Helsingin Kaupunginteatterin ja helsinkiläisten alakoulujen taidekasvatusprojekti teemana kiusaaminen

Helsingin Kaupunginteatteri, Perheteatteri Ammattiteattereiden erityishankkeet Helsingin Kaupunginteatterin ja helsinkiläisten alakoulujen taidekasvatusprojekti teemana kiusaaminen

Olen oppinut ystävällisyyttä eli toisten huomioon ottamista ja teatteripuuhia (Projektiin osallistunut oppilas) RAPORTTI PROJEKTISTA Luulen, että tällaiseen on tarvetta suuressa määrin; halukkaita kouluja on varmasti paljon; lapsille laadukasta ja se todella toimi! (Projektiin osallistuneen luokan opettaja) Helsingin Kaupunginteatterin Perheteatteri sai apurahan Helsingin Kaupungin kirjasto- ja kulttuurilautakunnalta helsinkiläisten peruskoulujen kanssa tehtävää taidekasvatusprojektia varten. Projekti pohjautui Anneli Mäkelän Gösta Knutssonin kirjojen pohjalta sovittamaan Pekka Töpöhäntä musikaaliin, joka sai ensi-iltansa Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 5.9.2007. Musiikin on esitykseen säveltänyt Ilkka Kuusisto. Näytelmän on ohjannut syyskuun lopussa 2007 eläkkeelle jäänyt Helsingin Kaupunginteatterin perheteatterivastaava Anneli Mäkelä. Eräänä näytelmän keskeisenä teemana on kaverin kiusaaminen. Taidekasvatusprojektin tavoitteena oli antaa lapsille kokemuksia erilaisista rooleista lapsiryhmässä. Projektin aikana kiusaamisteemaa käsiteltiin erilaisten ilmaisuharjoitteiden kautta. Roolileikkien avulla haluttiin lasten saavan kokeilla, miltä tuntuu olla kiusaaja, miltä tuntuu tulla kiusatuksi tai miltä tuntuu olla se, joka myötäilee. Tavoitteena oli siten edistää luokan yhteistyö ja vuorovaikutustaitoja. Ajatuksena oli antaa myös kaikille mukana oleville mahdollisuus kokea tavoitteellinen taiteen tekemisen prosessi etukäteistaidoista riippumatta. Projektin kautta teatterin ja taidekasvatuksen oli mahdollista tavoittaa myös sellaisia lapsia, joita se ei muuten tavoittaisi ja siten osaltaan tukea lasten kokonaisvaltaista kehitystä, luovuutta ja mielikuvitusta. Samalla haluttiin myös rakentaa koulun ja kulttuurin välisiä yhteistyöverkostoja. Lasten kanssa työskenneltiin ohjatusti työmenetelmänä draama-, liike-, ja musiikki-improvisaatiota käyttäen. Projektin kouluttaja-ohjaajina toimivat Anna-Maija Iskanius (MuK, LTO), Mirja Neuvonen (MuM, KM) sekä Sofia Koski (Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK) Luovasta Pisteestä. Raportissa kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia projektiin osallistuneiden opettajien ja oppilaiden palautteista. Tämä raportti toimii samalla muistiona pohjaksi vastaaville projekteille tulevaisuudessa.

PROJEKTIN KULKU Koulujen valinta projektiin Kaikille helsinkiläisille ala-asteille lähetettiin tieto ja esite projektista toukokuun alussa 2007. Määräaikaan mennessä tulleiden 28 hakemuksen joukosta mukaan valittiin hakemusten perusteella seuraavat kymmenen luokkaa: Ressun peruskoulun 1. luokka, 23 oppilasta. Laakavuoren ala-asteen 1. luokka, 16 oppilasta. Katajanokan ala-asteen 2. luokka, 25 oppilasta. Hiidenkiven peruskoulun Jäkälän sivukoulun 2. luokka, 23 oppilasta. Munkkiniemen ala-asteen 3.luokka, 25 oppilasta. Lauttasaaren ala-asteen 3. luokka, 20 oppilasta. Pukinmäen peruskoulun 3. luokka, 16 oppilasta. Pihkapuiston ala-asteen koulun 4. luokka, 20 oppilasta. Elias-koulun 4. luokka, 27 oppilasta. Pihlajiston koulun 5. luokka, 19 oppilasta. Kaiken kaikkiaan oppilaita projektissa oli mukana 214. Yhdestä koulusta mukana projektissa oli kaksi opettajaa, muista kouluista yksi. Lisäksi kahdessa luokassa työskentelyssä mukana oli kouluavustaja. Opettajien koulutus Helsingin Kaupunginteatterissa keskiviikkona 22.8.2007 Projektiin mukaan valittujen luokkien opettajille pidettiin opettajankoulutus toisella kouluviikolla lukukauden alkamisesta Helsingin Kaupunginteatterin harjoitushuoneessa. Koulutus pidettiin iltapäivällä varsinaisten koulutuntien päättymisen jälkeen klo 15 18.30. Opettajankoulutus oli pakollinen osallistuvien luokkien opettajille. Tavoitteena oli tutustuttaa opettajat syvemmin projektin tavoitteisiin ja työtapoihin toiminnallisesti itse tekemällä samoja ja samantyyppisiä harjoituksia, mitä kouluissakin tultaisiin tekemään. Samalla haluttiin antaa opettajille eväitä itse jatkaa halutessaan työskentelyä luokkiensa kanssa myös varsinaiseen projektiin kuuluvan kymmenen tunnin ulkopuolella. Tärkeää oli myös pyrkiä sitouttamaan opettajat ja sitä kautta oppilaita projektiin. Opettajien koulutus onnistui hyvin. Kaikki opettajat olivat koko ajan paikalla. Tunnelma oli hyvin positiivinen ja innostunut ja työskentely oli aktiivista ja herätti myös mielenkiintoisia keskusteluja. Koulutus loi hyvän pohjan koulutyöskentelylle. Työskentely kouluissa elo- syyskuussa 2007 Kouluttajat vierailivat kaikissa kymmenessä koulussa viisi kertaa. Yhden työpajan kesto oli 90 minuuttia. Työskentely jakaantui pääpiirteissään seuraaviin teemoihin. 1. kerta: tutustuminen ja ryhmätyötaidot 2. kerta: hyvä ja huono yhteistyö 3. kerta: vuorovaikutustaidot, työvälineenä musiikki 4. kerta: erilaiset käyttäytymistavat. Kiusaaja, kiusattu ja myötäilijä. Positiivinen vahvuus. 5. kerta: ratkaisuja ristiriitatilanteisiin, palaute Käsiteltävät teemat olivat samat kaikissa luokissa, mutta eri luokissa ja luokka-asteilla niitä käsiteltiin hieman eri tavoin. Samoin joissakin luokissa käsiteltävien asioiden järjestys oli hieman erilainen. Työpajat pidettiin elokuun puolenvälin ja syyskuun lopun välisenä aikana. Aikataulut pyrittiin tekemään sellaisiksi, että ne sopivat kussakin luokassa mahdollisimman hyvin muun koulutyöskentelyn lomaan. Kokonaisaikataulun tekeminen kymmenen luokan ja kolmen kouluttajan kesken oli haastavaa, mutta kaikkia tyydyttävään lopputulokseen päästiin. Muutaman luokan aikataulunvaihdoksetkin onnistuttiin sovittamaan kokonaisuuteen.

Pekka Töpöhäntä -esityksen seuraaminen Kaikki luokat kävivät katsomassa Pekka Töpöhäntä esityksen 3.9. tai 4.9.2007. Kaikissa luokissa työskentely oli tuolloin jo alkanut. Tehdyt harjoitukset saattoivat näin auttaa lapsia näkemään esityksen monipuolisemmin. Ainakin teatterikokemuksen antamista ajatuksista ammennettiin runsaasti sitä seuranneilla työpajakerroilla. Näytelmän eri henkilöt toimivat erinomaisina esimerkkeinä erilaisista tavoista toimia ja käyttäytyä. Lapsetkin osasivat verrata omien pienoisesitystensä kiusaajaa Monniin ja rohkeaa toisten puolustajaa Isoon Lisbethiin!

KOULUTTAJAN NÄKÖKULMA Kaikki opettajat ja luokat olivat erittäin sitoutuneesti projektissa mukana. Aikataulut pitivät ja muutoksista ilmoitettiin ajoissa niin, että uudet ajat ehdittiin löytää. Opettajat olivat myös erittäin aktiivisia tilakysymyksissä. Melkein kaikki työpajat saatiin pitää liikunta- tai ilmaisutaidon salissa, joka antoi hienot puitteet työskentelylle ja mahdollisuuden tehdä enemmän liikkumista vaativia harjoituksia. Työskentelytila on myös siinä mielessä tärkeä, että omasta luokasta poistuminen auttaa oppilaitakin keskittymään juuri sillä hetkellä meneillään olevaan asiaan ja on omiaan nostamaan tunnelmaa. Monet opettajat käsittelivät projektin aihepiiriä myös muilla kuin varsinaisilla Pekka Töpöhäntä työpajatunneilla. Monien luokkien seinää koristivat esimerkiksi oppilaiden hienot kissateokset. Kaikki opettajat osallistuivat osittain itse työpajoihin tekemällä harjoituksia yhdessä lasten kanssa. Välillä kaikki halusivat kuitenkin siirtyä tarkkailijan rooliin, sillä tilanne antoi opettajille mahdollisuuden seurata luokkansa työskentelyä toisella tavalla kuin silloin, kun itse on vastuussa tunnin etenemisestä. Projektiin osallistuneet luokat olivat hyvin erilaisia. Lasten ikä vaikutti toki työskentelyyn, mutta myös luokan oppilaiden välisissä dynamiikoissa oli suuria eroja. Parissa luokassa tuntui, että kaikki saivat vuorollaan äänensä kuuluviin. Joissakin luokissa muutamat äänekkäät tai vilkkaat oppilaat veivät suuren osan koko luokan tilasta. Parissa luokassa oli selkeä jakautuminen tyttöihin ja poikiin, kun taas jossakin luokassa sukupuolella ei tuntunut juuri olevan merkitystä luokan toiminnan kannalta. Muutamassa luokassa oli jokunen hyvin syrjäänvetäytyvä oppilas. Joissakin luokissa maahanmuuttajataustaisia lapsia oli huomattavan paljon, muutamassa luokassa taas heitä ei juurikaan ollut. Kouluttajan kannalta hienoa kuitenkin oli, että kaikissa luokissa kaikki olivat koko ajan mukana työskentelyssä. Kukaan ei jättäytynyt työskentelyn ulkopuolelle. Monessa tapauksessa itse ei edes heti huomannut, että joku oppilas oli syrjäänvetäytyvä tai sellainen, jota oli vaikea saada osallistumaan, ennen kuin opettaja kertoi, miten hienosti oppilas oli ollut mukana verrattuna muihin tunteihin. Oppilaiden välistä käyttäytymistä oli mielenkiintoista seurata. Jotkut luokista olivat levottomia ensimmäisellä tapaamiskerralla. Syynä oli ehkä se, että tulossa oli jotakin uutta ja jännitys ja epävarmuus itsestä purkautuivat levottomuutena. Usein nämä luokat rauhoittuivat seuraavilla kerroilla ja työskentely parani kerta kerralta. Parissa luokassa taas tuntui, että alussa oltiin vieraskoreita ja mitä tutummiksi tultiin, sitä vilkkaammiksi lapset kävivät ja sitä enemmän kouluttajana täytyi panostaa ryhmän hallintaan. Osa luokista oli ollut yhdessä samassa kokoonpanossa jo koulun alkamisesta lähtien. Joissakin luokissa oli tullut syksyllä mukaan useita uusia oppilaita tai kahden luokan oppilaita oli yhdistetty yhdek-

si luokaksi kolmannelle luokalle siirryttäessä. Ensimmäisen luokan oppilaat vasta opettelivat, kuinka koulussa ollaan. Sosiaalisten suhteiden vakiintumattomuus myös heijastui työskentelyyn. Joissakin luokissa vaistosi, kuinka yhteisiä toimintatapoja ja omia parhaita ystäviä haettiin koko ajan. Tämä näkyi myös levottomuutena oppilaiden kesken. Opettajan merkitys tuli jälleen hyvin selväksi. Kaikilla projektissa mukana olleilla luokilla oli selvästi hyvin motivoituneet, työhönsä sitoutuneet opettajat. Joillakin luokista oli ollut sama opettaja jo usean vuoden ajan ja jollakin tavalla sen vaistosi yhteisinä toimintatapoina ja selkeinä pelisääntöinä. Jatkuvuus luo turvaa ja selkeyttä. Muutamalla työpajakerralla kävi niin, että oma opettaja oli sairaana ja luokassa oli sijainen. Poikkeuksetta tilanteen huomasi oppilaiden ylimääräisenä levottomuutena, vaikka kaikki olivat kouluttajien kanssa tuttuja jo tuossa vaiheessa. syvemmälle kiusaamisteeman käsittelyssä kuin toisissa. Joidenkin luokkien kanssa olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisempiä projektin onnistumiseen, kun taas joidenkin luokkien kohdalla tuntui, että jäätiin hyvinkin pinnalliselle tasolle tai että jotakin olisi pitänyt kuitenkin tehdä toisin. Luokkien erilaiset lähtökohdat ja toisaalta kaikki muu, mitä kouluissa noina viikkoina tapahtui, vaikutti tietysti myös siihen, millaiseksi kunkin yksittäisen luokan projekti muotoutui. Kaiken kaikkiaan voi kuitenkin todeta, että kaikkien luokkien kanssa saatiin aikaiseksi onnistunut kokonaisuus, josta jokaiselle osallistujalle toivottavasti jäi jotakin taskuun tulevaisuuden varalle. Projektin teema, kiusaaminen, oli kaikille tuttua, vaikka ei varsinaisesti itse olisikaan kokenut tulleensa kiusatuksi. Eniten kiusaaminen lasten puheissa ja kokemuksissa selvästi painottui siihen, että jotakin ei oteta leikkiin mukaan. Harjoitusten kautta kokeiltiin ja yritettiin miettiä, miltä se tuntuu tai toisaalta, miksi joku tekee toiselle niin. Koko ajan työskentelyssä koetettiin korostaa yhteistyötä ja toisen huomioon ottamista ja toiselle tilan antamista. Monessa luokassa kun huomasi, että jotkut haluaisivat koko ajan olla äänessä ja ensimmäisenä kaikessa välittämättä siitä, mitä muut toivovat. Positiivisiin vuorovaikutustaitoihin kiinnitettiin huomiota ja lapsia kannustettiin yhteistyöhön kaikkien kanssa. Harjoituksissa keksittiin myös yhdessä erilaisia tapoja ratkaista ristiriitatilanteita positiivisesti. Kouluttajina panostimme tasapuolisesti kaikkiin kymmeneen luokkaan. Siitä huolimatta tuntui, että toisissa luokissa päästiin paljon

OPPILAIDEN JA OPETTAJIEN PALAUTTEET PROJEKTISTA Projektissa mukana olleet opettajat täyttivät palautekyselyn. Neljä opettajaa täytti sen viimeisellä työpajakerralla koulussa ja muut lähettivät vastauksensa sähköisesti tai postitse viimeisen työpajan jälkeen. Viimeisellä työpajakerralla kussakin luokassa oppilailta kerättiin palautetta projektista. Aluksi keskusteltiin yhteisesti oppilaiden kokemuksista projektista, koska monet projektiin osallistuneet oppilaat olivat niin pieniä, että kirjallisesti ei montaa asiaa voinut olettaa heidän sanovan. Kouluttajat kirjasivat oppilaiden sanomat asiat. Kaikki oppilaat toisluokkalaisesta ylöspäin saivat sen jälkeen kirjoittaa mistä olivat pitäneet, mistä eivät olleet pitäneet tai mikä oli vaikeaa, sekä ajatuksia Pekka Töpöhäntä esityksestä. Yksi luokista teki tehtävän viimeisen työpajan jälkeen omassa luokassa. Isoimmat kirjoittivat erikseen lisäksi, mitä kokivat oppineensa. Ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa samat asiat käsiteltiin yhteisesti keskustellen ja kirjattiin asiat ylös. Mistä oppilaat pitivät? Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että oppilaat olivat hyvin tyytyväisiä projektiin luokkaasteesta riippumatta, muutamaa vastausta lukuun ottamatta. Joissakin luokissa tuntui, että projekti oli ollut erityisen onnistunut ja että sillä oli ollut todellista merkitystä ajatellen luokan yhteishenkeä ja oppilaiden tapaa suhtautua toisiinsa. Kaiken kaikkiaan kaikki luokat kuitenkin pitivät projektia mukavana. Tunnelma oli hauska ja rauhallinen (Katajanokka) Tunnelma oli riehakas mutta kiva (Pihkapuisto) Minusta oli kivaa, kun sai itse osallistua ja leikit olivat mukavia (Pihlajisto) Kysyttäessä niitä asioita, joista oltiin pidetty, monet sanoivat yksinkertaisesti kaiken olleen kivaa! Tääl on tehty kaikkee hauskaa. (Katajanokka) Kaikki oli hauskaa! Soittimet, leikit, te olitte tosi kivoja! Kaikki oli tosi nastaa! Ehkä nähdään. Näyttely oli tosi kivaa! (Lauttasaari) Pidin kaikesta! Ohjaajat olivat kivoja ja parit myös! Ei sillein tule kotona leikittyä, niin että oli kiva mennä vähän menneisyyteen käymään. (Pihlajisto) Tosi, tosi, tosi, tosi kivaa. Maailman kivointa! (Ressun peruskoulu) Täällä on ollut ihanaa. Täällä on niin kivaa teiän kaa. (Laakavuori) Mul on sellanen tosi salanen päiväkirja, johon mä oon kirjottanu ainaki kymmenen kertaa, et tääl on tosi kivaa. (Pukinmäki) Monet oppilaat mainitsivat kivoimpia asioita kysyttäessä tiettyjä harjoituksia, joita projektin aikana oli tehty. Kivaa oli haarukka ja veitsi (Katajanokka) Kisu tahtoo kodin, soittimilla soittaminen, täältä me tullaan, abiskabuu (Pihkapuisto) Parasta oli, kun pelasimme ja soitimme soittimilla. Pidin kaikista peleistä ja leikeistä. (Pihlajisto)

Minulla oli kivaa. Leikimme kiivi ja kiikari leikkiä. (Hiidenkivi) Monet pitivät erityisesti pienistä esityksistä, joita työpajoissa tehtiin. Ne esitykset mis päästetää toine mukaa leikkii (Munkkiniemi) Se näytteleminen oli kivaa (Katajanokka) Kivointa oli näytellä. Kaikki uudet asiat oli mielenkiintoisia. Ohjaajat olivat todella mukavia. Tunnille oli aina kiva tulla. (Pihlajisto) Kohtaukset olivat hauskoja kun esim. Sofia ryntäsi jonon eteen. (Elias-koulu) Oli mukavaa kun saatiin olla ihan kuin oikeita näyttelijöitä. (Pukinmäki) Leikeistä ja ohjaajista pidettiin. Leikit olivat hauskoja ja ohjaajat mukavia (Munkkiniemi) Ohjaajat olivat ystävällisiä ja opin paljon uusia leikkejä. (Elias-koulu) Kaikista kivointa olitte niin kuin te (ohjaajat) (Pukinmäki) Täällä on ollut maanantait kivoja! Minä olen tykännyt kun olitte täällä. (Hiidenkivi) Hauskimmaksi asiaksi mainittiin myös oppiminen. Ollaan opittu kaikkee (Munkkiniemi) Kaikki kerrat oli kivoja ja kaikki kerrat niinku opetti kanssa (Pukinmäki) Jotkut oppilaat mainitsivat teatteriin pääsemisen ja teatteriesityksen kaikkein hauskimmaksi asiaksi. Pilli ja Pulla olivat naurettavia ja he olivat parhaat! (Elias-koulu)

Mistä oppilaat eivät pitäneet ja mikä koettiin vaikeaksi Noin puolet kirjallisen palautteen antaneista oppilaita eivät keksineet mitään, mistä eivät olisi projektissa pitäneet tai mikä heistä olisi ollut vaikeaa, vaan kaikki oli kivaa. Moni mainitsi projektin ainoaksi ikäväksi asiaksi sen, että se loppui! Kahden vastaajan mielestä, kahdesta eri koulusta, taas mikään ei ollut kivaa ja kaikki oli tylsää. Ei mikään ollut tylsää (Pukinmäki) Tylsää oli se, että te olitte täällä vain viisi kertaa (Hiidenkivi) Mä en tykänyt mistään (Hiidenkivi) Eniten mainintoja ei-pidettyinä asioina saivat yksittäiset harjoitukset. Samat harjoitukset olivat taas monen muun vastauksissa juuri niitä, mistä erityisesti pidettiin. Mikään harjoitus ei noussut siten varsinaisesti inhokiksi. Mikään ei ollu vaikeeta, mut mä en tykänny siit 1 liikkuu. (Ressun peruskoulu) Hedelmäsalaatti oli nännyn helppo (Ressun peruskoulu) Tylsää oli, kun oltiin kiinalaista aamujumppaa (Pukinmäki) Se ei ollut hauskaa, kun me soitettiin soittimia (Elias-koulu) Tylsää oli esitäminen (Katajanokka) Roolipeli oli tylsää (Lauttasaari) Seuraavaksi eniten maininnat siitä, mistä oppilaat eivät pitäneet liittyivät työrauhan häiritsemiseen tai siihen, että jotkut oppilaat eivät antaneet muiden rauhassa työskennellä. Tästä asiasta keskusteltiin monen luokan kanssa, joka saattoi vaikuttaa huomioihin. Yhdessä puhuttiin siitä, mitä muihin vaikuttaa se, että toisia joudutaan odottamaan tai jos ei noudata yhteisiä reilun pelin sääntöjä. Jos kaikkiin siirtymiin menee paljon aikaa, ehditään myös paljon vähemmän. Ohjaajat vaativat kuuntelemista ja muiden työskentelyn kunnioittamista. Se myös harmitti joitakin oppilaita, jotka mainitsivat ikäviksi asioiksi sen, kun piti olla hiljaa tai kuunnella ohjeita. Se oli tyhmää, kun muut melusi (Pukinmäki) En pitänyt siitä leikistä, jossa vain kolmen kahden tai yhden piti kävellä. Koska vain pojat kävelivät eivätkä päästäneet tyttöjä kävelemään (Pihlajisto) On ollut välillä tylsää, kun on ollut luokkakavereiden kanssa riitaa niin se riita pilaa kaiken. (Pihlajisto) En pitänyt siitä, että jotkut oppilaat olivat tuhmia ja teki näin tylsemmäksi kaikkien leikit. He pilasivat muiden ilon. (Pihlajisto) Ollaan menetety aika kun kaikki on huutanu (Munkkiniemi) Tyhmää oli se, kun piti olla hiljaa (Elias-koulu) Tylsää jotkut kohdat, kun te kerrotte sääntöjä (Elias-koulu) Muutamat mainitsivat roolileikeissä ja pienissä esityksissä kokemansa kokemuksen sellaiseksi, mistä ei pitänyt tai mikä tuntui vaikealta. Esitää ilkeätä. (Hiidenkivi) Esitäminen oli vaikeaa. Jotkut oli vaikeita. Jotkut oli helppo. (Hiidenkivi) Jotkut oppilaat olisivat toivoneet, että olisi leikitty enemmän sellaisia leikkejä, joita he itse ehdottivat. Kun ei tehty, mitä kaikki aina halus (Laakavuori) Tylsää oli soittaminen, kun ei saanut soittaa mitä halusi (Elias-koulu) Joidenkin mielestä välillä vaan oli tylsää. Piirissä oleminen oli joskus tylsää (Elias-koulu) Oli kivaa. Mutta oli tylsääkin. (Katajanokka) Leikkiminen oli tylsää (Munkkiniemi) Muutamat mainitsivat tyhmäksi esimerkiksi Monnin käytöksen Pekka Töpöhäntä näytelmässä tai jonkin muun näytelmässä esiintyneen henkilön. Moni oli typerä koska se pilkasi Pekaa (Hiidenkivi) En pitänyt siitä kun Peka suuteli Maitopartaa (Elias-koulu) Monni oli tyhmä. Ärsyttävä Maija Maitoparta (Lauttasaari)

Lasten kommentteja Pekka Töpöhäntä -esityksestä Lapset saivat kirjoittaa myös ajatuksiaan Pekka Töpöhäntä esitykseen liittyen. Suurin osa kommenteista koski tiettyjä roolihahmoja. Ylivoimaisesti suurimman suosion lasten keskuudessa saivat Pilli ja Pulla, mutta myös moni muu hahmo herätti paljon ajatuksia. Kaiken kaikkiaan oppilaat nauttivat suuresti teatterikäynnistä. Se oli tosi hyvä kun Paksu Lissu jäi kiinni (Laakavuori) Se Pissalehtiä (Ressun peruskoulu) Se oli hyvä kun Hulda vaihtoi Rauhalle tukan (Lauttasaari) Monni oli paras (Munkkiniemi) Teatteri oli hauska koska siinä oli niin hyviä näyttelijöitä. (Munkkiniemi) Parhain ohjelma mis oon ollu (Munkkiniemi) Järisyttävän kiva! (Katajanokka) En tykännyt kamalasti esityksestä (Pihkapuisto) Ihan ok. En hirveästi pitänyt koska Maija Maitoparta tuli niin lopussa (Pihlajisto) Näytelmä oli kiva. haluaisin nähdä sen uudestaan. (Pihlajisto) Esitys oli hyvä ja hauska että kerroin siitä monelle muullekin (Pihlajisto) Kun Pekka oli vankilassa (Hiidenkivi) Pilli ja Pulla oli kivoja. Mutta Maija Maitoparta oli kaikista kaunein (Hiidenkivi) Meil oli tosi kivaa kun me oltiin siel teatterissa (Katajanokka) Esityksestä jäi eniten mieleen Pillin ja Pullan auravakohommeli ja Metsäkulman Murre ja Maija Maitoparta (Lauttasaari)

Mitä olen oppinut? Isommilta oppilailta kysyttiin, mitä he kokivat oppineensa projektin aikana. Maininnat opituista asioista koskivat lähinnä vuorovaikutustaitoja sekä erilaisia leikkejä. Vastaukset osoittivat, että oppilaat olivat todella pohtineet ihmisten tapoja käyttäytyä ja kiinnittäneet huomiota erilaisiin vuorovaikutuksellisiin asioihin. On oppinu helpommin selvittään kaikkee riitoja (Elias-koulu) Olen oppinu uusia leikkejä (Elias-koulu) Oon oppinu arvostamaan toisia ihmisiä (Elias-koulu) Oppi kuunteleen toista ja hyväksyyn (Pukinmäki) Kyl mä opin ehkä noin viis leikkiä (Pukinmäki) Täällä olen oppinut, että voi kommunikoida muullakin kuin puhumalla ja että yhteistyö on kivaa (Pihlajisto). Opin, että toisia pitää kunnioittaa ja toiset pitää ottaa leikkeihin mukaan (Pihlajisto). Olen oppinut, että yhteistyö on tärkeää ja että toisia pitää lohduttaa, eikä toisia saa kiusata (Pihlajisto).

Opettajien palaute projektista Opettajilta kerättiin palautetta projektista kyselylomakkeen muodossa. Sen lisäksi jotkut opettajat antoivat myös vapaamuotoisesti palautetta sähköpostitse tai suullisesti. Seuraavassa palaute on käsitelty kyselylomakkeen kysymysten mukaan jäsenneltynä. Opettajat olivat kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväisiä projektin kulkuun. Jokainen piti projektin ajankohtaa heti lukuvuoden alussa hyvänä. Käsitellyt teemat koskettavat koko kouluvuotta ja tuleviakin vuosia. Opettajien mielestä projektin ajoittuminen heti lukuvuoden alkuun antoi hyvän sysäyksen uudelle kouluvuodelle. Uuden lukuvuoden alussa myös puhtia ja aikaa riittää. Yksi opettaja kuitenkin pohti, että koska tällainen projekti vaatii ylimääräisiä voimia niin opettajalta kuin lapsiltakin, uudessa kokoonpanossa syksyllä aloittanut luokka olisi kuitenkin ehkä tarvinnut rauhoitetut kouluviikot ihan lukuvuoden alkuun. Alkusyksyä pidettiin myös tilakysymyksen kannalta ihanteellisena aikana. Liikuntatunnit pidetään tuolloin pääosin ulkona ja siten kaikissa kouluissa saatiin liikuntasali projektin käyttöön lähes joka kerta. 90 minuutin työpajat olivat pääsääntöisesti opettajien mielestä sopivan mittaisia ja se, että työpajat olivat yleensä viikon välein, tuntui myös hyvältä järjestelyltä. Yksi opettaja olisi toivonut pitempiä työpajoja sekä kaiken kaikkiaan enemmän käyntikertoja jokaisessa luokassa. työpajat olisivat sisällöltään liittyneet vielä tiiviimmin Pekka Töpöhäntään. Yhden opettajan mielestä itse kiusaamisteeman käsittelyyn ei tässä aikataulussa ehditty tarpeeksi paneutua. Todella hyviä; erinomaiset ohjaajat, jämäkkää, iloista, luovaa toimintaa, homma kasassa koko ajan, lapset ilmiselvästi nauttivat. Odottivat viikon kohokohtaa kovasti! Enpä keksi mitä olisin muuttanut. Myös lasten kommentit myöhemmin luokassa olivat lähes yksinomaan kiittäviä. Ehkä itse olisin toivonut, että työpajoissa olisi joka kerta tullut jokin juttu selvemmin esille liittyen Pekka Töpöhäntään. Työpaja ensimmäiseksi aamulla oli erinomainen asia, paras mahdollinen ajankohta niin koulutyön kuin tilojen saatavuuden kannalta. Projekti oli sopivan mittainen ja ajankohta koulun alkaessa syksyllä hyvä; projekti oli osaltaan hienosti tukemassa uuden oppilaskokoonpanon toisiinsa tutustumista ja luokkahengen luomista. Projekti oli liian lyhyt sekä kokonaiskestoltaan että yksittäisten pajojen osalta. Työskentelykertoja olisi voinut olla enemmän. (7-8 krt). Myös pajan pituus olisi voinut olla hiukan pitempi, esim 120 minuuttia. Toisaalta en tiedä, olisivatko varsinkin nuoremmat oppilaat jaksaneet keskittyä niin kauan. Työpajoja pidettiin monipuolisina ja innostavina. Monessa luokassa Pekka Töpöhäntä työpajat olivat viikon odotettu kohokohta. Kaikki opettajat kiittelivät työpajojen sisältöä ja toteutusta. Kaksi opettajaa olisi kuitenkin toivonut, että Opettajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä oman luokkansa osallistumiseen työpajoissa. Moni opettaja oli kokenut mielenkiintoisena mahdollisuuden tarkkailla luokkansa toimintaa uudella tavalla toisaalta ollessaan osallistujana luokassa tehdyissä harjoituksissa ja toisaalta taas jäämällä välillä ulkopuolelle toiminnan tarkkailemaan ryhmää. Jotkut opettajat olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että myös luokan vetäytyvät oppilaat ottivat innolla osaa harjoituksiin eivätkä jättäytyneet toiminnan ulkopuolelle. Joitakin opettajia harmitti lasten ajoittainen levottomuus, ennen kuin maltettiin kuunnella ohjeita. Lapset olivat yllättävän kekseliäitä ja rohkeita. Odotin enemmän ujostelua ja mahdollisesti tehtävästä kieltäytymistäkin. Mikäli huomasin, kaikki lähtivät innolla mukaan, ja tekivät tosissaan, nekin, jotka mieluusti pelleilevät. Kyllä, pääsääntöisesti olin tyytyväinen ryhmän osallistumiseen. Toi hyvin esiin erilaiset kyvyt ryhmässä. Oli kivaa itse osallistua, mutta myös olla tarkkailija; nähdä lapsia eri puolilta ja esille nousevine piirteineen. En ole täysin tyytyväinen luokkani

osallistumiseen, koska minulla ja teillä meni aikaa villien oppilaideni rauhoittamiseen. Toki he ovat vasta ekaluokkalaisia, mutta silti olen yllättynyt monien poikien käytöksestä. Kaikilla luokilla oli ollut ainakin yksi työpaja ennen Pekka Töpöhäntä esityksen seuraamista. Siten esityksen teemoja ja aihepiiriä oli jo työpajassa jonkin verran työstetty ennen itse teatteriesityksen näkemistä. Opettajat kuitenkin kokivat, että esitys vaikutti enemmän myöhempiin työpajoihin, kuin ennen esitystä olleilla työpajoilla oli vaikutusta lasten teatterikokemukseen. Varmasti oppilaat löysivät esityksestä tilanteita, joita oli ehditty työpajassa harjoitella. Mielenkiinto esitykseen oli olemassa jo etukäteen. Esitystä odotettiin innolla ja etenkin jälkeenpäin esityksestä keskustelu oli välillä hyvin hedelmällistä juuri projektin ansiosta. Jäin tunnelmiin, että esitys palveli pajoja, eikä pajat esitystä. Esitys oli luokalle elämys: oli ihana nähdä kerrankin koko luokan ottavan teatteripukeutumisen ja käyttäytymisen tosissaan. Opettajille pidettiin oma koulutusiltapäivä projektin teemojen ympärillä projektin alkuvaiheessa. Opettajat pitivät koulutuspäivää positiivisena asiana, vaikka työpäivän jälkeen koulutukseen tulo tuntuikin aluksi raskaalta ajatukselta. Moni mainitsi, että oli hyvä saada itse valmiiksi kokemus siitä, mitä projektin aikana luokissa tultaisiin tekemään. Yksi opettajista olisi toivonut, että koulutusiltapäivässä olisi saanut vielä selkeän infopaketin järjestävästä tahosta ja kouluttajista. Tykkäsin kovasti! Vaikka työpäivän jälkeen väsytti eikä tiennyt tulevasta, iltapäivä antoi voimia ja jätti iloisen mielen. Kivaa tekemistä aikuisten kanssa. tosi hauskaa. Kiitos iltapäivästä. Olisin mielelläni osallistunut useampaankin koulutusiltapäivään. Kouluttajiin oltiin erittäin tyytyväisiä, samoin tiedon kulkuun projektin aikana. Yksi opettaja esitti toiveen, että projektista olisi ollut mukava saada jokin kirjallinen tiedote, jonka olisi sitten voinut jakaa oppilaiden vanhemmille. Oppilaat ja minä tykättiin teistä tosi paljon! Työpajaa odotettiin aina kovasti. Osasitte ottaa ryhmän haltuunne ja harjoitukset olivat kolmasluokkalaisille tosi hyviä. Molemmilla teillä oli ihanan rauhallinen, ystävällinen ja selkeä tapa ohjata oppilaita. Toimitte hienosti tiiminä. Toinen jatkoi siitä, mihin toinen jäi. Loitte positiivisen hengen tilaan ja saitte oppilaat innostumaan kaikista harjoituksista. Kiitos kovasti teille! Teitte hommasta mielenkiintoisen ja solmitte mukavat suhteet oppilaisiin. Oppilaat odottivat teitä innolla joka kerta. Murrosikäisten vastaanotosta kun ei aina tiedä?! Kiitos arvokkaasta työstänne luokkamme hyväksi! Sähköposti kulki tehokkaasti ja aikataulut pitivät. Tiedotus toimi hyvin. Ainoa pieni murhe oli teatterin kahvilan hinnat. Opettajilta kysyttiin myös, onko projektista saaduilla kokemuksilla ollut vaikutusta työhön projektin ulkopuolella. Poikkeuksetta kaikki opettajat olivat saaneet ideoita muuhun koulutyöhön ja toteuttaneetkin projektissa kokemiaan tai oppimiaan asioita myös muiden luokkien kanssa tai jatkaneet asioiden käsittelyä oman luokkansa kanssa myös muilla tunneilla. Jotkut opettajat ottivat palautteessaan esille, miten työpajoissa tehdyt harjoitteet olivat vaikuttaneet siihen, miten he itse kohtasivat myös esimerkiksi omia kollegoitaan opettajanhuoneessa. Muutama opettaja mainitsi erityisesti saaneensa projektin harjoitteista työvälineitä luokan riitojen selvittelyyn. Monessa, monessa oppiaineessa, eri luokkatasoilla/ ihmisten kohtaaminen myös opettajanhuonetasolla! Luokallamme ovat oppilaiden väliset suhteet aiheuttaneet hiukan päänvaivaa. Todella käyttökelpoiseksi onkin projektin myötä jääneet käsitteet lissumainen käytös ja monnimainen käytös. Oppilaat osasivat heti analysoida omaa ja toisten käytöstä jommaksikummaksi. Ei tarvinnut selitellä yhtään. Kiusaamisteemaan liittyvät asiat ovat tulleet esiin lasten kommenteissa, ja niistä on keskusteltu. Vaikka he kokivat harjoitukset ensi sijassa hauskoiksi, jokin kuitenkin kosketti. Erinomainen! Oli hyvä, että sain tarkempaa tietoa tulevasta etukäteen. Oli myös aivan mahtavaa saada itse tehdä; leikkiä ja ilmaista. Minulla oli myös

LOPUKSI Kaiken kaikkiaan voi todeta, että Pekka Töpöhäntä kouluprojekti meni erinomaisesti ja suunnitellusti. Tämäntapaiselle toiminnalle on koulumaailmassa selvästi tarvetta ja kiinnostus on suuri. Oli hyvä, että projekti oli suunniteltu hyvissä ajoin ja mukaan valitut luokat saivat tietää asiasta samoin myös ajoissa, jotta käytännön järjestelyt onnistuivat. Kouluissa ei aina pystytä toimimaan hetkessä, sillä tilanne koskee niin montaa lasta kuin koulun tiloja ja luokan ja opettajan kokonaisaikataulujakin. Teemana kiusaaminen oli haastava, mutta myös tuttu. Jokainen lapsi tunnisti asian jollakin tavalla omasta ympäristöstään. Vaikka luokassa ei varsinaista kiusaamista esiintyisikään, ajatuksia heräsi varmasti ihmisten tavasta kommunikoida. Jotkut opettajat kertoivat saaneensa välineitä luokassa esiintyvien riitatilanteiden ratkaisuun. Viisi työpajaa oli toki hyvin lyhyt aika päästä käsiksi syvemmin kiusaamiseen ja sen syihin, joten monessa luokassa jäätiin asian käsittelyssä melko pinnalliselle tasolle. Monelle kuitenkin varmasti jäi kokemus siitä, millaista voi olla olla kiusaaja, kiusattu tai se joka myötäilee ja miten ehkä alkavan kiusaamisen voi katkaista olemalla rohkea ja tarvittaessa uskaltamalla vastustaa ryhmän painetta. Helsingissä 7.11.2007 Mirja Neuvonen Yleisötyövastaava Helsingin Kaupunginteatteri