HAVERI -HALLINTAAN VESIRISKIT. Keinoja vesihuoltolaitosten riskienhallintaan

Tuulia Innala ja Juha Menonen HAVERI -HALLINTAAN VESIRISKIT Keinoja vesihuoltolaitosten riskienhallintaan Hankeraportti Suomen ympäristöopisto Sykli

Esipuhe 2 Haveri -hanke toteutettiin elokuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana. Hankkeeseen saatiin Hämeen liiton hallinnoimaa ja myöntämää maakunnan kehittämisrahaa. Hankkeen toteutti Suomen ympäristöopisto Sykli ja Kanta- Hämeen alueen vesihuoltolaitoksista olivat hankkeessa mukana PILOT-laitoksina Riihimäen Vesi, Forssan Vesihuoltoliikelaitos ja Tammelan kunnan vesihuoltolaitos. Kiitos kuuluu hankkeeseen osallistuneiden laitosten koko henkilökunnalle ja erityisesti asiantuntijatyöryhmässä aktiivisesti toimineille Heimo Tuomolalle ja Hannu Jalavalle Tammelan vesihuoltolaitoksesta, Tiina Oksaselle Riihimäen Vedestä ja Matti Naparille Forssan vesihuoltoliikelaitoksesta. Hankkeelle nimettiin ohjausryhmä, joka kokoontui 4 kertaa hankkeen aikana ja osallistui kiitettävästi hankkeen arviointiin ja kehittämiseen ja sen tulosten arviointiin. Ohjausryhmään kuuluivat toimitusjohtaja Timo Heinonen Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:stä, vesihuoltoliikelaitoksen johtaja Kari Korhonen Riihimäen Vedestä, Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö ja Vesi- ja viemärilaitos ry:n vesihuoltoinsinööri Riina Liikanen, suunnittelupäällikkö Heikki Pusa Hämeen liitosta, ylitarkastaja Jaana Vaitomaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta ja ympäristöinsinööri Timo Virola Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Suomen ympäristöopisto Syklin vararehtori Esa Leinonen ja sihteerinä vesihuollon tuotevastaava Tuulia Innala. Lisäksi ohjausryhmän asiantuntijajäseninä toimivat Syklistä Timo Tolonen ja Pertti Isokangas. Kiitos ohjausryhmän jäsenille arvokkaista kommenteista ja panostuksesta hankkeeseen. Suomen ympäristöopisto Syklistä hanketta veivät eteenpäin pääasiassa hankkeen projektipäällikkö, tuotevastaava Tuulia Innala ja projektityöntekijänä hankkeessa toiminut Juha Menonen. Lisäksi toteutukseen osallistuivat Syklin henkilökunnasta vesihuollon kouluttajat Timo Tolonen ja Riikka Elo, tuntityöntekijä, vesihuollon asiantuntija Pertti Isokangas, laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtamisen tuotevastaava Nina Lyly, ympäristöjohtamisen tiiminvetäjä Jorma Kärppä, teollisten palveluiden tuotevastaava Antti Hauhia ja projektisihteeri Petra Hämäläinen. Riihimäki 22.6.2010 Tuulia Innala Juha Menonen

3 Käsitteitä: Alla on luettelo käsitteistä, joita on käytetty tässä raportissa. Benchmarking Benchmarking tarkoittaa oman toiminnan vertaamista parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Sitä käytetään yleisesti yritysmaailmassa ja usein nimenomaan laatujärjestelmien osana. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen. Erityistilanne Vesihuollon erityistilanteella tarkoitetaan kaikkia vesihuollon palvelutuotantoa vaikeuttavia tai vaarantavia tilanteita lukuun ottamatta normaaleja toimintahäiriöitä. Ympäristöterveyden erityistilanteella tarkoitetaan säteilyn, mikrobien tai kemikaalien aiheuttamaa terveyden vaaraa, jonka hoitaminen edellyttää rutiininomaista toimintaa suurempia valmiuksia. Erityistilannesuunnitelma Terveydensuojelulain 8 :n mukainen terveydensuojeluviranomaisen laatima suunnitelma, joka laaditaan ennakolta ympäristöterveyden erityistilanteiden (onnettomuuksien tai vastaavien tilanteiden) aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi. Haavoittuvuus Alttius järjestelmiä, toimintaa tai palveluja haittaaville häiriöille. Haavoittuvuusanalyysi Systemaattinen selvitys tietoihin, järjestelmiin, toimintoihin ja palveluihin kohdistuvista haavoittuvuuksista ja riskeistä. HACCP Hazard Analysis Control Critical Point, elintarviketeollisuudessa käytetty riskien analysointimenetelmä, jonka olennaisena osana on ns. kriittisten valvontapisteiden tunnistaminen ja niiden valvontaohjelman rakentaminen. Huoltovarmuus Kyky sellaisten yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Hyvän vesihuollon kriteerit Tekijöitä, joiden avulla voidaan määrittää vesihuoltopalvelujen olevan toimivia ja kestävällä pohjalla. Kriteereihin luetaan sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kestävyys, turvallisuus ja toimintavarmuus, ympäristöllinen kestävyys, taloudellinen kestävyys ja tehokkuus, joustavuus ja tulevaisuuden ennakoiminen, hyvä johtajuus ja resursointi Häiriötilanne Tilanne, jossa valtionjohdon ja viranomaisten on ryhdyttävä erityisiin toimiin ja tiivistettyyn yhteistyöhön uhan ehkäisemiseksi ennalta ja siitä selviämiseksi. Häiriötilanteiden takia on mahdollisesti otettava käyttöön lisäresursseja ja erityisiä toimivaltuuksia, jotka sisältyvät normaaliolojen säädöksiin. Häiriötilanne saattaa edellyttää myös säädösten tarkistamista. Itsearviointimittaristo Vesihuoltolaitoksen itsearviointia varten kehitetty mittaristo, jonka kysymyspatteriston avulla voidaan arvioida laitoksen toimintaa. Kunnan omistajapolitiikka ja -ohjaus Kunnan omistajapolitiikka on kunnan voimavarojen suuntaamista kuntalaisia parhaalla mahdollisella palvelevalla tavalla sekä tehokkaiden toimintatapojen valintaa. Kunnan omistajapolitiikasta vastaavat toimi- ja luottamushenkilöt asettavat kunnan toiminnalle ja omaisuuden käytölle tavoitteet. Normaaliolot Tilanne, jossa esiintyvät uhat voidaan ehkäistä ennalta tai tarvittaessa torjua siten, että niiden vaikutuksista voidaan toipua normaaliolojen säädöspohjalla ja voimavaroilla. Normaaliolojen

erityistilanteissa viranomaiset toimivat normaalivaltuuksin mutta voivat ottaa käyttöön erityistoimia ja tehostaa yhteistoimintaa. Poikkeusolot Valmiuslaissa ja puolustustilalaissa säädetty tilanne, jonka hallitseminen ei ole mahdollista viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin ja resurssein. Poikkeusoloihin siirrytään valtioneuvoston valmiuslain nojalla antaman asetuksen myötä. Riski Määrätyn vaarallisen tapahtuman esiintymistodennäköisyyden ja seurausten vakavuuden tulo. Riskianalyysi Saatavissa olevan tiedon järjestelmällistä käyttämistä vaarojen tunnistamiseksi sekä riskin suuruuden arvioimiseksi. Riskienhallinta Riskienhallinta on seurauksiltaan merkittävien kielteisten tapahtumien (riskien) järjestelmällistä määrittelyä ja niihin varautumista eli systemaattista työtä yrityksen toiminnan jatkuvuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Riskienhallinnalla tarkoitetaan kaikkea yrityksessä tehtävää toimintaa riskien ja niistä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi. Riskilajit Riskien erilaiset luokittelut helpottavat riskien tunnistamista ja hallintaa. Riskejä jaotellaan paitsi luonteen niin myös sen mukaan, mihin yrityksen toimintoihin ne voivat vaikuttaa. Näin riskit jaetaan ns. riskilajeihin. Moni riski voi kuulua useampaankin riskilajiin. Esimerkiksi tuoteriskit ovat yleensä myös liikeriskejä. Talousvettä toimittava laitos Laitos, joka toimittaa vesijohtovettä tai pulloissa tai säiliöissä myytävää vettä talousvetenä käytettäväksi. Valmiussuunnitelma Valmiuslain 40 :n mukainen kunnan laatima suunnitelma, jonka tarkoituksena on varmistaa peruspalveluiden toimivuus. Suunnitelma koostuu yleisestä osasta sekä jokaisen toimialan tekemistä osista. Vesihuolto on yksi kunnassa varmistettavista peruspalveluista. Velvoite valmiussuunnitelman laatimisesta koskee myös valtion viranomaisia. Käytännössä valmiussuunnitelmien sisältö on usein laajennettu koskemaan myös normaaliolojen häiriötilanteita. Varautuminen Toiminta, jonka tarkoituksena on luoda ja ylläpitää organisaation riittävä valmius normaaliolojen erityis- ja häiriötilanteiden sekä poikkeusolojen varalta. Varautuminen käsittää suunnittelun sekä tarvittavat etukäteisvalmistelut. Varautumissuunnitelma Suunnitelma, jonka vesihuoltolaitokset laativat normaaliolojen häiriötilanteita sekä valmiuslaissa tarkoitettuja poikkeusoloja varten. Varautumissuunnitelma sisältää erityislainsäädännössä määriteltyjen suunnitteluvelvoitteiden lisäksi riskien tunnistamisen, haittojen ennaltaehkäisyn ja niiden vaikutusten minimoinnin sekä toiminnan erityistilanteissa. Varmuusluokitus Vesihuoltolaitosten toimintavarmuutta niin normaali- kuin poikkeusolojenkin aiheuttamissa erityistilanteissa mittaava järjestelmä. Termi korvaa aiemmin käytetyt termit kriisiluokitus ja turvallisuusluokitus. Vesihuollon kehittämissuunnitelma Kunnan hyväksymä julkinen asiakirja, jossa määritellään vesihuollon kehittämistavoitteet kunnan alueella. Suunnitelman sisällölle tai muodolle ei toistaiseksi ole säädösvaatimuksia. 4

5 Vesihuolto Vedenhankinta eli veden johtaminen, käsittely ja toimittaminen talousvetenä käytettäväksi ja viemäröinti eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtaminen ja käsittely. Vesihuoltolaitos Laitos, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta toiminta-alueellaan. Vesihuoltolakia sovelletaan laitoksiin, jotka toimittavat vettä tai vastaanottavat jätevettä yli 10 m3 päivässä tai palvelevat yli 50 henkilöä, jos ne palvelevat useampaa kuin muutamaa kiinteistöä. VesiVasu Huoltovarmuuskeskuksen julkaisema vesi- ja viemärilaitosten valmiussuunnitteluun tarkoitettu atkohjelma. WSP Water Safety Plan, WHO:n ohjeen mukainen turvallisuussuunnitelma veden laadun varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuolto Yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelu. Ihmisen terveyden ja sairauden näkökulmat, joihin ympäristön terveyteen vaikuttavat tekijät, kuten kemikaalit, mikrobit ja radioaktiiviset aineet vaikuttavat talousveden, ilman tai ravinnon kautta.

6 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 7 2. HAVERI HALLINTAAN VESIRISKIT, KEINOJA VESIHUOLTOLAITOSTEN RISKIENHALLINTAAN -HANKKEEN KUVAUS... 7 2.1. HANKKEEN TAVOITE JA TARKOITUS... 7 2.2. HANKKEEN KOHDERYHMÄ... 8 2.3. HANKKEEN TOTEUTUSTAPA JA PROJEKTIORGANISAATIO... 9 2.4. TIEDOTUS... 10 3. TAUSTASELVITYKSET... 11 3.1. VESIHUOLTOLAITOSTEN RISKIEN HALLINTAAN JA TILAN ARVIOIMISEEN KEHITETTYJÄ MALLEJA JA JÄRJESTELMIÄ... 11 3.1.1. Vesihuoltolaitosten yhteistyö, tunnuslukujärjestelmä (benchmarking)... 11 3.1.2. Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittaristo... 11 3.1.3. Water Safety Plan... 13 3.1.4. VesiVasu... 14 3.1.5. PK-RH Pk-yrityksen riskienhallinta... 14 3.2. OHJEITA JA SELVITYKSIÄ ERITYISTILANTEISTA... 15 3.2.1. Yleistä... 15 3.2.2. Talousvettä toimittavan laitoksen valvontatutkimusohjelman malli... 16 3.2.3. Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa -opas... 17 3.2.4. Vesihuoltolaitoksen kriisiviestintäohje... 17 3.2.5. Ympäristöterveydenhuollon erityistilanneopas... 17 3.2.6. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen, Ympäristöopas 128... 18 3.2.7. Onnettomuustutkintalautakunnan tutkintaselostus B2/2007Y Nokian vesikriisistä, suositukset... 18 3.2.8. VIRIKE Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet... 19 4. HANKKEESSA TOTEUTETUT TOIMENPITEET... 20 4.1. VESIHUOLTOLAITOSTEN EDUSTAJISTA JA HANKETYÖNTEKIJÖISTÄ MUODOSTETUN TYÖRYHMÄN TYÖSKENTELY... 21 4.2. VESIHUOLTOLAITOKSEN ITSEARVIOINTIMITTARISTON TESTAUS... 21 4.2.1. Tammelan kunnan vesihuoltolaitoksen itsearviointi... 22 4.2.2. Riihimäen Veden itsearviointi... 22 4.2.3. Forssan Vesihuoltoliikelaitoksen itsearviointi... 23 4.2.4. Laitosten itsearviointien johtopäätökset... 24 4.3. TUTUSTUMINEN HÄMEENLINNAN SEUDUN VESI OY:N RISKINARVIOINTIIN JA TURVALLISUUS- SUUNNITELMAAN... 25 4.4. HANKEKUNNILLE JÄRJESTETTY HAAVOITTUVUUSANALYYSI -KOULUTUS... 27 5. HANKKEEN TULOKSET... 28 5.1. ARVIO VESIHUOLTOLAITOKSEN ITSEARVIOINNISTA RISKIENHALLINNAN VÄLINEENÄ, KÄYTETTÄVYYS- JA SOVELTUVUUSARVIOINTI... 28 5.2. RISKIENHALLINNAN TOIMINTAMALLISUOSITUS... 30 5.3. JOHTOPÄÄTÖKSET... 33 6. JATKOTOIMENPITEET... 34 Liitteet 1. Ympäristöopas 128, Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen, liite 2. Pienen vesihuoltolaitoksen tarkistuslista haavoittuvuuden arvioimiseksi 2. Valvontatutkimusohjelman malli, luku 12, Valvira 3. Pk-yrityksen haavoittuvuusanalyysi-tyokortti (www.pk-rh.fi) 4. Esimerkki vesihuoltolaitoksen riskienhallintamatriisista

7 1. Johdanto Riskienhallinnan merkitys osana vesihuoltolaitoksen toimintaa ja myös velvollisuuksia on voimakkaasti kasvamassa. Vesihuoltolaitosten on otettava toiminnassaan huomioon monia eri riskilajeja, kuten laaturiskejä, sopimus- ja vastuuriskejä, ympäristöriskejä ja henkilöriskejä. Työntekijöiden, väestön ja asiakkaiden terveyden ja turvallisuuden lisäksi laitoksen tulee ottaa huomioon myös työntekijöiden viihtyvyyteen liittyvät tekijät. Lisäksi vesihuoltolaitoksen tulee toimia organisaationa taloudellisesti ja järkevästi ja suunnitella turvallisuutta, terveyttä ja ympäristönsuojelua samalla huolellisuudella kuin tuotannollisiakin asioita. Vesihuoltolaitoksilla on tehty paljon eri toimintoja koskevia riskikartoituksia. Myös monia toimintaohjeita on laadittu. Tieto on kuitenkin usein dokumentoitu hajanaisesti ja se on esimerkiksi heikosti henkilökunnan saatavilla. Osa ilmeisistä riskeistä ja niiden hallinnasta on dokumentoimatonta, lähinnä henkilöstöllä olevaa hiljaista tietoa. Myös tiedon ja osaamisen puutetta esiintyy, mikä korostuu yleensä pienissä vesihuoltolaitoksissa ja vesiosuuskunnissa. Syksyllä 2008 Suomen ympäristöopisto SYKLI ryhtyi suunnittelemaan toimintakokonaisuutta ja sen toteutusta lähinnä pienten ja keskisuurten hämäläisten vesihuoltolaitosten riskienhallinnan tueksi. Hankkeen alkuvaiheessa SYKLI keskusteli asiasta mm. Hämeen ympäristökeskuksen (nykyinen Hämeen ELY -keskus), Hämeen ja Päijät-Hämeen liiton ja Kanta- ja Päijät-Hämäläisten vesihuoltolaitosten kanssa. Vesihuoltolaitoksilta ja vesihuollon parissa toimivien eri tahoilta saadun palautteen lopputulemana päätettiin toteuttaa HAVERI Hallintaan vesiriskit, Keinoja vesihuoltolaitosten riskienhallintaan -hanke. Haveri -hanke toteutettiin elokuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana. Hankkeeseen saatiin Hämeen liiton hallinnoimaa ja myöntämää maakunnan kehittämisrahaa. Hankkeen toteutti Suomen ympäristöopisto Sykli ja Kanta- Hämeen alueen vesihuoltolaitoksista mukana hankkeessa olivat Riihimäen Vesi, Forssan Vesihuoltoliikelaitos ja Tammelan kunnan vesihuoltolaitos. 2. HAVERI Hallintaan vesiriskit, keinoja vesihuoltolaitosten riskienhallintaan -hankkeen kuvaus 2.1. Hankkeen tavoite ja tarkoitus Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli ensisijaisesti tuottaa tietoa PILOTvesihuoltolaitosten riskienhallinnan tasosta, tarpeista ja käytännön keinoista hallita laitoksiensa riskejä. Tärkeänä tavoitteena oli myös lisätä alueellista yhteistyötä ja vuoropuhelua vesihuoltolaitosten riskienhallinnasta eri vesihuollon toimijoiden välillä. Tavoitteena oli saada myös vesihuoltolaitosten asiakkaat hyötymään

hankkeesta välillisesti vesihuoltolaitoksen toiminnan laadun varmistumisen ja parantumisen seurauksena. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa vesihuoltolaitoksille kokonaisvaltainen riskienhallinnan toimintamallisuositus, PILOT-laitoksista saatujen käytännön kokemuksia hyödyntäen. Suositusten avulla riskikartoitukset voidaan toteuttaa kokonaisvaltaisesti, erityisesti pienillä laitoksilla. Tarkastelujaksona pidetään pitkää aikaväliä (10 v.). Laitoksien riskienhallintaa ei yleensä ole toteutettu koko laitoksen kannalta yhtenäisesti eri riskilajeja tarkastellen. Juuri kokonaisvaltainen tarkastelu luo puitteet laitoksien kestävien, laadukkaiden ja turvallisten vesihuoltopalveluiden tuottamiselle. Riskienhallinnan tarpeet voivat vaihdella laitoksen koosta, organisoitumistavasta sekä käytössä olevista resursseista ja prosesseista riippuen. Hankkeessa on koottu yhteen olemassa olevia ja vesihuoltolaitosten riskienhallintaan ja tilan arvioimiseen kehitettyjä malleja ja järjestelmiä sekä selvitetty ja otettu huomioon niiden käyttökelpoisuutta riskienhallinnassa. Tarkasteltavana olivat erityyppiset riskilajit, kuten esim. henkilöstöriskit, ulkoiset sidosryhmä- ja hankintariskit (saatavuus ja palvelun tarjoajan osaamattomuus), tekniset riskit, ympäristöriskit ja yleiset turvallisuusriskit. Myös talousriskien ja muun omistajapolitiikan sekä johtamisen riskien huomioiminen otettiin mukaan tarkasteluun. Mukana olevat PILOT-laitokset ovat hallintamuodoltaan erilaisia. Hankkeessa pohdittiin lisäksi, onko erilaisten hallintamuotojen ja talousriskien välillä nähtävissä yhteyttä ja miten se ilmenee. Tavoitteena oli oppia yhdessä toisilta ja kehittää vesihuoltolaitosten riskienhallintaa tavoitteena hyvä vesihuolto osana kestävää ja toimivaa yhteiskuntaa. Tavoitteena oli myös, että hankkeen avulla vesihuoltolaitokset saavat käytännön apuvälineitä ja myös innostusta/tukea joko omana tai konsulttityönä tehtävään riskien arviointiin ja riskien hallintaan. Hankkeessa hyödynnettiin PILOT-laitosten nykytilatietojen keräämiseksi Paul Silfverbergin tuottamaa itsearviointimittaristoa (Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittaristo, Paul Silfverberg, VVY:n monistesarja nro 22). Lisäksi haluttiin selvittää saatujen käytännön kokemusten perusteella itsearviointimallin käyttökelpoisuutta ja esittää suosituksia vesihuoltolaitosten itsearvioinnin edelleen kehittämiseksi. Lisäksi haluttiin saada arvio itsearvioinnin riittävyydestä ja käyttökelpoisuudesta riskienhallinnan taustakartoituksena. 8 2.2. Hankkeen kohderyhmä Hankkeen kohderyhmänä olivat pääasiassa pienet ja keskisuuret vesihuoltolaitokset ja niiden riskienhallinnan toiminnan kehittäminen. Tosin jo hankkeen alkuvaiheessa todettiin, ettei riskienhallinta ole riippuvainen laitoksen koosta ja organisoitumismuodosta. Toissijaisena kohderyhmänä olivat myös kuntapäättäjät laitoksien taustalla. Toinen hankkeen kohderyhmä oli Suomen ympäristöopisto Syklin oma henkilöstö, joka hankkeen myötä lisäsi alan ammatillista osaamistaan ja alan käytännön tuntemustaan entisestään.

2.3. Hankkeen toteutustapa ja projektiorganisaatio 9 Hankkeeseen perustettiin ohjaus- ja työryhmät, joiden tehtävänä oli valvoa ja ohjata projektin toimintaa, resursseja ja etenemistä sekä hyväksyä projektin maksatushakemukset ja raportit. Lisäksi ohjausryhmän tehtävänä oli arvioida kriittisesti projektin toteutusta ja tuloksellisuutta, tehdä projektia tunnetuksi tahoillaan sekä tiedottaa projektin toiminnasta ja tuloksista, myötävaikuttaa yhteyksien luomista ja resurssien hankintaa. Työryhmän tehtävänä oli toimia asiantuntijana ja kehittäjänä hankkeessa, osallistua hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen mm. työpajatyöskentelyn (ns. benchmarking) avulla ja osallistua myös hankkeen tulosten arviointiin Hanke toteutettiin yhteistyössä Forssan, Tammelan ja Riihimäen vesihuoltolaitosten ja alan eri viranomaisten kanssa. Hankkeen toteuttamiseen osallistui pienten ja keskisuurten vesihuoltolaitosten edustajista koottu erillinen asiantuntijatyöryhmä, jonka avulla selvitettiin riskienhallinnan tarpeita eri tavoin ja resurssein organisoiduilla laitoksilla. Kaikkiaan työryhmä koostui kolmen Kanta-Hämeen maakunnan alueella toimivan vesihuoltolaitoksen edustajista. Asiantuntijat antoivat hankkeeseen työpanostaan selvittämällä projektille oman laitoksensa tilannetta riskienhallinnan osalta, kommentoimalla hankkeen toimia, toimimalla yhteyshenkilöinä laitoksen ja Syklin hanketyöntekijöiden välillä ja osallistumalla työpajatyöskentelyyn. Hankkeessa opittiin toisilta ja pohdittiin oman vesihuoltolaitoksen riskienhallinnan kehittämistä tavoitteena hyvä vesihuolto osana kestävää ja toimivaa yhteiskuntaa. Suunnitellut toimenpiteet hankkeen eri vaiheissa olivat: (1) Hankkeen käynnistys, ohjausryhmän ja asiantuntijaryhmän kokoaminen (2) Selvitys aiemmin toteutetuista riskien arvioinneista ja toimintaohjeista laitoksilla asiantuntijaryhmän avustuksella (3) Riskienhallintaan liittyvien yleisten ohjeistusten ja olemassa olevien mallien selvittäminen ja niiden soveltuvuuden arviointi jatkotyöskentelyn kannalta (4) Vesihuoltolaitosten itsearvioinnin toteuttamistapojen valinta ja itsearviointien laatiminen (5) Itsearviointien tulosten tarkastelu ja riskienhallinnan tarpeiden määrittely eri tavoin ja resurssein organisoiduilla vesihuoltolaitoksilla (6) Toimintamallin kehittämisessä hyödynnettävän aineiston ja ohjeiston valinta ja riskienhallinnan kohteiden painopisteiden valinta. Itsearviointimittariston käytettävyyden arviointi. (7) Jatkotoimenpide-ehdotukset (8) Hankkeen päättäminen ja loppuraportointi Suomen ympäristöopisto Syklistä hankkeeseen osallistuivat seuraavat henkilöt: Tuulia Innala, projektipäällikkö, tuotevastaava, vesihuolto Juha Menonen, projektityöntekijä, vesihuolto Timo Tolonen, kouluttaja, vesihuolto Riikka Elo kouluttaja, vesihuolto Pertti Isokangas, tuntityöntekijä, asiantuntija, vesihuolto Nina Lyly, tuotevastaava, Laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjohtaminen Jorma Kärppä, tiiminvetäjä, Ympäristöjohtaminen

10 Antti Hauhia, tuotevastaava, teolliset palvelut Esa Leinonen, vararehtori, ohjausryhmän puheenjohtaja Petra Hämäläinen, projektisihteeri Työryhmän jäseniksi ja heidän varajäsenikseen laitokset valitsivat seuraavat henkilöt: Riihimäen Vesi, Tiina Oksanen (varalla Kari Korhonen) Tammelan kunta, Heimo Tuomola (varalla Hannu Jalava) Forssan Vesiliikelaitos, Jorma Lindström (varalla Matti Napari) Hankkeessa kuultiin myös Hämeen ELY -keskuksen Ympäristö- ja luonnonvarat - vastuualueen (entinen Hämeen ympäristökeskus) ympäristöinsinööri Timo Virolaa. Lisäksi osallistuvien laitosten muuta henkilökuntaa työntekijöistä johtoon tavoitettiin erilaisissa hankkeen tapahtumissa ja he osallistuivat aktiivisesti hankkeen kehittämistyöhön kommentoimalla ja antamalla palautetta. Hankkeelle nimettiin myös ohjausryhmä, jonka kokoonpano oli seuraava: Timo Heinonen, toimitusjohtaja, Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy Kari Korhonen, vesihuoltoliikelaitoksen johtaja, Riihimäen Vesi Riina Liikanen, vesihuoltoinsinööri, poolin valmiuspäällikkö, Vesihuoltopooli/VVY ry Heikki Pusa, suunnittelupäällikkö, Hämeen liitto Jaana Vaitomaa, ylitarkastaja, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira Timo Virola, ympäristöinsinööri, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Esa Leinonen, ohjausryhmän puheenjohtaja, Suomen ympäristöopisto SYKLI Tuulia Innala, ohjausryhmän sihteeri, Suomen ympäristöopisto SYKLI Lisäksi ryhmän asiantuntijajäseninä toimivat: Timo Tolonen, Sykli Pertti Isokangas, Sykli 2.4. Tiedotus Projektin käynnistymisestä tiedotettiin Syklin verkkolehti Syklonissa (Nro 3/2009) ja www-sivujen ajankohtaista -palstalla. Verkkolehti lähetetään sähköisesti noin 2000 henkilölle ja on lisäksi Syklin www-sivuilla saatavilla. Hankkeesta on myös tiedotettu useissa koulutustilaisuuksissa, joissa Syklin toimintaa on esitelty. Hankkeesta on tiedotettu myös Syklin www-sivujen kansalliset projektit -kohdassa. Hankkeesta ja sen osana järjestetystä Haavoittuvuusanalyysi -koulutuksesta tiedotettiin myös kesäkuussa 2010 ilmestyvässä verkkolehti Syklonissa. Tiedote toimitetaan myös ohjausryhmän jäsenille, jotka voivat tiedottaa omilla verkkosivuillaan aiheesta. Lisäksi ohjausryhmässä sovitun mukaisesti vesihuoltolaitosten itsearvioinnin/itsearviointimittariston käytettävyysarviointi ja

suositukset vesihuoltolaitosten itsearvioinnin/itsearviointimittariston edelleen kehittämiseksi toimitetaan tiedoksi Suomen kuntaliittoon, Maa- ja metsätalousministeriöön ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistykseen. 11 3. Taustaselvitykset 3.1. Vesihuoltolaitosten riskien hallintaan ja tilan arvioimiseen kehitettyjä malleja ja järjestelmiä 3.1.1. Vesihuoltolaitosten yhteistyö, tunnuslukujärjestelmä (benchmarking) Vesihuoltolaitosten yhteistyötä, benchmarkingia varten Vesi- ja viemärilaitosyhdistys VVY ry tarjoaa varsinaisille jäsenille tarkoitettua web - pohjaista toiminnan vertailujärjestelmää, Vesihuoltolaitosten tunnusluku-järjestelmää. Järjestelmä on alkujaan 8 (suurimman) vesilaitoksen muodostama, mutta on sittemmin laajennettu koskemaan muitakin laitoksia. VVY:n ylläpitämään järjestelmään on liittynyt yhteensä 41 vesihuoltolaitosta (tilanne vuoden 2010 keväällä). Vesihuoltolaitosten tunnuslukujärjestelmään liittyminen on maksullista. Liittymismaksu on 35 % laitoksen tunnuslukujärjestelmään liittymisvuoden VVY:n jäsenmaksusta lisättynä arvonlisäverolla, kuitenkin vähintään 700 + alv. Vuotuinen käyttömaksu on 10 % VVY:n vuotuisesta jäsenmaksusta lisättynä arvonlisäverolla, kuitenkin vähintään 200 + alv. Benchmarkingia varten on välttämätöntä olla käytettävissä samoilla periaatteilla kerättyjä keskeisiä tunnuslukuja. Vesihuoltolaitokset syöttävät vuosittain tarvittavat perustiedot järjestelmään, ja näin saadaan samoilla periaatteilla kerättyjä keskeisiä tunnuslukuja. Benchmarkingin avulla laitos voi myös seurata oman toimintansa kehittymistä ja verrata toimintaansa muihin samankokoisiin laitoksiin. 3.1.2. Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittaristo Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittariston laadinnassa on ollut perusteena asianmukainen varautuminen tulevaisuuden haasteisiin, mikä edellyttää vesihuollossa monien teknisten, taloudellisten ja palvelua koskevien kriteerien täyttämistä. Varautumisen riittävyyden varmistamiseksi maa- ja metsätalousministeriö päätti laatia yhteistyössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Kuntaliiton kanssa arviointimittariston, jonka avulla vesihuoltolaitokset ja kunnat voivat itse arvioida vesihuoltopalveluidensa tasoa ja tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittariston varautumisen riittävyyden varmistamiseksi laadinnasta on vastannut DI Paul Silfverberg konsulttitoimisto Planpoint Oy:stä ja se on julkaistu VVY:n monistesarjassa nro 22.

12 Vesihuollon itsearviointimittaristo perustuu matriisimaiseen arviointijärjestelmään, jossa käytetään kolmea peruskriteeriä: Varsinaiset mittarit koostuvat kuudesta aihepiiristä: Organisointi ja talous; laitoksen asema ja rahoituspohja Tekniset prosessit; veden laatu ja jäteveden puhdistustulokset, prosessin ohjaus, vuodot ja verkoston huuhtelutarve Henkilöstö ja johtaminen; johtamisen taso, henkilöstön taso ja riittävyys, varallaolojärjestelyt, henkilöstön kehittäminen Toimintavarmuus ja erityistilanteisiin varautuminen; häiriöiden määrä ja laatu, valmius toimia erityistilanteissa, varaveden saatavuus Asiakassuhteet; sopimukset ja asiakastyytyväisyys Dokumentaatio; teknisen ja hallinnollisen dokumentaation taso Eri mittareiden arviointien jälkeen lasketaan lukumääräisesti yhteen vihreän, keltaisen ja punaisen alueen valinnat, jonka perusteella voidaan määrittää vesihuoltolaitoksen yleistila hyödyntämällä yhteenvetotaulukkoa. Yleistilalle on asetettu viisi arvoa, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, heikko ja välttävä (kts. taulukko 1). Taulukko 1. Itsearviointimittariston yhteenvetotaulukko Jäljempänä kohdissa 4.2, 5.1 ja 5.2 on selostettu mukana olevien vesihuoltolaitosten itsearviointien tulokset ja saadut kommentit.

13 3.1.3. Water Safety Plan WSP, Water Safety Plan on WHO:n kehittämä konsepti, jossa pelkän lopputuotteen monitoroinnin sijasta tarkastellaan koko veden tuotanto- ja jakeluketjua veden laatua uhkaavien tekijöiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi. Se on talousveden laadun turvaamiseksi tehtävä suunnitelma kuluttajaturvallisuuden varmistamiseksi. Suunnitelman laatimisen ja sen toteuttamisen avulla turvataan kuluttajille jaettavan veden laatu. Suunnittelussa pyritään etsimään hyviä käytäntöjä, joilla estetään veden saastuminen jo alkulähteillä ja toteutetaan veden käsittely siinä laajuudessa kuin on tarpeellista laatuvaatimusten ja -tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi veden likaantuminen alavesisäiliöissä, vesitorneissa, vesijohtoverkostossa ja vedenjakelun muissa järjestelmissä estetään. WSP:iin kuuluu koko vedenhankintaprosessin arviointi raakavesialueelta vedenkäyttäjien hanaan. Vesihuoltolaitosten vaikutusmahdollisuudet vedenmuodostumisalueilla tai kiinteistöissä esiintyviin uhkiin ovat rajalliset, mutta uhkien tiedostaminen ja niiden huomiointi omassa toiminnassa on kuitenkin tärkeää. (Uusimmassa manuaalissa (WSP Manual 2009) ei korosteta elintarviketurvallisuuden varmistamiseen perustuvaa HACCPia, vaan puhutaan yleisesti prosessin hallinnasta toimintojen valvonnan ja eri toiminnoille asetettujen raja-arvojen avulla.) Menetelmässä pyritään tunnistamaan merkittävimmät talousveden laatua uhkaavat tekijät ja määrittelemään näille riskeille hallintamenetelmät. Hallintamenetelmien toimivuutta valvotaan jatkuvasti ja hallintatoimia tehostetaan, jos niissä havaitaan puutteita. Oleellinen osa riskienhallintajärjestelmää on järjestelmän säännöllinen päivitys sekä järjestelmän toimivuuden auditointi. Vuonna 2004 Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen, Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta on toteutettu pilottihanke, jossa selvitettiin WSP:n (Water Safety Plan) soveltuvuutta pienelle ja keskisuurelle pohjavesilaitokselle. Pilottihankkeessa olivat mukana Urjalan ja Nokian vesilaitokset ja VTT laati hankkeesta tutkimusraportin. Tulosten mukaan HACCP -riskianalyysi soveltui hyvin vesilaitosten riskien tunnistamiseen ja arviointiin. Water Safety Plans -pilottihankkeen tutkimusraportin mukaan WSP:n mukaisella mallilla kriittisiä valvontapisteitä löytyi Nokialta kolme kappaletta. HACCP-riskianalyysi oli menettelytavaltaan sinänsä yksinkertainen, mutta se vaatii runsaasti lähtötietoja ja asiantuntevan analyysiryhmän. Kriittisten valvontapisteiden määrittämisen sijaan laitoksilla voitaisiin laatia yksinkertainen tarkistuslista pohjavesialueen tai pintavesistön riskien tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn, vesilaitoksen kemikaalinsyöttölaitteiden toiminnan turvaamiseen, vedenottokaivojen ja ottamoiden ympäristön suojaukseen ja seurantaan, vesitornien ja muiden vesivarastojen suojaamiseen sekä valvontatutkimusohjelman laatimiseen. Tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että uusittava EU:n juomavesidirektiivi ja sen pohjalta annettavat kansalliset lait ja asetukset edellyttävät vesilaitoksilta riskienhallinnan sisältävän veden turvallisuussuunnitelman laatimista. Lähtökohtana on ollut WSP, mutta todennäköisesti ja toivottavasti myös muilla konsepteilla laaditut suunnitelmat hyväksyttäneen. Huomattavaa on, että tarkastelunäkökulmana on vain talousvesi. Ehdotus uudeksi juomavesidirektiiviksi annettaneen vuoden 2010 lopussa.

14 3.1.4. VesiVasu Huoltovarmuuskeskuksen ja puolustustaloudellisen suunnittelukunnan kuntatoimikunta valmistelivat yhteistyössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen kanssa vesihuoltolaitosten käyttöön vesi- ja viemärilaitosten valmiussuunnitteluohjelman v. 2002. Ohjelma perustuu pitkälti puolustustaloudellisen suunnittelukunnan julkaisuun Vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitteluohje, joka on vuodelta 1992. Huoltovarmuuskeskus on julkaissut kyseisestä vesi- ja viemärilaitosten valmiussuunnitteluohjelmasta päivityksen, VesiVasun v.2006. Sen jälkeen ohjelmaa ei ole päivitetty ja tällä hetkellä CD:llä julkaistua ohjelmaa ei enää ole saatavissa. Ne laitokset, joilla ohjelma on, voivat sitä toki käyttää. Ohjelma on monipuolinen ja edelleen käyttökelpoinen. Heikkona puolena ohjelmassa on, että sen käyttö on työlästä ja aikaa vaativaa sen yksityiskohtaisuuden johdosta. Pienillä, oman toiminnan ohella, hoidetuilla laitoksilla, saattavat ajankäytölliset ongelmat tulla vastaan ohjelman käytössä. 3.1.5. PK-RH Pk-yrityksen riskienhallinta PK-RH, Pk-yrityksen riskienhallinta on www-palvelu (www.pk-rh.fi), joka on avoin kaikille yrityksille ja jossa on esitetty riskienhallintaan työkaluja ja seikkaperäisiä ohjeistuksia. Sivuston ohjeita ja työkaluja noudattamalla jokaisen yrityksen on mahdollista toteuttaa riskiensä tunnistamista ja niiden arviointia. Sivusto on kuitenkin rakennettu siten, että se vaatii hyvää perehtymistä asiaan. Lisäksi se on kaikille toimialoille sopiva, joten sivustojen ohjeet ovat yleispiirteisiä eivätkä ota kantaa minkään toimialan erityispiirteisiin. Malli on hyvä, mutta helpointa sen käyttö lienee konsultin tai kouluttajan ohjauksella. Vuoden 2001 alusta lähtien PK-RH brandia on valvonut ja kehittänyt PK-RH Foorumi. Se perustettiin edistämään pk-yrityksen riskienhallinnan työvälineiden käyttöä ja on VTT:n koordinoima vapaamuotoinen ja verkostomaisesti toimiva. Foorumin tehtävinä on viedä riskienhallintatietoutta laajalti suomalaisiin yrityksiin, pitää työvälineitä ajan tasalla sekä seurata riskienhallinnan kehitystä ja käynnistää välinesarjan kehityshankkeita. PK-RH Foorumiin kuuluu tällä hetkellä 65 pkyritysten sidosryhmäorganisaatiota. Pk-yrityksen riskienhallinta www-palvelun ja työvälineiden omistusoikeus on VTT:llä. Sivuston aineisto on vapaasti käytettävissä. Lainattaessa aineistoa on lähde ja alkuperäiset kirjoittajat kuitenkin mainittava.

15 Kuva 1. Esimerkki riskilajeista, lähde www.pk-rh.fi 3.2. Ohjeita ja selvityksiä erityistilanteista 3.2.1. Yleistä Vesihuoltolaitosten riskienhallinnan ohjeistuksia on julkaissut usea eri viranomainen ja toimija. Viranomaisten ohjeistus on moninaista ja usein riskienhallinnan tarkastelu sisältyy pieneksi osaksi vesihuoltolaitosten laatimia erilaisia suunnitelmia. Eri suunnitelmissa saattaa olla samantapaisia riskitarkasteluja. Terveydensuojelulaki (763/1994, 8 ) edellyttää, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin. Lisäksi terveydensuojeluasetuksessa (1280/1994, 8 ) todetaan, että talousvettä toimittavan laitoksen hyväksymishakemuksessa tulee esittää selvitys erityistilanteisiin varautumisesta. Vesihuoltolaissa on myös velvoitteita liittyen riskienhallintaan. Maa- ja metsätalousministeriö asetti 17.9.2008 työryhmän selvittämään vesihuoltolain ja siihen liittyvän lainsäädännön tarkistamistarpeet sekä valmistelemaan tarvittavat ehdotukset säädösmuutoksiksi. Työssään työryhmän tuli kiinnittää huomiota erityisesti: vesihuollon kehittämissuunnitelmien sisältövaatimuksiin ja suunnitelmien tarkistamiseen määräajoin vesihuollon erityistilanteisiin varautumiseen laitosten varautumissuunnitteluun ja varallaoloon vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymispäätöksen sisältöön ja päätöksen suhteeseen vesihuoltolaitoksen velvollisuuksiin vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen supistamiseen vesihuollon palvelujen tarpeen vähentyessä vesihuoltolaitoksen taloutta koskevien säännösten toimivuuteen

16 raakaveden tarkkailua koskevien säännösten toimivuuteen hulevesien johtamisen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen sekä vesihuoltolaitoksen verkkoon liittämisvelvollisuuteen ja siitä vapauttamiseen. Työryhmän väliraportissa 2009 esitellään valmistellut ehdotukset vesihuoltolain tarkistamiseksi. Väliraportista pyydetyissä lausunnoissa on todettu riskiasioihin liittyen mm. vesihuollon erityistilanteisiin varautumisesta (15 a ), että vesihuoltopalveluiden toimivuus kaikissa tilanteissa on yhteiskunnallisesti ensiarvoisen tärkeää. Ehdotettu vesihuoltolaitoksia koskeva velvoite riskinarviointiin ja suunnitelmalliseen varautumiseen parantaa vesihuollon toimintavarmuutta ja selkeyttää erityistilanteisiin varautumisen suunnittelua. Lausunnoissa korostetaan samaan verkostoon liittyneiden vesihuoltolaitosten velvollisuutta laatia varautumissuunnitelma niin, että kaikki osapuolet osallistuvat sen laatimiseen yhteistyössä. Vesihuoltolaitosten olisi ryhdyttävä varautumissuunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta toiminta voi toimia häiriöttä kaikissa tilanteissa. Kuitenkin on muistettava, että vesihuoltolaitosten lähtötilanne on erilainen ja se tulee ottaa huomioon esitettyjen toimenpiteiden toteutuksen rahoituksissa. Lakiin voitaisiin tuoda myös mahdollisuus asettaa verkostoon liittyjälle varautumisvelvollisuus, jos sen toiminnalle on ensiarvoisen tärkeää häiriötön vedensaanti. Hankkeessa mukana olevilta vesihuoltolaitoksilta on kartoitettu hankkeen aikana laitoksen olemassa oleva riskienhallinnan ohjeistus ja suunnitelmat. Selvisi, että riskienarviointia oli tehty monenkin hankkeen yhteydessä, mutta tieto oli esitetty niissä varsin hajanaisesti eivätkä laitokset itse mieltäneet niitä varsinaisiksi riskitarkasteluiksi. Jäljempänä on esitelty joitakin olemassa olevia vesihuollon riskienhallintaan liittyviä ohjeita ja selvityksiä sekä suunnitelmia. Mukaan on pyritty valitsemaan käyttökelpoisia ohjeistuksia tai sellaisia, joiden laatimiseen lainsäädäntö velvoittaa tai voi jatkossa velvoittaa. 3.2.2. Talousvettä toimittavan laitoksen valvontatutkimusohjelman malli Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) (nykyinen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto VALVIRA) laati malliohjelman vesilaitoksen valvontatutkimusohjelmaksi vuonna 2008. Malliohjelman kohdassa 12 Turvallisuussuunnitelma selostetaan ja ohjeistetaan lyhyesti Veden turvallisuussuunnitelman WSP:n eli Water Safety Planin periaate ja sen käyttöönotto osana valvontatutkimusohjelmaa. Riskisuunnitelman laatimisen avuksi suunnitelmaohjeeseen on kirjoitettu muistilista huomioon otettavista tekijöistä vedentuotantoketjun kuvaamisessa ja luetteloitu esimerkkejä mahdollisista tarvittavista korjaavista toimenpiteistä riskien vähentämiseksi. Samalla selvitetään vaaratekijöiden ja riskien vaikutuksia käyttötarkkailuun ja valvontatutkimusohjelmaan. Ohjeistus koskee vain talousveden tuotantoa.

3.2.3. Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa -opas 17 Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa -opas on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (VALVIRAN) laatima terveydensuojelulain (763/1994) 8 :n mukainen suunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa erityistilanteissa. Versio 2.0 on päivitetty 1.4.2009. Opas on nettijulkaisu, jota päivitetään jatkuvasti. Se on löydettävissä wwwosoitteesta http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydensuojelu/talousvesi. Opas sisältää käytännönläheisiä ohjeita terveydensuojeluviranomaisille ja vesihuoltolaitoksille talousveden säännöllisen valvonnan sekä erityistilanteisiin varautumisen tueksi. Oppaassa annetaan ohjeita myös tahallisen pilaamisen, saatavuushäiriöiden ja muiden veden laatua uhkaavien erityistilanteiden varalle. Opas on tarkoitettu käytettäväksi sähköisenä versiona, koska se sisältää runsaasti suoria linkkejä eri toimijoiden Internet -sivuille Oppaassa käsitellään seuraavia erityistilanteita: Talousveden saastuminen tautia aiheuttavilla mikrobeilla Talousveden saastuminen kemikaaleilla Talousveden saastuminen radioaktiivisesti Talousveden tahallinen pilaaminen (ikivalta, sabotaasi ja terrorismi) Talousveden saatavuushäiriöt Muut talousveden laatua uhkaavat erityistilanteet. Riskienhallintaan panostaminen on paitsi yhteiskunnallisen toimintavarmuuden varmistamista myös liiketaloudellisesti kannattavaa. 3.2.4. Vesihuoltolaitoksen kriisiviestintäohje Vesihuoltolaitoksen kriisiviestintäohje on tehty Huoltovarmuuskeskuksen vesihuoltopoolin aloitteesta. Tavoitteena oli kattava, mutta ytimekäs ohjeistus suomalaisille vesihuoltolaitoksille koosta riippumatta. Ohjeistusta sovelletaan kunkin vesihuoltolaitoksen resurssien mukaan. Ohje sisältää yleiset toimintaohjeet vesihuoltolaitoksen kriisitiedottamiselle ja laitoksen itse täytettäviä valmiita pohjia tiedottamisen eri asiakirjoiksi ja työvälineiksi. Tärkeä osa kriisiviestintäohjetta on kriisiviestintäkortti, joka on tarkoitettu työtehtävissä aina käsillä olevaksi viestinnän ohjenuoraksi. Jokaisen kortin haltijan eli jokaisen vesihuoltolaitoksen työntekijän tulee päivittää korttiin ajantasaiset yhteystiedot itse. 3.2.5. Ympäristöterveydenhuollon erityistilanneopas Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2000 Ympäristöterveydenhuollon erityistilanneoppaan, jossa annetaan kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ohjeita muun muassa toimintaperiaatteista vesiepidemiatilanteissa. Erityistilanneopas käsittelee myös muita ympäristöterveydenhuollon toimialan asioita kuin vesihuoltoa. Erityistilanneopas on uudistettavana.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on huolehdittava paikallisten olosuhteiden ja uhkakuvien selvittämisestä ja tehtävä seurantaa asioista, joka voivat vaikuttaa väestön terveyteen ja elinympäristöön. Viranomaisen on ennakolta varauduttava yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin ja oltava selvillä omista tehtävistään erityistilanteissa (arvioida, tiedottaa, avustaa, seurata ja laatia viranomaismääräyksiä). Viranomaisen on myös pystyttävä muodostamaan toimialueeltaan tilannekuvaa muiden viranomaisten ja peruskuntien käyttöön. 18 3.2.6. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen, Ympäristöopas 128 Ympäristöopas nro 128, Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen (Maa- ja metsätalousministeriö, Huoltovarmuuskeskus, Suomen ympäristökeskus, toim. Hannu Vikman ja Anna Arosilta), on Maa- ja metsätalousministeriön 27.2.2004 asettaman vesihuollon erityistilannetyöryhmän laatima julkaisu. Julkaisu sisältää ehdotuksia ja toimenpidesuosituksia vesihuollon erityistilanteiden varalta ja vesihuoltolaitosten kriisiluokituksen kehittämiseksi. Se soveltuu oppaaksi vesihuollon erityistilanteisiin varautumiseksi. Opas esittelee kattavasti alan lainsäädännön, ohjeet ja hallinnon, erityistilanteet ja uhkatekijät sekä erityistilanteiden vaikutukset. Siinä esitellään myös ennalta ehkäiseviä toimia ja neuvotaan, miten toimia erityistilanteissa sekä käsitellään myös kiinteistökohtaisen vesihuollon erityistilanteita. Opas on hyvä ohjekirja erityistilanteisiin varautumiseen, mutta ei korvaa laitoskohtaista riskienarviointia. Oppaan liitteenä on pienille vesihuoltolaitoksille tarkoitettu tarkistuslista haavoittuvuuden arvioimiseksi. Se on hyvä apuväline toiminnan riskikohteiden arviointiin ja soveltuu käytettäväksi kaikenkokoisissa laitoksissa. Tarkistuslistassa on mukana laitoksen vedentuotannon eri osa-alueet, mutta siitä puuttuu kuitenkin jäteveden käsittely viemäröintiä lukuun ottamatta. 3.2.7. Onnettomuustutkintalautakunnan tutkintaselostus B2/2007Y Nokian vesikriisistä, suositukset Onnettomuustutkintalautakunta on antanut seuraavat suositukset tutkimusselostuksessaan B2/2007Y Puhdistetun jäteveden joutumisesta talousvesiverkostoon Nokialla 28. 30.11.2007. Kuntaliiton tulisi yhdessä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja muiden alalla toimivien yhteisöjen ja viranomaisten kanssa kehittää, julkaista ja viedä käytäntöön toimintamalli tai hyvä käytäntö, jonka avulla vesi- ja viemärilaitosten toiminta voitaisiin organisoida suunnitelmalliseksi ja riskejä jatkuvasti arvioivaksi. Suomen ympäristökeskuksen tulisi tehdä yhdessä maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön kanssa selvitys, joka tuottaisi ajankohtaista tietoa jätevesien käsittelyn tilasta ja mahdollisista toimintaan liittyvistä puutteista.

19 Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi huolehtia siitä, että ympäristöterveydenhuollon toimialan varautumis- ja valmiussuunnitelmat on tehty asianmukaisella tavalla ja niissä on selkeästi esitetty johto- ja viestintävastuut vesiepidemiatilanteissa. Sisäministeriön tulisi yhdessä muiden toimijoiden kanssa huolehtia siitä, että säädökset ja ohjeet ajantasaistetaan siten, että varautuminen kattaa saumattomasti tilanteet myös normaaliaikojen häiriötilanteista poikkeusoloihin. Liikenne- ja viestintäministeriön tulisi yhdessä sisäministeriön kanssa muuttaa viranomaistiedotteita koskevaa asetusta siten, että myös kunnilla olisi mahdollisuus pyytää hätäkeskusta välittämään viranomaistiedote. Mikäli suositukset viedään käytäntöön, tarkoittanee se kasvavia riskienarviointiin ja -hallintaan liittyviä vaatimuksia vesihuollon toimialalle. Osa annetuista suosituksista on sellaisia, joita on jo aiemminkin pohdittu vesihuoltotoimialalla eivätkä ne ole tulleet alalle uutena. Toimintamalleja haetaan ja eri toimenpiteiden työnjakoa pohditaan. Onnettomuustutkintalautakunnan suosittama toimintamalli ei ole välttämättä aina se tarkoituksenmukaisin. 3.2.8. VIRIKE Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet VIRIKE - Vesihuollon riskienhallinnan nykytila ja kehittämistarpeet -hanke toteutettiin vuoden 2009 aikana Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston, sosiaali- ja terveysministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen tuella. VIRIKE -hankkeen loppuraportti on julkaistu VVY:n monistesarjassa julkaisuna nro 26 (Gaia Consulting Oy, Helsinki 2009). Hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa suomalaisen vesihuollon riskienhallinnan kattavuudesta ja laadusta suhteessa talousveden laatuun ja riittävyyteen kahdella tasolla: Riskienhallinnan eri vaiheissa (riskienkartoitus, riskiarviointi ja riskienhallintatoimet mukaan lukien varautuminen) Vesihuoltojärjestelmän koko toimitusketjussa (raakavesilähteeltä kiinteistöjen vesilaitteistoihin) Samalla etsittiin alan yhteisiä haasteita ja kehittämistarpeita. Hankkeessa selvitettiin vesihuollosta vain talousvesipuolen riskejä, vaikka hankeotsikon mukaan voisi harhaanjohtavasti olettaa sen käsittäneen koko vesihuoltosektorin. Selvityksen mukaan Suomen vesihuollon, siis talousvesihuollon, riskienhallinnan tila on sangen kirjava. Haastavin riskienhallintakohde on monien toimijoiden kuormittama raakavesilähde, mutta myös vesihuoltolaitosten ydintoimintaan kuuluvien veden käsittelyn ja jakelun riskienhallinnan taso on vaihtelevaa. Muodollisia ja järjestelmällisiä riskienhallintajärjestelmiä on eniten isoissa vesihuoltolaitoksissa. Kiinteistöjen vesijärjestelmät todettiin myös haasteellisiksi, sillä rakentamisen jälkeen niiden asianmukaisuudesta huolehtiminen on täysin kiinteistöjen vastuulla.

20 Hankeraportissa esitetään johtopäätökset ja kehityskohteet ja niiden jatkotoimenpiteille vastuutahoehdotukset. Esille on nostettu erityisesti seuraavat konkreettiset toimenpiteet: Riskienhallinnan esimerkkitoimintamallien kehittäminen erikokoisille laitoksille, sisältäen käytännön esimerkkejä konkreettisesta toiminnasta. Tässä Huoltovarmuuskeskus voisi tukea erityisesti riskiviestinnän ja häiriötilannetoiminnan ennakoimista. Vesihuoltolaitosten riskienhallinnan yhteistyömallien kehittäminen ja tukeminen, tuli WSP-toimintatapa Suomeen tai ei. Riskienhallinnan kehittäminen vesihuoltolaitosten yhteistyössä tukee yksittäisten laitosten ponnisteluja. Erityisen hyödyllistä yhteistyö on vedentoimittaja - jakelija - yhteistyössä. Tässä MMM ja STM ovat avainasemassa. Yhteenvetona raportissa todetaan, että laadukas riskienhallinta johtaa: Laitoksen vakaampaan ja ennakoidumpaan toimintaan, kun riskit on tunnistettu ja niitä hallitaan Parempaan toimitetun talousveden laatuun ennakoinnin ansiosta vähentyneiden putkirikkojen ja muiden vastaavien tapausten vuoksi Vähentyneisiin ennakoimattomiin tapahtumiin ja niistä aiheutuviin yllättäviin kustannuksiin Parempiin investointeihin, kun riskiarvioinnin perusteella voidaan kohdentaa investointeja laitoksen toimintavarmuutta parantaviin kohteisiin Yleisesti parempaan palvelutasoon 4. Hankkeessa toteutetut toimenpiteet Keinoja vesilaitosten riskienhallintaan -hanke toteutettiin elokuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana. Vesihuoltolaitoksista mukana olivat Riihimäen Vesi, Forssan Vesihuoltoliikelaitos ja Tammelan kunnan vesihuoltolaitos. Kyseisillä pilottina toimivilla laitoksilla testattiin mm. Maa- ja metsätalousministeriön, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry:n sekä Kuntaliiton yhteistyössä tuottamaa vesihuoltolaitosten tilan itsearviointimittaristoa (Konsulttitoimisto Planpoint Oy; Silfverberg). Tarkempaa tietoa itsearvioinnista löytyy kirjasta Vesihuoltolaitoksen tilan itsearviointimittaristo (Paul Silfverberg, VVY:n monistesarja nro 22, Hki 2008, verkkojulkaisu). PILOT-vesihuoltolaitoksille järjestettiin osana hanketta 31.3.2010 lisäksi riskienhallinnan haavoittuvuusanalyysikoulutus yhteisseminaarina: Turvaa tulevaisuus haavoittuvuusanalyysin kautta riskit hallintaan. Koulutus oli Syklin järjestämä. Hankkeeseen osallistuneiden laitosten riskienhallinnan eri toimintaohjeita ja selvityksiä tarkasteltiin hankkeen yhteydessä. Kuten jo aiemmin Gaia Consultingin toteuttaman VIRIKE -hankkeen esittelyssä kerrottiin, myös osallistuneiden laitosten riskienhallinnan nykytila oli hyvin vaihteleva ja taso riippui toiminnosta tai selvityksestä, johon se kytkeytyi. Yksikään laitoksista ei ollut toteuttanut selkeää nimettävää koko vesihuoltolaitoksen riskienarviointia.