Niku, Aalto-yliopisto ja Etla Makrotaloustiede 31C00200, Talvi 2018
Johdanto Työn tarjonta Työn tarjonta. Vapaa-aika vs. kulutus. Tulo- ja substituutiovaikutus. Verotus, työntarjonta ja hyvinvointi. Työn kysyntä.. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ja työttömyys.
Budjettirajoite Työn tarjonta Työntekijä saa hyötyä kulutuksesta C ja vapaa-ajasta l. Molemmat normaalihyödykkeitä. Käytettävissä oleva aika (esim. tunteja) l, hintataso P, nimellispalkka W (esim. tuntia kohden), nimellinen tulonsiirto tai varallisuus V. Työhön käytetty aika L = l l. Budjettirajoite: PC = LW + V (1) C = Lw + v (2) C + lw = lw + v, (3) jossa w = W /P reaalipalkka ja v = V /P reaalinen tulonsiirto tai varallisuus. Kulutus+vapaa-aika= varallisuus.
Tulo- ja substituutiovaikutus Mitä tapahtuu työn määrälle jos w nousee? Substituutiovaikutus: palkka nousee vapaa-ajan hinta nousee (luovut suuremmasta määrästä kulutusta) teet enemmän työtä. Tulovaikutus: palkka nousee varaa kuluttaa enemmän sekä kulutusta että vapaa-aikaa teet vähemmän työtä. Ei selvää kumpi vaikutus dominoi. Analysoi graafisesti c l -koordinaatistossa. Budjettisuora ja indifferenssikäyrät. Entä v:n nousu?
C + lw(1 τ) = lw(1 τ) + v, jossa τ työtulon veroaste. Tulovaikutus: oikealla puolella oleva varallisuus pienenee. Työn työn verotuksen kiristäminen ei välttämättä vähennä työtunteja vaan voi jopa lisätä niitä. Oletetaan, että tulovaikutus dominoi. Seuraako siitä, että verotuksen haitallisista kannustinvaikutuksista ei tarvitse murehtia? Esimerkki: Harkitaan hävittäjien ostamista puolustusvoimille. Edellyttää palkkaverotuksen kiristämistä 500 eurolla per nuppi. Oletetaan, että tulo- ja substituutiovaikutus kompensoivat täysin toisensa. Työn tarjonta ei siis muutu. Onko verotuksen vääristävästä vaikutuksesta huolehtiminen turhaa?
Könttäsummaverot vs. vääristävät verot Ainakaan könttasummaverotus (500 euroa tuloista riippumatta) ei vääristäisi. Verrataan siihen. Könttäsummaverolla vain tulovaikutus, joten työntarjonta kasvaa. (Oletus: vapaa-aika on normaalihyödyke.) Hävittäjät rahoitetaan tinkimällä vapaa-ajasta. Palkkaveron tapauksessa hävittäjät rahoitetaan tinkimällä kulutuksesta (C). Könttäsummaverotuksen tapauksessa hyvinvointi olisi korkeampi: mahdollista valita sama määrä vapaa-aikaa ja kulutusta kuin palkkaverotuksessa mutta valitaan toisin. Verotuksen hyvinvointivaikutusten kannalta ratkaisevaa juuri substituutiovaikutuksen suuruus.
Tulo- ja substituutiovaikutusten suuruus Mitataan joustoilla. Kompensoimaton jousto: paljonko työntarjonta muuttuu suhteessa palkan muutokseen. Kompensoitu jousto: pidetään kulutus (tai hyöty) ennallaan. Mittaa substituutiovaikutusta. Satoja empiirisiä tutkimuksia. Tulokset vaihtelevat paljon. Mikroekonometriaan perustuva konsensusarvio : kompensoimaton jousto keskim. noin -0.1. Ts. jos palkka nousee 10%, työn tarjonta (työtunnit) pienenee noin 1%. Tämä voidaan jakaa noin -2%:n tulovaikutukseen ja noin 1%:n substituutiovaikutuksen. (Mutta ei vahvaa konsensusta.) Joustot usein isompia naisilla, nuorilla ja vanhoilla. Ansiotulot usein vähentävät tulonsiirtoja, esim. työttömyyskorvaus ja asumistuki. Efektiivinen veroasteluentorunko huomioi 6: sen. Työmarkkinat
Efektiivisiä marginaaliveroasteita (Viitamäki 2015)
Intensiivinen vs. extensiivinen jousto Edellä tarkasteltiin ns. intensiivistä marginaalia (työtunnit). Ns. extensiivinen marginaali - tehdäkö töitä vai ei? - usein tärkeämpi. Ext. marginaaliin liittyvä jousto voi olla iso esim. lähellä eläkeikää. Työllistymisveroaste/osallistumisveroaste kertoo kuinka suuri osa palkasta menee veroihin ja tulonsiirtojen pienenemiseen. Esimerkki: Työttömönä 1000 euro tulonsiirto nettona. Työllisenä 2000 euron bruttopalkka, ei tulonsiirtoja, 500 euron tulovero. 2000 euron palkka kasvattaa käteen jääviä tuloja 500 euroa työttömyyteen verrattuna. Työllistymisveroaste 75%.
Työllisyys ikäryhmittäin (Tilastokeskus)
Arvioituja työllistymisveroasteita (Kotamäki 2014)
Työn määrä Työn tarjonta Kolme ryhmää: työlliset, työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat (esim. koti-isät ja eläkeläiset). Työttömät etsivät töitä, työmarkkinoiden ulkopuolella olevat eivät. Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä. Työn määrä taloudessa kasvaa kun: työtunnit per työllinen kasvaa, työvoiman ulkopuolelta työllinen, työtön työllinen.
Työvoima ja työlliset (Etla/Tilastokeskus)
Työn kokonaistarjonta Yksilön työntarjontaongelmasta voidaan johtaa yksilön työntarjontakäyrä (w-l-koordinatistossa). Usein oletetaan, että subst. vaikutus dominoi ainakin pienillä palkoilla ja tulovaikutus kenties suuremmilla palkoilla. Tällöin tarjontakäyrä kaartuu taaksepäin. Aggregaattitarjontakäyrä muodostuu yksilöiden työntarjontakäyristä. Palkkojen noustessa lisää ihmisiä tulee työmarkkinoille ja työllistyy. Yleensä oletetaan, että aggregaattitarjontakäyrä relevantilla alueella nouseva (lyhyellä aikavälillä).
Agregaattikysyntä ja tasapaino Entä työn kysyntäkäyrä? Yksinkertaisin malli: max l Pf (K, L) WL, missä K annettu. foc: Pf L = W. f LL < 0 laskeva kysyntäkäyrä (mitä korkeampi palkka sitä vähemmän työvoimaa palkataan). Huom: Tässä (suhteellisen) lyhyen aikavälin tarkastelu. Pääomakanta fiksattu. Vrt. kasvumallit. Työvoiman tasapainoa voidaan nyt tarkastella graafisesti tavanomaisten kysyntä- ja tarjontakäyrien avulla (w-l-koordinaatisto). Ei kokonaistaloudellinen malli. Kulutuskysyntä vs. työvoiman kysyntä?
Työn tarjonta Yksinkertainen selitys ei-vapaaehtoiselle työttömyydelle: reaalipalkka korkeammalla kuin palkka, joka tasapainoittaisi kysynnän ja tarjonnan. Miksi palkkataso tasapainotasoa korkeammalla? Lakisääteinen minimipalkka. Sosiaalinen normi. Korkeat yleiskorotukset (ammattiliittomallit ja insider-ongelma). Tehokkuuspalkkamalli: Työnantaja maksaa palkkaa, joka on suurempi kuin palkka, jolla työntekijä olisi valmis tulemaan töihin, jotta työntekijä haluaa pitää työpaikkansa ja tekee työnsä hyvin.
Kitkatyöttömyys Työn tarjonta Suomessa syntyy ja tuhoutuu tuhansia työpaikkoja joka viikko. Toisaalta työmarkkinoilla on kitkaa : uuden työpaikan/työntekijän löytäminen vie aikaa. Tästä seuraa väistämättä työttömyyttä. Olkoon L työntekijöiden määrä, U työttömien määrä, N = L + U, s työpaikkojen tuhoutumisaste ja f työsuhteiden syntymisaste. aste: u = U/N Esim. s niiden työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista jotka päättyvät tietyn ajan kuluessa.
Kitkatyöttömyys Työn tarjonta Työttömyyden muutos: U = sl fu = s(n U) fu. Steady state työttömyysaste: U = 0 (4) s(n U) fu = 0 (5) s (s + f )u = 0 (6) u = s/(s + f ) (7) u = s/(s + f ) (8) kasvaa (pysyvämmin) jos työmarkkinoiden tehokkuus heikkenee (f alas) tai työpaikkojen tuhoutumisaste kasvaa (s ylös).
Rakennetyöttömyys Työn tarjonta Työttömyyden kasvu voi heijastaa myös sitä, että työttömät ovat työnantajien näkökulmasta väärissä paikoissa tai heillä ei ole tarvittavaa osaamista. Kohtaanto-ongelmia. Muutoksia työmarkkinoiden tehokkuudessa ja kohtaanto-ongelmissa tarkastellaan usein ns. Beveridge-käyrän avulla. Työttömien lkm. vs. avointen työpaikkojen lkm. Korkeasuhdanteessa yleensä paljon avoimia työpaikkoja, vähän työttömiä. Matalasuhdanteessa päinvastoin. Kysymys työvoiman kysynnästä. Tilanne, jossa poikkeuksellisen paljon sekä avoimia työpaikkoja että työttömiä indikoi kohtaanto-ongelmia.
Beveridge-käyrä Suomessa (VNK 2018)
Yhteenveto Työn tarjonta Työntarjontaa voidaan ajatella valintana vapaa-ajan ja kulutuksen välillä. Nettopalkkaan liittyy sekä substituutio- että tulovaikutus. Työn verotuksen hyvinvointivaikutusten kannalta ratkaisevaa on substituutiovaikutus (kompensoitu jousto). Työn (lyhyen aikavälin, agregaatti-) tarjontakäyrä nouseva, kysyntäkäyrä laskeva. liittyy osin siihen, että työpaikkoja tuhoutuu ja uuden työn etsimiseen menee aikaa. Työmarkkinoiden tehokkuutta ja kohtaanto-ongelmia kuvataan Beveridge-käyrän avulla.