Maatalouden sektoripolitiikat ja luonnon monimuotoisuus: ristiriidat ja vaikutukset Juha Tiainen, Riistan- ja kalantutkimuslaitos RKTL:n tutkimuspäivät, Jyväskylä 18. 19.11.2008
JURVANJÄRVI RVI Tutkittu alue Alueen pinta-ala 1424 ha josta - peltoa n.950 ha - metsää n. 473 ha Viljelylakeuden pirstoutuneisuus on todellinen viljelyedellytyksiä heikentävä ongelma www.tkk.fi/yksikot/kiinteisto/opinnot/kurss it/maa20371/materiaali2004/256,1,jurva NJÄRVI
Peltopyy kärsii elinympäristömenetyksiä, kun lohkokoko kasvaa ja valta- ja rajaojat putkitetaan Tilusjärjestelyissä ei tarkastella luonnon monimuotoisuusvaikutuksia, jotka kuitenkin ovat merkittäviä
Tuomas Kuva: Seimola Tuomas Seimola Kuinka käy lintujen?
Entä perhosten?
Ja kimalaisten?
Maatalousympäristön linnuston muutos: Kauhajoen Marttilankylä 1960 62 1984 Peltosirkku 60 37 Pensastasku 48 17 Keltavästäräkki 31 1 Kiuru 28 55 + Niittykirvinen 11 0 Keltasirkku 11 8 Isokuovi 11 22 + Haarapääsky 10 2 Pensaskerttu 10 1 Töyhtöhyyppä 8 6 Peltopyy 4 0 Varis 4 0 Kivitasku 3 1 Ruokokerttunen 2 15 + Pajusirkku 0 12 + Punavarpunen 0 10 + Västäräkki 0 4 Harakka 0 2 Viitakerttunen 0 1 Pikkulepinkäinen 0 1 Yhteensä 241 185 Tutkimusalue 460 ha 1960 62: avo-ojitettuja laitumia ja heinäpeltoa 1984: salaojitettua viljanviljelyä Lähteet: Marttila 1963, Vähämäki 1984, Ylimaunu & Siira 1985 Kuva: Kauhajoki, Halkolankylä 1959 Kauhajoen museo, www2.kauhajoki.fi/ arteet/aarrekanta/listaakaikki.asp
Esimerkkialue Yläneeltä Lähde: Hietala-Koivu 2002 Maankäytön tehostuminen: salaojitus Salaojitetun pellon osuus Lähde: Tiainen 2004
Pientareen leveyden merkitys monimuotoisuudelle Päiväperhoset Lähde: Heliölä & Kuussaari 2008 Osoitettu merkitys myös putkilokasveille, kimalaisille ja linnuille
Tutkittu alue Alueella peltoa 739,95 ha Maanomistajia 100 25 viljelijällä on tuotantokeskus alueella Vuokralla olevaa peltoa 197 ha, vuokralle antajia 42 Alueen ulkopuolelta tulevia viljelijöitä 33 Maankäyttöön muutostarpeet liittyvät pääosin peruslohkojen koon kasvattamiseen ja perusparannuksiin eli tiestön ja ojaston kunnostamiseen sekä jonkin verran kiinteistöjaotukseen Lohkojen keskikoko 1,68 4,35 ha Tilusjärjestelyt välttämättömiä, mutta BD-vaikutuksia ei oteta huomioon eikä ratkaista Päävaltaojaverkoston muutos Poistettavat ojat, uudet ojat/vanhojen ojien putkitus 13,00 km Lähde: www.tkk.fi/yksikot/kiinteisto/opinnot/kurssit/ maa20371/materiaali2004/306,23,slide 23
Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia 2006 2016 (i) Suomen ympäristö 25/2007 YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus valtioneuvoston periaatepäätös 21.12.2007 tavoite: luonnon monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään v. 2010 mennessä ei saa olla budjettivaikutuksia (ei erillistä määrärahaa tai lisärahoitusta) ohjelman tulisi toteutua siten, että tavoitteet otetaan huomioon kaikessa luonnon ympäristöjä muuttavassa tai luonnonvaroja hyödyntävässä toiminnassa 1 strategiassa todetaan, että tavoitetta ei saavuteta 1 YK:n yleissopimuksen osapuolena Suomi on velvollinen edistämään luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana yhteiskunnan kaikkea toimintaa.
Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia 2006 2016 (ii) maatalousympäristöjen BD:n suojelun ja hoidon kehittäminen suurimpia haasteita kotieläintilojen määrä vähenee edelleen maankäytön tehostuminen johtaa edelleen monien elinympäristöjen vähenemiseen ja uhanalaisten lajien määrän kasvuun ei kuitenkaan konkreettisia toimia ratkaisuiksi Miten maatalouspolitiikka vastaa monimuotoisuushaasteeseen?
Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde (J. Aakkula ym. 2004) Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet
Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet (J. Aakkula ym. 2004)
Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Maatalouspolitiikalla ja sen toimenpidevalikoimalla vaikutetaan viljelijöiden päätöksentekoon maankäyttö viljelytekniikka panoskäyttö Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijä Tavoitefunktio Viljelytoimenpiteet
Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde Kuinka maatalouspolitiikalla vaikutetaan maatalousympäristön biodiversiteettiin? Hintaohjaus (taloudellinen ohjaus) Määräohjaus (hallinnollinen ohjaus) Tiedollinen ohjaus Maatalouspolitiikalla ja sen toimenpidevalikoimalla vaikutetaan viljelijöiden päätöksentekoon maankäyttö } viljelytekniikka panoskäyttö Yhteiskunnallinen päätöksenteko Julkinen valta Maatalouspoliittiset päämäärät Maatalouspoliittiset toimenpiteet Maaseutuympäristö (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijä Tavoitefunktio Biodiversiteettivaikutukset Viljelytoimenpiteet Maatalousympäristön biodiversiteetin määrä ja laatu
Miten biodiversiteetti näyttäytyy viljelijän päätöksenteossa (J. Aakkula ym. 2004) Viljelijän tavoitefunktio Taloudellinen tulos viljelijäperheen yleinen elämänlaatu Voiton maksimointi Hyödyn maksimointi Optimointikäyttäytyminen Epävarmuus ja riski (tuotanto-, markkina- ja politiikkariski) Maatalouspolitiikan toteutus tukien kautta Tuotantoyksikköä kohti maksettava tulotuki eli hintatuki Viljelyala- tai eläinmääräperustainen tulotuki Tuotannosta irrotettu tulotuki Maatalouden tulotuen ongelmallisuutta biodiversiteetin näkökulmasta voidaan lieventää asettamalla ehdoksi ympäristöehtojen täyttyminen
Millaisia biodiversiteettipäämääriä (i) maatalouspolitiikalla on? (J. Aakkula ym. 2004) Suomen maatalouspolitiikalla on kuusi virallista tavoitetta Vain yhdellä on jotain tekemistä monimuotoisuuden kanssa: yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitetään tasapuolisemmaksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi Ekologisen kestävyyden maininta ei kuitenkaan viittaa biodiversiteettiin Maatalous- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen tehostamista koskeva tavoite: maataloustuella pyrittävä mm. perinnemaisemien säilyttämiseen MMM:n luonnonvarastrategia: pyrkimys kestävään käyttöön Sen päämäärä 2: ekosysteemien toimivuus sekä biologisen monimuotoisuuden ja maaseutumaisemien säilyminen turvattava Silti: voimassa olevissa kansallisissa maatalouspoliittisissa tavoitteissa biodiversiteettiä ja sen ylläpitämistä ei ole merkittävissä määrin otettu huomioon
Millaisia biodiversiteettipäämääriä (ii) maatalouspolitiikalla on? (J. Aakkula ym. 2004) Suomen maatalouspolitiikalla on kuusi virallista tavoitetta Vain yhdellä on jotain tekemistä monimuotoisuuden kanssa: yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitetään tasapuolisemmaksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi Ekologisen kestävyyden maininta ei kuitenkaan viittaa biodiversiteettiin Maatalous- ja maaseutupolitiikan vuorovaikutuksen tehostamista koskeva tavoite: maataloustuella pyrittävä mm. perinnemaisemien säilyttämiseen MMM:n luonnonvarastrategia: pyrkimys kestävään käyttöön Sen päämäärä 2: ekosysteemien toimivuus sekä biologisen monimuotoisuuden ja maaseutumaisemien säilyminen turvattava
Millaisia biodiversiteettipäämääriä (iii) maatalouspolitiikalla on? Silti: voimassa olevissa kansallisissa maatalouspoliittisissa tavoitteissa biodiversiteettiä ja sen ylläpitämistä ei ole merkittävissä määrin otettu huomioon Jos toimintaohjelmia on, ne alistetaan taloudelle: taloudelliset intressit ajavat BD-tavoitteiden yli Uusin maatalouspolitiikan päivitys: luonnon monimuotoisuus halutaan nähdä ympäristötuotteena, jolle olisi luotava markkinat Luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon mikäli mahdollista asia vesitetään lähtökohtaisesti Kannanotto: Luonnon monimuotoisuuden hoidon ja suojelun tulisi olla reunaehto eikä passiivisesti mukana seuraava pakollinen näkökulma tai maatalouden tuottama ympäristöhyödyke, jota tuotetaan talouden reunaehdoin
Ongelmia ja ristiriitoja Suomen maatalous on viime vuosikymmeninä ja etenkin vuoden 1995 jälkeen kokenut valtavan rakennemuutoksen, jolla on ollut merkittäviä vaikutuksia maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuteen Maatalouden harjoittamisen edellytykset ovat muuttuneet yhä vaikeammaksi Luonnon monimuotoisuuden köyhtymiskehitystä ei voida vierittää yksittäisten maatilojen syyksi; ne toimivat niissä puitteissa, jotka julkishallinto maatalous-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikkaa luodessaan ja toteuttaessaan asettaa Lausutuista tavoitteista ja monessa kohdassa toteutetuista monimuotoisuuden hoitotoimista huolimatta politiikan toteuttaminen johtaa yhä monessa kohtaa köyhtymiseen BD-näkökohtia ei ole otettu huomioon esim. tilusjärjestelystrategiassa tai CAP:n terveystarkastuksessa (jossa yhteydessä mm. lopetetaan peltojen velvoitekesannointi)
Kesannointivelvoitteen loppuminen 2008 Vuoteen 2007 asti oli tilakohtainen velvoite kesannoida n. 10 % peltoalasta Kesannot kompensoivat lypsykarjatalouden taantumisesta aiheutuneita elinympäristömenetyksiä Kesannot, nurmet ja laitumet merkittävin lintujen esiintymistä ja runsautta selittävä elinympäristötekijä Merkitys peltopyyn kannanhoitosuunnitelmalle Peltoala (km 2 ) Tilojen lukumäärä (x 1000) 350 300 250 200 150 100 50 0 Maitotilojen osuus kaikista tiloista Kaikki Aktiivitilat Maitotilat Maitotilojen osuus aktiivitiloista 1960 1970 1980 1990 2000 MTT:n skenaario: 6000 karjatilaa v. 2020 15 000 10 000 5 000 Heinä, nurmi, laidun Avokesanto Syysvilja Kevätvilja Viherkesanto 0 Muu 1920 1940 1960 1980 2000 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Maitotilojen osuus
Karjatalouden väheneminen Jättinavettainvestoinnit eivät paranna tilannetta karjojen määrä vähenee karja ei käy laitumella Nautoja (miljoonia) 2,2 2,0 1,8 1,6 Kaikki eläimet 1,4 1,2 1,0 Lypsylehmät 0,8 0,6 0,4 Lehmiä/tila 0,2 0,0 0 1920 1940 1960 1980 2000 20 16 12 8 4 Lypsykarjan keskikoko Esimerkki seurauksista: Kottarainen väheni 1970 90 99 % Pohjois-Suomessa 80 % Väli-Suomessa 60 % Etelä-Suomessa
Maatalouden ympäristöohjelmat Osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP, Common Agricultural Policy) I kansallinen ympäristöohjelma 1995 99 II kansallinen ympäristöohjelma 2000 06 III kansallinen ympäristöohjelma 2007 13
Suomen kansalliset ympäristötukiohjelmat 1995 99 ensisijainen tavoite vesiensuojelussa, mutta myös ilmansuojelutavoitteita ja luonnon monimuotoisuusvaikutuksia 2000 06 mukana monimuotoisuustavoitteita, mutta edelleen ensisijainen tavoite vesiensuojelussa 2007 13 monimuotoisuustavoitteita lisätty, mutta ei selkeitä määrällisiä muotoiluja Ympäristöohjelmat ovat luonnon monimuotoisuuden hoitamisen ja suojelun keskeinen työkalu
Ympäristötukiohjelman rakenne Perustuen pakolliset toimenpiteet Lisätoimenpiteet Erityistukisopimukset
Perustuen pakollisten toimenpiteiden vaikutukset BD Vedet Viljelyn ympäristösuunnittelu ja seuranta + 0 Peltokasvien peruslannoitus 0 + Kasvinsuojelu + ++ Pientareet ja suojakaistat + ++ Luonnon monimuotoisuustoimet + 0 Kotieläintilan perustoimenpiteet 0 + Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan hyvin vaatimaton
Lisätoimenpiteiden vaikutukset BD Vedet Tarkennettu lannoitus 0 +++ Peltojen talviaik.kasvipeitt., kev.muokkaus + ++ Maatilan monimuotoisuuskohteet + 0 Kotieläintilan toimenpiteet 0 + Puutarhatilan toimenpiteet 0 + Tarkennettu lannoitus 0 +++ Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan hyvin vaatimaton
Erityistukisopimusten vaikutukset BD Vedet Suojavyöhykkeet +++ +++ Kosteikot ja laskeutusaltaat +++ +++ Säätösalaojitus ja vastaavat toimet ++ Kalkkisuodinojitus ja tehostettu kalkitus 0 ++ Perinnebiotoopit +++ 0 Maiseman kehittäminen + 0 Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ++ 0 Luonnonmukainen tuotanto ++ + Lannan tehostettu käyttö 0 ++ Pohjavesialueiden peltoviljely 0 ++ Alkuperäisrotujen kasvattaminen + 0 Alkuperäislajikkeiden viljely 0 0 Monimuotoisuusvaikutus kokonaisuudessaan merkittävä
15 viime vuoden aikana tapahtunut selviä maisemarakenteen muutoksia Maisemarakenteen monimuotoisuus väheni Lajistollisesti monimuot. elinymp. vähenivät Pitkäaikaisten kesantojen pinta-ala kasvoi Niittyjen ja hakamaiden pinta-ala väheni Pientareiden kokonaispituus ja pinta-ala vähenivät, pintaalat keskimäärin 7 %, Etelä-Suomessa 8 11 %
Johtopäätökset Maatalouspolitiikassa tunnistettu luonnon monimuotoisuuden hoidon ja suojelun tarve Luonnon monimuotoisuutta ei kuitenkaan priorisoitu kovin korkealle ja toimenpiteet ja rahoitus riittämättömiä Eri politiikkojen ristiriitaisuudet tulee poistaa Viljelijä toimii mm. hoitaa ja suojelee monimuotoisuutta niiden reunaehtojen vallitessa, joita politiikka luo; vastuu monimuotoisuuden kehityksestä siirtyy yhteiskunnalle Ohjauskeinojen oltava sellaisia että tehokkaiden hoitomuotojen valinta on todellinen vaihtoehto Maatalouden harjoittamisen edellytykset eivät ole kovin helpot Viljelijän on lähdettävä siitä, että tila on elinkelpoinen ja tuottava
Aakkula, J., Jokinen, P., Kaljonen, M. & Kröger, L. 2006: Maatalouden ympäristöpolitiikan skaalat ja oppiminen. MTT:n selvityksiä 127. Aakkula, J., Lankoski, J. & Mietinen, A. 2004: Maatalouspolitiikan ja biodiversiteetin suhde. Teoksessa Tiainen, J. ym., Elämää pellossa, ss. 300 312. Anon. 2007: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013. MMM:n julk. 8/2007. Anon. 2007: Luonnon puolesta ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia [.] ja toimintaohjelma 2006 2016. Suomen ympäristö 35/2007. Anon. 2008: Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2008 2013. MMM:n julk. 1/2008. Anon. 2008: Suomen peltopyyn kannanhoitosuunnitelma. MMM, valmisteilla. Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) 2008: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraportti 2000 2006. Suomen ympäristö 4/2008. Kuussaari, M., Tiainen, J., Helenius, J., Hietala-Koivu, R. & Heliölä, J. (toim.) 2004: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS-seurantatutkimus 2000 2003. Suomen ympäristö 709. Pykälä, J. 2001: Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristö 495. Sailas, R. ym. 2007: Maatalouspolitiikan vaihto-ehdot. MMM:n julkaisuja 3/2007. Viitteitä ja tausta-aineistoa Salonen, J., Keskitalo, M. & Segerstedt, M. (toim.) 2007: Peltoluonnon ja viljelyn monimuotoisuus. Maa- ja elintarviketalous 110. Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.) 2004: Elämää pellossa Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita Publishing, Helsinki. Väitöskirjat Helsingin yliopisto Salonen, J. 1993 (rikkakasvit) Kinnunen, H. 1999 (maakiitäjäiset) Hyvönen, T. 2004 (rikkakasvit) Piha, H. 2006 (sammakkoeläimet) Herzon, I. 2008 (linnut) Ma 2006 (kasvit) Piha, M. 2007 (linnut) Pykälä, J. 2007 (kasvit) Pöyry, J. 2007 (perhoset) Rintala, J. 2007 (linnut) Vepsäläinen, V. 2007 (linnut) Joensuun yliopisto Saarinen, K. 2002 (perhoset) Jantunen, J. 2003 (kasvit) Turun yliopisto Huusela-Veistola, E. 2000 (hyönteiset) Luoto, M. 2000 (maisemarakenne) Hietala-Koivu 2003 (maisemarakenne) Kivinen, S. 2007 (maisemarakenne)