1 Yksikkö: Projekti: Hankkeen hallinnoija: Hankkeen vastuullinen johtaja: Pvm: 10768 P21220 Pohjois-Pohjanmaan Kehitysjohtaja Pasi Parkkila 14.10.2014 sairaanhoitopiiri 040 544 8955 Hankkeen yhteyshenkilö: Projektipäällikkö Sanna Salmela (sanna.salmela@ppshp.fi, 040 589 0132) Hankkeen nimi / lyhenne: (TerPS2) Hankkeen kesto: 1.3.2012 31.10.2014 Diaarinumero: DN 451/312/2011 Pvm ja päätösnumero: 28.2.2012 STM/4705/2011 Raportoitava ajanjakso: 1.1. 31.10.2014 1. YLEISTILANNE Hanke on edennyt suunnitelman mukaisesti päättyen tähän neljänteen maksatukseen. Hanke on saavuttanut tavoitteensa varsin hyvin. Kuntakohtainen vaihtelu on kuitenkin suurta. Suurin osa kunnista on sellaisia, joissa on otettu joko pieniä tai selkeitä edistysaskeleita ja joissa suunta on oikea. Aikaa ja eri toimijoilta saatavaa tukea, arvostusta ja yhteistyötä tarvitaan vieläkin enemmän. Tässä raportissa esitellään neljännen maksatuskauden toimenpiteitä. Lisäksi raportissa tehdään loppuarviointia siitä, miten hankkeen tavoitteet on saavutettu ja millaisia kehittämistarpeita on noussut esiin. Arvioinnissa hyödynnetään sekä hankkeen työntekijöiden kokemustietoa että hankkeessa tehdyn kahden kyselyn tuloksia. Kyselyjen taustatiedot Hankkeen alussa (syyskuussa 2012) tehtiin Webropol-alkukartoituskysely, joka lähetettiin TerPS2-hankekuntien valtuutetuille ja hyvinvointiryhmien jäsenille. Muokattu kysely toistettiin maaliskuussa 2014, ja se jaettiin Kuntaliiton sähköpostin kautta kaikkiin Suomen kuntien kirjaamoihin. Vastanneiden määrät ja vastausprosentit on kuvattu taulukossa 1.
2 Taulukko 1. Kyselyjen vastaajamäärät ja vastausprosentit. SYYSKUUSSA 2012 KYSELYYN VASTANNEET MAALISKUUSSA 2014 KYSELYYN VASTANNEET Hyvinvointiryhmän jäsenet Valtuutetut Hyvinvointiryhmän jäsenet Valtuutetut TerPS2-hankkeen kunnat 1 262 (48 %) 507 (28 %) 279 (47 %) 486 (26 %) TerPS2-hankkeen ulkopuoliset kunnat 2 - - 368 (? 4 ) 752 (8 %) Koko maa 3 - - 647 (? 4 ) 1237 (13 %) 1 Vuonna 2012 hankkeeseen kuului 64 kuntaa. Vuonna 2014 hankkeeseen kuului 62 kuntaa (kuntaliitoksen seurauksena Kiikoinen jäi pois, ja Puolanka irtaantui Kainuun maakunta-kuntayhtymästä). 2 Vuonna 2014 TerPS2-hankkeen ulkopuolisia kuntia oli 258, joista Manner-Suomen kuntia 242. Hankkeen tuloksia ei ole levitetty Ahvenanmaan kuntiin, joten sen kunnat eivät ole mukana taulukossa. Kysely meni myös Ahvenanmaalle, mutta sieltä saatiin vastaus vain yhdeltä valtuutetulta. 3 Vuonna 2014 Suomessa oli yhteensä 320 kuntaa, joista 304 Manner-Suomen kuntia. Hankkeen tuloksia ei ole levitetty Ahvenanmaan kuntiin, joten sen kunnat eivät ole mukana taulukossa. Kysely meni myös Ahvenanmaalle, mutta sieltä saatiin vastaus vain yhdeltä valtuutetulta. 4 TerPS2-hankkeen ulkopuolisten kuntien hyvinvointiryhmien jäsenten kokonaismäärä ei ole tiedossa, joten vastausprosenttia ei voi laskea. Kaikissa kunnissa ei välttämättä edes vielä ole hyvinvointiryhmää. Hyvinvointiryhmien jäsenten kyselyyn vuonna 2014 saatiin vähintään yksi vastaus 184 kunnasta eli 61 prosentista Manner-Suomen kuntia. Vastaajien määrät vaihtelivat merkittävästi kunnittain. Suurimmasta osasta kuntia saatiin vain 1-3 jäsenen vastaus, mikä heikentää tulosten yleistettävyyttä. Koska vain TerPS2-alueen kuntien hyvinvointiryhmien jäsenmäärät ovat tiedossa, vastausprosentti on voitu laskea vain hankealueen hyvinvointiryhmille. TerPS2-alueen korkeimmat vastausprosentit (100 %) olivat Kajaanissa (Kainuun osahanke) ja Pudasjärvellä (Oulunkaaren osahanke), ja pienimmät (0 %) Kannuksessa, Kruunupyyssä, Perhossa (Keski- Pohjanmaan ja Kruunupyyn osahanke), Nivalassa (Oulun Eteläisen osahanke) ja Punkalaitumella (Pirkanmaan osahanke). Vaikka TerPS2-kuntien osuus Manner-Suomen kunnista on vuonna 2014 vain 20 prosenttia, hyvinvointiryhmien jäsenten vastauksista 43 prosenttia tuli TerPS2-kunnista. Kyselyyn vastanneiden hyvinvointiryhmien jäsenten taustatiedot on esitetty kuvioissa 1 ja 2. Suurin osa vastanneista edusti sivistys-, kulttuuri- ja liikuntapalveluja tai sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta joukossa oli myös keskus- tai konsernihallinnon, yhdyskunta-, teknisten ja ympäristöpalvelujen ja muiden tahojen edustajia. Suurin osa vastanneista kuului kunnan ylimpään tai keskijohtoon. Valtuutettujen kyselyyn saatiin vastaus 244 kunnasta eli 80 prosentista Manner-Suomen kuntia. Valtuutettujen vastausprosentti oli selkeästi korkeampi TerPS2-kunnissa kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Kyselyiden tuloksia tulkitessa on huomioitava, että aineistossa on valikoitumisharhaa. Kyselyyn ovat todennäköisimmin vastanneet ne, jotka aiheesta ovat eniten kiinnostuneita. Tämä koskee koko aineistoa ja sen osaaineistoja, mutta erityisesti valtuutettujen ja TerPS2-hankkeen ulkopuolisten kuntien vastauksia, joissa vastausprosentit jäivät pieniksi.
3 Kuvio 1. Hyvinvointiryhmän kyselyyn vastanneiden henkilöiden edustamat tahot. Kuvio 2. Hyvinvointiryhmän kyselyyn vastanneiden virka- tai muu asema.
4 2. TAVOITTEITA TUKENEET TOIMENPITEET JA SAAVUTUKSET PÄÄTAVOITE: Maamme kunnissa, palvelualueilla ja maakunnissa vallitsee hyvinvointijohtamisen kulttuuri, joka perustuu aktiivisesti toimiviin hyvinvointirakenteisiin. Hyvinvointirakenteet (= hyvinvointiryhmät ja niiden toiminta): Hankkeen päättyessä kaikissa hankekunnissa on virallisesti nimitetyt hyvinvointiryhmät. Hyvinvointiryhmänä toimii kahdeksassa kunnassa kunnan johtoryhmä 21 kunnassa laajennettu johtoryhmä 33 kunnassa erillinen ryhmä, jossa on vähintään yksi johtoryhmän jäsen. Kahdessa Kainuun osahankkeen kunnassa (Kajaani ja Sotkamo) hyvinvointiryhmänä toimiva johtoryhmä on käytännössä nimennyt erillisen ryhmän valmistelemaan hyvinvointikertomusta. Oulun Eteläisen osahankkeen Sievissä hyvinvointiryhmäksi nimetyn peruspalvelutoimikunnan sijaan hyvinvointikertomusta valmistelee käytännössä kunnan johtoryhmä. Yhteensä 24 kunnassa hyvinvointiryhmän puheenjohtajana toimii kunnanjohtaja. Muissa kunnissa puheenjohtajana toimii seuraavissa asemissa olevia henkilöitä: sivistystoimenjohtaja, varhaiskasvatusjohtaja tai -päällikkö, opetus- ja varhaiskasvatuspäällikkö, tekninen johtaja, henkilöstöjohtaja, suunnittelupäällikkö, kehittämispäällikkö, hallintojohtaja, perusturvajohtaja, sosiaali- ja terveysjohtaja, johtava hoitaja, liikuntapalvelujen johtaja, hyvinvointivastaava tai -koordinaattori, vapaa-ajanohjaaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja, sivistyslautakunnan puheenjohtaja, luottamushenkilö ja kansalaisopiston vararehtori. Ainakin yhdessä hyvinvointiryhmässä on määräajoin toimialan mukaan vaihtuva puheenjohtajuus. Hyvinvointiryhmät ovat tällä raportointikaudella jatkaneet hyvinvointikertomusten ja/tai vuosittaisten hyvinvointiraporttien valmistelua. Hanke on tukenut ryhmiä niiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Osa ryhmistä on toiminut jo pitkään itsenäisesti eikä ole juuri tarvinnut hankkeen tukea. Toisaalta mukana on kuntia, joissa hyvinvointiryhmien toiminta on käytännössä ollut hankkeen varassa tai hankevetoista vielä tälläkin raportointikaudella. Hanketyöntekijät ovat tarvittaessa auttaneet hyvinvointiryhmän kokousten valmistelussa, osallistuneet kokouksiin, esitelleet hyvinvointitietoa ja osallistuneet sen tulkintaan. Lisäksi he ovat pitäneet esillä keskustelua keskeisten toimijoiden rooleista ja vastuista sekä pysyvien hyvinvointirakenteiden tärkeydestä nyt, kun hanke on loppumassa. Keskusteluja on helpotettu julkaisemalla kaikkien Suomen kuntien käyttöön kattava esimerkkikuvaus siitä, millaisia hyvinvointijohtamiseen liittyviä vastuita kunnan toimijoilla voi olla (14 toimijan roolien ja vastuiden kuvaukset). Asiakirja on annettu myös Kuntaliitolle, joka pyrkii hyödyntämään sitä omassa hyvinvointirakenteiden ja
5 kuntajohtamisen kehittämistyössään erityisesti kuntien ylimmän johdon parissa. Asiakirja ja sitä koskeva diasarja ovat luettavissa ja ladattavissa liitteenä osoitteessa https://www.innokyla.fi/web/malli784775. Hyvinvointiryhmä toimii hankkeen päättyessä aktiivisesti tai varsin aktiivisesti 59/62 hankekunnassa. Useissa näistä kunnista toiminta koetaan juurtuneeksi eikä hankkeen loppuminen uhkaa ryhmän toiminnan jatkuvuutta. Lisäksi on suuri joukko kuntia, joissa toiminta on päässyt hyvään alkuun, mutta joissa esiintyy vielä haasteita ja joissa toiminnan vakiintuminen on kesken. Osassa kunnista hyvinvointijohtamisen tärkeyteen on herätty hankkeen loppumetreillä, jolloin hankkeelta saatavissa oleva tuki on jo loppumassa. Kolmessa hankekunnassa ryhmän toiminta ei ole vuoden 2014 aikana ollut aktiivista (= maksimissaan kaksi kokousta) tai sitä ei ole ollut laisinkaan. Näitä kuntia ovat Halsua, Kaustinen ja Kruunupyy (Keski-Pohjanmaan osahanke). Halsuan ryhmän toimiminen jatkossa on epätodennäköistä, ja Kaustisen ja Kruunupyyn ryhmien toiminta on epävarmaa. Taustalla on monia selittäviä tekijöitä (ks. kuntakohtaiset kuvaukset). Pirkanmaan osahankkeen Vesilahden kunnassa hyvinvointiryhmän kokoukset jäivät keväällä 2014 pitämättä talousneuvottelujen vuoksi, mutta kokouksia on jatkettu syksyllä. Niissä kunnissa, joissa toiminta ei ole ollut aktiivista, toimintaa on yritetty mahdollisuuksien mukaan aktivoida. Hanketyöntekijät ovat esimerkiksi opastaneet hyvinvointiryhmien vakituisia jäseniä heille kuuluvien tehtävien tekemiseen, kuten sähköisen hyvinvointikertomuksen käyttöön ja yhteenvetotekstien kirjoittamiseen ja viimeistelyyn. Joissakin kunnissa hanketyöntekijät ovat joutuneet tilanteen niin vaatiessa tekemään näitä tehtäviä myös itse. Jo hankkeen alkuvaiheessa otettiin kuitenkin se linja, että vakituisten toimijoiden puolesta tekeminen ei ole toiminnan jatkuvuuden kannalta suositeltava ratkaisu. Osa kunnista on suhtautunut hankkeelta saatavaan tukeen myönteisesti, mutta pieni osa on kokenut hankkeen rasitteeksi eikä ole syystä tai toisesta ollut halukas yhteistyöhön. Muutamassa kunnassa hyvinvointiryhmien työtä on hankkeen kautta ollut mahdotonta viedä eteenpäin. Jos hyvinvointiryhmien pysyvät jäsenet eivät sähköisen hyvinvointikertomuksen valmistelutyötä ole käytännössä hankeaikana tehneet, valmistelutyön jatkuvuus hankkeen jälkeen on epävarmaa. Hyvinvointirakenteisiin liittyviä Webropol-kyselyn tuloksia: Kyselyyn vastanneista hyvinvointiryhmien jäsenistä valtaosa (84 %) ilmoitti, että hänen edustamassaan ryhmässä on edustaja kaikilta kunnan toimialoilta ja että niin tulee ollakin. Kymmenen prosenttia koki, että jonkin toimialan edustaja puuttuu. Puuttuvat toimialat vaihtelivat laidasta laitaan (taloushallinto, keskushallinto, liikunta, tekniikka, sosiaali- ja terveystoimi, kulttuuri ja sivistys). Vain yksi prosentti vastanneista koki, että ryhmässä ei tarvitse olla kaikkien toimialojen edustajia (esim. teknisen toimen edustajaa tai että kokoonpano määräytyisi kulloinkin käsiteltävän asian mukaisesti). Hyvinvointiryhmissä oli vastaajien mukaan usein vakituisina jäseninä luottamushenkilöiden, kuntayhtymän tai yhteistoiminta-alueen ja yleishyödyllisten yhteisöjen edustajia. Viidennes koki, että hyvinvointiryhmässä ei tarvitse olla muiden kuin kunnan toimialojen edustajia.
6 Hyvinvointiryhmien toimintaan liittyviä kyselyn tuloksia on esitelty kuvioissa 3 ja 4. Yhteenvetona todetaan, että: TerPS2-kunnat: Hyvinvointiryhmän tehtävänkuvien koetaan selkeytyneen. Myös kokoontumiskertojen määrään, sisäisen yhteistyön määrään ja laatuun, kokousten ilmapiiriin ja asiantuntijoiden osaamisen arvostamiseen ollaan tyytyväisempiä hankkeen päättyessä kuin hankkeen alussa. Yleisesti ottaen TerPS2- kuntien tilanne näyttää vähintään samalta tai paremmalta kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa ja koko maassa. Koko maa: Suurin osa hyvinvointiryhmien jäsenistä pitää ryhmää tarpeellisena tai melko tarpeellisena. Suurin osa on myös tyytyväinen ryhmän kokoon ja kokoonpanoon, kokousten ilmapiiriin ja asiantuntijoiden osaamisen arvostamiseen. Ryhmän tehtävänkuvan selkeydessä, sisäisen yhteistyön määrässä ja laadussa ja erityisesti jäsenten sitoutumisessa ryhmän toimintaan on vielä paljon haasteita. Kuvio 3. Hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset ryhmän tehtävänkuvan selkeydestä ja ryhmän tarpeellisuudesta, koosta ja kokoonpanosta. Alkukyselyssä ei ollut kysymystä ryhmän tarpeellisuudesta.
7 Kuvio 4. Hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset kokoontumiskerroista, sisäisestä yhteistyöstä, jäsenten sitoutumisesta, ilmapiiristä ja toisten osaamisen arvostamisesta. Alkukyselyssä ei ollut kysymystä sitoutumiseen liittyen. Hyvinvointiryhmien jäseniltä kysyttiin myös arviota heidän omasta, henkilökohtaisesta toiminnastaan ryhmän jäsenenä (kuvio 5). Yhteenvetona voidaan todeta, että: TerPS2-kunnat: Hankeaikana on tapahtunut myönteistä kehitystä ryhmän toimintaan sitoutumisessa, ajallisten resurssien koetussa riittävyydessä ja oman tehtävänkuvan selkeydessä. Yleisesti ottaen TerPS2- alueen kuntien tilanne näyttää vähintään samalta tai paremmalta kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa ja koko maassa. Poikkeuksena ovat ajalliset resurssit, joiden koetaan TerPS2-kunnissa olevan vähemmän riittävät kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Tätä saattaa selittyä sillä, että hankekunnissa hyvinvointiryhmän toimintaan on ehkä koettu olleen suurempi paine kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Lisäksi selittävänä tekijänä voi toimia myös se, että hankekunnissa on oivallettu ryhmälle kuuluvien tehtävien vaativuus ja asiaan paneutumisen tärkeys. Koko maa: Omaa tehtävänkuvaa ryhmässä pidetään varsin selkeänä ja omaa roolia tarpeellisena. Vastaajissa on kuitenkin noin kolmannes niitä, jotka eivät ole kiinnostuneita ryhmän toiminnasta eivätkä ole sitoutuneet siihen (myönteiseen suuntaan tuloksia vääristävästä valikoitumisharhasta huolimatta). Ehkä tästä johtuen myös ajalliset resurssit koetaan vähäisiksi ryhmän tehtäviin nähden.
8 Kuvio 5. Hyvinvointiryhmien jäsenten itsearviointia omasta toiminnastaan ryhmän jäsenenä. Alkukyselyssä ei ollut kysymystä jäsenen kiinnostuksesta. Hyvinvointijohtamisen kulttuuri: Niissä hankekunnissa, joissa hyvinvointiryhmä toimii aktiivisesti ja joissa kunnan ylin johto on työssä mukana tai ainakin sen tukena, hyvinvointijohtamisen kulttuurin on koettu edistyneen hankkeen aikana. Suurimmassa osassa hankekuntia on koettu, että kunnassa on otettu hankkeen aikana ensimmäisiä askeleita kohti hyvinvointijohtamisen kulttuuria, mutta vakiintuneeseen ajattelu- ja toimintatapojen muutokseen on vielä matkaa. Kolmessa kunnassa hyvinvointijohtamisen kulttuurin edistymistä ei TerPS2-hankkeen mittareilla mitattuna ole juuri tapahtunut (Kainuun osahanke: Paltamo; Keski-Pohjanmaan osahanke: Halsua, Perho). Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kuntalaisten hyvinvointia ei kyseisissä kunnissa päätöksenteossa huomioitaisi sitä ei vaan toteuteta hankkeessa kehitetyillä välineillä. Hyvinvointijohtamisen kulttuuriin liittyviä Webropol-kyselyn tuloksia: Kuvioissa 6 ja 7 on esitelty, miten hyvinvointijohtamisen kulttuurin periaatteet toteutuvat valtuutettujen ja hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä. Periaatteiden muotoilussa on sovellettu Uusitalon ym. (Stakesin aiheita 21/2003, 52 53) käyttämää hyvinvointijohtamisen määritelmää.
9 Kuvio 6. Hyvinvointiryhmien jäsenten arviot hyvinvointijohtamisen periaatteiden toteutumisesta heidän omassa kunnassaan. Kuvio 7. Valtuutettujen arviot hyvinvointijohtamisen periaatteiden toteutumisesta heidän omassa kunnassaan. Valtuustokausi vaihtui TerPS2-alku- ja loppukartoitusten välisenä aikana, joten vastaajajoukko on ainakin osittain eri.
10 Yhteenvetona voidaan todeta, että: TerPS2-kunnat: Hyvinvointiryhmien jäsenet: Hyvinvointijohtamisen periaatteiden toteutumisessa ei ole hankkeen aikana tapahtunut hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä merkittäviä muutoksia. Pientä myönteistä kehitystä on tapahtunut poikkihallinnollisessa hyvinvoinnin edistämisessä ja siinä, että hyvinvointihaasteita pidetään yhtä tärkeinä kuin taloudellisia haasteita. TerPS2-kuntien tilanne on jäsenten mielestä varsin samanlainen kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Pientä eroa TerPS2- kuntien eduksi on heidän mielestään nähtävissä siinä, kuinka tasavertaisina hyvinvointi- ja taloushaasteita pidetään ja miten kuntaa johdetaan strategisesti hyvinvointi huomioiden. Valtuutetut: Hyvinvointijohtamisen periaatteet toteutuvat vuonna 2014 TerPS2-kuntien valtuutettujen mielestä heikommin kuin hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä (ero 5-11 %). Vuonna 2014 vastanneet valtuutetut kokevat hyvinvointijohtamisen periaatteiden toteutuvan hieman tai selkeästi huonommin kuin syksyllä 2012 vastanneet valtuutetut. Kuntien taloudellisen tilanteen kiristyminen voi osaltaan selittää tätä tulosta, sillä erityisen selvä ero näyttää olevan siinä, kuinka tasavertaisina hyvinvointia ja taloutta pidetään. TerPS2-kuntien valtuutettujen mielestä tilanne on samankaltainen kuin hankkeen ulkopuolisissakin kunnissa, paitsi hyvinvoinnin ja talouden tasavertaisuuden osalta TerPS2-kuntien tilanne näyttää hieman heikommalta hankkeen ulkopuolisiin kuntiin verrattuna. Koko maa: Kaiken kaikkiaan hyvinvointijohtamisen kulttuurissa on sekä valtuutettujen että hyvinvointiryhmien jäsenten keväällä 2014 tekemän arvion perusteella vielä paljon kehittämisen varaa kaikissa Suomen kunnissa. OSATAVOITE 1: Osahankealueiden luottamushenkilöillä, johtavilla viranhaltijoilla ja hyvinvointikoordinaattoreilla on riittävä hyvinvointijohtamisen osaaminen sekä aktiivisesti toimiva tuki- ja viestintäverkosto. Osaaminen: Hanketyöntekijät ovat jatkaneet kouluttamista tai koulutustuen antamista kuntien yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Kirjallisten materiaalien, koulutusten, perehdytysten ja esittelytilaisuuksien kohteena on ollut muun muassa valtuustoja, kuntien johtoryhmiä, kunnanhallituksia, lauta- tai valiokuntia, hyvinvointikoordinaattoreita ja esimiehiä. Koordinaattoreiden ohella eniten yhteistyötä on ollut kuntien johtoryhmien kanssa, sillä monessa kunnassa hyvinvointiryhmänä toimii johtoryhmä tai sen laajennettu versio. Valtuusto on tavattu 56/62 hankekunnassa. Lautakuntien ja esimiesten tapaaminen on hankekokonaisuuden näkökulmasta katsottuna ollut enemmin satunnaista kuin säännönmukaista. Todennäköisesti tämän taustalla on hanketyöntekijöiden ajallisten resurssien rajallisuus.
11 Pienessä osassa hankekunnista on ehditty ja voitu kouluttaa sekä edellisen että kuluvan kauden valtuutetut. Kuudessa kunnassa ei ole hankeaikana päästy tapaamaan kuluvan kauden valtuutettuja (Kainuun osahanke: Kuhmo; Keski-Pohjanmaan ja Kruunupyyn osahanke: Lestijärvi, Perho, Toholampi; Oulunkaaren osahanke: Vaala; Oulun Eteläisen osahanke: Kalajoki). Monessa kunnassa valtuustokoulutuksesta sopiminen on ollut tälläkin raportointikaudella haasteellista. Koulutuksille saatu aika on vaihdellut hankeaikana merkittävästi. Lyhimmillään voidaan puhua valtuutetuille annetusta infosta (10 20 minuuttia), kun taas pisimmillään koulutusaikaa on saatu kerralla tai useassa osassa yhteensä 3-4 tuntia. Aktiivisimmissa kunnissa luottamushenkilöitä on tavattu muissakin yhteyksissä kuin vain valtuuston tapaamisissa. Parhaimmillaan luottamushenkilöt ovat osallistuneet esimerkiksi indikaattoritiedon tulkintaan ja hyvinvoinnin vahvuuksien ja kehittämistarpeiden määrittelyyn. Minimissään valtuusto on nähnyt hyvinvointikertomuksen vasta sen hyväksyntäkäsittelyn yhteydessä. Muutamassa kunnassa on päätetty, että hyvinvointikertomusta ei käsitellä valtuustossa erillisenä asiakirjana, vaan sen asiat integroidaan talousarvioon, ja vain talousarvio viedään valtuustokäsittelyyn. Joissakin valtuustokäsittelyissä kertomus on herättänyt runsaasti mielenkiintoa ja hyvää keskustelua. Joissakin kunnissa valtuuston vastaanotto on puolestaan ollut välinpitämätön, ja joidenkin yksittäisten luottamushenkilöiden osalta jopa nihkeä. Tätä voi selittää osaltaan se, että valtuutettujen koulutus on jäänyt niin vähäiseksi, että heidän on vaikea oivaltaa, mistä hyvinvointikertomuksessa kokonaisuudessaan on kyse. Kertomus mielletään usein päällekkäiseksi muiden laadittujen ohjelmien ja suunnitelmien kanssa. Lisäksi sitä pidetään asiakirjana, joka hyväksytään ilman keskustelua ja joka jää sen jälkeen unohduksiin. Koska luottamushenkilöiden tuki hyvinvointikertomustyölle on todettu hankkeessa tärkeäksi, asiakirja voi tuen ja kiinnostuksen puuttuessa jäädäkin valtuutetuilta unohduksiin. Hanke on jatkanut maakunnallisia Yhdessä oppien, tietä raivaten -seminaareja. Tällä raportointikaudella seminaari on pidetty neljässä maakunnassa (Pohjanmaa, Päijät-Häme, Lappi ja Keski-Suomi), joissa seminaareihin on osallistunut yhteensä 131 henkilöä. Kanta-Häme on ainoa maakunta, johon hankkeen aikana seminaaria ei yrityksestä huolimatta saatu järjestymään. Ahvenanmaalle hanke ei ole ulottunut. Räätälöityjä tilauskoulutuksia on järjestetty sähköisestä hyvinvointikertomuksesta (kolme koulutusta, 43 osallistujaa), vaikutusten ennakkoarvioinnista (kolme koulutusta, 69 osallistujaa), hyvinvointijohtamisen vuosikellosta (kolme koulutusta, 50 osallistujaa) ja hyvinvointijohtamisen kokonaisuudesta (kolme koulutusta, 81 osallistujaa). Tällä raportointikaudella koulutuksiin osallistujia on ollut yhteensä 364. Lisäksi vuoden 2014 Kuntamarkkinoilla pidettiin kaksi tietoiskua, joihin osallistui 28 henkilöä. Hanke on lähettänyt sähköisen hyvinvointikertomuksen pääkäyttäjille tällä raportointikaudella seitsemän uutiskirjettä, joissa on jaettu osaamisen ja sähköisen hyvinvointikertomuksen käytön tueksi tarkoitettuja vinkkejä ja hankkeen tuotoksia.
12 Osaamiseen liittyviä Webropol-kyselyn tuloksia: Hyvinvointiryhmien jäsenten arviot omasta hyvinvointiryhmän toimintaan liittyvästä osaamisestaan ja koulutustarpeesta on esitetty kuvioissa 8 ja 9. Yhteenvetona voidaan todeta, että TerPS2-kunnat: Hyvinvointiryhmien jäsenet kokevat, että hyvinvointitiedon hyödyntäminen kuntastrategiassa ja vastaajan edustaman tahon toiminnassa on tullut hankkeen aikana helpommaksi. Näin on käynyt myös hyvinvointikertomuksen kytkemisessä kunnan toiminnan ja talouden suunnitteluun. Vaikutusten ennakkoarviointi (EVA) -menetelmän suhteen TerPS2-kuntien hyvinvointiryhmissä on selvästi enemmän koettua osaamista kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Muissa osaamisalueissa koettu osaaminen on suunnilleen samaa tasoa kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. TerPS2-kuntien hyvinvointiryhmien jäsenet kokevat hankkeen ulkopuolisia kuntia vähemmän koulutustarvetta. Koko maata ajatellen osaamisessa on vielä kehitettävää kaikilla osaamisalueilla. Erityisenä haasteena näyttää olevan EVA-menetelmän käyttö. Vaikka merkittävä osa hyvinvointiryhmien jäsenistä kokee, etteivät hyvinvointiryhmälle kuuluvat tehtävät ole helppoja, lisäkoulutusta haluaa vain kolmannes. Valtuutettujen arviot omasta osaamisestaan hyvinvointikertomukseen ja vaikutusten ennakkoarviointi -menetelmän käyttöön on esitetty kuviossa 10. TerPS2-kunnat: Hyvinvointikertomuksen hyödyntäminen kunnan toiminnan ja talouden suunnittelussa ei ole valtuutettujen mielestä sen helpompaa hankkeen päättyessä kuin alussakaan. Tämä voi osaltaan selittyä sillä, että valtuutettujen kouluttamiseen saadut ajat ovat pääsääntöisesti olleet hyvin lyhyitä. Niitä voidaan paremminkin pitää infotilaisuuksina kuin koulutuksina, minkä vuoksi ne eivät ole lisänneet valtuutettujen osaamista. Valtuutetut ovat myös vaihtuneet kyselyjen välillä. TerPS-kuntien valtuutettujen koettu osaaminen on samaa tasoa kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Valtuutettujen EVA-menetelmään liittyvä koettu osaaminen on sen sijaan TerPS2-kunnissa hieman parempi kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Valtuutettujen kokemassa koulutuksen tai lisäkoulutuksen tarpeessa ei ole eroa TerPS2-kuntien ja hankkeen ulkopuolisten kuntien välillä. Koko maa: Suurin osa valtuutetuista kokee hyvinvointikertomuksen hyödyntämisen ja EVA-menetelmän käytön päätöksenteon tukena vaikeaksi. Yli 70 prosenttia valtuutetuista kokee tarvitsevansa aiheista koulutusta tai lisäkoulutusta.
13 Kuvio 8. Hyvinvointiryhmien jäsenten arvioita omasta hyvinvointiryhmän toimintaan liittyvästä osaamisestaan. Kuvio 9. Hyvinvointiryhmien jäsenten arviot omasta koulutustarpeestaan.
14 Kuvio 10. Valtuutettujen arviot omasta hyvinvointikertomukseen ja vaikutusten ennakkoarviointiin liittyvästä osaamisestaan. Hyvinvointiryhmän yhteistyöverkosto: Monessa hankekunnassa on keskitytty ensisijaisesti hyvinvointiryhmän sisäisen toiminnan, hyvinvointikertomuksen valmisteluprosessin ja sähköisen hyvinvointikertomuksen käytön opetteluun. Lisäksi aikaa on vienyt yhteistyön kehittäminen kunnan muiden sisäisten toimijoiden kanssa (esim. kunnan johtoryhmä, lauta- ja valiokunnat, luottamushenkilöt ja esimiehet). Tämän vuoksi useimmissa kunnissa on toistaiseksi ollut aikaa ryhmän ulkopuolisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön vähän tai ei ollenkaan. Yhteistyön tarve kuitenkin tiedostetaan useimmissa hyvinvointiryhmissä, joten yhteistyöverkostoja tullaan näissä kunnissa kehittämään hankkeen jälkeen. Monessa kunnassa yhteistyön kehittämistä ollaankin parhaillaan suunnittelemassa. Toisaalta monessa hankekunnassa on ehditty tälläkin raportointikaudella osallistaa esimerkiksi kuntalaisia ja kolmannen sektorin edustajia hyvinvointikertomuksen valmisteluun. Kuntalaisten ja kolmannen sektorin edustajien kanssa on tehty yhteistyötä muun muassa seuraavilla tavoilla: Kuntalaisten ja kolmannen sektorin edustajien vierailut hyvinvointiryhmän kokouksissa Yhteistyö erilaisten hyvinvoinnin teemaryhmien, joissa on edustajia edellä mainituista tahoista, kanssa Verkostokartan piirtäminen ja sen esittely: Kartan avulla on käyty läpi järjestöjen kanssa yhteistyön
15 kehittämistarpeita ja sitä, miten kukin toimija tukee kuntalaisten hyvinvointia. Yleisölle avoimet tapahtumat, joissa on muun muassa esitelty hyvinvointikertomuksen tietoja kuntalaisten hyvinvoinnista ja pyydetty osallistujilta näkökulmia tietojen tulkintaan ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitelmaan Kuntalaisille ja järjestöille tehdyt kyselyt Neuvostojen tai muiden vastaavien kanssa pidetyt tapaamiset (esim. esitelty hyvinvointikertomuksen hyvinvointitietoa muun muassa vanhusneuvostolle, nuorisovaltuustolle, Eläkeliiton paikallisyhdistykselle, kyläyhdistykselle ja maataloustuottajien yhdistykselle) Sosiaalinen media (esim. otakantaa.fi-palvelu, Facebook) Kunnittain tai alueellisesti rakennetut asiakas- tai kuntalaisfoorumit, joissa kuntalaiset ovat voineet kertoa hyvinvointiryhmän jäsenille omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan Kunnanjohtajan kierros kouluissa: Kunnanjohtaja pyysi lapsia piirtämään ja kirjoittamaan hyvinvointiin liittyvää aineistoa kuntastrategian valmistelun pohjaksi. Hankkeessa on tehty kartoitus siitä, miten Pohjois-Pohjanmaan maakunnalliset toimijat voisivat tukea maakuntaan kuuluvien kuntien hyvinvointijohtamista ja hyvinvointikertomusten valmistelua. Tätä varten hankkeen osa-aikainen työntekijä on käynyt keskusteluja seitsemän maakunnallisen toimijan edustajien kanssa: 1) Pohjois-Suomen aluehallintovirasto 2) Pohjois-Pohjanmaan liitto 3) Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö 4) Oulun yliopisto, terveyshallintotiede 5) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 6) Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö 7) Sosiaali ja terveys ry (Soste eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö) Keskustelujen tuloksena laadittiin kirjalliset kuvaukset siitä, mitä kukin toimija tekee ja voisi jatkossa tehdä. Tehtäviä on kirjattu vuosikelloiksi, joskin vuosikellon muotoon kirjaaminen osoittautui hieman vaikeaksi. Vuosikellolla haluttiin kuitenkin korostaa sitä, että maakunnallisten toimijoiden olisi tärkeää rytmittää oma toimintansa tukemaan kuntien tarpeita (esimerkiksi tuottamaan hyvinvointitietoa kunnille silloin, kun hyvinvointikertomusprosessi sitä edellyttää). Vuosikellot on jaettu tiedoksi Pohjois-Pohjanmaan kunnille. Lisäksi ne on julkaistu internetissä myös muiden maakuntien hyödynnettäväksi. Vuosikellojen yhteydessä on tärkeää korostaa sitä, että rakennemuutosten myötä toimijat ja tehtävät tulevat lähivuosina muuttumaan, minkä vuoksi vuosikelloja tulee päivittää säännöllisesti. Lisäksi hyvinvointiin liittyviä maakunnallisia toimijoita on paljon muitakin kuin edellä kuvatussa (sosiaali- ja terveyspalvelupainotteisessa) listassa on lueteltu. Hankkeen rajallisten resurssien vuoksi keskustelut rajattiin vain edellä kuvattuihin tahoihin. Pohjois- Pohjanmaan maakunnan hyvinvointijohtamisen vuosikellojen kokoamisesta päävastuun kantanut hanketyöntekijä jatkaa vuosikellotyöskentelyä hankkeen jälkeenkin osana omaa vakituista työtään. Seuraava maakunnallisten toimijoiden kokoontuminen on marraskuussa 2014.
16 Yhteistyöverkostoon liittyviä Webropol-kyselyn tuloksia: Kuviossa 11 on esitelty hyvinvointiryhmien jäsenten kokemuksia ryhmän yhteistyöverkostosta. Yhteenvetona voidaan todeta, että: TerPS2-kunnat: Vertailua hankkeen alkutilanteeseen ei voi tehdä, koska kysymyksenasettelu alkukyselyssä oli erilainen. TerPS2-kuntien tilanne on suunnilleen sama kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Koko maa: Verkoston riittävyydessä ja sen toiminnan aktiivisuudessa ja yhteistyön onnistumisessa on paljon kehittämisen varaa. Verkoston riittävyys koetaan yleisesti ottaen paremmaksi kuin sen toiminnan aktiivisuus: Vaikka verkosto olisi olemassa, sitä ei välttämättä osata tai ehditä hyödyntää täysipainoisesti. Kuvio 11. Hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset ryhmän yhteistyöverkostosta. Hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä parhaimmat osallistumismahdollisuudet ovat luottamushenkilöillä, erilaisilla teemaryhmillä, kolmannen sektorin edustajilla ja seurakunnilla (40 69 % vastaajista piti mahdollisuuksia hyvinä tai melko hyvinä). Heikoimmat verkostoon osallistumismahdollisuudet arvioitiin olevan kuntalaisilla ja yrityksillä (noin 20 % arvioi mahdollisuudet hyviksi tai melko hyviksi).
17 OSATAVOITE 2: Yli puolessa maamme kunnista käytetään poikkihallinnollisesti sähköistä hyvinvointikertomusta osana kunnan toiminnan ja talouden suunnittelua. Sähköinen hyvinvointikertomus on käyttäjäystävällinen ja vastaa keskeisimpien käyttäjäryhmien tarpeisiin. JA OSATAVOITE 3: Strategisen tason hyvinvointilinjaukset konkretisoituvat kuntien palvelurakenteiden toiminnassa kaikilla hallinnonaloilla. Hyvinvointikertomukset kunnissa: Osahanke- ja kuntakohtainen kuvaus hyvinvointikertomusten tilanteista on taulukossa 2. Tällä raportointikaudella valtuusto on hyväksynyt valtuustokausittaisen hyvinvointikertomuksen 17:ssä tai vuosittaisen hyvinvointiraportin kuudessa hankekunnassa (yhteensä 23 hankekunnassa). Valtuustokausittainen kertomus on valmis tai valmistumassa hyväksyttäväksi vuoden 2014 aikana 14 hankekunnassa. Vuosittainen hyvinvointiraportti on valmis tai valmistumassa hyväksyttäväksi vuoden 2014 aikana 19 kunnassa. Koko hankkeen aikana tai vuoden 2014 loppuun mennessä valtuusto on hyväksynyt joko valtuustokausittaisen kertomuksen tai vuosittaisen raportin yhteensä 58/62 hankekunnassa. Seuraavat neljä kuntaa eivät todennäköisesti ole vuoden 2014 loppuun mennessä vieneet valtuustokäsittelyyn kumpaakaan asiakirjaa: Keski-Pohjanmaa ja Kruunupyy: o Kruunupyy: Valmistelu on erinäisistä syistä (mm. henkilöstövaihdokset) johtuen kesken. Työ käynnistyi kunnolla vasta hankkeen loppumetreillä. o Halsua: Kertomusta tai vuosittaista raporttia ei valmistella, koska työvälineen ei koeta tuovan pienelle kunnalle mitään lisäarvoa. Oulunkaari: o Vaala: Valmistelu on kesken, koska ryhmässä on ollut henkilöstövaihdoksia eikä ryhmän kokoonpano ole vastannut ryhmälle kuuluvia tehtäviä (=strategisen johdon edustajat ovat puuttuneet ryhmästä). Ryhmän kokoonpano on uudistettu syksyllä 2014. Oulun Eteläinen: o Merijärvi: Hanketyöntekijän jouduttua jäämään kuukausiksi pois työstä valmistelu oli keskeytynyt. Työ on käynnistynyt uudelleen vuonna 2014, mutta on edelleen kesken. Yhteensä 32/62 kuntaa on valmistellut hankeaikana tai vuoden 2014 loppuun mennessä sekä valtuustokausittaisen hyvinvointikertomuksen (tai ilman tarkempaa aikaväliä olevan hyvinvointikertomuksen työvälineen vanhalla versiolla) että ainakin yhden vuosittaisen raportin.
18 TAULUKKO 2. Hyvinvointikertomusten (HVK) tilanne hankkeen päättyessä osahankkeittain ja kunnittain. KAINUU (7 kuntaa) Valtuusto hyväksynyt kertomuksen tai vuosittaisen raportin tällä raportointikaudella KESKI- POHJAN-MAA JA KRUUNU- PYY (9 kuntaa) KOILLISMAA Valtuusto hyväksynyt kertomuksen tai vuosittaisen raportin TerPS2:n aikana ennen tätä raportointikautta Ristijärvi 2 Suomussalmi Kajaani 2 HVK tehty versiolla 0.2 1 : Kuhmo Kokkola 3 Kuusamo 4 Kannus 3 Kaustinen 3 Lestijärvi 3 Toholampi 3 Veteli 3 Taivalkoski Valmis tai loppusuoralla ja pyritään saamaan valtuustokäsittelyyn tai talousarvion osaksi vuoden 2014 aikana Hyrynsalmi 2, 3 Kuhmo 4 Paltamo Sotkamo 2, 3 Vuosittainen: Kajaani Paltamo 2 Ristijärvi Suomussalmi 2 Perho 3 Vuosittainen: Taivalkoski Työstäminen alkuvaiheessa tai kesken Kruunupyy Ei valmistella tai valmistelu on epävarmaa Halsua (2 kuntaa) LAKEUS (5 kuntaa) OULU OULUN- KAARI (5 kuntaa) OULUN ETELÄINEN (14 kuntaa) PIRKANMAA (19 kuntaa) Hailuoto Kempele Liminka Lumijoki Tyrnävä Ii HVK tehty versiolla 0.2 1 : Pudasjärvi Utajärvi Haapajärvi Kärsämäki Pyhäjärvi Reisjärvi Alavieska Akaa 3 Lempäälä Urjala 3 Valkeakoski 3 Nokia 2 Vuosittainen: Hämeenkyrö Ylöjärvi HVK tehty versiolla 0.2 1 : Kangasala Punkalaidun Sastamala Liminka Vuosittainen: Tyrnävä Oulu Simo Haapavesi Pyhäntä Siikalatva Sievi Juupajoki Kihniö Orivesi Pälkäne Vuosittainen: Lempäälä Nokia 2 Pirkkala Punkalaidun Sastamala Vuosittainen: Kempele 2 Hailuoto 2 Vuosittainen: Oulu 4 Kalajoki 2 Oulainen Nivala Vuosittainen: Haapajärvi Kärsämäki Pyhäjärvi Reisjärvi Haapavesi Pyhäntä Siikalatva Ylivieska Ikaalinen Ruovesi Virrat Ylöjärvi Vuosittainen: Kangasala Pälkäne Vesilahti Vuosittainen: Liminka Lumijoki Tyrnävä Pudasjärvi Utajärvi Vaala Vuosittainen: Ii Merijärvi Hämeenkyrö Pirkkala Vesilahti Vuosittainen: Juupajoki Kihniö 1 Työvälineen versiosta 0.2 johtuen ei välttämättä määriteltävissä valtuustokausittaiseksi tai vuosittaiseksi. 2 Ei erillistä valtuustokäsittelyä. Hyvinvointikertomus tai vuosittainen raportti on viety tai viedään valtuustokäsittelyyn talousarvion ja/tai tilinpäätöksen osana. 3 Valtuustokausittainen kertomus sisältää vuosittaisen suunnitelman ja/tai raportoinnin, eli vuosittaista raporttia tai suunnitelmaa ei tehdä erikseen ainakaan tällä valtuustokaudella. 4 Vuosittainen raportti tehdään talousarvion, toimintakertomuksen, osavuosikatsauksen tms. yhteyteen sähköistä hyvinvointikertomusta hyödyntäen.
19 Valmistelua on useissa kunnissa pyritty aikatauluttamaan niin, että se sopii yhteen kunnan toiminta- ja taloussuunnittelun vuosikellon kanssa. Joissakin kunnissa tätä helpottamaan on laadittu kirjallinen vuosikello, jossa hyvinvointikertomuksen valmistelu on integroitu talousarvion valmistelun aikatauluun. Monessa kunnassa tähän tarpeeseen on kuitenkin havahduttu vasta hyvinvointikertomuksen valmistelun loppuvaiheilla, jolloin kertomuksen varsinainen tarkoitus ja mahdollisuudet ovat alkaneet hahmottua. Läheskään kaikkia hankekuntien valtuuston hyväksymiä hyvinvointikertomuksia ei ole osattu, ehditty tai pystytty vielä kytkemään kunnan toiminnan ja talouden suunnitteluun (ks. kuntakohtaiset kuvaukset ja tämän raportin kohta Mahdolliset uudet ongelmat ja haasteet ). Joissakin kunnissa hyvinvointikertomuksen kytkemistä strategiatyöhön ja toiminnan ja talouden suunnitteluun on jo tehty ansiokkaasti. Käytännössä tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että hyvinvointiryhmien jäseniä on ollut mukana strategiaa ja talouden ja toiminnan suunnitelmaa valmistelevissa ryhmissä edistämässä sitä, että hyvinvoinnin näkökulma tulee huomioiduksi hyvinvointikertomuksen tietoja on hyödynnetty kuntastrategian laadinnassa tai päivityksessä, minkä ansiosta hyvinvointitiedolla on aiempaa näkyvämpi ja tiedostetumpi rooli hyvinvointikertomuksen sisältämän hyvinvointisuunnitelman tavoitteet / tavoitteita ja toimenpiteet / toimenpiteitä arviointimittareineen on kirjattu taloussuunnitelmaan, käyttösuunnitelmiin ja tuloskortteihin. Joissakin kunnissa on haluttu välttää päällekkäisyyttä niin, että hyvinvointikertomukseen sisältyvä hyvinvointisuunnitelma on jätetty täyttämättä. Sen sijaan suunnitelma on kirjattu suoraan toiminta- ja taloussuunnitelmaan ja käyttösuunnitelmiin. Keskeinen havainto on se, että hyvinvointikertomuksen jalkauttaminen ruohonjuuritason työhön saakka edellyttää hyvinvoinnin saamista näkyväksi osaksi kuntastrategiaa ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Näiden asiakirjojen kautta hyvinvointi siirtyy luontevasti myös muihin asiakirjoihin eli käyttösuunnitelmiin ja kunnan toimintaa ja taloutta seuraaviin ja arvioiviin asiakirjoihin (osavuosikatsaukset, tilinpäätökset, toiminta- ja arviointikertomukset). Hyvinvointikertomukseen liittyviä Webropol-kyselyn tuloksia: Kuvioissa 10 ja 11 on esitelty tuloksia liittyen hyvinvointikertomuksen hyödyntämiseen kunnan toiminnan ja talouden suunnittelussa. Yhteenvetona voidaan todeta, että: TerPS2-kunnat: Kertomusten kytkeminen toiminnan ja talouden suunnitteluun näyttää sekä valtuutettujen että hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä kehittyneen hankkeen aikana. Valtuutettujen mielestä kytkeminen onnistuu heikommin kuin hyvinvointiryhmien jäsenten mielestä. Kertomusten hyödyntämisessä hyvinvointiryhmän jäsenten edustamien tahojen toiminnassa on tapahtunut vain pientä kehittymistä. TerPS2-kuntien tilanne on hieman parempi kuin hankkeen ulkopuolisissa kunnissa. Koko maa: Kertomusten kytkemisessä toiminnan ja talouden suunnitteluun ja hyvinvointiryhmän jäsenen edustaman tahon toimintaan ollaan vasta alussa, erityisesti valtuutettujen mielestä. Kytkeminen toteutuu toistaiseksi sitä heikommin, mitä pidemmälle prosessissa edetään eli parhaiten se onnistuu suunnittelussa ja heikoimmin arvioinnissa. Tulos selittynee sillä, että useimmissa kunnissa hyvinvointikertomuksen kytkeminen toiminnan arviointiin on tulossa ajankohtaiseksi vasta lähiaikoina tai myöhemmin, kun
20 ensimmäiset kertomukset ovat arvioitavissa. Kytkeminen vaatii opettelua, asian sisäistämistä ja sitä, että kytkemiselle löydetään kunnan omiin toimintatapoihin ja asiakirjoihin soveltuvat menetelmät. Kuvio 10. Valtuutettujen ja hyvinvointiryhmien jäsenten arviot hyvinvointikertomuksen kytkeytymisestä kunnan toiminnan ja talouden suunnitteluun. Kuvio 11. Hyvinvointiryhmien jäsenten arviot siitä, miten hyvinvointikertomusta hyödynnetään vastaajan edustaman tahon toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.
21 Kuvioissa 12 14 on esitelty tulokset, jotka koskevat hyvinvoinnin näkyvyyttä kuntastrategiaan, toiminta- ja taloussuunnitelmaan ja hallinnonalojen käyttösuunnitelmiin kirjatuissa teksteissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että: TerPS2-kunnat: Sekä valtuutetut että hyvinvointiryhmien jäsenet kokevat, että hyvinvoinnin näkyvyys kuntastrategissa ja toiminta- ja taloussuunnitelmassa on edistynyt hankkeen aikana. Näkyvyyttä käyttösuunnitelmissa ei arvioitu hankkeen alkukyselyssä. Hyvinvointiryhmien jäsenet arvioivat näkyvyyden paremmaksi kuin valtuutetut. TerPS2-kuntien tilanteet ovat samaa tasoa kuin hankkeen ulkopuolisissakin kunnissa. Koko maa: Hyvinvointiryhmien jäsenet arvioivat näkyvyyden paremmaksi kuin valtuutetut. Molemmat kohderyhmät arvioivat hyvinvoinnin näkyvän parhaiten kuntastrategiassa. Strategiaa toteuttavissa, konkreettisemmalla tasolla olevissa toiminta- ja taloussuunnitelmassa ja käyttösuunnitelmissa näkyvyys arvioidaan heikommaksi. Hyvinvoinnin huomiointi vaikuttaa siis olevan helpommin nähtävissä strategisella kuin operatiivisella käytännön tasolla. Kuvio 12. Valtuutettujen ja hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset hyvinvoinnin näkyvyydestä kuntastrategiassa.
22 Kuvio 13. Valtuutettujen ja hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset hyvinvoinnin näkyvyydestä kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Kuvio 14. Valtuutettujen ja hyvinvointiryhmien jäsenten näkemykset hyvinvoinnin näkyvyydestä toimialojen käyttösuunnitelmissa.
23 Sähköinen hyvinvointikertomus -työväline: Tällä raportointikaudella sähköisen hyvinvointikertomuksen ympärille on kehitetty toimintamalli, joka on julkaistu Innokylässä (www.innokyla.fi/web/malli784775). Toimintamalli oli ehdolla toukokuussa 2014 TERVE-SOS-palkinnon saajaksi. Kaikki toimintamallin kannalta tärkeät hankkeen tuotokset on julkaistu Innokylässä mallin liitteinä (mm. vuosikellopohjat, valmistelumatriisi, diapankki, esimerkit rooleista ja vastuista) kaikkien kuntien hyödynnettäväksi. Työvälineen kehittämistarpeet kokoava vaatimusmäärittely-asiakirja (110 sivua) on luovutettu Kuntaliitolle, jossa se on jo nyt toiminut esimerkiksi indikaattoriosion kehittämisen pohjana. Kehittämistoiveiden keräämistä on jatkettu asiakirjan valmistumisen jälkeenkin. Myös hankkeessa kehitettyjä ja käytettyjä koulutusmateriaaleja on annettu Kuntaliitolle ja Finnish Consulting Group Oy:n (FCG) toimijoille. Tällä hetkellä työvälineen käytettävyydessä on vielä merkittäviä, pitkälti aiemmista ohjelmointiratkaisuista johtuvia puutteita. Kuntaliiton tekninen asiantuntija on korjannut puutteita omien aikataulujensa sallimissa rajoissa. Osa puutteista vaatii kokonaan uuden ohjelmoinnin. Myös työvälineen visuaalinen ilme koetaan nykyisin raskaaksi, sekavahkoksi ja modernisointia kaipaavaksi. Näistä syistä johtuen hanke on ostanut syksyllä 2014 käyttöliittymäsuunnittelijalta ja graafiselta suunnittelijalta asiantuntijapalvelua, jonka tuotoksena on syntynyt dokumentin muodossa oleva ehdotus seuraavan sähköisen hyvinvointikertomuksen version käyttöliittymästä (kuvio 15). Suunnitelma tähtää nimenomaan työvälineen käytettävyyden parantamiseen, työvälineen itseohjautuvuuteen ja visuaalisen ilmeen uudistamiseen. Suunnitelma on luovutettu Kuntaliitolle jatkokehittämisen pohjaksi. Myös käyttöliittymäsuunnittelussa on huomioitu vaatimusmäärittelyssä esille nousseita kehittämistarpeita. Kuvio 15. Käyttöliittymäsuunnittelijan ja graafikon näkemys siitä, miltä sähköisen hyvinvointikertomuksen pääsivu voisi tulevaisuudessa esimerkiksi näyttää. Tekstisisältöön ei vielä tässä vaiheessa ole kiinnitetty huomiota.
24 Työvälineen käyttäjien hallintaan liittyvien puutteiden takia aktiivisten, kuntakohtaisten käyttäjien määrän arvioiminen on vielä vaikeaa ja työlästä. Työvälineellä oli syyskuun lopussa Kuntaliiton teknisen asiantuntijan mukaan 408 pääkäyttäjää. Osassa kunnista voi nykyisin olla useampia pääkäyttäjiä, ja lisäksi pääkäyttäjätunnuksia on myös alueellisilla toimijoilla, kuten sairaanhoitopiireillä ja kuntayhtymillä. Osa pääkäyttäjätunnuksista voi kuitenkin olla vanhentuneita tai niitä ei välttämättä käytetä, vaikka tunnus olisi tilattukin. Maaliskuussa tehdyn Webropol-kyselyn tulokset ja pääkäyttäjälistan tiedot yhdistämällä päädyttiin kesäkuussa 2014 seuraaviin käyttöä koskeviin tuloksiin: Ainakin 134 kuntaa on valmistellut vähintään yhden hyvinvointikertomuksen, joka on tehty sähköisellä hyvinvointikertomus-työvälineellä (kuviossa 13 merkitty vihreällä värillä) Ainakin 102 kunnalla kertomuksen valmistelu työvälineellä oli kesken tai kunnalla oli käytössään työvälineen käyttäjätunnus (kuviossa 13 merkitty keltaisella värillä) Työvälinettä käytti siis kesäkuussa 2014 yhteensä 236 kuntaa eli 78 prosenttia Manner-Suomen kunnista (ks. kuvio 16). Kuvio 16. Sähköistä hyvinvointikertomusta kesäkuussa 2014 käyttäneet kunnat. OSATAVOITE 4: TerPS2:n koordinaatiohankkeen, osahankkeiden ja sidosryhmien välinen yhteistyö on tukenut hyvinvointijohtamisen ja -rakenteiden kehittämistä kunnissa, palvelualueilla, maakunnissa ja kansallisesti. Hankkeen sisäinen yhteistyö: Hankkeessa on pidetty tällä raportointikaudella kaksi ohjausryhmän ja kaksi projektiryhmän kokousta ja neljä projektityöryhmän työkokousta. Työkokouksissa on suunniteltu yhdessä muun muassa päätösseminaaria ja Matkalla hyvinvointiin -lehteä. Viestintä on ollut aktiivista. Koordinaatiohanke on pyrkinyt vastaamaan osahankkeilta
25 nousseisiin kehittämistarpeisiin (muun muassa koulutuksilla ja tuottamalla osahankkeille materiaalia työn tueksi, kuten esimerkkikuvaukset hyvinvointijohtamisen rooleista ja vastuista). Osahankkeille on lähetetty kirjalliset ohjeet ja valmiit asiakirjapohjat hankkeen valtionavustushakemusta ja -selvitystä varten. Projektipäällikkö kävi vierailulla jokaisessa osahankkeessa, ja hankkeen tavoitteiden saavuttaminen käytiin läpi kuntakohtaisesti. Hankkeen työntekijöille suunnatun Webropol-kyselyn pohjalta hankkeen vahvuuksia ovat olleet muun muassa: Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne ja hyvät vaikutusmahdollisuudet hankkeen sisällä Sitoutuneet työntekijät Lähes kaikkien (yli 90 %) työntekijöiden mielestä hankkeen sisäinen yhteistyö on tukenut työntekijän työtä hyvin tai melko hyvin Kaikki kokivat koordinaatiohankkeen ja osahankkeiden välisen yhteistyön hyväksi tai melko hyväksi o Jaksamista ja osaamista vahvistaneet, antoisat työkokoukset ja kokemusten vaihto o Aktiivinen sisäinen viestintä o Vahva, suunnitelmallinen ja selkeä hankkeen koordinointi ja hallinnointi Hankkeen kehittämistarpeiksi nousivat kyselyn mukaan muun muassa seuraavat asiat: Koordinaatiohankkeen tukemaa osahankkeiden välistä yhteistyötä olisi voinut olla vielä enemmän 30 % koki oman aktiivisuutensa hankkeeseen vaikuttamisessa ja sisäisen yhteistyön edistämisessä vain keskinkertaiseksi Sähköisessä hyvinvointikertomuksessa sekä hankkeen arviointisuunnitelmassa ja sen toteutuksessa koettiin olevan kehittämisen tarvetta (toivottiin arvioinnin keventämistä) Vahvan koordinaation varjopuolena voi joidenkin henkilöiden mielestä olla se, että koordinaatiohankkeen on koettu ohjailleen liian vahvasti kuntien ja osahankkeiden toimintaa. Lisäksi yksittäiset vastaajat ovat kokeneet, että koordinaatiohanke on saanut kunniaa osahankkeiden tai kuntien saavutuksista, jolloin kunniaa ei ole mennyt sille, jolle se kuuluisi. Yhteistyö osahankkeissa: Osahankkeiden työntekijöiden mielestä osahankkeiden sisäisiä vahvuuksia olivat sisäinen viestintä, yhteistyö osahankkeen tärkeimpien sidosryhmien (kuten kuntien johtoryhmien) kanssa ja osahankkeen työntekijöiden välinen yhteistyö. Heikoimmin osahankkeet kokivat onnistuneensa muiden osahankkeiden hyvien käytäntöjen hyödyntämisessä, yhteistyössä muiden hankkeiden kanssa ja ulkoisessa viestinnässä. Lisäksi noin puolet koki, että hankeaika ei riittänyt tavoitteiden saavuttamiseen. Koordinaatiohankkeen yhteistyö maakunnallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa: Koordinaatiohanke on jatkanut yhteistyön tekemistä erityisesti maakunnallisten toimijoiden kanssa. Tästä esimerkkinä ovat Yhdessä oppien, tietä raivaten -seminaarit, joita on pidetty yhtä lukuun ottamatta kaikissa Manner- Suomen maakunnissa. Lisäksi koordinaatiohankkeelle on tullut hyvinvointijohtamiseen ja sähköiseen
26 hyvinvointikertomukseen liittyviä puheluja, sähköposteja ja koulutuspyyntöjä ympäri Suomen. Koordinaatiohanke on tehnyt yhteistyötä erityisesti Pohjois-Pohjanmaan maakunnallisten toimijoiden kanssa, josta esimerkkinä on jo aiemmin kuvattu kuntien hyvinvointijohtamista tukevien maakunnallisten vuosikellojen laatiminen (ks. sivu 15). Tällä raportointikaudella yhteistyö valtakunnallisten toimijoiden kanssa on painottunut Kuntaliittoon ja FCG:hen. Kuntaliitto ja FCG puolestaan tekevät yhteistyötä muiden valtakunnallisten toimijoiden (muun muassa ministeriöt, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus) kanssa esimerkiksi työvälineen indikaattoriosion kehittämiseksi.
27 3. MAHDOLLISET UUDET ONGELMAT JA HAASTEET Ei uusia, aiemmin raportoimattomia ongelmia tai haasteita. Hankkeen päättyessä keskeisimpiä haasteita ovat: Sähköinen hyvinvointikertomus -työvälineen visuaaliset puutteet ja ohjelmointiratkaisuista aiheutuvat käytettävyyden puutteet sisällölliset, usein hyvinvointitietoon liittyvät puutteet, jotka vaativat valtakunnallista, pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista ja aikaa vievää kehittämistyötä ja vakiintuneiden toimintatapojen muuttamista (esim. valtakunnallisten kyselyjen ja tietojenkeruun ajoittaminen niin, että tulosten julkaisu sopisi yhteen kuntien hyvinvointikertomusten valmisteluaikataulun kanssa hyvinvointitiedon hyödyntämiseksi) päällekkäisyys ohjelmien ja suunnitelmien sekä kunnan muiden asiakirjojen kanssa. Tähän liittyy yleinen kysymys siitä, miten tiedolla johtamisen kokonaisuutta voidaan kunnissa hallita. Hyvinvointiryhmien toiminnan haasteet, jotka liittyvät usein tavalla tai toisella kunnan ylimmän johdon tai joidenkin yksittäisten tärkeiden toimijoiden tuen, kiinnostuksen ja/tai osaamisen vähäisyyteen. Ne voivat näkyä konkreettisesti ryhmän johtajuuden tai arvostuksen puuttumisena, esim. o ryhmän puheenjohtaja ei saa otetta ryhmästä ja sen toiminnasta o puheenjohtajalla ei ole tehtävään tarvittavaa mandaattia tai asemaa o koko ryhmällä ei ole kunnassa sellaista asemaa, jonka se tarvitsisi tehtäviensä hoitamiseen o ryhmän kokoukset jäävät muiden, kiireellisempinä ja tärkeämpinä pidettyjen asioiden varjoon työskentelyn etenemättömyytenä: o ryhmältä puuttuu valmisteluun tarvittava prosessityöskentelyn taito, jolloin työ ei käytännössä etene ja johonkin yksittäiseen vaiheeseen jäädään liian pitkäksi aikaa o ryhmän jäsenet eivät sitoudu kaikkiin ryhmälle kuuluviin tehtäviin, jolloin heidän osallisuutensa rajoittuu lähinnä kokouksissa käymiseen haavoittuvuutena: o ryhmän toiminta on yksittäisen tai muutaman aktiivisen henkilön harteilla, jolloin henkilövaihdokset, sairauspoissaolot tai muut vastaavat syyt voivat hidastaa tai jopa kokonaan pysäyttää ryhmän toiminnan irrallisuutena muusta kunnan toiminnasta: o ryhmän yhteistyö kunnan johtoryhmän ja luottamushenkilöjohdon kanssa on vähäistä tai olematonta o tärkeinä pidettävien yhteistyötahojen tapaamiset eivät onnistu (esim. johtoryhmävierailulle ei anneta aikaa tai riittävästi aikaa) o ryhmän jäsenet eivät pääse osallistumaan esimerkiksi kuntastrategiaa ja toiminta- ja
28 taloussuunnitelmia laativien ryhmien toimintaan. Kuntalaisten ja kokemustiedon vähäinen huomiointi hyvinvointikertomuksen valmistelutyössä, minkä tulisi olla seuraava tärkeä kehittämiskohde useimpien hyvinvointiryhmien toiminnassa Monissa kunnissa luottamushenkilöjohto on perehtynyt heikosti hyvinvointijohtamiseen ja hyvinvointikertomuksen tarkoitukseen. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi siinä, että valtuustokäsittelyssä hyvinvointikertomus ei herätä keskustelua eivätkä luottamushenkilöt välttämättä osoita sitä kohtaan kiinnostusta. Jos keskustelua käydään, huomio saattaa kiinnittyä pieniin yksityiskohtiin, jolloin hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuus hahmottuu heikosti. Luottamushenkilöiden perehdyttämistä on heikentänyt se, että heidän kouluttamiseensa ja yhteiseen keskusteluun ei anneta aikaa tai sitä annetaan asian tärkeyteen ja laajuuteen nähden liian vähän.