Luonnonhoitoa liekillä - yhteistoimintaverkosto

Luonnonhoitoa liekillä - yhteistoimintaverkosto Loppuraportti Seppo Repo, Maarit Partanen Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut Kaakkois-Suomen alueyksikkö

Sisällysluettelo 1. Hankkeen tavoitteet ja käynnistyminen... 3 3. Hankkeen talousselvitys... 6 4. Hankkeen toteutus ja saavutetut tärkeimmät tulokset ja kohdekuvaukset... 6 4.1 Monimuotoisuus toimenpiteiden toteutuminen... 8 Kulotusten kohdekuvaukset... 10 4.2 Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys... 16 4.3 Hankkeen käytännön eteneminen ja kehittyminen... 17 5. Tulosten arviointi... 18 6. Tiedotus... 21 7. Loppuraportin tiivistelmä... 23 LIITTEET... 25 2

1. Hankkeen tavoitteet ja käynnistyminen Metsäluontoomme ovat kuuluneet metsäpalot ja eliölajistossamme on runsaasti eri tavoin siihen sopeutuneita eliölajeja. Palaneesta puusta hyötyvät käävät ja hyönteiset, palaneesta maasta muut sienet ja putkilokasvit. Osa paloympäristölajeista on sellaisia, jotka voivat paremmin hiiltyneellä puulla, osa vaatii sitä selviytyäkseen. Palolajit ovat yleensä hyviä leviämään, sillä paloympäristöt ovat luontaisestikin tilapäisiä ja satunnaisesti syntyviä elinympäristöjä. Osa taantuneista paloympäristölajeista viihtyy paloalueella vain muutamia vuosia, osa hyötyy palosta vuosikymmenten ajan. Koska luonnonpalot ovat Suomessa pieniä ja ne sammutetaan pikaisesti, taantunut lajisto on pitkälti kulotusten varassa. Kulotuksella ja säästöpuiden poltolla on suuri merkitys palolajiston elpymiseen. Harjumetsien paahdeympäristöt kuuluvat luontotyyppeihin, joiden laatu on heikentynyt ja joissa esiintyvät lajit ovat taantumassa. Paahdeympäristöjä ovat esimerkiksi harjujen aurinkoiset ja kuivat paahde- eli valorinteet, joilla kasvillisuus on niukkaa ja puusto harvaa. Metsäpalojen ja laidunnuksen vähentymisen sekä metsätalouden toimien seurauksena paahdeympäristöjen olosuhteet ovat kasvamassa umpeen ja niissä viihtyvät lajit osin taantuneet tai vaarantuneet. Myös lisääntynyt typpilaskeuma rehevöittää alun perin karuja harjumetsiä. Kulotusten lisääminen on Etelä-Karjalan alueella ekologisesti perusteltua, sillä alueella voi Venäjän laajojen luonnonpaloalueiden läheisyydestä johtuen olettaa olevan elinvoimainen paloympäristölajiston kanta. Kulotusten lisääminen Etelä-Karjalassa auttaa luomaan paloympäristölajeille yhteyden kulotusalueiden ja Venäjän luonnonpalojen välille. Luonnonhoitoa liekillä -yhteistoimintaverkostohankkeen tavoitteena oli luoda edellytykset pysyvään toimintakulttuuriin, jossa alueen metsänomistajat ja toimijat omaksuvat hallitun tulenkäytön osaksi talousmetsien luonnonhoitoa. Hankkeella on yhteistoimintaverkostoalueella seuraavat neljä osatavoitetta: - metsänomistajille tarjotaan monipuolisia kulotusluonnonhoidonpalveluita - metsänomistajat tuntevat tuleen liittyvät luonnonhoidonpalvelut ja METSO-rahoituksen vaihtoehdot - Etelä-Karjalan pelastustoimi ja vapaapalokunnat ovat mukana hallitun tulenkäytön edistämisessä - hankeosapuolien välinen yhteistyö ja kulotuksen osaaminen lisääntyy. Hankkeessa perustetaan kulottajien valmiusjoukot Tavoitteet tarkemmin hankkeen esitteessä liitteessä 1. Hankkeen rahoitushakemus laadittiin huhtikuussa 2009. Tavoitteena oli käynnistää luonnonhoidolliset työt jo kesällä 2009 Taipalsaaren Kyläniemessä, jossa oli edellisenä kesänä tehty harjurinteen puuston käsittelyä pienaukkohakkuin. Hankkeen rahoituspäätös saatiin kuitenkin vasta elokuun lopulla 2009. Metsäkeskuksen hankesuunnitelman laatinut luonnonhoidonneuvoja siirtyi toisen työnantajan palvelukseen syyskuussa 2009. Hankkeen aloitus päätettiin siirtää vuoden 2010 alkuun, ja uusi työntekijä (MH Maarit Partanen) aloitti hankkeessa työskentelyn tammikuussa 2010. Luonnonhoitoa 3

liekillä -yhteistoimintaverkoston aloituskokous pidettiin 4.12.2009, jolloin paikalla olivat kaikki kutsutut yhteistyötahot. 2. Hankkeen osapuolet ja yhteistyö Yhteistoimintaverkostoon kuuluvat seuraavat tahot ja niiden roolit: 1. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Valittujen kohteiden lajistoseurantojen hoitaminen ja asiantuntijaohjaus kulotusten lajistokysymyksiin 2. Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kohdevalintojen ja suojelumahdollisuuksien asiantuntijaohjaus sekä lausunnot pohjavesikysymyksiin 3. Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja vapaapalokunnat Asiantuntijaohjaus kulotusten valmisteluihin ja toteuttamisiin, toteutuksiin osallistuminen 4. Metsähallitus Valtion maiden kohteiden toteutus, asiantuntija-apu, yhteistyö yksityismaiden kohteiden toteutuksissa 5. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala Hanketiedotus metsänomistajakontakteissa ja sopivien kohteiden välittäminen hankkeelle 6. ProAgria ry Etelä-Karjala Kulotukset perinnebiotooppikohteilla ja niihin myönnettävät erityistuet 7. Etelä-Karjalan ammattiopiston Ruokolahden toimipiste Opetustilojen käyttäminen kulotuskoulutukseen, opiskelijoiden osallistuminen kulotusten toteutuksiin 8. Tornator Oy Yhtiön maiden kohteiden toteutus 9. UPM Metsä Yhtiön maiden kohteiden toteutus, hanketiedotus ja kohteiden välitys metsänomistajakontakteissa, asiantuntija-apu Lisäksi mukana on hankkeen alusta asti ollut metsänomistaja Simo Hannelius, jonka harjurinnekohteet Taipalsaaren Kyläniemessä ovat olleet hankkeessa pilottikohteina. 4

Yhteistoimintaverkostokokoukset ja verkostoyhteistyö Hankkeen aikana yhteistoimintaverkostokokouksia pidettiin yhteensä 9. Keskimäärin 3 kertaa vuodessa käytiin läpi hankkeen toteutusta ja tuloksia. Hankkeen aikana kaikki yhteistyötahot ovat osallistuneet vähintään yhteen yhteistoimintaverkostokokoukseen. Vuoden 2012 aikana yhteistoimintaverkosto kokoontui 2 kertaa. LUONNONHOITOA LIEKILLÄ -YHTEISTOIMINTAVERKOSTON JÄSENET 2009-2012 Seppo Repo, metsätalouspäällikkö / Kaakkois-Suomen Metsäkeskus (pj.) Maarit Partanen, metsänhoidonasiantuntija / Metsäkeskus (30.5.2012 asti) Laura Blomqvist, maisemanhoidonneuvoja / ProAgria ry Simo Hannelius, metsänomistaja / Taipalsaari Juha Jantunen, tutkija / Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Simo Jokinen, biologi / Kaakkois-Suomen ELY-keskus Pasi Korpela, palomestari / Etelä-Karjalan pelastuslaitos Esa Majander, osastonjohtaja / Etelä-Karjalan ammattiopisto Simo Saarela, kenttäpäällikkö / MHY Etelä-Karjala Maarit Sallinen, ympäristöesimies / Tornator OY Juha-Matti Valonen, ympäristöasiantuntija / UPM Metsä Terho Ylönen, tiimiesimies / Metsähallitus Vuonna 2010 hankkeella oli erikseen nimetty ohjausryhmä. Marraskuun 2010 yhteistoimintaverkoston kokouksessa päätettiin, että erillisiä ohjausryhmän kokouksia ei enää pidetä, vaan kaikki asiat käsitellään yhteistoimintaverkoston kokouksissa, koska ohjausryhmän henkilöt kuuluivat myös yhteistoimintaverkostoon. Tämä järjestely nähtiin kaikkein järkevimmäksi hankkeen toiminnan kannalta. Luonnonhoitoa liekillä -hanke teki yhteistyötä myös valtakunnallisen Tulella tehokkaammin - hankkeen kanssa. Tulella tehokkaammin -hankkeen kautta on saatu sekä asiantuntija että käytännön apua erityisesti kulotusten toteutuksiin ja hankkeiden välillä vaihdettiin kokemuksia hankkeiden aikana tehdyistä kulotuksista. Marraskuussa 2010 oli kaksipäiväiset kulottajapäivät Saarijärvellä, jossa esiteltiin myös Luonnonhoitoa liekillä -hanketta. Lisäksi pohdittiin yhteisesti muun muassa kulotusten kalustoon, työvoimaan, korvauksiin, pohjavesikysymyksiin ja kohdevalintoihin liittyviä asioita. Keväällä 2011 Tulella tehokkaammin -hanke järjesti käytännön toteutuskoulutusta kulotuskohteella ja tähän koulutukseen osallistuttiin Luonnonhoitoa liekillä -hankkeesta. Keväällä 2010 ja 2012 järjestettiin yhteistoimintaverkostolle, kulottajien valmiusjoukoille ja kulotuksesta kiinnostuneille tahoille Etelä-Karjalan ammattiopiston Ruokolahden toimipisteellä kulotusseminaarit yhteistyössä valtakunnallisen Tulella tehokkaammin -hankkeen kanssa. Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -hankkeen toinen paahde-elinympäristöjen verkostoalue sijoittui Luonnonhoitoa liekillä -hankkeen toiminta-alueelle. Harjumetsien paahdeelinympäristöverkostot -hankkeen kesän 2012 koulutusseminaari pidettiin Taipalsaarella ja sen yhteydessä tutustuttiin Pönniälänkankaan kulotuskohteisiin. 5

3. Hankkeen talousselvitys Ympäristöministeriö on myöntänyt hankkeelle rahoitusta seuraavasti: rahoituspäätös 28.8.2009 11 000 (YM 54/5512/2009) rahoituspäätös 5.2.2010 19 000 ( YM 1/5512/2010) rahoituspäätös 23.2.2011 15 000 (YM 54/5512/2009) rahoituspäätös 13.3.2012 loppurahan käyttö (s-posti/ Harri Karjalainen) Yhteensä 49 000 Talousselvitys perustuu metsäkeskuksen tuloslaskelmiin. Taulukossa 1 on esitetty verkostohankkeen osalta toteutuneet kustannukset sekä hankkeen kokonaisbudjetointi. Taulukko 1. Luonnonhoitoa liekillä -hankkeen talous 2009-2012 Kustannuslajit Budjetti yhteensä, Kustannukset yhteensä, Palkkakustannukset 30 000 45 965 yleiskustannuksineen Palkkiot 6 000 805 Matkakulut 10 400 3 994 Muut kustannukset 2 600 893 Yhteensä 49 000 51 657 Ajankäyttö Repo Seppo 23 pv Partanen Maarit 109 pv Yhteensä 132 pv Kulotusten toteutustöihin käytettiin yksityismaiden osalta edellä olevan lisäksi 9800 kemeraluonnonhoitovaroja. Metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen toteutustyöt olivat omakustanteisia. 4. Hankkeen toteutus ja saavutetut tärkeimmät tulokset ja kohdekuvaukset Luonnonhoidolliset kulotukset ja poltot Kulotuksen osaamisen ja yhteistoimintaverkoston valmiuksien parantamiseksi kulotusten toteuttaminen todettiin erittäin tärkeäksi. Verkostohankkeen tueksi metsäkeskus haki erillisen kulotusten toteutuksiin tarkoitetun kemera-luonnonhoito -hankerahoituksen, yhteensä 20 000. Näin voitiin myös toteuttaa valmisteltujen kohteiden polttoja ja korvata niihin liittyvät kustannukset yksityismetsien osalta. Yhtiöiden ja Metsähallituksen mailla toimenpiteet toteutettiin omakustanteisesti. Hankkeen aikana yksityismaiden kohteita on kulotettu yhteensä 4 kappaletta, joista yksi tehtiin vuonna 2010. Vuoden 2011 aikana kulotettiin yhteensä 3 yksityismaan kohdetta. Tavoitteena oli kulottaa 6-8 yksityismaan kohdetta, joten tämä tavoite ei aivan toteutunut. Yksityismaan kohteina 6

kulotettiin yksi harjurinnealue (2 kohdetta) ja kaksi uudistusaluetta, joilla oli säästöpuuryhmä. Kohteiden tarkemmat kuvaukset ovat kohdassa 4.1. Yksityismaissa valmiita kohteita vuodelle 2012 oli kaksi kappaletta, joista toinen on harjurinnekohde ja toinen on muu avoin pienialainen paahdeympäristö. Valmisteltuja yksityismaiden kohteita ei voitu toteuttaa henkilöstövaihdoksen vuoksi. Poltot on tarkoitus tehdä kesällä 2013. Metsähallituksen aiemmin valmisteltu pienialainen avoin harjurinnealue kulotettiin kesällä 2011. Huonoista sääolosuhteista johtuen kulotukset jäivät kesällä 2012 tekemättä, poltot jatkuvat 2013 yhteistyössä luontopalvelujen kanssa. Vuoden 2012 kulotukset ja säästöpuuryhmien poltot painottuvat yhtiöiden kohteisiin, koska niitä ei pystytty hankkeen kahtena ensimmäisenä toimintavuotena tekemään. Vuodelle 2012 UPM Metsällä oli valmisteltuna hankealueella kolme säästöpuuryhmäkohdetta ja kaksi kulotusaluetta, johon toiseen sisältyi myös säästöpuuryhmä. UPM toteutti poltot toukokuussa Luumäellä, Savitaipaleella, Rautjärvellä ja Ruokolahdella. Kulotusalojen pinta-ala oli yhteensä 5,9 hehtaaria ja säästöpuuryhmien 0,6 hehtaaria. Säästöpuuryhmien poltot ja kulotukset on toteutettu yhtiön metsissä FSC-kriteerin mukaan. Tornatorilla oli valmisteltuna kolme harjurinteen pienaukkokohdetta ja yksi säästöpuuryhmä. Näiden kohteiden poltot toteutettiin kesällä vuonna 2012. Kaikkiaan hankkeen aikana on toteutettu yhteensä 14 luonnonhoidollista kulotusta tai säästöpuunpolttoa, yhteensä 11,7 hehtaaria. Hankkeen tavoitteet käytännön toteutuksista toteutuivat varsin hyvin alkukankeuksien jälkeen. Taulukko 1. Taulukossa on esitetty vuosien 2010 ja 2011 aikana tehdyt toteutukset suhteessa tavoitteisiin. Vuosi 2010 Vuosi 2011 Yhteensä 2010-2012 Maanomistaja Tavoite (kpl) Toteutuma (kpl) Tavoite (kpl) Toteutuma (kpl) Tavoite (kpl) Toteuma (kpl) Yksityinen 2-3 1 4-5 3 6-8 4 UPM - - 8-8 5 Tornator 2-3 - 5 4 Metsähallitus 1 1 1 1 Koulutus- ja asiantuntijayhteistyö Hankkeen tavoitteena oli järjestää vuosittain 1-2 kulotuskurssia kulotuksiin osallistuville tahoille. Vuonna 2010 järjestettiin 1 kulotuskoulutustilaisuus, joka oli maaliskuun 24. päivä Etelä-Karjalan ammattiopiston Ruokolahden toimipisteellä. Koulutuspäivän aiheina olivat luonnonhoidollisten kulotusten tavoitteet, hyödyt ja kohdevalinta sekä kulotusten käytännön toteuttaminen. Kouluttajina kevään kulotuskoulutuksessa olivat luonnonhoidon ekologian asiantuntija Lauri Saaristo Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta ja lehtori Henrik Lindberg Hämeen ammattikorkeakoulusta. Koulutukseen osallistui henkilöitä eri tahoista seuraavasti. 7

Metsähallitus, metsätalous 3 Metsäkeskus Kaakkois-Suomi 4 Etelä-Karjalan ammattiopisto 2 Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti 2 Tornator 4 Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistys 1 Taipalsaaren vapaapalokunta 4 Yhteensä 20 henkilöä Kulotuskoulutusta annettiin yksityismaakohteiden toteutuksien yhteydessä. Tulella tehokkaammin -kulotushankkeen vetäjä ja kulotusasiantuntija Henrik Lindberg Hämeen ammattikorkeakoulusta osallistui kesäkuussa Kyläniemen harjurinteen kulotukseen. Kulotusalueen valmistelun ja toteutuksen yhteydessä tutustuttiin ja käytettiin erilaisia käsisammutus- ja sytytyslaitteita, ja alue kulotettiin ylhäältä alaspäin -tekniikalla, toisin kuin ensimmäisessä harjurinnekulotuksessa. Kulotusasiantuntija Rauli Perkiö Metsähallituksen luontopalveluista osallistui Taipalsaaren Pönniälänkankaan uudistusalan ja säästöpuuryhmän toteutukseen. Raulin ja myös vapaapalokuntaisten ohjauksen ja asiantuntemuksen myötä opeteltiin sammutuskaluston laittoa ja käyttöä, sytyttämisen ajoitusta ja nopeutta suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Maaliskuun 28. - 29. 2012 järjestettiin yhteistoimintaverkostolle ja kulottajien valmiusjoukoille Etelä- Karjalan ammattiopiston Ruokolahden toimipisteellä kulotusseminaari yhteistyössä valtakunnallisen Tulella tehokkaammin -hankkeen kanssa. Myös Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomen Palojatkumo yksityismetsiin -hankkeesta osallistuttiin kulotusseminaariin. Koulutukseen osallistui 24 henkilöä eri organisaatioista. Ohjelma liitteenä. Koulutus- ja asiantuntijayhteistyötä tehtiin myös Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot - hankkeen kanssa verkostoalueen suunnittelussa ja kesän 2012 koulutusseminaarin järjestämisessä. Toukokuussa 2012 Maarit Partanen esitelmöi vapaapalokuntalaisten metsäpalojen torjuntakurssilla metsien paloaineksista Ruokolahden paloasemalla. 4.1 Monimuotoisuus toimenpiteiden toteutuminen Vaikuttavuuden seuranta Kulotus- ja säästöpuuryhmäkohteille onnistuttiin järjestämään hyvin ammattitaitoista kasvi- ja kovakuoriaisseurantaa heti toteutusten jälkeen. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti panosti vuoden 2011 ja 2012 aikana huomattavasti kulotusalueiden seurantoihin. Suurena vapaaehtoisena apuna ovat olleet myös pyydysmateriaalin tutkineet kovakuoriaislajiharrastajat ja -asiantuntijat Eero Helve ja Jussi Vilen. Seurantojen hoitamisen lisäksi instituutista osallistuttiin myös kulotustapahtumiin. 8

Taipalsaaren Kuhalassa, Pönniälän harjukankaan kulotusalalla loppukesällä 2011 havaittuja mielenkiintoisia kovakuoriaislajeja(eero Helve/Juha Jantunen 2012). Luonnonhoitoa liekeillä Kovakuoriais- ja kasviseurannat Luonnonhoitoa liekeillä Kovakuoriais- ja kasviseurannat Kovakuoriaiset : Taipalsaari, Kuhala (Pönniälän kangas) 2011 36 lajia, 88 yksilöä Kulokurekiitäjäinen Sericoda bogemanni Lyhytsiipislaji Porrhodites fenestralis 3 vaatii kuloja 3 suosii kuloja 5 tod. näk. kulolaji Vuonna 2011 kerätystä aineistosta on saatu harvinaisia kovakuoriaislajeja. Kulokurekiitäjäinen on kansainvälinen suurharvinaisuus, jota on Suomesta löydetty jokunen yksilö 1800-luvulla, mutta vain muutama tuore löytö on tehty Pohjois-Karjalasta. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Näytteistä löytyi myös erittäin harvinainen lyhytsiipinen Porrhodites fenestralis, josta on Suomessa tehty alle 10 löytöä pohjoisempaa. Vuonna 2011 havaittiin 36 kovakuoriaislajia, yhteensä 88 yksilöä. Taipalsaaren Kuhalassa, Pönniälän harjukankaan kulotusalalla vuosina vuonna 2012 havaittuja mielenkiintoisia kovakuoriaislajeja(eero Helve/Juha Jantunen 2012). Luonnonhoitoa liekeillä Kovakuoriais- ja kasviseurannat 2012 - määritys vielä kesken Veriseppä Ampedus sanguineus, erittäin uhanalainen (EN) Viimeaikaisia havaintoja vain muutama Hangosta, Säkylästä ja Punkaharjulta Veriseppä Ampedus sanguineus Hohtojalokuoriainen Buprestis octoguttata Pikkujaakko Acanthocinus griseus Havutakukas Aplocnemus impressus Isokelokärsäkäs Platryrrhinus resinosus Uusia ES maakuntahavaintoja Sphaeriestes castaneus Mycetoporus rufescens Phyllodrepa clavigera hohtojalokuoriainen Buprestis octoguttata Pikkujaakko Acanthocinus griseus Vuoden 2012 seurannassa alueelta löytyi mm. erittäin uhanalainen (EN) veriseppä (Ampedus sanguineus) sekä monia muita mielenkiintoisia lajeja. Pyydysmateriaalista on tunnistettu 193 kovakuoriaislaji ja laskettu 1300 yksilöä. Joukossa on 14 runsasta lajia, joiden yksilömäärää ei ole tar- 9

kasti laskettu. Kuloalueiden kovakuoriaisia oli yhteensä 20 lajia ja 102 yksilöä. Vahvasti kuloihin sidoksissa olevia kovakuoriaislajeja oli kahdeksan. Määritys jatkuu. Kulotusten kohdekuvaukset Hankkeen aikana on kulotettu yhteensä 4 yksityismaan kohdetta, 9 metsäyhtiöiden omistamaa ja 1 Metsähallituksen omistama kohde, yhteensä 14 kohdetta. Seuraavassa on esimerkkeinä yleiskuvaukset yksityismaiden, metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen kohteista ja toteutuksista kohdekohtaisesti. Yksityismaakohteet: Kulotuskohde: Pinta-ala: Elinympäristö: Kyläniemen harjunrinteen pienaukot / Taipalsaari 0,8 ha (molemmat pienaukot 0,4 ha) (yksityisomistus) paahde-elinympäristö (harjun etelärinne), (VT) Kulotuskohteet sijaitsevat erittäin arvokkaalla harjualueella Taipalsaaren Kyläniemessä. Etelään ja länteen avautuvan harjurinteen uudistuskypsä männikkö hakattiin vuonna 2008, jolloin rinne myös muokattiin. Reilun 10 hehtaarin alueen hakkuun oli suunnitellut Metlan tutkija Simo Hannelius, joka on toinen alueen metsänomistajista. Ensimmäinen pienaukko kulotettiin toukokuussa 2010 ja toinen kesäkuussa 2011. Molempien vuosien kulotuskertoina sää kulotuspäivänä oli hyvin helteinen, kuiva ja tyyni. Huolimatta paloaineksen vähyydestä molemmat pienaukot paloivat hyvin. Maaperän muokkaus (äestys) aiheutti sen, että alueelle jäi kyteviä pesäkkeitä, mikä oli ongelma ja aiheutti lisätöitä erityisesti vuoden 2011 kulotuksessa. Vuoden 2010 kulotus oli koko hankkeen ensimmäinen kulotuskohde ja se tehtiin toukokuun helteisen viikon päätteeksi. Maanomistajat Simo Hannelius ja Risto Vyhtinen olivat sytyttäjinä ja sammutuskalusto sekä -miehistö saatiin Ruokolahden ja Taipalsaaren pelastuslaitoksesta ja vapaapalokuntalaisista. Yhteensä kulotukseen osallistui noin 10 henkilöä. Sytytys aloitettiin loppuiltapäivällä ja poltto sekä loppukastelu kestivät pari-kolme tuntia. Pienaukko sytytettiin alhaalta sivureunasta, josta se eteni harjurinteen yläosaan palon päättyessä vastakkaiseen yläkulmaan. Pienaukon itäpuolella oli toisen maanomistajan kiinteistö ja tuota rajaa vasten sekä pienaukon yläreunaan kaivattiin palokujat palon etenemisen pysäyttämiseksi. Pienaukon alareunaan palokujan kaivaminen ei ollut tarpeellista ja länsireuna hoidettiin huolellisella etukäteen kastelulla. Vuoden 2011 kulotus ajoittui kesäkuun alkupuolelle. Sytytys aloitettiin pienaukon yläreunasta ja tuli eteni hitaasti alareunaan. Ennen sytytystä alueen ympärille kaivettiin kuokilla kapea palokuja. Sammutuskalustona käytettiin Tornatorin letkuja ja liittimiä sekä Henrik Lindbergin mukanaan tuomaa kalustoa, johon kuului myös käsisammutuslaitteita. Kulotukseen osallistui 9 henkilöä. Kesän 2011 kulotusalueelle perustettiin kasvilajiseurantalinjat Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin Juha Jantusen toimesta. Molemmilla kohteilla jälkivartiointi hoitui metsänomistajien puolesta. Kulotusalueen vieressä sijaitsee paahderinnehankkeen luonnonhoitokohde, joten kulotus tukee myös laajempaa hoidettujen paahde-elinympäristöjen kokonaisuutta. Arvokkaista paahde-elinympäristölajeista harjurinteillä kasvaa kangasvuokko (Pulsatilla 10

vernalis), kangasajuruoho (Thymus serpyllum) ja hietaneilikka (Dianthus arenarius), jotka hyötyvät kulottamisen synnyttämästä avoimesta ja paahteisesta elinympäristöstä ja kivennäismaan paljastumisesta. Alue sijaitsee retkeilypolun varrella, joten sillä on merkitystä virkistyskäytössä. Kuva 1. Kyläniemen harjurinne kulotuksen jälkeen seuraavana päivänä. Hietaneilikka kukassa kuukausi polton jälkeen Utulan Huuhanrinteellä. Kulotuskohde: Pinta-ala: Elinympäristö: Kuusikon uudistusalue ja säästöpuuryhmä (19 m3) / Ruokolahti 2,5 ha (yksityisomistus) Tuore kangas (MT) Ruokolahdella kulotettiin kuusikon uudistusalue, jolla oli myös säästöpuuryhmä. Kulotusalueen ja säästöpuuryhmän rajaukset tehtiin marraskuussa 2010, jonka jälkeen alueen puusto hakattiin. Keväällä 2011 kaivettiin palokujat ja vedenottokuopat paikallisen yrittäjän toimesta. Kulotus tehtiin toukokuun puolivälissä. Metsänomistaja Mikko Kosunen toimii vapaapalokuntalaisena Puumalan palomiehet ry:ssä, josta paikalle saatiin sammutuskalusto ja tankkiauto. Sammutuskalustoa, lähinnä letkuja ja liiittimiä, saatiin myös Tornatorilta. Toteutusporukka koostui pääasiallisesti paikallisen metsästysseuran, Puumalan palomiehet ry:n ja metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan henkilöistä. Yhteensä kulotukseen osallistui noin 15 henkilöä. Kulotus päästiin aloittamaan klo 16.00-17.00 välillä, jolloin tuuli oli vielä melko kovaa. Palon hallinta sujui kuitenkin hyvin eikä vaaratilanteita syntynyt. Uudistusalue poltettiin kahdessa eri osassa ja aivan viimeiseksi yöllä, tyynissä tuuliolosuhteissa säästöpuuryhmä. Säästöpuuryhmä koostui pääasiallisesti kuusesta, mutta seassa oli muutamia mäntyjä. Osassa puista tuli nousi aivan latvukseen asti, osa puista vaurioitui vähemmän. Jälkivartiointi hoitui metsänomistajan toimesta. Lammin biologisen aseman tutkimusteknikko Jussi Vilen laittoi säästöpuuryhmään 4 kappaletta ikkunapyydyksiä, jotka koettiin kesän aikana viidesti. Kesän 2011 seurannoissa merkittävin palolajistolöytö oli kulokauniainen (Melanophila acuminata). Palon vahingoittamaan säästöpuuryhmään iski myöhemmin kirjanpainajat (Ips typographus), ja puita jouduttiin kuorimaan ja poistamaan kirjanpainajien leviämisen estämiseksi läheisiin kuusikoihin. 11

Kuva 2. Kuusikon uudistusalueen ja säästöpuuryhmän kulotus Ruokolahdella. Kulotuskohde: Pinta-ala: Elinympäristö: Männyn uudistusalue ja säästöpuuryhmä (11 m3) / Taipalsaari 0,7 ha (yksityisomistus) Kuivahko kangas (VT) Heinäkuun lopulla 2011 Taipalsaaren Kuhalassa, Pönniälän harjukankaalla kulotettiin vajaan hehtaarin suuruinen männyn uudistusala säästöpuuryhmän kanssa. Alueen puusto oli hakattu syksyllä 2010 ja palokujat kaivettiin keväällä 2011. Sammutuskalusto vuokrattiin Metsähallitukselta ja vesi alueelle johdettiin armeijan alueella sijaitsevasta lammesta noin 700 metrin päästä. Mukana kulotuksessa oli henkilöitä yhteistoimintaverkostosta, kulottajien valmiusjoukoista ja vapaapalokuntalaisia yhteensä 10 henkilön verran. Kulotus päästiin aloittamaan, vaikka päivän aikana oli uhkaa ukkossateista. Alueen palaminen onnistui myös hyvin ja turvallisesti. Alue jälkikasteltiin perusteellisesti ja seuraavan päivän sateiden ansioista ei jälkivartiointia tarvinnut järjestää. Kulotuksen päätyttyä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin Juha Jantunen asensi säästöpuuryhmään ikkunapyydykset seurantaa varten, jossa lajimääritykset teki Eero Helve. Myöhemmin alueelle laitettiin vielä kuoppapyydyksiä. Vuonna 2011 kerätystä aineistosta on saatu harvinaisia kovakuoriaislajeja. Kulokurekiitäjäinen (Sericoda bogemanni) on kansainvälinen suurharvinaisuus, jota on Suomesta löydetty 12

jokunen yksilö 1800-luvulla, vain muutama tuore löytö on tehty Pohjois-Karjalasta. Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Näytteistä löytyi myös erittäin harvinainen lyhytsiipinen Porrhodites fenestralis, josta on Suomessa tehty alle 10 löytöä pohjoisempaa. Vuoden 2012 seurannassa alueelta löytyi mm. erittäin uhanalainen (EN) veriseppä (Ampedus sanguineus). Alueen välittömässä läheisyydessä kasvaa kangasvuokkoa ja kangasajuruohoa. Kangasvuokkoa kasvoi jo kesällä ennen kulotusta keväällä kaivetulla palokujalla. Kesällä 2012 huomattiin, että kangasvuokkoja kasvoi kulotetulla alueella. Kuva 3. Kulotuksen jälkeen asetettiin kovakuoriaisseurannan ikkunapyydykset. Tornator Oy:n kohteet: Kulotuskohde: Pinta-ala: Elinympäristö: Männyn uudistusalue / Ruokolahti pienaukot 0,2, 0,3 ja 0,4 ha Kuivahko kangas (VT) Helatorstaina 2012 Ruokolahden Huuhanrannassa kulotettiin kolme pienaukkoa Tornator Oy:n ja Virkistysaluesäätöin yhteistyönä. Sammutuskalusto vuokrattiin Armilan ja Kourulanmäen VPK ry:ltä sekä sammutusmiehistö vahvuudella 1+4, lisäksi avustamassa oli Puumalan VPK:n säiliöauto. Mukana kulotuksessa oli kulottajien valmiusjoukko 5 henkilöä. Vesi alueelle johdettiin Saimaasta noin 200 m päästä. 13

Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, lämpötila >20 C. tuuli hieman puuskittainen, joka ei kuitenkaan aiheuttanut riskiä kulotuksen hallinnalle eikä haitannut kulotuksen onnistumista. Kulotus päästiin aloittamaan laaditun aikataulun mukaisesti. Palokatkot kasteltiin huolellisesti ennen sytyttämistä ja alue jälkikasteltiin kulotuksen jälkeen. Edellisen yön ukkoskuuron vuoksi oli pieni riski kulotuksen epäonnistumisesta, mikäli ukkosrintama olisi tullut päälle. Kulotuksen aikana vallitsi normaali aurinkoinen kevätsää, joten kulotus onnistui hyvin. Kokonaisuudessaan kulotus onnistui ennakkoodotusten mukaisesti. Kulotuskohde: Pinta-ala: Elinympäristö: Säästöpuuryhmä / Ruokolahti 0,2 ha Tuore kangas (MT) Ruokolahdella kulotettiin kuusikon uudistusalueen säästöpuuryhmä. Mukana kulotuksessa oli kulottajien valmiusjoukko 5 henkilöä. Sammutuskalusto oli Tornator Oy:ltä. Vesi johdettiin kulotusalueelle läheisestä Sorvajärvestä. Kulotus päästiin aloittamaan klo 16.30 ukkoskuuron riskin vuoksi. Kulotus päättyi klo 23. Kulotuksen jälkeen alue jälkikasteltiin huolelliseti. Edellisen yön rankka vesisade ja säästöpuuryhmän liian vähäinen hakkuutähdemäärä ( palokuorma liian vähäinen) johtivat siihen, että säästöpuuryhmä paloi huonosti. UPM Metsän kohteet UPM Metsän vuoden 2012 kulotusten tavoitteena oli elvyttää kulotusperinnettä sekä kouluttaa lisää kulotuksen osaajia. Kevään kulotuskohteiden lukumäärä oli yhteensä 13 kpl, joista 6 oli Etelä-Karjalassa ja loput Etelä-Savossa. Varsinaisen poltot toteutettiin pääosin UPM:n toimihenkilövoimin ja järkivartioinnista huolehtivat UPM Silvestan metsurit. Kulotukset aloitettiin Luumäellä säästöpuuryhmän poltolla 3.5. ja samana päivänä 1,4 hehtaarin paahderinteenpoltolla Savitaipaleella. Seuraavalla viikolla kulotettiin 4,5 ha Rautjärvellä sekä säästöryhmä Ruokolahdella. Etelä-Karjalan kuudesta kohteesta kulotettiin 5, yhden kohteen kulotus peruttiin kostean kesänaikana suureen säästöpuuryhmään syntyneen noron ja kostean painanteen takia. UPM toteuttamat kulotukset onnistuivat suunnitelmien mukaan. Yhteistyö paloviranomaisiin sujui hyvin ja paloviranomaiset kävivät myös seuraamassa kulotuksia. Kaikista kulotuksista annettiin tiedotteet paikallisradioon sekä paikallislehdille (YLE Etelä- Karjala 3.5. ja 23.5. Luumäen lehti 10.5, Itä-Savo 29.5., Ruokolahtelainen 31.5. ja Parikkalan- Rautjärven sanomat 31.5.). Paikallisradiot varoittivat ihmisiä sankasta savusta kulotuspäivinä ja kerrottiin kulotusten tavoitteista. Paikallislehdissä julkaistiin useita juttuja kulotuksista. 14

Metsähallituksen kulotuskohde: Avoin paahderinnealue / Taipalsaari Pinta-ala: 0,02 ha (Metsähallitus) Elinympäristö: Kuivahko kangas (VT) Metsähallituksen metsätalouden maalla kulotettiin pienialainen harjurinteen tienvarsikohde kesäkuun alussa 2011. Ennen sytyttämistä alueen ympärille tehtiin kapeaa palokujaa ja viereiset alueet kasteltiin. Vesi saatiin Taipalsaaren vapaapalokunnan tankkiautosta. Kulotuksessa oli mukana kaksi vapaapalokuntalaista, kolme henkilöä metsähallituksesta ja metsäkeskuksen metsuri. Kulotus aloitettiin alkuiltapäivästä. Poiketen sääennustuksesta aamulla oli satanut jonkin verran ja alueen sammal oli vielä osittain märkää. Hakkuutähteet ja jäkälä oli kuitenkin jo ennättänyt kuivua niin, että palo onnistui suhteellisen hyvin. Kulotettu alue sijaitsee äärimmäisen uhanalaisen (CR) muurahaissinisiiven (Glaucopsyche arion) yhdellä tärkeimmistä esiintymisalueista. Tienvarressa kasvaa kangasajuruohoa, joka on perhosen ravintokasvi. Kangasajuruoho runsastui selvästi poltetulla kohteella myöhemmin kesällä, kuten myös kissankäpälä (Antennaria dioica). Muurahaissinisiipi ajuruoholla Taipalsaarella 2012. Kuva Juha Jantunen 15

Kuva 4. Metsähallituksen alueena kulotettiin pienialainen tienvarren paahdekohde. Paahdeympäristön kulotuksissa eli karunnuuttamiskulotuksessa pyrittiin hallitusti polttamaan kohde siten, että sammal- ja kangashumuskerros palaisi mahdollisimman täydellisesti, jolloin maanpintaa paljastuu, biomassaa poistuu ja puiden taimet kuolevat. Poltettavan alueen olosuhteet muuttuvat paahdeympäristölajistolle suotuisiksi. 4.2 Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Yhteistoimintaverkoston toiminta parantui selvästi vuoden 2011 aikana, kun toimijoita saatiin paremmin sitoutettua toimintaan mukaan. Yhteistyön ja koulutustapahtumien myötä on saatu arvokasta lisätietoa kulotuksiin sopivien kohteiden ominaispiirteistä, potentiaalisista sijaintialueista ja polttokalustoon sekä toteuttamiseen liittyvistä asioista. Hankkeessa on perustettu kulottajien valmiusjoukot, johon ilmoittautuneilla henkilöillä on omakohtaista kulotuskokemusta ja - osaamista, mistä on hyötyä hankkeen kohteiden toteutuksissa. Valmiusjoukkojen myötä on kulotusosaamista pidettyä yllä ja vietyä eteenpäin Etelä-Karjalan alueella. Kulotuskohteiden metsänomistajat ovat olleet innostuneita osallistumaan kulotuksiin ja hankkeesta viestimiseen. Metsänomistajien mielestä hanke on ollut hyvä mahdollisuus edistää tulen käyttöä luonnonhoidossa ja kulotusten tekemisessä. Hankkeen myötä on pystytty yhdistämään eri osapuolien osaamista, kalustoa ja työvoimaa ja näin ollen lisäämään eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedon välitystä kulotustoiminnan synnyttämiseksi. 16

Paikallisille kaivinkoneurakoitsijoille on voitu tarjota työkohteita kulotusalueiden ennakkovalmisteluissa. Kohdetoteutukset tarjosivat myös hyviä mahdollisuuksia Etelä-Karjalan vapaapalokuntalaisille saada kokemusta kulotuksista ja sammutustyöstä sekä samalla taloudellista hyötyä osallistumisesta. He ovat voineet hyödyntää hanketta metsäpalotorjuntakurssin sisällössä. Säästöpuuryhmien kovakuoriaisseurantoihin on osallistunut kaksi kovakuoriaisasiantuntijaa ja lajiharrastajaa vapaaehtoisella työpanoksella. Seurantatyö on ollut erittäin arvokasta, sillä jo tähän mennessä saadun tiedon perusteella tehdyillä kulotuksilla ja säästöpuuryhmien poltoilla on merkittävää vaikutusta palolajistoon. Harjualueet ovat ennen tehokasta palontorjuntaa palaneet säännöllisesti, joten harjukohteiden kulottamisella on myös kulttuurista merkitystä. 4.3 Hankkeen käytännön eteneminen ja kehittyminen Vuodet 2011 ja 2012 olivat tulosten suhteen hyviä. Vuonna 2011 Metsähallituksen alue ja yksityismaakohteita saatiin hyvin toteutettua, sen sijaan yhtiöiden valmisteltuja kohteita ei kulotettu. Tornatorin Huuhanrinteiden kulotus tehtiin toukokuussa 2012, ja se toimi myös pelastuslaitoksen metsäpalojentorjuntakurssin maastotyökohteena. Myös UPM Metsässä toteutukset onnistuttiin sovittamaan työjärjestykseen ja sopiviin kulotuskeleihin hyvin vuoden 2012 keväällä. Yksityismaakohteiden kulotuksissa haasteellista on ollut sammutuskaluston järjestäminen, toimijoilla ei ole omaa kalustoa lukuun ottamatta Tornatorin pienehköä sammutuskalustoa. Tästä johtuen hankkeessa on oltu riippuvaisia muiden tahojen sammutuskalustoista ja niiden saatavuudesta. Toisena isona haasteena oli työvoiman järjestäminen. Kevään 2011 aikana perustettiin alueelle kulottajien valmiusjoukot, johon ilmoittautui reilu kymmenen henkilöä. Kulottajien valmiusjoukoissa ja vapaapalokuntalaisissa on ollut innostusta osallistua kulotuksiin, mutta henkilöiden omat työt, kesälomat ja muut menot vaikeuttivat huomattavasti sopivan ajankohdan löytymistä. Kun kalustoja työvoiman lisäksi on sääolosuhteiden oltava myös suotuisat, liittyi toteutuksiin aina melko iso epävarmuus. Luonnonhoitoa liekillä -hanke on kuitenkin onnistunut luomaan ja parantamaan kulotusvalmiutta. Koulutustapahtumia ja kohdetoteutuksia on verkostoyhteistyöllä toteutettu useampi kesän aikana. Kohteille on saatu järjestettyä ammattitaitoinen seuranta ja ensimmäiset seurantatulokset antavat uskoa kulotusten hyödyllisyyteen. Seurannan merkitystä tulee jatkossa korostaa. Hankkeen aikana yhteistyö pelastuslaitoksen ja vapaapalokuntalaisten kanssa tiivistyi selvästi, ja se on edesauttanut hankkeen toimintaa. Pelastuslaitoksen on todettu, että vapaapalokuntalaiset ovat kokeneet osallistumisen toteutuksiin hyödyllisinä ja mielenkiintoisina kokemuksina ja harjoittelumahdollisuuksina. Uusien kohteiden löytyminen ja metsänomistajien kiinnostus luonnonhoidollisiin kulotuksiin on vahvistanut uskoa siihen, että hankkeen toiminnalle on tarvetta. Yhteyksiä metsänomistajakuntaan on parannettava, jotta uusia ja erilaisia kohteita saadaan paremmin mukaan. Jatkossakin kohteiden löytymiseksi tarvitaan verkostotoimijoiden yhteistyötä ja hyvää tiedonvälitystä. Haasteellisinta 17

hankkeessa on ajoittaa kulotukset niin, että sääolosuhteet ovat kulottamiseen sopivat ja sammutuskalustoa sekä henkilöstöä on saatavilla. METSO-yhteistoimintaverkoston toimintamalli 5.12.2012/S.R Luonnonhoitoa liekillä METSO-yhteistoimintaverkostohanke Etelä-Karjalassa 2009-2012 Metsänomistajille monipuolisia kulotuspalveluja Ammatillinen valmius paranee ja kokoaa Valmiusjoukot kalustoineen Metsänomistajat tuntevat tuleen liittyvät luonnonhoitopalvelut ja METSO rahoituksen Yhteistyötahojen osaamista hyödynnetään monipuolisesti RISKIT Sitoutuneen ja osaavan työvoiman saatavuus Vetovastuu puuttuu Kohteiden puutteellinen valmistelu Rahoitus Sääolot - lähtövalmius Kaikki yhteistyötahot Polttojen markkinointi ja valmistelu, yhteensä 12 polttoa Aktiivinen vuorovaikutus paikallisen pelastusviranom aisen kanssa. Pelastuslaitos Sopimuspalokunnat - VPK Polttotapahtumat Markkinointi Tiedotus Esitteet Metsäkeskus, UPM, Tornator, Metsähallitus, MHYt Positiivinen ilmapiiri Kulotustapahtumat, koulutukset, neuvottelut Hanketoimijat ONNISTUMISET Positiivinen ilmapiiri Koulutustilaisuudet Tiedotustoiminta Seuranta Verkoston luottamus ja onnistunut pohjatyö Tuli osaksi talousmetsien luonnonhoitoa! Mieti erityisesti haasteiden ja sidosryhmien kautta: - Miten tuote jäisi elämään hankerahoituksen jälkeen? - Miten yhteyksiä elinkeinoelämään (yrittäjiin) voitaisiin vahvistaa? - Miten vaikutusta paikallisiin asukkaisiin ja maanomistajiin voitaisiin edistää? 5. Tulosten arviointi Hankkeen pääasiallisena tavoitteena oli muodostaa yhteistoimintaverkosto ja järjestää koulutusta sekä valmistella kulotusten ja säästöpuuryhmien polttojen toteutuksia verkostotoimijoille. Hankkeen tavoitteena oli valmistella kaikkiaan 20 kohdetta. Hankkeen aikana on valmisteltu 17 kohdetta, joista toteutettu yhteensä 14 luonnonhoidollista kulotusta tai säästöpuunpolttoa, yhteensä 11,7 hehtaaria. Hankkeen tavoitteet käytännön toteutuksista toteutuivat varsin hyvin alkukankeuksien jälkeen. Yksityismaakohteita valmisteltiin kaikkiaan 6 kappaletta, joista 4 toteutettiin. Valmiiksi suunniteltuja ja valmisteltuja kohteita ei tullut suoraan toteutukseen, kuten metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen kohteet. Yksityismaakohteiden toteutuksissa onnistuttiin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka määrällisesti tavoitteeseen ei päästy. Metsähallituksen alue kulotuksista saatiin vuoden 2011 aikana monipuolisesti kokemusta erilaisista kohteista ja toteutusmalleista. Metsäyhtiöiden Tornatorin ja UPM Metsän kanssa tehty yhteistyö on 18

ollut tiivistä. Yhtiöiden valmiina olevia tai suunniteltuja kulotus- ja säästöpuuryhmäkohteita päästiin toteuttamaan vasta 2012. UMP Metsän mukaan hanke onnistui saamaan hyvin kokoon kulotusasiasta kiinnostuneita toimijoita ja käytännön toteutuksia hankkeen kuluessa. Hankkeen järjestämät koulutukset ja kokoukset olivat hyviä tilaisuuksia. Nyt opittu tieto ja taito pitäisi saada laajemmin käytäntöön kaikkien metsätaloustoimijoiden keskuudessa. Maastokoulutukset jäivät kulotuksen ajallisesta hektisyydestä johtuen vähäisiksi hankkeen aikana ja siksi käynnistynyttä kulotustoimintaa olisi tuettava kaikin tavoin. Jo suunniteltuja kulotuksia tulisi tulevaisuudessa hyödyntää oppimistilaisuuksina toimijoille. Kulotusviestiä ja sen tavoitteita pitää kaikkien toimijoiden viedä entistä enemmän yksityismetsänomistajille. Hankkeen loppupuolella mhy:n osallistuminen hankekokouksiin oli positiivinen asia. Kulotusasia ei saa jäädä organisaatiomuutosten, lakimuutosten ja sertifiointimuutosten jalkoihin, vaan tulta päin eikä jäädä tuleen makaamaan. Tornator Oyj:n mukaan yhteistyö hankkeessa on ollut kaiken kaikkiaan hyvää. Hankkeen järjestämä kulotuskoulutus oli tarpeellinen ja käytännön toteuttajille hyvin suunnattu. Sen myötä on pystytty muun muassa budjetoimaan kalustohankintoja ja pyytämään lisätietoja oikeilta henkilöiltä. Hankkeen alkuaikoina osui valitettavasti monta operatiivista toimintaa haittaavaa seikkaa, kuten 2010 myrskyt, jotka veivät toimijoiden resursseja muihin asioihin. Myöhemmin on päästy paremmin suunniteltuihin määriin. Lisäksi nähdään, että osin hankkeen ansiosta Tornatorin luonnonhoidollisten polttojen määrä on saatu lisääntymään koko yhtiön tasolla ja ne nähdään positiivisina keinoina lisätä palolajiston elinympäristöjä. Kulotuskoulutukset olivat vuonna 2011 riippuvaisia kulotusten toteutumisista. Siitä johtuen UPM Metsän kulotuksen yhteyteen suunniteltu koulutus jäi toteutumatta. Kulotuskoulutusta järjestettiin kahdella yksityismaakohteella, joista toisella koulutuksesta vastasi Henrik Lindberg ja toisella Rauli Perkiö. Käytännön koulutuksissa saatiin paljon hyvää tietoa ja kokemusta kulotuskaluston käytöstä, sytyttämisen ajoittamisesta suhteessa sääolosuhteisiin ja polttotekniikoista. Metsähallitus on edesauttanut hankkeen toimintaa vuokraamalla kulotuskalustoaan, osallistumalla yksityismaan kulotukseen ja antamalla kulotus- ja kalustonkäyttökoulutusta. Kulotusasiantuntija Rauli Perkiö Metsähallituksen luontopalveluista osallistui Taipalsaaren Pönniälänkankaan uudistusalan ja säästöpuuryhmän toteutukseen. Raulin ohjauksen ja asiantuntemuksen myötä opeteltiin sammutuskaluston laittoa ja käyttöä, sytyttämisen ajoitusta ja nopeutta suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Kulotusten suunnittelussa ja toteutuksissa tehtiin tiivistä yhteistyötä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja vapaapalokuntalaisten kanssa. Yhteydenpito pelastuslaitoksen kanssa on ollut hankkeen toiminnan onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Yhteistyötä pelastuslaitoksen ja vapaapalokuntalaisten tiivistettiin ja yhteistyö toimi hyvin. Valitettavasti vapaapalokuntalaisilla ei ole kuitenkaan ollut niin hyvää mahdollisuutta osallistua toteutuksiin kuin hankkeen tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi. Pelastuslaitoksen mukaan jälkisammutus/-vartiointi tulisi huomioida jatkossa vieläkin huolellisemmin. Taipalsaarella oli ainakin yhdessä kulotuksessa hieman puutteita ja palokunta sai hälytyksen seuraavana päivänä, kun kytevästä pesäkkeestä oli tuli päässyt irti. Palokuntalaisilla on kyllä kiinnostusta osallistua kulotuksiin, mutta kun toteutus on kokonaisvaltaisesti kulottajan vastuulla, niin 19

mukaan pääsy ei aina onnistu, milloin lomien tai omien työkiireiden tms. vuoksi. Mutta yhteistyötä jatketaan kyllä jatkossakin mieluusti mahdollisuuksien mukaan. Kulotus- ja säästöpuuryhmäkohteille onnistuttiin järjestämään hyvin ammattitaitoista kasvi- ja hyönteisseurantaa Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja kovakuoriaisasiantuntijoiden toimesta. Erityisesti Pönniälänkankaan kovakuoriaispuolella saadut tulokset vahvistavat sitä, että luonnonhoidollisista kulotuksista on ekologista hyötyä ja niitä kannattaa jatkaa. Metsätalouden taloudellisten vaikutusten kannalta olisi tarpeen seurata myös paloalueiden luontaisen taimettumisen kehitystä. Tämä olisi tärkeää metsänomistajien näkökulmasta ja taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi. Kaakkois-Suomen Ely-keskus on suhtautunut myönteisesti kulotuksiin pohjavesialueilla. Pienialaiset poltot on sallittu. Tämä on ollut hyvin merkittävä asia, sillä lähes kaikki yksityismaiden kulotuskohteet ovat sijainneet harjualueilla, jotka ovat olleet myös merkittäviä pohjavesialueita. Taipalsaaren Kyläniemen alue kuuluu pohjavesialueiden II-luokkaan: Muu pohjavesialue ja Taipalsaaren Pönniälänkangas I-luokkaan: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Yhteistyö Etelä-Karjalan ammattiopiston Ruokolahden toimipisteen kanssa jäi vähäiseksi johtuen siitä, että koulutukset painottuivat vuoden aikana kulotustapahtumiin. Kulotusajankohdat eivät näin olleet sopivia ammattiopiston opiskelijoille, jotta he olisivat voineet osallistua niihin. Etelä-Karjalan ammattiopisto antoi tilat käyttöönsä vuoden 2010 ja 2012 kulotusseminaareihin. MHY Etelä-Karjalan mukaan hankkeen toiminnasta ja sisällöstä ei saatu aluksi tarpeeksi tietoa. Kulotusten sovittaminen kiireiseen työnkuvaan koettiin hankalaksi ja he eivät ehtineet mukaan käytännön polttotilanteisiin. Toimihenkilöiden tietoisuus luonnonhoidollisenkulotuksen merkityksestä ja kulotuksen toteutuksesta lisääntyi, mutta metsänomistajien tietoisuus siitä on edelleen vähäistä. Ennakkotietoa ja yhteydenpitoa olisi parannettava. Metsänomistajien taholta kulotuskohteiden luontaista tarjontaa on varsin vähän. Ammattilaisten pitää muistaa ja rohjeta esittää myös kulotusta. Jatkossa metsänhoitoyhdistys on aktiivisemmin mukana ja lupaa pitää asiaa esillä metsänomistajille. Yhteistyö onnistui kokonaisuutena hyvin ja uusi yhteistyöverkosto saatiin luotua. Hanke oli ehdottomasti tarpeellinen ja tulevaisuudessa kulotuksien edistämistiedotusta metsänomistajille pitää jatkaa. Tämä on myös suuri haaste ja vaatii kaikilta toimijoilta oma aloitteista toimintaa. Keväällä 2011 ProAgria ry Etelä-Karjalan edustajan Laura Blomqvistin kanssa tehtiin hanke-esite kulottamisesta perinnebiotoopeilla, jota jaettiin ProAgrian kevään 2011 viljelijöille suunnatuissa EUtukikoulutuksissa 8 eri paikkakunnalla. Tavoitteena oli löytää kevään aikana kulottamiseen sopivia perinnebiotooppikohteita. ProAgrian kautta kohteita ei löytynyt hankkeelle. Yhteistyö eri tahojen, erityisesti pelastuslaitoksen ja MHY:n kanssa parani loppua kohden. Pelastuslaitoksen kanssa yhteistyö tiivistyi selvästi vuoden 2011 ja 2012 aikana. ProAgrian mahdollisuus osallistua toimintaan oli lopulta vähäistä, vaikka tahtoa olikin. Verkoston luominen kulotustoimintaan on sellainen asiakokonaisuus, joka on vaatinut myös aikaa yhteistyökuvioiden synnyttämiseen ja toiminnan hyväksyttävyyden saavuttamiseen. Yhteistyötahot ovat kuitenkin kaikki omalta osaltaan tukeneet ja edistäneet toiminnan käynnistämistä. 20

Suurin haaste oli sääolojen, työvoiman ja kaluston yhteen satuttaminen kulotuksiin. Haasteista ja vaikeuksista huolimatta hankkeen loppuun mennessä saavutettiin kuitenkin jo selkeästi parempi tilanne. Seurantatulokset ovat antaneet pohjaa ja uskoa työn merkittävyydelle. Yhteistyöverkoston mukaan Metsäkeskuksella tulisi olla jatkossakin keskeinen rooli kulotusasioista kiinnostuneiden organisaatioiden ja toimijoiden yhdyssiteenä sekä tiedottajana. Hankkeen aikana syntynyttä innostusta ei pitäisi päästää sammumaan. Hanke ja yhteistoimintaverkosto ovat mahdollistaneet sen, että kulotustoiminta on saatu elvytettyä ja käyntiin Etelä-Karjalassa. Yhteistoimintaverkosto on edistänyt monimuotoisuuden huomioimista sen kautta, että eri toimijoiden kulotuskohteita voidaan paremmin keskittää tietyille parhaimmille alueille, jolloin kulottamisen luonnonhoidollinen hyöty kasvaa. 6. Tiedotus Hankkeesta on tiedotettu aktiivisesti tiedotussuunnitelman mukaan hankkeen aikana medialle, yhteistoimintaverkoston toimijoille ja metsäkeskuksen sisäiseen viestintään. Tiedotusta on ollut paljon ja polttotapahtumat ovat saaneet runsaasi näkyvyyttä eri medioissa. Yhteistoimintaverkoston toimijat ovat tiedottaneet hankkeesta omissa organisaatioissaan. Lisäksi hankkeesta on käyty paikan päällä kertomassa eri yhteistyötahojen tilaisuuksissa (Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistys, Stora Enso, metsäpalokurssit ym.) ja METSO-seminaareissa sekä verkostoyhteistyöseminaareissa. Hankkeesta on tiedotettu tapahtumissa, lehdissä, radiossa ja televisiossa seuraavasti: 1. Ministeriön verkostoseminaari, Helsinki / 28.1.2010 2. METSO-seminaari, Vantaa / Heureka 15.4.2010 3. Lehtiartikkeli, paikallislehti Ruokolahtelainen 1.4.2010 Luontoa hoidetaan liekillä yhteistoimintaverkostohankkeessa kulotustietoa jaettiin Ruokolahdella 4. Kulotusilmoitus, paikallislehti Ruokolahtelainen 6.5.2010 5. Lehtiartikkeli, paikallislehti UutisVuoksi 17.5.2010 Luonnonhoidollisiin kulotuksiin haetaan yksityismaiden kohteita 6. Kulotusilmoitus, paikallislehti Länsi-Saimaa 18.5.2010 7. Radiouutinen Kyläniemen kulotuksesta, Yle Etelä-Karjala 21.5.2010 8. TV-uutinen Kyläniemen kulotuksesta, Kaakkois-Suomen alueuutiset 21.5.2010 9. Lehtiartikkeli Kyläniemen kulotuksesta, Etelä-Saimaa 22.5.2010 21

Tuli pantiin hoitamaan luontoa 10. Hanketiedote ja Simo Hanneliuksen kulotusteksti Metsonpolku -Internet-sivuilla 5/2010 11. Lehtiartikkeli Kyläniemen kulotuksesta, Helsingin Sanomat 25.5.2010 Kulotus herättää paahdekasvit henkiin 12. Kasvityöryhmän retkeily Kyläniemen kulotusalueella 14.8.2010 13. Valtakunnallinen METSO-retkeily / vierailu Kyläniemen kulotuskohteella 23.9.2010 14. Tulella tehokkaammin -hankkeen kulottajapäivät, Saarijärvi 16. - 17.11.2010 15. Lehtiartikkeli, Käytännön Maamies 14.1.2011 Luonnon monimuotoisuutta edistämässä 16. Kulotusilmoitus, Etelä-Karjalan radio ja internet-sivut 13.5.2011 17. Lehtiartikkeli, UutisVuoksi 13.5.2011 Ruokolahden Talkkunassa kulotetaan lauantaina metsää 18. Stora Enson internet-sivut 24.5.2011 Talkooväki viihtyi kulotuksessa 19. Lehtiartikkeli, paikallislehti Ruokolahtelainen 26.5.2011 Liekki lämmitti Ruokolahden Kylliälässä 20. Lehtiartikkeli, paikallislehti Länsi-Saimaan Sanomat 29.7.2011 Tuli raivaa tilaa harvinaisuuksille 21. Lehtiartikkeli, Etelä-Saimaa 29.7.2011 Paahdelaji nousee poltetusta maasta 22. Lehtiartikkeli, paikallislehti Länsi-Saimaan Sanomat 9.8.2011 Kulotus on jälleen arvossaan 23. Lehtiartikkeli, Stora Enson Terve Metsä -lehti metsänomistajille 1.9.2011 Tuhkasta nousee uusi alku 24. Internet-tiedote Metsonpolku-sivustolla 8.9.2011 Tulella hoidetaan luontoa Etelä-Karjalan yhteistoimintaverkostossa 25. Yhteistoimintaverkostojen seminaari, Helsinki / Suomen ympäristökeskus 21.11.2011 26. Lehtijuttuja paikallislehti Ruokolahtelainen 5.4.2012 Kulottamisessa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. 22

7. Loppuraportin tiivistelmä Luonnonhoitoa liekillä yhteistoimintaverkostohanke toteutettiin Etelä-Karjalan alueella vuosina 2001-2012. Hankkeen tavoitteena oli luoda edellytykset pysyvään toimintakulttuuriin, jossa alueen metsänomistajat ja toimijat omaksuvat hallitun tulenkäytön osaksi talousmetsien luonnonhoitoa. Hankkeella on yhteistoimintaverkostoalueella seuraavat neljä osatavoitetta: - metsänomistajille tarjotaan monipuolisia kulotusluonnonhoidonpalveluita - metsänomistajat tuntevat tuleen liittyvät luonnonhoidonpalvelut ja METSO-rahoituksen vaihtoehdot - Etelä-Karjalan pelastustoimi ja vapaapalokunnat ovat mukana hallitun tulenkäytön edistämisessä - hankeosapuolien välinen yhteistyö ja kulotuksen osaaminen lisääntyy. Hankkeessa perustetaan kulottajien valmiusjoukot. Hankkeen toteutuksesta vastasi Kaakkois-Suomen metsäkeskus. Hanke kuuluu METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostohankkeisiin, joita ympäristöministeriö rahoitti. Verkostohankkeen tueksi metsäkeskus haki erillisen kulotusten toteutuksiin tarkoitetun kemera-luonnonhoito -hankerahoituksen, yhteensä 20 000. Näin voitiin myös toteuttaa valmisteltujen kohteiden polttoja ja korvata niihin liittyvät kustannukset yksityismetsien osalta. Yhtiöiden ja Metsähallituksen mailla toimenpiteet toteutettiin omakustanteisesti. Yhteistoimintaverkostoon kuuluivat seuraavat tahot: Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, Etelä-Karjalan pelastuslaitos ja sopimuspalokunnat, Kaakkois-Suomen Ely-keskus, Metsähallitus, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala, Pro-Agria Etelä-Karjala, Etelä-Karjalan ammattiopiston Ruokolahden metsäkoulu, Tornator Oy ja UPM-Kymmene Metsä. Luonnonhoitoa liekillä -hanke teki yhteistyötä myös valtakunnallisen Tulella tehokkaammin - hankkeen ja Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -hankkeen kanssa. Hankkeen pääasiallisena tavoitteena oli muodostaa yhteistoimintaverkosto ja järjestää koulutusta sekä valmistella kulotusten ja säästöpuuryhmien polttojen toteutuksia verkostotoimijoille. Hankkeessa on perustettu kulottajien valmiusjoukot, johon ilmoittautuneilla henkilöillä on omakohtaista kulotuskokemusta ja -osaamista, mistä on hyötyä hankkeen kohteiden toteutuksissa. Valmiusjoukkojen myötä on kulotusosaamista pidettyä yllä ja vietyä eteenpäin Etelä-Karjalan alueella. Hankkeen tavoitteena oli valmistella kaikkiaan 20 kohdetta. Hankkeen aikana on valmisteltu 16 kohdetta, joista toteutettu yhteensä 14 luonnonhoidollista kulotusta tai säästöpuunpolttoa, yhteensä 11,7 hehtaaria. Hankkeen tavoitteet käytännön toteutuksista toteutuivat varsin hyvin alkukankeuksien jälkeen. 23

Taulukko 1. Taulukossa on esitetty vuosien 2010 ja 2011 aikana tehdyt toteutukset suhteessa tavoitteisiin. Vuosi 2010 Vuosi 2011 Yhteensä 2010-2012 Maanomistaja Tavoite (kpl) Toteutuma (kpl) Tavoite (kpl) Toteutuma (kpl) Tavoite (kpl) Toteuma (kpl) Yksityinen 2-3 1 4-5 3 6-8 4 UPM - - 8-8 6 Tornator 2-3 - 5 4 Metsähallitus 1 1 1 1 Yksityismaakohteita valmisteltiin kaikkiaan 6 kappaletta, joista 4 toteutettiin. Valmiiksi suunniteltuja ja valmisteltuja kohteita ei tullut suoraan toteutukseen, kuten metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen kohteet. Yksityismaakohteiden toteutuksissa onnistuttiin olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka määrällisesti tavoitteeseen ei päästy. Metsäyhtiöiden UPM Metsän ja Tornatorin kanssa tehty yhteistyö on ollut tiivistä. Yhtiöiden valmiina olevia tai suunniteltuja kulotus- ja säästöpuuryhmäkohteita päästiin toteuttamaan vasta 2012, yhteensä 9 kohdetta. Metsähallituksen alue kulotuksista saatiin vuoden 2011 aikana monipuolisesti kokemusta erilaisista kohteista ja toteutusmalleista. Hanke järjesti kulotuskoulutusta ja seminaareja kulotuksiin osallistuville tahoille yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun Tulella tehokkaammin -kulotushankkeen ja Metsähallituksen luontopalvelun kanssa. Koulutuksessa perehdyttiin kulotusalueen valmisteluun ja toteutukseen, erilaisiin käsisammutus- ja sytytyslaitteisiin ja kulotustekniikoihin. Metsähallituksen ja vapaapalokuntaisten ohjauksessa ja asiantuntemuksen myötä opeteltiin sammutuskaluston laittoa ja käyttöä, sytyttämisen ajoitusta ja nopeutta suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Koulutus- ja asiantuntijayhteistyötä tehtiin myös Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot -hankkeen kanssa verkostoalueen suunnittelussa ja kesän 2012 koulutusseminaarin järjestämisessä. Kulotusten suunnittelussa ja toteutuksissa tehtiin tiivistä yhteistyötä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja vapaapalokuntalaisten kanssa. Yhteydenpito pelastuslaitoksen kanssa on ollut hankkeen toiminnan onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Yhteistyötä pelastuslaitoksen ja vapaapalokuntalaisten tiivistettiin ja yhteistyö toimi hyvin. Kohdetoteutukset tarjosivat myös hyviä mahdollisuuksia Etelä-Karjalan vapaapalokuntalaisille saada kokemusta kulotuksista ja sammutustyöstä sekä samalla taloudellista hyötyä osallistumisesta. Paikallisille kaivinkoneurakoitsijoille on voitu tarjota työkohteita kulotusalueiden ennakkovalmisteluissa. Kulotus- ja säästöpuuryhmäkohteille onnistuttiin järjestämään hyvin ammattitaitoista kasvi- ja hyönteisseurantaa Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja kovakuoriaisasiantuntijoiden toimesta. Seurantatyö on ollut erittäin arvokasta, sillä jo tähän mennessä saadun tiedon perusteella tehdyillä kulotuksilla ja säästöpuuryhmien poltoilla on merkittävää vaikutusta palolajistoon. Metsätalouden taloudellisten vaikutusten kannalta olisi tarpeen seurata myös paloalueiden luontaisen taimettumisen kehitystä. Tämä olisi tärkeää metsänomistajien näkökulmasta ja taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi. 24