMISSIOLLE: 43. raportoida neuvostolle ja Euroopan parlamentille kehityspolitiikka koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa ilmaistujen kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen liittyvien sitoumusten täytäntöönpanosta erityisesti kansainvälisyyskasvatus- ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien toimien organisoinnin, tulosten ja vaikutusten osalta, 44. sisällyttää kehityskysymykset sekä kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen liittyvät toimet Euroopan komission ohjelmiin, jotka koskevat erityisesti nuorisoa ja koulutusta, 45. tarkastella muiden kansainvälisyyskasvatukseen ja tietoisuuden lisäämiseen osallistuvien valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa sellaisten prosessien kehittämistä ja soveltamista, joiden avulla voidaan vaihtaa kansallisia strategioita koskevia parhaita käytäntöjä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tukemiseksi ja hyödyntää vuoropuhelua ja parhaita käytänteitä kaikkialla Euroopan unionissa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, 46. pohtia yhteistyössä hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa sitä, miten kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa annettujen kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä koskevien sitoumusten täytäntöönpanoa voitaisiin jatkaa, järjestämällä yhteisiä kuulemisia ja tekemällä Euroopan laajuista yhteistyötä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen edistämiseksi, ohjelmien, hankkeiden ja toimien käynnistämiseksi sekä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tukemiseksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, 47. huolehtia siitä, että Euroopan komission käynnistämät tai tukemat kansainvälisyyskasvatus- ja tietoisuuden lisäämiseen liittyvät ohjelmat ja -hankkeet arvioidaan ja arvioinnin tulokset julkaistaan. EUROOPAN PARLAMENTILLE: 48. käynnistää raportin laatiminen kansainvälisyyskasvatuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä ja näiden merkityksestä kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanossa, esimerkiksi yhteistyössä asianomaisten parlamentin valiokuntien (kuten kehitysyhteistyövaliokunnan) kanssa. Raportissa olisi käsiteltävä kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen osuutta virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa ja elinikäisessä oppimisessa Euroopassa sekä niiden potentiaalista roolia tulevaisuudessa. EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUKSILLE SEKÄ PAIKALLIS- JA ALUEVIRANOMAISILLE: 49. kiinnittää erityistä huomiota kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen merkitykseen kehityspolitiikan ja -ohjelmien ja niiden rahoituksen sekä virallisen ja epävirallisen koulutuspolitiikan ja -ohjelmien ja niiden rahoituksen kannalta, ottaa käyttöön järjestelmälliset, pysyvät ja tuetut prosessit, joiden avulla kehitetään 50. kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä edistäviä pitkän aikavälin tavoitteita ja lyhyen aikavälin yhteistyöohjelmia ottaen mukaan ulkosuhteista/kehitysyhteistyöstä sekä virallisesta ja epävirallisesta koulutuksesta vastaavat hallitusten yksiköt ja virastot ja kehitysalan kansalaisjärjestöt sekä muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, jotka ovat mukana maailmanlaajuisen ja kansallisen köyhyyden poistamisessa ja kestävässä kehityksessä, 51. tarjota poliittista, taloudellista ja organisatorista tukea kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen sisällyttämiseksi virallisiin ja epävirallisiin koulutusjärjestelmiin ja opetusohjelmiin sekä tiedotusvälineiden toimintaan ja luoda virallista ja epävirallista koulutusta tarjoaville henkilöille ja tiedotusvälineiden työntekijöille mahdollisuus osallistua uusien 12

hankkeiden ja ohjelmien kehittämiseen, verkostojen luomiseen ja tutkimukseen sekä antaa viranomaisille, virastoille ja organisaatioille mahdollisuus osallistua köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Politiikalla, rahoituksella ja organisaation tasolla tehdyillä sitoumuksilla voitaisiin tehostaa selvästi kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tavoitteiden saavuttamista, 52. huolehtia siitä, että hallitusten ja paikallis- tai alueviranomaisten käynnistämät tai tukemat kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä koskevat ohjelmat ja hankkeet arvioidaan ja arvioinnin tulokset julkaistaan. KANSALAISJÄRJESTÖILLE: 53. kiinnittää erityistä huomiota kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen merkitykseen organisaatioiden strategioissa ja talousarvioissa sekä pr-ohjelmissa, -hankkeissa ja -toiminnassa, jotta kansalaiset tulisivat tietoisemmiksi kehitysasioista ja omaksuisivat riittävät tiedot ja valmiudet osallistua kehitysasioihin maailmanlaajuisesti ja paikallisesti, 54. kehittää ja toteuttaa strategioita ja osoittaa asianmukaiset resurssit kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen tehokkaaseen ja kohdistettuun markkinointiin, joka suuntautuu erityisesti virallisen ja epävirallisen koulutuksen toimijoille ja tiedotusvälineille, 55. luoda kumppanuuksia ja aitoa yhteistyötä virallisten ja epävirallisten koulutusjärjestelmien ja tiedotusvälineiden toimijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa, jotta kehityskysymykset ja kansainvälisyyskasvatuksen ja tietoisuuden lisäämisen periaatteet voidaan sisällyttää kyseisten järjestelmien ja tiedotusvälineiden nykyisiin politiikkoihin ja käytänteisiin, 56. luoda järjestelmälliset, pysyvät ja tuetut prosessit etelän kansalaisten ja organisaatioiden sekä Euroopassa toimivien virallisen ja epävirallisen koulutuksen toimijoiden, tutkijoiden ja tiedotusvälineiden yhteistyötä varten, jotta kansalaiset voivat osallistua köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen liittyvien haasteisiin vastaamiseksi, 57. arvioida kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä koskevia strategioita, ohjelmia ja hankkeita ja niiden vaikutuksia sekä julkistaa arviointien tulokset. Arvioinneissa olisi mainittava selkeästi ilmaistut standardit, jotka on saavutettava ja jotka koskevat käytettyjä prosesseja sekä toiminnan tehokkuutta, tuloksellisuutta, avoimuutta ja kannattavuutta, 58. edistää ja tukea kansainvälisyyskasvatusta koskevaa kriittistä ja akateemisesti korkeatasoista tutkimusta ja akateemista koulutusta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sekä edistää kansainvälisyyskasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä koskevaa kokemusten vaihtoa yliopistojen ja muiden akateemisten kanavien sekä mietintäryhmien välityksellä. 13

Annex I Notable international and EU development commitments 1. Paris Declaration on Aid Effectiveness (2005), [www.aidharmonization.org]. 2. European Consensus on Development (2005), (14820/05 DEVGEN 229 RELEX 678 ACP 155) 3. G8 Gleneagles Communiqué (2005), [http://www.g8.gov.uk/]. 4. Cotonou Agreement (2005), [http://ec.europa.eu/development/geographical/cotonouintro_en.cfm]. 5. Beijing Declaration: Action for Equality, Development and Peace (1995), [http://www.un.org/womenwatch/daw/beijing/beijingdeclaration.html]. 6. United Nations (2000), Millennium Declaration, [www.un.org/millenniumgoals]. Reaffirmed in 2002 and 2005. 7. United Nations (2003), Monterrey Consensus on Financing for Development. 14

Annex II International and European political commitments to Development Education and Awareness Raising 1. Strengthening the European Union s Role as a Global Partner for Development: The 18 Month Programme on Development Policy of the EU Presidencies of Germany, Portugal and Slovenia (January 2007 June 2008), January 2007 In the field of development policy, Germany, Portugal and Slovenia have decided to outline their common priorities and to conduct common initiatives during this period. The three Presidencies are committed to pursue these priorities both jointly and individually under their respective presidencies. They are committed to closely cooperate in order to build more awareness and support for development issues as well as to create added value in promoting them together within the European framework and in the international arena, (p. 2). Full programme: www.bmz.de/en/service/infothek/buerger/trioprsidentschaft.pdf. 2. Helsinki Conference on European Development Education, 3 4 July 2006 Organised by the Finnish NGDO Platform to the EU in cooperation with CONCORD and with support of the Finnish Ministry for Foreign Affairs and the European Commission. 1. The European Consensus on Development states that the EU will pay particular attention to development education and awareness-raising in the efforts to enhance civil society engagement in global development, Other European structures and political commitments are similarly inclined. To realise this and ensure that all people in Europe have access to quality development education, a strong European and national Strategy Framework is required. 2. In this Strategy Framework priority should be given to supporting planning, quality, partnership, mutual learning and peer exchange of strategies and experience, in development education and awareness raising; particularly between new member states, acceding and candidate countries, and countries seeking to strengthen national support mechanisms. 3. The Strategy Framework should support existing mechanisms for coordination, international shared learning of national strategies though, interalia Concord and DEEEP, OECD DAC Heads of Information, GENE Peer Reviews, the North South Centre s Global Education Week network and other networks working in this area. 4. In order to move this European strategy forward, a multi stakeholder task force will work to develop a common perspective on the European Strategy framework for development education. Member states will be consulted about existing and emerging national strategies, to ensure coherence and to move the process forward from Helsinki. 5. Development education, public awareness and media strategies should be based on a model of solidarity and global interdependence. This means working with Southern partners at all stages of the processes. It also means avoiding passive images of the South, in line with best practice and the recommendations of the Code of Conduct on Images and messages. Linking local and global dimensions of issues is also necessary. 6. Integration of global and development perspectives into education systems requires the development of coordinated strategies by Ministries of Education and Ministries of Foreign Affairs, and other relevant Ministries, Civil Society actors, Local and Regional Authorities, and national curriculum bodies. In this process, the European Global Education Peer Review system has proven useful at national level. Particular emphasis and resources should be allocated to training: both initial and inservice teacher training, and training of DE trainers. 7. Increased quality and impact in development education is also required. This necessitates greater clarity and coherence regarding the differences along the continuum from development education to awareness raising to information and campaigning. Appropriate mechanisms of evaluation in these related, complementary but differing spheres are essential. Partners from the South should be involved at all stages. 8. Recalling previous commitments, the Conference recognises the efforts of countries to increase funding to development education. A target of 3% of ODA to development education is endorsed by NGDOs and some member states. The Conference calls on member states, local and regional authorities, NGDOs and the Commission to commit to a staged series of increases in financial support for development education, to ensure pro rata strengthened support as member states approach targets of 0.56%, 0.7%, of GNI to ODA and beyond, and develop inclusive, consultative strategies for disbursement. 9. In the context of ongoing discussions on the reform of European Commission financial instruments, due regard should be given to the European Consensus on Development and reform should be informed by the findings of the Brussels and 15

Helsinki Conferences. The reform should aim at clearer and more coordinated European Commission support structures for DE, that are coherent with member states support structures. These recommendations are addressed to all actors of society who are able and interested in further improving the impact and quality of development education. This includes among others the EU institutions, national ministries, and international and civil society organisations, research institutes working for active and informed global citizens. Final conference report and presentations: http://www.kehys.fi/materials_de_030407. 3. The European Consensus on Development, December 2005 4.3 Participation of civil society 18. The EU supports the broad participation of all stakeholders in countries development and encourages all parts of society to take part. Civil society, including economic and social partners such as trade unions, employers organisations and the private sector, NGOs and other non-state actors of partner countries in particular play a vital role as promoters of democracy, social justice and human rights. The EU will enhance its support for building capacity of non-state actors in order to strengthen their voice in the development process and to advance political, social and economic dialogue. The important role of European civil society will be recognised as well; to that end, the EU will pay particular attention to development education and raising awareness among EU citizens. 4. European Commission White Paper on a European Communication Policy (Plan D for Democracy, Dialogue, Debate), October 2005 Objectives of Plan D: The Commission has proposed a Plan D for Democracy, Dialogue and Debate, not as a rescue operation for the Constitution, but to stimulate a wider debate between the European Union s democratic institutions and citizens. It has to be seen as complementary to the already existing or proposed initiatives and programmes such as those in the field of education, youth, culture and promoting active European citizenship. Plan-D dovetails with the Action Plan on communicating Europe1 which seeks to improve the way that the Commission presents its activities to the outside world and the forthcoming White Paper on communication strategy and democracy which will start a consultation process on the principles behind communication policy in the European Union and the areas of co-operation with the other European institutions and bodies. Together with Plan-D these initiatives set out a long-term plan to reinvigorate European democracy and help the emergence of a European public sphere, where citizens are given the information and the tools to actively participate in the decision making process and gain ownership of the European project. More details: http://ec.europa.eu/communication_white_paper/index_en.htm. 5. European Conference on Public Awareness and Development Education for North South Solidarity, Brussels, 19 20 May 2005 Jointly organised by Belgian Development Co operation Directorate General and the European Commission. A. As part of an ongoing debate, participants from national, European and international administrations, nongovernmental organisations and other actors of civil society, together with members of different media, took part in a conference on public awareness and development education for North-South solidarity in Brussels on 19/20 May 2005. B. The participants, meeting in both plenary and specific working group sessions, have drawn up the following recommendations. Further specific proposals and suggestions from different participants are outlined in the conference papers. 1. The renewed commitment by the European Union and the member states to increase ODA levels adequately for 2010 and the achievement by 2015 of the level of 0.7% by most, as advanced by the United Nations in 1970, should be welcomed and propagated as widely as possible throughout the Union. Effective development education and awareness raising are essential conditions to mobilise support to reach these targets. 2. Noting that the assistance provided is a question of finance, effectiveness and quality, as well as sustainable development, the Millennium Development Goals should be included as a major facet of public awareness and development education activities throughout the Union. 3. Comprehensive and coherent development education and awareness-raising strategies should be designed or reviewed at both national and European levels. The relevant authorities should ensure that these strategies are fully integrated into their development and education policies. This will require close co-operation with NGOs and other relevant civil society organisations. 16

4. Awareness-raising and development education should be integrated into the curricula of the formal and informal educational systems throughout the current and future members of the Union. Such programmes, aimed at all levels and ages of society, are necessary to foster the greatest possible North-South solidarity. 5. National and European authorities should ensure there is adequate funding for development education and awareness raising in their planning. It is proposed that the European Commission and Member states move towards or beyond a figure of 3% of ODA, as proposed in a UNDP Report. This increase in funding implies the necessary quality, efficiency and effectiveness of development education and awareness-raising activities. 6. As part of the overall need to raise both quality and efficiency, best practices should be actively encouraged and supported, particularly between Member states but also internationally. Ongoing coordination and cooperation, learning from past experiences at the widest possible level, are therefore essential to ensure coherence and maximise effectiveness. 7. It should be stressed that both awareness raising and development education are distinct from publicity and fundraising. Equally development education and awareness-raising activities should be rooted in the realities of Northern societies and take into account the interdependency between North and South as well as the need for policy coherence in the North. 8. Assistance towards achieving effective development education and awareness raising in new Member States should be provided. In order to enable new and future Member States to access EU funding for development education and awareness-raising, current thresholds on financial capacity requirements and eligibility criteria should be adapted in their favour. 9. Recognising that international development co-operation issues were not properly discussed in the course of the last accession rounds, further rounds should address it in a much more proactive way. In the case of the new Member States and acceding countries, ad hoc development education and awareness-raising activities should partly make up for the lost opportunities. 10. The contribution of national and local authorities, parliamentarians, NGOs and other civil society actors in North-South co-operation should be strengthened with a view to boosting capacity, awareness and commitment in the current and future Union, as well as outside. 11. Emphasis should be given to how, following natural or man-made catastrophes, there is a process of linking relief to provide initial stability, rehabilitation and development which should be on a sustainable and environmentally friendly basis. 12. A comprehensive press strategy for North-South solidarity should cover the broad range of existing media but focus on channels with the widest coverage where resources are limited. Development and humanitarian actors should make more efforts to provide useful, clear and appealing material and opportunities to journalists to enable them to offer independent and accurate information on North-South issues. The press has a fundamental role in preventing crises becoming forgotten both by governments and European civil society and should be recognised as a development actor. 13. Images and articles are best if they respect the dignity, beliefs and traditions of the peoples of the South in their presentation. 14. Monitoring and evaluation of humanitarian and development programmes must therefore cover not only the effect in the field but also the evolution of public perception in the North and the South of the progress accomplished. Building on existing experiences, increased efforts have to be made to improve monitoring and evaluation of development education and awareness-raising activities in order to systematically enhance their overall relevance, efficiency and effectiveness. 15. It is proposed that the recommendations of this Conference, particularly those pertaining to the role and place of development education and awareness-raising, be integrated into the new EU Development Policy Statement before its adoption and coherently translated in other relevant policy processes and instruments. 16. A group of representative stakeholders be established, following this conference, in order to ensure the follow-up of the outcomes of this Conference throughout the current and future Union. This representative group should also be aware of the need for accountability - in the widest sense and appropriate evaluation of what is a long-term process of improving North-South solidarity. It would then organise further meetings and discussions as appropriate. In this context, it particularly welcomes the offer of the Chairman of the Development Committee of the European Parliament to draw up a report on the matter. C. While these recommendations are addressed above all to the representatives of the European Parliament, the European Council, the European Commission, as well as the national authorities at the conference, they are also directed to all members of society, individuals and organisations who are able to increase awareness of and strengthen North-South solidarity in all its aspects. D. The participants note with pleasure that certain authorities are already actively pursuing these goals. The recent communication of the Commission to the Council and the organisation of this conference by the European Commission and the Belgian authorities are recent positive examples. Full report http://www.euforic.org/awareness sensibilisation/. 17

6. UNITED NATIONS Decade of Sustainable Development (2005 2014) The goal of the United Nations Decade of Education for Sustainable Development (2005-2014, DESD), is to integrate the principles, values, and practices of sustainable development into all aspects of education and learning. This educational effort will encourage changes in behaviour that will create a more sustainable future in terms of environmental integrity, economic viability, and a just society for present and future generations. The primary goal for the DESD is laid out in the United Nations General Assembly resolution 59/237 in which the General Assembly encourages Governments to consider the inclusion of measures to implement the Decade in their respective education systems and strategies and, where appropriate, national development plans. Furthermore, the General Assembly invites Governments to promote public awareness of and wider participation in the Decade, inter alia, through cooperation with and initiatives engaging civil society and other relevant stakeholders, especially at the beginning of the Decade. Within the broad goals established by the General Assembly, subgoals for the DESD at the national level are to: Provide an opportunity for refining and promoting the vision of and transition to sustainable development through all forms of education, public awareness and training. Give an enhanced profile to the important role of education and learning in sustainable development. The objectives for the DESD are to: facilitate networking, linkages, exchange and interaction among stakeholders in ESD; foster an increased quality of teaching and learning in education for sustainable development; help countries make progress towards and attain the millennium development goals through ESD efforts; provide countries with new opportunities to incorporate ESD into education reform efforts. Recognising that how sustainable development, and related educational processes are attained will vary from context to context, these objectives will share the key tasks for UNESCO to perform in support of Member States through its role as lead agency of the Decade. UNESCO s leadership role and, in fact, the task of Member States are also defined by the four major thrusts of education for sustainable development: improving access to quality basic education; reorienting existing education programmes; developing public understanding and awareness. providing training. More details: http://portal.unesco.org/education/en/ev.php URL_ID=27234&URL_DO=DO_TOPIC&URL_SECTION=201.html. 7. The Maastricht Global Education Declaration, 17 November 2002 In November 2002, the Europe wide Global Education Congress, held in Maastricht, has led representatives from governments, parliaments, local authorities and civil society organisations of Member States of the Council of Europe to commit them to increase support to Global Education, through the so called "Maastricht Global Education Declaration". The following commitments were agreed: 5.1 Take forward the process of defining Global Education and ensuring that a rich diversity of experience and perspectives (e.g. Southern, Minorities, Youth and Women s perspectives) is included at every stage. 5.2 Develop, in cooperation with the competent authorities and relevant actors, (or build on existing), national action plans, starting now and to 2015, for increased and improved Global Education towards the target date of the Millennium Development Goals. 5.3 Increase funding for Global Education. 5.4 Secure the integration of Global Education perspectives into education systems at all levels. 5.5 Develop, or where developed, improve and increase national structures for funding, support, co ordination and policymaking in Global Education in all Council of Europe member states, as appropriate to national conditions. 5.6 Develop, or where developed improve strategies for raising and assuring the quality of Global Education. 5.7 Increase support for Regional, European, and International networking of strategies for increased and improved Global Education; between policymakers and practitioners. 5.8 Test the feasibility of developing a peer monitoring/peer support programme, through national Global Education Reports, and regular peer reviews, in a 12 year frame. 5.9 Contribute to the follow up to the World Summit on Sustainable Development and to the preparations for the United Nations Decade for Education for Sustainable Development. 18

Download the Declaration: http://deeep.org/english/europe/strategy/maastricht_declaration.pdf 8. Council of EU Working Party on Development Cooperation Resolution on Development education and raising European public awareness of development co operation, (13323/01 DEVGEN 157), November 2001 The Council 6. Wishes to encourage increased support for development education, and for the corresponding communication policy, by the Commission and the Member States through the establishment of closer links between the various sectors which may help promote development education in areas such as NGOs, schools, universities, adult education, training for trainers, audio visual media, the press, collective organisations and youth movements. 7. Encourages the European Commission and the Member States to sustain their support for NGO development education initiatives and for initiatives taken by the national coordination centres of development NGOs. 8. Underscores the importance of the "fair trade" factor which is effective in development education. The Council considers that it would be worth studying, in consultation with the bodies concerned, the possibilities of promoting further the idea of fair trade. 9. Wishes to encourage the exchange of information and experience on development education between governments and civil society actors, as well as within those entities. 10. Encourages the initiatives of the NGOs and European and national institutions aimed at raising awareness amongst the population of the candidate countries for accession to the EU of the importance of supporting international solidarity in the fight against world poverty, as well as promoting development education in general. 11. Calls on the Commission to reinforce its information and communication activities in order better to heighten the awareness of the public in the Member States, and in the candidate countries for accession, of European development cooperation policy. 12. Welcomes, on the one hand, the Council of Europe's development education work carried out by its North- South Centre which enables all Council of Europe Member States to be involved, including candidate countries for accession to the EU, and, on the other, welcomes the development education work conducted by the OECD. 13. Calls for an evaluation (a) firstly of development education and the raising of European public awareness of development issues with regard to the implementation of the budget heading for NGO co financing (B7 6000), (b) secondly, with regard to the means of information on cooperation with the developing countries implemented by the Commission where heightening public awareness is concerned. Such an evaluation should enable a further increase in the efficiency of these information and awareness raising policies in the future. 14. Underlines the importance of conducting regular opinion polls among the citizens of the EU and of the candidate countries so as to gauge their understanding and support of development cooperation. Such a poll will allow the targeting of development education towards population groups in which the need is felt most, involving, if necessary, a review of the methodology and the defining of new synergies. 19