Kantavat rakenteet näkökulmia tule-terveyteen Kansainvälinen tules-vuosikymmen 2000 2010
Kantavat rakenteet näkökulmia tule-terveyteen
Kantavat rakenteet näkökulmia tule-terveyteen Kansainvälinen tules-vuosikymmen 2000 2010
Kantavat rakenteet näkökulmia tule-terveyteen -kirja on Kansainvälisen tules-vuosikymmenen julkaisu. WHO:n tukema 100 maassa toteutettu Tules-vuosikymmen 2000 2010 (Bone and Joint Decade) on yli kymmenen vuoden ajan korostanut tuki- ja liikuntaelinsairauksien (tules) ehkäisemisen ja tule-terveyden edistämisen tärkeyttä. Yli miljoonalla suomalaisella on oireita tuki- ja liikuntaelimissä. Tule-sairaudet ovat masennuksen ohella yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin. Suomen kansallisessa toteutuksessa vuosikymmenen painoalueita ovat selkä- ja nivelsairaudet sekä osteoporoosi. Suomessa Tules-vuosikymmenen viettoa on ohjannut Tules-liiga, johon kuuluvat erikoislääkäriyhdistyksistä Suomen Työterveyslääkärit, Suomen Ortopediyhdistys, Suomen Reumatologinen yhdistys ja Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae sekä Suomen Fysioterapeutit, Työterveyslaitos, Orton ja Suomen Reumaliitto, joka vastaa hankkeen käytännön toteutuksesta. Kevääseen 2010 asti liigassa oli mukana myös Reumasäätiö. Tasavallan presidentti on ollut hankkeen suojelija. Hankkeen valtakunnalliseen yhteistyöhön ovat osallistuneet myös Suomen Osteoporoosiliitto, Suomen Nivelyhdistys ja Suomen Selkäliitto. Tulesvuosikymmen 2000 2010 on toteutettu Raha-automaattiyhdistyksen taloudellisella tuella. Julkaisija: Suomen Reumaliitto Iso Roobertinkatu 20 22 A 00120 Helsinki Puh. (09) 4761 55, www.reumaliitto.fi Toimittaja: Jaana Hirvonen Kansi: Heikki Hjelt Taitto: Heikki Hjelt, Markkinointipörssi Oy Paino: OTAVAN KIRJAPAINO OY 2010 ISBN 978-952-9742-59-2 4
SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle 6 Jaana Hirvonen Kansainvälisen tules-vuosikymmenen -hanke 7 Mikko Väisänen Satu Gustafsson Tules tempaisi mukaansa Maakuntakouluttajan näkökulma 15 Markku Korpela Nivelsairauksien näkymiä 18 Olli Simonen Osteoporoosi nyt ja tulevaisuudessa 24 Olavi Airaksinen Selkäsairaudet 30 Markku Heliövaara Tule-sairauksien sukupuolierot 40 Dan Nordström Treat to Target (T2T) kansainväliset suositukset nivelreuman 45 tavoitteellisesta hoidosta Tuulikki Sokka Nivelreuma meillä ja muualla 49 Heikki Österman Suomen terveydenhuollon kipupisteitä ortopedin silmin 52 Anne Lamminpää Mitä ennaltaehkäisystä tiedetään? 57 Marja Leena Kukkurainen Sairaanhoidosta koherenttiin terveyden edistämiseen 61 Helena Miranda Tule-vaivat ja mielenterveys 69 Pilvikki Absetz Tavoitteellisella elintapaohjauksella tule-terveyden edistämiseen 75 Heikki Hurri Kuntoutus ja kilpailutus 82 Maija Perho Tule-terveys yksilön ja/vai yhteiskunnan vastuu 87 Jukka Keronen Kenellä on vastuu tule -terveydestä, yksilöllä vai yhteiskunnalla? 91 Keijo Tauriainen Järjestöistä sosiaalista pääomaa tietoa, yhdessäoloa 96 ja vertaistukea Jyrki Laakso Nuoren yhdistyksen vetovoimaa 101 Leena Harju-Autti Moniammatillisuus reumahoidon ammattilaisten voimavarana 107 Ansa Holm Tules-kenttä vuonna 2020 - visioita tulevaisuudesta kolmannen 111 sektorin näkökulmasta Riitta Katko Reumatismista Tules-käsitteeseen - 117 pohdintaa terveysviestinnän näkökulmasta Ilkka Vuori Tuki- ja liikuntaelimistö terveyden perustana 122 Iskulauseet ja terveyden markkinat 5
Lukijalle Tuki- ja liikuntaelinten kantavuus ja kunto ovat meidän jokaisen arkea koskettava asia, jonka merkityksen usein huomaa vasta kun rakenteissa ilmenee vikoja. Toimintakyvyn rajoittumisesta ja inhimillisestä kivusta kasvaa koko yhteiskuntaa koetteleva haaste. Näin ei tarvitse olla, jos havahdumme ajoissa niin yksilöinä kuin ympäröivän tukiverkkomme rakentajina tule-terveyden merkitykseen. Tule-sairauksien ehkäisy on mielekkäin ja kustannustehokkain tapa vaikuttaa koko tuki- ja liikuntaelinten hyvinvointiin. Tule-terveyteen pystymme yhdessä vaikuttamaan. Tämä Kansainvälisen tules-vuosikymmenen 2000 2010 kunniaksi julkaistava artikkelikokoelma luo katsauksen siihen, miten vuosikymmenen painopisteisiin kuuluvien sairausryhmien hoito on kehittynyt ja miten kokonaisvaltainen, koko yhteiskunnan mittainen haaste on tule-terveyden edistäminen. Kokoelma tekee näkyväksi tule-hyvinvoinnin vaikutukset, tule-osaamisessa vaadittavan monialaisuuden sekä ennen muuta eri toimijoiden välisen yhteistyön, jonka avulla oivallamme tuki- ja liikuntaelimet terveyden perustaksi, jolle muu hyvinvointimme rakentuu. Kansainvälinen tules-vuosikymmen toimi herättäjänä ja välittäjänä tule-terveyden edistämisessä. Hankeperintö jää elämään. Kantaviin rakenteisiin tulee kiinnittää jatkossakin huomiota yhä laajemmassa mittakaavassa. Tule-terveyden puolesta tehdystä yhteistyötä ja 11 hankevuodesta kiittäen Tules-liiga ja Tules-vuosikymmenen projektitiimi 6
Kantavista rakenteista kannattaa pitää huolta Kansainvälisen tules-vuosikymmenen -hanke Yksilön ja yhteiskunnan vuoropuhelua ja käytännön toimintaa korostavan Tules-vuosikymmenen pääsanoma Kantavista rakenteista kannattaa pitää huolta kiteyttää vielä 11 toimintavuoden jälkeenkin hankkeen ydinajatuksen. Yksilön kohdalla kantavat rakenteet viittaavat tuki- ja liikuntaelimiin kuten luihin, niveliin ja lihaksiin. Ympäröivän maailman ja yhteiskunnan tasolla kantavia rakenteita ovat muun muassa sosiaalinen tukiverkosto ja oikeinresursoitu, moniammatillinen terveydenhoitojärjestelmä. Vuosina 2000 2010 on eri tavoin pyritty nostamaan esiin tuki- ja liikuntaelinten terveyden merkitystä lähes 100 maassa. Suomen Tules-vuosikymmenen käytännönläheistä hanketoteutusta on kiitetty kansainvälisesti, ja se kestää hyvin vertailun muiden maiden hankkeiden kanssa. Etenkin hankkeen valtakunnallisen toimintaverkoston laajuus ja monipuolisuus on saanut myönteistä huomiota. Hankkeen kansainvälinen tausta Tuki- ja liikuntaelinterveys on globaali haaste. Vuonna 1998 Ruotsin Lundissa pidetyssä asiantuntijakokouksessa syntyi idea omistaa kokonainen vuosikymmen tuki- ja liikuntaelinterveyden edistämiselle samaan tapaan kuin 1990-luvulla oli vietetty Aivojen vuosikymmentä. Maailmanlaajuinen jättihanke avattiin tammikuussa 2000 Genevessä Maailman Terveysjärjestön, WHO:n, kongressissa. Se sai nimekseen Bone and Joint Decade. Hankkeen suomenkieliseksi nimeksi harkittiin aluksi Luiden ja nivelten vuosikymmentä, mutta lopulta päädyttiin nimeen Kansainvälinen tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuosikymmen eli Tules-vuosikymmen. Bone and Joint Decade on ollut käynnissä 97 maassa. Vuoden 2010 loppuun mennessä virallisen tuen vuosikymmenen vietolle on antanut 63 maan hallitus ja 62 maahan on perustettu kansallinen toimintaverkosto. Lisäksi noin 1 200 yhteisöä ja yritystä on osallistunut vuosikymmenen tavoitteiden edistämiseen. Bone and joint -hankkeella on ollut 15-jäseninen kansainvälinen johtoryhmä ja mukana olevat maat ovat nimenneet kansallisen koordinaattorin maailmanlaajuisen ja kansallisen toteutuksen yhteyshenkilöksi. Hankkeen kansallisena koordinaattorina on toiminut Mats Grönblad. Hankkeella on myös ollut yli 40 tules-kentällä kansainvälisesti meritoitunutta suurlähettilästä. Kaksi heistä, professorit Heikki Isomäki ja Pär Slätis, ovat Suomesta. Vuoden 2010 jälkeen kansainvälinen yhteistyö jatkuu nimellä Bone and Joint Decades. Vetovastuu siirtyy Lundin yliopiston ortopedian laitokselta Ison-Britannian Royal Cornwall Hospitalin osaamiskeskukseen, jossa keskitytään vuosikymmenen aikana luotujen hyvien toimintamallien juurruttamisen. Väistyvän ohjausryhmän puheenjohtajan, professori Lars Lidgrenin mukaan edessä voi olla yhden sijaan useita vuosikymmeniä. Hyvin käynnistyneelle työlle halutaan jatkuvuutta. Yhdentoista toimintavuoden aikana kansainvälinen hanke on tehnyt merkittäviä avauksia tule-terveyden edistämisessä mm. liikennetapaturmien ehkäisyssä kehittyvissä maissa ja 7
lääkärien riittävän tules-opetuksen turvaamiseksi kehittyneissä maissa. Se on onnistunut asiantuntijatahojen ja järjestöosaajien aktivoinnissa kulttuuritaustasta tai kotimaan yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta. Bone and Joint Decade -hankkeen tavoitteilla ja ohjelmilla on ollut WHO:n tuki takanaan koko hanketoteutuksen ajan. Kansallinen taustaorganisaatio Suomessa tule-terveyden edistäminen on nähty vähintään yhtä tärkeäksi kuin muuallakin maailmassa. Erilaiset tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat masennuksen ohella tärkeimpiä syitä työkyvyttömyyteen. Idea tuki- ja liikuntaelinterveyden edistämiselle omistettavan vuosikymmenen vietosta tuli tuoreeltaan Lundin kokouksesta Mats Grönbladin tuliaisina Tules-liigalle, joka on vuonna 1993 perustettu tule-kentällä työskentelevien asiantuntijayhteisöjen yhteistyöelin. Tules-liiga Tules-lyhenteen tunnettuus Kansalliseen hankenimeen Kansainvälinen tules-vuosikymmen otettiin mukaan tuki- ja liikuntaelinsairauksia tarkoittava lyhenne tules. Siksi vuosikymmenen käynnistyessä haluttiin myös selvittää, miten tuttu lyhenne on ylipäätään suomalaisille. Taloustutkimuksella teetetyn kyselytutkimuksen mukaan tules-lyhenteen tunnisti vuonna 2000 kymmenen prosenttia suomalaisista. Vastaava kyselytutkimus toistettiin myös vuosina 2004 ja 2010. Viimeisimmässä kyselyssä tules-lyhenteen osasi yhdistää tuki- ja liikuntaelinsairauksiin noin 15 prosenttia kaikista vastaajista. Tuloksesta voidaan päätellä, ettei tules ole vielä lyönyt itseään käsitteenä läpi, vaikka sitä ovat tehneet tutuksi Tules-vuosikymmenen ohella myös monet merkittävät kansalliset toimijat. Toisaalta voidaan toki argumentoida, mikä merkitys on lyhenteen tuttuudella. Olennaisempaa lienee, että ihmisillä on helppo pääsy tule-terveyttä edistävän tiedon ja ohjauksen lähteille, mutta onko termin vieraus estänyt ihmisiä saamasta tarvitsemaansa tietoa? Tules on joka tapauksessa vakiintunut lyhenteeksi terveydenhuollon ammattilaisten, järjestötoimijoiden ja tutkijoiden keskuudessa. oli valmis ottamaan vetovastuun vuosikymmenen kansallisesta toteutuksesta. Liiga päätti hakea Rahaautomaattiyhdistyksellä tukea, ja Suomen Reumaliitto alkoi hallinnoida hanketta. Raha-automaattiyhdistys myönsi aluksi kolmeksi vuodeksi hankerahoituksen ja on sen jälkeen tukenut hanketoteutusta koko vuosikymmenen ajan. Tules-vuosikymmenen kansallisena suojelijana on toiminut tasavallan presidentti. Globaalit tavoitteet yhä tärkeitä Tules-vuosikymmenen tavoitteet ovat yhtä ajankohtaisia kuin 11 vuotta sitten. Edelleen tulee lisätä tietoisuutta tule-sairauksien lisääntyvästä taakasta yhteiskunnalle, tehostaa tule-sairauksien ehkäisyä ja hoitoa tutkimuksen keinoin sekä helpottaa sairastavien osallistumista omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Tule-terveyden kansainvälisiksi lähtökohdiksi linjattiin, että kaiken ehkäisyn ja hoidon tulee pohjautua tieteellisesti todettuihin menetelmiin, eli niiden pitää olla näyttöön perustuvaa. Tavoitteena oli myös lisätä tulesairauksien tutkimusresursseja, jotta saataisiin selville, mitkä tule-sairauksien hoito- ja kuntoutustavat ovat vaikuttavampia ja kokonaiskustannuksiltaan edullisimpia. Lisäksi tutkimustiedon yleistä käyttöönottoa haluttiin edistää mm. päättäjien ja terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa, koska tule-sairaudet tulee suuren kansanterveydellisen ja -taloudellisen merkityksensä vuoksi ottaa huomioon päätöksenteossa. Yksilötasolla oleellisinta on, minkälaisia päätöksiä ihmiset tekevät omaan terveyteensä liittyen. 8
9
Kansallisen hanketoteutuksen lähtökohtia Kansainvälisessä hanketoteutuksessa oli viisi painoaluetta nivelsairaudet, osteoporoosi, selkäsairaudet, traumat ja lasten vaikeat nivelsairaudet. Suomen toteutuksessa päätettiin keskityttyä erityisesti kolmeen ensiksi mainittuun. Toisena lähtökohtana oli, että hanketoteutuksessa huomioitaisiin kaikki ikäryhmät. Tämä omaksuttiin Suomen toteutuksessa erityisesti alkuvuosien toimintatavaksi. Kansallinen toteutus Ensimmäisenä toteutusvuonna perustavoite oli hankkeen käynnistäminen ja tutuksi tekeminen niin yhteistyökumppaneille, sidosryhmille kuin suurelle yleisölle. Senkin jälkeen hanketyötä ja sen tavoitteita on tehty näkyväksi esitteiden, oppaiden, verkkosivujen, mediatiedotteiden ja juliste- ja ilmoituskampanjoiden avulla. Vuosina 2006 2009 julkaistiin myös hankkeen omaa TULES10+ -lehteä laajalla jakelulla. Elämänkaariajattelussa lähdettiin liikkeelle lasten ja nuorten tule-terveydestä. Yhteis - työssä Eduskunnan tules-ryhmän kanssa järjestettiin seminaari teemalla Tulevaisuus vai tule-vaivaisuus. Lasten tule-ter veyttä nostettiin seuraavina vuosina myös mm. järjestämällä taukojumppa-julistekampanja Älyjumpasta lasten varhaiskasvattajille ja ala-asteiden rehtoreille sekä seminaareja lasten tule-oireiden ehkäisystä koulumaailmassa toimiville. Alkuvaiheen jälkeen on keskitytty työ- ja toimintakyvyn edistämiseen. Tule-terveyden edistämiseksi on järjestetty sekä paikallisia, alueellisia että valtakunnallisia koulutustilaisuuksia terveydenhuollon ammattilaisille. Työikäisiä on muistutettu mm. julistekampanjalla tule-terveydestä yhteistyössä median ja työterveyshuoltojen kanssa. Lisäksi suurelle yleisölle on järjestetty nivelsairauksia, osteoporoosia ja selkäsairauksia käsitteleviä yleisöluentoja sekä Tules-tietopäiviä, joilla tiedon saannin lisäksi oli mahdollisuus tutustua myös erilaisiin tule-terveyttä tukeviin liikuntaharrastuksiin. Tietoa on ollut tarjolla myös vuosittain vietetyn Kansainvälisen tules-toimintaviikon aikana verkostossa mukana olevissa terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa. Toimintaviikkoa on vietetty säännöllisesti vuodesta 2003 lähtien lokakuussa 12. 20.10. Vuosina 2008 2009 on korostettu tasapainon tärkeyttä osana hyvää tule-terveyttä, ja sen merkitystä etenkin ikäihmisille. Tules-toimintapäivää on vietetty vuodesta 2005 lähtien tule-järjestöjen jäsenyhdistysten ja piirien yhteistyönä. Tules-toimintapäivä on suomalainen idea. Tules-toimintapäivänä on yhteisen teeman kanssa jalkauduttu suomalaisten keskuuteen muistuttamaan tule-terveydestä vaihdellen 40 80 paikkakunnalla vuosittain. Toimintapäivän tempauksissa on arvion mukaan vuosittain tavoitettu suoraan noin 10.000 ihmistä. Tempauksen saama medianäkyvyys oli laajimmillaan vuosina 2008 ja 2009, jolloin eri medioiden kautta tavoitettiin arviolta 600 000 1 000 000 kansalaista. Tules-toimintapäivien teemoissa on korostettu mm. helposti osana arkea toteutettavia tuoli- ja tasapaino-jumppia. Kahtena vuotena yhdistyskenttä on tavannut myös kuntapäättäjiä ja muistuttanut, että kuntalaisten tule-terveys on myös kunnan etu. 10
Suurin saavutus ja vahvuus: Toimintaverkosto Hankkeen ehdottomasti arvokkain ansio ja voimavara on koko Suomen ulottuva toimijoiden verkko, joka on mahdollistanut tule-terveystiedon levittämisen ja kampanjoinnin paikallistasolla (ks. kuva 1 Tules-vuosikymmenen toimijaverkosto). Yhteystyö- ja toimintaverkostoon on kuulunut vuonna 2010 noin 70 apteekkia, 140 terveyskeskusta, 80 työterveyshuollon yksikköä ja 140 Suomen Reumaliiton paikallisyhdistystä. Verkosto muodostuu vapaaehtoisista terveydenhuollon ammattilaisista, kuten sairaanhoitajista, fysioterapeuteista ja terveydenhoitajista, sekä yhdistysaktiiveista, jotka ovat muun toimintansa ja työnsä ohella halunneet olla edistämässä suomalaisten tule-terveyttä. Toimintaan ovat aktiivisesti osallistuneet myös Suomen Selkäliitto, Suomen Osteoporoosiliitto ja Suomen Nivelyhdistys yhdistyksineen ja piireineen. Lisäksi hanke on kouluttanut kaikkiaan 20 maakuntakouluttajaa, joka ovat järjestäneet yli 300 luentotapahtumaa tule-sairauksista ja tule-terveydestä hankkeen aikana. Suomen TULE ry myönsi vuoden 2008 HYVÄ TULE -tunnustuspalkinnon Kansainvälisen tules-vuosikymmenen suomalaiselle toimintaverkostolle. Palkinnolla haluttiin kiittää paikallisia toimijoita eri puolilla Suomea tule-terveyden hyväksi tehdystä työstä. Suomen toimintaverkosto on saanut kansainvälistä tunnustusta Bone and Joint Decade -verkostokokouksissa, muun muassa Canadan Ottawassa 2005 ja Etelä-Afrikan Durbanissa vuonna 2006. Päätösvuonna 2010 Suomen Tules-vuosikymmenen toimintaverkosto sai kansainvälisen erityistunnustuksen tekemästään työstä tule-terveyden puolesta. Yli 60 eri maassa toimivan verkoston joukosta tunnustuksen saivat Suomen lisäksi Intian ja Japanin toimintaverkostot. Suonenjoen tule-kuntoon -kuntahanke 2007 2008 Tules-vuosikymmenen aikana on tuotettu erilaisia materiaaleja kuten TULES10+-tiedotteita, Kotikonsteja-opassarja osteoporoosista, selkäsairauksista ja nivelrikosta sekä arjen keinoista niiden ennaltaehkäisemiseksi. Myös ammattilaisille on tuotettu opetusmateriaaleja samoista teemoista. Lisäksi on järjestetty satoja yleisöluentoja hankkeen asiantuntijalääkäreiden ja maakuntakouluttajien toimesta, toteutettu erilaisia paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia tilaisuuksia tule-tietoisuuden lisäämiseksi, mutta onko tämäntyyppisellä toiminnalla vaikutusta? Oiva tilaisuus asian pohtimiseen ja selvittämiseen avautui, kun Tules-vuosikymmenhankkeessa usean vuosittaisen osahankkeen sijaan päätettiin vuoden 2007 alusta lähtien keskittyä vain yhteen päähankkeeseen kerrallaan. Sen lisäksi toteutettavan hankkeen tulisi olla sellainen, että sen tulokset olisivat helposti mitattavissa ja arvioitavissa. Hetken asiaa pohdittuaan hanketta ohjaava Tules-liiga päätyi hyvin luontevaan ratkaisuun. Liiga päätti käynnistää Tules-tiedosta toimintaan -hankkeen, jossa siihen mennessä kertynyttä tietoa ja tuotettua materiaalia hyödyntämällä tutkittaisiin tule-viestinnän vaikutusta ihmisten terveyteen liittyviin käsityksiin ja terveyteen. 11
Tutkimusasetelma Käytännön toteutuksessa turvauduttiin klassiseen tutkimusasetelmaan, jossa verrattaisiin kahden keskisuuren kunnan asukkaita toisiinsa ennen ja jälkeen toisessa kunnassa toteutetun intervention viestintäkampanjan. Kuntien valintaprosessi oli pitkä ja siinä käytiin läpi yli 30 potentiaalista yhteistyökumppania. Tavoitteena oli löytää kaksi noin 10 000 asukkaan kuntaa, jotka ovat mahdollisimman samankaltaisia mm. asukasluvun ja asukasrakenteen, taajama-asteen, koulutusjakauman sekä elinkeino- ja palvelurakenteen osalta. Lisäksi selvitettiin, oliko kunnissa käynnissä muita terveyden edistämisen hankkeita, joko kunnan omana toimintana tai yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Valittavien kuntien tuli sijaita myös riittävän kaukana toisistaan, jottei kokeilukuntaan kohdistuva kampanjointi vaikuttaisi verrokkikunnan asukkaisiin. Samoin kuntien valinnassa pyrittiin huomioimaan, ettei niihin olisi tulossa suuria sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin vaikuttavia kuntaliitoksia tutkimuksen aikana. Myös kokeilukuntien mediaympäristö analysoitiin. Kaiken tämän jälkeen kokeilukunnan keskeisten päättäjien kuten kunnanjohtajan ja terveyskeskuksen ylilääkärin oli vielä suhtauduttava hankkeeseen myönteisesti ja annettava lupa sen toteutukseen kunnassa. Kunniksi valikoituivat Suonenjoki ja Haapajärvi. Suonenjoki toimi kokeilukuntana ja Haapajärvi verrokkikuntana. Viestintäkampanjan välineet Suonenjoella käynnistetystä kuntakampanjasta pyrittiin luomaan myönteinen, matalan kynnyksen terveysviestintäkokonaisuus. Kampanjan toteutukseen osallistuivat muun muassa Suonenjoen kaupunki, Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä, Suonenjoki-Rautalammin Tules ry, Sisä-Savon Sanomat ja muita Suonenjoella toimivia yrityksiä. Kampanjan huomioarvoa lisäsi Jope Pitkäsen luoma, paikallisesti tunnettu piirrossankari Mauno Mansikka, joka suostui kampanjan maskotiksi. Suonenjoella toteutettiin kaksi tule-terveyttä edistävää tempausta: Tule-tietotori-tapahtuma marraskuussa 2007 ja koko perheen laskiaisrieha helmikuussa 2008. Kuitenkin kampanjan tärkein viestinviejä oli jokaiseen noin 3700 kotitalouteen jaettu, 16- sivuinen Suonenjoki tule-kuntoon -lehti. Siinä tehtiin tutuksi yleisimmät tule-sairaudet ja keskeiset keinot niiden ehkäisyyn. Arvioilta noin 75 prosentilla Suonenjoen kotitalouksista on Internet-yhteys, joten verkkoviestinnällä katsottiin olevan hyvät mahdollisuudet tavoittaa kuntalaisia. Kampanjaa varten luotiin oma verkkosivusto: www.suonenjokitule-kuntoon.net, jonne koottiin hyötyvinkkejä, toimintamalleja ja selviytymistarinoita itsehoidosta ja tule-terveyden edis- 12
tämisestä. Lokakuun alusta 2007 maaliskuun alkuun 2008 sivuilla oli vieraillut yli 1500 kävijää. Paikallislehti Sisä-Savon Sanomat piti Suonenjoki tule-kuntoon -hanketta esillä. Kampanjan aikana lehti julkaisi kolme asiantuntija-artikkelia tuki- ja liikuntaelinten itsehoidosta, työergonomiasta ja ravinnosta sekä neljä muuta kampanjan etenemisestä, muun muassa tempauksista, kertovaa juttua. Lisäksi kampanjan verkkosivuja puffattiin säännöllisesti lehden tapahtumapalstalla. Ehkä eniten huomiota herätti Mauno Mansikan tule-jumppaohje, joka julkaistiin helmikuussa koko sivun ilmoituksena. Kyselytutkimus alussa ja lopussa Molemmissa kunnissa tehtiin postitse Väestörekisteristä poimitulle kuntalaisia edustavalle 1000 henkilön otokselle alkukysely. Yhteensä 69 kysymyksellä selvitettiin mm. vastaajien tuki- ja liikuntaelinterveyttä, liikuntatottumuksia, elämäntapoja ja -laatua sekä tuki- ja liikuntaelinoireisiin liittyviä käsityksiä. Sen jälkeen Suonenjoella toteutettiin terveysvies - tintäkampanja. Terveyskampanjassa tarjottiin suonenjokelaisille eri viestintäkeinoja käyttämällä tietoa tule-terveydestä ja sen edistämisestä. Kampanjoinnin loputtua molemmissa kunnissa tehtiin toinen kysely alkukyselyyn vastanneille. Toisen kyselyn kysymykset olivat suurimmaksi osaksi samoja kuin alkukyselyssäkin. Sen lisäksi molempien kuntien asukkailta kysyttiin, oliko heidän tavassaan pitää huolta tukija liikuntaelinterveydestään tapahtunut muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana. Lisäksi suonenjokelaisilta kysyttiin, olivatko he huomanneet, että Suonenjoella oli ollut käynnissä tule-terveyteen liittyvä kampanja ja jos olivat, oliko se vaikuttanut jotenkin heidän tapaansa pitää huolta omasta tuki- ja liikuntaelin-terveydestään. Tulokset Koska alkuperäisestä otoksesta vain noin kolmannes vastasi molempiin kyselyihin, ensin oli tutkittava, miten hyvin jäljellä oleva vastaajajoukko edustaa omaa kuntaansa, ja miten vertailukelpoiset Suonenjoen ja Haapajärven otokset ovat keskenään. Tämän jälkeen alku- ja loppukyselyn vastauksia vertaamalla sekä yksittäisen kunnan sisällä että kokeilu- ja vertailukunnan välillä, pyrittiin selvittämään, onko kampanjointi vaikuttanut suonenjokelaisiin ajatuksiin tai käsityksiin tule-terveydestä. Analyysissä paikkakuntien välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Siitä huolimatta tulokset ovat kiinnostavia. Tutkimuksen alussa haapajärveläisistä 65 prosenttia ja suonenjokelaisista 62 prosenttia ilmoitti terveytensä olevan vähintään hyvä. Kolmannes vastaajista molemmilla paikkakunnilla ilmoitti kuitenkin sairastavansa jotain tuki- ja liikuntaelinsairautta. Toisaalta tutkimuksessa käytetystä elämänlaatumittarista on olemassa myös kansalliset normit, joihin suonenjokelaisten ja haapajärveläisten vastauksia verrattiin. Käsitys omasta kokonaisterveydentilasta oli molemmissa kunnissa alkutilanteessa jonkin verran suomalaisten keskiarvoa huonompi, samoin käsitys omasta fyysisestä toimintakyvystä. Toisaalta taas käsitys omasta psyykkisestä hyvinvoinnista ja vireystilasta on jonkin verran suomalaisten keskiarvoa parempi. Reilun puolen vuoden seurantajakson aikana tilanne säilyi kutakuinkin ennallaan. 13
Katalysoijan rooli Tules-tiedosta toimintaan -hankkeessa lähdettiin rohkeasti tutkimaan terveysviestinnän vaikutuksia. Hanke on suurin yksittäinen ponnistus, joka on toteutettu osana Tules-vuosikymmentä. Suomessa ei vastaavanlaista hanketta ole toteutettu ja maailmallakin vain muutamia. Hankkeesta tulee toivottavasti päänavaaja tämäntyyppisille jatkohankkeille. Tule-tietopankki elävänä hankeperintönä Hankkeen päätösvuonna 2010 on lanseerattu etenkin terveydenhuollon ammattilaisten työkaluksi Tules ja toimintakyky -tietoiskuaineisto. Siinä esitellään 10 tule-huolto-ohjetta tule-sairauksien ehkäisyyn. Tule-huolto-ohjeissa kiteytyy pähkinänkuoressa hankkeen kokoamaa tutkittua tietoa tule-terveyden edistämisestä. Aineiston perusteella on järjestetty yli 100 luentoa tai tietoiskua etupäässä työterveyshuolloissa ja terveyskeskuksissa. Monenlaista on koettu ja tehty, mutta mitä jää hankkeesta jäljelle sen loppuessa? Usein hankkeiden haasteena on kootun tiedon saattaminen hyötykäyttöön ja yleiseen tietoisuuteen myös hanketoteutuksen jälkeen. Suomen Tules-vuosikymmen-hanke avaa viimeisen toimintavuotensa päätteeksi tule-tietopankin, josta löytyvät 10 tule-huolto-ohjeen tausta- ja koulutusmateriaalin lisäksi kaikki kuluneen vuosikymmenen aikana tuotettu ja koottu tieto tule-terveydestä mm. kotikonsteja oman terveyden edistämiseen ja koulutusmateriaalia moniammatillisien tiimien käyttöön. Sivusto on kaikille avoin ja sieltä löytyvä tieto kaikkien hyödynnettävissä. Jaana Hirvonen ja Mikko Väisänen Jaana Hirvonen on ollut mukana Tules-vuosikymmen-hankkeen toteutuksessa alusta asti, ja hän on toiminut pitkään hankkeen projektipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan psykologian maisteri ja työskennellyt reumakentällä runsaat 20 vuotta. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Reumaliiton kehitysjohtajana. Mikko Väisänen tuli mukaan Tules-vuosikymmen-hanketiimiin vuonna 2006 aluksi tiedotteen tekijänä ja vuodesta 2007 projektisihteerinä. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Kansainvälisen tules-vuosikymmenen projektitiimi on ollut osa Suomen Reumaliiton projektiyksikköä. Projektityö on ollut monen toimijan summa. Projektisihteereinä tai osahankkeiden toteuttajina ovat vuosikymmenen aikana toimineet mm. Outi Pautamo, Anna Keto- Tokoi, Sari Vainio, Mari Salunen, Kati Leino ja Tanja Railo. Jaana Hyvönen on toiminut projektiavustajana vuodesta 2001. 14
Tules tempaisi mukaansa Maakuntakouluttajan näkökulma Suomessa tule-ongelmia esiintyy lähes vauvasta vaariin. Ne kuormittavat erityisesti perusterveydenhuoltoa ja työterveyshuoltoja. Voidaanko tilanteeseen vaikuttaa välittämällä kansalaisille heidän hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan parantavaa tietoa? Tämä kysymys toimi moottorina yhdelle Tules-vuosikymmenen toimijaryhmälle maakuntakouluttajille. Tules-vuosikymmenen kynnyksellä Suomen Reumaliitto otti tehtäväkseen koko maata kattavan maakuntakouluttajaverkoston luomisen. Tarkoituksena oli jalkauttaa tules-asioihin perehtyneitä kouluttajia suuren yleisön keskuuteen jakamaan tietoa. Tehtävään kutsuttiin 20 terveydenhuollon ammattilaista eri puolilta Suomea. Muuntautuminen maakuntakouluttajaksi Meidät perehdytettiin ansiokkaasti vastuulliseen tehtäväämme. Mikä tärkeintä meitä kuunneltiin ja asiantuntemustamme hyödynnettiin koulutusmateriaalia valmistettaessa. Ensimmäiset yleisöluentotilaisuudet järjestettiin vuonna 2001. Siitä eteenpäin niitä on pidetty tähän vuoteen saakka. Luennoilla käsiteltiin hankkeen painoalueita nivelrikkoa, osteoporoosia ja selkäsairauksia, kaikki suurta yleisöä koskettavia aiheita. Hankkeen aikana järjestettiin satoja luentotilaisuuksia. Yleisömäärät vaihtelivat muutamasta kymmenestä useaan sataan. Luentojen sisällöt oli suunniteltu siten, että ne tavoittaisivat kaikenikäiset. Jokainen maakuntakouluttaja käytti ominta osaamistaan ja painotti valitsemiaan osioita. Luennoilla pyrittiin herättämään ajatuksia tule-sairauksista, niiden ehkäisystä, itsehoidosta ja sairauksien yhteiskunnallisista vaikutuksista. Luennoilla haluttiin kannustaa terveyttä edistäviin valintoihin. Kiireinen elämäntapa, vähäinen liikunta, epäsäännölliset ruokailutavat, epäterveellinen ravinto, ylipaino, tupakointi, alkoholi ja vaikkapa vääränlaiset jalkineet ovat kantaviin rakenteisiimme epäsuotuisasti vaikuttavia tekijöitä. Luennoilla suurin osa yleisön kysymyksistä liittyi juuri näihin tekijöihin. Ihmiset saavat runsaasti terveystietoa median välityksellä, mutta saatua tietoa ei osata tai haluta hyödyntää, sitä ei koeta henkilökohtaiseksi. Niinpä osa saapui tules-luennoille epäluuloisina ja vähäisin odotuksin. Tämä asetti maakuntakouluttajalle entistä suuremmat haasteet. Luennoille piti löytää tutuillekin asioille uusi, yleisöä innostava ja henkilökohtaistava lähestymistapa. Joka kerta itsensä likoon laittamista Yksi henkilökohtaisista tavoitteistani maakuntakouluttajana oli saada ihmiset innostumaan ja motivoitumaan elämäntapamuutoksiin. Tavoite oli korkea ja vaati paneutumista jokaiseen luentoon, koska kohderyhmät vaihtelivat. Luentopaikoilla tein nopean analyysin kuulijoiden ikä- ja sukupuolijakaumasta, yleisvaikutelmasta ja joskus jopa ilmeistä löytääkseni kuulijakunnalle sopivan esitys- ja lähestymistavan sisällöstä tinkimättä. Halusin luennoillani huomioida eri kuulijaryhmät ja yrittää vastata heidän tarpeisiinsa. Tämä vaati itsensä likoon laittamista. Kouluttajan omakohtaiset kokemukset tule-ongelmista, esimerkiksi ylipainon aiheuttamien ryhtimuutosten 15
esiin nostaminen ja niihin vaikuttaminen sekä erityisesti saavutetut tulokset tuntuivat kiinnostavan suurta osaa kuulijoista. Omakohtaisuus sai aikaan naurua ja keskustelua luentotilaisuutta elävöittävää vuorovaikutteisuutta. Keskeinen huomioni näiden vuosien varrelta oli, että ihmiset kaipasivat tukea ja konkreettisia esimerkkejä haitallisista elämäntavoista, niiden vaikutuksista tuki- ja liikuntaelimistöön, elämäntapojen korjaamisesta, onnistumisista ja siitä, että muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaan niille täytyy antaa aikaa. Vuosien varrella ymmärsin oman roolini merkityksen kouluttajana. Minä olin se yksi tekijä, joka voisi toimia impulssina. Minun oli mietittävä yhä uudelleen luentojeni kulkua ja tärkeän viestin välittämistä niin, että jokaisen pitämäni luennon tuloksena saisin jo paikan päällä kokea ihmisten innostusta ja motivoitumista omasta tule-terveydestään. Yli kymmenen vuoden aikana sain kokea kouluttajana pääasiassa huippuhetkiä, toki väliin mahtui epäonnistumisiakin. Kuitenkin jokainen pitämäni luento oli itselleni hyvä ja voimauttava kokemus. Yhtään luentokertaa en vaihtaisi pois. Toivon, että onnistuin antamaan ihmisille sysäyksen koko loppuelämän kestävään tule-terveydestä huolehtimiseen. Toivon, että Tules-vuosikymmenen aikana muotoutunut koulutus- ja luentotoiminta jatkuvat tulevaisuudessa. Me pitkän kokemuksen omaavat maakuntakouluttajat olemme valmiit edistämään tule-terveyttä tulevaisuudessakin. Satu Gustafsson Satu Gustafsson on fysioterapeutti, joka on perehtynyt sekä reumaa sairastavien lasten että aikuisten kuntoutukseen. Hän toimii Turun Seudun Reumayhdistyksen toiminnanjohtajana ja on myös Suomen Reumaliiton hallituksen toinen varapuheenjohtaja. Gustafsson on toiminut Kansainvälisen tules-vuosikymmenen maakuntakouluttajana hankkeen alusta asti. 16
17
Nivelsairauksien näkymiä Nivelsairaudet ovat olleet yksi Tules-vuosikymmenen viidestä painopistealueesta. Maailmanlaajuisesti ja kansanterveydellisesti nivelrikko on säilynyt edelleen yleisimpänä nivelsairautena. Tekonivelkirurgian kehittyminen ja hoitotakuun toteutuminen ovat parantaneet tekonivelleikkauksien vaikuttavuutta ja vähentäneet väestötasolla vaikeavammaisuutta. Reumatologian näkökulmasta vuosikymmentä leimaa reumaimmunologian voimakas kehittyminen. Sen myötä reumaattisten niveltulehdusten syntymekanismi, etiopatogeneesi, on monilta osin tarkentunut. Perustutkimuksen kehittyminen yhdessä yhdistelmä-dnatekniikan myötä on mahdollistanut immunologisesti vaikuttavien täsmälääkkeiden, ns. biologisten lääkehoitojen kehittämisen ja kliinisen käytön. Hoitovasteen mittareihin on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Lisääntyvässä määrin otetaan huomioon potilaiden oma arvio taudin aktiivisuudesta. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on käynnistänyt laajan projektin, jossa lääkärikunnalle, erityisesti perusterveydenhuollon lääkäreille, on annettu tieteelliseen näyttöön perustuvat ohjeet eri sairauksien diagnostiikasta ja hoidosta. Käypä hoito -suosituksia on tehty mm. nivelreumasta, polvi- ja lonkkanivelrikon hoidosta sekä tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä. Polvi- ja lonkkanivelrikko Suomessa Terveys 2000 -tutkimuksessa kliinisen lonkkanivelrikon ikävakioitu esiintyvyys yli 30-vuotiaiden ryhmässä oli miehillä 5.7 prosenttia ja naisilla 4.6 prosenttia sekä polvinivelrikon esiintyvyydet vastaavasti 6.1 prosenttia ja 8.0 prosenttia. Ikääntyminen lisää merkittävästi nivelrikkotaudin esiintyvyyttä, sillä alle 45-vuotiailla lonkkaja polvinivelrikon esiintyminen on harvinaista, kun taas 75 84-vuotiasta naisista ja miehistä 20 prosenttia sairastaa lonkkanivelrikkoa ja samassa ikäryhmässä miehistä 16 prosenttia ja naisista 32 prosenttia polvinivelrikkoa. Nivelrikkotaudin diagnoosi perustuu edelleen potilaan kuvaamiin oireisiin, kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamislöydöksiin. Ikääntymisen lisäksi ylipaino, nivelvammat, raskas fyysinen työ, raskas liikunta sekä perimä ovat lonkka- ja polvinivelrikon keskeisimmät vaaratekijät. Lisäksi lonkkanivelen epämuodostumat ja kehityshäiriöt sekä polvikierukan poisto lisäävät nivelrikon vaaraa. Nivelrikkotaudin riskiä voidaan vähentää harrastamalla kohtuullista säännöllistä liikuntaa kaikissa elämänvaiheessa, mutta erityisesti lapsuus- ja kasvuiässä, välttämällä ylipainoa ja niveltapaturmia sekä vähentämällä työn niveliin kohdistamaa raskasta kuormitusta. Nivelrikkotaudin perimmäistä syytä ei edelleenkään tiedetä. Nivelrikon kehittyminen on biokemiallinen tapahtumasarja, jossa soluväliaineen tuhoutuminen saa ylivallan rustoa korjaavista prosesseista. Nivelrikon syntymekanismista on saatu paljon tarkentavaa immunofarmakologista ja luun aineenvaihduntaan perustavaa lisätietoa. 18
Nivelrikkotaudin hoidossa konservatiivinen lääkkeetön hoito laiminlyödään liian usein. Nivelrikkopotilaan hoidossa tärkeitä ovat potilasohjaus ja terveysneuvonta yhdistettynä liikeja liikuntaharjoitteluun, lihasvoimaharjoitteluun, nivelten liikkuvuusharjoitteluun ja painon hallintaan. Oireita voidaan lievittää nivelten kylmä- ja lämpöhoidoilla, polvi- ja kenkätuilla sekä liikkumisen ja päivittäisten toimintojen apuvälineillä. Nivelrikon lääkehoito on oireita helpottavaa. Hoitojen tavoitteena on kipujen lievitys sekä toimintakyvyn parantaminen. Glukosamiini voi lievittää kipuja, mutta tulokset sen tehosta ovat ristiriitaisia ja vaikutusmekanismit huonosti tunnettuja. Ensisijainen oireenmukainen lääkehoito nivelrikkotaudissa on parasetamoli, jota voidaan täydentää tulehduskipulääkkeillä. Myös opioideja sekä iholle paikallisesti annosteltavia tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää oireita lievittävinä lääkehoitoina. Polvinivelrikon pahenemisvaiheita voidaan hoitaa nivelensisäisin kortisoni- tai hyaluronaatti-pistoksin. Mahdollisia tulevaisuuden nivelrikkomuutoksia estäviä lääkkeitä ovat mm. rustoa hajottavien matriksimetalloproteinaasien (MMP) estäjät, typpioksidisyntetaasin estäjät, PPAR-agonistit ja sytokiinimodulaattorit. Lonkan ja polven tekonivelleikkauksien määrä on länsimaissa jatkuvassa kasvussa. Tekonivelkirurgia on kalleudestaan huolimatta todettu kustannustehokkaaksi ja elämänlaatumittareilla arvioituna vaikuttavaksi hoitomenetelmäksi. Kuitenkin 3 6 prosenttia leikkauksista joudutaan uusimaan kymmenen vuoden kuluessa ensileikkauksesta tyypillisesti tekonivelen irtoamisen, infektion tai proteesikomonenttien kulumisen takia. Tekonivelleikkauksien keskittäminen niin sairaaloiden kuin ortopedienkin osalta parantaa hoitotuloksia. Toiminta voidaan toteuttaa prosessinomaisesti ja tutkimustietoon vahvasti pohjautuvasti. Tulehduksellisten nivelsairauksien esiintyvyydestä Kelan tilastollisen vuosikirjan 2008 mukaan erityiskorvattaviin lääkkeisiin (koodi 202, Reumaattiset niveltulehdukset ja hajapesäkkeiset sidekudostaudit) oikeuttavien henkilöiden määrässä on vuosina 2005 2008 lisääntynyt asteittain 83 640 henkilöstä 90 109 henkilöön. Tiedossa ei ole johtuuko lisääntyminen sairauksien ilmaantuvuuden lisääntymisestä, hoitokäytäntöjen muutoksista vai molemmista. Nivelreuma Nivelreuman varhainen diagnoosi luo perustan mahdollisimman tehokkaalle hoidolle. Nivelreuman oireet alkavat tyypillisesti raajojen pienistä ja keskisuurista nivelistä kuten varpaiden tyvinivelistä, sormien tyvi- ja keskinivelistä, ranteista ja nilkoista. Symmetrinen niveltulehdus on tyypillistä kudosvauriota aiheuttavalle taudille. Kaksi kolmasosaa taudista on reumatekijä- ja/tai sitrulliinivasta-ainepositiivista. Uusien tutkimustulosten mukaan sitrulliinivasta-ainepositiivisuus on vaikea-asteisen taudin merkki. Se näyttää ennustavan nivelvaurioiden kehittymistä reumatekijää paremmin. Lisäksi turvonneiden ja arkojen nivelten suuri määrä, sairastuneen huono toimintakyky sekä varhaiset runsaat nivelsyöpymät ennustavat keskimääräistä huonompaa pitkäaikaisennustetta. Nivelreuman hoidon tavoitteena on nykyisin remissio eli oireettomuus, nivelvaurioiden estäminen sekä työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen. Näiden tavoitteiden onnistumisen edelly- 19
tyksenä on taudin aikainen diagnoosi, moniammatillinen yhteistyö, potilasopetus ja varhain aloitettu riittävän tehokas lääkehoito. Varhainen hyvä hoitovaste vaikuttaa suotuisasti pitkäaikaisennusteeseen. Suomalaisessa nivelreuman yhdistelmähoitotutkimuksessa (Reko) havaittiin, että nivelreuman ollessa remissiossa kuuden kuukauden kuluttua hoitojen aloituksesta, yksikään sairastunut ei eläköitynyt viiden vuoden seurannan aikana. Useiden reumalääkkeiden yhdistelmähoito on osoittautunut tehokkaammaksi kuin hoito yhdellä lääkkeellä. Jos nivelreuma on hyvin aktiivinen ja useat nivelet ovat tulehtuneita, suositellaan hoidot aloittamaan metotreksaatin, sulfasalatsiinin, hydroksiklorokiinin ja pieniannoksisen prednisolonin (5 10 mg/vrk) yhdistelmähoidolla. Perinteisten reumalääkkeiden yhdistelmähoidot ovat muutenkin vakiinnuttaneet asemansa Suomessa nivelreuman ensisijaisina hoitomuotoina. Tämä hoitokäytäntö perustuu suomalaisella Reko-tutkimuksella saavutettuihin sekä lyhyen että pitkän aikavälin suotuisiin hoitotuloksiin. Yhdistelmähoitojen kantalääkkeenä pidetään kerran viikossa annosteltavaa metotreksaattia, jota käytetään ensisijaisesti suun kautta, mutta lisääntyvässä määrin ihon alle annosteltuna. Reumaimmunologisen tutkimuksen ansiosta nivelreuman immunopatogeneesi on tarkentunut, mikä bioteknologian innovaatioiden myötä on mahdollistanut tulehdusta ja immuunivastetta rauhoittavien biologisesti vaikuttavien täsmälääkkeiden kehittämisen. Biologiset hoidot ovatkin mullistaneet nivelreuman hoidon 2000-luvulla. Biologisia lääkehoitoja käytetään keskivaikeaa tai vaikeaa, aktiivista nivelreumaa sairastavien aikuispotilaiden hoidossa silloin, kun perinteisillä reumalääkkeillä ja niiden yhdistelmähoidoilla ei ole saatu riittävää vastetta. Tällaisia henkilöitä arvioidaan olevan 15 25 prosenttia kaikista nivelreumaa sairastavista. Eniten kokemusta biologisista hoidoista on tuumori nekroosi tekijä alfan (TNF) -salpaajista, joita pidetään edelleen ensisijaisina biologisina valmisteina. Tällä hetkellä käytettävissä on viisi TNF-salpaajaa: adalimumabi, etanersepti, golimumabi, infliksimabi ja sertolitsumabi. Infliksimabi on laskimonsisäisesti määrävälein infusoitava lääke ja neljä muuta ihon alle 1 4 viikon välein pistettäviä lääkkeitä. Laskimonsisäisesti annettavia lääkkeitä ovat myös B-soluestäjä rituksimabi, T-solun oheisaktivaation estäjä abatasepti sekä interleukiini-6:n vastavaikuttaja tosilitsumabi. Ihon alle päivittäin pistettävää interleukiini 1:n estäjää anakinraa käytetään erityistapauksissa systeemioireisen nivelreuman hoitona. Biologisten lääkkeiden vaikutus nivelreuman aktiivisuuteen on yleisesti ottaen metotreksaatin luokkaa, mutta yhteiskäyttö muiden reumalääkkeiden kuten metotreksaatin kanssa lisää tehoa. Kansainväliset lumekontrolloidut tutkimukset onkin tehty pääasiassa yhdistelmähoitona metotreksaatin kanssa. Eri tutkimusten mukaan biologisilla lääkkeillä saavutetaan 50 prosentin (ACR 50) paraneminen noin 40 prosentilla potilaista. Biologisten lääkkeiden merkittävin etu tavanomaisiin reumalääkkeisiin verrattuna on se, että ne hidastavat tai jopa pysäyttävät nivelvaurioiden kehittymisen. Laskimotiputukseen ja ihonalaisiin pistoksiin liittyvät haittavaikutukset ovat olleet melko harvinaisia ja lieviä. Muutenkin biologiset lääkkeet ovat osoittautuneet paremmin siedetyiksi kuin tavanomaiset reumalääkkeet. Biologiset lääkkeet lisäävät jonkin verran infektioita. Merkittävä biologisten lääkkeiden laajamittaista käyttöä rajoittava tekijä on lääkkeiden kallis hinta. Hoitojen kustannusvaikuttavuuteen kiinnitetään nykyisin runsaasti huomiota. 20