Liite: Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Hauho. Lähde: Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Toimituskunta: Lauri Putkonen, Kirsi Kaunisharju ja Minna Seppänen. Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. HAUHO 1 Hauhon kirkonkylä, ns. vanha raitti Hauhon kirkon ympäristö on eräs maamme parhaiten säilyneitä kirkonkyläkokonaisuuksia kapeine raitteineen ja vanhoine rakennuksineen. Alue on erittäin tiheään rakennettu Kirkonkylänlahdesta nousevalle rinteelle. Rakennuskanta muodostuu muutamasta talonpoikaistilasta sekä pienimittakaavaisesta tilattoman väestön asutuksesta, joka on syntynyt pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilla. Kirkon vieressä sijaitsevan Kapakan tilan vaaleaksi maalattu päärakennus on 1880-luvulta. Kaksikerroksinen, hirsinen asuinrakennus on vanhimmilta osin 1700-luvulta. Kapakan vanhaan kestikievaritaloon liittyy muistoja Paavo Cajanderista. Tien toisella puolen on nykyisin Hauho-talona tunnettu seuratalo, jonka runkona on vanha Toppolan päärakennus. Heiskalan asuinrakennus on 1860-luvulta, pihalla oleva pieni kivinen karjasuoja tätä vanhempi. Kirkkotarhan läheisyydessä on Kylä-Poltin päärakennus, jossa aloitettiin kauppatoiminta 1863. Myös Porrin (Haapaniemi) pitkä päärakennus on 1800-luvulta. Raittia kehystävät Eskon talon kaksi asuinrakennusta, joista toinen on 1700-luvulta, toinen 1800-luvun lopulta. Kirkonkylän maisemakokonaisuuteen kuuluvat lisäksi vanha kivikirkko ja tapuli, pappila, museomakasiini ja molemmat seuratalot. Kirkkorannan puusto on maisemallisesti arvokasta. Hauhon kirkonkylä on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. 2 Hauhon keskiaikainen kivikirkko ympäristöineen Ensimmäinen maininta Hauhon seurakunnasta on vuodelta 1329. Nykyinen, Pyhälle Johannekselle nimetty kivikirkko on rakennettu todennäköisesti 1400-luvun lopussa tai 1500-luvun alussa. Tätä vanhempi puukirkkoon liittynyt kivisakasti purettiin 1780-luvulla. Suorakaiteen muotoinen runkohuone on jaettu kolmilaivaiseksi. Kaikki laivat ovat saman levyisiä ja -korkuisia. Keskilaiva on holvattu tähtiholveilla, sivulaivat sekä tähti- että ristiholveilla. Holvaus on ilmeisesti 1500-luvun alusta. Runkohuoneen eteläsivulla on ristiholvattu asehuone ja pohjoissivulla vuosina 1783 84 tiilestä rakennettu sakaristo. Kirkon pohjoisseinällä on ollut ulkoinen saarnastuoli. Kirkon länsipäädyssä on koko päätykolmion täyttävä tiilikoristelu, jossa on mm. suippokaari- ja porrasaiheita sekä suurikokoinen risti. Itäpäädyn koristelu on vaatimattomampaa. Vuosina 1879 84 kirkossa toimeenpantiin laaja korjaus, jonka yhteydessä mm. suurennettiin ikkunoita. Kirkon vieressä seisova tiilestä muurattu kellotapuli on rakennettu vuonna 1864 arkkitehti A. Bomanin piirustusten mukaan. Tyylillisesti tapulirakennus on uusgotiikkaa. Kirkkotontin viereltä tavattu rautakautinen polttokenttäkalmisto viittaa siihen, että Hauhon kirkko on kautta aikojen sijainnut tällä paikalla. Kirkkomaata ympäröivä harmaakiviaita on vuodelta 1794. Kirkon asema hyvin säilyneen kirkonkylän kupeessa on hyvin keskeinen ja sen torni on kauaksi näkyvä maamerkki. Kappalaispappila Eerolan päärakennus on purettu seurakuntakeskusta rakennettaessa, mutta paikalla on yhä sen vanha sivurakennus, jossa tunnettu historioitsija ja valtiomies J.R. Danielson-Kalmari syntyi vuonna 1853. Harjula on 1800-luvun lopun asuinrakennus, jossa toimi pitkään Hauhon posti. Kirkon vieressä sijaitseva lainajyvästömakasiini on rakennettu vuonna 1753. Hirsisessä makasiinirakennuksessa toimii Hauho-Seuran esinemuseo. Hauhon kirkkoherranpappila on sijainnut samalla paikalla keskiajalta lähtien. Vuonna 1840 valmistunut empiretyylinen päärakennus on arkkitehti A.F. Granstedtin 1837 piirtämä. Vuonna 1901 rakennusta on jatkettu toisesta päästä matalammalla osalla. Pappilarakennuksesta laskeutuu rantaan laaja puutarha. Virkataloon kuuluvat lisäksi vilja-aitta sekä 1700-luvun lopulla rakennettu paririihi viereisellä Kotkon luonnonsuojelualueella. Hauhon keskiaikainen kivikirkko ympäristöineen on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.
3 Ulkomuseoalue, kirkonkylä Kotkon luonnonsuojelualueelle on siirretty joukko vanhoja rakennuksia pitäjän eri puolilta. Museoalueen päärakennuksen muodostaa Kaukkalan kylän Halpparin torpan vanha, paritupatyyppinen päärakennus 1700-luvulta. Alueella on lisäksi tuulimylly Ilmoilan Honkasaaresta 1800-luvun keskivaiheilta, pappilan paririihi vuodelta 1760 (siirretty 1843), savusauna vuodelta 1804 ja aittoja. 4 Kunnantalon ympäristö Hauhon kirkonkylän toiminnallinen keskus siirtyi tavallaan nykyisen kunnantalon ympäristöön jo 1800-luvun lopulla koulurakentamisen myötä. Hauhon kirkonkylään perustettiin kansakoulu jo vuonna 1870. Vanhempi koulurakennuksista on rakennettu 1873 75 arkkitehti Theodor Deckerin piirustusten mukaan. Toinen, taitekattoinen koulurakennus on vuodelta 1923. Kunnantalo on saanut nykyisen ulkoasunsa vuoden 1954 korjauksessa. Se liittyy arkkitehtuuriltaan läheiseen apteekintaloon, Hauhon Säästöpankin 1940-luvulla rakennuttamaan funkisrakennukseen. Kuntalan itäpuolella on kirkonkylän vanha meijeri vuodelta 1907, jota on laajennettu 1950-luvulla. Meijerin asuin- ja toimistorakennus on 1930-luvulta. Kunnantalon ympäristöön liittyvät myös 1950-luvulla rakennettu Osuuspankin liikerakennus sekä saman ikäinen Ruotsin-avun turvin rakennettu terveystalo, Västland-talo. Myös kyläraitin varrella sijaitseva entinen suojeluskuntatalo Suojala 1920-luvun lopulta on osa kirkonkylän vanhaa miljöötä. Puisen yhdistystalon suunnitteli 1926 rakennusmestari Toivo E. Survonen. 5 Kunnanmäki, vanhainkoti ja kirjasto 1950-luvulla rakennetut vanhainkodin rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden kirkonkylän reunalla. Arkkitehti V.R. Rytöhongan suunnittelemat rakennukset ilmentävät hyvin aikakautensa ihmisläheistä laitosarkkitehtuuria. Kaksikerroksinen kivirakennus on edelleen alkuperäisessä käytössään, yksikerroksinen ent. vuodeosasto on kunnan kirjastona. 6 Vitsiälän kylä Vitsiälän kylän keskiaikaisperäinen kylätontti näkyy yhä vanhojen, kyläraittia kehystävien talonpoikaistalojen tiivistymänä. Vähä-Hannulan tasapainoinen rakennusryhmä 1800-luvun loppupuolelta on raitin varrella. Seppälän kohdalla on tien varressa vanha aitta. Iso- ja Vähä-Kekkosen rakennusryhmät edustavat myöhäisempää maanjakotoimitusten synnyttämää asutuskerrostumaa. Kotkonkärjessä on 1900-luvun alkupuolella rakennettu VPK:n talo ja 50-luvulla rakennettu Kotkonjärven lava. 7 Kyttälä, Kyttälä Kyttälän entinen rälssisäteri on ollut asumakartanona jo keskiajalla. Viereisellä Skytten tilalla sijaitseva uhrikivi osoittaa asutuksen olevan tätäkin vanhempaa. Suomen viimeinen katolinen piispa, Martti Skytte syntyi Kyttälässä vuonna 1528. Tilan jugendtyylinen, puinen päärakennus on noin vuodelta 1913. Toinen, 1830-luvulla rakennettu asuinrakennus on uusittu myös tällöin. Kivinen karjasuoja on vanhimmilta osin vuodelta 1894 ja tiilinen viljamakasiini 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Rakennusryhmään kuuluvat lisäksi vanha aitta ja punamullatut työväen asuinrakennukset. Rakennusryhmä sijaitsee kauniisti mäellä viljelysten ympäröimänä. Kyttälä on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 8 Hahkialan kartano ja kulttuurimaisema Hahkialan (Länsi-Hahkiala) suurtila on syntynyt 1600-luvun alkupuolella, ja vuonna 1663 everstiluutnantti Toussaint Charpentier muodosti siitä säterin. Charpentier-suvulla kartano oli vuoteen 1963. Tämän jälkeen se oli pitkään opetus- ja koetilana. Nykyisin Hahkiala on yksityisomistuksessa. Kartanon tiilinen, rapattu päärakennus on rakennettu vuosina 1915 1917 arkkitehti Karl Lindahlin piirustusten mukaan. Poikkeuksellisen edustava, symmetrinen rakennus imitoi Vaasa-ajan barokkiklassismin kartanoarkkitehtuuria. Konttorirakennus on vuodelta 1911. Talousrakennukset ovat pääosin 1900-luvun alkupuolelta. Hahkialan päärakennusta ympäröivät erittäin edustavat puistoistutukset. Puisto ja puutarha ovat vanhimmilta
osin 1800-luvun alkupuolelta. Nykyinen puistosommittelu perustuu puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnitelmaan. Kartanoalueelta johtaa maantielle vanha koivukuja sekä lehmus- ja tammikujanne, jonka päätteenä on Hauhon kirkko. Kartanoaluetta ympäröivä laaja kulttuurimaisema yhtyy Tuittulan kylän viljelyksiin. Peltoalueen laidassa Tuulikkala, Hahkialan kartanon suuri työväenasuinrakennus, on 1900-luvun alkupuolelta. Hahkialan kartano ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 9 Talola, Okerla Talolan rakennusryhmän vieressä, ikiaikaisella kylätontilla kylätien varrella on rautakautinen uhrikivi. Talolan pitkä päärakennus on 1880-luvulta ja pienempi asuinrakennus vuodelta 1925. Talola on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 10 Ylitalo, Kokkala Ylitalon tilan rakennusryhmä muodostaa tasapainoisen, 1800- ja 1900-lukujen vaihteen talonpoikaista rakentamista kuvastavan kokonaisuuden. Ympäröivä kulttuurimaisema on pienpiirteistä. 11 Tuittulan kylä ja kulttuurimaisema Tuittulan kylän Junnilan ja Vähä-Heikkilän tiloilta löydetyt uhrikivet osoittavat asutuksen täällä juontavan juurensa ainakin rautakaudelta. Myös kylän paikannimistössä on vanhoja piirteitä, kuten Sotahevosenniitty ja Raippausvainio. Keskiaikaisperäinen kylätontti on autioitunut. Laajojen viljelysten ympäröimä 1600-luvulla asutettu kyläkeskus on suhteellisen tiiviisti rakennettu. Perinteistä rakennuskantaa on kylätontilla mm. Mässin ja Ylöstalon tiloilla. Tienhaarassa sijaitseva Mäkelä on tyypillinen 1900-luvun alun kyläkaupparakennus. 12 Itä-Hahkialan kulttuurimaisema Vanhalta Tuuloksen Hauhon maantieltä avautuu näkymä Itä-Hahkialan tasapainoiseen viljelymaisemaan. 13 Vanha Tuuloksen Hauhon maantie Ylinen Viipurintie oli keskiajan merkittävimpiä teitä. Tuuloksessa siitä haarautuivat Hämeenlinnaan johtava tie sekä lännessä Hauhon kautta Pälkäneelle johtava tie. Hauhon alueella tie kulkee Tuuloksen rajalta kapeana kärrytienä ja jatkuu Juntulan ja Kokkilan kylien kautta kirkonkylään, josta se seuraa luoteeseen Lahden Tampereen tien rinnalla. Tien varrella on vanhaa rakennuskantaa sekä Kokkilan että Juntulan kylissä. 14 Kokkilan kyläasutus Kokkilan kylän keskiaikainen kylätontti muodostaa yhä melko tiiviin kokonaisuuden. Jakotoimitusten seurauksena kyläkeskuksesta siirtyneet Iso-Köykkä ja Rusila (Brusila) muodostavat oman kokonaisuuden. Molempien päärakennukset ovat 1900-luvun alkupuolen asussa. Rusilassa on myös 1700-luvun tuparakennus ja 1910-luvun kivinavetta. Kylän eteläpuolella on säilynyt tiiviisti rakennettu alue, jonka rakennuskanta koostuu lähinnä vanhoista mäkituvista ja itsellisasumuksista. Kokkilan länsipuolella on vanhan Tuuloksen Hauhon maantien varrella Hankalankylän entinen kansakoulu Koreila 1930-luvulta, jonka suunnitelmat ovat Hämeen läänin maanviljelyseuran rakennusmestarin U.K. Laitisen käsialaa. 15 Eteläisten kyläkeskus Eteläisten kylä on saanut nimensä sijainnistaan Ylisen Viipurintien varrella samoin kuin Tuulosten Pohjoinen. Keskiajalta periytyvä kylätontti on yhä havaittavissa vanhojen talojen tiivistymänä lähestyttäessä kylää etelästä. Hännikän suurehko päärakennus on 1900-luvun alusta. Viereinen Seuralan päärakennus on rungoltaan vanhempi, mutta myös sen ulkoasu periytyy 1900-luvun alusta. Kylässä on säilynyt myös seudulle tyypillisiä edustavia tiilisiä karjakartanoita samalta ajalta. Eteläisten työväenyhdistyksen punamullattu seuratalo Suojala on säilynyt poikkeuksellisen hyvin 1900-luvun alun asussaan. Työväentalon ja koulun läheisyydessä on joukko vanhoja itsellisasumuksia. Eteläisten kylää ympäröiville peltoalueille on viime vuosina rakennettu uusia pientaloja.
16 Kahvilankulma ja Myllykulman mylly, Eteläinen Ylisen Viipurintien varrella sijaitseva Kahvilankulma on ollut perinteinen tienkulkijoiden pysähdyspaikka. Kahvilatoimintaa on paikalla ollut tiettävästi jo 1800-luvulla. Kahvilankulman punainen rakennus on tältä ajalta. Jänisjoen varrella sijaitseva Myllykulman puromylly on rakennettu vuonna 1896. 17 Ylinen Viipurintie Jo rautakaudella käytetty yhteys Hämeen ja Karjalan välillä raivattiin keskiajalla yleiseksi tieksi. Ylinen Viipurintie on Hämeen merkittävimpiä keskiaikaisperäisiä yleisiä teitä. Se yhdisti aikanaan kaksi Suomen tärkeää strategista ja hallinnollista keskusta Hämeen ja Viipurin linnat. Se oli samalla myös toinen Turkua ja Viipuria yhdistävistä maanteistä. Tie johti Hämeenlinnasta Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta Hollolaan ja edelleen Lappeenrannan kautta Viipuriin. Hauhon Eteläisten kylän ja Tuuloksen Pohjoisten kylän nimet kertovat niiden liittymisestä Yliseen Viipurintiehen. Hauholla tie johtaa etelästä Heinäkankaan kylän kautta Kahvilankulmaan ja sieltä edelleen Tuuloksen puolelle seuraillen Hämeenlinnasta Lahteen johtavaa tietä. Heinäkankaan kylässä Heikkilän ja Tikan rakennusryhmät muodostavat eräänlaisen portin etelästä Hauholle tultaessa. 18 Leppäniemen kartano ja kulttuurimaisema, Porras Leppäniemen, entisen Alhaisen rusthollin päärakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1730- tai 1770- luvulla. Nykyisen klassistisen asunsa se sai vuonna 1934, jolloin se korotettiin kaksikerroksiseksi. Pihaa rajaava toinen asuinrakennus on vuodelta 1900. Puistomaisessa pihassa on lisäksi tiilinen pakarirakennus 1800-luvun lopulta. Tien varrella sijaitseva aitta on vuodelta 1777. Lähellä vanhaa rakennusryhmää on uusi, matala asuinrakennus. Leppäniemen tilan kulttuurimaisema on erittäin kaunista, ja tilan mailla on Arkiomaan ikihongikko, joka on suojeltu lääninhallituksen päätöksellä. Leppäniemen länsipuolella kohoaa Utterinvuori, joka näkyy kauas yli Iso-Roineen selän. Leppäniemen kartano ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 19 Lehdesmäen joen kulttuurimaisema Lehdesmäen joen rannat muodostavat kasvustoltaan rikkaan, lähes puistomaisen miljöön. Etelärannalla on Lehdesmäen rusthollin rakennusryhmä, jossa päärakennus on 1860-luvulta, nykyasu vuodelta 1924. Pohjoisrannalla on joukko vanhoja mökkejä, ns. Jokivarren kylä sekä Joen tilan rakennusryhmä, jossa on perinteisen asunsa säilyttänyt päärakennus 1900-luvun alusta, kivinavetta ja aitta. Luotian talo on rakennettu alkuaan 1930-luvulla kunnan lastenkodiksi. Lehdesmäen joen kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 20 Rukkoilan kulttuurimaisema Iso-Roineen itärannalla sijaitsevan Rukkoilan kylän viljelymaisema on vaihtelevaa. Viljelysten keskeltä kohoaa maisemallisesti merkittävä Räväsmäki. Rukkoilan vanha kylätontti on sijainnut Ylhäisten talon tuntumassa. Ylhäisten puinen päärakennus on 1900-luvun alkupuolelta, kuten Räväsmäenkin vanhempi asuinrakennus. Rannassa sijaitseva Kotiniemi on Hauhon entinen kunnalliskoti 1800-luvun lopulta. Sotiniemeen johtavan tien varrella on säilynyt vanhalla sotilastorppa-alueella kaksi alustalaismökkiä, joista toinen on 1800-luvulta. Kylän kaakkoispuolella on vanhan maantien varrella vanhoja pienasumuksia, mm. Helanderin, Mutkalan ja Aholan tilat. Hannula on vanha majoittajan virkatalo, jonka rakennukset ovat palvelleet samaa tarkoitusta pitkään täysihoitolana. Rantaan laskeutuvalla rinnekedolla on maisemallisesti merkittävä rautakautinen kalmistoalue. Rukkoilan kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 21 Portaan kyläasutus Portaan kylän asutus seuraa vanhaa Tampereentien linjausta Pyhäjärven etelärannalla. Kylässä on säilynyt Luopioisiin johtavan tien länsipuolella suhteellisen tiivistä pientaloasutusta 1900-luvun alkupuolelta. Vanha kylätie on säilyttänyt perinteisen linjauksensa.
Portaan kyläasutus on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 22 Portaan Sotjalan kulttuurimaisema Vanhalta kylätieltä avautuu kaunis näkymä Pyhäjärven rantaviljelmille. Alueella esiintyy kynäjalavaa ja niinipuuta. Portaan historiallinen kylätontti sijaitsee rannan puolella, Sotjalan keskiaikaisperäinen kylätontti lähellä Ali-Maulan tilaa. Ali-Maulan klassisistinen päärakennus on rungoltaan 1800-luvulta. Nykyisen asunsa se on saanut 1920 30-lukujen vaihteessa. Sotjalan entinen kansakoulu on rakennettu 1890-luvulla ja uudistettu 1926. Portaan Heikkilän jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1914. Tien varressa on Portaan Sotjalan VPK:n viehättävä kalustovaja. Portaan Sotjalan kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 23 Hovinkartano, Sotjala Sotjalan kylä mainitaan lähteissä jo vuonna 1385, ja kylän muinaisuuteen viittaa myös Hovinkartanon puiston reunassa sijaitseva uhrikivi. Hovinkartano perustettiin 1786 rälssiuudistilaksi ja siihen on liitetty Lampuodin ratsutila. Kartanon empiretyylinen puinen päärakennus on 1830-luvulta. Pihan toisella laidalla sijaitsee kaksikerroksinen tiilinen asuinrakennus, joka on rakennettu 1914 rakennustoimisto Veljekset Uddin piirustusten mukaan. Kolmas asuinrakennus on 1850-luvulta. Tiilinen meijerirakennus on vuodelta 1902, ja punamullattu ohrapuoti, jonka päässä on ruokakello, on 1800-luvulta. Rakennuksia ympäröivä luonnonpuisto on iäkäs. Hovinkartano on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 24 Mustilan kylä Mustilan kylä on saanut asutuksensa myöhäiskeskiajalla. Pienimuotoinen kyläasutus seuraa Vihavuodelle vievää maantietä. Mikkolan talonpoikaistilan rakennukset ovat 1900-luvun alkuvuosilta. Tienristeyksen lähellä on vanha itsellisasumus ja kaupparakennus. Kylän koulurakennus vuodelta 1933 on rakennusmestari Heikki Siikosen suunnittelema. 25 Alastalo, Sappee Alastalon vanhan ratsutilan klassisistinen päärakennus on rakennettu vuonna 1928 rakennusmestari J. Toivosen piirustusten mukaan. Pihassa on entinen pakarirakennus ja klassistinen aittarakennus. Rakennuksien sijainti maisemassa on vaikuttava. Alastalosta puolisen kilometriä etelään on maantien varrella Sappeen entinen kansakoulu vuodelta 1908. 26 Haikanvuori, Sappee Perimätiedon mukaan Haikanvuorelta on louhittu kalkkia Hämeen linnan rakentamiseen Birger Jaarlin aikana. 27 Vihavuoden mylly-ympäristö Vuonna 1472 sanotaan eräässä asiakirjassa Vihavuodessa olleen myllypaikka jo pakanuuden ajoista asti. Täten se on yksi Hämeen vanhimmista tunnetuista myllypaikoista. 1600-luvulla Vuolteen varrella oli viisi myllyä. Rekolan myllylahkon mylly on nykyisin museona. Se on rakennettu 1800-luvun lopulla. Kokonaisuuteen kuuluvat erilliset pirtti ja paraatipytinki, aitta, hevoskatos ja sauna. Rakennuksissa toimii Vihavuoden museo. Vihavuoden saha sijaitsee lähellä myllyä. Voimakeskus tiilisine savupiippuineen on säilynyt. Vanhat sahatyöläisten asuinrakennukset sijaitsevat tiiviinä ryppäänä kosken länsirannalla. Suurin osa asuntoaluetta sijaitsee Luopioisten puolella. Vihavuoden mylly- ja sahamiljöö on innoittanut useita 1900-luvun kuvataiteilijoita. 28 Sydänmaa, Miehoila Sydänmaan tilan ympäristö on tyypillinen näyte syrjäisen torpan kulttuurimaisemasta. Rakennukset ovat 1900-luvun alusta.
29 Torvoilan kylä ja kulttuurimaisema Miehoilan naapurikylä Torvoila mainitaan ensi kerran vuonna 1405, mutta Ylhäisten maalla sijaitseva uhrikivi viittaa todennäköisesti vanhempaan asutukseen. Kyläkeskuksessa on säilynyt varsin paljon vanhaa rakennuskantaa raitin varrella. Erityisesti Ylhäisten rakennusryhmä muodostaa kylän keskustassa tasapainoisen kokonaisuuden. Kyläkuvalle antaa oman erityispiirteensä melko laaja, alkuaan tilattomien asuntolaue. Torvoilan kylässä sijaitseva Miehoilan koulu on vuodelta 1898, mutta sen arkkitehtuuri on myöhempien muutosten tulosta. Torvoilan yhteisöllisyydestä kertovat 1930-luvulla rakennettu Lotta-kahvila sekä VPK:n kalustovaja. Maisemallisesti merkittävä Syrjänharju erottaa Torvoilan ja Miehoilan kylän viljelymaisemat toisistaan. 30 Miehoilan kylän kulttuurimaisema Miehoilan kylä mainitaan ensi kerran vuonna 1405. Kylän rakennuskanta on paljolti uusiutunutta, mutta niemen kulttuurimaisema on monipuolista. Yksittäisistä rakennuksista mainittakoon Alhaisen päärakennus ja Pelto-Paavolan kivinavetta, molemmat 1800-luvun jälkipuolelta. Alhaisen riihi on vuodelta 1755. Vanhalla kylätontilla sijaitsevan Pelto-Maulan päärakennus on 1800-luvun jälkipuolelta. 31 Vuolijoen kartano, Vuolijoki Vuolijoen kartanon kantatilana on entinen Paulin ratsutila. Vuosina 1741 1886 rustholli oli jaettuna kahteen osaan, Vanhaantaloon ja Eerontaloon. Vanhantalon (nyk. Vuolijoen kartanon) pitkä päärakennus on rakennettu vanhimmilta osin 1700-luvun lopulta, suuri tupa on mahdollisesti 1830-luvulta. Rakennuksen klassisistinen ulkoasu on vuodelta 1921, suunnittelijana professori Carolus Lindberg. Eerontalon (nyk. Alitalon) pitkä päärakennus on 1800-luvun keskivaiheilta. Lindberg laati myös Eerontaloon korjaussuunnitelman 1920-luvulla. Harmaakivinavetta on vuodelta 1899 ja kaunismuotoinen luhtiaitta vuodelta 1793. Kartanon omistajina ovat olleet mm. valtiopäivämies J.R. Wuolijoki ja ministeri Väinö Wuolijoki. Kirjallisuudessa kartano esiintyy sekä Sulo että Hella Wuolijoen tuotannossa. Vuolijoen kulttuurimaisemaan liittyy myös Syrjäsen tilan vanha riihi. Vuolijoen kartano on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. 32 Pokkari, Vitsiälä Pokkarin eli Tourun klassisistisen huvilan, joka ulkomuodoltaan muistuttaa 1800-luvun kartanoarkkitehtuuria, rakennutti tamperelainen kassakaappitehtailija A.F. Timgren 1920-luvulla. Suunnitelmat laati 1919 arkkitehti Emil Svensson. Puiston ympäröimä rakennus on nykyisin ravintola- ja kokouskäytössä. Pokkaria kutsutaan nykyisin Wuolteen kartanoksi. 33 Alvettulan kylä ja kulttuurimaisema Alvettulan kylästä löydetyt rautakautiset kalmistot todistavat pysyvän asutuksen juontavan juurensa ainakin 600-luvulta. Historiallisissa lähteissä kylä mainitaan ensi kerran vuonna 1431. Ikiaikainen kyläkeskus sijaitsee Alvettulanjoen varrella tiiviinä rykelmänä muodostaen kapean raitin, jota vanhat rakennukset reunustavat. Maantien varressa koulun ympäristössä sijaitsevat kylän kauppa, vanhat liikerakennukset ja lukuisat itsellisasumukset. Näistä eteläisimmät kuuluvat Hyömäen kylään. Maisemallisesti Alvettulan kylän asutus ja viljelykset yhtyvät Hyömäen kylän kulttuurimaisemaan. Soiniemen eli Solperin tilan nimi viittaa muinaiseen helavalkeaperinteeseen. Kaksikerroksinen, pohjalaismallinen päärakennus on eräiden tietojen mukaan 1700-luvun jälkipuolelta. Kylän vanhimpiin lukeutuva Hykkyräisen vanha asuinrakennus sijaitsee aivan raitin varrella. Tapolan tilan päärakennus on uusittu. Vanhaa rakennusperinnettä edustavat pakarirakennus ja jyväaitta vuodelta 1793. Alvettulan vanha kaksikaarinen rautabetonisilta on rakennettu vuonna 1916. Se on siten vanhimpia lajinsa
edustajia. Uuden sillan valmistuttua se on jäänyt yksityistien osaksi. Silta on tiemuseokohde. Alvettulan vanha kansakoulu on perustettu 1880. Rakennuksen runko on tältä ajalta. Nykyiseen klassisistiseen asuunsa se laajennettiin 1927 rakennusmestari Toivo E. Survosen piirustusten mukaan. Koulun vieressä on samanikäinen Soinialan vuoraamaton hirsirakennus. Väinölän työväentalo on vuodelta 1907. Sen näyttämö on säilynyt lavasteineen alkuperäisessä asussa. Yli-Hauhon maamiesseuran ja Hyömäen pienviljelijäyhdistyksen rakentama seurojentalo on vuodelta 1936. Kyläkeskuksen pohjoispuolella on Miekan tila, jonka kookas päärakennus on 1920-luvulta. Miekan savusauna on suojeltu rakennussuojelulailla. Myös lähellä sijaitsevan Ellilän tilan rakennusryhmä muodostaa tiilisine karjasuojineen eheän kokonaisuuden peltoaukealla. Alvettulan kylä ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 34 Hyömäen kylä ja kulttuurimaisema Hyömäen kylän keskeisestä asemasta rautakaudella kertovat kolme uhrikiveä sekä maisemallisesti vaikuttava Lyömäen polttokalmisto. Hyömäen kylä muodostui vielä keskiajalla kahdesta kylästä, Hyömäestä ja Nurmesta. Yhteensä niissä oli 18 taloa. Vaikka Hyömäen vanhasta kyläkeskuksesta on siirretty uusjaon yhteydessä monia taloja, muodostaa se yhä viehättävän, kasvistoltaan moni-ilmeisen rykelmäkylän, jossa myös kyläraitisto on hyvin säilynyt. Parhaiten ovat perinteisen asunsa säilyttäneet kylän lukuisat itsellis- ja mäkitupalaismökit. Nisulan vanha päärakennus on rakennettu 1700-luvulla. Hyömäen kartanosta on jäljellä Iso-Kourulan vanhat talousrakennukset ja vanha puutarha puistokujineen. Kyläkeskuksen ulkopuolella sijaitsee Hyömäen vanha kansakoulu, joka on rakennettu 1920-luvulla (Toivo E. Survonen). Sen eteläpuolella on Sariolan tilan rakennusryhmä, jossa on arkkitehtonisesti omaleimainen päärakennus 1900-luvun alkupuolelta. Hyömäen kylä ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 35 Matkantaan kylä ja Niemikylien kulttuurimaisema Matkantaka mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1412, mutta on ilmeistä, että pysyvä asutus on peräisin rautakaudelta. Kylän kolmen tilan rakennukset sijaitsevat tiiviinä rykelmänä viljelysten ja järven välissä kylän vanhalla tonttimaalla. Kartanon vanhempi, pitkä päärakennus on 1800-luvun alkupuolelta ja ulkovuoraus vuosisadan lopulta. Ali-Äijälän vinkkeli päärakennus on 1800-luvulta. Uusi-Äyrikkälän kookas päärakennus on 1900- luvun alusta. Matkantaan kulttuurimaisemaan liittyy myös Aikkolan kylän Mattila sekä Niemikylien mökkiläisasumukset vanhan maantien varrella. Mattilan pitkä päärakennus on 1800-luvulta, toinen vanha asuinrakennus on punamullattu. Talousrakennuksista mainittakoon kivinavetta vuodelta 1866 sekä vanhat aitat ja tiiliset talousrakennukset. Lehtelän Vanha-Puntilan rakennukset sijaitsevat näyttävästi rantarinteellä. Perinteiset piirteensä säilyttänyt päärakennus on 1880-luvulta. Osa talousrakennuksista on 1800-luvulta, osa 1900-luvun alusta. Puntila liittyy kirjailija Hella Wuolijoen vaiheisiin. Talon pihapiiri on ollut Valentin Vaalan elokuvan Ihmisiä suviyössä näyttämönä. Matkantaan kylä ja Niemikylien kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 36 Ilmoilan kylän raittiasutus ja kulttuurimaisema Ilmoilan kylän Lentolankärjestä tavattu kalmisto on ajoitettu vanhimmilta osin 300-luvulle eli nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle. Myös aivan uuden tien varressa, seurantalon lähellä sijaitsee kaksi myöhemmän rautakauden kalmistoa. Tämä osoittaa Ilmoilan olevan Hauhon vanhimpia kyliä. Keskiajan lopulla se oli myös yksi Hämeen suurimmista kylistä. Keskiaikainen, yhä asuttu kylätontti sijaitsee Pälkäneentien länsipuolella. Kyläasutus on sijoittunut viehättävän raitin varrelle. Raitti on osa vanhaa Pälkäneelle johtavaa tietä. Kyläkeskuksen pohjoispuolella on Tupalan tila, vanha kestikievaritalo. Vanha
pakarirakennus on 1860-luvulta. Honkasaaren vanhan säteriratsutilan rakennusryhmään kuuluu 1920-luvun päärakennuksen lisäksi mm. kaksi 1700-luvun aittaa, kivinavetta vuodelta 1900 sekä tiilinen talli. Tien varrella, keskellä avointa pelto-aukeaa on Ilmoilan seurantalo Kalomäki, joka on rakennettu 1930- luvulla. Kyläkeskuksen eteläpuolella on Ilmoilan vanha, 1920-luvulla Sadeniemen tyyppipiirustusten mukaan rakennettu kansakoulu. Ilmoilan kylän raittiasutus ja kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 37 Vermasvuoren maisema Ikivanha Hämeenlinnasta Pälkäneelle johtanut maantie on havaittavissa yhä kärrypolkuna Vermasvuoren rinteillä. Vermasvuorelta avautuu näkymä, joka on pysäyttänyt kulkijoita kautta aikojen. Vuonna 1799 julkaistussa Hermelinin Suomen kartastossa on vinjettikuvana juuri Vermasvuoren maisema. Vuoren eteläpuolella on Palssarinkangas, jolla pidettiin 1800-luvulla markkinoita.