1 Sähkötekniikan laboratoriotyöt lukuvuodelle 011-01 / JMK Tekniikan Yksikkö / OAMK Tst:n labratyöt tehdään samassa hengessä fysiikan laboratoriotöiden kanssa. Tämän vuoksi tähän monisteeseen ei ole sisällytetty mitään yleisiä labraohjeita, vaan yleiset laboratoriossa työskentelyyn, selostusten laatimiseen jne. liittyvät asiat löytyvät fysiikan labrojen yhteydessä Ari Korhosen laatimasta yleisohjeesta. Työselostuksessa asioiden esitysjärjestys noudattelee mallia: Annettu tehtävä, Teoria, Käytetyt välineet, Mittaustulokset, Mittaustulosten käsittely ja opputulokset. Virheenarviointiin ei riitä näissä töissä tuntimäärät. Tst:n töiden työselostuksissa pitää kohdissa Teoria& Käytetyt välineet olla työssä käytetyt kytkentäkaaviot. Mittaustulosten käsittelyn yhteydessä vaaditaan Orcad/Probe-tulosteet ja Schematicin piirikaaviot, mikäli työ on sen laatuinen, että tuloksia on saatu simulointiohjelmalla. Tässä ohjeessa jokaisen työhön liittyy kohta Työselostus, jossa on lueteltu asiat, mitä selostukseen pitää sisällyttää. Kohdat on mittaustulosten käsittelyn osalta numeroitu. Selostuksessa voi käyttää samaa numerointia, jotta mahdolliset puutteet on helppo kohdistaa juuri oikeaan kohteeseen, jos selostus tulee korjattavaksi. Monisteen lopussa liitteinä on töiden mittauspöytäkirjapohjat. Alkuperäiset mittauspöytäkirjat liitettävä aina työselostukseen. Tstlab 1 TASAVITAPIIIT Teoria Työssä sovelletaan Ohmin lakia: (1) I ja Koffin lakeja: () tulevien virtojen summa lähtevien summa (3) suljetun kierroksen jännitemuutosten summa 0 Työssä käytetään myös TST1-kurssista tuttua silmukkamenetelmää.
Työn suoritus, Työ tehdään 3-osaisena. Mittauspöytäkirja laaditaan itse. Aluksi harjoitellaan yleismittarin käyttöä ja tutustutaan labran laitteisiin ja turvamääräyksiin! 1a) Ohmin laki ja Koffin lait -Valitaan kaapista kolme erikokoista vastusarvoa suuruusluokaltaan noin 10-100Ω -Kytketään kuvan 1 mukainen kytkentä. (Kytkennän syöttöjännite on ohjeellinen, käytä todellista jännitteen arvoa!) 1 5Vdc V1 3 Kuva 1. 0 -Mitataan vastuksen 3 jännite 3. -Mitatun jännitteen ja vastusarvojen perusteella lasketaan kytkennän jännitteet ja virrat peruslakeja käyttäen. -Saatuja tuloksia verrataan yleismittarilla mitattuihin jännitteisiin ja virtoihin tarvitaan siis loput mittausarvot. -OPPTOKSINA NÄIÄ KAHDEA TAVAA SAADT TOKSET VETAIEVAAN TAKKOON. 1b) Silmukkamenetelmä 1 V 1 3 4 Kuva. -Selvitetään kuvan kytkennästä virrat mittaamalla suoraan ja laskemalla silmukkamenetelmällä, kun syöttöjännite ja vastusarvot tunnetaan. OPPTOKSET VETAIEVAAN TAKKOON. 1c) Millmannin menetelmä Käytetään edellisen kohdan kytkentää. asketaan rinnankytkettyjen vastusten jännite Millmannilla kun komponentit tunnetaan. Verrataan saatua tulosta mitattuun arvoon.
3 Työselostus 1. Seurataan yleisohjeessa ja fysiikassa annettua runkoa (Annettu tehtävä, teoria jne..). Tulosten käsittelyssä edetään kohta kohdalta työn suoritus osion mukaisesti. Tulosten pohdinta syventää ymmärtämistä. 3. opputuloksina annetaan kullekin kytkennälle selvitetyt kokeelliset ja laskennalliset ominaisuudet vertailevissa taulukoissa. opputuloksista täytyy käydä selvästi ilmi millä tavalla tulos on saatu. 4. opussa voi vielä pohtia mittauksiin vaikuttaneita seikkoja. Tämä ei ole välttämätöntä, jos olet jo pohtinut tuloksia Tulosten käsittelyssä. Toisaalta yhteenveto-luonteinen pohdinta saattaisi hellyttää parempaan arvosanaan. Tstlab THEVENIN TEOEEMA Teoria Työssä sovelletaan Thevenin teoreemaa, joka on esiteltynä TST1-kurssimateriaalissa tarkemmin. Thevenin lähde on käytännön jännitelähde (vrt. Akku), jonka käyttäytymisen kuvaamiseksi tarvitaan lähdejännite (ε T) ja sisävastus ( T). Thevenin teoreeman mukaisesti monimutkaisempi virtapiiri voidaan korvata yksinkertaisella käytännön jännitelähteellä, jonka lähdejännite on napojen välinen jännite (jos akun navat ovat auki) ja sisävastus on napojen välinen kokonaisvastus. Työn suoritus, Mittauspöytäkirja laaditaan jälleen itsenäisesti -Tehdään kuvan 1 mukainen kytkentä. 1 A 5Vdc V1 3 4 0 Kuva 1. Thevenin lähde, napoina pisteet A ja B. Vähintään 50 ohmia!! B -Selvitetään Thevenin lähteen ominaisuudet: Napojen A-B väliltä mitataan jännite: (1) ε T AB Mitataan yleismittarilla oikosulkuvirta välillä A-B: Mittari laitetaan vastuksen 3 rinnalle, jolloin se oikosulkee välin ja näyttää oikosulkuvirtaa I 0. (Näin voidaan kytkeä, koska 4 rajoittaa virran kulkua niin, ettei mittarin sulake pala). Ohmin lain mukaisesti
4 () T ε T / I 0 -Varmistetaan yhtälöllä () saatu kokeellinen tulos laskemalla kytkennästä välin A-B kokonaisvastus. TAVITSETKO JÄNNITEÄHTEEN SISÄVASTKSEN TÄHÄN? MIKSI? -Varmistetaan yhtälöllä (1) saatu kokeellinen tulos: Mitataan jännitelähteen napajännite ja lasketaan AB käyttäen mitattuja vastuksen arvoja. askemalla saatuja -Valitaan kuormaksi tunnettu vastus, jonka läpi menevä virta lasketaan teoreettisesti käyttäen Thevenin teoreemaa (Kuva.), missä kuvan 1 kytkentä on korvattu KOKEEISEA sijaisgeneraattorilla. A ET Kuorma T 0 Kuva. Thevenin lähde ja sen kuorma. -Mitataan kuorman virta ja jännite yleismittarilla. B -Verrataan kuvan kytkennän avulla laskettuja ja mittaamalla saatuja tuloksia. Täsmääkö? -opuksi MITATAAN JÄNNITTEN KATTA kuorman ottamat tehot esimerkiksi kuorman arvoilla 0,1* T; 0,6* T; 0,8* T; 1,0* T; 1,* T; 1,4* T;,0* T ja 4,0* T, missä T on Thevenin lähteen sisävastuksen suuruus. Oliko tehon maksimi kohdassa: kuormathevenin lähteen sisävastus? Piirrä tulosten perusteella kuvaaja: Kuorman teho vastuksen funktiona. -opputuloksina kokeellinen ja laskettu Thevenin lähde, kokeellinen ja laskettu kuorman virta, sekä todetaan maksimitehon antanut kuorman suuruus. Työselostus 1. Seurataan yleisohjeessa ja fysiikassa annettua runkoa (Annettu tehtävä, teoria jne.. Teoriaosassa muista numeroida yhtälöt ja antaa kytkentäkaaviot). Alkuperäinen, opettajan kuittaama mittauspöytäkirja laitetaan liitteeksi; Muista viitata kaikkiin liitteisiin! 3. Tulosten käsittelyssä käy ilmi, miten tuloksiin on päädytty. Mallilaskuja on laitettava näkyville. Pidemmät laskutoimitukset voi laittaa liitteeksi; varsinkin liite voi olla myös käsin siististi kirjoitettu. 4. opputulokset ohjeen mukaisesti. 5. opussa voi vielä pohtia mittauksiin vaikuttaneita seikkoja. Tämä ei ole välttämätöntä jos olet jo pohtinut tuloksia Tulosten käsittelyssä. Toisaalta yhteenveto-luonteinen pohdinta saattaisi hellyttää parempaan arvosanaan.
Tstlab3 VAIHTOVITAPIII Tehtävänä on -, - ja -sarjapiirin tutkiminen. Teoria TST:n kerrotaan, että sarjapiirissä komponenttien jännitehäviöt ovat Osoittimina I j I j I 1 ja itseisarvoina I I I 1 Kun kaikki ovat sarjaankytkettyinä, niin kokonaisjännite on Osoittimena: Itseisarvona: I ) 1 ( ) ( Koska kelassa on myös sisäresistanssi,, todelliset lausekkeet ovat Osoittimena: Itseisarvona: I ) 1 ( ) ( ) ( ) ( Koko piirin vaihekulma on ϕ 1 arctan arctan Käytettäessä normaalia seinästä saatavaa jännitettä/vaihtovirtamuuntajaa taajuudella 50Hz kulmanopeus πfπ50 rad/s. 5 ϕ
6 Työn suoritus Työ tehdään kolmiosaisena. Ensin mitataan -piiri, sitten -piiri ja lopuksi -piiri, jolloin kela on ilman rautasydäntä ja rautasydämen kanssa. Kaikki 4 tapausta mitataan kolmella jännitteellä. Esim. 10, 0 ja 30 V. --piiri Mitataan yleismittarilla jännitehäviöt ja, jännite 0 sekä vastuksen resistanssi. Sopivat - parit ovat esimerkiksi 1000Ω ja 1,5 6cm paksut "pakkakonkat". --piiri Mitataan jännitehäviöt ja, jännite 0 sekä vastuksen resistanssi ja kelan sisäresistanssi. 1,5 cm paksulle konkalle sopii kaveriksi 1000 kierroksen kela ja muille 3600 r. Käytä samaa vastusta ja konkkaa kuin edellä. --piiri Mitataan jännitehäviöt, ja sekä jännite 0 ilman rautaa ja raudan kanssa, samoin vastuksen ja kelan resistanssit. Kaikki mittaustulokset 4 eri tapauksessa kirjataan mittauspöytäkirjaan, ja taulukossa olevat laskettavat suureet lasketaan heti mittausten jälkeen. Työselostus 1.Piirretään osoitinpiirrokset suurimmilla jännitteen arvoilla (4 kuviota) käsin mm.paperille. --tapauksen jänniteosoitin kiinnitetään e-im tason reaaliakselille (vaihekulma ϕ0), jolloin -osoitin on vaihekulmassa ϕ-90, eli negatiivisen Im-akselin suunnassa (kuten muistamme, kondensaattorin jännite tulee 90 vastuksen jännitettä perässä ja kelan jännite menee 90 vastuksen jännitteen edellä). -- ja -tapauksissa kelan sisäresistanssin jännite ϕ tulee reaaliakselin suuntaan ja se lasketaan kelan resistanssin ja virran I avulla. Virta saadaan mitatusta vastuksen jännitehäviöstä Im 0 e
7 I Kun näin saatu jännite otetaan suorakulmaisen kolmion vaakasuoraksi kateetiksi ja kolmion hypotenuusaksi mitattu kelan jännite niin saadaan pystykateetiksi kelan induktanssiosan jännite. Toisaalta I. 1 Voidaan laskea kelan induktanssi... I I Kaikissa tapauksissa graafisesti saatavan summaosoittimen pituuden tulisi täsmätä mitatun 0 :n kanssa. Tarkistetaan täsmääkö.. asketaan kaikissa tapauksissa tuntemattoman kondensaattorin kapasitanssi, kelan induktanssi ja piirin vaihekulma. 3. opputulokset taulukkomuodossa. -tapauksessa raudan kanssa kelan induktanssi kasvaa voimakkaasti ja voi vaihdella jännitettä muutettaessa. Miksi?? Fysiikan opettaja voi ystävällisesti selittää. -Ei virheen arviointia. Tstlab 4 VAIHTOVITAESONANSSI (kaistanpäästösuodatin) Työssä tutkitaan -sarjapiirin resonanssi-ilmiötä. Teoria Työhön liittyvä teoria on esitetty TST 1:n monisteen luvuissa.6. ja 3..4 Monisteen tehtävät 13-18 liittyvät samaan asiaan. 1 -sarjapiirin impedanssi Z j riippuu käytetystä taajuudesta siten, että eräällä taajuuden arvolla 1 impedanssin reaktiivinen osa menee nollaksi eli 0 Impedanssin itseisarvon 1 Z saavuttaessa minimiarvon Z min, piirissä kulkeva virta I saavuttaa maksimiarvon I I res / Tämän virran maksimiarvon lisäksi piirissä myös kondensaattorin jännite ja kelan jännite saavuttavat eräillä taajuuksilla suurimmat arvonsa ( Kts. esim.tst:n tehtävät 13-18 )
8 isäksi resonanssi-ilmiöön liittyy lukuisa joukko TST:n kurssissa luvussa.6. esitettyjä käsitteitä, joita tarvitaan tämän työn työselostusvaiheessa Työn suoritus - Kytketään oheinen kytkentä, jossa oskilloskooppia käytetään ilmiön havainnollistamiseen. Varsinaiset mittaukset suoritetaan digitaalisilla mittareilla, joita pitäisi kytkennässä olla 4 kpl, jotta mittaus sujuisi sutjakkaasti. - Haetaan resonanssitaajuus tarkkailemalla oskilloskoopin sitä kanavaa, johon mittavastuksen m jännitehäviö m on ohjattu. Tämä jännite kertoo suoraan piirissä m kulkevan virranvoimakkuuden, I. Haetaan m taajuus, jolla mainittu jännite saavuttaa suurimman arvonsa ja jolla se on samassa vaiheessa kuin piiriin Pt-generaattorista tuleva jännite o. Näin saadaan resonanssitaajuus. Tarkimmin resonanssitaajuus saadaan vaihe-ellipsin avulla (Pöydässä olevassa oskilloskoopissa: display / XY format). Kun oskilloskoopin kanaviin tulevat jännitteet ovat samassa vaiheessa, ellipsi kutistuu vinoksi janaksi XY-näyttömoodissa!!! - Komponenttien arvot valitaan siten, että resonanssitaajuus tulee välille 00Hz - 1000 Hz. Sopiva kapasitanssin arvo käytettäessä 100-3600 - 1000 r keloja on suuruusluokkaa 0.1 µf. - Havaitun resonanssitaajuuden molemmin puolin valitaan mittauspisteet - yhteensä noin 0. Jos resonanssitaajuus on esim. 50 Hz, sopiva mittausalue on 100-1000 Hz. Jaon ei tarvitse olla tasavälinen. - Mitataan kullekin taajuudelle käyttäen kolmea vastuksen arvoa, esim. 1, 501 ja 1001 ohmia. (-HOM! Taajuuden säätö on hankala, joten mittaa tietty taajuus kerralla valmiiksi) - piirissä kulkevan virran arvoa I varten jännite m, - kondensaattorin jännitehäviö - ja kelan jännitehäviö Mittaustulokset on syytä kirjata taulukkomuotoon. - esonanssitaajuudella piiri ottaa virtaa voimakkaasti ja siitä syystä Pt-generaattorin napajännite o pyrkii laskemaan. JÄNNITEÄHTEEN SISÄVASTS 50Ω ISÄTÄÄN KYTKENTÄÄN, JOTTA NAPAJÄNNITTEEN AENEMA TISI HOMIOITA. ÄHDEJÄNNITE SAADAAN ESIM. TAAJDETA 50Hz, jolloin virta on käytännössä olematon. - Kondensaattorin ja kelan jännitteet saavuttavat maksimiarvonsa eri taajuudella kuin mittavastuksen jännitehäviö. Nämä maksimeja vastaavat taajuudet pyritään määrittämään mahdollisimman tarkasti. - Mitataan kelan sisäresistanssi ja luetaan kondensaattorin kapasitanssin arvo. Työselostus
9 1. esonanssitaajuudesta f r kondensaattorin kapasitanssista lasketaan kelan induktanssi. asketaan piirin Q-arvot eri vastuksen arvoilla 3. Esitetään graafisesti mitatut virran arvot taajuuden funktiona eri -arvoilla. 4. Käyristä määritetään ylä- ja alarajataajuudet sekä kaistanleveydet eri -arvoja ja siten eri Q-arvoja vastaten ( kokeelliset tulokset ). 5. asketaan komponenttiarvoista ylä- ja alarajataajuudet sekä kaistanleveys ( teoreettiset tulokset ). 6. Esitetään graafisesti kondensaattorin ja kelan yli mitatut jännitteet taajuuden funktiona eri -arvoilla. 7. Haetaan käyristä kondensaattorin ja kelan jännitteen maksimikohtia vastaavat taajuudet f cr ja f r. Huom. mitattu taajuus kelan tapauksessa ei ole aivan oikea, koska - niin miksi? 8. asketaan taajuudet f cr ja f r teoreettisesti. 9. Piiriä tutkitaan Orcadia käyttäen. - Piirretään kytkentäkaavio ja simuloidaan -Proben kuvioista tulostetaan eri -arvoilla taajuuden funktiona virta, vaihekulma sekä kondensaattorin ja kelan jännitteet. -Kuvioista haetaan piirin resonanssitaajuus, rajataajuudet ja kaistanleveydet eri -arvoilla ja verrataan edellä mitattuihin arvoihin. Samoin määritetään kelan ja kondensaattorin jännitemaksimeja vastaavat taajuudet f cr ja f r. Nämä ovat simuloimalla saatuja! 10. Kaikki tulokset taulukkomuotoon. Graafit voi piirtää joko käsin tai esim. exceltaulukkolaskentaohjelmalla. - Taulukosta pitäisi löytyä samat asiat kolmeen kertaan eli mitatut, lasketut ja simuloidut arvot esim rajataajuuksille ja kaistanleveydelle.
10 Tstlab 5 SODATINPIIIT Työssä tutkitaan yksinkertaisten suodatinten taajuuskäyttäytymistä. Teoria Suodatinpiiri on piiri, joka päästää virtaa tietyillä taajuuksilla ja eräillä toisilla taajuuksilla estää. -Alipäästösuodatin Toteutetaan oheisen kuvan mukainen kytkentä. Mitataan out taajuuden funktiona kun syöttöjännite pidetään vakiona. (Jos valitset syöttöjännitteeksi 1 voltin, saat samalla suodattimen vahvistusfunktion. Kela: 3600r, out esim. 1k) 1 V a c 0 V d c i n 1 o u t o u t -Ylipäästösuodatin Toteutetaan oheisen kuvan mukainen kytkentä. Mitataan out taajuuden funktiona kun syöttöjännite pidetään vakiona. (Jos valitset syöttöjännitteeksi 1 voltin, saat samalla suodattimen vahvistusfunktion. esim. 1uF ja out 1k) 1 V a c 0 V d c i n o u t o u t -Kaistanestosuodatin (jos ehtii) Toteutetaan oheisen kuvan mukainen kytkentä. Mitataan out taajuuden funktiona kun syöttöjännite pidetään vakiona. (Jos valitset syöttöjännitteeksi 1 voltin, saat samalla suodattimen vahvistusfunktion. Muuten samat komponentit kuin edellä, mutta konkka 0,1uF) 1 V a c 0 V d c i n 1 o u t o u t
11 Työn suoritus - Tsekataan pikaisesti, missä taajuusalueella on siirtyminen päästöstä estoon. - Pöytäkirja laaditaan paikan päällä - Mitataan out taajuuden funktiona: älä ota kovin tiheää otosta koska mitattavana on kolme kytkentää. Huomaa, että syöttöjännite täytyy pitää säätämällä vakiona!!!!! Estopuolella pitäisi päästä alle 10%:n ulostuloon, jotta voidaan etsiä kuvaajalta 0dB:n vaimennusta vastaava rajataajuus. - Mitataan komponenttiarvot, jotta voidaan myös simuloida sama kytkentä paikan päällä tai myöhemmin. Työselostus 1. asketaan malliksi ensimmäiselle kytkennälle out-arvot samoilla taajuuksilla kuin tuli mitattua.. Annetaan out-kuvaajat: sekä kokeellinen että ensimmäisessä tapauksessa myös laskettu samassa kuvaajassa. 3. Kuvaajien perusteella arvioidaan päästökaistan rajataajuudet -3dB:n rajalla: ulostulojännite on tällöin tippunut 0,707-kertaiseksi maksimistaan. Arvioidaan kuvaajista myös -0dB:n estokaistan rajataajuus (ulos tulee enää 10% syöttöjännitteestä). 4. Piiriä simuloidaan Orcadillä. Simuloinnin tuloksena esitetään piirretyt piirikaviot ja Propella piirretyt vahvistuskuvaajat, joista haetaan esto- ja päästökaistan rajataajuudet kuten edellä. 5. opputuloksina annetaan em. rajataajuudet ja mainitaan myös vahvistuskuvaajat. 6. Kommentoidaan eri tavoin saatuja tuloksia ja kuvaajia. Täsmääkö??
1 Tstlab 6 KYTKENTÄIMIÖIDEN TTKIMINEN Teoria (Osa pöytäkirjassa) Oheisessa kytkennässä kanttiaaltoasentoon kytketty Pt-generaattori vastaa katkaisijaa, joka kanttiaallon noustessa yläasentoon, suljetaan, ja kanttiaallon pudotessa ala-asentoon, avataan. Piirin virta värähtelee kytkimen sulkemishetkestä, t 0, alkaen siten, että i i p e -δ t sin t, jossa δ δ 0 on piirin vaimennuskerroin ja on piirin värähtelyjen kulmanopeus, josta saadaan jakamalla π:llä värähtelyjen taajuus. 0 1 on vaimentamattoman ( 0 ) piirin kulmanopeus eli piirin ominaiskulmanopeus. isää tarpeellista teoriaa Tst:n monisteen kohdassa 3.1.4 tapaukset ja 3. Jotta virran saisi suoraan näkyville oskiloskoopin kuvaruutuun, pitäisi piiriin kytkeä vastus, jonka jännitehäviö olisi johdettavissa oskilloskoopille. Piirissä on kelan sisäresistanssin vuoksi vastusta liikaakin. Siksi työssä mitataan oskilloskoopin kuvaruudulta kondensaattorin jännitehäviö u c, joka värähtelee samalla taajuudella ja vaimennuksella kuin virta. Se on muotoa: u c o e -δ t sin ( tϕ ) jossa ja ϕ ovat komponenttien arvoista riippuvia tekijöitä vaikuttamatta lausekkeen jaksonaikaan tai vaimennukseen. Työn suoritus
13 Kytketään yllä esitetty kytkentä. Skoopin aikavalitsin ja Pt-generaattorin taajuus säädetään niin, että skoopin kuvaruutuun sopii Pt-generaattorin yksi kokonainen jakso. On syytä huomata, että Pt-generaattorin antama taajuus ja -piirin värähtelytaajuus eivät mitenkään riipu toisistaan. - Kuviosta mitataan vaimenevan värähtelyn jaksonaika T käyttäen hyväksi skoopin kursoreja ja vaakapoikkeutuksen aikakalibrointia. Kannattaa mitata esim. viiden värähdyksen aika, josta saa jakson pituuden riittävän tarkasti. Mitaukset tehdään kolmella kondensaattorin kapasitanssin arvolla. - Kuviosta mitataan värähtelyn vaimennus mittaamalla pystypoikkeutuksesta se, miten paljon amplitudi pienenee yhden, kahden, kolmen, jne. jakson kuluessa. - Tutkitaan, millä piirin kokonaisresistanssin arvolla kr gen värähtely tulee kriittisesti vaimennetuksi kasvattamalla resistanssi niin suureksi, että värähtelyä enää ei esiinny. - Määritetään kelan ominaisuudet ja ja Pt-generaattorin sisäresistanssi gen ( yleensä 50 Ω ) Työselostus 1. Mittaustulosten perusteella esitetään graafisesti jännite u c ajan funktiona eri kondensaattorin arvoilla.. Kuvioista määritetään värähtelyn jaksonaika T, taajuus f ja vaimennussuhde k kahden perättäisen maksimin suhteesta. On syytä ottaa useampi arvo ja niistä sitten keskiarvo. 3. asketaan vaimennuskerroin δ f ln k Tarvittavat kaavat löytyvät TST:n monisteesta kohdasta 3.1.4 tapaus. 4. Mittausten perusteella (, gen,,, ) lasketaan vaimennuskerroin δ, taajuus f, jaksonaika T ja vaimennussuhde k 5. Tarkistetaan laskemalla, tuleeko kriittistä vaimennusta ( TST:n moniste kohta 3.1.4 tapaus 3 ) vastaava resistanssi samaksi, joka edellä mitattiin. 6. Simuloidaan piiriä Orcadillä, jolloin pyritään Trans-sweepin ja Proben avulla saamaan sama kuvio u c u c (t), mikä edellä saatiin mittaamalla. Kuviosta haetaan sitten kursoreja käyttäen jaksonaika ja vaimennussuhde sekä niistä taajuus ja vaimennuskerroin. Kapasitanssin parametrisimulointi antaa kaikki kolme tapausta yhdellä kertaa. 7. esistanssin parametrisimulointia soveltaen haetaan kriittistä vaimennusta vastaava resistanssin arvo. 8. Kaikki tulokset myös tässä työn osassa on syytä lopuksi esittää yhtenä taulukkona, josta ilmenevät mitatut ( oskilloskooppi ), komponenteista lasketut sekä simuloidut taajuuden, vaimennuskertoimen, vaimennussuhteen ja kriittisen resistanssin arvot. - Ei tässä viimeisessä TST:n labrassa enää jaksa miettiä virheen arviointia - Korkeintaan voi miettiä tuliko TST:n labroissa AMK:n opintoviikon edestä työtunteja!!!
14 Tstlab 3
Tstlab 4 15
16 Tstlab 6 OAMK.. / 003 50 ohmia