LASTENSUOJELUN TIETOPAKETTI 2008 Lastensuojelusta lyhyesti Lastensuojelun keinot Yleiset kasvuolot ja lastensuojelun palvelut Huoltajien tukeminen lasten kasvatuksessa Lastensuojelun avohuollon tukitoimet Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen Milloin on aihetta huoleen? Miten auttaa? Ilmoitusvelvollisuus Vireilletulo ja asiakkuuden alkaminen Lastensuojelun tarpeen selvitys Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen Asiakassuunnitelma Avohuollon sijoitus Kiireellinen sijoitus Huostaanotto Huostaanoton ja sijoituksen valmistelu Sijaishuolto Huostaanoton päättyminen Jälkihuolto LASTENSUOJELUSTA LYHYESTI Lastensuojelua määrittelee lastensuojelulaki (13.4.2007/417). Lain mukaan lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu. Sen lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on äitiys- ja lastenneuvolassa, muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, koulussa ja nuorisotyössä annettavaa erityistä tukea. Lapsi tai perhe ei ole tällöin lastensuojelun asiakkaana. Lapsella on oikeus hyvinvointiin ja hyvään elämään. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ja kehityksestä on lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Myös lapsen läheiset ja palvelut kuten neuvolat, päivähoito ja koulu tukevat lasta ja vanhempia. Viimesijainen vastuu lapsesta on kunnan lastensuojelun viranomaisella. Kaikkien aikuisten on syytä ja useiden viranomaisten sekä lapsen kanssa työskentelevien on velvollisuus puuttua asiaan, kun lapsen hyvinvointi on uhattuna. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia. Lapsi ja perhe on tarvittaessa ohjattava lastensuojelun piiriin, jos kasvuolosuhteet tai lapsen oma käytös vahingoittavat lasta. Tuki toteutetaan ensi sijassa lapsen omassa elinpiirissä avohuollon tukitoimin yhteistyössä lapsen ja vanhempien tai muiden lapsesta vastaavien henkilöiden kanssa. Joskus lapsen hoito on järjestettävä oman kodin ulkopuolella sijaishuollossa. Lapsi voidaan sijoittaa lyhytaikaisesti avohuollon tukitoimena ilman huostaanottoa. Välittömässä vaarassa oleva lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti sijaishuoltoon. Lapsi on otettava huostaan, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä ja jos avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä. (Lastensuojelulaki 40.) Jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai sijaishuoltoon sijoittamista, asian ratkaisee hallintooikeus.
Sijaishuoltopaikkana voi toimia esimerkiksi sijaisperhe tai lastensuojelulaitos. Lapsen huoltajuus säilyy vanhemmilla, eikä se huostaanotonkaan myötä siirry lasten ja nuorten palvelujen lautakunnalle. Huostassapidon aikana tuomioistuin voi päättää siitä, kenelle lapsen huolto uskotaan. Huostaanotto päätetään huostaanoton syiden poistuttua tai se päättyy viimeistään nuoren täytettyä 18 vuotta. Palveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa on huomioitava, että lapsi on syntymästään saakka asianosainen itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Lapsen läheisiä on kuultava huostaanottoa valmisteltaessa. Päätöksistä on oikeus valittaa. Lastensuojelun keinot Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on lapsen vanhemmilla. Koti on luonnollinen ympäristö lapsen kasvulle ja tarpeiden tyydytykselle. Hyvä lapsuus muodostuu yksinkertaisista ja arkisista asioista. Lapsi tarvitsee turvaa, ymmärtämystä, aikaa ja vanhempien halua vastata hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. Kodit tarvitsevat tukea kasvatustehtävässään. Isovanhemmat, muut sukulaiset, naapurit, tuttavat ja koko kyläyhteisö ovat parhaimmillaan perheen tärkeitä kumppaneita ja voimavaroja. Läheisten antaman huolenpidon lisäksi yhteiskunnan palveluilla voidaan koteja tukea lasten huolenpidossa. On viime kädessä yhteiskunnan vastuulla varmistaa kaikille lapsille edellytykset hyvinvointiin. Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen oikeuksien toteutuminen: 1. vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin 2. tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa 3. toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua Yleiset kasvuolot ja lastensuojelun palvelut Hyvinvointia tuottava yhteiskunta antaa lähtökohdan perheiden elämänlaadulle ja lapsen turvalliselle kasvulle ja kehitykselle. Puitteet lapsen kasvulle muodostavat koti ja läheiset ihmiset, kasvuympäristöt, harrastusmahdollisuudet ja palvelut kuten esimerkiksi neuvola, päivähoito ja koulu. Lastensuojelun palvelut ryhmitellään ehkäisevään lastensuojeluun ja lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun. Ehkäisevän lastensuojelun keinoin edistetään ja turvataan lapsen kehitystä, hyvinvointia ja tuetaan vanhemmuutta. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä kiireellinen sijoitus ja jälkihuolto. (Lastensuojelulaki, 3 ) Ehkäisevää lastensuojelua ja lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua toteuttavat tahot voivat olla samoja. Esimerkiksi kuka tahansa kuntalainen voi pyytää perhetyötä (Tampereella aiemmin kotipalvelu) avuksi, mutta perhetyötä toteutetaan myös lastensuojelun avohuollon tukitoimena, jolloin perhe on lastensuojelun asiakasperhe. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan myös kunnan muiden palveluiden, esimerkiksi terveydenhuollon, päivähoidon ja nuorisotyön, piirissä. Näiden palvelujen kautta saatavaa erityinen tuki on ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Huoltajien tukeminen lasten kasvatuksessa Äitiys- ja lastenneuvolat, päivähoito, koulun psykososiaalinen oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto sekä nuorisotyö ennaltaehkäisevät lastensuojelun tarvetta ja toisaalta
havaitsevat toimenpiteiden tarpeen usein ensimmäisenä. Heidän tehtävänsä on antaa tukea lapselle ja perheelle sekä tarvittaessa ohjata avun tarvitsijaa lastensuojelun piiriin. Kunnan sosiaaliviranomaiset tukevat perhettä ja lasta tai nuorta ensi sijassa avohuollon tukitoimin. Taloudellisiin vaikeuksiin tai asunto-ongelmiin perheelle on järjestettävä taloudellista tukea ja korjattava asunto-oloja. Perheitä ohjataan käyttämään ensisijaisesti tarjolla olevia palveluita kuten päivähoitoa, perheneuvolaa, lastenneuvolaa, päihdehuoltoa ja mielenterveyspalveluja. Monilla järjestöillä, projekteilla ja seurakunnalla on lapsiperheille tarkoitettua tukitoimintaa. Myös lähiympäristön ihmisten, hoitajan, opettajan tai kenen tahansa on aiheellista auttaa tarvittaessa lasta ja perhettä. Lastensuojelulaissa määritellään lastensuojelun keskeiset periaatteet joiden mukaan lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan ongelmiin riittävän varhain. Silloin kun arvioidaan lastensuojelun tarvetta ja toteutetaan lastensuojelua, on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Kun lapsen etua arvioidaan, on kiinnitettävä huomiota siihen miten eri vaihtoehdot turvaavat lapselle: 1. Tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet 2. Mahdollisuuden saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon 3. Taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen 4. Turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden 5. Itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen 6. Mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä 7. Kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen Lastensuojelun avohuollon tukitoimet Tuettunakin kodeilla on erilaisia valmiuksia edistää lapsen tervettä kasvua. Kun koti ja ennaltaehkäisevä lastensuojelu peruspalveluissa ei riitä takaamaan lapsen elämänlaatua, tarvitaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa tuki toteutetaan ensi sijassa lapsen omassa elinpiirissä avohuollon tukitoimin yhteistyössä lapsen ja vanhempien, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kanssa. Avohuollollista lastensuojelutyötä tekevät lastensuojelun sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja perhetukikeskusten avotyöntekijät. Perhe voi hakeutua itsekin sosiaalityön palveluihin. Neuvoa voi kysyä esimerkiksi sosiaalityöntekijältä. Sosiaaliviranomaisella on lain mukaan velvollisuus puuttua lastensuojelun tarpeeseen. Avohuollon tukitoimet edellyttävät huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta. Halutessaan perhe voi saada palvelua päivähoidossa, tukihenkilön tai tukiperheen, perhetyöntekijän kotiin, perhetukikeskuksen avotyöntekijän tukea tai muuta palvelua. Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on tavattava lasta riittävän usein henkilökohtaisesti. Lapsen henkilökohtaisten tapaamisten järjestämisessä on pyrittävä yhteistyöhön lapsen huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa. Sosiaalityöntekijällä tai muulla lastensuojelun työntekijällä on kuitenkin tarvittaessa oikeus tavata lasta myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitystaso tai muut olosuhteet huomioiden lapsen edun mukaista. Lapsen huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta, jos se on järjestetty ilman hänen suostumustaan. Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava ne syyt,
jotka ovat edellyttäneet lapsen tapaamista ilman huoltajan suostumusta. Ainoastaan silloin, jos tapaamisesta ilmoittaminen on selkeästi lapsen edun vastaista, ei siitä tarvitse ilmoittaa vanhemmille. Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen Milloin on aihetta huoleen? Lapsi ja perhe on ohjattava lapsi- ja yksilökohtaisen lastensuojelun piiriin, jos kasvuolosuhteet eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Kaikilla lapsilla voi joskus olla vaikeuksia. Useimmiten ongelmat ratkeavat lapsen omassa elinpiirissä. Kaikkien aikuisten on syytä ja useiden viranomaisten sekä lapsen kanssa työskentelevien on velvollisuus puuttua asiaan, kun epäilee, että lapsen hyvinvointi on uhattuna. Seikkoja, joihin tulee puuttua, ovat mm.: - lasta laiminlyödään, eikä hän saa ikätasonsa edellyttämää hoivaa ja huolenpitoa - vanhemmilla tai muilla aikuisilla on uupumisen, päihde- tai mielenterveysongelman tai muun syyn vuoksi vaikeuksia huolehtia lapsesta - lasta kohdellaan kaltoin, pahoinpidellään, käytetään seksuaalisesti hyväksi tai alistetaan henkisesti - lapsi on turvaton, liikaa yksin tai myöhään ulkona - lasta kiusataan kaveripiirissä tai koulussa - lapsi käyttäytyy poikkeavasti: voimakkaan levottomasti, ahdistuneesti, masentuneesti tms. - lapsi on itsetuhoinen, eikä välitä terveydestään - lapsi käyttää päihteitä - lapsi varastelee tai käyttäytyy muuten rikollisesti Raja oikean ja väärän tai hyväksyttävän ja puutteellisen välillä on liukuva. Sivusta katsojan voi olla vaikea arvioida, pitäisikö asiaan jo puuttua. Lastensuojeluilmoituksen tekijän ei tarvitse osata arvioida lastensuojelun tarvetta. Turhaksi myöhemmin osoittautuva puuttuminen on parempi kuin hädissään olevan lapsen jättäminen ilman apua. Miten auttaa? Apua tarvitsevaa lasta ei tule jättää yksin ongelmansa kanssa. Ollessasi huolissasi, jaa huolesi jonkun läheisesi kanssa. Miettikää yhdessä, mikä olisi hyvä tapa auttaa. Asian voi ottaa puheeksi lapsen vanhempien kanssa kahden kesken hiekkalaatikolla tai soittamalla perheen ovikelloa ja pyytämällä päästä hetkeksi juttelemaan. Jos huoli sitten osoittautuukin aiheettomaksi, ihan hyvä. Puuttumisessa voi miettiä, miten itse toivoisi tulevansa vanhempana kohdelluksi samanlaisessa tilanteessa. Aito välittäminen ja myönteinen asenne ovat hyviä lähimmäisavun lähtökohtia. Neuvoa auttamisesta voi kysyä myös sosiaalityöntekijältä. Jos lapsen asia mietityttää, eikä tunne itse voivansa puuttua asiaan, sosiaalityöntekijälle voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jolloin vastuu asiassa jää viranomaiselle. Tampereella lastensuojeluilmoituksen voi tehdä ottamalla yhteyttä lapsen asuinalueen sosiaaliasemalle (Hatanpään, Hervannan, Kaukajärven, Linnainmaan, Tammelan tai Läntiselle sosiaaliasemalle) sekä iltaisin ja viikonloppuisin sosiaaliasema Paussiin. Lastensuojeluhätään kaikkina viikonpäivinä ja ympäri vuorokauden vastaa Päivystyspalvelut. Ilmoitusvelvollisuus Uusi vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki (13.4.2007/417) laajensi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta koskevien piiriä. Lain 25 mukaan: Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon
ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Edellä olevan säännöksen estämättä on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta säädetään tai määrätään. Ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia julkisia ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalvelujen tai opetus- ja koulutustoiminnan tuottajia tai heidän palveluksessaan olevia. Samoin se koskee koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan työntekijöitä ja ostopalvelusopimuksen perusteella kunnalle toimintaa harjoittavan yleishyödyllisen yhteisön palveluksessa tai toiminnassa mukana olevia henkilöitä. Ilmoitusvelvollisuuden noudattamista eivät estä salassapitosäännökset, luottamuksellinen asiakassuhde tai asiakkaan kielto. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle on jätetty kirkkolain mukaisesti ripissä tai muussa sielunhoidossa saadut tiedot. Myös muun kuin laissa tarkoitetun henkilön tulisi tehdä ilmoitus häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä. Oikeus lastensuojeluilmoituksen tekoon on yksityisillä tahoilla kuten naapureilla. Muita tahoja, joilla ei ole ehdotonta velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitusta, mutta joilla kuitenkin on oikeus sen tekemiseen, ovat eläkelaitokset ja Kansaneläkelaitos. Lastensuojeluilmoitus on tehtävä viipymättä. Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti. Internetissä löytyy ilmoituksen tekemiseen lomake (Sosiaaliportti.fi Lastensuojelun käsikirja. Stakes 2007). Perheellä ja lapsella on pääsääntöisesti oikeus tietää lastensuojeluilmoituksen tekijä. Jos ilmoittaja on viranomainen, tämä on kysyttäessä kerrottava perheelle. Jos asia on kiireellinen tai lain säännökset estävät, voi lastensuojeluilmoituksen tekijän jättää asiakkaalle kertomatta. Yksittäistapauksissa ilmoittamatta jättämistä on mahdollista harkita. Yksityiset henkilöt, kuten naapurit voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen nimettömänä. Yksityishenkilön henkilöllisyys voidaan suojata, jos lapsen etu tai muu erittäin tärkeä yksityinen tai yleinen etu niin vaatii. Ilmoituksen tekijän henkilöllisyys voidaan salata, jos ilmoittajan turvallisuus tai etu vaarantuu. (JulkL. 11, 2 mom 1 ja 7 kohta.) Ilmoittajan on syytä tuoda esille ilmoitusta tehdessään ne perusteet, joiden vuoksi ilmoittajasta ei pitäisi kertoa. Lapsen etu voisi vaarantua tilanteessa, jossa ilmoituksen tekijä on lapselle läheinen henkilö ja tiedon antaminen johtaisi lapsen hyvinvoinnille tärkeän ihmissuhteen katkeamiseen. Yksityisen edun vaarantuminen voi olla esimerkiksi todennäköinen väkivallan uhka, tai jos on pelättävissä muita vastatoimenpiteitä ilmoittajaa kohtaan. Lapsen muuttaessa lastensuojelutarpeen selvityksen aikana tai ollessaan muutoin lastensuojelun asiakkaana, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ilmoitettava muutosta lapsen uudelle asuinkunnalle. Lapsen uuden asuinkunnan on jatkettava selvityksen tekemistä tai muita lastensuojelutoimenpiteitä. Vireilletulo ja asiakkuuden alkaminen Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on ottanut vastaan lastensuojeluilmoituksen tai saanut muulla tavoin tiedon lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Sosiaalityöntekijän on lisäksi viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän on vastaanottanut ilmoituksen tai muun vastaavan yhteydenoton, ratkaistava ryhdytäänkö sen perusteella tekemään lastensuojelun tarpeen selvitys. Ilmoitus voi olla myös luonteeltaan sellainen, ettei se johda jatkotoimenpiteisiin. Lastensuojelun asiakkuus alkaa siitä hetkestä lähtien, kun lastensuojeluasian vireille tulon vuoksi ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin tai käynnistetään lastensuojelun tarpeen selvitys. Sosiaalityöntekijän on tehtävä merkintä lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta lasta koskeviin
lastensuojeluasiakirjoihin sekä ilmoitettava siitä huoltajalle ja lapselle. Perheelle tiedotetaan asiakkuudesta, ellei ole erityistä syytä olla ilmoittamatta siitä. (Asiakaslaki 11.) Lastensuojelun tarpeen selvitys Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, lapsen huoltajien ja mahdollisten muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Selvityksessä arvioidaan myös mahdollisten lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta. Selvitys tehdään niin laajana, kun se kulloisessakin tilanteessa on tarpeen. Sosiaalityöntekijä voi selvityksen tekemiseksi olla tarvittaessa yhteydessä lapselle läheisiin henkilöihin, asiantuntijoihin ja muihin yhteistyötahoihin. Laissa määritellään miten nämä yhteydenotot on tehtävä.(laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 16 ja17.) Selvitys on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lastensuojeluasia on tullut vireille. Huoltajalle ja lapselle on ilmoitettava lastensuojelun asiakkuuden jatkumisesta. Samoin on ilmoitettava asiakkuuden päättymisestä. Asiakkuus päättyy, mikäli selvitys ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta, jatkumisesta ja päättymisestä on ilmoitettava asiakkaalle. Tähän ilmoitusmenettelyyn on olemassa joitakin poikkeuksia, jotka määritellään tarkemmin laissa. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 11 ). Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen Toisinaan voi lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi olla välttämätöntä, että lääkäri tai muu asiantuntija tutkii lapsen. Lapsen huoltajan vastustaessa tutkimusta hallinto-oikeus voi lastensuojelulaissa määritellyn viranhaltijan hakemuksesta määrätä sen suoritettavaksi. Ennen hakemuksen tekemistä viranhaltijan on selvitettävä myös lapsen mielipide, jos se vain on mahdollista, kun otetaan huomioon lapsen ikä, kehitystaso tai muut olosuhteet. Hallinto-oikeuden on ennen luvan antamista kuultava lapsen huoltajaa ja 12 vuotta täyttänyttä lasta. Erityisen painavista syistä lupa voidaan myöntää, vaikka edellä mainittua kuulemista ei oltaisi voitu suorittaa. Samalla kun hallinto-oikeus päättää luvan antamisesta, se voi määrätä myös, että luvan mukainen tutkimus voidaan suorittaa muutoksenhausta huolimatta. Lupa lapsen tutkimiseen myönnetään aina määräajaksi. Huoltajalla on velvollisuus noudattaa hallinto-oikeuden päätöstä ja toimittaa lapsi tutkimuksiin. (Huoltajalle asetettavista velvoitteista on soveltuvin osin voimassa myös Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta). Asiakassuunnitelma Sosiaalityöntekijän tulee laatia asiakassuunnitelma yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle. Tilapäisessä neuvonnassa ja ohjauksessa asiakassuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvitse laatia. Asiakassuunnitelma on laadittava ja tarkistettava yhteistyössä lapsen ja huoltajan, vanhemman, tarvittaessa muun lapsen laillisen edustajan, muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan tai lapselle läheisen henkilön sekä lapsen huoltoon keskeisesti osallistuvan tahon kanssa. Tukitoimet räätälöidään yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeiden ja tilanteen mukaan. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä konsultoi tarvittaessa muita asiantuntijoita. Asiakassuunnitelmaan kirjataan olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan sekä arvioidaan lapsen ja perheen tuen tarve. Lisäksi kuvataan keinot, palvelut ja tukitoimet, joita tarvitaan tavoitteiden saavuttamisessa. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös osapuolten mahdolliset eriävät näkemykset tuen tarpeesta, sekä palvelujen ja muiden tukitoimien järjestämisestä. Suunnitelma on tarkistettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Asiakassuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.
Avohuollon sijoitus Lapsi voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena lyhytaikaisesti perheeseen tai laitokseen ilman huostaanottoa, jos tilanteen arvioidaan korjaantuvan lyhyen ajan kuluessa. Myös koko perhettä voidaan kuntouttaa laitoksessa. Ennen kuin lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle, on suoritettava lapsen läheisverkoston kartoittaminen. Siinä selvitetään sen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muuten osallistua lapsen tukemiseen. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla. Läheisverkoston kartoittaminen voidaan jättää tekemättä, mikäli sitä ei ole tarpeen tehdä asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi. Avohuollon sijoitus perustuu asianosaisten suostumukseen. Sijoitus lakkaa heti, kun 12 vuotta täyttänyt lapsi tai huoltaja sitä vaatii. Lapsen sijoitusta ei tule kuitenkaan järjestää avohuollon tukitoimena, mikäli lastensuojelulain 40 määritellyt edellytykset huostaanotolle toteutuvat. Lasta ei myöskään saa toistuvasti sijoittaa avohuollon tukitoimena, ellei lapsen etu nimenomaan vaadi uutta lyhytaikaista sijoitusta. Silloin, kun lapsi on sijoitettu yksin avohuollon tukitoimena, sijoituksen jatkamisen edellytykset ja sijoituksen vaihtoehdot on arvioitava viimeistään silloin, kun sijoituksen alkamisesta on kulunut kolme kuukautta. Mikäli sijoitusta päätetään jatkaa, on arviointi tehtävä kolmen kuukauden välein. Arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös mahdollinen huostaanoton tarve. Kiireellinen sijoitus Kiireellinen sijoitus voidaan toteuttaa, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshoitoon. Kiireellisestä sijoituksesta päättää sosiaalityöntekijä, jolla on oltava tehtäväänsä laissa määritelty pätevyys. Päätöksen valmistelu tehdään parityönä ja tarvittaessa valmistelussa käytetään myös muiden ammattiryhmien osaamista. Päätöksestä on muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ennen päätöstä kiireellisen sijoituksen tekemisestä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen huollosta ja kasvatuksesta vastuussa olevan henkilön mielipide ja käsitys asiasta. Selvityksen tekeminen viivästyttää asian käsittelyä. Mikäli asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa haittaa lapsen terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle, se voidaan jättää tekemättä. Kiireellinen sijoitus raukeaa, jos hakemusta sijoituksen jatkamisesta tai hakemusta huostaanotosta ei ole toimitettu hallinto-oikeudelle 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta. Määräaika on tätä pidempi silloin, kun huoltaja ja 12 vuotta täyttänyt lapsi suostuvat kiireellisen sijoituksen jatkamiseen huostaanottopäätöksen valmistelua varten. Tällöin kiireellinen sijoitus raukeaa, jos huostaanottopäätöstä ei ole tehty tai hakemusta kiireellisen sijoituksen jatkamisesta tai huostaanotosta ei ole toimitettu hallinto-oikeuteen 45 päivän kuluessa kiireellisen sijoituksen alkamisesta. Hallinto-oikeus voi jatkaa kiireellistä sijoitusta, mikäli lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä hakee jatkoaikaa kiireelliselle sijoitukselle huostaanottopäätöksen valmistelua varten. Tämä aika on kuitenkin enintään 60 päivää edellä mainitun 30 tai 45 päivän lisäksi. Määräajan päättymisen jälkeen kiireellinen sijoitus raukeaa, mikäli hakemusta huostaanotosta ei ole toimitettu hallinto-oikeudelle. Jos päätös kiireellisestä sijoituksesta tehdään silloin, kun huostaanottoa koskeva hakemus on jo hallinto-oikeuden käsiteltävänä, on haettava välittömästi väliaikaista määräystä hallinto-oikeudelta. Väliaikaisessa määräyksessä hallinto-oikeus määrää lapsen olinpaikan ja sen miten lapsen hoito ja kasvatus on asian oikeuskäsittelyn aikana järjestettävä. Hallinto-oikeuden annettua väliaikaista määräystä koskevan päätöksen, kiireellinen sijoitus raukeaa.
Tampereella Päivystyspalvelut vastaa kaikesta lasten, nuorten ja perheiden kiireellisten sijoitusten ohjaamisesta perheisiin tai lastensuojelulaitoksiin. Päivystyspalvelut ovat toimintavalmiina kaikkina viikonpäivinä ja ympäri vuorokauden. Lasta sijoittava viranomainen ottaa yhteyttä päivystyspalveluihin. Päivystyspalvelut Huostaanotto Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on otettava lapsi huostaan, kun puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään ja jos avohuollon tukitoimet eivät olisi sopivia, mahdollisia tai ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai sijaishuoltoon sijoittamista, asian ratkaisee hallintooikeus. Huostaanoton ja sijoituksen valmistelu Huostaanotto mahdollistaa lapsen pidempiaikaisenkin sijoittamisen kodin ulkopuolelle. Lapsen huoltajuus säilyy vanhemmilla, eikä se huostaanotonkaan myötä siirry viranomaisille. Huostaanottoa ei milloinkaan tehdä määräajaksi, vaan se on aina voimassa toistaiseksi eli niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Huostaanottoa edeltää huolellinen valmistelutyö. Kaksi sosiaalityöntekijää, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä työparinaan toinen sosiaalityöntekijä, valmistelee huostaanottoa ja sijoitusta koskevat asiat yhdessä perheen kanssa. Tarvittaessa pyydetään lausuntoja esimerkiksi päivähoidosta, koulusta ja perheneuvolasta. Terveydenhuollon työntekijän on pyynnöstä annettava kirjallisesti tarpeelliset yksilöidyt tiedot, selvitykset ja lausunnot lapsen huostaanottoa koskevassa asiassa. Ne tahot, joilta sosiaalityöntekijällä on oikeus saada huostaanoton ja sijaishuollon kannalta tarpeellisia tietoja ja lausuntoja, on määritelty laissa (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20 ). Eri alojen asiantuntemuksen turvaamiseksi on kunnassa oltava lastensuojelun asiantuntijoista koostuva moniammatillinen asiantuntijaryhmä. Ryhmä koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lapsen kasvun ja kehityksen ammattilaisista ja muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista. Ryhmän tehtävänä on avustaa sosiaalityöntekijää lastensuojelun toteuttamisessa. Tampereella lastensuojelun asiantuntijaryhmä tukee sosiaalityöntekijää sijaishuollon ja huostaanoton valmistelussa ja antaa konsultaatioapua lastensuojelun toimenpiteitä varten tehtävien päätösten tueksi. Ryhmä antaa lausuntoja erityisen huolenpidon järjestämiseksi huostaanotetulle ja sijaishuollossa lastensuojelulaitoksessa olevalle lapselle. Sosiaalityöntekijä tekee palvelupyynnön asiakasohjaus Luotsille, joka etsii yhdessä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kanssa lapsen ja perheen tarpeisiin vastaavan sijaishuoltopaikan. Asiakasohjaus Luotsi Huostaanotto on lapsen ja perheen oikeusturvan kannalta merkittävä asia, vaikka asianosaiset eivät sitä vastustaisikaan, joten päätöksenteko toteutetaan kaksiportaisesti. Ensiksi siis lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee asian työparinsa kanssa. Huostaanottoa valmistelevalla sosiaalityöntekijällä on oltava tehtävään laissa määrätty pätevyys. Toisessa vaiheessa suostumukseen perustuvan viranhaltijapäätöksen huostaanoton ja sijaishuollon toteuttamisesta tekee Tampereella johtava sosiaalityöntekijä. Lapsi on syntymästään saakka asianosainen itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Lapsen omat toivomukset ja mielipide selvitetään aina lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä varmistaa lapsen osallisuuden. Hän pitää huolen siitä, että lapsi saa tietoa nykyisestä tilanteestaan, tulevaisuudestaan, vaihtoehdoista ja oikeuksistaan tavalla, jonka lapsi kykenee ymmärtämään.
12 vuotta täyttäneelle lapselle, lapsen vanhemmille, lapsen huoltajille sekä henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tällöin on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, on varattava tilaisuus tulla asianmukaisesti kuulluksi. Asianosaisilla on mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, joissa huostaanottoa perustellaan. Asianosaisten kuuleminen tarkoittaa kuulemistilaisuuden järjestämistä, johon asianosaiset kutsutaan. Asianosaisten kuulemisessa on puutteita, jos heidän kertomaansa ei kuulla tai asioissa kuullaan yksipuolisesti vain joitakin asianosaisia tai asianosaisten mielipiteet sivuutetaan. Lapsen ja muiden asianosaisten on saatava riittävästi tietoa. Tieto on annettava selkeällä kielellä ja ymmärrettävästi. Lapselle ei saa kuitenkaan antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua. Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta, jos kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi, eikä kuulemisen voida olettaa olevan tarpeen asian selvittämiseksi. Myöskään silloin. jos kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida selvittää kohtuullisin toimin, voidaan kuuleminen jättää suorittamatta. Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava ne syyt, joiden vuoksi kuulemista ei ole suoritettu. Henkilölle, jota on jätetty kuulematta, on kuitenkin annettava tiedoksi asiaa koskeva päätös. Asianosaisia on tiedotettava päätöksestä ja selvitettävä mahdollisuudet muutoksen hakemiseen. Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustavat huostaanottoa, päätös tehdään hallinto-oikeudessa. Kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella ja hänestä huolehtivilla aikuisilla on oikeus valittaa niin sanotusta suostumukseen perustuvasta eli viranhaltijapäätöksestä hallintooikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tavoitteet ja tarkoitus, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle ja hänen huoltajalleen. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen, hänen vanhempiensa ja muiden lapselle tärkeiden henkilöiden välillä. Suunnitelmassa huomioidaan myös tavoite perheen yhdistämisestä tulevaisuudessa lapsen edun huomioivalla tavalla. Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava tarvittaessa erillinen asiakassuunnitelma vanhemmuuden tukemiseksi. Tarvittaessa tämän suunnitelman laatiminen toteutetaan yhteistyössä muun sosiaalija terveydenhuollon kanssa, esimerkiksi päihde ja mielenterveyshuollon kanssa. Sijaishuolto Lapsen sijaishuollossa huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen hoito ja kasvatus järjestetään kodin ulkopuolella perhehoitona, laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Tamperelaisille lapsille sijaishuollon vaihtoehtoja ovat: sijaisperheet kunnan omat perhetukikeskukset ammatilliset perhekodit yksityiset ja järjestöjen laitokset koulukodit Lapsen sijoittamisesta sijaishuoltoon päätetään huostaanoton yhteydessä. Huostassapidon aikana tuomioistuin voi päättää siitä, kenelle lapsen huolto uskotaan. Sijaishuollossa lapsille ja nuorille annetaan turvaa ja välittämistä sekä autetaan lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Sijaishuollon on oltava lapsen edun mukaista. Eri sijaishuoltovaihtoehtoja selvitettäessä asiaa on arvioitava lapsen edun näkökulmasta. Lapsella on sijaishuollossakin oikeus ylläpitää yhteyksiä ja tavata vanhempiaan ja läheisiään. Tätä tulee tukea ja edistää. (Lastensuojelulaki 417/2007, 50 ). Huostaanotetun lapsen olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta, tarpeellisesta opetuksesta sekä terveydenhuollosta päättää sosiaalihuollosta vastaava toimielin.
Tampereella noin puolet sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista asuu sijaisperheissä. Tavoitteena on sijoittaa kaikki pienet lapset suoraan sijaisperheisiin. Kun lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu sijaishuoltoon, siirtyy lapsen asioiden hoito alueelliselta sosiaaliasemalta Sosiaaliasema Sataman hoidettavaksi. Sosiaaliasema Satama Lastensuojelulaitoksen johtaja, sosiaalityöntekijä tai johtava sosiaalityöntekijä voi erityisistä laissa määritellyistä syistä päättää tietyistä pakotteista ja rajoituksista, kuten rajoittaa huostaanotetun lapsen ja tämän vanhempien ja muiden lapselle läheisten henkilöiden välistä yhteydenpitoa. Pakotteista ja rajoituksista on tehtävä aina erillinen päätös. Viranomaiset valvovat tehtyjä päätöksiä. Huostaanoton päättyminen Huostaanotto päättyy viimeistään nuoren täytettyä 18 vuotta. Se voidaan lakkauttaa aikaisemminkin huostaanoton syiden poistuttua. Lasten ja nuorten palvelujen lautakunnalla on velvollisuus tukea lasta ja nuorta huostaanoton päätyttyä. Jälkihuolto Kunnalla on velvollisuus järjestää huostassa olleelle lapselle ja nuorelle ja häntä hoitaville aikuisille tarvittava jälkihuolto. Jälkihuolto tarkoittaa asumiseen, toimeentuloon, työhön ja opiskeluun liittyviä tukitoimia. Nämä tukitoimet määritellään yksilöllisen tarpeen mukaan jälkihuoltosuunnitelmassa. Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa ulottuu niihin lapsiin, jotka ovat olleet sijaishuollossa tai vähintään puoli vuotta avohuollon sijoituksessa. Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muille lastensuojelun asiakkaina olleille nuorille. Jälkihuoltovelvollisuus päättyy viimeistään nuoren täyttäessä 21 vuotta. Jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän on tarvittaessa laadittava yhdessä nuoren kanssa suunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan ne palvelut ja tukitoimet, jotka ovat nuoren käytössä jälkihuollon päättymisen jälkeen. Lähteet Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta 619/1996. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. Lastensuojelulaki 417/2007. Sosiaaliportti.fi/ Lastensuojelun käsikirja. Stakes 2007. Räty, Tapio (2008). Kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on aiempaa matalampi. Sosiaaliturva 2/2008.