5.9.2013 NIPSINGINOJAN KOSTEIKKOSUUNNITELMA Liminka, Tyrnävä
1 Sisältö 1. Hankkeen tavoitteet ja taustatiedot... 3 1.1 Sijainti ja vesistöalue... 3 1.2 Hankkeen tausta... 3 1.3 Esiselvitykset ja maastotutkimukset... 3 1.4 Hankkeen tavoitteet... 3 1.5 Luvan tarve ja sopimukset... 4 2. Suunnitellut toimenpiteet... 4 2.1 Yleistä... 4 2.1.1 Mitoitus... 4 2.2 Suunnitelma... 5 2.2.1 Kosteikko... 5 2.2.2 Rakenteet... 6 2.3 Töiden toteutus... 8 2.4 Vaikutusten arviointi... 8 2.4.1 Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 8 2.4.2 Muut vaikutukset... 8 3. Hoito ja kunnossapito... 9 4. Tila- ja omistajatiedot... 9 5. Kustannusarvio... 10 5.1 Toteuttamiskustannukset... 10
2 LIITELUETTELO 1. Sijainti- / valuma-aluekartta 1:40 000 2.1 Suunnitelmakartta 1:2000 2.2 Toimenpiteet kaavakartalla 1:4000 3. Uoman pituusleikkaus 1:5000/1:100 4.1 Padon 1 asemakuva 1:200 ja leikkaukset 1:100 4.2 Padon 2 asemakuva 1:200 ja leikkaukset 1:100 5. Pyörrelampien asemakuva 1:250 ja poikkileikkaukset 1:200 6.1 Kustannusarvio 6.2 Padon 1 kustannusarvio 6.3 Padon 2 kustannusarvio 6.4 Pyörrelampien kustannusarvio 7. Lausunto luvan tarpeesta 8. Happamien sulfaattimaiden kartoitus
3 1. Hankkeen tavoitteet ja taustatiedot 1.1 Sijainti ja vesistöalue Hankealue sijaitsee Limingan ja Tyrnävän kunnissa, Ala-Temmeksen taajamassa noin 5 km Tyrnävän kuntakeskuksesta luoteeseen. Nipsinginoja kuuluu Ala-temmeksen valuma-alueeseen (58.021) ja laskee Temmesjokeen hankealueen alapuolella. Hankealueen yläpuolinen uomaosuus on kaivettua kuivatusuomaa. Nipsinginoja kulkee syvässä uomassa varsinkin hankealueen alaosassa. Nipsinginojaa on tarkasteltu noin 1,2 km:n matkalta ja toimenpiteitä on suunniteltu noin 850 metrin matkalle. Kosteikon valuma-alue on kooltaan n. 16,7 km 2. Järvisyys on 0 % ja peltoa valumaalueesta on merkittävä osa. Kohteen sijainti- / valuma-aluekartta on esitetty liitteessä 1. 1.2 Hankkeen tausta Temmesjoen vesistöalueen vesi on väriltään ruskeaa ja sameaa. Kiintoaineen lisäksi vesistön ongelmana on runsasravinteisuus. Temmesjoen ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi. Nipsinginojan reunat ovat paikoin syöpyneet. Luiskasortumien lisäksi uoma on vesoittunut. Nipsinginojan valuma-alueella on runsaasti maataloutta ja lisäksi kasvavien asutusalueiden hulevedet aiheuttavat kuormitusta alapuoliseen vesistöön. Nipsinginojassa on hienojakoista kiintoainetta ja ravinteita. Kosteikko rakennetaan osana EAKR -rahoitteista Meidän jojet kosteikoilla kuntoon - hanketta. Limingan kunnanarkkitehti Pentti Kela on ideoinut hankealueelle kosteikkoa, ja alue on huomioitu Ala-Temmeksen asemakaavassa. Nipsinginojalla on tarkoitus testata uudenlaista menetelmää kiintoaineksen pysättämiseksi, pyörreselkeytyslampea. 1.3 Esiselvitykset ja maastotutkimukset Suunnitelmassa on käytetty maanmittauslaitoksen laserkeilattua korkeusmallia. Uoman on kartoittanut osittain Limingan kunnan mittamiehet ja osittain Marko Ojamaa sekä Virve Kupiainen Maveplan Oy:stä. Virve Kupiainen on ottanut maanäytteet pyörrelampien kohdilta happamien sulfaattimaiden kartoittamiseksi kaivualueilla. Maanäytteet on hapetettu ja niistä on tutkittu happamuus. Happamien maiden kartoituksen tulokset on esitetty liitteessä 8. Hankealueen läheisyydessä ei ole OIVA -järjestelmän tai paikkatietoikkunan mukaan luonnonsuojelualueita, -kohteita tai erämaa-alueita. Hankealueen lähellä ei ole pohjavesialueita. Hankealueen eteläpuolella noin 500 metrin etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Ala-Temmeksen jokivarsitalot. Ympäristö ei ole hankkeen vaikutusalueella. Hankealueella ei ole muinaisjäännöksiä. 1.4 Hankkeen tavoitteet Nipsinginojan kosteikkomaisen allasketjun ja pyörrelampien perustamisen tavoitteena on vesiensuojelu, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tai lisääminen sekä veden viipymän kasvattaminen. Alueen maisema-arvo kasvaa aliveden noston ja maisemaa avartavien raivausten, koskimaisten pohjapatojen ym toimenpiteiden myötä. Suunnitellut toimenpiteet lisäävät Nipsinginojan puromaisuutta ja tukevat uoman luonnollista kehitystä. Kosteikon tavoitteena on vähentää maatalouden ja kasvavan asutuksen hulevesien aiheuttamaa kuormitusta. Toimenpiteet vähentävät ojan syöpymistä ja kasvattavat
hieman veden viipymää alueella. Pyörreselkeytyslammilla on mahdollista pysäyttää kiintoainesta alueella, johon ei muun maankäytön ja maiseman vuoksi ole järkevää sijoittaa perinteisiä laskeutusaltaita. Hankkeen toteutuksen jälkeen saadaan myös tutkimustietoa pyörreselkeytyslampien toiminnasta. Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti siitä pysäyttävätkö lammet myös hienompaa eroosioherkän uoman kiintoainetta, jota on vaikeaa pysäyttää perinteisillä laskeutusaltailla. 1.5 Luvan tarve ja sopimukset Vesilain mukaisen luvan tarpeesta pyydettiin lausunto ELY-keskukselta. Vesilain mukaista lupaa ei tarvita. Sopimukset patojen perustamisesta ja muista toimenpiteistä on tehty kunkin maanomistajan kanssa. Lausunto on esitetty liitteessä 7. 4 2. Suunnitellut toimenpiteet 2.1 Yleistä Tekninen suunnitelma on laadittu N60+ -korkeusjärjestelmässä ja Euref TM35FIN - koordinaatistossa. Suunnitelmakartta on esitetty liitteessä 2 ja uoman pituusleikkaus liitteessä 3. Nipsinginoja kulkee syvässä kurussa hankealueen alaosassa. Alueelle rakennetaan kaksi pohjapatoa allasketjun luomiseksi. Altaiden lisäksi uomaan rakennetaan 2 pohjakynnystä, jotka osaltaan pysäyttävät pohjakulkeumaa, elävöittävät maisemaa, ja auttavat hyödyntämään uoman tulvahyllyjä. Tulva-aikaista vesipoikkileikkausalaa lisätään hyödyntämällä tulvahyllyiksi sopivat alueet. Tämä voi vähentää myös törmien erodoitumista. Padotuskorkeudet on suunniteltu siten, että allastilavuudet ovat mahdollisimman suuria kiintoaineksen laskeutumisen ja viipymän varmistamiseksi. Ympäröivien rakennusten kellarikorot, vesijohdot, peltojen kuivavara, nelostien rummut yms on huomioitu padotuksen suunnittelussa. 2.1.1 Mitoitus Pyörrelampia ja patorakenteita mitoittaessa on käytetty valuma-alueeseen perustuvia virtaama-arvioita. Valuma-alueen koko on noin 16,7 km 2, jolloin keskiylivirtaama (MHQ) on noin 0,9 m 3 /s ja ja kerran 20 vuodessa toistuva ylivirtaama (HQ 1/20 ) 2,5 m 3 /s (vertailuvesistönä Huopakinoja, jossa vähemmän peltoa kuin Nipsinginojassa). Seunan nomogrammilla saadut vastaavat luvut ovat hieman suuremmat MHQ 1,4 m 3 /s ja HQ 1/20 2,65 m 3 /s. Nipsinginojan vedenpinnan korkeuksia on mitattu vuonna 2012 jatkuvatoimisella loggerilla. Myös näitä tuloksia on hyödynnetty mitoituksessa ja tulevien vedenpintojen arvioinnissa. Allasosien mitoituksen pintakuormana on käytetty hienon hiedan vaatimaa 1m/h, jolloin altaiden syvänteissä on hyvä olla vettä keskimäärin 0,8-1,1 m. Lietevaraksi on huomioitu 0,3 m. Tulvahyllyjen muotoiluilla ja kynnyksillä lisätään veden viipymistä ja ne parantavat kosteikon hydraulista tehokkuutta. Patojen rakenteet on mitoitettu kerran 20 vuodessa toistuvan ylivirtaaman mukaan. Patojen luiskat suunnitellaan siten, että kaloilla on esteetön kulku patojen yli.
5 2.2 Suunnitelma 2.2.1 Kosteikko Allasosuuden ja pyörrelammet Padon 1 yläpuolella on vettä keskiveden aikaan noin 1,1 m ja padon 2 yläpuolella noin 1,4 m. Pato 1 rakennetaan koulun ja maatilan väliin lähelle nelostien rumpua, jotka rajoittavat padotusta. Koulun ja maatilan kellarien lattiakorot on huomioitu padotusta suunniteltaessa. Patojen lisäksi uomaan on suunniteltu kaksi pohjakynnystä, jotka osaltaan lisäävät allasosuuksia. Nelostien rummun yläpuolen ja pyörätien rummun alapuolen kiveys kunnostetaan tarvittaessa. Pohjapadot voivat muuttaa hieman uoman virtaamaa patojen alapuolella. Kiveyksillä voidaan varmistaa, että rumpujen päädyt eivät syövy. Pyörrelampien alueella on happamia sulfaattimaita. Kaivumaat kalkitaan ja läjitetään maanomistajien ja Limingan kunnan kanssa sovittaviin kohtiin. Läjitysmaille on varattu tilaa kaavakarttaan (kaavaan merkityt mäet ja kumpareet). Läjitysalueet sovitaan kuitenkin vielä erikseen ennen töiden aloittamista. Kaivumaat voidaan levittää myös pelloille riittävän kauaksi uomasta siten, ettei valumavesiä pääse takaisin uomaan. Pyörrelampien välinen uomaosuus tasataan, jotta hankealueen yläpuolisten peltojen kuivatus ei heikkene. Nykyistä vesipintaa ei kuitenkaan lasketa, jotta nykyisen vesipinnan alapuoliset happamat sulfaattimaat eivät pääse hapettumaan. Allasosuuksien syvänteisiin saa sedimentoitua liejua 0,3 metriä kiintoaineksen laskeutumista häiritsemättä. Allasosuuksien matalikoihin pääsee muodostumaan kosteikkokasvillisuutta mikä osaltaan hidastaa veden virtaamaa ja edesauttaa kiintoaineen laskeutumista. Altaat tulee puhdistaa kertyneestä kiintoaineksesta säännöllisesti. Tylvahyllyt ja kynnykset Suunnitelmakarttaan merkityt tulvahyllyt ovat olemassa olevia tasanteita, jotka ovat muodostuneet herkästi erodoituvan törmän romahtaessa. Tulvahyllyjen yläpuolista törmää voidaan muotoilla tarvittaessa loivemmaksi, jolloin tulva-aikaista vesipoikkileikausalaa saadaan lisättyä entisestään. Hyllyjen tasannetta ei kaiveta keskivedenpintaa alemmas. Tulvahyllyille muodostuu kasvillisuutta, joka sitoo luiskia ja pidättää ravinteita. Tulvahyllyjä voi puhdistaa tarvittaessa tiheästä vesakosta. Luiskat voidaan kasvittaa luiskiin soveltuvalla kestävällä ruohovartisella tai muulla kasvipeitteellä, sillä hankealueen maalajit ovat erittäin herkästi erodoituvat. Uomaan voidaan tehdä kaksi pohjakynnystä (PL 3+30 ja 5+55). Alempi kynnys on pohjapatojen vaikutusalueella. Kynnys pysäyttää kuitenkin kohteessa ennen kaikkea pohjakulkeumaa ja viivyttää etelästä laskevia ojavesiä. Ylempi kynnys on tulvahyllyn yhteydessä, jolloin tulvahylly voi toimia myös pienemmillä virtaamilla. Kynnykset voidaan toteuttaa puisina pohjakohoumina tai kivisinä kynnyksinä. Uoman pohja on erittäin pehmeä, joten rakenteen voi toteuttaa myös puuta ja kiveä yhdistelemällä, jolloin säästetään materiaalikustannuksissa. Mikäli kynnykset rakennetaan kivirakenteisena, alle asennetaan suodatinkangas N4.
Puuston raivaus ja maisemointityöt Uoma kulkee kurussa, jonka laidat ovat paikoitellen tiheän kasvillisuuden peitossa. Iso puusto varjostaa vettä pitäen sen viileänä. Suurta puustoa raivataan ainoastaan tarvittaessa huoltourien yms tekemiseksi. Sellaiset puut, jotka ovat kaatumaisillaan uomaan tai voivat edesauttaa törmien sortumista, poistetaan. Hankealueella raivataan tarvittaessa keskiveden alapuolista uomaa pajuista ja vesakosta. Lisäksi raivataan patojen ympäristöä maiseman avartamiseksi. Näköyhteys uomaan ja pohjapadolle lisää alueen maisemallista arvoa. Uoman varteen jätetään isompia puita, mutta tiheät pensaikot ja pajukot poistetaan. Huoltoreitit Padoille kuljetaan maanomistajien kanssa sovittavia huoltouria pitkin. Huoltourat tehdään ensijaisesti uoman eteläpuolelle. 6 2.2.2 Rakenteet Patorakenteet Padot rakennetaan maa- ja kivirakenteisina ilman erillistä tiivisteseinää. Padon runko tehdään hiekkamoreenista ja pato verhoillaan louheella tai luonnonkivillä. Verhouksesta tehdään mahdollisimman tiivis täyttämällä kivien raot soralla vesihuuhtelua apuna käyttäen. Harjalle ja luiskiin upotetaan suuria lohkareita, joiden laki ulottuu keskivedenpinnan yläpuolelle. Maisemalohkareilla rikotaan vesipeiliä ja padot saadaan näyttämään luonnonmukaisilta ja koskimaisilta. Molempien patojen alivirtaama-aukot tehdään mahdollisimman suurien lohkareiden avulla. Aukon korkeus on 0,15 m ja leveys keskellä 0,15 m (aukon leveys harjalla 0,2 m ja pohjalla 0,05 m). Alivirtaama-aukkoa jatketaan alaluiskaan. Patojen yläluiska tehdään kaltevuuteen 1:3 ja alaluiska kaltevuuteen 1:10 tai loivemmaksi. Näin ollen tekokoskimaisen padon yli on esteetön kulku kaloilla. Patojen harjan pituus on 3 metriä. Kivi- / louheverhoilun paksuus on 0,4 m. Patojen alla ei ole selkeää tiivistä pohjamaakerrosta. Patojen alta kuoritaan varoen pehmeikköä tarvittavilta osin. Patojen alle asennetaan suodatinkangas (käyttöluokka N4), jolla on suuri vetolujuus. Suodatinkangas vähentää patorakenteiden painumista pehmeälle pohjalle perustettaessa. Patojen rungot tiivistetään huolellisesti. Padon 1 harjan korkeus on N60+ 5,1...5,3 m. Harjan lievästi kaltevan osuuden leveys on 3,8 metriä. Kiviverhoilu nostetaan harjan kohdalla uoman luiskiin tasolle N60+ 6,5 m kaltevuudessa 1:2...1:3. Padon 2 harjan korkeus on N60+ 5,7...5,95 m. Lievästi kaltevan osuuden leveys on 5,2 m. Kiviverhoilu nostetaan uoman luiskiin tasolle N60+ 7,5m. Ennen pohjapatojen rakentamista perustetaan patopaikkojen yläpuolelle maarakenteinen työpato. Patojen asema- ja leikkauskuvat on esitetty liitteessä 4. Pyörrelampien rakenteet Pyörrelampi 1 kaivetaan säännöllisen muotoiseksi altaaksi. Altaan pohja on soikean mallinen, ja se liittyy olemassa olevaan uomaan siten, että uoma laskee kourumaisesti kohti altaan pohjaa. Uoman altaan puoleinen reuna verhoillaan, jolloin uoma kuristuu ja altaan ja uoman välinen maakannas on tuettu, ja se ei sorru tai syövy tulvalla. Näin ollen lampi sijaitsee uoman tangentilla. Lammen pohja kaivetaan tasoon N60+ 5,5 m. Altaan
reunat kaivetaan tasoon N60+ 7,5 m kaltevuudessa 1:3, jonka jälkeen luiskat tuodaan kohti maanpintaa kaltevuudessa 1:6. Uoman poikki asennetaan virranohjain tasoon N60+ 6,5 m. Ohjain istutetaan uoman vastarannan tulvahyllyyn, josta se tuodaan loivasti kaarevana kohti altaan länsipuolen seinämää, jossa se toimii seinämän eroosiosuojana. Virranohjain on helpointa toteuttaa paaluista ponttiseinärakenteena. Virranohjaimen yläpuolinen luiska kivetään. Ponttiseinämä voidaan asentaa hieman vinoon. Virranohjaimen uomaosuuden alapuoli kivetään, jolloin se toimii pyörrelammen pinnalta poistuvalle vedelle matalana ylisyöksykynnyksenä. Virranohjaimen ja uoman välinen kivettävä maakannas kaivetaan matalaksi, jolloin vettä pääsee poistumaan uomaan pidemmältä matkalta. Lammen puhdistus perustuu siis pyörteeseen, joka syntyy pohjan läheisessä vesipatsaassa. Pyörteen keskelle kertyy kiintoainesta ja puhdistunut vesi nousee ylöspäin ja poistuu pyörteestä kohti uomaa. Pyörrelampi 2 kaivetaan muistuttamaan luonnossa esiintyviä akanvirtapaikkoja. Uoma kuristetaan kiveyksellä tai suurella lohkareella ennen uomalevennystä, jolloin pyörrelammen vastarannalle muodostuu kiitovirtauspaikka. Lammen pohja kaivetaan tasoon N60+ 6,0m, joka on hieman uomaa matalammalle. Pyörrelammen kohdalle muodostuu tällöin hitaamman virtaaman vyöhyke, jolloin osa kiitovirtauksesta kääntyy kohti suvantoa muodostaen pyörteen. Pyörrelammen länsiseinämä suojataan esim. ponttiseinällä. Seinämästä tehdään mahdollisimman jyrkkä ja kaareva, jolloin se edesauttaa virtaaman kääntymistä. Muuten altaan pohja kaivetaan kaltevuudessa 1:3 tasoon N60+ 7,0. Tästä tasosta seinät kaivetaan kaltevuudessa 1:6 kohti maanpintaa. Molempien lampien loivat luiskat kasvitetaan. Lampien välisen uomaosuuden pohja tasataan. Sillat huomioidaan rakennusvaiheessa. Uomat kaivetaan siten, että lampien viereen jää tilaa viljelystielle, ja siltoja voidaan hyödyntää myös jatkossa. Pyörrelampien ympärille rakennetaan aita tarvittaessa. Lampien pyörteinen virtaus altistaa uoman eroosiolle varsinkin tulva-aikoina. Uoman eroosiosuojaus toteutetaan kiviverhouksella, sillä kiveykset toimivat samalla uomaa kuristavina ja vettä ohjaavina elemetteinä, jotka varmistavat lampien toimivuuden. Kiviverhous voidaan toteuttaa louhos- tai luonnonkiviverhoiluna. Louheen tulee olla sekalouhosta ja luonnonkivimateriaalin tulee olla lajittumatonta. Verhouksen paksuus on vähintään 0,4 metriä ja kivien koko on d65>300 mm. Kiveys tiivistetään huolellisesti ja kivien välit täytetään pienlouheella ja murskeella / soralla vesihuuhtelua apuna käyttäen. Kivimateriaalia laitetaan liitteessä 5.1 esitettyihin kohtiin. Kivimateriaalia tarvitaan suunnittelmassa esitetylle alueelle yhteensä noin 180 m 3 rtr. Töiden toteutusvaiheessa varmistetaan suurilla kivillä, että kiveyksen alataite on huolellisesti tuettu. Kiviverhoilun alle asennetaan suodatinkangas käyttöluokka N4. Sen yläreuna tapitetaan huolellisesti, jotta kangas ei näkyisi valmiista rakenteesta. Verhoiltu uoman luiska on kaltevuudeltaan 1:2, mutta sekalouhosverhous voidaan rakentaan kaltevuuteen 1:1,75. Verhousta voidaan tehdä tarvittaessa pidemmälle matkalle, kun lampien toimintaa on seurattu ja mahdolliset eroosioherkät kohdat kartoitettu. Kauempana alueilla, joilla eroosiosuojaus ei vaikuta lampien hydrauliseen toimivuuteen, voidaan käyttää myös muita uoman eroosiosuojausmenetelmiä. Pyörrelampien asema- ja poikkileikkauskuvat on esitetty liitteessä 5. 7
2.3 Töiden toteutus Työt toteutetaan maanomistajien kanssa sovittuja työmaateitä pitkin. Työt suoritetaan tarpeetonta haittaa ja vahinkoa välttäen. Toteuttamisvaiheessa varmistetaan kaivu- ja patotöiden laatu. Pohjapatojen tiiviyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Virtaamat ovat ajoittain vähäisiä, jolloin vesi voi purkautua muualta kuin alivirtaama-aukosta, mikäli patoa ei ole toteutettu riittävän tiivisti. Työn aikana vältetään kiintoaineksen kulkeutumista alapuolisiin vesiin. Patotyöt, kiviverhoilutyöt ja uoman muotoilua vaativat työt suositellaan tehtäväksi mahdollisimman vähävetisenä ajankohtana. Uoman puhdistuksessa varmistetaan, ettei kaivu muuta uoman tai luiskien korkeuksia vaan kohdistuu kasvillisuuteen ja muihin esteisiin. Luiska- ja uomakasvillisuus ehkäisee eroosiota ja osallistuu kiintoaineen ja ravinteiden sitomiseen. Ennen töiden toteutusta voidaan hankealueelta kartoittaa uoman paikat, joihin on luontaisesti kertynyt kiintoainesta. Töiden toteutuksen yhteydessä tällaiset madaltuneet suvannot, mutkat ja altaat voidaan puhdistaa. Työmaatiet ja työliikenne on järjestettävä siten, että ympäristölle, muulle liikenteelle tai muille toiminnoille ei tuoteta merkittävää vahinkoa eikä haittaa. Liikenteen sujuvuus ja turvallisuus on varmistettava ennen töiden aloittamista. Kun massojen siirtoa tapahtuu yleisiä liikenneväyliä käyttäen, kuljetuskaluston on oltava asianmukaisia. Työskentelyalueen jälkien peittäminen, maisemointi ja alueen siistiminen todetaan silmämääräisin havainnoin. 8 2.4 Vaikutusten arviointi 2.4.1 Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Vedenkorkeudet nousevat hankealueella. Padoilla nostetaan varsinkin alivettä. Keskivesi nousee patojen kohdalla korkeintaan 0,8-1,2 m. Tulevat keskiveden korkeudet heti patojen yläpuolella ovat seuraavat: Pato 1 Pato 2 MW N60+ 5,22 m MW N60+ 5,82 m Virtaamiin tai tulvavedenkorkeuksiin ei vaikuteta merkittävästi. Uoman nykyiset tulvavedenkorkeudet ovat patojen purkautumiskäyrän mukaisia korkeuksia korkeammalla, joten uoman nykyiset tulvavedenkorkeudet määräävät myös tulevat tulvavedenkorkeudet. Veden viipymä hankealueella voi kasvaa. 2.4.2 Muut vaikutukset Kosteikkoalueen ja altaiden suunnittelussa on huomioitu peltojen ja asutusalueen vaatima kuivavara. Näin ollen kosteikolla ei heikennetä hankealueen eikä yläpuolisten alueiden kuivatustasoa. Allasketju pidättää kiintoainesta. Tulva-aikaisen vesipoikkileikkausalan kasvattaminen tulvahyllyjen avulla pidättää hieman valuma-alueen vesiä ja voi lisätä veden viipymistä alueella. Kosteikko tarjoaa suojaisia paikkoja esimerkiksi linnustolle ja parantaa alueen maisema-arvoa. Pyörrelammet pysäyttävät ainakin pohjakulkeumaa ja karkeampaa kiintoainesta.
Alueella esiintyy happamia sulfaattimaita, joiden hallinnassa suunnitellut toimenpiteet auttavat. Kaivutyöt ovat suhteellisen pieniä, pohjavedenpintaa ei lasketa ja pyörrelammen 1 virranohjain varmistaa nykyisen vedenpinnan korkeuden säilymisen kaivuista huolimatta. Kaivumaat kalkitaan. Pohjapadot ja pohjakynnykset nostavat alivettä, joka estää mahdollisten sulfidien hapettumisen hankealueella. 9 3. Hoito ja kunnossapito Maarakenteita ja patojen toimivuutta, pitävyyttä ja kuntoa tarkkaillaan varsinkin ensimmäisinä vuosina painumien ja tulvasortumien havaitsemiseksi. Luiskien ja huoltoreitin kuntoa ylläpidetään. Tarkastus tapahtuu keväällä lumien sulamisen jälkeen sekä kovien sateiden jälkeen. Pyörrelampien luiskien pysyvyyttä ja kiveysten kuntoa tarkkaillaan varsinkin ensimmäisinä vuosina tulvien jälkeen. Altaiden ja pyörrelampien syviin osiin laskeutuneen liejun määrää voi tarkkailla mittakepillä. Sedimentoituneen aineksen määrä tulee tarkastaa vähintään kerran vuodessa ja syvänteet tyhjennetään tarvittaessa eli silloin, kun lieju uhkaa lähteä liikkeelle tulvavirtaamalla tai syvä osa mataloituu liiaksi vähentäen veden viipymää altaassa. Lieju kaivetaan pois kuivana aikana ja läjitetään siten, ettei ravinteita valu takaisin vesiin. Ravinnepitoisen sedimentin voi levittää pelloille. Varjostavan puuston kasvaminen vesialueiden laidoilla pitää veden viileänä ja vähentää alueiden umpeenkasvua, mutta keskiveden alapuolista tiheää vesakkoa on hyvä raivata. Tulvahyllyjä ja on myös raivattava umpeenkasvun estämiseksi. 4. Tila- ja omistajatiedot Hankealue sijaitsee seuraavilla tiloilla. Tilan 11:28 alueella ei tehdä toimenpiteitä, mutta omistajia on hyvä tiedottaa pyörrelampien rakentamista koskevissa asioissa. 425-401-27-4 omistaja Juha Pyy Jyväskyläntie 48 C 91930 ALA-TEMMES 425-401-27-7 omistaja Juha Pyy Jyväskyläntie 48 C 91930 ALA-TEMMES 425-401-10-8 omistaja Limingan kunta Kauppakatu 4 91900 LIMINKA 425-401-14-63 omistaja Limingan kunta Kauppakatu 4 91900 LIMINKA 425-401-10-52 omistaja Limingan kunta Kauppakatu 4 91900 LIMINKA 859-401-9-20 omistaja Fyrsten Juhani Leppiojantie 44, 91800 TYRNÄVÄ 859-401-57-24 omistaja Juha Pyy Jyväskyläntie 48 C 91930 ALA-TEMMES 425-403-11-28 omistajat Heikkinen Esa ja Teija Peräkyläntie 22, 91900 LIMINKA
10 5. Kustannusarvio 5.1 Toteuttamiskustannukset Hankkeen toteuttamiskustannukset ovat liitteenä 6 olevan kustannusarvioin mukaisesti yhteensä n. 48 070 euroa (alv 0 %). Oulussa 5.9.2013 Maveplan Oy Kiilakiventie 1 90250 OULU Virve Kupiainen Tarmo Kämä Suunnittelija, DI Tarkastaja, Rkm 044-516 9196 0400-978 295