Leena Koski, Marianne Mäki VANKIEN AMMATILLISTA KOULUTUSTA KOSKEVA SELVITYS

Leena Koski, Marianne Mäki VANKIEN AMMATILLISTA KOULUTUSTA KOSKEVA SELVITYS Opetushallitus 2006

Opetushallitus ISBN 952-13-3012-0 (nid.) ISBN 952-13-3013-9 (pdf) ISSN 1237-6590 Edita Prima Oy, Helsinki 2006 2

ESIPUHE Vankien ammatillista koulutusta koskeva selvitys perustuu opetusministeriön vuoden 2005 lopulla Opetushallitukselle antamaan toimeksiantoon. Rikosseuraamusvirasto on osaltaan rahoittanut selvityksen tekemistä ja linjannut sen sisältöä. Toimeksianto laajeni alkuperäisestä selvityksen toteutuksen valmisteluvaiheessa erityisesti opetukseen liittyvillä asioilla ja aluevankilakohtaisella tarkastelulla. Selvityksen tavoitteena on ollut tuottaa tietoa vankilaopetusta koskevaan päätöksentekoon ja kehittämistyöhön. Selvityksen tehtävänä on toimia vankien ammatillisen koulutuksen tilan kuvaajana muuttuvassa toimintaympäristössä. Ammatillisessa koulutuksen uudet linjaukset sekä vankimäärän ja rakenteen kehitys ja aluevankiloiden ja sijoittajayksikköjen perustaminen ovat keskeisiä selvityksen taustalla olevia muutoksia. Selvityksen tulosten on tarkoitus toimia vangeille järjestettävän ammatillisen koulutuksen kehittämisen työvälineenä ja liikkeelle panevana voimana. Selvityksen tehtävänä on palvella opetusviranomaisten ohella vankeinhoidosta vastaavia viranomaisia ja muita vankien ammatillisen koulutuksen parissa toimivia esim. rangaistuslaitoksia ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ja niiden toimintayksiköitä. Toivon, että selvityksen pohjalta tehdyt kehittämisehdotukset konkretisoituvat käytännön toimenpiteiksi, joilla on vaikutusta vangeille järjestettävän ammatillisen koulutuksen tarjontaan ja laatuun. Selvityksen vastuuhenkilöinä Opetushallituksesta toimivat opetusneuvos Leena Koski ja projektisuunnittelija Marianne Mäki. Selvityksemme ei olisi onnistunut ilman eri tahojen mukanaoloa. Vankiloiden, koulutuksen järjestäjien ja toimintayksikköjen vankilaopetuksesta vastaavien henkilöiden osallistuminen on ollut merkittävää. Erityiset kiitokset menevät ylitarkastaja Tarja Koskimäelle opetusministeriöstä ja ylitarkastaja Kirsti Kuivajärvelle Rikosseuraamusvirastosta sekä opetusministeriön koko vankilaopetustiimille. Helsingissä 30.9.2006 Leena Koski Opetusneuvos 3

4

SISÄLTÖ ESIPUHE... 3 JOHDANTO...7 1 SELVITYKSEN TOTEUTUS...8 1.1 Selvityksen tehtävät...8 1.2 Käytetyt tilastot, selvitykset ja arvioinnit...8 1.3 Kyselyt ja haastattelut...9 1.4 Aineistojen käsittely ja analysointi...11 2 VANKIEN KOULUTUKSEN TOIMIJAT JA TEHTÄVÄJAKO...12 2.1 Vankeinhoitolaitos...12 2.2 Opetushallinto...13 2.3 Työvoimahallinto...14 3 AMMATILLINEN KOULUTUS...15 3.1 Ammatillinen perus- ja lisäkoulutus...15 3.2 Erityisopetus ammatillisessa peruskoulutuksessa...16 4 TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA SEN MUUTOKSET...17 4.1 Vankien ammatilliseen koulutukseen liittyviä linjauksia ja suosituksia...17 4.2 Ammatillista koulutusta koskevia opetushallinnon linjauksia...18 4.3 Vankeinhoidon rakenteiden ja toimintatapojen uudistuminen...18 4.4 Vankimäärien kasvu ja vankirakenteen muutos...19 OSA I VANKIEN AMMATILLISTA KOULUTUSTA KOSKEVAN SELVITYKSEN TULOKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET... 23 5 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TARJONTA VANGEILLE...25 5.1 Ammatillisen koulutuksen järjestäjät...25 5.2 Vankilaopetuksena järjestettävän koulutuksen suunnittelu ja järjestämiseen vaikuttavat tekijät...26 5.3 Ammatillisen koulutuksen järjestämiseen liittyvä yhteistyö vankilaopetuksessa...29 5.4 Aluevankilauudistuksen vaikutukset vankilaopetuksen suunnitteluun ja järjestämiseen...31 5.5 Opiskelijamäärät ja vangeille järjestetty ammatillinen perus- ja lisäkoulutus sekä valmentava ja ohjaava koulutus...33 5.6 Yhteenveto...35 6 POTENTIAALISET OPISKELIJAT JA KYSYNNÄN JA TARJONNAN VASTAAVUUS...37 6.1 Potentiaaliset opiskelijat...37 6.2 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus...41 6.3 Yhteenveto...46 7 VANKILAOPETUKSEN OPPIMISYMPÄRISTÖT JA KOULUTUSRESURSSIT JA NIIHIN LIITTYVÄ YHTEISTYÖ...47 7.1 Yleisarvio resursseista ja niihin liittyvästä yhteistyöstä...47 7.2 Tilat, koneet ja laitteet ja niihin liittyvä yhteistyö...48 7.3 Opetushenkilöstön määrä ja ammattitaito...50 7.4 Vankilaopetuksen oppimisympäristön ja koulutusresurssien kehittämistarpeet...52 7.5 Yhteenveto...53 8 OPETUS JA OPINTOJEN SUUNNITTELU...54 8.1 Rangaistusajan suunnitelmat ja uudistuksen vaikutukset...54 8.2 Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman yhteinen osa ja tutkintokohtaiset osat vankilaopetuksen kannalta tarkasteltuna...55 8.3 Henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat vankilaopetuksessa...57 8.4 Vankilaopetus erityistä tukea tarvitseville...59 8.5 Eri koulutuksen järjestämismuodot, opetuksen laatu ja opetusmenetelmät...61 8.6 Työssäoppiminen...63 8.7 Näyttötutkinnot ja ammatillisen peruskoulutuksen näytöt vankilaopetuksessa...66 8.8 Opiskelu vankilan ulkopuolella...67 8.9 Yhteenveto...69 5

9 VANKILAOPETUKSEN JÄRJESTÄMINEN OPPISOPIMUSKOULUTUKSENA...71 9.1 Oppisopimuskoulutuksen tarjonta ja järjestäminen vankilassa...71 9.2 Keskeiset kehittämishaasteet...73 9.3 Yhteenveto...74 10 OPINTOJEN JA TUTKINTOJEN SUORITTAMINEN...75 10.1 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen ja siihen liittyvä tuki...75 10.2 Yhteenveto...78 11 VANKILAOPETUKSEN RAHOITUS...79 11.1 Ammatillisen koulutuksen kustannukset ja kustannustenjako...79 11.2 Yhteenveto...81 12 KOULUTUKSEN JÄRJESTÄMISEEN LIITTYVÄT KEHITTÄMISEHDOTUKSET...82 OSA II TULOKSET ALUEVANKILAKOHTAISESTI TARKASTELTUNA... 85 1 AMMATILLINEN KOULUTUS ALUEVANKILOITTAIN TARKASTELTUNA...87 1.1 Koulutuksen järjestäminen Etelä-Suomen aluevankilassa...87 1.2 Koulutuksen järjestäminen Länsi-Suomen aluevankilassa...91 1.3 Koulutuksen järjestäminen Kaakkois-Suomen aluevankilassa...94 1.4 Koulutuksen järjestäminen Itä-Suomen aluevankilassa...97 1.5 Koulutuksen järjestäminen Pohjois-Suomen aluevankilassa...100 2 KYSYNNÄN JA TARJONNAN VASTAAVUUS ALUE-VANKILOITTAIN TARKASTELTUNA...104 2.1 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus Etelä-Suomen aluevankilassa...104 2.2 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus Länsi-Suomen aluevankilassa...106 2.3 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus Kaakkois-Suomen aluevankilassa...108 2.4 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus Itä-Suomen aluevankilassa...109 2.5 Kysynnän ja tarjonnan vastaavuus Pohjois-Suomen aluevankilassa...110 3 OPINTOJEN JA TUTKINTOJEN SUORITTAMINEN ALUEVANKILOITTAIN TARKASTELTUNA...113 3.1 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen Etelä-Suomen aluevankilassa...113 3.2 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen Länsi-Suomen aluevankilassa...114 3.3 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen Kaakkois-Suomen aluevankilassa...115 3.4 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen Itä-Suomen aluevankilassa...116 3.5 Opintojen ja tutkintojen suorittaminen Pohjois-Suomen aluevankilassa...117 4 VANKILAOPETUKSEN RAHOITUS ALUEVANKILOITTAIN TARKASTELTUNA...118 4.1 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Etelä-Suomen aluevankilassa...118 4.2 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Länsi-Suomen aluevankilassa...118 4.3 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Kaakkois-Suomen aluevankilassa...119 4.4 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Itä-Suomen aluevankilassa...120 4.5 Ammatillisen koulutuksen rahoitus Pohjois-Suomen aluevankilassa...120 5 YHTEENVETO...121 LÄHTEET... 123 LIITE 1... 125 6

JOHDANTO Opetushallitus toteutti 1.12.2005 30.9.2006 välisenä aikana vankien ammatillista koulutusta koskevan selvityksen. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja siten tukea vankien ammatillista koulutuksen kehittämistä toimintaympäristöjen muuttuessa. Esimerkkejä muutoksista ovat ammatillisen koulutuksen uudet kehittämishaasteet, vankeinhoidon rakenteiden ja toimintatapojen ja vankirakenteen muutokset sekä vankimäärien kehitys. Selvityksen kohteena on erityisesti vankien ammatillisen koulutuksen saatavuus ja tarjonta, koulutuksen järjestämismuodot, työnjako koulutuksen toteuttamisessa, erilaisten opiskelijoiden huomioiminen, rahoitus sekä opiskelijavalintaan liittyvät asiat. Lisäksi selvitys kohdistuu opetuksen toteutukseen ja tutkintojen ja opintojen suorittamiseen. Selvityksessä esitellään myös koulutuksen järjestämiseen ja kehittämiseen liittyviä ehdotuksia. Selvitys tehtiin Opetusministeriön toimeksiannosta yhteistyössä ministeriön ja Rikosseuraamusviraston nimeämien yhdyshenkilöiden sekä ohjausryhmän kanssa. Vastuuhenkilöinä Opetushallituksesta toimivat opetusneuvos Leena Koski ja projektisuunnittelija Marianne Mäki. Selvityksen tekemisessä avustivat sekä ylitarkastaja Tarja Koskimäen johdolla toiminut ohjausryhmä opetusministeriöstä että ylitarkastaja Kirsti Kuivajärvi Rikosseuraamusvirastosta. Selvityksen pohjalta ohjausryhmä teki vankien ammatillista koulutusta koskevat kehittämisehdotukset. Raportti sisältää sekä vankien ammatillista koulutusta koskevaa taustatietoa että selvityksen tuloksia. Osassa I esitetään vankien ammatillista koulutusta koskevia tuloksia valtakunnallisesti tarkasteltuna ja koulutuksen järjestämiseen liittyviä kehittämisehdotuksia. Osassa II selvityksen tuloksia käsitellään aluevankilakohtaisesti. 7

1 SELVITYKSEN TOTEUTUS 1.1 Selvityksen tehtävät Vankien ammatillista koulutusta koskeva selvitys perustuu opetusministeriön vuoden 2005 lopulla Opetushallitukselle antamaan toimeksiantoon. Selvityksen toisena rahoittajatahona ja selvityksen sisältöä linjanneena tahona on ollut Rikosseuraamusvirasto. Toimeksiantoa laajennettiin alkuperäisestä valmisteluvaiheessa erityisesti opetukseen liittyvillä asioilla ja aluevankilakohtaisella tarkastelulla. Selvitys sisältää osin myös vammaisten valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta koskevia asioita. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus voi olla joko ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa. Sillä on kuitenkin aina koulutuksellisia tavoitteita. Selvityksen sisältämä valmentava ja ohjaava koulutus pitää vankeinhoidon tilastoinnista johtuen sisällään sekä edellä mainittua opetushallinnon järjestämää vammaisten valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta että vankeinhoidon järjestämää muuta valmentavaa, ohjaavaa tai valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Selvityksen tehtävänä on toimia vankien ammatillisen koulutuksen tilan kuvaajana sekä toimintaympäristön että varsinaisen koulutuksen järjestämisen osalta. Ammatillisen koulutuksen uudet linjaukset sekä vankimäärän ja rakenteen kehitys ja aluevankiloiden ja sijoittajayksikköjen perustaminen ovat keskeisiä selvityksen taustalla olevia muutoksia. Selvityksen tulosten on tarkoitus toimia vangeille järjestettävän ammatillisen koulutuksen kehittämisen työvälineenä ja edistää ammatillisen koulutuksen järjestämistä vangeille. Selvityksen tehtävänä on palvella opetusviranomaisten ohella vankeinhoidosta vastaavia viranomaisia ja muita vankien ammatillisen koulutuksen parissa toimivia esim. rangaistuslaitoksia ja ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ja niiden toimintayksiköitä. 1.2 Käytetyt tilastot, selvitykset ja arvioinnit Rikosseuraamusvirasto kerää vuosittain tietoja vankitoiminnoista ja laatii vankeinhoidon ja kriminaalihuollon tilastoja. Rikosseuraamusviraston toimintakertomuksessa on myös vuosittain tiivistetty tilastokatsaus vankien koulutuksesta. Näitä tilastoja on käytetty taustaaineistona ja vertailukohtana vankien ammatillisen koulutuksen selvityksessä. Vastaavasti opetusministeriön ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupatilastoja vuosilta 2004 ja 2005 on käytetty selvityksessä. Rikosseuraamusviraston toimeksiannosta Opetushallitus toteutti vuonna 2003 vankilaopetuksen arvioinnin suljetuissa laitoksissa ja vuonna 2004 avolaitoksissa. Pohjoismaisessa projektissa Koulutus ja vankeinhoito elinikäisen oppimisen näkökulmasta rakenteiden ja mallien pohjoismainen tutkimus selvitettiin Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan vankiloissa järjestettävää koulutusta. Vankilaopetuksen arviointien keräämisen yhteydessä saatua tietoa vankilaopetuksen vahvuuksista ja kehittämisalueista sekä pohjoismaisessa vankilaopetuksen selvityksessä esille nousseita kehittämishaasteita on hyödynnetty tehtäessä tätä selvitystä. 8

1.3 Kyselyt ja haastattelut Tilastollisia tietoja ja aikaisempien tutkimusten tuloksia on täydennetty kyselyillä koulutuksen järjestäjille, niiden toimintayksiköille sekä vankiloille. Kyselyt toteutettiin nettipohjaisena Survette -kyselyohjelmiston avulla. Yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet saatiin Opetushallituksen OPTI -tietokannasta, joka perustuu koulutuksen järjestäjien ilmoittamiin tietoihin, sekä vankiloihin lähetetyn kyselyn osalta Rikosseuraamusvirastolta. Kyselyn saajalle annettiin myös mahdollisuus delegoida kysely saman organisaation sisällä toiselle henkilölle. Kysely koulutuksen järjestäjille Perusjoukkoon kuuluivat kaikki ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjät. Kysely lähti 175:lle koulutuksen järjestäjälle. Perusjoukko oli kaiken kaikkiaan 180, koska valtion ollessa koulutuksen järjestäjä, käytännössä kyselyyn vastasi kukin valtion oppilaitos erikseen. Kyselyssä tiedusteltiin mm. ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen sekä vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen järjestämiseen liittyvästä suunnittelusta ja opetuksen ja ohjauksen toteutuksesta, koulutuksen järjestäjien ja vankiloiden yhteistyötavoista vankilaopetuksena järjestettävässä koulutuksessa, koulutuksen kysynnästä ja tarjonnasta sekä rahoituksesta ja muista resursseista. Tavoitteena oli saada tietoa myös siitä, miksi ko. koulutusta ei ole aikaisemmin järjestetty. Lisäksi järjestäjiä pyydettiin ilmoittamaan vuosien 2004 ja 2005 osalta, mitä ammatillista perus- ja lisäkoulutusta sekä vammaisten valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta ne ovat järjestäneet vankilaopetuksena. Vastauksia koulutuksen järjestäjien kyselyyn tuli 62 (34,4 %). Vastausprosentti vankilaopetusta aikaisemmin järjestäneiden ammatillisen koulutuksen järjestäjien osalta oli korkeampi. Vankilaopetusta kolmen viimeisen vuoden aikana järjestäneistä koulutuksen järjestäjistä 17 (61 %) vastasi kyselyyn. Lisäksi kahdeksan vankilaopetusta järjestänyttä koulutuksen järjestäjää vastasi järjestäjille suunnatun kyselyn sijaan toimintayksiköille suunnattuun kyselyyn. Jos nämä lasketaan mukaan niin vankilaopetusta kolmen viimeisen vuoden aikana järjestäneistä koulutuksen järjestäjistä 25 (89 %) vastasi kyselyyn. Vankilaopetusta järjestäneistä koulutuksen järjestäjistä vain kolme ei vastannut kumpaankaan kyselyyn. Määrällisesti eniten vastauksia saatiin Länsi-Suomen aluevankilan alueelta ja vähiten Kaakkois-Suomen aluevankilan alueelta. Suhteellisesti eniten vastauksia saatiin kuitenkin Itä- Suomen aluevankilan alueelta (38,9 %) ja suhteellisesti vähiten Kaakkois-Suomen aluevankilan alueelta (22,2 %). Vastausprosentit olivat osittain melko alhaisia. Toisaalta kyselyn yhtenä tavoitteena voidaan pitää myös sitä, että se toimisi herätteenä mahdollisuudelle järjestää vankilaopetusta. Taulukko 1. Järjestäjäkyselyyn vastanneet alueittain. Aluevankila, jonka alueella järjestäjä sijaitsee Lukumäärä % % alueen koulutuksen järjestäjistä Etelä-Suomi 17 27,4 32,7 Länsi-Suomi 26 41,9 35,6 Kaakkois-Suomi 4 6,5 22,2 Itä-Suomi 7 11,3 38,9 Pohjois-Suomi 8 12,9 25,8 Yhteensä 62 100,0 9

Kysely ammatillisen koulutuksen järjestäjien toimintayksiköille Ammatillisen koulutuksen järjestäjien toimintayksiköiltä pyydettiin opetuksen suunnitteluun, opetusjärjestelyihin ja opetuksen resursseihin liittyviä tietoja sekä koulutuksen kehittämishaasteita. Toimintayksiköille suunnattu kysely lähetettiin yhteensä 351:lle yksikölle. Jos oppilaitoksen kohdalla oli OPTI -tietokannassa vain yksi yhteyshenkilö, kysely lähetettiin vain hänelle. Mikäli OPTI -tietokannassa oli oppilaitoksen kunkin toimipisteen osalta eri yhteyshenkilö, kysely lähetettiin kaikille ilmoitetuille yhteyshenkilöille. Toimintayksiköille suunnattuun kyselyyn vastauksia tuli yhteensä 99 (28,2 %). Kolmen viimeisen vuoden aikana vankilaopetusta järjestäneistä toimintayksiköistä 23 (74 %) vastasi kyselyyn. Kyselyyn vastanneista toimintayksiköistä valtaosa oli ammatillisia oppilaitoksia. Suhteellisesti eniten vastanneita oli kuitenkin ammatillisista erityisoppilaitoksista. Yli puolet kaikista ammatillisista erityisoppilaitoksista vastasi kyselyyn. Ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista ja ammatillisista oppilaitoksista kyselyyn vastasi noin kolmannes. Johdonmukaisuuden vuoksi selvityksessä käytetään termiä toimintayksikkö, jolla tarkoitetaan sekä yksittäisiä oppilaitoksia että niiden erillisiä toimintayksikköjä. Taulukko 2. Toimintayksikkö -kyselyyn vastanneet järjestäjätyypin mukaan. Oppilaitostyyppi Vastanneiden oppilaitosten lukumäärä % % koko määrästä* Ammatillinen oppilaitos 61 61,6 32,6 Ammatillinen erityisoppilaitos 7 7,1 53,8 Ammatillinen aikuiskoulutuskeskus 14 14,1 35 Ammatillinen erikoisoppilaitos 3 3,0 42,9 Kansanopisto 6 6,1 33,3 Liikunnan koulutuskeskus 4 4,0 57,1 Musiikkioppilaitos 1 1,0 14,3 Muu oppilaitos 3 3,0 37,5 Yhteensä 99 100,0 * Laskettu kaikki oppilaitokset, joiden ylläpitäjällä on ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa. Kysely vankiloille Kolmas kysely lähetettiin vankiloiden ammatillisesta koulutuksesta vastaaville (vankilan johto, opinto-ohjaajat). Ennen varsinaista kyselyä vankiloiden johtajia informoitiin selvityksestä ja tulevasta kyselystä Rikosseuraamusvirastosta lähetetyllä kirjeellä. Kysely lähetettiin 25:een rangaistuslaitokseen. Vantaan vankilan apulaisjohtaja ja Suomenlinnan työsiirtolan apulaisjohtaja ilmoittivat, ettei heillä järjestetä ammatillista koulutusta, joten heitä ei huomioitu vastausprosenttia laskettaessa. Vastauksia saatiin yhteensä 22 (95,7 %). Selvityksessä käytetään jatkossa termiä vankila tarkoitettaessa kaikkia erillisiä rangaistuslaitosyksikköjä. 10

Haastattelut Kyselyiden perusteella saatuja tietoja syvennettiin vankiloissa tehdyillä haastatteluilla. Yhdessä Rikosseuraamusviraston kanssa valittiin kolme vankilaa eri aluevankiloiden alueilta: Satakunnan vankila, Hämeenlinnan vankila ja Konnunsuon vankila. Valintaperusteena pidettiin mm. sitä, että sekä avo- että suljettu laitos, eri aluevankilat, erilaiset koulutusalat sekä vankirakenteiltaan erityyppiset laitokset ovat edustettuina. Kussakin vankilassa haastateltiin vankilan johtoa, opinto-ohjaajia, vankilaopetuksesta vastanneita opettajia, yhteistyökumppaneita (koulutuksen järjestäjiä) sekä opiskelijoita. Haastatteluissa käsiteltiin mm. kysyntään ja tarjontaan, opetuksen suunnitteluun, koulutuksen rahoitukseen ja opetukseen liittyviä asioita. Opiskelijoiden näkemyksiä selvitettiin vain haastatteluissa. Päätökseen vaikutti aikataulun ohella se, että Pohjoismaisen selvityksen yhteydessä tehdään kysely vangeille opiskelusta. 1.4 Aineistojen käsittely ja analysointi Kaikki vastaajat eivät vastanneet kyselyissä kaikkiin kysymyksiin. Toisaalta, vaikka esim. toimintayksiköitä ohjeistettiin vastaamaan moniin kysymyksiin vain siinä tapauksessa, että niillä oli kokemusta vankilaopetuksen järjestämisestä, vastauksia saatiin myös niiltä, jotka eivät olleet järjestäneet vankilaopetusta kolmen viimeisen vuoden aikana. Pääosin tuloksissa ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä eroja vankilaopetusta järjestäneiden ja järjestämättömien näkemysten välillä. Vankilaopetuksen kysyntään ja tarjontaan, koulutuksen järjestämiseen, oppimisympäristöihin ja koulutusresursseihin ja niihin liittyvään yhteistyöhön, opetukseen ja sen suunnitteluun sekä rahoitukseen liittyviä asioita tarkastellaan selvityksessä pääasiassa koko aineiston osalta. Käytettävissä oleva aika ei kaikilta osin mahdollistanut aluevankilakohtaista tarkastelua. Lisäksi aluevankilakohtainen tarkastelu olisi edellyttänyt laajempaa haastattelukierrosta kuin, mikä oli mahdollista selvityksen puitteissa toteuttaa. Tuloksia analysoitiin osin erikseen avolaitosten ja suljettujen laitosten osalta. Raportissa tulokset esitetään erikseen kuitenkin lähinnä vain silloin, kun erot niiden näkemysten välillä ovat tilastollisesti merkitseviä. Prosenttiosuudet esitetään jatkossa aina vastanneista. 11

2 VANKIEN KOULUTUKSEN TOIMIJAT JA TEHTÄVÄJAKO Vankeinhoito kuuluu Suomessa oikeusministeriön hallinnonalaan. Hallinnonalan strategista ohjausta hoitaa oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto. Vankeinhoitolaitoksen toiminnan ohjauksesta ja johtamisesta vastaa Rikosseuraamusvirasto. Vangeille järjestettävän koulutuksen osalta muita toimijoita ovat opetushallinto, koulutuksen järjestäjät ja työvoimahallinto. 2.1 Vankeinhoitolaitos 12 Vankeinhoito ja kriminaalihuoltotyö ovat osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Vankeinhoitolaitos panee täytäntöön tuomioistuinten määräämät vankeusrangaistukset, sakon muuntorangaistukset sekä huolehtii tutkintavankeuden toimeenpanosta. Kriminaalihuoltoyhdistys vastaa yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanosta ja muusta vapaudessa toimeenpantaviin seuraamuksiin liittyvästä toiminnasta. Vankeinhoitolaitoksen ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen tavoitteena on huolehtia osaltaan yhteiskunnan turvallisuudesta pitämällä yllä laillista ja turvallista seuraamusten täytäntöönpanojärjestelmää ja myötävaikuttaa uusintarikollisuuden vähentämiseen ja rikollisuutta ylläpitävän syrjäytymiskehityksen katkaisemiseen. (Vankeinhoitolaitoksen ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen periaateohjelma sekä lähiajan toimintalinjat 1999.) Vankeusrangaistus on yksi yhteiskunnan reaktioista ei-toivottuun toimintaan. Monet ammattiryhmät osallistuvat työhön, jolla edistetään tuomittujen sopeutumista yhteiskuntaan. Vankeinhoidolla on kuitenkin erityisvastuu koordinoida eri hallinnonalojen toimenpiteet siten, että ne muodostavat kattavan, kootun tarjonnan tuomitulle. Normaalisuusperiaate korostaa sitä, että rangaistuslaitoksen olot on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vastaamaan yhteiskunnassa yleensä vallitsevia elinoloja. Rangaistuksen täytäntöönpano on järjestettävä siten, että rangaistuksena on pelkästään vapaudenmenetys. (L rangaistusten täytäntöönpanosta 128/1995). Vankeinhoitoasetuksen mukaan rangaistuslaitoksessa annettavasta koulutuksesta on voimassa, mitä koulutuksesta yleensä säädetään. Vangille, joka ei ole suorittanut yleisen oppivelvollisuuden edellyttämää oppimäärää, on varattava mahdollisuus sen suorittamiseen. Lisäksi vangille on annettava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus opiskella aikuis- ja muissa oppilaitoksissa. Vankeinhoitoasetuksen 28 :ssä ovat säännökset vangin opintojen ohjaamisesta ja valvomisesta. Asetuksen 29 :n mukaan opintotodistuksista ei saa ilmetä, että opintoja on harjoitettu rangaistuslaitoksessa. (VHA 878/1995 26, 28 29.) Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain mukaan vangit ovat velvollisia tekemään varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan koulutukseen tai muuhun rangaistuslaitoksen hyväksymään toimintaan. Vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa. Rangaistuslaitoksessa on järjestettävä sopivaa ammattikoulutusta ja muutakin tarpeelliseksi katsottavaa opetusta. (L rangaistusten täytäntöönpanosta 128/1995.) Vankien opetuksen tulee vastata yleisessä koulutusjärjestelmässä annettua opetusta. Opetus rahoitetaan pääosin samoin kuin aikuisopetus yleensä. Vankilat maksavat eräissä tapauksissa opetuksen järjestelyistä sen osuuden, jonka koulutuksen järjestäjät yleensä rahoittavat

oppilasmaksuilla. Opetusviranomaisten rahoittamaa koulutusta täydentämään vankilat käyttävät omia toimintamenomäärärahojaan koulutukseen. Lisäksi viime vuosina Rikosseuraamusvirasto on varannut keskitetysti vankiloiden tarpeen mukaan jaettavaksi vankien koulutuksen järjestämiseen tarkoitettua määrärahaa. Määrärahaa on voitu käyttää täydentämään vangeille järjestettävää, opetushallinnon rahoittamaa ammatillista, valmentavaa tai muuta opetusta. 2.2 Opetushallinto Suomessa perustuslaki turvaa kaikille subjektiivisena oikeutena maksuttoman perusopetuksen. Jokaisella on siihen oikeus. Perustuslaki turvaa myös muun kuin perusopetuksen saatavuuden, ei kuitenkaan subjektiivisena oikeutena, vaan julkiselle vallalle asetettuna turvaamisvelvoitteena. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erilaisten tarpeidensa mukaan myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Muulla opetuksella tarkoitetaan esim. ammatillista peruskoulutusta ja korkeakouluopintoja. Koulutuspolitiikassa korostuu nykyisin vahvasti elinikäisen oppimisen periaate, joka koskee kaikenikäisiä kansalaisia. Myös vähemmän koulutettujen koulutusmahdollisuuksiin kiinnitetään huomiota. Nämä linjaukset koskevat myös vangeille järjestettävää koulutusta. Opetusministeriö vastaa ammattikoulutuksen strategisesta ja normatiivisesta ohjauksesta. Ministeriö varmistaa koulutuksen toimintaedellytykset ja ohjaa kansallista kehittämistoimintaa. Ammatillisen koulutuksen valtakunnallisista tavoitteista, tutkintojen rakenteesta sekä yhteisistä opinnoista päättää valtioneuvosto ja tarkemmin tutkinnoista ja niiden laajuudesta opetusministeriö. Koulutuksen järjestämistä varten opetusministeriö antaa ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisluvan ja siihen sisältyvän koulutustehtävän. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa sisältää mm. koulutusalat, joilla koulutusta voidaan järjestää, enimmäisopiskelijamäärän ja erityiset koulutustehtävät. Tämän luvan puitteissa koulutuksen järjestäjä päättää koulutustarjonnan tarkemmasta kohdentamisesta. Koulutuksen järjestäjät vastaavat ammatillisen koulutuksen organisoinnista omalla alueellaan, koulutuksen suuntaamisesta alueensa työelämän tarpeiden mukaisesti, sekä opetussuunnitelmien sisällöistä tutkintojen perusteiden pohjalta. Järjestäjät päättävät itsenäisesti myös sitä, millaisia oppilaitoksia tai toimipisteitä ne ylläpitävät. Vammaisuuden, sairauden, kehityksestä viivästymisen, tunneelämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus- tai opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena tai valmentavana ja kuntouttavana opetuksena ja ohjauksena. Opetusministeriö voi antaa koulutuksen järjestäjälle myös ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvan. Koulutuksen järjestäjät voivat antaa lisäkoulutusta kaikilla koulutusaloilla. Lupiin voidaan ottaa myös erityisiä koulutustehtäviä, jollainen myös vankilaopetus voi olla. Luvissa on myös määrällinen säätely opiskelijatyövuosien ja oppisopimusten vähimmäismäärinä. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena. Työtoiminnan yhteydessä järjestetty vankien oppisopimuskoulutus ei perustu työsopimukseen. Koulutuksen järjestäjä päättää opiskelijaksi ottamisesta. Ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän. Opiskelijaksi voidaan ottaa 13

myös muu henkilö, jolla koulutuksen järjestäjä katsoo olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. Vangit voivat olla opetushallinnon toimialaan kuuluvassa koulutuksessa mukana edellyttäen, että he täyttävät yleiset opiskelijaksi ottamisen perusteita koskevat vaatimukset tai erityisopiskelijaksi ottamisen kriteerit. Ammatillisten tavoitteiden mukainen opiskelu edellyttää vangilta riittävää työ- ja toimintakykyä. Koulutuksen järjestämiseen vangeille vaikuttaa myös koulutuksen järjestäjän koulutustarjonta, henkilö- ja muut resurssit sekä vankeusrangaistuksen suorittamispaikka ja rangaistuksen pituus. Myös vankien koulutuksessa noudatetaan Opetushallituksen vahvistamia valtakunnallisia opetussuunnitelman ja näyttötutkintojen perusteita sekä niiden perustella laadittuja paikallisia opetussuunnitelmia. Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat perustuvat toteutuneisiin valtakunnallisiin kustannuksiin. Yksikköhinnat määrätään alakohtaisesti. Kutakin ammatillisen koulutuksen järjestäjää varten määrätään laskennallinen opiskelijakohtainen yksikköhinta, jonka suuruus riippuu siitä, minkä alojen ja eräissä tapauksissa tutkintojen koulutusta koulutuksen järjestäjä antaa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät päättävät koulutukseen myönnetyn rahoituksen käyttämisestä ja kohdentamisesta: rahoituksella ei ole korvamerkkiä. Kustannukset pitävät sisällään käyttökustannukset ja investointien poistot. Rahoitukseen vaikuttavat koulutuksen järjestäjän opiskelijamäärä eri aloilla ja erimuotoisessa koulutuksessa (mm. oppilaitosmuotoinen koulutus/oppisopimuskoulutus, erityisopetus, peruskoulutukseen valmistava koulutus). Lisäksi osa rahoituksesta määräytyy koulutuksen järjestäjän tuloksellisuuden perusteella. Vuoden 2006 alusta lukien muutettiin ammatillisen koulutuksen rahoitusta siten, että uudeksi rahoituksen määräytymisperusteeksi otettiin tuloksellisuus ja perustamiskustannusten erilliset valtionosuudet siirrettiin osaksi käyttökustannusten laskennallista valtionosuusjärjestelmää. Tuloksellisuusrahoitusta varten koulutuksen järjestäjille lasketaan tulosindeksi seuraavien indikaattoreiden perusteella: työllistyminen, siirtyminen korkea-asteen jatkoopintoihin, opintojen keskeyttämisen vähentyminen, koulutuksen läpäisyaste, opetushenkilöstön kelpoisuus ja henkilöstön kehittäminen. Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhintojen pohjana on oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta, mihin lisätään koulutusalakohtaiset korotukset. Yksikköhintaa voidaan korottaa erityisopetuksen kohdalla. Oppisopimuskoulutuksessa yksikköhinnat määrätään valtion talousarvion perusteella. 2.3 Työvoimahallinto Myös työvoimaviranomaiset osallistuvat pieneltä osin vankilaopetuksena järjestettävän ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Työvoimaviranomainen järjestää tai hankkii julkisena työvoimapalveluna työnvälityspalveluita, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja muita ammatillisen kehittymisen palveluita sekä edistää työttömien työllistymistä työllistämistuen avulla. Vankilassa olevien ei katsota olevan työmarkkinoiden käytettävissä. Vanki ei voi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi eikä voi siksi osallistua työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun vankeusaikanaan. Vanki voi saada työvoimapalveluja vankipaikkakuntansa työvoimatoimistosta, mutta hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla. Siinä vaiheessa kun henkilö on kuukauden sisällä vapautumassa, käynnistetään työnhaku, koulutuspohdinnat ja muu saatavilla oleva työvoimapalvelu jo rangaistusaikana. 14

3 AMMATILLINEN KOULUTUS 3.1 Ammatillinen perus- ja lisäkoulutus Ammatillinen koulutus muodostuu ammatillisesta perus-, lisä- ja täydennyskoulutuksesta. Koulutusta säädellään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa. Ammatilliseen peruskoulutukseen kuuluvat ammatilliset perustutkinnot, ammatilliseen koulutukseen valmistavat koulutusmuodot ja muu ammatilliseen koulutukseen liittyvä toiminta. Ammatilliset perustutkinnot ovat nimellislaajuudeltaan 120 opintoviikon laajuisia, koulutuksen yksilöllinen suoritusaika riippuu aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista opinnoista, yhteisistä opinnoista ja vapaasti valittavista opinnoista. Näiden lisäksi tutkintoon sisältyy opinto-ohjaus, työssäoppiminen ja opinnäytetyö. Opintojen laajuudet ja tavoitteet on määritelty tutkintokohtaisesti opetussuunnitelman perusteissa. Ammatilliset opinnot (90 ov.) sisältävät ammattialan perusosaamisen sekä koulutusohjelmakohtaisen erikoisosaamisen. Lisäksi ammatillisiin opintoihin sisältyy ns. muut valinnaiset opinnot (10 ov.). Nämä opinnot voivat olla ammatillisia syventäviä, yhteisiä opintoja tai lukio-opintoja. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998.) Ammatillisia perustutkintoja, joille on vahvistettu tutkintojen perusteet on tällä hetkellä 53. Eri koulutusalojen koulutusohjelmia on yhteensä 119. Tekniikan ja liikenteen alan koulutusalalla on 26 perustutkintoa, sosiaali-, terveys- ja liikunta- ja kulttuurialalla on kuusi perustutkintoa. Luonnonvara- ja ympäristöalan sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusaloilla on viisi perustutkintoa. Humanistisen ja kasvatusalan koulutusalalla on kolme perustutkintoa ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon koulutusalalla sekä luonnontieteiden koulutusalalla yksi perustutkinto kummallakin alalla. (OPM:n asetus ammatillisista perustutkinnoista 216/2001.) Erityisesti aikuisille suunnattuja ovat ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomat näyttötutkinnot ja niihin valmistava koulutus sekä muu kuin tutkintoon valmistava ammatillinen lisäkoulutus. Ammatillisia perustutkintoja voi suorittaa sekä opetussuunnitelmaperusteisena sekä näyttötutkintoon valmistavana. Ammatillinen perustutkinto on mahdollista suorittaa myös näyttökokeessa. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoja voi suorittaa ainoastaan näyttötutkintoina. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu eri alojen ammattilaisille, jotka haluavat osoittaa käytännön ammattitaitonsa ja pätevyytensä. Käytännössä suurin osa näyttökokeisiin osallistuvista on sitä ennen osallistunut tutkintoon valmistavaan koulutukseen. Jokaiseen ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon on laadittu tutkinnon perusteet, joissa määritellään tutkinnossa vaadittu ammattitaito, osat joista tutkinto muodostuu, tavat joilla ammattitaito voidaan osoittaa ja tutkintosuoritusten arvioinnin perusteet. (Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998.) Tutkinnon perusteet on vahvistettu 178 ammattitutkintoon ja 119 erikoisammattitutkintoon. Edellisten lisäksi on mahdollista suorittaa muuta ammatillista lisäkoulutusta. Pääosa ammatillisesta lisäkoulutuksesta on ammattitaitoa kehittävää ja ylläpitävää koulutusta. Tarjolla on myös valmiiksi suunniteltuja, erillisistä osista koostuvia täydennyskoulutusohjelmia. 15

Sekä ammatillinen peruskoulutus että lisäkoulutus voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena. Oppisopimus on työvaltainen opiskelumuoto, jossa osa ammattitaidosta opitaan tekemällä käytännön työtä työpaikalla. Opiskelijalle nimetään työpaikalta kouluttaja, joka ohjaa ja valvoo tämän työtä. Tietopuoliset jaksot täydentävät koulutusta. Niitä järjestetään joko oppilaitoksessa tai työpaikalla tarpeen mukaan, yleensä päiväkursseina ammatillisissa oppilaitoksissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa. Jaksoja on vuodessa yhdestä kahteen ja ne ovat kuukauden tai parin mittaisia sen mukaan, mihin ammattiin kouluttaudutaan. Oppisopimuskoulutus perustuu työnantajan ja vähintään 15-vuotiaan oppisopimusopiskelijan väliseen määräaikaiseen työsopimukseen. Rangaistuslaitoksessa työtoiminnan yhteydessä järjestettävä vankien oppisopimuskoulutus ei perustu työsopimukseen. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998.) 3.2 Erityisopetus ammatillisessa peruskoulutuksessa Erityisopetusjärjestelyiden tavoitteena on turvata mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen kaikille, joilla on vammaisuuden, sairauden, kehityksestä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi vaikeuksia selviytyä ammatillisista opinnoista ilman erityisiä opetus- tai opiskelijahuoltopalveluja. Koko maassa kaikesta ammatillisessa peruskoulutuksessa järjestettävästä erityisopetuksesta toteutetaan noin 75 % ammatillisissa oppilaitoksissa ja noin 25 % ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus antaa opiskelijoille valmiuksia jokapäiväisen elämän taidoissa, selkiinnyttää tulevaisuuden suunnitelmia ja tukee tulevaa koulutukseen tai työhön sijoittumista. Myös vammaisten valmentavalla ja kuntouttavalla opetuksella ja ohjauksella on koulutukselliset tavoitteet. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus voi olla joko ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa. Valmentava I:ssä parannetaan ammatillisessa koulutuksessa tarvittavia perustietoja ja -taitoja ja tutustutaan eri koulutusaloihin ja sopiviin ammatteihin. Valmentava II on vaikeammin vammaisille tarkoitettua käytännönläheistä koulutusta erityisoppilaitoksissa. Kumpaankin valmentavaan koulutukseen sisältyy olennaisena osana kuntoutusta ja itsenäiseen elämään harjaannuttamista ja ohjausta. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998; Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetusja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa, Opetussuunnitelman perusteet 2000.) Vankiloissa järjestetty vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on pääasiassa valmentava I:stä. 16

4 TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA SEN MUUTOKSET Seuraavien kappaleiden tarkoituksena on lyhyesti kuvata vankilaopetuksen toimintaympäristöä, siihen liittyviä linjauksia ja suosituksia sekä toimintaympäristöön kohdistuvia ajankohtaisia muutoksia. Esimerkkeinä muutoksista kuvataan mm. vankeinhoidon rakenteiden ja toimintatapojen uudistumista, vankimäärien kasvua ja vankirakenteen muutosta. 4.1 Vankien ammatilliseen koulutukseen liittyviä linjauksia ja suosituksia Sekä Euroopan unionin että Euroopan maiden opetusviranomaiset pitävät tärkeänä sitä, että nuorison ja aikuisväestön osaaminen vastaa jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan uusia tehtäviä ja työ- ja elinkeinoelämän vaatimuksia. Koulutuksen tavoitteena on lainsäädännön ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja saavutettavuutta kaikilla koulutuksen osa-alueilla. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta on tärkeää, että kansalaiset pääsevät hyödyntämään koulutuspalveluita mahdollisimman tasavertaisesti. Jokaisella tulee olla yhtäläinen oikeus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti opetusta. Koulutuksen perusturvan toteutuminen on osa onnistunutta syrjäytymisen ehkäisyä. Olennaista on pystyä nykyistä paremmin kohdentamaan koulutusta niille ryhmille, jotka käyttävät kaikkein vähiten koulutuspalveluja. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymissä vankilakoulutuksen suosituksissa lähtökohtana on se, että oikeus koulutukseen on perustavanlaatuinen ja tärkeä osa yksilön ja yhteisön kehitystä. Rangaistuksena tulee olla vain vapaudenmenetys ja vankeusaika tulee suunnitella siten, että sopeutuminen yhteiskuntaan rangaistusajan jälkeen on mahdollista. Koulutus nähdään keskeisenä keinona helpottaa vangin paluuta yhteiskuntaan. Vankien koulutuksen tulisi olla samanlaista kuin samanikäisille ryhmille suunnattu koulutus vankilan ulkopuolella ja vankien opiskelumahdollisuuksien kirjon tulisi olla niin laaja kuin mahdollista. Vankeja tulisi kaikin tavoin rohkaista osallistumaan aktiivisesti ja monipuolisesti koulutukseen ja aina kun mahdollista, vankilan ulkopuoliseen koulutukseen. Silloin kun koulutus tapahtuu vankilassa, ulkopuolisen yhteisön tulisi olla siinä mukana niin paljon kuin mahdollista. Määrärahojen, välineiden ja opettajavoiman saatavuus vankien asianmukaiseen koulutukseen tulisi varmistaa. (Council of Europe 1990.) Uudet vankisäännöt (prison rules) korostavat erityisesti nuorten vankien ja sellaisten vankien, joilla on erityisiä tarpeita, koulutusta. Opiskelulla tulisi olla sama status kuin työtoiminnalla ja opiskelun tulisi olla vangille taloudellisesti yhtä kannattavaa kuin osallistuminen työtoimintaan. (Council of Europe 2006.) Oikeusministeriön työryhmän tuoreessa selvityksessä otetaan kantaa normaalisuusperiaatteen toteutumiseen vankien, tutkintavankien ja yhdyskuntaseuraamuksia suorittavien kohtelussa eri toimintojen ja palveluiden osalta. Vankeusrangaistukseen tuomituilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen kuin yhteiskunnan muillakin kansalaisilla. (Oikeusministeriön työryhmämietintö 2006:12.) 17

4.2 Ammatillista koulutusta koskevia opetushallinnon linjauksia Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa huomiota kiinnitetään vailla koulutusta olevien nuorten ja aikuisten koulutuksen turvaamiseen. Joustavien ja yksilöllisen elämäntilanteen huomioivien opetusjärjestelyiden lisäämistä sekä vähäisen pohjakoulutuksen omaavan väestön koulutustason kohottamista pidetään tärkeänä. Ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoja on tarkoitus kehittää siten, että niiden suorittaminen olisi mahdollisimman joustavaa. Vastaavasti ammatillisen aikuiskoulutuksen tavoitteena on tarjota kaikille aikuisille mahdollisuudet vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. (OPM 2004:6. Koulutus ja tutkimus 2003 2008.) Aikuiskoulutuksessa korostetaan myös mahdollisuuksia koulutuksen avulla ylläpitää ja päivittää ammattitaitoa sekä mahdollisuutta alan vaihtamiseen. Nämä tavoitteet koskevat myös vankien ammatillista koulutusta osana koulutusjärjestelmäämme. Ammatillisiin perustutkintoihin liitettävän näyttöjärjestelmän käyttöönotto 1.8.2006 alkavasta koulutuksesta on sekä mahdollisuus että haaste vankiloissa järjestettävässä ammatillisessa peruskoulutuksessa. Ammattiosaamisen näyttö on työtilanne tai työprosessi, jossa opiskelija osoittaa osaamistaan ja työelämän edellyttämää ammattitaitoa tekemällä käytännön työtehtäviä työpaikalla tai oppilaitoksessa. Näytöt sijoittuvat koko koulutuksen ajalle ja ovat osa koulutusta ja ammattiin oppimista. Tavoitteena on liittää näytöt osaksi työssäoppimista siten, että kaikilla koulutusaloilla on toimintamallit näyttöjen toteuttamiseksi työssäoppimisen yhteydessä. Ammatilliseen perustutkintoon sisältyy vähintään 20 ov. mittainen työssäoppimisjakso, jonka tarkoituksena on hankkia osa ammattitaidosta käytännön työssä. (L ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 601/2005; OPM 2004:6. Koulutus ja tutkimus 2003 2008.) Vaikka näyttöjen avulla osaamisen osoittamista voidaan pitää joustavampana, on näyttöjen järjestäminen yhteistyössä työelämän kanssa ja työssäoppimisen lisääntyminen käytännön järjestelyiden kannalta suuri haaste vankiloissa. 4.3 Vankeinhoidon rakenteiden ja toimintatapojen uudistuminen Vankeinhoidon toimintaympäristön muutokset asettavat uudenlaisen haasteen vankien koulutukselle. Vankeinhoidon organisaation sekä laitosten ja niiden toimintamallien uudistaminen pohjautuvat perusratkaisuihin, joissa 1.10.2006 voimaan tulevan uuden vankeuslain (767/2005) ja asetuksen mukaisesti vapausrangaistuksen täytäntöönpanon aikana pyritään lisäämään vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa sekä tuetaan hänen sijoittumistaan yhteiskuntaan. Vankeinhoitolaitoksen rakenteita ja organisaatiota koskeva asetus (84/2006) tulee voimaan 1.10.2006 ja sen mukaan vankeinhoitolaitos muodostuu keskusvirastona toimivasta Rikosseuraamusvirastosta, viidestä maakuntajaon nojalla organisoidusta aluevankilasta (Etelä- Suomen, Länsi-Suomen, Kaakkois-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluevankilat) ja valtakunnallisesta terveydenhuollon yksiköstä. Aluevankilat koostuvat sijoittajayksiköistä ja erityyppisistä vankiloista. Rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisen tarkoituksena on lisätä vankien kanssa lähityössä olevan henkilökunnan määrää siirtämällä resursseja ja toimivaltaa keskushallinnosta aluevankiloiden tasolle ja keventämällä hallintoa. Yksittäistä vankia koskeva päätöksenteko tapahtuu pääasiassa aluevankilassa. (OM työryhmämietintöjä 2004:8. Vankeinhoidon rakenneuudistuksen loppuraportti.) 18

Etelä-Suomen aluevankilan alueella toimii: Helsingin vankila, Helsingin avovankila, Hämeenlinnan vankila, Jokelan vankila, Keravan vankila, Riihimäen vankila, Vanajan vankila ja Vantaan vankila. Länsi-Suomen aluevankilan alueella: Kylmäkosken vankila, Käyrän vankila, Satakunnan vankila, Turun vankila, Vaasan vankila ja Vilppulan vankila Kaakkois-Suomen aluevankilan alueella: Mikkelin vankila, Konnunsuon vankila, Naarajärven vankila ja Sulkavan vankila Itä-Suomen aluevankilan alueella: Juuan vankila, Kuopion vankila, Laukaan vankila, Pyhäselän vankila, Sukevan vankila Pohjois-Suomen aluevankilan alueella: Oulun vankila, Pelson vankila ja Ylitornion vankila Aluevankila toimii itsenäisenä virastona, joka vastaa rangaistusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuksien toimeenpanon laillisuudesta, turvallisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja tavoitteellisuudesta. Vankeusrangaistuksen täytäntöönpano nojautuu hyvään rangaistusajan suunnitteluun sekä tehtyjen suunnitelmien toteuttamisen seurantaan. Vankeus koostuu tulo- ja sijoitteluvaiheesta, toiminta- eli suorittamisvaiheesta sekä vapauttamisvaiheesta. Sijoittajayksikön tehtävänä on laatia vangille rangaistusajan suunnitelma, johon perustuisivat vangin sijoittaminen, toiminta rangaistusaikana, siirrot, poistumisluvat ja ehdonalainen vapaus. Suunnitelma perustuu vangille tehtyyn riski- ja tarvearvioon sekä arvioon hänen työja toimintakyvystään. (Vankeuslaki 767/2005; OM työryhmämietintöjä 2004:8. Vankeinhoidon rakenneuudistuksen loppuraportti.) Johdonmukaisuuden vuoksi tässä selvityksessä käytetään termiä aluevankila. Koulutuksen järjestäjiä koskevaa tietoa esitetään aluevankilakohtaisesti, minkä pohjana on maakuntajaon pohjalta organisoitu aluevankilajako. 4.4 Vankimäärien kasvu ja vankirakenteen muutos Vuodesta 1999 vankiluku on kasvanut yli 40 %. Vankiluku nousi loppuvuonna 2005 ensimmäisen kerran 1980-luvun jälkeen yli 4 000. Vuoden 2005 keskivankiluku oli 3 888. Vuonna 2005 vankiluku oli yli 7 % suurempi kuin edeltävänä vuonna. 19

Taulukko 3. Vankiluvun kehittyminen vuosina 1999 2005. Vuosi Vankien päivittäinen keskimäärä Vankiluvun vaihteluväli vuoden aikana 1999 2 743 413 2000 2 855 396 2001 3 135 253 2002 3 433 363 2003 3 578 412 2004 3 577 410 2005 3 888 479 Lähde: Kriminaalihuoltolaitos & Vankeinhoitolaitos vuosikertomus 2003 ja 2004; Rikosseuraamusviraston tilastoja. Vankien määrä on noussut suljetuissa laitoksissa avolaitoksia selvästi nopeammin. 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1999 2001 2003 2004 2005 Avolaitokset 735 767 752 797 856 Suljetut laitokset 2 008 2 368 2 826 2 760 3 032 Kaikki vankilat 2 743 3 135 3 578 3 577 3 888 Avolaitokset Suljetut laitokset Kaikki vankilat Kuvio 1. Vankiluvun kehittyminen suljetuissa ja avolaitoksissa 1999 2005. Vankien määrällisen kasvun lisäksi vankirakenteessa on tapahtunut viime vuosina muutoksia. Haasteena on erityisesti tunnistaa erilaisten opiskelijoiden tarpeet ammatillisessa koulutuksessa ja löytää joustavia ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Nuorten alle 21-vuotiaiden vankien osuus kaikista vangeista on vuosittain ollut pieni (noin 3 %) ja näyttää viime vuosina olleen hienoisessa laskussa. Nuoria vankeja oli vuonna 2002 keskimäärin 3,7 %, vuonna 2004 keskimäärin 3,3 % ja vuonna 2005 keskimäärin 3 % kaikista vangeista. Rangaistuslaitoksissa kirjoissa olevien ulkomaalaisten vankien osuus on viime vuosina kasvanut. Ulkomaalaisten vankien määrä alkoi kasvaa nopeasti 1990-luvun puolivälissä. Kun heidän osuutensa vielä vuonna 1995 oli ainoastaan 2,2 %, oli vastaava osuus vuonna 2004 jo 7,9 % (284). Vuonna 2005 ulkomaalaisia oli 7,3 % kaikista vangeista. 20

Taulukko 4. Ulkomaalaisten vankien määrä 1990 2005. Vuosi Ulkomaalaisia vankeja keskimäärin Kaikkien vankien keskimäärä Ulkomaalaisten osuus % 1990 20 3 441 0,6 1995 73 3 248 2,2 2000 173 2 855 6,1 2004 284 3 577 7,9 2005 282 3 888 7,3 Lähde: Rikosseuraamusviraston tilastoja. Naisvankeja oli vuonna 2003 rangaistuslaitoksissa yhteensä keskimäärin 5,7 % (205) ja vuonna 2004 keskimäärin 5,8 % (206) kaikista vangeista. Vuonna 2005 naisvankien määrä kasvoi 17 % edelliseen vuoteen verrattuna ja naisia oli 6,2 % (242) kaikista vangeista. Vankeusaikojen pituuksissa ei ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia. Keskimääräinen vankeusaika vuonna 2005 oli 8,2 kuukautta. Vapautuneista rangaistusvangeista 80 % oli ollut vankeudessa alle vuoden ja vajaa puolet alle kolme kuukautta. 100 80 60 51,3 50,5 49,5 48,5 47,8 46,4 % 40 20 16,5 17,5 18 16,5 17,8 17,8 17,4 18,6 19 17,5 20,8 13,9 14,9 18,8 15,3 16,2 15,1 15,3 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005-3 kk 3-6 kk 6-12 kk 12 kk- Kuvio 2. Vuoden aikana vapautuneiden rangaistusvankien vankilassaoloaikojen pituudet vuosina 2000 2005. Lähde: Kriminaalihuoltolaitos & Vankeinhoitolaitos vuosikertomus 2004 ja 2005. 21

22

OSA I VANKIEN AMMATILLISTA KOULUTUSTA KOSKEVAN SELVITYKSEN TULOKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 23

24

5 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TARJONTA VANGEILLE Tässä luvussa esitetään Rikosseuraamusviraston vankien koulutusta koskeviin tilastoihin ja kyselyihin ja haastatteluihin perustuvaa tietoa vankilaopetuksen järjestäjistä, järjestämisestä, koulutuksen suunnittelusta ja siihen liittyvästä yhteistyöstä. Lisäksi eritellään tekijöitä, jotka vaikuttavat vankilaopetuksen järjestämiseen tai siihen, ettei vankilaopetusta ole järjestetty. Huomiota kiinnitetään myös aluevankilauudistuksen vaikutuksiin vankilaopetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä. Koulutuksen kysyntää ja tarjontaa on tarkasteltu aluevankilakohtaisesti. Vankilaopetuksen järjestämiseen vaikuttaa useita tekijöitä, kuten koulutuksen kysyntä ja tarve (järjestäjän on suunniteltava koulutustarjontansa myös työelämän tarpeita vastaavasti), koulutuksen järjestäjän järjestämislupien sisältämät koulutusalat, koulutustehtävät, järjestämisluvan kunnat, joissa kyseinen koulutuksen järjestäjä voi järjestää koulutusta, järjestämislupien enimmäisopiskelijamäärät ja täyttöaste, vankiloiden sijainti suhteessa lähialueella tarjolla olevaan koulutukseen sekä vankilaopetukseen käytettävissä olevat taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Vankeus ei ole peruste koulutukseen pääsylle, vaan myös vankien on täytettävä ammatilliseen koulutukseen pääsyn edellytykset. Nämä kaikki tekijät yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka vaikuttaa vangeille järjestettävään ammatilliseen koulutukseen. Näkökulma on tarpeen pitää mielessä, kun arvioidaan vankilaopetuksen järjestämiseen liittyviä tekijöitä tai sitä, miksi ammatillista koulutusta ei ole järjestetty vankilaopetuksena. 5.1 Ammatillisen koulutuksen järjestäjät Ammatillista koulutusta vankiloissa järjestivät sekä ammatilliset oppilaitokset, ammatilliset erityisoppilaitokset, ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset että muihin oppilaitoksiin luokiteltavat oppilaitokset. Eniten ammatillista koulutusta vankiloissa järjestivät ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Vammaisten valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta järjestivät kyseiseen koulutukseen luvan saaneet järjestäjät. Ammatillista koulutusta vankiloissa järjesti vuonna 2005 ja vuonna 2004 yhteensä 25 järjestämisluvan saanutta koulutuksen järjestäjää. Tähän lukuun ei ole laskettu niitä yksittäisiä vankeja (vuonna 2005 yhteensä 137 ja vuonna 2004 yhteensä 118), jotka opiskelivat laitoksen ulkopuolella. Vankien koulutukseen osallistuvia järjestäjiä ovat siis myös ne, jotka järjestävät koulutusta vangeille, joilla on ulkopuolinen opintolupa. Vankilan ulkopuolella opiskelevan vangin kohdalla ei ole tarpeen puhua vangeille suunnatusta ammatillisesta koulutuksesta. Järjestämisluvan saaneista ammatillisen koulutuksen järjestäjistä noin joka kymmenes (13 %) järjesti rangaistuslaitoksissa vankien ammatillista koulutusta ja järjestäjien määrä vaihteli alueittain tarkasteltuna. Järjestäjien määrä ei kuitenkaan sinänsä ratkaise vankien ammatillisen koulutuksen tarvetta. 25