KIRJALLINEN KYSYMYS 1243/2010 vp Eläkeläisten hammasproteesin ja -implantin saaminen Kela-korvauksen piiriin Eduskunnan puhemiehelle Moni ikäihminen joutuu jossain vaiheessa hankkimaan hammasproteesin tai -implantin syömisen ja suun terveyden takia. Hammasproteesit ja implantit ovat kalliita, vaikkakin välttämättömiä. Eläkeläiselle niiden hankinta kustannuksineen kaikkieen tulisi ottaa Kelan korvauksen piiriin. Nyt vain rintamaveteraanit ja miinanraivaajat ovat oikeutettuja Kela-korvauksiin proteesien hankinnan yhteydessä. Elinkustannukset ovat nousseet, eikä senioreilla ole erityisiä mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa. Ikääntyneillä iso osa eläkkeestä kuluu muiden elinkustannusten lisäksi lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin. Hammasproteesin hintaan vaikuttavat monet eri tekijät: leikkausmenetelmä ja olosuhteet, esimerkiksi leukaluun ominaisuudet ja mahdolliset luusiirteet. Hintaan vaikuttaa myös se, tekeekö leikkauksen suu/leukakirurgi tai muuten asiaan vihkiytynyt hammaslääkäri. Käytettävät komponentitkin ovat eritasoisia ja -hintaisia. Itse tekninen ratkaisu vaikuttaa myös loppulliseen hintaan, kuten sillan tai proteesin materiaalit. Kulta-platinarunko on erihintainen kuin titaanirunko. Hintaan vaikuttaa myös se, ovatko hampaat muovia vai posliinia. Yksittäisen hampaan korvaaminen maksaa vähintään 1 500 1 800 euroa. Kun alaleuan kokoproteesin alle laitetaan kaksi implanttia pitämään irtoproteesi paikallaan, se maksaa vähintään noin 2 500 euroa. Loppuhintaan vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, että vasta röntgenologisen tutkimuksen jälkeen arvio voi tarkentua. Vielä leikkauksen aikanakin voivat suunnitelma ja hinta muuttua. Lopullinen hinta voi olla eläkeläiselle suuri yllätys. Hintojen vertailukin on vaikeaa, eikä prosessia ole helppoa keskeyttää tai lääkäriä vaihtaa. Kun useissa eläkeläistalouksissa on kaksi hammasproteesin tarvitsijaa, tuntuvat taloudelliset kustannukset todella suurilta. Mikäli hammasproteesi jää hankkimatta, syöminen vähenee ja sitä kautta yleiskunto heikkenee. Tästä syntyy uusia hoitotarpeita ja -kustannuksia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko eläkeläisen hammasproteesin ja -implantin hankinta lääkäri- ja materiaalikuluineen ottaa Kelan kokonaisen tai osittaisen korvauksen piiriin? Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2011 Mikko Alatalo /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1243/2010 vp: Voidaanko eläkeläisen hammasproteesin ja -implantin hankinta lääkäri- ja materiaalikuluineen ottaa Kelan kokonaisen tai osittaisen korvauksen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hammasproteesien korvaamista sairausvakuutuksesta on käsitelty viimeksi kirjallisiin kysymyksiin KK 866/2010 vp ja KK 990/2010 vp annetuissa vastauksissa. Terveyspalveluiden perustan muodostavat kuntien järjestämät palvelut, jotka ovat kaikkien saatavilla sosiaalisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kansanterveyslaki (66/1972) velvoittaa kunnan järjestämään asukkailleen tarvittavat terveyspalvelut mukaan lukien hammashuolto. Kunnilla on joulukuun 2002 alusta lähtien ollut velvollisuus järjestää kunnan asukkaille hammashoito ilman ikärajoituksia. Kunnan kansanterveystyönä järjestämä hammashuolto koskee myös tarpeellista proteettista hoitoa. Proteettisen hoidon saaminen kunnallisessa hammashuollossa perustuu hammaslääkärin suun tutkimuksen perusteella tekemään yksilölliseen tarpeen määrittelyyn. Sairausvakuutuksen tehtävänä on täydentää julkisia palveluita korvaamalla osa yksityisten terveydenhuoltopalveluiden käyttämisestä aiheutuvista kustannuksista. Hammashuollon kustannuksia on korvattu sairausvakuutuksesta vuodesta 1986 lähtien, jolloin korvausoikeuden sai vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneet. Tätä ennen korvausta voitiin maksaa vain, jos kyse oli sellaisen hammassairauden hoidosta, jonka hoitaminen oli välttämätöntä muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi. Protetiikka ja hammastekniikka olivat jo tuolloin suljettu korvausoikeuden ulkopuolelle. Oikeutta sairausvakuutuslain mukaisiin korvauksiin hammashuollon kustannuksista on vähitellen laajennettu, viimeksi 1.12.2002 lukien koskemaan kaikkia vakuutettuja iästä riippumatta. Kansaneläkelaitoksen maksamia korvauksia on kuitenkin edelleen rajoitettu siten, ettei korvausta makseta hammasproteettisista toimenpiteistä eikä hammasteknisistä kustannuksista. Rajoitus ei kuitenkaan koske rintamaveteraaneja ja miinanraivaajia, joille korvataan protetiikan kliinisen ja teknisen työn kustannuksia erillisen lain perusteella. Implanttivalmisteiden kustannuksista ei kuitenkaan makseta korvausta. Sen sijaan hammasimplantin asentamiseen liittyvä hammaslääkärin kliininen työ korvataan kaikille sairausvakuutuskorvausten piirissä oleville suu- ja leukakirurgisena toimenpiteenä. Tavoitteena on, että sairausvakuutus täydentäisi parhaalla mahdollisella tavalla julkista terveydenhuoltoa käytettävissä olevat varat huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmä on keväällä 2007 valmistuneessa mietinnössään (Sairaanhoitovakuutuksen kehittäminen, sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:34) pitänyt hammasprotetiikan kliinisen ja teknisen työn kustannusten ottamista sairausvakuutuksen korvausten piiriin perusteltuna. Työryhmän mukaan hammasproteettisen hoidon korvaaminen edistäisi väestöryhmien välisten terveyserojen kaventumista suun terveydenhuollossa ja helpottaisi hampaat- 2
Ministerin vastaus KK 1243/2010 vp Mikko Alatalo /kesk tomuuden mukanaan tuomia terveydellisiä ongelmia. Proteesien materiaalikustannuksia tai hammasimplantteja työryhmä ei kuitenkaan ehdottanut korvattaviksi. Proteettisten hoitojen saattaminen sairausvakuutuksen piiriin lisäisi huomattavasti sairausvakuutuksen korvausmenoja. Sairaanhoitovakuutuksen kehittämistyöryhmän arvioiden mukaan hammashoidon korvaustason ollessa 40 prosenttia protetiikan teknisen ja kliinisen työn aiheuttama lisämeno olisi noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Sairausvakuutuksen kehittämistyöryhmän ehdotusten toteuttaminen riippuu tulevista valtion taloutta koskevista ratkaisuista. Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1243/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Kan ersättningarna från FPA utsträckas till att helt eller delvis omfatta de kostnader pensionärer har för anskaffning av tandproteser och tandimplantat, inberäknat läkar- och materialkostnader? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ersättning från sjukförsäkringen för tandproteser har senast behandlats i svaren på de skriftliga spörsmålen SS 866/2010 rd och SS 990/2010 rd. Basen för hälsovårdstjänsterna utgörs av de tjänster som kommunerna ordnar och som alla har tillgång till oberoende av social, ekonomisk och samhällelig ställning. Folkhälsolagen (66/1972) förpliktar kommunen att för sina invånare ordna behövliga hälsovårdstjänster, däribland tandvård. Kommunerna har sedan ingången av december 2002 varit skyldiga att ordna tandvård för sina invånare utan några åldersbegränsningar. Den tandvård som kommunen ordnar som kommunalt hälsovårdsarbete gäller också nödvändig protetisk vård. Möjligheten att få protetisk vård inom den kommunala tandvården beror på en enskild bedömning av behovet av vård som tandläkaren gör på basis av en undersökning av munnen. Syftet med sjukförsäkringen är att den ska komplettera de offentliga tjänsterna genom att ersätta en del av de kostnader som orsakas av anlitandet av privata hälso- och sjukvårdstjänster. Kostnader för tandvård har ersatts från sjukförsäkringen sedan år 1986, då personer födda 1961 eller senare fick rätt till ersättning. Före detta kunde ersättning betalas endast om det var fråga om behandling av en sådan tandsjukdom som måste behandlas för att bota någon annan sjukdom än en tandsjukdom. Protetik och tandteknik hade redan då uteslutits från rätten till ersättning. Rätten till ersättningar enligt sjukförsäkringslagen för tandvårdskostnader har småningom utvidgats, senast från den 1 december 2002, till att gälla alla försäkrade oberoende av ålder. De ersättningar Folkpensionsanstalten betalar är ändå fortfarande begränsade så att ersättning inte betalas för tandprotetiska åtgärder eller för tandtekniska kostnader. Begränsningen gäller emellertid inte frontveteraner och minröjare, för vilka kostnader för kliniskt och tekniskt protetikarbete ersätts enligt en separat lag. Kostnader för implantatprodukter ersätts dock inte. För alla som omfattas av sjukförsäkringsersättningarna ersätts däremot tandläkarens kliniska arbete i samband med insättningen av ett tandimplantat som ett mun- och käkkirurgiskt ingrepp. Målet är att sjukförsäkringen på bästa möjliga sätt ska komplettera den offentliga hälso- och sjukvården med beaktande av de disponibla medlen. Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta arbetsgruppen för utvecklande av sjukförsäkringens sjukvårdsförsäkring ansåg i sitt betänkande våren 2007 (Sairaanhoitovakuutuksen kehittäminen, sosiaali- ja terveysmininsteriön selvityksiä 2007:34) att det vore motiverat att utsträcka sjukförsäkringsersättningarna till att omfatta kostnader för kliniskt och tekniskt arbete inom tandprotetik. Enligt arbetsgruppen skulle ersättning av tandprotetisk vård främja en minskning av hälsoskillnaderna mellan olika befolkningsgrupper inom mun- och tandvården och un- 4
Ministerns svar KK 1243/2010 vp Mikko Alatalo /kesk derlätta de hälsoproblem som tandlöshet medför. Arbetsgruppen föreslog emellertid inte att materialkostnader för proteser eller tandimplantat skulle ersättas. Att utsträcka sjukförsäkringsersättningarna till att omfatta också protetisk vård skulle avsevärt öka sjukförsäkringens ersättningsutgifter. Enligt de bedömningar som gjordes av arbetsgruppen för utvecklande av sjukförsäkringen skulle tillläggsutgiften för tekniskt och kliniskt arbete inom tandprotetik vara cirka 47 miljoner euro om året med en ersättningsnivå för tandvård på 40 procent. Genomförandet av arbetsgruppens förslag beror på de framtida besluten om statens ekonomi. Helsingfors den 3 mars 2011 Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula 5