Vastaanottaja Ilmatar Raasepori Oy Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä 27.9.2012 ILMATAR RAASEPORI OY GUMBÖLEBERGETIN LEPAKKOSELVITYS
ILMATAR RAASEPORI OY GUMBÖLEBERGETIN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä 27.9.2012 Laatija Tarkastaja Kuvaus Kansikuva Satu Laitinen Kirsi Lehtinen Raaseporin Gumbölebergetin tuulivoimapuistoalueen lepakkoselvitys Gumbölebergetin pohjoisrinteen louhikkoa ja kuusikkoa Viite 82142499 Ramboll Niemenkatu 73 15140 Lahti www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. ALUEEN YLEISKUVAUS 1 3. YLEISTÄ LEPAKOISTA 3 3.1 Suomen lepakot 3 3.2 Lepakoiden suojelu 3 3.3 Lepakot ja tuulivoima 3 4. MENETELMÄT 4 4.1 Detektorien sijoituspaikat 6 5. TULOKSET 7 6. JOHTOPÄÄTÖKSET 9 7. LÄHTEET 10
1 1. JOHDANTO Tämä lepakkoselvitys on tehty täydentämään Ramboll Finland Oy:n tekemää ympäristöselvitystä (2012), joka koskee Ilmatar Raasepori Oy:n Raaseporin Gumbölebergetin tuulivoimahanketta. Alustavasti hankealueella ollaan suunnittelemassa viittä 2 MW:n tuulivoimalaa, joiden napakorkeus on noin 100 metriä maan pinnasta ja roottorin halkaisija noin 90-100 metriä. Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö suunnittelualueella lepakoita tai lepakoille tärkeitä lisääntymis- ja levähdysalueita tai ruokailualueita. Selvitys on tehty Ilmatar Raasepori Oy:n tilauksesta ja sen on laatinut FM, biologi ja luontokartoittajaopiskelija Satu Laitinen Ramboll Finland Oy:stä. 2. ALUEEN YLEISKUVAUS Hankealueen koko on noin 213 hehtaaria ja se sijaitsee kantatie nro 52:n varrella noin 15 kilometriä Tammisaaresta Perniöön päin (kuva 2-1). Hankealue on suurimmaksi osaksi metsätalouskäytössä. Alueella sijaitseva Gumböleberget on melko laaja yhtenäinen kallioalue, jolla kasvaa harvaa ikääntynyttä männikköä ja jolla on siellä täällä pieniä luonnontilaisia rämelaikkuja. Gumbölebergetiä ympäröivän alueen metsätyypit ovat suurimmaksi osaksi kuivan, kuivahkon ja tuoreen kankaan männiköitä ja mänty-kuusisekametsiä. Varttunutta kuusikkoa on hieman Gumbölebergetin pohjoisrinteessä sekä alueen itäosassa. Metsät ovat pääosin harvennettua eri-ikäistä talousmetsää. Avohakkuita on muutama. Hankealueen vesistöistä Storträsk on melko karu, kirkasvetinen järvi, ja Lillträsk ja molemmat Småträskenit suoreunaisia lampia. Alueen lounaisosassa on linkkimasto ja Gumbölebergetin itäpuolella kaksi metsäautotietä. Aluetta ympäröivät talousmetsät ja Svenskbyn peltoaukea.
Kuva 2-1. Suunnittelualueen sijainti ja rajaus. 2
3 3. YLEISTÄ LEPAKOISTA 3.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 3.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 3.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta.
4 4. MENETELMÄT Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, jonka perusteella suurin osa lajeista voidaan määrittää. Joillakin lähisukuisilla lajeilla, kuten siipoilla, äänet muistuttavat usein suuresti toisiaan, ja esimerkiksi viiksisiippa ja isoviiksisiippa on mahdollista erottaa vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Lepakkokartoituksessa käytettiin Batcorder 2.0- lepakkodetektoria, joka tunnistaa ja nauhoittaa automaattisesti lepakoiden käyttämiä ultraääniä, sekä kahta Batbox Griffin detektoria. Batbox Griffin detektorit muuntavat lepakoiden äänet ihmiskorvin kuultaviksi ja niillä voi nauhoittaa ääniä manuaalisesti, tai detektorit voi ajastaa ja jättää passiivisesti nauhoittamaan. Detektoreilla nauhoitetut äänet analysoitiin BatIdent ja BatScantietokoneohjelmien avulla. Gumbölebergetin selvitysalueella selvitettiin lepakoiden esiintymistä kolmena yönä, 29.6., 31.7. ja 28.8. Kesäkuussa tehtiin aktiivinen kartoitus eli alueella kuljettiin hitaasti jalkaisin toisen Batbox Griffin detektorin kanssa pysähtyen välillä kuuntelemaan lepakoille sopivilta vaikuttaviin paikkoihin. Kartoitusreitti suunniteltiin aiempien maastokäyntien sekä karttatarkastelun perusteella siten, että hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoille soveliaat ympäristöt tulivat kartoitetuiksi. Lepakoiden ääniä haettiin ja kuunneltiin taajuudella 20-50 khz, jolla suurin osa Suomessa esiintyvistä lepakoista saalistaa, ja nauhoitettiin kuultuja ääniä manuaalisesti. Myös elokuussa tehtiin aktiivinen kartoitus alkuyöstä. Heinäkuussa kartoitus tehtiin passiivisesti, eli kaikki kolme detektoria jätettiin yöksi nauhoittamaan paikkoihin, jotka vaikuttivat lepakoille sopivilta ympäristöiltä tai joissa lepakoita oli aiemmilla maastokäynneillä havaittu. Myös kesäkuussa jätettiin yksi ja elokuussa kaksi detektoria nauhoittamaan passiivisesti aktiivisen kartoituksen lisäksi. Detektorien sijoituspaikat sekä kesä- ja elokuussa kuljetut reitit on esitetty kartalla kuvassa 4-1. Paikat, joihin detektorit passiivisissa kartoituksissa sijoitettiin, on kuvailtu lyhyesti jäljempänä. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja päätettiin hieman ennen auringonnousua. Jätettynä ajastettuna nauhoittamaan Batbox Griffin detektorien muistikortit täyttyvät noin kolmessa tunnissa, joten niihin tallentuneet äänet ovat peräisin muutaman tunnin ajalta auringonlaskun jälkeen. Kartoitukset tehtiin poutaisina ja kohtuullisen tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Lepakoiden ruokailuun ja levähtämiseen käyttämien alueiden luokittelussa on käytetty seuraavaa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosittelemaa luokittelua: Luokka I: Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue.
Kuva 4-1. Aktiivisissa kartoituksissa kuljetut reitit sekä passiivisissa kartoituksissa nauhoittamaan jätettyjen detektorien paikat. BC = Batcorder 2.0, G = Batbox Griffin. 5
6 4.1 Detektorien sijoituspaikat Kesäkuussa Batcorder-detektori jätettiin nauhoittamaan Gumbölebergetin pohjoisrinteen jyrkänteeseen. Paikalla on isoja lohkareita ja kallionkoloissa mahdollisesti lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja. Paikan puusto on varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa haapaa ja koivua sekapuuna. Karun Storträskin ranta on noin sadan metrin päässä. Heinäkuussa Batcorder-detektori jätettiin nauhoittamaan rehevän hakkuuaukon laitaan, jossa kasvaa muutamia varttuneita haapoja mäntyjen joukossa. Hakkuuaukko viettää kohti kosteaa painannetta, jossa kasvaa tervaleppää ja kuusta. Toinen Batbox Griffin (G1) sijoitettiin alueen itäosaan matalahkolle jyrkänteelle, jossa kasvaa nuorta sekapuustoa ja alempana kasvatuskuusikkoa. Toinen Batbox Griffin (G2) jätettiin Storträskin rantaan lahdenpoukamaan, hakkuuaukon reunaan, paikalle jossa kasvaa nuorta lehtipuustoa. Elokuussa Batcorder jätettiin selvitysalueen eteläpuolella sijaitsevan pellon reunaan. Paikalla on vanhoja latorakennuksia ja varttuneita lehtipuita. Rakennuksissa on mahdollisesti lepakoiden päiväpiilopaikkoja. Toinen Batbox Griffin (G1) jätettiin Gumbölebergetin pohjoisrinteen jyrkänteeseen, lähelle paikkaa jossa kesäkuussa oli yksi detektori. Toisen Batbox Griffin detektorin (G2) kanssa tehtiin alkuyöstä aktiivinen kartoitus ja loppuajaksi se sijoitettiin Småträskenien rantaan. Småträskenit ovat suorantaisia lampia, joiden ympärillä kasvaa kuusta ja mäntyä sekä koivua ja pajuja sekapuuna.
7 5. TULOKSET Kartoitusalueella havaittujen lepakoiden lukumäärät lajeittain on esitetty taulukoissa 5-1 ja 5-2. Taulukoissa ei ole mukana niitä äänihavaintoja lepakoista, jotka olivat liian lyhytkestoisia tunnistettavaksi ja joita tallentuu detektoriin lepakoiden nopeista ylilennoista. Detektorien nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Yhdeksi havainnoksi tulkittiin tässä kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista tehdyt havainnot. Kaikkiaan lepakoita havaittiin selvitysalueella kohtalaisia määriä. Suurin osa havainnoista koski pohjanlepakkoa, josta tehtiin yhteensä 69 havaintoa. Vesisiipasta tehtiin 30 havaintoa, viiksi/isoviiksisiipasta 25 havaintoa ja määrittämättömästä siippalajista 17 havaintoa. Lepakoita esiintyi eri puolilla selvitysaluetta ja runsaimmin havaintoja tuli Gumbölebergetin pohjoisrinteen kuusikosta ja Storträskin rannasta, joissa liikkui kaikilla kolmella kartoituskerralla pohjanlepakoita ja kesä-heinäkuussa lisäksi siippoja. Kartta havainnoista on esitetty kuvassa 5-1. Taulukko 5-1. Aktiivisissa kartoituksissa tehdyt havainnot. Laji/Pvm 29.6. 28.8. Yhteensä Pohjanlepakko 2 5 7 Siippalaji 4 9 13 Taulukko 5-2. Passiivissa kartoituksissa tehdyt havainnot. Detektorien paikat on esitetty kartalla kuvassa 4-1. BC = Batcorder 2.0, G = Batbox Griffin. Pvm 29.6. 31.7. 28.8. Laji/Detektori BC BC G1 G2 BC* G1 G2 Yhteensä Pohjanlepakko 2 17 10 25-6 2 62 Vesisiippa - - - 30 - - - 30 Viiksi/isoviiksisiippa 23 2 - - - - - 25 Siippalaji - - 4 - - - - 4 *detektorissa todennäköisesti tekninen häiriö alkuyöstä Kesäkuussa aktiivisessa kartoituksessa siippalajista tuli havaintoja Gumbölebergetin pohjoisrinteen kuusikosta ja pohjanlepakosta viereisen Lillträskin rannasta. Pohjoisrinteeseen nauhoittamaan jätettyyn detektoriin kertyi useita havaintoja viiksi/isoviiksisiipasta ja kaksi pohjanlepakosta. Heinäkuun passiivisessa kartoituksessa kaikkiin kolmeen detektoriin kertyi useita havaintoja pohjanlepakosta. Hakkuuaukon reunaan sekä matalalle jyrkänteelle nauhoittamaan jätettyyn detektoriin tuli lisäksi muutamia havaintoja siippalajeista. Storträskin rannalle sijoitettuun detektoriin kertyi pohjanlepakon lisäksi useita havaintoja vesisiipasta. Elokuussa aktiivisen kartoituksen yhteydessä havaittiin pohjanlepakko muutaman kerran metsäautotien varresta ja kerran kallioalueella sijaitsevan rämeen läheltä, läheltä suunnitellun voimalan 2 sijoituspaikkaa. Siippalajista tuli muutama havainto saman suon ympäristöstä ja alueen kaakkoiskulman heinikkoisen, kostean, metsitetyn pellon reunalta. Pohjoisjyrkänteeseen sijoitettuun detektoriin kertyi muutama pohjanlepakkohavainto. Småträskeneiden rantaan loppuyöksi sijoitettuun detektoriin tuli kaksi pohjanlepakkohavaintoa. Latojen lähelle sijoitettuun detektoriin ei kertynyt lepakkohavaintoja, detektorissa oli todennäköisesti tekninen häiriö alkuyöstä.
Kuva 5-1. Lepakoista selvitysalueella tehdyt havainnot sekä III-luokan alueiden rajaus. Ympyrällä merkityt havainnot on tehty aktiivisten kartoitusten yhteydessä, kolmiolla merkityt passiivissa kartoituksissa, jolloin detektorit on jätetty yöksi yhteen paikkaan nauhoittamaan. 8
9 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnittelualue koostuu melko laajasta yhtenäisestä kallioalueesta, jolla kasvaa harvaa ikääntynyttä männikköä, sekä sitä ympäröivistä, metsätalouskäytössä olevista seka- ja kuusimetsien alueista ja pienvesistöistä. Lepakot suosivat alueita, joissa on varttuneita lehtipuita, avoimia paikkoja, rantametsiköitä ja vesistöjä saalistusympäristöksi sekä kolopuita tai sopivia rakennuksia päiväpiiloiksi ja lisääntymispaikoiksi. Selvitysalueella on jonkin verran tällaista ympäristöä ja lepakoita havaittiin kohtalaisia määriä eri puolilla selvitysaluetta. Lepakot saalistavat alueen vesistöjen ja kosteikkojen ympäristössä, sekametsissä, hakkuuaukeilla ja alueen kaakkoiskulmassa sijaitsevan heinäisen, metsitetyn pellon ympäristössä. Alueen mäntyvaltaisissa metsissä lepakoita liikkuu vähemmän. Suurin osa havainnoista tuli Storträskin rannalta ja Gumbölebergetin pohjoisrinteen kuusisekametsästä. Muutama siippa- ja yksi pohjanlepakkohavainto saatiin elokuussa kituliasta puuta kasvavan rämealueen ympäristöstä kallioalueelta, läheltä voimalan 2 sijoituspaikkaa. Muut suunnitellut voimalat sijoittuvat kuiviin ympäristöihin ja korkeille paikoille kallioiden ja kangasmetsien alueille, missä lepakot liikkuvat vähemmän. Storträskin ja rämeen ympäristö voidaan luokitella lepakoiden käyttämäksi III-luokan alueeksi (alueella liikkuu lepakoita mutta havaittu yksilö- ja lajimäärä on pienehkö) (kuva 5-1). Kaikki alueella havaitut, määritetyt lajit on luokiteltu elinvoimaisiksi. Lisääntymis- tai levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita ei selvityksen yhteydessä havaittu. Gumbölebergetin pohjoisjyrkänteen lohkareikossa on kuitenkin koloja, jotka potentiaalisesti soveltuvat lepakoiden päiväpiiloiksi. Kesäkuussa siipat liikkuivat tällä alueella läpi yön hämärän tulosta sarastukseen. Toinen paikka lähialueella, jossa voi olla lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja, on alueen etelä- ja länsipuolella sijaitsevan peltoaukean reunoilla sijaitsevat lato- ja muut rakennukset. Myös lähimmät laajemmat lepakoiden saalistusalueet sijaitsevat luultavasti kyseisen peltoaukean ympäristössä. Siirtymiseen lepakot mahdollisesti jonkin verran käyttävät Gumbölebergetiä ympäröiviä notkelmia ja vesistöjen rantoja. Lahdessa 27. päivänä syyskuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Satu Laitinen FM, biologi Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö
10 7. LÄHTEET Lappalainen, M. 2002. Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Ramboll Finland Oy 2012: Gumbölebergetin (Raasepori) tuulivoimahanke Ympäristöselvitys. Ilmatar Raasepori Oy. 22 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C. 2008. Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: http://www.eurobats.org/publications/publication%20series/pubseries_no3_english.pdf Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. (http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf) Viitattu 17.9.2012.