Muistio 1 (6) KÄTEISEN RAHAN TARJONTA OSANA MAKSUTAPOJEN MUUTOSTA I. Tausta Käteisen rahan saatavuus erityisesti pankkikonttoreista ja käteisautomaateista on ollut viime aikoina julkisen keskustelun kohteena. Pankit ovat vähentäneet käteisen jakelua konttoreista, koska käteisen käyttö on jo pitkään supistunut. Käteisen rahan nostopisteet eivät kuitenkaan kokonaisuutena ole ratkaisevasti vähentyneet. Uusia tapoja nostaa käteistä rahaa sekä käteisen käytön korvaavia maksutapoja on otettu käyttöön. Muutos pankkipalvelujen tarjonnassa on osa laajempaa tietoyhteiskuntakehitystä, joka koskee paitsi pankkeja ja muita yksityisiä palveluntarjoajia myös julkisten palvelujen tarjontaa. Tässä murrosvaiheessa perinteiset palvelut korvataan sähköisillä palveluilla ja muilla, kokonaan uusilla toimintamalleilla. Henkilöt, jotka eivät voi käyttää sähköisiä palveluja, tuntevat ymmärrettävästi palvelunsa uhatuiksi. Käteisasiointia suosivat asiakkaat ovat joutuneet valitsemaan uusia asioimistapoja paikkakunnilla, joissa pankkipalvelujen tarjontaa on sopeutettu kysynnän mukaisesti esimerkiksi konttoriverkostoa supistamalla, rajoittamalla konttoreiden aukioloaikoja tai käteisnostopalvelujen tarjontaa. Myös käteisautomaatteja on saatettu siirtää aikaisempaa kauemmas. Uusia palvelutarjoajia on tullut kilpailuun mukaan käteisen tarjonnassa; esimerkiksi yhä useammasta kaupasta voi nostaa käteistä. Vastaavanlainen muutos on tapahtunut postipalveluissa. Itellalla on maanlaajuisesti tällä hetkellä noin 900 täyden palvelun postia, joista runsaat 100 on omia toimipaikkoja ja noin 800 on yhteistyökumppanien ylläpitämiä posteja kaupan, kioskin, huoltoaseman tai muun palveluyrityksen yhteydessä. Käteisen käyttö vähenee jatkuvasti korttimaksamisen suosion kasvaessa, mutta on tilanteita, joissa käteistä rahaa tarvitaan. Tässä muistiossa kuvataan - Tapoja, joilla käteistä rahaa voi tällä hetkellä nostaa sekä nostopaikkojen määrän kehitys - Käteisen korvaavia maksutapoja - Maksutapojen muutosta ja käteisen käytön vähenemistä - Käteisen ja rahahuollon kustannuksia - Käteisen käytön turvallisuusnäkökohtia - Harmaan talouden torjunnan näkökohtia
Muistio 2 (6) II. Mistä käteistä saa? 1) Käteisautomaatit Tavallisimmin käteistä nostetaan käteisautomaateista. Tähän tarvitaan automaattikäyttöön soveltuva kortti ja siihen liitetty henkilökohtainen tunnusluku. Valtaosalla suomalaisista on käytössään käteisautomaattikäyttöön soveltuva kortti. 1 Käteisautomaattien määrä oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 1669 kappaletta. Näistä suurin osa, 1616 on Automatia Pankkiautomaatit Oy:n omistamia Otto-automaatteja. Muut 53 automaattia ovat pankeista riippumattoman Eurocash Finland Oy:n omistamia Nosto-automaatteja. Ottoautomaattien määrä on pysynyt lähes ennallaan jo 2000-luvun puolivälistä saakka. Vuonna 2012 määrä väheni 30 automaatilla. Nosto-automaattien määrä kasvoi 15 automaatilla. Eniten automaatteja on kasvukeskuksissa, joissa myös automaattien tapahtumamäärät ovat suurimpia. Automatian ylläpitämän Otto-automaattien verkoston kattavuutta on turvattu 1.7.2012 alkaen siten, että nostojen määrästä riippumatta automaatti säilytetään, jos lähimmälle Otto-automaatille on yli 20 km matkaa. Erityisryhmiä varten on otettu käyttöön myös puhuvia käteisautomaatteja. Automatia on lisäksi käynnistämässä talletusautomaattiverkostoa, johon liittyy sekä käteisen nostoettä talletusmahdollisuus. Suomessa käteisautomaattien määrä suhteessa asukasmäärään on samalla tasolla kuin Ruotsissa mutta alhaisempi kuin Tanskassa ja EU-maissa keskimäärin. Kortilla maksettaessa tai nostettaessa käteistä automaatilla voi tunnusluvun muistaminen olla hankalaa. Tämän helpottamiseksi muutamat pankit tarjoavat mahdollisuutta valita itse kortin tunnusluku. 2) Pankkikonttorit Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli yhteensä 1486 pankkikonttoria. 2 Pankkikonttorien määrä laski jyrkästi 1990 luvun alkupuolella mutta pysyi sen jälkeen vakaana. Viime vuonna määrä kuitenkin supistui 41 konttorilla. Osa pankkikonttoreista tarjoaa käteispalveluita vain määräaikoina tai on erikoistunut muihin pankkipalveluihin kuin käteisen käsittelyyn. Käteispalvelujen tarjoaminen ei ole pankkitoimiluvan edellytys. On pankkeja, jotka ovat jo pankkitoimilupaa hakiessaan tehneet rajauksen, etteivät tule rakentamaan lainkaan fyysistä palveluverkkoa tai tarjoavat vain muita kuin käteispalveluja samaan konserniin/ryhmään kuuluvissa toimipisteissä. Suomessa pankkikonttoreita on suhteessa asukasmäärään jonkin verran enemmän kuin Ruotsissa ja yhtä paljon kuin Tanskassa. Sen sijaan olemme Euroopan keskiarvon alapuolella konttorien määrässä. 1 FK, Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat, kevät 2013 (97 prosentilla 15-75-vuotiaista on automaattikortti) 2 EKP, Payment Statistics
Muistio 3 (6) 3) Käteisen nosto kaupan kassalta Käteisen nosto kaupan kassalta on yleistymässä. Kuluttajien käyttäytyminen muuttuu kuitenkin hitaasti. FK:n kyselytutkimuksen mukaan prosentti suomalaisista nostaa käteisen rahan tavallisimmin kaupan kassalta ja ainakin joskus näin tekee seitsemän prosenttia. 3 K-ryhmä on aloittanut pankkien kanssa tehtyihin yhteistyösopimuksiin perustuvan käteispalvelujen tarjoamisen K-ryhmän kaupan kassoilta. Palvelu laajenee valtakunnalliseksi ja syyskuussa 2013 käteisnostoja tarjoavia K-kauppoja oli noin 650. Rahan nostaminen edellyttää ostamista. Ostoksen suuruudella ei ole euromääräistä alarajaa. S-ryhmän myymälöiden kassoilta voi nostaa käteistä S-Pankin käyttötililtä S-Pankin myöntämillä maksukorteilla. Maksukortteja, joilla on mahdollista tehdä käteisnosto myymälän kassalla, on noin 2,2 miljoonaa kappaletta. Noston enimmäissumma määräytyy asiakkaan asettaman nostorajan perusteella. Rahan nosto kassalta ei edellytä tuotteen tai hyödykkeen ostamista. Vuoden 2013 syyskuussa nostot mahdollistavia toimipaikkoja oli yhteensä hieman yli 1000. Luottokunta on tarjonnut asiakkailleen joulukuusta 2011 alkaen uutta Osto ja nosto palvelua (Cash back). Palvelu mahdollistaa kaupan kassalla käteisen rahan nostamisen Visa- tai MasterCard-maksukortilla ostoksen yhteydessä. Jotta kauppias voisi tarjota asiakkailleen Osto ja nosto palvelua, kauppiaalla tulee olla voimassaoleva kauppiassopimus Visa ja Mastercard tilittäjän kanssa sekä Osto ja nosto palveluun sertifioitu maksupääte. Asiakkaan kortissa tulee olla kortinmyöntäjän määrittelemä Ostoja nosto-ominaisuus. Erityisesti haja-asutusalueilla kaupasta käteisen nostamisen yleistymisellä on käteisen saatavuuden kannalta tuntuva merkitys. III. Käteisen korvaavia maksutapoja 1) Lähimaksaminen Lähimaksamiseen soveltuvalla kortilla voi maksaa alle 25 euron ostokset ilman tunnuslukua. Maksaminen tapahtuu viemällä kortti parin sentin päähän maksupäätteestä. Lähimaksuja voi tehdä liikkeissä, joiden maksupäätteissä on lähilukuominaisuus. Tyypillisesti tämä teknologia soveltuu jokapäiväisten pienten ostosten, kuten ruokaostosten, bussilippujen ja muiden vastaavien maksamiseen. Lähimaksamista käytetään jo useissa maissa. Maksun voi kaupan kassalla suorittaa matkapuhelimella tai lähimaksutavan sisältävällä kortilla. Lähimaksaminen on käteismaksamista nopeampaa ja sujuvampaa, mutta ostokselle on asetettu yläraja. Suomessa on voinut saada lähimaksutavan sisältäviä kortteja vuoden 2012 lopusta. Myös HSL:n matkakortti on esimerkki lähimaksamisesta. Lähimaksamisen odotetaan yleistyvän voimakkaasti sitä mukaa kun lähimaksutapa yleistyy maksukorteissa ja päätteissä. 3 FK, Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat, kevät 2013
Muistio 4 (6) Perinteiseen korttimaksamiseen nähden lähimaksaminen tuo helpotusta pienten ostosten maksamiseen. Tämä auttaa myös niiden erityisryhmien asioimista, joilla on vaikeuksia tunnusluvun näppäilyssä kaupan maksupäätteellä. 2) Palveluseteli ja palvelukortti Sähköinen palveluseteli ja palvelukortti ovat vaihtoehtoja paperisille palveluseteleille tai muille maksusitoumuksille. Palvelukortti annetaan asiakkaalle etuuden maksamiseksi tai korvauksen lunastamiseksi. Palvelukortille on etukäteen ladattu summa, jota käytetään tuotteiden tai palveluiden maksamiseen. Asiakkaalle palvelukortti on vaivaton ja korvaa käteisen rahan käyttöä, kun raha liikkuu tilisiirtoina esimerkiksi kunnan, korttitoimittajan ja palveluntuottajan välillä. Palvelukorttia voidaan sen yleistyessä käyttää useissa kunnan tarjoamissa palveluissa kuten kuljetuspalvelut, henkilökohtainen apu, tilapäinen lapsiperheiden kotipalvelu, omaishoidon sijaispalvelu, vanhus- ja vammaispalvelut sekä kotipalvelua täydentävä siivous ja kauppapalvelu. 4 IV. Maksutapojen muutos on voimakkaasti vähentänyt käteisen käyttöä Maksaminen on muuttunut tietotekniikan ja maksutapojen kehittymisen myötä. Maksut hoidetaan yhä useammin sähköisesti, ja korteilla maksaminen on yleistynyt vuosi vuodelta. Suomalaisista jo yli kaksi kolmesta maksaa päivittäistavaraostoksensa tavallisimmin korteilla ja alle kolmannes käteisellä. 5 Korttimaksamisen lisääntymisen myötä käteisen tarve ja automaattinostojen määrä ovat jo pitkään vähentyneet. Käteisnostot automaateilta ovat olleet laskussa euromääräisesti jo kymmenen vuoden ajan. Myös käteisnostojen lukumäärä pankkiautomaattia kohti on laskenut. 6 Samaan aikaan korttimaksamisen euromäärä ja tapahtumamäärät ovat kasvaneet voimakkaasti. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa korttimaksaminen on useimpiin muihin Euroopan maihin verrattuna tuntuvasti yleisempää. FK:n kyselytutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista nostaa käteistä rahaa ainakin joskus pankkiautomaatista, tavallisimmin automaatista nostavia on 89 prosenttia. Kuusi prosenttia suomalaisista ei nosta juuri koskaan käteistä rahaa, tavallisimman pankin konttorista käteistä nostavia on neljä prosenttia ja ainakin joskus nostavia on 22 prosenttia. Euroopan komission näkemyksen mukaan sähköinen maksaminen on nopeasti korvaamassa käteisen rahan. Komission edustaja on maksupalvelujen tärkeyttä korostaessaan jopa esittänyt, että EU:ssa ollaan siirtymässä ilman käteistä toimivaan yhteiskuntaan. 7 Käteisen ja rahahuollon kustannukset 4 Sitran selvityksiä 31, Palvelukortti maksamisen välineenä, 3/2010 5 FK, Säästäminen, luotonkäyttö ja maksutavat, 2013 6 Automatia Pankkiautomaatit Oy 7 Jonathan Faull, DG MARKT, 25.1.2012 Euroopan Parlamentin kuulemistilaisuudessa
Muistio 5 (6) Käteinen näyttää ostoksia maksavalle asiakkaalle edulliselta maksutavalta, mutta sen kustannukset ovat kokonaisuutena korkeat. Seteleiden ja kolikoiden liikkeeseen laskusta huolehtii Suomen Pankki. Rahahuollon työnjako toimii siten, että Suomen Pankki tuottaa lähinnä tukkupalveluita. Rahahuollon yksityiset osapuolet; automaattiyhtiöt, pankit, yksityiset laskentakeskukset ja arvokuljetusyhtiöt puolestaan huolehtivat käteisen jakamisesta asiakkaiden käyttöön. Käteisen jakamisesta huolehtivat osapuolet ovat yhdessä hakeneet parhaita tapoja toimia. Käteisen rahan käsittelyn kokonaiskustannukset ovat tuntuvat. Kustannuksia kertyy esimerkiksi kuljettamisesta, arvokuljetusten vakuutuksista, rahan käsittelystä useissa vaiheissa esimerkiksi pankeissa ja kaupoissa sekä automaattien täyttämisestä ja huoltamisesta. Käteisen rahan säilyttäminen aiheuttaa korkokustannuksia, koska esimerkiksi pankin kassassa olevalla käteisellä rahalla on laskennallinen korkokustannus. Kun ylimääräistä käteistä ei kustannus- ja turvallisuussyistä voi jättää pankin tai kaupan kassaan, on käteinen kuljetettava takaisin Suomen Pankkiin tai muihin yösäilytyspisteisiin. Eri osapuolille käteisen käsittelemisestä aiheutuvat kustannukset tulevat lopulta kuluttajien maksettaviksi. Suomen Pankin vuonna 2011 julkaisemassa tutkimuksessa pankeille eri maksuvälineistä aiheutuvien kokonaiskustannusten ja -tuottojen vertailu osoittaa, että käteisestä aiheutuu pankeille tappiota yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Käteisnostot pankkikonttoreissa ja pankkiautomaateista ovat yleensä olleet asiakkaille maksuttomia, joten niiden kustannukset on katettu muista palveluista perittävillä maksuilla. 8 Rahahuollossa on meneillään myös muutos. Suomen Pankin lopetettua toimipisteitään joudutaan rahaa kuljettamaan pitkiä matkoja ja suuria eriä. Toisaalta samaan aikaan on lisääntymässä paine rahan säilyttämiseksi kauppojen ja/tai kauppakeskusten sisällä, joka on huomioitava mm. vakuuttamisessa ja toimitilaturvallisuudessa. V. Käteisen käytön turvallisuus Käteistä rahaa ei ole turvallista kuljettaa mukana tai säilyttää kotona isoa määrää. Pankin konttorista tai käteisautomaatista rahaa nostettaessa on syytä varmistua, ettei kukaan ulkopuolinen seuraa tilannetta. Viime aikoina on tullut ilmi tapauksia, joissa useimmiten iäkkään henkilön nostettua pankin konttorista tai käteisautomaatista isohkon summan käteistä rahaa, häntä on seurattu ja rahat siepattu. Myös tunnusluvun urkkiminen ja sen jälkeen tapahtuva kortin anastus ovat yleistyneet. Käteisautomaatilta rahaa nostaessa tulee tunnusluvun näppäily peittää kädellä. Näin voidaan estää sekä tunnusluvun urkkiminen että sen joutuminen rikollisten haltuun kortin magneettijuovan kopiointirikoksissa. Lähimaksamisominaisuuden sisältävillä korteilla maksettaessa ei tarvitse syöttää tunnuslukua. Tämä parantaa osaltaan korttimaksamisen turvallisuutta pienissä maksuissa. 8 Suomen Pankki, Vähittäismaksamisen kustannukset pankeille, 12/2011
Muistio 6 (6) Turvallisuutta voi lisätä myös asettamalla rajoja tililtä nostamisen määrään. Kortteihin voi asettaa päivä- tai nostokohtaisia rajoja. Voi myös pitää korttiin liitetyllä tilillä vähemmän varoja ja avata eri tilin säästöille. Jos omat voimat eivät riitä raha-asioiden hoitamiseen, tilinkäyttöoikeuden voi antaa valitulle henkilölle. Tämä on useimmiten parempi vaihtoehto kuin tavalliset valtakirjat ja yhteistilit. Edunvalvontavaltakirjan kirjoittamista suositellaan sen varalta, ettei enää itse kykene huolehtimaan asioistaan. Jollei henkilö enää pysty hoitamaan taloudellisia asioitaan eikä edunvalvontavaltuutusta ole tehty, maistraatti tai käräjäoikeus voi määrätä edunvalvojan. VII. Harmaan talouden torjunta Maksuvälineillä on suuri merkitys harmaan talouden torjunnassa. Eräillä harmaan talouden toimialoilla maksuista iso osa tehdään edelleen käteisellä. Tästä saattaa seurata tulonsalauksia. Lisäksi iso osa pimeästä palkanmaksusta tapahtuu käteisellä, jota harmaan talouden harjoittajat hakevat käteisautomaateista. Osa palkanmaksusta tapahtuu myös pankkivekseleillä, jotka vaihdetaan pankeissa käteiseksi. Valtioneuvoston hyväksymässä harmaan talouden torjuntaohjelmassa vuosille 2012 2015 on toimenpidesuositus, jonka mukaan selvitetään mahdollisuudet säätää lailla siitä, että palkka on elinkeinotoiminnassa aina maksettava työntekijän ilmoittamalle pankkitilille tai maksuosoituksena työnantajan pankista. Kaikkien yhteisellä työmaalla työskentelevien tilaajayritysten tulee raportoida alihankintasopimuksiin kirjatut urakkahinnat ja toteutunut urakkalaskutus. Raportointi voidaan toteuttaa hyödyntämällä verkkolaskussa olevaa tietoa työmaasta ja urakasta. Tällä toimintamallilla voidaan automatisoida yritysten viranomaisraportointia, vähentää hallinnollista taakkaa ja torjua harmaata taloutta. Lisätietoja: Rahoitusasiantuntija Ulla Halonen, puh. 020 793 4262 ja Viestintäpäällikkö Kristiina Siikala, puh. 020 793 4273