Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys
Tuusniemi 195
196
Tuusniemen kirkonkylä (ei v. 2003 luettelossa ) Valtakunnallisesti merkittävä Tuusniemi on syntynyt kapealle Juojärveä koillisesta rajaavalle harjulle, jota pitkin vanha Joensuun ja Kuopion välinen maantie on aiemmin kulkenut, mutta tie on siirretty myöhemmin harjun ja järven väliselle pellolle. Vanha tie on säilynyt kuitenkin kirkonkylän pääraittina ja sen varrelle, harjun korkeimmalle kohdalle rakennettu kirkko kylän keskuspisteenä. Erityisesti kirkon koillispuolen rakentaminen pääraitilla edustaa maakunnallisesti poikkeuksellista kirkonkyläraittimiljöötä 1930-1950-lukujen liike- ja asuintaloineen. Tällä osuudella vanhat rakennukset sijoittuvat lähelle katulinjaa, mikä luo ryhdikkään ja mittakaavaltaan miellyttävän raittimiljöön. Kirkonkylän uudet liiketoiminnat sijaitsevat kirkon lounaispuolella Jokitien ja Keskitien risteyksen läheisyydessä, jossa maakunnallisesti merkittäviä kohteita sijaitsee yksittäisinä uudemman rakentamisen seassa. Näitä ovat entinen kansakoulu, vanha apteekintalo ja vanha nimismiehen talo. Keskusraitin toisen pään kohteet, ortodoksikirkko ja kaksi vanhaa maatilaa muodostavat eheän miljöökokonaisuuden rakennushistoriallisten arvojensa lisäksi. Valtatien toisella puolen on yrityskeskukseksi muutettu meijerialue vanhoine rakennuksineen, joka maisemallisesti tukee onnistuneesti virkistysalueena kehitettävää kirkonkylän satama-aluetta. Kirkko August Boman, yli-intendentti Ernst. Lohrman/- Yleisten rakennusten ylihallitus, rakennettu v. 1867-1869 Luettelointiperuste: (R, H, M) Kirkkolain suojelema, kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen Tuusniemi itsenäistyi Kuopion emäseurakunnasta v. 1855. Nykyinen kirkko rakennettiin Lautaalanharjulle v. 1867-1869 tätä edeltäneen pitäjän ensimmäisen kirkon paikalle, joka oli tuhoutunut tulipalossa v. 1857. Suunnitelmat oli laadittu Yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehti Ernst Lohrmanin allekirjoittamina. Rakennusmestarina toimi kirkonrakentaja Mikko Karjalahti Haapajärveltä, joka oli Pohjois-Savossa ennen Tuusniemen kirkkoa rakentanut Vesannon kirkon v. 1856-1857. Pohjakaavaltaan Tuusniemen kirkko on pitkäkirkko, jossa kaksi poikkisakaraa. Kirkon runkona on harvinainen, rakennusmestari Karjalahden ehdotuksesta valittu pystyhirsirakenne. Tällä pyrittiin ratkaisemaan kirkonrakentajien ongelmana ollut hirsiseinien painuminen. Muut Suomen tunnetut pystyhirsirakennukset ovat yleisemmin 1900-luvun vaihteen vuosikymmeniltä. Pystyhirsitekniikka ei kuitenkaan yleistynyt, tällä tekniikalla toteutetuista kirkoista tunnetaan vain Vieremän (v. 1919), Joensuun Utran (v. 1895) ja Porin Reposaaren kirkko. Vuonna 1875 kirkko laudoitettiin (ulkopuolelta) ja tapseerattiin (maininta säilyneistä rakennusasiakirjoista) eli sisäverhouksena on ennen nykyistä laudoitusta ollut jonkinlainen paperointi. Vuonna 1922 kirkkoon asennettiin lämmityskamiinat, jotka myöhemmin(v. 1987/1988) on vaihdettu sähkölämmitykseen. Vuosina 1960-1964 kirkko peruskorjattiin arkkitehti Veikko Larkaksen suunnitelmien mukaan. Ulkoväritys on alkuperäisen kaltainen. Kirkkoa ympäröi ensimmäisen kirkon aikana perustettu hautausmaa. Tapuli Rakennettu v. 1811 tai v. 1818 Luettelointiperuste: (R, H, M) Kirkkolain suojelema, kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen Tapulin inventointitiedot puutteelliset Tuusniemen kellotapuli on rakennettu ensimmäisen kirkon aikana v. 1811 tai v. 1818. Malliltaan tapuli on kolminivelinen ns. renessanssitapuli maakunnan vanhimpien säilyneiden tapaan (vrt. Iisalmi, Kiuruvesi, Pielavesi, Rautalampi). Tapuli on nähtävästi säilynyt julkisivuiltaan kattopellitystä ja betoniporrasta lukuun ottamatta alkuperäisenä. Joitain palovaurioita jouduttiin korjaamaan vieressä olleen vanhan kirkon palamisen jälkeen. 197
Pitäjänmakasiini (nykyinen kotiseutumuseo) Oletettu rakennusaika v. 1860 (lukkolaitteen vuosiluku) Luettelointiperuste: (R, H, M) Pitäjänmakasiinin pitäminen oli Ruotsinvallan ajoilta seurakuntien velvollisuus. Vuonna 1855 itsenäistyneeseen Tuusniemen kirkkoherrankuntaan rakennettiin pitäjänmakasiini kirkon viereen luultavasti v. 1860, mikä on arvioitu oven lukkoon kaiverretusta vuosiluvusta. Makasiineissa yritettiin monin keinoin estää mahdolliset varkaudet. Tästä kertoo Tuusniemenkin makasiinissa se, että hirsiseinät ovat kaksinkertaiset, sisäseiniä ja lattiarakoja on pellitetty ja oveen asennettu kolme eri avainta vaativa lukko. Sotien jälkeen jyvähinkalot poistettiin ja makasiini muutettiin virallisesti museoksi v. 1964. Jo sitä ennen 1950-luvulla makasiiniin oli kerätty museoesineitä. Virallisesti rakennus muutettiin museoksi v. 1964. Makasiini sijaitsee aivan kiinni kirkonkylän keskusraitin katulinjassa. Happola Asuinrakennus v. 1900, talousrakennukset v. 1926 ja v. 1920 linja-autokuskit asuivat päärakennuksessa ja pihaan rakennettiin linja-autotalli (purettu myöhemmin). Asuinrakennuksen sisätiloihin on tehty jonkin verran muutoksia mm rakennettu saunatilat. Julkisivut ovat säilyttäneet pääosin vanhan asunsa. Suuret säilyneet piharakennukset, karjarakennus vuodelta 1926 ja aittarakennus vuodelta 1920, rajaavat pihaa kahdelta sivulta ja luovat rauhallisine, selkeine muotoineen pihalle hyvin harmonisen ilmeen. Hietikko Rakennettu v. 1951 Raitin varrella Happolasta seuraavat kolme rakennusta edustavat 1950-luvun asuin- ja liiketalotyyppiä rapattuine vaaleine julkisivuineen. Näistä Hietikko, entinen pankkirakennus, on suunniteltu kahta muuta selvästi juhlavammaksi. Tuusniemen Osuuskassa perustettiin v. 1907, mutta oman toimitalon se sai vasta v. 1951, sitä ennen pankki toimi meijerin tiloissa ja Happolan talossa. Vuonna 1973 Osuuspankille valmistui uusi liikerakennus ja vanha rakennus myytiin kunnalle, joka myöhemmin on myynyt sen yksityisomistukseen. Arkkitehtuuriltaan rakennus on yhdistelmä edeltäneiden vuosikymmenten valkoista funktionalismia (kaareva päätykatos ja parveke, lippakatokseet) ja klassismia (sisäänkäynnin pilasteriaihe ja symmetrisyys) yhdistettynä 1950-luvun melko eleettömään, mutta ryhdikkääseen perushahmoon. Osuusliike Uurtajan konttorirakennus Rakennettu v. 1936 Happola edustaa Kankaalan ja Lautalan ohella pääraitin (Keskitien) vanhaa talonpoikaisasutusta. Aivan keskustassa pääraitin varrella oleva Happolan tila on ollut saman suvun hallussa ainakin vuodesta 1721. Pitkän katulinjaa rajaavan päärakennuksen tupa on aikaisemmin ollut savutupana nykyisen valtatien toisella puolen, josta se on siirretty v. 1900. Talossa on pidetty kestikievaria ja käräjiä 1920-1930-luvuilla. 1950-luvulla paikallisliikenteen 198
Osuusliike Uurtaja perustettiin v. 1919 ja varsinainen kauppaliike rakennettiin v. 1925 ja maakunnallisesti merkittävä konttorirakennus v. 1936, johon tuli konttoritilojen lisäksi asuin- ja varastotiloja. Konttorirakennus kuuluu ns. osuusliikefunkikseen, jota Pohjois-Savossa on säilynyt yllättävän vähän (vrt. Kiuruveden Osula ja Suonenjoen Asemakatu, Talluskylän kaupparakennus). Uusi rohkea ja iloinen tyyli ajoittuu 1930-luvulle heijastellen samalla maailmanlaajuisen laman jälkeistä ilmapiiriä. Aikakausi merkitsi samalla liikerakentamisen muuttumista keskusjohtoiseksi. Uurtajan konttorirakennuksen arkkitehtuurin olennaiset detaljit on edelleen nähtävissä, vaikkakin rapistunut maalipinta hämää yleisvaikutelmaa: vinoponttilaudoituksella vuoratut ja ilman näkyviä räystäitä sommitellut pääjulkisivut ja takasivun pieni varastosiipi, alkuperäiset ikkunat ja ulko-ovet sekä varastojulkisivun lastauslaituri lippakatoksineen. Kahdella erilaisella ikkunatyypillä, kaksiosaisella huoneikkunalla ja pienellä vaakasuuntainen ikkunayksiköllä (nauhaikkunan osana ja yksittäin) on luotu varsin ilmeikäs ja kokonaisuus. Entinen kansakoulu (nykyinen ala-aste) Arkkitehti Eino Pitkänen, valmistunut v. 1935 Vuonna 1935 Tuusniemelle valmistunut rapattua klassismia edustava kaksikerroksinen kansakoulu kuuluu myöhemmin funktionalismistaan tunnetuksi tulleen arkkitehti Eino Pitkäsen nuoruuden töihin ja vaiheeseen, jossa hän oli jo muissa rakennustyypeissä siirtymässä funktionalismin muotokieleen (vrt. Iisalmen Pyhän Ristin kirkko v. 1932, Iisalmen uimarannan rantapaviljonki v. 1934). Rakennuksen muodostaa kaksikerroksinen päämassa ja sitä pihanpuolelta rajaavat symmetrisesti siipiosat. Koulun rakennusosia kuten ovia ja ikkunoita ym. on paljon muutettu. Vanha nimismiehen talo 1800-luvun runko, siirretty paikalle v. 1936 Luettelointiperuste: (R) Rakennus siirrettiin nimismiehen taloksi nykyiselle paikalleen v. 1936 kirkonkylän kansakoulun tontilta. Alkuperäisellä paikallaan rakennus oli kunnan vuonna 1920-luvulla ostaman maatilan päärakennus, joka palveli koulutalona vuoteen 1935. Nykyisin talossa on kunnan vuokra-asuntoja. Rakennus on julkisivuiltaan säilynyt erittäin hyvin vuoden 1936 aikaisessa asussa. Tällöin siirron yhteydessä rakennus korjattiin perusteellisesti, nähtävästi ulko-ovet ja ikkunat uusittiin. Ikkunoiden ylösalaisin käännettyä t-karmia muistuttava puitejako oli suosittu 1930-luvulla. Julkisivun neljää sisäänkäyntiä suojaa mielenkiintoiset, hyvin loivaharjaiset katokset, jotka muistuttavat samoihin aikoihin funkisrakennuksissa suosittuja lippakatoksia. Säilyneet detaljit kuten räystäslaudoitus, ikkunat ja ovet sekä sisäänkäyntikuistit vaikuttavat kohteen rakennushistorialliseen arvoon ja tulisi säilyttää (tai korjata säilyttäen) mahdollisissa korjauksissa. Entinen apteekin talo v. 1925 Luettelointiperuste: (R) Tuusniemen apteekintalona tunnettu mansardikattoinen rakennus kuuluu kirkonkylille 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmeninä syntynyttä virkamiesten ja porvariston asuin- ja toimitalorakentamista, jota Pohjois-Savon kunnissa on säilynyt jonkin verran yksittäisinä rakennuksina (vrt. Rautavaaran nimismiehen talo). Kirkonkylien rakennustaiteellisten arvojen lisäksi näiden, kauppiaiden, nimismiehen ja apteekkarien talojen merkitys arvokkaine julkisivuineen oli maaseudun rakentamisen esikuvina huomattava. Tuusniemen apteekin talo oli alun perin paikkakunnan nimismiehen itselleen vanhasta riihestä rakentama asuintalo, joka 1930-luvun alusta vuoteen 1971 oli apteekkarien asuin- ja toimitiloina. Hirsirunkoinen rimalaudoituksella vuorattu klassismia edustava rakennus on säilyttänyt melko hyvin 1920- luvun asunsa. 199
Ortodoksinen rukoushuone v. 1961 Maatilojen historiat liittyvät kirkonkylän historiaan monella tavalla; Kankaalassa on 1930-luvulla pidetty apteekkia ja nimismiehen toimistoa ja putkaa, Lautalan tiloja on samoin vuokrattu putkaksi ja talo on ollut 1910-1930-luvuilla kestikievarina. Kyläraitin toisessa päässä sijaitseva Tuusniemen ortodoksinen rukoushuone valmistui v. 1961 Ilmari Ahosen suunnitelmin. Kirkon ja sen yhteydessä sijaitsevan hautausmaan alue saatiin lahjoituksena naapuritilojen, Kankaalan ja Lautalan maista. Rakennus on yksi Ilmari Ahosen Pohjois-Savoon suunnittelemasta kymmenestä rukoushuoneesta, jotka jyrkkine satulakattoineen, koruttomine julkisivuineen ja harkittuine ikkunasommitelmineen erottuvat arkkitehtuurillaan omaksi ryhmäkseen. Tuusniemen rukoushuoneen detaljeissa näkyy muiden suunnitelmia paremmin 1950-luku kuten esim. sisääntulokatoksen sommittelussa. Tuusniemen kirkon pohjakaava vastaa lähinnä Vieremän Salahmille rakennettua tyyppiä, jossa kellotapuli on yhdistetty päärakennukseen sisääntulokatoksen ja eteisen välityksellä. Tuusniemen rukoushuoneessa on nähtävissä myös rakennustyypissä suosittu alkuperäinen väritys, johon kuuluu mm yksityiskohdissa kirkkaan sinisen käyttö. Kankaala ja Lautala Kankaalan asuinrakennus vanhin osa 1870-luvulla, navetta v. 1904 Lautalan asuinrakennus 1900-luvun alku Kahden vanhan, hyvin valtatielle näkyvän maatilan, Lautalan ja Kankaalan pihapiirien edessä säilyneet pellot rajaavat nauhamaisen kirkonkylän Kuopion puoleista päätä. Tilojen hyvin hoidetut maatilapihapiirit ja vanhat rakennukset luovat kirkonkylän miljöölle ja viheralueille vaihtelevuutta. Kohteet haja-asutusalueella Tuusjärven koulu Jaakko Pohjolainen, valmistunut v. 1961 Luettelointiperuste: (R) Tuusjärvi sai v. 1961 uuden koulurakennuksen vanhaan koulupihaan Kuopio Joensuu valtatien varteen. Samalla aiempi v. 1893 rakennettu koulu purettiin. Pihassa on säilynyt samoihin aikoihin rakennettu ulkorakennus, jossa on käymälä-liiteri ja pieni navettaosa. Rankorakenteinen, vinoponttilaudoituksella vuorattu kansakoulurakennus kuuluu arkkitehtuuriltaan rationaaliseen 1950-luvun lopulla ja 1960 luvun alussa yleistyneeseen kansakoulurakentamiseen. Aiempien vuosien romanttisista piirteistä on luovuttu, kun rakennussuunnittelua ohjasi tarkoituksenmukaisuus. Rakennusdetaljointia leimasi kuitenkin edelleen käsityönomaisuus. Koulutoiminta jatkuu edelleen. Hiidenlahden entinen kansakoulu Valmistunut v. 1930 Ennen omaa koulurakennusta Hiidenlahden koulua pidettiin seudun maataloissa, mm. Rautaharjulla. Vuonna 1930 valmistui kylälle oma koulutalo, joka edustaa rapattuna tiilirunkoisena maakunnan kyläkouluille harvinaisempaa, varsinaisesti 1930-luvulla yleistynyttä kivirakennustapaa. Koulun julkisivuissa näkyy vielä viitteitä 1920-luvun klassismiin, kuten räystäslinjojen ja joidenkin ikkunoiden koristeprofiloinnit. Rakennuksen sisäänkäyntinä on poikkeuksellisesti rapattu umpikuisti kouluis- 200
sa 1920-1930-luvuilla tyypillisemmän avokuistin sijaan. Koulu lakkautettiin v. 1980. Tämän jälkeen rakennuksessa toimi mekaanisen musiikin museo vuoteen v. 1988 ennen siirtymistään Varkauteen. Nykyisin rakennus on yksityisomistuksessa ja asuinkäytössä. Rakennusta on 1980-luvulla jatkettu harkkorakenteisella lisäsiivellä, mutta muuten se julkisivuiltaan hyvin säilyttänyt alkuperäiset piirteensä. Koivulahden mylly Valmistunut v. 1949 Aiemmin koivulahden mylly sijaitsi nykyisestä paikasta puron yläjuoksulle päin, jossa on vielä myllyn perustuksien kiviä näkyvillä. Nykyinen, edelleen käytössä oleva mylly, sijaitsee aivan Tuusjärven tien varressa puronotkelmassa. Vuonna 1949 rakennettu komea 3 1/2 kerroksinen maamerkkimäinen mylly kertoo Suomessa sodanjälkeen vielä pitkään jatkuneesta paikallisesta myllytoiminnasta (vrt. Rautalammin kirkonkylän mylly). Rautaharju v. 1919 Luettelointiperuste: (R) Rautaharju on v. 1928 Rautararjun (aiemmin Zittig) suvun omistukseen siirtynyt tila. Pihapiiristä on säilynyt vanhan puutarhan keskellä sijaitseva 12 huonetta käsittävä, v. 1919 osin vankityövoiman avulla rakennettu kartanotyylinen maatilapäärakennus. Taitekattoinen rakennus edustaa ulkohahmoltaan myöhäisjugendia ja kuuluu seudulla (Juankoski, Riistavesi, Tuusniemi, Vehmersalmi) 1900-luvun alussa rakennettuihin suuriin maatilapäärakennuksiin. Päärakennus muistuttaa paljon saman suvun v. 1917 riistaveden Ritoniemeen rakennuttamaa tilan päärakennusta. Taloon on ennen 2000-lukua tehty hyvin vähän muutoksia. Sisätiloissa on säilynyt mm jugendtyylisiä kaakeliuuneja ja sisäovia. Piharakennuksista on säilynyt muutamia. Rakennusta vastapäätä ollut tiilinen, neljänkymmenen lehmän tiilinavetta on purettu. Paimensaaren perinneympäristö Asutusmaisema 1920-luvulta Luettelointiperuste: (M) Tuusniemen eteläosassa Suvasvedessä sijaitsevassa Paimensaaressa on säilynyt pääasiassa 1920-luvulla rakennettu pihapiiri, jolla asuttiin omavaraisesti v. 1987 asti. Vuonna 1994 valtio osti saaren rantojensuojeluohjelma-alueeksi, minkä jälkeen perinneympäristöä on hoidettu kunnostamalla rakennuksia ja raivaamalla vanhoja peltoja laitumiksi. Paimensaareen on perustettu yksi valtion yläpitämistä perinnetiloista, joista toinen Pohjois- Savossa sijaitsevista on Kaavin Telkkämäki. Saaren keskivaiheilla sijaitsee melko vapaamuotoisesti maaston mukaan muotoutunut pihapiiri. Paimensaaren asuinrakennus on rakennettu saareen muualta tuoduista puista 1920-luvulla, koska tuolloin saaren puusto oli hakattu edellisten omistajien jäljiltä. Runsaslukuinen omatoimisesti rakennettujen talousrakennusten määrä ja niiden nerokkaat detaljit kertovat monipuolisesti saaressa eletystä omavaraistaloudesta ja sen neuvokkaista asukkaista. Tilan rakennuksista on säilynyt aitta, kellari, savusauna, kanala, navetta, talli, riihi, kuivaamo ja pyykkitupa. 201
Ohtaansalmen kulttuurimaisema Asutusmaisema 1920-luvulta Luettelointiperuste: (M, H) Rajamerkit ovat muinaismuistolailla suojeltuja Raja oli ollut epäselvä Pähkinänsaaren rauhasta v. 1323 lähtien eikä jatkuvien rajaselkkausten takia rajaseuduille uskallettu asettua asumaan. Melko pian Täyssinän rauhan jälkeen eli vuoden 1617 Stolbovan rauhassa raja siirtyi Savon itäpuolelle. Juojärven ja Rikkaveden yhdistävän salmen yli kulkee kaksi siltaa, joista uudessa 1990-luvulla tehdyssä sillassa on pisin Suomessa toteutettu laattapalkkijänne (96m). Vanhempi v. 1952 rakennettu silta on säilytetty sivutien siltana. Savon ja Karjalan rajaseudulla sijaitseva Ohtaansalmi on maisemapiirteitään jylhää, kalliorantaista ja karua. Maisemalle antaa ajallista syvyyttä rantakallioon hakatut, marjastajien v. 1938 sammalien alta löytämät Täyssinän rauhan rajamerkit vuodelta 1595. Lähellä nykyistä salmen ylittävää siltaa kallioon on hakattu rajamerkiksi vuosiluku, kolme kruunua ja nimikirjaimia. Rauha päätti 25 vuotta jatkuneen sotajakson Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä. 202