Dissertations in Education, Humanities, and Theology

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology Terttu Rajala Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys ja dialogi Nihon rōmanha-ryhmän kanssa toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen Japanin kulttuuristen muutosten kontekstissa

Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys ja dialogi Nihon rōmanha-ryhmän kanssa toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen Japanin kulttuuristen muutosten kontekstissa

Terttu Rajala Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys ja dialogi Nihon rōmanha-ryhmän kanssa toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen Japanin kulttuuristen muutosten kontekstissa Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 107 University of Eastern Finland Joensuu 2017

Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino Oy Tampere, 2017 Sarjan vastaava toimittaja: Vesa Koivisto ISBN: 978-952-61-2554-1 (nid.) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISBN: 978-952-61-2555-8 (PDF) ISSN: 1798-5633

Rajala, Terttu Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys ja dialogi Nihon rōmanha-ryhmän kanssa toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen Japanin kulttuuristen muutosten kontekstissa Joensuu, Itä-Suomen yliopisto, 2017, 242 sivua Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 107 ISBN: 978-952-61-2554-1 (nid.) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISBN: 978-952-61-2555-8 (PDF) ISSN: 1798-5633 TIIVISTELMÄ Tutkimus tarkastelee japanilaisen kirjailijan Mishima Yukion (1925 1970) kirjallisuuskäsitystä. Tutkimuksen kohteena on erityisesti Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan (Japanin romantikot, 1935 1938) välisestä dialogista hahmotettava kirjallisuuskäsitys ja sen merkitys toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen ajan Japanin modernisaatiokeskustelussa ja kirjallisuusmaailmassa. Tutkimus käsittelee Mishiman essee- ja kaunokirjallista tuotantoa kirjailijan uralta alkaen vuodesta 1941 julkaistusta ensimmäisestä novellista Hanazakari no mori (Kukkiva metsä) hänen kuolemansa jälkeisenä vuonna 1971 ilmestyneeseen romaaniin Tennin gosui (Taivaallisen olennon viisi rappion merkkiä) saakka. Nihon rōmanha-ryhmään kuuluneiden kirjailijoiden tuotannosta tarkastelun kohteena ovat Yasuda Yojūrōn (1910 1981), Hasuda Zenmein (1904 1945) ja Hayashi Fusaon (1903 1975) esseet sekä Itō Shizuon (1906 1953) lyriikka. Kansainvälisesti Mishimaa on tutkittu paljon, mutta tutkimuksessa on myös avoimia kysymyksiä koskien erityisesti Mishiman essee- ja muuta ei-fiktiivistä tuotantoa. Mishiman ja Nihon rōmanhan suhdetta käsittelevää tutkimusta on runsaasti Japanissa. Länsimaissa tutkimusta on jonkin verran, mutta Mishiman kirjallisuuskäsitystä ei kuitenkaan ole tähän mennessä kuvattu kokonaisvaltaisesti. Tällä tutkimuksellani pyrin täydentämään Mishima-tutkimukseen jääneitä avoimia kysymyksiä. Laajentaakseni työni kontekstia tarkastelen myös Mishiman suhdetta eurooppalaiseen kirjallisuuteen, erityisesti Friedrich Nietzschen tuotantoon. Tutustuminen Nietzscheen merkitsi Mishimalle yhtäältä sitä, että hänen kirjallisuuskäsityksensä muokkautui samanaikaisesti sekä Nihon rōmanhan että Nietzschen kanssa käydyn dialogin pohjalta, ja toisaalta sitä, että Mishima erkaantui Nihon rōmanhasta. Tutkimukseni fokus kohdistuu kirjallisuuskäsitykseen, joten se toimii kaiken kattavana yläkäsitteenä. Käytän tutkimuksessani metodia ja käsitejärjestelmää, jota kutsun kontekstualisoivaksi intertekstuaalisten suhteiden tarkasteluksi. Tämän lisäksi nojaudun kirjallisuuden vaikutustutkimukseen eli perinteiseen komparatiiviseen metodiin. Lukutapani on kontekstualisoiva eli sijoitan intertekstuaalisessa tarkastelussa löytämäni Mishiman ja Nihon rōmanhan tekstienvälisyydet teosten ulkopuoliseen kulttuuriseen kontekstiin. Lukutapani on samalla kulttuurintutkimuksellinen. Mishima oli kirjailijana traditiosidonnainen, mutta ammensi myös vieraista kulttuureista, joten tutkimuksen kiintopisteet ja keskeisen jännitteen muodostavat kulttuurienvälisyys ja traditiosidonnaisuus. Tekstejä ja niiden kulttuurista kontekstia tarkastellaan dialogisuuden näkökulmasta. Länsimaisen kirjallisuudentutkimuksen 5

käsitteiden lisäksi hyödynnän japanilaisen kirjallisuudentutkimuksen genre-analyysiä sekä Karatani Kōjinin (1980) ajatuksia (mm. maiseman löytyminen ja tunnustus järjestelmänä ). Tutkimuksen lukuja yhdistää nostalgian käsite, joka on tekstien välisten yhteyksien kautta esiin nouseva pohjavire. Nostalgia spesifioituu kaipuun tunteeseen keskittyväksi reflektoivaksi nostalgiaksi ja kansallismielisiä piirteitä sisältäväksi säilyttäväksi nostalgiaksi (jaottelusta ks. Svetlana Boym 2001). Lähestyn Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogista hahmotettavaa Mishiman kirjallisuuskäsitystä neljän eri tason kautta: 1) teemojen ilmentämät Japanin kulttuuriseen kriisiin liittyvät puheenvuorot, 2) Mishiman kirjallinen metodi, 3) Mishiman kulttuurikritiikki ja 4) Mishiman tuotannon dialogisuus länsimaisen kirjallisuuden, erityisesti Friedrich Nietzschen tuotannon kanssa. Tutkimus osoittaa, että Mishiman ja Nihon rōmanhan välisestä dialogista muotoutuva kirjallisuuskäsitys ottaa kantaa Japanin kulttuurisesta kriisistä käytyyn aikalaiskeskusteluun traditiosidonnaisuudellaan. Toisaalta se kritisoi kulttuurin käsitettä. Mishiman kirjallisuuskäsityksessä ja sen kautta hahmotettavissa kannanotoissa on useita eri puolia. Samalla kun hänen kirjallisuuskäsityksestään voi lukea länsimaistumista vastustavia kannanottoja, sen länsimaiseen kulttuuriin kytköksissä olevat kerrostumat kietoutuvat eri aikoina eri tavoin kirjallisuuskäsityksen kaikkiin osaalueisiin. Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan dialogisesta suhteesta hahmottuvaa kirjallisuuskäsitystä voi siis kutsua synteesiksi, joka on kuitenkin ristiriitainen ja häilyvä. Mishiman tuotannon intertekstuaalinen kytkös Nihon rōmanhaan nostaa esiin intertekstejä, joiden kautta kysymykset kirjallisuuden tehtävistä, olemassaolon tavoista, eettisistä ja uskonnollis-filosofisista kysymyksistä ja poetiikasta ovat nähtävissä. Esimerkiksi kysymyksiin kirjallisuuden poeettisista tehtävistä vastaa Hasuda Zenmein esseestä Shi to hihyō (Runous ja kritiikki) ja Mishiman tuotannosta paikannettava interteksti shiru (tietää asioiden perimmäinen olemus). Yksi sen keskeisistä kulttuurisista merkityksistä sisältää Japanin klassisen runouden ajatuksen sanojen voimasta. Samalla se viittaa Japanin klassiseen kirjallisuuteen (koten) ja sen poetiikkaan modernin kirjallisuuden perustana. Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan tekstien välisistä yhteyksistä hahmottuva kirjallisuuskäsitys voidaan luokitella sekä reflektoivaan että restoratiiviseen nostalgiaan. Se osallistuu kulttuurista kriisiä koskevaan aikalaiskeskusteluun ristiriitaisesti. Tutkimus osoittaa, että on tärkeää laajentaa ymmärrystä Mishiman kirjallisuuskäsityksestä tarkastelemalla rinnakkain Mishiman ei-fiktiivistä ja fiktiivistä tuotantoa. Esimerkiksi Mishiman essee- ja fiktiivisen tuotannon ja Nihon rōmanhan kirjoitusten tekstien välisten suhteiden tarkastelu nostaa esiin Mishiman kirjallisuuskäsitykseen sisältyviä niin implisiittisiä kuin eksplisiittisiäkin aikakauden kulttuurista kriisiä koskevia kannanottoja, jotka jäisivät muuten vaille huomiota. Avainsanat: Mishima Yukio, intertekstuaalisuus, kirjallisuuskäsitys, Japanin kirjallisuus, nostalgia. 6

Rajala, Terttu Mishima Yukio s conception of literature and dialogue with Nihon rōmanha in the context of Japan s cultural crisis during and after the Second World War, 242 p. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 107 ISBN: 978-952-61-2554-1 (nid.) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISBN: 978-952-61-2555-8 (PDF) ISSN: 1798-5633 ABSTRACT The main aim of present study is to examine how Mishima Yukio`s (1925 1970) conception of literature is shaped by the dialogue between him and the Nihon rōmanhagroup (1935 1938) on the one hand, and on the other, how his conception of literature places itself in contemporary discourse concerning the crisis of Japanese culture during and after the Second World War. The study is focused on Mishima Yukio s fiction and essays written between 1941-1970 from his early short story Hanazakari no mori until his last work Ten nin gosui and essays by Nihon rōmanha-writers, especially by Yasuda Yojūrō (1910 1981), Hayashi Fusao (1903 1975), Hasuda Zenmei (1904 1945) and poetry by Itō Shizuo (1906 1953). To expand the context and to clarify the synchronic existence of Mishima s dialogue with foreign cultures, I have analyzed also European writers, especially Friedrich Nietzsche s works in terms of a dialogue with Mishima`s work. It is obvious that there is plenty of research on his work in his native country and outside Japan. Nevertheless there are still areas which are not much researched, for example Mishima s essays as related to his fiction. The study approaches the question of Mishima s conception of literature by means of methods such as intertextuality (as used in its narrow sense) as well as in terms of the comparative method. The study applies also concepts presented by the Japanese critic Karatani Kōjin (1980), such as confession as a method (kokuhaku to iu seido) and discovery of landscape (fūkei no hakken). Furthermore, Svetlana Boym`s (2001) categories defined for the expression of nostalgia, viz. reflective nostalgia and restorative nostalgia, are used to analyse the Japanese genre of shi shōsetsu, dialogue, tradition consciousness and interculturality. The conception of literature covers the whole study. Mishima`s conception of literature, emerging from the intertextual connections between Mishima and the Nihon rōmanha, takes part in the discussion of the cultural crisis in Japan during and after the Second World War. To sum up, the study approaches Mishima`s conception of literature at four different levels: first, themes reflecting Mishima`s views on Japan s cultural crisis, second, Mishima`s method of writing, which is also seen as an implied comment on the unstable situation in Japan, third, Mishima s criticism on culture focusing on the question of an individual and the crisis of the self, and finally, the dialogue between Mishima and certain western writers, especially Friedrich Nietzsche. Mishima was well aware of the tradition, but he was also a cosmopolitan. Mishima`s deep respect for the tradition and his profound interest in global issues are the main foci of the study. The tension between these two forces can be seen throughout of the whole study. The study shows that the dialogue between Mishima and Nihon rōmanha shapes a concept of literature that contributes with its tradition aware- 7

ness to the contemporary discussion of the cultural crisis prevailing in Japan. On the other hand, Mishima`s conception of literature criticizes the contemporary concept of culture. Mishima`s conception of literature and the views it represents are versatile. While the conception of literature opposes Westernization, it also contains connections to Western culture interwined around it at all levels and at different times. The conception of literature shaped by the intertextual relationships between Mishima and Nihon rōmanha can be called synthetic; full of conflicts, it evades any definition. Mishima s intertextual relationship to the Nihon rōmanha reveals intertexts tackling issues of ontological, ethical, religious-philosophical and poetic assignments of literature. Mishima s conception of literature can be classified as representing both restorative and reflective nostalgia. It comments on the contemporary discussion on the cultural crisis in Japan in a very contradictory manner. The study shows that it is important to read Mishima s fictions in relation to his non-fictive work in order to reach a deeper understanding of Mishima s conception of literature and the implied views in it on the cultural crisis prevailing in Japan. Keywords: Mishima Yukio, intertextuality, conception of literature, Japanese literature, nostalgia. 8

Rajala, Terttu 三島由紀夫の文学概念 ~ 第二次世界大戦期およびその後の日本の文化危機の文脈における日本浪曼派との対話分析から Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 107 ISBN: 978-952-61-2554-1 (nid.) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISBN: 978-952-61-2555-8 (PDF) ISSN: 1798-5633 抄録 本論は 三島由紀夫と日本浪曼派との間のダイアログから捉えられる彼の文学概念の意味を 第二次世界大戦期とその後の時代に行われた対話および文学界の動向から分析し 考察することを目的とするものである 本稿で扱う日本浪曼派作家は 保田與重郎 蓮田善明 林房雄 および伊東静雄である 三島由紀夫の作品や三島自身については既に国際的にも先行研究がなされている しかし三島の評論やエッセイなど非フィクション作品 およびそれらと文学作品との関係を論じているものは 日本国外ではあまり多いとはいえない また日本浪曼派と三島の関係についての研究も同様である 本論では 日本浪曼派と三島の対話において 三島とヨーロッパの文学 特にフリードリヒ ニーチェとの関係に注目し そのうえで三島の文学概念を検討する ニーチェ作品との出会いは三島自身にとって 三島の文学概念の部分的な同時的変化をもたらしただけでなく 三島の文学概念と日本浪曼派のそれとの差異を明らかにするものであった 分析対象は 三島の初公刊作品 花ざかりの森 (1941) から死直前に書かれた 天人五衰 (1971) までの間の評論およびエッセイ 小説である さて 本研究においては 文学概念を すべてを包含する上位概念として扱う また 間テクスト性における関係分析を文脈化するという方法および概念システムを使用する これに加え 文学の影響分析 すなわち伝統的な比較分析を補助線として使用する 本研究におけるテクストの解釈方法は 文脈化 換言すれば 間テクスト性の分析において見出した 三島と日本浪曼派との間のテクスト間相互関連性を作品の外部に つまり文化の文脈に位置付けるというものである また本論は同時に文化研究でもある 別言すると 文化的文脈の視点から文学を俯瞰するのである 三島は伝統に縛られた しかしまた国際的な文学者であった ゆえに異文化性と伝統護持の態度は 本研究そのものとの関連において 本論の中での緊張点ともいうべき基準点であった テクストと文化的文脈との間の対話は本研究の中心を成すものである そこで 西欧の文学研究における文学概念に加え 日本の文学研究の文脈における日本文学のジャンル分析 および柄谷行人による 風景の発見 (1978) 告白という制度 (1979) 等の言説を援用する また ノスタルジアは 本研究を貫通し全体を構成する 間テクストの相互関連性を通して通奏低音として流れる概念である この点について 本研究においては Svetlana Boym(2001) の区分 reclective nostalgia と restorative nostalgia をもとに分析する 本論では 三島と日本浪曼派のダイアログから捉えられる三島の文学概念につい 9

て 以下 4 つの観点から複数章に渡りアプローチする 1) 日本の文化危機に関する発言が示すテーマ 2) 三島の文章メソッド 3) 三島の文化批評 そして 4) 三島と西洋文学である 以上から 三島と日本浪曼派との間に発生する間テクスト性から形成された三島の文学概念は 日本の文化危機から生じた同時代的な伝統護持を主張したことを示す しかし一方で その伝統護持の主張は 三島の文化概念そのものを批判にさらすことになる 実際 彼の文化概念を通じて 意見を異にする多くの立場が形成されている 同様に 彼の文化概念については 反西欧的立場 一方でその西欧文化との接続性といった多層性が織り込まれていると読み取ることができる そして三島の作品と日本浪曼派との間の対話関係は 文学概念について 矛盾と不安定さを招くのである 三島の作品の間テクスト性の日本浪曼派への接続は インターテクストを通して得られた文学の課題 存在論的 哲学的 宗教的 そして認識論的な疑問を提示 さらに詩学的課題を目に見えるものとする また そのテクスト間の相互関係は reclective nostalgia および restorative nostalgia への分類を可能にする この点はさらに 同時代的対話との矛盾を包含するものとして 文化を危機へと落とし込むである 本研究は 以上の点について 三島の非フィクション作品とフィクション作品との密接な連関を分析することで 彼の文学概念の幅広い理解の重要性を示す 三島のエッセイ および小説などのフィクション作品 そして日本浪曼派のテクストとの間の相互関係の精査によって 三島の文学概念に潜在的にも顕在的にも内在する これまで取りこぼしがちであったその時代の文化危機に関する立場を明らかにするのである キーワード : 三島由紀夫 間テキスト性, 文学概念 日本の文学 ノスタルジア 10

Kiitokset Tutkimukseni tie, dō, on kiemurrellut todellisten korogashien kautta tähän hetkeen saakka. Väitöskirjatyötäni vuosien varrella kuvaa hyvin japanilainen sananlasku: kompastunut olen seitsemän, mutta noussut jaloilleni ainakin kahdeksan kertaa ( 七転び八起き ). Japanin kanssa olen ollut tiiviisti tekemisissä melkein 40 vuotta. Matkustin maahan ensimmäisen kerran vuonna 1978 Siperian kautta. Jäinkin Japaniin saman tien vuodeksi oppimaan tussimaalausta. Samalla kertaa tutustuin lähemmin japanilaiseen kirjallisuuteen. Palattuani Suomeen jatkamaan opintojani Jyväskylän yliopistoon tein erilaisia Japania käsitteleviä tutkielmia, vaikka tuolloin sitä pidettiinkin eksoottisena maana, jonka kieltä on mahdotonta oppia lukemaan. Asuin Japanissa myöhemmin kolme vuotta jatkaen sekä tussimaalauksen että muiden kulttuurin alueiden ja kielen oppimista. Ensimmäisen Mishima Yukiota käsittelevän tutkielmani tein sieltä palattuani. Myös kirjallisuuden alaan kuuluva pro gradu -työni käsitteli Mishimaa. Vaikka pro gradu -työstäni onkin kulunut useita vuosia, ei aiheeni ole vanhentunut. Päinvastoin: Mishimasta puhutaan taas tämän päivän Japanissa. Aihe on siis säilyttänyt ajankohtaisuutensa. En olisi kuitenkaan koskaan uskonut tekeväni väitöskirjaa, eikä työni olisikaan valmistunut ilman monen tärkeän henkilön tukea. Suurimmat kiitokset ansaitsevat ohjaajinani toimineet professori Risto Turunen ja professori Jopi Nyman. Professori Turunen auttoi kärsivällisesti, suurella ammattitaidollaan jäsentämään ajatuksiani koko prosessin ajan ja ymmärtämään tutkimuskohdettani paremmin. Professori Nymanin laaja kulttuurienvälinen tietämys ja rakentava kritiikki auttoivat viemään tutkimuksen loppusuoralle. Ilman heidän tukeaan ja ymmärrystään, kritiikkiään ja kommenttejaan en olisi koskaan saanut työtäni valmiiksi. En voi kiittää heitä tarpeeksi. Kiitän myös esitarkastajiani FT, dosentti Marja-Leena Hakkaraista ja FT, dosentti Minna Eväsojaa, joiden rakentavien neuvojen ansiosta väitöskirjastani tuli huomattavasti selkeämpi ja parempi. Haluan kiittää lämpimästi myös professori Rein Raudia, joka alun perin kannusti minua väitöskirjan tekoon. Haluan esittää kiitokset myös Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksen professori emerita Sirkka Heiskanen- Mäkelälle, joka kannusti minua tekemään pro gradu -työni Mishima Yukiosta siitä huolimatta, että japanilainen kirjallisuus oli haastava tutkimuksen kohde aikana, jolloin internettiä ei vielä ollut. Kiitän myös työnantajaani Itä-Suomen yliopistoa (ent. Joensuun yliopisto), jossa olen toiminut japanin kielen ja kulttuurin lehtorina vähän yli 20 vuotta. Olen saanut mahdollisuuden tehdä minulle tärkeää työtä, kehittää japanin kielen ja kulttuurin opetusta ja samalla syventää näkemystäni myös tutkimuskohteestani. Erityiset kiitokset professori Riitta Jääskeläiselle, jonka vaikutuksesta väitöskirjatyöni sai uuden suunnan. Lämpimät kiitokset myös kaikille kollegoilleni sekä Savonlinnassa että Joensuussa kuuntelusta, keskusteluista, neuvoista ja kannustuksesta Väitöskirjani valmistumisen kannalta erityisen kiitoksen ansaitsevat (aakkosjärjestyksessä) seuraavat ystäväni ja kollegani: FM Anne Alanne hyvistä ja rakentavista kommenteista, professori Pekka Korhonen koko työhöni ja erityisesti Japaniin liittyvistä kommenteista ja neuvoista, FL Marjatta Lehtinen englanninkielisen abstraktin tarkistamisesta, suomenkielisen abstraktin hiomisesta ja vuosien varrella käydyistä keskusteluista, TaT, kuvataiteilija Tuula Moilanen Mishiman 4-osaisen esseekokoel- 11

man hankinnasta ja lähettämisestä Japanista, FT, dosentti Marja Sorvari työni alkuosien lukemisesta, kommenteista ja keskusteluista monen vuoden aikana, FT Irene Wai Lwin Moe koko työni läpikäymisestä, kielenhuollosta ja kullanarvoisista neuvoista ja FM Marimi Wirekoski kaiken japaninkielisen materiaalin tarkastamisesta sekä japaninkielisen abstraktini käännösavusta, muotoilemisesta ja korjaamisesta. Haluan niin ikään osoittaa lämpimät kiitokseni kääntäjä, runoilija Kai Niemiselle, joka antoi käytettäväkseni vielä julkaisemattoman tanka-runojen käännöskokoelmansa. Kiitän myös Göteborgin yliopiston professori emerita Noriko Thunmania, jonka ansiosta pääsin keskeisten japanilaisten lähteiden äärelle ja myös haastattelemaan Mishima-tutkijaa, professori Inoue Takashia. Kiitän lämpimästi myös yokohamalaista ystävääni kääntäjä Yoshida Mikiä, jonka avulla olen saanut hankittua japanilaista tutkimusmateriaalia ja tutustunut Mishimaan perehtyneisiin professori Takeda Katsuhikoon ja professori Matsumoto Tōrūn. Heidän kanssaan käydyt keskustelut auttoivat rajaamaan tutkimukseni kohdetta. Taloudellista tukea materiaalin hankintaan ja tutkimustyöhön Japanissa olen saanut Sasakawa Foundationilta. Suuret kiitokset työni mahdollistamisesta. Lopuksi haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka ovat vuosien varrella jaksaneet kuunnella ja tukea minua työni eri vaiheissa. Erityiset kiitokset tuesta ja kuuntelusta kuuluvat jo edesmenneelle äidilleni sekä kummitädilleni Kaisalle. Lämpimimmät kiitokset aviomiehelleni Pasille ymmärryksestä, tuesta ja tietotekniikkaan liittyvistä neuvoista, joita ilman väitöskirjani olisi varmasti kadonnut bittiavaruuteen jo aikoja sitten. Omistan tämän kirjan tyttärilleni Papulle, Rompulle ja Okille sekä tyttärenpojalleni Miksulle, joita ajatellen olen jaksanut puurtaa loppumattomalta tuntuvan työni parissa. Joensuussa 12. lokakuuta 2017 Terttu Rajala 12

Sisällys 1 JOHDANTO... 15 1.1 Tutkimustehtävä... 18 1.2 Tutkimusaineisto ja sen rajaus... 20 1.3 Japanilaisesta kirjallisuuskritiikistä ja varhaisesta Mishima-tutkimuksesta (1965 1998)... 27 1.4 Uudempi Mishima-tutkimus (1999 2014)... 30 1.5 Tutkimuksen kulku... 34 2 TEOREETTISET JA METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT... 37 2.1 Japanilaisen kirjallisuuskäsityksen historiaa ja kirjallisuuskäsityksen määrittely... 38 2.2 Dialogisuus, intertekstuaalisuus ja traditio... 45 2.3 Japanilainen genre tutkimuksen kohteena... 47 2.4 Kaunokirjallinen teos nostalgian ilmentäjänä... 50 3 JAPANIN KIRJALLISUUS KULTTUURISEN KRIISIN HEIJASTAJANA... 53 3.1 Tulkinnat Japanin modernisaatiosta... 53 3.2 Kirjallisuus toisen maailmasodan aikana ja sen jälkeen... 56 4 MISHIMA YUKIO JA NIHON RŌMANHA... 62 4.1 Nihon rōmanha: synty, periaatteet ja siihen kohdistettu kritiikki... 62 4.2 Nuoren Mishiman kirjallisuuden lähtökohdat... 70 5 MISHIMA YUKION JA NIHON RŌMANHAN NOSTALGINEN DIALOGI JUURETTOMUUDEN JA AHDISTUNEISUUDEN KUVAAJANA... 74 5.1 Juurettomuuden tarkkailijat Hōjō no umissa... 75 5.2 Tyhjyyden merkitykset ja kokemukset... 83 5.3 Nostalginen isänmaallisuus ja historiallisuus... 89 5.4 Sopeutuminen, vastustaminen ja välinpitämättömyys... 93 5.5 Kaksi maailmaa: pako nykyhetkestä perinteeseen... 98 5.6 Tietää ja toimia... 108 5.7 Vaihtoehtona jälleensyntyminen... 117 6 MISHIMA YUKION JA NIHON RŌMANHAN DIALOGI MISHIMAN KIRJALLISESSA METODISSA... 130 6.1 Taiteellinen järjestelmä... 132 6.2 Sanojen voima... 137 6.3 Periaate sanojen tarkkuudesta... 146 7 MISHIMA YUKION KULTTUURIKRITIIKIN DIALOGI NIHON RŌMANHAN KANSSA... 152 7.1 Kulttuurin dynaamisuus ja staattisuus... 155 7.2 Yksilön vieraantuminen ja identiteettikriisi: Mishima Yukio ja Itō Shizuo... 162 7.3 Mishima Yukion Hanazakari no mori ja Itōn Natsuhana... 167 13

8 NIHON RŌMANHASTA ETÄÄNTYMINEN: MISHIMA YUKIO JA FRIEDRICH NIETZSCHE... 179 8.1 Nihon rōmanhasta Nietzscheen... 181 8.2 Maskuliininen ja feminiininen sekä apolloninen ja dionyysinen Mishima Yukion kirjallisuusesseissä... 184 8.3 Näin puhui Zarathustra ja Kinkakuji: tahdon motiivi... 190 8.4 Ja maailma niin kuin tiedätte, on tyhjä : Gogo no eikō nihilismin tutkielmana... 194 8.5 Keskiajalla eläneen sarjamurhaajan päiväkirja, Zarathustra ja toipuminen... 199 9 HENKILÖHAHMOT KULTTUURIENVÄLISESSÄ DYNAMIIKASSA... 204 9.1 Mishima Yukion ja Thomas Mannin teosten henkilöhahmojen dialogi... 205 9.2 Raymond Radiguet, Tanizaki Jun ichirō ja Mori Ōgai Mishima Yukion Kamen no kokuhakun henkilöhahmoissa... 213 10 PÄÄTELMÄT... 220 10.1 Traditiotietoisuus... 220 10.2 Kulttuurienvälisyys... 224 10.3 Mishima Yukion kirjallisuuskäsitys: häilyvä synteesi... 225 10.4 Mishima Yukio ja Nihon rōmanha vuonna 2017... 227 KIRJALLISUUS JA LÄHTEET... 228 LIITE... 241 14

1 JOHDANTO Debytoin kirjailijana vähän sen jälkeen, kun sota oli loppunut. Ympärilläni hyökyivät uudet kirjallisuusaallot. Mutta kirjallinen aikakausi, jota kutsutaan nimellä sengobungaku [sodanjälkeinen kirjallisuus] ei älyllisesti eikä kirjailijana herättänyt minussa minkäänlaista vastakaikua. Se energia ja vitaliteetti, joka kiiti ohitseni, oli minun energiaani verrattuna alkuperältään täysin erilaista. Tunsin tietenkin olevani yksin. Kyselin itseltäni, mikä oli se ideologia mitä olin sodan aikana seurannut. Marxin dialektinen materialismi se ei ollut, eikä keisarillinen käsky sivistyksestä. Sen kirjan, joka oli jatkuvasti henkisellä tasolla minua ohjannut, tuli muodostaa moraalini perustan ja sen täytyi saada minut hyväksymään nuoruuteni. Tuon kirjan täytyisi tukea yksinäisyyttäni ja sitä, että vastustan nyky-yhteiskuntaa. Kaiken lisäksi sen tuli olla teos, jota oman aikani yhteiskunta ei hyväksyisi. Hagakure täytti kaikki nämä vaatimukset. (HGN 690.) Tutkimukseni kohteena on japanilaisen, tokiolaissyntyisen kirjailijan Mishima Yukion ( 三島由紀夫 1, 1925 1970) kirjallisuuskäsitys. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan ( 日本浪曼派, Japanin romantikot, 1935 1938) välisestä dialogista hahmotettavaa kirjallisuuskäsitystä ja sen merkitystä toisen maailmansodan aikaisen ja sen jälkeisen ajan Japanin modernisaatiokeskustelussa ja kirjallisuusmaailmassa. Käsillä oleva tutkimus on ensimmäinen suomenkielinen Mishima Yukion tuotantoa käsittelevä väitöstutkimus. Kansainvälisesti Mishimaa on tutkittu paljon, mutta kuten myöhemmin käy ilmi, on tutkimuksessa myös avoimia kysymyksiä (ks. Mak 2014) koskien erityisesti Mishiman essee- ja muuta ei-fiktiivistä tuotantoa. Mishiman ja Nihon rōmanhan suhdetta on länsimaissa tutkittu jonkin verran, mutta Mishiman kirjallisuuskäsityksestä ei ole yhtään kokonaista tutkimusta. Tällä tutkimuksellani pyrin täydentämään Mishima-tutkimukseen jääneitä aukkoja. Mishiman kirjallisen tuotannon pohjavire heijastuu alkuun sijoittamastani katkelmasta. Siinä korostuu kaipuu menneeseen Japaniin, jonka kautta kirjailijan tuotanto reflektoi toisen maailmansodan ja sitä välittömästi seuranneen ajan kulttuurista kriisiä. Mishiman tuotantoa voisi toisaalta luonnehtia myös monikulttuuriseksi, sillä kielitaitoisena maailmankansalaisena hän tunsi muita kulttuureja, minkä hän toi selkeästi esiin fiktiivisen tuotantonsa lisäksi myös esseissään ja erilaisissa julkilausumissaan. Japanin kirjallinen maailma reagoi voimakkaasti sota-aikaan, vaikka sensuuri ja paperipula rajoittivatkin julkaisutoimintaa. Kirjallisuuden odotettiin olevan kansakunnan yhtenäisyyttä tukevaa ja yleensäkin nationalistisiin tarkoitusperiin sopivaa. Sodan päätyttyä Japanin antautumiseen vuonna 1945 Japanin yhteiskunnan ja kulttuurin kriisiytymiseen vaikutti muun muassa se, että perinteiseen keisarijärjestelmään liitettiin länsimainen demokratia. Tämän lisäksi jatkuvat muutokset, 1960-luvun levottomuudet, teollistuminen ja urbanisaatio loivat epävarmuutta. Osa heti sodanjälkeisen ajan kirjallisesta maailmasta reagoi sodanaikaisiin kokemuksiin, atomipommien aikaansaamiin tuhoihin ja kuvasi yksilön vieraantumista. (Ks. Katō 1990, Keene 1 Mishima Yukio on kirjailija Hiraoka Kimitaken ( 平岡公威 ) pseudonyymi. 15

1984a). Myös Mishima nosti esiin ristiriitoja ja ongelmia, mutta toisin kuin aikalaisensa, hän painotti Japanissa vallinnutta arvotyhjiötä sekä yleisesti arvojen keinotekoisuutta ja suhteellisuutta (ks. Washburn 2007). Alun perin runoilijaksi aikonut nuori Mishima sai jo varhain tukijoita merkittävistä kirjailijoista ja kriitikoista. Hänen uransa alkoikin kehittyä kirjallisuuskriitikko Yasuda Yojūrōn ( 保田與重郎, 1910 1981) perustamien kirjallisten aikakauslehtien Kogiton ( コギト, 1932) ja Nihon rōmanhan ( 日本浪曼派, 1935 1938) ympärille syntyneen Nihon rōmanha- ryhmän ansiosta. Mishiman novelli Hanazakari no mori ( 花盛りの森, Kukkiva metsä) oli tehnyt ryhmään vaikutuksen ja se julkaistiin vuonna 1941 Nihon rōmanhaan kuuluneen Hasuda Zenmein ( 蓮田善明, 1904 1945) toimittamassa, Nihon rōmanhan äänitorvena toisen maailmansodan loppuun saakka toimineessa kirjallisessa aikakauslehdessä Bungei bunkassa ( 文芸文化, 1938 1945). Nihon rōmanha oli marxilaisuuden, sen hiipumisen ja tenkō ( 転向 ) 2 -kirjallisuuden lisäksi yksi keskeisiä merkkipaaluja ajan kulttuurielämässä (Hashikawa 1967, 13, Thunman 1999, 108). Siihen kuului kirjailijoita ja älymystön edustajia, jotka olivat olleet aiemmin marxilaisia, sekä nuoria Saksan romantiikan harrastajia. Niin Nihon rōmanha kuten myös Mishima suosivat esimerkiksi Johann Wolfgang von Goethea (1710 1782). (Etō 1964, 443). Mishima tutustui myös Friedrich Nietzscheen (1844 1900) Nihon rōmanhan kautta, sillä ryhmään kuulunut runoilija Satō Haruo ( 佐藤春夫, 1892 1964), joka toimi sodan jälkeen jonkin aikaa myös Mishiman tukijana, vaikutti nuoreen kirjailijaan Nietzsche-tuntemuksellaan. Nihon rōmanha-ryhmässä vaikutti myös joitakin merkittäviä Japanin klassisen kirjallisuuden tuntijoita, kuten ryhmän perustajajäsen Hasuda Zenmei (ks. Etō 1964, Doak 1994, Matsumoto 2005). Kirjoituksissaan Nihon rōmanha käsitteli muun muassa Japanin klassista kirjallisuutta (koten, 古典 ) sekä modernisaation vaikutusta Japanin kulttuuriin jatkaen sitä käsittelevää keskustelua. Nihon rōmanhaan kuuluneet, Bungei bunkaa julkaisufooruminaan pitäneet kirjailijat tukivat nuorta Mishimaa toisen maailmansodan loppuun saakka. Vaikka Mishima ei ryhmään varsinaisesti kuulunutkaan, 3 hänen tuotannostaan on havaittavissa dialogia sen kanssa aina hänen viimeiseen teokseensa, Hōjō no umiin ( 豊饒の海, Hedelmällisyyden meri, 1969 1971 4 ) saakka. Nihon rōmanhan suosio on vaihdellut ryhmän kansallismielisen luonteen vuoksi. Sen kirjoituksia sisältäviä kokoelmia on kuitenkin julkaistu myös viime vuosina. Ryhmän primus motorin Yasuda Yojūrōn elämää ja tuotantoa käsitteleviä teoksia on ilmestynyt hänen kuolemansa vuosipäivinä. Mishiman ja Nihon rōmanhan välisestä dialogista muotoutuvan kirjallisuuskäsityksen hahmottamiseksi tarkastelen sekä Mishiman fiktiivistä tuotantoa että esseitä ja muita kirjoituksia. Vaikka Mishiman esseet käsittelevät erilaisia kirjoittamiseen ja kirjallisuuden teoreettisiin kysymyksiin liittyviä näkökulmia, hän ei kuitenkaan luonut varsinaisia teorioita. Paremminkin Mishiman käsityksiä kirjallisuuden luonteesta voi 2 Tenkō tarkoittaa kirjailijoiden siirtymistä ideologiasta toiseen 1930-luvulla (Suzuki 2006, 211). Esimerkiksi Nihon rōmanhan Hayashi Fusao ( 林房雄, 1903 1975) oli alun perin marxilainen kirjailija, mutta siirtyi kirjoittamaan oikeistolaisesta ideologiasta (Matsumoto 1994, 183). 3 Sekä Etō Jun (1964, 443) että Karatani Kōjin (1996, 191) toteavat kuitenkin Mishiman olleen ryhmän jäsen. 4 Hōjō no umi on neliosainen teos, jonka viimeinen osa Tennin gosui ( 天人五衰, Taivaallisen olennon viisi rappion merkkiä) julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen. 16

havainnoida esseiden lisäksi hänen kaunokirjallisesta tuotannostaan, johon sisältyy novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Useat Nihon rōmanha-kirjailijoiden käsitteet ja tulkinnat muun muassa Japanin klassisesta runoudesta ovat muokanneet Mishiman kirjoittamiseen ja kirjallisuuden luonteeseen liittyviä ajatuksia. Oman vaikeutensa tulkitsemiseen tuo se, että Nihon rōmanhan esittämät ajatukset kirjoittamisesta eivät ole kovin koherentteja ja Mishiman tulkitsemina ne muuttuvat entistä häilyvämmiksi. Mishima ja Nihon rōmanha on yhdistelmänä haastava tämän päivän länsimaiselle tutkijalle. Kumpaankin liittyy paljon ennakkokäsityksiä, jotka liitetään usein äärioikeistolaisuuteen ja fasismiin. Länsimaissa Mishiman ja Nihon rōmanhan yhteyttä onkin tarkasteltu vain jonkin verran. Japanissa sitä on tutkittu runsaasti, mutta sielläkin Mishiman ja Nihon rōmanhan välisestä dialogista hahmotettava kirjallisuuskäsitys on tutkimatta. Mishimaa käsittelevää tutkimusta ja monentasoisia julkaisuja on tehty runsaasti aina siitä saakka, kun hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen novellinsa Hanazakari no morin myötä. Kaksi kertaa Nobel-ehdokkaana (1964 ja 1968) 5 olleen kirjailijan julkisuuskuva on ollut pitkään hyvin ristiriitainen, ja hänen itsemurhansa vei sekä tutkijoiden että suuren yleisön huomion jättäen hänen kirjalliset ansionsa osittain varjoon useiksi vuosiksi. Uuden vaiheen Mishima -tutkimuksessa aloitti vuonna 1999 kirjailijan nimeä kantavan kirjallisen museon, Mishima Yukio bungakukanin ( 三島由紀夫学館 ) perustaminen. Museoon on sijoitettu runsaasti julkaisemattomia käsikirjoituksia ja kirjailijan muistiinpanoja (ks. Inoue 1999). Keskeisiä länsimaisia Nihon rōmanhata ja sen merkitystä toisen maailmansodan varjostaman Japanin kulttuurisessa diskurssissa käsitteleviä tutkimuksia ovat muun muassa Kevin Michael Doakin teos Dreams of Difference. The Japan Romantic School and the Crisis of Modernity (1994), jossa hän tuo esiin erityisesti ryhmän paradoksisen luonteen, sekä Alan Tansmanin teokset Nihon rōmanhan johtohahmon, Yasuda Yojūrōn tuotannosta muun muassa tämän esteettisistä arvoista käsin. Mishiman ja Nihon rōmanhan suhdetta tarkastellaan joissakin länsimaisissa tutkimuksissa, mutta vain rajattujen teemojen puitteissa. Esimerkiksi Roy Starrsin teos Deadly Dialectics. Sex, Violence and Nihilism in the World of Yukio Mishima nostaa esiin nihilismin Nihon rōmanhan ja Mishiman yhteisenä ajatussuuntana (1994, 162). Noriko Thunmanin artikkelikokoelma Forbidden Colors. Essays of Body and Mind in the Novels of Mishima Yukio (1999) tarkastelee Nihon rōmanhata Mishiman kulttuurinen keisari (bunka gainen toshite no tennō, 文化概念としての天皇 ) -käsitteen yhteydessä. Rebecca Mak (2014, 128) keskittyy edellä mainitsemassani teoksessaan Mishiman Bunka bōeironin intertekstuaalisten yhteyksien tarkasteluun, ja nostaa esiin Nihon rōmanhan, erityisesti Hasuda Zenmein käsityksen eurooppalaisen estetiikan kielteisestä vaikutuksesta Japanin kirjallisuuteen. Myös Dennis Washburn mainitsee Mishiman ja Nihon rōmanhan teoksessaan Translating Mount Fuji. Modern Japanese Fiction and the Ethics of Identity (2007). Washburnin teos keskittyy tarkastelemaan Mishimaa ja Yasudaa heille yhteisistä ja eriävistä piirteistä käsin. Hänen mukaansa Mishimaa ja Yasudaa yhdistää muun muassa se, että he olivat modernisteja. Japanissa Mishiman suhdetta Nihon rōmanha-ryhmään tutkii esimerkiksi Matsumoto Tōru. Hän tarkastelee aihetta kahdessa eri teoksessaan, Kiseki e no kairo ( 奇跡へ回路, Virtapiiri ihmeeseen, 1994) ja Ame tsuchi o ugokasu ( あめつちを動かす, Liikuttaa 5 Ks. Nobelprize.org. The Official Web Site of the Nobel Prize. 17

taivasta ja maata, 2005). Matsumoto käsittelee muun muassa Mishiman suhdetta erityisesti Hasuda Zenmein tulkintoihin Japanin klassisesta kirjallisuudesta. Vaikka Mishimaa onkin tutkittu runsaasti, löytyy tutkimuksesta myös avoimia kysymyksiä, kuten jo alussa mainitsin: Esimerkiksi Rebecca Mak (2014, 15) toteaa teoksessaan Mishima Yukios Zur Verteidigung unserer Kultur (Bunka bōeiron), että kirjailijan kansallismielisiä ja traditionalistisia teemoja käsitteleviä esseitä ei ole juuri tutkittu. Mak (2014, 27) esittää myös, että Mishiman eri aiheisten esseiden analyysi olisi ensimmäinen askel, jolla ne nostettaisiin hänen fiktionsa rinnalle. Näin olisi mahdollista tarkastella esseiden sisällöllisiä merkityksiä uudessa valossa. Tutkimukseni päähuomion kohteena on Mishiman kirjallisuuskäsitys niiltä osin kuin se on hahmotettavissa Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogin kautta. Samalla työni täydentää Mishiman ei-fiktiivisen kirjoituksen sekä Mishiman ja Nihon rōmanhan tutkimusta. Laajentaakseni työni kontekstia tarkastelen myös Mishiman suhdetta eurooppalaiseen kirjallisuuteen, erityisesti Friedrich Nietzschen tuotantoon. Tutustuminen Nietzscheen merkitsi Mishimalle sekä hänen kirjallisuuskäsityksensä osittaista muokkautumista samanaikaisesti sekä Nihon rōmanhan että Nietzschen kanssa käydystä dialogista, että erkaantumista Nihon rōmanhasta. Tässä yhteydessä on tarpeellista huomauttaa muotoseikoista. Kunkin japanilaisen henkilön kohdalla olen antanut suluissa myös japaniksi kirjoitetun nimen silloin, kun se esiintyy työssäni ensimmäisen kerran. Kun japaninkielinen teos esiintyy ensimmäisen kerran tekstissä, olen lisännyt sen perään sulkuihin japaniksi kirjoitetun nimen ja suomenkielisen käännöksen, jonka olen aika ajoin lisännyt uudelleen japaninkielisen nimen jälkeen. Tämä palvelee japanin kieltä osaamattomia lukijoita. Teosten nimistä käyttämäni lyhenteet ovat liitteessä. Tanka-runojen kohdalla olevat numerot viittaavat runojen numerointiin antologioissa, eivätkä sivunumeroihin (esim. KKS 123). Japanilaisten henkilöiden nimistä mainitaan aina ensin sukunimi, mikä on japanilainen tapa ja Japanin tutkimuksessa yleinen käytäntö. Olen usein lisännyt tekstiin japanilaisen etunimen eteen sukupuolta ilmaisevan sanan, jos se on tarpeellista, esimerkiksi nuori mies, Yūichi, sillä japania osaamaton lukija ei välttämättä nimen perusteella voi päätellä sukupuolta. Translitteroinnin olen tehnyt yleisesti käytössä olevan sovelletun Hepburn-järjestelmän mukaan. Vokaalin pidennystä ilmaisee sen yläpuolelle laitettava makron. 1.1 Tutkimustehtävä Tässä luvussa määrittelen tutkimustehtäväni tarkemmin ja esittelen tutkimusaineistoni sekä aiemman Mishima-tutkimuksen pääpiirteet. Tutkimusongelmani on selvittää, millainen on Mishima Yukion vuosien 1941 1970 tuotannon ja Nihon rōmanhan välisestä dialogista muotoutuva kirjallisuuskäsitys ja mikä on sen merkitys keskustelussa, jota toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen käytiin modernisaatiosta ja sen vaikutuksesta Japanin kulttuuriin, erityisesti kirjallisuuteen. Kutsun käyttämääni metodiani kontekstualisoivaksi intertekstuaalisuudeksi (ks. Saariluoma ja Hakkarainen 1998). Hypoteesini on, että Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogista hahmotettavat kirjallisuuskäsitykset ovat rinnakkaisia, mutta myös päällekkäisiä (ks. Helle 2009). Ne 18

6 sijoittuvat sekä bundania ( 文壇 ) eli kirjallista maailmaa ja myös Mishiman ajan yhteiskuntaa ja kulttuuria kritisoivaan diskurssiin. Perustan tarkasteluni siihen, että kirjallisuuskäsityksiä on mahdollista löytää teksteistä diskursiivisina muodostelmina, joista käy selville muun muassa se, mikä on kirjallisuuden suhde erilaisiin käytäntöihin ja muihin diskursseihin. (Helle 2009, 25.) Vaikka suurin osa Mishiman teoksista ilmestyi erilaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa kuin Nihon rōmanha oli aktiivisina aikoinaan toiminut, hänen käsityksissään kirjallisuuden olemistavasta, kirjoittamiseen liittyvistä periaatteista ja kirjallisuuden tehtävistä (vrt. Arminen 2009) näkyy Nihon rōmanhan vaikutus. Tutkimukseni perustuu myös Pertti Karkaman (1979) käsitykseen siitä, että sanataide erittelee yhteiskunnan tiloja ja tajuntaa tiettynä ajankohtana tietyssä paikassa. Sen tehtävä tuolloin on täyttää tiedollinen tehtävänsä ristiriitojen paljastajana. Näiden lisäksi se on myös todellisuuden esteettis-taiteellinen hahmottaja. Se ottaa todellisuuden haltuunsa, jolloin se saa esteettisen merkityksensä. (Karkama 1979, 71, 86 87.) Tutkimukseni viitekehykseksi esittelen vuosikymmenien saatossa syntyneitä Japanin modernisaatiota koskevia näkökulmia ja tulkintoja, jotka valottavat Mishiman ja Nihon rōmanhan ajattelua liittyen Japanin modernisaatioon synnyttämiin ongelmiin ja identiteettikriisiin. Jotta tutkimukseni konteksti olisi selkeämpi, luon kuvan myös Japanin toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajan kirjallisen maailman suuntauksista ja teemoista. Tähän liittyy myös luonnollisesti Nihon rōmanha. Vaikka ryhmä olikin keisarimielinen ääriryhmä, heidän näkemyksensä kumpuavat paremminkin kirjallisista ja kulttuurisista kuin poliittisista lähtökohdista. Tarkastelen syitä ryhmän perustamiseen ja teen yhteenvedon siitä, millaiset ryhmän keskeiset kulttuuria, kirjallisuutta ja kirjoittamista käsittelevät perusajatukset olivat. Olen ottanut lähempään tarkasteluuni mukaan neljä tärkeintä ryhmän jäsentä, joiden merkitys Mishiman kirjallisuuskäsityksen muotoutumiseen on relevantti. Keskeinen tehtäväni on siis selvittää Nihon rōmanhan ja Mishiman tuotannon tekstien väliset yhteydet ja niiden merkitys Mishiman kirjallisuuskäsityksen muotoutumiselle. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tutkimustehtäväni on tarkastella Mishiman kirjallisuuskäsitystä kolmen osa-alueen kautta. Ensimmäinen niistä on tutkimukseni tulkintakontekstin rakentaminen. Muodostan käsitykseni siitä tarkastelemalla Nihon rōmanhan syntyä ja periaatteita, vuosikymmenien varrella muodostuneita tulkintoja Japanin modernisaatiosta 7 sekä toisen maailmasodan aikaista ja sen jälkeistä kirjallisuusmaailmaa. Toinen osa-alue koostuu Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogin analyysistä, jonka teen kolmen eri näkökulman kautta. Aluksi selvitän Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogista nousevien teemojen kautta heidän näkemyksiään Japanin kulttuurisesta kriisistä, sen vaikutuksista ja siihen johtaneista syistä. Seuraavaksi rekonstruoin Mishiman tulkintoja Nihon rōmanhan kirjallisuuteen, erityisesti kirjalliseen metodiin liittyvistä keskeisistä käsityksistä tarkastelemalla niiden ilmenemistä Mishiman kaunokirjallisuudessa. Koska Japanin klassinen kirjallisuus, varsinkin waka 8 -runou- 6 Shōwa-kauden (1926 1989) bundanin muotoutumiseen vaikutti suuresti Kikuchi Kanin ( 菊池寛, 1888 1948) vuonna 1923 perustama kirjallisuuslehti Bungei shunjū ( 文芸春秋 ) (Kawanishi 2010, 72, 84). 7 Japanin modernisaatiota kutsutaan usein myös länsimaistamiseksi. Kriitikko Etō Jun toteaa kuitenkin, että Japanin kirjallisuus on modernisoitunut olematta länsimaistettua (1964, 445). 8 Waka ( 和歌 ), klassinen japanilainen runo. (www.jisho.org, ks. myös Raud 1997). 19

den hoviantologia Kokinwakashū ( 古今和歌集, n. 905) 9 muodostaa Nihon rōmanhan kirjoituksen pohjavireen, tarkastelen erityisesti ryhmän Kokinshū-tulkintojen roolia Mishiman kirjallisessa metodissa. Analysoin myös Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogin kautta muodostuvaa kulttuurikritiikkiä. Yleisen keskustelun teemat modernisaatiosta ja länsimaisista kulttuurivaikutteista kytkevät sen sekä Mishiman omaan aikaan että aiempiin keskusteluihin. Tutkimukseni painopisteitä ovat Mishiman ja Nihon rōmanhan määritelmät kulttuurista ja yksilön identiteetin käsitteestä japanilaisessa kulttuurikontekstissa. Näistä näkökulmista muodostan käsitykseni siitä, millaiseksi Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogisuus muodostui ja mikä merkitys sillä oli puheenvuorona ajan kultturisessa diskurssissa. Kolmanneksi laajennan tutkimukseni kontekstia lisäämällä siihen dialogin eurooppalaisen kirjallisuuden, erityisesti saksalaisen Friedrich Nietzschen kanssa. Mishiman tulkinta Nietzschestä on liitetty aiemmin muun muassa fasismin johtajakäsitykseen. Tutkimuksessani lähden kuitenkin siitä, että Mishiman Nietzsche-luenta toimii vedenjakajana hänen tuotannossaan (ks. Tanaka 2013). Kirjailijan Nietzschetulkinnat merkitsevät hänen tuotantonsa Nihon rōmanha-poetiikan muutosta kohti kulttuurirajoja rikkovaa poetiikkaa. Selvitän, millainen on se murrosvaihe, joka syntyi Mishiman Nietzsche- ja Nihon rōmanha-luennan yhdistymisestä, ja mikä merkitys murrosvaiheella on hänen kirjallisuuskäsityksessään. Tutkimukseni vastaa seuraaviin kysymyksiin: 1) miten traditio vaikuttaa kirjallisuuskäsityksien muodostumiseen, 2) millainen Mishiman tuotannon ja Nihon rōmanhan välinen dialogi on, 3) mitä Mishiman ja Nihon rōmanhan tuotannon intertekstuaaliset yhteydet kertovat Japanin kulttuurin kriisiytymisestä, 4) mihin Mishiman ja Nihon rōmanhan tuotannon tekstien välisistä yhteyksistä hahmottuva kulttuurikritiikki kohdistuu, 5) millaiseksi Mishiman ja Nihon rōmanhan dialogista muotoutuva kirjallinen metodi hahmottuu, 6) miten traditiosidonnaisuuden ja kulttuurienvälisyyden jännite näkyy Mishiman kirjallisuuskäsityksessä, ja 7) miten Mishiman kirjallisuuskäsitys hahmottuu edellä luettelemistani kohdista. 1.2 Tutkimusaineisto ja sen rajaus Mishiman tuotannosta olen ottanut tutkimukseeni mukaan sekä essee- että kaunokirjallista tuotantoa kirjailijan uralta alkaen vuodesta 1941 julkaistusta ensimmäisestä novellista Hanazakari no mori hänen kuolemansa jälkeisenä vuonna 1971 ilmestyneeseen romaaniin Tennin gosui (Taivaallisen olennon viisi rappion merkkiä) saakka. Mishiman laajaan tuotantoon kuuluu kaunokirjallisuuden lisäksi huomattava määrä näytelmiä, esseitä sekä populaaria kirjallisuutta, jota hän kirjoitti muun muassa naistenlehtiin. Häntä arvostetaan Japanissa juuri näytelmäkirjailijana, mutta hänen perinteisiin teatterimuotoihin (nō, 能 ja kabuki, 歌舞伎 ) perehtyneisyytensä vuoksi alue vaatisi oman tutkimuksensa. En ole ottanut mukaan Mishiman lyriikkaa enkä niitä esseitä, jotka käsittelevät muita kuin kulttuuriin ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita. Japaninkielinen tutkimusaineisto ja tutkimuskirjallisuus on hankittu useiden Japaniin suuntautuneiden kenttätyömatkojeni aikana eri kirjastoista, antikvariaateista, arkistoista ja kirjakaupoista. Japaninkielinen tutkimusaineistoni koostuu seuraavista 9 Kokinwakashūta kutsutaan usein lyhyemmällä nimellä Kokinshū. 20

osista: 1) Mishiman fiktiivinen proosa, joka on valittu hänen myös länsimaissa tunnettujen teostensa, romaanien, kuten Kinkakuji ( 金閣寺 ) 10 ja novellien joukosta 11, 2) Mishiman kirjallisuusartikkelit, esseet, kirjallisuuteen liittyvät tutkielmat sekä päiväkirjanomaiset kirjoitukset, ja 3) Mishiman tekstit, joita on vaikea luokitella minkään länsimaisen genren mukaisesti. Esimerkiksi Bunka bōeironia ( 文化防衛論, Kulttuurin puolustus) voisi kutsua poleemiseksi esseeksi tai pamfletiksi, ja Hagakure nyūmon ( 葉隠れ入門, Johdanto Hagakureen) 12 on taas kirjailijan tulkinta soturiluokalle suunnatuista ohjeista sekä anekdooteista. Kaikki kohtien 2 3 teokset sisältyvät neliosaiseen kokoomateokseen Mishima Yukio hyōron zenshū ( 三島由紀夫評論全集, Mishima Yukion kootut artikkelit ja muut kirjoitukset, 1989). Mishiman tuotannon lisäksi tutkimusaineistooni kuuluu neljän Nihon rōmanharyhmään kuuluneen kirjailijan tuotantoa, lähinnä esseitä, artikkeleja ja lyriikkaa. Niistä keskeiset teokset ovat seuraavat: Yasuda Yojūrōn Nihon no hashi ( 日本の橋, Japanilaiset sillat) ja Nihon bunka no dokusōsei ( 日本文化の独創性, Japanin kulttuurin ainutlaatuisuus) sekä Konnichi no rōmanshugi ( 今日の浪曼主義, Tämän päivän romantiikka), Hasuda Zenmein Shi to hihyō ( 詩と批評, Runous ja kritiikki), Hayashi Fusaon Kin nō no kokoro ( 勤皇の心, Keisarille uskollisen kokoro) ja Itō Shizuon lyriikkaa muun muassa kokoelmasta Natsuhana ( 夏花, Kesäkukkia). Kyseiset kirjailijat edustavat eri näkökulmia ryhmän sisällä ja myös keskenään varsin erityyppistä kirjoittamista. Aineistooni kuuluu myös sekä klassista että jonkin verran modernia japanilaista kirjallisuutta. Työlleni relevantit klassiset teokset ovat Yamamoto Tsunetomon ( 山本常朝, 1659 1719) sanelemana Tashiro Tsuramoton ( 田代陣基, 1678 1748) muistiinkirjoittama Hagakure kikigaki ( 葉隠れ聞き書き, 1710) sekä waka-runouden hoviantologiat Kokinwakashū ja Shinkokinwakashū ( 新古今和歌集 ). Vaikka sekä Mishima että Nihon rōmanha olivat laajalti kiinnostuneita Japanin klassisesta kirjallisuudesta, käsittelen tutkimuksessani nimenomaan heidän kyseisiin hoviantologioihin perustuvia näkemyksiään sekä Mishiman tulkintoja Hagakuresta. Japanin modernin kirjallisuuden teokset esitellään lyhyesti aina kunkin luvun kohdalla. Tutkimusaineistooni kuuluu myös eurooppalaista kaunokirjallisuutta, mutta esittelen sitä tarkemmin aina sen luvun kohdalla, jossa kyseistä teosta käsitellään. Seuraavaksi esittelen työhöni sisältyvät Mishiman fiktiiviset teokset kronologisessa järjestyksessä siten, että kuvaan lyhyesti teosten teemoja ja rakennetta. Mishiman tuotannon voisi jakaa kolmeen eri kauteen hänen elämänkulkunsa, teostensa teemojen tai niiden menestyksen perusteella. Varhaiseen kauteen kuuluva Hanazakari no mori (Kukkiva metsä) julkaistiin Mishiman ollessa 16-vuotias. Kypsä kausi sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiselle ajalle, josta esimerkkinä on filosofinen romaani Kinkakuji vuodelta 1956. Myöhempi kausi ajoittuu 1960-luvulle, jolloin julkaistiin hänen elämäntyökseenkin mainittu neliosainen Hōjō no umi ( 豊饒の海, Hedelmällisyyden meri). 10 Sirpa Kauppinen on suomentanut Kinkakujin nimellä Kultainen temppeli (1961). Teoksen temppelirakennus on luotu Kiotossa sijaitsevan Kinkakujin (viralliselta nimeltään Rokuonji, 鹿苑寺 ) perusteella. Ks. esim. http://www.shokoku-ji.jp/k_about.html. 11 Japanissa kummastakin genrestä käytetään yhteistä nimitystä shōsetsu ( 小説 ). Novellia voisi vastata sana tanpenshōsetsu, lyhyt shōsestsu ( 短編小説 ) ja romaania vastaavasti pitkä shōsetsu, chōhenshōsetsu ( 長編小説 ). Käytän tutkimuksessani selvyyden vuoksi kuitenkin meillä vakiintuneita termejä romaani ja novelli. 12 Hagakure nyūmon (Johdanto Hagakureen) on luokiteltu kirjallisuusesseisiin Mishima Yukio Hyōron zenshūssa ( 三島由紀夫評論全集, Mishima Yukion kootut esseet ja muut kirjoitukset). 21

Matsumoto Tōru (2005) jakaa Mishiman tuotannon kahteen kauteen. Hän katsoo, että Kinkakujin julkaisuvuosi toimii vedenjakajana. Näkemys perustuu Mishiman muuttuneisiin tulkintoihin Japanin klassisesta runoudesta, mistä Matsumoton mukaan seurasi muutos myös kirjailijan tyylissä. Matsumoto kutsuu tätä muutosta Shinkokishūn tyylisestä Kokinshūn tyyliseen kirjallisuuskäsitykseen. Kokinshū vertautuu runokokoelman ilmaisuun, jossa tunne on etusijalla ja Shinkokinshū taas muotoa korostavaan tapaan kirjoittaa. Jako on kuitenkin suurpiirteinen. (Matsumoto 2005, 8.) Alun perin Bungei Bunkassa 13 sarjana julkaistun Hanazakari no morin ansiosta Mishima saavutti urallaan ensimmäisen varsinaisen läpilyöntinsä 14. Novelli rakentuu siten, että teoksen minäkertoja puhuu omista esi-isistään, minkä jälkeen hän kertoo kolme erilaista, omaan sukuunsa liittyvää tarinaa. Novellin keskeinen teema on esiisiin kohdistuva kaipuu 15, jota aluksi käsitellään kertojan omana kaipuuna. Toisessa luvussa se fokalisoituu perheen kaukaisen sukulaisen, rouva Hiroakin päiväkirjaan. Kolmannessa luvussa kertoja nostaa esiin yhteyden, joka hänen esi-isillään on mereen. Todistaakseen tämän, hän kertoo sukunsa perimätietona kulkeneen tarinan herttuattaresta, joka petyttyään edelliseen suhteeseensa rakastuu munkkiin. Kun munkki luopuu tehtävästään, alkaa herttuatar inhota tätä. Nainen ryhtyy itse nunnaksi, kun hänen kaipaamaansa merta ei miehestä löydy. Meri ja sen kaipuu ovat keskeisiä myös kolmannelle kertomukselle, jonka kertoja on kuullut isoäidiltään. Tarinan päähenkilö on kreivitär, jolle meren kaipuusta muodostuu elämänmittainen. Historisoitu fiktiivinen omaelämäkerta on kertomus, jossa tapahtumat on sijoitettu osittain todellisiin paikkoihin. Tällainen on Mishiman toinen merkittävä teos Kamen no kokuhaku ( 仮面の告白, Naamion tunnustuksia, 1949), nuoren pojan seksuaalisesta kypsymisestä, homoseksuaalisuudesta ja vieraantumisen tunteesta kertova tarina. Teoksen minäkertoja Kō ei ole seksuaalisesti kiinnostunut naisista. Hän on vetäytyvä ja hiljainen, mutta vähitellen hän alkaa tuntea vetoa hieman vanhempaan luokkatoveriinsa Ōmiin. Kōn ja nuorukaisen ystävyys syvenee, mutta hän haaveilee myös sotilaista, fyysisen työn tekijöistä ja muista vahvarakenteisista miehistä. Kō yrittää tutustua lähemmin myös perhetuttavien tyttäreen Sonokoon, mutta suhde jää pintapuoliseksi. Teos kulminoituu kahden erilaisen maailman mahdottomuuteen kohdata. 16 Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuvana teoksena Kamen no kokuhakun teemat, kuten yhteiskunnasta vieraantuminen, ovat samankaltaisia kuin muun muassa Dazai Osamulla ( 太宰治, 1909 1948), mutta niiden käsittely on tyystin erilainen. Satōn (2006, 28) mukaan nuoren Mishiman kuvaukset kohdistuivat juuri rapistuvaan aateliin siksi, että hän kävi yläluokalle tarkoitettua koulua ja kuvasi näkemäänsä. 13 Mishiman äidinkielen opettaja ja mentori Shimizu Fumio oli läheisissä suhteissa Nihon rōmanhan kanssa, ja suositteli nuoren kirjailijan teosta kyseiseen ryhmän julkaisemaan lehteen. 14 Tätä varten valittiin myös Mishiman kirjailijanimi. Koulupojan oli arveluttavaa esiintyä tunnetussa kirjallisuuslehdessä omalla nimellään. 15 Teosten henkilöt ovat aatelia, mikä saattaa tuntua oudolta nuoren pojan valinnalta ajan Japanissa. Satō Hideaki mainitsee tämän johtuvan siitä, että nuori kirjailija kävi aatelisille tai yläluokalle tarkoitettua Gakushūin-nimistä koulua, jossa hän oli läheisessä kosketuksessa juuri aatelisperheiden lasten kanssa. 16 Kamen no kokuhakusta on löydetty useita luonnoksia ja versioita, ja sitä on edeltänyt julkaisematon teos Kōen no mae ( 公園の前, Puiston edustalla). Satōn (2006, 44) mukaan Muramatsu Takeshi toteaa, että nuori Mishima lienee kokenut ensirakkautensa ja pettymyksen noihin aikoihin ja Sonokon mallina toimikin K-san, Mishiman ystävän sisar. 22