1. Johdanto...1 1.1 Suomen lepakot... 1 1.2 Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä... 1 1.3 Lajeistamme tarkemmin... 2 1.3.1 Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakko... 2 1.3.2 Vesisiipat kaartelevat lähellä veden pintaa... 3 1.3.3 Lampisiippa on vesisiippaa kookkaampi... 3 1.3.4 Viiksisiipat asustelevat vanhojen metsien siimeksessä... 3 1.3.5 Ripsisiippa on Suomessa erittäin uhanalainen... 3 1.3.6 Korvayököllä on suuret korvat ja erinomainen kuulo... 3 1.3.7 Pikkulepakko on harvinainen kesävieras... 4 1.3.8 Isolepakkoa on tavattu ainakin Keski-Suomea myöten... 4 1.3.9 Kimolepakko ovat hyvin harvinainen muuttava lepakko... 4 2. Tutkimusalue ja menetelmät...4 3. Tulokset ja niiden tarkastelu...6 3.1 Raision lepakkokeskittymät... 7 3.1.1 Viheriäinen... 7 3.1.2 Raisionlahden silta... 8 3.1.3 Kaanaanranta-Kattelus... 9 3.1.4 Krookila... 9 3.1.5 Nuorikkala - Järämäki... 9 3.1.6 Vesitorninmäki... 10 3.1.7 Tahvio... 10 3.1.8 Tikanmaa... 10 3.1.9 Pirilä-Vatsela... 11 3.1.10 Kallastenvuori... 11 3.1.11 Miekelä... 12 3.1.12 Somersoja... 12 3.1.13 Kirsti... 12 3.1.14 Petäsmäki... 13 3.1.15 Kuuanvuori... 13 3.1.16 Hitinmäki... 13 3.1.17 Hintsa 1, 2 ja 3... 14 3.1.18 Haunisten allas... 14 3.1.19 Kuloinen 1 ja 2... 15 3.1.20 Huhkon kartano... 15 3.1.21 Knuuti... 16 3.1.22 Vaisaari... 16 3.2 Kartoitustulosten pohjalta vedettävät lajikohtaiset johtopäätökset... 17 3.2.1 Pohjanlepakko, Eptesicus nilssoni... 17 3.2.2 Vesisiippa, Myotis daubentoni... 18 3.2.3 Viiksisiippa, Myotis mystacinus... 18 3.2.4 Isoviiksisiippa, Myotis brandti... 18 3.2.5 Pikkulepakko, Pipistrellus nathusii... 19 3.2.6 Korvayökkö, Plecotus auritus... 20 3.2.7 Muut lepakkomme... 20 3.3 Mikä uhkaa lepakoita Raisiossa?... 21 3.3.1 Laki suojaa lepakoita... 21 3.3.2 Raisio lepakkoalueena... 22 5. Johtopäätökset... 22 6. Arvioita tulosten luotettavuudesta... 23
1. Johdanto 1.1 Suomen lepakot Suomessa lepakoita on tutkittu vähän. Lepakkotieto on usein hajanaista, vanhaa, epävarmaa tai se ei ole lajikohtaista. Tämän lepakkokartoituksen tarkoituksena oli saada selville Raision kaupungin tärkeimmät lepakoiden esiintymispaikat, "hot spotit", jotta ne voitaisiin ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Raportin tietoja voidaan käyttää hyväksi kaavoituksessa, lepakoiden suojelussa, ympäristövaikutuksia arvioitaessa sekä luontokasvatuksessa. Maailman noin tuhannesta lepakkolajista Suomessa esiintyy yhtätoista. Suomen lepakot on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Suomessa on tavattu yhtätoista lepakkolajia. Laji Tieteellinen nimi Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni yleisin lepakkomme, esiintyy Lappia myöten Vesisiippa Myotis daubentoni yleinen, saalistaa veden yllä Lampisiippa Myotis dasycneme harvinainen, saalistaa veden yllä Viiksisiippa Myotis mystacinus yleinen vanhoissa metsissä Isoviiksisiippa Myotis brandti yleinen vanhoissa metsissä Ripsisiippa Myotis nattereri erittäin uhanalainen Suomessa Korvayökkö Plecotus auritus vaikeasti havaittava, usein hautausmailla Pikkulepakko Pipistrellus nathusii harvinainen, muuttava lepakkolaji Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus harvinainen, muuttava lepakkolaji Isolepakko Nyctalus noctula harvinainen, muuttava lepakkolaji Kimolepakko Vespertilio murinus harvinainen, muuttava lepakkolaji Kaikki Suomen lepakot ovat rauhoitettuja ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeja, lisäksi lampisiippa on liitteessä II. Lepakoiden lisääntymis-, levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojen hävittäminen tai heikentäminen sekä kaikki tahallinen häirintä erikoisesti lisääntymisaikaan tai muuhun niiden elämänkierron kannalta tärkeään aikaan on kielletty. Suomi on lisäksi ratifioinut Eurobats -lepakoidensuojelusopimuksen (Bonn Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals). Kaikkeen tahallisesti tapahtuvaan lepakoiden häirintään on haettava poikkeuslupa alueelliselta ympäristökeskukselta. 1.2 Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä Kaikki Suomen lepakot ovat yöeläimiä. Pimeydessä ne näkevät päästämiensä ultraäänien kaikujen avulla. Korviin palautuvien kaikujen perusteella ne kykenevät muodostamaan kolmiulotteisen kuvan ympäristöstään ja saaliistaan. Lepakoillamme on lajityypilliset kaikuluotausäänet ja täten lajit pystytään erottamaan toisistaan kaikuluotausäänien perusteella. Jotkut lepakkojen saaliit kykenevät pakenemaan lepakon tutkalta yksinkertaisen kuuloaistinsa ansiosta. Ihminen ei yleensä kuule lepakkojen ääniä. Kuuntelulaite eli detektori 1
muuttaa äänet ihmisen kuultaviksi. Ääniä kuunnellaan detektorilla, äänitetään ja analysoidaan lopuksi tietokoneella. Talven kylmyydessä hyönteisiä on niukasti lepakkojen saatavilla. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi- ja viiksisiipat sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia lepakoita, jotka muuttavat talveksi Keski- Eurooppaan. Suomeen talveksi jäävien lepakoiden on selvittävä kylmän kauden niukkuudesta mahdollisimman vähäisellä energiankulutuksella, joten ne vaipuvat talvihorrokseen. Nahkasiivet elävät syksyllä säästeliäämmin ja ylimääräinen ravinto varastoituu kehoon rasvaksi. Lepakon ruumiintoiminnot hidastuvat ja lepakko vaipuu horrokseen. Suomeen talveksi jäävät lajit horrostavat yleensä lokakuulta huhtikuulle. Horrostuspaikat ovat usein talojen ullakoilla, maakellareissa, erilaisissa tunneleissa, pirunpeltojen tapaisissa louhikoissa tai syvissä kallioiden halkeamissa eli paikoissa, joissa lämpötila säilyy läpi talven hieman plussan puolella. Jokaisella lajilla on hieman toisistaan eroavat horrostustapansa. Puolet vuodesta jääkaapissa nukkuvat lepakkomme elävät pitkään, jopa kymmeniä vuosia. Itse asiassa lepakot vaipuvat horrokseen päivittäin, sillä ne ovat ajoittaistasalämpöisiä. Vanhojen puiden kolot, kaarnanaluset, rakennusten vintit ja usein myös linnunpöntöt ovat lepakoille hyviä piilopaikkoja kesäisin. Jokaisella lajilla on hieman erilaiset mieltymyksensä. Lepakot lisääntyvät hitaasti. Ne parittelevat yleensä syksyllä ennen horrosta, mutta usein myös kesken horroksen. Naaras säilöö koiraiden siittiöt talven yli ja hedelmöittää itse itsensä sopivaksi katsomallaan hetkellä keväällä. Raskaus kestää 4 8 viikkoa. Alkukesällä koiraat levittäytyvät laajemmalle alueelle ja naaraat kokoontuvat lisääntymiskolonioihin synnyttämään poikasiaan. Koiraiden elämä on vapaata. Yleensä harvakseltaan esiintyvät lepakot ovat koiraita. Naaraat saalistavat suurempina ryhminä lähellä lisääntymiskoloniaa. Yleensä lepakoillamme on vain yksi poikanen, mutta pohjanlepakolla ja muuttavilla lajeilla voi poikasia olla kaksikin. Loppukesästä lepakkoja on taas laajemmalla alueella, koska lisääntymiskoloniat ovat hajonneet ja poikaset varttuneet saalistajiksi. 1.3 Lajeistamme tarkemmin 1.3.1 Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakko Pohjanlepakko on maailman pohjoisin lepakkolaji. Sen kolonioita löytyy Lappia myöden. Tyypillisimmillään pohjanlepakko saalistaa noin 5 10 metrin korkeudella omakotitalon pihan tai kadun yllä. Pohjanlepakot ovat lyöttäytyneen paljolti ihmisen seuraan. Laji hyötyy selvästi niin metsäautoteistä kuin katujen valaisemisestakin. Loppukesästä pohjanlepakon voi tavata kurvailemassa etenkin valkoisten lamppujen ääreltä, sillä valkoinen valo vetää hyönteisiä huomattavasti paremmin puoleensa kuin keltainen. Koiraat saattavat lennellä jopa keskellä talvea katsastamassa saalistusalueitaan, kun lämpötila nousee hieman plussan puolelle. 2
1.3.2 Vesisiipat kaartelevat lähellä veden pintaa Vesisiippa viihtyy alueella, jossa rannassa kasvaa puita, mutta jossa ei ole liiaksi ruovikkoa tai muuta vesikasvillisuutta. Vesikasvillisuus aiheuttaa kaikuluotaukseen turhia kaikuja. Ruovikkorantaan ruopattu venesatama onkin usein erinomainen vesisiippapaikka. Vesisiipan voi tavata koko kesän ajan myös maalta tai jopa keskeltä järveä. Kiikaroimalla kesäyön vaaleaa vedenpintaa löytää vesisiippoja helposti. Vesisiippoja esiintyy Suomessa ainakin Lappajärvi-Lapinlahti -tienoille. 1.3.3 Lampisiippa on vesisiippaa kookkaampi Lampisiippa on tavattu ensi kertaa talvehtimasta maassamme vuonna 2002. Nahkarotta on harvinainen koko esiintymisalueellaan. Se lentää pitkiä matkoja isompien jokien keskialueilla tai saarien välisissä salmissa. Suomessa laji todennäköisesti viihtyy vain etelärannikon tuntumassa. Se on meillä mahdollisesti itäinen. Sitä tavataan muun muassa Laatokalla ja varsin hyvin myös Virossa. 1.3.4 Viiksisiipat asustelevat vanhojen metsien siimeksessä Suomessa on kahta lajia viiksisiippoja viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa. Niiden erottaminen toisistaan äänen perusteella on hyvin hankalaa. Siksi tässä raportissa ne esitetään yhdessä viiksisiippoina. Viiksisiipat puikkelehtivat vanhojen metsien siimeksessä usein aivan päidemme yläpuolella. Niiden kaikuluotausääni on heikko ja siksi ne karttavat valaistuja ja avonaisia alueita. Valaistun ulkoilutien rakentaminen vanhaan kuusikkoon voi pahasti pirstoa viiksisiippojen elinalueen. Kaupunkialueilla viiksisiipat sinnittelevät usein pienissä rakentamattomissa metsiköissä. Myös kilometrien päässä mantereesta sijaitsevat saaret ja hiekkarantojen männiköt ovat usein viiksisiippojen asuttamia. Viiksisiippoja löytyy todennäköisesti Oulun tasolle. 1.3.5 Ripsisiippa on Suomessa erittäin uhanalainen Ripsisiippa viihtyy maaseutumaisessa ympäristössä kartanoiden, karjatilojen tai hevostallien liepeillä sekä pienipiirteisissä vanhoissa kulttuurimaisemissa. Laji asustelee hyvin laikuittaisena eteläisessä Suomessa. Sen voi löytää horrostamasta lokakuussa tai huhtikuussa kellarista, mutta keskitalvella se on todennäköisesti niin syvissä kellareiden tai kallioiden rakosissa, ettei sitä yleensä havaitse. Ripsisiipan saalistustapa muistuttaa korvayökköä. Molemmat hakevat ruokansa myös kasvien pinnoilta eli hyödyntävät päiväaktiivisiakin hyönteisiä. 1.3.6 Korvayököllä on suuret korvat ja erinomainen kuulo Korvayökkö roikkuu usein oksalla, josta se kaikuluotaa hyönteisiä metronomin tikitystä muistuttavalla äänellään. Äänen voi kuulla vain detektorilla. Se pudottautuu hakemaan saaliin ja palaa sitten samaan paikkaan tikittelemään. Toisinaan korvayökkö lepattelee puun oksien 3
välissä kuulostellen hyönteisiä ja pitää ajoittain hiljaista sirisevää kaikuluotausääntä. Kun korvayökkö paikantaa seuraavaa puuta, sen ultraääntelyt ovat kuin pyssyn pamauksia. Varmimmin isokorvan tapaa kartanopuistoista, hautausmailta tai karjatilalta. Korvayökköä on löytynyt Kuolan niemimaalta saakka. 1.3.7 Pikkulepakko on harvinainen kesävieras Pikkulepakon tapaa parhaiten korkeimpien tervaleppien latvuksista. Se saalistaa usein pohjanlepakon seurassa ja sekoitetaan siihen. Usein pohjanlepakko ja pikkulepakko kilpailevat samasta ruokailualueesta. Pikkulepakkoja lentää yleensä rannan suuntaisesti tai esimerkiksi rannan tuntumassa olevalla aukiolla tai jopa jossain katoksessa. Pikkulepakot saapuvat meille keväällä ja muuttavat etelään syksyllä. Suomessa esiintyy hyvin harvinaisena myös hieman pienempää vaivaislepakkoa ja mahdollisesti vaivaislepakkoakin pienempää kääpiölepakkoa. Kääpiölepakkoa esiintyy meitä lähinnä Ruotsissa Tukholman alueella ja Virossa. 1.3.8 Isolepakkoa on tavattu ainakin Keski-Suomea myöten Isolepakot liikkuvat meillä yleensä yksittäin, mutta esimerkiksi Hämeessä niitä havaittiin viisikin kappaletta yhdellä kertaa kesällä 2001. Isolepakko on varsin yleinen Virossa, mutta jostain syystä se on meillä harvinainen. Isolepakko on muuttava laji. 1.3.9 Kimolepakko ovat hyvin harvinainen muuttava lepakko Kun kimolepakon näkee, on se erittäin helppo tunnistettava, mutta äänen perusteella sen sekoittaa helposti iso- tai pohjanlepakkoon. Kimolepakkoa voi esiintyä Lappia myöten. Virossa kimolepakkoa ja niiden kolonioita löytyy varsin helposti. 2. Tutkimusalue ja menetelmät Lepakkokartoituksen tarkoituksena oli selvittää tärkeimmät lepakoiden esiintymispaikat Raision kaupungin alueella kesän 2003 aikana. Kartoitusalueeseen tutustuttiin etukäteen päiväsaikaan ja varsinaista lepakkokartoitusta tehtiin yöaikaan polkupyörällä, jalan tai autolla. Alueita käytiin läpi vähintään kolme kertaa kesän aikana. Mitään vakituista reittiä ei ollut vaan kohteita käytiin läpi tasapuolisesti ja ripeästi eri suunnista ja mahdollisimman sattumanvaraisesti. Kartoitusta tehtiin vain poutaisina öinä ja korkeintaan kohtalaisella tuulella. Kartoitus aloitettiin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen ja se jatkui auringon nousuun. Havaitut lepakot merkittiin kartalle ja tihentymät, hot spotit, selvitettiin perusteellisemmin. Näin pyrittiin löytämään tärkeimmät lepakkojen käyttämät alueet Raision kaupungin alueelta. Kartoituksessa pyrittiin selvittämään alueella esiintyvät lepakot ottamalla huomioon lepakkojen vuosirytmiikka ja lajikohtaiset eroavaisuudet. Lepakot ovat hyönteissyöjiä ja seuraavat varsin tarkasti omia lajikohtaisia ruokalistojaan, sään vaihteluita ja 4
ympäristömieltymyksiään. Kun ruoka on hajaantunut, ovat lepakotkin laajemmalla alueella ja kun ruoka on kasaantunut tiettyyn paikkaan, ovat lepakot keskittyneet näille parhaille paikoille. Naaraat ruokailevat usein lähellä koloniaansa ja koiraat saalistavat usein yksin. Lepakkolajeillamme on erilaiset ympäristövaatimukset, joten lepakot on aina pyrittävä tunnistamaan lajilleen. Lepakot eivät "pesi" reviireissä, joten lintulaskennoissa käytetyt linjaja pistelaskennat sopivat niille huonosti. Lisäksi nämä lentävät nisäkkäät ovat sosiaalisia, elävät kolonioissa ja esiintyvät laikuittaisesti, mikä tekee linja- ja pistelaskentojen tulokset entistäkin epävarmemmiksi. Yksittäisten linjojen laskentaan perustuva lepakkokannan arviointi ei anna kaavoittajalle tämän tarvitsemaa tietoa koko alueen lepakkopaikoista. Tässä kartoituksessa ei siis ole kyse minkäänlaisesta kannanarvioinnista vaan siinä selvitettiin tärkeimmät lepakkopaikat Raision kaupungin alueella maankäyttöä varten. Tällä tavalla saatiin selville lepakkojen käyttämät alueet Raision alueella yhden kesän aikana kohtuullisin kustannuksin, samoin standardein ja maankäytön suunnittelua varten riittävällä tarkkuudella. Vastaava kartoitus on tehty Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Järvenpäässä ja Tampereella. Lepakkomme ääntelevät lähes yksinomaan ultraäänillä Eri lepakkolajeilla on lajityypilliset kaikuluotausäänensä. Ihmiskorva ei yleensä kuule niitä ilman lisälaitteita. Lepakkojen päästämien korkeiden ultraäänien kuulemiseksi ja tulkitsemiseksi tarvitaan lepakkodetektori eli "lepakkotutkaksi" kutsuttu laite, joka alentaa äänet kaiuttimen kautta korvillemme sopiviksi. Tässä tutkimuksessa käytettiin viittä eri "lepakkotutkaa". Nämä olivat kaikki ruotsalaisen Pettersson Elektronikin D240x, D200 ja D100 -merkkisiä. Kartoittaja on itse virittänyt osan detektoreista soveltumaan paremmin kartoitukseen. Jokainen detektorityyppi on ominaisuuksiltaan hieman erilainen ja eri detektoreita käytetään usein samanaikaisesti. Käytössä oli myös BatSound Professional - äänianalyysiohjelma yhdessä National Instrumentin DAQCard-6062E -kortin kanssa. Tällöin detektorin alkuperäiset lepakkoäänet äänitetään suoraan kortin kautta tietokoneelle ja äänten sonogrammit nähdään reaaliaikaisesti kannettavan tietokoneen ruudulta. Parhailla lepakkopaikoilla tästä järjestelmästä on paljon apua, kun lepakot voi tunnistaa paikanpäällä eikä joskus myöhemmin nauhoituksista. D100 on erittäin herkkä perusdetektori, jolla useimmat lajit on helppo tunnistaa. Se on ns. heterodyne-detektori, joka muuttaa lepakkojen ääntelyt korviemme kuultaviksi. D240x on monipuolinen detektori, jossa on paitsi heterodyne, myös äänilaajennusominaisuus eli tällä detektorilla lepakkojen äänet voidaan hidastaa 10- tai 20-kertaisesti tunnistuksen helpottamiseksi. Yllättäen esiintyvien lepakkojen äänet voidaan napin painalluksella äänittää laitteen muistiin. Tämän jälkeen niiden äänet voidaan kuunnella yhä uudelleen muistista ja äänen päätaajuus voidaan kätevästi mitata. Tällä menetelmällä esimerkiksi pohjanlepakot ja pikkulepakot voidaan helposti erottaa toisistaan. Hidastetut äänet usein nauhoitettiin Sony D100 DAT -nauhurilla ja analysoitiin myöhemmin kannettavalla tietokoneella BatSound Professional 3.31 -ohjelmalla. Kartoittajan välineistöön kuului myös voimakkaita valaisimia, digitaalinen kamera yökuvaukseen, navigaattori, kiikarit, valonvahvistin jne. Kartoittajan tärkeimpiä apuvälineitä ovat korkeatasoiset kuulokkeet ja nauhuri. Hyvissä lepakkopaikoissa täytyy nauhoittaa koko ajan, sillä joskus vasta nauhoitteista huomaa, että äänekkäiden pohjanlepakoiden kanssa oli joku toinen, hiljainen laji. Nyrkkisääntönä on, että havainnot varmistetaan mahdollisimman monella tavalla. 5
3. Tulokset ja niiden tarkastelu Koko Raision kaupungin alue käytiin läpi vähintään kolmesti kesän 2003 aikana. Karttaruudut, joissa lepakoita havaittiin Raision alueella, on esitetty kaaviossa 1. Myös yleisöltä pyydettiin havaintoja lepakoista. Yleisöhavaintoja oli vähän, mutta ne olivat hyvin mielenkiintoisia. Lepakkojen levinneisyyden havainnollistamiseksi lepakkohavainnot on raportissa esitetty myös ruuduittain. On huomattava, että raportissa mainitut luvut lepakkohavainnoista ovat suuntaa-antavia. Absoluuttisia lepakkomääriä ei voi millään menetelmillä laskea. Lukujen avulla voidaan ilmaista merkittävimmät lepakkokeskittymät, lajisuhteet ja levinneisyys pääpiirteittäin. Kaavio 1: Tummennetuista ruuduista tehtiin lepakkohavaintoja kesän 2003 aikana. Ruudutus on virallisen Raision opaskartan, Turun kaupunkiseutu -opaskartan, mukainen. Kartoituksen tuloksien perusteella lepakkoalueet on arvotettu kolmeen luokkaan: I, II ja III. Kaikkein arvokkaimmat kohteet kuuluvat luokkaan I. Alueiden luokittelussa käytetyt kriteerit koskevat lajirunsautta, yksilömääriä, alueiden laatua sekä alueiden käyttöä. Suomessa lepakot ovat pitkälti kulttuurilajeja eli ne viihtyvät ihmisen aikojen kuluessa muovaamassa ympäristössä. Lepakot reagoivat kuitenkin herkästi ihmisen toiminnan aiheuttamiin muutoksiin ympäristössään. Jos esimerkiksi ullakko, jossa on lepakkokolonia, korjataan tai jotain isoja puita lepakkojen ruokailualueelta kaadetaan, saattavat lepakot poistua alueelta. Jos lepakoiden suosimalla alueella tehdään muutoksia, tulisi ne tehdä riittävän hitaasti, jotta lepakot ehtisivät tottua niihin. 6
3.1 Raision lepakkokeskittymät Seuraavassa esitetään eri lepakkolajien levinneisyyttä Raision alueella kesän 2003 havaintojen pohjalta. Annetuissa hoitosuosituksissa ei huomioida, onko alue rauhoitettu tai muuten suojeltu. Selitykset ovat puhtaasti lepakkokeskeiset. 3.1.1 Viheriäinen SIJAINTI: Raisionlahden länsirannalla RAJAUS: Alue alkaa etelässä Kukonnokasta ja päättyy pohjoisessa Hahdenniemen eteläpuoliseen pienvenesatamaan. Alueeseen kuuluu Kukonnokan pohjoisosa, sinne menevä kannas, Poppelikujan ja Kukonpääntien eteläpuolen metsikkö, Kukonpääntiestä aina venesatamaan rannassa kulkeva kapea tervaleppärivistö ja Viheriäisten keskellä sijaitseva hiekkakuoppa, jonka pohjalla on lampi. LUOKITUS: I, vesisiippa, viiksisiippa ja pikkulepakko UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely ja liika umpeenkasvu HOITOEHDOTUS: Hoitoehdotuksessa ei ole huomioitu mahdollisia rauhoituksia! Lepakkojen kannalta on hyvin tärkeää huomioida 50 metriä rantaviivan molemmin puolin sijaitseva alue. Tiuhemmista paikoista voi poistaa aika ajoin muutaman tervalepän jotta rantametsään muodostuisi sopivia aukkopaikkoja esimerkiksi pikkulepakolle. Kukonpään kannakselle kannattaisi istuttaa puita, jotta lepakot voisivat paremmin hyödyntää Kukonpään lepakkoaluetta. Viheriäisten rannan kaislikkoihin voi huoletta kunnostaa muutaman pienen pienvenesataman. Kukonpään pohjoisosaan voisi tehdä pieniä aukkopaikkoja puuston sekaan. Tällaiset rantapuuston taakse jäävät aukkopaikat ovat lepakkojen suosiossa erityisesti tuulisilla ilmoilla. Rantojen valaistusta ei saisi muuttaa. Esimerkiksi kuntoradan valaiseminen voisi karkottaa alueen lepakot tyystin. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakkomme ovat hyönteissyöjiä ja Viheriäisten ranta-alue sopivine sokkeloineen tarjoaa useille lepakkolajeille erittäin soveliaan ruokailualueen. Yhtään koloniaa alueelta ei ole havaittu. Lepakot kuitenkin todennäköisesti käyttävät useita alueen rakennuksia piilopaikkoinaan. Alueelta löytyy myös vanhoja kesämökkejä sekä muutama kellari. Pohjanlepakko on yleisin lepakkomme. Usein se lentelee teiden ja puutarhojen yllä noin 5 10 metrin korkeudella. Se on erittäin sopeutuvainen ja voi periaatteessa esiintyä missä päin Raisiota tahansa. Pohjanlepakkokolonioita on kesäisin tyypillisesti jonkin rakennuksen vintillä. Viheriäisten kaltaisella alueella pohjanlepakko lentelee yleensä kaislikoiden ja aukkopaikkojen yllä. Alueella esiintyi 10 15 yksilöä per havainnointikerta koko kesän ajan. Vesisiippa esiintyy rantojen tuntumassa ja saalistaa hyönteisiä veden pinnalta. Vesisiippa selvästi pitää pienvenesatamista, kanavista, siltojenalusista yms. Luonnossa vesisiippa yleensä lentelee hieman rehevien vesistöjen rantojen tuntumassa, paikoissa, joista se pääsee pian piiloon metsän suojaan. Kun ruovikko laajenee, häviää vesisiippa. Kun ruovikkorannalle tulee mökki ja rantaan ruopataan uimapaikka ja venelaituri, tulee vesisiippa takaisin. Vesisiippa saattaa saalistaa myös kivikkorantojen suurien rantakivien väleissä. Vesisiippa 7
karttaa alueita, joissa veden pinnalla on vesikasveja, sillä nämä aiheuttavat vesisiipalle sekavia kaikuluotausääniä eikä se erota ruokaansa veden pinnalta. Vesisiippaa ajatellen Viheriäisten rantaan voi hyvin korjata nuo vanhat kivilaiturit ja jopa ruopata lisää pieniä venesatamia. Vaikuttaa siltä, että vesisiipat pitävät venesatamien rakennuksia piilopaikkoinaan kesäisin. Alueelta löydettiin noin 10 yksilöä/havainnointikerta. Alueen kartoittaminen veneestä käsin olisi todennäköisesti kasvattanut havaittujen vesisiippojen määrää. Viiksisiipat ovat metsien asukkeja. Niitä esiintyy Viheriäisissä pääosin tennishallien koillispuolisilla alueilla, rinteen metsissä. Viiksisiipoilla on heikko kaikuluotausääni, eikä metsää juurikaan saisi hakata niiden esiintymisalueelta. Ne pelkäävät valoa, eikä niiden esiintymisalueille saisi rakentaa mitään valaistusta esim. kevyen liikenteen teille. Ne tulevat saalistamaan tennishallien kirkkaiden pihavalojen pökerryttämillä hyönteisiä, mutta pysyttelevät oksiston suojassa. Alueella esiintyi noin 5 10 yksilöä/havainnointikerta. Pikkulepakkoja tavattiin alueelta lähes joka käyntikerralla. Tämä muuttava laji tavattiin Viheriäisissä ensimmäisen kerran 25.5.2003. Laji on pieni ja sille Viheriäisten rannan tervaleppärivistö erittäin tärkeä. Laji muuttaa Keski-Eurooppaan talveksi ja Viheriäisten ranta on sen kesälaidun. Pikkulepakko seuraa yleensä korkeaa tervaleppälatvustoa, kurvaa muutaman kierroksen latvuston aukkopaikoissa ja etenee kovaa vauhtia rannan puolella kohti seuraavaa aukkoa. Erityisesti tennishalleilta Kukonpääntielle johtavan kuntopolun ympäristöt tulisi huomioida. Alueella esiintyi vain 0 2 yksilöä/havainnointikerta. Viheriäisten alueella on vanhoja omenatarhoja. Lepakoistamme esimerkiksi korvayökkö saattaa ajoittain käyttää näitä alueita. Alueen rantoja ei saisi valaista nykyistä enempää. Jos valaistusta täytyy lisätä, tulee sen olla vain alaspäin suunnattua ja sijaita mahdollisimman alhaalla. Esimerkiksi viiksisiipat hyödyntävät usein palaneen lampun kohtaa matkatessaan alueiden välillä. 3.1.2 Raisionlahden silta SIJAINTI: Raisionlahden keskellä RAJAUS: Alue alkaa Hahdenniemen pohjoispuolisesta venesatamasta ja menee sata metriä Nesteentien ja Raisionlahdentien ali Raisionlahden pohjoispuolelle. Myös Temppelivuoren ranta Raision puolella kuuluu alueeseen. LUOKITUS: II LAJIT: vesisiippa, pohjanlepakko UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, liika ruovikoituminen, tuulelle altistuminen HOITOEHDOTUS: Alue on tuulelle altis, eikä rantapuustoa saisi siksi poistaa. Ruovikkojen ruoppaaminen edistää alueen arvoa. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alueella esiintyy pääosin vesisiippoja. Vesisiipat suosivat yleisesti siltojen alusia ruokailualueinaan, koska siltojenaluset ovat suojaisia, pimeitä tai hyönteissuppiloita. Alueelta tapaa helposti vesisiippoja, jotka saalistavat lajityypillisesti veden yllä. Helpoin havainnointipaikka on Nesteen- ja Raisionlahdenteiden siltojen alla. Vesisiippoja saalistelee myös venesatamien veneiden ja laitureiden suojassa. Yleensä ne karttavat avonaisia ruovikkorantoja, koska kokevat ne turvattomiksi. Loppukesän pimeinä öinä vesisiippoja voi olla keskemmälläkin lahtea. Syksy 2003 oli hyvin lämmin. Veden pinta 8
oli tällöin niin lämmin, että vesisiipat olivat erityisen aktiivisia marraskuulle saakka. Vesisiippoja esiintyi alueella noin 5 10 yksilöä/havainnointikerta. Alueen pohjanlepakot lentelivät kaislikoiden, teiden ja venesatamien yllä. Niitä esiintyi kuitenkin alle viisi yksilöä per havainnointikerta. 3.1.3 Kaanaanranta-Kattelus SIJAINTI: Kaanaan koulun ympäristössä RAJAUS: Alue on Orkolantien välitön ympäristö UHKATEKIJÄT: Piilopaikkojen menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Kesän 2003 aikana Kaanaan koulun ympäristössä saalisti 3 5 pohjanlepakkoa säännöllisesti. Alueella on oltava sopiva piilopaikka, ja lepakot saalistavat sen ympäristössä. Kyseessä voi olla lisääntymiskoloniakin, mutta siitä ei ole saatu varmuutta. 3.1.4 Krookila SIJAINTI: Krookilantiellä RAJAUS: Alue käsittää Krookilantien ja Montiskalantien ja Krookilantien ja Krookilankujan risteysten välisen tiealueen ja tien länsipuolisen avoimen maaston. UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakot saalistivat säännöllisesti Krookilantien ja Montiskalantien ja Krookilantien ja Krookilankujan risteysten välisellä alueella ja välittömästi tämän tieosuuden länsipuolisella aukkopaikalla. Pohjanlepakko pitää päiväpiilonaan esimerkiksi jonkin omakotitalon vinttiä. Läheisellä kotiseutumuseolla ei lepakoita tavattu. Lepakoita lenteli usein Montiskalantie 1 15 välisellä alueellakin. Alueella tavattiin yleensä 4 6 pohjanlepakkoa. 3.1.5 Nuorikkala - Järämäki SIJAINTI: Nuorikkalassa RAJAUS: Alue alkaa Santa-ahteentien alusta (Järämäen länsireuna) ja jatkuu samaa tietä noin 400 metriä länteen UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, piilopaikan menetys 9
YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Pohjanlepakkoja esiintyi alueella kesän mittaan 5 7 kappaletta. Pohjanlepakkoa esiintyi myös Järämäen eteläreunalla (<3), Hallantiellä (<2) ja lännempänä Tahviontiellä (<3). Alueen sokkeloisuus muodostaa pohjanlepakoille mieleisen ruokailualueen. Lepakot saalistavat teiden ja pihojen päällä sekä kiertelevät metsien reunoja. 3.1.6 Vesitorninmäki SIJAINTI: Vesitorninmäen etelä- ja itäreuna RAJAUS: Alue alkaa Kaanaantien ja Isovuorentien risteyksestä ja jatkuu Isovuorentietä kiertäen vesitorninmäen koillisnurkalle UHKATEKIJÄT: piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alueella esiintyi kesän 2003 aikana 3 5 pohjanlepakkoa. Lepakot saalistivat talojen pihoilla ja tien yllä. 3.1.7 Tahvio SIJAINTI: Tahvion koulun läheisyydessä RAJAUS: alue alkaa Tahvion koululta ja jatkuu pohjoiseen Tahviontie 6 kohdalle UHKATEKIJÄT: piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakkoja esiintyi Tahvion koulun pihalla (<3) ja Tahviontie 6 - rautatie välisellä alueella (yleensä 5 yksilöä). Tahviontie 6:n etäpuolella oleva pihamaa oli erityisen aktiivinen koko kesän ajan. Alue on tuulelle altis, mutta lepakot olivat hyvin uskollisia tälle paikalle. Jossain lähellä sijaitsevissa rakennuksissa on oltava kolonia. Alueen lepakot saattavat olla samasta koloniasta kuin Pirilä-Vatsela -alueen lepakot. 3.1.8 Tikanmaa SIJAINTI: Raisionlahden länsirannalla RAJAUS: Peippokuja-Tiklikuja alue UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Pohjanlepakot lentelevät Peippokujan ja Tiklikujan ympäristössä (<4). Tiklikujalta tuli myös yleisöhavainto. Tikanmaalla oli yksittäisiä lepakkoja 10
myös Hakinmäen kirjaston luona, Tikanmaan koulun luona, Kallasten kadulla ja Vierulantiellä. Vierulantien ja Raisiontien risteyksessä oli eräänä yönä myös kolme hirveä seisoskelemassa keskellä Raisiontietä. 3.1.9 Pirilä-Vatsela SIJAINTI: Vatselantien alkupäässä RAJAUS: Alue alkaa etelässä Vatselantien ja Saalaskujan risteyksestä ja päättyy Vatselantien ja Luhtakadun risteyksessä UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alueella pihojen ja tien yllä esiintyi melko säännöllisesti pohjanlepakkoja (<3). Koko Pirilän-Vatselan alueella on pohjanlepakoille soveliaita pihapiirejä, metsänreunoja ja raitteja. Pohjanlepakkoja esiintyi myös Välitalontien perällä ja Vatselantie 98 jälkeen tien poskessa olevan suuren katajan lähistöllä. Myös Vähä- Piriläntiellä oli pari lepakkohavaintoa. Välitalontien perältä tuli myös yleisöhavainto pihapiirissä lentelevistä lepakoista. Lepakoilla saattaa olla alueen rakennuksissa useita piilopaikkoja ja keskittymät mahdollisesti vaihtelevat vuosittain. Alueen lepakot saattavat olla samasta koloniasta kuin Tahvion -alueen lepakot. 3.1.10 Kallastenvuori SIJAINTI: Kallastenvuoren itäreunalla RAJAUS: Alue alkaa etelässä Lehtokertunkujan pohjoispään pohjoispuolella sijaitsevasta metsästä, menee kohti itää pellon reunaan jatkuen edelleen kapeana vyöhykkeenä kohti pohjoista. Kallasten vuoren itäreunan puolen välin kohdalla sovelias metsäalue jälleen laajenee hieman kohti länttä menevän polun kohdalla, mutta pääalue jatkuu taas kohti pohjoista. Hieman ennen ulkoilumajan aluetta alue taas laajenee kohti länttä, mutta ei mene kallioalueelle. Alue jatkuu ulkoilumajan ympäristöön ja hiipuu kohti länttä. LUOKITUS: II, viiksisiippa UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, rakentaminen HOITOEHDOTUS: Lepakkojen kannalta alueen metsiä ei saisi hakata tai valaista. Erityisesti ulkoilumajan ympäristö tulisi jättää rauhaan. Viiksisiipat ovat hyvin riippuvaisia Kallastenvuoren itäreunan erittäin kapeasta soveliaasta alueesta. Vatselan puolella on myös soveliaita viiksisiippametsiä, mutta sieltä viiksisiippoja ei löytynyt. Piuhanojan laakso jakaa koko läntisen Raision kahtia. Lepakkojen kannalta olisi erittäin hyvä katkaista laakso muutamasta kohdasta joko rakentamalla tai puita istuttamalla, jotta lepakot ja muut eläimet voisivat paremmin liikkua alueiden välillä. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alueella esiintyy viiksisiippoja harvakseltaan. Lepakkomääristä ei voi saada varmuutta, mutta niitä esiintyi alueella säännöllisesti. Erityisesti ulkoilumajan alue oli suosittu. Ulkoilumajan kaikkien rakennusten nurkissa oli lepakkojen ulosteita harvakseltaan. Varsinaista koloniaa ei täältä kuitenkaan löytynyt. Pellon reunoissa saalistaa harvakseltaan pohjanlepakkoa. 11
3.1.11 Miekelä SIJAINTI: Miekelässä RAJAUS: Alue sijaitsee Myllyhaan länsipuolisen pienen pellon ympäristössä UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Pohjanlepakkoja esiintyi muutama kappale koko kesän ajan pellon ympäristössä. Pellon reunat tarjoavat lepakoille soveliaan ruokailualueen. Myös viiksisiipalle olisi täällä soveliasta metsää, mutta yhtään viiksisiippaa ei havaittu. Santalantien 55/65 oli niin ikään hyvä autiotalo ja soveliasta metsää, mutta täälläkään ei kesän 2003 aikana viiksisiippoja havaittu. 3.1.12 Somersoja SIJAINTI: Somersoja RAJAUS: Alue käsittää Somersojantien alkupään aina pellon reunaan (numero 21) saakka. Myös Saukkokujan, Karppakujan, Myyrätien ja Peuratien Raision puoleinen osa kuuluvat rajaukseen. UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys, metsien käsittely YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Somersojan alueella esiintyi kesän aikana noin 10 pohjanlepakkoa jokaisella käyntikerralla. Erityisesti Myyrätien kohdalla oleva pellonreuna oli suosittu. Koloniasta ei saatu tarkempaa tietoa, mutta se lienee jossain tämän alueen rakennuksista. 3.1.13 Kirsti SIJAINTI: Maskuntie 211 lounaispuolella, kaupungin rajalla RAJAUS: Alue alkaa Maskuntie 211 kohdalla ja jatkuu siitä lounaaseen päin aivan kaupungin rajan tuntumassa. Lepakot saalistavat piha-alueilla, peltojen sekä teiden päällä. UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys, metsän hakkuut YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakot saalistavat Kirstimäentien ympäristössä pihojen, peltojen ja teiden yllä hyvin säännöllisesti. Samat lepakot olivat välillä Maskun puolella. Lepakkoja esiintyi enintään 5 yksilöä per havainnointikerta. Myös Maskuntien ja Linnuksentien risteyksen tuntumassa esiintyi pari pohjanlepakkoa sekä Hevottulantiellä yksinäinen viiksisiippa. 12
3.1.14 Petäsmäki SIJAINTI: Petäsmäessä RAJAUS: Alue käsittää pääasiassa Honkakadun palvelutalon, päiväkodin ja kirjaston ympäristön UHKATEKIJÄT: Piilopaikan menetys YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakot saalistivat pääasiassa Honkakadun palvelutalon, päiväkodin ja kirjaston ympäristössä koko kesän ajan. Alueella on sopivia pihoja ja teitä joita pohjanlepakot tyypillisesti käyttävät ruokailualueinaan. Lepakkoja esiintyi 4 5 per käyntikerta. Myös Reunatiellä oli usein yksittäinen pohjanlepakko. Myös Karhutiellä oli kaksi pohjanlepakkoa. Läheisen terveyskeskuksen kohdalla, Kustavintiellä, yksi ja Raisionkaaren risteyksessä toinen pohjanlepakko. 3.1.15 Kuuanvuori SIJAINTI: Kerttula RAJAUS: Alue käsittää koko Kuuanvuoren kallioalueita lukuun ottamatta LUOKITUS: II, viiksisiippa UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, piilopaikkojen tuhoutuminen ja liikuntateiden valaiseminen HOITOEHDOTUS: Lepakkojen kannalta on hyvin tärkeää huomioida mäen reuna-alueet. Koska Kuuanvuoren kuusikoissa esiintyy viiksisiippaa, ei aluetta tulisi valaista enempää ja nykyinen valaistus tulisi mahdollisesti poistaa. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Kuuanvuori on hyvin mielenkiintoinen lepakkoalue keskellä kaupunkia. Alueen kuusikoissa esiintyy viiksisiippoja ja alueen reunoilla ja läheisten teiden päällä pohjanlepakkoja. Erityisen hyvä pohjanlepakkoalue oli luontokoulun kulmaus. Täällä lepakot lensivät lähinnä koillinen-lounas -suuntaisesti eli selvästi mäen reuna-alueita hyödyntäen. Viiksisiippoja esiintyi Paimenkadun eteläpuolisessa metsässä, alueen länsireunan kuusikoissa sekä Kuuanvuoren keskiosien kuusikoissa. Viiksisiippojen määrää on mahdoton arvioida. Kuuanvuoren reunoilla saalisti kesällä 2003 10 15 pohjanlepakkoa/havainnointikerta. 3.1.16 Hitinmäki SIJAINTI: Hitinmäentien alussa RAJAUS: Alue alkaa sata metriä Raumantieltä ja jatkuu Hitinmäentietä aina Hitinmäentie 54 saakka UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, piilopaikan menetys 13
YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakkoja saalisti koko kesän ajan teiden ja pihojen yllä. Alue on tyypillinen pohjanlepakon suosima paikka. Myös metsän lampi saattaa olla lepakoille mieleen. 3.1.17 Hintsa 1, 2 ja 3 SIJAINTI: Raisionjoen vesialtaalla RAJAUS: Alue on kolmiosainen. Hintsa 1 rajautuu Raisionjoen padon ympäristöön ja jatkuu siitä pihapiirejä seuraillen noin 600 metriä luoteeseen kohti Hitinmäkeä. Hintsa 2 rajautuu keskimmäisen ja ylemmän padon väliselle alueelle sekä myös 100 metriä ylemmän padon yläpuolelle. Hintsa 3 sijoittuu ylemmältä padolta 700 metriä pohjoiseen sijaitsevan pellon ympäristöön ja ylemmältä padolta tasan kilometrin pohjoiseen sijaitsevan joenmutkan kohdalle jatkuen siitä muutama sata metriä joen rantaa seuraillen kohti pohjoista. LUOKITUS: II, vesisiippa, viiksisiippa UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, rantapuiden kaato, piilopaikan menetys HOITOEHDOTUS: Lepakkojen kannalta olisi hyvin tärkeätä, ettei patoaltaiden rannoilla suoritettaisi hakkuita. Vesialtaan rannat tulisi metsittää samankaltaisiksi kuin keskimmäisen ja ylemmän padon välinen alue. On tärkeätä, että kookasta puustoa on molemmilla puolilla allasta. Hintsa III alueella esiintyy viiksisiippoja. Niiden määristä ei voi sanoa mitään varmaa. Metsät ovat osin juuri sopivan väljää viiksisiipalle, mutta osin metsät ovat liian tiuhoja. Harvennukset tulisi kuitenkin suorittaa varoen ja ajan kanssa. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alue on hyvää lepakkoaluetta. Alimman padon yläpuolella saalisti yleensä muutama vesisiippa ja sata metriä padolta luoteeseen saalisteli jokaisella havainnointikerralla useita pohjanlepakkoja. Tästä lännempänä pihojen ja teiden yllä saalisteli muutamia pohjanlepakkoja. Keskimmäisen ja ylimmäisen padon välinen alue on hyvä, suojainen paikka vesisiipoille ja pohjanlepakoille. Usein ylemmällä padolla saalistaa useita pohjanlepakoita. Tästä ylöspäin mentäessä joki voisi olla erittäin hyvä lepakkopaikka, mutta rannat ovat puuttomia. Hintsa III on pääasiassa metsän ympäröimän parin hehtaarin pellon ympärillä. Yleensä yksittäinen pohjanlepakko ruokailee pellon reunoilla ja pellon länsipuolisissa kuusikoissa puikkelehtii viiksisiippoja. Tästä muutama sata metriä koilliseen alkaa hakkaamaton rantametsä, jossa esiintyi muutamia viiksisiippoja. Viiksiippojen määrää ja jopa tarkkoja esiintymisalueita on vaikea arvioida tällaisilla metsäalueilla. Metsäsaarekkeet ovat yhteydessä toisiinsa. Hintsasta Kullaanvuorelle levittäytyvä metsäalue on kulkuyhteyksin kannalta hankala tutkia. Alueen metsän reunoissa saalistaa ainakin joitain pohjanlepakoita, mm. kilometri vesialtaan alemmalta padolta luoteeseen, Mahittulantiellä sekä myös Mahittulantie 283 koillispuolella oli yksittäinen pohjanlepakko. 3.1.18 Haunisten allas SIJAINTI: Hauninen RAJAUS: Alue käsittää Haunisten vesialtaan välittömän läheisyyden LUOKITUS: I, vesisiippa, viiksisiippa 14
UHKATEKIJÄT: Metsän käsittely, piilopaikkojen menetys HOITOEHDOTUS: Lepakkojen kannalta on hyvin tärkeää, että alueelle ei tehdä mitään. Alue on lepakkojen suhteen erittäin hyvässä kunnossa. YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Pohjanlepakkoja esiintyi koko kesän ajan ympäri allasta. Parhaimmillaan pohjanlepakkoja oli noin 20, mutta loppukesää kohti ne selvästi vähenivät. Vesisiipat suosivat erityisesti itä- ja pohjoisrantaa. Vesisiippaa esiintyi varsin tasaisesti koko kesän ajan 10 15 yksilöä. Vesisiippoja saattoi myös tarkkailla kiikareilla vaaleasta vedenpinnasta keskellä allasta. Erityisen mielellään vesisiipat saalistivat saarien välisissä kapeikoissa. Alueen kartoittaminen veneestä käsin olisi todennäköisesti kasvattanut havaittujen vesisiippojen määrää. Altaan koillisnurkasta löytyi hyvä viiksisiippapaikka. Paikka jää Pirttiniitun ja altaan välille. Altaan koilliskulmassa on tällä kohtaa niemi, jonka edustalla on pienempi ja isompi saari. Muista lähialueen metsistä ei viiksisiippaa tavattu. Alueen ympäristöstä tavattiin muutamia pohjanlepakkoja yksin tai kaksin. Yksinäinen pohjanlepakko saalisti usein mm. Raisiotunnelin itäpään tuntumassa ja Vahdontien ja Vuoritien risteyksen tuntumassa saalisti usein kaksi pohjanlepakkoa. Altaan eteläpuolella, koiraradalla tavattiin myös pohjanlepakko. 3.1.19 Kuloinen 1 ja 2 SIJAINTI: Kuloisissa RAJAUS: Kuloinen 1 rajoittuu Keskitie-Peltotie-Vetikontie väliselle alueelle ja Kuloinen 2 rajoittuu Raisionjoen sillalle Raisiontiellä ja siitä noin 100 metriä jokea pohjoiseen UHKATEKIJÄT: - YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Keskitie-Peltotie-Vetikontie välisellä alueella Kimalistonmäen itäpuolisella esiintyi kesällä hyvin säännöllisesti noin viisi pohjanlepakkoa. Joskus ne ruokailivat Peltotiellä, toisinaan ne olivat Rajatien suunnalla tai sitten yksittäin hajaantuneena. Raisiojoen sillan alla saalisti heinäkuun lopulle saakka noin viisi pohjanlepakkoa. Yleensä vesisiippa saalistaa tällaisessa paikassa. Lepakkoja ei enää tavattu elokuun puolen välin tienoilla kummassakaan paikassa. Myös Sarkamaantien ja Keskitien risteyksen eteläpuolella olevan lammen yllä tavattiin usein yksinäinen pohjanlepakko. Kimalistonmäen länsireunalta tuli myös yksi yleisöhavainto. 3.1.20 Huhkon kartano SIJAINTI: Huhko RAJAUS: Alue alkaa Huhkon kartanon parkkipaikalta ja jatkuu parisataa metriä kaakkoon UHKATEKIJÄT: - 15
YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Alueella esiintyi vain keskikesällä 3 4 pohjanlepakkoa. Myös Tuijussuontiellä tavattiin ajoittain yksinäinen pohjanlepakko. 3.1.21 Knuuti SIJAINTI: Ihalassa RAJAUS: Alue käsittää Ihalantie-Uunelantie-Orsikatu-Vihtilantie -välisen alueen UHKATEKIJÄT: - YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Lepakot esiintyvät Ihalantie-Uunelantie-Orsikatu- Vihtilantie -välisellä alueella saalistaen kesän mittaan alueen pihamailla ja katujen yllä. Lepakkoja on esiintynyt noin 5 6 per havaintokerta. Linnamäentieltä tuli myös yleisöhavainto. Hieman pohjoisempana, seurakuntatalon ympäristössä esiintyi myös usein muutamia pohjanlepakkoja. Sen sijaan kirkon ympäristössä ei kertaakaan tavattu lepakkoja. Yleensä korvayökkö esiintyy kirkkomailla. 3.1.22 Vaisaari SIJAINTI: Vaisaaressa RAJAUS: Alue alkaa etelässä Kunnaankadulta ja jatkuu koilliseen Pahtankadulle UHKATEKIJÄT: - YLEISKUVAUS LEPAKKOALUEENA: Muutamia pohjanlepakkoja esiintyy Kunnaankadun ja Pahtankadun välisellä alueella. Alueella sijaitsee niin Vaisaaren päiväkoti, kuin tenniskentät. Alueella on oltava jossain rakennuksessa pieni kolonia ja lepakot ruokailevat sen lähistöllä. Alueelta tuli myös yleisöhavainto. Kirjaston nurkalla oli yksittäinen pohjanlepakko, samoin Varppeenseudulla Frälsintie mutkassa ja Varppeen päiväkodin nurkalla. Sorolaisenkadulta tuli yksi yleisöhavainto. 16
3.2 Kartoitustulosten pohjalta vedettävät lajikohtaiset johtopäätökset 3.2.1 Pohjanlepakko, Eptesicus nilssoni Kaavio 2: Pohjanlepakkoja havaittiin kaikkialla Raisiossa Karttaruudut, joissa pohjanlepakoita havaittiin Raision alueella, on esitetty kaaviossa 2. Suurin osa Raisiossa havaituista lepakoista oli pohjanlepakkoa. Lajia tavattiin koko kaupungin alueelta. Raision pinnanmuotojen mosaiikkimaisuus tarjoaa pohjanlepakolle runsaasti hyviä saalistuspaikkoja kuten pellonreunoja, piha-alueita, teitä ja niittyjä. Pääesiintymispaikat olivat kuitenkin helposti rajattavissa. Pohjanlepakko on yleisin lepakkomme ja sitä tavataan Lappia myöten. Se lentää yleensä noin 5 10 metrin korkeudella rantojen, teiden, parkkipaikkojen tai puutarhojen yllä. Usein pohjanlepakot ilmestyvät samoihin paikkoihin illasta toiseen, usein melkein kellon tarkkuudella. Pohjanlepakot piileksivät päivisin esimerkiksi kattojen rakenteissa. Loppukesästä pohjanlepakkoja tapaa esimerkiksi katulamppujen tuntumasta saalistamassa valon sekoittamia hyönteisiä. Erityisesti valkoisten elohopealamppujen valo houkuttelee hyönteisiä, sillä keltaisten natriumlamppujen ympärillä lepakkoja ei yleensä ole. Lepakkomme ovat talvihorroksessa yleensä lokakuulta huhtikuulle. Pohjanlepakko on hyvin karaistunut, joten jo maaliskuun leutoina iltoina sen saattaa havaita lentämässä. Laji talvehtii usein kellareissa, rakennusten vintin eristeissä tai kallioiden halkeamissa. Pohjanlepakko hyötyy selvästi ihmistoiminnasta: se pärjää hyvin kaupunkiympäristössä. Tiet, sähkölinjat yms. eivät muodosta pohjanlepakolle liikkumisesteitä. Voimakasäänisenä se näkee kaikuluotausäänellään pitkälle, eikä alueiden pirstoutuminen sitä paljoakaan häiritse, kunhan ravintoa riittää. Runsaana esiintyvä pohjanlepakko antaa illuusion hyvinvoivasta lepakkokannasta. 17
3.2.2 Vesisiippa, Myotis daubentoni Kaavio 3: Vesisiippoja tavattiin yleensä veden yläpuolelta kaartelemasta. Raisiossa vesisiipan levinneisyyttä rajoittaa vesistöjen puute. Karttaruudut, joissa vesisiippoja havaittiin Raision alueella, on esitetty kaaviossa 3. Vesisiipat saalistavat yleensä kaarrellen veden yllä. Vesisiippaa on siellä, missä on vesistöjäkin. Vesisiipalle kelpaa ruokailualueeksi jopa metrin levyinen ojapahanen tai takapihan keinolammikko, jos paikka on suojainen. Vesisiipat talvehtivat lämpimissä ja kosteissa paikoissa. Todennäköisesti syvät kallioiden halkeamat ovat myös niille mieleen. 3.2.3 Viiksisiippa, Myotis mystacinus 3.2.4 Isoviiksisiippa, Myotis brandti Karttaruudut, joissa viiksisiippoja havaittiin Raision alueella, on esitetty kaaviossa 4. Tässä kartoituksessa puhutaan viiksisiipoista, koska viiksisiipan ja isoviiksisiipan varma erottaminen äänen perusteella on hankalaa. Lajien erottaminen toisistaan tapahtuu yleensä hampaiston ja koiraiden sukupuolielinten perusteella. Viiksisiippojen levinneisyyttä rajoittaa yleensä vanhojen metsien puute ja liiallinen valaistus. Liikuntateiden valaiseminen, leveiden teiden tai sähkölinjojen rakentaminen, metsähakkuut tai metsien kuivattaminen yleensä karkottavat viiksisiipat alueelta. Viiksisiippojen ääni on suhteellisen heikko, joten niiden elinpiireissä ei saisi metsää harventaa liikaa. Heikkoääninen lepakko ei pysty näkemään äänellään kauas ja siksi se saattaa alkaa karttaa epävarmaksi muuttunutta metsää. Liian tiheä metsä taas häiritsee sen kaikuluotausta. 18
Kaavio 4: Viiksisiipat ja isoviiksisiipat löytyvät usein vanhoista kuusivaltaisista metsistä. Viiksisiipat käyttävät usein tikankoloja tai kaarnanalusia piilopaikkoinaan. On hyvin yleistä, että maaseudulla sijaitsevan mummonmökin tai rantasaunan umpivintillä asustaa viiksisiippayhdyskunta. Viiksisiipat pujahtavat yleensä metsään siltä puolelta rakennusta, missä metsä on lähinnä tai rakennuksen itäpuolelta, jossa on hämärämpää. Rakennusten omistajat eivät useinkaan tiedä lepakkojensa olemassaolosta mitään. 3.2.5 Pikkulepakko, Pipistrellus nathusii Karttaruudut, joissa pikkulepakoita havaittiin Raision alueella, on esitetty kaaviossa 5. Viheriäisten tervaleppärannat ovat erityisesti pikkulepakkojen mieleen. Pikkulepakon tyypillinen esiintymispaikka on rantametsän latvusto. Joskus pikkulepakot esiintyvät vakiopaikoilla, mutta yleistä on myös, että yksi tai kaksi pikkulepakkoa saalistaa pari kierrosta rantametsän aukkopaikassa ja jatkaa kohta nopeaa lentoaan rannan suuntaisesti johonkin toiseen aukkopaikkaan. Pikkulepakot muuttavat talvehtimaan Keski-Eurooppaan. Pohjanlepakot saalistavat usein samoilla paikoilla pikkulepakkojen kanssa. Joskus pohjanlepakot hätistelevät pikkulepakkoja pois samoilta apajilta. Raision paras pikkulepakkopaikka on Viheriäinen, josta sitä tavattiin koko kesän 2003 ajan. Ensimmäinen havainto pikkulepakosta oli Turun kaupungille kuuluva ranta Viheriäisissä. Siellä laji tavattiin ensimmäisen kerran 25.5.2003. Kesällä 2003 pikkulepakkoja havaittiin myös Askaisissa ja Kaarinassa. Yleensä pikkulepakoita havaitaan 1 2 yksilöä/havainnointikerta. 19
Kaavio 5: Pikkulepakot ovat meillä harvinaisia muuttavia lepakoita. 3.2.6 Korvayökkö, Plecotus auritus Korvayökön osuutta alueen lepakoista on vaikea arvioida, koska laji on hiljainen ja sitä on siksi vaikea havaita. Yhtään varmaa korvayökköhavaintoa ei Raisiosta saatu. Suurikorvaisena ja erinomaisella kuulolla varustettuna korvayökkö paremminkin kuuntelee saaliidensa pitämiä ääniä kuin kaikuluotaa. Yksittäisen korvayökön saattaa tavata vuodesta toiseen pörräämässä samojen puiden ympäristöstä. Usein korvayökköjä tavataan kartanon puistoista tai muista jaloja lehtipuita kasvavista paikoista. Kartanoalueet ovat Suomessa yleensä hyviä lepakkopaikkoja. Niillä on perinteisesti ollut karjaa, puistoja jalopuineen ja muita soveliaita paikkoja lepakoille. Myös omakotitaloalueiden puutarhoissa on usein korvayökköjä. Korvayökköä täytyy odottaa usein kauankin ja rauhallisesti. Hyvä paikka odotella on hautausmaalla. Jos taivas on vaalea, saattaa korvayökön tunnistaa pitkistä korvista. Korvayökkö käyttää usein linnunpönttöjä piilopaikkoinaan. Erityisesti pienireikäiset linnunpöntöt sekä liito-oravapöntöt ovat suosittuja. Maaseudulla on usein korvayökköjä runsaasti ja usein ne ovat jokaöisiä vierailijoita navetoissa tai hevostalleissa. 3.2.7 Muut lepakkomme Ripsisiippa on meillä erittäin harvinainen. Sen tyypillinen esiintymisalue on kartanopuisto, vanha myllypaikka kanavineen tai maaseutuympäristö eläimineen. Ripsisiippaa on hyvin hankala löytää. Horrospaikat ovat viileitä kuten pohjanlepakolla ja korvayökölläkin. Ripsisiippa horrostaa yleensä syvissä halkeamissa, mistä sitä on hyvin vaikea havaita. Paras 20
aika lajin havaitsemiseen on loka- ja huhtikuu, jolloin se ei yleensä ole piiloutunut syviin halkeamiin. Myös sen saalistusäänet ovat hankalia tunnistaa. Isolepakko on meillä harvinainen lepakko. Se on lepakoistamme suurin ja muuttaa meiltä talveksi Keski-Eurooppaan. Kimolepakko on meillä hyvin harvinainen ja myös se muuttaa. Lampisiippa on tavattu ensimmäisen kerran vuonna 2002. Vaivaislepakosta on muutama havainto. Vaivaislepakko on muuttava laji. 3.3 Mikä uhkaa lepakoita Raisiossa? 3.3.1 Laki suojaa lepakoita Luonnonsuojelulain 49 "Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty." Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa tästä kiellosta, mikäli lajin suojelutilanne säilyy suotuisana. Lupaa laista poikkeamiseen on aina anottava alueelliselta ympäristökeskukselta. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavojen ekologiset vaikutukset on selvitettävä eli lepakot täytyisi aina kartoittaa kaavaa varten. Lepakkolajeilla on erilaiset vaatimukset elinolojen suhteen, joten kaavoitusta varten on tärkeää saada lajikohtaista tietoa. Lepakkokartoitus olisi hyvä uusia säännöllisesti esimerkiksi viiden vuoden välein. Raisiossa lepakot esiintyvät alueen geologisista muodoista johtuen hyvin laikukkaasti. Maailmanlaajuisesti lepakkoja uhkaavat tekijät ovat yleensä ihmisten aiheuttamia. Suurimmat lepakkoja uhkaavat tekijät maailmalla ovat yleinen häirintä horros- ja piilopaikoissa, ympäristön kemikalisoituminen (puunkyllästeet ja torjunta-aineet) ja ruokailualueiden tuhoutuminen. Lepakot tarvitsevat ruokaa, suojaa ja terveellisen ympäristön. Lepakot näkevät äänellään. Siksi ne karttavat yleensä aukeita paikkoja, koska ne eivät pysty näkemään tällaisissa paikoissa yksityiskohtia. Lisäksi aukeat paikat ovat usein tuulisia ja lepakko saattaa joutua aukealla pöllön saaliiksi. Erilaiset kujanteet, rantametsät, pensas- tai puurivit ovat lepakolle tärkeitä. Lepakko muistaa ne ja suunnistaa niiden mukaan ruokailualueilleen tai piilopaikkaansa. Lepakoilla on kesäaikaan yleensä useita piilopaikkoja. Iso avohakkuu tai puurivin kaataminen saattaa eristää lepakot pitkäaikaisesta piilopaikastaan. Myös katujen valaiseminen (useat lajit karttavat valoa), suuren sähkölinjan tai leveän tien rakentaminen saattaa katkaista lepakkojen muistamia yhteyksiä. Hyvillä lepakkopaikoilla on tärkeää säilyttää yhteydet metsien, lampien, järvien, vanhojen rakennusten ja vastaavien lepakkojen suosimien paikkojen välillä. Usein lepakoille soveliaan tuntuinen paikka ei ole lepakkojen suosiossa siksi, ettei lepakoilla ole riittäviä yhteyksiä sinne. Pelto-ojan metsittyminen sekä puurivin tai kujan istuttaminen voi ohjata lepakot soveliaaseen paikkaan. Jos lepakot ovat väärässä paikassa, ne voi ohjata muualle lentoreitin avulla. Lepakkojen olosuhteita voi helpottaa rauhoittamalla piilopaikkoja vain lepakoiden käyttöön tai ripustamalla lepakonpönttöjä soveliaille paikoille kesäpiilopaikoiksi. Tärkeää on myös vanhojen maamerkkien esimerkiksi puska- tai puurivistöjen ylläpitäminen ja aukkokohtien 21