Turkistarhojen Zeolit-Ego Kärpästorjunta ja typensidonta
Zeoliitin tuonti EU-alueen ulkopuolelta Sähköpostikeskustelu toukokuussa 2014
Kärpästoukkien eliminointi Kärpästoukkien tuhoamiseen Turkistarhojen Zeolit-Ego jauhetta varistellaan esimerkiksi kuivalannass suoraan lannan päälle ohut kerros. Lanta-aumassa voidaan vielä tehostaa toukkien tuhoamista levittämällä Turkistarhojen Zeolit-Ego jauhetta aina kun lantaa on aumattu noin 30 cm. Turkistarhojen Zeolit-Ego -jauheen negatiivisen varauksen vuoksi myös ammoniumtyppeä sitoutuu lantaan, koska lannasta haihtuu vain minimaalinen määrä typpeä Zeolit-Ego jauheen negatiivisen varauksen vuoksi.
ZEOLIITIN käyttö ammoniumtypen sitojana Erkki Joki-Tokola, MTT Kotieläintuotannon tutkimusyksikkö, Ruukki Zeoliiteilla tarkoitetaan alumiinisilikaateista koostuvien huokoisten mineraalien ryhmää. Zeoliitteja käytetään laajalti teollisuudessa, missä niillä on monia käyttö-tarkoituksia kuten suodatus, hajun poisto, molekyyliseulat ja tunnetuimpana veden pehmennys. Zeoliittejä kutsutaan myös keinotekoiseksi saveksi. Zeoliitit ryhmitellään koostumuksensa perusteella kahdeksaan eri ryhmään. Niiden sisälläkin on kuitenkin kemiallisen koostumuksensa puolesta toisistaan poikkeavia mineraaleja. Yksi ryhmistä on analsiimi tai analsiitti. Se on väriltään valkoinen, harmaa tai väritön hohkasilikaatti-mineraali. Analsiitti koostuu kiteinä olevasta hydratoituneesta natrium-alumiini-silikaatista. Sen kemiallinen kaava on NaAlSi2O6 H2O. Mineraalissa voi esiintyä pieniä määriä kaliumia ja kalsiumia. Zeoliitin ominaispinta-ala on hyvin suuri, minkä ansioista se soveltuu jo mainitulla tavoin suodatinmateriaaliksi. Se toimii selektiivisesti, eli molekyyliseulana, adsorboimalla katiotioneja. Tätä zeoliitin ominaisuutta voidaan hyödyntää mm. lannan varastoinnissa. Lannan ravinteista huomioidaan lannoituskäytössä vain mineraalimuodossa olevat ravinteet, eli käytännössä lähinnä virtsan sisältämät ravinteet. Niistä on merkittävin typpi, joka on virtsassa ureana. Urea hajoaa luontaisesti ammoniummuotoon ja siitä edelleen osa aina ammoniakiksi saakka. Jos ammoniakin osapaine lannassa kasvaa liian suureksi, osa ammoniakista haihtuu lannasta. Ammoniakin haihtumismäärä riippuu lannan varastointi- ja levitysmenetelmistä. Varastointivaiheessa ratkaisevin tekijä on lannan varastointilämpötila ja levitysvaiheessa lannan levitystapa. Lannan levitys multaamatta lisää, etenkin keskikesällä tehdyissä levityksissä, varsin merkittävästi ammoniakkihävikin määrää. Maamme ammoniakkipäästöt syntyvät käytännössä kokonaan lannasta. Merkittävin lähde on karjanlanta, koska sitä tuotetaan eniten. Ammoniakin haihtuminen vähentää lannan typpilannoitusvaikutusta ja aiheuttaa täten kotieläintaloudelle tarpeettomia lisäkustannuksia, koska lannasta haihtunut typpi joudutaan kompensoimaan väkilantatypellä. Haitat eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Lannan ilmaan haihtunut ammoniakki palautuu maahan kuiva- tai märkälaskeumana ja aiheuttaa ympäristössä rehevöitymistä ja happamoitumista. Lannasta haihtunut ammoniakki ei kulkeudu kauaksi, vaan laskeumat syntyvät lähelle päästökohteita. Kotieläintalouden keskittyminen yhä sekä maantieteellisesti että tilakoon kasvun kautta, kohdentaa ammoniakista syntyvän ympäristöhaitan yhä näkyvämmin alueille, joilla on runsaasti kotieläintuotantoa. Erityisesti eläinrakennuksista syntyvä ammoniakkihävikki voi johtaa ristiriitatilanteisiin kotieläintuotannon ja tilaa ympäröivän asutuksen kanssa, koska ammoniakin haju on voimakas ja epämiellyttävä. Lannan levityksen yhteydessä haitta on kestoajaltaan rajallinen, mutta eläinsuojissa syntyessään jatkuva. Ammoniakkihävikin määrä voidaan pyrkiä vähentämään, jos lannan joukkoon lisätään ammoniakkia adsorboivaa mineraalia, joka tässä tapauksessa on klinoptioliitti-zeoliittiä.
ZEOLIT-EGON KÄYTTÖOHJEET TURKISTARHOILLE: Tarhalla levitetään ohut kerros parhaalla mahdollisella tavalla turkislannan päälle. Voidaan myös levitää märkäseoksena, esimerkiksi reppuruiskuun 1-2 dl Turkistarhojen Zeolit-Egoa 10 litraan vettä.