Punakylkirastaan pesä. Kuva: Jari Venetvaara 24.5.2016 Pesimälinnustoselvitys Laihialle suunnitellun pyrolyysilaitoksen välittömässä läheisyydessä Jari Venetvaara Karrakuja 6, 66400 LAIHIA Email: jari.venetvaara(ät)venetvaara.fi
Sisältö 2 1 JOHDANTO 3 2 ALUE JA MENETELMÄT 4 3 TULOKSET 4 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 7 5 KIRJALLISUUTTA 8 Liite 1, pesimälintujen reviirikartta Liite 2, valokuvaliite Laihialla 15.7.2016 Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky FM Jari Venetvaara Yhteystiedot Karrakuja 6 66400 LAIHIA puh. 0405145359 sähköposti jari.venetvaara(ät)venetvaara.fi
1 JOHDANTO 3 Työn tarkoituksena oli selvittää Laihian Isokylälle suunnitellun pyrolyysilaitosalueen pesimälinnuston tilannetta. Selvityskohteena olivat laitoksen reunat ja välittömät lähialueet. Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus Oy tilasi selvityksen Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky:ltä. Samalla tarkistettiin liito-oravan (Pteromys volans) mahdollista esiintymistä alueella. Erillinen liito-oravakartoitus tehtiin 23.1.2016. Ajankohta ei silloin ollut aivan paras mahdollinen. 2 ALUE JA MENETELMÄT Selvitysalue sijaitsee Laihian Isokylän alueella, n. 7 km Laihialta Jurvan suuntaan. Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus Oy:n pyrolyysilaitoksen nykyisen alueen pinta-ala on n. 5 ha?. Kartoitusalue oli tätä laajempi, sillä se ulottui keskimäärin 200 m:n leveydelle suunnittelualueesta, sen ulkopuolelle. Pesimälinnusto kartoitettiin alueella kahdesti, 24.5.2016 klo 04:45 07:45 ja 7.6.2016 klo 04:00 07:45. Aluetta ja sen välitöntä lähistöä käveltiin jalan kartoitusmenetelmällä (Koskimies 1987). Maastotöistä ja raportista vastasi biologi, FM Jari Venetvaara. Ellei muuta mainita niin kaikki valokuvat Jari Venetvaara. Sää oli kummallakin kerralla maastotöiden aikana työhön hyvin soveltuvaa. Taulukko 1. Säätilat pesimälintukartoituksissa. Kartoitusajankohdat, lämpötilat aloitettaessa ja lopetettaessa, pilvisyys (0/8 = pilvetön taivas, 8/8 täysi pilvipeite), tuulisuus. Kaikki aloitettaessa ja lopetettaessa. Pvm: 24.5.2016 7.6.2016 Vuorokaudenaika: klo 04:45 07:45 klo 04:00 07:45 Lämpötila C: +12 C - +18 C +6 C - +11 C Pilvisyys: 0/8 0/8 1/8 6/8 Tuuli m/s: 1 m/s 3 m/s 1 m/s 3 m/s Kuva 1. Pyrolyysilaitoksen selvitysalueen sijainti punaiset sisäkkäiset ympyrät. Kartta Maanmittauslaitos, karttapalvelu Karpalo
4 Kuva 2. Pesimälintukartoitettu alue on laajempi vaaleamman vihreä rajaus ja tummempi vihreä rajaus varsinainen rakennettava pyrolyysilaitosalue. Tummemman vihreä katkoviiva on todennäköinen tulevaisuuden laajennusalue. Kiinteistöjen rajat ohuella punaisella. Kuva Maanmittauslaitos karttapalvelu Karpalo. Kuva 3. Sama alue kuin edellä, mutta vääräväri-ortokuvana. Kuva Maanmittauslaitos karttapalvelu Karpalo.
3 TULOKSET 5 Kartoitusalue oli suurimmaksi osaksi nuorta kasvatusmetsää, puiden pituus alle 6 m ja rungon halkaisija rinnan korkeudella alle 7 cm. Laitoksen läheisyydessä oli myös edellistä varttuneempaa talousmetsää sekametsänä. Siellä puiden korkeus oli 10 14 m ja enintään 16 m. Rungon halkaisija rinnan korkeudella oli 15 20 cm, enintään 30 cm. Lisäksi alueella oli mm. isovarpurämettä ja paikallisesti hyvin varttunutta metsää, jossa puiden runkojen halkaisija rinnan korkeudella oli yli 40 cm ja pituus jopa 20 m. Pesimälinnustoselvityksen yhteydessä tarkistettiin myös mahdollinen liito-oravan läsnäolo kartoitusalueella. Mitään havaintoja liito-oravan läsnäolosta alueella ei kuitenkaan saatu. Pesimälinnuston kartoituksessa saatiin havainto yhteensä 35 eri lintulajista (kts. taulukkoa 2 ja reviirikarttaa liitteessä 1), joista kartoitusalueella pesiviä tulkittiin olevan 29 lajia. Kuva 4. Punakylkirastaan poikue, 5 poikasta. Kuva: Jari Venetvaara 7.6.2016. Taulukko 2. Saadut lintureviirihavainnot. Uhanalaisuusluokitus 2015 mukaan. LC = yleinen, VU = vaarantunut uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen Nimilyhenne liitteen reviirikartalla: Laji ja uhanalaisuus: Parimäärä: (pesii alueella) Muualla: (alueella ei-pesivä) JR Järripeippo Fringilla montifringilla LC 5 HA Harakka Pica pica LC 1 HAR Harmaapäätikka Picus canus LC ruokaili alueella HE Hernekerttu Sylvia curruca LC 1 1 HI Hippiäinen Regulus regulus LC 6 HÖ Hömötiainen Poecile montanus VU 2 KIR Kirjosieppo Ficedula hypoleuca LC 1
KURKI Kurki Grus grus LC - kuului alueelle K Käki Cuculus canorus LC 3 6 KT Käpytikka Dendrocopos major LC 1 LR Laulurastas Turdus philomelos LC 2 LEH Lehtokurppa Scolopax rusticola LC 1 reviirilento LEP Leppälintu Phoenicurus phoenicurus LC 1 MK Metsäkirvinen Anthus trivialis LC 9 MV Metsäviklo Tringa ochropus LC 1 lensi usein pellon yli MR Mustarastas Turdus merula LC 1 PJ (PL) Pajulintu Phylloscopus trochilus LC 19 PALOKÄRKI Palokärki Dryocopus martius LC ruokaili alueella P Peippo Fringilla coelebs LC 21 pesä muualla PK Punakylkirastas Turdus iliacus LC 15 PU Punarinta Erithacus rubecula LC 4 PT Punatulkku Pyrrhula pyrrhula VU 1 PYY Pyy Bonasa bonasia LC 1 RR Räkättirastas Turdus pilaris LC 2 RÄ Räystäspääsky Delichon urbicum EN 9 SE Sepelkyyhky Columba palumbus LC 4 TA Talitiainen Parus major LC 3 T Tervapääsky Apus apus VU - ylilentoja TI Tiltaltti Phylloscopus collybita LC 5 TEERI Teeri Tetrao tetrix LC - kuului alueelle TÖ Töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU 1 U Urpiainen Carduelis flammea LC 13 V Varis Corvus corone LC 1 VA Varpushaukka Accipiter nisus LC - saalisti alueella VÄ Västäräkki Motacilla alba LC 1
Yhteensä 35 lajia 134 reviiriä 6 muuta lajia 7 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Pesimälintuselvitys tehtiin kahden käyntikerran perusteella mukaellen Luonnontieteellisen keskusmuseon standardia kartoitusmenetelmästä (Koskimies & Väisänen 1988 ja Koskimies 1994). Tarkka tutkimus olisi vaatinut 12 käyntiä viikon välein koko lintujen pesimiskauden aikana. Kahden käyntikerran perusteella saatiin kuitenkin riittävän hyvä käsitys alueen lintuarvosta, joka on vähäinen, ellei rakennuksessa pesivää räystäspääskykoloniaa oteta huomioon. Pesimälintuselvityksen yhteydessä etsittiin myös viitteitä liito-oravan läsnäolosta alueella. Tehdyillä maastokäynneillä ei saatu mitään viitteitä liito-oravan läsnäolosta saati havaintoa liito-oravasta Laihialle suunnitellun pyrolyysilaitoksen alueella eikä sen välittömässä läheisyydessä. Pesimälintukartoituksessa saatiin havainto yhteensä 35 eri lintulajista ja niistä 29 lajia tulkittiin pesivän tehdyllä kartoitusalueella, jonka pinta-ala on n. 23 ha. Itse suunnittelualueella (pinta-ala n. 5 ha) pesi vain 11 eri lintulajia. Uusimman uhanalaisuusluokituksen mukaan löytyi kartoitusalueelta yksi erittäin uhanalainen lintulaji, räystäspääsky (EN), joka pesii 9 parin koloniassa Laihian kunnan biopolttolaitoksen räystäissä. Muita uhanalaisia lajeja olivat vaarantuneet uhanalaiset töyhtötiainen 1 pari (VU), punatulkku 1 pari (VU) ja hömötiainen (VU). Ylilentävänä nähdyt tervapääskyt (VU) eivät pesi alueella. Töyhtötiainen ja hömötiaiset pesivät suunnittelualueen kaakkoispuolella olevassa talousmetsässä ja punatulkku Isokyläntien pohjoispuolella hieman vanhemmassa kuusimetsässä. EU:n lintudirektiivissä (Anon. 2009) mainittuja lajeja olivat harmaapäätikka LC, harakka LC, pyy LC, mustarastas LC, punakylkirastas LC, räkättirastas LC ja laulurastas LC pesivinä sekä kurki LC, teeri LC ja palokärki LC, jotka eivät pesineet alueella, mutta kuuluivat alueelle. Palokärki nähtiin ruokailemassa suunnittelualueen kaakkoispuolella vajaa 200 m suunnittelualueesta. Suomen erityisvastuulajeja alueella tavattiin vain leppälintu, joka on Suomessa LC, mutta maailman uhanalaisluettelossa VU (Vastuulajit linnut.pdf ymparisto 2.9.2013). Suojelun taso Pesivinä havaitut uhanalaislajit, uusimman uhanalaisluokituksen (Tiainen et. al. 2016) Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 mukaan olivat räystäspääsky (EN), töyhtötiainen (VU), hömötiainen (VU) ja punatulkku (VU). Räystäspääskyn pesintä ei vaarannu millään tavalla alueella, sillä se pesii jo alueella olemassa olevassa biopolttolaitoksen räystäissä. Muut lajit eivät pesi itse suunnittelualueella, eikä rakennustöistä aiheutune niille haittaa. Niitä uhkaavat metsän hoitotoimet, jossa pystyssä olevia lahopuita poistetaan. Töyhtötiainen ja hömötiainen ovat havusekametsien kolopesijöitä, jotka kovertavat itse pesimäkolonsa lahopuuhun. Ne ovat riippuvaisia lahopuusta pesimäreviirillään ja ovat siksi harvinaistuneet talousmetsissä. Punatulkku tekee pesänsä tiheään kuusen näreeseen tai katajapuskaan pikkuoksista ja sammaleesta. Punatulkun reviiri sijaitsi paljon taaempana n. 200 m:n päässä suunnittelualueesta Isokyläntien toisella puolella, eikä rakennustöillä siten ole lajille merkitystä.
5 KIRJALLISUUTTA 8 Anon. 2009: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30.11.2009 luonnonvaraisten lintujen suojelusta, julkaistu 26.1.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 20/7 Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. 1994: Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B18:1-82. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 1992: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. PDF-julkaisu ymparisto.fi/punainenlista/2015linnutjanisakkaat. Sierla Liisa, Esa Lammi, Jari Mannila ja Markku Nironen (2004). Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004.113 s. www.ymparisto.fi; http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=216394 Vastuulajit linnut.pdf ymparisto 2.9.2013: www.ymparisto.fi/download/noname/%7bd3afa921-1a04.../56873 Väisänen, R. V., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.
LIITE 1 REVIIRIKARTTA 9 Kuva 5. Pesimälinnuston reviirikartta. Lajien nimilyhenteet taulukossa 2.