Lasten ja nuorten oikeuspsykologinen haastattelu rikosselvittelyssä Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö 17.11.2017 Anu Aromäki-Stratos, PsT psykologi, työnohjaaja
TYKS
Viranomaisten tehtävät Lapsiin kohdistuneita rikoksia tutkittaessa viranomaiset toimivat yhteistyössä. Esitutkintalaki edellyttää rikosten selvittämisessä poliisijohtoisuutta. Vastuu rikosten selvittämisestä on poliisilla, ja sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset antavat virka-apua. (Esitutkintalaki 2 luku, Finlex) Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä on tärkeä rooli pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamisessa, selvittämisessä ja hoidossa. Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä (Finlex) säätää, miten järjestetään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä terveydenhuollossa tehtävä tutkimus.
Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö 1. Yksikössä tutkitaan alle 18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuneita seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn epäilyjä. 2. Tutkimukset ovat osa poliisin esitutkintaa ja tehdään vain poliisin (tai syyttäjän tai tuomioistuimen) virka-apupyynnöstä. 3. Yksikön tehtävä on tuottaa puolueetonta tietoa rikosepäilyyn liittyen, jotta kaikkien osapuolten (asianomistajien, epäillyn ja muiden asianosaisten) oikeusturva toteutuisi mahdollisimman hyvin esitutkinnassa. 4. Yksikkö antaa myös koulutusta ja konsultaatiota, sekä tekee yhteistyötä valtakunnallisesti eri viranomaistahojen ja oikeuspsykiatrian/-psykologian yksiköiden kanssa.
Tutkimusprosessikuvaus Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikön näkökulmasta Poliisi tekee virkaapupyynnön heti Virka-apupyynnön käsittely tiimissä, sovitaan aloitusverkoston ajankohta, lähetetään asiakirjapyynnöt sekä kutsut 1 vko Aloitusverkosto poliisin, sosiaalityöntekijän ja syyttäjän kanssa (+muut) HYPOTEESIT 2-3 vkoa Loppuverkosto Lausunto Lapsen/nuoren oikeuspsykologinen haastattelu 1-3 krt (+mahd. lisäkuuleminen) Aikuisten haastattelut 1-2 krt 3 kk 1 kk
Epäily kaltoinkohtelusta voi herätä Lapsen/nuoren kertomuksesta Pienen lapsen yksittäisistä puheista esim. pippeli/pimppi-puheet, muu seksuaalisanaston käyttäminen, koskettamiseen/pahoinpitelyyn liittyvät lausahdukset, esim. isä/äiti löi Muista havainnoista: Piirustukset Psykologiset testivastaukset Käyttäytyminen (lääkärileikit, yliseksualisoitunut/pakottava seksuaalinen käyttäytyminen, aggressiivinen käyttäytyminen, muu psyykkinen oireilu) Jäljet lapsessa/nuoressa, esim. mustelmat Lähipiirissä aikuinen/aikuiset alkavat epäillä Perheessä on ilmennyt aiempi epäily Silminnäkijöiden havainnot
Epäily herää puheista ja käyttäytymisestä Epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä syntyy monta kertaa lapsen puheiden tai seksualisoituneeksi tulkitun käyttäytymisen perusteella Lapsi saattaa ilmentää ei ikätasoista seksuaalista tietoa leikeissään, piirustuksissaan tai puheissaan Lapsella yhä enemmän tietoa seksuaalisista asioista, mm. median kautta Hän saattaa omaksua ja käyttää kieltä jota ei ymmärrä
Epäilyn selvittämisen lähtökohdat Hoito vs. selvittely potilaan subjektiivisen narratiivisen totuuden löytäminen ja tukeminen vs. tilanteen objektiivinen selvittely tavoitteet eroavat toisistaan saattavat olla ristiriidassa tapaukset voivat olla hyvinkin mukaansa tempaisevia Tieteellinen lähestymistapa rikosselvittelyihin: Miten epäily on herännyt? Kenelle? Mistä? Milloin? Mikä on mahdollista? Mikä on realistista? Mikä on todennäköistä?
Epäilyn heräämisen arvioinnin merkitys Lapsi kertoo hyväksikäyttökokemuksesta spontaanisti ja selkeästi epäilyn suhteen neutraalille henkilölle = vahva epäily Lapsi vastaa huolestuneen aikuisen kysymyksiin tilanteessa, jossa aikuinen epäilee jotain tapahtuneen = lähtökohtaisesti muita vähintään yhtä vahvoja selityksiä Epäily herää lapsen epämääräisen oireilun perusteella = useimmiten monia vaihtoehtoisia, tilastollisesti todennäköisempiä, selityksiä
Hypoteesityöskentely/-ajattelu Ei lähdetä seuraamaan epäilyä tukevaa linjaa, joka saattaa olla omien ennakkoasenteiden värittämä Pysytään neutraalina ja avoimina erilaisille vaihtoehtoisille selityksille yksi tärkeimmistä johdattelua vähentävistä tekijöistä Parempi lähtökohta miettiä mitä on epäilyn taustalla eli otetaan huomioon rikosepäilylle vaihtoehtoiset tapahtumakulut, sillä tarkoituksena on pohtia voisiko epäily selittyä jotenkin muuten Yksikön tutkimus perustuu vaihtoehtoisten selitysten testaamiseen Lisää kriittisyyttä, kykyä kerätä ja huomioida kaikki olennainen tieto
Ammattilaisen etiikka tutkinnassa Lähestyä tapauksia puolueettomasti. Punnita useita mahdollisia hypoteeseja, jotka voivat selittää epäilyä. Tehdä objektiivisia päätöksiä saatavilla olevan näytön perusteella.
Hypoteesiajattelu (1) Otetaan huomioon epäilylle vaihtoehtoiset selitykset Onko jollain osapuolella motiivia valehdella/keksiä asioita? Voiko kyseessä olla väärinymmärrys? Tuliko tulkittua lapsen/nuoren käyttäytymistä tai vointia? Voiko kyseessä olla normaalia käyttäytymistä/puheita? Mikä on sinun ennakkokäsityksesi?
Kognitiivisia päättelyvirheitä Perusfrekvenssin eli ilmiön yleisyyden hahmottaminen Ei oteta huomioon tutkittavan ilmiön yleisyyttä niiden ihmisten joukossa, johon tutkittava kuuluu. Yleensä yhden yksittäisen ominaisuuden tai oireen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä, jos kyse on tilastollisista yhteyksistä Kuinka moni 7-vuotiaasta tytöstä on tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi biologisen isänsä taholta? 0.1%, 0.5%, 1.0%, 5+%
Päättelyvirheitä (2) Mentaalinen saatavilla olo Otetaan huomioon asiat, jotka tunnetaan tai pystytään kuvittelemaan ja jätetään vaikeammin miellettävät asiat huomiotta. Esim. tulkinnat lapsen käyttäytymisestä tämän tullessa toisen vanhemman luota tai hyväksikäytön näkyvyys mediassa
Päättelyvirheitä (3) Ankkurointi ja riittämätön sopeutuminen miten jokin annettu tieto vaikuttaa arvioinnissa ja päätöksenteossa eli saa ajatukset virittäytymään tietyn suuntaisiksi Esim. vakuuttava kertomus epäilystä äidiltä Oletusta vahvistava vääristymä panna merkille vain odotuksiaan tukevia havaintoja, mutta jättää niitä vastaan puhuvat havainnot vaille huomiota vääristymä vahvistaa havainnoitsijan ennakkokäsitystä asiaintilasta ja voi johtaa virheelliseen lopputulokseen
Vahvat tiedostamattomat asenteet ja uskomukset heikentävät kykyä huomata johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa lisäävät taipumusta uskoa epäillyn syyllisyyteen vastoin tiedossa olevia faktoja ja näyttöä vähentävät kriittisyyttä ja johtavat taipumukseen sallia heikompaa näyttöä päätöksen pohjaksi voivat aiheuttaa valikoivaa raportointia, esim. kirjauksissa ja lausunnoissa voivat lisätä sekä väärien positiivisten että väärien negatiivisten johtopäätösten määrää subjektiiviset tekijät voivat huomattavasti nostaa virhemarginaalia johtopäätöksiä tehtäessä subjektiiviset tekijät voivat heikentää eri tapausten käsittelyn tasapuolisuutta
Poliisin tietoon tulleet epäilyt
Poliisin tietoon tulleet lapsen seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset 2013-2017 (Tilastokeskus)
Haastattelut Aikuisia ei aina kuulla yksikössä jos poliisikuulustelu katsotaan riittäväksi (1-2 haastattelua per aikuinen) Tarkoituksena selvittää epäilyn syntyhistoriaa ja saada tietoa lapsen/nuoren kehityksestä, psyykkisestä tilasta ja perhetilanteesta
Kuinka lapsen oikeuspsykologinen haastattelu kuuluisi tehdä? Haastattelu suunniteltava yksilöllisesti lapsen ja epäilyn mukaan Arvio lapsen taidoista kertoa: osaako lapsi kertoa luotettavasti muusta kokemuksesta vs. voidaanko pientä lasta haastatella lainkaan Päiväkodilta, mahdollisilta hoitotahoilta saatu tieto Oikeuspsykologinen haastattelu Stakesin (2003) ohjeiden mukaisesti, uusittu runko PolAmk (Ellonen, 2013) NICHD -puolistrukturoitu haastattelurunko + mahdollinen kontradiktorisen periaatteen mukaan toteutettava vastakuulustelu Tallennetaan dvd:lle, yleensä 1-3 haastattelua--korvaa todistamisen oikeudessa 18-vuotiaaksi asti Ei vanhempia haastatteluhuoneessa Neutraali saattaja, joka kuljettaa lapsen/nuoren ja toimii hänen tukenaan Poliisi ja aikuisen haastattelija (+ muut) seuraavat haastattelua kameran välityksellä Pyrkimys selvittää mitä on tapahtunut eli testata hypoteeseja
Lapsen/nuoren oikeuspsykologinen haastattelu Tutustuminen ja kontaktin luominen Arvio lapsen/nuoren taidosta kertoa ja muistella Haastateltavan oikeudet ja velvollisuudet käydään läpi konkreettisin esimerkein Haastattelu etenee avoimista kysymyksistä ja teemoista yksityiskohtaisempiin kysymyksiin Epäilyä lähestytään mahdollisimman avoimesti (avoimin kysymyksin /kerro siitä) pitäen mielessä epäilyn vaihtoehtoiset selitykset
Lapsen johdattelualttius huomioonotettava Haastattelurungon keskeisin idea on auttaa haastattelijaa välttämään lapsen johdattelua esittämällä mahdollisimman avoimia kysymyksiä: Kerro siitä kun menitte keittiöön tai Mitä sitten tapahtui kun olitte mennyt sinne? EIKÄ Koskiko hän sinua jonnekin? Lapsi on altis vastaamaan kysyjän oletusten mukaisella tavalla, jos kysyjä viestittää millaista tietoa hakee. Lapsi saattaa myös sisäistää haastattelijan antaman tiedon omaan muistikuvaan asiasta. Haastattelijan tulisi viestittää lapselle, ettei aikuinen tiedä mitä on tapahtunut. Haastattelija tulisi ennen haastattelua pohtia vaihtoehtoisia selityksiä (hypoteeseja) epäilylle ja aktiivisesti kerätä tietoa joka kumoaisi tai vahvistaisi näitä.
Haastattelussa Käyttäytyminen ja tunnereaktiot kertovat paljon siitä, miten lapsi kokee asian, mutta sinänsä eivät riitä todisteeksi hyväksikäyttöselvittelyssä Käyttäytyminen, tunnereaktiot ovat tulkinnanvaraisia Nukkeja, piirustuksia, lapsen leikin havainnointia, vartalokuvia tai psykologisia testejä ei voida hyödyntää hyväksikäyttöselvittelyissä (esim. Pipe & Salmon, 2009; Lyon, Lamb & Myers, 2009) Lapsi voi tarvittaessa kirjoittaa haastattelussa
Avoimet kysymykset kannustavat lasta kertomaan oman kertomuksen Yksityiskohtien lukumäärä 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 8-9 vuotiaat Kyllä/ei Kerro lisää
Johdattelu Lapsen kuuleminen esitutkinnassa tulisi tehdä mahdollisimman pian epäilyn heräämisen jälkeen Ihmisen muisti on rekonstruktiivinen Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän virhelähteitä ja unohtamista Virhelähteistä yksi keskeinen on toistuvat keskustelut lapsen kanssa
Kertomuksen luotettavuuden arviointi Perustuu lapsen/nuoren kertomukseen, ei käyttäytymiseen haastattelutilanteessa! Kertomuksen lisäksi analysoidaan: -Epäilyn syntyhistoria -Lapseen liittyvät tekijät -Haastattelun laatu -Motivaatiotekijät / vaikuttaminen -Kertomuksen realistisuus / faktatiedot
Johdattelu Johdateltaessa lapselle annetaan informaatiota, jota hän ei ole vielä itse tuonut esille Mistä tuo mustelma on tullut, löikö joku sinua? Viestitetään millaisia vastauksia aikuinen haluaa Tiedän, että teillä ei ole kotona asiat ihan hyvin. Kerrohan nyt minulle mitä siellä oikein tapahtuu. Sanallinen palkitseminen tai selektiivinen rohkaisu Oletpa sinä rohkea, kun kerroit! Kysymysten toistaminen, jos lapsi ei vastaa toivotulla tavalla
Johdattelu Ohjatut mielikuvat, kehotukset kuvitella tai spekuloida tapahtumilla Mitä luulet, että olisit tuntenut, jos muistaisit mitä sinulle on tapahtunut? Tilanteen kuvaaminen aikuisen silmin Sen on täytynyt olla pelottavaa. Sosiaalinen / vertaispainostus Sisaresi ovat kertoneet asiasta, on sinun velvollisuutesi kertoa siitä myös.
Johdattelun minimointia Pyritään saamaan mahdollisimman paljon tietoa avoimin kysymyksin, sitten tarkennetaan. Kerro siitä, kun... / Kerro lisää / Mitä sitten tapahtui? Viestitään lapselle, että aikuinen ei tiedä mitä on tapahtunut, ja että ollaan kiinnostuneita lapsen omasta kokemuksesta. Keskusteluun ei tuoda uusia asioita, joita lapsi ei ole jo maininnut. Jos vaikuttaa siltä, että lapsi ei ole ymmärtänyt, asia kysytään uudelleen helpommalla tavalla. Aikuisen keskustelutyyli on neutraali. Aikuinen on tietoinen omista ennakkoasenteistaan ja ajatusvinoumistaan.
Lausunnon kirjoittamisen jälkeen Lausunto menee poliisille, joka vie asian syyttäjälle harkittavaksi. Syyttäjän on nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos hän katsoo, että: 1) se on laissa säädetty rangaistavaksi 2) sen syyteoikeus ei ole vanhentunut ja 3) on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi
Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta esim.: 1) jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa muuta kuin sakkorangaistus ja teon haitallisuutta tai epäillyn syyllisyyttä pidetään vähäisenä, kun katsotaan kokonaisuutta 2) Jos oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat kohtuuttomia tai tarkoituksettomia ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat, esim. epäilty muuttaa toimintaansa
Oikeudenkäynti Puhelinsoitto, kirjallinen kutsu syyttäjältä Pj kysyy henkilötiedot ja onko ao:n sukulainen. Valan tai vakuutuksen antaminen Enimmäkseen paikan päällä suullinen todistaminen, joskus video- tai puhelintodistaminen Syyttäjä esittää ensin kysymyksensä, puolustusasianajaja seuraavaksi ja lapsen edunvalvoja viimeiseksi. Myös tuomari voi esittää kysymyksiä Useimmiten käydään läpi hypoteesityöskentely, luotettavuuden arvio ja johtopäätökset Educating the court jutun käsittelyaikoja vaikea arvioida, odotusaika voi olla pitkä Korvauksina matkakulut halvimman kulkuneuvon mukaan, päiväraha, (mahd. taloudelliset menetykset ja yöpymiskustannukset)
Lähteet Ellonen N. (toim.), 2013. Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 20. Tampere. Ellonen, N., Kääriäinen, J., Salmi V., & Sariola, H. (2008). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 87. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. Fagerlund, M., Peltola, M., Kääriäinen, J., Ellonen, N. & Sariola, H. (2014). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013 - Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. finlex.fi Gilbert R, Kemp A, Thoburn J, Sidebotham P, Radford L, Glaser D, MacMillan H. (2009). Recognising and responding to child maltreatment. Lancet 2009; 373, 167-80. Joki-Erkkilä, M., Jaarto, M., & Sumia, M. (2012). Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.teoksessa Annlis Söderholm & Satu Kivitie-Kallio (toim.), Lapsen kaltoinkohtelu (s. 131-153). Duodecim: Helsinki. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 28.03.2017). Saatavilla: www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi34040 Sariola, H. (1990). Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. Lastensuojelun keskusliiton julkaisu 85. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.