Infratieto Espoo 20.12.2011 Helsingin kaupungin asfalttipäällysteiden kuntomittauspalvelut 2009-2011
SISÄLTÖ SISÄLTÖ 2 1 MITTAUKSET 3 1.1 Mittausten jäsentyminen katuverkkoon 3 1.2 Mittausmäärät 3 2 URAUTUMINEN 4 2.1 Pääkaistojen urautuminen 4 2.2 Kakkoskaistojen urautuminen 8 2.3 Kolmoskaistojen urautuminen 10
1 MITTAUKSET 1.1 Mittausten jäsentyminen katuverkkoon Katuverkon laajuus on asiakkaalta saadun katuluettelon mukaan taulukon 1 mukainen. Kokonaiskatupituus on 963.9 km ja se jakaantuu kolmeen eri laatuluokkaan ja alueyksikköön oheisen taulukon mukaisesti. Taulukko 1. Katuluettelon mukainen katupituus 2011. Laatutaso Itäinen Läntinen Pohjoinen alueyksikkö alueyksikkö alueyksikkö Kaikki yhteensä I 20.0 47.0 69.8 136.8 II 90.7 92.3 93.4 276.3 III 149.7 152.3 248.8 550.8 Yhteensä 260.3 291.6 412.0 963.9 1.2 Mittausmäärät Katuverkon kuntomittauksia on tehty vuosina 2004-2011 siten, että laatuluokan 1 kaduilta on mitattu urat ja tasaisuus joka vuosi. Laatuluokkaan 2 kuuluu joitakin hiljaisia katupäällysteitä, joiden ura- ja tasaisuustieto on myös mitattu. Helsingin asfalttipäällysteisten katujen palvelutasomittausten kohteena on ollut pääosin sama katuverkko. Mittausmäärät ovat olleen noin 400 km vuosittain. Päällystystarpeen analysointiohjelmistossa (x-jakopiste) sellaisten katujen pituudet, joilla uratieto on olemassa, on esitetty taulukossa 2. Kokonaismäärä on noin 3000 kaista-km, joka jakaantuu suuntien 1 ja 2 kesken melko tasan. Eniten mittauksia on tehty pääkaistoilta eli kaistoilta 1. Kakkoskaistoja on mitattu molempiin suuntiin noin 400 km:n verran ja kolmoskaistoja noin 85 kaista-km. Taulukko 2. Toteutuneet mittausmäärät (kaista-km) x-jakopisteessä 2011. Vuotuiset mittausmäärät ovat olleet pääkaistoilla noin 140, kakkoskaistoilla noin 50 ja kolmoskaistoilla noin 12 km kumpaankin suuntaan. Kolmoskaistojen mittausmäärissä on notkahdus vuosina 2009 ja 2010.
2 URAUTUMINEN 2.1 Pääkaistojen urautuminen Helsingin kaupungin katuverkon urautuvat kadut urautuvat keskimäärin 2.1-3.5 mm vuodessa talvesta riippuen. Suurinta urautuminen oli talvikautena 2004-05 ja pienintä talvikautena 2009-2010. Urautumiskehityksessä ovat mukana ne vuosiparihavainnot, joista on pystytty muodostamaan urautuminen. Urautumiskehityksen muodostamisessa on käytetty kahta kriteeriä: urahavainto tulee olla mitattu talvikauden molemmilla puolilla ts. peräkkäisinä vuosina urautumiskehityksen tulee olla positiivinen ts. jälkimmäisen vuoden urasyvyyden tulee olla suurempi kuin ensimmäisen vuoden Edellä mainitut suodattimet ovat suodattaneet urahavaintoja jonkin verran, mutta pääkaistoilta urahavaintoja on silti ollut käytettävissä suhteellisen paljon. Sellaiset havainnot, missä jälkimmäisen uramittauksen suuruus on pienempi kuin edellisen, on karsittu pois. Valtaosa näistä havainnoista johtuu katujen päällystystoimenpiteistä, jolloin urasyvyys on palautunut alku-uran tasolle. Vähäinen määrä on myös sellaisia havaintoja, joissa kyseinen ero johtuu mittaustarkkuudesta. Kuva 1. Pääkaistojen keskimääräinen urautuminen (mm/v) talvikausina 2004-2011. Taulukossa 3 on esitetty pääkaistojen urautumisen muut tunnusluvut. Urautumisen minimiarvo on 0.1 mm/v, koska suodatuksessa on käytetty filtterinä 0.1 mm. Urautumisen maksimiarvot ovat melko suuria ja ne johtuvat todennäköisesti yksittäisistä poikkeuksellisista tilanteista kuten risteysten kohdat tai raitiotien kiskojen kohdat tms. jotka eivät ole suodattuneet ns. out-oftrackeinä pois aiemmin. Niiden määrä on kuitenkin melko vähäinen, koska toinen kvarttaalipiste (Q75%) on melko lähellä keskiarvoja. Aineiston koko on välillä 13000-19000 havaintoa.
Taulukko 3. Pääkaistojen urautumistunnuslukuja talvikausittain. Katujen urautumisnopeus riippuu merkittävästi liikennemäärästä ja päällystetyypistä. Liikennemääriä ja päällystetyyppejä ei ole katokohtaisesti saatavilla kuntotietoja käsiteltäessä. Urautumista tarkastellaan katu- ja kaistakohtaisesti, jolloin nopeasti urautuvat kadut saadaan erottumaan hitaasti urautuvista kaduista. Urautumista tarkastellaan edellä esitettyjen kuvien ja taulukoiden tapaan seitsemän eri talvikauden kautta. Taulukossa 4 on esitetty 50 eniten urautuvaa katuosuutta pääkaistojen urautumisnopeuden mukaan. Kriteerinä ovat eri talvikausien urautumisnopeuksien keskiarvot. Nopeimmin urautuvia katuja ovat sen mukaan Hakamäentie, Lapinmäentie ja Viikintie(a), joilla urautumiskeskiarvo ylittää 5 mm/v. Hakamäentien urautuminen on selvästi omaa luokkaansa. Koko listan kaduilla urautumisnopeus on ollut yli 3 mm/v, joka sekin on melko merkittävää. Eri suuntien urautumisnopeudet saattavat poiketa toisistaan. Taulukon solujen väritys kuvaa urautumisnopeuden astetta siten, että punaisella on suurimmat urautumisnopeudet ja vihreällä pienimmät. Vihreitä soluja ei mahdu 50 eniten urautuneen kadun joukkoon kovinkaan paljon. Taulukossa 5 on vastaavasti seuraavat 50 pääkaistojen urautumisnopeuden perusteella urautuneinta katuosuutta.
Taulukko 4. 50 pääkaistoiltaan urautuvinta katuosuutta (suunnat erotettuina) (mm/v).
Taulukko 5. 50 seuraavaksi urautuvinta katuosuutta.
2.2 Kakkoskaistojen urautuminen Helsingin kaupungin katuverkon kakkoskaistat urautuvat keskimäärin 1.9-3.4 mm vuodessa talvesta riippuen. Suurinta urautuminen oli talvikautena 2004-05 ja pienintä talvikautena 2009-2010 kuten pääkaistoillakin. Kuva 2. Kakkoskaistojen keskimääräinen urautuminen (mm/v) talvikausina 2004-2011. Taulukossa 6 on esitetty kakkoskaistojen urautumisen muut tunnusluvut. Niihin pätevät samat huomiot kuin mitä pääkaistojen vastaavasta taulukosta tehtiin. Urautumisen minimiarvo on 0.1 mm/v, koska suodatuksessa on käytetty filtterinä 0.1 mm. Urautumisen maksimiarvot ovat melko suuria ja ne johtuvat todennäköisesti yksittäisistä poikkeuksellisista tilanteista kuten risteysten kohdat tai raitiotien kiskojen kohdat tms. jotka eivät ole suodattuneet ns. out-of-trackeinä pois aiemmin. Niiden määrä on kuitenkin melko vähäinen, koska toinen kvarttaalipiste (Q75%) on melko lähellä keskiarvoja. Aineiston koko on välillä 13000-20000 havaintoa. Taulukko 6. Kakkoskaistojen urautumistunnuslukuja talvikausittain.
Taulukko 7. Kakkoskaistojen urautuminen.
2.3 Kolmoskaistojen urautuminen Katuverkon kolmoskaistat urautuvat keskimäärin 1.9-3.9 mm vuodessa talvesta riippuen. Suurinta urautuminen oli talvikautena 2004-05 ja pienintä talvikautena 2005-2006. Kuva 3. Kolmoskaistojen keskimääräinen urautuminen (mm/v). Taulukossa 8 on esitetty kolmoskaistojen urautumisen muut tunnusluvut. Niihin pätevät samat huomiot kuin aiemmin vastaavista taulukoista tehtiin. Urautumisen minimiarvo on 0.1 mm/v, koska suodatuksessa on käytetty filtterinä 0.1 mm. Urautumisen maksimiarvot ovat melko suuria ja ne johtuvat todennäköisesti yksittäisistä poikkeuksellisista tilanteista kuten risteysten kohdat tai raitiotien kiskojen kohdat tms. jotka eivät ole suodattuneet ns. outof-trackeinä pois aiemmin. Niiden määrä on kuitenkin melko vähäinen, koska toinen kvarttaalipiste (Q75%) on melko lähellä keskiarvoja. Aineiston koko on välillä 1200-1600 havaintoa, paitsi vuosina 2009-2011, jolloin on ainoastaan 700-900 havaintoa. Erityishuomiota herättää talvikauden 2004-2005 voimakas urautumiskehitys. Kolmoskaistoja on määrältään vähiten, jolloin myös mittaushavaintoja on vähiten. Taulukko 8. Kolmoskaistojen urautumistunnuslukuja talvikausittain.
Taulukko 9. Kolmoskaistojen urautuminen.