Vartiaisen kootut Author : albert Siitä lähtien kun Juhana Vartiainen nimitettiin Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) 1 / 7
johtoon vuonna 2012 hän on hätkähdyttänyt julkisuutta monilla kyynisillä lausunnoillaan, jotka kumpuavat oikeistolaisesta talousajattelusta ja taloustieteen valtavirran eli neoklassisen taloustieteen rautalankaversiosta. Vartiaisen ideologiaa kuvaa hyvin lausunto, jonka mukaan pääomalta ei voida nykyisin vaatia mitään. Siten on hyvin johdonmukaista, että hänen kaikki talous- ja sosiaalipoliittiset suosituksensa tähtäävät vain työntekijöiden aseman heikentämiseen ja sosiaaliturvan ohentamiseen. Pääomalta ei nykyään voi vaatia yhtään mitään. Suomeen tehdyn investoinnin on tuotettava voittoa samassa suhteessa kuin investointi Kiinaan, Viroon, Dubaihin tai Filippiineille. On aivan turhaa vaatia yrityksiä tinkimään voitoistaan. (Suomen Kuvalehti, heinäkuu 2013.) Valtiollisen yritystoiminnan edistäminen on Vartiaisen ajatusmaailmassa suorastaan myrkkyä: Siitä puhuminen, että valtio voisi lähteä mukaan vaikka valtiolliseen telakkayritykseen pitääkseen telakoita hengissä on, moraalittomuuden rajamailla. (Helsingin Sanomat 26.4.2014) Vartiaisen silmätikkuna ovat mm. opintotukea nostavat opiskelijat ja pieniä lapsia kotona hoitavat vanhemmat. Yliopistoon voitaisiin laittaa lukukausimaksut esimerkiksi neljännen opiskeluvuoden jälkeen. (Helsingin Sanomat 10.5.2012) Keskustelussa lasten kotihoidon tuesta hän leimasi lastenhoidon velttoiluksi: Kaikista meistä on kivaa olla kotona, mutta pitääkö tätä ihanaa velttoilua rahoittaa veronmaksajien rahoilla niinkin kauan kuin kolme vuotta. (Helsingin Sanomat 10.5.2012) Eläkekeskustelussa Vartiainen on kaikkein innokkaimpia eläkeiän korottajia. Ne, jotka nykyisin ovat 25-vuotiaita, pääsevät Vartiaisen visiossa eläkkeelle 78-vuotiaina. (Taloussanomat 9.8.2012). Vartiainen luopuisi yhtiöverosta mielellään kokonaan: Voi olla, että sellainen maailma olisi parempi, jossa yhteisöveroa ei ole. Vartiainen uskoo, että yhteisöverosta luovutaan viimeistään 2030-luvulla. (Suomen Yrittäjien nettiuutiset, 21.11.2014, www.yrittajat.fi). 2 / 7
Vartiainen on ryhtynyt vastustamaan työehtosopimusten yleissitovuutta ja palkkojen tasasuuria yleiskorotuksia. Hänen mukaansa palkkojen joustavuus on parempi ratkaisu: Näin osa työntekijöistä saattaisi saada kuuden, mutta osa vain yhden prosentin palkankorotukset. Ja joku voi jäädä kokonaan ilman. (Helsingin Sanomat 10.5.2012) Tämän vuoden alussa Vartiainen suositteli, että tällä vuosikymmenellä palkkoja ei lainkaan nostettaisi yleiskorotuksilla. (Helsingin Sanomat 19.1.2015) Vielä parikymmentä vuotta sitten Vartiainen arvosteli vaatimuksia palkkajoustavuudesta. Sittenmmin takkia kääntänyt Vartiainen kirjoitti 1993 seuraavasti, kun silloista lamapolitiikkaa arvioitiin: Joustavuudesta ja palkkaerojen tarpeellisuudesta näyttää tulleen eräänlainen valtiouskonto. Taloustieteen teorioista ja empiirisestä työmarkkinatutkimuksesta pyrkimys ei saa kuitenkaan tukea. (Juhana Vartiainen: Tulopolitiikka ja työehtosopimusten tarve. Teoksessa Täyskäännös? Taloutemme valintojen edessä. Toim. Tuovi Allén, Visa Heinonen & Mika Pantzar. Helsinki: Gaudeamus 1993) Alisuorittajista päästävä eroon Vartiainen on myöhemmin vielä täsmentänyt, että epäämällä palkankorotukset osalta työntekijöitä päästään eroon alisuorittajista ja saataisiin lisää tilaa muiden kyvykkäämpien työntekijöiden palkkojen korotuksille: Jos alisuorittajien joita monissa organisaatioissa on vaikka heitä ei juhlapuheissa mainita palkkaa ei tarvitsisi yleiskorotuksilla nostaa, heistä päästäisiin helpommin eroon ja parhaille kyvyille ja ahkeroijille voitaisiin maksaa nykyistä parempaa palkkaa. (Suomen Kuvalehti, 42/2014) Tätä voisi jo sanoa darwinistiseksi palkkapolitiikaksi: heikkoja rangaistaisiin palkkoja alentamalla ja kyvykkäitä palkittaisiin runsain mitoin. Palkanalennuksia Vartiainen on suositellut erityisesti ikääntyneille työntekijöille, jotta nämä eivät rasittaisi työnantajien palkkapussia liikaa (KuntaTV 9.6.2014, Iisalmen Sanomat joulukuu 2012). Vartiaisen lausunnoissa on tässä kohdin selviä ristiriitaisuuksia. Työuria pitäisi hänen mielestään pidentää, mutta ikääntyneitä työntekijöitä pitäisi rangaista palkanalennuksilla ja alisuorittajista pitäisi päästä eroon. Vartiainen vetoaa ahkerasti oppiin niin sanotusta rakenteellisesta työttömyydestä, johon talousja suhdannepolitiikalla ei voisi vaikuttaa. Hän on antanut ymmärtää, että Suomen nykyinen työttömyys on pääosin tällaista rakenteellista työttömyyttä, jota ei voi pienentää talouskasvun tai elvytyksen avulla: 3 / 7
Jos rakenteellinen työttömyys on 6 prosenttia ja todellinen noin 8, ylimääräistä työttömyyttä eli työvoimareserviä on vain 2 prosentin eli noin 50 000 ihmisen verran. (Suomen Kuvalehti 18.1.2013) Melkein samassa muodossa ajatus toistuu Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin ja Vartiaisen yhteisessä raportissa Strategia Suomelle, jonka pääministeri Alexander Stubb tilasi ja joka julkaistiin 11.3.2015. Tässä 8 prosentin työttömyysaste on kohonnut 9,2 prosenttiin: Kausivaihtelusta tasoitettu työttömyysaste on 9,2 prosenttia (joulukuu 2014). Realistinen arvio tasapainotyöttömyydestä on 6 7 prosenttia, joten on olemassa noin 2,2 3,2 prosentin työttömyyskuilu työvoimasta laskettuna. Jos työvoiman määrä jää suunnilleen nykyiselle 2,6 miljoonan henkilön tasolle, tämä merkitsee sitä, että työllisyys voi kasvaa noin 57 000 83 000 henkilön verran ennen kuin palkkavaatimukset kiihtyvät ja kilpailukyky jälleen on uhattuna. Näin ollen huolenaiheena on, että työttömyys alenee liikaa, koska silloin palkkavaatimukset voivat suurentua. Nyt työttömiä työnhakijoita on noin 360 000, mutta se on Vartiaisen mielestä pääosin sellaista työttömyyttä, johon suhdanteet eivät vaikuta ja jonka alentamiseksi välittömin toimin ei tarvitse tehdä juuri mitään. Työmarkkinoilla ei ole hänen mielestään oikeasti kysyntäongelmaa. On vain tarjontaongelma, jota pitäisi hoitaa eläkeiän nostamisella, maahanmuutolla ja sosiaaliturvan heikennyksillä. Julkisen sektorin tehtävä ei ole työllistää, hän painottaa yhdessä kolumnissaan 4 / 7
(Suomen Kuvalehti 42/2014). Borgin ja Vartiaisen raportin suosituksissa toistuvat Vartiaisen suosimat ajatukset kuten nollalinjan palkankorotukset kasvun edellytyksenä. Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi raportissa esitetään työttömyysturvan ns. lisäpäivien poistamista, vuorotteluvapaan lakkauttamista, lasten kotihoidontuen uudistamista ja työllisyyteen perustuvan maahanmuuton vapauttamista. Työttömien rinnastus rikkaruohoon ja sähköhävikkiin Syksyllä 2014 herätti huomiota Vartiaisen Twitter-viesti, jossa hän vertasi työttömiä rikkaruohoon. Hän kuvasi keskusteluasetelmaa näin: Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. Mutta meillähän on työttömiä. Tila tarvitsee lisää peltoalaa. Mutta nykypellossahan on rikkaruohoja Myöhemmin hän yritti selittää vertauksen parhain päin vertaamalla työttömyyttä sähkönsiirtohävikkiin: Toisin sanoen, jos työvoimamme kasvaa 10 prosentilla (niin että työvoiman keskimääräiset ominaisuudet ovat ennallaan), sekä työllisten määrä että työttömien määrä kasvavat 10 prosentilla. Aivan samoin kuin sähkönsiirtohävikki kasvaa (suunnilleen) 10 prosentilla kun tuotantoteho kasvaa 10 prosentilla. (Suomen Kuvalehti 18.10.2014) Tästä on luettavissa, että samoin kuin 10 prosentin sähköhävikki on väistämätön ilmiö, jolle ei voi mitään, 10 prosentin työttömyyskin on aivan normaalia. Myös artikkelissaan Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa hän pelkisti työttömyysasteen siten, että se ei riipu niinkään suhdanteista tai talouskriiseistä vaan on työmarkkinoiden, sosiaaliturvan ja palkkasopimusjärjestelmän institutionaalisista tehottomuuksista kumpuava hävikki. (Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2014) Vuonna 2013 Vartiainen julkaisi pamfletin Työvoima tehokkaaseen käyttöön eli miksi työn tarjonnan lisääminen ratkaisee kestävyysvajeemme, jossa hän yritti teoreettisesti perustella käsityksiään. Loppujen lopuksi kyse on vain työnantajien ja oikeiston ikiaikaisesta opista, jonka mukaan työmarkkinat tasapainottuvat palkkoja alentamalla. Itse asiassa hän ei edes lupaa työttömyyden vähentymistä tai työmarkkinoiden tasapainoa, vaan tärkeämpänä tuloksena Vartiaisen maalaamasta prosessista on yritysten kannattavuuden parantuminen. Näin kirjoittaa Vartiainen mainitussa pamfletissa: Kun työvoiman määrä kasvaa, yrityksille on aluksi tarjolla enemmän työnhakijoita ja työntekijöille suhteessa vähemmän työtarjouksia. Tämä johtaa palkkojen hitaampaan nousuun ja yritysten kannattavuuden paranemiseen. 5 / 7
Vartiainen on valmis tarjoamaan yrityksille jopa ilmaista työvoimaa. Kuntouttavan työtoiminnan ja vastikkeellisen työttömyysturvan pitäisi saada kilpailla tavallisen palkkatyön kanssa. (Kolumni Eläketurvakeskuksen sivuilla 21.11.2014) Vartiainen pitää vahingollisina nykyisiä lakeja, jotka asettavat rajoituksia ilmaisen työvoiman käytölle. Tässäkin on loppujen lopuksi kyse palkkojen alentamisesta. Jos ilmaistyö syrjäyttää palkkatyötä, työtä vaille jäänet työntekijät lisäävät Vartiaisen ajatuskuviossa työvoiman tarjontaa ja auttavat pitämään palkkatason alhaalla. Vartiaisen opit kouluihin? Vartiaisen opit ovat loppujen lopuksi vain oikeiston ja pääomapiirien tuttua ideologiaa, jonka hän yrittää esittää taloustieteenä, mutta karkeammassa muodossa kuin monet muut taloustieteilijät. Vartiaisen ulostulot pyrkivät palkkojen alentamiseen, työehtojen polkemiseen, työttömyyden säilyttämiseen ja pääoman voittojen takaamiseen. Vartiaisen asennetta tieteellisen keskusteluun kuvastaa hänen taannoinen julkinen Twitterviesti, jossa hän leimasi neoklassista taloustiedettä arvostelevan ja vaihtoehtoisia näkemyksiä esittävän jälkikeynesiläisyyden "pikkuiseksi akateemisen taloustieteen ulkopuoliseksi lahkoksi" (14.9.2014). Vartiaisen mukaan hänen omaksumiensa ajattelumallien omaksumista estää luokkaviha ja käsittelemättömät traumat: "Olen ollut itse umpikujassa sen kysymyksen kanssa, miksi pohjoismaiset ajattelumallit eivät suomalaisessa politiikassa toimi. Täällä on vielä meneillään suuri yhteiskunnallinen kylmä sota. Vasemmisto ja oikeisto eivät luota toisiinsa. Ei myöskään uskota, että työnantajat ja työntekijät voisivat sopia asioista keskenään järkevästi. Sellaisen talouspoliittiset ajatukset, jotka muiden pohjoismaiden poliittisessa keskustelussa on käsitelty ja pureksittu, törmäävät täällä yhä jonkinlaiseen luokkavihan muuriin. Olen itsekin miettinyt, kumpuaako se sisällissodasta asti: sodan traumoja ei ole oikeasti käsitelty niin, että poliittiset koteloitumat ja niihin liittyvät kielteiset tunteet saataisiin purettua. (Long Play 13.1.2015) Eräässä Suomen Kuvalehden kolumnissa kuvastuu tietty turhautuneisuus. Taloustieteilijöiden joilla hän tietenkin tarkoittaa itsensä kaltaisia oikeistolaisia päällepäsmäreitä viestiä ja suosituksia ei ymmärretä: Taloustiede lähtee liikkeelle metodologisesta individualismista ja markkinateoriasta, joka on monelle kansalaiselle sellaisenaan ideologisesti vastenmielinen. Tähänkin ongelmaan Vartiaisella on kuitenkin ratkaisu: kouluopetus. Miksei voitaisi opettaa lapsille markkinatalousjärjestelmämme perusteita, 6 / 7
Powered by TCPDF (www.tcpdf.org) Revalvaatio.org teoreettisemmin ja vaativammin. (Suomen Kuvalehti 8/2014) Se vielä puuttuukin, että Vartiaisen oppeja aletaan syöttää lapsille. 7 / 7