VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Ilmastonmuutos Sinun maailmasi sinun ilmastosi Vähähiilinen talous edistää talouskasvua ja työpaikkojen luomista
SISÄLLYS VALOKEILASSA EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA Julkaisu kuuluu sarjaan, jossa esitellään EU:n toimia sekä niiden taustoja ja tuloksia eri politiikan aloilla. Miksi tarvitaan EU:n ilmastopolitiikkaa?.... 3 EU:n toiminta... 7 EU:n ilmastopolitiikka...11 Tulevaisuuden näkymät...15 Lisätietoa...16 Julkaisuja voi ladata verkosta: http://europa.eu/pol/index_fi.htm http://europa.eu/!xc36vk Tietoa EU:n toiminnasta 12 oppituntia Euroopasta Eurooppa 2020 -strategia: Euroopan kasvustrategia EU:n perustajat Aluepolitiikka Digitaalistrategia Elintarvikkeiden turvallisuus Energia Humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu Ilmastonmuutos Kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat Kansanterveys Kauppa Kilpailu Koulutus, nuoriso ja urheilu Kulttuuri ja audiovisuaaliala Kuluttajat Laajentuminen Liikenne Maatalous Meri- ja kalastusasiat Muuttoliike ja turvapaikka-asiat Oikeusasiat, perusoikeudet ja tasa-arvo Pankki- ja rahoitustoiminta Petostentorjunta Rajavalvonta ja turvallisuus Sisämarkkinat Talous- ja rahaliitto ja euro Talousarvio Tulli Tutkimus ja innovointi Työllisyys- ja sosiaaliasiat Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Verotus Ympäristö Yritystoiminta Valokeilassa Euroopan unionin politiikka Ilmastonmuutos Euroopan komissio Viestinnän pääosasto Kansalaistiedotus 1049 Bryssel BELGIA Teksti on päivitetty marraskuussa 2014 Kansi ja sivun 2 kuva: istockphoto/leonid Spektor 16 s. 21 29,7 cm ISBN 978-92-79-41345-2 doi:10.2775/83926 Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 Euroopan unioni, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittua. Yksittäisten valokuvien käyttöön tai jäljentämiseen on haettava lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta.
I L M A S T O N M U U T O S 3 Miksi tarvitaan EU:n ilmastopolitiikkaa? Maapallon ilmasto on muutoksessa. Sen keskimääräinen lämpötila nousee, koska ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrä lisääntyy. Nämä kaasut päästävät auringonsäteilyn ilmakehässä lävitseen, mutta estävät lämmön pääsyn pois. Ilmaston lämpötilan nousulla on ennennäkemättömiä seurauksia ympäri maailmaa. Jäävuoret sulavat ja merenpinta nousee. Tulvia tai pitkäaikaista kuivuutta esiintyy myös sellaisilla alueilla, jotka eivät aiemmin ole kärsineet tällaisista äärimmäisistä sääilmiöistä. Poikkeukselliset sääolot vaikuttavat yhä voimakkaammin talouteen, ympäristöön, terveyteen ja jokapäiväiseen elämäämme. Kasvihuonekaasut Kasvihuonekaasut ovat saaneet nimensä siitä, että ne vangitsevat auringon lämpöä ilmakehään samaan tapaan kuin kasvihuoneen lasi. Hiilidioksidi (CO 2 ) on kasvihuonekaasuista tärkein. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nykyisin korkeimmillaan 800 000 vuoteen. Teollisuusmaat ovat sitoutuneet Kioton pöytäkirjalla rajoittamaan seuraavien seitsemän kasvihuonekaasun päästöjä: Hiilidioksidi (CO 2 ). Hiilidioksidipäästöt syntyvät fossiilisten polttoaineiden, puun tai minkä tahansa muun hiiltä sisältävän aineen palamisesta. Elävät kasvit ja puut myös sitovat hiilidioksidia. Metaani (CH 4 ). Päästöt ovat peräisin monista erilaisista luonnon lähteistä ja ihmisen toimista, kuten fossiilisten polttoaineiden tuotannosta, kotieläintaloudesta, riisinviljelystä ja jätehuollosta. Typpioksiduuli (N 2 O). Typpioksiduulin päästölähteitä ovat lannoitteet, fossiilisten polttoaineiden palaminen ja typpeä hyödyntävä teollisten kemikaalien tuotanto. Neljä fluorattua kaasutyyppiä, jotka on kehitetty erityisesti teollisuuden käyttöön: fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC), rikkiheksafluoridit (SF 6 ) ja typpitrifluoridi (NF 3 ). istockphoto/seppfriedhuber Napajäätiköt sulavat, merenpinta nousee ja jäätiköt kutistuvat ilmastonmuutoksen vuoksi.
4 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Uudesta, maailmanlaajuisesta ilmastonmuutossopimuksesta käydään parhaillaan kansainvälisiä neuvotteluja. Sopimus on määrä hyväksyä vuonna 2015. EU pyrkii uuteen pöytäkirjaan, joka on kunnianhimoinen, kattava ja oikeudellisesti kaikkia osapuolia sitova Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Merenpinnan kohoaminen uhkaa alavien saarivaltioiden ja rannikkoyhteisöjen olemassaoloa. Äärimmäiset sääilmiöt vaarantavat elintarviketuotannon erityisesti köyhimmissä kehitysmaissa. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana helleaallot ovat olleet osasyynä kymmenien tuhansien ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan. Veden ja elintarvikkeiden puute voi aiheuttaa alueellisia konflikteja, nälänhätää ja pakolaisvirtoja. Jotkin kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jos ilmastonmuutokseen ei sopeuduta, siitä aiheutuvien vuotuisten kustannusten arvioidaan olevan ainakin 100 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä koko EU:ssa. Tieteelliset todisteet Ilmastonmuutos on tunteita herättävä asia. Jotkut kieltävät koko ilmiön olemassaolon ja väittävät, ettei kasvihuonekaasupäästöjä tarvitse vähentää minkäänlaisin toimin eikä politiikoin. Tällainen näkemys on vastoin maailman ilmastotutkijoiden ylivoimaisen enemmistön kantaa. Ilmastoasiantuntijoiden valtaosa (97 %) katsoo, että ilmasto on muutoksessa ja että sen keskeisenä syynä on ihmisen toiminnasta varsinkin fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja kaasun polttamisesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen lisääntyminen sekä metsien tuhoutuminen. Tämä kanta käy ilmi myös maailman johtavista ilmastotutkijoista koostuvan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kansainvälisesti tunnustetuista tieteellisistä arvioinneista. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) perustettiin vuonna 1988 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristöohjelman ja Maailman ilmatieteellisen järjestön yhteisestä aloitteesta. Se on maailman johtava ilmastonmuutosta ja sen ympäristöön kohdistuvia ja sosioekonomisia vaikutuksia tutkiva tieteellinen elin. IPCC perustaa arviointinsa kymmeniintuhansiin eri puolilla maailmaa tehtyihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin. TV uutiset tuovat säännöllisesti koteihimme kuvia ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista eri puolilta maailmaa. Aina ei kuitenkaan tule heti ajatelleeksi, millaisia rasitteita terveydenhuoltopalveluille ja perusinfrastruktuurille ilmastonmuutoksesta aiheutuu ja millaisia poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä jännitteitä rajallisten luonnonvarojen, kuten veden, saatavuuteen liittyy. Maailman ilmaston lämpeneminen ei tarkoita vain napajäätiköiden sulamista ja koske vain jääkarhuja. Se on koko tämän sukupolven ja tulevien sukupolvien ongelma. Maapallon keskimääräinen pintalämpötila on noussut lähes 0,8 C korkeammaksi kuin vuonna 1880, mutta Euroopan alue on lämmennyt enemmän, noin 1,4 C. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että maailman ympäristön tila voi muuttua peruuttamattomasti ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia, jos maapallo lämpenee enemmän kuin 2 C esiteolliseen kauteen verrattuna (eli noin 1,2 C nykytilanteeseen verrattuna). Kolmetoista historian neljästätoista lämpimimmästä vuodesta on mitattu tällä vuosituhannella. Viimeisimpien tutkimusten mukaan maailman maiden tähänastisilla toimilla ei pystytä pitämään lämpötilan nousua enintään 3 C:ssa tämän vuosisadan loppuun mennessä, vaan nousua voi olla 4 C tai jopa 6 C.
I L M A S T O N M U U T O S 5 istockphoto/brzi Uusiutuvien energialähteiden käyttö hyödyttää niin ympäristöä kuin talouttakin. EU:n kanta on jo pitkään ollut, että lämpötila ei saisi nousta enempää kuin 2 C. Koko kansainvälinen yhteisö tunnustaa nykyisin asian tärkeyden. EU:n politiikka perustuu vankkaan tieteelliseen tutkimukseen. Se haluaa toimia ilmastonmuutoksen torjuntatoimien suunnannäyttäjänä muullekin maailmalle ja on esimerkiksi asettanut jäsenmailleen sitovia tavoitteita ja toteuttanut päästökauppajärjestelmän kaltaisia aloitteita. EU vähensi vuosina 1990 2012 kasvihuonekaasupäästöjään yli 19 prosenttia, ja samana aikana sen talous kasvoi 45 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisintensiteetti (päästöt BKT-yksikköä kohden) väheni EU:ssa kyseisenä ajanjaksona lähes puoleen. Talouskasvu ei missään EU-maassa enää ole suoraan yhteydessä päästöjen lisääntymiseen. Varhaisten toimien tärkeys Ilmaston lämpenemisen pitäminen 2 C:n rajoissa on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista. Mitä nopeammin toimet pannaan täytäntöön, sitä tehokkaampia ja edullisempia ne ovat. Tämän vuoksi EU jatkaa ilmastopolitiikkansa toteuttamista huolimatta talouskriisistä ja siitä johtuvista EU-maiden budjetteihin kohdistuvista paineista. Ilmasto- ja energia-alalla harjoitettu rakennepolitiikka on merkittävästi auttanut vähentämään päästöjä EU:ssa vuoden 2005 jälkeen. Vuosina 2008 2012 havaitusta päästöjen vähenemisestä alle puolet oli seurausta talouskriisistä. Vähähiilisen talouden edistäminen voi myös tukea työllisyyttä ja kasvua, koska siinä kannustetaan innovointia uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja muun puhtaan teknologian aloilla. Vihreän talouden alalle syntyy runsaasti uusia työpaikkoja, ja vihreä talous vahvistaa myös EU:n energiavarmuutta vähentämällä riippuvuutta öljyn ja maakaasun tuonnista.
6 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Tukea työllisyydelle Ympäristöliiketoiminnan eli ympäristöä säästäviä tuotteita ja palveluja kehittävien elinkeinojen alalla on talouskriisinkin aikana luotu vihreitä työpaikkoja. Alan työpaikkojen määrä lisääntyi 3 miljoonasta 4,2 miljoonaan vuosina 2002 2011. Tästä kasvusta 20 prosenttia syntyi taantumavuosien aikana. Euroopan komissio esitteli heinäkuussa 2014 suunnitelman, jolla pyritään edelleen lisäämään vihreän talouden työpaikkoja. Ilmastonmuutos edellyttää kansainvälisiä toimia Ilmastonmuutos ei tunne kansallisia rajoja, joten sen torjumiseksi tarvitaan kansainvälisiä toimia. EU:lla oli keskeinen rooli laadittaessa ilmastonmuutosta koskevaa YK:n puitesopimusta, joka allekirjoitettiin vuonna 1992, sekä kyseistä sopimusta täydentävää vuonna 1997 allekirjoitettua Kioton pöytäkirjaa, jolla rajoitetaan teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Nykyisin yli puolet maailman päästöistä on kuitenkin peräisin kehitysmaista. Kansainvälinen yhteisö laatii tämän vuoksi parhaillaan uutta YK:n ilmastosopimusta, jossa edellytetään toimia kaikilta mailta. Aikataulun mukaan maiden on määrä hyväksyä sopimus vuonna 2015, ja se tulee voimaan vuonna 2020. Euroopan komission tehtävänä ilmastonmuutoksen torjunnassa on kehittää ja toteuttaa EU:n ilmastopolitiikkoja ja -strategioita edustaa EU:ta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yhdessä EU:n neuvoston puheenjohtajamaan kanssa panna täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmä seurata EU maiden päästövähennystavoitteiden toteutumista päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla edistää siirtymistä vähähiiliseen, puhtaaseen teknologiaan perustuvaan talouteen panna täytäntöön ilmastonmuutosta koskeva EU:n sopeutumisstrategia ja tukea EU maiden toimia tällä alalla hallinnoida EU:n talousarviota (20 % talousarvion määrärahoista on varattu ilmastonmuutosta torjuvien toimien tukemiseen).
I L M A S T O N M U U T O S 7 EU:n ilmastotoimet EU on johdonmukaisesti ajanut ilmastomuutoksen vastaisia toimia ja tukenut siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Se sitoutui jo vuonna 1990 pysäyttämään hiilidioksidipäästöjensä (CO 2 ) määrän kyseisen vuoden tasolle vuoteen 2000 mennessä ja onnistuikin siinä. EU on tämän jälkeen toteuttanut monia ympäristöpoliittisia toimia, joiden tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Monet niistä sisältyvät vuonna 2000 perustettuun eurooppalaiseen ilmastonmuutosohjelmaan. Monet EU-maat ovat lisäksi toteuttaneet kansallisia toimia. EU-johtajat ovat asettaneet vuodeksi 2020 erittäin kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet. EU on myös maailman ensimmäinen alue, jossa on annettu sitovaa lainsäädäntöä tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. EU-johtajat hyväksyivät lokakuussa 2014 vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet. Näin he vahvistivat sitoumuksensa toimiin, joiden avulla EU:n talous- ja energiajärjestelmästä tehdään kilpailukykyisempi, turvallisempi ja kestävämpi. EU on vahvistanut myös kunnianhimoiset pidemmän aikavälin päästötavoitteet, jotka ulottuvat vuoteen 2050. istockphoto/teun van den Dries Eurooppa 2020 -strategia Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi EU:n älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 strategian viidestä pääteemasta. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia, että vähintään 20 prosenttia EU:n energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä ja että energiahyötysuhdetta parannetaan 20 prosenttia. Kaksi ensin mainittua tavoitetta on sisällytetty osaksi sitovaa lainsäädäntöä, nk. ilmasto- ja energiapakettia, joka tuli voimaan kesäkuussa 2009. Lainsäädännössä asetetaan sitovat kansalliset tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytölle. Niissä otetaan huomioon EU-maiden erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen ja päästöjen vähentämiseen niillä aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Kansalliset uusiutuvien energialähteiden käytön tavoitteet vuoteen 2020 mennessä vaihtelevat Maltan 10 prosentista Ruotsin 49 prosenttiin. Uusiutuvan energian tuotanto on Maltassa vasta käynnistymässä, kun taas Ruotsissa ala on pitkälle kehittynyt ja bioenergian ja vesivoiman osuus suuri. Eri maiden kansallisten tavoitteiden summana on määrä päästä koko EU:n yhteiseen tavoitteeseen eli uusiutuvan energian osuuden nostamiseen 20 prosenttiin. Se olisi huomattava parannus verrattuna vuoteen 2010, jolloin uusiutuvista lähteistä saadun energian osuus kulutuksesta oli keskimäärin 12,5 prosenttia. Energiahyötysuhteen parantamisesta annettiin lainsäädäntöä vuonna 2012. Siihen sisältyvät kansalliset tavoitteet eivät ole sitovia. Hillitseminen ja sopeutuminen Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä tarkoitetaan sitä, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään tai rajoitetaan. Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla vahvistetaan yhteiskunnan kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja pidetään sen kielteiset seuraukset mahdollisimman pieninä. EU voi saavuttaa ilmastotavoitteensa etsimällä vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille.
8 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Ilmastopolitiikan puitteet vuoteen 2030 EU tarvitsee yhtenäisiä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita kaudelle 2020 2030, jotta investoijille voidaan taata sääntelyvarmuus ja jäsenmaat voivat toimia koordinoidusti. EU-johtajien lokakuussa 2014 hyväksymillä puitteilla ohjataan siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta ja vahvistetaan EU:n kunnianhimoiset tavoitteet kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Tavoitteena on kehittää energiajärjestelmä, jolla turvataan kuluttajille kohtuuhintainen energiansaanti, vahvistetaan EU:n energian toimitusvarmuutta, vähennetään riippuvuutta energian tuonnista, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja edistetään vihreää kasvua ja työllisyyttä. Sitoutuminen tavoitteeseen, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään EU:ssa vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä, on keskeinen osa hyväksyttyjä puitteita. Tavoite pyritään saavuttamaan uudistetun EU:n päästökauppajärjestelmän avulla. Uusiutuvan energian edistäminen on olennaisen tärkeää kilpailukykyisen, turvallisen ja kestävän energiajärjestelmän luomisessa. EU-johtajat ovat hyväksyneet tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuutta nostetaan vähintään 27 prosenttiin EU:n energiankulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Myös energiatehokkuus on uusien puitteiden keskeinen osa. EU-johtajat ovat asettaneet ohjeellisen 27 prosentin energiansäästötavoitteen, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on määrä saavuttaa kustannustehokkaalla tavalla, ja se tukee päästökauppajärjestelmän vaikuttavuutta edistämällä yleisten ilmastotavoitteiden saavuttamista. Vuonna 2020 arvioidaan uudelleen, voidaanko tavoite mahdollisesti nostaa 30 prosenttiin. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2011 toimintasuunnitelman siitä, miten kilpailukykyisen vähähiilisen talouden tavoitteeseen voitaisiin vuoteen 2050 mennessä päästä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Edistymistä seurataan välitavoitteiden avulla. Toimintasuunnitelmassa tarkastellaan eri aloja (esim. energiantuotanto ja maatalous) ja niiden keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Energiantuotannosta olisi saatava lähes täysin hiilidioksidipäästötöntä vuoteen 2050 mennessä. Energiatehokkuuttaan tehostamalla EU voisi vähentää energiankulutustaan noin 30 prosenttia. Paikallista energiantuotantoa lisäämällä vähennetään riippuvuutta energian tuonnista. Lisäksi vähähiiliseen talouteen siirtymisellä vähennetään ilmansaasteita ja niistä johtuvia terveyteen liittyviä kustannuksia. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo. Vaikka kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin huomattavasti, maapallon ilmasto voi lämmetä vielä vuosikymmenten ajan ja vaikutuksia aiheutua vielä satojen vuosien ajan, koska aiempien päästöjen vaikutukset alkavat tuntua vasta vähitellen. Tämän vuoksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen hillintä ovat toisiaan täydentäviä toimia. Euroopan komissio on laatinut EU:lle sopeutumisstrategian, jonka tavoitteena on vahvistaa jäsenmaiden kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen merkitsee ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten MISTÄ KASVIHUONEKAASUT OVAT PERÄISIN? Teolliset prosessit 7,2 % Hajapäästöt 1,8 % Maatalous 10,5 % Jäte 3,2 % Energiateollisuus 31,7 % Vuoden 2050 tavoitteet Osana pyrkimyksiä pitää maapallon lämpötilan nousu alle 2 C:ssa EU on asettanut itselleen pitkän tähtäimen tavoitteeksi vähentää päästöjä 80 95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Muidenkin kehittyneiden maiden on kuitenkin sitouduttava tekemään oman osuutensa yhteisen päämäärän hyväksi. Näin suuri päästöjen vähentäminen edellyttää, että EU:sta tulee vähähiilinen talous. Asuin/ Commercial 13,5 % Liikenne 20,1 % (ilman kansainvälistä ilmailua) Kasvihuonekaasupäästöt aloittain 28 EU-maassa (2012) Valmistus ja rakentaminen (energia) 12,0 %
I L M A S T O N M U U T O S 9 EU VÄHENTÄÄ PÄÄSTÖJÄ 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1990 1995 2000 2005 2010 2012 Kasvihuonekaasupäästöt 28 EU-maassa lukuun ottamatta maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) (miljoonaa tonnia) ennakointia ja toimia niiden aiheuttamien tuhojen estämiseksi tai minimoimiseksi sekä uusiin mahdollisuuksiin tarttumista. On osoitettu, että hyvin suunnitellut sopeutumistoimet säästävät rahaa ja ihmishenkiä myöhemmin. Koska ilmastonmuutoksen vaikutusten vakavuus ja luonne vaihtelevat eri alueiden välillä Euroopassa, suurin osa sopeutumisaloitteista on toteutettava alueellisella tai paikallisella tasolla. EU tukee jäsenmaiden sopeutumistoimia täydentävällä strategialla, jolla tarjotaan ohjausta ja tukea, edistetään tiedonhankintaa ja vaihtoa ja varmistetaan, että sopeutumistarpeet otetaan huomioon kaikissa EU-politiikoissa. Vuonna 2012 perustettu Euroopan ilmastonmuutosportaali (http://climate-adapt.eea. europa.eu) tukee ilmastonmuutokseen mukautumista edistäviä toimia Euroopassa. Euroopan komission aloitteesta käynnistettiin vuonna 2014 Euroopan kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen yhteydessä Mayors Adapt aloite, jonka tavoitteena on saada kaupungit tiiviimmin mukaan ilmastomuutokseen sopeutumista edistäviin toimiin. Aloitteella tuetaan sopeutumista, verkostoitumista ja tiedotustoimia paikallisella tasolla, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset eniten tuntuvat. EU maiden osuus päästöistä maailmanlaajuisesti EU-maiden osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10 prosenttia. Yli 80 prosenttia tästä on lähtöisin energian tuotannosta ja käytöstä sekä liikenteestä. Kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät edelleen ympäri maailman. Maailmanlaajuinen ongelma edellyttää maailmanlaajuisia toimia. EU esiintyy yhtenä rintamana kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. EU:n puolesta neuvottelijoina toimivat Euroopan komissio ja se jäsenmaa, joka kulloinkin vastaa EU:n neuvoston kiertävästä puheenjohtajuudesta. Vuonna 1992 tehty ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus (UNFCCC) oli ensimmäinen suuri kansainvälinen ilmastonmuutossopimus. Sen on ratifioinut 196 maata, mukaan luettuina kaikki silloiset EU-maat, sekä EU myös erikseen. Sopimuksessa luodaan kehys kansainväliselle yhteistyölle, jonka tavoitteena on estää ihmisen toiminnan maailman ilmastojärjestelmälle aiheuttamat vaarat. Puitesopimusta täydentää vuonna 1997 tehty ja vuonna 2005 voimaan tullut Kioton pöytäkirja, jossa asetetaan teollisuusmaille sitovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet. Pöytäkirja on ensimmäinen vaihe toimissa, joilla pyritään kääntämään päästöjen maailmanlaajuinen kehityssuuntaus. Uutta kansainvälistä pontta ilmastotoimille Vaikka neuvottelut oli aloitettu jo vuonna 2007 ja odotukset olivat suuret, ei Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 onnistuttu saamaan aikaan uutta kattavaa YK:n ilmastosopimusta. Noin 100 maata (myös EU-maat) on neuvottelujen pohjalta kuitenkin sitoutunut vähentämään tai rajoittamaan päästöjään vuoteen 2020 mennessä. EU:n ja heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden aloitteesta päätettiin vuonna 2011 pidetyssä YK:n ilmastokonferenssissa
10 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A käynnistää uusi neuvottelukierros, jonka tavoitteena on päästä sopimukseen maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta, joka sitoo kaikkia maita, niin teollisuusmaita kuin kehitysmaitakin. Uusi sopimus hyväksyttäneen Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015, ja se tullee voimaan vuonna 2020. Pariisin kokouksen alla on ollut havaittavissa, että monien teollisuus- ja kehitysmaiden näkemykset ovat kehittymässä samaan suuntaan: nk. yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien ja valmiuksien periaatteen (CBDR-RC) soveltamista on tarkasteltava uudelleen. Maiden jako kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko ne velvollisia vähentämään kasvihuonekaasuja vai ei, ei enää voi perustua tulotasoon niin kuin Rion ympäristökokouksen aikaan vuonna 1992. Vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä kaikkien maiden olisi mahdollisuuksiensa mukaan ilmoitettava, millaiseen kasvihuonekaasupäästöjen vähennykseen ne ovat valmiit sitoutumaan uudessa ilmastosopimuksessa. Näin voidaan avoimella tavalla arvioida, ovatko kunkin maan toimet ja yhteiset toimet riittäviä, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin pitää alle 2 C:ssa. Eurooppa-neuvoston hyväksymä tavoite, jonka mukaan EU:n on vähennettävä päästöjä 40 prosenttia, on osoitus siitä, että EU:lla on johtoasema maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Se toimii myös haasteena muille maailman johtaville talouksille, joiden olisi samaan tapaan osoitettava vastuunsa ja ilmoitettava omat tavoitteensa hyvissä ajoin ennen Pariisin kokousta. Uuden maailmanlaajuisen sopimuksen lisäksi kansainvälinen yhteisö keskustelee myös maailmanlaajuisten ilmastotoimien tavoitetason nostamisesta vuoteen 2020 mennessä. Yleisesti nimittäin tunnustetaan, että nykyiset sitoumukset jäävät kauas sellaisista päästövähennyksistä, jotka ovat tarpeen maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi alle 2 C:een. Jotta tähän tavoitteeseen voidaan päästä, kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuinen lisääntyminen on tieteellisten tutkimusten mukaan saatava pysähtymään viimeistään vuonna 2020, ja vuonna 2050 päästöjen määrä saa olla enintään puolet vuoden 1990 tasosta. Päästöjen vähenemisen on tämän jälkeen jatkuttava edelleen. Neuvotteluihin osallistuvat kaikkein korkeimman tason poliittiset päättäjät. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moon kutsui valtioiden päämiehiä syyskuussa 2014 ilmastonmuutosta käsittelevään huippukokoukseen. Noin 120 maailman johtajaa ilmaisi sitoumuksensa kiireellisesti tarvittaviin maailmanlaajuisiin toimiin. Myös liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajat tukivat laajasti tavoitteita, ja New Yorkissa järjestettyyn kansalaisten ilmastomarssiin osallistui peräti 500 000 ihmistä. istockphoto/michaelutech EU:n päästökauppajärjestelmä on kustannustehokas keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
I L M A S T O N M U U T O S 11 EU:n ilmastopolitiikka EU pyrkii eri alojen toimintapolitiikoillaan vähentämään päästöjä, edistämään puhdasta energiaa ja energiatehokkuutta sekä tukemaan Euroopan siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Tärkein väline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on EU:n päästökauppajärjestelmä, joka on luonut maailman suurimmat hiilimarkkinat. EU on ollut edelläkävijänä kasvihuonekaasupäästöjen rajoituksilla käytävässä kaupassa, ja järjestelmästä otetaan mallia muuallakin. EU:n päästökauppajärjestelmällä on onnistuneesti tuotu ilmastonmuutoksen seuraukset liike-elämän tietoisuuteen, kun hiilidioksidipäästöille on asetettu hinta. Päästökauppajärjestelmä Vuonna 2005 käyttöön otettu EU:n päästökauppajärjestelmä on EU:n ilmastostrategian kulmakivi. Se kattaa noin 45 prosenttia päästöistä, joita EU:ssa, Norjassa, Islannissa ja Liechtensteinissa sijaitsevat yli 12 000 energiantuotantolaitosta ja muiden energiaintensiivisten alojen laitosta tuottavat. Järjestelmän perusperiaate on yksinkertainen. Sen piiriin kuuluvien laitosten, esimerkiksi voimaloiden, kokonaispäästöille on asetettu tietty katto. Tämän enimmäismäärän rajoissa laitokset voivat ostaa ja luovuttaa päästöoikeuksia, joilla voi tuottaa päästöjä vuosittain tietyn tonnimäärän. Vähäpäästöiset laitokset voivat myydä ylimääräisiä päästöoikeuksiaan muille. Laitokset, jotka arvioivat päästöjensä olevan päästöoikeuksiaan suurempia, voivat joko investoida toimenpiteisiin tai tekniikkaan päästöjensä vähentämiseksi tai ostaa markkinoilta lisää päästöoikeuksia, joilla ylimääräiset päästöt katetaan osittain tai jopa kokonaan. Tällainen mahdollisuus käydä kauppaa yleisen päästökaton rajoissa luo joustavuutta. Se varmistaa, että päästöjä leikataan siellä, missä se on halvinta, ja investoinnit ohjataan sinne, missä niillä voidaan edullisimmin saada aikaan suurimmat päästövähennykset. Aluksi laitoksille myönnettiin tietyn suuruiset päästöoikeudet korvauksetta, mutta vuoden 2013 alusta eräiden yritysten on täytynyt ostaa kaikki päästöoikeutensa huutokaupassa. Toiset taas joutuvat maksamaan oikeuksistaan tietyn osuuden, joka suurenee vuosittain. Sallittujen kokonaispäästöjen enimmäismäärää alennetaan asteittain. Vuonna 2020 päästöjen on oltava 21 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2005. Tällaisia päästökatto- ja päästökauppajärjestelmiä ollaan ottamassa käyttöön muuallakin maailmassa. Ne ovat jo toiminnassa tai suunnitteilla Uudessa- Seelannissa, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Sveitsissä ja osissa Yhdysvaltoja ja Kanadaa. EU haluaa, että kansainvälisiä hiilimarkkinoita kehitettäisiin niin, että päästökauppajärjestelmät muodostaisivat keskenään yhteensopivan verkoston. Lentoliikenteen päästöt Lentoliikenteen päästöt lisääntyvät nopeasti. Kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen arvioidaan vuoteen 2020 mennessä olevan maailmanlaajuisesti noin 70 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2005. Vuoteen 2050 mennessä kasvua voi tulla jopa 300 700 prosenttia lisää. Vuodesta 2012 alkaen kaikki EU:ssa sijaitsevien lentoasemien välillä lentävät lentoyhtiöt ovat kuuluneet päästökauppajärjestelmän piiriin. EU on toistaiseksi jättänyt kansainväliset lennot EU-maiden ja niiden ulkopuolisten lentoasemien välillä päästökauppajärjestelmänsä ulkopuolelle, kunnes YK:n Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö laatii lentoliikenteen päästöille maailmanlaajuisen järjestelmän. Liikenteen päästöt kasvussa Henkilö, joka lentää Lontoosta New Yorkiin ja takaisin, aiheuttaa tällä lennolla suurin piirtein saman verran päästöjä kuin lämmittäessään taloaan vuoden ajan. Tuki innovatiiviselle teknologialle EU on perustanut yhden maailman laajimmista ohjelmista, jolla tuetaan innovatiivisen vähähiilisen teknologian kehittämistä. NER300-ohjelma saa rahoitusta EU:n päästökauppajärjestelmän 300 miljoonan päästöoikeusyksikön myynnistä. Ohjelmasta tuetaan innovatiivista uusiutuvan energian teknologiaa sekä teknologiaa, jolla otetaan talteen ja varastoidaan voimalaitosten hiilidioksidipäästöjä.
12 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A NER300-ohjelmassa hyväksyttiin tarjouskilpailujen perusteella vuosina 2012 ja 2014 kaksi sopimusta, joiden mukaisesti ohjelmasta annetaan rahoitusta 38 innovatiiviselle uusiutuvan energian ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin hankkeelle, joita toteutetaan 20 EU-maassa. NER300-ohjelman rahoitus on yhteensä 2,1 miljardia euroa, ja sen avulla saadaan lisäksi aikaan noin 2,8 miljardin euron arvosta yksityisiä investointeja. Uusiutuvan energian hankkeilla lisätään uusiutuvan energian tuotantoa EU:ssa vuosittain noin 18 TWh. Kun tämän lisäksi lasketaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin hankkeiden avulla vähentyvien päästöjen määrä, vastaa tulos samaa kuin jos EU:n tieliikenteestä poistuisi yli kolme miljoonaa autoa. Päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten päästöjen hillitseminen Noin 55 prosenttia EU:n päästöistä ei kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin. Järjestelmän ulkopuolelle jäävät esimerkiksi liikenne, rakentaminen, maatalous ja jätehuolto. Jotta kaikki päästöt saataisiin rajoitusten piiriin, EU-maat ovat allekirjoittaneet nk. taakanjakopäätöksen, jossa määrätään sitovista kansallisista tavoitteista päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomille päästöille vuoteen 2020 saakka. Periaatteena on, että rikkaimpien EU-maiden on rajoitettava päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun taas köyhimmille EU-maille sallitaan 20 prosentin lisäys. Näiden tavoitteiden mukaan EU:n päästökauppapiiriin kuulumattomien alojen kokonaispäästöt vähenevät 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tiekuljetukset Euroopan komission etenemissuunnitelmassa, joka koskee siirtymistä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, ja nk. liikennepolitiikan istockphoto/ollo Liikenne on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä. valkoisessa kirjassa katsotaan, että kuljetusalan hiilidioksidipäästöjä olisi vuoteen 2050 mennessä vähennettävä noin 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Jotta voitaisiin tukea vuoteen 2030 ulottuvien ilmastopolitiikan puitteiden tavoitteita, kuljetusalan kasvihuonekaasupäästöjä olisi pyrittävä vähentämään noin 20 prosenttia vuoden 2008 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Henkilö- ja pakettiautojen osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on noin 15 prosenttia, joten niiden päästöjen vähentämisellä voitaisiin siis merkittävästi auttaa torjumaan ilmastonmuutosta. EU:n lainsäädännössä on vahvistettu päästörajat, joita autonvalmistajien on noudatettava. Vuonna 2007 uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin 159 g/km. Vuodesta 2015 alkaen päästöjen enimmäismäärä saa olla 130 g/km, mikä merkitsee 18 prosentin vähennystä. Vuonna 2020 päästöjä sallitaan enintään 95 g/km, siis vielä 40 prosenttia vähemmän. Uusien pakettiautojen keskimääräiset päästöt saavat vuonna 2017 olla enintään 175 g/km, mikä on 14 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2007 taso, 203 g/km. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä on leikattava edelleen 28 prosenttia eli 147 grammaan/kg. Ajoneuvojen päästöjen rajoittaminen alkaa jo tuottaa tulosta. Vuonna 2013 myytyjen uusien autojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin 127 g/km. Lainsäädännössä vuodelle 2015 tavoitteeksi asetettu 130 g/km:n päästöraja saavutettiin siis kaksi vuotta etuajassa. Noin 5 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä on peräisin kuorma- ja linja-autoista. Euroopan komissio hyväksyi toukokuussa 2014 strategian, jonka tarkoituksena on vähentää raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä. Komissio esitti, että näiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästövähennysten sertifioinnista olisi annettava lainsäädäntöä. Teknologisten innovaatioiden avulla Euroopan liikennejärjestelmä voi asteittain siirtyä tehokkaampaan ja kestävämpään tulevaisuuteen, kun uuden moottoritekniikan, materiaalien käytön ja suunnittelun avulla parannetaan ajoneuvojen polttoainetaloutta. Jotta kuluttajat pystyisivät autoa ostaessaan valitsemaan vähäpäästöisimpiä ajoneuvoja, EUmaiden on varmistettava, että kuluttajat saavat tuotteista kaikki tarvittavat tiedot. Ajoneuvossa on esimerkiksi oltava merkintä, josta ilmenevät sen polttoainetaloudellisuus ja hiilidioksidipäästöt. Polttoaineen laatu on myös yksi merkittävä tekijä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.
I L M A S T O N M U U T O S 13 istockphoto/wicki58 energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön mukaan uusien rakennusten on vuodesta 2021 alkaen oltava nollaenergiataloja, eli niiden on tuotettava yhtä paljon energiaa kuin ne käyttävät. Monet EU-maat ovat jo nyt tiukentaneet energiasäännöksiään. Vuodesta 2012 alkaen kaikkiin kansallisiin julkisiin hankintasopimuksiin on täytynyt sisällyttää tietyt energiatehokkuusstandardit rakennuksille ja palveluille. Talojen energiatehokkuuden parantaminen säästää rahaa ja ympäristöä. EU:n vaatimusten mukaan ajoneuvoissa käytettävän polttoaineen kasvihuonekaasuintensiteettiä eli polttoaineen elinkaaren aikana (tuotannosta jakeluun) syntyneitä päästöjä on vähennettävä jopa 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Samaten on ehdotettu toimia, joilla pyritään saamaan biopolttoaineiden tuotannon ilmastovaikutukset mahdollisimman pieniksi rajoittamalla maa- ja metsätaloudesta biopolttoainetuotannon käyttöön muunnettavan maaalan suuruutta. Tieliikenne tuottaa jatkuvasti enemmän päästöjä Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 29 prosenttia vuosina 1990 2007, mutta vähenivät 9 prosenttia vuosina 2007 2012. Syinä tähän olivat talouskriisi, öljyn korkea hinta, henkilöautojen polttoainetehokkuuden paraneminen ja liikkuvuuden kasvun hidastuminen. Tieliikenteen osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on noin viidennes. Maatalous, metsät ja maankäyttö Metsillä ja maatalousmaiden käytöllä on merkittävä tehtävä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puut ja muut kasvit imevät itseensä ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat sitä. Kaikkiaan EU:n maa- ja metsätalous auttavat poistamaan ilmakehästä hiiltä määrän, joka vastaa noin 9 prosenttia EU:n muiden tuotannonalojen kasvihuonekaasupäästöistä. Toisaalta maataloustoiminta, kuten puun ja viljelykasvien korjuu, soiden ojitus ja laidunmaiden kyntäminen, vähentävät hiilen sitoutumista tai jopa lisäävät hiilidioksidin syntymistä, jolloin metsistä ja pelloista tuleekin päästölähteitä. Vuonna 2013 annetun lainsäädännön mukaisesti EUmaiden on laadittava vuotuiset tilastot siitä, millaisia määriä hiiltä niiden metsät ja viljelymaat sitovat ja millaisia määriä sitä pääsee ilmakehään. Näillä säännöksillä pyritään tuomaan tällainen maankäyttö mukaan päästöjen vähentämistoimien piiriin EU:ssa. Eurooppa-neuvosto esitti lokakuussa 2014 lisätoimia ja pyysi komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksia maankäyttöalan sisällyttämisestä ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin EU:n puitteisiin. Energiatehokkuus Päästäkseen vuoden 2020 tavoitteisiinsa EU antoi vuonna 2012 lainsäädäntöä, jolla edistetään tehokkuutta energiaketjun jokaisessa vaiheessa energian muuntamisesta ja jakelusta aina loppukulutukseen. Jokaisen EU-maan on otettava käyttöön energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ja energiapoliittiset toimenpiteet, joilla tehostetaan energian käyttöä niin kotitalouksissa, teollisuudessa kuin liikenteessäkin. Myös kuluttajilla on oltava oikeus tietää, paljonko energiaa he kuluttavat. Rakennusten energiankulutuksen ja päästöjen vähentämisessä on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Euroopan komission arvion mukaan sekä kulutusta että päästöjä voitaisiin vähentää noin 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Rakennusten Jäsenmaissa toteutettavien toimien lisäksi EU auttaa vähentämään metsäkatoa kehitysmaissa. Sen antamalla taloudellisella tuella täydennetään YK:n ilmastonmuutossopimuksen piirissä käytäviä neuvotteluja. Metsäkadon ja metsien tilan Metsien hävittäminen vauhdittaa ilmastonmuutosta. istockphoto/brasil2
14 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A heikkenemisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä kehitysmaissa koskevassa REDD+ yhteistyöohjelmassa on laadittu kansainväliset säännöt, joilla pyritään ratkaisemaan metsäkadosta johtuvia ongelmia. Teollisuuden päästöjen talteenotto Voimalaitoksista ja muusta tuotannosta lähtöisin olevan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian avulla päästöt voidaan muuntaa nestemäiseen muotoon, siirtää sopivaan paikkaan ja injektoida maanalaisiin geologisiin muodostumiin, joista ne eivät pääse vapautumaan ilmakehään. Varastojen turvallisuus- ja ympäristöriskit on pyritty minimoimaan EU:n käyttöön ottamalla sääntelykehyksellä. Ilmastoajattelun valtavirtaistaminen Kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa, kuten aluekehitys-, maatalous-, kalastus- ja energiapolitiikoissa, on entistä paremmin otettava huomioon ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutokseen sopeutuminen. EUjohtajat ovat sopineet, että vähintään 20 prosenttia EU:n budjetista vuosina 2014 2020 olisi käytettävä ilmastoon liittyviin toimiin. Kehitysmaiden tukeminen Kehitysmaat, erityisesti kaikkein köyhimmät ja heikoimmassa asemassa olevat maat, tarvitsevat huomattavaa taloudellista tukea voidakseen vähentää hiilidioksidipäästöjään ja sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin. EU on maailman suurin kehitysavun ja ilmastotoimiin liittyvän rahoituksen antaja. EU ja useat jäsenmaat ilmoittivat Dohassa vuonna 2012 pidetyssä istockphoto/clarkandcompany Energiansäästölamppuihin siirtyminen auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta. ilmastokokouksessa myöntävänsä ilmastorahoitukseen vapaaehtoisesti yhteensä 5,5 miljardia euroa omista varoistaan vuonna 2013. EU ja jäsenmaat ovat sitoutuneet jatkamaan rahoitusapuaan ja ovat lisäksi valmiit maksamaan osuutensa kansainvälisestä tuesta, jonka teollisuusmaat ovat sitoutuneet antamaan vuoteen 2020 mennessä. Osa tästä 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisesta vuotuisesta kokonaismäärästä kanavoidaan uuden nk. vihreän ilmastorahaston kautta. EU aikoo vuosina 2014 2020 myöntää talousarviostaan ja Euroopan kehitysrahastosta (EKR) jopa 14 miljardia euroa tukea ilmastotoimille EU:n ulkopuolisissa kumppanimaissa. EU:n tavoitteena on investoida vähintään 20 prosenttia talousarviostaan ilmastoon liittyviin toimiin vuonna 2014 2020. LIFE investoimalla ilmastotoimiin investoit elämään EU:n LIFE-rahoitusvälineellä on vuodesta 1992 annettu rahoitusta yli 4 000 hankkeeseen yhteensä 3,4 miljardia euroa ympäristön ja ilmaston suojeluun Euroopassa. Vuosina 2014 2020 LIFE-ohjelman uudesta ilmastotoimien alaohjelmasta myönnetään 864 miljoonaa euroa yhteisrahoitusta, jonka avulla kehitetään ja toteutetaan innovatiivisia tapoja vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Ilmastotoimien alaohjelman tavoitteena on edistää siirtymistä kohti vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää taloutta, parantaa EU:n ilmastonmuutospolitiikan ja lainsäädännön kehittämistä, toteutusta ja täytäntöönpanoa ja tukea parempaa ympäristö- ja ilmastonmuutoshallintoa kaikilla tasoilla. Rahoitusmuotoja on useita erilaisia. Viranomaiset, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja yksityiset toimijat, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, voivat vuotuisten ehdotuspyyntöjen kautta saada tukea vähäpäästöisyyttä ja sopeutumisteknologioita edistävien hankkeiden toteuttamiseen ja uusien menetelmien ja lähestymistapojen kehittämiseen. Rahoitusta kanavoidaan myös kahden pilottirahoitusvälineen, luonnonpääoman rahoitusjärjestelyn (NCFF) ja energiatehokkuuden yksityisen rahoituksen (PF4EE), kautta. Niiden kautta voi saada lainarahoitusta hankkeille. Yksityistä lisärahoitusta voi saada takuujärjestelmien avulla Euroopan investointipankin ja paikallisten pankkien kautta.
I L M A S T O N M U U T O S 15 Tulevaisuuden näkymät Euroopan komissio korostaa kattavaa sitoutumistaan ilmastotoimiin. Sen poliittisiin prioriteetteihin kuuluu joustavan energiaunionin luominen, johon sisältyy tulevaisuuteen suuntautuva ilmastonmuutospolitiikka. Komissio auttaa EU:ta nousemaan maailmanlaajuisesti johtoasemaan uusiutuvan energian alalla ja panostaa huomattavasti energiatehokkuuden edistämiseen vihreän kasvun lisäämiseksi. EU ja muu kansainvälinen yhteisö ovat viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana merkittävästi edistyneet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jotta maapallon lämpötilan nousu saataisiin pysymään enintään 2 C:ssa, päästöjen määrän kasvu on kuitenkin maailmanlaajuisesti saatava taittumaan paljon ennen vuotta 2020 ja ne on saatava vähenemään merkittävästi joka vuosi tämän jälkeen. Tämä on yksi syy siihen, miksi EU haluaa, että vuonna 2015 saataisiin aikaan kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, jolla kaikki maat sitoutuisivat tarvittaviin toimiin vastuunsa ja kykyjensä mukaan. Maailman johtajat antoivat syyskuussa 2014 pidetyssä YK:n huippukokouksessa poliittista lisäpontta uuden ilmastosopimuksen synnylle ja entistä kunnianhimoisemmille päästövähennyksille ennen vuotta 2020. Myös Kansainvälinen energiajärjestö IEA korostaa toimien kiireellisyyttä. Se on toistuvasti varoittanut, että 2 C:n nousun rajoissa pysyminen on vuosi vuodelta vaikeampaa ja kalliimpaa, ellei toimia tehosteta välittömästi. Puhtaampaan teknologiaan tehtävien investointien hinta nousee yli nelinkertaiseksi, jos investointeja ei tehdä ennen vuotta 2020. Vuoden 2020 tavoitteet EU pystyy nykynäkymien mukaan ylittämään vuodelle 2020 asettamansa tavoitteen vähentää päästöjä 20 prosenttia. Tämä on Eurooppa 2020 strategian, jo annetun lainsäädännön ja suunnitteilla olevien toimenpiteiden ansiota. Entistä tiukemmat hiilidioksidipäästörajoitukset henkilöautoille ja pakettiautoille parantavat osaltaan liikennealan panosta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Muita tulevia toimia ovat muun muassa jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa käytettävien fluorikaasujen päästöjen lisävähennykset. Näiden niin sanottujen F-kaasujen vaikutus ilmakehän lämpenemiseen on jopa 23 000 kertaa suurempi kuin hiilidioksidipäästöjen. F-kaasujen sääntelyä on tehostettu tammikuussa 2015 voimaan tulleella uudella EU-asetuksella. Vuoteen 2030 mennessä F-kaasupäästöjen on määrä vähentyä EU:ssa kahdella kolmanneksella nykytasosta. Vuoden 2030 näkymät Vuosi 2030 on seuraava merkkipaalu matkalla siihen, että Euroopasta tulee kilpailukykyinen vähähiilinen talous tämän vuosisadan puoleenväliin mennessä. Jotta EU pääsisi 40 prosentin kokonaistavoitteeseensa, sen päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen on vähennettävä päästöjään 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Järjestelmään kuulumattomien alojen olisi vähennettävä päästöjään 30 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Tavoitteet on eriteltävä vielä jäsenmaittain. Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto on linjannut tätä koskevat keskeiset periaatteet. EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen Euroopan komissio esitti tammikuussa 2014 markkinavakausvarannon käyttöönottoa päästöoikeuksia varten vuodesta 2021 alkaen. Sillä on tarkoitus puuttua viime vuosina syntyneeseen päästöoikeuksien ylijäämään EU:ssa ja parantaa järjestelmän sietokykyä vakavien markkinahäiriöiden varalta. Näin varmistettaisiin, että EU:n päästökauppajärjestelmällä voidaan entistä paremmin ja tehokkaammin edistää investointeja vähähiiliseen talouteen yhteiskunnan kannalta mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppaneuvosto korosti, että EU:n tärkein väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen saavuttamiseksi on toimiva ja uudistettu päästökauppajärjestelmä, ja siihen kuuluu väline, jolla markkinoita vakautetaan komission ehdotuksen mukaisesti.
16 V A L O K E I L A S S A E U R O O P A N U N I O N I N P O L I T I I K K A Eroon kriisistä vähähiilisin ratkaisuin Vuosi 2030 saattaa tuntua kaukaiselta ajankohdalta nykytilanteessa, jossa EU:lla on ratkaistavanaan välittömiä, heikkoon talouskasvuun ja työttömyyteen liittyviä haasteita. Tehokas siirtyminen ilmastomyötäiseen, vähähiiliseen talouteen voi kuitenkin auttaa EU:ta nousemaan talouskriisistä. Tämän vuoksi on tärkeää toimia nyt. Myös suuri yleisö vaatii toimia. Euroopan komission vuonna 2013 tekemästä mielipidetutkimuksesta kävi ilmi, että ilmastotoimille on vahva yleisön tuki. Neljä viidestä eurooppalaisesta katso, että ilmastonmuutoksen torjuminen ja energian käytön tehostaminen voivat lisätä talouskasvua ja työllisyyttä. Yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakava ongelma. NA-06-14-034-FI-C Lisätietoa XX Ilmastotoimia koskevat Euroopan komission verkkosivut: http://ec.europa.eu/clima http://ec.europa.eu/clima/citizens/causes/index_en.htm : saatavana kaikilla EU-kielillä XX Ilmastotoimia koskevat Euroopan komission verkkosivut sosiaalisessa mediassa: https://www.facebook.com/euclimateaction https://twitter.com/euclimateaction https://www.youtube.com/user/euclimateaction XX Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli: http://www.ipcc.ch XX Onko sinulla kysyttävää Euroopan unionista? Europe Direct vastaa: 00 800 6 7 8 9 10 11 http://europedirect.europa.eu ISBN 978-92-79-41345-2 doi:10.2775/83926