Filosofian synty antiikin Kreikassa, aineistoa 1.2.2012 Alla ensin tekstikatkelma, jossa kuvataan yleisesti filosofian syntyä ja sitten sitaatteja varhaisimmilta ajattelijoilta Katkelma teoksesta Delius et.al.: Filosofian historia antiikista nykypäivään, Könemann 2001, suom. Eero Ojanen KREIKKALAINEN FILOSOFIA Myytistä logokseen Ihmiset alkoivat filosofoida ihmetyksen vuoksi ja tekevät niin myös nykyään. Tämä alkujaan Platoniin palautuva Aristoteleen lausuma on pätevä yhä tänä päivänä. Filosofisella ihmettelyllä tarkoitetaan tässä sellaista selittämättömien asioiden ja ilmiöiden ihmettelyä, joka nostaa myös kysymyksen niiden syistä. Mutta samalla tämä lause avaa myös kysymyksen itse filosofian synnystä ja alkuperästä: filosofinen tieto ei ole vain koulumaisen, ammatillisen filosofian asia. Myös myyttinen ajattelu sisältää filosofista tietoa, sillä myös se pyrkii vastaamaan ihmettelyyn ja selitystä vaativiin kysymyksiin. Rajanveto myytin, esifilosofisen ajattelun ja filosofian välillä ei tosiasiassa ole aina kovin helppoa, vaikka filosofianhistorioiden jaottelut sitä korostavatkin. Kysymykset maailman alkuperästä, luonnon ilmiöiden sekä yhteiskunnan normien ja laitosten selittämisestä ovat kaikille mainituille tietämisen muodoille yhteisiä. Erona on kuitenkin tapa, jolla näitä asioita käsitellään eli tarkemmin sanoen tapa, jolla näistä asioista puhutaan. Paljon puhuttu siirtyminen myytistä logokseen merkitsee jumal- ja sankaritarinoiden sekä tiukasti argumentoivan kielen välistä eroa. Jumalien avulla selittämisen sijaan etsitään yhä voimakkaammin rationaalista tapaa selittää maailma. Aristoteles ilmaisi tämän eron seuraavasti: kaikki teologit ovat pohtineet vain sitä, mikä heistä itsestään on ollut uskottavinta ja väheksyneet meidän kysymyksiämme. He
katsovat prinsiippien olevan jumalia ja syntyneen toisista jumalista ja he sanovat niiden, jotka eivät ole maistaneet nektaria ja ambrosiaa, muuttuneen kuolevaisiksi. On selvää, että he ovat käsitelleet näitä termejä itselleen tunnettuina. Kuitenkin se, mitä he sanovat näiden syiden soveltamisesta, menee yli ymmärryksemme, koska jos jumalat nauttivat näitä nautinnokseen, nektari ja ambrosia eivät voi olla heidän olemassaolonsa syy, ja jos he tarvitsevat niitä ollakseen olemassa, miten he olisivat ikuisia, jos he kerran tarvitsevat ruokaa? Mutta mytologiseen sofistiikkaan ei kannata paneutua kovin vakavasti. Sen sijaan on tutkittava niiden käsityksiä, jotka esittävät todistuksia (Aristoteles: "Metafysiikka", Suom. Tuija Jatakari, Kati Näätsaari ja Petri Pohjanlehto, 1990). Ankarassa mielessä filosofian synty on argumentin löytämisessä. Kreikkalainen filosofia ei syntynyt mantereella, vaan Vähän-Aasian (Miletos) ja Etelä- Italian (esim. Kroton ja Elea) kreikkalaisissa siirtokunnissa. Ateenaan se saapui vasta 400-luvun ekr. jälkipuoliskolla, Spartaan se ei kotiutunut milloinkaan. Tämä tilanne johtuu siitä, että uudenlaisten kysymysten ja ongelmien sekä toisenlaisten ajattelutapojen kohtaaminen aiheutti siirtokunnissa aidompaa tarvetta asioiden teoreettiseen selvittelyyn kuin emämaassa. Kaupunkivaltion rajat ylittävän liikkumisen, erityisesti kaupankäynnin, tarve pakotti myös uusiin, luotettaviin ja joustaviin kielellisen ja muun järjestelmällisen viestinnän sekä argumentaation muotoihin. Temaattisesti kreikkalainen filosofia painottui kolmelle alueelle: fysiikka (luonnonfilosofia), etiikka ja logiikka. Fysiikka ei tarkoittanut vain tähtitaivaan ja maapallon selittämistä, luonnonilmiöitä, aikaa, paikkaa ja liikettä, vaan myös teologiaa eli oppia jumalista, jotka luontoa tarkasteltaessa ilmenevät. Antiikin filosofianhistorioitsijat jäsensivät nämä kolme aluetta historiallisesti niin, että esisokraatikkoja pidettiin fysiikan, Sokratesta ja Platonia etiikan ja Aristotelesta logiikan perustajana. Esisokraatikot Siirtymä myytistä logokseen toteutui vähitellen. Myyttisen laulajan Orfeuksen mukaan nimensä saaneet orfilaiset ovat esimerkki ajattelijoiden ryhmästä, joka käsitteli
filosofian kysymyksiä olioiden alkuperästä ja maailman perusprinsiipistä vielä myytin kielellä, mutta jumalten nimet ja myytit toimivat selkeästi vain vertauskuvina ja myytit saivat näin uuden tulkinnan. Nämä kysymykset ovat myös Miletossa vaikuttaneiden joonialaisten luonnonfilosofien perusongelmia, ja heillä näkyy selkeä suuntautuminen myyteistä tiukan rationaaliseen maailmanselitykseen. Thaleelle maailman alkuperä eli prinsiippi (Arkhe) oli vesi, Anaksimandrokselle määreetön ja ikuinen ääretön, Anaksimeneelle taas jumalallinen, dynaaminen ja elämää värähtelevä ilma. Yhteistä kaikille näille ajattelijoille, joiden Aristoteles katsoo perustaneen varsinaisen kreikkalaisen filosofian, on pyrkimys löytää yksi ainoa maailman alkuperän selitys. Pythagoralaisten mukaan luku on niin materiaalisen kuin yhteiskunnallisenkin maailman alkuperä. Ilmiöiden maailma on heidän mukaansa muodostunut lukujen pohjalta. Luvut luovat kosmokseen järjestyksen rajaamalla epämääräisen ja siten määrittämällä sen. Pythagoralaiset vakiinnuttivat neljän tieteenalan kaanonin: aritmetiikka, geometria, astronomia ja akustiikka (rationaalinen harmoniaoppi) muodostivat myöhemmin quadriviumin nimellä seitsemän vapaan taiteen perustan. Niin teoreettisesti kuin käytännön elämässäkin pythagoralaiset suuntautuivat voimakkaasti eettisiin ja poliittisiin kysymyksiin, ja asettivat siten filosofialle painopisteen, jonka vasta sofistit, Sokrates sekä Platon myöhemmin julkilausutusti omaksuivat. Yksinäinen hahmo esisokraatikkojen joukossa oli Herakleitos. Hänelle tiedon perusta oli maailman ilmiöiden moninaisuuden empiirinen tarkastelu, joka johdatti hänet näkemään koko maailman vastakohtaisuuksista muodostuvana. Kaikki tapahtuminen on vastakohtien välisten suhteiden ilmaisua. Kaikkien asioiden isä on sota, toisin sanoen vastakohtien välinen taistelu, joka ikuisessa maailmanjärjessä (Logos) kuitenkin lopulta muodostaa ykseyden. Yhdestä tulee kaikki ja kaikesta tulee yksi. Tietoteoreettisen skeptisismin perustaja Ksenofanes arvosteli ankarasti tapoja ja traditioita, etenkin kuvitelmia ihmisenkaltaisista jumalista. Hänen teoriansa maailmankaikkeuden ykseydestä, liikkumattomuudesta ja ikuisuudesta loivat pohjaa elealaisuudelle, jonka perustaja Parmenides loi Herakleitokselle vastakkaisen, ankaran
loogisesti ja kielifilosofisesti perustellun staattisen ja monistisen ontologian eli opin olevasta. Hänen tietoteoreettinen peruslauseensa ajattelun ja olevan samuudesta tarkoittaa sitä, että sellaista, jota ei voi ajatella, ei voi olla olemassa. Koska väitteet muutoksesta aina edellyttävät jonkinlaista ei-olemassaolevaa asiantilaa (joko ennen muutosta tai sen jälkeen), ei muutosta voi olla olemassa, sillä ei-olevaa ei voi ajatella eikä sitä silloin voi myöskään järkevästi ilmaista. Oleva voidaan siten ajatella vain muuttumattomana, syntymättömänä ja katoamattomana kokonaisuutena (monismi). Tästä syntyy ristiriita, sillä arkipäivä näyttäytyy meille alituisena muutoksena. Parmenides ratkaisi tämän erottamalla aistihavainnon ajattelusta. Havaintoon liittyy näennäisyyttä, harhaa ja pelkkkää luulemista (doxa). Ajattelu ja empiirinen kokemus ovat näin aivan eri asioita. Empedokleen elementtiteoria on eräänlainen Herakleitoksen ja Parmenideksen välittäjä. Oleva ei ole yhtenäinen, vaan se koostuu laadullisesti erilaisista muodoista, tulesta, vedestä, maasta ja ilmasta, ja näiden erilaiset sekoitussuhteet johtavat empiiristen ilmiöiden moninaisuuteen. Muutoksen Empedokles tunnustaa ja selittää sen niin, että muutos on elementtien erkanemista ja yhdistymistä. Se ei tapahdu mekanistisesti eikä satunnaisesti, vaan koko kosmosta hallitsevien riidan ja rakkauden voimien tuloksena. Anaksagoraan mukaan neljän sijasta on olemassa ääretön joukko muuttumattomia ja näkymättömiä perusaineita, joiden keskinäistä yhdistymistä ja vuorovaikutusta säätelee koko universumia hallitseva henki (Nus). Myös atomistit Leukippos ja Demokritos yrittivät ylittää Herakleitoksen ja Parmenideksen vastakohtaisuuden. He hylkäsivät yhden kosmosta hallitsevan henkisen tai metafyysisen periaatteen ja olettivat sen sijaan pienimmät, jakamattomat peruosat eli atomit, jotka eroavat toisistaan hahmonsa ja järjestyksensä suhteen. Atomien suhteissa tapahtuvat mekaaniset ja satunnaiset muutokset tuottavat erilaiset maailmassa vallitsevat tilat. Sofistien myötä kreikkalaisessa filosofiassa alkaa uusi aikakausi. Mielenkiinto siirtyy luonnonfilosofian, kosmologian ja ontologian kysymyksistä eettisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sofistit toivat filosofian Ateenaan ja heidän tavattoman
suuri vaikutuksensa synnytti osaltaan myös vastavaikutuksen, sokraattis-platonisen sekä Aristoteleen filosofian. Niiden keskeinen lähtökohta oli juuri sofistien tietoteoreettisen ja eettisen skeptisimin vastustaminen. Käytännöllinen kokemus tiedon ja arvojen subjektiivisuudesta ja suhteellisuudesta johti sofistit yleiseen näkemykseen, että yleispätevä ja varma tieto ei ole mahdollista. Tässä hengessä he luopuivat filosofian totuudellisuuden vaatimuksesta ja korvasivat argumentin avulla vakuuttamisen sijaan puhetaidon avulla suostuttelemisella. Kommunikaatioteoreettisen filosofian synty ja kehitys perustuvat juuri tähän retoriikan korostamiseen. Sofistit olivat vaeltavia opettajia, jotka usein suuria (ja Sokrateen ja Platonin ankarasti arvostelemia) palkkioita vastaan opettivat monissa Kreikan valtioissa etenkin poliittisesti kunniahimoista nuorisoa menestymään oikeusjutuissa ja poliittisissa väittelyissä puhetaidon avulla. Tunnetuimpia sofisteja on Protagoras, joka erityisesti korosti asioiden suhteellisuutta. Hänen mukaansa sama väite voi jossain tilanteessa olla tosi ja toisessa epätosi. Tästä seuraa kuuluisa Homo-Mensura -teesi, jonka mukaan tiedon perustana on ihmisen subjektiivisuus: Ihminen on kaikkien asioiden mitta, olevien, että ne ovat, ja ei-olevien, että ne eivät ole. Sofisteilla oli suuri vaikutus heidän jälkeiseensä kreikkalaisen filosofian klassiseen kauteen (Sokrates, Platon, Aristoteles).
esisokraattisten filosofien sitaatteja: www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm Thales (n. 600 ekr.) Mitä palveluksia vanhemmillesi teetkin, kun vanhuus koittaa, saat ne lapsiltasi takaisin. (Thales) Älä luota kehen hyvänsä. (Thales) Helppo on neuvoa muita. (Thales) Hämmästyttävin asia on pitkäikäinen tyranni. (Thales) Jos tahdot hallita, pidä itsesi järjestyksessä. (Thales) Ole kaikessa kohtuullinen. (Thales) Muista ystäviä, ovat he sitten poissa tai läsnä. (Thales) Tavoittele kauneutta teoissa, älä ulkomuodossa. (Thales) Älä rupea laiskaksi vaikka rikastuisit. (Thales) Pythagoras (n. 570-500 ekr.) Kuole et kuolemassa, jos elämän lakia seuraat, kahlees' vain kirpoavat, jumaluus osasi on. (Pythagoras) Sielu kiertää välttämättömyyden kehää milloin mihinkin elämänmuotoon sidottuna. (Pythagoras) Valitse paras mahdollinen elämä, noudattamalla säännöllisiä elämäntapoja voit elää tyytyväisenä. (Pythagoras) Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa: vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan. (Pythagoras) Joka kysymystä voi katsella kahdelta puolelta. (Pythagoras) On vaikeampi rikkoa tapaa kuin luontoa vastaan. (Pythagoras) Ystävä on toinen minäni. (Pythagoras) Ystävyys on tasavertaisuutta. (Pythagoras) Harrasta seksiä talvella, älä kesällä. Syksyllä ja keväällä se tärvelee vähemmän kuin muulloin, mutta aina se rasittaa ja haittaa terveyttä. (Pythagoras) Älä pidä mitään omanasi. (Pythagoras) Ksenofanes (n. 570-480 ekr.) Ja selvää totuutta ei kukaan ihminen ole koskaan nähnyt eikä kukaan tule jumalista ja niistä asioista joista puhun sitä tietämäänkään; sillä vaikka hän onnistuisikin todella sanomaan miten asiat ovat, niin siitä huolimatta hän ei tiedä sitä, vaan kaikki on vain uskomuksia. (Ksenofanes) Puhdasta totuutta ei kukaan ole tavannut eikä koskaan tule tuntemaan. (Ksenofanes)
Kuolevaisilla on taipumus olettaa, että jumalilla on samanlainen syntyperä, vaatetus, puhetyyli ja ulkomuoto, kuin heillä itsellään. (Ksenofanes) Mutta jos lehmillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet tai ne voisivat piirtää käsillään ja tehdä asioita mitä ihmiset voivat tehdä, niin hevoset piirtäisivät jumalten muodot hevosenkaltaisiksi, lehmät lehmänkaltaisiksi, ja ne tekisivät heidän ruumiistaan muodoltaan samanlaisia kuin mitä heillä kullakin itsellän on. (Ksenofanes) Etiopialaisten jumalat ovat mustia ja nykerönenäisiä, traakialaiset sanovat jumalten olevan sinisilmäisiä ja punatukkaisia. (Ksenofanes) Jumala on yksi, eikä hän ole kuolevaisten kaltainen muodoltaan eikä ajatuksiltaan. (Ksenofanes) Herakleitos (n. 535-475 ekr.) Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää. (Herakleitos) Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat. (Herakleitos) Tätä maailmanjärjestystä, kaikille samaa, ei tehnyt kukaan jumalista eikä kukaan ihmisistä, vaan se on aina ollut ja on ja tulee olemaan ikuisesti elävä tuli, joka mittansa mukaisesti syttyy ja mittansa mukaisesti sammuu. (Herakleitos) Aurinko on joka päivä uusi. (Herakleitos) Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. (Herakleitos) Asiat tekevät kaiken aikaa tilaa toisille eikä mikään ole liikkumatonta. (Herakleitos) Toisilleen vastakkaiset pyrkivät yhdistymään, erilaisista sävelistä syntyy kaunein harmonia ja kaikki syntyy taistelun kautta. (Herakleitos) Kaunein harmonia saa alkunsa riitasoinnusta. (Herakleitos) Kuolemattomat ovat kuolevaisia, kuolevaiset kuolemattomia: eläen kuolemaansa, kuollen elämäänsä. (Herakleitos) Jumala on päivä ja yö, talvi ja kesä, sota ja rauha, yltäkylläisyys ja nälänhätä; mutta hän muuttuu kuin oliiviöljy joka, kun se sekoitetaan hajusteisiin, saa nimensä kunkin niistä tuoksusta. (Herakleitos) Sota on kaiken isä, kaiken kuningas. Toiset se esittää jumalina, toiset ihmisinä; toiset se tekee orjiksi, toiset vapaiksi. (Herakleitos) Tajunta on kaikelle yhteinen. (Herakleitos) Luuloviisaus on kaatumatauti. (Herakleitos) Ihmisille ei koituisi mitään etua siitä, jos heidän toivomuksensa täyttyisivät. (Herakleitos) Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos) Lakkaat pelkäämästä, jos luovut toivosta. (Herakleitos) Kuolema on se, mitä näemme valveilla ollessamme, uni se, mitä näemme nukkuessamme. (Herakleitos) Monien asioiden opettelu ei tee viisaammaksi. (Herakleitos) Koirat haukkuvat sitä, mitä eivät tunne. (Herakleitos) Sielun rajoja ei voi löytää, vaikka kulkisi jokaisen tien. Niin syvä on sen ulottuvuus. (Herakleitos)
Perikles (n. 495-429 ekr.) Vaikkakin vain harvat määräävät tapahtumien kulusta, jokainen meistä kykenee arvioimaan niitä. (Perikles) Anna ajan hallita, sillä se on neuvonantajista viisain. (Perikles) Me rakastamme kauneutta kohtuuden rajoissa, ja viisautta olematta silti velttoja. Rikkauttamme käytämme toimintaan oikeana hetkenä, emme siitä kerskaile, eikä kenellekään ole häpeäksi, että tunnustaa köyhyytensä, mutta suuri häpeä on, ellei hän tee mitä voi siitä vapautuakseen. Samojen henkilöiden nähdään meillä hoitavan yksityisiä ja yleisiä tehtäviä, ja nekin meistä, jotka rajoittuvat oman ammattinsa harjoittamiseen, tuntevat varsin hyvin julkiset asiat, sillä me yksin emme katso miestä, joka ei osallistu valtiollisiin tehtäviin, ainoastaan eristäytyväksi, vaan myös kelvottomaksi kansalaiseksi. (Perikles) Olemme myös pitäneet monin tavoin huolta henkisestä virkistäytymisestä työn lomassa. Meillä on kilpailuja ja uhrijuhlia pitkin vuotta ja kalustamme kotimme hyvällä maulla. Näin torjumme masennusta. Kaupunkimme on niin suuri, että meille tulee tuotteita kaikkialta maailmasta, ja meillä on onni saada nauttia kotonamme muiden maiden tuotteita yhtä turvallisesti kuin oman maaperän hedelmiä. -- Kaupunkimme on avoinna kaikille, emmekä koskaan karkottamalla estä ketään, vihollistakaan, oppimasta ja näkemästä mitään, mistä hänelle voi olla hyötyä.-- Toiset yrittävät kasvatuksella istuttaa jo lapsiin miehen mielen, mutta me kasvatamme vapaasti. Silti olemme valmiit käymään urheasti tasapäiseen taisteluun. (Perikles) Katoamaton on yksin kunnia, eikä vanhus tunne tyytyväisyyttä rakkaudesta, niin kuin usein sanotaan, vaan kunniasta. (Perikles) Zenon (490-430 ekr.) Kohtalo on loputon syy-seuraus -ketju, joka antaa kaikelle järjestyksen. Kohtalo on selitys sille, miten maailmankaikkeus jatkaa kulkuaan. (Zenon) Paras on hyvien neuvojen seuraaja. (Zenon) Mikä ystävä on? 'Alter ego' Toinen minä. (Zenon) Protagoras (480-411 ekr.) Ihminen on kaiken mitta. Kaiken sen mitta, mikä on, mitä on, ja kaiken sen, mikä ei ole sitä, mitä ei ole. (Protagoras) Ihminen on kaiken mitta, kaikkien asioiden, jotka ovat niin kuin ovat eivätkä ole niin kuin eivät ole. (Protagoras) Jokaisella asialla on kaksi puolta. (Protagoras) Hippokrates (n. 400 ekr.) Elämä on lyhyt, tieto pitkä, tilaisuus kiitävä, kokemus petollinen, päätöksenteko vaikea. (Hippokrates) Missä rakastetaan lääketiedettä, siellä rakastetaan ihmistä. (Hippokrates) Demokritos (460-371 ekr.) Voimme olla mitä tahansa mieltä, tuntea kylmää tai kuumaa, mutta todellisuus koostuu atomeista ja tyhjyydestä. (Demokritos) Se joka harjoittaa vääryyttä on onnettomampi kuin se, joka kärsii vääryyttä. (Demokritos) Monet jotka tekevät mitä häpeällisimpiä tekoja, pitävät mitä mainioimpia puheita. (Demokritos) Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä. (Demokritos) Moraalisesti hyvää ei ole se, ettei tehdä väärin, vaan se, ettei edes tahdota tehdä väärin. (Demokritos) Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. (Demokritos)
Elämä on läpimatka ja maailma on näytäntösali. Tullaan sisään, katsotaan ja lähdetään. (Demokritos) Kyllin rohkealle jokainen maa on juuri hänen synnyinmaansa. (Demokritos) Viisas voi mennä minne tahansa, sillä hyveellisen sielun isänmaa on koko maailma. (Demokritos) Totuus on niin syvällä, ettemme tiedä siitä mitään. (Demokritos) Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee. (Demokritos) Ihminen on pieni maailmankaikkeus. (Demokritos) Luonto ja opetus muistuttavat toisiaan. Opetus muokkaa ihmisen uudeksi, ja muokatusta tulee toinen luonto. (Demokritos) Ihmisen arvoa tai arvottomuutta punnittaessa eivät paina vain hänen tekonsa vaan myös hänen toiveensa. (Demokritos) Joka valitsee sielun hyvän, valitsee jumaluuden, joka valitsee ruumiin hyvän, ihmisyyden. (Demokritos) On järjetöntä olla alistumatta elämän välttämättömyyksiin. (Demokritos) Kukaan ei näköjään rakasta sitä, joka ei rakasta ketään. (Demokritos) Nähdäkseni ei kannata hankkia lapsia. Lasten kasvattamiseen liittyy runsaasti suuria vaaroja ja murheita, ja on vain harvoja onnistuneita ihmistaimia, nekin hentoja ja heikkoja. (Demokritos) Samoin kuin ruumis sairastuu, voivat sairastua myös koti ja elämä. (Demokritos) Nainen on miestä paljon ovelampi juonittelija. (Demokritos) Aito onni ei asu karjassa eikä kullassa. Onnen asunto on sielu. (Demokritos) Toisinaan nuoret ymmärtävät asioita paremmin kuin vanhat, sillä ajattelua ei opeta aika, vaan oikea kasvatus ja luontainen taipumus. (Demokritos) Nuoruuden etuna ovat voima ja kauneus. Vanhuuden kukinto on viisaus. (Demokritos) Vanhuus on täydellistä rampautumista. Kaikki sillä on ja kaikesta sillä on puutetta. (Demokritos) Tyhmät haluavat elää vanhoiksi osaamatta nauttia vanhuudesta. (Demokritos) Ihminen, joka pakenee kuolemaa, ajaa sitä takaa. (Demokritos) Hyvä ja todellinen ovat samat kaikille, mutta mielihyvää saa kuka mistäkin asiasta. (Demokritos) Kyltymätön rahanhimo, jolle mikään ei riitä, on paljon suuremmaksi turmioksi kuin äärimmäinen köyhyys, sillä mitä suurempi on himo, sitä suurempi on puute. (Demokritos) Elämä vailla juhlia on kuin pitkä tie vailla lepotaukoja. (Demokritos) Kateellinen aiheuttaa tuskaa itselleen samoin kuin viholliselleen. (Demokritos) Jos hylkäät kohtuuden, kaikkein mieluisimmasta voi tulla vastenmielistä. (Demokritos) Ei se ole hyväntekijä, joka odottaa vastapalvelusta, vaan se, joka auttaa vapaasta tahdosta. (Demokritos) Vapaaehtoinen raadanta on helpompi kestää kuin vastentahtoinen. (Demokritos) Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen. (Demokritos)