Kotiin annettavat palvelut ja hoito. Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014

Kotiin annettavat palvelut ja hoito Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014 VALVONTAOHJELMIA 7:2012

Dnro 8248/05.00.04/2011 Päiväys 26.1.2012 ISSN-L 2242-2587 ISSN 2242-2587 (Verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5978-08-7 (pdf) Helsinki 2012 2

KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Kotiin annettavat palvelut ja hoito, valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014 Julkaisija Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Julkaisun päivämäärä 26.1.2012 Dnro Dnro 8248/05.00.04/2011 Tiivistelmä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaalihuollossa. Valviran toimivallasta on säädetty laissa Sosiaali- terveysalan lupa- ja valvontavirastosta (669/2008). Valtakunnallisena sosiaalihuollon ohjaus- ja valvontaviranomaisena Valvira on laatinut yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa valtakunnallisia valvontaohjelmia sosiaalihuollon eri osa-alueille. Valvontaohjelmat jakautuvat sosiaalihuollon valvonnan periaatteita käsittelevään yleiseen osaan sekä palvelukohtaisiin valvontaohjelmiin. Sosiaalihuollon yleiset periaatteet on kuvattu sosiaalihuollon valvontaohjelman yleisessä osassa. Kotiin annettavien palvelua ja hoitoa koskevalla valvontaohjelmalla ohjataan sosiaalihuoltolain perusteella kotiin annettavia sosiaalipalveluja, alueellista lupahallintoa ja valvontaa yhdenmukaiseen ratkaisukäytäntöön ja sosiaalihuoltolain tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä yhtenäistetään palvelujen toimintakäytäntöjä, palvelujen laatua sekä asiakkaiden yhdenvertaisia oikeuksia palvelujen saamiseen asuinpaikasta riippumatta. Valvontaohjelma on vuosille 2012 2014. Valvontaohjelma sisältää sisältöosan ja toimeenpano-osan. Avainsanat (asiasanat): sosiaalihuolto, kotipalvelu, kotipalvelun tukipalvelu, valvonta, ohjaus ISSN-L 2242-2587 ISSN 2242-2587 (Verkkojulkaisu) ISBN 978-952-5978-08-7 (pdf) 3

Sisällys Valvontaohjelman saatteeksi... 6 Sisältöosa 1 Johdanto... 7 2 Kotiin annettavat palvelut... 9 2.1 Kotipalvelut... 9 2.2 Asiakkaat... 9 2.2.1 Ikäihmiset... 9 2.2.2 Lapsiperheet... 10 2.2.3 Vammaiset ihmiset ja pitkäaikaissairaat... 10 2.2.4 Mielenterveys- ja päihdehuollon asiakkaat... 11 3 Kotipalvelujen valvonnan painopisteet... 12 3.1 Kotipalvelujen johtaminen ja laadunhallinta... 12 3.1.1 Toiminnan johtaminen... 13 3.1.2 Laadunhallinta ja omavalvonta... 14 3.2 Henkilöstö... 17 3.2.1 Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset ja luotettavuuden arviointi... 17 3.2.2 Henkilöstön määrä ja rakenne... 18 3.2.3 Ammatillisen osaamisen kehittäminen... 19 3.3 Asiakkaan asema ja oikeudet... 20 3.3.1 Kotipalvelujen saatavuus... 22 3.3.2 Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi... 22 3.3.3 Hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavat asiat ja kirjattujen asioiden toteutumisen seuranta... 24 3.3.4 Hallintopäätös ja sopimus... 25 3.3.5 Asiakasmaksut... 26 3.3.6 Sosiaaliasiamiehen palvelut... 26 3.4 Kotipalvelun sisältö... 27 3.4.1 Tiedottaminen ja palveluohjaus... 29 3.4.2 Kuntouttava työote ja toimintakykyä tukevat palvelut... 29 3.4.3 Perustarpeista huolehtiminen... 29 3.4.4 Perus- ja lääkehoito kotipalvelussa... 30 3.4.5 Kotiympäristö ja asiakasturvallisuus... 31 3.4.6 Dokumentointi, asiakirjahallinta ja tietosuoja... 33 Toimeenpano-osa 1 Valvontaohjelma substanssialueen käsikirjana... 36 1.1 Informaatio-ohjaus... 36 1.2 Lupahallinto... 36 1.3 Toimintakertomukset... 36 1.4 Reaktiivinen valvonta... 37 1.5 Muu valvonta ja ohjaus... 37 4

2 Tiedotus, raportointi ja yhteistyö... 38 3 Valviran ohjeistus... 39 Lähteet... 40 Lyhenteet... 42 Liitteet Liite 1 Tarkastuskertomuslomake... 43 5

Valvontaohjelman saatteeksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sai sosiaalihuollon ohjaukseen ja valvontaan liittyviä tehtäviä vuoden 2010 alusta lähtien. Sen keskeisenä tehtävänä on aluehallintovirastojen menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Toimialuekohtaisesti laaditut valtakunnalliset valvontaohjelmat ovat tässä tehtävässä pääasiallinen työväline. Hallitusohjelman tavoitteena on mahdollistaa itsenäinen asuminen ja kehittää kotiin vietäviä palveluja. Kotipalveluiden tarve kasvaa voimakkaasti, ja tavoitteena on mahdollistaa yhä enemmän apua ja tukea tarvitsevien asiakkaiden asuminen kotona. Tämä asettaa kotiin annettaville palveluille erityiseen suuria haasteita, kun katsoo suositusten tavoitteita ja kotihoidon resursseja. Esimerkiksi ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa valtakunnalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että vuoteen 2012 mennessä 75 vuotta täyttäneistä 13-14 prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa. Tutkimuksissa on myös todettu, että noin kolmannes palveluja tarvitsevista kokee jäävänsä vaille apua tai saavansa sitä liian vähän. Ihminen voi tarvita kotipalveluja monesta eri syystä. Palveluja tarvitsevat asiakasryhmät ovat myös hyvin erilaisia. Nykyisessä toimintakäytännössä kotipalvelut keskittyvät paljolti perushoitoon, eikä ihmisten todellisia tarpeita oteta huomioon. Palvelut eivät vastaa kotipalvelulle asetettuja tavoitteita eivätkä sosiaalihuoltoasetuksen mukaista kotipalvelua. Tämä kotipalveluja koskeva valvontaohjelma on ensimmäinen laatuaan. Olen hyvilläni siitä, että se on saatu valmiiksi nyt, kun palvelujen tarve kasvaa. Kotipalvelujen tarve yhdistetään usein pelkästään vanhuksiin. On kuitenkin paljon muita asiakasryhmiä, jotka myös hyötyisivät kotipalveluista, mutta eivät saa niitä. Ajoissa saadut kotipalvelut voisivat esimerkiksi estää vaikeassa tilanteessa olevia perheitä päätymästä lastensuojelun asiakkaiksi. Kotihoidossa jos missä on kysymys ennaltaehkäisevästä toiminnasta, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Helsingissä tammikuun 26. päivänä 2012 Marja-Liisa Partanen Ylijohtaja Valvira 6

1 Johdanto Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on laatinut yhdessä aluehallintovirastojen kanssa sosiaalihuollon valtakunnallisia valvontaohjelmia. Ne jakautuvat sosiaalihuollon valvonnan periaatteita käsittelevään yleiseen osaan sekä palvelukohtaisiin valvontaohjelmiin. Sosiaalihuollon valvonnan yleiset periaatteet on kuvattu sosiaalihuollon valvontaohjelmien yleisessä osassa. Kokonaiskuvan saaminen edellyttää myös yleiseen osaan tutustumista. Kotiin annettavien palvelujen ja hoidon valtakunnallisella valvontaohjelmalla on tarkoitus yhtenäistää kotiin annettavien palvelujen toimintakäytäntöjä, parantaa palvelujen laatua sekä turvata asiakkaiden yhdenvertaisia oikeuksia palvelujen saamiseen asuinpaikastaan riippumatta. Valvontaohjelma toimii käsikirjatyyppisenä asiakirjana lupa-, ohjaus- ja valvonta-asioissa ja uuden virkamiehen perehdyttämisen välineenä. Valvontaohjelma tarjoaa yksityisten sosiaalipalveluiden luvanhakijoille ja palveluntuottajille työkaluja omavalvonnan kehittämisessä sekä toiminnan suunnittelun apuvälineenä. Samalla se toimii työvälineenä lain edellyttämien vähimmäisvaatimusten toteamiseksi sekä toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen sekä ohjauksen ja valvonnan toteuttamiseksi yhdenmukaisesti koko maassa. Ohjelmassa esitetään, mihin asioihin kotipalvelujen valvonta kohdistuu, ja miten toiminnan asianmukaisuutta arvioidaan. Ohjelmaa sovelletaan sekä julkisiin (kunnallisiin) että yksityisiin (yritykset, kolmas sektori) palveluihin yhdenmukaisesti. Kotiin annettavien palvelujen ja hoidon valvontaohjelma kattaa sosiaalihuoltolain mukaisen kotipalvelun. Valvontaohjelman ulkopuolella ovat esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilön antama sairaanhoito ja näin ollen kotisairaanhoito sekä lisäksi hoitotarvikkeet, lastensuojelulain perusteella kotiin annettavat palvelut ja perhetyö sekä kotitalousvähennyksen piirissä olevat tai muut kuin kunnalliset asiakkaan itsensä ostamat palvelut. Valvontaohjelma sisältää sisältöosan ja toimeenpano-osan. Sisältöosassa on kuvattu, mihin valvonta kohdentuu, millaiset ovat asianmukaisen toiminnan vähimmäisvaatimukset ja millaisia suosituksia annetaan toiminnan kehittämiseksi. Sisältöosaan kirjatut vaatimukset ja suositukset ohjaavat viranomaisten ratkaisuja myös yksittäisissä valvontatapauksissa ja lupahallinnossa. Toimeenpano-osassa on kuvattu ne toimenpiteet, joilla valvontaohjelman sisältö jalkautetaan. Valvovan viranomaisen ohjaus-, neuvonta- ja tarkastuskäyntien dokumentointia varten on laadittu yhteinen, ohjelman liitteenä oleva tarkastuskertomuslomake. Lomake soveltuu käytettäväksi myös asiakirjapohjaisessa valvonnassa (tietoja kerätään valvonnan kohteelta kirjallisesti paikan päällä käymättä) taikka vireillä olevan valvontaasian kuulemismenettelyssä (valvonnan kohteelta pyydetään lomakkeella selvitys asiasta). Valvontaohjelma on laadittu yhteistyössä Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa. Ohjelmaa valmistelleessa työryhmässä ovat jäsenenä olleet: Milja Markkanen, ylitarkastaja, Valvira (työryhmän vetäjä) Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira 7

Riitta Husso, ylitarkastaja, Valvira Elina Uusitalo, ylitarkastaja, Valvira Tiina Piirilä-Laiho, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Lapin aluehallintovirasto Maija Pelkonen, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Anja Lehtonen, sosiaalihuollon ylitarkastaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto Riitta Heinonen, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Eija Hynninen-Joensivu, sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja, Etelä- Suomen aluehallintovirasto Valvontaohjelma on käsitelty Valviran ja AVIen yhteisessä Sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä 24.8.2011, jonka pohjalta valvontaohjelman on saattanut loppuun virkatyönä Elina Akaan-Penttilä, lakimies, Valvira. Tämän jälkeen valvontaohjelma on ollut käsittelyssä Valviran johtoryhmässä 7.12.2011 sekä Valviran ja AVIen yhteisessä Koordinaatiotyöryhmässä 16.12.2011. 8

2 Kotiin annettavat palvelut 2.1 Kotipalvelut Kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen sekä kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa huolehdittava muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle siten kuin siitä erikseen säädetään (sosiaalihuoltolain 710/1982 13, 14 ja 15 ) (SHL). Kotipalvelut kuuluvat kunnan lakisääteisiin sosiaalipalveluihin. Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista (SHL:n 17 ja 20 ). Kotipalvelujen tarkoituksena on tukea, ylläpitää ja vahvistaa asiakkaan toimintakykyä ja elämänhallintaa. Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen tavanomaiseen elämään kuuluvista tehtävistä ja toiminnoista (SHL:n 21 ). Kotiin annettavina palveluina järjestetään kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua sekä henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista. Kotipalveluihin kuuluu lisäksi tukipalveluita, kuten ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluita (sosiaalihuoltoasetus 607/1983 9 ). Kunta voi järjestää kotipalvelun (SHL:n 17 ) ja kotisairaanhoidon (THL:n 25 ) tehtävät osittain tai kokonaan yhdistettynä kotihoidoksi. Kokeilutoiminnasta säädetään laissa sosiaalihuoltolain väliaikaisesta muuttamisesta (1428/2004) (kokeilua on jatkettu vuoteen 2014 vanhusten yhdistettyä kotihoitoa säätelevällä lailla sosiaalihuoltolain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta 1314/2010). Kokeiluun voidaan liittää vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi myös muita asiakasryhmiä, kuten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden vastaavia palveluja, jos se kokonaisuuden kannalta on perusteltua. 2.2 Asiakkaat 2.2.1 Ikäihmiset Ikäihmisille kohdistetuilla kotipalveluilla autetaan kotona asuvia ikääntyneitä päivittäisissä askareissa, joista he eivät ikääntymisestä johtuvan toimintakyvyn heikkenemisen takia enää yksin selviä. Samalla mahdollistetaan asuminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Avustamisella tarkoitetaan säännöllisesti toistuva päivittäistoiminnoissa avustamista (mm. pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, vaate- ja ruokahuollossa, kodinhoidossa, asioinnissa sekä liikkumisessa). Kyse on tavanomaisista elämään kuuluvien tehtävien suorittamisesta tai niissä avustamista. 9

Kotipalvelujen avulla lisätään itsenäistä toimintakykyä sekä parannetaan elämänlaatua. Samalla ehkäistään raskaampien palvelumuotojen ja laitoshoidon tarvetta. Kotipalvelu voi olla säännöllistä tai tilapäistä. Asiakkaalle on laadittava palvelu- ja hoitosuunnitelma siten kuin AsiakasL:ssa tarkemmin säädetään. Yli 75 vuotta täyttäneille sekä vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saava saavalle on turvattava pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemän arkipäivän sisällä yhteydenotosta (SHL:n 40 a ). 2.2.2 Lapsiperheet Kotiin annettavia palveluita on oltava myös lapsiperheiden saatavilla. Palveluilla voidaan tukea asumista, henkilökohtaista hoivaa ja huolenpitoa, lasten hoitoa ja kasvatusta sekä muussa tavanomaisessa ja totunnaisessa elämässä kuuluvissa tehtävissä ja toiminnoissa suorittamista tai avustamista. Kotipalvelulla vastataan myös vanhempien tarpeeseen saada ohjausta ja mallia arkirutiinien ylläpidossa vahvistamalla arjen taitoja (esim. päivärytmi, lapsen perushoito ja lapsen tarpeiden huomioiminen, ravitsemus, kodinhoito). Parhaimmillaan lapsiperheiden kotipalvelu on suunnitelmallista ja määräaikaista ennaltaehkäisevää työtä, yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden sekä arjessa selviytymisen tukemista. Kotipalvelua voidaan antaa myös äkillisissä perheen kriisitilanteissa. Kotipalvelun tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen perheen tarpeista lähtien. Kunnan on järjestettävä ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, mutta tarvitsee apua ja tukea. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa (lastensuojelulaki 88/2010 3 a ). Muina lastensuojelun avohuollon tukitoimina on laadittava sosiaalihuoltolain mukaisen kotipalvelun lisäksi tarvittaessa lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma, jossa otetaan huomioon lastensuojelun avohuollon tukitoimia (lastensuojelulain 36 ). Lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa. Tavoitteena on parantaa kotipalvelujen saatavuutta niitä kipeimmin tarvitseville perheille. Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä eri tavoin vammaisten lasten perheiden kodinhoidollisten ja jaksamiseen liittyvien tarpeiden tunnistamiseen. 2.2.3 Vammaiset ihmiset ja pitkäaikaissairaat 10 Vammaisille ihmisille ja pitkäaikaissairaille kohdistetuilla kotipalveluilla vastataan toimintakyvyn heikkenemisestä johtuviin päivittäisiin palvelutarpeisiin kodissa sekä lähiympäristössä ja mahdollistetaan asuminen omassa kodis-

sa. Kotipalvelu tukee asiakasta sellaisissa arkisissa toiminnoissa, joista hän ei itse suoriudu ilman toisen henkilön apua ja tukea. Avustamisella tarkoitetaan säännöllisesti toistuvia päivittäistoiminnoissa avustamista (mm. pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, vaate- ja ruokahuollossa, kodinhoidossa, asioinnissa sekä liikkumisessa). Kyse on tavanomaisista elämään kuuluvien tehtävien suorittamisesta tai niissä avustamista. Kotipalveluilla lisätään itsenäistä toimintakykyä sekä parannetaan elämänlaatua. Samalla ennaltaehkäistään raskaampien palvelumuotojen ja laitoshoidon tarvetta. Kotipalvelu voi olla säännöllistä tai tilapäistä. Kotiin annettavia palveluita voidaan järjestää osana vaikeavammaisten palveluasumista, jolloin palvelut ovat maksuttomia (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992 4 1 momentti 5 kohta) (AsiakasmaksuL). Palveluasumiseen kuuluvat asunto, sekä asumiseen liittyvät palvelut jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle (vammaispalveluasetus 759/1987 10 ). Vammaispalvelulain mukainen vaikeavammainen asiakas voi olla oikeutettu henkilökohtaiseen apuun (vammaispalvelulain 380/1987 8 ). Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja sen ulkopuolella (henkilökohtaisen avun järjestämistavoista on säädetty vammaispalvelulain 8 d :ssä). Henkilökohtainen apu ei sulje pois kotihoidon palveluja, vaan ne voidaan asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen yhdistää. Työnjaosta on sovittava palvelu- ja hoitosuunnitelmassa (Vammaispalvelulaki 8 d ). Palvelutarpeen arviointi on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta sekä laadittava palvelusuunnitelma siten kuin vammaispalvelulain 3 a ja asiakasl edellyttää. Palvelutarpeen arvioinnissa voi tulla sovellettavaksi myös SHL:n 40 :n perusteella vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan oikeus päästä sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemän arkipäivän sisällä yhteydenotosta. 2.2.4 Mielenterveys- ja päihdehuollon asiakkaat Mielenterveyspalvelut on järjestettävä osana sosiaalihuoltoa, ensisijaisesti avopalveluina (mielenterveyslaki 1066/2009 3 ja 5 ). Kunnan on järjestettävä yksilöllisen tarpeen mukaisesti mahdollisuus lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvään tuki- tai palveluasumiseen. Mielenterveys- ja päihdehuollon asiakkaat tarvitsevat kuntouttavien palvelujen lisäksi usein tukea ja apua arjen hallinnassa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tämä voidaan järjestää kotipalvelun avulla (esim. ruokatalous, kodin- ja taloudenhoito, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja osallisuus). Kunnan on huolehdittava, että lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden avohoidossa on käytettävissä tarpeellisen ja riittävät tukitoimet kotona selviytymisen mahdollistamiseksi (mielenterveysasetus 1282/2000 6 c ). 11

3 Kotipalvelujen valvonnan painopisteet 3.1 Kotipalvelujen johtaminen ja laadunhallinta Valvonta kohdistuu Toiminnan organisointi Palvelujen rakenteellinen ja toiminnallinen integrointi Vaadittava / Suositeltava taso Toimintayksiköllä pitää olla kirjallinen toiminta-ajatus ja toiminta suunnitelma (liitteenä). Toiminta-ajatukseen kirjataan mille asiakasryhmille palvelu on tarkoitettu ja millaisiin tarpeisiin palvelulla pyritään vastaamaan. Kotiin annettaville palveluille laaditaan valtakunnallisten linjausten ja suositusten mukainen strategia. Kotihoidon tukipalvelut ja niiden vastuut on määritelty. Palvelujen tarpeen kehitystä seurataan esim. ennakoivien kotikäyntien yhteydessä. Eri järjestämistavoilla (julkiset/yksityiset) tuotetut palvelut on integroitu siten, että niistä muodostuu asiakkaiden kannalta tarkoituksenmukaiset kokonaisuudet. Toimintoja integroivista työkäytännöistä sovitaan palveluja tuottavien tahojen kesken. Toiminnan johtaminen Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 5 Kelpoisuuslaki (272/2005) 10 4 mom. Asiakkaille tarjotaan palveluohjausta. Siirtymät palvelujen piiristä toiseen (esim. vuodeosasto -> koti) ohjeistetaan. Yksikölle on nimetty johtaja/vastaava johtaja (toiminnan vastuuhenkilö) ja hänen tehtäväkuvansa sekä yksikön johto- ja valtasuhteet on määritelty/ajankohta/pv. Kotihoidon esimiehellä on tehtävään soveltuva kelpoisuus ja riittävä johtamistaito. 12 Vastuuhenkilöllä on kelpoisuuslain edellyttämä kelpoisuus.

Henkilöstön perehdytys on järjestetty ja vastuut määritelty. Laadunhallinta ja omavalvonta Asiakaslaki (812/2000) 4 ja 23 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 6 Henkilöstö tuntee toimintayksikön kirjalliset suunnitelmat ja ohjeet. Toimintayksikölle laaditaan järjestelmä palvelujen laadun seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Palvelulle on laadittu omavalvontasuunnitelma (liitteenä). Valviran ohje Dnro 4476/05.00.04/2010 muistutusmenettelystä Omavalvontasuunnitelma on julkisesti nähtävillä. Omavalvontaa toteutetaan suunnitelman mukaisesti. Omavalvonnan toteuttamiseen nimetään vastuuhenkilö/henkilöt. Omavalvonnassa laaditaan toimintaohjeet vaaratilanteiden ja kriittisten työvaiheiden tunnistamiseksi ja korjaamiseksi. Asiakaspalautteet ja muistutukset käsitellään asianmukaisesti ja ryhdytään toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi. Työntekijöiden mahdolliseen epäammatilliseen käyttäytymiseen ja väärinkäytöksiin puututaan työnjohdollisin toimin (muistutusmenettely). Yhteistyö Palvelujen tuottajan ja ostajien välinen yhteistyö on säännöllistä. Palvelujen ostaja valvoo toimintaa. 3.1.1 Toiminnan johtaminen Kelpoisuusvaatimuksista sosiaalihuollon johtotehtäviin on säädetty sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskevassa laissa (272/2005) (kelpoisuuslaki) ja sen 10 ja 3:ssä. Kelpoisuusvaatimukset koskevat sekä yksityisiä että julkisia palveluja (SospaL). Yksityisissä sosiaalipalveluissa toimintayksiköillä on oltava vastuuhenkilö (SospaL 5 3 mom.) Johtajan tehtävissä edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, johon sisältyy, tai jonka lisäksi on suoritettu pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Lisäksi edellytetään riittävää johtamistaitoa, joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen 13

kautta hankittua. Vaativissa johtotehtävissä on perusteltua edellyttää sekä koulutuksen että kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa (HE 226/2004). Kotipalvelujen johtajuuden erityishaaste liittyy moniammatilliseen johtamiseen. Johtamisella vaikutetaan paitsi henkilöstön määrään ja osaamiseen, myös henkilöstön työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen sekä henkilöstön vaihtuvuuteen. Näillä kaikilla on yhteys palvelujen laatuun ja vaikuttavuuteen (Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009 2011. STM julkaisuja 2009:18). 3.1.2 Laadunhallinta ja omavalvonta Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta hyvää sosiaalihuoltoa ja kohtelua ilman syrjintää (AsiakasL:n 4 ). Kotipalveluissa ei ole yhtenäisesti sovittua laatukriteeristöä tai laatuindikaattoreita, joiden avulla eri kotipalvelujen yksiköiden laatua voitaisiin vertailla keskenään. Omavalvontasuunnitelmasta säädetään yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) (SospaL). Lain 6 :n mukaan omavalvontasuunnitelman laatiminen ja sen toteuttaminen on pakollista yksityisille palvelun tuottajille. Valvira on antanut määräyksen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta. On suositeltavaa, että omavalvontasuunnitelma laaditaan myös kunnallisissa sosiaalipalveluissa. Jotta palveluissa tapahtuneita muutoksia voidaan seurata, on arvioinnin perustaksi kerättävä tietoa säännöllisesti. Laatujärjestelmän on sisällettävä dokumentoitu toimintatapa eri tavoin saadun palautteen keräämiseksi, analysoimiseksi ja hyödyntämiseksi. Laadunvalvonnassa omavalvonnalla on tärkeä rooli. Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan kehittämiseksi on annettu valtakunnallinen suositus (Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle. Valtakunnallinen suositus. STM, Stakes, Suomen Kuntaliitto 1999). Se korostaa asiakkaan osallistamista laadunhallintaan ja johdon sitoutumista laadunhallinnan kehittämiseen, henkilöstön hyvän laadun edellytyksenä. Suosituksen mukaisesti laadukas palvelutoiminta perustuu: Asiakkaan / perheen yksilöllisiin tarpeisiin; kattavaan palvelutarpeen arviointiin säädetyissä määräajoissa; tavoitteellisuuteen, säännölliseen arviointiin ja toteutukseen kirjallisen hoito- ja palvelusuunnitelman ohjaamana; toimintakykyä ja kuntoutumista edistävään toimintaan; toteutukseen yhteistyössä asiakkaan, hänen läheistensä ja eri palveluntuottajien kanssa sekä tutkimustiedon ja hyvien käytäntöjen hyödyntämiseen. Suosituksen mukaisesti laadun ominaisuuksia ovat mm: 14 Oikea-aikaiset ja tarpeenmukaiset palvelut; asiakkaan ja työntekijän välinen hyvä vuorovaikutus, jota ilmentävät työntekijöiden ystävällinen suhtautuminen, asiakkaan näkemysten huomioon ottaminen sekä luottamus; työntekijöiden hyvä ammattitaito, johon sisältyvät kodinhoidolliset taidot, henkilökohtaisissa toimissa avustaminen ja sosiaalisen tuen antaminen (asiakkaat arvioivat hyväksi kotipalveluksi huolellisesti ja hyvin tehtyä työtä ja seurustelua asiakkaan kanssa);

jatkuvuus, joka tarkoittaa samoja työntekijöitä ja työntekijöiden yhtenäistä käsitystä työstä (työntekijäjatkuvuutta turvataan esimerkiksi nimeämällä asiakkaalle vastuuhoitaja); palvelujen toimivuus siten, että asiakkaan kanssa sovittuja aikoja noudatetaan ja tehtävien suorittamiseen varataan riittävästi aikaa sekä turvallisuudentunne, joka tarkoittaa avun ja yhteyden saamista. Toiminnan laatua ja vaikuttavuutta parannetaan arvioimalla sitä jatkuvasti ja systemaattisesti. Asiakaspalautteen kerääminen ja sen hyödyntäminen palvelujen kehittämisessä on tärkeä osa omavalvontaa. Asiakkailta saadut palautteet ja muistutukset on käsiteltävä viipymättä ja puutteet korjattava. Työntekijöiden mahdolliseen epäammatilliseen käyttäytymiseen ja väärinkäytöksiin on puututtava työnjohdollisin keinoin (Valviran ohje Dnro 4476/05.00.04/2010). Palvelujen tarjonnassa on huolehdittava siitä, että palveluperiaate toteutuu koko palveluketjussa ja erityisesti niiden perusyksikköjen päivittäistoiminnassa, joiden kanssa asiakkaat ovat eniten tekemisissä. 15

Valvonnan kohteet asiakasprosessissa arviossa käytetään valideja mittareita asiakasta kuullaan ja toiveet huomioidaan kuullaan tarvittaessa asiakkaan omaisia ja läheisiä arviointi dokumentoidaan sisältää kodin esteettömyysarvion ja apuvälinetarvearvion asiakkaan omat voimavarat huomioidaan arvio tehdään aina 75 vuotta täyttäneille palvelusta tiedotetaan yhteystiedot saatavilla vastaavan henkilön tavoittaa kohtuullisessa ajassa palveluohjausta annetaan yhteydenotto kirjataan yhteydenotto johtaa tarvittaviin toimenpiteisiin 1. Yhteydenotto 2. Palvelutarpeen arvio 6. Arvio laaditaan yhdessä asiakkaan ja tarvittaessa omaisten kanssa tarkistetaan tarvittaessa ja määräajoin 3. Hoito- ja palvelusuunnitelma 5. Palvelun toteutus 4. Päätös asiakas saa kirjallisen päätöksen kohtuullisessa ajassa hylätyt palvelupyynnöt kirjataan asiakaspalautetta kerätään säännöllisesti ja se käsitellään/siihen vastataan palvelutarvetta arvioidaan jatkuvasti palvelua toteutettaessa noudatetaan palvelusuunnitelmaa kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otetaan huomioon toivomukset ja mielipide palvelun toteutus dokumentoidaan vastuuhoitaja on nimetty noudatetaan yhteisiä sopimuksia asiakas tietää kehen ottaa yhteyttä kiireellisissä ja muissa tilanteissa asiakas saa ohjausta lisäpalveluiden ja muiden palveluiden hakemisessa 16

3.2 Henkilöstö Valvonta kohdistuu Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset ja luotettavuuden arviointi Kelpoisuuslaki (272/2005) Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (STM 2008:3) Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset valtio-, kunta ja yksityissektorilla (STM 2007:18) Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) 5 a (511/2008) ja 7 Henkilöstön määrä ja rakenne Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus (STM 2007:14) Vaadittava / Suositeltava taso Rekrytoinnissa on varmistettu työntekijöiden kelpoisuus ja soveltuvuus toimeen ja henkilöstöllä on lain mukainen kelpoisuus (liitteenä henkilöstöluettelo). Lasten kanssa työskentelevien rikostausta on selvitetty rekrytoinnin yhteydessä. Työnhakijalta / työntekijöiltä pyydetään nähtäväksi selvitys huumausaineiden käyttöä koskevasta tiedosta. Työnhakijalta / työntekijöiltä pyydetään nähtäväksi selvitys henkilöluottotiedoista. Kunnassa / yhteistoiminta-alueella laaditaan henkilöstösuunnitelma, jossa henkilökunnan määrä ja rakenne vastaa asiakasmäärää ja palveluntarvetta (kattavuussuositus yli 75 vuotiaiden osalta 13-14 %). Ammatillisen osaamisen kehittäminen Henkilöstön osaaminen on moniammatillista (sosiaalityö, gerontologia, kuntoutus). Henkilöstön täydennyskoulutusvelvoite on toteutunut. Sosiaalihuoltolaki (50/2005) 53 Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus. Opas kunnille ja kuntayhtymille (STM 2006:6) Työntekijöille järjestetään työnohjausta ja vastaavia konsultaatiopalveluita. Toimintayksiköt toteuttavat työntekijä/yksikkökohtaisia koulutussuunnitelmia. 3.2.1 Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset ja luotettavuuden arviointi Henkilöstön kelpoisuuden ja luotettavuuden merkitys korostuu kotipalveluissa, jossa työskentely tapahtuu pääasiallisesti yksin. Yksintyöskentelyyn liittyvien riskien arvioiminen on otettava osaksi omavalvontasuunnitelmaa asiakasturvallisuuden takaamiseksi ja arvioimiseksi. Sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuudesta säädetään kelpoisuuslaissa ja sitä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (608/2005). Lakia sovelle- 17

taan kunnalliseen, valtiolliseen ja yksityiseen sosiaalihuoltoon riippumatta siitä, minkä hallintokunnan alaisuudessa toiminta on järjestetty. Kelpoisuuslakia ei sovelleta SHL:n 20 :ssä tarkoitetun kotipalvelun tukipalveluissa vaadittaviin kelpoisuuksiin (kelpoisuuslaki 2 ). Tukipalveluja ovat muun muassa ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetuspalvelut sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Lakia ei sovelleta myöskään vapaaehtoistyöntekijöihin. Kotiin annettavissa palveluissa työnhakijoiden sopivuuden ja luotettavuuden arviointi on erityisen tärkeää. Otettaessa tai nimittäessä henkilöä työtai virkasuhteeseen, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuva alaikäisten kasvatus, opetus, hoito taikka muu työskentely henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa on työnantajan noudatettava lasten kanssa työskenteleville rikostaustan selvittämisestä annettua lakia (504/2002). Työnantajalla on velvollisuus pyytää työnhakijalta nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993) 6 :n 2 momentin mukainen rikosrekisteriote. Velvollisuuden laiminlyönti on rangaistavaa. Selvitysvelvollisuus on työnantajalla ja ostopalveluissa palvelun hankkijalla. Työnantajalla on lisäksi oikeus käsitellä tehtävään valitun työnhakijan ja työntekijän huumausaineiden käyttöä koskevia tietoja. Tiedot voivat olla tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijä käy toisen kotona siivoamassa ja hänelle annetaan kodin avaimet. Samoin huumausaineiden käytöllä voi olla merkitystä silloin, kun työntekijä hoitaa vanhusta tämän kotona, ja vanhuksen voidaan katsoa olevan siinä määrin avuton, että hän on riippuvainen ulkopuolisesta avusta (HE 162/2003). Työnantajalla on oikeus käsitellä myös henkilöluottotietoja siten kuin laissa yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) on säädetty. Taloudellisella luotettavuudella on merkitystä, koska työtehtävät edellyttävät tavallisesti yksityiskotiin pääsemistä. Vaikka kodin haltija olisi paikalla ja päästäisi itse työntekijän sisään, hän saattaa olla niin huonossa fyysisessä tai psyykkisessä kunnossa, ettei itse kykene valvomaan työntekijää. Selvitysoikeus on työnantajalla. 3.2.2 Henkilöstön määrä ja rakenne Tarvittavan henkilöstön määrän ja osaamisvaatimusten arvioinnin lähtökohtana ovat asiakkaiden tarpeet, toimintakyky, avun- ja palveluntarve sekä erityisosaamista edellyttävien asiakkaiden määrä. Henkilöstön määrään vaikuttaa mm. asiakkaiden terveydentila, hoitoisuusaste, eli välittömään hoitotyöhön käytetty aika, sosiaaliset ongelmat, ympäristö- ja työolosuhteet (AsiakasL:n 4 ). Vaikuttavina tekijöinä ovat myös kunnan koko ja etäisyydet. Myös kunnan ja yhteistoiminta-alueen henkilöstösuunnitelman tulisi vastata asiakasmäärää ja palvelujen tarvetta. Suositus on, että yli 75- vuotiaista 13-14 % olisi mahdollisuus saada kotipalveluita. Henkilöstöllä on oltava moniammatillista osaamista (esim. sosiaalityö, gerontologia, kuntoutus) (Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennussuositus. STM julkaisuja 2007:14). 18 Henkilöstömäärän mitoittamisen haasteena ovat saumattomien palvelukokonaisuuksien turvaaminen ja palvelujen jatkuvuus sekä henkilöstön vaihtuvuuden minimointi. Henkilöstöstrategiassa on varmistettava, miten lyhytja pitkäaikaiset poissaolot korvataan sijaisilla. Toimintakykyä edistävä asia-

kastyö edellyttää suurempaa henkilöstömäärää, sillä usein asiakkaan kanssa yhdessä tekeminen, asiakkaan voimavaroja hyödyntäen, vie enemmän aikaa kuin asioiden tekeminen asiakkaan puolesta. Kelpoisuuslain perusteluissa todetaan, että henkilöstön tehtävärakennetta ja riittävyyttä täsmennetään valtakunnallisilla suosituksilla (HE 226/2004). Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksen (Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennussuositus. STM julkaisuja 2007:14). Henkilöstöä voidaan katsoa olevan riittävästi (Henkilöstön määrää ja rakennetta koskeva kehittämistyö, Pirjo Sarvimäki. STM 2010), kun: Asiakas / perhe saa palvelutarpeen arvioinnin viivytyksettä ja voimassa olevia säädettyjä määräaikoja noudatetaan; asiakkaan palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma on tehty niin, että asiakkaan saama palvelu kohdentuu palvelulle asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja toimii lainsäädännön velvoittamalla tavalla; asiakas saa tarvitsemansa palvelut ja päätökset riittävän nopeasti ja oikea-aikaisesti eivätkä asiakkaan ongelmat vaikeudu tai kasaannu; asiakkaan saaman palvelun vaikutuksia arvioidaan asiakasprosessin kuluessa ja sen päätyttyä sekä asiakkaan saama palvelu vastaa valtakunnallisissa laatusuosituksissa, valvontaohjelmissa ja kunnan palvelustrategiassa palveluille asetettuja tavoitteita ja palvelut vastaavat lain vaatimuksia. Valtiontalouden tarkastusviraston säännöllisestä kotihoidosta tekemän selvityksen (Vanhuspalvelut, säännöllinen kotihoito 214/2010) mukaan terveydenhuollon ammattiryhmien osuus kotihoidossa on kasvanut, toiminta on muuttunut toimenpidekeskeisemmäksi ja sosiaalihuollollinen (kodinhoidollinen) asiantuntemus on häviämässä käytännön työstä, sekä hävinnyt palvelutarpeen arvioinnista jo lähes kokonaan. Tarkastusviraston mukaan kotipalveluja kehitettäessä ja suunniteltaessa on varmistettava, että kotipalveluissa on riittävästi myös sosiaalihuollollista osaamista, ja että palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalisiin tarpeisiin osataan kiinnittää tarpeeksi huomiota. 3.2.3 Ammatillisen osaamisen kehittäminen Sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutusvelvoitteista on säädetty SHL:n 53 :ssä. Kunnan on huolehdittava siitä, että sosiaalihuollon henkilöstö osallistuu riittävästi sille järjestettyyn täydennyskoulutukseen peruskoulutuksen pituuden, työn vaativuuden ja toimenkuvansa mukaisesti. Täydennyskoulutusvelvoitetta koskevaa säännöstä ei sovelleta sellaisenaan yksityisiin sosiaalipalvelun tuottajiin, mutta välillisesti velvoite vaikuttaa myös heihin. Ostaessaan sosiaalipalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta, kunta asettaa niille käytännössä laatuvaatimuksia, jotka koskevat myös henkilöstön osaamista ja koulutustasoa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä täydennyskoulutuksen määräksi arvioitiin keskimäärin 3 10 päivää vuodessa henkilöä kohden (Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus. Opas kunnille ja kuntayhtymille. STM julkaisuja 2006:6). 19

3.3 Asiakkaan asema ja oikeudet Valvonta kohdistuu Kotipalvelujen saatavuus Perustuslaki (731/1999) 6, 9, 19, 21 ja 22 Vaadittava / Suositeltava taso Kotipalveluja annetaan asiakkaiden tarpeiden mukaan myös ilta-, yö- ja viikonloppuaikoina asuinpaikasta riippumatta. Asiakaslaki (812/2000) 4 Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 13, 17, 20, 21, 29 b (388/2008) ja 39 Sosiaalihuoltoasetus (607/1983) 9 Lastensuojelulaki (417/2007) 34 ja 36 (1380/2010) Laki omaishoidon tuesta (937/2005) 1, 2 4 kohta ja 7 Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi Sosiaalihuoltolaki (125/2006) 40 a Sosiaalihuoltoasetus (607/1983) 5 ja 6 Asiakaslaki (812/2000) 1, 4 2 mom, 5, 8, 9, 10 ja 13 Palveluja on saatavana lapsiperheille tarpeen mukaan. Omaishoidon tukena on mahdollista saada tarpeen mukaiset kotipalvelut. Asiakkaan palvelutarpeen arviointi perustuu luotettavalla mittarilla tehtyyn toimintakyvyn arviointiin (liitteenä käytettävät mittaristot). Palvelun tarpeen arviointi toteutetaan kohtuullisessa ajassa. 75 vuotta täyttäneiden palvelutarve on arvioitu 7 vrk:n sisällä. Kiireellisissä tapauksissa asiakkaan palvelutarve arvioidaan viipymättä. Vammaispalvelulaki (981/2008) 3 a Lastensuojelulaki (471/2007) 26 (88/2010) ja 27 Hallintolaki (434/2003) 1, 6, 7, 8, 9, 10, 23, 31 ja 34 Vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista ylintä hoitotukea saavien palvelutarve on arvioitu 7 vrk:n sisällä. Vammaispalveluiden asiakkaiden palvelutarve 7 vrk:n sisällä. Lastensuojelun asiakkaiden palvelutarve on arvioitu 7 vrk:n sisällä ja lastensuojelutarpeen selvitys tehty 3 kk:n sisällä. Palvelutarpeen arvioinnissa otetaan huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. 20 Asiakkaalle kerrotaan ymmärrettävästi hänen oikeuksistaan ja velvolli-

suuksistaan sekä erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan. Holhoustoimilaki (422/1999) 91 Asiakkaalle annetaan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakkaan tahto selvitetään tarvittaessa yhteistyössä omaisen / laillisen edustajan kanssa. Hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavat asiat ja kirjattujen asioiden toteutumisen seuranta Asiakasta koskeva asia käsitellään ja ratkaistaan siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta kuullaan ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä. Edunvalvonnan tarpeessa olevasta asiakkaasta tehdään ilmoitus holhousviranomaiselle edunvalvojan määräämiseksi. Asiakkaalle laaditaan kirjallinen palvelu-, kuntoutus- tai hoitosuunnitelma. Asiakaslaki (812/2000) 7, 9 ja 10 Vammaispalvelulaki (981/2008) 3 a Asiakkaan omainen, muu läheinen henkilö tai edunvalvoja voi osallistua suunnitelman laadintaan ja sen tarkastusneuvotteluihin asiakkaan suostumuksella. Lastensuojelulaki (417/2007) 27 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 5 Ikä-ihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma opas. Opas työntekijöille ja palvelusta vastaaville (STM, Suomen kuntaliitto ja Stakes 2002) Hallintopäätös ja sopimus Asiakaslaki (812/2000) 6 Hallintolaki (434/2003) 43 (581/2010), 44, 45, 46 ja 47 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 5 Asiakasmaksut Asiakasmaksulaki (734/1992) 1, 2, 6, 10 (221/2003), 11 Suunnitelma sisältää myös tukipalvelut. Palvelu- ja hoitosuunnitelma arvioidaan säännöllisesti tai olosuhteiden muuttuessa. Asiakkaille on annettu kirjallinen, perusteltu, muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös palvelun järjestämisestä tai sen epäämisestä valitusosoituksineen. Yksityisissä palveluissa asiakkaan kanssa on tehty palvelusopimus. Asiakasmaksut määräytyvät asiakasmaksulain ja -asetuksen mukaisesti. 21

(221/2003), 12 (221/2003) ja 15 Asiakasmaksuasetus (1648/1992) 3 Sosiaaliasiamiehen palvelut Asiakaslaki (812/2000) 24 Asiakkaalle on annettu kirjallinen päätös asiakasmaksuista. Asiakasmaksuja määrättäessä varmistetaan, ettei maksu vaaranna henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteutumista. Sosiaaliasiamiehen yhteystiedot ovat julkisesti nähtävillä,ja asiakasta neuvotaan muistutus- ja kantelumenettelystä. 3.3.1 Kotipalvelujen saatavuus Kotipalvelut kuuluvat asiakkaiden perustuslaillisiin oikeuksin yhdenvertaisista ja riittävistä sosiaalipalveluista ja mahdollisuudesta valita asuinpaikka (PL 6, 9 ja 19 ). Asiakkaalla on oikeus saada hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää (AsiakasL 4 ). Kotipalvelujen tarve on lisääntynyt ja asiakasturvallinen kotipalvelu vaatii entistä kattavampia yöaikaan ja viikonloppuisin annettavia palveluja (Hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Ikähoiva työryhmän muistio. STM selvityksiä 2010:28). Lähtökohtana on oltava, että palvelut joustavat asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, ei asiakas. Käytäntö, jossa kotihoito tai kotipalvelu turvaa ensisijaisesti vain perushoidon, ei täytä lain asettamia vaatimuksia. Palveluiden on edistettävä ja ylläpidettävä yksilön, perheen sekä yhteisön hyvinvointia, toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta. Sosiaalihuoltoa on ensisijaisesti toteutettava sellaisin toimintamuodoin, jotka mahdollistavat itsenäisen asumisen sekä luovat taloudelliset ja muut edellytykset selviytyä omatoimisesti päivittäisistä toiminnoista (SHL:n 39 :n). Myös lapsiperheiden on saatava palveluita (lastensuojelulaki 417/2007 34 ja 36 ). Palveluita on myös saatava tukemaan omaishoitajan työtä (laki omaishoidon tuesta 937/2005 1, 2 4 kohta ja 7 ). 3.3.2 Palvelutarpeen tunnistaminen ja arviointi Viranomaisyhteistyön tarkoituksena on varmistaa, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut laadukkaasti ja turvallisesti. Palvelutarpeen selvittämisen ja palvelujen suunnittelu alkaa asiakkaan oman tahdon ja toivomusten selvittämisellä. Palvelutarve arvioidaan yhdessä asiakkaan, hänen läheistensä ja tarvittavien ammattihenkilöiden kanssa. Hyvään asiakkaan palvelutarpeen arviointiin kuuluu: fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen sekä ympäristötekijöiden kattava arviointi. Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on keskeinen osa palvelutarpeen arviointia (mukaan voidaan liittää asiakkaan ja hänen läheistensä haastattelut sekä asiakkaan päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä todetut havainnot). Tämä edellyttää usein moniammatillista yhteistyötä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa. Asiakkaan tarpeet ratkaisevat, millainen on kenenkin ammattihenkilön panos asiakkaan hyvän hoidon ja palveluiden turvaamiseksi. Esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkaan kuntoutuksen yhteistyöstä on säädetty SHL:n 17 :ssä. Terveydenhuoltopalveluissa on tehtävä yhteistyötä sosiaalihuollon kanssa, jos tehtävien asianmukainen hoitaminen sekä 22

potilaan hoito ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve sitä edellyttävät (terveydenhuoltolaki 1326/2010, 32 ). Arvioinnin yhteydessä on syytä nimetä, kenellä on päävastuu palvelutarpeen arvioinnista ja sen jälkeen tarvittavista toimenpiteistä (esim. hoito- ja palvelusuunnitelman laatiminen, sovitun suunnitelman toteuttaminen ja arviointi, päivitys). Yhteydenotto sosiaaliviranomaiseen käynnistää velvollisuuden arvioida sosiaalipalvelujen tarve palvelujen saamiseksi. Kunta on velvollinen järjestämään 75 vuotta täyttäneelle, vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan hoitotukea saavalle sekä vammaispalveluita saavan asiakkaan pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve arvioidaan kaikkien asiakkaiden osalta viipymättä. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi toteutetaan pääsääntöisesti asiakkaan kotona, jotta saataisiin selkeä kuva asiakkaan selviytymisestä arjessa. Asiakkaalta kysytään hänen omaa arviotaan toimintakyvystään, voimavaroistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Lähiomaisen tai muiden läheisten henkilöiden mukanaolo haastattelussa on suotavaa. Toimintakykymittareilla saadaan esille asiakkaan toimintakyvyn heikkeneminen sekä jäljellä oleva toimintakyky. Arvioinnissa tulee käyttää vain luotettavia työvälineitä, ja niiden käyttöön ja tulosten tulkintaan on perehdyttävä asianmukaisesti. Hoitopaikan ja palvelujen arvioinnissa tulisi ohjaavana mittarina käyttää kunnassa käytössä olevaa, asiakkaan toimintakykyä mittaavia mittareita. Yleisimpiä käytössä olevia mittareita ovat muun muassa: RaVa, RAI ja MMSE (lisätietoa toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkoston TOIMIA- hankkeen sivuilta http://www.toimia.fi/). Osa mittareista on kehitetty vain yhden toimintakyvyn osa-alueen mittaamista varten (esim. MMSE), kun taas osassa mittareita toimintakyvyn eri ulottuvuuksia mitataan osana kokonaisuutta (esim. RAVA). Palvelujen tarve on arvioitava asiakkaan kannalta mahdollisimman monipuolisesti, jotta varmistetaan asiakkaan palveluketjun toimivuus ja palvelujen oikea-aikaisuus. Henkilöstö on koulutettava käyttämään mittareita (Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma -opas. Opas työntekijöille ja palveluista vastaaville. STM, Suomen Kuntaliitto ja Stakes 2002). Asiakkaan palvelutarvetta arvioidaan yleisesti kuntien moniammatillisissa ns. SAS-ryhmissä, joiden tehtävänä on koordinoida vanhuspalvelujen käyttöä sekä avo- että laitoshoidossa. Palvelutarpeen arvioinnin perusteella asiakkaalle on annettava kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen päätös palvelujen antamisesta tai epäämisestä (AsiakasL 6 ). Kotiin annettavien palvelujen ja hoidon tarpeen arvioimiseksi on saatavana väestöä koskevia tilastotietoja sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien määrän kehityksestä (esim. http://www.stakes.fi/fi/tilastot/index.htm). Järjestämistarpeiden arviointiin saadaan tietoa myös esimerkiksi iäkkäille suunnatuista terveystarkastuksista, hyvinvointia edistävistä kotikäynneistä sekä muistisairaiden ihmisten määrästä. Yhteistyössä sosiaalityön, vammais-, päihde- ja mielenterveystyön henkilöstön ja palvelujen suunnittelijoiden kanssa voidaan arvioida eri asiakasryhmien kotipalvelujen tarvetta. Kunnis- 23

sa palvelutarpeen arvioinnissa käytetään usein kuitenkin vain kotipalvelujen piirissä olevien asiakkaiden määrää, jolloin ei pystytä arvioimaan todellista palvelutarvetta tai palvelutarpeen kehitystä. Laaditut, voimassaolevat palvelu- ja hoitosuunnitelmat toimivat informatiivisena työvälineenä palvelutarpeiden arvioinnissa (AsiakasL 7 ). Palvelutarpeen arvioinnissa huomioitavia seikkoja: Toimintakyvyn eri ulottuvuuksien fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen sekä ympäristötekijöiden kattava arviointi; Asiakkaan ja / tai omaisen esittämä palvelutarve; Kodin ja ympäristön esteettömyysarviointi; Arvioinnin tekeminen moniammatillisena yhteistyönä sekä yhteistyössä asiakkaan ja tarpeen mukaan hänen läheistensä kanssa; Arvioinnissa käytettävien työvälineiden (toimintakyvyn mittarit) huolellinen valinta, joka perustuu riittävään näyttöön välineiden luotettavuudesta (Ikäihmisten toimintakyvyn arviointi osana palvelutarpeen arviointia sosiaalihuollossa, STM tiedote 7.6.2006). Varhaisella puuttumisella ja viranomaisyhteistyöllä tuetaan itsenäistä suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen vaikuttaviin tekijöihin ja riskeihin. Riskejä voi olla esimerkiksi päivittäistoiminnassa, ympäristössä ja asuinolosuhteissa. Varhainen puuttuminen edellyttää ehkäisevien ja kuntouttavien työmenetelmien ja palvelujen käyttöönottoa ja niiden lisäämistä (matalan kynnyksen neuvontakeskukset tai hyvinvointia edistävät moniammatilliset kotikäynnit). Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä edunvalvonnan tarpeessa olevista asiakkaista tehdään ilmoitus holhousviranomaiselle edunvalvojan määräämiseksi (AsiakasL 9 2 mom. ja holhoustoimilaki 441/1999 91 ). 3.3.3 Hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavat toimenpiteet ja niiden toteutumisen seuranta Hoito- ja palvelusuunnitelma on keskeinen väline suunniteltaessa ja toteutettaessa laadukasta ammatillista kotipalvelua. Suunnitelmassa määritellään ja kirjataan toimintaa suuntaavat asiakaskohtaiset palvelutarpeet ja - tavoitteet sekä palvelut ja toimenpiteet, joilla tavoitteisiin pyritään. Suunnitelmat ovat erityisen tärkeitä tavoitteellisen ja ennakoivan sosiaalihuollon toteuttamiseksi. Palvelu- ja hoitosuunnitelman laatimisesta on säädetty AsiakasL:n 7 :ssä, SospaL:n 5 :ssä, vammaispalvelulain 3 a :ssä ja LSL:n 30 :ssä. Suunnitelma on laadittava sekä julkisissa että yksityisissä sosiaalipalveluissa yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa, ellei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta (pitkäaikaisissa ja säännöllisissä kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa). 24 Mikäli asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen, tai ymmärtämään ehdotettuja vaihtoehtoja ja päätösten vaikutuksia, on asiakkaan tahtoa selvitettävä hänen laillisen edustajansa, omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa. Tarvittaessa

palvelusuunnitelman laatimiseen voivat osallistua myös asiakkaalle palveluja järjestävät tahot ja muut tarvittavat asiantuntijat. On suositeltavaa, että asiakkaalle nimetään suunnitelmassa omahoitaja, jonka tehtävänä on seurata palvelujen toteutumista sekä palvelu- ja hoitosuunnitelman ajantasaisuutta. Omahoitaja välittää seurantatietoa asiakkaasta kotipalvelutiimille. Erityisen tärkeää on viestiä asiakkaan voinnin muutoksista. Hoito- ja palvelusuunnitelman tulee sisältää useita erilaisia ja eritasoisia tavoitteita. Tavoitteiden ei tulisi olla yleisluontoisia. kaikille asiakkaalle annettaville palveluille pitäisi määritellä omat yksityiskohtaiset tavoitteensa sekä määritellä puuttumistavat ja mahdollisesti tarvittavat tukitoimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Asiakkaan palveluiden järjestämisen ja turvaamisen lisäksi suunnitelman avulla toteutetaan eri toimijoiden välisiä saumattomia palveluketjuja. Suunnitelmaan on suositeltavaa kirjata selkeä työnjako siitä, mikä taho on vastuussa mistäkin. Näin vältetään päällekkäisyyksiä, saavutetaan kokonaisnäkemys asiakkaan palveluista ja niihin vastaamisesta sekä sitoudutaan sovittuihin menettelytapoihin. Suunnitelma on tarkistettava aina asiakkaan tilanteen muuttuessa ja vähintään kuuden kuukauden välein. Suunnitelmaan on suositeltavaa kirjata vähintään seuraavat tavoitteet ja toimenpiteet: Selkeät ja konkreettiset yksilölliset tavoitteet palveluille ja hoidolle asiakkaan fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi; keinot tavoitteiden saavuttamiseksi; suunnitelma tavoitteiden toteutumisen arvioimiseksi; suunnitelman seurannan ja arvioinnin vastuuhenkilöt sekä asiakasturvallisuus. On suositeltavaa, että hoito- ja palvelusuunnitelman toteutumista seurataan sovitusti ja säännöllisesti yhteisymmärryksessä suunnitelman laatimiseen osallistuneiden kanssa. Asiakkaalle on annettava kopio palvelusuunnitelmasta sen tarkistamista varten. Tarkistamisen jälkeen suunnitelma päivitetään yhdessä sovitulla tavalla. Sovitut muutokset kirjataan yhteistyössä asiakkaan (ja hänen läheisensä) kanssa (Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma -opas. Opas työntekijöille ja palveluista vastaaville. STM, Suomen Kuntaliitto ja Stakes 2002). 3.3.4 Hallintopäätös ja sopimus Sosiaalihuollon järjestämisen on perustuttava viranomaisen tekemään kirjalliseen muutoksenhakukelpoiseen päätökseen. Yksityisen sosiaalipalvelun on perustuttava sopimukseen tai hallintopäätökseen sekä asiakaslain mukaiseen hoito- tai palvelusuunnitelmaan (AsiakasL:n 6 ja SospaL:n 5 ). Asiakkaan oikeusturva edellyttää valituskelpoista päätöstä. Kunnan on tehtävä sosiaalihuollon järjestämisestä asiakkaalle kirjallinen päätös. Päätökseen kirjataan myönnetty palvelu ja perusteet. Asiakkaalle pitää antaa selkeä kuva palvelun sisällöstä ja kulusta. Päätöksen perusteluilla on erityinen merkitys hylkäävissä päätöksissä. Asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, 25