Professori Pirkko Oittinen

Saara Suni PAINOTUOTTEEN INFORMAATION PÄIVITTÄMINEN RINNAKKAISEN NÄYTÖN AVULLA Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomiinsinöörin tutkintoa varten Espoossa 02.05.2005. Valvoja Professori Pirkko Oittinen Ohjaaja DI Henri Ståhl

TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Saara Suni Työn nimi: Painotuotteen information päivittäminen rinnakkaisen näytön avulla Päivämäärä: 02.05.2005 Sivumäärä: 71+11 Osasto, professuuri Automaatio- ja systeemitekniikan osasto AS-75 Viestintätekniikka Työn valvoja Professori Pirkko Oittinen Työn ohjaaja DI Henri Ståhl Tässä työssä tutkitaan näytön ja sanomalehden rinnakkaista käyttöä siten, että näytön avulla päivitetään sanomalehden informaatiota. Lukeminen eri pinnoilta tapahtuu vuorotellen ja näytöllä oleva informaatio tukee sanomalehden lukuprosessia. Työssä tutkitaan järjestelyä, jossa paperisessa sanomalehdessä on merkkejä, jotka osoittavat lisätietoa olevan saatavilla. Lukija ilmaisee halunsa lisätiedolle merkin avulla ja prosessin lopputuloksena sanomalehden lukupaikassa olevalle lisätietonäytölle ilmestyy haluttu lisätieto. Lisätietonäyttö toteutetaan tässä työssä sanomalehden viereen heijastettavana projektionäyttönä. Tämänlainen sähköisen ja painetun median yhdistävä ratkaisu saa tässä työssä nimekseen hybridilehti. Työn kirjallisuusosiossa tutkittiin luettavuutta sekä paperin ja näyttöjen erilaisia ominaisuuksia. Lisäksi tutustuttiin eri näyttötekniikoihin, käytettävyyteen, erilaisiin lukutapoihin ja sanomalehden lukemisen teoriaan. Kokeellisen osan esitutkimuksena rakennettiin projektionäyttö, jonka avulla lisätietonäyttöpinta voidaan heijastaa pöytäpinnalle sanomalehden viereen. Kokeellisessa osassa koehenkilötesteissä projektionäytön luettavuutta verrattiin paperilta ja litteältä tietokoneen näytöltä lukemiseen. Luettavuuskokeessa mitattiin koehenkilön käyttämä lukuaika sekä tekstistä havaittujen kirjoitusvirheiden määrä kullakin lukupinnalla. Saaduista tuloksista määriteltiin, onko projektionäytöltä lukeminen samaa tasoa LCD-näytöltä lukemisen kanssa sekä miten projektionäytön luettavuus on paperin luettavuuteen verrattuna. Hybridilehtikokeissa koehenkilötesteillä kartoitettiin myös sanomalehden, lisätietolinkkien ja projektionäytön avulla toteutetun lisätietonäytön yhteistyön toimivuutta ja mielekkyyttä. Koehenkilöiltä kysyttiin mielipiteitä kyseisestä järjestelystä, lisätietojen mielekkyydestä sekä kehitysehdotuksia järjestelmälle ja lisätietosisällölle. Tulokseksi saatiin, että projektionäyttö soveltuu lisätietonäytöksi hyvin sekä tietoa siitä, minkätyyppistä lisätietoa hybridilehtisovellukseen kannattaa sijoittaa.

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY ABSTRACT OF MASTER S THESIS Author: Saara Suni Title of the Thesis: Updating print media content with a parallel display Date: 02.05.2005 Number of pages: 71+11 Department, Professorship Department of Automation and Systems Technology AS-75 Media Technology Supervisor Professor Pirkko Oittinen Instructor MSc Henri Ståhl In this thesis the parallel use of a newspaper and a display, with the display working as a updating tool for the printed content, is studied. The information displayed on the display supports the printed content. In this thesis the focus is to study a system, where there are special links printed in the newspaper informing of the existence of additional information. The reader uses these links to inform the system of the need for additional information and as a result, the requested information is displayed on a parallel display at the newspaper reading location. The parallel display technology used here is a projected display, projecting the information next to the newspaper on a table top. The depicted way of integrating print and electronic content is named hybrid newspaper in this thesis. The literature part of this thesis addressed readability issues and the comparison of different qualities of paper and displays. In addition, different display techniques, usability, reading habits and newspaper reading theory were discussed. A projector display was built as a preliminary project before beginning the actual experimental part of the thesis. In the first section of the experimental part user experiments were conducted to compare projector display readability to the readability of paper and a flat LCD monitor. The test users read a text from each display and counted the amount of typing errors they noticed. The reading time was also measured. Analyzing the obtained results it was determined whether the readability of a projected display is adequate for reading purposes and how the readability relates to the readability of paper. In the second section of the experimental part user experiments were used to study the use and practicality of a hybrid newspaper and a parallel projected display. Special attention was paid to how the cooperation between the newspaper and the display worked using the links and how the test users saw the system as a whole. General opinions on the system, such as what is good about it, what should be improved and what kind of content it should have were collected. The results show that a projector display is suitable for use as a parallel display device with a hybrid newspaper. Also suggestions on what kind of content to provide for the parallel display and the additional information service were obtained.

ALKUSANAT Haluan kiittää työni ohjaajaa, DI Henri Ståhlia, jonka rakentavat kommentit ja yksityiskohtaiset neuvot olivat suureksi avuksi työn joskus vaikeinakin hetkinä. Kiitokset professori Pirkko Oittiselle mielenkiintoisen aiheen tarjoamisesta ja työn tukemisesta koko prosessin ajan. Kiitokset Viestintätekniikan laboratorion henkilökunnalle hyvästä yhteishengestä ja kannustavasta työilmapiiristä. Lisäksi kiitokset kaikille koehenkilöille. Vanhemmilleni, perheelleni ja kavereilleni kiitokset tuesta ja ymmärtämisestä. Espoossa 02.05.2005 Saara Suni

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...1 2 LUETTAVUUS...3 2.1 Luettavuuden määrittäminen...3 2.1.1 Yleistä...3 2.1.2 Luettavuuden matemaattinen tarkastelu...3 2.1.3 Matemaattisen tarkastelun kritiikkiä...5 2.1.4 Luettavuuden eri tasot...6 2.2 Luettavuuden parametreja...7 2.2.1 Kirjasimen valinta...7 2.2.2 Kontrasti...8 2.2.3 Tekstin muotoilu...9 2.3 Painotuotteen ja näytön luettavuus...10 2.4 Näytön ja paperin luettavuuden vertailua...11 2.5 Lukutottumukset...12 2.5.1 Lukutavat...12 2.5.2 Paperisanomalehden lukeminen /Holmqvist/...13 2.5.3 Sähköisen sanomalehden lukeminen...13 2.6 Käytettävyys...14 2.6.1 Käytettävyyden määritelmä...14 2.6.2 Käytettävyyden testaaminen...14 2.7 Sukupuolen vaikutus lukukäyttäytymiseen ja median käyttöön...16 3 NÄYTTÖTEKNIIKAT...17 3.1 Paperi...17 3.2 Nestekidenäyttö...17 3.3 Projektionäyttö...18 3.4 Paperinkaltaiset näytöt...18 3.5 Paperin ja näytön ominaisuuksien yhdistäminen...20 3.5.1 Motivaatio näytön ja paperin yhdistämiselle...20 3.5.2 Yhdistämistapoja...20 3.5.3 Yhteistyön kehittäminen...21 4 RINNAKKAINEN LISÄTIETONÄYTTÖ JA PAPERISANOMALEHTI...22 4.1 Taustaa...22 4.2 Lisäinformaation tarve sanomalehdissä...22 4.3 Lisätietokategoriat...23 4.3.1 Taustatiedot...23 4.3.2 Täydentävät tiedot...23 4.3.3 Tunnelman luominen...23 4.4 Lisätietosovellusten testaaminen...24 i

5 KOEYMPÄRISTÖN SUUNNITTELU...25 5.1 Lähtökohta...25 5.2 Metodien valinta ja perusteet...25 5.3 Lukuasentotutkimus...26 5.3.1 Kokeen suorittaminen...26 5.3.2 Tutkimuksesta saatu informaatio...27 5.4 Projektionäytön rakentaminen...28 5.4.1 Käytännön toteutus...28 5.5 Koeympäristön tarpeet ja vaatimukset...29 5.5.1 Projektionäyttö...29 5.5.2 Käyttöliittymä...30 5.5.3 Pöytäpinta...31 5.5.4 Lukuasento...31 5.5.5 Ympäristön olosuhteet...32 5.5.6 Painotuote...32 6 KOASETELMA JA KOEHENKILÖTESTIT...34 6.1 Lähtökohdat...34 6.2 Laitteisto...34 6.3 Projektionäytön luettavuus...35 6.3.1 Tutkimusmenetelmät ja tehtävät...35 6.3.2 Kokeen kulku...36 6.3.3 Materiaali...37 6.4 Hybridilehti ja lisätietopalvelut...38 6.4.1 Koeasetelma...38 6.4.2 Tutkimusmenetelmät ja kokeen kulku...39 6.4.3 Materiaali...42 6.5 Koehenkilöiden valinta...43 7 TULOKSET JA ANALYYSI...44 7.1 Projektionäytön luettavuus...44 7.1.1 Mitatut lukuajat ja havaitut virheet...44 7.1.2 Lukuajan vaikutus havaittujen virheiden määrään...45 7.1.3 Erot lukupintojen välillä...47 7.1.4 Erot tekstien välillä...51 7.2 Suulliset kyselyt...52 7.3 Hybridilehtikokeet...52 7.3.1 Koejärjestelyjen toimivuus...52 7.3.2 Sovelluskohtaiset vaihtoehtokysymykset...53 7.3.3 Projektionäyttöä koskevat väittämät...55 7.3.4 Erot miesten ja naisten välillä...56 7.3.5 Avoimet kysymykset projektionäytön käytöstä ja lisätietopalvelusta...57 7.4 Taustatiedot ja paperisanomalehtien lukutottumukset...58 ii

8 LOPPUPÄÄTELMÄT...63 8.1 Projektionäytön luettavuus...63 8.2 Hybridilehtikokeet...63 9 YHTEENVETO...65 10 LÄHDELUETTELO...67 LIITE 1 Luettavuuskokeen tekstit...72 LIITE 2 Luettavuuskokeen koeasetelma...75 LIITE 3 Luettavuuskokeen koetulokset teksteittäin...76 LIITE 4 Tulokset hybridilehtikokeen kyselylomakkeista...79 LIITE 5 Hybridilehtikokeessa käytetty kysymyslomake...80 iii

1 1 JOHDANTO Visioita toimistotyöstä ilman paperia ja paperin korvaamisesta sähköisillä dokumenteilla on esitetty sähköisten dokumenttien kehittyessä ja yleistyessä. Nämä visiot eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Luettavuusominaisuuksiltaan paperi on sähköisiä dokumentteja parempi. Käyttöliittymänä paperi on tuttu ja sen käyttö on opittu jo lapsena. Paperin heikkoutena on tiedon huono päivitettävyys. Näytöllä luettavuus on tietyin osin heikompaa, mutta näytön vahva puoli on informaation helppo päivittäminen. Sähköinen paperi, toiselta nimeltään paperinkaltainen näyttö, pyrkii yhdistämään näytön ja paperin hyvät ominaisuudet, mutta tekniikka on melko tuore ja ei vielä suuren yleisön tiedossa. Paperin korvaajaksi ei paperinkaltaisista näytöistä vielä tällä hetkellä ole. Hyvien luettavuusominaisuuksien yhdistäminen voi myös tapahtua medioiden rinnakkaisella käytöllä. Tällöin yhtäaikaisessa käytössä ovat sekä paperinen painotuote sekä sähköistä sisältöä esittävä näyttö. Lukeminen eri pinnoilta tapahtuu vuorotellen ja näytöllä esitettävä sähköinen sisältö tukee paperidokumentilla esitettyä tietoa. Sähköisten dokumenttien vallankumouksen epäonnistuminen näkyy hyvin sanomalehtien yhteydessä. Vaikka sanomalehdet ovatkin jo valjastaneet sähköisen median hyödykseen, ei paperinen sanomalehti ole häviämässä mihinkään. Sanomalehden lukemisella aamukahvipöydässä on vahva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Lehteä luetaan tiedon keräämisen lisäksi myös päivän avaavana tuttuna rituaalina. Paperisessa sanomalehdessä korostuu käyttöliittymän tuttuus. Lisäksi paperinen sanomalehti käyttöliittymänä tarjoaa etuja, joita ei sähköisessä mediassa voida saavuttaa. Paperi on muista poiketen myös kolmiulotteinen käyttöliittymä, esimerkiksi kääntämällä tietynpaksuisen sivunipun siirrytään haluttuun osioon sanomalehdessä. Sanomalehdessä ei myöskään tarvitse internetsivustoista tuttua navigointia. Esimerkiksi kun halutaan lukea urheilusivuilta tuoreimmat mäkihyppyuutiset, voidaan siirtyä sinne suoraan kääntämällä sopivalle sivulle. Sähköisessä sanomalehdessä saman uutisen löytäminen vaatisi todennäköisesti navigointia etusivulta urheilusivujen etusivulle ja sieltä mahdollisesti vielä mäkihyppyuutisten sivuille ennen halutun uutisen saavuttamista. Vaikka paperisen sanomalehden saa aamukahvipöytään ja uutiset ovat sillä hetkellä melko tuoreita, painoteknisistä syistä ei aamun lehteen saada kuitenkaan reaaliaikaisia uutisia. Sanomalehden tiedot päivittyvät vuorokauden välein, tosin joissain tapauksissa erillisen erikoispainoksen tekeminen on mahdollista. Verkkosivuillaan sanomalehti usein tarjoaa reaaliaikaista uutispalvelua, mutta aamukahvipöydästä ei yleensä nousta tarkistamaan uutispäivityksiä tai hankkimaan lisätietoa kesken lehden luvun. Tulevaisuuden kodeissa teknologiaa ei vierasteta ja teknologia on luonteva osa kodin arkisia tilanteita. Nykyisiä viestintätapoja yhdistellään erilaisiksi hybridimediaratkaisuiksi. Tulevaisuudessa hybridimedian arkipäiväistyessä myös keittiön pöytä voisi toimia hybridimediaalustana. Keittiön pöydälle voitaisiin tuoda tekniikkaa, joka tukee paperisen sanomalehden lukemista ja tarjoaa lisätietoa lehden sisällön tueksi. Tässä työssä etsitään arkielämään sopivaa toimintatapaa lisätietonäytön ja paperisen sanomalehden rinnakkaiseen käyttöön ja lisätietonäytön käyttämiseen sanomalehden informaation päivittämisessä. Erityisen mielenkiinnon kohteena tässä työssä on järjestely, jossa paperisanomalehden ja näytön

2 rinnakkainen käyttö on toteutettu painamalla paperisanomalehteen merkkejä, jotka osoittavat lisätietoa olevan saatavilla. Lukija ilmaisee halunsa lisätiedolle merkin avulla ja prosessin lopputuloksena sanomalehden lukupaikassa olevalle lisätietonäytölle ilmestyy haluttu lisätieto. Tässä työssä ei kuitenkaan keskitytä tekniseen toteutustapaan eli minkälaisen teknisen prosessin lisätiedon ilmestyminen näytölle vaatii. Tarjottu lisätieto voi olla esimerkiksi mainosten tiedon täydentämistä tai taustatietoa uutisartikkeliin. Tällöin rinnakkainen näyttö päivittää sanomalehden tietoa. Tämänlainen sähköisen ja painetun median yhdistävä ratkaisu saa tässä työssä nimekseen hybridilehti. Lisätietonäytön tekniseksi toteutustavaksi on useita eri vaihtoehtoja ja tässä työssä erityisen mielenkiinnon kohteena on näytön toteuttaminen sanomalehden viereen heijastettavana projektionäyttönä. Tällöin lukupintana toimivalle pöydälle ei tarvitsisi tehdä erikoistoimenpiteitä näyttöä varten ja näytön ollessa kytkettynä pois päältä on pöytätila vapaa muuhun käyttöön.

3 2 LUETTAVUUS 2.1 Luettavuuden määrittäminen 2.1.1 Yleistä Luettavuus on laaja käsite ja sille on olemassa erilaisia määritelmiä. Princetonin yliopiston kognitiivisen laitoksen sanatietokanta WordNet /61/ määrittelee luettavuuden tekstin ominaisuudeksi, joka tekee tekstistä helposti luettavan ja ymmärrettävän. Wikipedia /3/ määrittelee luettavuuden tekstin ymmärtämisen ja sisäistämisen mitaksi. Oxfordin sanakirja /50/ liittää luettavuuteen vaikuttaviin asioihin myös muita tekijöitä, kuten aiheen kiinnostavuuden ja tekstin tyylin. Näihin lähteisiin pohjautuen luettavuuden voi tiivistää ja yleistää kyvyksi kerätä informaatiota määritellyissä olosuhteissa. 2.1.2 Luettavuuden matemaattinen tarkastelu Ensimmäiset kaavat luettavuuden määrittämiseen kehitettiin McCallumin /42/ mukaan jo vuonna 1948, mutta kaavojen perusteena käytetyt periaatteet olivat peräisin vuodelta 1925 /42/. Kaavojen tulokset antavat kahdenlaisia asteikkoja luettavuuden arvioimiseen. Tuloksena voi olla luettavuutta kuvaava luku välillä 0-100, jolloin pieni luku tarkoittaa vaikeampaa luettavuutta. Tuloksena voi myös olla luku, joka vastaa koululaisen luokkatasoa Yhdysvaltojen koulujärjestelmässä. Tällöin luettavuus saa arvokseen jonkun luvuista 1-12, jolloin saatu tulos on oppilaan, joka osaa vastata oikein vähintään puoleen esitetyistä testikysymyksistä annettuun testitekstiin, luokkataso. Kaavoissa 1-5 esitetään esimerkkejä luettavuuden määrittämiseen käytetyistä kaavoista. Vuonna 1948 kehitelty Fleschin kaava /17/, S W R = 206.835 84.6 1. 015 (1) W T, jossa R on luettavuuden taso välillä 0-100, W on sanojen kokonaismäärä, T on lauseiden kokonaismäärä ja S on tavujen kokonaismäärä, on yksi ensimmäisistä ja yleisesti käytössä olevista luettavuuden matemaattiseen tarkasteluun käytetyistä kaavoista. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäinen versio Dale-Challin kaavasta /13/ D W G = 19.4265 15.79 + 0. 496 (2) W T,jossa G on koululaisen, joka osa vastata vähintään puolet oikein testikysymyksistä annettuun testitekstiin, luokkataso välillä 1-12,

4 W on sanojen kokonaismäärä, T on lauseiden kokonaismäärä ja D on sanojen kokonaismäärä Dalen listassa, joka koostuu 3000 yleisestä sanasta, joiden merkityksen 80% neljäsluokkalaisista ymmärsi vuonna 1948, mutta vuonna 1968 John Holqvist väitöskirjassaan kehitti kaavaa kertoimien osalta ja kaava sai muodon /28/ D W G = 14.862 11.42 + 0. 512 (3). W T Dale-Challin kaava on melko tarkka yleiskäyttöinen luettavuuden matemaattinen malli. Näiden kaavojen suurimmat erot ovat kaavan antama tulos, joka on luku nollan ja sadan välillä kaavassa (1) ja oppilaan luokkatasoa kuvaava luku kaavassa (3). Sanojen vaikeus määritellään Dale-Challin kaavassa (3) sanalistan, joka sisältää helppoja sanoja, avulla kun Fleschin kaavassa (1) sanojen vaikeus määritetään sanan tavujen lukumäärän perusteella. /42/ Flesch kaavaa kehitellessään oli kiinnostunut aikuisille tarkoitettujen tekstien luettavuudesta lapsille tarkoitettujen tekstien sijaan /18/. Vuonna 1970 Ester Coke ja Ernst Rothkopf kehittivät Fleschin kaavaan (1) perustuvan tavan määritellä luettavuus. Kaavassa /11/ V W R = 235.87 84.44 + 1. 015 (4) W T, jossa R on luettavuuden taso välillä 0-100, W on sanojen kokonaismäärä, T on lauseiden kokonaismäärä ja V on vokaalien kokonaismäärä, sanan vaikeusaste määritellään vokaalien määrän perusteella. Kaavan tuloksena on luettavuuden taso numerona välillä 0-100. Kincaidin kaava /34/ S W G = 15.59 + 11.8 + 0. 39 (5) W T, jossa G on koululaisen, joka osa vastata vähintään puolet oikein testikysymyksistä annettuun testitekstiin, luokkataso välillä 1-12, W on sanojen kokonaismäärä, T on lauseiden kokonaismäärä ja S on tavujen kokonaismäärä

kehiteltiin vuonna 1975 Yhdysvaltojen laivaston koulutusoppaiden luettavuuden analysoimiseksi. Kehittelyssä käytetty materiaali on melko teknisluonteista ja sen takia tämä kaava soveltunee muita esiteltyjä paremmin teknisten tekstien analysoimiseen. Kaava antaa tuloksena kuitenkin koululaisen luokkatasoa kuvaavan luvun. /42/ 2.1.3 Matemaattisen tarkastelun kritiikkiä Edellä esitellyt luettavuuskaavat eivät kuitenkaan pysty täydellisesti kuvaamaan luettavuutta, vaan niissä on myös virhetekijöitä. Kaavojen tuloksina saatavilla asteikoilla ei ole nollakohtaa, joten tulokset eivät voi antaa absoluuttista arvoa luettavuudelle. Asteikon arvot ovat suhteellisia lukuja, jotka vastaavat enemmän kuin ja vähemmän kuin -tyyppisiä luokituksia. Kaavat on suunniteltu englanninkielisten tekstien luettavuuden määrittämiseen ja niitä ei suoraan voi soveltaa muihin kieliin, joilla sana- ja lauserakenteet voivat olla erilaisia. Esimerkiksi suomenkieliset sanat ovat huomattavasti englanninkielisiä sanoja pidempiä ja yksitavuisia sanoja ei esiinny yhtä paljon kuin englannin kielessä. Virhetekijänä on myös kaavojen vanhuus. Dale-Chall-kaavassa käytetty vuonna 1948 tehty Dalen sanalista eroaa sanalistasta, joka koottaisiin nykypäivän neljäsluokkalaisten tuntemista sanoista. Lisäksi samalla sanalla voi olla eri asiayhteyksissä hyvinkin erilainen merkitys ja tätä ei sanalistakäytäntö huomioi mitenkään. /35, 52/ Sanalistat itsessään ovat myös virhetekijä. Sanalistojen käyttöä perustellaan sillä, että teksti on helpompi ymmärtää, mikäli siinä on paljon tuttuja sanoja. Kuitenkin tässä olettamuksessa on kaksi ongelmaa: Kielen muuttuminen ja useat eri merkitykset samalle sanalle. Kieli elää koko ajan ja uusia sanoja otetaan käyttöön vanhojen sanojen unohtuessa. Yllä mainittu Dalen sanalistan vanheneminen on tästä hyvä esimerkki. Sanalla voi olla asiayhteydestä riippuen useita eri merkityksiä, esimerkkinä englannin kielen sana set, joka voi tarkoittaa tuttua verbiä asettaa tai matemaattista joukkoa, joka on vieras käsite monelle. Sanalistassa nämä monimerkitykselliset sanat ovat irti asiayhteyksistään. Sanalistojen käyttö ei ota huomioon, että jossain toisessa asiayhteydessä helppo sanalistalla oleva sana ei tee toisen asiayhteyden tekstiä helpommaksi lukea. /5/ Luettavuuskaavat soveltuvat työkaluiksi tietokoneella tapahtuvaan tekstin analysointiin /10/ mutta parhaimmillaankin ne pystyvät vain ennustamaan tietyn tekstin luettavuutta. Luettavuuskaavojen käyttö ei anna mitään tietoa siitä, onko lukijalla ongelmia, minkälaisia ongelmia lukijalla on tai missä kohdin nämä ongelmat esiintyvät tekstiä lukiessa. Käytettävyysongelmiin luettavuuskaavat eivät tuo ratkaisua. Luettavuuskaavat kehiteltiin alun perin lasten koulukirjojen analysoimiseen eikä niitä siten voi suoraan soveltaa aikuisiin ja esimerkiksi teknisiin teksteihin. Teknisiä tekstejä ei suoraan käytetty yhdenkään luettavuuskaavan kehittelyssä. /52/ Luettavuuskaavat eivät myöskään ota huomioon lukijan ominaisuuksia, kuten koulutustaustaa, tekstin aihepiirin tuntemusta, lukumotivaatiota ja lukutarkoitusta. Koska luettavuuskaavojen lopputuloksena on numeerinen arvo, vaikuttavat kaavat objektiivisilta määrittelymenetelmiltä. Kuitenkin kaavojen toiminta perustuu vertailuun tietyn esimerkkitekstin ja luettavan tekstin välillä ja käytettävä esimerkkiteksti vaihtelee eri kaavojen välillä. Nämä esimerkkitekstit ovat yleensä 100 250 sanan mittaisia ja siten liian lyhyitä antaakseen tasa-arvoisen vertailukohteen pidemmille teksteille. Luettavuuskaavojen käytöstä seuraa myös niiden käyttöä tekstiä luodessa. Tällöin pyritään saamaan parempi tulos luettavuuskaavasta mm. pitämällä lauseet lyhyinä ja välttämällä pitkiä sanoja. Tämä ei ollut kaavojen keksijöiden tarkoitus, mutta sivuilmiönä väistämätön. /18, 54/ 5

6 Kirjoittajan mielestä luettavuuskaavat ovat kohtalaisia apuvälineitä kun tekstejä pitää vertailla jollakin objektiivisella mittarilla, mutta luettavuuden analysoimiseen ne eivät sovi. Luettavuus on paljon laajempi käsite eikä sitä pysty analysoimaan vain tutkimalla tiettyjä parametreja tekstin joukosta. Etenkin tekstien kirjoittaminen jonkun kaavan antamaa lopputulosta silmälläpitäen on väärää toimintaa, luettavuutta ei siten paranneta. 2.1.4 Luettavuuden eri tasot /24/ Luvussa 2.1.2 käsiteltyjen matemaattisten luettavuuskaavojen lisäksi luettavuuden analysoimista voi lähestyä jakamalla luettavuus eri osa-alueisiin: Sisältöön, sisällön esittämistyyliin, muotoon ja järjestelytekijöihin /36/. Vaikka tutkisi näitä luettavuuden osa-alueita, ei kuitenkaan saada täydellistä kokonaiskuvaa luettavuudesta, koska huomiotta jää edelleen luettavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten sanajärjestys ja tekstin apuna olevaa kuvitus. Havainnollisempi tapa yksittäisten luettavuuden osa-alueiden esittämisen ja tutkimisen sijaan on esittää luettavuuden eri osa-alueet pyramidirakenteena, jossa eri tasot ovat riippuvaisia muista tasoista. Tässä mallissa luettavuutta lähestytään ylhäältä ja alemmille tasoille päästään ainoastaan läpäisemällä ylemmät tasot. Tämä pyramidirakenne on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Luettavuuden eri tasot /24/ Päällimmäisenä osana tässä pyramidissa on luku- ja kuuntelukelpoisuus, koska tekstin luettavuuden tutkiminen edellyttää, että teksti yleensä on saatavilla luku- tai kuuntelukelpoisessa muodossa. Vaikka kuuntelemista ei perinteisesti yhdistetä luettavuuteen, on kuuntelu esimerkiksi näkövammaisten käyttämä keino lukemiseen. Kuuntelu tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan ääneen luetun tekstin kuuntelua esimerkiksi äänikirjojen muodossa. Kun teksti on saatavilla lukukelpoisessa muodossa, kiinnitetään huomiota tekstin kiinnostavuuteen. Lukemisen pitäisi olla miellyttävää ja kiinnostavaa tekstiä luetaan mielellään ja tekstin ymmärtäminen on helpompaa. Mikäli luettava teksti ei kiinnosta lukijaa yhtään, lukijan tarvitsee nähdä ylimääräistä vaivaa keskittyäkseen tekstin lukemiseen. Tekstin kiinnostavuus kuitenkin riippuu myös lukijasta itsestään, sekä lukutilanteesta ja ajasta. Tietynlaisia tekstejä, kuten teknisiä manuaaleja ei aina edes pyritä tekemään kiinnostaviksi, koska niiden oletetaan olevan kuivia ja lukijan on vaan totuttava siihen.

Seuraava taso on tekstin ymmärrettävyys, joka edellyttää sen, että teksti on lukijan ymmärtämässä muodossa. Lukijoiden väliset tasoerot vaikuttavatkin tähän luettavuuden tasoon voimakkaasti. Ymmärrettävyyteen vaikuttaa, minkälaisia tekstejä lukija on tottunut lukemaan. Lakikirjan teksti on lakimiehelle helppolukuista kun taas maallikolle on lakisanasto vieraampaa ja teksti siten vaikeaa ymmärtää. Tekstiä luodessa tulisikin kiinnittää huomiota tulevaan lukijakuntaan ja suunnitella teksti siten, että suurin osa lukijoista sen voisi ymmärtää. Tekstin luettavuuteen vaikuttaa myös tekstin soveltuvuus vieraskielisille lukijoille. Käännösten tekoa ja käytetyn kielen tasoa ei kuitenkaan tarvitse jokaista tekstiä luodessa miettiä, koska jokaista tekstiä ei ole tarkoitettu käännettäväksi muille kielille tai huonommalla kielitaidolla varustetun lukijan luettavaksi. Kuitenkin esimerkiksi kansainvälisen yhtiön sivuilla käyvät monenkieliset ihmiset. Tällöin pitäisi tekstin olla kirjoitettu siten, että huonommallakin kielitaidolla varustettu lukija, esimerkiksi potentiaalinen asiakas, kokisi tekstin hyödylliseksi. Kun teksti on lukukelpoista, sen lukeminen on miellyttävää, tekstin sisällön ymmärtää ja kielitaito ei ole esteenä, pitää teksti vielä sisäistää siten, että tekstiä pystyy soveltamaan käytäntöön. Tällä tasolla luettavuus nivoutuu yhteen käytettävyyteen ja tehtävien suoritukseen. Vaikka tekstin ymmärtäisi lähes täydellisesti, se ei tarkoita, että tekstin oppeja osaisi automaattisesti soveltaa ja seurata. Varsinkin teknisissä manuaaleissa tämä luettavuuden taso on avainasemassa, koska manuaali on turha jos ei sen avulla pysty ratkaisemaan ongelmatilanteita. 2.2 Luettavuuden parametreja 2.2.1 Kirjasimen valinta Kirjasintyypit, eli fontit voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan, päätteettömiin ja päätteellisiin. Näistä kategorioista ovat yleisessä käytössä Windows-maailmassa latinankieliset termit Sans Serif ja Serif. Päätteellisillä fonteilla kirjasimissa on pieniä väkäsiä, jotka ohjaavat lukijan silmää seuraavaa kirjainta kohti. Tämän diplomityön teksti on kirjoitettu päätteellisellä Times New Roman-fontilla. Päätteettömiä fontteja käytetään usein otsikoissa, myös tässä työssä. Kuvassa 2 on havainnollistettu eroa päätteettömän ja päätteellisen fontin välillä siten, että sama kirjainyhdistelmä on esitetty päätteettömällä Arial-fontilla ja päätteellisellä Times New Roman-fontilla. 7 Kuva 2. Päätteettömän ja päätteellisen fontin ero Fo nttityypit voidaan edelleen jakaa myös leveyden mukaan. Fontin kirjaimille voi olla leveyssuunnassa varattu sama tila. Tällöin teksti ajoittain vaikuttaa katkonaiselta, koska kapeiden kirjaimien ympärillä on enemmän tilaa kuin muiden. Toinen tapa on määritellä kirjainten välinen etäisyys lähelle vakiota. Tällöin kirjaimille on varattu vaihteleva tila leveyssuunnassa, kapeammille kirjaimille vähemmän ja leveämmille enemmän, ja sanat näyttävät yhtenäisimmiltä. Kuvassa 3 havainnollistetaan kirjainten vakioleveyden ja vakioetäisyyden eroja esittämällä sama teksti Arial-

fontilla, jolla kirjainten välinen etäisyys on vakio, sekä Courier-fontilla, jolla kirjaimille varattu tila leveyssuunnassa on vakio. 8 Kuva 3. Vakioetäisyyden ja vakioleveyden ero Käytettävän fonttityypin valintaan tulisi vaikuttaa tarkoitettu käyttökohde. Päätteelliset fontit soveltuvat parhaiten käytettäväksi korkearesoluutioisilla näyttöpinnoilla, kuten esimerkiksi paperilla. Tämän vuoksi käytettäessä päätteellisiä fontteja näytöllä, jolloin resoluutio on huomattavasti paperipinnan resoluutiota pienempi, teksti voi vaikuttaa suttuiselta. Sähköisessä muodossa luettavaksi tarkoitettuihin dokumentteihin päätteettömät fontit ovat siksi parempi vaihtoehto. Fonttien luettavuuteen vaikuttaa myös käytetty fonttikoko sillä eri fontit voivat olla samalla pistekoolla fyysisesti erikokoisia. Käytetyllä fontin värillä on myös vaikutusta luettavuuteen. Mikäli värivalinnat tekstille ja taustalle eivät ole ihanteelliset luettavuuden kannalta, pystytään oikeanlaisella fontin ja fontin koon valinnalla parantamaan tilannetta. /19, 26, 60/ Erityisesti näyttökäyttöön on kehitelty erilaisia fontteja, joista yleisimmät ovat Verdana (päätteetön) ja Georgia (päätteellinen). Times New Roman on suunniteltu erityisesti painotuotteille, mutta sitä käytetään paljon myös näytöltä luettaessa ja on vielä useiden selainten oletusfonttina. Kuitenkaan tämä fontti ei sovellu kovin hyvin näytöltä luettavaksi. Georgia on Times New Romania leveämpi ja väljempi fontti ja siten soveltuu paljon paremmin näytöltä lukemiseen. Georgia ei kuitenkaan ole oletusarvoisesti asennettuna kaikilla koneilla. Tämän vuoksi www-sivuille suositellaan käytettäväksi Verdana- tai Arial-fontteja leipätekstissä, koska nämä fontit ovat saatavilla varmemmin käyttäjän koneilta. / 7, 60/ 2.2.2 Kontrasti Tekstin luettavuuteen on tekstin ja taustan välisellä värierolla eli kontrastilla suuri merkitys. Suurin kontrasti on mustalla tekstillä valkoisella pohjalla ja tämä yhdistelmä on miellyttävämpi lukea kuin valkoinen teksti mustalla pohjalla. Mikäli tekstillä ja taustalla ei ole riittävää kontrastia, lukija joutuu ponnistelemaan ylimääräistä saadakseen selvää tekstistä ja lukiessa syntyy virheitä. Huono kontrasti aiheuttaa hyvänäköisillekin silmien rasittumista, mutta jos näkökyky on heikentynyt, saattaa huono kontrasti tehdä tekstistä täysin lukukelvottoman. /26/. Myös lukijan synnynnäiset näön puutteet, esimerkiksi puna-vihervärisokeus on hyvä ottaa huomioon tekstin ja taustan väriä valittaessa, punainen teksti vihreällä pohjalla ei ole missään nimessä varteenotettava vaihtoehto. Valitessa värejä tekstille ja taustalle pitää myös kiinnittää huomiota lukuympäristön valaistukseen. Mikäli kontrasti on riittävän suuri, pystyy tekstiä luekaan vähän hämärämmässäkin. /23/ Kontrastiin vaikuttaa myös tekstin taustan kuviointi. Liian voimakkaasti kuvioitu tausta häiritsee tekstin lukua ja vaikeuttaa tekstin erottamista taustasta. Taustan ei aina tarvitse välttämättä olla

9 tasaisen vaalean värinen, pieni hillitty kuviointi ei yleensä häiritse lukemista. Sanomalehtityyppisissä painotuotteissa harvemmin tekstin tausta on kuvioitu, mutta sähköisessä maailmassa taustakuviointia käytetään yleisemmin.. 2.2.3 Tekstin muotoilu Ihminen ei lukiessaan katso ainoastaan kirjaimia ja yksittäisiä sanoja, vaan huomio kiinnittyy myös tekstin muotoon, eli kappaleisiin, marginaaleihin, tasauksiin, rivien pituuteen, sanojen korostuksiin ja yksittäisten sanojen ääriviivoihin. Aivot pilkkovat käsitteillä olevan asian pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja siten oikeanlaisella kappalejaolla edistetään tekstin ymmärtämistä. Liian lyhyiden kappaleiden käyttö pilkkoo asioita turhankin pieniksi osasiksi ja vastaavasti liian pitkien kappaleiden käyttäminen hankaloittaa tekstin ymmärtämistä. Jaettaessa tekstiä sopiviin kappaleisiin pitää huomioida tekstin oletettu lukutapa. Sähköisiä tekstejä luetaan yleisesti selailemalla ja lyhyempien kappaleiden käyttö on suotavaa tiedon etsimisen nopeuttamiseksi. /46/ Kappalejaot alkoivat yleistyä vasta 1500-luvulla ja aikaisemmin jopa sanojen välit saatettiin jättää pois. Tekstin muotoiluseikat eivät olleet tuolloin tärkeitä, tekstejä oli jo pitkän aikaa luotu ainoastaan ääneen lukemista varten ja hiljainen itsekseen lukeminen oli vasta yleistymässä. Ensimmäisiä teoksia, jossa kappalejako oli laajassa käytössä, oli René Descartesin Discourse on Method, jonka hän halusi olevan ymmärrettävissä laajalle lukijakunnalle, ei ainoastaan älyköille ja akateemisille lukijoille. Hän ei kuitenkaan kappalejakoa käyttänyt niin laajalti muissa teoksissaan, koska halusi kohdentaa työnsä enemmän akateemiselle lukijakunnalle. Kappalejakoa tai muita tekstin ymmärtämistä helpottavia asioita ei pidetty hyvinä, sillä älykäs lukija ymmärtää tekstin ilmankin. Lisäksi kappalejakojen säästeliäs käyttäminen tai kokonaan pois jättäminen säästi paperikustannuksia. /40/ Tekstikappaleen voi tasata joko vasempaan, oikeaan tai kumpaakin reunaan. Keskittämällä tekstirivit ei tasauksia ole käytössä ollenkaan. Tasaaminen vasempaan reunaan on länsimaisessa kirjoitustavassa suositeltavaa, vaikka tasaaminen kumpaankin reunaan saattaa näyttää siistimmältä. Vastaavasti tasaaminen oikeaan reunaan on suositeltavaa kirjoitustyyleissä, joita luetaan oikealta vasemmalle. Kun kappaleet näyttävät kaikki samanlaisilta laatikoilta on lukijan vaikeampi etsiä jotain tiettyä paikkaa tekstistä. Lisäksi tasatasausta käytettäessä sanojen välit vaihtelevat ja siten myös hankaloittavat osaltaan lukemista. /26/ Tekstirivien pituudella ja palstajaolla on myös merkitystä luettavuudelle. Liian pitkiä rivejä käytettäessä silmä joutuu tekemään pitkän palautusliikkeen seuraavan rivin alkuun ja tämä aiheuttaa ylimääräistä rasitusta silmille. Toisaalta käytettäessä liian lyhyitä rivejä täytyy silmän siirtyä seuraavalle riville liian nopeasti ja lukemiseen keskittyminen häiriintyy silmän tehdessä myös ylimääräistä työtä. Ei ole olemassa yhtä optimaalista rivinpituutta, vaan painetulle materiaalille ja näytöllä olevalle tekstille on olemassa erilaisia suositusarvoja. Rivinpituuden ja luettavuuden väliseen suhteeseen vaikuttaa myös lukijan ominaisuudet, kuten lukunopeus ja henkilökohtaiset mieltymykset esimerkiksi mieluisimman rivinpituuden suhteen. /14, 15/ Mary C. Dysonin tekemässä tutkimuksissa /14/ on ilmennyt, että näytöltä luettaessa voivat rivit olla painettua materiaalia pidempiä. Tämän todetaan johtuvan siitä, että etäisyys tekstiin on näytöltä luettaessa yleensä suurempi kuin painettua materiaalia luettaessa ja täten visuaalinen kulma luettaessa on näillä kahdella suunnilleen sama. Koska näytöillä pidemmät rivit ovat

suositeltavampia, palstoitettua tekstiä ei sähköisissä teksteissä juurikaan näe, mutta painetuissa teksteissä kylläkin. /14, 15/ Ihminen lukiessaan tunnistaa sanat kirjainten lisäksi myös sanan ääriviivoista. Tämän vuoksi luettavuuteen vaikuttaa myös käytetyt kirjaimet, käytetäänkö isoja vai pieniä vai kumpiakin. Käytettäessä pelkkiä isoja kirjaimia lukeminen hidastuu, koska sanan ominainen muoto häviää ja lukijan pitää erikseen tunnistaa sana kirjaimien avulla. Vastaavasti unohtamalla kieliopin säännöt ja jättämällä esimerkiksi isot kirjaimet pois virkkeiden alusta vaikeutuu virkkeiden erottaminen tekstin joukosta kun ei isoja kirjaimia ole maamerkkeinä tekstivirrassa. Sanojen muotoon liittyy myös sanojen korostaminen esimerkiksi kursiivilla tai lihavoinnilla. Tiettyjen avainsanojen korostamisella nopeutetaan niiden sanojen löytämistä tekstin seasta, mutta liiallinen korostusten käyttö häiritsee tekstivirran tasaisuutta ja vaikuttaa sanojen muodon tunnistamiseen. /26/ Ääriviivojen tunnustamiseen liittyy myös marginaalien käyttö, koska tyhjä tila tekstikappaleiden ympärillä auttaa hahmottamaan tekstikappaleen ääriviivat ja tekstin sijainnin sivulla. Marginaalit luovat myös kontrastia tekstin ja taustan välille, mikä osaltaan myös helpottaa lukemista /62/. Liian kapeiden tai olemattomien marginaalien käyttö häiritsee lukijaa, koska se hankaloittaa tekstin ääriviivojen hahmottamista ja ei tee selvää eroa tekstin ja taustan välille. 2.3 Painotuotteen ja näytön luettavuus Painotuotteiden luettavuusominaisuudet ovat hyviä. Niissä on suuri resoluutio ja niitä voi käyttää lähes missä tahansa ympäristössä. Tekstiä voi lukea paperilta lähes mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä tahansa, paperin ominaisuudet eivät tätä rajoita. Luettavuuteen vaikuttaa myös omalla tavallaan lukumukavuus, sillä olon ollessa epämukava ei teksti jaksa kiinnostaa niin paljoa. Paperia voi lukemisen aikana pidellä lukijalle parhaimmassa ja mukavimmassa asennossa ja paperia voi taitella ja liikutella vapaasti. Lisäksi paperi on hyvin tuttu media eikä sitä vierasteta uutena teknologiana. Luettavuus näytöillä ei yllä paperin luettavuuden tasolle. Katselukulma vaihtelee näyttötyypistä riippuen ja on joka tapauksessa paperipinnan katselukulmaa suppeampi. Näyttöjen resoluutio jää paperipinnan resoluutiota matalammaksi. Vaikka nykyisin on saatavilla korkearesoluutionäyttöjä, joiden pikselit ovat jo niin pieniä, ettei niitä ihmissilmällä kunnolla erota edes lähietäisyydeltä, silti resoluutio on tällöinkin paperipintaa pienempi. Näiltä näytöiltä lukeminen vastaa jo melko pitkälle paperilta lukemista mutta nämä näytöt ovat tällä hetkellä vain ammattilaiskäytössä korkean hintansa vuoksi. Paperin paremmat käyttömukavuusominaisuudet kuitenkin pitävät huolen siitä, että korkearesoluutionäytötkään eivät voi paperia kokonaan korvata. Näytöt ovat yleisesti sidottuja tiettyyn kiinteään paikkaan, tosin nykyisin langattoman tekniikan yleistyessä ero näytön ja paperin välillä on kaventunut tällä osa-alueella. Näyttöjä ei voi käsitellä miten vaan, kuten paperia voi. Näyttö ei ole pintana staattinen vaan se vilkkuu. Tämän vuoksi virheiden havaitseminen tekstistä näytöltä lukiessa on vaikeampaa kuin virheiden havaitseminen paperilta lukiessa. /26/ Nykyisin kannettavien näyttöjen yleistyessä ei enää voida määritellä näytön luettavuushaitaksi sitä, että näyttö on sidottu enimmäkseen yhteen paikkaan. Luettavuuteen liittyy läheisesti myös luetun ymmärtäminen ja tässä muistiinpanoilla on tärkeä rooli. Painotuotteeseen voi merkitä omia muistiinpanoja ja ajatuksia esimerkiksi korostuskynällä tai 10

kirjoittamalla marginaaliin, mutta tämä huonontaa saman painotuotteen uudelleenkäyttöä jollain muulla henkilöllä. Luettaessa jotain dokumenttia sähköisessä muodossa näytöltä on muistiinpanojen ja omien merkintöjen tekeminen hankalampaa, kuin luettaessa samaa dokumenttia paperimuodossa. Sähköisten muistiinpanojen tekoon on olemassa sovelluksia, mutta silti ne häviävät perinteiselle kynä ja paperi -menetelmälle helppoudessa ja yksinkertaisuudessa. Muistiinpanojen teko on yleinen syy sähköisten dokumenttien tulostamiselle, vaikka dokumentin lukemisen vuoksi tulostamista ei välttämättä tarvittaisi. /41/ Sähköiset dokumentit tarjoavat nykyisin mahdollisuuden tuottaa personoituja painotuotteita. Perusidea tähän on vanha. Kirjapainotaidon alkutaipaleella oli hyvin yleistä, että kirjan tilaaja antoi ohjeet painajalle sivunumeroinnista, isojen kirjaimien tyylistä sekä omista merkinnöistä. Lukijalla oli tuolloin vastuuta kirjan toimittamisessa, kun nykyisin yksittäiset julkaisut ovat identtitiä massatuotteita. Muistiinpanot ja omat korostusmerkinnät ovatkin lähes ainoa keino lukijan parantaa painotuotteen luettavuutta, kun taas sähköisissä dokumenteissa lukijan on yleensä mahdollista säätää esimerkiksi tekstin kokoa tarvittaessa. /40/ 2.4 Näytön ja paperin luettavuuden vertailua Nykyisin näyttötekniikoiden edistyessä kaventuu ero luettavuudessa näytön ja paperin välillä ja käytetty näyttötekniikka ei ole ainoa rajoittava tekijä luettavuuden suhteen. Vuonna 1987 tutkimuksessaan John D. Gould /20/ raportoi, että lukunopeudella ja lukutehokkuudella ei ole merkittävää eroa luettaessa näytöllä ja paperilla, kunhan teksti on suunniteltu tietyin ehdoin, esimerkiksi esittämällä fontit näytöllä reunat pehmennettyinä terävän ja kulmikkaan vaikutelman välttämiseksi ja tarkoituksena jäljitellä paperilla olevan tekstin ulkonäköä. /20/ Vaikka tästä voisi periaatteessa päätellä, että tietyissä olosuhteissa näytöltä lukeminen vastaa täysin paperilta lukemista, ei näin kuitenkaan tehdä. Lukeminen ja luettavuus ovat paljon laajempi käsite, kuin tässä käsitellyt lukunopeus ja lukutarkkuus. Tutkimuksessaan Kenton O Hara ja Abigail Sellen /49/ toivat esiin luettavuuskokeissaan näyttöihin nähden paperin suurimmat edut, joita ovat muistiinpanojen tekemisen helppous, nopea navigointi silmäilemällä ja spatiaalisen asettelun joustavuus. Muistiinpanojen ja omien merkintöjen rooli luetun ymmärtämisessä ja luettavuudessa yleisemmin on erittäin suuri. Luettaessa paperidokumenttia voi muistiinpanoja, alleviivauksia ja muita merkintöjä tehdä rinnan lukemisen kanssa kun taas luettaessa näytöltä on muistiinpanojen tekeminen saman dokumentin yhteyteen erillinen prosessi. Tietyn kohdan löytäminen tekstin joukosta on paperidokumentilla helpompaa, varsinkin jos pystyy yhdellä vilkaisulla käymään läpi koko dokumentin. Oikean kohdan etsiminen sähköisestä dokumentista on vaikeampaa, koska näytöllä näkymä sähköiseen dokumenttiin on rajattu. /49/ Edellisten lisäksi näyttö ja paperi eroavat luettavuuden osalta myös silmien rasituksessa. Paperipinta on staattinen katselukohde, kun taas näyttö käytetystä tekniikasta riippuen vilkkuu enemmän tai vähemmän. Virheiden havainnointi on paperilta helpompaa kuin näytöltä luettaessa, koska silmät eivät paperia luettaessa rasitu vilkkumisesta. Hyvin usein internetin käyttäjät tulostavat html-sivuja lukemista varten, koska kokevat näytöltä lukemisen vaikeammaksi ja rasittavammaksi. /6/ 11

Luettavuus näytöllä kärsii myös usein, koska näytöllä olevaa tekstiä ei ole suunniteltu näytöltä luettavaksi. Kirjoittaessa tekstiä tulisi ottaa huomioon tekstin lukemisympäristö. Tunnetun käytettävyystutkijan Jacob Nielsenin mukaan /46/ näytöltä luettavaksi tarkoitettu teksti tulisi olla kirjoitettu siten, että tiedon etsiminen silmäilemällä sujuisi helposti. Tämä tarkoittaa perinteisestä kirjoitustyylistä poiketen lyhyitä kappaleita, tärkeiden sanojen korostuksia ja runsasta väliotsikoiden käyttöä sekä sähköisen median ominaisuuksien, kuten linkkien käyttämistä /46, 47/. Nielsen myös kritisoi kolumnissaan /44/ nykytrendiä tarjota internetin sisältöä näytöltä luettaviksi tarkoitetuissa PDF-tiedostoissa. Www-sivujen sisältö pitäisi olla näytöltä lukemiseen sopivassa muodossa ja PDF-tiedostot tarkoitettuna vain tulostamiseen, ei näytöltä lukemiseen /44, 47/. Näytöltä lukeminen koettaisiin miellyttävämmäksi ja luettavuus paranisi, mikäli sisällöntuottajat ottaisivat enemmän huomioon näytön ja paperin erilaiset vaatimukset esimerkiksi tekstin muotoilulle, käytetylle fontille ja tekstin asemoinnille. 2.5 Lukutottumukset 2.5.1 Lukutavat Tekstin lukutavoissa on olemassa kaksi eri ääripäätä. Toinen ääripää edustaa tapaa lukea teksti intensiivisesti alusta loppuun lineaarisessa järjestyksessä, kun toinen ääripää on lukea teksti silmäillen läpi samalla jatkuvasti arvioiden vastaako teksti nykyisiä tarpeita ja onko siitä hyötyä. Tekstin lukeminen voi myös tapahtua silmäilyn ja lineaarisen lukemisen välimuotoina. Tekstiä luetaan tällöin esimerkiksi valikoiden ja tietoisesti hypäten joidenkin kohtien yli tai esimerkiksi lukemalla kirjan kappaleita lineaarisesti mutta eri järjestyksessä. /29/ Ennen 1800-lukua lukutaidon yleistyessä mutta kirjojen ollessa nykyistä harvinaisempia lineaarinen intensiivinen lukemistapa oli vallitseva tapa. Tekstejä luettiin läpi useita kertoja ja niitä luettiin muille ihmisille ääneen. 1800-luvun alkupuolella alkoi lukemistapojen muutos intensiivisestä lukemisesta runsaaseen lukemiseen. Tähän vaikutti kirjojen lisääntymisen lisäksi myös kirjojen saatavuuden helpottuminen kirjastojen perustamisen myötä ja sanomalehtien yleistyminen. Tämä muutos oli ensiaskel lukutapojen muuttumisessa silmäilyn suuntaan. /21, 39/ Toisesta näkökulmasta katsottuna siirtyminen hiljaiseen itsenäiseen lukemiseen ääneen lukemisesta oli suurin muutos lukutavoissa. Ennen tätä siirrosta tekstit olivat ymmärrettävissä vain ääneen luettuna. Kirjanpainotaidon jälkeen kirjojen ollessa yhä kallisarvoisia ja vain harvojen etuoikeus, ääneen lukeminen oli yleistä, koska siten pääsi esimerkiksi koko perhe nauttimaan kirjan sisällöstä. /40/ Lisäksi ei ollut suurta tarvetta esimerkiksi hankkia uusia romaaneja, vaan vanhat tutut tarinat haluttiin kuulla ja lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Hiljaa itsekseen lukeminen mahdollisti lukemismäärän kasvattamisen. Kirjojen yleistyttyä alkoikin ääneen lukeminen väistyä itsekseen lukemisen tieltä ja nykyisin ääneen lukemiskulttuuri on hyvin suppeaa, sisältäen esimerkiksi iltasatujen lukemista lapsille. /39/ Nykyisin informaatiota on runsaasti tarjolla ja lukutottumukset ovat siirtyneet yhä enemmän nopean silmäilyn suuntaan. Tekstiä silmäillään etsien tärkeimpiä kohtia ja tehdään hyvin pian johtopäätökset, onko teksti hyödyllinen vai ei. Halutun tiedon löytyessä usein kuitenkin luetaan myös sitä kohtaa välittömästi edeltävät osiot jotta asiayhteydestä saataisiin parempi kuva /29/. 12

Luettaessa tekstiä ja etenkin tiedonhaussa sähköisessä mediassa menee lukeminen enemmän silmäilyn ja tietyn tiedon etsimisen puolelle. Mikäli ensisilmäyksillä ei haluttua tietoa löydy, etsitään tietoa muualta. Painotuotteita luetaan intensiivisemmin, mutta harvemmin niitäkään lineaarisesti alusta loppuun. Yleisemmin sanomalehtiä ym. painotuotteita silmäillään ja mikäli kiinnostava artikkeli löytyy, se luetaan tarkemmin läpi. Hyvin harvoin mitään julkaisua, kaunokirjallisuutta lukuun ottamatta, luetaan intensiivisesti kannesta kanteen lineaarisessa järjestyksessä. Lukutapa riippuu myös luettavan tekstin tyylistä ja mihin tarkoitukseen tekstiä luetaan. Jos lukija etsii tietoisesti tekstistä syvempää merkitystä, tekstiä luetaan hyvinkin tarkkaan ja jopa useaan kertaan kun taas pikaista viihdettä etsivä lukija saattaa lukea saman tekstin kevyemmin ja sitä sen tarkemmin miettimättä. Kaunokirjallisten teosten lukutapoihin ei nykyinen silmäilytrendi ole vaikuttanut, mutta tarjolla olevien tekstien määrän lisääntyessä hyvin harvoja teoksia luetaan nykyisin alusta loppuun läpi useampaan kertaan. Tekstien valikoiva lukeminen ja silmäilyn ja lineaarisen lukemisen yhdistäminen ovat nykyisin yleisiä toimintamalleja. Esimerkiksi akateemisia tekstejä luetaan yleensä valikoiden. Lukija voi tällöin esimerkiksi jättää tietoisesti lukematta matemaattiset kaavat ja käyttää tiivistelmää ja kuvia ensivaikutelman saamiseen ennen varsinaista lukuprosessia /29, 39/ 2.5.2 Paperisanomalehden lukeminen /27/ Paperisen sanomalehden lukeminen on lukijalle osittain rentouttava kokemus. Lehteä halutaan lukea tilanteessa, jossa siihen pystyy keskittymään ja lehden lukemiseen varataan aikaa. Sanomalehteä luetaan yleensä esimerkiksi keittiön pöydällä aamukahvin kanssa, ruokatunnilla tai bussissa työmatkalla. Paperilehden lukemisessa silmäily on vallitseva tapa. Lehden sivuja silmäillään ja luetaan valikoiden kiinnostavimmat asiat. Lukeminen alkaa erityisten kiinnekohtien kohdalla (engl. entry point ), jolloin katse kiinnittyy johonkin kohtaan, mielenkiinto herää ja lukeminen alkaa. Kiinnekohtina perinteisesti toimivat valokuvat ja muu kuvitus, sekä etusivulla erikseen mainitut artikkelit. Sivun lukeminen saa yleensä alkunsa sivun pääkuvan kautta, josta sitten katse siirtyy mahdollisesti toisiin kuviin ja niihin liittyviin juttuihin. Kuitenkin mikä tahansa elementti sanomalehden sivulla voi olla katseen kiinnittäjänä ja lukemisen aloittamisen houkuttimena. Sanomalehdestä intensiivisimmin luetaan muutama ensimmäinen sivu ja tämän jälkeen lukuinnokkuus laskee lukuun ottamatta viimeistä sivua. Lähteessä /27/ esitetyissä tutkimuksissa on ilmennyt, että vain neljäsosa sanomalehden artikkeleista yleensä huomataan ja vain reilu kymmenesosa artikkeleista luetaan yli puolenvälin. Artikkelin sijainti sivulla vaikuttaa sen lukemistodennäköisyyteen, aukeaman vasemmalla puolella olevat artikkelit huomataan ennen oikealla puolella olevia artikkeleita. Sanomalehden taittajien tulisikin suunnitella lehti siten, että tärkeämmät asiat huomataan helposti. 2.5.3 Sähköisen sanomalehden lukeminen Sanomalehtiä voi nykyisin lukea perinteisen paperilehden lisäksi myös sähköisenä versiona internetissä. Suomen Sanomalehtien liiton listauksen mukaan suomalaisia sanomalehtiä on tällä hetkellä yli 160 sanomalehteä kokonaan tai osittain sähköisessä muodossa. /53/ Sisältönä 13

sähköisessä versiossa voi olla kaikki mitä paperilehdessäkin on, tai sähköiselle puolelle valikoidaan vain osa sisällöstä. Sähköinen sisältö voi olla ilmaista tai maksullista, tai yhdistelmä näistä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuilla /25/ on ilmaiseksi tarjolla vain tuoreet uutiset, ja maksamalla erillisen maksun saa käyttöönsä koko paperilehden sisällön. Sähköisen lehden pariin palataan mahdollisesti useita kertoja päivässä uutispäivitysten toivossa, kun taas paperilehteä harvemmin luetaan useaan kertaan saman päivän aikana. /27/ Luettaessa sähköistä sanomalehteä silmäily on keskittynyt navigoinnin yhteyteen, linkkilistoja silmäillään läpi etsien luettavaa artikkelia. Varsinaisen artikkelin lukeminen on syvällisempää kuin paperilehdessä, valitut artikkelit luetaan yleensä läpi alusta loppuun. Tarkasteltaessa lukutehokkuutta vertaillen luettujen artikkelien määrää kaikkeen lukemiseen sanomalehteä lukiessa sähköisten sanomalehtien lukeminen on paperilehtiä tehokkaampaa, koska lehdestä luetaan vain kiinnostavat asiat. Paperilehdissä lukija joutuu suhteessa enemmän silmäilemään materiaalia, joka ei herätä lukuinnokkuutta. Mutta toisaalta paperilehtiä lukiessa aika kuluu lukemiseen etsimistä enemmän, sähköisissä sanomalehdissä kuluu runsaasti aikaa navigointiin ja oikean artikkelin etsimiseen erilaisista linkkilistoista. /27/ 2.6 Käytettävyys 2.6.1 Käytettävyyden määritelmä Kansainvälinen standardoimisorganisaatio International Organization for Standardization ISO antaa standardissaan 9241 ohjeet, kuinka määritellä ja testata tuotteen käytettävyyttä sekä määrittelee käytettävyyteen vaikuttavat tekijät. Määritelmän mukaan käytettävyys on tehokkuus, suorituskyky ja käyttäjätyytyväisyys minkä tietty käyttäjäryhmä saavuttaa suorittaessaan tiettyjä tehtäviä tietyssä ympäristössä. Määriteltäessä käytettävyyttä tarvitaan tietoa siitä, mikä on haluttu lopputulos sekä mikä tehokkuuden, suorituskyvyn ja käyttäjätyytyväisyyden aste kyseisessä asiayhteydessä halutaan ja on mahdollista saavuttaa. Lisäksi käytettävyyden määrittelemiseen tarvitaan taustatietoa käyttäjistä, laitteistosta, käyttöympäristöstä sekä tehtävistä. /30/ 2.6.2 Käytettävyyden testaaminen Empiiriset käyttäjätestit ovat tehokas tapa kartoittaa tuotteen käytettävyys. Tällöin tuotteessa mahdollisesti olevat käytettävyysongelmat tulevat tuotteen potentiaalisen käyttäjän näkökulmasta esille. Tuotteen suunnittelija ei välttämättä osaa asettua käyttäjän asemaan joten palaute tuotteen käyttäjäryhmältä on erittäin arvokasta tietoa tuotteen suunnittelussa. Empiiristen käyttäjätestien järjestäminen on kuitenkin aikaa vievää. Käytettävyyttä voidaan myös tarkastella teoreettisilla menetelmillä ilman käyttäjätestien järjestämistä. Jacob Nielsen listaa vuoden 1994 käytettävyyskonferenssissa julkaistussa esitelmässä /48/ useita käytettävyyden tarkastelumenetelmiä, missä ei käyttäjätestejä tarvitse järjestää. Heuristisessa arvioinnissa käytettävyysasiantuntijat käyvät tarkasteltavan käyttöliittymän läpi kohta kohdalta määritellen noudattavatko kohdat käytettävyyden perusperiaatteita eli heuristiikkoja. Mikäli käytettävissä on useita asiantuntijoita, arvioivat he kukin käyttöliittymän yksitellen ja saadut tulokset yhdistetään. Nielsenin ja Molich /45/ suosittelevat heuristisessa arvioinnissa käytettäväksi seuraavia käytettävän käyttöliittymän periaatteita: 14