PALVELUJEN JA PALVELURAKENTEIDEN KEHITTÄMINEN LINNANSAAREN KANSALLISPUISTOSSA

Veera Valta, Seija Pulkkinen PALVELUJEN JA PALVELURAKENTEIDEN KEHITTÄMINEN LINNANSAAREN KANSALLISPUISTOSSA Kävijätutkimus 2006 Opinnäytetyö Matkailun koulutusohjelma

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 21.11.2007 Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Seija Pulkkinen, Veera Valta Matkailun koulutusohjelma Nimeke Palvelujen ja palvelurakenteiden kehittäminen Linnansaaren kansallispuistossa Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten palveluja ja palvelurakenteita voidaan kehittää Linnansaaren kansallispuiston alueella kestävän kehityksen mukaisesti ja luontomatkailua edistävästi. Kansallispuistolla on luonnon säilyttämisen lisäksi suuri merkitys paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden virkistysalueena. Alueen suunnittelussa tulee ottaa huomioon kävijöiden mielipiteet yhdessä luonnon vaatimusten kanssa. Opinnäytetyö pohjautuu Linnansaaren kansallispuistossa kesällä 2006 Metsähallitukselle tehtyyn kävijätutkimukseen. Siinä selvitettiin alueen kävijärakenne, kävijöiden harrastukset, käytön alueellinen ja ajallinen jakautuminen sekä kävijätyytyväisyys. Kävijätutkimuksen aineisto kerättiin 26.5. 17.9.2006 Linnansaaren kansallispuiston telttailualueilla Metsähallituksen standardoidulla kyselylomakkeella. Aineisto tallennettiin ja tulokset raportoitiin Metsähallituksen Asta-asiakastietojärjestelmällä. Otantakauden aikana alueen arvioitu kävijämäärä oli noin 27 000. Kävijöiden tärkeimpiä syitä alueelle saapumiseen olivat maisemat, luonnon kokeminen ja rentoutuminen yhdessä oman seurueen kanssa. Suosituimmat harrasteet kansallispuiston alueella olivat kävely, luonnon tarkkailu ja eväsretkeily. Kävijät toivovat voivansa nauttia esteettömästä liikkumisesta ympäristössä, johon palvelurakenteet on tehty luontoarvoja kunnioittaen. Metsähallituksessa tutkimuksen tuloksia käytetään hyväksi alueen hoidon ja käytön suunnittelussa. Linnansaaren uusi hoito- ja käyttösuunnitelma valmistuu vuoden 2007 aikana. Kävijöiden mielipiteet ja toiveet on hyvä ottaa huomioon muidenkin luontomatkailukohteiden kehittämisessä. Liiallinen rakentaminen, maaston tallautuminen tai kohteen ruuhkautuminen vähentävät alueiden vetovoimaa. Hyvällä rakenteiden, huollon ja opastuksen suunnittelulla ja toteutuksella saadaan säilytettyä ympäristöä luonnonmukaisena ja tarjottua luontomatkailijoille esteettömiä elämyksiä. Asiasanat (avainsanat) Kansallispuistot, kävijät, kestävä kehitys, Linnansaaren kansallispuisto, luontomatkailu, luonnonhoito, luonnonsuojelualueet Sivumäärä Kieli URN 56 s. +liitt. 15 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200737762 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Olli Suhonen

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Seija Pulkkinen, Veera Valta Degree programme and option Degree of hospitality and tourism Name of the bachelor's thesis Developing services and service structures at Linnansaari National Park Abstract Linnansaari National Park is situated in Saimaa s Haukivesi in the Southern Savo, locating communes of Savonlinna, Rantasalmi and Varkaus. The National Park is 40 kilometres long and its width varies between 10 and 15 kilometres. The area of National Park s islands is app. 38 km2. The complex archipelago represents the most typical Finnish lake scenery with hundreds of islands, small rocky islands and rocks. The specialities of the main island, Linnansaari, include grove forests and Linnansaari farm house. A significant traditional landscape destination is maintained within the farm house. Linnansaari National Park has an important role as the local people s and tourists s recreation area as well as a nature reserve area. A visitor survey was completed at Linnansaari National Park area during summer 2006. The purpose of this visitor survey was to find out what the visitor structure of Linnansaari area was like, the hobbies of visitors, how the usage of the park was divided in time and areas, and the visitor satisfaction. The results of this survey are used when planning the maintenance and usage plan for the National Park area. The maintenance and usage plan will be completed during the year 2007. During the sampling season (May 26 th Sept 17 th, 2006) the estimated amount of the visitors at the area was 27 000. 62% of the visitors entered the Linnansaari National Park in July. The most popular destinations were at the main island: Sammakkoniemi, Linnansaari farm house, Linnavuori mountain and Linnansaari nature trail. The most popular camping sites were situated in the middle of the National Park area. The middle age of the visitors was 42 years of age. The share of foreigners was 12% of the visitors. The main share of Finnish visitors came from Savonlinna area and Helsinki. The amount of visitors who stayed over night was a little higher than the amount of day visitors. The day visitors stayed at the area app. four hours and over night- visitor s app. 72 hours. Te main reasons for arriving to the area were; the scenery, experiencing nature and relaxing together with ones own group. The most popular hobbies at the National Park area were; walking, nature observations, and camping. The expectations of the visitors were mostly met with the nature environment. Regarding services the visitors were most content with the fire places and their maintenance. The visitors were most critical with the amount of docks and waste management. All in all the amount of services and the quality was satisfactory. Subject headings, (keywords) Linnansaari, nature travelling, national park, nature maintenance, nature reserve, visitor, visitor survey, durable development Pages Language URN URN:NBN:fi:mamk-opinn200737762 Remarks, notes on appendices Tutor Olli Suhonen Bachelor s thesis assigned by

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tarve luontomatkailuun... 1 1.2 Linnansaaren kansallispuisto... 3 1.3 Opinnäytetyön idea... 4 2 TUTKIMUKSEN TEORIAA... 4 2.1 Teoreettinen viitekehys... 4 2.2 Tutkimuksessa käytettävät käsitteet... 7 2.2.1 Luontomatkailu... 7 2.2.2 Kansallispuisto... 8 2.2.3 Luonnonhoito... 9 2.2.4 Luonnonsuojelualue... 9 2.2.5 Kävijä, kävijätutkimus... 10 2.2.6 Kestävä kehitys... 10 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 11 4 KÄVIJÄTUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 11 4.1 Alueen kuvaus... 12 4.2 Menetelmät ja aineisto... 16 5 TULOKSET... 19 5.1 Kävijärakenne... 19 5.1.1 Kävijöiden perustiedot... 19 5.1.2 Kävijöiden seuruetiedot... 21 5.2 Käynti Linnansaaren kansallispuistossa... 22 5.2.1 Kohteen tärkeys... 22 5.2.2 Kävijöiden aiempi retkeilykokemus... 23 5.2.3 Kävijöiden ulkoilu- ja luontoharrastukset... 24 5.2.4 Käyntien alueellinen jakautuminen... 27 5.2.5 Käynnin kesto ja toistuvuus... 28 5.2.6 Saapuminen alueelle... 32 5.2.7 Käyntiin liittyvä rahankäyttö... 34 5.3 Kävijätyytyväisyys... 35 5.3.1 Käynnin tarkoitus... 35

5.3.2 Kävijöiden mielipiteet alueesta, palveluista ja ympäristön laadusta.. 36 5.3.3 Kävijöiden mielipiteet palvelujen määrästä... 37 5.3.4 Kävijöiden odotusten toteutuminen... 39 5.3.5 Vastanneiden käyntiä häiritsevät tekijät... 40 5.3.6 Kävijätyytyväisyysindeksi... 42 5.4 Vapaamuotoiset ajatukset... 43 6 TULOSTEN TARKASTELU JA YHTEENVETO... 44 7 VERTAILUA VUODEN 1999 KÄVIJÄTUTKIMUKSEN TULOKSIIN... 47 8 POHDINTA... 49 8.1 Tutkimuskysymyksiin vastaaminen ja tavoitteiden toteutuminen... 49 8.1.1 Kävijöiden profiilit ja motiivit... 49 8.1.2 Palvelujen ja rakenteiden kehittyminen ja kehittäminen... 50 8.2 Tutkimusprosessin onnistuminen ja ongelmat... 52 8.3 Luotettavuuden arviointi, reliabiliteetti ja validiteetti... 53 8.4 Jatkotutkimusehdotukset... 54 LÄHTEET... 55 LIITTEET 1 Linnansaaren kansallispuiston kävijätutkimuksen 2006 otantakehikko 2 Aineiston toteutunut keruuaikataulu 3 Aineiston keruusuunnitelma 4 Vastaajien ilmoittamat matkan muut kohteet 5 Vapaamuotoinen palaute aihepiireittäin 6 Suomenkielinen kyselylomake 7 Kävijöiden kotipaikka 8 Kävijöiden kansalaisuus 9 Keruupäiväkirja

1 JOHDANTO 1 Luonto ja matkailu ovat yksi tämän päivän kiistellyistä asiapareista. Luontomatkailu ja luonnonsuojelu liittyvät vahvasti toisiinsa ja keräävät ympärilleen niin puolestapuhujia kuin vastustajiakin. Osa katsoo luontomatkailun hyödyntävän aluetta taloudellisesti ja edistävän luonnonsuojelua, toiset taas näkevät luontomatkailun aiheuttavan peruuttamatonta haittaa luonnonympäristölle. Aiheesta on esitetty lukuisia teorioita ja luontomatkailun hyödyllisyyttä ja haittoja on tutkittu paljon. Matkailun tutkijoista esimerkiksi Hemmi (2005) on kuvannut luonnon ja matkailun suhdetta kolmessa perusmuodossa: symbioosissa, rinnakkaiselossa ja konfliktitilassa. Rinnakkaiselossa luonnonsuojelua ja matkailua edustavien tahojen näkemykset eivät kohtaa. Alueen matkailun kehittyessä rinnakkaiselo voi muuttua joko symbioosiksi tai konfliktiksi. Konfliktitilassa luonnon ja matkailun edut ja haitat ovat ristiriidassa keskenään. Symbioottisessa tilassa matkailu edistää luonnon tasapainoa ja auttaa ylläpitämään luontokohteiden laatua. Vastaavasti vetovoimainen luontokohde, kuten kansallispuisto, parantaa matkailuelinkeinon toimintaedellytyksiä ja tukee yrittäjyyttä alueella. Linnansaaren kansallispuisto on tärkeä luontomatkailukohde, ja sen vetovoima perustuu juuri puiston luonnonmukaiseen tilaan ja siitä saataviin elämyksiin. Tehdessämme Linnansaaren kävijätutkimusta Metsähallitukselle kiinnostuimme kansallispuiston kävijöiden profiileista sekä mahdollisuuksista luontomatkailun kehittämiseksi - vai onko näitä mahdollisuuksia ylipäätään olemassa? Opinnäytetyömme tarkastelee näitä kysymyksiä vuoden 2006 kävijätutkimuksen tulosten ja matkailualan kirjallisuuden valossa. 1.1 Tarve luontomatkailuun Kiireisessä elämänrytmissä vapaa-ajalla on merkittävä vaikutus ihmisten elämän laatuun. Järviluoman mukaan vapaa-ajalla tarkoitetaan sitä aikaa, joka jää jäljelle työnteon, nukkumisen, syömisen ja muihin pakollisiin toimintoihin tai velvollisuuksiin käytetyn ajan jälkeen. (Järviluoma 2006, 31.) Vapaa-ajalla halutaan yhä useammin päästä irti totutusta ympäristöstä ja samalla nauttia hiljaisuudesta ja rentoutumisesta (Ks. Borg ym. 2002 & Komppula ym. 2002.)

2 Suomen luonto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen ja ulkoiluun. Ulkoilulla tarkoitetaan usein luonnon virkistyskäyttöä, mutta Sieväsen (2001) mukaan ulkoilulla ja luonnon virkistyskäytöllä käsitteinä viitataan samaan asiaan hieman eri painotuksin. Luonnon virkistyskäytöstä puhuttaessa voidaan painottaa luonnonalueiden käyttämistä virkistystarkoituksiin, kun taas ulkoilu-käsite liitetään tavallisesti väestön vapaa-ajan käyttöön ja yleensä ulkoiluaktiviteetteihin. Esteettisiä elämyksiä tuottavasta ja rauhoittavasta luonnosta on kävijän helppo löytää paikkoja hiljentymiseen tai virkistäytymiseen. (Järviluoma 2006, 35.) Luontomatkailu on nousemassa yhä merkittävämmäksi matkailun muodoksi niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin matkailijoille. Koko yhteiskunnassa tapahtunut ympäristöarvojen merkityksen kasvu on varmasti osasyynä luontomatkailun suosion lisääntymiseen. Toisaalta ihminen on aina ollut kiinnostunut ympäröivästä luonnosta. Evolutionistisen näkemyksen mukaan ihmisen tarve virkistäytyä luonnossa on luonteeltaan yleismaailmallista, kulttuurista riippumatonta toimintaa. (Ks. Hemmi 2005 & Kauppi 1996.) Suomen luonto tarjoaa luontomatkailulle ihanteelliset puitteet monestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Kansainvälisessä vertailussa luontomme erottuu saasteettomana, runsaiden metsien ja järvien alueena. Luonnon saavutettavuus on helppoa ja vuodenaikojen vaihtelut luovat monia erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja aktiviteetteihin sekä itsenäisesti että opastetuilla retkillä. Jokamiehen oikeudet antavat kaikille halukkaille mahdollisuuden yksityismaiden virkistyskäyttöön, metsästystä ja kalastusta lukuun ottamatta. Valtion ylläpitämät luonnonsuojelu- ja virkistysalueet tarjoavat käyttäjilleen maksuttomia retkeilymahdollisuuksia luonnon ehdoilla. Näistä alueista kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla liikkuminen on rajoitettua, mutta mahdollisuus luonnon tarkkailuun sekä henkilökohtaisiin elämyksiin ja rauhoittumiseen vetää alueille joka vuosi yhä enemmän matkailijoita. Luonnossa virkistäytyminen on terapeuttinen kokemus. Luontomatkailussa juuri matkakohteen luonto on keskeisin matkailun vetovoimatekijä johtuen luontokokemusten aiheuttamista positiivisista kokemuksista ja elvyttävistä vaikutuksista. (Ks. Kauppi 1996 & Järviluoma 2006.) Luonnon kokemisessa voidaan erotella luontokeskeisiä ja minäkeskeisiä kokemuksia. Luontokeskeiset kokemukset syntyvät luonnon havainnoinnista syntyvistä kokemuksista. Linnansaaressa tällainen luonnon yksittäinen vetovoimatekijä on saimaannorppa ja

3 sen havainnointi. Harvoille se näyttäytyy, mutta monille se jää mieleen. Norpan vetovoimaisuutta lisää sen uhanalaisuus. Minäkeskeisiä kokemuksia ovat oma rauha, kauniiden maisemien tuoma mielihyvä ja yhteys luonnon kanssa. (Muuttuva matkailu 2/2006, 40.) 1.2 Linnansaaren kansallispuisto Linnansaaren kansallispuisto on yksi Savonlinnan alueen matkailullisista vetovoimatekijöistä. Tämä 40 kilometriä pitkä ja 5-10 kilometriä leveä kansallispuisto sijaitsee Suur - Haukivedellä ja edustaa tyypillisintä suomalaista järviluontoa. Alueella on 130 saarta sekä satoja pieniä luotoja ja kareja. Suurin saarista on kansallispuiston pääsaari Linnansaari. Saaren luonnon erikoispiirteisiin kuuluvat karujen rantakallioiden taakse piiloutuvat lehtomaiset metsät runsaine puulajeineen. Linnansaarella aiemmin pitkään jatkunut kaskiviljely on aloitettu uudelleen pääsaarella vanhan kulttuurimaiseman elvyttämiseksi. Linnansaaressa on hyvät mahdollisuudet saimaannorpan näkemiseen. Noin puolet Saimaan lähes 300 yksilöä käsittävästä norppakannasta pesii Haukivedellä, tällä hetkellä noin 60-70 yksilöä elää puiston alueella. Linnansaaren kansallispuisto on turvapaikka myös kalasääskelle. Erittäin uhanalainen valkoselkätikkakin pesii kansallispuiston alueella. (Hemmi 2005, 93 94.) Vuonna 2006 arvioitu kävijämäärä Linnansaaren kansallispuistossa oli noin 29 000 ihmistä (Luontopalvelujen vuosikertomus 2006, 8). 2000-luvulla ovat kansallispuistojen kävijämäärät kasvaneet tasaisesti. Ulkomaalaiset matkailijat ovat kotimaisten matkailijoiden ohella löytäneet Suomen luontomatkailukohteet ja kansallispuistot omikseen. Linnansaaren kansallispuisto houkutteli ulkomaalaisia matkailijoita erityisesti melomaan alueelle. Vuoden 1999 kävijätutkimukseen verrattuna melonta harrastusmuotona oli kasvanut Linnansaaressa melkein kaksinkertaisesti. Melontamahdollisuuksia Linnansaaren kansallispuiston alueella olikin vuoden 1999 tutkimuksen jälkeen esitelty keskieurooppalaisissa harrastusjulkaisuissa. Useat melojat olivat saaneet tietoa paikallisen eräpalveluyrittäjän nettisivuston kautta jo ennen matkansa alkua (http://www.saimaaholiday.net). Kansallispuiston kävijät odottavat ennen kaikkea mahdollisuuksia harrastaa kävelyä, uintia, melontaa ja samalla tarkkailla luontoa. Hiljentyminen, esteettiset maisemakoke-

4 mukset sekä kiireettömyys ovat tärkeitä elämyksellisiä elementtejä. Linnansaaren kansallispuisto on ainut vesistön ympäröimä kansallispuisto Suomessa, mikä on merkittävä luontomatkailullinen vetovoimatekijä. Vuoden 2006 kävijätutkimuksessa tietoja saatiin ensi kertaa myös puiston telttailualueilta, joten veneillä sekä kanooteilla liikkuneet kävijät tavoitettiin paremmin. (Verhelä & Lackman. 2003, 99.) 1.3 Opinnäytetyön idea Kun kuulimme mahdollisuudesta tehdä Metsähallituksen tilaustyönä kävijätutkimus Linnansaaren kansallispuistossa, tartuimme luonnossa liikkumisesta innostuneina toimeen. Kävijätutkimuksessa kerättyjä tietoja Metsähallitus käyttää pohjana tulevalle kansallispuiston käyttö- ja hoitosuunnitelmalle (2008) sekä toimenpiteisiin puiston yleisen mielikuvan kehittämiseksi. Kävijätutkimusta tehdessämme meitä alkoi entistä enemmän kiinnostaa ne seikat, jotka houkuttelevat ihmisiä liikkumaan kansallispuistossa; millaisia ovat kansallispuiston kävijät, millaisia asioita he käynnillään arvostavat. Halusimme lisäksi tutkia sitä, miten kansallispuiston palveluja voisi kehittää entistä monipuolisemmiksi, luontoa turmelematta ja luontomatkailun eettisiä periaatteita noudattaen. Opinnäytetyömme perustuu kävijätutkimuksesta saatuihin kävijäprofiileihin, matkailualan monipuoliseen lähdekirjallisuuteen sekä loppuraporttiimme Metsähallitukselle. Vertailua suoritamme muiden alueiden kävijätutkimusten lisäksi erityisesti Linnansaaren ensimmäiseen kävijätutkimukseen, joka toteutettiin suppeammalla alueella vuonna 1999. 2 TUTKIMUKSEN TEORIAA 2.1 Teoreettinen viitekehys Luontomatkailu on yksi matkailun muoto. Matkailun tunnettu tutkija Jafar on määritellyt matkailun seuraavasti: Matkailu muodostuu tavanomaisen elinympäristönsä ulkopuolelle matkustavista henkilöistä, heitä palvelevasta elinkeinotoiminnasta ja niistä vaikutuksista, jotka matkailijat ja matkailupalveluja tuottava yritystoiminta aiheuttavat alueen sosiokulttuuriseen, taloudelliseen ja fyysiseen ympäristöön. (Järviluoma 2006, 39.)

5 Matkailu ja matkailun mukanaan tuomat aluepoliittiset ja taloudelliset positiiviset vaikutukset Itä-Suomessa ovat pitkälti Saimaan vetovoiman ja luontomatkailun ansiota. Saimaan järvialue on maailmanlaajuisesti merkittävä aluekokonaisuus ja sen tuotteistaminen luontomatkailukohteeksi onnistuu parhaiten kansallispuistojen ja niiden rakenteiden avulla. Palvelurakenteiden lisääminen ja tuotepakettien rakentaminen on kuitenkin usein ristiriidassa kestävän kehityksen ja luontomatkailun eettisten periaatteiden kanssa. (Ks. Hemmi 2005, Kauppi 1996 & Verhelä ym. 2003.) Kävijätutkimuksen perusteella pohdimme sitä, miten luontomatkailua voidaan kehittää Linnansaaren kansallispuiston alueella sen luontoa peruuttamattomasti rasittamatta. Tarvitaanko kehittämistoimenpiteitä vetovoiman lisäämiseksi luontomatkailukohteena? Kävijätutkimuksen mukaan kävijöillä on selkeitä toiveita elämyksellisten ja rakenteellisten palvelujen kehittämiseksi. Ovatko ne aina mahdollisia tai edes tarpeellisia? Näitä toiveita analysoimme tutkimuksessamme. Metsähallitus (2004) on määritellyt kestävän luontomatkailun periaatteikseen seuraavat asiat: 1. Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnon suojelua 2. Ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän 3. Arvostetaan paikallista kulttuuria ja perinteitä 4. Asiakkaiden arvostus ja tietämys luonnosta ja kulttuurista lisääntyy 5. Asiakkaiden mahdollisuudet luonnossa virkistymiseen paranevat 6. Asiakkaiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi vahvistuvat 7. Vaikutetaan myönteisesti paikalliseen talouteen ja työllisyyteen 8. Viestintä ja markkinointi ovat laadukasta ja vastuullista 9. Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä Myös valtionhallinnon osalta on otettu kantaa luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön merkityksestä. Valtioneuvosto teki vuonna 2003 Vilmat-ohjelmana tunnetun periaatepäätöksen toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Ohjelman tavoitteena on luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittäminen niin, että luontomatkailuun liittyvät työpaikat on mahdollista kaksinkertaistaa vuoteen 2010 mennessä. Toiminnan kulmakivinä ovat kysyntälähtöisyys, kestävä kehi-

6 tys ja tasa-arvo. Virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittyminen on keskeinen haaste ja mahdollisuus erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä saaristoalueilla. (Valtion periaatepäätös toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi 2003.) Asiakkaiden tarpeiden ja tyytyväisyyden kartoittamiseksi Metsähallituksessa otettiin vuonna 2006 käyttöön uusi asiakastietojärjestelmä ASTA. Linnansaaren kävijätutkimuksemme raportointi Metsähallitukselle oli ensimmäisiä ASTA-järjestelmän todellisia haasteita. Kävijätutkimuksemme toimi eräänlaisena pilottina järjestelmälle. Tulevaisuus näyttää, miten järjestelmää pystytään hyödyntämään kansallispuistoja kehitettäessä ja ylläpitäessä. (Luontopalvelujen vuosikertomus 2006.) Kävijäprofiilien ja Metsähallituksen omien tietojen lisäksi tutkimustamme ohjaavat aiempien kävijätutkimusten tulokset sekä luontomatkailun vaatimukset. Vuonna 1999 suppeammalla alueella toteutetusta kävijätutkimuksesta saimme selville, mitä asioita on jo muutettu kansallispuiston alueella ja mitä palveluita ja rakenteita voidaan vielä kävijöiden toiveiden mukaisesti kehittää ottaen huomioon luonnontilan ja Metsähallituksen resurssit. Miksi ihmiset sitten matkustavat luontomatkailukohteisiin? Millainen ihminen haluaa viettää vähän vapaa-aikansa luonnon keskellä, minimaalisilla mukavuuksilla? Matkailun tutkijoiden mukaan ihmisellä on tiettyjä tarpeita, joita hän toteuttaa matkustaessaan. Matkailukielessä käytetään termiä työntövoimatekijä puhuttaessa ihmisistä ja heidän motiiveistaan, ja vetovoimatekijä puhuttaessa matkakohteista. Järviluoman mukaan työntövoimatekijöistä puhuttaessa on havainnollista ja oleellista nähdä matkustaminen juuri tarpeiden tyydyttämisen välineenä. Toisen määritelmän mukaan ihmiset tyydyttävät henkilökohtaisia ja psykologisia tarpeitaan matkustaessaan, nämä tarpeet voidaan määritellä myös tarpeiksi paeta (Robinson, Swarbrooke, Evans, Long & Sharpley 2002, 43). Crompton on identifioinut seitsemän sosiaalipsykologista motiivia, jotka toimivat matkailun työntövoimatekijänä: 1. Pako arkiympäristöstä 2. Itsetutkiskelu ja -arviointi 3. Rentoutuminen 4. Statuksen kohottaminen 5. Mahdollisuus käyttäytyä ilman arkiroolien asettamia rajoitteita 6. Perhesiteiden tiivistäminen

7 7. Sosiaalisten kontaktien lisääminen Näistä ainakin kohdat yksi, kolme, viisi ja seitsemän toteutuivat luontomatkailun motiiveina kävijätutkimuksen vastauksissa. Niissä arvostettiin rentoutumista ja hiljaisuutta sekä pakoa tutusta arkiympäristöstä. (Järviluoma 2006, 95.) Luontomatkailukohteiden tutkimuksissa on painottunut juuri luonnonmukaisen tilan säilyttäminen ja luonnonsuojelu. Liika rakentaminen ja maaston muokkaaminen koetaan kielteisenä kehityksenä. Viime vuosina onkin tutkittu paljon kansallispuistojen kävijämääriä ja kävijöiden profiileja sekä sitä miten luonto kohteessa koetaan. Pinnalla ovat olleet myös luontomatkailun, kestävän matkailun, ekomatkailun ja ympäristöä säästävän matkailun käsitteet. (Järviluoma 2006, 74 75.) Metsäntutkimuslaitos (Metla) on myös kehittänyt luontomatkailun tutkimusta voimallisesti (Metsäntutkimuslaitos 2007). 2.2 Tutkimuksessa käytettävät käsitteet Tutkimuksessamme käytettävät käsitteet ovat luontomatkailu, kansallispuisto, luonnonhoito, luonnonsuojelualue, kävijätutkimus, kävijä ja kestävä kehitys. Kaikki käsitteet kuuluvat oleellisesti sekä tekemäämme kävijätutkimukseen että aiemmin tehtyihin kävijätutkimuksiin ja luontomatkailusta julkaistuun kirjallisuuteen. 2.2.1 Luontomatkailu Luontomatkailu on suppeimman määritelmän mukaan matkailua luonnossa. Matkailijalle luonto avautuu kolmen päätekijän, maiseman, erityistä mielenkiintoa omaavien luonnonnähtävyyksien ja henkilökohtaisen osallistumisen ja elämyksien kautta. Perinteisessä mielessä luontomatkailu onkin pitkälti ymmärretty tutustumisena luonnonnähtävyyksiin. (Kauppi 1996, 4). Jorma Hemmi paneutuu Matkailu, ympäristö ja luonto - kirjassaan (2005) yksityiskohtaisesti luontomatkailuun luonnon eri olosuhteissa ja alueilla, luontomatkailun tuotteistamiseen sekä luontomatkailun kehittämiseen kestävän kehityksen mukaisesti. Hemmin mukaan luontomme ei ole niin monimuotoinen kuin monet tropiikit alueet, mutta silti yksityiskohdissaan mielenkiintoinen. Monipuolisuutta tuo vuodenaikojen vaihtelu. Tätä erilaisuutta voidaankin käyttää vahvuutena luontomatkailua kehitettäessä. Yleistäen hän toteaa, että jopa noin 50 % kaikista ulkomaalai-

sista ilmoittaa Suomeen matkustamisen syyksi luonnon kokemisen. Mielikuva Suomesta on luontopainotteinen ja pohjoiseen sijaintiin keskittyvä. (Hemmi, 2005, 11 18.) 8 Toisen määritelmän mukaisesti luontomatkailussa matkakohteiden luonnonympäristö toimii ensisijaisena matkailun vetovoimatekijänä (Järviluoma 1999, 99). Järviluoma on uudemmassa kirjassaan (2006) korvannut käsitteen luonnonympäristö sanalla luonto. Se, miten tämä luonnonympäristö tai luonto koetaan, on hyvin subjektiivinen kokemus. Kuitenkin yksittäisen henkilön tapaan ymmärtää luonto vaikuttavat kollektiiviset ja sosiaalisesti jaetut luontokäsitykset. Näin tarkasteltuna luonto jäsentyy sosiaaliseksi rakennelmaksi, johon liitetyt merkitykset ovat sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. (Järviluoma 2006, 49). Luontomatkailu voidaan suppeimmillaan määrittää pelkästään ekomatkailuksi, mutta laajemman käsityksen mukaan siihen sisällytetään mökkeilyä, metsäntarkkailua, metsästysmatkailua, maaseutumatkailua, kalastusmatkailua, vesistömatkailua, matkailua matkailukeskuksiin, lähialueiden virkistyskäyttöä sekä osittain kaupunkimatkailua. (Järviluoma 2006, 55) Valtioneuvoston vahvistama Vilmat-projekti tukee laajimman määritelmän mukaista luontomatkailua. Järviluoman (2006) mukaan, jos luontomatkailua halutaan käsitellä suojelulliset näkökulmat huomioon ottaen, voidaan puhua juuri kestävästä luontomatkailusta tai luontomatkailu-käsitteen sijasta ekomatkailusta tai yleisemmin kestävästä matkailusta. Välttääksemme liiallisia ideologisia latauksia käytämme kuitenkin tässä työssä luontomatkailun käsitettä, vaikka kansallispuistossa tapahtuva matkailu onkin hyvin riippuvaista suojelullisista näkökohdista. (Järviluoma 2006, 55.) 2.2.2 Kansallispuisto Kansallispuistot muodostavat merkittävän osan Suomen luontomatkailukohteista. Kansallispuistot ovat määritelmän mukaan suuria, monipuolisia luonnonsuojelualueita, jotka ovat samalla kaikille avoimia nähtävyyksiä. Niiden ensisijaisena tarkoituksena on turvata luonnon oma muutos. Kansallispuistoissa on paljon tyypillistä suomalaista luontoa. Ne ovat kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkainta osaa luonnostamme. Niihin kuuluu kansallismaisemia ja muita huomattavia luonnonnähtävyyksiä. (Erkkonen & Sievänen 2001,72.)

9 Järviluomankin mukaan kansallispuistot ovat välttämättömiä luontomatkailukohteita siksi, että ne vetävät puoleensa juuri ainutlaatuisia luontokokemuksia etsiviä matkailijoita ja näin ollen mahdollistavat matkailuelinkeinon menestymisen. (Järviluoma 2006, 70). Tämä on nähtävissä myös pienessä Oravin kylässä, joka on rakentanut elinkeinonsa pitkälti Linnansaaren kansallispuiston vetovoiman ympärille. Ravintola, kyläkauppa ja eräpalveluja tuottavat yrittäjät saavat suurimman tulo-osuutensa juuri kansallispuistossa käyvien matkailijoiden jättämistä euroista. Yrittäjät ovat asettuneet fyysisesti kansallispuistoon matkaavien kulkureitin alkupäähän ja päätepisteeseen. Linnansaaren kansallispuiston vetovoima on merkittävä matkailullisesti myös koko Savonlinnan seudulle. 2.2.3 Luonnonhoito Luonnonhoidolla tarkoitetaan yleensä ihmisen toiminnan seurauksena syntyneiden ympäristöjen säilyttämistä. Perinnemaisemien hoito tai maiseman hoito harjuilla ovat hyviä esimerkkejä tästä toiminnasta. Luonnonhoitotoimenpiteitä tehdään myös uhanalaisten tai vaativien lajien säilymisen tai lisääntymisen turvaamiseksi. Lintuvesiä ruopataan ja kaislikkoja niitetään avovesialueiden lisäämiseksi. Luodoilta poistetaan vesilintujen luontoon kuulumattomia vihollisia, kuten minkkejä. Lehtojen uhanalaisien lajien elinympäristöjä parannetaan kuusettumista ehkäisemällä. Kuusien raivaus säilyttää lehdoissa monien uhanalaisten lajien, kuten valkoselkätikan, tarvitseman valoisuuden. Samalla vähennetään kuusen karikkeen happamoittavaa vaikutusta lehtojen humuskerrokseen. (Metsähallitus 2007.) Linnansaaren kansallispuistossa luonnonhoidollisia toimenpiteitä tehdään eniten pääsaarella. Linnansaaren torpan ympäristössä pidetään yllä perinnemaisemaa niittämällä ja kaskeamalla. Saaren lehtoja säilytetään kuusen kasvua rajoittamalla. (Metsähallitus 2007.) 2.2.4 Luonnonsuojelualue Luonnonsuojelualue perustetaan valtion maalle lailla tai asetuksella, yksityismaalle ympäristökeskuksen päätöksellä. Pääsääntöisesti luonnonsuojelualueilla puututaan luonnon omiin prosesseihin ainoastaan luonnonsuojelullisista syistä. Jos luonnonsuojelualue perustetaan aiemmin talouskäytössä olleelle maalle, voidaan luonnontilaan paluuta ha-

10 luttaessa nopeuttaa ennallistamistoimenpiteiden avulla. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi lahopuunlisääminen metsissä ja ojien täyttäminen suoalueilla. Aktiivista elinympäristöjen hoitoa vaatii myös joidenkin uhanalaisten lajien suojelu. Luontoarvojen lisäksi luonnonsuojelualueilla säilytetään muinaisjäännöksiä ja rakennettua kulttuuriperintöä. (Metsähallitus 2007.) Luonnonsuojelualueen hoitoon kuuluvat kaikki tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävät toimenpiteet suojelualueella ja sen ulkopuolella. Suoraan luontoon vaikuttavien toimenpiteiden lisäksi suojelualueen hoitoon kuuluu siis kaikki opetus- ja opastustyö, niiden vaatiman aineiston ja palveluvarustuksen tuottaminen tai hankinta sekä käytön ohjaus ja valvonta. Luonnonsuojelualueen hoidon kokonaisuuteen kuuluvat myös selvitykset, joihin niiden hoidon ja käytön suunnittelu perustuu. (Metsähallitus 2007.) 2.2.5 Kävijä, kävijätutkimus Kävijällä tarkoitetaan henkilöä, joka saapuu puiston tai virkistysalueen sisälle virkistäytymis- tai opintotarkoituksessa. Kävijäksi ei lueta henkilöä, joka asuu tai työskentelee alueella. (Erkkonen & Sievänen 2001, 72). Kävijätutkimuksella hankitaan tietoja alueen palvelujen ja palvelurakenteiden käyttäjistä ja heidän mielipiteistään. Ajankohtaisia tietoja käytetään hyväksi alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Kävijöiden mielipiteiden selvittäminen on tärkeää. Kävijätutkimuksesta saatujen tietojen perusteella kävijöitä on helpompi ohjailla herkillä alueilla luonnon kulumisen ja ruuhkautumisen välttämiseksi. Kävijätutkimuksella hankitut tiedot auttavat myös muiden suojelutavoitteiden ja kävijöiden aiheuttamien ristiriitojen ehkäisemisessä. (Erkkonen & Sievänen 2001, 72). 2.2.6 Kestävä kehitys Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan luonnonvarojen käyttöä siten, että käytöstä jää jäljelle vähemmän jätettä ja saasteita. Mieluiten tulisi käyttää uusiutuvia luonnonvaroja korkeintaan siinä tahdissa kun niitä luonnossa syntyy. Toimintojen tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän korjaamattomia vahinkoja ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Kestävä matkailu on määritelty WTO:n toimesta vuonna 1997 seuraavasti. Kestävän mat-

11 kailun tavoitteena tulisi olla kaikkien voimavarojen hoitaminen siten, että taloudelliset, sosiaaliset ja esteettiset tarpeet voidaan tyydyttää samanaikaisesti ylläpitäen kulttuurien eheyttä, elintärkeitä ekologisia prosesseja, luonnon monimuotoisuutta ja elämää ylläpitäviä järjestelmiä. (Hemmi 2005, 80.) 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten palveluja ja palvelurakenteita voidaan parantaa Linnansaaren kansallispuiston alueella kestävän kehityksen mukaisesti ja alueen luontomatkailua edistävästi. Apuna tutkimuksessa käytämme ensisijaisesti kesällä 2006 tekemäämme kävijätutkimuksen tuloksia, aiempaa kävijätutkimusta Linnansaaren alueelta (1999) sekä muiden alueiden kävijätutkimuksien tuloksia ja monipuolista lähdekirjallisuutta. Tutkimuskysymyksemme ovat seuraavat: Millainen on kansallispuiston kävijöiden profiili ja motiivit puistossa liikkumiseen? Miten kansallispuiston palvelujen ja rakenteiden kehittyminen edellisestä kävijätutkimuksesta on vaikuttanut kansallispuiston vetovoimaan? Miten kävijät toivovat palvelurakenteita kehitettävän ja kuinka toiveita voidaan toteuttaa kansallispuiston erityispiirteet huomioiden? 4 KÄVIJÄTUTKIMUKSEN TOTEUTUS Keräsimme kävijätutkimuksen aineiston Metsähallituksen standardoidulla kyselylomakkeella, koska kävijätutkimuksen tulee olla vertailukelpoinen Metsähallituksen muiden kävijätutkimusten kanssa. Yhtenäiset menetelmät mahdollistavat muutosten seurannan eri aikoina tehtävien tutkimusten perusteella. Standardoidut lomakkeet mahdollistavat myös vertailun muissa puistoissa tehtyjen tutkimusten kanssa. Standardoidun lomakkeen kysymyksiä muokattiin osittain Linnansaareen sopiviksi. Jotkut kysymykset olivat pakollisia, joten ne esitettiin standardin mukaisina. Lomakkeet painettiin suomen saksan ja englanninkielisinä versioina. Kävijätutkimuksen aineisto kerättiin kesäkauden aikana 26.5.2006-17.9.2006 Linnansaaren pääsaarella, pohjoisilla, keskeisillä sekä

12 eteläisillä telttailualueilla. Kansallispuiston alueella liikuttiin Metsähallituksen veneillä tai paikallisen yrittäjän venetaksin kyydissä. Aineistonkeruussa sovellettiin otantamenetelmänä satunnaisotantaa. Satunnaisotannassa otokseen poimittiin kaikki Linnansaaren kansallispuiston alueella vierailevat 15 vuotta täyttäneet henkilöt saapumisjärjestyksessä sen mukaan, kun edellisen kävijän haastattelemisesta vapauduttiin. Jokaiselta keruupäivältä pidettiin keruupäiväkirjaa, johon kirjattiin sääolot, suuret ryhmät, keruun kesto, kävijöiden määrä ja kerättyjen lomakkeiden lukumäärä sekä muita huomioitavia asioita ja kävijöiltä tulleita kommentteja. (Erkkonen & Sievänen, 16-39.) Haastattelujen tulokset tallennettiin Metsähallituksen tiloissa heidän omalla ASTAohjelmallaan ohjeiden mukaisesti 16.11. 27.12.2006. Kävijätutkimuksemme oli ASTAohjelman ensimmäisiä käytännön raportointeja. Tulokset analysoitiin Metsähallituksen raportointiohjeiden mukaisesti ja loppuraportti luovutettiin 1.3.2007. Raportti päätyy aikanaan Metsähallituksen omaan julkaisusarjaan, joka on nähtävissä myös internetissä (http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/). Loppuraporttia käytämme opinnäytetyöhömme, ja Metsähallitus käyttää sitä pohjana tulevalle puiston käyttö- ja hoitosuunnitelmalle sekä muuhun kansallispuiston kehittämis- ja suojelutyöhön. 4.1 Alueen kuvaus Vuonna 1956 perustettu ja 1982 laajennettu Linnansaaren kansallispuisto sijaitsee Itä- Suomen läänissä, Etelä-Savossa valtatie 5:n itäpuolella Haukivedellä. Tähän 40 km pitkään ja 5 10 km leveään puistoon pääsee vain vesitse. Kesäisin laivayhteys Linnansaareen on Rantasalmen Porosalmesta ja Oravista. Rantasalmelle on matkaa Savonlinnasta 44 km ja Varkaudesta 45 km. Oraviin on matkaa Savonlinnasta 40 km ja Varkaudesta 60 km. (Kuva 1.)

13 KUVA 1. Linnansaaren kansallispuiston sijainti (Metsähallitus 2007.) Veneilijät voivat saapua kansallispuistoon Savonlinnasta tai Varkaudesta niiden välillä kulkevaa laivareittiä seuraten. Heinäveden ja Joensuun suunnasta tulevat pääsevät puiston pohjoisosiin Tappuvirran kautta. Linnansaaren vesistöalueella on sopivia rantautumispaikkoja kaikenkokoisille veneille. Puiston alueella on pääsaarella sijaitsevan Sammakkoniemen leirintäalueen lisäksi 20 muuta tulipaikoin varustettua telttailualuetta. Kaikilta telttailualueilta löytyy opastustaulu, jossa on puiston kartta. (Kuva 2.) Linnansaaren kansallispuiston monivivahteinen saaristo edustaa tyypillisintä suomalaista järviluontoa. Alueella on 130 saarta sekä satoja pieniä luotoja ja kareja. Suurin saarista on kansallispuiston pääsaari Linnansaari. Saaren luonnon erikoispiirteisiin kuuluvat karujen rantakallioiden taakse piiloutuvat lehtomaiset metsät runsaine puulajeineen. Maastoon ja maisemiin voi tutustua seuraamalla saarella olevia retkeilyreittejä ja luontopolkuja. Sammakkoniemestä alkavia 5,5 7 km pitkiä rengaspolkuja pitkin pääsee Linnavuoren näköalapaikalle sekä Perpulanluhdan telttailualueelle. Sammakkoniemen leirintäalueelta alkaa lisäksi kaksi kilometriä pitkä luontopolku. Linnansaaren torpalle on Sammakkoniemestä matkaa 0,7 km. Sinne vie polku, jota voi kulkea myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla. (Metsähallitus 2007.)

14 Linnavuoren näköalapaikka on korkealla kalliomäellä Linnansaaren luoteisosassa, pidemmän rengaspolun varrella. Pääsyä näköalapaikalle on helpotettu rakentamalla polulle portaita. Noin 30 m järvenpinnan yläpuolelle kohoavalta kalliolta on hienot näkymät ympäröivään järvimaisemaan. (Metsähallitus 2007.) Luonnonmaiseman lisäksi Linnansaaressa ylläpidetään torpan pihapiirissä valtakunnallisesti merkittävää perinnemaisemaa. Tavoitteena on säilyttää avoimia niittyjä ja lehtimetsiä. Saarella aiemmin pitkään jatkunut kaskiviljely on aloitettu uudelleen 1990- luvun alussa vanhan kulttuurimaiseman elvyttämiseksi. Linnansaaren torppaa ja sen ympäristöä säilytetään perinteisen maankäytön näytteenä omavaraistalouden ajalta ja samalla säilytetään elinmahdollisuuksia niille eläin- ja kasvilajeille, jotka elävät vain perinnebiotoopeilla. (Metsähallitus 2007.) Pääsaaren eteläosassa sijaitseva Sammakkoniemen leirintäalue on retkeilijöiden käytössä maksutta koko sulan veden ajan. Leirintäalueella on juomavesikaivo, keittokatos sekä kolme tulentekopaikkaa. Laiturissa on kymmenen maksullista pienvenepaikkaa. Sauna ja viisi majoitusaittaa ovat vuokrattavana. Kioski palvelee retkeilijöitä kesäisin reittiliikenteen toimintakautena. (Taulukko 1.) Sammakkoniemessä on vuokrattavana veneitä, kanootteja ja muita varusteita sekä myytävänä kansallispuiston karttoja. Leiriytyminen on kansallispuistossa sallittua ainoastaan telttailualueilla. Rantautuminen ja liikkuminen ovat kiellettyjä karttaan merkityillä rajoitusalueilla 1.1. 15.7. ja lisäksi liikkuminen Linnansaarenlammen vesialueella 1.5. 15.7. ( Kuva 2.) Linnansaaren kansallispuistossa on hyvät mahdollisuudet nähdä saimaannorppa. Puiston alueella niitä elää tällä hetkellä noin 60 70 yksilöä. Kansallispuisto on myös kalasääsken ja erittäin uhanalaisen valkoselkätikan elinaluetta. (Metsähallitus 2007.)

15 TAULUKKO 1. Linnansaaren kansallispuistoa kuvaavat tärkeimmät tunnusluvut Linnansaaren kansallispuisto Perustamisajankohta v. 1956, laajennettu vuonna 1982 Sijainti Kansallispuiston pinta-ala Itä-Suomen läänissä, Etelä-Savossa, Savonlinnan ja Varkauden kaupunkien sekä Rantasalmen kunnan alueella maapinta-ala on 38 km², vesialueet eivät kuulu puistoon Kävijämäärä (arvioitu) 27 000 kansallispuiston alue jaetaan liikkumismääräysten perusteella perusosaan ja rajoitusosaan kansallispuistoa hallinnoi Metsähallitus Palvelut Metsähallituksen palvelut: Sammakkoniemen leirintäalue, telttailualue ja majoitusaittoja, kioski, sauna Pienvenelaituri, 10 paikkaa Telttailupaikat, 20 kpl Kaivo, tutkittu puhdas vesi Oskari-Saimaan Luontokeskus, Rantasalmi Nestori Saimaan Luontotalo, Savonlinna Yrittäjien tarjoamat palvelut: Sammakkoniemen leirintäalueella kioski sekä ruokailupalveluita tilauksesta ryhmille, kanoottien ja soutuveneiden vuokrausta Ohjattuja ohjelmapalveluita, mm. melontaretkiä, venekuljetuksia kansallispuistossa Kansallispuiston lähialueella ravintola- ja kahvilapalveluita, majoituspalveluita, ohjelmapalveluita, venekuljetuksia Käyttömuodot Hoito- ja käyttösuunnitelma Luonnonsuojelu, luontomatkailu, luonnon virkistyskäyttö, kotitarvekalastus Laadittu vuonna 1994, uusi hoito- ja käyttösuunnitelma valmistuu vuonna 2007

16 KUVA 2. Linnansaaren kansallispuisto 4.2 Menetelmät ja aineisto Kävijätutkimuksen aineisto kerättiin Linnansaaren pääsaarella sekä pohjoisilla, keskeisillä ja eteläisillä telttailualueilla kesäkauden aikana 26.5.2006 17.9.2006. Kansallispuiston alueella liikuttiin Metsähallituksen veneillä tai paikallisen yrittäjän venetaksin kyydissä. (Kuva 2.) Tutkimuksessa käytettiin Metsähallituksen vakiolomaketta, joka muokattiin Linnansaaren kansallispuistoon sopivaksi. Vakiolomaketta käytettäessä saadaan tutkimus vertailukelpoiseksi muiden Metsähallituksen vastaavien alueiden tutkimusten kanssa. (Liite 6.)

17 Aineiston otantakehikossa (liite 1) tarvittavien otantapäivien määrä arvioitiin edellisen, vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen ja Metsähallituksen henkilökunnan aluetuntemuksen perusteella. Haastattelupäivien jakautuminen tasaisesti eri viikonpäiville varmistettiin arpomalla, kuitenkin niin, että päivistä tuli pareja tai ryhmiä kuljetusjärjestelyjen helpottamiseksi. Aamupäivien (klo10-15) ja iltapäivien (klo15-20) sijoittuminen otantakehikkoon satunnaisesti varmistettiin arpomalla (liite 3). Haastattelupaikkojen hankalan saavutettavuuden vuoksi oli sovittu, että aikatauluja voi kesän aikana muuttaa joustavasti tilanteen mukaan (sääolot tai kuljetusongelmat). Keräyspäivien muutoksiin täytyi kuitenkin turvautua vain kaksi kertaa sääolojen vuoksi. Linnansaareen kulkemisen järjestämiseksi aamupäivä- ja iltapäivävuoroja vaihdettiin keskenään muutaman kerran. Pääsaarella käytettiin joitain Perpulanluhtaan ja Linnavuorelle arvotuista päivistä haastatteluihin Sammakkoniemen leirintäalueella (liite 2). Otokseen poimittiin kaikki Linnansaaren kansallispuiston alueella vierailevat 15 vuotta täyttäneet henkilöt saapumis- tai tapaamisjärjestyksessä sitä mukaa, kun haastattelija vapautui edellisen kävijän haastattelemisesta. Sammakkoniemessä ja Perpulanluhdassa haastattelija oli kävijöitä vastassa heidän saapuessaan saareen, palatessaan retkeilypolulta tai Torpalta. Aamupäivisin haastateltiin lähteviä veneilijöitä. Muilla telttailualueilla rantauduttiin, jos paikalla oli kävijöitä tai sinne oli veneitä saapumassa, muuten siirryttiin seuraavalle paikalle. Käytännössä todettiin, ettei odottamaan kannata jäädä. Veneilijät katsovat paikan olevan varattu ja etsivät jonkin toisen kohteen. Jonkin verran jäi haastattelematta melojia, joita nähtiin vesillä, mutta ei tavoitettu rantautuneina. Sammakkoniemessä osa kävijöistä kuului johonkin suurempaan ryhmään, jolla oli sellaista järjestettyä ohjelmaa, mitä haastattelu olisi häirinnyt. Yleensä haastatteluihin suhtauduttiin myönteisesti. Haastatteluista 81 % saatiin pääsaarelta ja 19 % muilta telttailualueilta. (Taulukko 2.)

TAULUKKO 2. Havaintojen jakautuminen Linnansaaren kansallispuistossa 18 Jokaiselta keruupäivältä pidettiin keruupäiväkirjaa, johon kirjattiin sääolot, suuret ryhmät, keruun kesto, kävijöiden määrä ja kerättyjen lomakkeiden lukumäärä sekä muita huomioitavia asioita tai kävijöiltä tulleita kommentteja (liite 9). Pääsääntöisesti kävijät täyttivät kyselylomakkeet itse. Suurin osa vastaajista palautti lomakkeet haastattelijalle. Joitain lomakkeita jätettiin palautettavaksi postitse samanaikaisesti jaetun Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen palautuskuoressa. Sammakkoniemen kioskiin jätettiin myös muutamia vastauksia. Melko suuri osa vastaajista piti kahta laajaa tutkimusta liian raskaana, mutta katsoivat tiedon olevan kuitenkin niin tarpeellista, että osallistuivat niihin. Vastauksille asetettu määrällinen tavoite oli 425 kappaletta ja niitä saatiin kesän 35 keräyspäivänä yhteensä 337. Heikoimmin onnistuivat alkukesän arkipäivät ennen lomakauden alkua ja keräyspäivät pääsaaren ulkopuolisilla telttailualueilla. Siirtymisiin kului paljon aikaa ja yhdessä paikassa oli yleensä vain vähän väkeä. Usein seurueesta vain yksi täytti lomakkeen. (Liite 2.) Kyselylomakkeita oli käytettävissä suomen saksan ja englanninkielisinä. Muutama kävijä ei vastannut, koska käytettävissä ei ollut venäjänkielistä lomaketta eikä haastattelijan kielitaito riittänyt heidän avustamiseensa. Näiden lisäksi muita kieliversioita ei kaivattu. (Liite 6.) Lomakkeen toimivuutta tulisi parantaa muutaman kysymyksen kohdalla. Kysymyksessä 3b majoituspaikkaa kysyttäessä kohdan 11 (veneessä) ja 99 (muualla, missä) asettelu aiheuttivat sekaannusta. Kysymyksessä 5 a ja b tulisi selvemmin tulla esille ero Linnansaaren kansallispuiston ja lähialueiden välillä. Nyt moni oli jättänyt viimeisen (veneen tms.) kulkuvälineen mainitsematta. Kysymykset 7 ja 8 jäivät joiltakin vastaajista (7 %)

19 täyttämättä, todennäköisesti huomaamatta. Sijoittelua kannattaa harkita uudelleen tulevissa tutkimuksissa. Samoin kysymys 9 b tärkein aktiviteetti, olisi ehkä voitu sijoittaa samaan yhteyteen kysymyksen 9 a kanssa. (Liite 6.) Kyselylomakkeiden tiedot tallennettiin Metsähallituksen asiakasseurantatietojen hallintaan käytettävään ASTA-tietojärjestelmään. Tilastollisina menetelminä käytettiin suorien jakaumien tarkastelua ja kuvailevia tunnuslukuja. Suomenkielinen kyselylomake on liitteenä (liite 6.) 5 TULOKSET 5.1 Kävijärakenne 5.1.1 Kävijöiden perustiedot Kävijätutkimukseen vastanneista 59 % oli miehiä ja 41 % naisia. Miesten keski-ikä oli noin 43 vuotta ja naisten keski-ikä noin 40 vuotta. Vastanneista miehistä iäkkäin oli 82- vuotias ja naisista 71-vuotias. Suurin kävijäryhmä oli 45 54-vuotiaat sekä miesten että naisten kohdalla. (Taulukko 3.) Vastanneista 70 %:lla oli joko opistotasoinen tai ylempi yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Ammattikoulun käyneitä oli 20 % vastanneista ja 9 %:lla vastaajista ei ollut lainkaan ammatillista tutkintoa (taulukko 4). TAULUKKO 3. Vastanneiden ikää kuvaavia tunnuslukuja sukupuolen mukaan

TAULUKKO 4. Vastanneiden ammatillinen koulutus sukupuolen mukaan 20 Eniten kotimaisia kävijöitä Linnansaaren kansallispuistoon tuli Helsingistä ja Savonlinnasta (molemmista 14 %), Varkaudesta (11 %) ja Kuopiosta (5 % ). Pohjoisimmat vastaajat olivat Rovaniemeltä. Ulkomaisia kävijöitä tuli eniten Saksasta (4 %) ja Sveitsistä (3 %). Kaukaisin ulkomainen vastaaja tuli Yhdysvalloista. Saksalaiset ja sveitsiläiset kävijät olivat suurimmaksi osaksi tulleet Linnansaareen hyvien melontamahdollisuuksien vuoksi. Saksalaisia vastaajia oli 12 ja sveitsiläisiä 10. Alan saksankielisissä harrastelehdissä oli ollut laaja artikkelisarja Saimaan melontamahdollisuuksista, ja moni oli löytänyt sitä kautta sekä internetin avustuksella melomaan juuri Linnansaaren kansallispuiston maisemiin. (Taulukko 5).

TAULUKKO 5. Vastanneiden kotimaa 21 5.1.2 Kävijöiden seuruetiedot Linnansaaren kansallispuiston kävijät saapuivat puistoon useimmiten pienissä 2 5 hengen seurueissa (76 %, taulukko 6). Yksin alueella liikkuvia oli vastanneista vain 4 %. Vastanneiden seurueissa oli alle 15-vuotiaita 88 henkilöä ja liikuntaesteisiä vain yksi henkilö (taulukko 7). TAULUKKO 6. Kävijöiden seuruetiedot

TAULUKKO 7. Vastanneiden seuruetta kuvaavia tunnuslukuja 22 Suurin osa vastaajista oli tullut kansallispuistoon oman perheen kanssa (51 %) tai ystävien seurassa (33 %). Muissa seuruetyypeissä oli yksi henkilö maininnut taiteilijaryhmän ja yksi henkilö uusioperheen. Koululuokkia kävi Linnansaaren alueella kävijätutkimuksen aikana useita, mutta koska vastaajien täytyi olla 15 vuotta täyttäneitä, jäi suuri osa näistä nuorista haastattelun ulkopuolelle. (Taulukko 8.) TAULUKKO 8. Seurueen koostumus 5.2 Käynti Linnansaaren kansallispuistossa 5.2.1 Kohteen tärkeys Linnansaaren kansallispuiston kävijätutkimukseen vastanneista 45 % ilmoitti kansallispuiston olleen matkan ainoa tai tärkein kohde (kuva 5). 44 % vastanneista piti kansallispuistossa käyntiä yhtenä matkan suunnitelluista kohteista. Suurin osa tästä joukosta oli vierailulla sukulaisten tai ystävien luona Savonlinnan seudulla. Vastaajista 11 % ilmoitti kohteessa käynnin olleen ennalta suunnittelematon tai muun matkan varrella. Matkan muina kohteina ilmoitettiin muuan muassa Oravin ja Porosalmen lähtöpisteet kansallispuistoon, Savonlinnan seudun muita kohteita, liikkumista ja mökkeilyä Saimaan alueella; ilmoittipa yksi kävijä tutustuvansa matkallaan koko Suomeen. (Liite 4.)

23 KUVA 5. Matkakohteen tärkeys 5.2.2 Kävijöiden aiempi retkeilykokemus Linnansaaren kansallispuiston kävijöitä pyydettiin kertomaan, kuinka usein he olivat käyneet virkistäytymässä kansallispuistossa, retkeilyalueella tai muussa luontomatkakohteessa viimeisen vuoden aikana. Vastaajista 172 henkilöä ilmoitti käyneensä päiväretkellä ja 92 henkilöä yöpymisretkellä. Päiväretkiä oli tehty keskimäärin viisi, enimmillään 50. Yöpymisretkien keskiarvo oli 2,7 retkeä kuluneen vuoden aikana. Suurin yöpymisretkien määrä oli 15. (Taulukko 9.) TAULUKKO 9. Vastanneiden käyntien määrä kansallispuistossa, retkeilyalueella tai muussa luontomatkakohteessa viimeisen 12 kuukauden aikana Retkien laatua tiedusteltiin vastaajilta viimeisen viiden vuoden ajalta. Yli puolet vastanneista oli tehnyt omatoimisia retkiä merkitsemättömillä reiteillä tai lyhyitä (alle 10 km) omatoimisia retkiä merkityillä reiteillä tai tutuissa maastoissa. Vastaajista 41 % oli tehnyt pitkiä (yli 10 km) omatoimisia retkiä merkityillä reiteillä (taulukko 10). Miesten

24 osalta suosituin retkityyppi oli ollut omatoimiset retket merkittyjen reittien ulkopuolella (61 %). Naiset olivat retkeilleet useimmiten alle 10 km pituisilla merkityillä reiteillä tai tutuissa maastoissa (68 %).(Taulukko 10.) TAULUKKO 10. Vastanneiden aiempi retkeilykokemus viimeisen viiden vuoden aikana Vapaamuotoisissa vastauksissa vastaajat kertoivat muista harrastamistaan retkeilytyypeistä. Vesillä retkeiltiin soutamalla, melomalla, moottori- ja purjeveneillä, niin merellä kuin järvillä. Kalastus, sienestys ja marjastus mainittiin, ja yksi vastaaja kertoi tehneensä jäätikkövaelluksen ja harrastavansa vuorikiipeilyä. Vastaajat olivat tehneet partioretkiä, pyöräilyretkiä, retken luontokirkkoon ja muita omia retkiä, ja tietysti olivat olleet hiihtoretkillä talvisin. (Liite 5.) 5.2.3 Kävijöiden ulkoilu- ja luontoharrastukset Aktiviteeteista, joita kävijät harrastivat kansallispuistossa, suosituimpia olivat kävely (65 % vastanneista), luonnon tarkkailu (60 %), eväsretkeily (45 %), uinti (44 %), retkeily (33 %) sekä moottoriveneily (30 %). Ulkomaalaisista matkailijoista suurin osa saapui melomalla. Melontaa ilmoitti harrastavansa kaikista vastaajista 29 %. Myös auringonottoa, telttailua ja luontokuvausta harrasti kaikkia yli 20 % vastaajista. (Kuva 6.)

25 Kävely oli suosituin harrastus molempien sukupuolten kohdalla. Miehistä 63 % ja naisista 68 % ilmoitti harrastavansa kävelyä Linnansaaressa. Naisilla korkean vastausprosentin saivat myös luonnon tarkkailu (67 %), eväsretkeily (60 %) sekä uinti (51 %). Miehiä kiinnostivat kävelyn ohella myös luonnon tarkkailu (55 %), uinti (38 %), eväsretkeily (35 %) sekä moottoriveneily (34 %). Suuria eroja miesten ja naisten välillä ei ole, joskin naiset olivat selkeästi kiinnostuneempia luonnontarkkailusta, eväsretkeilystä ja uinnista kuin miehet. (Kuva 6.) KUVA 6. Pääasialliset harrastukset, joihin osallistuttiin tai aiottiin osallistua

26 Kävijätutkimukseen vastanneet osallistuivat useimmiten 4 6 aktiviteettiin, 46 % vastanneista. Vastaajista 34 % osallistui 1 3 aktiviteettiin ja 20 % seitsemään tai suurempaan määrään aktiviteetteja vierailullaan Linnansaaren kansallispuiston alueella. Naiset tuntuivat olevan hieman aktiivisempia harrastuksissaan, sillä 49 % vastanneista naisista ilmoitti harrastavansa 4 6 aktiviteettia, kun miehillä sama aktiviteettien määrä antoi vastausprosentiksi 44. (Taulukko 11.) TAULUKKO 11. Harrastusten lukumäärä käyntiä kohden Kävijöiltä tiedusteltiin, mikä oli heille tärkein harrastus Linnansaaren kansallispuistossa oleskelun aikana. Vastanneista 19 % ilmoitti tärkeimmäksi aktiviteetikseen luonnon tarkkailun. Melontaa piti kaikkein tärkeimpänä 16 % vastaajista, eväsretkeilyä 13 % ja retkeilyä 12 % kaikista vastanneista. (Kuva 7.)