2 Liikenneviraston ohje Esipuhe Tämän julkaisun on laatinut työryhmä, jossa konsultteina ovat olleet Pentti Hautala Sito Oy:stä sekä Aleksanteri Ekrias, Mika Saari ja Taneli Lehtonen LiCon-AT Oy:stä. Työryhmän työtä on ohjannut tilaajan edustajana Kari Lehtonen Liikennevirastosta. Tämän julkaisun lähtökohtana ovat olleet standardit SFS-EN 13201-4 ja SFS-EN 12464-2, InfraRYL:n luku 33631.4 sekä tähänastiset kentältä saadut maantie- ja rautatiealueiden valaistuksien mittauskokemukset. Julkaisun laatimisen yhteydessä on kuultu maanteiden, katujen ja rautatiealueiden valaistuksen tilaajia, suunnittelijoita, asennustöiden valvontaan osallistuneita henkilöitä sekä eräitä urakoitsijoita ja valmistajia. Helsingissä marraskuussa 2014 Liikennevirasto Hankesuunniteluosasto
Liikenneviraston ohje 3 Sisällysluettelo 1 MITTAUSPROSESSI... 4 1.1 Yleistä... 4 1.2 Lähtöaineiston hankinta... 5 1.3 Kohteen tarkastelu... 5 1.4 Valaistusteknilliset mittaukset... 6 1.5 Mittaustulosten käsittely... 6 2 VALAISTUSTEKNILLISET SUUREET... 7 3 MITTAUSVÄLINEET... 8 4 MITTAUSRAPORTTI... 9 5 MAANTEIDEN VALAISTUSTEKNILLISET MITTAUKSET... 10 5.1 Yleistä... 10 5.2 Mittauspisteverkko... 10 5.3 Mittaustulosten käsittely... 13 6 RAUTATIEALUEIDEN VALAISTUSTEKNILLISET MITTAUKSET... 14 6.1 Yleistä... 14 6.2 Mittauspisteverkot matkustaja-alueilla... 14 6.2.1 Avoimet asemalaiturit... 14 6.2.2 Katetut asemalaiturit... 15 6.2.3 Asematunnelit, ylikulkusillat ja muut tasonvaihtoalueet... 16 6.2.4 Kulkureitit... 17 6.3 Mittauspisteverkot ratapihoilla... 18 6.4 Mittaustulosten käsittely... 19 LIITTEET Liite 1 Mittausraportin liite 1
4 Liikenneviraston ohje 1 Mittausprosessi 1.1 Yleistä Valaistusteknillisillä laadunvalvontamittauksilla tarkastetaan, täyttääkö valaistusasennus valaistusteknilliset laatuvaatimukset. Mittausprosessi sisältää neljä vaihetta, jotka suoritetaan seuraavassa järjestyksessä lähtöaineiston hankinta, kohteen tarkastelu, valaistusteknilliset mittaukset ja mittaustulosten käsittely. Kuvassa 1 on esitetty maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen mittausprosessi. Kuva 1. Maantie- ja rautatiealueiden valaistusteknillisten mittausten eri vaiheet.
Liikenneviraston ohje 5 1.2 Lähtöaineiston hankinta Laadunvalvontamittausten lähtöaineistoksi tarvitaan kohteen valaistuksen rakennussuunnitelma ja sen perusteena olevat valaistusteknilliset laskennat. Näistä nähdään, miten ja minkälaisin valaistuslaittein valaistus on toteutettu. Valaistuksen rakennussuunnitelmasta huomioon otettavat asiat ovat: valaisimien ja valaisinpylväiden tai mastojen sijainti (esimerkiksi pylväiden etäisyys ajoradan reunasta, pylväsvälit jne.) sekä valaistuslaitteet (esimerkiksi valaisintyypit, asennuskorkeudet, valaisinvarsien pituudet, kallistuskulmat, jne.). Valaistusteknillisistä laskennoista huomioon otettavat asiat ovat: valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen, valaisimen tai valonlähteen valovirta, alenemakerroin, valaisimen optiikan keskipisteen etäisyys ajoradan reunasta, kallistus-, kääntö- ja kiertokulmat ja asennuskorkeus. Jos valaistuksen rakennussuunnitelmasta ja erityisesti valaistusteknillisissä laskennoissa havaitaan poikkeamia, joilla on vaikutuksia valaistusluokan mukaisten valaistusteknillisten vaatimusten täyttymiseen, tulee ne kirjata tilaajalle luovutettavaan mittausraporttiin. 1.3 Kohteen tarkastelu Ennen valaistusteknillisiä mittauksia kohteessa suoritetaan silmämääräinen tarkastelu. Sen tarkoituksena on määritellä mittausalueet sekä edesauttaa johtopäätösten tekoa. Silmämääräisen tarkastelun tulee kattaa kohteen kaikki valaistukset, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu. Silmämääräisesti tarkastetaan ja havainnoidaan seuraavat asiat: valaistuksen yleiskuva (esim. maanteillä ajoradan pinnan keskimääräinen luminanssi, luminanssin yleis- ja pitkittäistasaisuus jne., rautatiealueilla valaistuksen yleistasaisuus, valon suuntautuminen valaistavan alueen ulkopuolelle jne.), asennettujen valaisimien ja muiden valaistuslaitteiden suunnitelmienmukaisuus sekä valaisinpylväiden pystysuoruuteen ja valaisimien suuntaukseen liittyvät virheet ja niiden suuruuden arviointi. Tarkastelussa havaitut poikkeamat tulee kirjata tilaajalle luovutettavaan mittausraporttiin.
6 Liikenneviraston ohje 1.4 Valaistusteknilliset mittaukset Mittaukset tehdään mittauspisteverkon (ks. kohdat 5.2, 6.2 ja 6.3) määrittelemissä pisteissä. 1.5 Mittaustulosten käsittely Mittaustulokset käsitellään seuraavasti: 1. Valaistusteknillisiä laskentoja varten mallinnetaan valaistuslaskentaohjelmaan mittausaluetta vastaava tilanne. 2. Selvitetään laskennalliset arvot mittauspisteverkon mittauspisteissä. 3. Verrataan mitattuja ja laskennallisia arvoja keskenään. 4. Jos mitatut ja laskennalliset arvot vastaavat toisiaan riittävän hyvin (ks. kohdat 5.3 ja 6.4), voidaan valaistusasennuksen todeta täyttävän valaistusteknilliset laatuvaatimukset. Jos mittaustulokset poikkeavat laskennallisista, kirjataan puutteet mittausraporttiin ja pyritään selvittämään poikkeamien syy. Jatkotoimenpiteistä päättää tilaaja.
Liikenneviraston ohje 7 2 Valaistusteknilliset suureet Valaistusvoimakkuus E Pinnalle saapuvan valovirran tiheyttä kutsutaan valaistusvoimakkuudeksi. Valaistusvoimakkuuden yksikkö on lm/m 2 eli luksi (lx). Vaakatason pinnan valaistusvoimakkuus on Eh. Keskimääräinen valaistusvoimakkuus E m Keskimääräinen vaakatason valaistusvoimakkuus Ehm (lx) on tarkasteltavan mittausalueen pinnan tasolla mitattujen kaikkien valaistusvoimakkuuksien aritmeettinen keskiarvo. Keskimääräinen valaistusvoimakkuus Ehmp on mittausalueen pitkittäissuuntaisen mittausrivin kaikkien pinnan tasolla mitattujen valaistusvoimakkuuksien aritmeettinen keskiarvo. Valaistusvoimakkuuden tasaisuus U Yleistasaisuus U kuvaa kuinka tasaisesti valo jakautuu tarkasteltavalla alueella. Yleistasaisuus Uo lasketaan koko alueen pienimmän Ehmin ja keskimääräisen vaakatason valaistusvoimakkuuden Ehm osamääränä. Pitkittäistasaisuus Up lasketaan mittausalueen kunkin pitkittäissuuntaisen mittausrivin pienimmän Ehmin ja keskimääräisen Ehmp vaakatason valaistusvoimakkuuden osamääränä. Pitkittäistasaisuus Up lasketaan jokaiselle pitkittäissuuntaiselle mittausriville. Tämän ohjeen suureet Ehmp ja Up eivät ole suoraan verrannollisia ohjeen Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu valaistusteknillisten vaatimusten suureiden kanssa.
8 Liikenneviraston ohje 3 Mittausvälineet Mittauksissa tulee käyttää CIE:n standardivalo A:n mukaan kalibroitua vaakatason valaistusvoimakkuuden mittaamiseen soveltuvaa valaistusvoimakkuusmittaria. Mittarissa tulee olla kosinikorjaus sekä silmän spektriherkkyyskäyrä standardin DIN 5032 osan 7 mukaisesti, luokka B tai parempi. Mittari tulee kalibroida 2 vuoden välein standardin CIE 69 mukaisesti. Mittausvirheiden minimoimiseksi mittauksissa suositellaan käytettäväksi valaistusvoimakkuusmittaria, jossa on erillinen valoanturi. Lisäksi valaistusteknillisissä mittauksissa suositellaan käytettäväksi seuraavia välineitä: Varrellinen aluslevy, johon valoanturi kiinnitetään. Aluslevy auttaa valoanturin asettamista mitattavan pinnan suuntaisesti. Varsi pitää mittaajan etäällä valoanturista, jolloin mittaajan varjon vaikutus minimoidaan. Mittapyörä sekä laser- tai rullamitta, joiden avulla esim. pylväsvälin, ajoradan ja ajokaistojen leveyden, valaisinpylväiden etäisyydet ajoradan reunasta sekä mittauspisteiden pitkittäissuuntaisten etäisyyksien mittaaminen onnistuu nopeasti. Virta- ja jännitemittari. Spraymaali, jonka avulla mittauspisteet merkitään mittausalueelle. Muistiinpanovälineet mittausolosuhteiden ja mittaustulosten kirjaamista varten.
Liikenneviraston ohje 9 4 Mittausraportti Jokaisesta valaistusteknillisestä laadunvalvontamittauksesta laaditaan erillinen mittausraportti, josta tulee löytyä seuraavat tiedot: pöytäkirjan tunniste, mittauskohteen tiedot, mittauksen suorittajien nimet, mittausajankohta, sää ja mitattavan pinnan fysikaalinen tila (pvm, kellon aika, lämpötila, esim. kuiva, märkä tai luminen ajoradan pinta), voidaan myös todeta valokuvista, mittausalueen mitat (esim. pylväsväli, ajoradan ja -kaistojen leveys), valaisimien sijainti (valaisimen optiikan keskipisteen etäisyys ajoradan reunasta, asennuskorkeus), pylväiden pystysuoruus ja valaisimien suuntaukset (mm. kallistus-, kääntö- ja kiertokulma), valaisin- ja valonlähdetyypit, mahdolliset häiriövalolähteet, varjostavat kohteet ja muut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät sekä niiden vaikutukset, valaisimien jännitteet ja virrat, mitattavan valaistuksen kunto ja likaantumisaste sekä valaistusteknilliset mittaustulokset, ks. liite 1 ja johtopäätökset. Mittausraporttiin merkitään selkeästi, miten mittausalue, mittauspisteet sekä valaisimet sijaitsevat toisiinsa nähden. Tuloksissa tulee esittää kaikki mitatut ja laskennalliset arvot. Lisäksi tulee esittää vähintään seuraavat arvot (ks. myös kohta 2 ja liite 1): vaakatason keskimääräinen valaistusvoimakkuus Ehm, minimivalaistusvoimakkuus Ehmin ja valaistuksen yleistasaisuus Uo. Lisäksi maanteiden tapauksessa tulee esittää: mittausalueen pitkittäissuuntaisten mittausrivien keskimääräiset valaistusvoimakkuudet Ehmp ja pitkittäistasaisuudet Up. Mittausraporttiin tulee kirjata mittaustulosten johtopäätökset. Niistä tulee selkeästi ilmetä täyttävätkö mittaustulokset kaikki laatuvaatimukset (ks. kohdat 5.3 ja 6.4) eli voidaanko valaistusasennus ehdottaa hyväksyttäväksi.
10 Liikenneviraston ohje 5 Maanteiden valaistusteknilliset mittaukset 5.1 Yleistä Maanteiden valaistusteknillisellä laadunvalvonnalla tarkastetaan, onko valaistus toteutettu rakennussuunnitelman mukaan ja täyttyvätkö kaikki valaistusteknilliset laatuvaatimukset. Maanteiden laadunvalvontamittauksissa mitataan valaistusvoimakkuudet. Tiellä tehty luminanssimittaus ei sovellu laadunvalvontaan, koska mittaustulos riippuu voimakkaasti ajoradan päällysteen heijastusominaisuuksista, jotka ovat hyvin olosuhderiippuvaisia. Kaikki mittaukset tulee tehdä tämän ohjeen kohtien 1 4 mukaisesti. Mittausten aikana valaistus ei saa olla himmennetty. Tarvittaessa voidaan tehdä erillinen mittaus himmennetylle valaistukselle valaistuksen ohjauksen toimivuuden tarkastelemiseksi. Näiden mittausten tarpeellisuudesta on aina sovittava tilaajan kanssa hankekohtaisesti. Mittaukset tulee tehdä 100 polttotunnin jälkeen ja mittauskohteiden virta- ja jännitearvot tulee mitata laadunvalvontamittausten yhteydessä. Mittausten tekemistä sään ollessa huono (mm. sade, lumisade, mittausalue tai mittausalueen välitön ympäristö lumen peitossa jne.) ei suositella. Mittaajan vastuulla on arvioida, voidaanko mittaukset tehdä vallitsevan liikenteen ja sään aikana. Maanteillä tehtävistä mittauksista on ilmoitettava Tieliikennekeskukseen. Mitattavat pylväsvälit valitaan silmämääräisen tarkastelun perusteella. Mitä useammalla pylväsvälillä mittaukset tehdään, sitä luotettavampia johtopäätöksiä saadaan. Alla on esitetty joitakin suosituksia kohteen mittausalueiden valintaan: mitataan erilaiset tiet ja kadut (esim. moottoritie, ramppi, muut maantiet), mitataan erilaiset valaistus- ja valaisintyypit, mitattavan pylväsvälin linja on mahdollisimman suora ja tasaus vaakasuora, mittausalueen läheisyydessä ei ole häiriövalolähteitä, eikä merkittävästi varjostavia kohteita, mitattavan pylväsvälin valaistus vastaa mahdollisimman hyvin kyseisen osuuden keskimääräistä valaistusta (ei yksittäisiä virhetapauksia, jotka kirjataan mittausraporttiin silmämääräisen tarkastelun yhteydessä). 5.2 Mittauspisteverkko Mittauspisteverkko määrittelee mittauspisteiden sijainnin, joissa valaistusvoimakkuudet mitataan. Mittausalue on yhden pylväsvälin pituinen ja koko ajoradan levyinen (kuvat 2-4). Mittauspisteiden määrä on riippuvainen pylväsvälin pituudesta ja ajokaistojen lukumäärästä. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta.
Liikenneviraston ohje 11 Mittauspisteverkko määritellään seuraavasti (kuvat 2-4): Mittauspisteet sijaitsevat ajoradan ajokaistojen reunoilla (reunaviivojen keskellä). Ensimmäinen mittauspoikkileikkaus sijaitsee pylväsvälin puolivälissä (merkitty kuvissa 2-4 numerolla 1). Seuraavat mittauspoikkileikkaukset sijaitsevat pylväsvälin puolivälistä lähtien 5 metrin välein, kunnes ollaan alle 5 metrin päässä pylväsvälin ensimmäisestä valaisinpylväästä (2). Sama toistetaan toiselle pylväsvälin puoliskolle (3). Kuva 2. Mittauspisteverkko 1-kaistaisella ajoradalla (mm. rampit, kevyen liikenteen väylät). Mittauspisteet on merkitty sinisillä rasteilla, mittauspisteiden sijoittamisvaiheet numeroilla. Kuva 3. Mittauspisteverkko 2-kaistaisella ajoradalla. Mittauspisteet on merkitty sinisillä rasteilla, mittauspisteiden sijoittamisvaiheet numeroilla.
12 Liikenneviraston ohje Kuva 4. Mittauspisteverkko 3-kaistaisella ajoradalla. Mittauspisteet on merkitty sinisillä rasteilla, mittauspisteiden sijoittamisvaiheet numeroilla. Pylväsvälin ollessa lyhyt (< 30 m) mittauspoikkileikkausten välinä tulee käyttää 3 m. Jos silmämääräisessä tarkastelussa havaitaan valaisimien kiertokulmapoikkeamia tai mitattava pylväsväli on nousevassa tai laskevassa tasauksessa (suuri pituuskaltevuus) tulee edellä mainittujen mittausten lisäksi mitata seuraavat mittauspisteet valaisimien kiertokulman tarkastamiseksi: 1. valaisinpylvään pylväsvälin puoliväliä lähinnä oleva mittauspoikkileikkaus mitataan myös pylvään vastakkaiselta puolelta eli vieressä olevalta pylväsväliltä (merkitty kuvissa 2-4 numerolla 4), sama toistetaan 2. valaisinpylväälle (merkitty kuvissa 2-4 numerolla 5). Tässä ohjeessa käytetty mittauspisteverkko ei ole standardin SFS-EN 13201-3 mukainen.
Liikenneviraston ohje 13 5.3 Mittaustulosten käsittely Kun valaistusvoimakkuudet on mitattu mittauspisteverkon määrittelemissä pisteissä, selvitetään valaistusteknillisillä laskennoilla samojen pisteiden valaistusvoimakkuuksien laskennalliset arvot. Laskennoissa tulee ottaa huomioon mitatun valaistuksen ikä. Jos valaistus on uusi, tulee alenemakertoimen olla 1. Jos valaistus ei ole uusi, tulee laskennoissa käyttää hankekohtaista, todellisuutta mahdollisimman hyvin vastaavaa (valonlähteen valovirran alenema ja likaantuminen) ja tilaajan kanssa sovittua alenemakerrointa. Mitattuja ja laskennallisia arvoja verrataan keskenään muodostamalla esim. liitteen 1 mukaiset taulukot ja laskemalla kohdan 4 valaistusteknilliset arvot. Valaistusasennus ehdotetaan hyväksyttäväksi, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät: lähtöaineistona toimivissa valaistuksen rakennussuunnitelmissa ja valaistusteknillisissä laskennoissa ei havaita poikkeamia, joilla on vaikutuksia valaistusluokan mukaisten valaistusteknillisten vaatimusten täyttymiseen, kohteen silmämääräisessä tarkastuksessa ei havaita poikkeamia, mitattu keskimääräinen valaistusvoimakkuus Ehm poikkeaa laskennallisesta arvosta enintään -10 %, mitattu yleistasaisuus Uo poikkeaa laskennallisesta arvosta enintään -20 % ja mitatut pitkittäistasaisuudet Up poikkeavat laskennallisista arvoista enintään -20 %. Jos mittaustulokset poikkeavat laskennallisista arvoista tai asennuksessa havaitaan lähtöaineiston läpikäymisen tai silmämääräisen tarkastuksen yhteydessä muita valaistukseen liittyviä poikkeamia, tulee ne merkitä selkeästi tilaajalle luovutettavaan mittausraporttiin. Mittaajan tulee pyrkiä selvittämään mittaustulosten poikkeamien syy. Jatkotoimenpiteistä päättää tilaaja. Tämän ohjeen mukaan tehtyjen valaistusteknillisten mittausten tulokset eivät ole suoraan verrannollisia valaistusluokkien valaistusteknillisten vaatimusten kanssa seuraavista syistä: maanteiden laadunvalvontamittauksissa mitataan valaistusvoimakkuuksia eikä luminansseja ja mittauspisteiden sijainti ja määrä poikkeaa standardista SFS-EN 13201-4.
14 Liikenneviraston ohje 6 Rautatiealueiden valaistusteknilliset mittaukset 6.1 Yleistä Rautatiealueiden valaistusteknillisillä laadunvalvonnalla tarkastetaan, onko valaistus toteutettu rakennussuunnitelman mukaan ja täyttyvätkö kaikki valaistusteknilliset laatuvaatimukset. Rautatiealueiden laadunvalvontamittauksissa mitataan valaistusvoimakkuudet. Kaikki mittaukset tulee tehdä tämän ohjeen kohtien 1 4 mukaisesti. Matkustajaalueiden mittausalueet ja mittauspisteverkot on esitetty kohdassa 6.2. Kohdassa 6.3 on esitetty joitakin esimerkkejä ratapihojen mittausalueista ja mittauspisteverkoista. Mittaukset tulee tehdä 100 polttotunnin jälkeen. Mittausten aikana valaistus ei saa olla himmennetty. Tarvittaessa voidaan tehdä erillinen mittaus himmennetylle valaistukselle valaistuksen ohjauksen toimivuuden tarkastelemiseksi. Näiden mittausten tarpeellisuudesta on aina sovittava tilaajan kanssa hankekohtaisesti. Mittausten tekemistä sään ollessa huono (mm. sade, lumisade, mittausalue tai mittausalueen välitön ympäristö lumen peitossa jne.) ei suositella. Mittaajan vastuulla on arvioida, voidaanko mittaukset tehdä vallitsevan liikenteen ja sään aikana. Mittausalue määräytyy mitattavan kohteen mukaan, ks. kohdat 6.2 ja 6.3. 6.2 Mittauspisteverkot matkustaja-alueilla 6.2.1 Avoimet asemalaiturit Avoimen asemalaiturin valaistusteknilliset mittaukset tehdään kohteen pisimmällä valaisinvälillä. Mittausalueen pituus on puolet valaisinvälistä. Mittausalueen leveys määräytyy laiturin tyypin ja leveyden mukaan. Reunalaiturin tapauksessa mittausalueen leveys on sama kuin laiturin leveys, keskilaiturin tapauksessa mittausalueen leveys on puolet laiturin leveydestä. Avoimen reunalaiturin mittauspisteet on esitetty kuvassa 5 ja avoimen keskilaiturin kuvassa 6. Laiturin pitkittäissuunnassa mittauspisteitä tulee olla vähintään neljä ja leveyssuunnassa vähintään kolme. Pitkittäissuunnassa reunimmaiset mittauspoikkileikkaukset sijoitetaan valaisimen kohdalle ja valaisinvälin puoliväliin. Muut mittauspoikkileikkaukset sijoitetaan tasaisesti reunimmaisten mittauspoikkileikkausten välille. Leveyssuunnassa raidetta lähinnä oleva mittauspiste sijoitetaan 700 mm etäisyydelle laiturin reunasta mm. liikenneturvallisuussyistä. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta.
Liikenneviraston ohje 15 Kuva 5. Avoimen reunalaiturin mittauspisteverkko. Kuva 6. Avoimen keskilaiturin mittauspisteverkko. 6.2.2 Katetut asemalaiturit Katettujen asemalaitureiden valaistusteknilliset mittaukset tehdään mittausalueella, jonka pituus on 1,5 valaisinväliä. Mittauspisteet on esitetty kuvassa 7. Laiturin pitkittäissuunnassa mittauspisteitä tulee olla vähintään neljä ja leveyssuunnassa vähintään kolme. Pitkittäissuunnassa joka toinen mittauspiste sijoitetaan valaisimen keskipisteen kohdalle, joka toinen valaisimien keskipisteiden puoliväliin. Leveyssuunnassa raidetta lähinnä oleva mittauspiste sijoitetaan 700 mm laiturin reunasta mm. liikenneturvallisuussyistä. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta.
16 Liikenneviraston ohje Kuva 7. Katetun asemalaiturin mittauspisteverkko. Jos valaisimien keskipisteiden väli on < 4 m tai valaisinväliä ei pystytä määrittelemään, käytetään pitkittäissuuntaisten mittauspisteiden välinä 2 m. Tällöin ensimmäinen mittaus-poikkileikkaus sijoitetaan helposti todennettavaan kohtaan esim. valaisimen tai jonkun rakenteen kohdalle, mitattujen ja laskettujen arvojen vertailemisen helpottamiseksi, kuva 8. Kuva 8. Katetun asemalaiturin mittauspisteverkko, kun valaisinväli on alle 4 m. 6.2.3 Asematunnelit, ylikulkusillat ja muut tasonvaihtoalueet Asematunneleiden, siltojen ja muiden tasonvaihtoalueiden mittausalueen pituus on 1,5 valaisinväliä. Mittausaleen leveys on asematunnelin, sillan tai muun tasonvaihtoalueen leveys. Mittauspisteet on esitetty kuvassa 9. Laiturin pitkittäissuunnassa mittauspisteitä tulee olla vähintään neljä ja leveyssuunnassa vähintään kolme. Pitkittäissuunnassa joka toinen mittauspiste sijoitetaan valaisimen keskipisteen kohdalle, joka toinen valaisimien keskipisteiden puoliväliin.
Liikenneviraston ohje 17 Leveyssuunnassa mittauspisteiden määrä määräytyy mitattavan alueen mukaan ja mittauspisteiden välin tulee olla < 2 m. Reunimmaiset mittauspisteet sijoitetaan 500 mm etäisyydelle mittausalueen reunasta. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta. Kuva 9. Asematunnelin, ylikulkulkusillan tai muun tasonvaihtoalueen mittauspisteverkko. Jos valaisimien keskipisteiden väli on < 4 m tai valaisinväliä ei pystytä määrittelemään, käytetään pitkittäissuuntaisten mittauspisteiden välinä 2 m. Tällöin ensimmäinen mittaus-poikkileikkaus sijoitetaan helposti todennettavaan kohtaan esim. valaisimen tai jonkun rakenteen kohdalle, mitattujen ja laskettujen arvojen vertailemisen helpottamiseksi. 6.2.4 Kulkureitit Kulkureitin valaistusteknilliset mittaukset tehdään kohteen pisimmällä pylväsvälillä. Mittausalueen pituus on puolet pylväsvälistä, mittausalueen leveys määräytyy kulkureitin leveyden mukaan. Mittauspisteet on esitetty kuvassa 10. Kulkureitin pitkittäissuunnassa mittauspisteitä tulee olla vähintään neljä ja leveyssuunnassa vähintään kolme. Pitkittäissuunnassa reunimmaiset mittauspoikkileikkaukset sijoitetaan pylväiden kohdalle ja pylväsvälin puoliväliin. Muut mittauspoikkileikkaukset sijoitetaan tasaisesti reunimmaisten mittauspoikkileikkausten välille. Leveyssuunnassa reunimmaiset mittauspisteet sijoitetaan 500 mm etäisyydelle mittausalueen reunasta. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta.
18 Liikenneviraston ohje Kuva 10. Kulkureittien mittauspisteverkko. 6.3 Mittauspisteverkot ratapihoilla Ratapihan valaistusteknilliset mittaukset tehdään mittauspisteissä, jotka ovat helposti todennettavissa maastossa ja valaistusteknillisistä laskennoista. Mittauspisteet voidaan sijoittaa esim. raiteen keskilinjalle tai raiteiden väliin vaihteen kärjen kohdalla tai yhdelle mastovälille tasaisin välimatkoin. Mittauspisteiden sijainnit tulee valita niin, etteivät vaunut, sähkörata- ja muut rakenteet varjosta mittaria mittaustilanteessa. Mittauspiste-esimerkkejä on esitetty kuvissa 11 ja 12. Mittaukset tulee tehdä vähintään 12 mittauspisteessä. Mittaukset tehdään mittausalueen pinnan tasolta. Kuva 11. Esimerkki ratapihan mittauspisteiden sijoittamisesta vaihdealueella.
Liikenneviraston ohje 19 Kuva 12. Esimerkki ratapihan mittauspisteiden sijoittamisesta mastovälille, raiteiden väliin. 6.4 Mittaustulosten käsittely Kun valaistusvoimakkuudet on mitattu mittauspisteverkon määrittelemissä pisteissä, selvitetään valaistusteknillisillä laskennoilla samojen pisteiden valaistusvoimakkuuksien laskennalliset arvot. Laskennoissa tulee ottaa huomioon mitatun valaistuksen ikä. Jos valaistus on uusi, tulee alenemakertoimen olla 1. Jos valaistus ei ole uusi, tulee laskennoissa käyttää hankekohtaista, todellisuutta mahdollisimman hyvin vastaavaa (valonlähteen valovirran alenema ja likaantuminen) ja tilaajan kanssa sovittua alenemakerrointa. Mitattuja ja laskennallisia arvoja verrataan keskenään laskemalla kohdan 4 valaistusteknilliset arvot Ehm, ja Uo. Valaistusasennus ehdotetaan hyväksyttäväksi, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät: lähtöaineistona toimivissa valaistuksen rakennussuunnitelmissa ja valaistusteknillisissä laskennoissa ei havaita poikkeamia, joilla on vaikutuksia valaistusluokan mukaisten valaistusteknillisten vaatimusten täyttymiseen, kohteen silmämääräisessä tarkastuksessa ei havaita poikkeamia, mitattu keskimääräinen valaistusvoimakkuus Ehm poikkeaa laskennallisesta arvosta enintään -10 % ja mitattu yleistasaisuus Uo poikkeaa laskennallisesta arvosta enintään -20 %. Jos mittaustulokset poikkeavat laskennallisista arvoista tai asennuksessa havaitaan lähtöaineiston läpikäymisen tai silmämääräisen tarkastuksen yhteydessä muita valaistukseen liittyviä poikkeamia, tulee ne merkitä selkeästi tilaajalle luovutettavaan mittausraporttiin. Mittaajan tulee pyrkiä selvittämään mittaustulosten poikkeamien syy. Jatkotoimenpiteistä päättää tilaaja.
Valaistusteknilliset laadunvalvontamittaukset, 1.11.2014 Valaistusteknilliset laadunvalvontamittaukset Mittausraportin liite 1 Liite 1 / 1 (3) Tunniste Mitannut: Mika Mittaaja Pvm: 1.9.2014 Kirjannut: Kaisa Kirjaaja Klo: 23:30 Hankkeen nimi Moottoritien rakentaminen paikasta A paikkaan B (Hankkeen virallinen nimi) Mittauskohteen tiedot Mittauspaikka: Moottoritie X-Y välillä A-B Pylväsväli: 1001-1002 Mittausolot Sää: selkeä Lämpötila: 10 C Ajoradan pinta: kuiva Mittausalueen mitat Ajoradan leveys: Ajokaistan leveys: Keskialueen leveys: Pylväsväli: Pylvään 1001 etäisyys ajoradan reunasta: Pylvään 1002 etäisyys ajoradan reunasta: 7,5 m 3,75 m 8 m 70 m 4 m 4,2 m Valaistusasennus Valaistustyyppi: Asennuskorkeus: Valaisinvarren pituus: keskiasennus 15 m T2
Valaistusteknilliset laadunvalvontamittaukset, 1.11.2014 Liite 1 / 2 (3) Kallistuskulma: 5 Valaisimen tiedot Valaisin ja valonlähde: Valaisimen optiikan keskipisteen sijainti: Valaisin X, ST-250 (xxx lm), valonjako xx 60 cm valaisinistukasta Muut valaistustiedot Valaistuksen kunto: uusi Alenemakerroin: 1,00 Tien linja Lisätiedot Tien tasaus suora vaakasuora Esim. häiriövalolähteet, varjostavat kohteet, valaisimien suuntauksessa havaitut poikkeamat sekä muut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät. Esim. "Valaisinpylväistä aiheutuvan varjon vuoksi valaistusvoimakkuuksia ei mitattu mittauspoikkileikkauksista, jotka sijaitsevat valaisinpylväiden kohdalla (merkitty "XX,X"). "
Liite 1. Malli mittaustulosten käsittelyä varten Liite 1 / 3 (3) mittauspisteen sijainti (m) vasen reunaviiva ajokaistaviiva oikea reunaviiva mit. lask. ero-% mit. lask. ero-% mit. lask. ero-% Pylväs 1001 0,0 XX,X XX,X XX,X 5,0 43,9 40,0 10 36,8 38,0-3 23,1 26,0-11 Jännite U: 231,5 V 10,0 24,1 23,0 5 22,1 24,0-8 17,4 20,0-13 Virta I: 1,14 A 15,0 15,5 15,0 3 16,9 17,0-1 12,5 15,0-17 20,0 12,8 13,0-2 12,5 14,0-11 10,2 13,0-22 25,0 9,1 10,0-9 10,3 11,0-6 8,7 11,0-21 30,0 8,4 9,0-7 8,7 10,0-13 6,7 9,0-26 Pylväsväli: 70 m 35,0 7,7 8,0-4 7,9 9,0-12 5,7 8,0-29 40,0 8,6 9,0-4 8,6 10,0-14 6,9 9,0-23 45,0 9,3 10,0-7 10,4 11,0-5 8,9 11,0-19 50,0 12,7 13,0-2 12,0 14,0-14 10,1 13,0-22 55,0 15,3 15,0 2 16,7 17,0-2 12,3 15,0-18 60,0 23,9 23,0 4 22,5 24,0-6 17,3 20,0-14 65,0 43,5 40,0 9 36,5 38,0-4 22,9 26,0-12 Pylväs 1002 70,0 XX,X - - XX,X - - XX,X - - Jännite U: 230,5 V Virta I: 1,15 A Ehmp 18,1 17,5 3 17,1 18,2-6 12,5 15,1-17 Up 0,43 0,46-7 0,46 0,49-6 0,46 0,53-14 Ehm 15,9 16,9-6 Uo 0,36 0,47-24