MAIJA KARMA graafikko, piirtäjä ja satujen kuvittaja Kirsi Ahola VART002 Kuvataide II Taiteilijaesittely Kevät 2008
Maija Karman matka kuvittajaksi Maija Karma kuuluu suomalaisten kuvittajien ehdottomaan kärkeen. Hän on kuvittanut lähes viisikymmenvuotisen uransa aikana lähes 150 kirjaa, satoja kirjankansia ja runsaasti aikakauslehtien kuvituksia. Maija Karma on saanut useita kirjallisuuden palkintoja, kuten esimerkiksi Rudolf Koivu -palkinnon kuudesta kirjasta, WSOY:n tunnustuspalkinnon sekä Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Suomalaisen kuvakirjapalkinnon Zachris Topeliuksen Vattumadon kuvituksesta. Kuva 1: Pakkanen, K.: Leikkimökin runokoppa. 1982. Kurkistus Maija Karman elämään Maija Karma syntyi rautatieläisperheeseen 11. joulukuuta 1914 Mikkelissä. Maijan sukunimi oli alkujaan Gustafson, mutta vuonna 1931 hän vaihtoi nimekseen Karman muiden sisarustensa kanssa. Maijan etunimikään ei ole virallisesti Maija, vaan Ann-Maj Kaarina.
Maija Karman taiteellinen lahjakkuus havaittiin jo kansakoulussa. Karman suuri kiinnostus luonnontietoon myöhemminkin siivitti hänen taidokkuuttaan piirtää upeita luontokuvia. Vaikka oppikoulun kuvaamataidonopettaja ei kovin rohkaiseva ollutkaan, perhe kuitenkin kannusti Karmaa taiteilijan uralle ja opiskelemaan Ateneumiin, maan korkeimpaan taideoppilaitokseen. Vuonna 1934 Maija Karma aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa eikä Ateneumissa. Yliopisto-opinnot eivät olleet Maijasta kovinkaan innostavia. Hän kuitenkin löysi tiensä yliopiston piirustuslaitokselle, jossa hänen opintonsa edistyivät hyvin. Vuonna 1935 Karma pyrki Ateneumiin, Taideteollisuuskeskuskoulun piirustuksenopettajalinjalle, ja pääsi sinne opiskelemaan. Opiskelu kesti kolme vuotta. Karma valmistui kuvaamataidonopettajaksi keväällä 1938. Kuva 2: Pakkanen, K.: Leikkimökin runokoppa. 1982. Kun opettajan eikä mainospiirtäjän virkoja löytynyt, vastavalmistunut Maija Karma muutti Turkuun ja jatkoi opintojaan turkulaisessa piirustuskoulussa. Hän keskittyi erityisesti maalaamiseen ja yritti saada värejään puhtaaksi. Koska tuohon aikaan piirustuksenopettajan piti osata opettaa myös muita aineita, Karma pyrki hankkimaan kokemusta ja meriittiä myös sovelletun taiteen alueelta. Hän ilmoittautui oppilaaksi
Turun ruotsinkieliseen kotiteollisuuskouluun, Åbo svenska hemslöjdskolaniin, kutomaja ompelulinjalle. Sen lisäksi, että Maija Karmasta tuli koulun oppilas, hänestä tuli myös sen piirustuksenopettaja vakituisen opettajan sijaiseksi. Opettajan työ kotiteollisuuskoulussa loppui kuitenkin hyvin lyhyeen, sillä syksy 1939 toi tullessaan talvisodan. Maija Karman kuvittajan ura Sodan aikana Maija Karmasta tuli kuvittaja. Jatkosodan alkamisen vuonna 1941 Karma työskenteli Huhtamäki Osakeyhtiössä, jonne hän mainostoimistotyön lisäksi kuvitti Huhtamäen perhelehteä, Rumpua. Karma piirsi myös makeisetikettejä, missä taiteilija sai vapaat kädet. Maija Karma oli sodan aikana mukana lottatoiminnassa ja teki Lotta Svärd -lehteen kuvituksia tilauksesta. Myöhemmin hänet palkattiin lehteen vakituiseksi kuvittajaksi. Karma kuvitti lottalehteä aina sen ilmestymisen päättymiseen, vuoteen 1944, saakka. Hän kuvitti runoja, novelleja sekä muisteluksia ja teki myös opetuksellisia sarjakuvia verenluovutuksesta, evakkovauvojen auttamisesta sekä Porkkalan evakuoimisen avustamisesta. Sarjakuvien pääosassa toimi Lotta Valpuri. Lotta Svärd -lehden lisäksi Karma on kuvittanut lukuisia lehtiä, kuten mm. Lasten maailma, Koululainen, Pirkka ja Suomen pyhäkouluyhdistyksen lehti. Lotta Svärd -lehden jälkeen Maija Karma aloitti työskentelyn Suomen Kirjassa, joka teki pian konkurssin. Karmalle töitä riitti kuitenkin muista kustantamoista. Maija Karma onkin kuvittanut uskomattoman määrän lastenkirjoja ja oppikirjoja, kirjankansia sekä kuvituksia aikakauslehtiin. Työn tahti on ollut uskomaton: 3-5 kirjaa vuodessa, joskus jopa 8. Tähän lisäksi runsaat määrät kirjojen ja lehtien kansia, lehtikuvia ja muita graafisen alan piirustustöitä. Kun Karma teki kuvituksia televisioon, piti joka maanantaiksi olla 16 kuvaa valmiina. Kiireisen työn ohella Maija Karma opiskeli Helsingin Vapaassa Taidekoulussa taidegrafiikan menetelmiä (Aukusti Tuhkan
taidegrafiikan kurssi 1946-47, Tuulikki Pietilän jatkokurssi grafiikassa 1957, Vapaan Taidekoulun kursseja vuosina 1948, 1952, 1953, 1955, 1956. ). Lastenkirjojen kuvitukset olivat 40-luvulta 70-luvulle pääasiassa mustavalkoisia, joihin usein lisättiin painossa yksi koristeväri. Nelivärikuvitusta Karma pääsi tekemään harvoin, lähinnä vain kirjankansissa. Vasta 70- ja 80-luvuilla Maija Karma pääsi esittelemään taitojaan nelivärikuvitusten tekijänä, joita hän teki vesi- ja peitevärejä taitavasti käyttäen. Maija Karma on kuvittanut suosittujen kirjailijoiden, kuten Raul Roineen satuja sekä Aila Nissisen, Aili Konttisen, Aili Somersalon ja Esteri Vuorisen lastenkirjoja. Maija Karman pitkäaikaisimmat yhteistyökumppanit ovat Marjatta Kurenniemi ja Kaija Pakkanen. Karma on kuvittanut myös suomalaisia kansansatuja ja Kalevalan Pohjanneidin ryöstön. Monista Maija Karman kuvittamista kirjoista on tullut klassikko, kuten esimerkiksi Aapelin Vinski-kirjat ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu. Hän on kuvittanut myös kirjoja, jotka ovat jo olleet klassikoita. Näistä esimerkkeinä Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket, H. C. Andersenin sadut sekä Topeliuksen sadut. Klassikoista Topelius on ollut Maija Karman ehdoton suosikki lapsesta saakka. Topeliuksen satuihin, Valtterin seikkailuihin, Vattumatoon ja Adalminan helmeen, Karma on tehnyt hienoimmat nelivärikuvituksensa 1980-luvulla. Karma on myös kuvittanut uudestaan aikaisemmin kuvittamiaan kirjoja, kuten Aila Nissisen Talitintin tornitalon, josta tuli uusi painos. Aikaisempi kuvitus oli mustavalkokuvitus, joka sisälsi enimmäkseen pieniä vinjentinomaisia kuvia linnuista. Uuteen painokseen tuli nelivärikuvitus, jossa maisemat avautuvat laajempina kuin aikaisemmassa kuvituksessa. Karma kuvitti kyseisen teoksen vielä kolmannenkin kerran televisiota varten. Myös moni oppikirja on saanut loistaa Maija Karman kuvituksilla. Tämän päivän keskiikäiset suomalaiset ovat saaneet nauttia Karman kauniista kuvista Kultaisten aapisten ja Kultaisten lukukirjojen kautta. Hän on kuvittanut myös useamman laulukirjan ja ruotsin
kielen alkeiskirjan. Maija Karman tuotantoon kuuluvat myös uskonnonkirjojen kuvitukset, joita hän on tehnyt jo 40-luvulta lähtien. Runsaan kuvitustyön ohella Maija Karma on tehnyt myös kuvia, joita ei ole tarkoitettu kirjoihin tai lehtiin. Hän on maalannut ja tehnyt grafiikkaa, lähinnä metalligrafiikkaa. Maija Karma toimi 40-luvun puolivälistä freelance-kuvittajana parikymmentä vuotta, kunnes hän meni vakituiseen työhön WSOY:n mainososastolle, jossa hän työskenteli muutaman vuoden. Iltapäivät hän teki kuvittajantöitä kotonaan. Omien kuvitustöiden sivuun jääminen oli yksi syy Karman lähtöön WSOY:stä. Maija Karman kuvitus Kuva 3: Suomalainen satukirja 1. 1962. Maija Karman taito ja lahjakkuus tulee esiin erityisesti lasten ja eläinten niin oikeiden kuin satueläinten, luonnon ja metsän kuvaamisessa. Hän kuvaa niitä rakkaudella, herkästi ja luonteenomaisesti, mutta myös ripauksella huumoria ja ironiaa. Karma ilmaisee kuvituksissaan äärimmäisen taitavasti paitsi lasten liikkeitä ja asentoja, myös näiden tunnetiloja. Kuvittaminen vaatii tarkkaa perehtymistä tekstiin, koska sieltä on löydettävä oleelliset kohdat, huipentumat ja käännekohdat, joissa kirjan tapahtumat tiivistyvät. Maija Karma
tekee näistä tärkeistä kohdista suuret, usein neliväriset kuvat, jotka esittävät kokonaisuuksia. Kuvissa on mukana paitsi tärkeä tapahtuman, myös maisemaa ja miljöötä sekä yksityiskohtia, joita teksti ei välttämättä kerro. Vähemmän tärkeistä kohdista Karma tekee yksityiskohtapiirroksia, jotka ovat nelivärikirjoissakin usein mustavalkoisia. Eläimet ovat mukana Karman kuvituksissa, vaikka niitä ei tekstissä mainittaisikaan. Erityisen taitava hän on kuvaamaan lintuja, ja varpunen on Karman mukaan hänen tunnuslintunsa. Karma on käyttänyt kuvituksissaan mallina omia perhealbumejaan sekä muita muistojaan. Sukulaisten ja tuttavien lapset poseerasivat Karmalle, ja matkoilla ja metsäretkillä oli aina piirustus- ja maalausvälineet mukana. Karma ei yleensä tehnyt lapsiluonnoksiaan tiettyä teosta tai kuvitusta varten, vaan vangitsi asennot ja ilmeet aina tilaisuuden tullen. Hän käytti kuvituksissaan luonnoksistaan käyttökelpoisimmat. Metsää maalatessaan Karma käytti apunaan kiikareita, joiden avulla näki yksityiskohdat. Paljaalla silmällä katsottuna kaikki on yhtä sössöä. Ideoita ja malleja tuli myös jo olemassa olevasta kuva-aineistosta. Marjatta Kurenniemen kirjaan Kuinka Kum-Maa on kaikkialla, Karma on piirtänyt mukaelman Albert Edefeltin maalauksesta Kuningatar Blanka. Maija Karman työvälineet olivat lyijykynä, hiili, tussikynä ja -sivellin, peitevärit ja vesivärit. Alkuaikoina Karma teki kuvituksensa peiteväreillä, jolloin kuvaa pystyi työstämisen yhteydessä korjata. Värin ja valon leikkiä maisemakuvissa Karma ilmaisi vesiväreillä, joilla on tehty Karman myöhäisemmät, ilmavat työt. Tussikynää ja -sivellintä sekä lyijykynää ja hiiltä Karma on käyttänyt mustavalkokuvituksissaan. Lyijykynällä ja hiilellä syntyy tuore, hieman luonnosmainen jälki. Harvinaisuus Maija Karman tuotannossa on 60-luvulla Kaija Pakkasen kanssa yhteistyössä tehty kirja Minä kerron, piirrä sinä, jonka kuvia lukija voi täydentää. Kirjan kuvitus on tehty pääosin kopiolaitteella: Karma kopioi kuvia oikeista lehdistä ja heinistä ja liitti ne kuvitukseen.
Maija Karma on ottanut kuvituksissaan mainiosti huomioon kohdeyleisönsä; hänen sanojensa mukaan lapsiyleisö vaatii yksityiskohtia. Hän kuitenkin on itse haaveillut kuvien tekemisestä välttäen liiallisia yksityiskohtia. Mielestäni Karman kuvat ovat lumoavia juuri näiden suurpiirteisten ja pehmeiden linjojen sekä tarkkojen yksityiskohtien yhdistelemisen vuoksi. Maija Karma ei kuvaa esimerkiksi lapsia valokuvamaisen tarkasti, vaan päinvastoin hän joissain kuvissa tyylittelee ja pelkistää hyvinkin paljon. Kuitenkin hän onnistuu viivoilla ja väreillä loihtimaan esiin olennaisen. Maija Karma kuoli 23. lokakuuta 1999. Karman lumoavat kuvitukset kuitenkin säilyvät ajattomina ja elinvoimaisina. Luontoon liittyviä tehtäviä Maija Karman kuvien innoittamana Maija Karma kuvaa suomalaista luontoa, etenkin metsää ja sen eläimiä, hyvin värikkäästi ja runsaasti. Erityisesti kaupunkilaislapselle luonnontilassa oleva metsä voi olla ulottumattomissa. Luontoa löytyy toki kaupungistakin, kuten puistoja ja pieniä metsikköjä, mutta sellainen metsä, jota Karma kuvaa, voi jäädä monelta kokematta. Olisi hienoa, jos lasten kanssa pääsisi tekemään keväiseen metsään retken eväiden kera. Tavoitteena olisi kokea metsää eri aistein. Lapsille voisi antaa valkoisen paperin, johon he etsisivät eri värejä tai esimerkiksi erilaisia vihreän sävyjä metsästä eli siis piirtäisivät kasveilla ym. paperiin. Päiväkodissa voisi taas tarkastella Karman kuvituksia ja vertailla niitä omiin muistikuviin ja lasten tekemiin värilöytöihin. Jos metsässä liikkuminen ei ole itsellekään niin tuttua, mutta haluaisi tarjota lapsille edes ripauksen siitä tunnelmasta, voisi Karman kuvituksista ottaa värikopioita kalvoille ja heijastaa kalvoja valkoiselle seinälle. Huoneeseen voisi lasten kanssa askarrella Karman kuvissa esiintyviä eläimiä ja lavastaa huoneeseen metsän. Karman metsässä
voisi toteuttaa myös draamaa esimerkiksi Vattumadon pohjalta. Maija Karman kuvista löytyy runsaasti eläimiä, vaikka niitä ei itse tarinassa esiintyisikään. Karman kuvittamia kirjoja voisi lukea muutaman lapsen kanssa kerrallaan ja tutkia kuvia ja niissä esiintyviä eläimiä. Isolla ryhmällä kuvien tarkastelu voi olla vaikeaa, sillä kuvat ovat yksityiskohtaisia ja eläimet niissä pieniä, mutta pienessä ryhmässä se voi toki olla mahdollista. Seuraavaksi voisi tehdä retken esim. Keski-Suomen luontomuseoon, jossa on nähtävillä täytettyjä eläimiä. Lasten kanssa voisi tarkastella, miltä Karman kuvittamat eläimet näyttävät luonnossa. Kuva 4: Topelius, Z.: Vattumato. 1984.
Lähteet Heiskanen, S. 1992. Maija Karma. Sadun kuvaaja. Helsinki: WSOY. http://fi.wikipedia.org/wiki/maija_karma http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=545 Kannen kuva: Kurenniemi, M. 1976. Pilvipaimen. Marjatta Kurenniemen kauneimmat sadut. Helsinki: WSOY. Linkki Keski-Suomen luontomuseoon: http://www.jyu.fi/erillis/museo/luonto