Valtakunnalliset suojeluohjelmat ja Natura 2000 verkosto MATTI KYRÖLAINEN VALTAKUNNALLISET SUOJELUOHJELMAT Suomessa on suunniteltu luonnonmaantieteelliseen aluejakoon pohjautuvia valtakunnallisia suojeluohjelmia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi jo 1970-luvulta lähtien. Mittavaa selvitystyötä ja ehdotuksia on tehty ministeriövetoisissa komiteoissa ja työryhmissä. Perusteellisimpia ja laajimpia näistä oli kansallispuistokomitean ehdotus vuonna 1976. Virallisen aseman suojeluohjelmat ovat saaneet valtioneuvoston periaatepäätöksin. Niistä ensimmäinen (1978) koski kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämistä. Sitä on myöhemmin täydennetty useilla kansallispuistoverkon laajentamista koskevilla päätöksillä. Soidensuojeluohjelma hyväksyttiin 1979 ja sitä täydennettiin 1981. Lintuvesien suojeluohjelmasta valtioneuvosto teki periaatepäätöksen 1982. Harjujensuojeluohjelmasta päätettiin 1984. Seuraavana oli vuorossa lehtojensuojeluohjelma vuonna 1989. Rantojensuojeluohjelmasta päätettiin 1990. Viimeisimmät periaatepäätökset koskevat vanhojen metsien suojelua (1993 ja 1996). Suojeluohjelmien tavoitteena on luoda maahamme edustavimmat luonnonalueet ja -piirteet turvaava suojelualueverkosto. Suojeluohjelmien toteuttamiseksi alueita on 1980-luvun alusta lähtien hankittu valtiolle tai rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueina. Valtion maille on perustettu kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita. Lisäksi valtioneuvosto teki vuonna 1995 periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemansuojelun kehittämisestä. Sen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää muista suojeluohjelmista poiketen aktiivista maisemanhoitoa maaseudun kulttuurimaisemien ylläpitämiseksi. SUOJELUOHJELMIEN ALUEET KAUHAJOELLA Kauhajoen monipuolisen luonnon ansiosta kunnassa on rantojensuojeluohjelmaa lukuun ottamatta kaikkiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Soidensuojeluohjelmassa on mukana peräti seitsemän Kauhajoen alueella kokonaan tai osittain sijaitsevaa suoaluetta. Näistä Majaletto sisältyy kokonaisuudessaan Lauhanvuoren kansallispuistoon ja Kauhanevan alueesta osa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Suuri osa Mustasaarenneva-Hakonevan alueestakin on jo suojeltu soidensuojelualueena. Sen sijaan Iso Kaivoneva, Iso Koihnanneva-Lutakkokeitaat, Kampinkeidas ja osa Siioninkeidas-Mustakeitaasta on vielä perustamatta suojelualueiksi. Lintuvesiensuojeluohjelmaan sisältyy Ylimysjärvi, jonka suojeluarvojen säilyttäminen kaipaisi vedenpinnan nostoa. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat Iso Kaivonevaa ympäröivä Karhukangas sekä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon rajoittuva Pohjankangas-Nummikangas. Karhukankaan 300
edustavimmat muinaisrantamuodostumat sijaitsevat tosin muodostuman länsiosassa harjujensuojeluohjelman ulkopuolella. Harjujensuojeluohjelman päätavoite on geomorfologisten muodostumien suojelu siten, ettei niille myönnetä lupia maa-ainesten ottamiseen. Sekä Karhukankaasta että Nummikankaasta on hankittu alueita myös viereisiin luonnonsuojelulain mukaisina suojelualueina suojeltaviin alueisiin liitettäväksi. Lehtojensuojeluohjelmassa on Kauhajoelta mukana pieni Näsiänmäki, josta osa on jo hankittu valtiolle. Vanhojen metsien suojeluohjelmaankin on löytynyt yksi pieni alue, Perkiönkorven metsä. Hyypänjokilaakso puolestaan on yksi valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista. NATURA 2000 -VERKOSTO Suomen liityttyä Euroopan yhteisöön tulivat meilläkin sovellettaviksi yhteisön säädökset (direktiivit), jotka on saatettu voimaan kansallista lainsäädäntöä tarvittaessa muuttamalla. Euroopan yhteisön luontodirektiivin mukaan yhteisön alueelle perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, Natura 2000. Tämän verkoston avulla on tarkoitus turvata erityisesti tiettyjen luontodirektiivin liitteissä lueteltujen luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelun taso. Tällaisia luontotyyppejä ovat mm. keidassuot, aapasuot, puustoiset suot, boreaaliset luonnonmetsät, humuspitoiset lammet ja järvet sekä pikkujoet ja purot. Suojeltavia lajeja puolestaan ovat mm. liitoorava, saukko ja jokihelmisimpukka. Lintudirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on puolestaan osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi direktiivin liitteessä mainittujen lintulajien suojelemiseksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen mukaisia lintulajeja (kaikkiaan Suomessa pesiviä noin 60) ovat mm. kaakkuri, kuikka, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, sinisuohaukka, kalasääski, pyy, metso, kurki, kapustarinta, liro, kehrääjä, palokärki ja pohjantikka. Luonnonsuojelulain 64 :n mukaan Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu 1) lintudirektiivin perusteella EY:n komissiolle ilmoitetuista linnustonsuojelualueista ja 2) alueista, jotka komissio on luontodirektiivin perusteella hyväksynyt yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi. Valtioneuvosto teki 20.8.1998 päätöksen Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä. Ehdotusta on käsitelty EY:n asiantuntijaseminaarissa, jonka suositusten perusteella Suomelta on pyydetty lisäselvityksiä ja täydennyksiä. Valtioneuvoston päätöksestä on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten päätös ei vielä ole lainvoimainen. Kauhajoen kunnan alueelle ulottuu kaikkiaan yhdeksän Natura 2000 -verkostoon esitettyä aluetta (liitekartta). Näistä Karvian luomat (FI0200091), Karvianjoen kosket (FI0200130) ja Lapväärtinjokilaakso (FI0800111) käsittävät Kauhajoen puolella vain latvapuroja, joiden suojeluarvot tulevat turvatuksi vesilain ja metsälain säännöksiä noudatettaessa. Kauhanevan Naturaalueeseen sisältyvä Katikan osa-alue Kauhanevan luoteispuolella on puolestaan ajateltu varjeltuvaksi vesilain, maa-aineslain, metsälain ja rakennuslain säädösten viisaan soveltamisen kautta. Kyseinen alue sisältyy myös valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Kaikki muut Kauhajoen kunnan Natura-alueet, joita ovat Lauhanvuori (FI0800001), Kauhaneva (FI0800002), Mustasaarenneva (FI0800010), Iso Kaivoneva (FI0800033), Iso Koihnanneva (FI0800034) ja Ylimysjärvi (FI0800050), on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain mukaisina luonnonsuojelualueina. Nehän sisältyvät jo entuudestaan johonkin valtakunnalliseen suojeluohjelmaan. Alueiden rajauksia on tosin jonkin verran tarkistettu. 301
NATURA 2000 -VERKOSTON ALUEITA KOSKEVAT ERITYISSÄÄDÖKSET Valtioneuvoston hyväksyttyä Natura 2000 -verkostoa koskevan ehdotuksen ovat tulleet voimaan luonnonsuojelulain 65-66 :n Naturasäännökset. Niiden mukaan hankkeen tai suunnitelman toteuttajan tai suunnitelman laatijan on arvioitava vaikutukset Natura-alueen luonnonarvoihin, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Tämä koskee myös sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Hankkeita ovat mm. erilaiset rakennusten, teiden ja voimajohtojen rakennushankkeet, vesistöjärjestelyt ja ojitukset. Suunnitelmilla tarkoitetaan sekä rakennuslain mukaisia kaavoja että muita suunnitelmia, kuten esim. tiesuunnitelmia ja metsätalouteen liittyviä suunnitelmia. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että tällainen arviointi on tehty. Siitä on sen jälkeen pyydettävä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa Natura-alue on. Jos ympäristökeskus on itse hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa ympäristöministeriö. Tarvittaessa viranomaisen on tiedotettava asian vireilläolosta kansalaisille ja varattava myös heille tilaisuus lausua siitä mielipiteensä. Viranomainen ei puolestaan saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos em. arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelma merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Lupa saadaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Alueiden kuuluminen Natura 2000 -verkostoon merkitsee siten sellaista eurooppalaista lisästatusta, joka edellyttää niihin vaikuttavien ympäristönmuutoshankkeiden arviointia aiempaa tarkemmin nimenomaan luontotyyppien ja lajien suojelun kannalta. Käytännössä kansalliset, aiempien suojeluohjelmien toteuttamiseen liittyvät suojelutavoitteet ja kotimaiseen lainsäädäntöön sisältyvät luonnon monimuotoisuuden suojelutavoitteet olisivat ymmärtääkseni ilman Natura-lisääkin useimmiten johtaneet samaan lopputulokseen. 302
NATURA 2000 -VERKOSTON KOHTEET KAUHAJOELLA 303
SARI MANTILA NIMET OVAT VANHAA PUHETTA PAIKOISTA, NE KERTOVAT, MITEN IHMINEN KOKEE YMPÄRISTÖNSÄ. MÄKIEN NIMEÄMINEN TAPAHTUU USEIN ULKOMUODON PERUSTEELLA. FYRRYKALLIO MUISTUTTAA MUODOLTAAN FYRRYÄ ELI HAMEEN HELMAOSAN RYPYTYSTÄ. 304