Työryhmä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alueellista kehittämistä ohjaava viitearkkitehtuuri. V0.9 Kommentointikierrokselle

Työryhmä Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alueellista kehittämistä ohjaava viitearkkitehtuuri V0.9 Kommentointikierrokselle

Tiivistelmä tavoitetilaa ja kehittämistä koskevista ehdotuksista Proejektissa tuotetut keskeiset arkkitehtuurin tavoitetilaa ja kehittämistä koskevat linjausehdotukset ovat (sivunumero tässä dokumentissa) Tiedonjaon infrastruktuuri Tietojen operatiivinen yhteiskäyttö keskitetyistä ja hajautetuista (esim. operatiiviset järjestelmät) lähteistä mahdollistetaan kansallisten palveluiden avulla o Kansallinen palveluarkkitehtuuri ja palveluväylä vaiheistettuna käyttöön 2015-2020 (kappale 6.2.4) o KanTa/KanSa-palvelut tukemaan myös tietojen käyttöä hajautetuista lähteistä (kappale 6.2.5) Alueellisia tiedonjaon ratkaisuja tulee hyödyntää ainoastaan sellaisiin käyttökohteisiin, joissa toteutukset valtakunnallisten palveluiden avulla ei ole mahdollista teknisten tai taloudellisten syiden johdosta. Niiden toteuttamisessa tulee huolehtia yhdenmukaisuudesta ja yhteentoimivuudesta kansallisten palvelujen kanssa (kappale 6.2.5) Liitynnät valtakunnallisiin palveluihin ja muut alueelliset ratkaisut toteutetaan nykyistä laajemmassa yhteistyössä - Sairaanhoitopiiritasosta kohti ER- VA yhteistyötä infrastruktuuripalveluissa (kappale 6.2.6) Kansalaisen sähköiset palvelut Kansalaisen itse tuottamien ja ylläpitämien terveys- ja hyvinvointitietojen hallinnan tavoitetilana kansallinen avoin terveystaltio Kanta-palveluiden yhteydessä (kappale 6.3.1) Kansalaisen sähköiset palvelut tulee voida toteutaa riippumattomina asiakas- ja potilastietojärjestelmistä (asiakas- ja potilastietojärjestelmiin integroituina ulkoisina palveluina) (kappale 6.3.2-6.3.3) Nykyistä laajempi valtakunnallinen yhteistyö (kappale 6.3.2-6.3.3) 1.Avuntarpeen itsearviointi ja terveysvalmennus (riskitestit, oireperusteinen avuntarpeen itsearviointi, sähköinen terveystarkastus ja valmennus) 2. Palveluihin hakeutuminen (palveluhakemistot, sähköinen ajanvaraus, esitiedot) 3. Turvallisen viestinvälityksen perusratkaisu ( turvallinen sähköpostilaatikko kansalaiselle) 4. Omahoidon ja kansalaisen päätöksenteon tuen yhteiset palvelut (kansalaisille suunnattu päätöksenteon tuen tietoja tietämyskannat, omien tietojen tuottaminen ja ylläpito, terveys- ja hoitosuunni- 2

telman kytkeminen omahoitoon). Muissa omahoitosovelluksissa yhtenäinen tiedonhallinta, mutta hallitusti hajautettu hyödyntäminen (eri organisaatioilla voi olla käytössä poikkeavia ratkaisuja, kansalaisen valinnanvapaus). Asiakas- ja potilastietojärjestelmät Asiakas- ja potilastietojärjestelmien kehittämisstrategiaksi hallittu monitoimittajamalli. Malli mahdollistaa toiminnan tarpeiden palvelemisen, päällekkäisyyksien välttämisen sekä yhteentoimivan järjestelmäkokonaisuuden kehittämistyön, jonka ohjaus on tilaajien hallinnassa (kappale 6.4.1) Asiakas- ja potilastietojärjestelmien tavoitetilan arkkitehtuuriksi vaihtoehtoisia skenaarioita (kappale 6.4.2-6.4.4) o 1. sosiaalija terveydenhuollon yhteinen suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta ja toiminnanohjaus ( sote-ydin ) o 2. erilliset sosiaalija terveydenhuollon ytimet, joissa tiiviisti integroitu kertomusosuus Asiakas- ja potilastietojärjestelmiä koskevan ERVA-yhteistyön vähimmäislaajuudeksi toiminnallisista tarpeista lähteviä yhtenäisiä osajärjestelmätoteutuksia, joista osa voi olla myös valtakunnallisessa yhteistyössä toteutettuja/hankittuja (kappale 6.4.5) 3

Sisältö Tiivistelmä tavoitetilaa ja kehittämistä koskevista ehdotuksista...2 1. Johdanto...6 1.1. Dokumentin tarkoitus ja kohderyhmä... 6 1.2. Kokonaisarkkitehtuurimenetelmän hyödyntäminen... 7 1.3. Työhön osallistuneet organisaatiot... 8 1.4. Suunnittelutyön painopistealueet ja rajaukset... 8 1.5. Keskeiset käsitteet... 9 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa tukevan ICT-ympäristön nykytila ja kehittämiskohteet...11 2.1. ICT-ympäristön nykytilan kuvaus... 11 2.2. Keskeiset kehittämiskohteet... 13 3. Periaatetason arkkitehtuurilinjaukset...15 3.1. Strategiset tavoitteet... 15 3.2. Kehittämistä ohjaavat arkkitehtuuriperiaatteet... 17 3.2.1. Toimintaa ja tietoa koskevat periaatteet... 18 3.2.2. Tietojärjestelmäratkaisuja ja teknologiaa koskevat periaatteet... 19 3.3. Sidosarkkitehtuurit ja lainsäädäntö... 21 3.4. Tietoturva- ja tietosuojaperiaatteet... 22 4. Toiminta-arkkitehtuuri...23 4.1. Sosiaali- ja terveyspalvelut... 23 4.1.1. Palvelut... 23 4.1.2. Toimijat ja roolit... 24 4.1.3. Sidosryhmät... 25 4.2. Tavoitetilan toimintamallit ja prosessit... 26 4.2.1. Prosessikartta... 26 4.3. Tavoitetilan toimintamalliesimerkit... 27 4.3.1. Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja terveysvalmennus... 27 4.3.2. Terveydenhuollon palveluihin hakeutuminen... 29 4.3.3. Terveysongelmien ohjattu omahoito... 30 4

4.3.4. Akuuttihoidon jälkeinen kuntoutus... 32 4.3.5. Sosiaalipalveluiden hakeminen, esimerkkinä toimeentulotuki... 33 4.3.6. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö... 34 5. Tietoarkkitehtuuri...35 5.1. Päätietoryhmät... 35 5.2. Loogiset tietovarannot... 36 5.2.1. Julkishallinnon yhteiset tiedot... 37 5.2.2. Valtakunnalliset yhteiset sosiaalija terveydenhuollon tiedot... 38 5.2.3. Alueelliset tietovarannot... 39 5.3. Tieto- ja käsitemallit... 40 5.3.1. Tietomallit ja tiedot... 40 6. Tietojärjestelmäarkkitehtuuri...41 6.1. Yleiskuva... 41 6.2. Tiedonjaon infrastruktuuri ja yhteiset palvelut... 42 6.2.1. Tiedonjaon tavoitteet ja vaatimukset... 42 6.2.2. Tiedonjaon infrastruktuurin osa-alueet... 44 6.2.3. Tietoliikenneinfrastruktuuri... 45 6.2.4. Kansallinen palveluväylä ja alueelliset integraatioratkaisut... 46 6.2.5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonjaon palveluiden arkkitehtuuri... 49 6.2.6. Yhteenveto alueellisesti sosiaalija terveydenhuollon tiedonjaon palveluista... 52 6.3. Sähköinen asiointi ja omahoito... 53 6.3.1. Terveystaltiot (PHR)... 54 6.3.2. Asioinnin ja omahoidon tietojärjestelmäpalvelut... 55 6.3.3. Asioinnissa ja omahoidossa hyödytiedonsiirto... 58 6.4. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuuri... 60 6.4.1. Kehittämisstrategia... 60 6.4.2. Arkkitehtuuriskenaariot... 63 6.4.3. Erilliset osajärjestelmät... 66 6.4.4. Käyttötapaukset ja käyttötavat... 67 6.4.5. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien toteuttamisyhteistyö... 69 6.5. Tiedolla johtamisen arkkitehtuuri... 69 erillinen dokumentti valmistuu myöhemmin... 69 6.6. Tietovirrat, integraatiomalli ja rajapinnat... 69 7. Liitteet...72 5

1. Johdanto 1.1. Dokumentin tarkoitus ja kohderyhmä Tämä dokumentti kuvaa alueellista tiedonhallinnan ja tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistä ohjaavan viitearkkitehtuurin tavoitetilan 2020. Viitearkkitehtuuri on suunniteltu ja kuvattu valtakunnalliseen kokonaisarkkitehtuurin suunnittelun ja kuvaamisen tukiprojektissa, VAKAVAprojektissa aikavälillä 03/2013-03/2014. Projekti on osa sosiaalija terveydenhuollon valtakunnallista kehittämisohjelmaa (KASTE2) ja siinä on tässä dokumentissa esitettyjen tavoitetilan kuvausten ja suositusten laatimisen lisäksi tuettu aluekohtaista, viidellä alueella samanaikaisesti tapahtuvaa suunnittelutyötä tarjoamalla keskitetysti asiantuntijatukea, ohjeistusta, työvälineitä sekä näihin liittyvää koulutusta, sekä mahdollistamalla tiedon- ja kokemusten vaihto eri alueiden välillä. Projektin kansallisten ja aluekohtaisten tavoitteiden kuvaus on esitetty alla olevassa kuvassa Tavoitetilan kuvaukset ja kehittämistä koskevat linjaukset ja suositukset on esitelty tässä dokumentissa ja sen liitteissä. Tuotoksia laadittaessa huomioidaan kansalliset kokonaisarkkitehtuurikuvaukset ja linjaukset ja otetaan nämä suunnittelun ja kuvaamisen pohjaksi. Yhtenä projektin tavoitteena on lisäksi ollut valtakunnallisen tason tietojärjestelmäratkaisujen ja yhteentoimivuuden kehittämistarpeiden tunnistaminen, näihin liittyvien toimenpide-ehdotusten laatiminen sekä alueellisten ja valtakunnallisten arkkitehtuurisuunnitelmien yhteensopivuuden varmistaminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi projektiin on osallistunut myös asiantuntijoita sosiaalija terveysministeriöstä, terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta, kansaneläkelaitoksen KanTa-palveluista ja valtionvarainministeriöstä. Kuva: VAKAVA-projektin ja alueellisen kehittämisprojektin suhde Kuvaamistyössä on noudatettu sovituilta osin JHS179 - suosituksen mukaista kokonaisarkkitehtuurin kuvausmenetelmää.

Dokumentin kohderyhmänä ovat sosiaalija terveydenhuollon organisaatioiden ja kansallisten toimijoiden johto ja tietohallintojohto. Dokumentin esittämien tavoitetilan kuvausten, linjausten ja suositusten tavoitteena on tukea sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä koskevaa strategisen tason päätöksentekoa koskien mm. nykyisten tietojärjestelmäratkaisujen uudistamista ja yhtenäistämistä koskien. 1.2. Kokonaisarkkitehtuurimenetelmän hyödyntäminen Kokonaisarkkitehtuurilla (KA) tarkoitetaan toiminnan, tietotarpeiden, tietojärjestelmien ja teknologiaratkaisujen mallintamista, kuvaamista ja suunnittelemista yhtenäisen mallin mukaisesti. Kokonaisarkkitehtuuri varmistaa eri osa-alueiden ja erityisesti toiminnan tarpeiden yhdenmukaisen huomioimisen kaikessa toiminnan ja ICT-ratkaisujen kehittämisessä. Käytännössä kokonaisarkkitehtuuri koostuu jäsennyksestä, kuvauspohjista ja näiden avulla toteutetuista arkkitehtuurilinjauksista. Tässä dokumentissa esitetyt linjaukset ja tavoitetilan kuvaukset kuuluvat julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurissa (JHKA) terveys- ja hyvinvointi - kohdealueen sisään kuuluvaan sosiaalija terveydenhuollon - kokonaisarkkitehtuuri osa-alueeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen kokonaisarkkitehtuurin sijoittuminen arkkitehtuurihierarkiassa on kuvattu kuvassa 3: Dokumentissa esitetään alueellista kehittämistä koskevia tavoitteita (Kuvassa punaisella ympyröity) sekä kansallisia palveluita ja linjauksia koskevia kehittämisehdotuksia (Kuvassa vihreällä ympyröity). Arkkitehtuurikuvauksilla tuetaan sosiaalija terveydenhuollon alueellista ja paikallista (organisaatiokohtaista) kehittämistyötä. Erityisesti paikallisella tasolla tulee huomioida organisaation myös muiden toimialojen kehittämistyöhön vaikuttavat arkkitehtuurit ja toimialarajat ylittävät viite- ja kohdearkkitehtuurit.

1.3. Työhön osallistuneet organisaatiot Tämän kuvauksen laatimiseen ja kommentointiin ovat osallistuneet seuraavat organisaatiot Kansalliset organisaatiot: Kuntaliitto, STM, VM, THL, Kela, Kuntien Tiera Oy Etelä-Suomi: HUS, Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Espoon kaupunki, Apottihanketoimisto Itä- ja Keskisuomi: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Kuopion kaupunki, Istekki Oy, Itä-savon sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan sairaala- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan tietotekniikkakeskus Oy, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Keski- Suomen sairaanhoitopiiri, Jyväskylän kaupunki, Pieksämäen kaupunki, Varkauden kaupunki, Ylä-Savon sote-kuntayhtymä Varsinais-Suomi: Turun kaupunki, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Medbit Oy Pohjois-Suomi: Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Lapin sairaanhoitopiiri, Kainuun sote-yhtmä, Rovaniemen kaupunki, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Pirkanmaa: Tampereen kaupunki, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Työtä on tukenut Gofore Oy:n johtama asiantuntijakonsortio. Tarkka luettelo työhön ja kommentointiin osallistuneista asiantuntijoista on tämän dokumentin kohdassa. 1.4. Suunnittelutyön painopistealueet ja rajaukset Projektissa tehtävän kokonaisarkkitehtuurin suunnittelun painopistealueet ovat seuraavat tiedonjaon infrastruktuuri ja yhteiset tietojärjestelmäpalvelut: asiakas- ja potilastietojärjestelmät kansalaisille suunnatut sähköiset palvelut tiedolla johtamisen tietojärjestelmäratkaisut

Projektista on rajattu ulkopuolelle seuraavat osakokonaisuudet: Tarkasteluun eivät kuulu seuraavat osa-alueet o Varhaiskasvatus o Sosiaalihuollon sovittelutoiminta ja sosiaaliasiamiestoiminta o Sosiaalihuollon erityishuoltopiirien toiminta o Seuraavat tukipalvelut huomioidaan vain liittymä- ja rajapintatasolla. Esim: Taloushallinto: kirjanpito, osto- ja myyntireskontra, laskutus Henkilöstöhallinto: palkanlaskenta, rekrytointi, kehittämiskeskustelut tms. Materiaalihallinto Lääkintä- ja diagnostiikkalaitteiden sulautetut ohjelmistot 1.5. Keskeiset käsitteet Alue Tässä kuvauksessa alueella tarkoitetaan samalla maantieteellisellä aluella toimivien julkisen sosiaalija terveydenhuollon organisaatioiden muodostamaa kokonaisuutta. Arkkitehtuuri Arkkitehtuurilla tarkoitetaan kokonaisuuden ja sen osien rakennetta ja osien välisiä suhteita, sekä periaatteita ja suuntaviivoja niiden suunnittelemiseksi ja kehittämiseksi. (Valtionvarainministeriö 2011a) Arkkitehtuuriperiaate Periaate tai linjaus, jolla ohjataan kehittämistä tavoitteellisesti linjausten mukaisiin arkkitehtuuriratkaisui-hin. Arkkitehtuuriperiaatteet ovat linkki organisaation strategisten tavoitteiden, toiminnallisten tarpeiden ja visioiden sekä kehittämistä ohjaavien arkkitehtuurien välissä. (Valtionvarainministeriö 2011a) Erityisvastuualue, ERVA Suomi on jaettu viiteen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen. Tässä dokumentissa erityisvastuualueella (tai ERVAlla) tarkoitetaan näitä maantieteellisiä alueita ja niillä toimivia sosiaalija terveydenhuollon organisaatioita. Kansallinen palveluväylä Kansallinen palveluväylä on Suomeen valtiovarainministeriön johdolla toteutettava tiedonvälityskonsepti, jossa eri toimintaympäristöjen palveluiden tarvitsema tieto on saatavilla avoimien rajapintojen yli kaikille tietoa tarvitseville palveluille KanTa-palvelut Kelan tuottamiin Kanta-palveluihin kuuluvat sähköinen resepti, Lääketietokanta, Potilastiedon arkisto ja tiedonhallintopalvelu sekä Omakanta (Kela, 2014) Kokonaisarkkitehtuuri Kokonaisarkkitehtuuri on toiminnan, prosessien ja palvelujen, tietojen, tietojärjestelmien ja niiden tuotta-mien palvelujen muodostaman kokonaisuuden rakenne. Kokonaisvaltainen lähestymistapa organisaation toiminnan ja sen rakenteiden hallinnoimiseksi ja kehittämiseksi. Kokonaisarkkitehtuuri kuvaa, kuinka organisaation toimintaprosessit, organisaatioyksiköt, tiedot ja järjestelmät toimivat kokonaisuutena. (Valtion-varainministeriö 2011a) Organisaatio on tässä mikä tahansa rakenne, synonyymi yleistermille yksikkö. Termit eivät ota kantaa, puhutaanko y-tunnuksellisesta yrityksestä tai yh-teisöstä vai jostain sen osasta.

Palvelu Palvelulla tarkoitetaan toiselle osapuolelle tarjottua toiminnallista tai teknistä palvelua. Palvelu voidaan tarjota joko organisaation sisälle tai sen ulkopuolelle. Arkkitehtuurimenetelmä sisältää kolmenlaisia palveluita: Palvelut: Organisaation substanssitoiminnan keskeisimmät ylätason palvelut. Tietojärjestelmäpalvelut: Varsinaista substanssitoimintaa tukevat järjestelmillä toteutettavat palvelut, esimerkiksi käyttäjähallintapalvelut, taloushallinnon järjestelmä-palvelut ja integraatiopalvelut. (Valtionvarainministeriö 2011a) Potilas on sosiaalija terveyspalveluiden asiakas, jolla on hoitosuhde terveydenhuollon toimintayksikköön. Päätietoryhmä Organisaation tai organisaatioryhmän, tässä tapauksessa koko julkisen hallinnon, toiminnasta ja tietotarpeista johdettu ylätason looginen tietokokonaisuus. Päätietoryhmien ja niitä tarkentavien tietoryhmien tarkoitus on mallintaa ja jäsentää tietokokonaisuus hallittavissa oleviin osiin. Jäsennystä käytetään tietojen ja niitä tuottavien ja käyttävien palvelujen ja prosessien välisten suhteiden kuvaamiseen. Jäsennystä käytetään myös kuvaamaan tietojen sijoittumista tietovarantoihin ja tietojärjestelmiin. (Valtionvarainministeriö 2011a) Semanttinen yhteentoimivuus Semanttinen yhteentoimivuus tarkoittaa, että tietojärjestelmä pystyy yhdistelemään eri lähteistä vastaanot-tamaansa tietoa ja käsittelemään sitä tavalla, jossa tietojen merkitys säilyy. (Valtionvarainministeriö 2011a) Sidosarkkitehtuuri Sidosarkkitehtuurit ovat muualla määritettäviä arkkitehtuurilinjauksia, joilla on tai voi olla vaikutusta kyseisen organisaation tai toimialueen arkkitehtuurityöhön ja linjauksiin. (Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta 2011) Tietoarkkitehtuuri Kokonaisarkkitehtuurin näkökulma, joka kuvaa organisaation käyttämät tiedot, niiden rakenteet sekä suhteet. Tietoarkkitehtuurin suunnittelun tavoitteena on luoda organisaatiotasoinen yhteinen näkemys keskeisestä tietopääomasta sekä helpottaa informaation löytämistä, välittämistä ja hallintaa. Suunnittelulla tähdä-tään tietorakenteiden vakiointiin ja sen mahdollistamaan tietojen uudelleenhyödynnettävyyteen. (Valtionva-rainministeriö 2011a) Tietojärjestelmäarkkitehtuuri Kokonaisarkkitehtuurin näkökulma, joka kuvaa organisaation keskeiset järjestelmät, niiden suhteet sekä ominaisuustiedot. Tietojärjestelmäarkkitehtuurin suunnittelu on ko. arkkitehtuurin rakenteellista suunnitte-lua, elinkaarisuunnittelua sekä kustannus- ja käyttöoptimointia. Tietojärjestelmäarkkitehtuuri muodostaa organisaation järjestelmäpääoman. Tietojärjestelmäarkkitehtuurin suunnittelussa tavoitteena on suunnitella tietojärjestelmäkokonaisuutta siten, että muodostuva järjestelmäkokonaisuus tukee parhaalla mahdollisella tavalla organisaation tavoitteita. (Valtionvarainministeriö 2011a)

Tietovaranto Toiminnan tarpeista johdettu ja hallinnollisista syistä määritelty tietojen kokonaisuus, jotta tiedot ovat pa-remmin hallittavissa. Tietovaranto kattaa yhteisesti hallinnoidun joukon tietoja, joista muodostuu looginen kokonaisuus. Tietovarannon tietojen hallinta on organisoitu ja vastuutettu yhdelle toimijalle. Tietovarannon omistajuus sekä kehittämis- ja ylläpitovastuut on määritelty ja dokumentoitu. Tietovaranto voi olla fyysi-sesti keskitetty tai hajautettu. (Valtionvarainministeriö 2011a) Toiminta-arkkitehtuuri Kokonaisarkkitehtuurin näkökulma, joka kuvaa organisaation toiminnalliset rakenteet. Näitä ovat mm. sidosryhmät, palvelut ja tuotteet sekä prosessit ja organisaatiot. Myös toiminnan kehittämisen perusraken-teet, kuten visiot ja strategiat, ovat osa toiminta-arkkitehtuuria. Toimintaarkkitehtuurin suunnittelun tavoit-teena on optimoida ja suunnitella asiakkaiden tarpeisiin ja odotuksiin liittyvää palvelutarjontaa sekä palve-luiden tuottamiseen tarvittavia toiminnan rakenteita. Tunnetaan myös termillä liiketoiminta-arkkitehtuuri (business architecture). (Valtionvarainministeriö 2011a) 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa tukevan ICT-ympäristön nykytila ja kehittämiskohteet 2.1. ICT-ympäristön nykytilan kuvaus Suomi on kansainvälisessä vertailussa edelläkävijä sosiaalija terveydenhuollon tietojen sähköistämisessä ja sähköisten työkalujen käytössä. Käytännössä kaikki terveyskertomukset ovat jo sähköisiä, ja potilastietoa kerätään kattavasti. Kansallisten palveluiden osalta ereseptin käyttöönotto on alkanut hyvin. Vuonna 2014 käyttöön tuleva kansallinen terveysarkisto (KanTa) tuo valtakunnallisesti saataville perustason potilashistorian ja lähes kaikki julkisessa terveydenhuollossa kertyvä potilastieto on pyrkimys saada siirrettyä sähköiseen arkistoon tämän vuosikymmenen aikana. Sosiaalihuollon tietojen osalta on myös tulossa vastaava kansallisesti keskitetty arkisto. Nykyiset potilastietojärjestelmät ovat kuitenkin jo vanhentumassa joiltain osin, ja edellyttävät uudistamista niin toiminnallisuuksissa kuin myös teknologiassa. Lisäksi uudet ja muuttuvat palvelurakenteet edellyttävät aivan uusia palvelumuotoja, jotka tarvitsevat tuekseen moderneja tiedonhallintaratkaisuja. Kokonaisarkkitehtuuri ja nykyistä laajempi yhteistyö muutenkin tulevaisuuden ratkaisujen kehittämisessä on tarpeellista. Kuntien ja kuntayhtymien tietohallintotoiminnot ja ICT-palveluiden tuottaminen on tällä hetkellä organisoitu erilaisin järjestelyin. Erityyppisillä ja kokoisilla organisaatioilla tietohallinnon organisoitumisaste sekä sähköisen tiedonhallinnan ratkaisujen ja niihin liittyvien arkkitehtuurien ja toimintamallien kehittämiseen käytettävissä olevat resurssit vaihtelevat huomattavasti. Alueellinen kehittämis- ja tietohallintoyhteistyö on tällä hetkellä eri alueilla erilaista ja eri tavoin organisoitua. Useimmiten substanssin ja tietohallintojen välinen yhteistyö konkretisoituu menossa olevien kehittämishankkeiden kautta, mutta organisoidumpaa alueellista yhteistyötä ja pidemmän tähtäimen yhteistyösuunnitelmia on kaavailtu synergia- ja kustannusetujen saavuttamiseksi muun muassa tietojärjestelmäarkkitehtuuria yhtenäistämisellä ja ICT-ratkaisuja konsolidoimalla. Myös

tulevaisuuden ratkaisujen pohjaksi tarvitaan toimintamallien ja sähköisen tiedonhallinnan ratkaisujen alueellista yhtenäistämistä ja hallittua uudistamista. Julkisessa terveydenhuollossa potilastiedon sähköisen käsittely ja ylipäätään tiedonhallinnan kehittäminen on painottunut niin sanottuihin ydinpotilastietojärjestelmiin. Suomen hajanaista ydinpotilastietojärjestelmätilannetta on kuvattu yllä olevissa kuvissa. Tähän asti potilastietojärjestelmien kehitys- ja arkkitehtuuriyhteistyön pääpaino on ollut tuotepohjaisuudessa tai eri ryhmittymien keskinäisessä yhteistyössä. Kansallisesti tai alueellisesti eri organisaatioiden potilastietojärjestelmien kehitystyötä ei ole juurikaan koordinoitu. Kansallisten palvelujen (sähköinen lääkemääräys ja potilastiedon arkisto) käyttöönotto on kuitenkin edellyttänyt ja edellyttää edelleen potilastietojen arkkitehtuurin suunnittelua, koska on määriteltävä tietojen tuottamisen toimintamallit ja operatiivisten järjestelmien roolit. Samassa yhteydessä myös alueellisesti yhtenäiset potilastietojärjestelmät ovat lisääntyneet. Varsinkin organisaatioiden sisäisiä järjestelmäintegraatioita on toteutettu paljon ydinpotilastietojärjestelmiin pohjautuen, sen lisäksi alueellista tiedonsiirtoa on potilastietojen osalta sähköisillä lähetteillä ja hoitopalautteilla tai joillakin alueilla aluetietojärjestelmiin pohjautuen. Väestötietojen osalta pohjaudutaan kansallisiin rekistereihin, mutta muuten operatiivisesti ei juurikaan sähköisen lääkemääräyksen lisäksi käytetä sosiaalija terveydenhuoltospesifisiä kansallisia tietojärjestelmiä tai tietojärjestelmäpalveluita. Ainoastaan Terveysportin tietopalvelu sekä THL:n raportit ja koodistopalvelu ovat laajemmin valtakunnallisesti käytössä. Ydinpotilastietojärjestelmien lisäksi organisaatioissa käytetään kymmeniä erikoisala- ja toimintokohtaisia erillisjärjestelmiä. Uusien sairauksien hoito, uudet hoitomuodot ja toimintaa ohjaavat työvälineet edellyttävät edelleen myös täysin uusia ratkaisuja. Muut alueellisesti ja paikallisesti käytössä olevat terveydenhuollon tietojärjestelmät voidaan jakaa tiettyä palvelua tai hoidon erityisvaihetta tukeviin järjestelmiin (kuten suun terveydenhuolto, työterveydenhuolto, leikkaussali,

anestesia, tehohoito, synnytys), kliinisiin tukipalveluihin (kuten radiologia ja laboratorio), sekä muihin terveydenhuollon tukipalveluihin (kuten sairaala-apteekki, laitosinfektiot). Terveydenhuoltospesifisten tietojärjestelmien lisäksi organisaatioissa käytetään erilaisia hallinnon tietojärjestelmiä ja yleisiä tietoteknisiä tukipalveluita (esim. materiaalihallinto, henkilöstöhallinto, laskutus, taloushallinto, infrastruktuuripalvelut), jotka ovat yhteisiä terveyskeskuksissa usein kunnan muiden toimialojen kanssa. Sosiaalipalvelujensa toteuttamisessa lähes kaikilla kunnilla ja kuntayhtymillä on käytössään jokin asiakastietojärjestelmä. Efficaa käytetään erityisesti kotipalveluissa, kasvatus- ja perheneuvonnassa sekä vanhusten laitos- ja asumispalveluissa. Pro Consona puolestaan on käytössä erityisesti lasten päivähoidossa, toimeentulotuessa, sosiaalityössä, lastensuojelussa ja vammaispalveluissa. Näiden lisäksi kuntien ja kuntayhtymien sosiaalitoimet ilmoittavat käyttävänsä 21 muuta asiakastai potilastietojärjestelmää. Muutamat kunnat ylläpitävät itse omaa asiakastietojärjestelmäänsä. Sähköiset asiointipalvelut ovat kuntien, kaupunkien tai sairaanhoitopiirien omia tai rajatun alueen ratkaisuja, joissa toimintatavat ja sähköisten ratkaisujen hyödyntäminen on toteutettu eri tavoin eri paikoissa. Kansallista mallia tai yhteistyötä sähköiset asiointipalvelujen parhaiden käytäntöjen levittämiselle ja käyttöönotolle ei ole ollut. Tietoliikenteen ja tiedonsiirtoratkaisujen osalta nykytilassa on kymmeniä eri tasoilla toteutettuja päällekkäisiä ja yhteentoimimattomia tiedonsiirtoväyliä, tiedonjaon ja arkistoinnin ratkaisuja. Nykytilasta tulisi päästä hallitumpaan lopputulokseen, jossa päällekkäisten ratkaisujen tarve on minimoitu. Näissä asioissa myös kansallisten palveluiden rooli ja merkitys kasvaa vaiheittain. 2.2. Keskeiset kehittämiskohteet Sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnan ja alueellisen palvelurakenteen uudistamistyön suunnittelu on käynnissä eri alueilla.

Uudistuvien palvelurakenteiden ja prosessilähtöisen palvelukokonaisuuksien kehittämisen vaikutuksesta tiedonhallinnan ratkaisut ovat enenevässä määrin organisaatiosta riippumattomia, eivät enää esim. perusterveydenhuolto-/erikoissairaanhoito-/sosiaalihuoltokohtaisia. Yhteiset kehittämisvaatimukset samansuuntaisia (esim. alueellinen tiedonsiirto, sähköinen asiointi, palveluseteli, sähköinen hyvinvointikertomus, SoTe-tietojohtaminen). Kuntien taloustilanne ei mahdollista merkittäviä lisäsatsauksia, jolloin tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistyön toimintalähtöisyyden varmistaminen, päällekkäisen työn vähentäminen, laajapohjaisella yhteistyöllä saavutettavat synergiaedut, sekä kansallisten ja alueellisten kehittämissuunnitelmien yhteensopivuuden varmistaminen ovat avainasemassa. Tällä hetkellä sairaanhoitopiireillä on lakisääteinen vastuu vastata alueensa julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensovittamisesta. Terveydenhuoltolain edellyttämässä järjestämissuunnitelmassa on puolestaan kunnan sovittava muiden samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien kanssa siitä, miten tietojärjestelmien ja potilastietorekisterien toimivuus varmistetaan ja yhteiskäyttö toteutetaan. Vastaavasti erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen mukaisesti tulee erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien sopia sähköisen tiedonhallinnan kehittämisen vastuujaosta. Velvoitteiden toteuttaminen edellyttää käytännössä yhteistä sopimista alueellisesta kokonaisarkkitehtuurista ja sen hallinnasta. Tämä siis edellyttää alueellista tietohallintoyhteistyötä, ja koska tulevaisuuden tavoitteet ja tarpeet ovat samankaltaisia niin myös kansallista tukea ja linjauksia alueellisen kehittämisen pohjaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamiseksi valmistellaan sosiaalija terveydenhuollon järjestämislakia. Laissa määritellään muun muassa sosiaalija terveydenhuollon järjestämisvastuut ja niihin sisältyvät tehtävät, sekä erityisvastuualueiden tehtävät. Tulossa olevat rakenneuudistukset luovat merkittäviä uusia kehittämis- ja yhtenäistämistarpeita, sekä muuttavat nykyisiä toimijaverkostoja. Toiminnan ja palvelurakenteen kehittämisen välttämätön edellytys on, että palveluissa syntyvä ja asiakkaan itsensä tuottama asiakastieto on saatavilla hallinnollisista rajoista riippumatta ja että tietojärjestelmäratkaisut tukevat organisaatio- ja ammattiryhmärajat ylittävää yhteistyötä. Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää lisäksi myös asiakkaiden ja sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten välistä sähköistä viestintää tukevia työvälineitä sekä hyvinvoinnin edistämiseen ja sosiaalija terveysongelmien ehkäisemiseen kannustavia ratkaisuja. Tarpeisiin vastaamiseksi edellytetään määrätietoista toimintamallien ja sähköisen tiedonhallinnan ratkaisujen alueellista yhtenäistämistä ja hallittua uudistamista, sekä tiiviimpää alueellista yhteistyötä eri kuntatoimijoiden välillä. Toimintaympäristöön vaikuttavia muutoksia ja kehittämisvaatimuksia on esitetty kuvassa.

3. Periaatetason arkkitehtuurilinjaukset 3.1. Strategiset tavoitteet Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämistä koskevat strategiat ohjaavat kokonaisarkkitehtuurin kehittämistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan kehittämisen tulee toteuttaa valtakunnallisia ja aluekohtaisia strategioita ja strategisia tavoitteita. Oheisessa kuvassa on kuvattu strategioiden suhdetta toisiinsa ja kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen.

Valtakunnalliset strategiset tavoitteet Valtakunnallisella tasolla keskeisimmät strategiset ohjausvälineet ovat valtioneuvoston 2. helmikuuta 2012 vahvistama sosiaalija terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), alkuvuodesta 2011 valmistunut sosiaalija terveyspolitiikan kansallinen strategia sosiaalisesti kestävä suomi 2020, sekä 2013 vahvistettu julkisen hallinnon ICT-strategia.. Oheisessa kuvassa on tiivistetty valtakunnallisista sosiaalija terveydenhuollon toimintastrategioista keskeiset tavoitteet, sekä toimenpiteet joiden toimeenpanoa kokonaisarkkitehtuurilla tulee tukea. Julkisen hallinnon ICT-strategia, JulkICT-strategia JulkICT-strategia on julkisen hallinnon ensimmäinen valtionhallinnon ja kuntasektorin yhteisen tietoja viestintätekniikan (ICT) hyödyntämisen strategia Suomessa. Strategian lähtökohtina ovat

hallitusohjelmassa ICT:n hyödyntämiselle asetetut tavoitteet sekä hallituksen rakennepoliittiset toimenpiteet, Strategian visio ja keskeiset linjausalueet on kuvattu alla olevassa kuvassa: Kansallisiin strategioihin sisältyvät ICT-kehittämistä ohjaavat tavoitteet Seuraavat sähköisen tiedonhallinnan ja tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistä ohjaavat tavoitteet on poimittu ja yhdistetty valtakunnallisista strategioista. Kehittämistavoitteet on tarkemmin yksilöity arkkitehtuuriperiaatteiden muodossa Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi Palvelut mahdollistavat tiedon välittämisen yli organisaatiorajojen sekä tehokkaammat ja vaikuttavammat toimintaprosessit Palvelujen käyttäjille on tarjottava ajantasaista ja puolueetonta tietoa hoitovaihtoehdoista ja palvelujen tarjoajista Sähköinen asiointi ja oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tukevat palvelut mahdollistetaan Käyttäjän tarvitsemat palvelut ja tiedot saatavilla ja käytettävissä helposti ja turvallisesti Päätöksenteon perustaksi tieto Päätöksenteon pohjaksi kerätään tietoa kansalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta tietovarannoista on tehtävä yhteiskäyttöisiä. Näin vältytään päällekkäiseltä tiedonkeruulta ja tiedon laatu ja hyödynnettävyys paranee Alueellisella tasolla nykytilassa keskeisimmät strategiset ohjausvälineet ovat alueelliset tai organisaatiokohtaiset toiminta- ja ICT-strategiat, sairaanhoitopiirikohtaisesti laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma sekä erityisvastuualuetasoinen erikoissairaanhoidon järjestämissopimus. 3.2. Kehittämistä ohjaavat arkkitehtuuriperiaatteet Kokonaisarkkitehtuurimenetelmään pohjautuva kehittäminen rakennetaan arkkitehtuuriperiaatteiden varaan. Arkkitehtuuriperiaatteet ovat strategisia tavoitelinjauksia, jotka ohjaavat kehittämistyötä. Viitearkkitehtuurin ja siihen liittyvien palvelujen keskeiset suunnittelun ja toteutuksen peruskivinä toimivat linjaukset on koottu arkkitehtuuriperiaatteiksi, ne on johdettu sote-

palvelutoiminnan kehittämisen strategisista tavoitteista hyödyntämällä kansallisiin (esim. kaste2) ja alueellisiin kehittämisohjelmiin kirjattuja tavoitteita. Alueellisen Sote-toiminnan ja tietojärjestelmien kehittäjien sekä toteuttajien tulee huomioida kaikessa kehittämisessä seuraavaksi kuvatut arkkitehtuuriperiaatteet. 3.2.1. Toimintaa ja tietoa koskevat periaatteet Kokonaisuutta kehitetään asiakaslähtöisesti, asiakasta osallistaen Toimintatavat ovat yhtenäisiä ja organisaatiorajat ylittävät palveluketjut sujuvia Palvelutoiminnan kehittämistä sekä sitä tukevaa tiedonhallintaa ja tietoteknisiä ratkaisuja suunnitellaan ensisijassa asiakkaan ja asiakasprosessien tarpeista lähtien. Asiakkaiden näkemyksiä hyödynnetään myös palveluiden kehittämisessä. Kansalaisten omaa aktiivisuutta oman hyvinvoinnin edistämisessä ja sairauksien hoidossa tulee lisätä. Tämän mahdollistamiseksi kansalaisella tulee olla joustava pääsy häntä koskeviin tietoihin, lisäksi sähköisellä asioinnilla tuetaan mm. omahoitoa ja hoitoon hakeutumista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintamallit perustuvat toimialan hyviin käytäntöihin ja suosituksiin. Parhaat käytännöt pyritään tunnistamaan ja ottamaan käyttöön alueellisesti huomioiden kuitenkin organisaatioiden ja toiminnan erityispiirteet. Hallinnolliset (organisaatiot ja yksiköt) tai ammattiryhmärajat ylittävien palveluketjujen sujuvuus tulee toteuttaa sopimalla toimintaprosessit ja varmistamalla tietojen saatavuus. Yhteisten tietojärjestelmien käyttöön liittyvien toimintatapojen tulee olla yhdenmukaisia.

Palvelutoiminta on turvallista ja laadukasta Asiakkaat ja potilaat saavat tarvitseman palvelun ja oikean hoidon. Organisaatioissa varmistetaan hoidon turvallisuus, ja organisaatioilla tulee olla suunnitelma palveluiden toteutuneen laadun ja turvallisuuden seuraamiseksi, sekä poikkeamiin puuttumiseksi. Tietojen saatavuus mahdollistaa laadukkaan ja turvallisen toiminnan, tietojärjestelmäratkaisut toimivat tukena tämän varmistamisessa. Toimintamallit ovat tehokkaita ja vaikuttavia Toiminnassa luovutaan tarpeettoimista työvaiheista ja asiakkaiden odotuttamisesta ja siirtelystä. Asiakasta ei käytetä ensisijaisena tiedon välittäjänä eri palveluntuottajien ja prosessin vaiheiden kesken.sovittujen toimintamallien ja niitä tukevien tietojärjestelmien avulla voidaan optimoida resurssien käyttöä. Tämä mahdollistaa palveluiden tarkoituksenmukaisen kohdentamisen, ja niiden tuottamisen kustannustehokkaasti. Tällä voidaan parantaa hoidon ja palvelun vaikuttavuutta. Asiakasta ja palveluita koskeva tieto kirjataan vain kertaalleen, tietoa hyödynnetään eri käyttötarkoituksiin tietosuojasäädökset huomioiden Asiakastietojen saatavuus varmistetaan Ammattilaisia ja asiakkaita ei rasiteta saman tiedon moninkertaisella tai olemassaolevan tiedon uudelleen kirjaamisella. Asiakas- ja hoitoprosesseissa syntyvää tietoa tulee voida hyödyntää lainsäädännön sallimissa rajoissa myös muihin käyttötarkoituksiin (johtaminen, laskutus, raportointi, tilastointi). Asiakkaan tai potilaan asiaa hoitavalla ammattilaisella tulee olla mahdollisuus saada riittävän nopeasti käyttöönsä kaikki asian hoitamiseksi tai palvelun tuottamiseksi tarvittavat ajantasaiset tiedot. Tämä koskee myös tilanteita joissa palvelun tuottamisesta vastaa yksityisen tai kolmannen sektorin palvelutuottaja. Asiakkailla tulee olla oikeus kieltää yksittäisten tietojen käyttö. Asiakas- ja potilastieto tulee voida esittää käyttäjän roolin sekä palvelun vaiheen mukaisesti. Asiakas/hoitosuhde tai muu asiallinen käyttöyhteys tulee todentaa joko etukäteen tai jälkikäteisseurannalla. 3.2.2. Tietojärjestelmäratkaisuja ja teknologiaa koskevat periaatteet

Asiakkaalla on pääsy tietoihinsa ja sähköisen asioinnin palveluihin ajasta ja paikasta riippumatta Tietojärjestelmät palvelevat ja helpottavat ammattihenkilöstön työtä Sähköisellä asioinnilla tuetaan omahoitoa ja osallistumista omaan hoito-/palveluprosessin suunnitteluun ja läpivientiin. Sähköiset palvelut tarjotaan asiakkaille käyttäjäystävällisesti luontevissa asiointikanavissa Tietojärjestelmäratkaisujen (yksittäisten sovellusten sekä niiden muodostaman kokonaisuuden) hyvä käytettävyys tulee varmistaa ja niiden tulee sujuvoittaa ammattilaisten työtä. Ratkaisujen tulee tukea myös moniammatillista yhteistyötä palvelun toteuttamisessa. Tietojärjestelmäratkaisut ovat yhtenäisiä ja yhteentoimivia. Päällekkäisiä ratkaisuja vältetään. Tietojärjestelmäratkaisut ovat yhteentoimivia ja niitä kehitetään laajapohjaisessa yhteistyössä. Ratkaisujen kehittämisessä ja ylläpidossa vältetään päällekkäistä työtä sekä pyritään nykyistä yhtenäisempiin tietojärjestelmäratkaisuihin. Kansallisen infrastruktuurin ja yhteentoimivuuden määritysten avulla varmistetaan organisaatio- ja aluerajat ylittävä tiedonkulku. Tietojärjestelmäkokonaisuus on modulaarinen ja joustava Tietojärjestelmäkokonaisuus on suunniteltu ja toteutettu modulaarisesti. Avoimuuden ja yhteentoimivuuden yhteiset vaatimukset täyttäviä tietojärjestelmäpalveluita voidaan kehittää ja hankkia tarkoituksenmukaisissa osissa hyödyntäen markkinoilla olevaa osaamista. Ratkaisuissa pyritään hallinnollisista rajoista riippumattomiin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat organisaatiorakenteissa tapahtuvat muutokset. Järjestelmäratkaisuissa on pyrittävä mahdollisimman hyvään muunneltavuuteen/konfiguroitavuuteen, joka mahdollistaa järjestelmäratkaisujen mukauttamisen muuttuvan toiminnan tarpeisiin. Tietojärjestelmien toteutuksessa hyödynnetään markkinoita Käyttäjäorganisaatiot osallistuvat IT-ratkaisujen kehittämistyön ohjaamiseen, mutta varsinainen kehittäminen, toteutus ja tähän liittyvistä liiketoimintariskeistä vastaaminen on pääosin toimittajien vastuulla. Keskeisimmissä ITratkaisuissa ja -palveluissa suositaan valmisohjelmistoja ja ne hankitaan markkinoilta. Yhteisesti määritellyllä arkkitehtuurilla, avoimuuden ja yhteentoimivuuden vaatimuksilla ja julkisilla hankintamenettelyillä luodaan tervettä kilpailua ja edistetään IT-markkinoiden kehittymistä. Kokonaisuus hyödyntää organisaatioiden yleisiä ICT-ratkaisuja Palveluissa hyödynnetään alueiden tai organisaation yhteisiä toimialariippumattomia ICT-ratkaisuja ja tukipalveluita - esim. sähköisen asioinnin alusta, käyttöoikeuksien ja valtuuksien hallinta. Toimialariippuvia toteutuksia vältetään.

Järjestelmäkokonaisuus tukee monikanavaisuutta Toiminnallisuuksien tulee olla käytettävissä tarveperusteisesti myös monikanavaisesti. Palveluja tulee pystyä käyttämään erilaisiin käyttöympäristöihin suunnitelluilta mobiililaitteilta tukien yhtenäistä käyttöliittymäajattelua ja työpöytäratkaisuja. Tietojärjestelmien tulee tukea päätöksentekoa ja palveluiden laadun varmistamista Järjestelmäratkaisuihin sisältyvät analysointiominaisuudet ja päätöksenteon tuen toiminnallisuudet ohjaavat suositusten mukaiseen toimintaan, vaikeuttavat virheiden tekemistä, tunnistavat virheet ja estävät niitä toistumasta. Arkkitehtuurissa noudatetaan ja hyödynnetään kansallisia linjauksia ja tietojärjestelmäpalveluita Arkkitehtuurissa noudatetaan ja hyödynnetään kansainvälisiä ja kansallisia standardeja ja yhteentoimivuuden määrityksiä Kehittämisessä noudatetaan julkisen hallinnon yhteisiä ja toimialakohtaisia kansallisia arkkitehtuuriperiaatteita ja linjauksia. Kansallisia tietojärjestelmäpalveluita (esim. Kanta, VTJ, VETUMA) hyödynnetään niiden mahdollistamassa laajuudessa. Myös valmistelussa ja kehitteillä olevat ratkaisut (kuten sosiaalihuollon valtakunnalliset palvelut, kansallinen palveluväylä) huomioidaan.. Yhteentoimivuuden varmistamiseksi noudatetaan ensisijassa kansainvälisiä standardeja ja määrityksiä (esim. IHE-yhteentoimivuusprofiilit). Standardien tulee olla vakiintuneita ja laajasti tuettuja. Kansallista tai alueellista/paikallista räätälöintiä vältetään. Ratkaisuissa käytetään jo toimivaksi osoitettua teknologiaa, joka ei ole elinkaaren loppupuolella Ratkaisuissa käytettävien teknologioiden tulee olla sellaisessa elinkaaren vaiheessa, että niille löytyy vielä vuosia tukea. Investoinnit kohdennetaan ensisijassa uusiin teknologioihin, jolla pyritään nopeuttamaan teknistä kehitystä. Arkkitehtuuriperiaatteet on listattu tarkemmin Liitteessä 1, KA-taulukot. 3.3. Sidosarkkitehtuurit ja lainsäädäntö Kehittämisen kohteena olevaan alueeseen liittyy useita sidosratkaisuja ja hankkeita sekä lainsäädäntöä ja sidosarkkitehtuureja, jotka tulee kohteen kehittämisessä ottaa huomioon. Julkisen hallinnon ICT-strategian mukaisesti julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin (JHKA) avulla koordinoidaan ja kehitetään julkisen hallinnon organisaatioiden ja palveluiden välistä yhteentoimivuutta. Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuri koostuu eri hallinnon alojen kohdearkkitehtuureista, sekä niiden viitearkkitehtuureista, joilla ohjataan tietyn rajatun kokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta yhtenäiseen rakenteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon kohdealueesta ja sen kansallisesta kokonaisarkkitehtuurista vastaa STM. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnassa tulee huomioida: Yleinen sosiaalija terveydenhuoltoa ohjaava lainsäädäntö Terveydenhuoltoa ohjaava lainsäädäntö

Sosiaalihuoltoa ohjaava lainsäädäntö Muu kuntia velvoittava lainsäädäntö, jossa sote-palveluja koskevia määräyksiä Sidosarkkitehtuurit ja hankkeet sekä lainsäädäntö on listattu tarkemmin Liitteessä 1, KAtaulukot., jossa myös kuvataan niiden velvoittavuus. 3.4. Tietoturva- ja tietosuojaperiaatteet Asiakkaiden ja heidän palvelunsa tietojen, sähköisen asioinnin ratkaisujen ja toiminnan tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvät haasteet kohdistuvat erityisesti käyttäjän tunnistamiseen, palvelujen käyttöön ja palveluissa käsiteltävien tietojen käytön ja luovuttamisen hallintaan, rajoittamiseen sekä tietojen käytön valvontaan. Lähdetietojen eheys ja kiistämättömyys ovat myös tietoturvallisuuden kohteita, joiden hallinnan ja varmistamisen suunnitteluun tulee kiinnittää erityishuomiota. Sote-asiakastietojen hallinnan tietoturvaperiaatteissa hyödynnetään seuraavia alan hyviä käytäntöjä, STM:n terveydenhuollon toimijoiden arviointikriteeristöä sekä Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmän (VAHTI) tuottamia ohjeita ja linjauksia soveltaen. Ne luovat hyvän perustan tietoturvallisuustyölle julkishallinnon tietojärjestelmähankkeissa. STM:n Kansalliset auditointivaatimukset potilastietojärjestelmille, terveydenhuollon organisaatioille ja välittäjätahoille Kuntien ICT-varautuminen Valtion tietoturvatasot (Vahti) Vahti 1/2013: tietojärjestelmän kehittämisen tietoturvaohje Tietosuojan ja rekisterinpidon osalta suositellaan noudatettavaksi seuraavia periaatteita: Asiakas/potilaslähtöisyys on myös rekisterinpidon ja tietojen käsittelyn suunnittelun ja toteutuksen keskeisin tavoite. Tämä tarkoittaa seuraavien periaatteiden noudattamista: 1) palveluiden vaikuttavuuden, turvallisuuden ja asiakas/potilaslähtöisyyden turvaamiseksi pitää lähtökohtaisesti palveluntuottajalla olla pääsy asiakas/hoitosuhteessa palvelun tuottamisen kannalta tarvittaviin asiakas- ja potilastietoihin 2) asiakkaalla/potilaalla tulee olla oikeus näin halutessaan rajata tiedon käyttöä (kieltomahdollisuus määrätyissä tilanteissa) 3) tietojen asianmukaisen käytön valvonnan tulee olla tehokasta ja asiakkaan/potilaan tulee pystyä oma-aloitteisesti seuraamaan kuka häntä koskevia tietoja on käyttänyt 4) asiakkaan on mahdollistaa valtuuttaa asiakas- ja potilastietojen käyttö ja puolesta asiointi

4. Toiminta-arkkitehtuuri 4.1. Sosiaali- ja terveyspalvelut 4.1.1. Palvelut Suomalaisen sosiaalija terveydenhuollon perusta on kunnallinen sosiaalija terveydenhuolto. Kunnallisten julkisten palveluiden ohella sosiaalija terveyspalveluja tuotetaan sekä yksityisissä yrityksissä että kolmannen sektorin järjestöissä. Kuntien järjestämisvastuulla olevista palveluista säädetään sosiaalija terveyspalveluja koskevissa laeissa. Sosiaalipalvelujen järjestämisvelvollisuudesta säädetään sosiaalihuoltolaissa ja terveyspalveluista terveydenhuoltolaissa. Kunnan sosiaalihuollon tehtävänä (Sosiaalihuoltolaki 13 ) on sosiaalisten ongelmien ehkäisy, sosiaalisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä ihmisten omatoimisuuden tukeminen. Kunnat vastaavat sosiaalipalvelujen järjestämisestä, toimeentulotuen antamisesta, sosiaalisen luoton myöntämisestä, sosiaaliturvaetuuksia ja niiden käyttöä koskevasta ohjauksesta ja neuvonnasta sekä sosiaalisten olojen kehittämisestä ja sosiaalisten epäkohtien poistamisesta. Sosiaalipalvelut, joiden järjestämisestä kunnan on huolehdittava, on lueteltu sosiaalihuoltolain 17. Terveydenhuoltolain mukaan terveydenhuollon tehtävänä edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta sekä kaventaa terveyseroja. Laissa säädetään myös terveydenhuollon tehtävistä. Monet sosiaalija terveydenhuollon keskeiset palvelut on toiminnallisesti ja/tai hallinnollisesti integroitu samaan kokonaisuuteen, tai näiden tuottamisessa edellytetään saumatonta yhteistyötä terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden organisaatioiden ja niissä toimivien ammattilaisten välillä. Näitä toisiinsa liittyviä palveluita on kuvattu oheisessa kuvassa. Sote-palveluiden tuottamisessa suurin osa yhteistyöstä tapahtuu sairaanhoitopiiri/maakuntatasolla. Monissa erityisosaamista ja laajaa väestöpohjaa edellytettävissä palveluissa edellytetään kuitenkin sairaanhoitopiiri/maakuntarajat ylittävää ERVA-yhteistyötä. Myös näitä palveluita on kuvattu oheisessa kuvassa.

4.1.2. Toimijat ja roolit Tässä toimijoilla tarkoitetaan yksittäisiä henkilötoimijoita, jotka toimivat erilaisissa rooleissa sosiaalija terveydenhuollon prosesseissa. Roolit ovat mm. käyttövaltuushallinnan käyttöoikeuksien määrittämiseen ja prosessien kuvaamiseen keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Roolit on jäsennetty seuraaviin ryhmiin: Asiakkaan roolit Asiakkaan läheisten ja edustajien roolit Sosiaali- ja terveydenhuollon viralliset ammattihenkilöroolit Näihin rooliryhmiin sijoittuu erilaisia yksittäisiä alarooleja. Yksittäinen henkilö voi toimia määräysten puitteissa useassa roolissa eri prosesseissa. Seuraavaan on listattu keskeisimmät roolit. Asiakkaan ja hänen läheistensä roolit Asiakkaan ja hänen läheistensä sekä edustajiensa roolit voidaan jäsentää seuraavasti:

Sosiaali- ja terveydenhuollon viralliset roolit Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä voidaan tunnistaa seuraavat ns. viralliset, luvanvaraiset ammattihenkilöroolit. 4.1.3. Sidosryhmät Sote-asiakastietojen käsittelyyn liittyy merkittävä määrä erilaisia sidosryhmiä. Osa näistä toimii suoraan asiakastietojen tuottajina tai ryhminä, joille sosiaalija terveydenhuollon yksiköt tuottavat tietoa (tietovirtojen osapuolina), osa taas muilla tavoin ohjaa tai vaikuttaa asiakkuuden toimintoihin, ratkaisuihin ja tavoitteisiin. Keskeiset sidosryhmät on kuvattu Liitteessä 1, KA-taulukot.

4.2. Tavoitetilan toimintamallit ja prosessit 4.2.1. Prosessikartta Sosiaali- ja terveydenhuollon prosessikartan pohjana on käytetty JHS 152-suosituksen mukaista malliprosessikarttaa. Prosessikartta on yleinen ja sovellettavissa sosiaalija terveydenhuollon organisaatioiden omien prosessikarttojen pohjana. Prosessikartan pohjaksi on otettu Sosiaalihuoltolaissa ja Terveydenhuoltolaissa kunnille säädetyt keskeisimmät tehtävät, joiden pohjalta on muodostettu sosiaalija terveydenhuollon ydinprosessit. Ydinprosesseja on prosessikartassa kaksi. Yksilön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä ja ylläpidolla tarkoitetaan sosiaalija terveydenhuollon palvelutoimintaa, jotka kohdistuvat ensisijaisesti yksittäisiin kansalaisiin. Väestön terveyserojen ja eriarvoisuuden kaventamisella taas tarkoitetaan laajempaa koko väestölle tai tietyille ryhmille kohdistettuja toimia.

4.3. Tavoitetilan toimintamalliesimerkit Tähän kappaleeseen on koottu esimerkkejä tavoitetilan toimintamalleista, joita tiedonkululla ja tietojärjestelmäratkaisuilla tulisi tukea. Toimintamallit ovat valikoituja esimerkkejä, joilla pyritään havainnollistamaan tavoitetilan toimintaa, sekä sen edellyttämiä tiedonhallinnan, tiedonkulun ja tietojärjestelmäratkaisujen vaatimuksia. Toimintamalliesimerkit ovat Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja itsehoito Palveluihin hakeutuminen Terveysongelmien ohjattu omahoito Akuuttihoidon jälkeinen kuntoutus Sosiaalipalveluihin hakeutuminen Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö Terveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvät toiminnot voidaan jakaa kuvan Virhe. Viitteen lähdettä ei löytynyt. mukaisesti kolmeen luokkaan, ongelmien/riskin vakavuusasteen ja kansalaiselta ja ammattihenkilöstöltä edellytettävän osallistumisen mukaisesti. Sähköisillä omahoitopalveluilla ja omien tietojen hallinnalla voidaan tukea sekä terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja itsehoitoa, palvelun tarpeen arviointia, sekä ammattilaisen tarvearvion pohjalta tehdyn hoitosuunnitelman mukaista omahoitoa, josta voidaan käyttää myös nimitystä ohjattu itsepalvelu. Kuva - Terveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon liittyvät toiminnot. 4.3.1. Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja terveysvalmennus Kansalaisen oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidon sekä terveysongelmien ennaltaehkäisyn tukemiseen tulisi jatkossa hyödyntää laajemmin sähköisiä apuvälineitä (kuva 1). Tällä pyritään

omalta osaltaan tukemaan sitä, että erityisesti riskiryhmiin kuuluvat kansalaiset lisääntyvässä määrin kiinnostuisivat ylläpitämään ja seuraamaan omaa terveyttään ja puuttumaan terveyttä vaarantaviin elämäntapoihin riittävän ajoissa. Tämän tukena voidaan hyödyntää myös sovelluksia ja niihin kytkeytyviä mittalaitteita, joiden avulla voi seurata omia elintapojaan mm. ruokavaliota ja liikuntaa. Sähköisten palveluiden avulla kansalainen pystyy sähköisesti tallentamaan omia terveystietojaan, tekemään virtuaalisen terveystarkastuksen, arvioimaan omaa hoidontarvettaan sekä saamaan yksilölliseen tarpeeseen kohdennettua terveysvalmennusta.

Kuva 1. Esimerkki toimintamallista, jossa omahoitosovelluksia hyödynnetään oman terveyden edistämisessä ja palvelutarpeen arvioinnissa. 4.3.2. Terveydenhuollon palveluihin hakeutuminen Sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutuminen käynnistyy yleensä kansalaisen itsensä aloitteesta. Tyypillisesti kansalainen itse kokee sairastuneensa tai terveydentilansa heikentyneen ja ottaa yhteyttä terveyspalveluihin. Palveluihin hakeutuminen voi käynnistyä myös kansalaiselle annettuun kehotukseen pohjautuen, jossa terveysongelman tai kohonneen riskin johdosta kansalainen ohjataan tekemään sähköinen avuntarpeen itsearviointi tai ottamaan yhteyttä palveluantajaan palvelutarpeen kartoittamiseksi. Molemmissa tapauksissa tavoitteena on että kuntalainen pääsee oikea-aikaisesti oikeaan palveluun ja mikäli välitöntä tarvetta ammattilaisen tekemälle palvelutarpeen arvioinnille ei ole voi kuntalainen itse vastata terveysongelman tai kohonneen riskin ennaltaehkäisemisestä tai itsehoidosta. Sähköisten palveluiden avulla tapahtuva asiakasohjaus perustuu kansallisiin ja alueellisiin säännöstöihin, jotka laaditaan palvelurakenteen, sovittujen toimintamallien, riskitestien ja sähköisen terveystarkastuksen säännöstöjen perusteella huomioiden kansalaisen lisääntyvä valinnanvapaus. Kansalaisen tekemä testi tai sähköinen terveystarkastus analysoidaan sähköisesti ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Silloin, kun terveydentila ei edellytä asiointia terveyskeskuksessa, asiakas ohjataan terveyden ylläpitoa tukeviin sähköisiin tai perinteisiin palveluihin joita voivat tarjota erityyppiset toimijat (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori). Kansalainen pyritään aktiivisesti ohjaamaan sähköisiin palveluihin ja asiakaspolkuihin, joista jotkin ovat täysin automatisoituja ja toiset yhdessä ammattilaisen kanssa toteutettavia. Mikäli kansalainen/asiakas tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisen apua, hänelle annetaan tällöin mahdollisuus/oikeudet esimerkiksi ajanvaraukseen ja/tai turvalliseen viestintään ammattilaisen kanssa sekä ohjeet jatkotoimenpiteisiin. Asiakas ohjataan tämän jälkeen terveydentilansa edellyttämään hoitoprosessiin, joka voi vaihdella alueittain ja organisaatioittain. Tavoitetilassa kansalainen valitsee oikean palvelun ja hänen valintansa mukaisen palveluntarjoajan sähköisten tietopalveluiden tukemana, pohjautuen hänen itsensä antamiin lähtötietoihin ja näiden perusteella tehtyyn avuntarpeen sähköiseen arviointiin pohjautuen. Mikäli tarvetta ammattilaisen tekemälle palveluntarpeen arvioinnin ilmenee varaa kansalainen ohjatusti ajan palvelupisteeseen,

tai asioi ammattihenkilön kanssa hyödyntämällä kaksisuuntaista turvallista viestinvälitystä. Potilas toimittaa esitietonsa sekä itsearvioinnin tulokset ammattihenkilölle. Mikäli valmiutta sähköiseen asiointiin ei ole voi kansalainen myös soittaa tai mennä suoraan vastaanotolle. Palveluiden avulla tapahtuvan asiakasohjauksen tavoitteena on palvella asiakasta sähköisten palvelujen kautta mahdollisimman monipuolisesti tarjoamalla hänelle terveyteen liittyvää tietoa ja ohjaamalla häntä esim. terveydentilan ja palveluiden saatavuuden tai tarpeen mukaan. 4.3.3. Terveysongelmien ohjattu omahoito Pitkäaikaissairauksien hoitomallissa on hyödyllistä pyrkiä muodostamaan tehokkaita yhteisöjä, jotka kollektiivina pyrkivät sekä kohentamaan asiakkaan terveyttä että muiden toimenpiteiden avulla voimaannuttamaan asiakasta. Omahoitosovelluksia voidaan hyödyntää myös terveysongelmien hoitoon liittyvässä ammattilaisten tuella tapahtuvassa ohjatussa omahoidossa (kuva Virhe. Viitteen lähdettä ei löytynyt.). Tyypillisesti tarve kohdistuu riskiryhmiin kuuluvien tai kroonisia sairauksia sairastavien henkilöiden hoitoprosessiin, jossa kansalaisille annetaan käyttöön nykyaikaiset omahoidon ja itsehoidon välineet, jotka mahdollistavat sairauteen liittyvien mittausten (mm. verensokeri- ja verenpainemittausten) tekemisen itsenäisesti ja ajasta ja paikasta riippumattoman turvallisen viestinnän terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa kotona käytettäviä mittalaitteita, sähköistä asiointia ja päätöstukea. Potilaan ja ammattilaisen yhteinen työväline on terveys- ja hoitosuunnitelma 1, jossa on kirjattuna potilaan ja ammattilaisen yhdessä määrittelemät tavoitteet ja keinot, jotka sisältävät potilaan itsenäisesti suorittamia tehtäviä, kuten seurantamittauksia. Lisäksi terveysongelman ratkaisemiseen liittyy tyypillisesti kontakteja terveyspalveluihin, joiden yhteydessä asiakas voi käyttää erilaisia sähköisiä asiointipalveluja, kuten palveluhakemistoja, neuvontapalvelua, ajanvarausta, turvallista viestintää, virtuaalista terveysvalmennusta, hälytys- ja 1 http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/890688ae-578c-4ab0-aada-1d16c3a7f79f

muistutustoimintoja, tuettua omaseurantaa sekä erilaisia lomakkeita (mm. esitiedot ja asiakaspalautteet). Hoitoprosessin aikana syntyy erilaisia tietoja. Keskeiset potilaan hoitoon vaikuttavat ja siinä hyödynnettävät tiedot tallentuvat sähköiseen potilaskertomukseen. Uuden toimintamallin kautta syntyy myös muita tietoja, kuten riskitestien tulokset ja omaseurantamittaukset, jotka ovat hyödyllisiä sekä potilaalle, että hoitohenkilökunnalle ja niiden tulee olla käytettävissä sähköisessä asiointiympäristössä. Lisäksi tavoitteena tulisi olla näiden palveluiden kytkeminen kiinteästi toisiinsa ja asiakkaiden vaihteleviin asiointi-ja hoitoprosesseihin. Kuva. Esimerkki toimintamallista, jossa omahoitosovelluksia hyödynnetään yhteisesti laaditun terveys- ja hoitosuunnitelman toteuttamisessa

4.3.4. Akuuttihoidon jälkeinen kuntoutus Akuuttihoidon jälkeisen kuntoutuksen toimintamallissa pyritään aloittamaan asiakkaan kuntoutus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asiakasprosessia. Kuntoutuksen toteuttamisen keskiössä on kaikille kuntoutukseen ja sitä edeltävään hoitoon käytössä oleva kuntoutussuunnitelma (osana asiakkaan terveys-, hoito- ja palvelusuunnitelmaa). Suunnitelman avulla saavutetaan sujuva integraatio eri hoitoon liittyvien suunnitelmien/protokollien välillä sen sijaan, että kuntoutus aloitetaan vasta kotiuttamispäätöksen jälkeen, kuten nykytilanteessa. Suunnitelmasta tekemisessä ja siihen liittyvässä koordinoinnissa keskeinen taho on kuntoutuksen vastuuhoitaja. Kuntoutuksen aloittaminen aikaisessa vaiheessa nopeuttaa koko asiakkaan prosessin läpimenoaikaa. Toimintamallilla pyritään siihen, että asiakkaan toimintakyky säilyy hoidon aikana vähintään samana kuin ennen hoitoa. Osana tätä tavoitetta on pyrkimys minimoidan laitoshoidon kesto ja ehkäistä laitostumista. Näin myös vältetään lisäongelmien synty ja ehkäistään uudelleen hoitoon joutumista. Kuntoutuksen onnistumisen kannalta oleellista on aktivoida asiakas itse ja hänen omaisensa. Tämän saavuttamiseksi tärkeässä asemassa ovat omahoitosovellukset, jotka mm. tarjoavat asiakkaalle ja omaisille näkymän kuntoutussuunnitelmaan. Usein myös 3. sektorin toimijoilla tai muilla terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolisilla toimijoilla on tärkeä rooli kuntoutuksen toteuttamisessa. Ratkaisujen tulee tukea näiden toimijoiden aktiivista ja tavoitteellista osallistumista kuntoutukseen. Alla olevasa esimerkissä oletuksena on kuntoutuksen toteuttaminen asiakkaan kotiin tai kodinomaisiin olosuhteisiin (esim. tehostettuun palveluasumiseen) tapahtuneen kotiuttamisen jälkeen. Toimintamalli saatta erota alla kuvatusta, mikäli asiakas siirtyy akuuttihoidosta muun tyyppisen palvelun piiriin.

Kuva. Esimerkki akuuttihoidon jälkeisen kuntoutuksen toimintamallista 4.3.5. Sosiaalipalveluiden hakeminen, esimerkkinä toimeentulotuki Sosiaalipalveluiden hakemisen tavoitetilan toimintamalliesimerkkinä käytetään toimeentulotuen hakemista. Toimeentulotuen myöntämisen tavoitteena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä silloin, kun toimeentuloa ei voida saada ansiotyöllä, toimeentuloturvan ensisijaisilla etuuksilla, elatusvelvollisen huolenpidolla tai muulla tavoin. Toimeentulotuen käsittelyprosessi sisältää seuraavat vaiheet (lähde: Sokka-arkkitehtuuri) Vireilletuleminen Ensimmäisessä vaiheessa asiakas tekee toimeentulotukihakemuksen, jota voi edeltää asiakkaan itsensä sähköisesti tekemä toimeentulotukilaskelma. Asiakas voi tehdä laskelman ja täytää ja toimittaa hakemuksen sähköisesti. Käytössä ehdollisesti pakolliset älykkäät lomakkeet jotka ohjaavat käyttäjää oikeiden vaadittavien tietojen täyttämiseen. Myös hakemuksen liitteet voi toimittaa sähköisesti. joka kirjataan, esikäsitellään ja siirretään varsinaiseen käsittelyyn. Ajantasaiset tiedot hakemukselle laatimista ja sen käsittelyä varten haettaan sähköisesti KELAn, VEROn ym. rekistereistä. Mikäli tarvitaan henkilökohtainen käynti voi asiakas tehdä sähköisen ajanvarauksen. Selvittäminen / käsittely Selvittämis- ja käsittelyvaiheessa arvioidaan hakemuksen tiedot ja selvitetään hakijan ansainta- ja varallisuustiedoista sekä muista palvelutiedoista, onko asiakas oikeutettu sosiaalitukeen. Tässä vaiheessa voidaan pyytää lisätietoja asiakkaalta tai muilta viranomaisilta. Asiakas voi seurata käsittelyprosessin tilaa ja ammattilainen ja asiakas voivat viestiä kaksisuuntaisesti sähköisen palvelun avulla hakemuksen käsittelyprosessin aikana esim. tarkentavien kysymysten tai lisätietopyyntöjen mahdollistamiseksi. Asiakkaalle toimitetaan muistutteita/herätteitä prosessin etenemisestä.

Asiakkaalle haetut ja myönnetyt toimeentulotuet voidaan tarkasta muista kunnissa hakemusta käsiteltäessä. Jatkohakemusta käsiteltäessä toimeentulotuesta vastaava kunta saisi suoraan hälytykset asiakkaan tulojen muutoksista. Toimeentulotukiasian ratkaiseminen Viimeisessä vaiheessa tehdään päätös toimeentulotuen myöntämisestä tai kielteisestä päätöksestä. Asiakkaalle päätös viestitään sähköisesti. Käsittelijän osalta tiedot siirtyvät suoraan hakemuksesta päätökseen, päätöksestä maksatukseen, jne. Oheisessa kuvassa on kuvattu toimeentulotuen tavoitetilan toimintamalliin liittyviä tiedonkulun tarpeita. Kuva: toimeentulotuen tavoitetilan tiedonkulun tarpeita 4.3.6. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö Erikoissairaanhoito on sairaaloissa annettavaa erikoislääkärijohtoista tekemää tutkimusta ja hoitoa. Julkiseen erikoissairaanhoitoon potilas tulee lääkärin lähetteellä ja ajanvarauksella tai päivystyspotilaana. Ensiapua ja kiireellistä hoitoa annetaan sairaaloissa kaikille niitä tarvitseville asuinpaikasta riippumatta. Kiireetöntä erikoissairaanhoitoa varten potilas tarvitsee lähetteen esimerkiksi terveyskeskuksen yleislääkäriltä. Potilaan kannalta on tärkeää hoidon jatkuvuuden varmistaminen erikoislääkäritasoiseen hoitoon pääsyssä sekä sen jälkeisessä jatkohoidossa. Nykyisin tässä ilmenee muun muassa tiedonkulun ongelmia, jotka voivat vaarantaa myös potilasturvallisuutta.

Tavoitetilan sujuvissa palveluketjuissa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa ei ole päällekkäisyyksiä, tiedonkulun ongelmia tai tarpeetonta potilaalle näkyvää epäselvyyttä hoitopolussa. Toimintamallien uudelleensuunnittelua ja hoidon porrastusta edellyttävät säästöpaineet. Erikoissairaanhoidon optimaalista käyttöä tavoitellaan - päällekkäisyyksien purkamisella (erikoissairaanhoito - perusterveydenhuolto) - uusilla toimintatavoilla (leikkaukseen kotoa, viikko- ja päiväosastot, avohoitopainotteisuus, omahoidon lisääminen) - ja erikoissairaanhoidon kapasiteetin (mm. tilojen ja resurssien käyttö) tehostamisella Niillä myös vähennetään erikoissairaanhoidon kustannuksia ja lisätään tuottavuutta. Organisaatiorajat ylittävien prosessien yhteisen hallinnan ja seurannan avulla pitäisi pystyä poistamaan kynnyksiä, jotka estävät potilaan siirtämisen hoitoketjun kannalta optimaaliseen paikkaan. Erikoissairaanhoidon tulisi suunnitella ja hallita yhdessä terveyskeskusten ja kuntien kanssa sujuvat kotoa-kotiin palveluketjut, joilla taataan potilaille nopea ja sujuva pääsy erikoissairaanhoitoon ja jatkohoitoon erikoissairaanhoidosta, sekä toisaalta perusterveydenhuollolle joustavat mahdollisuudet konsultoida erikoissairaanhoitoa. Joillakin alueilla voidaan myös tuoda erikoissairaanhoidon osaamista ja palveluita lähemmäksi potilaita. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon työntekijät voivat keskuspaikasta käsin käydä alueen eri toimipisteissä ja pitää siellä viikoittain muutaman tunnin vastaanottoa. Erikoissairaanhoidon tiettynä päivänä tapahtuvat vastaanotot lisäävät perushoidon henkilökunnan oppimismahdollisuuksia ja tekevät siten työskentelyn houkuttelevammaksi. Se pitää myös yllä läheisiä henkilökohtaisia suhteita ja lisää luottamusta, mikä helpottaa potilaan hoitopolun hallintaa. Tällainen toimintatapa vähentää myös keskussairaalan tarvetta merkittävästi. Se ei ole kuitenkaan mahdollinen kaikissa sairaanhoitopiireissä. (Petra Kinnula, Teemu Malmi & Erkki Vauramo.Sisältöä sote-uudistukseen, kaks kunnallisalan kehittämissäätiö) 5. Tietoarkkitehtuuri 5.1. Päätietoryhmät

Päätietoryhmät kuvaavat sosiaalija terveydenhuollon keskeiset tietokokonaisuudet ja niiden osat. Päätietoryhmiä käytetään tässä arkkitehtuurikuvauksessa osoittamaan tietojen sijoittuminen eri tietovarantoihin sekä osoittamaan prosessien ja tietojärjestelmien riippuvuuksia eri tietokokonaisuuksista. Oheisessa kuvassa on kuvattu sosiaalija terveydenhuollon alueellisen viiterarkkitehtuurin päätietoryhmät. Päätietoryhmät on tarkemmin kuvattu Liitteessä 1, KA-taulukot. 5.2. Loogiset tietovarannot Looginen tietovaranto on toiminnan tarpeista johdettu ja hallinnollisista syistä määritelty tietojen kokonaisuus. Yhden loogisen tietovarannon sisältämien tietojen hallinta on organisoitu ja vastuutettu yhdelle taholle. Looginen tietovaranto ei välttämättä tarkoita, että sen sisältämät tiedot on fyysisesti keskitetty. Loogiset tietovarannot on tässä luvussa käsitelty hierarkiana, jossa ylemmän tason tiedot periytyvät aina alemmille tasoille. Periytymisen hierarkia on esitetty alla olevassa kuvassa. Tietovarantoja ja niiden sisältämiä tietoja on tarkemmin kuvattu seuraavissa luvuissa.

Kuva. Tietojen hallinnoin tasot ja vastaavat loogiset tietovarannot 5.2.1. Julkishallinnon yhteiset tiedot Julkishallinnon yhteiset tiedot on tässä käsitelty kahtena eri ryhmänä: perustietovarannot ja muut keskeiset tietovarannot. Perustietovarannot sisältävät tietoa yhteiskunnan perusyksiköistä, esim. henkilöistä, yrityksistä, yhteisöistä ja kiinteistöistä. Perustietovarannot ovat pääsääntöisesti yleisiä, hallinnon kohdealueesta riippumattomia tietovarantoja. Näiden tietovarantojen sisältöpalveluja tarvitaan useiden kohdealueiden toiminnoissa ja prosesseissa. Perustietovarantoihin liittyvä kokonaisarkkitehtuuri kuvattu tarkemmin perustietovarantojen viitearkkitehtuurissa 2. Muut sosiaalija terveydenhuollon tiedonhallinnan kannalta keskeiset toimialariippumattomat kansalliset tietovarannot on tunnistettu työssä ja dokumentoitu alla olevaan taulukkoon. Tietovaranto Ansiorekisteri Kuvaus Suunnitteilla oleva tietovaranto ja palvelu, jonka avulla voitaisiin koostaa kansallisen palveluväylän avulla tulo- ja etuustietoja eri kansallisista tietolähteistä (mm. Vero, Kela) toimialariippumattomasti (esim. sosiaalihuollon päätöksiä varten) 2 PerustA, Perustietovarantojen viitearkkitehtuuri, https://www.yhteentoimivuus.fi/view/asset/asset.singleview.xhtml?id=60206

Varmennehakemisto, ansallinen tunnistusratkaisu Sote-ammattilaisen tunnistaminen Varmennehakemisto Yrityksen tunnistaminen Katso (jatkossa Rova) Asiointitili Kansallisen sähköisen tunnistusmallin lähtökohtana on se, että valtio takaa henkilön sähköisen identiteetin. Malli koostuu valtion ja yksityisten toimijoiden muodostamasta kokonaisuudesta, joka tarjoaa kansalaisille sähköisen identiteetin, sen käyttämiseksi kansalaisille tarjottavat tunnistusvälineet ja -palvelut. Toteutetaan nyt Valviran ja VRK:n, jatkossa sisältyy kansalliseen tunnistusratkaisuun Nyt VRK:n kansallinen varmennepalvelu, jatkossa sisältyy kansalliseen tunnistusratkaisuun Yrityksen tunnistuspalvelut nyk. Katso, joka korvautunee jatkossa Rova-palvelulla, jatkossa osa kansallista tunnistusratkaisua Kansallinen asiointitili (VIP) Valtuutus ja puolesta-asiointi Ehdotettu palvelu, jonka avulla voitaisiin hallita valtuutuksia ja puolesta-asioinnin tietoja toimialariippumattomasti, jatkossa osa kansallista tunnistusratkaisua 5.2.2. Valtakunnalliset yhteiset sosiaalija terveydenhuollon tiedot Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisesti määriteltäviä ja tallennettavia tietoja ovat terveydenhuollon potilastiedot, sosiaalihuollon asiakastiedot, valtakunnalliset sosiaalija terveydenhuollon tilasto- ja rekisteritiedot sekä valtakunnalliset palvelunjärjestämisen tukitiedot. Näihin tietoihin liittyvät loogiset tietovarannot on esitetty alla olevassa kuvassa. THL Soteorganisaatiorekisteri Sote-toimipaikkarekisteri Valtakunnalliset tilastot ja rekisterit Koodistopalvelu Kela Terveydenhuollo n potilastiedon arkisto (Kanta-eArkisto) Kuva-arkisto Reseptikeskus, reseptiarkisto (Kanta-eResepti) Tiedonhallintapalvelu Sosiaalihuollon arkisto (Kansa) Lääketietokanta Muut TH ammattihenkilöiden keskusrekisteri (Terhikki) TH ammattihenkilöiden ammattioikeustiedot Apteekkirekisteri Suunnitteilla Yleinen terveystiedon tietovaranto Biopankit Sotepalveluhakemisto Kuva. Valtakunnalliset yhteiset sosiaalija terveydenhuollon loogiset tietovarannot

Looginen tietovaranto Sote-organisaatiorekisteri Kuvaus Tieto sosiaalija terveydenhuollon organisaatioista Sote-toimipaikkarekisteri Toimipaikkatiedot Valtakunnalliset tilastot ja rekisterit Koodistopalvelu Terveydenhuollon potilastiedon arkisto (Kanta-eArkisto) Kuva-arkisto Tilastotietoja ilman asiakkaiden tunnistetietoja, henkilörekistereitä. Useita eri tietovarantoja. Kaikki valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käytössä tarvittavat koodistot Potilastiedot, asiakirjojen hallintaan ja arkistonmuodostukseen liittyvät tiedot. Kuvantamistulosten arkistointi, käyttö ja luovutukset. Reseptikeskus, reseptiarkisto (Kanta-eResepti) Lääkemääräykset ja niiden toimitustiedot Tiedonhallintapalvelu Tiedot suostumuksista, kielloista ja tahdonilmaisuista, keskeisimmät potilastiedot Sosiaalihuollon asiakastiedon arkisto (KanSa) Sosiaalihuollon asiakasasiakirjat Lääketietokanta Tiedot Suomessa myytävistä lääkevalmisteista, lääkkeiden hinnoista, korvattavuuksista ja vaihtokelpoisuuksista Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri (Terhikki) Ammattioikeustiedot (attribuuttipalvelu) Apteekkirekisteri Tiedot terveydenhuollon ammattihenkilöistä ja opiskelijoista Tiedot terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksien sisällöstä, voimassaolosta sekä mahdollisista ammattioikeuksien rajoituksista. Tiedot suomalaisista apteekeista Terveystiedon tietovaranto Biopankit Yleisiä tietoja terveydestä, hyvinvoinnista sairauksista ja niiden hoidosta Tiedot biopankkeihin säilötyistä näytteistä Sote palveluhakemisto Tieto sote-organisaatioissa ja yksiköissä tuotettavista palveluista ja niiden attribuuteista 5.2.3. Alueelliset tietovarannot Tavoitetilan alueelliset loogiset tietovarannot on esitetty alla olevassa kuvassa. Alueellisten tietovarantojen rooli tiedonjaon infrastruktuurissa ja tiedolla johtamisessa on kuvattu toisaalla tässä dokumentissa.

Operatiivisen tiedon tietovaranto Operatiivisen tiedon tietohakemisto Raportoinnin tietovaranto Kuva 2. Alueelliset loogiset tietovarannot Looginen tietovaranto Operatiivisen tiedon tietovaranto Operatiivisen tiedon tietohakemisto Raportoinnin tietovarasto Kuvaus Tiedon yhteiskäyttöä tukeva järjestelmätoimittajariippumaton operatiivisen tiedon tietovaranto. Pääasiassa potilastietoa. Ks. myös tietojärjestelmäarkkitehtuuri, tiedonjaon infrastruktuuri. Tiedon yhteiskäyttöä tukeva järjestelmätoimittajariippumaton operatiivinen tietohakemisto. Sisältää koostetun luettelon eri tietolähteissä sijaitsevista tiedoista ja dokumenteista. Alueellisia tiedolla johtamisen tarpeita varten olemassa oleva tietovarasto. Kukin organisaatio tuottaa tietoa tietovarastoon operatiivista prosesseistaan. 5.3. Tieto- ja käsitemallit 5.3.1. Tietomallit ja tiedot Tässä kohdearkkitehtuurissa ei ole tarkasti määritetty varsinaisia sosiaalija terveydenhuollon tietomalleja. Rakenteisten terveydenhuollon asiakirjojen tiedot määritetään HL7 CDA-R2 määritysten mukaisesti ja sosiaalihuollon tietomalleja on tarkennettu sosmeta.fi määrityksissä. Kaikkien palvelujen tulee olla yhteensopivia THL:n koodistopalvelun koodistomääritysten kanssa. Tulevaisuudessa ratkaisujen käsitteiden suositellaan olevan HL7 RIM 3 -tietomallimääritysten mukaisia tai ainakin muunnettavissa vastaavaan muotoon: 3 HL7 Reference Information Model

RIM-määritykset on yllä olevassa kuvassa jäsennetty seuraavasti: Punainen: keskustoiminto ja kuvaa palvelutapahtumaa tai toimintoa Vaaleanpunainen: kuvaa palvelutapahtumien ja toimintojen välisiä riippuvuuksia ja suhteita Sininen: kuvaa palvelutapahtuman osallistujaa Keltainen: Kuvaa osallistujan roolia kyseisessä palvelutapahtumassa Vihreä: kuvaa toimijaa, joka toimii ko. roolissa Sosiaalihuollossa tulee hyödyntää SOKKA-arkkitehtuurityössä kuvattua sosiaalihuollon tietomallia. 6. Tietojärjestelmäarkkitehtuuri 6.1. Yleiskuva Sote-palveluiden tuottamisessa hyödynnettävät tietojärjestelmät koostuvat yleisellä tasolla seuraavista loogisista kokonaisuuksista.

Jäljempänä tässä luvussa on kuvattu tietojärjestelmäarkkitehtuurin tavoitetilaa eriteltynä suunnittelun eri osa-alueisiin: Tiedonjaon infrastruktuuri ja yhteiset palvelut Asiakas- ja potilastietojärjestelmät Kuntalaisen sähköisen asioinnin ja omahoidon palvelut Tiedolla johtamisen tietojärjestelmäpalvelut (puuttuu) 6.2. Tiedonjaon infrastruktuuri ja yhteiset palvelut 6.2.1. Tiedonjaon tavoitteet ja vaatimukset Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnassa yksi keskeisimmistä kehittämisvaatimuksista on tietojen saatavuus hallinnolliset rajat ylittävien palveluprosessien tarpeisiin. Hallinnolliset rajat sekä tietojärjestelmärajat ylittävien tietojen tarve tulee yleistymään mm. kansalaisten valinnanvapauden lisääntyessä sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden yhteistyön tiivistymisen johdosta. Keskeinen osa tavoitearkkitehtuuria on tiedonjaon ratkaisumallit, joilla huolehditaan tietojen ajantasaisesta saatavuudesta. Asiakas- ja potilastietojen lisäksi tietojen saatavuuden ja yhteiskäytön tarve tulee koskemaan myös kansalaisen itse tuottamia ja ylläpitämiä terveys- ja hyvinvointitietoja sekä osaa palveluntuottajia ja palveluita koskevista resurssi- ja toiminnanohjaustiedoista. Tiedonjaon tarpeiden kasvaessa, lisääntyy myös jaettavan tiedon määrä sekä tarve tiedon ajantasaiselle saatavuudelle.

Kuva. Tiedon yhteiskäytön vaatimusten lisääntyminen Kansallinen palveluarkkitehtuuri Valtakunnallisesti osana koko julkisen hallinnon yhteistä kokonaisarkkitehtuuria ollaan toteuttamassa kansallista palveluarkkitehtuuria. Kansallisen palveluarkkitehtuurin suunnittelu perustuu julkisen hallinnon ICT:n hyödyntämisstrategiaan. ICT 2015-työryhmän tärkein toimenpide-ehdotus oli yhtenäisen kansallisen palveluarkkitehtuurin rakentaminen, jotta sähköisiä palveluita voitaisiin nykyistä helpommin luoda yli organisaatiorajojen. Kuva. Kansallinen palveluarkkitehtuuri Palveluarkkitehtuurin keskeiset osat ovat kansallinen palveluväylä, sähköinen tunnistaminen ja sähköiset palvelukanavat. Palveluarkkitehtuurin keskeinen tavoite on mahdollistaa palveluiden välinen tiedonsiirto kansallisen palveluväylän avulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonjaon tavoitetila 2020 Sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo lyhyen tähtäimen tavoitteena siirtyä asteittain paikallisista ja alueellisista ratkaisuista kansallisten palvelujen ja yhteisten tietovarantojen hyödyntämiseen. Ensimmäisenä kansallisista tiedonjaon palveluista on otettu käyttöön sähköinen reseptikeskus ja potilastiedon arkistopalvelun ensimmäisen vaiheen käyttöönotto on käynnistymässä. Palveluun tallennettava tietomäärä ja palveluun liittyvien tietojärjestelmien määrä tulee kasvamaan vaiheittain, samalla palvelu korvaa asteittain alueellisia ja paikallisia tiedonjaon ratkaisuja. Myös sosiaalihuollon kansallisten tietojärjestelmäpalveluiden tuominen osaksi KanTa-palveluita on käynnistymässä ja palveluiden suunnitellaan olevan pilotointikäytössä 2015 loppupuolella. Keskitettyihin tietovarantoihin perustuvan tiedonjaon käytettävyyden rajat tulevat vastaan tiedon ajantasaisuusvaatimuksen lisääntyessä, esimerkiksi saman organisaation sisäisissä tai alueellisissa hoito-/palveluvastuun siirroissa, jossa palvelun tuottamiseen tarvittavia tietoja ei ole vielä siirtynyt valtakunnallisiin palveluihin. Lisäksi tiedonjaon tarpeen ulottuessa koskemaan myös toiminnanohjaukseen ja resursseihin liittyviä tietoja, ei tiedon yhteiskäyttöä voida laskea pelkästään keskitettyjen tietovarantojen varaan. Tästä syystä pidemmän tähtäimen tavoitteeksi tiedonjaon arkkitehtuurille on asetettu, että ajantasaisten tietojen käyttö voi tapahtua sekä keskitetyistä sekä hajautetuista (esim. operatiiviset järjestelmät) lähteistä yhdenmukaisella tavalla kansallisten palveluiden avulla tietojen saatavuuden turvaamiseksi. Kuva. Tiedonjaon tavoitetaso 2020 6.2.2. Tiedonjaon infrastruktuurin osa-alueet Tiedonjaon infrastruktuurin palvelut ja muut yhteiset palvelut voidaan jakaa kolmeen eri kerrokseen palveluiden roolin ja käyttötarkoituksen mukaisesti. Sovelluskerroksessa ovat varsinaiset tiedonjaon palvelut ja tietovarannot (esim. potilastiedon arkisto, väestötietojärjestelmä) sekä yhteiset tukipalvelut, esimerkiksi kansalaisen tunnistamisen palvelu (VETUMA).

Tiedonvaihtokerroksen palveluita ovat kansalliset palveluväylät, alueelliset integraatioalustat ja sanomavälityspalvelut, sekä näitä täydentävät palvelut Tietoliikennekerroksen palveluita ovat julkinen internet, sekä erilaiset kansalliset, alueelliset ja paikalliset dedikoidut operaattoreilta hankitut tai organisaatioiden omassa omistuksessa ja hallinnassa olevat tietoliikenneverkot. Kuva. Tiedonjaon infrastruktuurin kerrokset 6.2.3. Tietoliikenneinfrastruktuuri Suuri osa sosiaalija terveydenhuollon palveluista edellyttää luotettavaa ja tietoturvallista tiedonsiirtoa eri osapuolten välillä. Tavoitetilassa sairaanhoitopiirien ja kuntien tietoliikennearkkitehtuurin eri osat yhdistetään hallitulla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tietoliikennearkkitehtuurin osalta alueelliset ratkaisut tai suoraan kansallisiin ratkaisuihin tukeutuminen on nähty yksittäisiä erillisiä yhteyksiä kustannustehokkaampana ratkaisumallina. Luotettavan, tietoturvallisen ja kustannustehokkaan tietoliikennearkkitehtuurin toteuttamiseksi ovat VM ja Kuntaliitto käynnistäneet hankkeen julkisen hallinnon yhteentoimivien tietoliikenneratkaisujen suunnittelemiseksi, jonka avulla voidaan jatkossa toteuttaa myös liittyminen KanTa- ja kansallisen palveluväylän palveluihin. Tämä kuntasektorin yhteinen KY-verkkoratkaisu tarjoaa yhdenmukaisen tietoliikennetason liitynnän valtakunnallisiin yhteisiin palveluihin sekä alueiden ja organisaatioiden välisten tiedonsiirtoyhteyksien toteuttamiseen. Ratkaisu mahdollistaa myös pidemmällä aikavälillä hallitun siirtymisen julkisen hallinnon yhteisen tietoliikenneinfrastruktuurin käyttöön. Vuosina 2014-2016 käyttöönotettavat turvallisuusviranomaisten yhteiskäyttöiset operatiiviset tietojärjestelmät (hätäkeskustietojärjestelmä ERICA, sekä kenttäjohtamisen tietojärjestelmä KEJO) tulevat edellyttämään ensihoidolta sekä pelastustoimelta hallittua liittymistä hallinnon turvaverkko TUVEn palveluihin. Ratkaisussa tavoitellaan myös sitä, että TUVE-verkon käyttöönottavat kuntatoimijat (pelastuslaitokset, ensihoito) voisivat hyödyntää TUVE-verkon korkean varautumisen yhteyksiä myös muuhun tiedonsiirtoon. Alueellisesti tietoliikennearkkitehtuurin osalta jää suunniteltavaksi ja linjattavaksi alueellisten verkkoratkaisujen, sekä kansallisen verkon vastuunjako. Jo olemassa olevat ratkaisut huomioiden alueellisesti tulisi tarkastella, soveltuuko ratkaisumalliksi suoraan kansallisiin ratkaisuihin liittyminen vai liittyminen alueellisen verkkoratkaisun kautta, josta on yksi keskitetty liittymä kansallisiin verkkoihin. Vaihtoehto 1: KY-verkon suora hyödyntäminen (ei erillistä alueverkkoa), Vaihtoehto 2: Alueelliset verkkoratkaisujen kautta

toimialariippumaton alueverkko (jossa tarvittaessa virtuaalisesti eristetty SOTE-alue ja muut eri osa-alueet) sosiaalija terveydenhuollon alueverkko. Kuva. Ehdotettu tietoliikennearkkitehtuuriratkaisu 6.2.4. Kansallinen palveluväylä ja alueelliset integraatioratkaisut Kansallisen palveluarkkitehtuurin mukaisesti tavoitetilassa tulee huomioida kansallinen palveluväylä. Kansallinen palveluväylä on tiedonvälitysratkaisu, jossa eri palveluiden tarvitsema tieto on saatavilla avoimien rajapintojen yli kaikille tietoa tarvitseville palveluille sekä keskitetyistä, että hajautetuista lähteistä. Palveluväylä sisältää teknisen tiedon- ja sanomanvälitysratkaisun lisäksi palvelut, joilla varmistetaan ratkaisun toimivuus, kapasiteetti, turvallisuus ja ajanmukaisuus. Palveluväylän hyödyt syntyvät siihen kytketyistä tiedoista ja palveluista, ei tiedonsiirron mahdollistamasta palveluväylästä itsestään. Kansallinen palveluväylä pohjautuu Virossa hyödynnettyyn X- Road -ratkaisuun. Kansallisen palveluväylän käyttöönotto sosiaalija terveydenhuollossa Terveydenhuollossa on julkisen terveydenhuollon organisaatioista toteutettu jo valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttöönoton yhteydessä tietoturvallinen tiedonvälitys Kelan toteuttamiin KanTa-palveluihin. Liitynnät KanTa-palveluihin on toteutettu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sairaanhoitopiirin aluekohtaisesti alueellisiin liityntäpisteisiin (integraatioalustoihin ja alueellisesti hankittuihin tietoliikenneyhteyksiin) pohjautuen. Alueellinen liityntämalli pohjautuu Kan- Ta-hankkeen linjauksiin, alueellisessa sanomanvälityksessä rinnalla hyödynnettäviin ratkaisuihin, sekä terveydenhuoltolain (2010/1326, 9 ja 33 ) edellyttämiin yhteistyövelvoitteisiin. Nykyisen lainsäädännön mukaan lakisääteinen vastuu tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistyön alueellisesta koordinaatiosta ja yhteensovittamisesta on sairaanhoitopiireillä.

Kansallisella palveluväylällä ei voida ensivaiheessa lyhyellä aikavälillä korvata nykyisiä terveydenhuollon organisaatioista toteutettuja integraatioyhteyksiä valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin ja näiden muodostamaa Sote-väylää. Kuva. Kansallisen palveluväylän ensivaiheen tavoitearkkitehtuuri - vyöhykemalli Tavoitetilassa 2020 kaikkiin valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin liittyminen, sekä merkittävä osa aluerajat ylittävästä ja yksityisen ja julkisen sektorin palveluntuottajien välisestä tiedonvaihdosta toteutetaan kansallista palveluväylää ja yhteisiä tietoliikenneratkaisuja hyödyntäen. Kuva. Kansallisen palveluväylän ja yhteentoimivien tietoliikenneratkaisujen hallittu käyttöönotto Palveluväylään liittymisen osalta parhaaksi vaihtoehdoksi on ensivaiheessa ( 2015 ) nähty malli, jossa liitynnät palveluväylään ja sen mahdollistamiin palveluihin hoidetaan aluksi keskitetysti Kan- Ta-palveluiden kautta, jolloin kansalliseen väylään liitettyjen uusien palveluiden käyttö mahdollis-

tuisi myös sote-väylään liittyneillä organisaatioille (uusien palveluiden tulee olla saatavilla sekä sote-väylän että kansallisen väylän kautta). Sosiaalihuollon valtakunnallisten palveluiden käyttöönotossa (2016-) palveluväylän täysimääräinen hyödyntäminen tullaan arvioimaan STM:n, THL:n ja Kelan toimesta jo alusta lähtien huomioiden sosiaalihuollon yhtymäpinnat sosiaaliturvaan ja sen tietojärjestelmäratkaisuihin sekä tietotarpeet muista (kuin Sote) rekistereistä. Kansalliseen palveluväylään ja tietoliikenneratkaisuun kytkeytyminen kannattaa tehdä sosiaalija terveydenhuollossa mahdollisimman hallitusti, eikä liityntäpisteitä kannata toteuttaa kokonaan hajautetusti (organisaatiokohtaisesti). Sosiaali- ja terveydenhuollon korkeampien SLA-vaatimusten johdosta liityntäpisteen toteuttaminen ja vähintään sosiaalija terveyspalveluiden tietojärjestelmien liittäminen liityntäpisteen kautta palveluväylään kannattaa tehdä laajassa alueellisessa yhteistyössä. Siirtymäajan v.2015-2020 kuluessa siirrytään hallitusti ja vaiheittain sote-väylän käytöstä kansallisen palveluväylän käyttöön ja erillisen sote-väylän käytöstä luovutaan. Tämä edellyttää kansalliselta väylältä tukea sosiaalija terveydenhuollon tiedonvälitysstandardeille ja lisäksi sitä, että kansallisen palveluväylän skaalautuvuus sosiaalija terveydenhuollon tiedonsiirtovolyymiin voidaan varmistaa. Pidemmän aikavälin tavoitetilassa siirrytään alueellisessa yhteistyössä toteutettujen liityntäpisteiden käyttöön siten, että alueellisia kahdennettuja liityntäpisteitä on valtakunnallisesti 5-8, pääsääntöisesti 1 kahdennettu liityntäpiste jokaisella erityisvastuualueella. Yksi mahdollinen ja suositeltava vaihtoehto on että keskuskaupunki ja sairaanhoitopiirit / sote-alueet järjestävät yhteisen vikasietoisuuden saavuttamiseksi kahdennetun alueellisen liitynnän palveluväylään kaikkien alueen sovellusten- ja palveluiden liittämisen mahdollistamiseksi. Alueellisen ja paikallisen tiedonvaihdon ja tietojärjestelmien välisen sanomaliikenteen ratkaisemiseksi tarvitaan edelleen alueellisia integraatioalustoja. Niillä voidaan huolehtia esimerkiksi tietojärjestelmien välisestä reaaliaikaisesta sanomanvälityksestä, sanomien suodatuksesta ja reitityksestä, sanomakonversioista, siirtoprotokollan muutoksista ja eräajopohjaisista ratkaisuista. Myös integraatioalustojen osalta tulisi päästä nykyistä hallitumpaan lopputulokseen, jossa päällekkäisten ratkaisut on minimoitu. Kansallisen palveluväylän avulla niiden tarvetta ja lukumäärää voidaan merkittävästi vähentää ja kansallisen palveluväylän kanssa päällekkäistä toiminnallisuutta purkaa.

Kuva. Kansallisen tiedonsiirron pitkän aikavälin tavoitearkkitehtuuri Kansallisen palveluväylän tuki operatiivisiin tietojärjestelmiin tulisi kehittää vaiheittain järjestelmien uudistamisen tai merkittävien versiopäivitysten yhteydessä. 6.2.5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonjaon palveluiden arkkitehtuuri Sosiaali- ja terveydenhuollossa kansallisten palveluiden rooli ja merkitys kasvaa vaiheittain ja nykyisistä (paikallisista tai shp:n kattavista) tiedonjaon ratkaisuista ollaan jo siirtymässä kohti kansallista yhteentoimivaa kokonaisuutta. Nykytilassa eri tasoilla toteutettuja päällekkäisiä ja yhteentoimimattomia tiedonjaon ja arkistoinnin ratkaisuja on huomattava määrä. Lähtötilanteessa on olemassa alueellisia ja paikallisia tiedonvaihdon ratkaisuja sekä kansallinen sosiaalija terveydenhuollon tiedonjaon palvelu (KanTa) on tulossa sähköistä lääkemääräystä laajempaan käyttöön ja sosiaalihuollon kansallisen palveluiden (Kan- Sa) toteutus osana KanTa-palveluita käynnistyy. Tavoitetilassa kansallinen ja alueellinen infrastruktuuri mahdollistavat valtakunnallisen pitkäaikaisarkistoinnin toteutuksen sekä merkintätasoisen tiedon valtakunnallisen yhteiskäytön operatiivisiin tarpeisiin. Päällekkäiset ratkaisut minimoidaan ja varmistetaan eri tasoilla toteutettujen ratkaisujen yhteentoimivuus ja yhtenäisyys. Arkkitehtuurissa tulee kuitenkin huomioida alueelliset tarpeet ja erityispiirteet sekä mahdollistaa riittävä joustavuus sote-palveluiden tuottamisessa ja toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonjaon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut Vaiheittain käyttöönotettavat sosiaalija terveydenhuollon kansalliset palvelut (KanTa-palvelut) tulevat mahdollistamaan keskeisten asiakas- ja potilastietojen saatavuuden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut valtakunnallisen sosiaalija terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuurikuva-

uksen, jossa kuvataan tähän liittyen yhteiset toimintamallit, tietosisällöt ja tietojärjestelmäpalvelut. Lähtökohta on, että asiakas- ja potilastietojen käsittely tapahtuu auditoiduissa potilas- ja asiakastietojärjestelmissä ja tietojen luovutukset eri rekisterinpitäjien välillä toteutetaan ensisijaisesti kansallisten palvelujen avulla. Kaikkien tietojen vaihtoon osallistuvien eri elinkaaren vaiheissa olevien tietojärjestelmien liittäminen suoraan KanTa-palveluihin ei ole kuitenkaan toiminnallisesti ja taloudellisesti perusteltua, eikä kaikkien tietojärjestelmien osalta edes teknisesti mahdollista. Tiettyä osaa yhteiskäytön piiriin kuuluvista tiedoista (esimerkiksi suuri osa toiminnanohjaukseen ja resursseihin liittyvistä tiedoista) ei ole mahdollista eikä järkevää irrottaa niitä tuottavista tietojärjestelmistä. KanTa-palveluihin tallennettavan tiedon yhteiskäytön lisäksi arkkitehtuurin tulee mahdollistaa tietojen alueellinen ja tarvittavilta osin valtakunnallinen saatavuus operatiivista toimintaa varten niiden tietojen osalta joita ei tallenneta (alkuvaiheessa) Kanta-palveluihin. Suurin osa tämänkaltaisten tietojen käyttötarpeista tapahtuu aluerajojen sisällä. Tällaisia tietoja voivat olla toiminnanohjaukseen ja resursseihin liittyvät tiedot sekä esimerkiksi terveydenhuollon erityistoiminnoissa sekä tukipalveluista syntyvät digitaaliset aineistot kuten kuva- ja videoaineistot, biosignaalit ja muut liiteaineistot, joille ei ole olemassa kansallisesti vakioitua tallennusmuotoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonjaon alueelliset palvelut Jotta kansallinen yhteentoimivuus voitaisiin saavuttaa hallitusti ja kustannustehokkaasti, tulee alueelliset tiedonjaon palvelut toteuttaa noudattaen seuraavia reunaehtoja: 1. Alueellisia palveluita tulee hyödyntää ainoastaan sellaisiin käyttökohteisiin, joiden toteuttaminen valtakunnallisten palveluiden avulla ei ole mahdollista teknisten tai taloudellisten syiden johdosta. 2. Alueellisten palvelujen toteuttamisessa tulee huolehtia niiden yhdenmukaisuudesta ja yhteentoimivuudesta kansallisten palvelujen kanssa. Tällä tavoin voidaan varmistaa myös alueellisten palvelujen keskinäinen yhteentoimivuus. 3. Alueellisten palvelujen tulee olla mahdollisimman laajassa yhteistyössä toteutettuja, mielellään erityisvastuualueen kattavia ja sosiaalija terveydenhuollolle yhteisinä. Tämän avulla niiden lukumäärä voidaan pitää hallittavassa laajuudessa, ja niiden kehittämiseen on osoittaa riittävästi resursseja. Alla olevassa kuvassa on kuvattu kansallisten ja alueellisten palveluiden välistä vastuunjakoa tavoitetilassa 2020, jossa kansalliset palvelut toimivat tiedon aluerajat ylittävän yhteiskäytön mahdollistajana.

Kuva. Kansalliset ja alueelliset tiedonjaonpalvelut tavoitetilassa Tavoitetilassa IHE-profiilit, avoimet rajapinnat ja palveluväylä mahdollistavat tiedon kansallisen yhteiskäytön myös paikallisista ja alueellisista tietolähteistä. Kansainväliset IHE (mm. XDS/XCA) - profiilit ja yhteentoimivuusstandardit mahdollistavat kansallisen yhteiskäytön dokumenttipohjaisesti jaettavan tiedon osalta, pohjautuen yhteentoimiviin tietohakemistoihin (repository) ja tietovarantoihin (repository). Ratkaisua ollaan pilotoimassa kuvantamisen kansallisessa ratkaisussa (KVARKKI). Kansainvälisiin yhteentoimivuusprofiileihin ja standardeihin pohjautuvia arkkitehtuureja on käytössä tai olla käyttöönottamassa useissa muiden maiden referenssitoteutuksissa (mm. Tanska ja Viro). w Kuva. IHE XDS -toimijoiden vuorovaikutukset Alueellisia hakemistopalveluita ja tietovarantoja tulee toteuttaa ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa kansallisten palveluiden hyödyntäminen ei ole taloudellisesti tai teknisesti mahdollista. Alueellisia tietovarantoja tulisi olla enintään 1kpl / ERVA -alue. Alueellisten hakemistopalvelun tulee olla synkronoitavissa kansallisen palvelun kanssa tai näiden rinnakkaiskäyttö tulee mahdollistaa IHE -profiilien avulla (XCA). Kuten edempänä todettua olisi kansallisiin palveluihin liittyminen jär-

kevää hoitaa alueellisesti keskitetysti siten, että alueellisia liityntäpisteitä syntyisi valtakunnallisesti 5-8 (lähtökohtana 1-2 / ERVA-alue). Operatiivisista järjestelmistä nk. ydinjärjestelmät ja osa erillisjärjestelmistä liittyy suoraan kansallisiin palveluihin liityntäpisteiden avulla. Legacy -järjestelmät ja osa yhteentoimivista moduuleista liittyvät alueellisen tiedonjaon infrastruktuuriin. 6.2.6. Yhteenveto alueellisesti sosiaalija terveydenhuollon tiedonjaon palveluista Tiedonjaon osalta tavoitetilassa on tunnistettu alueellisesti tai alueiden välisenä yhteistyönä toteutettavia palveluita. Alla olevassa taulukossa on lueteltu näitä alueellisia palveluita sekä tavoitetilassa niiden toteutustasoa ja lukumäärää valtakunnallisesti. Alla on listattu palveluja, joiden toteuttamisessa tulee pyrkiä pääsääntöisesti erityisvastuualuelaajuisiin ratkaisuihin: Alueelliset palvelut Kuvaus Toteutustaso KanTa-liityntäpiste Kansallisen palveluväylänliityntäpiste Integraatioalusta Arkistoitavien asiakirjojen muodostaminen ja purkaminen (merkintätasoisen tiedon tuottaminen ja hyödyntäminen operatiivisista järjestelmistä mahdollistuu) Toteuttaa integraatioyhteyksien muodostamisen ja yhteyksien suojaamisen operatiivisten järjestelmien ja KanTapalveluiden välillä. Integraatioyhteyksien muodostaminen ja yhteyksien suojaaminen eri organisaatioiden kansallisten tietovarantojen ja palveluiden, ml. KanTa-palvelut välillä. Korvaa tavoitetilassa KanTaliityntäpisteen. Integraatioalusta on keskitetty tietojärjestelmäpalvelu, jota käytetään apuna tietojärjestelmien alueellisessa integraatiossa ja yhdistämisessä. Alueellinen (asiakas- ja potilastietojärjestelmistä riippumaton) palvelu, joka mahdollistaa pitkäaikais- /pysyväisarkistointikelpoisten asiakirjojen muodostamisen ja välittämisen valtakunnallisiin palveluihin Tietohakemisto (XDS-registry) KanTa-palveluiden kanssa yhteentoimiva tietohakemisto sisältää koostetun luettelon eri tietolähteissä sijaitsevista tiedoista ja dokumenteista ja sitä käytetään palveluiden tuottamisessa tarvittavien tietojen rekisteröinnissä ja hakemisessa. Tietovaranto (XDS-repository) Tietovaranto on tiedon yhteiskäytön piiriin kuuluvien dokumenttien tallennuspaikka. Alueellisiin tietovarantoihin ei tallenneta tietoja jotka tallennetaan kansallisiin palveluihin. valtakunnallisesti 5-8 kpl (1-2 / ERVA-alue) kahdennettuja liityntäpisteitä valtakunnallisesti 5-8 kpl (1-2/ERVA alue) kahdennettuja liityntäpisteitä Yhteinen liityntä kuntien muiden sovellusten kanssa suositeltava valtakunnallisesti 5-8 kpl (1-2 / ERVA-alue) Kansallisesti yhtenäinen toteutus - hajautus valtakunnallisesti 5-8 kpl (1-2 / ERVA-alue) Korkeintaan 1kpl / ERVA Korkeintaan 1kpl / ERVA

Sen lisäksi on tunnistettu ratkaisuja, joiden toteutuksissa tulee pyrkiä nykyisten sairaanhoitopiirien tai uuden esitetyn palvelurakenneuudistuksen mukaisiin sote-alueen laajuisiin toteutuksiin. Käyttövaltuuksien hallinta Kertakirjautuminen Kontekstinhallinta Lokitietojen hallinta ja automatisoitu seuranta Käyttövaltuushallinnan avulla sallitaan ja rajataan tunnistettujen käyttäjien tai kohteiden pääsyä eri tietojärjestelmiin, tietoihin ja palveluihin. Käyttövaltuudet tulee tavoitetilassa toteuttaa kokonaisuudessaan roolipohjaisesti. Sotepalveluissa käyttöoikeuden määrittämiseen vaikuttavat myös ammattilaisen rooli, hoitosuhde, suostumus/kielto sekä hoitavan yksikön tieto. SSO-palvelu. Tämän palvelun avulla järjestelmän eri osiin ei tarvitse kirjautua kuin kerran. Työpöytäintegraation palvelu, joka säilyttää tietoa käyttäjän käsittelemästä (aktiivisena olevasta, valitusta) potilaasta ja tähän liittyviä tietoja (tarvittaessa mukaan lukien käynnissä olevan palvelutapahtuman tunnus tai potentiaalisesti aktiivisten palvelutapahtumien tunnukset). Yhtäaikaisesti käynnissä olevat sovellukset voivat hakea tietoja palvelusta ja yleensä myös asettaa tietoja palveluun (yhteiseen kontekstiin). Keskitetty tapahtuma/käyttöloki taltioi järjestelmiin ja tiedon käsittelyyn liittyvät olennaiset muutokset ja tapahtumat Korkeintaan sotealuekohtaisesti (n. 25kpl) Korkeintaan sotealuekohtaisesti (n. 25kpl) Korkeintaan sotealuekohtaisesti (n. 25kpl) Korkeintaan sotealuekohtaisesti (n. 25kpl) Sisältää lokihälytystoiminnallisuuden, jolla voidaan määrittää raja-arvoja tietojen poikkeavan käsittelyn hälytyksiin (esim. tiettyä tietoa käsitelty poikkeaviin aikoihin tai ilman asiallista yhteyttä) 6.3. Sähköinen asiointi ja omahoito Sähköistä asiointia ja omahoitoa tukevien ratkaisujen merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan. Tavoitetilassa ratkaisuilla tulee voida tukea ajanvarauksen, esitietojen toimittamisen, kaksisuuntaisen viestinvälityksen ja etuisuuksien sähköisen hakemisen lisäksi myös terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja palveluntarpeen itsearviointia, sekä ammattilaisen tarvearvion pohjalta tehdyn hoitosuunnitelman mukaista omahoitoa. Toinen tavoiteltava asia on että ratkaisuja ei enää kehitetä kunta- tai organisaatiokohtaisesti vaan laajassa, monilta osin valtakunnallisessa yhteistyössä jonka lopputuloksena tärkeimmät palvelut saadaan käyttöön asuinkunnasta riippumatta. Tavoitearkkitehtuuria tarkasteltiin kahdesta eri näkökulmasta; kansalaisen itse tuottamien tietojen tallentamisen ja hyödyntämisen, sekä asioinnin ja omahoidon sähköisten palveluiden näkökulmista.

6.3.1. Terveystaltiot (PHR) Terveystaltio on suomenkielinen vastine Personal Health Record (PHR) käsitteelle. Suomessa on otettu käyttöön useita PHR:ää vastaavia termejä, kuten terveystaltio, terveyskansio ja terveystili. PHR ratkaisujen jaottelussa on esiintynyt erilaisia käytäntöjä 4. Tätä arkkitehtuuritarkastelua ajatellen on tarkoituksenmukaista jakaa PHR ratkaisut kolmeen luokkaan 5 : 1. Itsenäiset PHR ratkaisut (stand-alone PHR), jotka eivät kytkeydy terveydenhuollon järjestelmiin. Nämä ratkaisut mahdollistavat itsenäisen terveystietojen hallinnan, mutta edellyttävät varsinaisten potilastietojen syöttöä ja ylläpitoa manuaalisesti. 2. Kytketyt PHR ratkaisut (tethered PHR), jotka kytkeytyvät tietyn terveydenhuollon palveluntarjoajan tai palveluntarjoajaryhmän potilastietojärjestelmiin, mutta eivät vaihda tietoja muiden palveluntarjoajien järjestelmien kanssa. Kytketyt PHR ratkaisut liittyvät usein kiinteästi terveydenhuollon palveluntarjoajan ylläpitämään sähköiseen asiointiympäristöön tai potilasportaaliin (patient portal). 3. Avoimet PHR ratkaisut (interconnected PHR), jotka kytkeytyvät useisiin potilastietojärjestelmiin ja muihin palveluihin asiakkaan valinnan mukaan. Avoimet PHR ratkaisut ovat tyypillisesti asiakkaan käyttöönotettavissa riippumatta asuinpaikasta tai hoitosuhteesta tiettyyn terveydenhuollon palveluntarjoajaan. Käytännössä toteutetut PHR ratkaisut voivat sisältää elementtejä kaikista em. luokista. Edellä mainittu jaottelu kuvaa kuitenkin melko hyvin vallitsevia lähestymistapoja. PHR-ratkaisuja (terveystaltioita) on jo otettu käyttöön useissa maissa. Asiakaskeskeisten hoitomallien käyttöönoton myötä terveystaltion kytkeminen organisaatiokohtaisiin asiointiympäristöihin on korostunut. Jotta tämä olisi mahdollista, on välttämätöntä identifioida omahoitopalvelujen arkkitehtuuri kattaen rajapinnat, jotka mahdollistavat terveystaltion hyödyntämisen asiakkaan omiin tarpeisiin sekä osana hoitoprosessia. Terveystaltioratkaisujen toteutuksessa voidaan tunnistaa eri toteutusvaihtoehtoja liittyen mm. siihen millä tasolla ja kenen toimesta terveystaltioratkaisu on toteutettu, mikä on sen suhde potilaskertomusjärjestelmiin ja valtakunnallisiin palveluihin ja miten integraatioyhteydet eri palveluiden välillä toteutetaan. Kytkettyjä terveystaltioita on jo syntynyt alueellisten tai paikallisten asiointiympäristöjen yhteyteen. Avoimia terveystaltioratkaisuja ei toistaiseksi ole julkisen terveydenhuollon käytössä. Avoimen terveystaltion käyttöönottaminen voi tapahtua eri tavoin: Kansalliset mallit: Avoin terveystaltioratkaisu toteutuu markkinavetoisesti siten että yksi tai useampi organisaatio (esim. yritys, säätiö tai osuuskunta) vastaa kansallisen taltion toteutuksesta (esim. nykyinen Taltioni, Microsoft Healthvault) 6. Mallissa ratkaisuja voi olla useampia. Avoin terveystaltioratkaisu toteutetaan kansallisen toimijan (esim. KELA) tai julkisen hallinnon ohjauksessa olevan riippumattoman organisaation (esim. yhtiö, säätiö tai osuuskunta) toimesta Alueellinen malli: Sote-palveluiden järjestäjä/t hankkivat yhteisen avoimen terveystaltioratkaisun markkinoilta 4 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmc2655982/ 6 Tässä kansallinen tarkoittaa koko Suomen alueella käytettävissä olevaa palvelua, mutta ei edellytä, että palvelu olisi viranomaisen kustantama ja ylläpitämä

Eri vaihtoehtojen välillä tapahtuneessa arvioinnissa parhaaksi pitkän aikavälin tavoitearkkitehtuuriksi nähdään vaihtoehto, jossa kansallinen avoin terveystaltio toteutetaan kiinteässä yhteydessä Kanta-palveluihin sisältyvän tiedonhallintapalvelun kanssa, jolloin näihin sisältyvien samojen tietojen rinnakkainen hallintatarve poistuu. Pitkän aikavälin tavoitearkkitehtuurin toteutuminen edellyttäisi sitä, että kansallinen avoin palvelu toteutettaisiin julkisen hallinnon toimesta, tai että ratkaisun toteuttamisesta ja ylläpidosta vastaava toimija olisi suoraan julkisen hallinnon ohjauksessa. Pitkän aikavälin tavoitearkkitehtuurin toteutus edellyttää myös lainsäädännön muuttamista, koska voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista tietojen luovuttamista valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen avulla muille kuin terveydenhuollon toimijoille. Lisäksi kansallisen terveystaltion asema kansalaisen omien tietojen tallennuspaikkana tulisi selkiyttää lainsäädännöllisesti. Pitkän aikavälin arkkitehtuurissa alueellisten kytkettyjen terveystaltioratkaisujen merkitys oleellisesti vähenisi, kun kansallisessa taltiossa ja Kanta-tiedonhallintapalvelussa voitaisiin tallentaa myös hoitosuhteen aikana tapahtuvan asioinnin yhteydessä syntyneitä tietoja rekisterinpitäjäkohtaisesti. Kanta-palvelujen yhteydessä sijaitsevan avoimen terveystaltion on tällöin pystyttävä toimimaan yhdessä alueellisten asiointiratkaisujen kanssa siten, että asiointi- ja hoitoprosessin ohjaaminen kyetään toteuttamaan sujuvasti. Keskeistä on, että avoimelle terveystaltiolle on määritelty standardeihin perustuvat rajapinnat, mikä mahdollistaa asiointiympäristöille joustavan ja vaiheittaisen siirtymisen hyödyntämään kansallista avointa terveystaltiota Kuva Kanta-palvelujen yhteydessä toimivaan avoimeen terveystaltioon perustuva arkkitehtuurimalli. 6.3.2. Asioinnin ja omahoidon tietojärjestelmäpalvelut Asioinnin ja omahoidon tietojärjestelmäpalveluiden tavoitteena on tukea oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja seurantaa, avuntarpeen itsearviointia ja terveysongelmien omahoitoa. Palveluiden avulla voidaan myös etsiä ja vertailla palveluntuottajia, tehdä sähköisiä ajanvarauksia ja hakemuksia, seurata asian käsittelyn tai palvelun tilannetta sekä viestiä kaksisuuntaisesti palvelunantajan ja kuntalaisten välillä. Nykyinen kansallinen suuntaus ja tahtotila ovat paikallisista ratkaisuista kohti yhteentoimivia alueellisia ja kansallisia ratkaisuja. Sähköisen asioinnin ja omahoidon keskeisimmät tietojärjestelmäpalvelut on lueteltu oheisessa taulukossa. Tietojärjestelmäpalvelut voiva olla kansallisia, alueellisia, usean alueen yhteisiä tai

organisaatiokohtaisia. Alla oleva kuva esittää tietojärjestelmäpalveluiden sijoittumista tavoitetilassa. Kuva. Tietojärjestelmäpalveluiden sijoittelu eri tasoilla.

Taulukko: asiakkaan sähköiset palvelut Kansalaisen ajanvaraus Asiakkaan, palvelun ja palveluresurssin (henkilö, toimitila, hoito/palveluväline) varaaminen. Voidaan toteuttaa joko asiakkaan omaehtoisena, rajattuna sähköisenä palveluna (huom: asiakkaalla ei ole subjektiivista oikeutta varata aikaa kaikkiin palveluihin) ottaen huomioon asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma (esim. suunnitelmaan on merkitty tietty laboratoriokoe) tai sitten Sote-palvelunantajan omien resurssiensa puitteissa määrittämänä ajanvarausehdotuksena. Lomakkeet Hallinnollinen kokonaisuus, jolla laaditaan, muokataan ja julkaistaan sähköisen asioinnin eri käyttäjäryhmien asioinnissa käyttämiä sähköisiä lomakkeita. Lomakkeet voidaan julkaista eri alustoilla esim. kuntalaistilillä. Sähköiset lomakkeet kytketään sähköiseen asianhallintaan. Turvallinen viestinvälitys Palvelukomponentti, jonka avulla kansalainen ja Sote-palvelun tuottaja voivat turvallisesti viestiä toisilleen. Tähän sisältyy myös asiakasherätteet sähköpostiin tai tekstiviestitse, tiedotus asian käsittelystä sekä mahdollisuus ekirjepalveluun. Avuntarpeen itsearviointi Erilaisten palvelutarpeen itsearvioinnin ja ennaltaehkäisyn palvelukokonaisuus. Sisältää joukon riskitestejä sekä itsehoito- ja itsepalveluohjeita palvelutarpeen ennaltaehkäisemiseksi. Voidaan kytkeä kansallisiin palveluihin. Omien hyvinvointitietojen tuottaminen ja tuottamisen ja ylläpidon tietojärjestelmäpalvelu Terveystaltioratkaisuun tallennettujen kansalaisen omien hyvinvointi- ja terveystietojen ylläpito Palautepalvelu Kansalaisen kalenteri Terveys- ja hoitosuunnitelma Palvelunantajan hakeminen ja valinta Itseilmoittautuminen Asioiden vireillepano Asioiden käsittelyn seuranta Terveysvalmennus (itsenäisesti tai ammattilaisen tuella toteutettava) Päätöksenteon tuki Palvelu, jonka avulla kansalainen voi antaa palautteen terveydenhuollon palvelunantajalle. Palautetta voidaan antaa strukturoitujen lomakkeiden kautta tai vapaana tekstinä (spontaani palaute). Kansalaisen oma kalenteri/hoitopäiväkirja johon syntyvät tiedot kaikista ajanvarauksista ja päivämäärään sidotuista muista suunnitelluista toiminnoista. Kansalaisen näkymä terveys- ja hoitosuunnitelmaan Palvelunantajan hakeminen ja valinta Ilmoittautumisen toteuttaminen web-käyttöliittymällä tai itseilmoittautumiskioskissa Asioiden vireillepano, esim. etuisuuden hakeminen Vireillä olevien asioiden / palveluprosessien seurantanäkymä kansalaiselle Palvelu, joka tuottaa potilastietoihin, kansalaisen itsensä tuottamiin tietoihin sekä terveys- ja hoitosuunnitelmaan pohjautuvia terveysvalmennusohjeita joko itsenäisesti tai ammattilaisen tukemana toteutettavaksi Päätöksenteon tuki kattaa sekä ammattilaiselle, että potilaalle tuotetut päätöstukitoiminnallisuudet. Päätöstuki perustuu potilaskertomustietoihin, terveystaltiotietoihin sekä tutkimustietoon perustuvista säännöistä. Asiakkaiden perustietojen hallinta Asiakastietojen yleinen hallinta sisältää erityisesti asiakkaiden perustietojen sekä lähiomaisten ja edustajien kirjaamisen ja ylläpitämisen. Osa toissijaisista tiedoista (esim. vaihtoehtoiset, epäviralliset yhteystiedot) voidaan rajoitetusti antaa mahdollisesti myös asiakkaiden itse ylläpidettäväksi sähköisen asiointiliittymän kautta. Kansalaisten ns. viralliset tiedot saadaan Väestötietojärjestelmästä.

Taulukko. Asiakkaan tukipalvelut Kansalaisen tunnistaminen Asiointitili Kuntalaistili Kansalaiskäyttäjän tunnistaminen Asiointitili on kansalaisten ja viranomaisten sähköisen asioinnin vuorovaikutteinen viestintäkanava ja hallinnollisten asiakirjojen keskitetty sähköinen tiedoksiantopaikka. Asiointitili tarjoaa yhtenäisen kommunikaatiokanavan julkishallinnon ja kansalaisen välille. Asiointitili sisältää palvelun käyttöliittymän, käyttäjän vastaanottamat ja lähettämät asiointiviestit, sekä palvelun yleistiedot. Kuntalaistili on palveluun rekisteröityneen kuntalaisen tietoja ja palveluja kokonaisvaltaisesti käsittelevä sähköinen ympäristö. Tässä ympäristössä kuntalainen pystyy muun muassa asioimaan kunnan kanssa, seuraamaan toimeksiantojaan ja päivittämään tietojaan. Kuntalaistilin ja SOTE-asiointipalvelujen välillä tulee toteuttaa kertakirjautumistoiminnallisuus siten, että kuntalaistili toimii joustavana pääsykanavana sähköisiin SOTE-palveluihin. Kansalaisen Palveluhallintvapauden tukeminen, sekä järjestelmien asiakasprosessin hallinta ja Palveluhallintaratkaisun tavoitteena on asiakkaiden vapaan liikkuvuuden ja valinnan- yhteistoiminta - Palveluohjain; oire tai palveluhaku, ajanvaraus, tai ohjaus - Kansallisen palveluhakemiston hyödyntäminen - Tiedonhallintapalvelu (tila- ja tapahtumarajapinta, lähetteet, ajanvarauksien tiedot) - Palveluhallintatiedot: esimerkiksi tieto organisaatioiden välisestä yhteistoiminnasta tai hoitoprosesseista, sopimuksista, kontekstin / session siirtoon tarvittavat tiedot. Esimerkiksi. Kansalainen voi etsiä haluamaansa/tarvitsemaansa palvelua palveluhakemistosta ja siirtyä suoraan hakemistosta valitsemaansa (toisen palveluntuottajan) palveluun, jolloin siirtymisen yhteydessä pitää tietää ja välittää tieto esim. valitusta palveluluokasta, esimerkiksi siirryttäessä valtakunnallisesta palveluhakemistosta alueelliseen ajanvarauspalveluun 6.3.3. Asioinnissa ja omahoidossa hyödytiedonsiirto Terveydenhuollon palveluiden tuottamisen ja terveysongelmien ennaltaehkäisyn yhteydessä syntyneitä tietoja voidaan luokitella kappaleen päätietoryhmittelyn mukaisesti. Omahoitosovelluksiin keskeisimmin liittyvien tietojen yhteiskäytön ja siirron tarpeita on hahmotettu omaratkaisuja koskevassa liitteessä. Mahdollisuuksien mukaan tulee välttää samojen tietojen tallentamista erikseen useisiin tietovarastoihin, vaan tiedot tulisi pyrkiä hakemaan alkuperäisestä lähteestään aina tarvittaessa. Tämä ei ole aina mahdollista, jolloin kopioita tiedoista syntyy esimerkiksi terveystaltioon. Siirrettäviin tietoihin tulee sisältyä tarvittavat metatiedot, joiden perusteella tietoja hyödyntävä sovellus voi varmistua tietojen oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta ja alkuperästä. Tällaisia metatietoja ovat mm. alkuperäisen tiedon lähde, aikaleima ja sähköinen allekirjoitus. Avoimeen terveystaltioon siirrettävien tietojen osalta keskeisimpiä ovat sellaiset tiedot, joita kansalainen voi hyödyntää muiden hyvinvointisovellusten yhteydessä. Tällaisia ovat ylläpidettävät yhteenvetotiedot (lääkitys, riskitiedot, diagnoosit, fysiologiset mittaukset), laboratoriotulokset sekä terveys- ja hoitosuunnitelma. Avoimesta terveystaltiosta ammattilaisten käyttöön tulisi viedä etenkin omat merkinnät ja muistiinpanot (kuten täydennykset lääkelistaan ja lääkehoidon toteutumisen seurantatiedot) sekä omaseurantamittausten (esim. verenpaine) tulokset. Esitettäessä tietoja käyttöliittymissä (ammattilaisen tai potilaan) tulee tiedon alkuperän olla selkeästi todettavissa. Myös sosiaalipalveluihin liittyy mm. hakemuslomakkeisiin täytettyjä sähköisiä tietoja, joita kansalainen voisi hyödyntää myös varsinaisen asiointiprosessin ulkopuolella, jolloin myös näiden pysyvä saatavuus asiakkaan käyttöön tulisi varmistaa. Oheisessa kuvassa on kuvattu palveluiden suhdetta toisiinsa ja palveluiden välistä tiedonsiirron tarpeita.

Suomi.fi Asiointipalvelun käyttöliittymä Kuntalaisportaali Omakanta Jne. Käyttöliittymät Asiointitili Palveluva aka Muut valtakunnalliset palvelut Turvallinen sähköposti Kytketty terveystaltio Asiointiympärist Asiointiympärist ön palvelut ön palvelut Sähköinen asiointiympäristö resurssit, ajanvaraukset, esitiedot, hakemukset, päätökset, asian käsittelyn tilatiedot Omaseurantatulokset, omat merkinnät ja muistiinpanot Omahoitosovellluksilla käsiteltävät tiedot Asiakas- ja potilastiedot (katselu) Terveystaltio Keskeisimmät ylläpidettävät potilastiedot, laboratoriotulokset, suunnitelmat Avoin terveys taltio Keskeisimmät ylläpidettävät potilastiedot, laboratoriotulokset, suunnitelmat (hyödyntäminen) Kansalaisen omaehtoisesti käyttöönottamat hyvinvointipalvelut Asiakas- ja potilastietojärjestelmät Asiakas- ja potilastiedot Tiedonhalli ntapalvelu earkisto Kanta/Kansa-palvelut Sähköisen asioinnin ja omahoidon tietojärjestelmäpalveluita voidaan hankkia ja toteuttaa organisaatiokohtaisesti, alueellisessa tai kansallisessa yhteistyössä. Allaolevassa taulukossa on kuvattu tietojärjestelmäpalveluiden suositeltavaa toteutustasoa. Komponentti Käyttöliittymät KanTa-palvelut (omakanta, tiedonhallintapalvelu) Asiointitili, tunnistaminen ym. Yhteiset tukipalvelut Sähköisen asiointiympäristön palvelut Avoin terveystaltio Kansalaisen omaehtoisesti käyttöönottamat hyvinvointipalvelut Toteutustaso Kansallinen, alueellinen, paikallinen Kansallinen Kansallinen Alueellinen, valtakunnallinen yhteistyö (sovitut osuudet voivat olla kansallisesti toteutettuja) Kansallinen Kansalaisen itse valitsemat ratkaisut

6.4. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuuri Asiakas- ja potilastietojärjestelmät muodostavat alueellisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin ytimen ja ne ovat sosiaalija terveydenhuollon keskesimpiä operatiivisia järjestelmiä. Nykyisin käytössä oleviin asiakas- ja potilastietojärjestelmiin kohdistuu merkittäviä uudistamistarpeita mm. seuraavista syistä: Nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole osoittaneet pystyvänsä vastaamaan tiedon jakamisen lisääntyneeseen tarpeeseen. Nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole riittävän muutosjoustavia pystyäkseen vastaamaan uusien toimintamallien asettamiin muutostarpeisiin. Esim. kansalaisen tukeminen oman/läheisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä vaatii uudenlaisi asiointi- ja omahoitoratkaisuja, joita nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole pystyneet tuottamaan. Nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät edellyttävät teknologista uudistamista tai ovat teknisen kehittämisen kannalta elinkaarensa loppupuolella. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuuria on käsitelty laajasti yhdessä muiden sotetoimijoiden kanssa VAKAVA-projektin puitteissa toimineessa asiantuntijatyöryhmässä. Tämän työn tuloksia on kuvattu seuraavissa kappaleissa. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuurin (ja erityisesti kehittämisstrategiaa ja arkkitehtuuriskenaarioita) tavoitteina on ollut malli, joka parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa seuraavat kriteerit: 1. Tukee asiakaslähtöisten, tehokkaiden (ml. Resurssien käyttö) ja vaikuttavien palveluiden tuottamista hallinnolliset rajat ylittävästi (asiakkaan kannalta läpinäkyvästi) a. Tukee perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistämistä b. Tukee sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon yhteistyön tiivistämistä c. Tukee sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistämistä d. Tukee erikoissairaanhoidon sisäistä toiminnan kehittämistä e. Tukee eri sosiaalipalveluiden välistä yhteistyön tiivistämistä 2. Joustavasti toteutettavissa a. Toteutettavissa joustavasti osissa (jotka voivat olla eri toimittajan toimittamia) ja markkinoita hyödyntäen b. Huomioi ja mahdollistaa organisaatioissa (myös organisaatioiden sisäisesti) ja prosesseissa tapahtuvat muutokset 3. Taloudellisuus 6.4.1. Kehittämisstrategia Kehittämisstrategialla tarkoitetaan niitä strategisen valintoja, joita on tehty asiakas- ja potilastietojärjestelmien kehittämiseen liittyen. Kehittämisstrategian valinta puolestaan rajaa tarkasteltavia tavoitetilan arkkitehtuuriskenaarioiden määrää. Kehittämisstrategia hallittu monitoimittajamalli on valittu seuraavista tunnistetuista vaihtoehdoista: A. Yksi kokonaisjärjestelmä (Single Enterprise System) B. Parhaat yksittäiset järjestelmät (Best of Breed) C. Hybridimalli (Hybrid), jonka alla puolestaan alivaihtoehdot C1. Pääjärjestelmät ja osajärjestelmät, jossa yhden pääjärjestelmän ja sen toimittajan rooli on korostunut

C2. Hallittu monitoimittajamalli, jossa avointen standardoitujen rajapintojen rooli ja sen kautta tilaajan (tai tämän vastuuttaman integraattorin) rooli on korostunut Yksi kokonaisjärjestelmä (vaihtoehto A) hylättiin vertailussa mm. seuraavista syistä: Monoliittisessa järjestelmässä ei voida hyödyntää lainkaan parhaita yksittäisiä järjestelmiä esim. erityisalojen toiminnallisiin erityistarpeisiin. Markkinoilla toimii paljon hyvin erikoistuneita yrityksiä, joilla on erityistarpeita palvelevia valmiita ratkaisuja, joita tulee voida haluettaessa hyödyntää. Monoliittisessa järjestelmä aiheuttaa merkittävän toimittajalukkiutumisen riskin. Kokonaisarkkitehtuuri hallinta luovutettaisiin käytännössä kokonaan toimittajalle. Monoliittisen järjestelmän integroitavuus kansallisiin ja alueellisiin palveluihin muodostaisi riskin. Selvitysten perusteella markkinoilla ei ole ostettavissa sote-toimintaa kokonaisuutena kattavia järjestelmiä Parhaat yksittäiset järjestelmät (vaihtoehto B) hylättiin vertailussa mm. seuraavista syistä: Tietoeheyden saavuttaminen kirjavassa järjestelmäkokonaisuudessa olisi hyvin vaikeaa tai mahdotonta Integraatiotarpeiden määrä olisi hallitsematon ja integraatiotyö muodostuisi ongelmaksi niin kustannusten, aikataulujen kuin toteutusriskien kannalta. Kokonaiskustannukset muodostuisivat korkeiksi (hankinnat, integraatiot, ylläpito) ja vaikeasti ennustettaviksi Edellyttäisi tilaajilta nykyistä huomattavasti parempaa kyvykkyyttä monimutkaisen ympäristön hallintaan ja ohjaukseen. Tähän ei uskota olevan mahdollisuuksia. Järjelle jääneessä hybridimallissa arkkitehtuuri koostuu yhteisessä käytössä olevista pääjärjestelmistä (vrt. nykyiset ydinjärjestelmät) ja joukosta niihin integroituja erillisiä osajärjestelmiä (vrt. nykyiset erillisjärjestelmät). Näin voidaan tarkoituksenmukaisella tavalla palvella toiminnan tarpeita, vältetään tarpeetonta päällekkäisyyttä ja mahdollistetaan vaiheittainen tietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämistyö, jonka ohjaus on tilaajien hallinnassa. Hybridimallin perusteella tarkennettiin edellen kaksi vaihtoehtoista kehittämisstrategiaa (C1 pääjärjestelmä ja osajärjestelmät, C2 hallittu monitoimittajamalli), jotka on kuvattu alla olevassa kuvassa.

Integroinnin scope, pääjärjestelmän ekosysteemi Kuva. Kehittämisstrategiat C1 (pääjärjestelmät ja osajärjestelmät) ja C2 (hallittu monitoimittajamalli) Hybridimallien C1 ja C2 erot tulevat erityisesti näkyviin tarkasteltaessa niitä rajapintojen ja integraatiomallin näkökulmasta (ks. alla oleva kuva). Vaihtoehdoista C1 lähtee siitä, että yksi pääjärjestelmä määrittää integraatiomallin ja myös integraatiorajapinnat. Erillisen osajärjestelmät sovitetaan näihin rajapintoihin. Sama toimittaja toimii integraattorina ja vastaa järjestelmäkokonaisuuden toiminnasta. Vaihtoehdossa C2 erotetaan integraattorin rooli järjestelmätoimittajien roolista. Integraatiomalli perustuu avoimiin standardeihin rajapintoihin ja sitä hallinnoi järjestelmätoimittajariippumaton tilaajan vastuuttama integraattori. C1. Pääjärjestelmä ja osajärjestelmät C2. Hallittu monitoimittajamalli Suun terveydenhuolto Anestesia ja tehohoito Kuntoutus Potilastiedon hallinta Toiminnanohjaus Suunnitelma- ja asiakkuustiedon hallinta Sos. asiakastiedon hallinta Erilliset osajärjestelmät sovitetaan pääjärjestelmän tarjoamiin rajapintoihin Ydin Potilastiedon hallinta Suunnitelma- ja asiakkuustiedon hallinta Sos. asiakastiedon hallinta Toiminnanohjaus Kaikki kokonaisuuteen kuuluvat järjestelmät käyttävät standardoituja avoimia rajapintoja Integraatioratkaisu, toimittajariippumaton integraattori Omahoito Asiointi Erilliset osajärjestelmät sovitetaan pääjärjestelmän tarjoamiin rajapintoihin Kaikki kokonaisuuteen kuuluvat järjestelmät käyttävät standardoituja avoimia rajapintoja Omaishoidon tuki Omahoito Asiointi Omaishoidon tuki Anestesia ja tehohoito Suun terveydenhuolto Kuva. Kehittämisstrategioiden C1 ja C2 erot integraatioiden näkökulmasta Kuntoutus Kummassakin vaihtoehdossa on nähty seuraavia hyötyjä: Yhteiskäyttöiset tietojärjestelmäpalvelut tarjoavat keskeiset yhteiset toiminnallisuudet myös erillisille osajärjestelmille Erillisten osajärjestelmien avulla on mahdollisuus toteuttaa erikoisalojen tai muiden tarpeiden vaatima toiminnallisuus sellaisilla osa-alueilla, joissa markkinoilla on toimiva kilpailutilanne

Mahdollistaa organisaation itsensä omistamien (ostettu, oma kehitys, avoin lähdekoodi) komponenttien käytön osana arkkitehtuuria Hyvä muutosjoustavauus Kehittämisstrategian C1 kohdalla on nähty riski pääjärjestelmätoimittajan aseman liian vahvaksi muodotumiselle ja sitä kautta toimittajalukitukselle on liian suuri (kuten nykytilassa on monessa tapauksessa käynyt). Tavoitteksi asetettiin vahvempi järjestelmätoimittajariippumattoman integraattorin rooli ja ympäristön vakiointi muuten kuin pääjärjestelmätoimittajan ehdoilla. Valinta kohdistui näin hallittuun monitoimittajamalliin (C2). Kehittämisstrategian C2 toteuttaminen vaatii nykyistä laajempaa yhteistyötä tilaajien välillä ja nykyistä konkreettisempaa panostusta rajapintojen ja tiedonsiirtotapojen standardoimiseen. On tunnistettu tarve valtakunnalliselle toimijalle, joka yhteistyössä tilaajien, järjestelmätoimittajien ja STM:n/THL:n kanssa toteuttaisi käytännön standardointityön ja siihen liittyvän testaus- ja verifiointitoiminnan. Mallina toimijalle voisi toimia esim. Tanskassa terveysministeriön ja paikallishallinnon omistama MedCom 7. Kehittämisstrategian C2 toteuttaminen järjestelmäinstallaation tasolla vaatii myös vahvaa tilaajan valtuuttamaa ja järjestelmätoimittajariippumatonta integraattoria. Integraattorin tehtäviin ja vastuisiin kuuluu teknisen integraatioympäristön toteuttaminen ja operointi sekä integraatioiden hallinnointi siten, että järjestelmäkokonaisuus toimii luotettavasti ja sen kehitys on hallittua. Nykytoimijoista lähimpänä tätä roolia ovat kuntien omistamat (sote-)it-yhtiöt. 6.4.2. Arkkitehtuuriskenaariot Arkkitehtuuriskenaariot kuvaavat asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuurien mahdollisia lopputulemia. Arkkitehtuuriskenaarioiden osalta on valittu kaksi erillistä skenaariota, jotka sekä toteuttavat tulevaisuuden asiakas- ja potilastietojärjestelmille asetettuja vaatimuksia että ovat toteuttamiskelpoisia. Nämä kaksi arkkitehtuuriskenaariota on esitelty jäljempänä. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien lopullinen tavoitetila määräytyy tapauskohtaisesti mm. kunkin alueen omista tavoitteista, tietojärjestelmien lähtötilanteesta ja markkinoilla olevasta tarjonnasta. Arkkitehtuuriskenaarioissa on tarkasteltu asiakas- ja potilastietojärjestelmiä tietojärjestelmäkomponentteina, jotka toteuttavat tietojärjestelmäpalveluja. Tietojärjestelmäkomponentilla tarkoitetaan itsenäistä tietojärjestelmää, moduulia, osajärjestelmää, jne., joka voidaan käyttöönottaa tai korvata yhtenä kokonaisuutena. Tietojärjestelmäkomponentti toteuttaa ja tarjoaa muiden käyttöön tietojärjestelmäpalveluja. Tietojärjestelmäpalvelulla tarkoitetaan ulospäin näkyvää toiminnalliuutta, joka voi olla käyttöliittymällinen tai muille tietojärjestelmille näkyvä palvelu. Arkkitehtuuriskenaarioissa tietojärjestelmäpalveluilla on kuvattu kunkin tietojärjestelmäkomponentin toteuttamaa yhteistä toiminnallisuutta. Arkkitehtuuriskenaarioiden kuvauksissa käytetyt elementit näkyvät alla olevassa kuvassa. Tietojärjestelmäkomponentti Tietojärjestelmäpalvelu Kuva. Arkkitehtuuriskenaarioissa käytetyt elementit (Archimate) 7 http://medcom.dk

Arkkitehtuuriskenaarioiden keskeinen elementti on rajapinnat, joista tietojärjestelmäkomponentit koostuvat. Keskeiseksi jatkotoimenpiteeksi on tunnistettu näiden rajapintojen tarkempi suunnittelu ja standardointi olemassa olevien kansainvälisten standardien pohjalta. Arkkitehtuuriskenaariot on laadittu sairaanhoitopiirin/sote-alueen laajuisina ja molemmissa skenaarioissa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistäminen keskeisenä tavoitteena. Arkkitehtuuriskenaarioiden lähtökohtana on siis yhtenäiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät koko alueelle. Valmistelun aikana osa vaihtoehtoisista arkkitehtuuriskenaarioista on karsittu pois valittuun kehittämisstrategiaan ja arviointikriteereihin pohjautuen seuraavin kriteerein: Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteisille kertomuksille ei laajassa merkityksessä löydy markkinoilta tukea, myös lainsäädännössä eroja Kokonaan erilliset esh/pth/sos ratkaisut (osin nykytila) eivät tue yhteentoimivuutta tai yhteistyön tiivistämistä nykyisestä Muutoin mahdottomaksi tai ei suositeltavaksi todetut skenaariot Valittujen skenaarioiden yhteisiä tekijöitä ovat Pyrkivät tukemaan yhteisten asiakasprosessien suunnittelua ja toteuttamista sekä organisaatio- ja hallintorajat ylittävää yhteistyötä Mahdollistavat tarvittaviin toiminnallisuuksiin omat erikoistuneet järjestelmänsä (erilliset osajärjestelmät) Pohjautuvat siihen, että samaa toiminnallisuutta toteuttavia tietojärjestelmäpalveluita (päällekkäisyyttä) on mahdollisimman vähän Arkkitehtuuriskenaario 1 on sosiaalija terveydenhuollon yhteinen suunnitelma- ja asiakkuustiedon hallinta ja toiminnanohjaus (sote-ydin). Skenaariossa on tunnistettu seuraavat komponentit: Suunnitelma- ja asiakkuusitietojen hallinta. Komponentin toteuttamat palvelut ovat yhteisiä sosiaalija terveydenhuollolle. Keskeinen palvelu on yhteisten terveys-, hoito- ja palvelusuunnitelmien hallinta. Yhteinen toiminnanohjaus. Komponentin toteuttamat palvelut ovat yhteisiä sosiaalija terveydenhuollolle. Komponentti toteuttamia palveluja täydentää organisaatiokohtainen toiminnanohjaus, jota toteuttavat potilastiedon hallinta, sos. asiakastiedon hallinta ja erilliset osajärjestelmät. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan tässä asiakas- ja potilasprosesseihin liittyvää toiminnanohjausta, ei esim. talous- ja henkilöstöhallintoa. Potilastiedon hallinta. Terveydenhuollon potilastiedon hallinta. Sisältää terveydenhuollon tehtävistä riippuvaisen toiminnanohjauksen, joka puolestaan tukeutuu yhteiseen toiminnanohjaukseen. Sos. asiakastiedon hallinta. Sosiaalihuollon asiakastiedon ja asiakasasiakirjojen hallinta. Sisältää sosiaalihuollon tehtävistä riippuvaisen toiminnanohjauksen, joka puolestaan tukeutuu yhteiseen toiminnanohjaukseen.

Integraatioalustat/väylät Skenaario 1: sosiaalija terveydenhuollon yhteinen suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta ja toiminnanohjaus (sote-ydin) Valtakunnalliset ja alueelliset palvelut Potilastietojen ja asiakastietojen jakaminen ja yhteiskäyttö, suostumukset ja kiellot, tunnistaminen, käyttövaltuuksien hallinta, Asiakkaan perustietojen ja yhteystietojen hallinta Suostumusten ja kieltojen hallinta Palvelukokonaisuuksien hallinta Asiakkuustietojen hallinta Terveys-, hoito- ja palvelusuunnitelmien hallinta Suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta Työjonojen / jonojen hallinta Resurssien hallinta, varaus ja optimointi Lähetteiden ja konsultaatioiden hallinta Tutkimuspyynnöt Tilausten hallinta Tutkimustulosten hallinta Tietopyyntöjen hallinta Johto Yhteinen toiminnanohjaus eresepti Potilas-/hoitokertomus Riskitietojen hallinta Lääkitystietojen hallinta Sosiaalihuollon todistukset ja lausunnot Hakemusten vastaanotto/käsittely/ päätösten valm Diagnoositietojen hallinta Kliinisen päätöksenteon tuki Asiakkaan terveyden tilannekuva Terveydenhuollon todistukset ja lausunnot Asiakaskertomus ja asiakasasiakirjat Etuisuuksien perinnän hallinta Potilastiedon hallinta Sos. asiakastiedon hallinta Anestesia ja tehohoito Leikkaus-toiminta Suun terveydenhuolto Omaishoidon tuki Lastensuojelu Omahoito Syöpähoito Elinsiirto-toiminta Kuntoutus Vammaispalvelut Työllistymisen tukeminen Asiointi Synnytys-osasto Ensihoito Sosiaalinen luototus TH-ammattilaiset TH-ammattilaiset, erilliset osajärjestelmät SOS-ammattilaiset, erilliset osajärjestelmät SOS-ammattilaiset Kansalaiset Kuva. Arkkitehtuuriskenaario 1, sosiaalija terveydenhuollon yhteinen suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta ja toiminnanohjaus (sote-ydin) Potilasturvallisuuden kannalta keskeiset toiminnot ja tiedot on arkkitehtuuriskenaariossa koottu potilastiedon hallinnan komponenttiin. Toimintoihin ja tietoihin ei näin kohdistu hajauttamiseen ja integraatioihin liittyviä riskejä, jotka poikkeustilanteissa voisivat vaarantaa potilasturvallisuuden. Arkkitehtuuriskenaario 2 on erilliset sosiaalija terveydenhuollon ytimet, joissa tiiviisti integroitu kertomusosuus. Skenaariossa on tunnistettu seuraavat komponentit: Terveydenhuollon ydin, johon tukeutuvat toiminnassaan paitsi terveydenhuolto, myös sitä lähellä oleva sosiaalihuollon toiminta (kotihoito, vanhuspalvelut, päihdehuolto, vammaispalvelut, terveyssosiaalityö). o Terveydenhuollon suunnitelma- ja asiakkuustiedon hallinta. o Terveydenhuollon toiminnanohjaus o Potilastiedon hallinta. Sosiaalihuollon ydin, johon tukeutuvat toiminnassaan muu sosiaalihuollon toiminta. o Sosiaalihuollon suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta. o Sosiaalihuollon toiminnanohjaus.

Integraatioalustat/väylät o Sos. asiakastiedon hallinta. Skenaario 2: erilliset sosiaalija terveydenhuollon ytimet, joissa tiiviisti integroitu kertomusosuus Valtakunnalliset ja alueelliset palvelut Potilastietojen ja asiakastietojen jakaminen ja yhteiskäyttö, suostumukset ja kiellot, tunnistaminen, käyttövaltuuksien hallinta, Asiakkaan perustietojen ja yhteystietojen hallinta Työjonojen / jonojen hallinta Tilausten hallinta Asiakkaan perustietojen ja yhteystietojen hallinta Työjonojen / jonojen hallinta Suostumusten ja kieltojen hallinta Resurssien hallinta, varaus ja optimointi Tutkimustulosten hallinta Suostumusten ja kieltojen hallinta Tilausten hallinta Palvelukokonaisuuksien hallinta Lähetteiden ja konsultaatioiden hallinta Tietopyyntöjen hallinta Palvelukokonaisuuksien hallinta Resurssien hallinta, varaus ja optimointi Asiakkuustietojen hallinta Tutkimuspyynnöt Asiakkuustietojen hallinta Tietopyyntöjen hallinta Terveys- ja hoitosuunnitelman hallinta Sosiaalihuollon palvelusuunnitelmie n hallinta Suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta Toiminnanohjaus Suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinta Toiminnanohjaus eresepti Potilas-/ hoitokertomus Riskitietojen hallinta Lääkitystietojen hallinta Sosiaalihuollon todistukset ja lausunnot Hakemusten vastaanotto/käsittely/ päätösten valm Diagnoositietojen hallinta Kliinisen päätöksenteon tuki Asiakkaan terveyden tilannekuva Terveydenhuollon todistukset ja lausunnot Asiakaskertomus ja asiakasasiakirjat Etuisuuksien perinnän hallinta Potilastiedon hallinta Sos. asiakastiedon hallinta Anestesia ja tehohoito Leikkaustoiminta Ensihoito Suun terveydenhuolto Synnytysosasto Lastensuojelu Syöpähoito Kuntoutus Elinsiirtotoiminta Vammaispalvelut Työllistymisen tukeminen Omaishoidon tuki Sosiaalinen luototus Omahoito Asiointi Kansalaiset SOS-ammattilaiset TH-ammattilaiset TH-ammattilaiset, erilliset osajärjestelmät SOS-ammattilaiset, erilliset osajärjestelmät Kuva. Arkkitehtuuriskenaario 2, erilliset sosiaalija terveydenhuollon ytimet, joissa tiiviisti integroitu kertomusosuus Potilasturvallisuuden kannalta keskeiset toiminnot ja tiedot on arkkitehtuuriskenaariossa koottu potilastiedon hallinnan komponenttiin samalla tavalla kuin skenaariossa 1. Arkkitehtuuriskenaarioihin sisältyvät tietojärjestelmäpalvelut on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. 6.4.3. Erilliset osajärjestelmät Erillisellä osajärjestelmällä tarkoitetaan asiakas- ja potilastietojärjestelmien arkkitehtuurissa tietojärjestelmäkomponenttia, joka toteuttaa tietyn (toiminnallisen) palvelun tai tehtävän vaatimaa erityistoiminnallisuutta, on itsenäisesti käyttöönotettavissa ja korvattavissa sekä integroituu pääjärjestelmiin ja käyttää niiden tarjoamia yhteisiä tietojärjestelmäpalveluita. Nykytilanteessa puhutaan usein erillisjärjestelmistä. Erilliset osajärjärjestelmät toteutetaan tyypillisimmin hankkimalla

tarkoitukseen erikoistunut tietojärjestelmäratkaisu (joita on useimmiten tarjolla), mutta ne voidaan toteuttaa myös mm. pääjärjestelmän konfiguroitavalla moduulilla. Erillisen osajärjestelmään perustuvaan ratkaisuun voidaan päätyä arvioimalla mm. seuraavia kriteerejä: Toiminnalliset tarpeet Kriittisyys, korkeat vaatimukset toimintavarmuudelle Muutosten ja ketteryyden tarve, esim. hoitomuotojen ja teknologian kehittyessä Markkinoilla oleva tarjonta Tietojärjestelmätoimittajilta edellytettävä vastuu, esim. sertifiointivaatimukset Erilliset osajärjestelmät integroidaan osaksi pääjärjestelmiä, joiden yhteisiä tietojärjestelmäpalveluja ne käyttävät. Näin varmistetaan, että keskeisten tietojen eheys ja käytettävyys organisaatiorajojen yli säilyy sekä mahdollistetaan organisaatiorajojen ylittävien asiakaspolkujen/- prosessien hallinta ja johtaminen. Integraatiorajapinnat määritellään, ja ne ovat avoimia ja standardoituja. Rajapintojen standardointityön toteuttaminen on kuvattu tämän dokumentin aikaisemmassa kohdassa (ks. 6.4.1). Viitearkkitehtuurityön aikana on tunnistettu ehdokkaita erillisiksi osajärjestelmiksi. Seuraavat palvelut/tehtävät on mm. kyselytutkimuksessa nostettu todennäköisiksi erillisten osajärjestelmien toteuttamiskohteiksi: Anestesia ja tehohoito Leikkaustoiminta Suun terveydenhuollon palvelut Ensihoito Synnytysosastot Syöpähoito Kuntoutus Lastensuojelu Elinsiirtotoiminta Vammaispalvelut Työllistymisen tukeminen Omaishoidon tuki Sosiaalinen luototus 6.4.4. Käyttötapaukset ja käyttötavat Arkkitehtuuriperiaatteiden mukaisesti kehitettävien tietojärjestelmäratkaisujen tulee palvella ja helpottaa ammattihenkilöstön työtä. Arkkitehtuuriperiaatteen toteuttamisessa järjestelmien käytettävyys on keskeisessä asemassa. Nykyisenkaltaisesta useiden eri järjestelmien ja käyttöliittymien muodostama sekalainen kokonaisuus pyritään korvaamaan yhdistämällä kaikki ammattilaisen tarvitsemat toiminnot lähtökohtaisesti yhteen käyttöliittymään ja työpöytäratkaisuun. Arkkitehtuuriperiaatteiden mukaisesti tietojärjestelmäratkaisujen käyttö erilaisilla päätelaitteilla tulee olla mahdollista. Työn liikkuvuuden lisääntyessä ammattilaiset tarvitsevat työssään laajenevaa joukkoa erilaisia mobiilipäätelaitteita (tabletit, älypuhelimet, jne.). Tietojärjestelmäratkaisujen tulee tukea tätä laajaa päätelaitteiden kirjoa siten, että kussakin käyttötilanteessa on käytettävissä paras mahdollinen ratkaisu. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus työmarkkinoilla on lisääntynyt. Ammattilaiset siirtyvät aiempaa enemmän eri työnantajien ja sosiaalija terveydenhuollon yksiköiden välillä. Sijaisjärjestelyt ja muun väliaikaisen työvoiman käyttö on lisääntynyt. Tietojärjestelmäratkaisujen

tulee tukea tätä kehitystä tarjoamalla ammattilaisten käyttöön helppokäyttöiset, nopeasti opittavat ja mahdollisuuksien mukaan toimintalogiikaltaan samankaltaiset käyttöliittymät. Arkkitehtuuriskenaarioiden kuvauksia tukemaan on tässä kuvattu asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttötavat keskeisten käyttäjäryhmien näkökulmasta. Käyttäjäryhmät on esitelty alla olevassa kuvassa. Kuva. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien keskeiset käyttäjäryhmät Lähtökohtana käyttötapauksille on, että ammattilainen käyttää yhdessä käyttötilanteessa vain yhtä käyttöliittymää. Esim. terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolla käytetään yhtä potilastiedon hallinnan tietojärjestelmäkomponentin tarjoamaa käyttöliittymää. Tietojärjestelmä yhdistelee näkymään tarvittavat tiedot ja toiminnallisuudet toiminnanohjauksen sekä suunnitelma- ja asiakkuustietojen komponenteista. Vastaavalla tavalla esim. suun terveydenhuollossa työskentelevä ammattilainen käyttää yhdessä käyttötilanteessa vain suun terveydenhuollon erillistä osajärjestelmää, jonka käyttöliittymään tietojärjestelmä yhdistelee tarvittavat tiedot (esim. potilas- ja asiakastiedot, suunnitelmat, resurssitiedot) yhteisiä komponentteja käyttämällä. Suurin osa TH-ammattilaisista käyttää potilastiedon hallinnan tietojärjestelmäkomponentin tarjoamaa käyttöliittymää. Käyttöliittymään sisällytetään integroimalla mm. sosiaalipalveluiden kanssa yhteisiä suunnitelma- ja asiakkuustietoja ja toiminnanohjauksen tietoa. Integraatio on voi olla osin toteutettu ns. työpöytäintegraationa. Mm. tiettyjen erityisalojen TH-ammattilaiset käyttävät tiettyyn toimintoon/palveluun erikoistuneita tietojärjestelmiä (erillinen osajärjestelmä), jotka hyödyntävät muiden järjestelmäkomponenttien yhteiskäyttöisiä palveluita (mm. toiminnanohjaus). Kaikki toiminnot on integroitu erillisen osajärjestelmän käyttöliittymään, osin ns. työpöytäintegraationa. Suurin osa SOS-ammattilaisista käyttää sos. asiakastiedon hallinnan tietojärjestelmäkomponentin tarjoamaa käyttöliittymää. Käyttöliittymään sisällytetään integroimalla mm. terveydenhuollon kanssa yhteisiä suunnitelma- ja asiakkuustietoja ja toiminnanohjauksen tietoa. Integraatio on voi olla osin toteutettu ns. työpöytäintegraationa. Osa SOS-ammattilaisista hyödyntää tiettyyn toimintoon/palveluun erikoistuneita tietojärjestelmiä (erilliset osajärjestelmät), jotka hyödyntävät muiden järjestelmäkompoenttien yhteiskäyttöisiä palveluita (mm. toiminnanohjaus), Kaikki toiminnot on integroitu erillisen osajärjestelmän käyttöliittymään, osin ns. työpöytäintegraationa. Kansalaiset käyttävät asiointikanaviin julkaistuja palveluita, jotka hyödyntävät saumattomasti taustalla olevien järjestelmäkomponenttien palveluita Johto (ja muut tukitehtäviin osallistuvat) käyttävät toiminnanohjauksen ja suunnitelma- ja asiakkuustietojen hallinnan tietojärjestelmäkomponentteja. Johtamiseen tarvittavat tietojärjestelmätuen tarpeet toteutetaan toiminnanohjauksella sekä suunnitelma- ja asiakkuusitietojen hallinnalla.

6.4.5. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien toteuttamisyhteistyö Suositeltavat asiakas- ja potilastietojärjestelmien toteuttamistasot on kuvattu alla olevassa kuvassa. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien ydin ja siihen kuuluvat yhteiset tai yhteiskäyttöiset tietojärjestelmäpalvelut toteutetaan ensisijaisesti shp-/sote-alueen tasolla. Useissa tapauksissa tämä tarkoittaa nykyjärjestelmien konsolidointia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Erillisten osajärjestelmien toteuttamisessa on tarkoituksenmukaista toimia shp-/sote-alueita laajemmassa yhteistyössä. Yhteistyö voidaan toteuttaa joko ERVA- tai valtakunnallisella tasolla. Yhteistyön muodot voivat vaihdella yhteisistä järjestelmistä hankintayhteistyöhön. Kuva. Asiakas- potilastietojärjestelmien toteuttamisyhteistyön tasot 6.5. Tiedolla johtamisen arkkitehtuuri erillinen dokumentti valmistuu myöhemmin 6.6. Tietovirrat, integraatiomalli ja rajapinnat Tietovirrat kuvaavat, miten keskeiset tiedot liikkuvat loogisen tietojärjestelmäjäsennyksen elementtien välillä. Tietovirtoja on tunnistettu päätietoryhmittäin. Tietovirtatarkastelu on rajattu organisaatio sisäiseen (erityisesti potilas- ja asiakastietojärjestelmien muodostama kokonaisuus) ja samalla alueella toimivien julkisten organisaatioiden väliseen. Scopen ulkopuolisia tietoviroja (alueiden rajat ylittävät, yksityinen sektori) on kuvattu THL:n sosiaalija terveydenhuollon valtakun-